Kun lapsettomuus koskettaa opas tahattomasti lapsettoman läheisille

Transkriptio

1 Terveysala Kuopio Opinnäytetyö Kun lapsettomuus koskettaa opas tahattomasti lapsettoman läheisille Johanna Paasisalo Opinnäytetyö Savonia-ammattikorkeakoulu Terveysala Kuopio Johanna Paasisalo Kevät 2010

2 2 SAVONIA- AMMATTIKORKEAKOULU Terveysala, Kuopio OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusohjelma: Hoitotyön koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Hoitotyö Työn tekijä(t): Johanna Paasisalo Työn nimi: Kun lapsettomuus koskettaa - opas tahattomasti lapsettoman läheisille Päiväys: Sivumäärä / liitteet: 36/10 Ohjaajat: Irma Mikkonen Työyksikkö / projekti: - Toiminnallisen opinnäytetyön aiheena on tahaton lapsettomuus ja tuen tarve. Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, että raskautta on yritetty vähintään vuoden ajan säännöllisen sukupuolisuhteen aikana. Tahaton lapsettomuus koskettaa jopa joka viidettä paria Suomessa. Tahaton lapsettomuus on sekä fyysinen että psyykkinen ongelma. Aiemmin sen on koettu olevan ainoastaan naisen ongelma, mutta nykyään tiedetään, että se on yhteinen ongelma parisuhteessa. Läheisten tuki lapsettomuuden ja mahdollisten hoitojen aikana on erittäin tärkeää. Se voi joko helpottaa lapsetonta tai aiheuttaa hänelle lisää kärsimystä. Tahaton lapsettomuus koetaan monesti häpeällisenä asiana, jonka vuoksi puhuminen voi olla vaikeaa läheisille. Lapsettomuus jaetaan primaariseen ja sekundaariseen lapsettomuuteen. Primaarista lapsettomuudesta on kyse, kun nainen ei ole ollut koskaan raskaana. Sekundaarisella lapsettomuudella tarkoitetaan sitä, että nainen on ollut raskaana ja/tai synnyttänyt, muttei kykene uudelleen tulemaan raskaaksi vuoden aikana. Lapsettomuuteen voi olla useita syitä, ja syy voi olla naisessa, miehessä tai molemmissa. Kaikissa tapauksissa syytä ei saada tutkimuksista huolimatta selville. Hankkeessa kartoitettiin tutkimustietoa lapsettomuudesta ja tehtiin kysely, jossa selvitettiin kuinka lapsettomat parit/yksilöt tahtoisivat läheisten tukevan heitä lapsettomuusprosessin aikana. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa opas internetiin. Opas on suunnattu tahattomasti lapsettomien läheisille. Hankkeen toteutin yhteistyössä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Simpukka ry vastasi oppaan julkaisusta internetiin. Avainsanat: (1-5) lapsettomuus, tuki, lapsettomuushoidot, läheiset, Julkinen Salainen Versio

3 3 Tiivistelmän tallentaminen verkkoon ohjeistus: Tertan kotisivu SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Health Professions Kuopio THESIS Abstract Degree Programme: Nursing Option: Nurse Authors: Johanna Paasisalo Title of Thesis: When touched by infertility a guide for kins of involuntarily infertile Date: Pages / appendices: 36/10 Supervisor: Principal lecturer Irma Mikkonen Contact persons: This functional thesis tells about infertility and its support during the infertility process. Infertility means that a couple is trying to get pregnant at least a year during which time they have normal sexual relationship. About of one fifth couples in Finland are touched by infertility. Infertility is both a physical and mental problem. Earlier it was considered only a female problem but now there is knowledge of that is a shared problem in the relationship. Support from family and friends during fertility and possible treatment is really important. Supporting or notsupporting could either help or harm. Infertility is many times considered a shameful thing which is why it s sometimes so hard to speak about it. Infertility is either primary or secondary infertility. Primary infertility is when a woman has not been pregnant before. Secondary infertility is when a woman has been pregnant before but cannot become pregnant again. There are many possible reasons for infertility and the cause can be either in the woman, in the man or in both. Sometimes the reason has not been discovered in thorough examination. In this project the idea was to produce a guide in the internet. The guide is directed for the family and friends of a person who is unwittingly childless. In the project research of infertility was chartered and an enquiry was made which examined how couples and individual people would like family and friend support them during infertility. This project was executed with infertility organization Simpukka ltd. Simpukka ltd was in charge of publishing the guide in the internet. Keywords: (1-5) Infertility, support, infertility treatment, family Public Secure

4 4 SISÄLLYS Tiivistelmä Abstract 1. Hankkeen tausta, tarkoitus ja tavoitteet 6 2. Tahaton lapsettomuus - syyt, tutkimukset ja hoidot Tahattoman lapsettomuuden määrittely Lapsettomuuden syyt Lapsettomuustutkimukset Lapsettomuushoidot Lapsettomuuden sosiaaliset vaikutukset Lapsettomuuden vaikutus parisuhteeseen Lapsettomuuden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin Ohjausmateriaalin vaatimukset, laatukriteerit ja internetohjauksen tekniset vaatimukset Ohjausmateriaalin vaatimukset - tarkoituksena terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Ohjausmateriaalin laatukriteerit Internetiin julkaistavan ohjausmateriaalin tekniset vaatimukset ja kohderyhmälle soveltuvuus Hankkeen toteutus Hankkeen eteneminen Kysely lapsettomille ja vastausten analysointi 24

5 5 5.3 Kyselyn tulokset Oppaan laatiminen ja arviointi Palaute oppaasta Pohdinta. 32 LIITE 1 Kyselylomake LIITE 2 Saatekirje LIITE 3 Internetopas word-muodossa LIITE 4 Artikkeli Simpukka-lehteen

6 6 1 Hankkeen tausta, tarkoitus ja tavoitteet Tahaton lapsettomuus koskettaa Suomessa jo joka kuudetta paria. Tahattomalla lapsettomuudella tarkoitetaan sitä, että raskaus ei ala vuoden sisällä yrityksen alkamisesta. Lapsettomuudesta puhutaan myös silloin, kun pari ei omasta tahdostaan halua lapsia vaan haluavat elää kahdestaan. (Mäkelä 2007, 4; Toivanen, Vilska & Tulppala 2004, 4115.) Pitkään tahatonta lapsettomuutta on pidetty naisen ongelmana sekä fyysisesti että psyykkisesti (Tulppala 2002, 531). Kuitenkin lapsettomuus on yleinen ongelma yhteiskunnassamme, ja siitä on alettu puhua hieman enemmän julkisuudessa. Huolimatta siitä, että lapsettomuuteen törmää niin henkilökohtaisessa kuin työelämässä yhä useammin, useinkaan ei osata toimia riittävän hienotunteisesti ja lapsettoman tunteita sekä tilannetta kunnioittaen. Lapsettomuus on monitahoinen ongelma, joka vaikuttaa yksilön ja parin elämään monella tavalla. Lapsettomuuteen osataan harvoin varautua, ja lähes aina se tulee yllätyksenä. Läheisten tuki voi joko pahentaa tai helpottaa suhtautumista omaan kriisitilanteeseen, jonka lapsettomuus aiheuttaa. Lapsettomuus koetaan usein häpeällisenä asiana, eikä siitä puhuminen ole pareille helppoa, ja monet parit pitävät asian omana tietonaan. (Mäkelä 2007, 4; Tuominen 2004, 6-7.) Lapsettomuus voi olla primaarista tai sekundaarista. Primaarinen lapsettomuus on kyseessä silloin, kun nainen ei ole koskaan ollut raskaana ja/tai synnyttänyt. Sekundaarinen lapsettomuus tarkoittaa tilaa, jossa nainen on ollut aiemmin raskaana ja/tai synnyttänyt, muttei kykene uudelleen tulemaan raskaaksi alle vuoden yrityksen aikana. Raskaudeksi lasketaan myös se, että nainen on ollut raskaana, vaikka raskaus olisi mennyt kesken tai ollut kohdunulkoinen. (Mäkelä 2007, 6; Paananen, Pietiläinen, Raussi- Lehto, Väyrynen & Äimälä 2006, 613; Tuominen 2004, 4-5.) Lapsettomuuden syitä on useita, ja joskus syy jää selviämättä. Syy on yhtä usein naisessa kuin miehessä ja joissain tapauksissa syy on molemmissa. Pienessä osassa (~10%) tapauksista syytä ei tutkimuksista huolimatta löydetä. Tutkimuksissa suurimpana syynä

7 7 pidetään sitä, että raskautta aletaan yrittää entistä myöhemmin. Erityisesti naisen ikä vaikuttaa paljon. Hedelmättömyys laskee huomattavasti 30 ikävuoden jälkeen, ja 35 ikävuoden jälkeen lasku on romahdusmainen. Naisen vanhenemisen myötä ongelmat, kuten hormonimuutokset, voivat lisääntyä ja siten nostaa riskiä lapsettomuuteen. Muina syinä pidetään elintapoja, joita ovat esimerkiksi klamydiainfektiot ja paino-ongelmat (ylipaino, painon tarkkailu, rankka laihdutus, anoreksia). Miehessä oleva vika johtuu yleensä siemennesteen laadusta tai/ja määrästä. (Huhtala 2003, 3; Tuominen 2004, 7-8.) Tämän toiminnallisen hankkeen tarkoituksena on tehdä opas tahattomasti lapsettomien läheisille. Opas julkaistaan internetissä. Oppaan laatimiseksi kokoan ja analysoin tutkimustietoa lapsettomuudesta sekä teen kyselyn (liite 1), jossa selvitän kuinka lapsettomat parit/yksilöt tahtoisivat läheisten tukevan heitä lapsettomuuden ja hoitojen aikana. Yhdistän työssäni sekä teoria- että kokemustietoa. Kyselystä saamiani tekstejä käytän sitaatteina opinnäytetyöni teoriaosassa. Tässä opinnäytetyössä en kerro tarkasti lapsettomuuden syistä ja hoitomuodoista vaan ainoastaan perustietoja niistä. Suomessa hoitotieteen näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia lapsettomuudesta ja siihen liittyvästä sosiaalisesta tuesta on vähän (Tuominen 2007, 214). Myös tämän vuoksi halusin saada mahdollisimman uutta ja ajankohtaista tietoa työhöni. Hankkeen toteutan yhteistyössä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa. Idean hankkeelle sain omakohtaisista kokemuksista ja Simpukka ry kiinnostui työstäni. Haluan työlläni parantaa lapsettomien asemaa erityisesti siten, että läheiset osaisivat kuunnella ja tukea tahattomasti lapsetonta naista tai miestä. Hankkeeni tavoitteet olen määrittänyt kolmella eri tasolla, joita ovat kehitystavoitteet, lyhyen ajan tavoitteet ja henkilökohtaiset tavoitteet. Kehitystavoitteita ovat lapsettomien henkisen hyvinvoinnin parantaminen antamalla tietoa lapsettomuudesta ja sen hoidosta ja niiden aiheuttamista tunteista läheisille. Toinen tavoite on tarkentaa läheisille kuinka toimia, kun heille kerrotaan erittäin vaikeasta ja raskaasta asiasta. Lyhyen ajan tavoitteena on saada lapsettomat kertomaan rehellisesti omasta lapsettomuudestaan, mahdollisista hoidoista, tunteistaan ja toiveistaan, jotta saan oppaaseen kokemustietoa. Tämän tavoitteen takaamiseksi, korostan kyselyssä anonyymisyyttä.

8 8 Henkilökohtaisena oppimistavoitteena on syventää tietämystäni lapsettomuudesta, sen hoidoista ja erityisesti sosiaalisen tuen merkityksestä lapsettomuusprosessin aikana. Tavoitteena on myös oppia tekemään toiminnallinen hanke ja siihen liittyvä kysely. 2 Tahaton lapsettomuus - syyt, tutkimukset ja hoidot 2.1 Tahattoman lapsettomuuden määrittely Lapsettomuus sisältää käsitteenä useita eri näkökulmia. Se voi olla tahatonta tai tahallista, primaaria tai sekundaarista. Tahallinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, että pari ei halua lapsia eikä tilanne aiheuta heille ylimääräistä tuskaa tai stressiä. Tahaton lapsettomuus tarkoittaa juuri päinvastaista. Tahatonta lapsettomuutta voidaan kutsua myös infertiliteetiksi, hedelmättömyydeksi tai lisääntymiskyvyttömyydeksi. Nämä kaikki tarkoittavat kuitenkin samaa asiaa. Määritelmä on se, ettei raskaus ole alkanut vuoden säännöllisen, ilman ehkäisyä tapahtuvan sukupuolisuhteen aikana. (Huhtala 2003, 3; Mäkelä 2007, 6; Tuominen 2004, 4.) Hedelmättömyyttä on sekä heikentynyttä eli subfertiliteettiä että pysyvää eli steriliteettiä. Primaari lapsettomuus tarkoittaa, ettei naisella ole ollut aiempia raskauksia. Raskaudeksi lasketaan myös keskenmenot ja kohdunulkoiset raskaudet. Sekundaarisella lapsettomuudella tarkoitetaan sitä, että nainen on ollut raskaana aiemmin. Lapsettomuus on yleistynyt nyky-yhteiskunnassa ja nykyisin arvioidaan, että joka viides tai kuudes hedelmällisessä iässä oleva pari ei onnistu tulemaan raskaaksi vuoden kuluessa yrityksen alkamisesta. (Huhtala 2003, 3; Mäkelä 2007, 6; Tuominen 2004, 4.) Hedelmättömyyttä pidetään jopa piilevänä kansantautina (Toivanen ym. 2004, 4115). Käytän tässä opinnäytetyössä sanaa lapsettomuus, jolla tarkoitan tahatonta lapsettomuutta, joka voi olla primaaria tai sekundaarista, ja lapseton, jolla tarkoitan tahattomasti lapsetonta naista tai miestä. Tahaton lapsettomuus on paljon muuta, kuin elämä ilman lasta. Lapsettomuus on pahimmillaan syvään masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin johtava,

9 9 todella kamala sairaus, joka kulkee mukana pahimmillaan koko elämän ja elinkaaren ajan, nakertaen ihmistä syvältä sisältä. (Nainen, joka toivonut raskautta yli kolme vuotta) 2.2 Lapsettomuuden syyt Lapsettomuus voi johtua useista eri syistä, ja aina ei syytä pystytä edes selvittämään. Syyt saattavat olla merkittävässä roolissa siinä, miten lapsettomuus koetaan parisuhteen sisällä ja läheisten keskuudessa. Mäkelä (2007, 7) tuo esiin tutkimuksessaan myös sen, että syy saattaa vaikuttaa siihen, miten lapsettomuudesta kerrotaan. Tilastollisesti on todettu, että syy on yhtä usein miehessä kuin naisessa (noin 30 % naisessa ja 30 % miehessä). Syy voi myös olla molemmissa. Näin on noin 30 %:ssa tapauksista ja 10 %:ssa tapauksista lääketieteellistä syytä ei ole tiedossa. Jos syytä ei pystytä selvittämään, puhutaan selittämättömästä lapsettomuudesta. (Mäkelä 2007, 7-8; Tuominen 2004, 5.) Useissa tutkimuksissa on tutkittu mahdollisia syitä, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa lapsettomuuteen. Yksi iso tekijä on naisen ikä. Nykyään raskautta aletaan yrittää entistä myöhemmin, monesti elämäntilanteen vuoksi. (Mäkelä 2007, 8; Paananen ym. 2006, 615; Toivanen ym. 2004, 4115.) Nainen on hedelmäisimmillään ikävuosina Hedelmättömyyttä esiintyy eri ikäryhmillä eri tavoin. Ikävuosina lapsettomuudesta kärsii noin 6 prosenttia, ikävuosina noin 16 prosenttia ja ikävuosina noin 40 prosenttia. (Mäkelä 2007, 8; Paananen ym. 2006, 615.) Naisen hedelmällisyys alkaa selvästi laskea 30 ikävuoden jälkeen. Yli 35- vuotiaista vain puolet tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana. (Huhtala 2003, 3; Toivanen ym. 2004, 4115.) Useat eri tekijät, sekä miehillä että naisilla, vaikuttavat hedelmällisyyteen. Naisen hedelmällisyyttä voivat laskea esimerkiksi seuraavat tekijät: munasolun irtoamishäiriöt (18 23%), muut hormonaaliset häiriöt, tulehdukset, kohdun rakenneviat ja poikkeavuudet (2-5 %), munajohdinvauriot (14 20%) ja endometrioosi (6-20 %). Miehillä lapsettomuuden syitä ovat usein siittiöiden puuttuminen tai vähäinen määrä, niiden rakenne- tai

10 10 liikkuvuusviat ja erilaiset tulehdukset. (Huhtala 2003, 3; Mäkelä 2007, 8; Paananen ym. 2006, 613.) Syy voi olla myös yhteinen, kuten seksiongelmat (1-5 %). (Huhtala 2003, 3; Paananen ym. 2006, 613.) Hedelmättömyyteen vaikuttaa myös esimerkiksi elämäntavat ja yhteiskunnallinen painostus. Nyky-yhteiskunta painostaa luomaan uraa, jolloin lapsitoive saatetaan siirtää uran ja opiskelun edestä myöhemmäksi. Etenkin nuoria naisia painostetaan työmarkkinoilla määräaikaisuuksilla, ja lapsen hankkimista saatetaan siirtää myös sen vuoksi, että äitiys- ja vanhempainrahat ovat ansiosidonnaisia. Tukien ansiosidonnaisuus ja muut taloudelliset asiat tai sopivan elämänkumppanin puuttuminen siirtävät lapsitoivetta tai kenties kumoavat sen kokonaan. Elämäntavoilla tarkoitetaan esimerkiksi paino-ongelmia (ylipaino, anoreksia tai ankara painon tarkkailu) ja tupakointia sekä aiempia sukupuolitauteja, kuten klamydiaa. (Huhtala 2003, 3; Mäkelä 2007, 8-9; Tuominen 2004, 5.) 2.3 Lapsettomuustutkimukset Parin olisi hyvä hakeutua tutkimuksiin siinä tilanteessa, kun lasta on yritetty onnistumatta vuoden ajan. Kuitenkin joissain tilanteissa on hyvä hakeutua hoitoihin jo aiemmin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuukautisten epäsäännöllisyys ja yli vuoden ikä. (Väestöliitto, 2010.) Lapsettomalle parille ensimmäinen erikoislääkärikäynti on jo yksi askel myöntää ongelma ja hakea siihen apua. Ensikäynnillä monesti arvioidaan parin ikä, lapsettomuuden kesto, sairaudet ja lääkkeet, työolot, päihteiden käyttö sekä esitietoja seksielämästä. (Paananen ym. 2006, 615.) Käymme lääkärissä, toisaalta saan siitä uskoa, että voi olla hoitokeinoja auttaa meitä, toisaalta jo se tuntuu epäonnistumiselta, miksi emme onnistuneet itse? Onko väärin käyttää keinotekoisia keinoja, jos meillä ei ole luonnollisia edellytyksiä lisääntyä? Rodunjalostusta, käänteisesti, tehdään väkisin koeputkessa lapsia, joilla ei olisi edellytyksiä syntyä muuten. (Nainen, toivonut raskautta yli kaksi vuotta) Kun tutkimukset alkavat, ne aloitetaan usein miehen tutkimisesta, koska se on nopeampaa. Mies antaa ensimmäisenä siemennestenäytteen. Näytteestä tutkitaan

11 11 siittiöiden määrä, liikkuvuus, rakenne ja siittiövasta-aineiden esiintyminen. Jos näyte on normaali, miehelle ei tarvitse alkuvaiheessa tehdä muita tutkimuksia. Mikäli näyte on ollut poikkeava, se voidaan tutkia uudelleen myöhemmin. Lääkäri laittaa lähetteen jatkotutkimuksiin, jos siittiömäärä on paljon alentunut tai siittiöitä ei löydy ollenkaan. Jatkotutkimuksiin voivat liittyä verinäytteiden ottaminen, kivesten ultraäänitutkimus, kromosomitutkimukset tai jopa koepala. (Paananen ym. 2006, 615; Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, 2010.) Naisen tutkiminen on monimutkaisempaa ja enemmän aikaa vievää. Tutkimukset aloitetaan esitiedoista, joissa kysytään mm. seuraavat asiat: kuukautisten säännöllisyys, kuukautis- ja yhdyntäkivut, painon kehitys, akne, liikakarvoitus, mahdolliset tulehdukset (esimerkiksi klamydia), vatsan alueen leikkaukset ja muiden gynekologisten tutkimuksien ja toimenpiteiden mahdollinen ajankohta. On myös tärkeä ottaa heti aluksi kokeita, joilla selvitetään hormonimäärityksiä sekä Papa- ja klamydianäyte. (Paananen ym. 2006, 615; Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, 2010.) Lisäksi erittäin tärkeä on gynekologinen ultraäänitutkimus, jolla selvitetään kohdun ja munasarjojen rakenne ja munasarjoissa munarakkuloiden tilanne. Munasolun kasvamista voidaan selvittää ultraääniseurannoilla. Seurannassa huomataan myös kohdun limakalvon kasvaminen. Perustutkimuksiin liittyy myös kierron eri päivinä tehtävät hormonimääritykset. (Paananen ym. 2006, 615.) Hysteroskopia (kohtuontelon tähystys) ja laparoskopia (vatsaontelon tähystys) antaa tietoa kohdun ja munajohdinten tilanteesta ja niissä nähdään kasvaako vatsaontelossa endometrioosipesäkkeitä. Nopeampi ja fyysisesti kivuttomampi tapa tutkia munajohdinten aukiolo on ultraäänitutkimuksella. (Paananen ym. 2006, 615; Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, 2010.) Tätä toimenpidettä kutsutaan myös nimellä hysterosalpingosonografia (HSSG), jossa keittosuolaa ja ilmaa ruiskutetaan katetrin avulla kohtuun ja seurataan, virtaako se munajohtimiin ja -torviin. (HUS 2008.)

12 Lapsettomuushoidot Suomessa lapsettomuuden hoitomuodot ovat kehittyneet huimasti viime vuosina. Lääketiede on tullut isoksi osaksi lapsettoman elämää. Tämän vuoksi suurin osa hakeutuu tutkimuksiin ja hoitoihin kasvattaakseen mahdollisuuttaan omaan jälkeläiseen. On tutkittu, että kaksi kolmesta parista hakeutuu jossain vaiheessa hoitoihin. (Mäkelä 2007, 9.) Suomen Lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa todetaankin, että Suomessa hoidot ovat tasokkaalla kansainvälisellä tasolla ja niiden saatavuus on hyvä, koska hoitoja tarjotaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. (Toivanen ym. 2004, 4115.) Hoitojen pohjana on lääkärin ja hoitajan vuorovaikutus lapsettoman parin tai yksilön kanssa. Hoidot valitaan yksilöllisin perustein, joita ovat lapsettomuuden syy ja kesto sekä naisen ikä. Hoitojen venyessä pitkälle ajalle luottamus hoitohenkilökuntaan kasvaa. Luottamus onkin avainasemassa lapsettomuushoidoissa, jotta hoitojen vaatima avoin keskustelu lapsettomuusongelmasta tulee esille. Näin hoito pystytään toteuttamaan kokonaisvaltaisesti. (Paananen ym. 2006, 616; Pentinmäki 1997, 6.) Joskus ihmiset kuitenkin tuovat ilmi sen, että vaikka hoito olisi muuten hyvää ja asiallista, henkiseen puoleen keskitytään liian vähän. (Super 2001, 14.) Hoitohenkilökunnan tärkein tehtävä on tukemisen lisäksi kertoa hoitojen antamista mahdollisuuksista ja niihin liittyvistä riskeistä. On myös tärkeää ohjata elintapojen tarkistamiseen. Ylipainon vähentäminen laihduttamalla, tupakoinnin lopettaminen, stressin hallinta, työolojen tarkistaminen ja runsaan urheilun vähentäminen voivat olla tärkeitä hoitojen onnistumisen kannalta. (Paananen ym. 2006, 616.) Lapsettomuushoitoja tarjotaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yleisimpiä niistä ovat hormonihoidot, inseminaatio eli keinosiemennys, koeputkihedelmöityshoito (IVF) ja mikroinjektiohoito (ICSI). (Mäkelä 2007, 9.) Hoidoissa voidaan hyödyntää myös leikkaushoitoja. Sekä endometrioosia että myoomia voidaan leikata edesauttamaan raskauden alkamista. Miehen siittiöongelmiin apuna voi olla siittiöiden pesu, jolla etsitään parhaimmat yksilöt inseminaatioihin ja koeputki- sekä mikrohedelmöityksiin. (Tuominen 2004, 5; Paananen ym. 2006, 616.) Uusina hoitomuotoina on yleistynyt lahjoitettujen sukusolujen ja alkioiden käyttö sekä sijaissynnyttäjän käyttäminen (Paananen ym. 2006, 613).

13 13 Ensimmäisen kerran lääkärissä minua itketti niin paljon etten pystynyt puhumaan kunnolla. Vanhempi naislääkäri vakuutti että monia voidaan auttaa ja kirjoitti lähetteen jatkotutkimuksiin. Klinikalla, minne menimme yhdessä, olin alistuneen rauhallinen, nyt pahin on jo tapahtunut, tutkikaa minut, tehkää jotain. Kun pahimmat pelot toteutuvat, ei ole enää pelättävää. (Nainen, lapsettomuutta taustalla kaksi vuotta) Tutkimukset ja hoidot voivat kestää jopa vuosia, koska uusia hoitomuotoja kehitetään koko ajan. Samaan aikaan parin on elettävä ongelmansa kanssa ja kestettävä pettymyksiä pettymysten jälkeen. (Mäkelä 2007, 9; Pentinmäki 1997, 6.) Lapsettomuuskriisille ominaista on sen aiheuttama epätietoisuus ja surun aaltomainen liike (Tuominen 2004, 8). Hoidot ovat henkisesti voimia verottavia, ja lisäksi etenkin naiselle fyysisesti kivuliaita ja raskaita. Hoitoja joudutaan yleensä toistamaan, mutta hyvänä puolena on nähtävä se, että suurin osa lapsettomista (75-80 prosenttia) saa hoitojen avulla lapsen. Kuitenkaan kaikki eivät onnistu hoitojen avulla, jolloin kyseeseen voi tulla muita vaihtoehtoja, kuten adoptio, sijaisvanhemmuus tai kaksinolo. Yleensä nämä vaihtoehdot tulevat vastaan silloin, kun hoidot päätetään lopettaa tuloksettomina. Lapsettoman on joskus vaikea luopua hoidoista, koska koko ajan niitä kehitetään ja uusia mahdollisuuksia avautuu. (Mäkelä 2007, 9; Paananen ym. 2006, 613; Tulppala 2002, 531; Toivanen ym. 2004, 4117.) Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että elämä on mennyt ohi, ettemme voi loputtomiin jatkaa jonkun odottamista, jonka saapumisesta ei edes ole mitään takeita. Välillä ajattelemme, että lakkaamme toivomasta ja odottamasta. Toisaalta emme uskalla luovuttaa ja antaa periksi pelkäämme, ettemme koskaan anna itsellemme anteeksi, jos emme aina vain sitkeästi jatka yrittämistä. Toisaalta takana on useita keskenmenoja ja hengenvaarallisia hyperstimulaatioita, joten hoitojen jatkamista on punnittava ja harkittava vakavasti. Kamalaa on, että 12 vuoden aikana olemme tavallaan jo tottuneet elämään tällaista vuoristoratamaista elämää hoidoista toiseen, emmekä enää osaa lopettaakaan. Olemme harkinneet adoptiota, mutta koska lääkäreiden mukaan biologisen lapsen saaminen on edelleen mahdollista, emme ole pystyneet jättämään hoitoja (kuten adoptioon ryhtyessä edellytetään). (Pariskunta 15 vuoden lapsettomuuden ja 12 vuoden hoitojen jälkeen) Lapsettomuushoidoilla aikaan saaduista raskauksista joka viides keskeytyy ennen 20. raskausviikon päättymistä. Osassa keskenmenon syy johtuu kuitenkin alkuperäisestä lapsettomuuden syystä. Hoidoissa on myös riski monisikiöiselle raskaudelle, jolloin kyseessä on riskiraskaus. Tällöin vaarana voi olla esimerkiksi

14 14 verenpaineen nousua ja mahdollinen pre-eklampsia (raskausmyrkytys). (Paananen ym. 2006, 619.) 3 Lapsettomuuden sosiaaliset vaikutukset 3.1 Lapsettomuuden vaikutus parisuhteeseen Lapsettomuus on parisuhteessa yhteinen ongelma ja kriisi. Kuitenkin usein sitä pidetään enemmän naisen ongelmana sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tämä johtuu varmaan siitä, että nainen kokee asiat monesti tunteikkaammin ja raskaammin kuin puolisonsa. Toinen syy voi kuitenkin olla se, että miesten kokemuksia ei tutkita samalla tavalla kuin naisten. Vertailua naisten ja miesten välillä tehdään, mutta miehiä ei tutkita erikseen. (Mäkelä 2007, ) Mäkelä (2007) kertoo, että monet tutkimukset ovat tuoneet esille, että nainen kokee lapsettomuuden huomattavasti miehiä negatiivisemmin. Yleensä erityisesti naiset kokevat surua, masennusta, syyllisyyttä ja ahdistusta. Viha on erittäin yleistä ja kohdistuu usein raskaana oleviin, lapsiperheisiin tai läheisiin, jotka kommentoivat epäasiallisesti lapsettoman tilannetta. Osan vihan tunteista saa myös hoitohenkilökunta. (Mäkelä 2007, 13; Tuominen 2004, 7; Toivanen ym. 2004, 4115.) Usein nainen ottaa syyt lapsettomuudesta omille harteilleen ja kokee epäonnistuneensa naisena. Tutkimuksissa tulee esille myös todella rankka näkökulma lapsettomuuden tuskan poistamiseen. Siinä selviää, että jopa viidennes on ajatellut itsemurhaa lapsettomuuden aikana. (Mäkelä 2007, 13; Tuominen 2004, 7; Toivanen ym. 2004, 4115.) Tutkimuksessaan Mäkelä (2007, 13) tutkii lapsettomuuden vaikutusta sekä miehen että naisen näkökulmasta. Samalla hän selvittää parin keskinäistä viestintää muiden kanssa. Lapsettomuus tulee lähes aina yllätyksenä ja vie hallinnan elämästä. Tutkimuksessa on tullut esille se, että ihminen haluaa hallita elämäänsä mahdollisimman pitkälle eikä lapsettomuutta ajatella potentiaalisena uhkana ennen kuin se tulee ajankohtaiseksi. Tutkimuksessa huomattiin se, että naisilla lapsettomuus tuli esiin kaikilla osa-alueilla, kun taas miehillä se ei näkynyt juurikaan parisuhteen ulkopuolella. Toisaalta on todettu, että

15 15 mies kärsii lapsettomuudesta myös sosiaalisesti stressin muodossa eikä siihen vaikuta lapsettomuuden syy (Bainbridge 2007, 711). Monelle parille lapsettomuus on ensimmäinen vakava kriisi parisuhteessa, joka uhkaa heidän tulevaisuuttaan. Ongelmaa ei tahdottaisi myöntää itselle, puolisolle eikä varsinkaan läheisille. Lapsettomat tuovat usein ilmi kokemuksiaan siitä, miten häpeällinen ja syyllistävä asia lapsettomuus heille on. Syyllisyyttä voivat lisätä aiemmat raskaudenkeskeytykset, sukupuolitaudit tai uskottomuus. (Toivanen 2004, 4117.) On ymmärrettävä, että lapseton pari kokee epäonnistuneensa elämän keskeisessä ja jopa itsestään selvänä pidetyssä asiassa. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että jotkut saavat lapsen tahtomattaan tai heti yrityksen alkaessa. (Mäkelä 2007, 13; Pentinmäki 1997, 26.) Lapsettomat herkistyvät myös entistä enemmän kuullessaan laiminlyödyistä ja huostaan otetuista lapsista. Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että lapsia saavat ihmiset, jotka eivät osaa pitää huolta lapsistaan. (Toivanen ym. 2004, 4117.) Lapsettomuuskriisin alkuvaiheessa pariskunnat eivät monesti tahdo ammattiauttajan apua vaan sen sijaan tukea läheisiltä. Erityisesti miehet eivät mielellään puhu lähipiirin ulkopuolella aroista asioista, kuten lapsettomuudesta. Mikäli lapsettomuus jatkuu pidemmän aikaa, monesti ammattiauttajaa harkitaan ja siitä on hyötyä myös miehille. (Bainbridge 2007, 711.) Lapsettomuus voi vaikuttaa parisuhteeseen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Tällöin myös vaikutus voi olla lähentävä tai etäännyttävä. Se voi aiheuttaa uusia tai tuoda esille vanhoja kriisejä. Kriisi lapsen puuttumisesta elämässä on usein vaikea ja jopa pitkäkestoisin kriisi koko elämän aikana, tutkimusten ja hoitojen kestäessä vuosia. Vaikka se on vaikea ja raskas asia, kaikki eivät koe sitä kriisinä. (Mäkelä 2007, 14; Toivanen ym. 2004, 4117.) Mäkelä (2007) tuo hyvin esille sen, miten moneen eri asiaan lapsettomuus vaikuttaa. Se on luopumista syntymättömästä lapsesta, suvun jatkamisen mahdollisuudesta, raskauden, synnytyksen ja imettämisen kokemisesta. Raskainta siinä on se, ettei se näy ulospäin läheisille ja ympäristölle. Lapsettomuus on hiljainen suru lapsettoman parin arjessa, jota on usein verrattu läheisen menetykseen. (Mäkelä 2007, 15.) Joskus puoliso ajattelee eron

16 16 olevan paras vaihtoehto, etenkin jos syy on hänessä. Silloin hän takaisi puolisolleen mahdollisuuden lapseen, mitä ei itse voi antaa. (Toivanen 2004, 4117.) Parisuhteeseen lapsettomuus voi vaikuttaa negatiivisesti useiden eri syiden vaikutuksesta. Puolisot voivat kokea syyllistämistä, ymmärryksen tai tuen puuttumista tai sitä, ettei toinen puoliso tahtoisi lasta yhtä paljon kuin toinen. Osa pelkää myös sitä, että puoliso jättää ja parisuhde päättyy eroon. On huomattu, että tunteita ei välttämättä osata tuoda esille parisuhteessa. Parisuhdetta rasittaa myös se, että puoliso on henkilö, joka muistuttaa ongelmasta. (Mäkelä 2007, ) Tällöin puhumisen taito parisuhteessa korostuu, jotta ymmärtää, ettei puoliso ole vihollinen vaan edelleen rakkauden kohde. (Pentinmäki 1997, 7.) Nämä kaikki ovat huomioitu negatiivisina asioina. Tutkimuksessa tulee esille vain yksi positiivinen asia. Kaiken negatiivisuuden sijaan joskus parisuhde lujittuu ja lähentyy lapsettomuuden aikana. Tällöin rakkauden, läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa. On huomattu, että lapsettomuus voi kehittää parisuhdetta ja siten lisätä sitoutumista ja läheisyyttä. (Mäkelä 2007, ) Parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana seksuaalisuus. On ymmärrettävää, että lapsettomuus voi aiheuttaa muutoksia ihmisen herkimmälle alueelle, seksuaalisuuteen. Tästä asiasta on tutkimuksissa jopa ristiriitaista tietoa. Joidenkin tutkimusten mukaan lapsettomuus heijastuu, etenkin hoitojen aikana, suurena ongelmana seksuaalisuuteen. Taas toiset tutkimukset ovat sitä mieltä, ettei sillä olisi vaikutusta. Kuitenkin noin 10 prosentilla miehistä on erektio-ongelmia, ja arviolta kolmasosa pareista ei koe seksuaalista elämäänsä tyydyttävänä. (Mäkelä 2007, 16; Toivanen ym. 2004, 4118.) Pentinmäen (1997, 26) tutkimuksessa (n=15) noin puolet vastaajista oli sitä mieltä, että puoliso kokee lapsettomuuden yhtä vaikeana asiana kuin itse. Vastakohtana 40 prosenttia koki, että puoliso kokee ongelman vähäisempänä kuin itse. Kymmenen vastaajan mielestä parisuhde oli kunnossa. Tässä tutkimuksessa lähes kaikki kokivat, että lapsettomuus ei ollut vaikuttanut ainakaan mittavasti parisuhteeseen ja lapsettomuus koettiin yhteisenä haasteena. Ainoastaan yksi kertoi parin ajautuneen surun vuoksi erilleen. (Pentinmäki 1997, 26.) Toivanen ym. (2004, 4117) kertoo tutkimuksessaan, että noin prosenttia lapsettomista pariskunnista lähentyy lapsettomuuden vaikutuksesta.

17 Lapsettomuuden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin Läheiset sukulaiset ja ystävät ovat tärkeässä roolissa siinä, miten pariskunta kokee lapsettomuuden. Positiivinen, tukeva suhtautuminen on pariskunnan hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää. Etenkin lapsettomuusprosessin alussa on riski, että lapsettomat eristäytyvät sosiaalisista suhteista häpeän ja syyllisyyden vuoksi eivätkä usko läheisten tukevan heitä. (Tuominen 2004, 6.) Lapsettomuus. Välttelen sitä sanaa, keksin kiertoilmaisuita. En tahdo puhua, puhuminen saa minut itkemään, enkä halua sääliä tai joutua juorujen kohteeksi. Vaikka kyllähän jo nyt ihmiset arvailevat miksi emme hanki lapsia kun olemme jo melkoisen vanhoja ensimmäisen lapsen vanhemmiksi ja naimisiinkin menimme vuosi sitten. (Nainen, lapsettomuutta takana kaksi vuotta) Kun lasta ei kuulu ehkäisyn lopettamisen jälkeen, mielen valtaa monesti pettymys. Asia, jonka pitäisi olla luonnollista, ei onnistu. Omalla tahdolla ja suunnitelmilla ei olekaan merkitystä. Lapseton voi kokea paljon negatiivisia tunteita, kuten epäuskoa, häpeää, katkeruutta ja raivoa. (Tuominen 2004, 6-7; Toivanen 2004, 4117.) Anteeksi kaikki nämä tunteet, viha, suuttumus ja epätoivo. Anteeksi tämä suru, tuska ja lohduttomuus. Anteeksi vaikeus unohtaa. Anteeksi heikkous ja väsymys, alas painunut pää. Anteeksi vetäytyminen, raskausuutistenne välttely. Anteeksi epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Anteeksi. (PNG 2009.) Lapsettomat pelkäävät usein ympäristön suhtautumista heidän uuteen, raskaaseen elämäntilanteeseensa, eivätkä sen vuoksi uskalla puhua siitä. He saattavat pelätä, että heidät suljetaan lähipiirin ulkopuolelle. Usein pelätään erityisesti kertoa vanhemmille, koska uskotaan joko heidän väheksyvän tai esittävän epäasiallisia huomautuksia. Pelko myös siitä, että omat vanhemmat kokevat kriisinä mahdollisten lastenlapsien puuttumisen, saattaa vähentää puhumisen aloittamista lapsettomien aloitteesta. Muu sosiaalinen verkosto saattaa painostaa lapsen hankkimiselle. Pari voi kokea jäävänsä ulkopuolelle, kun läheiset ystävät keskustelevat lapsien asioista. (Tuominen 2004, 6-7; Toivanen 2004, 4117.) Kuuntele. Kysy, jos et ymmärrä. Kunnioita toiveita, kunnioita sitä, jos toinen sanoo, että hän ei halua kertoa, kuuntele jos hän haluaa kertoa. Ilmaise, että hänellä on oikeus surra ja olla vihainen ja katkera. Sano, että haluat auttaa, mutta pelkäät loukkaavasi, jos sanot vääriä asioita. (Vuoden ajan lasta toivonut nainen)

18 18 Tuominen (2004) tuo esiin syitä siihen, miksi lapsettomat eristäytyvät. He kokevat, että läheisten on vaikea ymmärtää lapsettomuutta tai edes puhua siitä ilman epämiellyttävää ilmapiiriä. Tällöin puhutaan negatiivisesta sosiaalisesta tuesta, joka on yleistä lapsettomuuden kokeneiden mielestä. (Tuominen 2004, 7.) Ihan vaan reilusti myöntää, että ei ole aavistustakaan, kuinka pahalta musta tuntuu, ja mitä käyn läpi, koska niin se asia on. Voi sanoa suoraa, että ei keksi mitään sanottavaa, koska ei tähän ole sanoja. (Kahdeksan vuoden lapsettomuuden jälkeen lapsen saanut nainen) Lapsettomuudesta kertominen on jo iso asia, on uskallettava sanoa ääneen asia, jonka haluaisi olevan aivan toisin. Silloin ei kaipaa ihmetarinoita ja lohdutteluja, vaan ihmistä, joka kuulee mitä sanot. En kaipaa vastauksia tai ratkaisuja vaan kuulevan ihmisen. (Nainen, lapsettomuutta taustalla kolme vuotta) Haastetta lisää osaltaan se, että joudutaan keksimään tekosyitä työpaikalle, kouluun tai läheisille. Poissaoloja kertyy hoitojen aikana paljon, ja ne tulevat yleensä lyhyellä varoitusajalla. (Tuominen 2004, 6.) Useiden tutkimusten mukaan useille lapsettomille pareille on tärkeää, että saa kertoa muutamalle, luotettavalle läheiselle. Yleensä kerrotaan läheisimmille sukulaisille ja ystäville. Koska lapsettomuusprosessi voi usein viedä vuosia, se lisää myös haastetta läheisille. Tuen tarve on suurimmillaan hoitojen alkaessa ja loppuessa. Tärkeää on huomioida myös se, että vaikka raskaus alkaisi hoidoilla tai pitkän lapsettomuuden jälkeen, etenkin nainen tarvitsee tukea silloinkin. Keskenmenon pelko ja vanhemmuuteen ajatellut paineet voivat olla todella stressaavia pitkän lapsettomuuden jälkeen. (Tuominen 2004, 6-7; Tuominen 2007, 215.) Tämän vuoksi psyykkistä tukemista tarvitaan myös silloin, kun lapsettomuushoidot onnistuvat (Tulppala 2002, 535). Lapsettomuus ja sen aiheuttamat tunteet elävät pitkään potilaan mielessä, vaikka raskaus alkaisi tai pari päättäisi lopettaa hoidot (Toivanen ym. 2004, 4115). Tiedän, että se todellinen piina alkaa vasta sitten, kun siinä tikussa loistaa se toinenkin viiva. (kolme vuotta lasta toivonut nainen)

19 19 Sosiaalinen tuki on tärkeää kaikissa elämän kriiseissä ja ongelmatilanteissa. Se vähentää stressiä ja edistää terveyttä. Suhde puolison, ystävien ja läheisten kanssa on merkittävässä osassa siinä, miten stressi vaikuttaa terveyteen. (Tuominen 2004, 16.) Erityisesti stressaavassa elämäntilanteessa, kuten lapsettomuuden aikana, läheisten antama sosiaalinen tuki on erityisen tärkeää. Se suojaa lapsetonta stressiltä ja samalla vähentää stressistä johtuvia haittavaikutuksia. (Tuominen 2007, 213.) Tuominen (2004) on todennut tutkimuksessaan sekä ympäristön negatiivisen että positiivisen tuen. Positiivisena oli koettu yhtenä tärkeimpänä vertaistuki eli tuki toisilta lapsettomilta. Muiden läheisten ja ystävien odotettiin vain kuuntelevan ja sillä tavoin tukevan. Ei odotettu edes, että läheinen osaisi sanoa mitään järkevää, vaan sitä, että hän olisi hiljaa ja antaisi lapsettoman puhua tuntemuksistaan. Negatiivisena oli koettu ikävät kommentit läheisiltä. Lapsettomat kuvaavat paljon seuraavia huomautuksia: ei kaikki voi lapsia saada, kyllä se siitä, olet vielä niin nuori. Muissakin tutkimuksissa nämä ikävät huomautukset tulevat esille. (Tuominen 2004, 40.) Varmaan kaikki myös tietävät miten lapsia tehdään, joten neuvominen tässä aiheessa ei myöskään auta. Usko pois, kun lapsettomuutta on kaksi vuotta ja yli takana, niin siinä vaiheessa on kyllä kaikki kotikonstit kokeiltu jalkojen ylhäällä pitämisestä greippimehuun ja lämpöjen mittaamiseen asti. Ja kyllä, se ehkäisykin on jätetty pois. (Alle 25- vuotias nainen yli kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen) Yksi tutkimuksissa esille tullut asia on lapsettomien ja lapsiperheiden kohtaaminen. Lapsiperheiden kanssa ajan viettäminen ja vauvojen näkeminen voi olla lapsettomalle raskasta ja aiheuttaa kateutta. Kun ei ole yhteisiä puheenaiheita, lapseton eristäytyy näistä sosiaalisista suhteista. (Tulppala 2002, 532; Toivanen ym. 2004, 4116.) Tämä asia tuli esiin myös tekemässäni kyselyssä. Älä sulje ihmistä pois omasta elämästäsi. Kun sinulla on lapsia ja ystävälläsi ei, kutsu häntä sitkeästi välillä kylään, vaikka vastaus olisikin aina ei. Tulee päivä, jolloin saat vastauksen kyllä ja kiitoksen, että olet ollut ystävänä pahoista päivistä huolimatta. Pahimman kriisin aikaan ei vain voi tavata ystävien lapsia, ne muistuttavat omasta menetyksestä liikaa. Kun lapsettomuuden käsittely on riittävän pitkällä, tajuaa taas elävänsä ja silloin on ystävä arvossaan. (Nainen, yritystä kolme vuotta taustalla)

20 20 4. Ohjausmateriaalin vaatimukset, laatukriteerit ja internet ohjauksen tekniset vaatimukset Oppaan eli ohjausmateriaalin vaatimuksien tarkkailussa käytin yhtenä lähteenä Rouvinen- Wileniuksen (2010) kriteeristöä. Hän on huomioinut seitsemän standardia eli määritelmää siitä, millainen on hyvä terveyden edistämisen ohjausmateriaali. Hankkeen tuottama opas lapsettomien läheiselle on terveyden edistämiseen liittyvää materiaalia, koska tavoitteena on edistää lapsettomien asemaa antamalla tietoa läheisille. (Rouvinen-Wilenius, 2010.) Kriteeristössä oli määritelty seuraavia ehtoja: aineiston tulee olla selkeä ja sillä on oltava konkreettinen hyvinvointitavoite, sen tulee välittää tietoa terveyden taustatekijöistä ja antaa tietoa keinoista, jotka edistävät hyvinvointiin liittyviä muutoksia. Lisäksi aineiston tulee olla motivoiva positiivisesti. Rouvinen-Wilenius (2010) on määritellyt myös kuinka huomioida aineiston sopivuus kohderyhmälle. Tässä huomioitavia asioita olivat seuraavat tekijät: aineiston tulee palvella käyttäjäryhmän tarpeita sekä sen täytyy herättää mielenkiintoa, luottamusta ja positiivista tunnelmaa. On myös tärkeää, että julkaisuformaatti, aineistomuoto ja sisällön edellyttämät vaatimukset ovat huomioituna. (Rouvinen-Wilenius, 2010.) On tärkeä myös valita minkälaista viestintäkanavaa käyttää. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi aineiston esittäminen, kohderyhmän saavutettavuus. Internet sisältää nykyään paljon terveysaineistoa, mutta internetiin julkaistavissa aineistoissa on huomioitava erityisesti aineiston luotettavuus. (Koskinen-Ollongvist, Parkkunen & Vertio, 2001.) 4.1 Ohjausmateriaalin vaatimukset - tarkoituksena terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Ohjausmateriaalin tulee olla tavoitteellinen, jolloin tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Aineistoa tehtäessä on huomioitava mihin asiaan se liittyy ja onko aineiston lähtökohdat selkeästi esillä eli miksi aineisto tuotetaan. Sisällön tulee olla tasapainoinen kokonaisuus. Aineistoa tehtäessä on mietittävä palveleeko sen sisältö kohderyhmän tavoitteita. On hyvä huomioida myös se, että aineisto antaa mahdollisuuden tehdä lukiessa päätöksiä, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001; Rouvinen-Wilenius, 2010.)

21 21 Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä käytettävä aineisto on oltava tyyliltään sellainen, joka antaa tietoa ja vahvistaa voimavaroja. Aineiston otsikoinnin ja johdannon tulee avata lukijalle aihealue ja sisällön tulee olla keskeisiin asioihin painottuvaa ja perusteltua. Mikäli opas tarjoaa toimintamallia, niiden tulee olla hyvässä suhteessa aineistoon ja sen tavoitteisiin. Tavoitteena voidaan käyttää esimerkiksi pyrkimystä avoimuuteen ja ihmisarvon kunnioittamiseen sekä sitä, että aineisto tarjoaa mahdollisuuden terveyttä ja hyvinvointia edistäviin valintoihin ja kuinka olla osallisena muutoksessa. (Koskinen- Ollongvist ym., 2001; Rouvinen-Wilenius, 2010.) Aineistossa on hyvä huomioida mitkä terveyden taustatekijät (esimerkiksi fyysiset, psykososiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristölliset) ovat tärkeitä juuri omassa aineistossa. Hyvä opas osoittaa kuinka omalla käytöksellä voi vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. Aineistossa on hyvä olla myös kysymyksiä ja väittämiä. Tarvittaessa lisälähteitä voi tarjota, mikäli lukijaa kiinnostaa aihe syvemmin. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001; Rouvinen-Wilenius, 2010.) 4.2 Ohjausmateriaalin laatukriteerit Laatukriteerien pohjana käytän Koskinen-Ollogvist ym (2001) tekemää kriteeristöä. Kriteerit ovat jaettu neljään osa-alueeseen, jotka ovat: sisältö, kieliasu, ulkoasu ja kokonaisuus. Käsittelen lyhyesti seuraavat osa-alueet, paitsi sisällön joka on jo käyty lävitse edellisessä alaluvussa. Kieliasun tulee ohjausmateriaalissa olla selkeä ja helppolukuinen. On tärkeä huomioida, että ei käytä käsitteitä, joita lukija ei voi tai pysty ymmärtämään. Mikäli opas on hankalalukuinen, ei siitä ole lukijalle niin paljon hyötyä kuin selkeästi kirjoitetusta oppaasta. Lauseiden tulee olla lyhyitä ja ytimekkäitä eikä hankalia lauserakenteita kannata käyttää. Ulkoasun merkitys on myös tärkeää. Houkutteleeko oppaan ulkoasu tutustumaan oppaaseen paremmin vai onko se tylsä tai hankalasti ymmärrettävä. Toisin sanottuna graafisen ulkoasun tulee olla onnistunut. (Rouvinen-Wilenius, 2010.) Ulkoasussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että sisältö on selkeästi esillä. Selkeyttä voi lisätä käyttämällä oikeanlaista fonttia ja kirjasinkokoa. Suositeltava fontti on esimerkiksi Arial,

22 22 Helvetica tai Verdana. Otsikoinnissa kannattaa käyttää pieniä kirjaimia, mutta huomioida kuitenkin esimerkiksi tummennuksella, että otsikko erottuu muusta tekstistä. Tekstiä ei kannata tasata molempiin reunoihin, jolloin sanavälit ovat eri mittaisia. Tasaus kannattaa mielummin tehdä tavuviivoilla. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001.) Teksin on hyvä olla selkeän välinen. Paras vaihtoehto on musta, selkeällä yksivärisellä pohjalla. Mikäli tekstiä haluaa elävöittää, hyvä keino siihen on kuvat. On todettu, että kuvien käytöstä on hyötyä terveysaineistoissa. Kuva voi olla informaatiokeino tai symboolinen. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001.) Kokonaisuudessa on tärkeä, että opas luo hyvän tunnelman ja on miellyttävä kokemus, kun sitä lukee. Hyvän oppaan tekeminen on haastavaa, jossa pitää huomioida niin monta erilaista yksityiskohtaa. Kuitenkin mikäli onnistuu luomaan hyvän ja tarkoituksen mukaisen ohjausmateriaalin, siitä on paljon hyötyä kohderyhmälle. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001.) 4.3 Internetiin julkaistavan ohjausmateriaalin tekniset vaatimukset ja kohderyhmälle soveltuvuus Nykyään suositellaan internetin käyttämistä ohjauksessa, koska se helpottaa tiedon saamista monesti. On hyvä miettiä aineiston käyttötapaa ja sitä löytyykö internetmateriaali helposti hakukoneilla. Tärkeä on myös ylläpitää linkkiä, jotta se on ajan tasalla ja toimiva. Sivuston tulee olla luotettava, helposti löydettävissä ja siitä tulee ilmetä minkälainen sivuston omistava taho on. (Rouvinen-Wilenius, 2010.) Ohjausmateriaalia tehtäessä on huomioitava kohderyhmä, kenelle aineisto on suunnattu. Oppaassa täytyy huomioida muun muassa kohderyhmän tietotaso aiheesta. Hyvä opas on lyhyt ja johdonmukaisesti tehty tiivis kokonaisuus. Ohjausmateriaalissa on hyvä olla konkreettisia esimerkkejä havainnollistamaan aineistoa. Tärkeää on huomioida, että aineisto on luottamuksellinen (luotettaviin lähteisiin ja asiantuntijoihin perustuva) ja asiantuntijan tarkastama. Hyvä ohjausmateriaali aiheuttaa eläytymisen kokemuksia ja mahdollisesti samaistumista toiseen henkilöön. (Rouvinen-Wilenius, 2010.) Internetiin julkaistavan ohjausmateriaalin tärkeimmät ominaisuudet ovat uskottavuus ja sisältö. On tärkeä, että lähteet ovat luotettavia ja hyvin esillä. Tiedon tulee olla ajan tasalla

23 23 olevaa ja hyödyllistä kohderyhmää ajatellen. Sisällöltään materiaalin tulee olla tarkkaa ja lähteisiin perustuvaa. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001.) Koska tämän opinnäytetyön hankkeena toteutettavan oppaan vuoksi ei tehdä erillisiä internetsivuja, ei tarvitse huomioida sivuston toimintaa. Ainoastaan se, että opas on helposti saatavilla sivustolta. Tärkeää on myös, että oppaasta pystyy vuorovaikutteisuuden vuoksi antamaan palautetta. (Koskinen-Ollongvist ym., 2001.) 5. Hankkeen toteutus 5.1 Hankkeen eteneminen Kerron opinnäytetyön toteuttamisesta ja etenemisestä Savonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessi- kuvauksen avulla. Arvioinnissa käytän Savonia ammattikorkeakoulun opinnäytetyön arviointikriteereitä ja arviointilomaketta. Lisäksi käytän apunani toiminnallisen opinnäytetyön opasta (Airaksinen, 2009). Prosessikuvauksen mukaisesti suoritin ensin opinnäytetyön aloittamiseen vaadittavat opinnot. Seuraavana prosessissa oli aiheen valinta. Saimme valita mielenkiintomme mukaan kätilötyöhön liittyvän aiheen. Minulle oli selvää jo alussa, että haluan tehdä lapsettomuudesta, koska se on minulle henkilökohtaisesti läheinen aihe ja tiedän, että tiedon tarve on suuri eikä mediassa aihetta käsitellä tarpeeksi. Yliopettaja hyväksyi aiheeni helmikuussa Ideatyöpaja järjestettiin maaliskuussa 2009, johon mennessä olin kerännyt jo tutkimuksia ja muuta kirjallisuutta aiheestani. Tällöin myös rajasin aiheeni tuen tarpeeseen ja läheisten näkökulmaan. Päätin tällöin, että teen toiminnallisen opinnäytetyön. Ideatyöpaperi hyväksyttiin maaliskuussa 2009 ja minulle nimettiin ohjaaja silloin. Seuraavaksi vuorossa oli aihepiiriin perehtyminen. Aihepiiri oli ennestään tuttu, mutta syvennyin siihen lisää tekemällä tiedonkeruuta ja kirjallisuuskatsausta. Löysin useamman hyvän tutkimuksen ja paljon artikkeleja aiheesta. Osallistuin ensimmäiseen menetelmätyöpajaan huhti-toukokuussa Toimitin toiminnallisen opinnäytetyön

24 24 suunnitelman ohjaajalleni huhtikuun lopussa Suunnitelmaa muokattiin toukokuun alussa ja pidin opinnäytetyösuunnitelmaseminaarin toukokuussa Samalla julkaisin saatekirjeen (liite 2) internetiin kahdeksalle eri foorumille ja lisäksi lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n sivuille. Saatekirjeessä pyysin ottamaan yhteyttä, jos henkilö on halukas osallistumaan kyselyyn. Kyselyvastaukset pyysin palauttamaan heinäkuun loppuun 2009 mennessä. Kävin jo hyvissä ajoin helmi-huhtikuussa kuuntelemassa muiden suunnitelma- ja opinnäytetyönseminaareja. Näistä sain tukea ja tietoa oman opinnäytetyön tekemiseen. Opponoin myös kahta eri opinnäytetyötä. Aloitin opinnäytetyöraportin kirjoittamisen jo huhtikuussa Kirjoitin teoreettista viitekehystä kevään ja kesän aikana. Sain keväällä kirjoitettua jo melko hyvin teoriaa enkä kesällä kirjoittanut ollenkaan. Julkaisin kyselyn internetiin kesän ajaksi. Elokuussa perehdyin kyselyn vastauksiin ja aloitin analysoimaan vastauksia. Elo-syyskuussa 2009 osallistuin toiseen menetelmätyöpajaan, josta sain lisää ideoita kuinka lähteä analysoimaan vastauksia. Lopulta löysin itselleni sopivan tavan lukea ja analysoida vastaukset siten, että niistä saa mahdollisimman paljon apuja oppaan tekemiseen. Aloin rakentaa opasta lokakuussa. Otin myös yhteyttä runoilija Maaria Leinoseen lokakuussa 2009, ja sain luvan käyttää hänen runoaan oppaassa. Lokakuussa 2009 aloin myös kirjoittaa raporttia ja lisää teoriaa työhöni. Opinnäytetyön tekemiselle tuli kahden kuukauden tauko marraskuusta 2009 tammikuuhun 2010, kun elämäntilanteeni muuttui. Tammikuussa 2010 jatkoin kirjoittamisprosessia ja olin saanut suullisesti palautetta oppaasta tutuilta, jotka ovat kokeneet lapsettomuuden tai ovat tahattomasti lapsettoman läheisiä. 5.2 Kysely lapsettomille ja vastausten analysointi Aloittaessani tekemään opinnäytetyötä halusin tehdä toiminnallisen hankkeen. Kuitenkin uskoin saavani kyselyllä kokemustietoa työhöni. Täten tein kyselyn tahattomasti lapsettomille sähköisesti, jossa kysyin taustatietoja ja kuinka he toivoisivat läheisten

25 25 tukevan lapsettomuuden aikana sanoilla ja teoilla. Kyselylomakkeen muodostin teoriatiedon pohjalta suunnitellen monipuoliset ja mahdollisimman hyvin hyödynnettävät aihealueet. Julkaisin kyselyn yhdeksällä internetsivustolla ja laitoin viimeiseksi vastauspäiväksi Tavoitteenani oli saada kaksikymmenta vastausta kesän aikana. Tämä tavoite täyttyi jo ensimmäisenä päivänä. Yhteensä sain yhteydenottoja 225 ja lopulta vastaajia tuli 129. Kyselylomakkeessa kysyttiin taustatietoina: sukupuoli, ikä, parisuhdestatus, raskauden yrityksen kesto, onko aiempia lapsia, onko lapsettomuuden syy tiedossa ja onko lapsettomuushoidot aloitettu. Jos lapsettomuushoidot oli aloitettu, kysyin hoitojen kestoa, sektoritasoa ja hoitomuotoa. Vastaajista naisia oli 126 ja miehiä 3. Iän kysyin ikäryhmittäin, jotta vastaajan anonymiteetti olisi paremmin taattu. Vastaajista alle 25-vuotiaita oli 10 henkilöä, vuotiaita oli 66 henkilöä, vuotiaita oli 39 henkilöä ja yli 35 vuotiaita oli14 henkilöä. Parisuhteessa (avio-/avoliitto) vastaajista oli 127 ja yksin yrittäviä oli 2. Täytyy myös huomioida, että kaikki yksin yrittäjät eivät välttämättä ole tahattomasti lapsettomia. Kyselyyni osallistuneet yksin hoidoissa olevat olivat kaikki tahattomasti lapsettomia, eli yritysaika oli yli vuosi. Primaarista lapsettomuudesta kärsi vastaajista 103 ja sekundaarisesta 26. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole täysin paikkaansa pitävää tietoa, koska osa oli merkinnyt, ettei ole aiempia lapsia, mutta oli useampi keskenmeno. En kyselyssä pyytänyt kertomaan onko aikaisempia lapsia ja/tai raskauksia, jonka vuoksi jakauma ei ole välttämättä luotettava. Yrityksen kesto vaihteli 8 kuukauden 15 vuoden välillä. Syy oli tiedossa 84 tapauksista, ja 45 tapauksissa ei lapsettomuuden syytä ollut löytynyt tutkimuksista huolimatta. Tutkimusten (Mäkelä 2007, 7-8; Tuominen 2004, 5) mukaan syytä ei saada selville 10 %:ssa tapauksista. Minun vastaajaryhmässä kuitenkin syy oli jäänyt epäselväksi 34,9 %:ssa tapauksista. Tämä herätti kysymyksen, onko tuen tai puhumisen tarve isompi, jos syytä ei ole tiedossa.

26 26 Tekemässäni kyselyssä syy oli naisessa 37,2 %:ssa (n=48), miehessä 7,8 %:ssa (n=10) ja molemmissa 14,7 %:ssa tapauksista (n=19). Kyselyni vastaajista 34,1 % (n=44) kärsi selittämättömästä lapsettomuudesta, jossa syytä ei ollut saatu saatu selville tutkimuksista huolimatta. Vastaajista 6,2% (n=8) ei olleet saanut tietoon lapsettomuuden syytä tai he eivät halunneet kertoa siitä. Kyselyyn osallistuneista 117 oli hoidoissa ja 13 ei ollut aloittanut hoitoja. Vastaajissa oli myös henkilöitä, jotka olivat onnistuneet saamaan lapsen hoidoilla ja yrittävät nyt uutta raskautta. Hoidoissa olevien (n=117) yrityksen kesto vaihteli suuresti. Lyhimmin kestäneet hoidot olivat juuri alkaneet, ja pisin hoitohistoria oli 12 vuotta. Analysoin vastaukset sisällön erittelyä käyttäen, koska se oli minulle paras tapa analysoinda tekstimuotoon kirjoitetut vastaukset (Silius, 2005). Aloitin siitä, että luin ensin kaikki vastaukset läpi. Sen jälkeen aloin tehdä merkintöjä vastauksiin ja tein exceltaulukoinnin, johon keräsin vastaukset. Ensin keräsin tilastotiedot kyselylomakkeen kysymyksistä Kysymyksiin sekä viimeiseen avoimeen kysymykseen vastaajat olivat vastanneet monella eri tavalla. Etsin sieltä yleisimpiä ilmiöitä ja samoja vastausrakenteita, jotka toistuivat eri vastaajilla. Näistä tein listauksen millaista tukea halutaan ja minkälainen on negatiivinen suhtautuminen vastaajien lapsettomuuteen. Näistä aloin saada paremman kuvan siitä minkälainen on tuen tarve ja minkälaista tukea vastaajat halusivat. 5.3 Kyselyn tulokset Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat kertoneet lapsettomuudesta ainakin lähimmille sukulaisilleen (perhe, sisarukset) sekä osalle ystävistään. Osa oli kertonut myös työpaikalla. Kuitenkin noin 5 % ei ollut kertonut kenellekään mahdollista hoitohenkilökuntaa lukuun ottamatta. Tukea odotetaan selvästi eniten puolisolta. Lähes kaikki nimesivät sen tärkeimmäksi tueksi. Toki tukea odotetaan usein myös kaikilta keille kerrotaan asiasta. Jotkut vastaajista kertoi, että ei odota tukea vaikka kertookin, koska kukaan ei tiedä miltä hänestä tuntuu. Noin kolmasosa vastaajista halusi, että hoitohenkilökunta tukee ja kokemukset hoitopaikan tuesta vaihtelivat erittäin hyvästä erittäin huonoon. Muutama vastaaja (n=3) toivoi, että

27 27 media, yhteiskunta ja muut näkyvät tahot olisivat myös tukemassa ja viemässä tietoa enemmän eteenpäin. Kyselyssä pyysin erittelemään minkälaista on vastaajien mielestä positiivinen ja negatiivinen tuki. Lähes kaikissa vastauksissa tuli tärkeimpänä esille kuuntelu ja mahdollisesti asiallinen keskustelu. Suurin osa kertoi, että odottavat vain saavansa keskustella ilman paineita syyllistämisestä tai väheksymisestä. He myös sanoivat, että ymmärtävät ellei läheinen osaa sanoa mitään, mutta eivät pidä siitä kun keskustelun aihetta vaihdetaan tai vältellään. Toiseksi eniten vastauksissa välittyi seuraavan tyyliset asiat: ymmärrys, kiinnostus, tukeminen, kannustaminen, sympatia (ei sääli), hienotunteisuus ja läsnäolo. Neuvojen jakaminen koettiin ikävänä tukena. Joillekin vastaajille oli läheiset antaneet vinkkejä seksielämään tai ehdottaneet, että tulisivat laittamaan naisen raskaaksi, kun lapseton mies ei pysty. Osa vastaajista myös toivoi, että läheinen olisi kiinnostunut hoidoista, mikäli lapseton haluaa niistä kertoa. Utelut koettiin tunkeilevina. Tässä huomaa sen, miten hiuksen hieno raja on positiivisen ja negatiivisen tuen välillä. Rohkaisevana koettiin se, jos läheinen sanoo esimerkiksi: voin vain kuvitella miltä teistä tuntuu tai en osaa yhtään ajatella mitä te koette juuri nyt. Vastaajia ärsytti eniten se, jos läheinen tai joku muu sanoo tiedän miltä sinusta tuntuu, mekin yritettiin 3 kuukautta. Lapsettomat kokevat, että kolme kuukautta on lyhyt aika, kun he ovat yrittäneet vuosia. He toivat myös vastauksissa esille sen, että kukaan ei voi tietää miltä tuntuu olla tahattomasti lapseton, jos ei ole oikeasti sitä diagnoosia saanut. En ole varma, onko lopulta varsinaisesti oikeaa tai väärää tapaa lähestyä lapsetonta. Koko aihepiiri on herkkä ja saa ihmisen henkisesti vereslihalle, jolloin on haavoittuvimmillaan ja suunnattoman altis loukkaantumaan. Millainen tahansa, neutraaliksikin tarkoitettu kommentti, voi aiheuttaa runsain määrin ahdistusta ja mielipahaa. Paras keino lienee vain kuunnella ja ottaa vastaan lapsettoman tunteet ja kertomus, silloin kun tämä itse siihen valmis on. Taikasanoja tuskan poisottamiseksi en odota, tuskin kukaan. (Reilun vuoden ajan lasta yrittänyt nainen)

28 28 Aina vastaajat eivät odottaneet sanoja ollenkaan, osan mielestä halaus tai fyysinen läsnäolo helpotti oloa. Täytyy kuitenkin muistaa kunnioittaa henkilökohtaista reviiriä. Muutama lapseton ehdotti, että läheiset voisivat tutustua kirjallisuuteen, joka mahdollisesti lisäisi tietoa lapsettomuudesta ja siitä kuinka tukea lapsetonta. Yksi paljon keskustelua aiheuttanut aihe oli lähipiirin raskausuutiset. Moni vastaaja sanoi, että heitä ärsytti suunnattomasti kuinka raskauksia yritettiin peitellä. Yksi vastaaja toi esille, että hänen mielestään hienotunteinen tapa on lähettää tieto esimerkiksi tekstiviestillä, jolloin lapsettomalla on aikaa sulatella uutista ennen kuin tapaa raskaana olevan läheisen. Suurta harmitusta aiheutti kliseet, kuten: te olette vielä niin nuoria, ei saa yrittää liikaa, lopettakaa stressaaminen ja hankkikaa koira. Tämän tyyliset kommentit olivat monien negatiivisia kokemuksia tuen saamisesta vastauksessa. Tässä osiossa nousi myös harmi siitä kuinka ihmiset puhuvat kuinka lapsia tehdään. Lapsettomien näkökulmasta lapset saadaan eikä niiden tuloon voi juurikaan itse vaikuttaa. Osa läheisistä oli sanonut vastaajille, että kyllä te vielä lapsen saatte. Tämä aiheuttaa myös pahaa mieltä, koska kukaan ei voi sitä luvata. Toisaalta vastaajat halusivat läheisiltään toivoa elämään. Lapsettomat kertoivat paljon kuinka heitä satuttaa, kun perheelliset kertovat kuinka rankkaa perhe-elämä on. Vastaajat haluavat juuri sen elämäntyylin, mitä läheiset haukkuvat, joka tuntuu heistä väärälle. Myös raskaana olevien valittaminen raskaudestaan koettiin negatiivisena. Yksi isoimmista väärinymmärryksistä tulee, kun läheiset sanovat lapsettomille, että aina voi adoptoida. Tämä kuvastaa tiedon puutetta läheisten puolelta, koska läheskään kaikki eivät saa tai pysty adoptoimaan ja se on täysin eri prosessi, joka kestää vuosia. Läheskään kaikki lapsettomat eivät edes halua adoptoida vaikka se olisikin taloudellisesti mahdollista. Vastaajia ahdisti läheisten suhtautumisessa myös se kuinka he odottavat heidän hoitavan muiden lapsia ja väkisin työnnetään lapsia syliin. Myös kommentit siitä miten lapsettomilla on nyt aikaa nauttia nukkumisesta ja matkustelusta koettiin mieltä pahoittavina.

29 29 Ikäviin kommentteihin liittyy myös syyllistäminen. Erityisesti naisia syytetään, että lasten teko jätettiin liian vanhalle iälle. Tämä aiheutti erityisesti vanhemmissa vastaajissa mielipahaa. Koska vastaajissa oli myös sekundaarisesti lapsettomia, esiin nousi myös läheisten suhtautuminen siihen. Suurin osa sekundaarisesti lapsettomista koki, että heidän tilannetta ei oteta vakavasti, koska heillä on jo lapsi(a). Osalla ei edes ollut lapsia vaan olivat kokeneet sen kuinka kauan odotettu raskaus keskeytyy. Joillekin läheiset olivat kommentoineet kuinka pariskunnalla on nyt enkeli taivaassa apuna. Näitä kommentteja ei koettu positiivisena. Ajatus siitä, että lapsilukumme voi jäädä yhteen, sattuu myös. Toki olen pohjattoman onnellinen ainokaisestakin, mutta alkuperäinen suunnitelma suuresta perheestä on jouduttu hautaamaan. Se sattuu. (Kahdeksan vuoden lapsettomuuden jälkeen äidiksi tullut) Eräs montaa vastaajaa ärsyttänyt asia oli ihmetarinoiden kertominen. Se kuinka vuosien yritysten ja hoitojen jälkeen nainen tulikin raskaaksi ja sai kaksoset ja muut vastaavanlaiset tarinat. Eräs kolme vuotta yrittänyt nainen kertoi vastauksessaan: En ymmärrä, miten nämä tarinat on tarkoitettu lohduttamaan. Minua ne ainakin muistuttavat siitä, että kaikki toiset paitsi minä. Vain minä epäonnistun vuodesta toiseen. Erittäin tärkeänä koettiin vertaistuki. Osa haluaisi käydä vertaistukiryhmässä, mutta omassa kaupungissa tai paikkakunnalla sitä ei ole tarjolla. Suurin osa käyttää internetin keskustelupalstoja vertaistuen saamisen ja antamisen kanavana. Yhteenvetona huomasin muutamat tärkeät asiat, jotka toistuivat suurimmassa osassa vastauksista, kuten puhumisen tarve, kuuntelun tärkeys, vertaistuki ja negatiiviset kokemukset. Vastaukset olivat suurimmaksi osaksi samankaltaisia ja sen vuoksi oli helppo muodostaa kokonaisuus tulleista vastauksista. 5.4 Oppaan laatiminen ja arviointi Aloittaessani hankkeen tekemisen päätimme yhteistyössä Simpukka ry:n kanssa tehdä oppaan, joka julkaistiin internetiin. Tämä asetti oppaalle tietyt kriteerit, joita kävin aiemmin

30 30 lävitse. Nyt arvioin valmista opasta käyttäen samoja kriteeristöjä. Kuvaan myös tässä kappaleessa oppaan luotettavuutta. Opas on selkeä, lyhyt ja sisältää mielestäni kaikki tärkeät asiat. Lähtökohtana oli tehdä positiivisella ilmapiirillä varustettu opas, joka kuitenkin kertoo aran ja henkilökohtaisen asian motivoivalla tavalla. Koska oppaan tulee palvella kohderyhmää ja sopia heille, käytin tätä ajattelua rakentaessani opasta. Määritin kohderyhmäksi tahattomasti lapsettomien läheiset ja huomioin sen koko oppaassa. Tein oletuksen, että lukija ei tiedä aiheesta mitään, jonka vuoksi oli tärkeä kertoa heti alkuun hieman faktatietoja. Sisältö oppaassa on tehty siten, että se antaa mahdollisimman monipuolisesti ja ytimekkäästi laajan kuvan aiheesta. Oppaassa on toimintamalleja ja jopa ohjeita kuinka toimia. Tämän vuoksi kokonaisuus oppaassa oli huomioitava sitä tehdessä. Lähtökohtainen ajattelu oli, että lukijalle tulee hieman ajatusta kuinka voisi toimia tilanteissa, joissa läheinen kertoo lapsettomuudestaan. Halusin, että opas on realistinen ja avoin eikä siinä lapsettomuus ole tabu. Kieliasultaan halusin oppaasta elävän, mutta kuitenkin helppolukuisen. Mielestäni tämä onnistui hyvin. Oppaassa on lyhyitä, ytimekkäitä lauseita, joiden tarkoitus on saada opas ulkoisesti kevyeksi, jotta lukija jaksaa keskittyä jokaiseen asiaan mikä oppaasta tulee ilmi. Lisäksi käytin oppaassa lainauksia ja runoja, koska mielestäni ne tuovat elävyyttä oppaaseen. Pyysin kahdelta kirjailijalta luvan käyttää heidän runojaan oppaassa. Lainaukset ovat otettu opinnäytetyön vastauksista. Ulkoasussa kiinnittin myös huomiota siihen, että se olisi mielenkiintoinen ja lukija haluaa avata sen. Sen vuoksi käytin kannessa valokuvaa, joka minun mielestä symbolisoi opasta. Kuvassa on heinänkorsi auringonlaskussa. Heinä kuvastaa minulle ja toivottavasti lukijalle sitä, että kuten heinä, myös lapseton on hento ja helposti särkyvä. Tunnelma kuvassa on levollinen ja rauhallinen, jonka toivon tuovan lukijalle ajatuksen siitä, että keskustelussa lapsettoman kanssa käytettäisiin samoja periaatteita ja tunnelmaa. Halusin käyttää fonttina kaunista, mutta kuitenkin selkeää Book Antiquaa. Se ei ole kriteeristöissä kerrottuna selkeä, mutta mielestäni tähän oppaaseen sopii paremmin kuin

31 31 yleisesti käytössä olevat, hieman karummat, fontit. Kirjasinkoko on 12, joka tuo tektin selkeästi esille, mutta ei liian isona. Otsikot ovat kirjoitettu pienellä, mutta tummennetulla fontilla myös ajatellen selkeyttä. Teksti on musta valkoisella pohjalla, joka on kaikkein selkein vaihtoehto. Mielestäni tekstin asettelu ja kannen kuva tuo siihen kuitenkin lisää särmää ja elävyyttä. Kokonaisuutena opas on ulkoisesti hyvä ja miellyttävä. Nykyään on jopa suositus, että internetiä käytetään ohjauksessa, koska se helpottaa tiedon saamista. Koska valitsin julkaisuformaatiksi internetin, se asetti uusia haasteita. Täytyi huomioida sen saavutettavuus, tekniset ominaisuudet ja luotettavuus. Mielestäni saavutettavuus ja tekniset ominaisuudet onnistuivat hyvin. Yhteistyökumppanini Simpukka ry on auttanut kovasti heidän kokemuksellaan lapsettomuuteen liittyvillä aiemmilla julkaisuilla. Oppaan saa Simpukka ry:n sivuilta sekä heiltä voi kysyä lisätietoa. Simpukka ry saa täydet valtuudet käyttää opasta, jolloin he myös ylläpitävät linkkiä. Oppaassa kerron, että se on tuotettu osana toiminnallista opinnäytetyötä. Itse oppaassa ei ole lähdemerkintöjä vaan siinä kerrotaan lähteenä toimivan opinnäytetyön. Opinnäytetyöhön on kirjattu sitten itse lähteet. Mielestäni tämä kuitenkin riittää, koska valtakunnallinen yhdistys on taustalla, jonka vuoksi lukija pitää opasta luotettavana. Mielestäni Rouvinen-Wilenius (2010) on määritellyt hyvin, millainen on hyvä ohjausmateriaali. Hyvä ohjausmateriaali on sellainen, joka aiheuttaa eläytymisen kokemuksia ja mahdollisesti samaistumista toiseen henkilöön. Tähän pyrin omassa oppaassani ja toivon, että olen sen saavuttanut. 5.5 Palaute oppaasta Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tein oppaan palautekyselyn suullisesti. Kaksi vastaajista oli lapsettoman henkilön läheisiä ja yksi itse kokenut yli kolmen vuoden

32 32 lapsettomuuden. Mielestäni kolme vastaajaa on riittävästi havaitsemaan oppaan mahdollisista virheistä. Kehittämisideoita ei tullut ollenkaan. Opasta pidettiin tiiviinä tietopakettina, josta kukin vastannut sai riittävästi tietoa. Itse lapsettomuuden kanssa elävä henkilö pohti, että tukemisen tarpeesta olisi hyvä tiedottaa myös hoitohenkilökunnalle. Samanlainen kehittämisidea tuli myös tekemässäni kyselyssä. Lisäksi pyysin palautetta oppaasta työn tilaajalta Simpukka ry:ltä. Yhdistyksen edustaja piti oppaasta paljon. Muutama yksityiskohta tarkentui vielä oppaassa sen jälkeen, mutta isoja muutoksia ei tullut. Yhdistyksen mielestä opas oli niin hyvä, että he pyysivät minua kirjoittamaan opinnäytetyön ja oppaan pohjalta artikkelin heidän valtakunnalliseen lehteensä. Artikkeli löytyy liitteenä 3. 6 Pohdinta Opinnäytetyön tekeminen oli minulle mieluinen haaste ja oppimisprojekti. Minulle on tärkeä saada paneutua aiheeseen, joka on lähellä sydäntä. Näin työskentely oli motivoivaa ja se näkyy työn tulosessa. Koen, että opas on hyvä ja siitä on varmasti hyötyä sekä kohderyhmälle että muille. Saavutin tavoitteeni siinä, että opas on mielenkiintoinen ja tilaaja piti siitä. Opinnäytetyötä tehdessä olen oppinut tekemään sen ammattikorkeakoulun opinnäytetyölle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Toki olen aiemmin tehnyt ammattikoulun opinnäytetyön, mutta tämä oli prosessina paljon haastavampi. Lisäksi sain tehdä myös kyselyn. Kyselyssä haastavinta, mutta myös opettavinta oli analysointi. Analysoinnista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, jonka vuoksi kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, joista lopulta löysin itselleni sopivimman. Suurin ongelma kirjallisen työn teossa oli kielioppi. En ole koskaan ollut kirjoittaja, joka kirjoittaa todella tarkkaa tekstiä, jonka vuoksi kirjoittaminen oli raskasta ja haastavaa. Suurin puutteeni työn teossa on juuri se, että se ei täytä välttämättä täysin kieliopillisia

33 33 normeja. Olen tunnekirjoittaja, jolloin kirjoitan lukijaystävällisemmin, ainakin omasta mielestäni. Artikkelia kirjoittaessani sain kirjoittaa juuri omalla tyylilläni, jolloin tekstin tuottaminen oli luontevampaa ja sain paremmin asian tuotua omasta mielestäni ilmi. Opinnäytetyön tekeminen oli myös henkisesti raskasta, mutta toisaalta antoisaa. Jouduin välillä pohtimaan syvällisiä, kun luin rankkoja kokemuksia. Koska olen itse kohdannut lapsettomuuden, ymmärrän vastaajien tunteet liiankin hyvin. Yritin kaikkeni etten anna omien tunteiden vaikuttaa työtä tehdessä oppaaseen. Mielestäni onnistuin hyvin pitämään ammatillisen linjan eivätkä tunteet vaikuttaneet lopputulokseen. Oppaan tein Simpukka ry:lle, joka vastaa sen julkaisemisesta. Yhteistyökumppanina Simpukka ry oli todella hyvä ja sain paljon apua heiltä, etenkin työn alku- ja loppuvaiheessa. Simpukka ry piti oppaasta, joten siltä osin tavoite on saavutettu. Koskaan en saa tietää sitä onko opas myös isomman käyttäjäjoukon mielestä hyödyllinen ja onko siitä ollut apua lapsettomille ja heidän läheisilleen. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että opas on lukijaystävällinen ja rehellinen, eikä siinä pidetä lapsettomuutta tabuna. Koska opinnäytetyöni aihe oli erittäin yksityinen ja arka, jouduin miettimään eettisiä näkökulmia paljon. Painotin erityisesti anonymiteettiä ja vaikka jotkut lähettivätkin sähköpostia minulle siten, että näin heidän koko nimensä, se on jäänyt vain minun tietooni. Kun tulostin kyselyvastaukset käyttööni, merkitsin jokaisen vastauksen numerolla, joten löysin helposti aina ko. työn mikäli tarvitsin. Näin ei minun tarvinnut kirjoittaa kenenkään nimeä ylös talteen. Kehityshaasteita tuli yksi kyselyyn vastanneelta. Useassa vastauksessa tuli esille se, että hoitohenkilökunnalla ei ole tarpeeksi tietoa lapsettomuuden kohtaamisesta ja psykososiaalisesta tuesta. Täten tuli paljon ehdotuksia, että joku voisi tehdä opinnäytetyön tuen tarpeesta, mutta sellainen joka on suunnattu hoitohenkilökunnalle. Mielestäni tämä on erittäin hyvä idea, ja toivon kouluni ottavan tästä aiheen opinnäytetyöksi tulevaisuutta ajatellen. Opinnäytetyöni ei ole täysin edennyt aikataulussa. Analysointiin meni enemmän aikaa kuin ajattelin, mutta onneksi aloitin sen aiemmin kuin suunnittelin. Vuoden vaihteessa tuli taukoa opintoihin, koska elämäntilanteeni muuttui eikä aikaa tehdä opinnäytetyötä ollut.

34 34 Näin ollen työn loppuun saattaminen oli raskasta ja alkoi tuntua puuduttavalle. Lisäksi se, että tein työn yksin alkoi tässä vaiheessa tuntua virheeltä. Olisi mukava ollut jakaa jonkun toisen kanssa kokemukset siitä, millainen työstä tuli, mitä olisi voinut tehdä toisin ja nauttia työn valmiiksi saattamisesta. Kokonaisuutena opinnäytetyöni saatutti tavoitteeni lähes kokonaan. Alussa asetin tavoitteet, joihin tässä palaan. Kehitystavoittena mainitsin lapsettomien henkisen hyvinvoinnin parantamisen ja tiedon antaminen läheisille siitä, kuinka toimia lapsettomuuden osuessa lähipiiriin. Molempien tavoitteiden toteutumista on vaikea seurata. Uskon kuitenkin, että opas on juuri sellainen kuin tarvitaan, jolloin nämä tavoitteet onnistuvat. Lyhyen ajan tavoitteina mainitsin sen, että lapsettomat kertoisivat rehellisesti omasta lapsettomuudestaan. Tämä tavoite onnistui yli odotusten. Vastauksia tuli todella paljon ja oli ihana huomata, että teen työn jolle on tarvetta. Henkilökohtaisina tavoitteina oli syventää tietoa lapsettomuudesta ja erityisesti sosiaalisen tuen merkityksesta. Lisäksi halusin oppia tekemään toiminnallisen hankkeen ja kyselyn siihen liittyen. Tietämykseni lapsettomuudesta syventyi erittäin paljon ja sain myös tutkimustietoa siitä millaista sosiaalista tukea tutkimusten mukaan lapsettomuuden aikana tarvitaan. Opin myös tekemään ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, mutta en ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Työn tekeminen oli raskasta, joten jouduin hieman luistamaan alkuperäisistä suunnitelmistani sen suhteen, millaisen työn haluan. Kuitenkin mielestäni tärkeintä tässä työssä oli oppaan onnistuminen ja siinä onnistuin omasta mielestäni erittäin hyvin.

35 35 LÄHTEET Airaksinen, T Toiminnallisen opinnäytetyön kirjoittaminen. Viitattu Ahlering, P Male fertility and assessing the couple. MD. St. Louis Women s Journal. April-May Bainbridge, J Male infertility and emotional wellbeing. British journal of midwifery 15 (11), 711. Eisenberg, E Infertility. The national Woman s health information center. U.S. Department of health and human services. Viitattu Garcia, J.E Infertility introduction. MD. Medicine Health. Viitattu Gurevich, R What is infertility? Infertility guide. Viitattu Gurevich, R Coping with infertility. Infertility guide. Viitattu Huhtala, T Lapsettomuus - toivon ja epätoivon vuoristorata. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. HUS Hysterosalpingosonografia (HSSG) eli munatorvien aukiolotutkimus. Potilasohje. Viitattu Koskinen-Ollongvist, P., Parkkunen, N. & Vertio, H Terveysaineiston suunnittelun ja arvioinnin opas. Viitattu Mäkelä, J Lapsettomuudesta puhuminen ja tuen saaminen läheisiltä. Tampereen yliopisto. Puheopin laitos. Pro gradu -tutkielma.

36 36 Paananen, U., Pietiläinen, S., Raussi-Lehto, E., Väyrynen, P & Äimälä, A-M. (toim.) Kätilötyö. Lapsettomuus, Tampere. Parkkunen, N., Vertio, H. & Koskinen-Ollongvist, P Terveysaineiston suunnittelun ja arvioinnin opas. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisu- sarja 7/2001. Helsinki. Pentinmäki, M Lapsettomuusasiakkaiden kokema psykososiaalisen tuen tarve ja siihen vastaaminen lapsettomuushoitoprosessin aikana. Pohjois-Savon ammatillinen instituutti. Sosiaali- ja terveysala, Kuopio. Päättötyö. PNG Anteeksi 06/09. Anonyymi taiteilija. Viitattu Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri Lapsettomuuspoliklinikka- tutkimuksia. Viitattu Rouvinen-Wilenius, P. Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Kriteeristö aineiston tuotannon ja arvioinnin tueksi. Viitattu aineisto pdf Toivanen, R., Vilska, S. & Tulppala, M Sylillinen surua - lapsettomuuden kokemus. Suomen lääkärilehti vol59 no43, Tulppala, M Lapsettomuuden tuska. Duodecim vol118 no5, Tuominen, A Se, et joku kuuntelee Lapsettomien perheiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta. Hoitotiede 19 (4), Tuominen, A Se, et joku kuuntelee Lapsettomien perheiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. Sallinen, M Ruusunpunaisista pilvilinnoista tuuliajolle; tahaton lapsettomuus psyykkisenä kriisinä. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Pro gradu -tutkielma. Savonia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyönprosessi. Viitattu Silius, K Sisällönanalyysi. Viitattu df

37 37 SuPer Kuka jatkaa minun tarinaani? Lapsettomuus on hiljainen suru. Super-lehti. Vol 48 no 4, Vorvick, L., Storck, S. & Zieve, D Infertility. U.S national institutes of health. Viitattu Väestöliitto Lapsettomuus- tutkimukset ja hoidot. Viitattu

38 38 LIITE 1 Kyselylomake Kyselylomake 1. Sukupuoli: Nainen ( ) Mies ( ) 2. Ikä: Alle 25v ( ) 25-30v ( ) 31-35v ( ) yli 35v ( ) 3. Parisuhdestatus: Avo- tai avioliitto ( ) Seurustelu tai etäsuhde ( ) Yksin ( ) Muu, mikä? ( ) 4. Onko teillä aikaisempia lapsia? Ei ( ) Kyllä ( ) Jos kyllä, niin montako? 5. Kuinka kauan olette yrittäneet raskautta? vuotta ja kuukautta 6. Onko lapsettomuuden syy tiedossa? Kyllä ( ) Ei ( ) Halutessasi voit tähän kirjoittaa lääketieteellisen syyn: 7. Oletteko aloittaneet lapsettomuushoidot? Kyllä ( ) Ei ( ) Vastaa kysymyksiin 8-10 vain, jos olette aloittaneet hoidot 8. Kauanko olette olleet hoidossa? 9. Oletteko hoidossa: Julkisella sektorilla ( ) Yksityisellä sektorilla ( ) 10. Hoitomuoto: Hormonihoidot (ei muita hoitoja rinnalla) ( ) Hormonihoidot + inseminaatio ( ) Inseminaatio luonnolliseen kiertoon ( ) Koeputkihedelmöitys (IVF) ( ) Mikrohedelmöitys (ICSI) ( ) Jokin muu, mikä? 11. Ketkä tietävät lapsettomuudestanne? 12. Keneltä odotat tukea? 13. Kuka on tukenut?

39 Oletko saanut mielestäsi tarpeeksi tukea? 15. Positiivisia kokemuksia tuen saamisesta (onko joku osannut tukea erityisen hyvin? Kuka, milloin, miten?) 16. Negatiivisia kokemuksia tuen saamisesta (onko joku aiheuttanut toiminnallaan lisää ahdistusta/ tuskaa/ kipua? Kuka, milloin, miten?) 17. Millaista tukea toivoisit saavasi? Mikä olisi mielestäsi paras tapa tukea? 18. Mikä on huonoin tapa kohdata lapsettomuuden kanssa elävä? Mitä ei sinun mielestä saisi sanoa tai tehdä, kun kerrot lapsettomuudesta? Onko jotain muuta mitä tahdot tuoda lapsettomuudestasi esille? Kerro vapaasti ajatuksistasi. Kiitos vastauksestasi!

40 40 LIITE 2 Saatekirje Älä väitä ymmärtäväsi Riittää, kun kuuntelet Olet lähellä, läsnä Harvat osaavat sitäkään -Maaria Leinonen- Hyvä lapsettomuuden kohdannut nainen tai mies, Olen kätilöopiskelija Savonia ammattikorkeakoulusta. Teen opinnäytetyötä tahattomasta lapsettomuudesta ja keskittyen erityisesti tuen tarpeeseen lapsettomuuden aikana. Opinnäytetyö on toiminnallinen, josta tuotoksena tulee opas internetsivustolle. Tämä opas on tarkoitettu läheisille, jotta he saisivat tietoa lapsettomuudesta ja siitä kuinka voi tukea lapsetonta hänen lapsettomuusprosessin aikana. Opinnäytetyöhön liittyy kysely, jonka tarkoitus on saada kokemustietoa suoraan lapsettomilta. Kysely on täysin luottamuksellinen eikä vaadi henkilötietojen antamista. Vastaukset tulevat vain minulle ja analysoin ne saadakseni kokemustietoa työhöni ja oppaaseen. Kirjallisessa työssä saatan käyttää lainauksia kirjoituksista, mutta tietoa ei voi yhdistää kehenkään. Teen opinnäytetyön yhteistyössä valtakunnallisesti toimivan Simpukka-yhdistyksen kanssa, joka on vuosia työskennellyt lapsettomuuden parissa. Jos kiinnostuit osallistumaan tämän tärkeän oppaan tekemiseen, ota yhteyttä minuun sähköpostilla. Lähetän kyselylomakkeen sinulle paluupostissa. Vastaukset tarvitsen mennessä. Kesäterveisin Johanna Ovaskainen kätilöopiskelija Sähköposti: lapsettomuus@gmail.com

41 41 LIITE 3 Internetopas word-muodossa Kun lapsettomuus koskettaa - opas tahattomasti lapsettoman läheisille - Opinnäytetyö/ Savonia ammattikorkeakoulu Kevät 2010/ Johanna Paasisalo TH7S