Vuoden 2011 Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek luovutti keskiviikkona 14. joulukuuta vuoden 2011 Saharov-ihmisoikeuspalkinnon viidelle arabikevään edustajalle. Palkinnonjakotilaisuus järjestettiin parlamentin täysistunnon yhteydessä Strasbourgissa. Palkinto on nimetty venäläisfyysikko Andrei Saharovin mukaan, joka joutui Neuvostoliitossa sisäiseen maanpakoon, sillä hän vastusti maan ydinvoimaohjelmaa ja sortopolitiikkaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hänestä tuli Gorbatshovin uudistaman parlamentin jäsen keväällä 1989 ja hän perusti Memorialin, ihmisoikeusjärjestön joka yhä jatkaa taistelua ihmisoikeuksien puolesta. Saharov kuoli joulukuussa 1989. Vuoden 2011 voittajia ovat Asmaa Mahfouz, Mohamed Bouazizi, Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi, Razan Zaitouneh ja Ali Farzat. Tässä teema-artikkelissa tutustutaan vuoden 2011 voittajiin ja annetaan taustatietoa palkinnosta. FI Lehdistöpalvelut Mediasuhteiden osasto Johtaja - päätiedottaja : Jaume DUCH GUILLOT Viitenumero:20111014FCS29297 Lehdistöyksikön puhelinvaihde: (32 2) 28 33000 1/17
Saharov-voittajat kiittivät Eurooppaa arabikevään tukemisesta Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek luovutti keskiviikkona vuoden 2011 Saharov-ihmisoikeuspalkinnon viidelle arabikevään edustajalle. Palkinnonjakotilaisuus järjestettiin parlamentin täysistunnon yhteydessä Strasbourgissa. "Tällä palkinnolla Euroopan parlamentti tunnustaa kovan työn, jota arabimaailmassa on tehty ihmisarvon, vapauden ja poliittisen muutoksen puolesta", Buzek sanoi. Buzekin mukaan "Nämä historialliset tapahtumat muistuttavat meitä velvollisuuksistamme, joihin kuuluu kehittyvän, nuoren ja elinvoimaisen yhteiskunnan tukeminen." Hän myös korosti "naisten ratkaisevaa roolia arabikevään tapahtumissa". Palkitut kertoivat palkinnon olevan merkittävä symboli Euroopan elintärkeästä tuesta arabikevään kansannousujen aikana. He myös muistuttivat haasteista, joiden edessä heidän maansa yhä ovat yrityksissään uudelleen rakentaa ja luoda aidosti demokraattista hallintoa, joka kunnioittaisi lakia ja ihmisarvoa. Vain kaksi palkinnonsaajaa pystyi osallistumaan tilaisuuteen paikan päällä: Asmaa Mahfouz, nuori bloginpitäjä Egyptistä, ja Ahmed al-senussi, Libyan pisimpään vangittuna ollut mielipidevanki. Euroopan parlamentti piti minuutin pituisen hiljaisen hetken kaikille kansannousussa henkensä menettäneiden muistolle sekä postuumisti palkitulle Mohamed Bouazizille, jonka polttoitsemurha synnytti laajat mielenosoitukset Tunisian hallintoa vastaan. "Tämä palkinto on kunnianosoitus kaikille niille egyptiläisille, jotka ovat olleet minua rohkeampia ja jopa uhranneet henkensä kadulla. Olen ylpeä arabimaailman vallankumouksen marttyyreista. Me emme petä heitä, me jatkamme samalla tiellä", sanoi Asmaa Mahfouz puheessaan. Ahmed al-senussi painotti sovinnonteon tärkeyttä: "Meidän täytyy rakentaa maamme uudelleen, osoittaa suvaitsevuutta myös niitä kohtaan, jotka syyllistyivät rikoksiin ja jotka rikkoivat ihmisarvoa." Hän kiitti Libyan eurooppalaisia naapureita, jotka ensimmäisinä tarjosivat apuaan, näiden "selkeästä diplomaattisesta ja sotilaallisesta tuesta". Syyrialainen mutta Kuwaitissa maanpaossa elävä sarjakuvataiteilija Ali Ferzat lähetti parlamentille videoviestin. Viestissään hän kiitti palkinnosta ja ilmaisi surunsa kaikkien syyrialaisten uhrien puolesta, "joiden määrä kasvaa joka minuutti". Syyrialainen ihmisoikeusasianajaja Razan Zaitouneh lähetti kirjeen, jossa hän "kiittää Euroopan parlamenttia ja kaikkia kansannousua tukeneita". "Kaikille rohkeille ihmisille Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Bahrainissa ja muuallakin. Heille, jotka saavuttivat vapautensa ja heille, jotka yhä taistelevat sen puolesta." Vuoden 2011 Saharov-palkinnon voittajat Asmaa Mahfouz on nuori bloginpitäjä Egyptistä. Hänen Youtube-palveluun lataamansa videot innoittivat tuhannet ihmiset kaduille osoittamaan mieltä presidentti Hosni Mubarakin sortohallintoa vastaan. Ahmed al-senussi on Libyan pisimmäksi ajaksi vankilaan tuomittu mielipidevanki. Hänet tuomittiin vankilaan 31 vuodeksi vallankaappausyrityksestä entistä diktaattoria Muammar Gaddafia vastaan. Mohamed Bouazizi on edesmennyt katukauppias Tunisiasta. Hänen polttoitsemurhansa innoitti välittömästi tunisialaiset laajoihin mielenosoituksiin, jotka lopulta johtivat maan hallinnon kaatumiseen. Ali Ferzat on syyrialainen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan arabidiktaattoreille irvailevista karikatyyreistaan. Hän pakeni Syyriasta elokuussa sen jälkeen, kun hänen kimppuunsa oli hyökätty ja hänen molemmat kätensä oli murskattu. 20111014FCS29297-2/17
Razan Zaitouneh on ihmisoikeuksiin erikoistunut asianajaja Syyriasta. Hän joutuu piileskelemään, sillä Syyrian hallitus syyttää häntä ulkovaltojen agentiksi. Zaitouneh julkaisee päivittäin artikkeleja internetsivullaan (ShRIL) siviileihin kohdistetuista julmuuksista. Hän myös toimittaa artikkeleja ulkomaalaisille tiedotusvälineille. Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta Mielipiteenvapauden puolesta jaettava Saharov-palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja poliittisen toisinajattelijan Andrei Saharovin kunniaksi. Euroopan parlamentin vuodesta 1988 lähtien jakamasta palkinnosta on tullut tunnettu symboli taistelulle ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. 20111014FCS29297-3/17
Arabikevät voitti Saharov-palkinnon 2011 Teema-artikkeli Euroopan parlamentin vuoden 2011 Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta menee arabikevään kansannousua edustaville viidelle aktivistille tukena heidän työlleen vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta. Parlamentin puhemies Jerzy Buzek jakaa palkinnon voittajille Strasbourgissa 14. joulukuuta. Parlamentin Saharov-palkinnon vuonna 2011 voittivat arabikevään edustajat. Asmaa Mahfouz (Egypti), Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi (Libya), Razan Zaitouneh (Syyria), Ali Farzat (Syyria) ja edesmennyt Mohamed Bouazizi (Tunisia). Voittajia ehdotti yhdessä neljä poliittista ryhmää: EPP, S&D, ALDE ja Greens/EFA. Voittajan valitsi torstaiaamuna Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek yhdessä poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa. Puhemies Buzek painotti, että "nämä yksilöt edesauttoivat historiallista muutosta arabimaailmassa, ja tällä palkinnolla parlamentti osoittaa solidaarisuutensa ja tukensa taistelussa vapauden ja demokratian puolesta ja autoritäärisiä vallanpitäjiä vastaan". Palkinto on "kunnianosoitus kaikille, jotka työskentelevät demokratian, perusoikeuksien ja ihmisarvon puolesta arabimaailmassa ja muualla". Arabikevään viisi edustajaa Edesmennyt Mohamed Bouazizi Tunisiasta sytytti itsensä tuleen, mikä johti kapinoiden aaltoon arabimaailmassa. Asmaa Mahfouz edustaa Egyptin Tahrir-aukion mielenosoittajia. Libyalainen Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi oli 31 vuotta vankilassa ja edistää nyt demokratiaa maassaan. Ihmisoikeusjuristi Razan Zaitouneh ja poliittinen satiristi Ali Farzat edustavat Syyrian kansan jatkuvaa taistelua. Mahfouz ja Zaitouneh edustavat myös arabikevään kansannousuun osallistuneita naisia. Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta Mielipiteenvapauden puolesta jaettava Saharov-palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja poliittisen toisinajattelijan Andrei Saharovin kunniaksi. Euroopan parlamentti on jakanut palkintoa vuodesta 1988 lähtien yksilöille ja organisaatioille, jotka ovat osallistuneet merkittävällä tavalla taisteluun ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Voittajat jakavat 50 000 euron palkinnon. Tänä vuonna arabikevään edustajien lisäksi finalisteina olivat valkovenälainen kansalaisaktivisti ja toimittaja Dzmitry Bandarenka sekä kolumbialainen maanviljelijöiden San José de Apartadón rauhanyhteisö. 20111014FCS29297-4/17
Vuoden 2011 Saharov-palkinnon kolme finalistia - kunnianosoitus ihmisoikeusaktivisteille Vuoden 2011 Saharov-palkinnon finalisteiksi on valittu viiden aktivistin ryhmä arabimaailmasta, Dzmitry Bandarenka ja San José de Apartadón rauhanyhteisö. Voittaja julkistetaan 27. lokakuuta ja hän saa 50 000 euron palkinnon. Palkinnonjakoseremonia pidetään 14. joulukuuta Strasbourgissa. Viisi aktivistia edustaa arabikevättä, Tunisiassa vuoden 2011 alussa alkanutta kansannousua, joka levisi lähes kaikkialle Pohjois-Afrikkaan sekä Lähi-itään. Ryhmän nimeäminen on kunnianosoitus kaikille, jotka ovat vaarantaneet henkensä taistellakseen demokratian, perusoikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Edesmennyt Mohamed Bouazizi Tunisiasta sytytti itsensä tuleen, mikä johti kapinoiden aaltoon arabimaailmassa. Asmaa Mahfouz edustaa Egyptin Tahrir-aukion mielenosoittajia. Ahmed al-zubairahmed al-sanusi tulee Libyasta, joka on viimeisin vuosikymmenien diktatuurista vapautunut maa. Razan Zaitouneh ja Ali Farzat edustavat Syyrian kansan jatkuvaa taistelua. Ehdokkaat nimesi neljä poliittista ryhmää: keskustaoikeisto, sosialistit, liberaalit ja vihreät. Dzmitry Bandarenka on valkovenäläinen kansalaisaktivisti ja Valkovenäjän journalistien liiton jäsen. Bandarenka oli mukana perustamassa Charter '97 -kansalaisaloitetta ja hän koordinoi Eurooppalainen Valko-Venäjä -kampanjaa, joka ajaa maan liittymistä EU:hun. Bandarenkan nimitti konservatiiviryhmä. San José de Apartadón rauhanyhteisö on kolumbialaisten maanviljelijöiden "campesinos"-yhteisö. Heistä on tullut kansainvälisesti tunnustettu rohkeuden, sitkeyden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden symboli. Tämä yhteisö torjuu yhteydet aseellisiin ryhmiin ja vaatii vapautta tavallisille ihmisille maassa, jota ovat jo vuosikymmeniä riivanneet sisällissota ja konfliktit. Yhteisön nimitti ehdokkaaksi vasemmistoryhmä. Mielipiteenvapauden puolesta jaettava Saharov-palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja poliittisen toisinajattelijan Andrei Saharovin kunniaksi. Euroopan parlamentti on jakanut palkintoa vuodesta 1988 lähtien yksilöille ja organisaatioille, jotka ovat osallistuneet merkittävällä tavalla taisteluun ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. 20111014FCS29297-5/17
Saharov 2011 -palkinnon saajaksi viisi ehdokasta Mielipiteenvapauden puolesta jaettavan Saharov-palkinnon tämänvuotiset ehdokkaat ovat palestiinalainen lääkäri-ihmisoikeusaktivisti, valkovenäläinen toimittaja, keskitysleiriltä selvinnyt kirjailija, ryhmä arabikevään aktivisteja ja rauhalle ja sovinnolle omistautunut kolumbialainen talonpoikaisyhteisö. Euroopan parlamentin myöntämä palkinto on yksi maailman arvostetuimmista ihmisoikeuspalkinnoista. Esittelemme ehdokkaat alla aakkosjärjestyksessä. Izzeldin Abuelaish on palestiinalainen lääkäri ja naisten sekä tyttöjen koulutusta edistävän Daughters for Life -säätiön perustaja. Abuelaish on omistanut elämänsä rauhan rakentamiseen Israelin ja Palestiinan välille, ja häntä kutsutaan "maagiseksi, salaiseksi sillaksi" näiden kahden kansan välillä. Abuelaish on parlamentin konservatiiviryhmän nimeämä ehdokas. Arabikevät on neljän poliittisen ryhmän (keskustaoikeisto, sosialistit, liberaalit ja vihreät) ehdokkaaksi nimeämä liike, joka edustaa arabimaailman demokratia-aktivisteja. Nimeäjien perustelut: "Arabikevät on symboli kaikille, jotka kannattavat ihmisarvoa, demokratiaa ja perusoikeuksia arabimaailmassa. Palkinnon myöntäminen Arabikevään viidelle edustajalle, jotka edistävät radikaalia poliittista muutosta maissaan, vahvistaisi parlamentin solidaarisuutta ja päättäväistä tukea heidän taistelussaan vapauden, demokratian ja tyrannioiden lopun puolesta." Edustajat ovat tunisialainen Mohamed Bouazizi, egyptiläinen Asmaa Mahfouzi, libyalainen Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi sekä syyrialaiset Razan Zeitouneh ja Ali Farzat. Dzmitry Bandarenka on valkovenäläinen kansalaisaktivisti. Hän oli mukana perustamassa Charter'97 -kansalaisaloitetta demokraattisen muutoksen puolesta ja koordinoi "Eurooppalainen Valko-Venäjä" -kampanjaa, joka vaatii maan EU-jäsenyyttä. Myös Bandarenka on konservatiiviryhmän nimeämä ehdokas. Boris Pahor on Italian Triestessä asuva slovenialainen kirjailija, joka tunnetaan taistelustaan sananvapauden puolesta, totalitarismin vastustajana ja vähemmistökielten ja vähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana. Hän tuli tunnetuksi keskitysleirikokemuksistaan kertoneista kirjoituksista. Pahoria ovat ehdottaneet slovenialainen meppi Milan Zver ja 51 muuta parlamentin jäsentä. San José de Apartadón rauhanyhteisö on vasemmistoryhmän ehdokas. Ryhmän perustelut: "Tästä kolumbialaisten maanviljelijöiden yhteisöstä on tullut kansainvälisesti tunnustettu rohkeuden, sitkeyden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden symboli tuhon ja julmuuden keskellä. Yhteisö on torjunut yhteydet aseellisiin ryhmiin ja vaatii vapautta tavallisille ihmisille maassa, jonka vitsauksena ovat vuosikymmeniä jatkuneet konfliktit ja sisällissota." Voittaja julkistetaan joulukuussa Saharov-palkinto on parlamentin vuodesta 1988 jakama mielipiteenvapauspalkinto ja nimetty neuvostoliittolaisen toisinajattelijan Andrei Saharovin mukaan. Se myönnetään vuosittain henkilölle tai organisaatiolle, joka on saanut antanut merkittävän panoksen taistelussa ihmisoikeuksien tai demokratian puolesta. Ehdokkaat valitsee parlamentti, ja ehdokkaan voivat asettaa joko jokin poliittinen ryhmä tai vähintään 40 meppiä. Viime vuoden Saharov-palkittu, kuubalainen toisinajattelija Guillermo Fariñas, on ollut useita kertoja nälkälakossa vastustaakseen Kuuban sensuuria. Hän päätti viimeisimmän nälkälakkonsa tämän vuoden heinäkuussa, kun Kuuban viranomaiset suostuivat vapauttamaan poliittisia vankeja. Muihin palkittuihin kuuluvat muun muassa Nobel-palkitut Nelson Mandela (1988) ja Aung Sang Suu Kyi (1990) sekä Yhdistyneet kansakunnat (2003). Parlamentin valiokunnat äänestävät viidestä ehdokkaasta kolme finalistia 20. lokakuuta. Poliittisten ryhmien johtajat valitsevat voittajan 27. lokakuuta, ja palkinto luovutetaan 14. joulukuuta Strasbourgissa. Voittaja saa kansainvälisen tunnustuksen lisäksi 50 000 euron palkinnon. 20111014FCS29297-6/17
Huomio ihmisoikeuksiin: Saharov-palkinto 2010 Guillermo Fariñas: "Edelliset Saharov-palkinnot elvyttivät Kuuban opposition" Tyhjä tuoli symboloi vuoden 2010 Saharov-palkinnon jakotilaisuudessa keskiviikkona 15. joulukuuta Kuuban Guillermo Fariñasin kamppailua. 48-vuotias toisinajattelija, psykologian tohtori ja toimittaja ei saanut lupaa poistua maastaan voidakseen noutaa palkinnon. Haastattelimme Fariñasia puhelimitse palkintoseremonian edellä. Kuubalainen kertoi tuntevansa suurta vastuuta mielipiteenvapauspalkinnon vastaanottamisesta. Hän ilmaisi vastustavansa muutoksia EU:n Kuuban politiikkaan ja korosti, että Saharov-palkinnolla on merkitystä sen saajille. Guillermo Fariñas, miltä Saharov-palkinnon saaminen tuntuu, Nelson Mandelan ja Aung San Suu Kyin jalanjäljissä? "Tunnen itseni hyvin sitoutuneeksi, varsinkin maahani ja isänmaahani. Tunnen suurta vastuuta saadessani tämän palkinnon." Miksi valitsit nälkälakon protestoidaksesi Kuuban hallintoa vastaan? "Turvaudun tähän keinoon vain, jos minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, koska terveyteni on pahasti heikentynyt. Minulla on tromboosi vasemmalla puolella kehoani, joten jos minun on pakko tehdä nälkälakko, mahdollisuuteni selviytyä ovat pienet. Jos hallinnon sorto ajaa minut kuitenkin kestämättömään tilanteeseen, se ei jätä minulle paljon muuta vaihtoehtoa kuin kuolla mahdollisimman arvokkaasti." Pitäisikö EU:n muuttaa Kuuban politiikkaansa? "Ei. Kunnioitan ihmisiä, jotka ajattelevat toisin, mutta uskon, että EU:n pitäisi tiukentaa Kuuban politiikkaansa. Erityisesti on syytä säilyttää yhteinen kanta, eikä neuvotella hallituksen kanssa, joka on jo pettänyt Euroopan unionin. Muista, että aikaisemmin se teki sitoumuksia EU:n suuntaan ja alkoi parantaa ihmisoikeuksia, ennen kuin se sai taloudellista apua Venezuelasta. Sitten, samalla kun Chavezin järjestelmä syntyi, Kuuban hallitus jätti EU:n neuvottelupöydän ja pitäytyi itsevaltaisissa asemissaan. Mielestäni Euroopan unionin ei pitäisi mennä uudelleen samaan ansaan ja kuunnella Kuuban hallituksen toitotusta, jonka mukaan se tarvitsee aikaa muuttua, vaan asettaa useita tavoitteita ja sanoa: 'jos et pidä lupauksiasi, me emme neuvottele kanssasi'. Olet kolmas kuubalainen, joka saa Saharov-palkinnon viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Muuttivatko edellisen palkinnot Kuuban poliittista tilannetta? "Luulen niin. Uskon, että Varela-hankkeen päävetäjän Oswaldo Payán tapauksessa se pakotti hallituksen tunnustamaan, että se ei noudattaisi omia lakejaan tai perustuslakia. Se oli hyvin tärkeää, koska siihen saakka tätä ei ollut koskaan tapahtunut julkisesti. Varela osoitti maailmalle, että Kuuban hallitus ei edes noudata omia lakejaan puhumattakaan kansainvälisestä oikeudesta. Toisen voittajan, Naiset valkoisissa (Damas de blanco) tilanne muuttui, koska vuoden 2003 sortoaallon jälkeen toisinajattelijoiden liike ja etenkin kadun rauhanomaiset tempaukset olivat halvaantuneet, joten Naiset valkoisissa loivat mallin tuskallaan. Nämä olivat siksi mielestäni erittäin tärkeitä palkintoja, koska ne elvyttivät ja aktivoivat oppositioliikkeen uudelleen, joka oli yhdellä iskulla, kolmessa päivässä saatu liikkumattomaksi. Tämä oli Naiset valkoisissa -liikkeen suuri ansio, koska se loi perustan sille, että ihmiset eivät enää pelkää vääryyksistä, uhkista ja karkotuksista huolimatta." Mitä Saharov-palkinto merkitsee sinulle? 20111014FCS29297-7/17
"Palkinnon tärkein merkitys on se, että ensimmäistä kertaa Kuuban hallitus huolimatta sen manöövereistä Espanjan hallituksen ja jossain määrin Vatikaanin tuen saamiseksi joutui antamaan humanitaariselta pohjalta periksi sisäisille tekijöille, mitä ei ollut koskaan tapahtunut aiemmin. Hallitus yrittää aina osoittaa, että sen konflikteilla ei ole mitään tekemistä sen oman kansan kanssa, vaan muiden maiden tai maaryhmittymien. Tässä tapauksessa oman kuolemani lähestyminen, ja kansainvälinen tuomio Orlando Zapatan kuolemalle laittoivat hallituksen vaikeaan asemaan. Sitten melko uskottavan välittäjän, katolisen kirkon, piti tulla ja yrittää lieventää Kuuban valtion joutuminen huonoon valoon." Miksi torjuit mahdollisuuden lähteä maanpakoon Espanjaan? "En mene Espanjaan enkä minnekään muuallekaan. En pyri maanpakoon missään olosuhteissa. Kunnioitan kaikkia veljiäni, jotka päättävät seurata tätä tietä, mutta uskon, että meidän on taisteltava täällä. Jos Jumala suo, pysyn hengissä; jos Jumala suo, Castron diktatuurin hännystelijät eivät tapa minua. Mutta mielestäni meidän on taisteltava täällä, koska sotilaallisesti puhuen pääkeskus on täällä Kuubassa." Tyhjä tuoli symboloi ensin Nobel-palkintoseremoniaa, ja nyt myös Saharov-palkinnon luovutusta. Mistä on kyse? "Sovimme tyhjästä tuolista, mutta sillä pitäisi olla Kuuban lippu. Haluan lähettää viestin kaikille EU:n kansalaisille, jotka ovat edustettuina Euroopan parlamentissa: älkää lakatko tarkkailemasta ja huolehtimasta Kuuban tilanteesta, koska jokainen päivä meillä on enemmän merkkejä yhteiskunnallisesta räjähdyksestä; myös niiden kuubalaisten kesken, jotka eivät ole muodollisesti mukana oppositioliikkeissä. Kuuban hallitus, jonka 52 absolutismin vuotta on tehnyt ylimieliseksi, pystyy milloin tahansa teurastamaan maanmiehiäni, ja EP:n ja sen edustamien tulee olla valmiita tuomitsemaan ja toimimaan." 20111014FCS29297-8/17
Andrei Saharov mies parlamentin ihmisoikeuspalkinnon takana Kuollessaan Moskovassa lähes 20 vuotta sitten Andrei Saharov oli saanut kansainvälistä mainetta niin ydinfyysikkona, ihmisoikeusaktivistina kuin Nobelin rauhanpalkinnon saajana. Vetypommin kehittely herätti Saharovin ajamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa sekä myöhemmin ihmisoikeuksia Neuvostoliitossa. Euroopan parlamentti perusti vuonna 1988 mielipiteenvapauspalkinnon Saharovin kunniaksi, joka vuonna 1968 kirjoitti että "henkinen vapaus on olennaista inhimilliselle yhteiskunnalle". Euroopan parlamentti ajaa perustavien ihmisoikeuksien, vapauksien ja demokratian kunnioitusta niin Euroopassa kuin muualla maailmassa. Saharov-mielipiteenvapauspalkinto on parlamentin ihmisoikeustyön näkyvimpiä välineitä. Se myöntää palkinnon vuosittain henkilöille tai järjestöille, jotka kuten ydinfyysikko Andrei Saharov ovat laittaneet itsensä likoon kamppailussa ihmisoikeuksien puolesta. Andrei Saharovin elämä ja työ 1921: Syntyi Moskovassa 21. toukokuuta. 1942 47: Fysiikan opettaja isänsä jälkiä seurannut Andrei valmistuu ja saa fysiikan tohtorin arvon. 1948: Mukana merkittävien neuvostotutkijoiden ryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää atomi- ja vetypommit. Saharovin panos oli ratkaiseva vetypommin kehittämisessä. 1950-luvun lopulla: Saharov huolestuu työnsä moraalisista seurauksista. Hän alkaa vastustaa ydinaseiden leviämistä ja tukee vuoden 1963 osittaista ydinkoekieltosopimusta. 1967 68: Käännekohta Saharov elämässä. Hän kirjoittaa vuonna 1967 Neuvostoliiton johdolle ja kehottaa sitä hyväksymään Yhdysvaltain ehdotuksen ohjustorjunnan hylkäämisestä, koska se johtaisi kilpavarusteluun ja lisäisi sodan riskiä. Saharovin vetoomukset jäävät tuloksettomiksi, ja hän kirjaa seuraavana vuonna pelkonsa esseeseen Pohdintoja edistyksestä, rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja henkisestä vapaudesta, jossa hän kirjoittaa: "Ajatuksenvapaus on ainoa tae tieteellisen demokraattiselle lähestymistavalle politiikkaan, talouteen ja kulttuuriin". Esseen maanalainen jakelu ja julkaiseminen ulkomailla tekevät hänestä toisinajattelijan. "Minut siirrettiin huippusalaisesta työstä ja 'vapautettiin' Neuvostoliiton nomenklatuuran erioikeuksista", Saharov muisteli myöhemmin. 1970: Auttaa Moskovan ihmisoikeuskomitean perustamisessa. 1975: Nobelin rauhanpalkinto. Saharovin vaimo Elena Bonner pitää miehensä nimissä kiitospuheen. 1979 80: Saharov kritisoi Neuvostoliiton miehitystä Afganistanissa. Joutuu vaimonsa kanssa sisäiseen maanpakoon Nižni Novgorodin (entinen Gorki) suljettuun kaupunkiin aina vuoteen 1985 saakka. 1986: Vapautuu maanpaosta Mihail Gorbatšovin lanseeraamien glasnostin ja perestroikan myötä. 1988: Euroopan parlamentti perustaa ihmisoikeuspalkinnon Saharovin kunniaksi. Maaliskuu 1989: Saharov valitaan Neuvostoliiton uuteen parlamenttiin, yleisliittolaiseen kansanedustajien kongressiin. Joulukuu 1989: 68-vuotias Saharov kuolee sydänkohtaukseen kotonaan. Kuluvan vuoden 10 Saharov-ehdokasta esitellään keskiviikkona kello 10 Suomen aikaa alkaen ulkoasiain- ja kehitysyhteistyövaliokuntien sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteiskokouksessa. Suora lähetys EP Livella. 20111014FCS29297-9/17
EP ja ihmisoikeudet Teema-artikkeli EP laatii joka vuosi mietinnöt maailman ihmisoikeuksien tilasta ja perusoikeuksien kunnioituksesta EU:ssa. Se ottaa Strasbourgin täysistunnoissaan kantaa ihmisoikeuksien ja demokratian loukkauksiin maailmalla. Mepit keskustelevat ihmisoikeuksista EU:n ulkopuolisten maiden parlamentaarikkojen kanssa ja osallistuvat vaalitarkkailuun. Parlamentilla on erityinen ihmisoikeuksien alivaliokunta ihmisoikeustyötä varten. Saharov-mielipiteenvapauspalkinto on parlamentin ihmisoikeustyön näkyvimpiä välineitä. 20111014FCS29297-10/17
Hauwa Ibrahim: Maailmanjärjestys on muuttumassa Nigerialainen asianajaja Hauwa Ibrahim on omistautunut naisten ihmisoikeuksien ajamiselle Nigeriassa. Hän on pelastanut ihmishenkiä taistelullaan joitakin Sharia-lakiin perustuvia tuomioita vastaan, kuten kuoliaaksi kivittämistä aviorikoksesta. Ibrahimille myönnettiin Saharov-palkinto vuonna 2005 ja tällä viikolla hän osallistui parlamentin ihmisoikeuskonferenssiin. Lue Hauwa Ibrahimin haastattelu. Mikä on suurin saavutuksenne puolustaessanne Sharia-lain mukaan tuomittuja? Olen pystynyt osoittamaan, että Sharia-tuomioistuimet voivat kunnioittaa ihmisarvoa ja tuomarit osoittaa inhimillistä lämpöä päästämällä uhrit vapauteen ja vapauttamalla heidät syytteistä valituslupaan perustuen. Tämä todistaa, että oli lakijärjestelmä minkälainen tahansa, aina on toivoa. Olen toiveikas Sharia-järjestelmän soveltamisen suhteen, sillä olemme löytäneet ratkaisuja ja saaneet oikeutta. Päättyykö tämä tähän? Ei. Vielä on paljon tehtävää. Auttoiko Saharov-palkinnon saaminen? Ehdottomasti. Se asettaa voittajan maailmanlaajuiselle näyttämölle. Se antaa näkyvyyttä. Näkyvyyden myötä saa uskottavuutta. Uskottavuuden myötä vastuu kasvaa. Kaikki tämä auttaa minua saamaan viestini paremmin kuuluville. Saharov-palkinnon saamisen jälkeen päätin käydä läpi kokemuksiani asianajajana Sharia-tuomioistuimessa ja kirjoitin siitä kirjan, jonka julkaisi American Bar Association, Ranskan ja Kanadan Asianajajat ilman rajoja -järjestön tuella. Kaiken kaikkiaan Saharov-palkinnon saaminen on ollut loistava tilaisuus tuoda tärkeitä asioita esille. Miten Saharov-verkosto voisi auttaa taistelussanne ihmisoikeuksien puolesta? Saharov-verkosto on tietynlainen jatkuva prosessi. Ihmiset, jotka ovat tehneet työtä näiden asioiden hyväksi kokoontuvat yhteen vertailemaan havaintojaan ja jakamaan ajatuksiaan siitä, miten voimme edistyä työssämme ihmisten parissa, käsitellen todellisia ajankohtaisia ongelmia. Tänä vuonna Saharov-palkinto myönnettiin viidelle arabikevään aktivistille. Onko kyse pysyvästä muutoksesta, vai onko tämä ainoastaan välivaihe? Mielestäni maailma on muuttumassa. Järjestys muuttuu ja täytyy määrittää uudelleen kenen tai minkä pitäisi vallata vapautuva tila. Tämä uusi tila on kaikkia varten ja se tulee jakaa oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Se ei ole vain rikkaita, ahneita tai vaikutusvaltaisia ihmisiä varten. Vapaus kumpuaa ihmisten sisimmästä. Miten voi alkaa hallita omaa elämäänsä? Haluat olla vain oma itsesi, osallistua oikeanmukaisen tulevaisuuden rakentamiseen sukupolvelle, joka ei ole vielä syntynyt. Erityisesti toivon, että saamme turvalliset olosuhteet, joiden avulla voimme tasapainottaa näitä haasteita ja että kaikki tulevat löytämään oman paikkansa. Tämä on prosessi, jonka toivomme jatkuvan, mutta kuten olemme jo nähneet Egyptissä, kehitys voi lähteä toiseen suuntaan. Tähän tilanteeseen ajautuminen kesti 40 50 vuotta. Kaikkea ei voi ratkaista 40 50 kuukaudessa, se tulee vaatimaan enemmän aikaa. On helpompi tuhota kuin rakentaa. Toivon, että ajan kuluessa rakennamme jotain pysyvää. 20111014FCS29297-11/17
Alexander Milinkevich: Kaikilla kansakunnilla on oikeus vapauteen Ihmisoikeusaktivisti Alexander Milinkevich voitti Saharov-palkinnon vuonna 2006, jolloin hän oli Valko-Venäjän presidentinvaaleissa Alexander Lukashenkon vastaehdokkaana. Monet pitävät Lukashenkoa Euroopan viimeisenä diktaattorina. Lukashenko voitti vaalit, mutta häntä kritisoitiin paljon vaalitulosten peukaloinnista. Sen jälkeen Milinkevich on pidätetty useita kertoja erilaisilla verukkeilla. Hän ei ole kuitenkaan koskaan lopettanut taisteluaan vapauden ja demokratian puolesta. Olet puolustanut aktiivisesti demokratiaa Valko-Venäjällä usean vuoden ajan. Mikä on mielestäsi suurin saavutuksesi? Kun aloitin osallistumalla vuoden 2006 presidentinvaaleihin, moni eurooppalainen korkean tason poliitikko oli sitä mieltä, että meidän maamme tulisi suuntautua lähemmäksi Venäjää. Näin Lukashenko ei olisi enää ongelma. Vuoden 2006 vaalien jälkeen kymmenet miljoonat ihmiset osoittivat julkisesti mieltään, vaikka virkavalta uhkasi leimata heidät terroristeiksi meillä siitä voi seurata kuolemantuomio. Kaikki ymmärsivät silloin, että ihmiset haluavat elää itsenäisessä ja demokraattisessa valtiossa. Minusta tämä on saavutus. Auttoiko Saharov-palkinnon saaminen? Ainoastaan me voimme muuttaa asioita sisältä käsin, jotta maastamme voisi tulla demokraattinen ja vapaa. Eurooppalaisten vallanpitäjien solidaarisuus on kuitenkin todella tärkeää. Mitä enemmän saamme tukea Euroopan parlamentilta ja EU:n päätöksentekijöiltä, sitä vaikeampi diktaattorien on harjoittaa poliittista sortoa. Miten Saharov-verkosto voi auttaa taistelussanne ihmisoikeuksien puolesta? Olemme todella kaukana toisistamme ja tilanteet kotimaissamme ovat täysin erilaisia. Uskon, että tästä verkostosta voisi olla paljon hyötyä. Tällä hetkellä teemme yhteisiä julistuksia. Tämä on tietenkin jo jotain, mutta meiltä puuttuu todellinen yhdessä tehtävä toiminta. Meidän täytyisi vastaisuudessa etsiä yhteisiä toimintakeinoja. Tänä vuonna Saharov-palkinto myönnettiin viidelle arabikevään aktivistille. Onko kyse pysyvästä muutoksesta, vai tuleeko tämä jäämään ainoastaan välivaiheeksi? Jotkut ajattelevat edelleen, että tietyt valtiot, tietyt kansat, eivät ole vielä valmiita demokratiaan. Heille diktaattori joidenkin maiden johdossa on täysin luonnollinen asia. Uskon, että jokainen maa, jokainen mies ja nainen, haluaa olla vapaa, sillä he ovat syntyneet vapaiksi. Tämän ovat todistaneet meille Pohjois-Afrikan kansat. He ovat osoittaneet, että kaikki kansakunnat ansaitsevat vapauden. Jos EU haluaa muuttaa maailmaa, sen täytyy tehdä työtä ihmisoikeuksien puolesta. Diktaattoreita ei voi hyväksyä vakauden tuojina, jos maan kansalaiset joutuvat elämään vankeudessa. Ainoastaan demokratia voi taata vakauden. 20111014FCS29297-12/17
Asmaa Mahfouz Teema-artikkeli Video on yksinkertainen: nuori, hunnutettu nainen katsoo suoraan kameraan. Hänen äänensä on voimakas mutta ei kova tai uhkaava, taustalta ei kuulu musiikkia tai taisteluhuutoja neljä ja puoli minuuttia suoraa puhetta, ilman leikkauksia tai laadukasta editointia. Asmaa Mahfouzin kutsu liittyä pieneen protestiryhmään ja ryhtyä vastustamaan sortoa on kuitenkin vakuuttava. Hänen videonsa sekä Twitter- ja Facebook-päivityksensä motivoivat tuhansia lähtemään Kairon Tahrir-aukiolle vaatimaan vapautta ja ihmisoikeuksia. Hän kertoi myöhemmin toimittajille saaneensa tappouhkauksia, kun videon suosio alkoi kasvaa. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Mahfouzia. Elokuussa 2011 hänet pidätettiin "vallassa olevan sotilasneuvoston loukkaamisesta". Neuvosto on hallinnut Egyptiä Hosni Mubarakin vallasta väistymisen jälkeen. Mahfouz päästettiin takuita vastaan vapaaksi koko maan laajuisten protestien seurauksena. Asmaa Mahfouz edustaa taistelulleen omistautuneiden yksilöiden valtaa vaikuttaa yhteiskuntaansa ja mahdollisuuksia kaataa epädemokraattinen hallitus. Vuonna 1985 syntynyt Mahfouz opiskeli taloutta Kairon yliopistossa ja työskenteli jälkeenpäin atk-alan yrityksessä. Vuonna 2008 hän liittyi Egyptin 6. huhtikuuta -nuorisoliikkeeseen. Se on ryhmä nuoria egyptiläisiä aktivisteja, jotka avasivat Facebook-sivut ja käyttivät blogia sekä Twitteriä tukeakseen huhtikuun 6. päivälle El-Mahalla el-kobran teollisuuskaupunkiin suunniteltua lakkoa. Heidän Facebook-sivujensa käyttäjämäärä kasvoi muutamassa viikossa 70 000:een. Lakko päättyi väkivaltaisiin yhteenottoihin työntekijöiden ja poliisin välillä sekä internet-aktivistien rangaistuksiin. Nuorisoliike oli kuitenkin osoittanut, että Facebook ja muut sosiaaliset mediat toimivat arvokkaina keinoina protestoida tarvittiin ainoastaan voimakas ääni keräämään ihmismassat kokoon. Keväällä 2011 Asmaa Mahfouzin vaikuttava video täytti nämä vaatimukset. Loppu on historiaa. «Älä koskaan sano ei toivolle. Toivo katoaa ainoastaan, kun sanotaan, ettei toivoa ole.» Asmaa Mahfouz 20111014FCS29297-13/17
Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi Teema-artikkeli Libyan viimeisen kuninkaan sukulainen ja epäonnistuneen vallankaappauksen suunnittelija, joka tunnetaan myös nimellä Zubeir Ahmed El-Sharif, ei vaikuta todennäköiseltä ihmisoikeuspalkinnon ehdokkaalta, mutta hänen elämänsä ja tekonsa tuovat hyvin ilmi, miten ensivaikutelmat voivat joskus pettää. Libyalainen upseeri järjesti vallankaappauksen Libyan kuningas Idristä vastaan 60-luvun lopussa. Pian tämän jälkeen Al-Sanusi halusi vapauttaa Libyan Gaddafin vallasta ja tarjota maalle mahdollisuuden valita monarkian palauttamisen tai tasavallan perustamisen välillä. Tämä kuitenkin epäonnistui ja al-sanusi sai kuolemantuomion. Ensimmäisten 18 vankilavuoden aikana hän ei voinut vastaanottaa vierailijoita, ensimmäisten yhdeksän vuoden ajan häntä pidettiin eristyksissä ja kidutettiin. Hänen sellinsä ikkunat oli peitetty, eikä hän nähnyt auringonvaloa vuosiin. Hänen vaimonsa kuoli tänä aikana, mutta Al-Sanusi sai tiedon kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Hän sai armahduksen Gaddafin vallankaappauksen 32. vuosipäivänä. Hän vietti vankilassa yhteensä 31 vuotta, kuusi vuotta kauemmin kuin Nobel-palkinnon voittanut Nelson Mandela. Libyan pisimmän tuomion kärsinyt vanki on nyt kansallisen siirtymäkauden neuvoston jäsen. Hän edustaa neuvostossa poliittisia vankeja. Hänen sormuksessaan on edelleen kuninkaallisen perheen symboli, mutta hän on nykyään republikaani ja hän ei missään nimessä kannata perheensä nousua Libyan johtoon. "Tasavalta on parempi vaihtoehto, sillä ihmiset haluavat jakaa vallan eikä keskittää kaikkea yhdelle perheelle tai ihmiselle," hän sanoi eräässä haastattelussaan. «Jos uskot asiaasi, voit selvitä mistä tahansa esteestä.» Ahmed al-zubair Ahmed al-sanusi 20111014FCS29297-14/17
Razan Zaitouneh Teema-artikkeli Razan Zaitouneh on yksi Saharov-palkinnon voittajista. Euroopan parlamentti päätti kuitenkin olla julkaisematta Zaitounehin kuvaa, sillä hän on edelleen hallituksen sortoa piilossa jossain päin Syyriaa. Zaitouneh on ihmisoikeusasianajaja ja toimittaja. Hän perusti blogin nimeltä "Syrian Human Rights Information Link" (SHRIL), jossa kerrotaan Syyrian hirmuteoista. Hän on paljastanut julkisesti murhia ja ihmisoikeusrikkomuksia, joihin Syyrian armeija ja poliisi ovat syyllistyneet. Zaitounehin julkaisut ja twitter-päivitykset ovat olleet tärkeä tiedonlähde kansainväliselle lehdistölle. Hän on nyt piilossa viranomaisilta, joka väittää hänen työskentelevän vakoojana ulkomaille. He ovat myös pidättäneet Zaitounehin aviomiehen ja nuoremman veljen. Poliittisten vankien oikeudet Syyriassa kuuluvat hänen ajamiensa asioiden joukkoon. Zaitouneh keräsi varoja tukeakseen heitä ja toi blogissaan julki viranomaisten järjestelmällisiä ihmisoikeusrikkomuksia. Hänen tavoitteenaan on saada presidentti Bassar Al Assad erotettua ja vastaamaan syytteisiin kansainvälisen rikostuomioistuimen edessä. Assadin liittolaiset ovat tietoisia Zaitounehin kasvavasta vaikutusvallasta ja he ovat yrittäneet hiljentää hänet. Toukokuun 12. päivänä turvallisuusjoukot tekivät kotietsinnän ja yrittivät pidättää hänet. He eivät kuitenkaan löytäneet Zaitounehia ja pidättivät sen sijaan hänen miehensä ja pitivät häntä kolmeksi kuukautta tuntemattomassa paikassa. Front Line - säätiön mukaan myös Zaitounehin iäkkäät vanhemmat ovat joutuneet pakenemaan pidätysuhkaa. Zaitouneh julkaisi viimeisen twitter-päivityksensä 8. syyskuuta. Hän myös tiedotti Damaskoksen tapahtumista 14. marraskuuta julkaistussa puhelinhaastattelussa. Hän kertoo mielenosoitusten jatkuvan ja että kuolleiden määrä ylittää YK:n ihmisoikeuskomissaarin arvion 3500 uhrista. «Syyrian vallankumouksen kaunein asia on syyrialaisten kyky pitää mieliala korkealla. He tekivät protesteista laulun, tanssin ja vapaushuutojen karnevaalin, luodeista, pidätyksistä ja tankeista huolimatta.» Razan Zaitouneh 20111014FCS29297-15/17
Ali Farzat Teema-artikkeli Ali Farzatin aseena on kynä. Hän kirjoittaa poliittista satiiria ja johtaa Arabien sarjakuvayhdistystä. Farzarin yli 15 000 karikatyyrissä on tehty diktaattoreista ivaa jo vuosikymmenien ajan. Irakin diktaattori Saddam Husseinin esittäminen vähemmän imartelevassa valossa johti Husseinin määräämään Farzatille kuolemantuomion vuonna 1989. Hänen sarjakuvansa kiellettiin myös Libyassa ja Jordaniassa. Vaarasta huolimatta Farzat ei ole koskaan lakannut kritisoimasta vallan väärinkäyttöä ulkomailla ja kotimaassaan Syyriassa. Arabikevään kansannousujen levitessä Syyriaan maaliskuussa 2011 hänestä tuli entistäkin uskaliaampi. Hänen Bashar al-assadin hallintoa esittävät karikatyyrinsä innostivat osaltaan syyrialaiset kapinoimaan. Maan hallinto ei kuitenkaan pitänyt Farzatin huumoria huvittavana. Naamioidut ja aseistautuneet miehet vetivät saatujen tietojen mukaan Farzatin ulos autostaan Umayyad-aukiolla Damaskoksessa 25. elokuuta. Hänet hakattiin pahasti ja hänen kätensä katkottiin. Ohikulkijat löysivät hänet myöhemmin hylättynä lentokentälle vievän tien varrelta ja veivät hänet sairaalaan. Hyökkääjien väitetään vieneen hänen salkkunsa piirustuksineen. Vastauksena tietoihin Farzatin koettelemuksista Syyrian opposition jäsenet ovat ilmaisseet raivoa ja useat online-aktivistit ovat valinneet kuvan sairaalakuntoon joutuneesta Farzatista Facebook-profiilikuvakseen ilmaistakseen myötätuntoa häntä kohtaan. «Sarjakuvani on omistettu nykyajan ihanteille: vapaudelle, demokratialle, rakkaudelle ja rauhalle. Asetan ne vastakkain nykyajan pahuutta vastaan: epäoikeudenmukaisuus, sorto, diktatuuri, terrorismi, ympäristön pilaantuminen, korruptio.» Ali Farzat 20111014FCS29297-16/17
Mohamed Bouazizi Teema-artikkeli Mohamed Bouazizi on todistanut kaikkien niiden, joiden mukaan historiaa muuttavat ainoastaan sotajohtajat tai poliitikot, olevan väärässä. Bouazizi oli Tunisian takamaiden pienen kaupungin katukauppias, joka oli monien muiden nuorten miesten tavoin turhautunut sortoon ja huonoihin tulevaisuuden näkymiin. Hän oli valittanut virkamiesten harjoittamasta häirinnästä jo aikaisemmin, mutta hänen kauppatavaransa takavarikoiminen joulukuussa 2010 ja sitä seurannut pahoinpitely olivat hänelle viimeinen pisara. Bouazizi sytytti itsensä vastalauseena tuleen kuvernöörin hallintorakennuksen edessä. Sivulliset yrittivät sammuttaa liekit, mutta Bouazizi oli jo pahoin palanut. Hän menehtyi vammoihinsa 4. tammikuuta 2011. Yrittessään rauhoittaa raivostunutta kansaa Tunisian pitkäaikainen presidentti Ben Ali kävi sairaalassa katsomassa koomassa makaavaa Bouazizia. Hänen kuolemansa aiheuttama kansanjoukkojen myötätunto ja viha johtivat lopulta Ben Alin ja hänen hallintonsa syrjäyttämiseen. Kansannousuja puhkesi myös muualla Pohjois-Afrikassa ja arabimaissa, kuten Egyptissä, Libyassa ja Syyriassa. Tämä kapinoiden aalto tunnetaan nykyään arabikeväänä. 20111014FCS29297-17/17