ETELÄ-KARJALAN MAAKUNNAN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013 2050

OSARAPORTTI III ETELÄ-KARJALAN MAAKUNNAN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013 2050 Loppuraportti Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Imatra, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale, Suomenniemi ja Taipalsaari

2 Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 SUUNNITTELUALUE JA VESIHUOLLON NYKYTILANNE... 5 2.1 Suunnittelualue... 5 2.2 Vesihuollon nykytilanne... 5 2.3 Vesihuollon keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet... 7 3 MITOITUSPERUSTEET... 8 4 VEDENHANKINNAN KEHITTÄMISSUUNNITELMA... 9 4.1 Kehittämistoimenpiteet, vedenhankinta ja jakelu... 9 5 JÄTEVEDENKÄSITTELYN KEHITTÄMISSUUNNITELMA... 15 5.1 Kehittämistoimenpiteet, jäteveden johtaminen ja käsittely... 15 5.2 Hulevedet... 19 6 LIETTEENKÄSITTELY... 20 7 VESIHUOLLON KEHITTÄMINEN TOIMINTA-ALUEIDEN ULKOPUOLELLA... 21 7.1 Vesihuolto toiminta-alueiden ulkopuolella... 21 7.2 Vesiosuuskunnat ja -yhtymät... 21 8 TOIMENPIDEOHJELMA JA KUSTANNUSARVIOT... 22 9 ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA... 26 10 TIEDOTUS JA SUUNNITELMAN PÄIVITYS... 29 10.1 Tiedotus... 29 10.2 Päivitys... 29 Liitteet Liite 1 Liite 2 Etelä-Karjalan vesihuollon kehittämissuunnitelma 2013-2050, kartta Pohjavesialueet, luonnonsuojelualueet ja jätevedenpuhdistamot, kartta

3 1 JOHDANTO Etelä-Karjalan maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma laadittiin Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimeksiannosta vuosien 2011 ja 2012 aikana. Maakunnan aiempi vesihuollon kehittämissuunnitelma laadittiin vuonna 1998. Sen jälkeen alueen toimintaympäristössä on tapahtunut useita muutoksia, joiden vuoksi kehittämissuunnitelman päivittäminen tuli ajankohtaiseksi. Maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma määrittää vesihuollon toiminnan tavoitetason erityisesti ylikunnallisen yhteistyön osalta ja se ohjaa kuntien vesihuollon kehittämistä. Työssä arvioitiin maakunnan vesihuollon nykytilaa ja kehittämistarpeita, selvitettiin erilaiset vaihtoehdot tavoitteet täyttävän kokonaistaloudellisesti edullisimman ratkaisun löytämiseksi sekä esitettiin suunnitelma maakunnan vesihuollon kehittämiseksi. Etelä-Karjalan maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman tärkeimpiä painopistealueita ovat: Poikkeusolojen ja normaaliajan erityistilanteiden vedenhankinnan turvaaminen Jätevedenkäsittelyn tehostaminen ja vesistöhaittojen minimointi Lietteenkäsittely Hulevesien käsittely ja ns. kaupunkitulvien huomioiminen suunnittelussa Laitosten toimintavarmuuden turvaaminen Yhteys maakuntakaavoitukseen Haja-astutusalueiden vesihuolto Osuuskuntien toiminta Suunnittelualueen vesihuollon nykytila on tarkemmin esitetty I osaraportissa ja suunnitelmavaihtoehdot II osaraportissa. Loppuraportissa (III raportissa) on esitetty valitut vedenhankinnan ja jätevedenkäsittelyn kehittämissuunnitelmat. Vedenhankinnan ja jätevedenkäsittelyn osalta tarkasteltiin kolmea eri vaihtoehtoa, joilla parannetaan vedenhankinnan varmuutta nykytilanteeseen verrattuna. Valitussa ratkaisussa yhdistettiin toimenpiteitä eri kehittämisvaihtoehdoista. Valinnassa huomioitiin toimenpiteiden taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset sekä vesihuollon toimintavarmuus siten, että työn keskeiset tavoitteet täyttyvät. Etelä-Karjalan maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman laadinnasta on vastannut työryhmä, jossa ovat olleet mukana Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen, kunkin kunnan ja/tai vesihuoltolaitoksen sekä konsultin edustajat.

4 Konsultin toteuttamaa työtä ovat ohjanneet projekti- hanke- ja ohjausryhmä. Projektiryhmä: Esa Houni Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Juha Skippari Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kirsi Niinimäki Imatran kaupunki Jouko Varis Imatran Vesi Pasi Leimi Lappeenrannan kaupunki Riitta Moisio Lappeenrannan Lämpövoima Oy Harri Liikanen Luumäen kunta Arja Villanen Ruokolahden kunta Hankeryhmä: Projektiryhmän jäsenet Jussi Salo Lappeenrannan kaupunki Kari Mankkinen Suomenniemen kunta Vesa Roiko-Jokela Savitaipaleen kunta Markku Immonen Lemin kunta Erkki Kallonen Taipalsaaren kunta Ari Pöllänen Rautjärven kunta Jorma Remes Parikkalan kunta Arto Suomalainen Etelä-Karjalan pelastuslaitos Ohjausryhmä: Ari Berg Parikkalan kunta Anu Urpalainen Imatran kaupunki Marjo Wallenius Etelä-Karjalan Liitto Vesa Roiko-Jokela Savitaipaleen kunta Erkki Kallonen Taipalsaaren kunta Harri Liikanen Luumäen kunta Kari Mankkinen Suomenniemen kunta Kari Korkiakoski Lappeenrannan kaupunki Pöyry Finland Oy:stä suunnittelutyöhön ovat osallistuneet: Jussi Ristimäki (projektipäällikkö) Reija Kolehmainen Marina Graan Jaana Mäki-Torkko Arto Ruotsalainen Kristiina Salminen Tapio Ala-Peijari Matti Veijovuori Juha Heimala

5 2 SUUNNITTELUALUE JA VESIHUOLLON NYKYTILANNE 2.1 Suunnittelualue Suunnittelualue käsittää Etelä-Karjalan maakunnan, johon kuuluu 10 kuntaa: Lappeenrannan kaupunki, Imatran kaupunki, Suomenniemen kunta, Savitaipaleen kunta, Luumäen kunta, Lemin kunta, Taipalsaaren kunta, Ruokolahden kunta, Rautjärven kunta ja Parikkalan kunta. Etelä-Karjalan maakunnan asukasluku on noin 133 000 (31.7.2011). Yli 50 % väestöstä asuu Lappeenrannassa, joka on Etelä-Karjalan maakuntakeskus. Pienimmät kunnat ovat Suomenniemi, Lemi, Savitaipale ja Rautjärvi. Suomenniemi liittyi Mikkelin kaupunkiin vuoden 2013 alussa eikä enää ole osa Etelä-Karjalan maakuntaa. Kuva 1 Suunnittelualue 2.2 Vesihuollon nykytilanne Etelä-Karjalan maakunnan koko väestöstä kunnalliseen vesijohtoverkostoon oli v. 2010 liittynyt 85 % asukkaista (noin 112 400 asukasta) ja kunnalliseen jätevesiviemäriin oli liittynyt 84 % asukkaista (noin 110 700 asukasta). Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston liittymisasteet ovat huomattavasti muuta aluetta suuremmat (Imatra: vesi 99 %, jätevesi 97 %; Lappeenranta: vesi: 93 %, jätevesi 92 %). Alle 50 % liittymisaste sekä vesi- että jätevesiviemäriverkostojen osalta on Lemillä, Rautjärvellä ja Suomenniemellä. Etelä-Karjalan alueella raakavetenä käytetään pohjavettä, lukuun ottamatta Imatran ja Lappeenrannan kaupunkeja, joissa käytetään osittain pintavettä ja tekopohjavettä. Imatralla pohjaveden osuus v. 2010 oli 84 % ja pintaveden osuus 16 %. Lappeenrannassa pohjaveden osuus oli vastaavasti 37 % ja tekopohjaveden osuus 63 %. Kuntien välillä on jonkin verran yhteistyötä vedenhankinnassa ja kuntien välillä on myös varavesiyhteyksiä. Vedenjakelun osalta ilman varavesiyhteyksiä naapurikuntiin ovat Luumäki, Savitaipale, Suomenniemi ja Parikkala.

6 Kuva 2 Suunnittelualueen vedenottamot ja pohjavesialueet Suunnittelualueella on yhteensä 13 kunnallista jätevedenpuhdistamoa, joista 7 sijaitsee Lappeenrannassa. Suurin osa puhdistamoista on hyvin pieniä. Suurimmat jätevedenpuhdistamot ovat Lappeenrannassa sijaitseva Toikansuon puhdistamo (15 000 m 3 /d v. 2010) ja Imatralla sijaitseva Meltolan puhdistamo (13 250 m 3 /d v. 2010). Imatran Meltolan puhdistamolle johdetaan kaupungin omien jätevesien lisäksi Ruokolahden ja osa Lappeenrannan kaupungin jätevesistä. Lappeenrannan Toikansuon puhdistamolle johdetaan Lemin ja Taipalsaaren kuntien jätevedet. Kuva 3 Suunnittelualueen jätevedenpuhdistamot

7 Suurin osa maakunnan alueella muodostuvista puhdistamolietteistä (ml. Imatran Meltolan ja Lappeenrannan Toikansuon puhdistamoiden lietteet) kuljetetaan Lappeenrannassa sijaitsevalle Kekkilä Oy:n kompostointilaitokselle 2.3 Vesihuollon keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet Etelä-Karjalan maakunnan vedenhankinnan keskeisimpiä kehittämistarpeita on vesilähteiden laadun parantaminen ja poikkeustilanteiden vedensaannin turvaaminen. Tällä hetkellä alueella turvaudutaan merkittäviltä osin ajoittain heikkolaatuisen pintaveden (Pien-Saimaa) käyttöön raakaveden lähteenä. Vaikka pintavettä käytetään ainoastaan Lappeenrannassa ja Imatralla on sen osuus koko alueen vedenhankinnasta merkittävä (yli 40 %). Pohjaveden laatu alueella on yleisesti ottaen hyvä. Pohjavesien osalta raakavesi otetaan pääosin I-Salpausselän alueelta. Pohjavesivarojen laadun turvaaminen on keskeistä vesivarojen määrän ja laadun varmistamiseksi myös tulevaisuudessa. Joissakin maakunnan kunnissa on veden riittävyysongelmia tilanteessa, jossa kunnan päävedenottamo on pois käytöstä. Varavesiyhteys muihin kuntiin puuttuu Suomenniemeltä, Savitaipaleelta, Luumäeltä ja Parikkalasta, mutta kaikissa näissä kunnissa on useampi kuin yksi vedenottamo. Taipalsaarella on vain yksi oma vedenottamo, mutta varavesiyhteys Lappeenrantaan turvaa veden saantia. Lappeenrannassa veden riittävyys olisi ongelmana Huhtiniemen tekopohjavesilaitoksen ollessa pois käytöstä. Tässä työssä tehty tarkastelu ei huomioinut kuntien sisäisiä verkostoja. Vesijohtoverkostot ovat jo monin paikoin huonokuntoisia ja tarvitsevat saneerausta. Alueen nykyinen saneerausvolyymi ei vastaa yleistä suositusta (2 % vuodessa). Suunnittelualueen jätevesien käsittely on yhä melko hajautunut viime vuosina tapahtuneesta keskittämisestä huolimatta. Puhdistamoiden lupaehtojen kiristyminen ja rakenteiden vanhentuminen sekä purkuvesistöjen suojelu asettavat haasteita etenkin pienten puhdistamoiden toiminnalle tulevaisuudessa. Toisaalta kuntien väliset etäisyydet ovat maakunnassa osin pitkiä ja jätevesimäärät pieniä, jolloin jätevesien johtaminen kunnasta toiseen ei välttämättä aina ole taloudellisesti kannattavaa. Laskuttamattoman jäteveden määrä suunnittelualueella on merkittävä (kokonaisarvio n. 40 %). Laskuttamaton jätevesi koostuu putkistoon päässeistä sade- ja sulamisvesistä sekä pohjavesistä, joita pääsee verkostoon rikkoutuneiden putkien ja kaivojen kautta. Laskuttamattomasta jätevedestä aiheutuu puhdistamoille suuria virtaamavaihteluita, mikä heikentää puhdistusprosessien toimivuutta ja johtaa toisinaan ylijuoksutuksiin, ts. osin käsittelemättömän jäteveden johtamiseen purkuvesistöihin. Suuret vuotovesimäärät niin vesijohto- kuin viemäriverkostoissa vievät laitteiden ja verkoston kapasiteettia ja lisäävät käyttökustannuksia.

8 3 MITOITUSPERUSTEET Vedenkulutusennusteen mukaisesti suunnittelualueen kuntien vedenkulutus kasvaa v. 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä n. 17 %. Kasvu tapahtuu pääosin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ja perustuu pääosin suurkuluttajien ja matkailun (erit. venäläismatkailu) vedenkulutuksen arvioituun kasvuun. Väestömäärä suunnittelualueella hieman laskee tarkastelujaksolla, mutta vesihuoltoverkoston liittymisaste hieman nousee. Lähtökohta on, että vesi riittää maakunnassa v. 2050 normaalikulutus- ja häiriötilanteessa 100 %:sti. Laskennoissa vedenottamoiden tuotantomäärinä (kapasiteetteina) on käytetty v. 2010 mitoitusvirtaamia. Jätevesimäärä kasvaa v. 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä n. 13 %. Kasvu perustuu pääosin suurkuluttajien ja matkailun (erityisesti Venäjältä tuleva matkailu) jätevesimäärän arvioituun kasvuun ja verkostojen liittymisasteiden kasvuun. Isompien jätevedenpuhdistamoiden osalta esitetyt investointikustannukset sisältävät typenpoistonprosessin. Tarkastelukauden loppupuolella on jätevesien käsittelyn vaatimustasoon odotettavissa muutoksia. Toikansuon ja Meltolan ympäristöluvissa typenpoistovaatimus on KHO:n toimesta poistettu sillä perusteella, että sisävesien minimiravinteena toimii fosfori, joka siten kontrolloi järvien rehevöitymistä 1,2. EU kuitenkin edellyttää Itämereen laskeviin vesistöihin johdettavilta jätevesiltä typenpoistoa ja on todennäköistä, että ko. vaatimus tulee sisältymään tuleviin ympäristölupiin. Koska suunnitelma ulottuu vuoteen 2050 asti, on todennäköistä, että typenpoisto tullaan vaatimaan tulevaisuudessa. Edellä mainittujen syiden takia typenpoisto on otettu huomioon arvioitaessa isompien jätevedenpuhdistamoiden saneeraustarpeita ja kustannuksia. Pienempiä puhdistamoita ei ole mitoitettu typpeä poistaviksi. Kustannuslaskentojen ja aikataulutuksen pohjana oli joissakin tapauksissa käytettävissä hyvin vähäiset tiedot, erityisesti jätevedenpuhdistamoiden nykykunnosta ja saneeraustarpeesta. Siksi investointikustannukset ovat vain suuntaa antavia. Saneeraustarpeesta ja saneerauksen aikataulutuksesta on aina tehtävä oma tarkempi selvitys kustannusarvion tarkentamiseksi. Tarkemmat mitoitus- ja laskentaperusteet on esitetty osaporteissa 1 ja 2. 1 Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, antopäivä 4.1.2011, diaarinumero 3832/.1/09. 2 Suullinen tiedonanto, Jouko Varis, 21.6.2012.

9 4 VEDENHANKINNAN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 4.1 Kehittämistoimenpiteet, vedenhankinta ja jakelu Etelä-Karjalassa on riittävät vesivarat kattamaan alueen kasvava vedentarve myös tulevaisuudessa. Toimintavarmuuden parantamiseksi pitää toteuttaa jo käynnissä olevia vedenottohankkeita ja tulevaisuutta ajatellen pitää kartoittaa tarkemmin tiettyjen pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan. Lisäksi on tarpeen rakentaa joitakin yhdysvesilinjoja turvaamaan vedensaanti erityistilanteissa, jotta tavoitteena oleva toimintavarmuustaso saavutetaan. Lisäksi varavesiyhteydet tulee pitää käyttökunnossa joko jatkuvalla käytöllä tai säännöllisillä huuhteluilla ja testauksilla. Osassa alueen kuntia vedenhankinnan varmuus on jo nyt hyvällä tasolla. Näissä voimavarat tulee keskittää nykyisen järjestelmän kunnossapitoon ja toiminnan turvaamiseen. Koko alueella tulee kiinnittää erityistä huomiota pohjaveden suojeluun, jotta vesivarat saadaan säilytettyä käyttökelpoisena myös tulevaisuudessa. Erityisesti jo vedenhankintakäytössä olevat ja sellaisiksi kaavaillut pohjavesialueet (I-luokan pohjavesialueet) tulee turvata. Niille tulee laatia pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja kuntien tulee sitoutua myös noudattamaan niissä määritettyjä suojelutoimenpiteitä. Tässä työssä ei ole tarkemmin selvitetty tai arvioitu pohjavesialueisiin kohdistuvia riskejä vaan on oletettu, että nykyisiä vesilähteitä voidaan käyttää myös tulevaisuudessa. Käytännössä näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, jos nykyisiä vesilähteitä ja niiden muodostumisalueita ei suojella aktiivisesti. Myös vedenhankintaan käytettävien pintavesilähteiden, kuten Immalanjärven, suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jotta suojelutoimenpiteet otettaisiin huomioon myös käytännössä, tulee suojelusuunnitelmien toimenpideohjelmia toteuttaa, seurata ja päivittää tarpeen mukaan. Suojelutoimenpiteet tulee käydä läpi ainakin kunkin kunnan maankäytön suunnittelu-, sekä ympäristö- että terveysviranomaisten kanssa. Olisi hyvä jos vesihuoltolaitokset pitäisivät säännöllisiä tapaamisia kyseisten tahojen kanssa, esim. vuosittain, joissa käytäisiin läpi alueittain sen hetkinen tilanne ja sovittaisiin tarvittavista toimenpiteistä. Näin mahdollisia ristiriitatilanteita voitaisiin välttää etukäteen, kun esim. maankäytön suunnittelussa tulisi suojelutarpeet huomioitua riittävän aikaisessa vaiheessa. Vedenottamoilla tulee olla pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden ennakkotarkkailuohjelma. Ellei ohjelmia ole, tulee sellaiset laatia ottamokohtaisesti. Mikäli kauempana vedenottamosta havaitaan oleellisia muutoksia pohjaveden laadussa, on vedenottajalla havainnon jälkeen aikaa toimenpiteisiin, ennen kuin pohjaveden laadun muutokset näkyvät vedenottamolla. Erityistilanteita varten tulee kunta-/vesihuoltolaitoskohtaisesti tehdä ja pitää ajan tasalla valmiussuunnitelma. Harjoitus on hyvä pitää mm. käytännön toimenpiteiden opettelua varten. Valmiussuunnitelmissa ja harjoitustilanteissa tulee erityisesti kiinnittää huomiota eri osapuolten (vesihuoltolaitokset/osuuskunnat, kunnan viranomaiset, ympäristö- ja terveysviranomaiset, asiakkaat, tiedotusvälineet jne.) väliseen saumattomaan yhteistyöhön sekä tiedonvälityksen toimivuuteen ja saavutettavuuteen. Lisäksi siirtoyhteyksiä on syytä testata, jotta saadaan selville yhteyksien käyttöönoton vaatima aika ja toimenpiteet. Mikäli puutteita ottamoiden tai verkostojen kapasiteeteissa/toiminnassa huomataan, ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Tässä työssä ei tarkasteltu kuntien sisäisiä verkostoja, joten erityistilanteita varten tulee kuntakohtaisesti

10 varmistaa saadaanko vettä toimitettua kunnan eri alueille, kun normaalit virtaussuunnat verkostossa muuttuvat. Vesihuoltolaitosten vedenottamoille tulisi tehdä valmius varavoiman käyttöön erityistilanteissa. Päävedenottamoilla tai alueellisesti keskeisillä ottamoilla varavoiman pitäisi olla kiinteä osa järjestelmää ja sen toiminta tulisi varmistaa säännöllisin testauksin. Varavoimakoneiden ja ottamoille tehtävien liittymien olisi syytä olla koko maakunnan alueella keskenään yhteensopivia, jotta varavoimakoneiden yhteiskäyttö olisi mahdollista. Alueellinen sammutusvesisuunnitelma on laadittu erikseen. Vesihuoltoverkostojen mitoituksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota matkailukeskittymien, isojen kauppakeskusten sekä sairaaloiden ja hoitolaitosten sammutusvedensaannin riittävyyteen. Mitoituksessa on syytä varautua mm. sprinklerilaitteistojen käyttöön. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa vesihuoltoon monella tavalla. Muutoksiin tulee kunnissa ja vesihuoltolaitoksilla varautua myös Etelä-Karjalassa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan mm. lisäävän sään ääri-ilmiöitä ja niiden voimakkuutta, rankkasateiden ja toisaalta kuivien kesien riski kasvaa, vesistö- ja hulevesitulvat yleistyvät. Suomessa on jo tapahtunut äärimmäisistä sääolosuhteista johtuvia häiriöitä vedenhankinnassa ja -käsittelyssä sekä vedenjakelussa/viemäröinnissä. Esimerkiksi vuosien 2002 ja2003 kuivakaudet aiheuttivat Länsi- ja Lounais-Suomessa paikoin veden riittävyysongelmia. Vesihuoltolaitosten on syytä varautua ilmastonmuutokseen erilaisilla suunnitelmilla ja toimenpiteillä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi vedenottokaivojen sijoittaminen tulvavaara-alueiden ulkopuolelle ja niiden suojaaminen pintavesiltä, kaivojen syventäminen, varavedenottopaikkojen selvittäminen ja toimintakunnon ylläpito, verkostojen kunnon parantaminen, jätevedenpumppaamoiden ylivuodoista aiheutuvien riskien huomiointi ja pienentäminen sekä huippuvirtaamien kasvuun varautuminen jätevedenpuhdistamoilla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumistarpeita vesihuollossa on selvitetty tarkemmin mm. Suomen Ympäristökeskuksen julkaisussa 24/2012. Etelä-Karjalan vedenhankinnan kehittämissuunnitelman keskeiset vesihuoltotekniset toimenpiteet on esitetty suunnitelmakartalla liitteenä 1. Seuraavassa on käyty kuntakohtaisesti läpi vedenhankinnan kehittämistoimenpiteet. Imatran vedenkulutuksen ennustetaan kasvavan matkailun vaikutuksesta seuraavan kymmenen vuoden ajan, mutta kääntyvän sitten pieneen laskuun johtuen väestömäärän pienentymisestä. Vedenkulutus on tarkastelujaksolla kuitenkin suurempi kuin vertailuvuonna 2010. Toimintavarmuutta päävedenottamon häiriötilanteessa pitää parantaa. Pohjaveden osuutta talousveden tuotannossa lisätään rakentamalla uusi ottamo Vesioronkankaalle Hosniemeen ja sieltä yhdysvesijohto Immalaan. Alueen riskit ja veden laatu kartoitetaan kattavasti ennen investointipäätöstä. Immalan pintavesilaitos toimii alueellisena varavesilähteenä. Sen toiminta ja kyky nopeaan käyttöönottoon ja lisäveden tuottamiseen sekä johtamiseen myös naapurikuntiin tulee turvata. Immalanjärven vedenlaatua tulee pyrkiä parantamaan tarvittavilla vesiensuojelullisilla toimenpiteillä. Lisäksi vedenkäsittelyprosessin kehittämistarpeet ja mahdollisuudet on syytä kartoittaa tavoitteena nopeasti täyteen kapasiteettiin nostettava kustannustehokas ja volyymiltaan riittävän suuri laitos, joka mahdollisimman hyvin turvaisi ja tukisi alueellista vedenhankintaa.

11 Laikon pohjavesialueen pohjavesiselvitykset käynnistetään yhteistyössä Rautjärven kanssa. Alueen todellinen vedenhankintapotentiaali selvitetään pohjavesitutkimuksin ja koepumppauksin. Nykyisten vesilähteiden suojelusuunnitelmat päivitetään ja tarpeen mukaan laaditaan vielä puuttuville kohteille omat suunnitelmat. Verkostoyhteyksiä parannetaan Ruokolahden ja Lappeenrannan suuntaan. Nämä hankkeet on esitelty kyseisten kuntien kappaleissa. Imatran vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä 26 % on muuta kuin laskutettavaa kulutusta (vuonna 2010). Todennäköisesti tästä merkittävä osa on vuotovesiä. Verkostojen saneeraukseen tulee panostaa aiempaa enemmän, jotta vuotovesimäärää saadaan pienennettyä. Lappeenrannan vedenkulutus tulee kasvamaan sekä lisääntyvän matkailun että väestönkasvun takia. Toimintavarmuutta päävedenottamon häiriötilanteessa pitää parantaa. Taipalsaaren Pönniälänkankaan pohjavedenottamo (ja yhdysvesiputki ottamolta Lappeenrannan Ilottulaan) pyritään rakentamaan mahdollisimman pian. Pönniälänkankaan koepumppaukset lopetettiin joulukuussa 2012 ja koepumppaustulosten perusteella päätetään jatkotoimenpiteistä. Kun Pönniälänkankaan pohjavedenottamo saadaan käyttöön, Huhtiniemen tekopohjavesilaitos jää osin varalaitokseksi ja sen tuotantomääriä voidaan pienentää (jatkuva käyttö pienellä tuotolla ja mahdollisuus lisätä pumppausta poikkeustilanteissa muutaman vuorokauden sisällä). Joutsenon Haukilahteen rakennetaan uusi ottamo vastaamaan akuuteimpaan lisävedentarpeeseen, koska Pönniälänkankaan hankkeen toteutuminen tulee viemään vielä useita vuosia. Haukilahden uuden ottamon tavoitteena on korvata myös Ahvenlammen varavedenottamo. Kaupungin sisäisiä verkostoja voidaan yhdistää rakentamalla yhdysvesiputket välille Ilottula - Joutsenon keskustaajama (6 km DN300/400) Myllypuron vedenottamo (4 km DN250/300), veden siirtokapasiteetin suurentamiseksi. Siirtokapasiteetin suurentaminen/rakentaminen vaatii vielä tarkempia selvityksiä. Lappeenrannan ja Imatran välinen vedensiirtokapasiteetti selvitetään ja tehdään tarvittavat järjestelyt nopean veden siirron mahdollistamiseksi erityistilanteita varten. Samalla tehdään tarvittavat toimenpiteet tärkeän matkailualueen (Rauha-Tiuru, Ukonniemi) vedensaannin turvaamiseksi erityistilanteissa. Lähtökohta voisi olla tarvittavan veden toimittaminen sekä Lappeenrannan että Imatran suunnasta. Edellä esitetyistä toimenpiteistä laaditaan tarkemmat suunnitelmat (mm. verkostomallinnukset) ja toimenpideohjelmat. Nuijamaa ja Konnunsuo voidaan yhdistää Lappeenrannan keskustaajaman verkostoon. Nuijamaan ja Konnunsuon alueilla on käynnissä erilaisia selvityksiä, jotka tulevat vaikuttamaan alueiden kehitykseen. Tällä hetkellä on käynnissä yleissuunnitelman laatiminen Konnunsuon alueelle. Sen tavoitteena on perustaa vesiosuuskunta vastaamaan alueen vesihuollosta. Myös Nuijamaan ja Lappeenrannan välinen tiesuunnitelma on käynnissä. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat päivitetään ja vielä puuttuville alueille laaditaan suunnitelmat. Suojelutoimenpiteet käydään läpi kaupungin kanssa.

12 Lemin vedentarpeen ennustetaan hieman kasvavan lisääntyvän liittyjämäärän takia. Omat vesivarat riittävät vedentarpeen tyydyttämiseen, mutta koska verkosto on jakautunut, tulee selvittää miten vettä saadaan johdettua eri verkosto-osiin eri ottamoiden häiriötilanteissa. Lisäksi Lappeenrannan putkiyhteyksien toiminta ja kapasiteetit sekä henkilöstön oikea toiminta tulee varmistaa testauksin ja harjoituksin. Nykyisten pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla, jotka käydään läpi kunnan sisällä. Kunnan vesihuollon toiminta-alue tulee määritellä kartalle. Luumäen vedentarpeen ennustetaan hieman kasvavan lisääntyvän liittyjämäärän takia. Omat vesilähteet riittävät kattamaan lisääntyvät vedentarpeen, mutta koska ottamoita on vain kolme eikä yhdysvesiputkia naapurikuntiin ole, tulee kiinnittää erityistä huomiota nykyisten pohjavesialueiden tilan turvaamiseen ja selvittää mikä on ottamoiden todellinen hyödynnettävyys, eli miten mm. veden laatu mahdollisesti muuttuu, kun vedenottoa joudutaan lisäämään toisen ottamon häiriötilanteen takia. Mikäli omien ottamoiden hyödynnettävyydessä arvioidaan olevan riskejä, tulee vedenhankintajärjestelyä arvioida uudelleen. Nykyisten pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla, jotka käydään läpi kunnan sisällä. Erityistilanteiden vesien johtamisjärjestelyt, sekä kuntien sisäiset yhteydet ja järjestelmien toiminta varmistetaan esim. erityistilanneharjoituksissa. Mikäli puutteita ottamoiden tai verkostojen kapasiteeteissa/toiminnassa huomataan, ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Kunnan verkostokartat on saatettava digitaaliseen muotoon ja vesihuollon toiminta-alue tulee määritellä kartalle. Parikkalan vedenkulutuksen on arvioitu pysyvän suurin piirtein nykyisellä tasolla myös tulevaisuudessa. Nykyiset vesilähteet riittävät myös häiriötilanteissa. Tilanteen varmistamiseksi tulee pohjavesialueilla olla ajan tasalla olevat suojelusuunnitelmat ja niissä esitetyt toimenpiteet tulisi käydä läpi myös kunnan sisällä. Vesien johtamisjärjestelyjä eri verkosto-osien välillä ei tässä työssä tarkasteltu. Vesien johtamisjärjestelyt tulee arvioida erikseen. Mikäli puutteita ottamoiden tai verkostojen kapasiteeteissa/toiminnassa huomataan, ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Mikäli jätevesienkäsittelyn osalta päädytään sellaiseen vaihtoehtoon, jossa rakennetaan siirtoviemäri naapurikuntaan, voi sen yhteyteen rakentaa myös yhdysvesijohdon lisäämään toimintavarmuutta ja parantamaan putkilinjan varrella olevan haja-asutuksen vesihuoltoa. Vesihuollon toiminta-alue tulee määritellä kartalle. Rautjärven vedentarve suunnittelukaudella kasvaa hieman. Vesihuollon toimintavarmuus on koko kuntaa ajatellen hyvällä tasolla. Omilla ottamoilla riittää vettä myös tulevaisuudessa. Nykyisten pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla. Ottamoiden todellinen antoisuus ja verkostojen välityskyky selvitetään.

13 Koska kunnan vesijohtoverkosto koostuu kahdesta erillisestä verkostosta, tulee vielä tarkemmin varmistaa miten vettä saadaan johdettua molempiin verkostoihin eri ottamoiden häiriötilanteissa. Mikäli jätevesiyhteistyö Parikkalan kanssa toteutuu, rakennetaan yhdysvesilinja kuntien välille, mikä lisää vedenhankinnan toimintavarmuutta entisestään. Rautjärven vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä 24 % on muuta kuin laskutettavaa kulutusta (vuonna 2010). Todennäköisesti tästä merkittävä osa on vuotovesiä. Verkostojen saneeraukseen tulee panostaa aiempaa enemmän, jotta vuotovesimäärää saadaan pienennettyä. Ruokolahdella vedentarve suunnittelukaudella kasvaa hieman. Vuoden 2050 normaalin vedenkulutustilanteen turvaamiseksi Lampsiin pohjavedenottamon vedenottokapasiteettia lisätään. Samalla varaudutaan veden laadun heikkenemiseen ottomäärien lisääntyessä. Nykyisten pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla, jotka käydään läpi kunnan sisällä. Oman päävedenottamon häiriötilanteessa turvaudutaan Imatralta saatavaan veteen. Verkostoyhteyksiä parannetaan rakentamalla Oritlammelta verkostoyhteys Imatran Huhtasenkylään. Yhdysvesiputki Imatralle on vedenhankinnan toimintavarmuuden kannalta kriittinen, joten sen toiminta ja nopea käyttöönotto tulee varmistaa ja turvata. Ruokolahdella vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä 22 % on muuta kuin laskutettavaa kulutusta (vuonna 2010). Todennäköisesti tästä merkittävä osa on vuotovesiä. Verkostojen saneeraukseen tulee panostaa aiempaa enemmän, jotta vuotovesimäärää saadaan pienennettyä. Savitaipaleen vedentarpeen arvioidaan kasvavan pääasiassa matkailun takia. Omat vesivarat riittävät hyvin kasvavan vedentarpeen tyydyttämiseen. Nykyisten pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla, jotka käydään läpi kunnan kanssa sisällä. Vesijohto rakennetaan Lemille siirtoviemärin rakentamisen yhteydessä. Tällä turvataan lähinnä haja-asutusalueiden vesihuoltoa. Vesihuollon toiminta-alue tulee määritellä sähköiseen muotoon kunnan käyttämään koordinaattijärjestelmään, jotta se olisi helposti päivitettävissä sekä hyödynnettävissä mm. maankäytön suunnittelussa. Savitaipalella vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä 22 % on muuta kuin laskutettavaa kulutusta (vuonna 2010). Todennäköisesti tästä merkittävä osa on vuotovesiä. Verkostojen saneeraukseen tulee panostaa aiempaa enemmän, jotta vuotovesimäärää saadaan pienennettyä. Suomenniemen vedenkulutus pysyy suurin piirtein nykyisellä tasolla. Omilla ottamoilla voidaan turvata vedensaanti myös häiriötilanteissa. Pohjavesialueiden ja vedenottamoiden toiminta turvataan tarpeellisilla suojelu- ja tarkkailutoimilla, jotka käydään läpi kunnan sisällä. Taipalsaarella vedenkulutus pysyy suurin piirtein nykyisellä tasolla. Nykyisen vedenottamon todellinen hyödynnettävyys pitää selvittää ja ottoa on pyrittävä tehostamaan nykyisestä. Kapasiteettia tulisi lisätä tasolle, joka turvaa v. 2050 vedentarpeen normaalitilanteessa.

14 Vedenhankinnan toimintavarmuus oman ottamon häiriötilanteessa on Lappeenrannan yhdysvesijohdon varassa. Yhdysvesijohdon todellinen kapasiteetti tarkistetaan ja laaditaan toimintaohjeet erityistilanteita varten. On mm. harkittava onko tarpeen johtaa pieniä määriä vettä koko ajan, jotta linjan vesi pysyy käyttökelpoisena. Henkilöstön ja laitteiden oikean toiminnan varmistamiseksi pidetään tarvittavat harjoitukset. Tarpeen vaatiessa siirtoyhteyttä on parannettava, jotta riittävä vesimäärä saadaan johdettua erityistilanteissa. Taipalsaarella vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä 26 % on muuta kuin laskutettavaa kulutusta (vuonna 2010). Todennäköisesti tästä merkittävä osa on vuotovesiä. Verkostojen saneeraukseen tulee panostaa aiempaa enemmän, jotta vuotovesimäärää saadaan pienennettyä ja sitä kautta myös lisävedentarve pienenee. Kunnan verkostokartat on saatettava digitaaliseen muotoon ja vesihuollon toiminta-alue tulee määritellä kartalle.

15 5 JÄTEVEDENKÄSITTELYN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 5.1 Kehittämistoimenpiteet, jäteveden johtaminen ja käsittely Etelä-Karjalan alueella on tehty yhteistyötä jäteveden- ja lietteidenkäsittelyn osalta jo tähän asti. Käytännössä käsittelyä on keskitetty Lappeenrantaan ja Imatralle. Tässä työssä arvioitiin laajamittaisemman keskittämisen kannattavuutta, mutta vesimäärät ovat niin pieniä ja välimatkat pitkiä, että keskittäminen ei ole suuressa mittakaavassa taloudellisesti perusteltua. Osin ympäristönäkökohdat, käytännössä purkuvesistön herkkyys, vaikuttavat ratkaisuihin. Jätevedenkäsittelyn kehittämisratkaisut selviävät osin vasta sen jälkeen, kun Lappeenranta on valinnut uuden keskuspuhdistamon sijoituspaikan ja purkuvesistön. Kaikkiin ratkaisuihin sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta. Lappeenrannan lisäksi Parikkalan tilanne on sellainen, että käytettävissä olevilla tiedoilla ei voitu arvioida mikä olisi paras tapa hoitaa jätevesien käsittely tulevaisuudessa. Näiltä osin tulee tehdä lisäselvityksiä ennen kuin päätösten tueksi on olemassa riittävän luotettavat selvitykset. Jätevesiverkostojen liittymisastetta pyritään nostamaan. Tämän johdosta jätevesimäärät tulevat hieman nousemaan, vaikka alueen väestömäärä pienenee. Käytännössä uusia liittyjiä tulee mm. kaavoituksen toteutumisen kautta sekä haja-asutusalueilta. Myös matkailun lisääntyminen nostaa jätevesimääriä paikallisesti. Vesihuoltolaitosten tulee panostaa aiempaa enemmän laskuttamattoman jätevesimäärän pienentämiseen. Tällä hetkellä joissakin kunnissa laskuttamattoman jätevesimäärän osuus on yli 50 % tai peräti yli 60 % kokonaisvesimäärästä, mikä on ehdottomasti liikaa. Suuri laskuttamattoman jäteveden määrä aiheuttaa paikallisesti verkosto- ja pumppaamokapasiteetin loppumista sekä ylivuotoja verkostossa ja puhdistamoilla. Sitä kautta vaikutukset ympäristöön ovat haitallisia. Osin laskuttamattoman jätevesimäärän luvut ovat niin pieniä (alle 10 %), että herää epäilys mittausten oikeellisuudesta. Oikeiden johtopäätösten ja toimenpiteiden tekeminen laitosten kehittämiseksi edellyttää oikeaa lähtötietoa, minkä takia toiminnan oleellisten tunnuslukujen tulee olla ainakin oikean suuntaisia. Viime vuosina sähköverkoissa on ollut alueellisesti laajoja ja pitkäkestiosia häiriöitä. Se on aiheuttanut häiriöitä myös vesihuollossa. Tämän takia tulee myös jätevedenpuhdistamoilla ja keskeisimmillä pumppaamoilla varautua sähkökatkoksiin hankkimalla niille varavoimansyöttömahdollisuus sekä puhdistamoille myös varavoimakoneet. Järjestelmiä tulee myös testata säännöllisesti, jotta ne ovat toimintakunnossa häiriötilanteen sattuessa. Varavoimakoneiden hankinnassa ja käytössä tulee tehdä alueellista yhteistyötä myös yli toimialarajojen, jotta saataisiin synergiaetua hankinnoissa, järjestelmien ylläpidossa ja käytössä.

16 Imatran alueella syntyvän jätevesimäärän ennustetaan kasvan lähivuosina, mutta pysyvän kuitenkin alle 11 000 m 3 /vrk. Meltolan puhdistamo saneerataan lähivuosina (2015-2016). Saneerausten myötä fosforin ja typenpoisto tehostuu. Myös jäteveden desinfiointiin varaudutaan UV-käsittelyllä. Saneerauksen suunnittelu tullaan aloittamaan vuonna 2014. Mikäli Imatralle johdetaan tulevaisuudessa myös Parikkalan- ja/tai Rautjärven jätevesiä, tulee mahdollisesti tarvetta rakentaa jonkin verran lisää käsittelykapasiteettia. Kapasiteetin lisäys tulee ottaa huomioon puhdistamon saneerauksen suunnittelussa. Imatran Meltolan jätevedenpuhdistamon ympäristölupa on voimassa 30.11.2017 asti, jota ennen on laadittava uusi ympäristölupahakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Seuraavassa luvassa vaatimukseen saattaa kuulua hygienisointivelvoite, joka toteutetaan 2018-2019. Puhdistamolla käsiteltävän laskuttamattoman jäteveden määrä on Imatralla tällä hetkellä noin 55 %. Sen pienentämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tilanne ei pääse entisestään pahentumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa viemäriverkostojen saneerausta ja tarpeen mukaan hulevesiverkoston laajentamista. Lappeenrannan alueella syntyvä jätevesimäärä kasvaa ennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä noin 17 500 m 3 /vrk:sssa ja 18 500 m 3 /vrk:ssa vuoteen 2050 mennessä. Lappeenrannan kaupungissa on käynnissä suunnittelu- ja YVA-prosessi jätevesien (Toikansuo ja Oravaharju) käsittelyn tulevaisuuden ratkaisuista. YVA-prosessi valmistunee 2013-2014. Lietteenkäsittelyn vaihtoehtoja YVA:ssa ei käsitellä. Lappeenrannan valitsemalla ratkaisulla on jonkin verran vaikutusta myös muun maakunnan jätevesien käsittelyratkaisuihin. Suunnitelmien keskeneräisyydestä johtuen Lappeenrannan Toikansuon ja Oravaharjun jätevedenkäsittelyratkaisuihin ei tämän kehittämissuunnitelman yhteydessä ole otettu tarkemmin kantaa. Tämän maakunnallisen vesihuollon kehittämissuunnitelman suunnitelmavaihtoehtojen laadinnan lähtökohta on ollut, että jätevesien johtaminen naapurikunnista Lappeenrantaan on mahdollista. Muukon lammikkopuhdistamo lakkautetaan vuoden 2014 aikana ja jätevedet johdetaan Toikansuon puhdistamolle. Suunnittelukaudella lakkautetaan myös Nuijamaan sekä Konnunsuon puhdistamot ja jätevedet johdetaan keskuspuhdistamolle. Ennen Nuijamaan jätevedenpuhdistamon lakkauttamista se joudutaan mahdollisesti saneeraamaan vuosina 2018-2019. Tähän liittyvä suunnittelu tulisi aloittaa vuonna 2016-2017. Nuijamaan puhdistamon ympäristölupa on voimassa 1.5.2017 asti, jota ennen tulee jättää hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Nykyisessä Nuijamaan luvassa on nitrifikaation selvitysvelvollisuus, joten siihen liittyvä selvitystyö tulee aloittaa saneerauksen suunnittelun yhteydessä. Siirtoviemärin (Nuijamaa-Mustola) toteutuessa Nuijamaan puhdistamon saneeraus vaikuttaa turhalta, mutta siihen tulee varautua, koska puhdistamon ympäristölupa on voimassa 1.5.2017 asti ja on oletettu, että puhdistamo ei ilman saneerausta todennäköisesti pysty vastaamaan uuden luvan ehtoihin. Toisaalta on arvioitu, että pitkää siirtoviemäriyhteyttä ei saada toteutettua samanaikaisesti Lappeenrannan kahden erittäin merkittävän investoinnin kanssa (keskuspuhdistamo ja Pönniälänkangas), vaan vasta niiden jälkeen. Siirtoviemärin toteuttamista ennen puhdistamon saneerausta pidetään kuitenkin ensisijaisena vaihtoehtona.

17 Konnunsuon jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräykset on tarkistettu 2012 (Etelä- Suomen Aluehallintoviraston päätös nro 185/2012/1 12.11.2012). Tarkistettu ympäristölupa on Innoteam Kiinteistöt Oy:n nimissä. Typenpoiston osalta lupamääräykset edellyttävät, että puhdistamon käytössä ja hoidossa on pyrittävä mahdollisimman tehokkaaseen typenpoistoon, mutta raja-arvoja ei ole määritelty. Luvan saajan on toimitettava Kaakkois- Suomen ELY-keskukseen ja Lappeenrannan kaupungin ympäristösuojeluviranomaisille selvitys puhdistamon kunnostamissuunnitelmasta ja kunnostusaikataulusta (1.6.2013 mennessä) ja teknis-taloudellinen selvitys jätevesien johtamisesta siirtoviemärillä Lappeenrannan viemäriverkkoon (1.3.2014 mennessä). Lappeenrantaan johdetaan tällä hetkellä myös Lemin ja Taipalsaaren jätevedet. Lappeenrannan uuden puhdistamon suunnittelussa tulisi ottaa huomioon mahdollisuus johtaa myös Savitaipaleen jätevedet Lappeenrantaan. Tässä työssä on esitetty, että myös Savitaipaleen jätevedet johdettaisiin käsiteltäväksi Lappeenrantaan. Kun kaikkien kuntien ennustetut jätevesimäärät lasketaan yhteen, saadaan keskimääräiseksi vuorokausivirtaamaksi noin 20 000 m 3 /vrk (2050). Toikansuon puhdistamon tämänhetkinen keskivirtaama on noin 16 000 m 3 /vrk. Vainikkalan alueen vesihuollon kehittämisestä laaditaan oma suunnitelma. Lemin jätevesimäärän arvioidaan vuonna 2050 olevan noin 400 m 3 /vrk. Lemin jätevedet johdetaan myös jatkossa käsiteltäväksi Lappeenrantaan. Lemillä tuleekin keskittyä laskuttamattoman jätevesimäärän pienentämiseen (33 % vuonna 2010), mikä tuo kustannussäästöä käsittelymaksujen pienentyessä. Luumäen jätevesimäärän arvioidaan hieman kasvavan ja olevan vuonna 2050 keskimäärin noin 860 m 3 /vrk. Luumäen hakemus jätevedenpuhdistamon lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä tarpeellisine selvityksineen 30.4.2015 mennessä. Hakemukseen tulee sisältyä selvitys mahdollisuuksista vapauttaa Urpalanjoki asumajätevesikuormituksesta sekä suunnitelma jätevesien käsittelyn tehostamisesta siten, että päästöjen määrä pienenee ja puhdistusteho paranee merkittävästi. Ympäristöluvassa vaaditut selvitykset on syytä laatia vuonna 2014. Puhdistamon saneerauksen arvioidaan toteutuvan n. 2018-2020. Parikkalan jätevesimäärä tulee kasvamaan suunnittelukaudella maltillisesti. Keskivirtaamaksi vuonna 2050 arvioidaan noin 1150 m 3 /vrk. Parikkalan puhdistamon nykyinen ympäristölupa on voimassa 30.5.2017 asti. Ympäristöluvassa mainitaan, että puhdistamoa on käytettävä ja hoidettava niin, että lämpimänä kautena saavutetaan mahdollisimman hyvä ammoniumtypen hapetusteho. Luvan saajan on puhdistamon osalta toimitettava aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi luvassa esitettyjen selvitysten kanssa (mm. selvitys jäteveden ja lietteen käsittelyn tehostamistarpeesta). Parikkalan nykyinen jätevedenpuhdistamo tulee saneerata vuosien 2014-2015 aikana. Puhdistamon saneerauksen tarkempi suunnittelu tulee tehdä vuoden 2013 aikana. Saneerauksella nykyiselle puhdistamolle saadaan lisää käyttöikää, mutta pidemmällä tähtäimellä voi olla perusteltua yhdistää käsittely jonkun toisen kunnan kanssa. Parikkala on alustavasti selvittänyt eri vaihtoehtoja jätevedenkäsittelyn toteuttamiseksi tulevaisuudessa. Vaihtoehtoina ovat jatkaminen omalla puhdistamolla ja yhteiskäsittely Rautjärven kanssa. Tämän työn yhteydessä ei pystytty riittävän luotettavasti arvioimaan eri vaihtoehtojen kustannuksia vaihtoehdon valitsemiseksi. Vaihtoehtovertailua varten on tehtävä oma selvitys,

18 joka tulisi tehdä niin pian, että Rautjärven puhdistamon seuraavan saneerauksen ja lupahakemuksen laatimisen yhteydessä olisi tiedossa tullaanko sinne johtamaan tulevaisuudessa myös Parikkalan jätevesiä. Selvityksessä tulee ottaa riittävällä tarkkuudella huomioon myös jätevedenkäsittelyn yksikkökustannukset (muutkin kuin teknisestä ratkaisusta aiheutuvat kustannukset). Tämä edellyttäisi alustavia neuvotteluja Rautjärven kanssa sekä lupa-asioiden selvittämistä. Rautjärven jätevesimäärä kasvaa hieman ja sen arvioidaan olevan suunnittelukauden lopussa noin 930 m 3 /d. Vaikka kunnan asukasmäärä tulee laskemaan, arvioidaan verkoston liittyjämäärän kasvavan ja jätevesimäärän sen perusteella kasvavan. Rautjärven ympäristölupahakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä tarpeellisine selvityksineen 31.3.2019 mennessä. Vihvilänsuon puhdistamon edellinen saneeraus on tehty vuonna 1998. Puhdistamon kuntokartoitus ja lähiaikojen saneeraustarpeen kartoittaminen olisi hyvä tehdä vuoden 2014 aikana. Samassa yhteydessä arvioidaan tarkemmin seuraava saneerausaikataulu. Suuntaaantava arvio saneerausaikataulusta on 2017-2019. Parikkalan ja Rautjärven jätevesien käsittelyn yhdistämisen kannattavuus on syytä arvioida tarkemmassa selvityksessä. Tässä työssä tehtyjen laskelmien perusteella yhdistäminen ei taloudellisesti ole kannattava, mutta tarkkuustaso on karkea ja tehdyt oletukset ovat niin merkittäviä, että asia on syytä selvittää tarkemmin. Mahdollinen yhdistäminen tapahtuisi, kun Rautjärven puhdistamoa on seuraavan kerran tarvetta saneerata merkittävästi. Ensimmäisessä vaiheessa Parikkalan puhdistamo saneerattaisiin vuonna 2010 tehdyn yleissuunnitelman mukaan. 1 Purkuvesistön perusteella uusi puhdistamo rakennettaisiin Rautjärvelle (vesistön alajuoksulle). Ruokolahden jätevesimäärän arvioidaan kasvavan hieman ja sen arvioidaan olevan noin 840 m 3 /vrk vuonna 2050. Ruokolahden jätevedet johdetaan jatkossakin Imatran Meltolan puhdistamolle. Tällä hetkellä jätevesimäärätiedot Imatran Meltolan puhdistamolle pumpatuista vesimääristä eivät ole luotettavia. Vesihuoltolaitoksen tulisi tarkistaa mittaukset, jotta nämä toiminnan tunnusluvut saadaan kuntoon. Savitaipaleen jätevesimäärä tulee kasvamaan vuoteen 2050 mennessä, jätevesimäärän arvioidaan olevan noin 480 m 3 /vrk. Koko Savitaipaleen kunnan asukasmäärä tulee ennusteen mukaan laskemaan nykyisestä, mutta keskustaajaman asukasmäärä tulee kuitenkin lisääntymään ja sitä kautta liittyjämäärä viemäriverkostossa lisääntyy. Savitaipaleen puhdistamon hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä tarpeellisine selvityksineen (mm. selvitys Rajalammen ja sen kalaston tilasta ja kunnostustarpeista) 31.3.2014 mennessä. Savitaipaleen jätevedenpuhdistamo lakkautetaan ja jätevedet johdetaan uudella siirtoviemärillä Lemin kautta Lappeenrantaan. Lisäksi pitää rakentaa tasausallas jätevesivirtaamien tasaukseen, koska Lemi-Lappeenranta siirtoviemärin kapasiteetti ei riitä sellaisenaan johtamaan Savitaipaleen jätevesiä. Taloudellisesti tarkasteltuna omalla puhdistamolla jatkaminen olisi todennäköisesti kannattavampaa, mutta Kuolimojärven kuormituksen vähentämiseksi siirtoviemärin 1 FCG 14.9.2010.

5.2 Hulevedet Etelä-Karjalan maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma 2013-2050 19 rakentaminen on perusteltua. Jätevedenkäsittelyn siirron aikataulu riippuu Lappeenrannan valmiudesta ottaa vastaan jätevesiä. Todennäköisesti siirto on mahdollista vasta kun Lappeenranta on rakentanut uuden keskuspuhdistamon. Savitaipaleen jätevesimäärä tulee ottaa huomioon Lappeenrannan puhdistamon mitoituksessa. Ennen siirtoviemäriyhteyden rakentamista laskuttamattoman jäteveden määrä tulee pyrkiä minimoimaan. Suomenniemen jätevesimäärä pysyy suurin piirtein ennallaan ollen vuonna 2050 arviolta noin 40 m 3 /vrk. Suomenniemen jätevedenpuhdistamo on verrattain uusi, vuonna 2007 rakennettu biologiskemiallinen bioroottorilaitos. Jätevesi desinfioidaan UV-valolla ennen kuin puhdistettu jätevesi johdetaan avo-ojaan. Suomenniemen puhdistamolupa on voimassa vuoden 2016 loppuun asti, jota ennen on tehtävä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus ympäristöluvassa määrättyine liitteineen. Puhdistamon saneerauksen esisuunnittelu tulee aloittaa seuraavan lupakauden aikana vuonna 2019-2020. Varsinainen puhdistamosaneeraus tulee ajankohtaiseksi noin vuosina 2022-2024. Taipalsaaren jätevesimäärä kasvaa jonkin verran ollen vuonna 2050 arviolta noin 500 m 3 /vrk. Taipalsaaren jätevedet johdetaan jatkossakin käsiteltäväksi Lappeenrantaan. Taipalsaarella tulee keskittyä laskuttamattoman jätevesimäärän pienentämiseen, mikä tuo kustannussäästöä käsittelykustannusten pienentyessä. Monissa suunnittelualueen kunnissa hulevesien pääsy jätevesiviemäriverkostoon on keskeinen ongelma. Tämä voi johtua esim. verkostojen huonosta kunnosta tai hulevesiverkoston puuttumisesta ja se johtaa jätevedenpuhdistamoille johdettavien vesimäärien kasvuun, varsinkin keväisin. Kuntien on pitänyt arvioida hulevesiriskinsä 22.12.2011 mennessä. Asiaa säätelee laki tulvariskien hallinnasta (24.6.2010/620) sekä siihen liittyvä asetus 659/2010. Varsinainen hulevesisuunnitelma on suunnittelualueella laadittu ainoastaan Lappeenrannassa (v. 2011), Imatralla (alustava arvio hulevesitulvariskeistä) ja Rautjärven kunnassa (esisuunnitelma). Jätevedenpuhdistamoille johdettavien hulevesien määrän vähentämiseksi kuntien/vesihuoltolaitosten on tehtävä tarpeelliset selvitykset ja suunnitelmat mm. hulevesiverkostojen laajentamiseksi sekä kiinnitettävä huomiota viemäriverkostojen saneeraukseen.

20 6 LIETTEENKÄSITTELY Nykyään suunnittelualueella on yksi suurehko alueellinen lietteenkäsittelijä, Lappeenrannassa sijaitseva Kekkilä Oy, joka kompostoi ja loppusijoittaa suuren osan alueen lietteistä. Alueella on myös muita pienempiä toimijoita ja joillain puhdistamoilla lietteet käsitellään paikallisesti kompostoimalla. Lietteenkäsittelyn alueellisesta kehityksestä ei voida tässä vaiheessa tehdä tarkkaa suunnitelmaa, koska mm. lietteiden maantieteellinen muodostuminen on edelleen auki. Viimeistään kun alueen jätevesien käsittelyn suuret linjat (mm. Lappeenrannan ratkaisu) päätetään, tulee tehdä tarkempi kokonaisvaltainen suunnitelma Etelä-Karjalan alueen lietteiden käsittelystä ja loppusijoituksesta. Lietteenkäsittelyn alueellinen esisuunnittelu olisi hyvä käynnistää 2013-2014. Yksinkertaisimmillaan lietteenkäsittelyn ratkaisu voi olla lietteen vastaanoton tarjouskysely (ulkoistaminen) ja kattavimmillaan se voi olla alueellinen biokaasulaitos tai muuhun prosessiin perustuva keskitetty käsittelyratkaisu. Seuraavassa on kuvattu lietteenkäsittelyssä nähtäviä suuntauksia, jotka on hyvä ottaa huomioon jatkotarkasteluja tehtäessä. Haja-asutusalueen jätevesien käsittelyn kehittämisen aiheuttama lietemäärän nousu tulee näkymään alueen jätevedenpuhdistamoilla jätevesimäärän nousun ylittävällä lietemäärän lisääntymisellä. Tämä seikka on otettava huomioon, kun puhdistamoiden saneeraustarpeita määritellään. Lietteen käsittelyn ulkoistaminen ja siihen liittyvä kilpailun kiristyminen tulee vaikuttamaan lietteenkäsittelyn alueella toimivien yritysten määrään. Yritykset, joilla on lopputuotteelle varma sijoituspaikka, ovat etulyöntiasemassa ja pystyvät pitämään hinnoittelunsa kilpailukykyisenä. Asiat, jotka vaikuttavat lietteen loppusijoitukseen, ovat mm. lietteen hygieenisyys (esim. patogeenit), raskasmetallit, stabiilisuus ja haju. Ravinteiden kierrätys on aihe, joka liittyy maapallon ehtyviin fosforivarantoihin. Lietteeseen sidottua fosforia voidaan tarkastella raaka-aineena, jota pitäisi saada takaisin kiertoon.

21 7 VESIHUOLLON KEHITTÄMINEN TOIMINTA-ALUEIDEN ULKOPUOLELLA 7.1 Vesihuolto toiminta-alueiden ulkopuolella Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden ulkopuolisilla alueilla noudatetaan maaliskuussa 2011 voimaan astunutta uudistettua asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) sekä kuntien ympäristönsuojelumääräyksiä ja rakennusjärjestystä. Ns. hajajätevesiasetuksen päämääränä on ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen siirtymäaika päättyy vuoden 2016 lopussa, jonka jälkeen kiinteistöjen jätevedenkäsittelyn tulee täyttää asetuksessa mainitut normit. Kunnat laajentavat vesihuoltoverkostoja haja-asutusalueille kuntakohtaisissa vesihuollon kehittämissuunnitelmissa esitetyissä aikatauluissa, eikä niitä ole käyty tämän työn yhteydessä tarkemmin läpi. Verkostoja voidaan laajentaa tässä työssä esitettyjen uusien siirtoyhteyksien varrella oleville haja-asutusalueille. 7.2 Vesiosuuskunnat ja -yhtymät Etelä-Karjalassa on toiminnassa 31 vesiosuuskuntaa ja muutama uusi osuuskunta on suunnitteilla. Vesihuoltolaitosten osuuskunnille myymän veden määrä v. 2010 oli 134 m 3 /d ja vesihuoltolaitosten osuuskunnilta laskuttaman jäteveden määrä 30 m 3 /d. Vesiosuuskuntiin liittyneiden asukkaiden määrä ei ole tiedossa, mutta vesimäärien perusteella voidaan arvioida, että osuuskuntien vedenjakeluun on liittynyt noin 1000 asukasta ja jätevesiviemäröintiin noin 150-200 asukasta. Vesiosuuskunnat toimivat usein vapaaehtoisvoimin, eikä vastuuhenkilöillä ole välttämättä riittävää tietoa tai kokemusta osuuskunnan (vesihuoltolaitoksen) hallinnosta, vastuista ja velvoitteista sekä verkostojen rakennuttamisesta ja kunnossapidosta. Osuuskunnat voivat kokea, että heidän asiantuntemuksensa ei aina riitä hoitamaan mm. kaikkia viranomaisten vaatimia toimenpiteitä ja selvityksiä. Ongelmien minimoimiseksi on hyvä sopia yhtenäisistä periaatteista, miten vesiosuuskuntien toimintaa voitaisiin tukea Etelä-Karjalan alueella. Mahdollisia toimintamalleja osuuskuntien toiminnan kehittämiseksi ovat esimerkiksi yhteistyö kunnan vesihuoltolaitoksen kanssa, isännöintipalvelu, osuuskuntien toimintojen keskittäminen tai fuusiointi, sekä kunnallisen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentaminen vesiosuuskunnan alueelle (esim. maankäytön ja kaavoituksen myötä). Suositeltava toimintamalli vesiosuuskuntien ja yhtymien tukemiseksi Etelä-Karjalan maakunnassa voisi olla koulutuksen järjestäminen vesiosuuskuntien vastuuhenkilöille. Koulutus voisi tapahtua esim. ELY-keskuksen, alueen vesihuoltolaitosten ja kuntien yhdessä järjestämän koulutustilaisuuden muodossa. Koulutuksessa käsiteltäisiin esimerkiksi lainsäädäntöä, viranomaisvaatimuksia, teknisiä laatuvaatimuksia, rakennuttamisen hallinnollisia näkökohtia ym.

22 8 TOIMENPIDEOHJELMA JA KUSTANNUSARVIOT Taulukossa 1 on esitetty keskeiset Etelä-Karjalan alueen vesihuollon kehittämisen isompia investointeja vaativat hankkeet, niiden alustavat investointikustannusarviot ja arvioitu toteutusaikataulu. Taulukossa 2 on esitetty investoinnit, kustannusarviot ja arvioidut toteutusaikataulut kuntakohtaisesti jaoteltuna. Kustannukset on arvioitu tämän työn yhteydessä ja ne ovat suuntaa-antavia, koska useimmista hankkeista ei ole vielä tehty suunnitelmia. Kustannusarviot tarkentuvat suunnittelun edetessä ja vesihuoltolaitosten tulee niiden perusteella päivittää investointiohjelmiaan. Jätevedenpuhdistamoiden arvioidut investointikustannukset perustuvat konsultin aiempaan kokemukseen toteutuneista kohteista. Joidenkin kustannusarvioiden perustana on ollut aiemmin laadittu puhdistamon saneerausarvio, mutta osin arviot on jouduttu tekemään hyvin vähäisten lähtötietojen pohjalta. Pienempien puhdistamoiden investointikustannukset on laskettu uuden rakentamisen yksikköhinnoilla, koska puhdistamoiden nykykunnon arviota ei ollut käytettävissä ja tarkasteluväli on niin pitkä. Laitosten saneeraustarpeesta tulee tehdä oma tarkempi selvitys ja aikataulutus milloin saneeraus on tarpeen. Myös asetettavat lupaehdot määrittelevät saneeraustarpeen laajuutta ja aikataulutusta.