Yhteenvetoa verkkokyselyn vastauksista Kokemuksia kuntoutukseen hakemisesta: Suurin osa tyytyväisiä, mutta myös viestejä väliinputoajista, voimattomuudesta, vääristä huhuista ja tiedonkulun puutteista Vuotta 2011 leimasi Kelan kuntoutuspäätösten väheneminen. Tämä näkyi mm. Kuntoutumiskeskus Apilassa kolmasosaa pienempänä kuntoutujamääränä aiempiin vuosiin verrattuna. Keväällä 2012 Kela tiedotti (27.4.12), että tule-sairaiden kuntoutuskursseilla on vapaita paikkoja. Tilaa on erityisesti niveloireisille ja selkä-, niskaoireisille kuntoutujille. Tilanne oli sama yksilöpäätöskuntoutukseen hakeutujien osalta. Kelalla oli määrärahoja kuntouttaa, mutta hakemuksia ei jostain syytä tullut edellisten vuosien tapaan. Väestön ikääntyessä ja tule-oireiden ollessa yleisimpiä syitä sairauspoissaoloihin, voisi olettaa, että tule-kuntoutuksen tarve olisi räjähdysmäisessä nousussa. Kyselyyn ennätysmäärä vastauksia Suomen Reumaliitto teki verkkokyselyn selvittääkseen kuntoutuksen hakemiseen liittyviä haasteita. Kyselyyn vastasi yli 520 vastaajaa. Tulokset kuvastavat ainakin kahdenlaista todellisuutta. Tarkasteltaessa pelkkiä lukuja voidaan todeta, että yli puolet vastaajista koki mm. Kelan hakulomakkeen täytön helpoksi ja jopa 80 prosentilla oli mahdollisuus saada lääkärinlausunto kuntoutusta varten. Kuitenkin merkittävä osa vastaajista (yli 30 %) katsoi hakumenettelyn olevan vaikea. Osalle vastanneista oli syntynyt vaikutelma prosessin epäoikeudenmukaisuudesta mm. hylkäävien päätösten perustelujen puutteellisuuden vuoksi. Huomattavia haasteita oli havaittavissa myös mm. lääkärin B-lausunnon saamisessa julkisessa terveydenhuollossa. Verkkokyselyn lukuihin tulee suhtautua suuntaa antavina, sillä kyselyn teknisestä toteutuksesta johtuen tuloksissa oli pientä epätarkkuutta. Aineistoa on kuitenkin riittävästi, jotta yhteenveto tuloksista voidaan tehdä. Vastaajilla oli lisäksi mahdollisuus esittää kysymyksiä. Näistä kysymyksistä (25) koottiin erillinen lista vastauksineen, joka löytyy Reumaliiton verkkosivuilta. Samassa osoitteessa on myös koko artikkeli kyselyn tuloksista. Seuraavassa esitellään vain lyhyt katsaus keskeisimpiin kohtiin. Vastanneiden profiili Kyselyyn vastasi 525 henkeä. Vastaajista 88 prosenttia ilmoitti olevansa naisia ja 12 prosenttia miehiä. Valtaosa oli iältään 40 60-vuotiaita, mutta vastaajien koko ikähaarukka kattoi 20-vuotiaista 80-vuotiaisiin. Vastaajia oli ympäri Suomen; Hangosta Rovaniemelle ja Vaasasta Joensuuhun. Myös pienet paikkakunnat olivat hyvin edustettuina vastauksissa. Vastaajien suurin ilmoitettu diagnoosiryhmä oli nivelreuma (25 %), seuraavaksi eniten oli fibromyalgiaa (24 %) ja nivelrikkoa sairastavia (17 %). Muita vastaajien ilmoittamia diagnooseja olivat selkärankareuma, Sjögrenin syndrooma, nivelpsoriasis, lastenreuma ja polymyalgia. Harvinaista reumasairautta sairastavia (n. 40 diagnoosia) oli yhteen laskien lähes 30 prosenttia vastaajista. Jotain muuta tule-sairautta ilmoitti sairastavansa 14 prosenttia, mainittuina mm. jokin selkä-, nivel-, luusairaus. Usein diagnoosi oli vielä määrittelemättä tai käsitti useita diagnoosimahdollisuuksia. Kyselyn muissa vastauskohdissa kävi ilmi, että päällekkäisdiagnoosit olivat yleisiä. Vastaajista n. 40 prosenttia oli työelämässä. Lähes vastaava määrä oli eläkkeellä. Muutama prosentti oli kuntoutustuella. Lisäksi työelämän ulkopuolella olevat kertoivat olevansa mm. opiskelijoita, työttömiä, työllistettyjä, uudelleen koulutuksessa, osatyökyvyttömyyseläkkeellä, äitiyslomalla, sairauslomalla tai hoitovapaalla olevia. Suurin osa (yli 90 %) katsoi oman arvionsa mukaan hyötyvänsä kuntoutuksesta ja heidän työ- ja elämäntilanneensa mahdollisti kuntoutukseen osallistumisen. Noin 50 vastaajan edellisestä
kuntoutuksesta oli kulunut lähes 10 vuotta. Yli 140 kohdalla kuntoutushakemus oli hylätty kerran tai useammin. Kyselyyn osallistuneet ilmoittivat vuosina 2011 ja 2012 yli 40 hakemuksen hylkäämistä. Kelan hakulomakkeen saama palaute Suurin osa tiesi, että Kelan kuntoutushakemuksen (KU 102) sai mm. Kelan toimistosta tai verkkosivuilta. Noin 65 prosenttia piti kuntoutushakemuksen täyttämistä helppona, mikäli oli jo tutustunut lomakkeeseen. Loput vastaajat kokivat hakemuksen täytön haasteelliseksi. Avoimissa vastauskohdissa hakulomaketta luonnehdittiin eniten sanalla vaikea, mutta myös sanoilla, monimutkainen, hankala, vaativa, mutkikas, epäselvä, vaikeaselkoinen ja sekava. Hakemusta kuvattiin mm. näin: On jotenkin hankala hakea, aivan kuin hakisi jotain köyhäin avustusta. Melkoinen paperirumba kaikkinensa, kun pitää anoa kuntoutusrahat, lomat töistä ja liittää lausuntoja ja muita papereita hakemukseen. Ei sairaudeltaan jaksa. Pitäisi osata kirjoittaa niin kuntouttava ja elämää parantava sanamuoto hakemukseen. Isoja asioita tulee täyttää liian pieneen tilaan. Olen hiljattain täyttänyt kaksi kuntoutushakemusta. Pidän sitä silti hieman vaikeana (termien, epäselvien kohtien vuoksi). Varmasti sellainen henkilö, joka sellaista ei ole koskaan täyttänyt, kokee että hakemuksen täyttäminen on hankalaa (ainakin itsestä tuntui ekalla kerralla että on tosi vaikeeta) Jopa 20 vuoden sairaushistorian tiivistämistä eri todistuksien tukemana miellettiin työlääksi. Muutamat kertoivat joutuneensa jatkamaan lomaketta erillisille papereille. Lomakkeen käytettävyydestä ja tilan ahtaudesta mainittiin mm. seuraavaa: Lomakkeen kysymykset ovat vaikeaselkoisia, laajoja ja niissä käytetty terminologia vaihtelee lomakkeesta toiseen ja ilmaisujen merkitys on epäselvää... oletetaan, että on vain yksi ongelma ja vain pari riviä käytettävissä. Nivelreumaa sairastava on moninivelongelmainen eli ei ole yhtä ainoaa akuuttia ongelmaa vaan monta. Vaikea perustella päivänselviä asioita, jotka sitten eivät kuitenkaan olekaan "riittäviä". Periaatteessa helppo, mutta käytännössä rasittava, stressaava. Joutuu kertomaan etten edelleenkään ole parantunut. Yllättävän hankala kirjoittaa mitkä asiat ovat vaikeita elämässä. Kun olet sairas ja uupunut ei jaksa miettiä kaikkia vuosilukuja ja etsiä papereita. Lomaketta varten toivottiin täyttöohjeita. Toisaalta kummasteltiin miksi hakemuksessa kysyttiin toistutuvasti samoja asioita tai sellaisia seikkoja, jotka ilmenivät lääkärinlausunnossa. Osa ilmaisi olevansa liian väsynyt tai sairautensa koettelema voidakseen keskittyä lomakkeen täyttöön täysipainoisesti tai että tarvitsi täyttöapua esim. lukihäiriön vuoksi. Muutama vastaaja epäili, että lomake oli tarkoituksellisesti tehty hankalaksi täyttää tai että käytännöt eivät olleet samoja kaikkien hakijoiden kohdalla. Asia ilmaistiin mm. näin: Kelan kaavakkeet ovat "kapulakielisiä" vaikka äidinkielentaito olisi kuinka hyvä, tuntuu, että kaavakkeitten rakenne on tahallisesti hankala, jotta asiakkaat eivät vaivautuisi.
Lääkärin pääsy Ei voi tietää mikä on oikea syy miksi ei päässyt. Olemme vertailleet hakemuksia keskenämme ja olleet sitä mieltä, että havaittavissa mielivaltaisuutta. Toiset saa huonommillakin perusteilla. Tässä jos missä yhdenvertaisuus ei toimi! Tuntuu kuin liikaa tuijotettaisiin sanavalintoihin. En päässyt.. ihmettelin, kun eräs [ ] oli jo kolmatta kertaa kursseilla ja kyselin, että mitä hän hakupapereihin oli kirjoittanut, kun taas oli päässyt. Tunnen olevani kuin heitteillä hoitoni kanssa. Ei pääse edes vastaanotolle. Ei ole varsinaista omalääkäriä, milloin kukakin. Noin 80 prosentilla oli lääkäri, jolta voi saada kuntoutusta puoltavan B-lausunnon. Näistä yli puolella lääkärinä oli reumatologi, ortopedi tai muu erikoislääkäri. Työterveyslääkäri oli yli 20 prosentilla ja lähes samalla määrällä terveyskeskuslääkäri. Lähes 20 prosentilla ei ollut pysyvää lääkärisuhdetta. Osa koki olevansa pahimmillaan heitteillä. Lääkäripula tai muu hoitosuhteen puuttuminen näyttäytyi merkittävänä syynä sille, ettei puoltavaa lausuntoa saatu kuntoutusta varten. Lääkärien suuri vaihtuvuus terveyskeskuksissa johti siihen, että lääkäri ei tuntenut potilastaan riittävästi kirjoittaakseen tälle perustellun lausunnon. Keskeinen este B-lausunnon saamiselle oli, ettei hoitavalle taholle saanut aikoja tai terveyskeskus antoi vain akuuttiaikoja: Aikavaraus liian pitkä, n. 3kk Lääkäriajan saaminen [on] lottovoitto. Kuntoutuksen ajankohta saattoi umpeutua ennen kuin pääsi edes lääkäriin. Monella ei ole mahdollisuutta käyttää yksityislääkäreitä ja palvelujen hinnoittelussa on suuria eroja eri puolilla Suomea. Tilanne asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, sillä maksukykyiset voivat hankkia itselleen kattavan erikoislääkärin lausunnon harkinnanvaraista kuntoutusta varten yksityislääkäriltä, kun taas julkisella puolella ei ole resursseja vastata tähän tarpeeseen. Keskeiseksi haasteeksi kiteytyi vastauksissa toistunut: Lääkäri ei tuntenut minua tai sairauttani tai Nykyisin minua hoitavat lääkärit vaihtuvat ja kukaan heistä ei varmaan tiedä, että tämän taudin omaavilla on oikeus myös kuntoutukseen. B-lausunnon saamisen koetut haasteet Lausunnon saaminen [on] ehkä helppoa, mutta lausunto ei ollut tarpeeksi tarkka, perusteellinen. Lääkärin B-lausunnon hakemisen koki helpoksi noin 75 prosenttia vastaajista. Muille lausunnon saannissa oli vaikeuksia. B-lausunnon maksullisuus sai kyselyssä huomiota. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut ennakkopäätöksen, joka koskee kuntoutusta varten haetun B-lausunnon maksullisuutta (Dnro:1739/4/09). Pyynnöstä Sosiaali- ja terveysministeriö linjasi asiaa (10.9.12: STM/3347/2012) seuraavasti:. terveyskeskuksen tulee arvioida tapauskohtaisesti onko kyseessä hoitoon liittyvä lausunto tai todistus. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen perusteella esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen saamiseksi annettu lausunto voidaan
yleensä tulkita tällaiseksi. Myös muut vastaavaan tarkoitukseen annettavat lausunnot ja todistukset ovat maksuttomia. Kyselyssä aihe tuli ilmi esimerkiksi näin: Maksaa paljon kiertää monta vastaanottoa ja valittaa usein samasta asiasta, että haluaa B- lausunnon. Maksoin turhaan B-lausunnon. Osa koki hankalana, että lausuntoa piti erikseen pyytää, eikä lääkäri itse ollut aktiivinen hoidon suunnittelussa. Jotkut kertoivat että omalääkäri ei uskonut kuntoutukseen tai epäili lääkärinsä suhtautuvan asiaan kieltävästi. Lisäksi vastauksissa kuvattiin koettuja tilanteita lääkärien tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta: Olemme eri linjoilla kuntoutustarpeesta. Monien kokemus on, että lääkärit jostakin syystä kirjoittavat lähetteitä varsin nihkeästi. Reumalääkäri sanoi, ettei näihin kuntoutuksiin niin helposti pääse. Lääkäri vaihtuu koko ajan, tapaan lääkäriä harvoin. Lääkärillä voi olla eriävä mielipide kuntoutuksesta. Olin itse aktiivinen ja otin selvää kuntoutuksesta...sanoo etten tartte, kun olen vain kotona, no nyt olen saanut uuden lääkärin, toivottavasti hänen kanssaan on paremmin Lääkärin mielestä en voi saada enää kuntoutusta koska olen ollut viim. 2002 kuntoutusjaksolla. Lääkäri sanoi, ettei kuntoutusta kannata hakea, koska sinne ei kuitenkaan pääse. Vastauksissa toivottiin opastusta lääkäreille lausunnon tekemisessä, sillä hylätyn päätöksen syynä oli usein ollut lääkärin puutteellinen lausunto: Lausunnot ovat sangen ylimalkaisia, lääkäreiden tietotaso Kelan perusteluvaatimuksista on heikko, Ei perustella tarpeeksi. Lääkäri "tietää" että tällä kyllä saa kuntoutuksen, vaikka potilas b-lausunnon nähdessään tietää, ettei sillä ole mitään virkaa. Aina saa Kelalta pyynnön tarkentaa hakemusta ja niin menee aikaa kun tarkennus tehdään ja kierros alkaa alusta. Turhauttavaa. Millä muilla perusteilla kuntoutushakemus hylättiin? Kysykää Kelasta. Heidän mukaansa työkykyni on kyllä laskenut, muttei sen ja sen tarkoittamalla tavalla. - Eivät ole ilmeisesti lukeneet papereitani. Kyselyssä kävi ilmi, että kielteisistä kuntoutuspäätöksistä huolimatta, monet hakivat kuntoutukseen sitkeästi osin ilmeisesti siksi, että hylkäyspäätöksissä ei ollut kerrottu hylkäämisen syytä. Usean vastaajan kohdalla toistui joka vuosi mahdollisesti tarpeeton vaivannäkö: Hylky tulee aina ja sama vastaus avohuollon resursseja käyttämättä, siis mistäs moisia otat, jos niitä ei kunnassamme ole? Hylkyjä tullut useampia noin 6 kertaa joskus ennen 2004 vuotta 2007 lähtien hylätty kaikki, mitä olen Kelalta hakenut. Hylätty: 2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2011
Ensimmäisen kerran perusteltiin sellaisella lainkohdalla, jota ei löytynyt laista, toinen kerta sellaisella verukkeella, että minua ei voida kuntoutuksella auttaa. Muutamat vastaajat käyttivät itsestään sanaa väliinputoaja. Heidät oli katsottu liian hyväkuntoisiksi laitoskuntoutusjaksolle, mutta toisaalta liian huonokuntoisiksi työhyvinvointia edistävään ASLAK-kuntoutukseen. Muutamien kohdalla sitkeys kuitenkin kannatti: Jäin eläkkeelle 09/2008, tein hakemuksen reumalääkärin suosituksesta 09/2008. Tuli monta hylkäystä, mutta sitkeys palkittiin, pääsin Apilaan []kuntoutukseen. Monen vastaajan kertoman mukaan heille oli Kelasta vastattu, että edellisestä kuntoutusjaksosta oli kulunut liian vähän aikaa tai että olisi olemassa sääntö, jonka puitteissa ei voinut hakea kuin tietyn vuosimäärän umpeuduttua: Vuoden 1993 kuntoutus oli liian lähellä Seuraavan kerran kuulemma voin hakea v. 2015.. sitten on sanottu, että kuntoutusta myönnetään aikaisintaan viiden vuoden kuluttua edellisestä. Hakijoiden saamat vastaukset ovat virheellisiä, sillä kuntoutustarve kartoitetaan harkinnanvaraisesti senhetkisen tilanteen, eikä edellisestä kuntoutuksesta kuluneen ajan perusteella. Vuosiin sidottuja sääntöjä ei ole enää käytössä, mutta vanhentunut tieto saattaa vielä tulla vastaan sekä paikallisissa Kelan toimistoissa että huhuna hakijoiden keskuudessa. Yksi vastaaja kertoi Kelan perustelleen hylkäystä sillä, ettei hänellä ole ollut sairauslomia sairastamiensa sairauksien vuoksi. Sairauslomia ei voi pitää kuntoutuksen edellytyksenä. Itse asiassa kuntoutuksella pyritään vähentämään sairaslomia. Muutamien kohdalla kuntoutushakemus oli hylätty, koska heidän hoitotukiluokituksensa oli laskenut esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuesta tai korotetusta vammaistuesta perushoitotueksi. Eräät eivät olleet koskaan saaneet päätöstä hakemukseen. Yksittäistapauksissa hakemusta ei aina edes ollut otettu käsittelyyn tai hakijan sairautta ei ollut tunnettu: Ei hylätty, mutta Kela ei ottanut vastaan, valitettuani pääsin. kun tuntematon sairaus, jonka oirekuvaa ei vielä laajennettu = ei merkitse Kelalle mitään. Monet maksajatahot ja ikäkysymys Jotkut kokivat tulleensa pompotelluiksi eri kuntoutuksen maksatahojen: Kelan, terveyskeskuksen, työterveyden ja keskussairaalan välillä: Parin vuoden välein toteutetut yksilölliset laitoskuntoutusjaksot onnistuin työelämässä vielä ollessani junailemaan siten, että vuorottain maksajana oli terveyskeskus ja Kela siihen saakka kunnes terveyskeskus ei enää antanut maksusitoumuksia mihinkään vaan siirsi kaikkien maksusitoumusten päätösvastuun keskussairaalan päätettäväksi tukipohjallisia alkaen. Kuitenkin näillä yksilöllisillä laitoskuntoutusjaksoilla saatiin kuntoani ja toimintakykyäni pidettyä yllä niin, että jaksoin sinnitellä työelämässä. varsin vaativissakin tehtävissä neljännesvuosisadan vaikeasta nivelreumasta huolimatta siihen saakka kunnes työuupumus ja masennus veivät voimat. Etenkin eläkeläiset näyttivät vastausten perusteella olevan heittopusseina eri maksajatahojen ja kuntoutuksen monikanavaisuuden vuoksi. Kela kustantaa eläkkeellä olevien kuntoutusta harkinnanvaraisesti, mutta harkinnan perusteet jäivät vastaajille epäselviksi etenkin kielteisten
päätösten osalta. Usein kuntoutuksen perusteena saattaa olla esimerkiksi uhka pysyvästä laitoshoidosta. Yli 65-vuotiaiden kohdalla ensisijainen kuntoutuksen järjestäjä on kuitenkin oman kotikunnan terveydenhuolto. Kela järjestää mm. työelämässä poissa olevien kursseja sekä mahdollistaa kuntoutuksen esimerkiksi niille eläkeiän ylittäneille, joiden diagnoosi on vasta varmistunut. Vastaajien näkökulmasta käytännöt vaikuttivat epäselviltä ja tarkempien perustelujen puuttuessa vaikeasti hyväksyttäviltä: Kela julistaa terveeksi ihmisen, kun täyttää 65-v. Pitäisi ottaa huomioon kokonaisvaltainen tilanne, ei jokin yksittäinen ongelma, koska kaikki liittyy toisiinsa. Vaikka on eläkkeellä, niin yhtä tärkeää on itsenäinen selviytyminen ja omatoimisuus sekä inhimillinen elämänlaatu. Kela tiedostaa vanhan eläkeikään sidotun käytännön ristiriitaisuuden. Vuodesta 2013 alkaen kuntoutuskurssien ikärajoja on korotettu tai ne on poistettu kokonaan. Kelalla käynnistyy myös oma ikäohjelma, joka huomioi mm. yli 65-vuotiaat monisairaat. Elämäntilanteen vaikutus Noin 6 prosentin kohdalla elämän- tai työtilanne ei mahdollistanut kuntoutukseen osallistumista. Syinä olivat yksinhuoltajuus, omaishoitajana toimiminen tai kotieläimet, joille ei saanut hoitoa järjestymään. Osan kohdalla oli epätietoisuutta toimeentulosta kuntoutuksen ajalta mm. kuntoutusrahan tai määräaikaisen kuntoutustuen osalta tai tietämättömyyttä kuntoutukseen pääsystä yleisinä lomakausina. Ilmeisesti tiedonhaun väylät eivät olleet vastaajien tiedossa. Etenkin opiskelijat olettivat virheellisesti, että lomilla oli vaikea päästä kuntoutukseen. Muun muassa seuraavanlaisia syitä kerrottiin elämäntilanteen vaikutuksista: Työssä olevan pitää suunnitella pitkällä ajanjaksolla koko asia, kun lausunnon saaminen vaatii oman aikansa, työnantajan kanssa neuvotteleminen kuntoutusajankohdasta etukäteen jne. Jaksot ovat yleensä liian pitkiä yhteen pötköön (3 vko) ja työnantajan kanssa on aina hankalaa ja aikaa vievää selvittää palkanmaksuasiat. Työnantajan suhtautuminen ttlääkärillä käymiseen on negatiivinen, liikaa kuluja ja poissaoloja Ei alaikäisten äiti ja töissä oleva ehdi ja kehtaa mennä kuntoutukseen, koko perheen pitäisi päästä mukaan. Kerran hain ja pääsin mutta en saanut lapsille hoitajaa ja jouduin perumaan Työtilanne on epävarma ja perhe pitää huomioida. Kela tunnistaa työelämässä ja arjessa yleensä tapahtuneet muutokset ja pyrkii jatkossa vastaamaan näin tarpeisiin mm. ajoittamalla kurssit kolmeen osaan, jolloin ne voi rytmittää omaan elämäntilanteeseen joustavammin. Johtopäätelmiä vastauksista Jos voitte yhdistyksenä ja liittona yrittää vaikuttaa Kelaan olisi se varmaan meidän monen "yliikäisen" suuri ilonaihe. Hylkyperusteet kielteiseen päätökseen arpoo vakuutussihteeri Kelan 200:sta päivän aforismin luettelosta mieluisimman ja kirjaa sen päätökseen. [.]Tästä johtuu perustelujen ristiriita hakemuksen ja hakijan tilanteeseen nähden. Tämän minulle on selvittänyt kelan vakuutussihteeri.
Kyselyn vastaajissa oli kokeneita kuntoutujia ja hakemuksen täyttäjiä. Yli 270 henkeä, eli yli puolet vastaajista, oli ollut aiemmin kuntoutuksessa. Hakemisen onnistumiselle tunnistettiin useita haasteita hakuprosessin eri vaiheissa mm. terveydenhuollon jonot, B-lausunnon hakeminen, tiedon saanti, lomakkeiden täyttäminen ja hakijan oma jaksaminen. Taustaoletus, ettei kuntoutukseen kuitenkaan pääse, oli omaksuttu laajasti. Huolestuttavinta oli, että osalle vastaajista hakujärjestelmä vaikutti ylivoimaiselta. Menettely ei näytä palvelevan niitä monisairaita ja uupuneita, joiden voimavarat eivät riitä hakuprosessin läpiviemiseen. Sosiaalinen tukiverkko ei tunnu tavoittavan heitä, jolloin heidän tilanteensa voi heiketä entisestään. Nämä ihmiset tulisi saada kuntoutuspalvelujen piiriin, jotta uhkaava kierre ja mahdollinen pysyvän laitoshoidon tarve voitaisiin välttää inhimillisestä velvoittavuudesta puhumattakaan. Kysely kuvasti julkisen terveydenhuollon nykytilannetta, joka näyttäytyi tulppana lääkärin kuntoutusta puoltavia B-lausuntoja haettaessa. Potilaan perusoikeus päästä lääkäriin kolmen kuukauden sisällä ei palvele lausuntoa haettaessa, sillä se ei kuulu hoitotakuun piiriin. Moni B- lausunnon saanut puolestaan katsoi, että lausunto ei vastannut tarkoitustaan. B-lausunnon maksullisuus sai kritiikkiä. Lisäksi liian usein kuntoutujaa koskevat asiakirjat eivät välittyneet terveydenhuollosta määräajassa Kelaan. Lannistavaksi mielletty byrokratia oli yksi hakemisen este. Hakulomakkeisiin liitettiin mielikuvat arjesta vieraantumisesta ja käytännönläheisyyden puutteesta. Lomakkeet nähtiin abstrakteina, niissä koettiin olevan toistoa ja vähän vastaustilaa. Hakuprosessiin liitettyä epäoikeudenmukaisuuden vaikutelmaa vahvisti vastaajien epätietoisuus siitä, miksi ei ollut päässyt kuntoutukseen aiemmilla hakukerroilla. Kelan tulisi perustella entistä selkeämmin, miksi hakemusta ei ole hyväksytty. Omaa kuntoutusta koskevat päätökset, myös hylkäämistä koskevat tiedot, voi aina tarkistaa Kelasta päätöksen antajalta. Kelan ohella palveluntuottajien tulee parantaa omaa palaute- ja tiedotusjärjestelmäänsä ja tukea mielekkäiden tavoitteiden asettamisessa. Valtaosa kyselyn vastaajista piti hakumenettelyä toimivana. Kela nähdään usein kasvottomana instituutiona, johon viitataan Kelana ikään kuin se ei rakentuisi useista sadoista työntekijöistä ympäri Suomen. Tuhansien kuntoutushakemusten keskellä yritetään huomioida kukin hakija. Jokaisen kuntoutustarve ja elämäntilanne on yksilöllinen. Tästä syystä harkinnanvaraista kuntoutusta koskevat päätökset ovat kokonaisuuteen perustuvia ja harvoin yleistettävissä. Kyselyn tulosten valossa hakijoiden on lisäksi hyvä olla perillä omista oikeuksistaan ja valitusteistä. Järjestelmät ovat ihmisten luomia ja siten kehitettävissä ihmislähtöisiksi ja paremmin käyttötarkoitustaan vastaaviksi. Toive paremmasta elää: Minulle tuo kuntoutus oli ensimmäinen ja minun elämänlaatuni parani. Sain sieltä hyvää apua siihen, että miten kuntoutan itseäni kotona ja vertaistuki oli todella hyvä. Ne, jotka sairastavat samaa sairautta ymmärtävät toista....tänään aion palauttaa hakemuksen Kelaan ja toivon todella että pääsen kuntoutukseen. Mikko Väisänen Suunnittelija, YTM Suomen Reumaliitto