Syys-Vilho 2014
PÄÄKIRJOITUS Nuur Al-Emara Pyhäinpäivän aattoon sijoittuva Halloween on asettunut osaksi suomalaista juhlakalenteria. Halloween juhlinta tuli Suomeen 1980- luvulla, mutta aluksi se oli melko vähäistä, sillä mikään uusi juhla ei lyö hetkessä läpi. Muualla Euroopassakaan Halloweenia ei juhlittu kovinkaan riehakkaasti. Halloweenin historia pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan Samhainiin. Silloin uskottiin aaveiden voivan sekaantua ihmisten elämään, koska menneen vuoden aikana kuolleitten sielut matkasivat elävien asuinsijoille. Tämän uskomuksen perusteella ihmiset uhrasivat ruokaa ja eläimiä ja sytyttivät tulia ja polttivat kokkoja auttaakseen kuolleitten sielujen vaellusta ja myös uskottiin että tuli antaa suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan. Kaikki varmaan tietääkin, että kurpitsalyhty on tärkein Halloween symboli (englanniksi: pumping carving). Irvistävää kurpitsaa tunnetaan nimellä Jack O Lantern. Kuuluisan tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack- juopolta. Jack kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Mutta Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseen. Piru heitti Jackille hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vain muuttunut kurpitsaksi. Viime vuosien aikana Halloween juhlinta on yleistynyt Suomessa varsinkin nuorten keskuudessa. Syy tähän leviämiseen on amerikkalaisen populaarikulttuurin suuri vaikutus nykyelämässämme. Ja nykyään ulkomaailmalta tulleita uusia asioita on helpompi omaksua, mehän eletään globaalissa maailmassa. Pyhäinpäivä (1.11), vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä muodostuu taas kahdesta juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja uskovien vainajien muistopäivästä. Yleensä Pyhäinpäivään kuuluu kynttilöiden vieminen ja sytyttäminen rakkaiden ihmisten haudoille. Tämä "juhlinta" tapa yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisten juhliin, jottei niitä tarvinnut kieltää kokonaan. Jolloin syntyi Halloween.
SAMAN SATEENVARJON ALLA KAROLIINA MÄKIPELTO Katson lentokentän ikkunasta ulos. Japanin vaaleanpunaiset kirsikkapuut olivat muuttuneet syksyn värisiin vaahteroihin ja haapoihin. Vasemmassa kädessäni oli vaaleanpunainen suuri matkalaukku ja oikeassa kaunis, musta, Japanista ostettu sateenvarjo jossa oli valkoinen pitsireunus. Olin tullut takaisin. Kotiin. Rauhaan. Syksyyn. Rakkaani luokse. Olin tullut takaisin kaikkeen mitä kaipasin. Yhtäkkiä havahduin kaiuttimista kuuluvaan ääneen. Linja-auto Jyväskylästä Äänekoskelle lähtee laiturilta 2. Siinä se oli. Matkani suurkaupungista kotiin kestäisi 45 minuuttia. Kävellessäni laiturille huomasin, miten syysilta oli jo alkanut hämärtyä ja katuvalot syttyä. Olisi varmaan jo ehtinyt tulla pimeää kun olisin kotona. Olin ehtinyt varata itselleni ikkunapaikan, josta voisin ihailla Suomen syksyä. En olisi voinut kuvitella kolmen kuukauden vaihtooppilaskesäni aikana alkavani ikävöimään Suomea, joka vaikutti muuten niin tylsältä maalta muihin verrattuna. Kumminkin syksyn väriset lehdet, jotka olivat putoilleet puista peittääkseen maan pinnan ja hento, kotoisa sateen tuoksu ilmassa saivat minut rentoutumaan. Uusi lukukausi oli jo alkanut mutta onneksi se ei tuottanut minulle ongelmia. Vaikka olikin kyllä vaikeaa kaikkien erityisjärjestelyjen kanssa että saisin toimia vaihto-oppilaana vielä lukuvuoden alussa. Mutta onneksi se sitten loppujen lopuksi onnistui. Kun aloimme lähestyä pysäkkiä, jolla minun oli määrä jäädä pois kyydissä, huomasin yhä suurenevien sadepisaroiden iskevän linja-auton ikkunaan. Silloin levysoittimen kuulokkeet korvissa ja täysin kuulemani laulun herkistämänä tunsin jonkinlaista surua. Vuokrayksiössäni ei minua odottaisi mikään. En voinut ilmoittaa mitenkään kenellekään olleeni palannut sillä kännykkäni oli sammunut jo aikapäiviä sitten. Vasta huomenna poikaystäväni sanoi tulevansa toivottamaan minut tervetulleeksi takaisin Suomeen mutta mitä siihen asti? Entä mitä sen jälkeen? Palaisinko vain normaaliin arjen ankeuteen ja loputtomiin koulutöihin. Mieli yhä maassa saavuimme pysäkille. Nousin linja-autosta. Avasin sateenvarjoni ja otin matkalaukkuni linja-auton tavaratilasta. Kiitin kuljettajaa ja aloin kävelemään kotia kohti tuulen sekoittaessa hiuksiani ja sateen piestessä kasvojani. Silmät kiinni yritin kulkea tietä, joka johti asunnolleni.
Pysäkiltä oli asunnolleni noin puolen kilometrin matka, mutta painavan matkalaukun kanssa se tuntui jatkuvan ikuisuuden. Jäin noin puolivälissä matkaa katuvalon alle hengähtämään. Katsoin edessäni aukeavaa valaistua katua. Sade oli hieman hellittänyt mutta ei täysin. Oli jo pimeää. Siinä katuvalon alla tunsin olevani yksin ja olisi tehnyt mieli vaan lyyhistyä maahan ja itkeä yksinäisyyttäni. Siinä murehtiessani ja täysissä ajatuksissani en huomannut tutun pojan lähestyvän minua. Vasta hänen ollessa edessäni olevan katuvalon valokeilassa nostin katseeni häntä kohti. Mikael?! Oletko se sinä?! En jäänyt odottamaan vastausta vaan laskin sateenvarjoni vieressäni olevaan lätäkköön ja takerruin poikaystäväni kaulaan. Jos vaan olisit kertonut millä bussilla tulet tänään tänne niin ei olisi tarvinnut kävellä kämpältäsi pysäkille aina kun oli tulossa linja-auto Jyväskylästä tänne. Mikael sanoi se tuttu hymy kasvoillaan. kahdestaan saman katulampun valosäteen alla. Olimme lähekkäin. Emme puhuneet paljoa. Olimme vain sylikkäin ja tunsin hänen kätensä märissä hiuksissani. Emme välittäneet siitä miten sade oli voimistunut ja kastellut meidät läpimäriksi. Ikuisuuden jälkeen havahduimme todellisuuteen. Pitäisi ehkä alkaa mennä kotiin. sanoin yhä kasvot Mikaeliin päin ja näytin hänelle hymyäni. Minä voin saattaa sinut. hän vastasi ja tarttui maassa lojuneeseen ja kummaltakin puolelta kastuneeseen sateenvarjon ja ravisteli pisarat sen sisäpuolelta. Sitten hän tarjosi sateenvarjoni minulle ja tarttui itse matkalaukkuun. Sitten aloimme kumpikin kävellä kohti kotia molemmat puoliksi sateenvarjon alla. Kastuimme molemmat aika lailla mutta se ei haitannut. Olimmehan kahden enkä tuntenut itseäni enää yhtään yksinäiseksi. Hymyssä suin kuljimme saman sateenvarjon alla. Yhdessä. En kuitenkaan kuullut sanaakaan hänen puheestaan. Olin vaan iloinen että nyt hän oli siinä. Hän tuoksui samalta kuin ennen lähtöäni. Hänen kätensä ja poskensa olivat lämpimät. Annoin hänelle nopean suudelman kuin kiitokseksi kaikesta vaivannäöstä. Sen jälkeen katsoimme vain toisiamme silmiin. Hiljaa kuiskasin hänelle sitten Minulla on ollut sinua aivan hirveä ikävä. Pienen ikuisuuden vietimme vain
MITEN AIOT VIETTÄÄ HALLOWEENIA 31.10.2014? "En mitenkään erityisesti, ehkä saatan tehdä jotain kavereitteni kanssa." Murtada Al-Emara 1vt. "En vietä Halloweenia, ellei jotain ole järjestelty. Mutta syntymäpäiväni on aivan siinä lähellä." Sini Varis, abiturientti "En tykkää kauhusta, joten vietän Halloweenia yksin kotona koirani kanssa." Krista Hakkarainen 2vt. "En oikeastaan juhli mitenkään Halloweenia, sillä se ei ole erityisen tärkeä juhla. Perheessämme Pyhäinpäivä on tärkeämpi juhla kuin Halloween." Tiia Toikkanen 2vt "Katson ehkä kauhuleffan poikaystäväni kanssa." Tuuli Rimpiläinen, abiturientti
SYKSYN ÄRSYTTÄVIMMÄT SUSANNA HARJULAMPI Lehdet putoilevat puusta, ilma kylmenee ja päivät lyhenevät. Tästä voi päätellä, että jokavuotinen syyshelvetti on palannut jälleen vieraaksemme. Syksy itsessään on kaunis vuodenaika, mutta sen ärsyttävimmät puolet ovat saada minut hulluksi. Joka vuosi syksyn aikaan huomaan kuinka kanssaihmiset saavat minut polttavan raivon valtaan. Ensi syksyksi pakenen jonnekin hyvin kauas Suomesta! Syksyä ajatellessa ensimmäiseksi mieleeni tulevat blogit, Instagramin ja Facebookin täyttävät kuvat höyryävistä kaakao mukeista, kynttilöistä tai vilttiin käpertyneistä henkilöistä. Myös villasukkien tai ruskan kuvaaminen on hyvin yleistä. Tämä viimeistään paljastaa minulle, että syksy on virallisesti saapunut ja minun helvettini alkanut! Myös jokavuotinen tosi-tv-helvetti on palannut jälleen vieraaksemme. Jälleen kerran suomen surkeimmat julkkikset tai sellaisiksi haluavat on kerätty yhteen ja sotatanner on valmiina! Martina ja hengenpelastajat ohjelma herätti minussa heti hienoisen tuskanhien. Taas yhdet epätoivoiset Ö-luokan julkkikset on lähetetty kissatappelemaan Thaimaan auringon alle. Toinen merkittävä tosi-tv ohjelma joka käynnistyy joka syksy on Big Brother, ihastuttavan vihastuttava ohjelma. Jos Big Brother ei ole jollekin tuttu, ideana on lähettää keskenkasvuiset ihmistä muistuttavat oliot neljänseinän sisälle selviämään kolmeksi kuukaudeksi. Toisaalta syksyllä kaikki lempisarjasi palaa jälleen ruutuun. Mutta missä välissä läksyjen ohella ehdit katsoa ne kaikki? Mutta jos jätät ne katsomatta joku imbesilli varmasti jakaa uusimman jakson tapahtumat netissä, että kiitos jälleen kerran! Tässä vaiheessa haluat eristäytyä maailmasta ja rajoittaa ainoat ihmiskontaktit yhdeksän ja neljän välille. Talven lähestyessä myös päivät lyhenevät, mikä on erityisen ärsyttävää! Kun lähdet kouluun, et näe nenänvarttasi pidemmälle, etkä sen puoliin kun palaat koulusta. Parhaana päivänä aurinko ei pilkahdakaan, siinä sitten mietitään miksi epätoivo valtaa ihmisen. Vielä ärsyttävämpää kuitenkin on jos aurinko paistaa silloin kun minä olen koulussa! Voisiko joku ajastaa auringon paistamaan vasta kello neljän jälkeen? Toinen ärsyttävä muutos säässä on sateisuus. Kun aamulla astut tennareilla polvia myöten vesilammikkoon, mieliala hivelee varmasti kattoa. Ja tämä kokemus ajoittuu aina juuri aamun kun minulla on seitsemän tuntia koulua edessä! Siinä eivät enää kirosanat auta kun mieli tekisi vain jättäytyä
auton alle. Autoista puheen ollen vihaan ihmisiä jotka autoilevat sateisella säällä ja arvatenkin onnistuvat roiskauttamaan kymmenen litraa vettä päälleni matkallani koulun ovelta kirjastoon! Sitten on vielä lehdet jotka putoavat maahan ja täyttävät joka paikan. Syksyisin lehtiä löytyy aivan joka paikasta, kenkien mukana ne kantautuvat sisälle ja pian niitä voi löytyä jopa sängystäsi! Siinä sitä sitten taas ollaan ja kirotaan Jumalaa. Ja kohta on jälleen talvi, tuo kettumaisin vuodenaika kaikista! Joulumainokset alkavat pudota postiluukuista ja kaupat täyttyvät joulukrääsästä. Pelkkä ajatuskin jo puistattaa! Kesän jäljiltä minulla on myös viimein hienoinen rusketus, mutta nyt on aivan liian kylmä esitellä sitä. Me kaikki emme rusketu yhtä helposti, joten me odotamme koko kesän että saisimme edes jotain etäisesti rusketusta muistuttavaa pintaamme. Mutta ei! Kun vihdoin sitten olemme tyytyväisiä, syksy saapuu ja pakottaa meidät luopumaan ohuista topeista ja shortseista ja vaihtamaan ne neuleisiin ja huiveihin!
UNELMA Se muuttaa Se kasvattaa Se naurattaa Se itkettää Se tuo onnea Rakkautta Mainetta Rahaa Kunniaa Pelkoa Mutta lopulta Se tuhoaa sinut EI MERKITYSTÄ Kuollut viiva Juokseva kirjain Äänetön laulu Valkoinen sydän Sanoja ELÄT VAIN KERRAN Joten tee se Kunnioittaen Rakastaen Arvostaen Ja kiittäen Sillä kuolema voi sattua Ei merkitystä Mitä väliä Maailma on merkityksetön MURTADA AL-EMARA
Halloween, kekri, pyhäinpäivä Krista Hakkarainen Taas on tullut aika syksyisten juhlien, mutta tiedätkö mikä ero on halloweenilla ja pyhäinpäivällä? Ja mikä ihme on kekri? Lue tämä ja olet taas hieman sivistyneempi. Pyhäinpäivä, tai vanhalta nimeltään pyhäinmiesten päivä, on muodostunut kahdesta vanhasta kristillisestä juhlasta, nimittäin kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Pyhäinpäivään yhdistettiin kaikkien vainajien muistaminen, kuten myös marttyyrien kunnioittaminen. Perinteisesti pyhäinpäivänä on viety kynttilöitä edesmenneiden sukulaisten ja ystävien haudoille. Kun vietetään juhlaa nimeltä kekri, silloin vietetään sadonkorjuujuhlaa. Sitä vietettiin eri paikoissa eri aikaan, sillä eivät kaikki saaneet syystöitä samaan aikaan valmiiksi. Kuitenkin heti töiden valmistuttua saatettiin aloittaa juhlat. Kekri on alun perin karjalaisten karjan jumala josta Agricola mainitsi Psalttarissaan. Halloween eli All Hallows` Eve, pohjautuu vanhaan kelttiläiseen sadonkorjuujuhlaan, samhainiin. Suomessa vastaava juhla oli kekri. Vainajille tarjottiin ruokaa jotta he pysyisivät tyytyväisinä eivätkä houkuttelisi ihmisiä tuonpuoleiseen. Suuria ulkotulia sytytettiin jotta aaveet ja kummitukset eivät uhkaisi eläviä. Alkuperäisenä ajatuksena siis kunnioittaa menneitä sukupolvia ja ajaa pois pahoja henkiä. Suomessa Halloween tunnetaan juuri Yhdysvaltalaisessa muodossaan, pukeutumisena noidaksi tai muuksi ja karkin kerjäämisenä. Halloween onkin joulun jälkeen suosituin juhla Atlantin takana. Latinalaisessa Amerikassa halloweenin vastine on kuolleiden päivä ja Etelä- Amerikassa se tunnetaan nimellä noitien yö eli Noche de Brujas. Monia juhlia juhlittavaksi syksyn pimeyteen eikö? Halloweenille ei ole virallista päivää, mutta sitä suositellaan juhlistettavaksi 31.10. Pyhäinpäivää vietetään liikkuvasti lauantaina 31.10. 6.11.
Vilho testaa: Teet syksyn harmauteen Karoliina Mäkipelto Tällä kertaa testiryhmän tarkan tarkastelun alle joutuivat syksyn teet. Osa niistä oli jo vanhoja tuttuja, osa taas tämän vuoden uutuuksia. Maisteltavana oli kahdeksan erilaista teetä, joita testiryhmä arvioi maun, ulkonäön ja hajun perusteella. Lopuksi vielä annettiin pisteet jokaiselle teelle erikseen. Kaikki teet olivat Liptoneita. HUOM! Testitulokset ovat suuntaa antavia, sillä jouduimme käyttämään AIVAN JÄRKYTTÄVÄÄ vedenkeitintä, jolla saattaa olla vaikutuksia tuloksiin. Lisäksi ottakaa huomioon että ARVOSTELUASTEIKKO OLI 1-10!
Teen nimi: haju (+ulkonäkö): maku: kokonaispistemäärä: Viisasten tee (musta tee, jossa granaattiomenan, mansikan ja sitruunan aromit) -hyvä, voimakas, tyrmäävä tuoksu - joulu mieleen -omena tuoksuu voimakkaasti - näyttää hyvältä, tuo - maistuu mustalta teeltä, voimakas - kaikki muut maut peittyvät, sitruuna silti aromeista voimakkain 3,5 Karibian aurinko (musta tee, jossa aprikoosin, ananaksen ja passionhedelmän aromit) Sadepäivän ilo (musta tee, jossa ananaksen, kirsikan ja vadelman aromit) Uskollinen ystävä (musta tee, jossa persikan, appelsiinin ja ananaksen aromit) mieleen glögin, kiva väri -tuoksu tuo mieleen keikauskakun, tuoksu vastaa nimeä -ananas tuoksuu liian voimakkaasti, karmea haju - epäilyttävä tuoksu -hyvä tuoksu, voimakkaasti tuoksuu kirsikka ja vadelma - tähän mennessä paras tuoksu - tuo mieleen karkin/ kirsikkatikkarin/ salmiakki/ muumitikkari - haisee männylle, appelsiinin tuoksu puski läpi -kova hedelmäkarkki, liian imelä - näyttää masennukselle, suru ja ahdistus pahvimukissa (jouduimme tyytymään niihin testissämme) - perus-lipton - maistuu syksylle - haisee ja maistuu kuolemalle - ei maistu miltään, pieni kirsikan vivahde - hieman karvas - tuo kesäillan mieleen - samanlainen maku kuin edellisissä - joku maku peittää aina muut ( saattaa vaihdella) 1,5 3 2,5 Strawberry Cupcake (mansikalla maustettu vihreä tee) Pear Chocolate (maustettu vihreä tee) - kesäniitty tuoksuu, tuoksuu metsämansikan lehdeltä, teollinen haju - väri keltainen outo väri, tuo mieleen laimentuneen Jaffan, sameaa -suklaamuron tuoksu, tuo mieleen smurffilimsan - haisee oudolle, epäilyttävälle ja pahalle - ei tykkää ( Hyvä jälkimaku, muuten kamala ), huono maku - ei maistu mansikkakuppikakulta - päärynä- tofujäätelön maku -heinämäinen maku (ei tykkää) 1 4
Lemon Macaroon (maustettu vihreä tee) Blueberry Muffin (maustettu vihreä tee -haju tuo mieleen fairyastianpesuaineen/ pirkkaleivos / vastaleivottu / muffini / kevät - raikas tuoksu - tuo mieleen vuotavan räystään -tuoksuu hyvälle, paras tuoksu -kamala tuo mieleen sitruunakalan - epävarma maku, MEH - ei maistu miltä pitäisi - paras tee tähän mennessä, ei paha Voittajaksi siis testissä pääsi huimalla neljällä pisteellä kymmenestä Liptonin Pear Chocolate. Vilhon testiryhmä poistuu ja kuittaa! 1,5 2,5 SYYS-VILHON TEKIJÄT PÄÄTOIMITTAJA NUUR AL-EMARA MUU TOIMITUSKUNTA SUSANNA HARJULAMPI VILJAMI MIEKKAVAARA KAROLIINA MÄKIPELTO KRISTA HAKKARAINEN