Kuva 15. Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueelle rakennettavat uudet tiet (harmaalla). Nykyisiä tielinjauksia hyödynnetään mahdollisimman paljon ja uusia teitä rakennetaan vain niille kohdin, joilla nykyisiä linjauksia ei voida hyödyntää joko liian jyrkkien mutkien tai nousukulmien takia. Näin minimoidaan myös ympäristöön kohdistuvaa haittaa, mutta varmistetaan tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten turvallinen kuljetus perustuspaikoille. Alustavat tiesuunnitelmat perustuvat Kemijärven yhteismetsältä saatuun tietoon uusille tielinjauksille parhaiten soveltuvista kohdista sekä KAT Oy:n esisuunnitelmiin, jotka pohjautuvat tuulivoimaloiden toimittajien tievaatimuksiin. Uusissa tielinjauksissa on pyritty siihen, että niitä rakennetaan vain alueille, joilla ei ole nykyisiä linjauksia ja aina luontoarvot huomioiden. 51 (241)
4.4 Hankealueiden vaihtoehdot VE2 4.4.1 Kangaslamminvaara Kangaslamminvaaran hankealueen vaihtoehto VE2 koostuu 15 tuulivoimalaitosyksiköstä, joiden nimellisteho on 3 MW. Outovaaran laelle sijoittuu kolme tuulivoimalaa (nrot 1 3) korkeustasoille 245 280 mmpy ja Kangaslamminvaaralle seitsemän tuulivoimalaa (nrot 4 10) korkeustasolle 215 310 mmpy. Kummunvaaralle sijoittuu kolme voimalaa (nrot 11 13) korkeustasolle 240 345 mmpy ja Mikonvaaran laelle kaksi tuulivoimalaa (nrot 14 ja 15) korkeustasolle 235 240 mmpy. Tuulivoimaloiden sijoittuminen on esitetty Kuvassa 16. Kuva 16. Kangaslamminvaaran hankealueelle sijoitettavat tuulivoimalat vaihtoehto VE2. Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistot liitetään Isokero-Kursu 110 kv:n voimajohtoon. Liityntä vaatii uuden sähköaseman rakentamisen Isokero-Kursu voimajohtolinjan pylväsvälille 72 73. Kangaslamminvaaran tuulivoimalat liitetään sähköasemaan maakaapeleita pitkin, jotka on esitetty Kuvassa 17. 52 (241)
Kuva 17. Kangaslamminvaaran maakaapelointi VE2 ja uusi sähköasema. Vaihtoehdossa VE2 uusien teiden ja nykyisten teiden yhteispituus on 22 kilometriä. Nykyisten teiden osuus on 8,8 km ja uusien noin 13,3 km. Hankealueelle rakennettavat uudet tiet vaihtoehdolle VE2 on esitetty Kuvassa 18. 53 (241)
Kuva 18. Kangaslamminvaaran hankealueelle rakennettavat uudet tiet (harmaalla). Uusien tielinjausten suunnitteluperusteet ovat samat kuin vaihtoehdossa VE1. Nykyisiä tielinjauksia hyödynnetään mahdollisimman paljon ja uusia teitä rakennetaan vain niille kohdin, joilla nykyisiä linjauksia ei voida hyödyntää joko liian jyrkkien mutkien tai nousukulmien takia. Näin minimoidaan myös ympäristöön kohdistuvaa haittaa, mutta varmistetaan tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten turvallinen kuljetus perustuspaikoille. 4.4.2 Untamovaara Untamovaaran hankealueen vaihtoehto VE2 koostuu 11 tuulivoimalaitosyksiköstä, jotka ovat nimellisteholtaan 3 MW. Tuulivoimaloista seitsemän (nrot 4 8 ja 10 11) sijoittuu Untamovaaralle, korkeustasolle 295 335 mmpy. Tuulivoimaloista kolme sijoittuu Paloselän alueelle (nrot 1 3), korkeustasolle 255 275 mmpy. Yksi voimaloista (nro 9) on suunniteltu sijoitettavan Kiimavaaran alueelle korkeustasolle 290 mmpy. Tuulivoimaloiden sijoittuminen on esitetty Kuvassa 19. 54 (241)
Kuva 19. Untamovaaran hankealueelle sijoitettavat tuulivoimalat vaihtoehto VE2. Untamovaaran tuulivoimaloiden maakaapelit liittyvät 20 kv keskijännitelinjaan kytkinjakokaapin kautta. Uutta keskijännitejohtoa rakennetaan tällöin 6 7 km. Untamovaaran tuulivoimalat liitetään Isokero-Kursun 110 kv:n voimajohtolinjaan pylväsvälillä 72 73 uuden sähköaseman kautta, joka on yhteinen Kangaslamminvaaran tuulipuiston kanssa. Untamovaaran maakaapelointi ja liittyminen 20 kv keskijänniteilmajohtoon on esitetty Kuvassa 20. 55 (241)
Kuva 20. Untamovaaran maakaapelointi VE2 ja 20 kv keskijänniteilmajohto. Vaihtoehdossa VE2 uusien ja nykyisten, parannettavien teiden yhteispituus on 18,3 kilometriä. Tästä nykyisten teiden osuus on 9,3 km ja uusien 8,9 km. Uudet tiet on esitetty Kuvassa 21. 56 (241)
Kuva 21. Untamovaaran hankealueelle rakennettavat uudet tiet (harmaalla). Uusien tielinjausten suunnitteluperusteet ovat samat kuin vaihtoehdossa VE1. Nykyisiä tielinjauksia hyödynnetään mahdollisimman paljon ja uusia teitä rakennetaan vain niille kohdin, joilla nykyisiä linjauksia ei voida hyödyntää joko liian jyrkkien mutkien tai nousukulmien takia. Näin minimoidaan myös ympäristöön kohdistuvaa haittaa, mutta varmistetaan tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten turvallinen kuljetus perustuspaikoille. 4.4.3 Kuusivaara-Mömmövaara Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueen vaihtoehto VE2 koostuu yhdeksästä 3 MW:n tuulivoimalaitosyksiköstä. Tuulivoimayksiköt sijoittuvat neljän vaaran alueella noin 350 1900 metrin päähän toisistaan. Kauimmaisten voimalayksiköiden välinen etäisyys tulisi olemaan noin 3,1 km. Mömmövaaran laelle sijoittuu kolme tuulivoimalaa (nrot 1 3), korkeustasolle 295 315 mmpy. Kuusivaaran laelle sijoittuu neljä tuulivoimalaa (nrot 4 7), korkeustasolle 320 335 mmpy. Vitsavaaran alueelle sijoittuu yksi tuulivoimala (nro 9), korkeustasolle 340 345 mmpy. Välivaaran 57 (241)
alueelle on suunniteltu sijoitettavan myös yksi tuulivoimala (nro 8). Voimala sijoittuisi korkeustasolle 320 mmpy. Tuulivoimaloiden sijainnit on esitetty Kuvassa 22. Kuva 22. Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueelle sijoitettava tuulivoimalat vaihtoehto VE2. Kuusivaara-Mömmövaaran tuulivoimalat liitetään Jumisko-Pirttikosken 110 kv:n voimajohtolinjaan. Liityntä vaatii uuden sähköaseman pylväsvälille 16 17. Tuulivoimalat yhdistetään sähköasemaan maakaapeleita pitkin, jotka on esitetty Kuvassa 23. Uutta 110 kv voimajohtoa ei tarvitse rakentaa. 58 (241)
Kuva 23. Kuusivaara-Mömmövaaran maakaapelointi VE2 ja uusi sähköasema. Vaihtoehdossa VE2 uusien teiden ja nykyisten, parannettavien teiden osuus on 11 km. Tästä nykyisten teiden osuus on 1,5 km ja uusien 9,5 km. Uusien tielinjausten suunnitteluperusteet ovat samat kuin vaihtoehdossa VE1. Uudet tiet on esitetty Kuvassa 24. 59 (241)
Kuva 24. Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueelle rakennettavat uudet tiet (harmaalla). Nykyisiä tielinjauksia hyödynnetään mahdollisimman paljon ja uusia teitä rakennetaan vain niille kohdin, joilla nykyisiä linjauksia ei voida hyödyntää joko liian jyrkkien mutkien tai nousukulmien takia. Näin minimoidaan myös ympäristöön kohdistuvaa haittaa, mutta varmistetaan tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten turvallinen kuljetus perustuspaikoille. 60 (241)
5 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Suomessa tulee eniten talvikuukausina ja selvästi vähemmän kesäkuukausina. Lapin tuntureilla tuulen keskinopeus on 7 9,5 m s-1. (Ympäristöministeriö 2005) Tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa. Nopeus riippuu maaston korkeuseroista, maaston rosoisuudesta ja ilman termisestä tasapainotilasta. Maaperän rosoisuus tarkoittaa maanpinnan ominaisuuksia, kuten kasvillisuutta. Myös kaupunkialueet, jyrkkäseinäiset rinteet tai korkeiden metsien reuna-alueet muodostavat rosoisen alustan. (Tuuliatlas 2010) Tuuliolosuhteet tuntureilla Suomen tuuliatlaksen (2010) mukaan tuntureilla tuulee talvikuukausina voimakkaammin kuin ympäröivillä tasamailla. Tuntureilla vuotuinen keskituulen nopeus on 8,5 9,5 m s-1. Tunturin laella tuulen nopeus voi olla 20 m s-1 kun se ympäröivällä tasamaalla on vain 3 4 m s-1. Talven tuulisuutta tuntureilla selittää inversiotilanne eli käänteinen lämpötilan muutos. Tällöin lämpötila ja tuulen nopeus kasvavat ylöspäin mentäessä. Tuulen nopeus tunturin laella on sama kuin vapaan ilmakehän geostrofinen tuuli tai jopa 2 5 m/s suurempi, kun tunturin laelle osuu alailmakehän suihkuvirtaus. Myös tunturin aiheuttama mäkivaikutus lisää tuulen nopeutta. Mikäli tuuliolosuhteita tunturin laella kuvataan perinteisellä WAsP -mallinnuksella, jossa lähtötietoina käytetään alavan maan sääaseman tuulitietoja, johtaa se tunturin laella vallitsevan keskituulen nopeuden huomattavaan aliarvioimiseen. (Tuuliatlas 2010) 5.1 Tuulivoimalat Tuulivoimalan toimintaperiaate on tuulen liike-energian muuttamista generaattorin avulla sähköksi. Tuotettu sähkö syötetään sähköverkkoon tai varastoidaan akkuihin. Yleisin eri tuulivoimalatyypeistä on vaaka-akselinen kolmilapainen malli. Tuulivoimalan pääkomponentit ovat torni eli jalusta, roottori lapoineen ja konehuone (Kuva 25). Tuulivoimalayksikön tehon ollessa 3 MW on tuulivoimalan napakorkeus 80 120 metrin välillä ja roottorin halkaisija noin 88 115 metriä. Tuulivoimalan tornin alaosan halkaisija on noin 4 5 metriä. Torniosa on yleensä putkirakenteinen terästorni. Tuulivoimala käynnistyy, kun tuulen nopeus ylittää 3 m/s. Nimellistehonsa tuulivoimala saavuttaa tuulen voimakkuudella 13 14 m/s, josta 25 m/s tuulen nopeuteen saakka voimala tuottaa sähköä vakioteholla (Motiva 1999). 5.1.1 Tuulivoimalan rakenteet YVA-selostuksessa esitetyt mallinnukset ja vaikutusarvioinnit perustuvat tuulivoimalamalliin, jonka tornikorkeus on 120 metriä ja roottorin halkaisija 109 metriä. 61 (241)
Kuva 25. Tuulivoimalan pääkomponentit. 5.1.2 Tuulivoimaloiden sijoittelu Tuulivoimaloiden roottorit aiheuttavat pyöriessään ilmavirtauksia, joiden vuoksi tuulivoimaloiden väliin pitää jättää riittävästi välimatkaa tehohäviöiden ja liikakuormituksen välttämiseksi. Tuulivoimaloiden sijoittelussa voidaan lähtökohtana pitää sitä, että yksittäisten tuulivoimalayksiköiden välinen etäisyys toisistaan on vähintään viisi kertaa roottorin halkaisija, jolloin 3 MW:n kokoluokassa voimaloiden välinen minimietäisyys on noin 450 metriä. Kemijärven tuulipuistohankkeiden alustavissa suunnitelmissa tuulivoimalayksiköiden väli tulisi olemaan minimissään 500 metriä. Tuulivoimaloiden sijoittelussa on suosittu usein geometrisiä muotoja. Voimaloita on sijoiteltu riveihin, joissa on tasavälit, kolmioista tai neliöistä koostuviin kuvioihin tai ympyrämuodostelmiin (Weckman 2006). 5.1.3 Tuulipuiston maanrakennustyöt Tuulipuistojen rakentaminen vaatii erilaisia maanrakennustöitä tuulivoimaloiden perustusten, teiden, sähkökaapelien, maadoitusten, datakaapelien, keskijännitelinjojen ja sähköasemien rakentamisen myötä. Maa alueilla tuulivoimalat perustetaan joko maanvaraisesti betonilaatan päälle tai jos maaperä on pehmeää, niin tuulivoimaloiden perustus täytyy paaluttaa. Maavarainen laatta 3 MW:n tuulivoimaloissa on tyypillisesti kokoluokkaa 15 x 15 20 x 20 metriä ja tornin alaosan halkaisija 4 5 metriä. 62 (241)
Voimaloiden kuljettamiseksi sijoituspaikoilleen tulee nykyisiä metsäautoteitä vahvistaa ja leventää. Tämän lisäksi rakennetaan uudet tiet jokaiselle voimalapaikalle, jotta voimalan osat saadaan kuljetetuksi paikoilleen. Teiden tulee olla riittävän leveitä, vapaaleveyden tulee olla 15 metriä. Tuulivoimalat liitetään valtakunnan sähköverkkoon sähköaseman kautta. Sähköasema tarvittavine rakenteineen vaatii noin 5 000 m²:n alan. Aidatun alueen koko on 200-1000 neliömetriä. Lisäksi maastoa pitää tasoittaa ja poistaa kasvillisuus aidan ulkopuolelta muutaman metrin matkalta. Rakentamisaika on 1-6 kuukautta. Koko sähköaseman alueelle on upotettava maahan mm. maadoitusruudukko. Lisäksi perustusten ja suoja altaiden rakentaminen, kentän kuivatusjärjestelmien ja muuntajien öljynkeräysaltaiden rakentaminen vaativat maanrakennustöitä. Kemijoki Aquatic Technology Oy on suorittanut porakonekairauksia ja maatutkaluotauksia maapeitteen paksuuden ja rakennettavuuden määrittämiseksi. Kallionäytekairauksia ei hankkeen tässä vaiheessa ole vielä tehty. Lopullisia perustusvaihtoehtoja ei myöskään ole valittu. Alustavien maatutkaluotausten ja geologisten tutkimusten perusteella Kemijärvellä tullaan käyttämään kalliovaraisia perustuksia, mikä tarkoittaa, että tuulivoimalan torni ankkuroidaan kallioon. Mikäli tuuliturbiinin napakorkeus on 130 metriä ja käytetään kalliovaraista perustusta, säästetään betonia 2/3 osaa verrattuna maavaraiseen perustukseen. Kuvassa 26 on esitetty tuulivoimalan perustustyyppikuva. (KAT 2011) 63 (241)
Kuva 26. Tuulivoimalan perustustyyppikuva. (KAT 2011) Perustuslaatta tulee jäämään rakennetun ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Perustuksen keskipilarista tulee näkymään ylin 0,3 1,0 metrin osuus maanpinnan yläpuolella. (KAT 2011) 5.1.4 Tuulivoimalan kuljettaminen ja pystyttäminen Tuulivoimala kuljetetaan osissa ja osat kootaan nostopaikalla isompiin kokonaisuuksiin, jotka nostetaan paikalle suurehkolla nosturilla. Voimalan pisimmät yksittäiset osat ovat roottorin lavat (noin 50 m). Roottori kootaan maassa ja lavat liitetään siihen. Yhdellä nosturilla voidaan pystyttää keskimäärin kolme voimalaa viikon aikana. 3 MW:n kokoluokan tuulivoimalan pystyttäminen edellyttää laitetoimittajan vaatimukset täyttävän tasaisen alueen pystyttämispaikan ympärille. Jokaisella tuulivoimalan toimittajalla on omat vaatimuksensa alueen koosta. Yli metrin korkuinen kasvillisuus, noin 60 metrin säteellä rakennuspaikasta, on kaadettava kolmesiipisen roottorin nostamisen mahdollistamiseksi. Yhden tuulipuiston rakentaminen kestää arviolta 12 15 kuukautta. Rakentamisaikataulu on riippuvainen mm. tuulivoimalatoimittajien mahdollisuuksista toimittaa tarvittava määrä voimaloita. 64 (241)
5.1.5 Tuulivoimaloiden huolto ja ylläpito Toimiva tuulivoimala tyypillisesti vaatii pari ennakkohuoltoa vuodessa, jonka kesto on 2 3 päivää. Ennakoiva huolto minimoi muita huoltokäyntejä. Yleensä ennakoimattomia huoltoja tulee 1 2 vuodessa. Tuulipuistoissa huoltokäyntien määrää ei voi suoraan kertoa turbiinien määrällä, koska toisinaan samalla käynnillä voidaan tarkistaa enemmän kuin yksi turbiini. (Winwind 2011) 5.1.6 Jäänmuodostumisen vaikutus energiatehokkuuteen Jäätä muodostuu tuulivoimalan lapoihin, kun tunturin laki on pilvien peittämä ja lämpötila laskee alle 0 asteen. (TKK) Jään kertyminen tuulivoimalan lapoihin aiheuttaa tuotannon pienenemistä, koska noste- ja vastusvoimat muuttuvat. Jäätyminen aiheuttaa nosteen pienenemistä ja vasteen kasvamista. (VTT 1998) Jäätymisen aiheuttaman tehohävikin on laskettu olevan 1 % vuosittaisesta tehosta. Jäätymiseen voidaan kuitenkin varautua varustamalla voimalan automatiikka siten, että se antaa hälytyksen jäänmuodostuksesta ja pysäyttää voimalan tarvittaessa. Jäätymisen aiheuttama tehohävikki voidaan myös ennakoida siten, että mittausjärjestelmä pysäyttää voimalan ennen kuin jäätä muodostuu. Jään irtoaminen tuulivoimalan lavoista aiheuttaa vaaratekijän, sillä jää voi lentää satojakin metrejä. Tätä riskiä voidaan myös pienentää jääanturilla, joka pysäyttää voimalan tarvittaessa. Myös lapalämmitys estää jäänmuodostumisen lapoihin. Jäänmuodostuksen takia tapahtuva voimalan pysäyttäminen ja uudelleen käynnistäminen voidaan tehdä kauko-ohjattuna tai paikallisesti. (Winwind) 5.2 Tuulipuiston purkaminen Tuulivoimaloiden tekninen käyttöikä on noin 25 vuotta. Tämän jälkeen voimalat joko uusitaan tai tuotanto päättyy. Tuotannon päättyessä voimalat puretaan kokonaisuudessaan, komponentit kuljetetaan pois ja perustukset maisemoidaan. Vain perustuslaatat jäävät paikoilleen, mutta ne ovat niin matalia, että kasvillisuus peittää ne. Pidemmällä aikavälillä tuulivoimalat eivät jätä nähtäviä merkkejä ympäristöönsä. Tuulivoimaloiden käytöstä poiston vaikutukset ovat samanlaisia kuin rakentamisen aikaiset vaikutukset. Tuulivoimaloiden purkaminen aiheuttaa jonkin verran melua ja komponenttien kuljettaminen lisää liikennettä hankealueilla ja niiden ympäristössä. 5.3 Hankkeen sähkötekninen kuvaus Hankeen sähköteknisestä kuvauksesta vastaa Empower Oy, joka on myös laatinut sähkölinjakartat hankealueista. 5.3.1 Alueelliset sähköverkot Fingrid laatii alueen sähkönsiirtoverkkojen kokonaistarpeet ja periaatteelliset ratkaisut yhtenä kokonaisuutena yhteistyössä alueelle voimantuotantoa suunnittelevien tahojen kanssa. Suunnitellut tuulipuistot liitetään 110 kv jännitteiseen Koillis-Lapin Sähkö Oy:n ja PVO Alueverkko Oy:n alueverkkoihin. Kemijoki Oy omistaa Kemijärven alueen 110 kv verkkoa, johon Koillis-Lapin Sähkö Oy:n alueverkko liittyy. Alueverkkoyhtiöt vastaavat Fingrid Oyj:n suuntaan kantaverkon liittymisvaatimusten täyttymisestä kantaverkon liityntäpisteissään. (Fingrid 12.1.2011) Kemijoki Oy:llä on Kemijärven alueella kaksi 220 kilovoltin voimajohtoa. Toinen näistä kulkee välillä Pirttikoski-Vanttauskoski ja toinen välillä Pirttikoski-Seitakorva. Voimajohdot ovat tuotantojohtoja eli tarkoitettu vain voimalaitosten tarpeisiin. Voimajohtoihin liittyminen vaatii neuvottelut Kemijoki Oy:n kanssa. 65 (241)
Kemijoki Oy omistaa myös 110 kilovoltin verkkoa Kemijärven pohjoispuolella. Koillis-Lapin Sähkö Oy:n alueverkko liittyy tähän Kemijoki Oy:n omistamaan verkkoon. PVO Alueverkko Oy:n omistama 110 kilovoltin voimajohto kulkee välillä Jumisko-Pirttikoski. Koillis-Lapin Sähkö Oy:n omistamista alueverkoista (Taulukko 5) Isokero-Pelkosenniemi on rakenteilla ja valmistuu kesällä 2011. Sen pituus tulee olemaan 45 km. Tekniset tiedon mukaan virtajohtimet ovat 2*Duck ja ukkosköydet Sustrong. Pyhätunturin 110 kv johto on suunnittelussa ja valmistuu kesällä 2012. Pituus 11 km, virtajohtimet ovat Duck, ukkosköydet Sustrong. (Koillis Lapin Sähkö Oy, sähköposti 17.3.2011) Taulukko 5. Koillis Lapin Sähkö Oy:n alueverkot Kemijärvellä. Johto-psa pituus km virtajohtimet pituus km Hanhikoski-Honkakero 5,44 Ostrich 1,194 Kemijärven sellu - Isokero 0,4 Duck 0,4 Isokero-Kursu 32,24 Ostrich 6,14 Kursu-Salla 24,4 Duck 24,4 Kokkosniva-Pelkosenniemi 18,509 Turku 5,491 Permantokoski-Hanhikoski 58,6 Ostrich 58,6 Hanhikoski-Kemijärven Sellu 16,5 Ostrich 7,6 1,6 Piper 9,0 5.3.2 Tuulipuistojen liittyminen alueellisiin sähköverkkoihin Kuusivaaran-Mömmövaaran tuulipuisto liitetään yhdellä sähköasemalla PVO Alueverkko Oy:n 110 kv johtoon (Jumisko-Pirttikoski). Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistot liitetään yhdellä sähköasemalla Koillis-Lapin Sähkö Oy:n 110 kv johtoon (Isokero-Kursu). 5.3.3 110 kv sähköasema 110 kv verkon liityntäpisteisiin rakennetaan sähköasemat Kuusivaara Mömmövaaran ja Kangaslamminvaaran tuulipuistojen alueille olemassa olevien 110 kv ilmajohtojen viereen. Sähköaseman tärkeimmät komponentit ovat: Muuntaja, jolla keskijännite (20 tai 30 kv) muunnetaan 110 kv jännitteeksi 110 kv kytkinlaitos, jonka kautta muuntaja on liitetty 110 kv sähköjohtoon Asemarakennus, jossa oleviin keskijännitekennoihin tuulivoimaloilta tulevat ilmajohdot ja maakaapelit kytketään. Lisäksi sähköasemalla mitataan tuulivoimaloiden tuottaman sähköenergian määrä. Kuusivaara-Mömmövaaran, Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistojen liittäminen 110 kv sähköverkkoon ei vaadi uusien 110 kv johtojen rakentamista. Kangaslamminvaaran ja Isokeron sähköasemien välisen 110 kv voimajohdon siirtokapasiteettia joudutaan mahdollisesti kasvattamaan. 66 (241)
5.3.4 Tuulipuiston sisäinen sähköverkko Jokaisella tuulivoimalalla on oma muuntaja, jossa voimalan generaattorijännite muunnetaan keskijännitteeksi. Muuntaja sijaitsee voimalan sisällä tai voimalan lähellä erillisessä rakennuksessa. Tuulivoimalat kytketään 110 kv sähköasemalle keskijännitejohdoilla tai -kaapeleilla. Keskijännitemaakaapelit pyritään asentamaan puiston alueella kulkevien teiden viereen. Asennustyö tehdään pääosin teiden rakentamisen yhteydessä. Kaapelit asennetaan vähintään 0,7 metrin syvyyteen. Mikäli asennussyvyys on tätä pienempi tai asennuspaikka asettaa erityisvaatimuksia, kaapelit suojataan erikseen asennettavilla kaapelisuojilla. Kaapeliojan leveys on noin yksi metri. Kaapeliojasta kaivettu maa läjitetään kaivannon viereen ja maa-aines käytetään mahdollisuuksien mukaan kaapeliojan täytössä. 5.3.5 Untamovaaran ja Kangaslamminvaaran välinen 20 kv keskijänniteilmajohto Untamovaaran tuulipuistolle ei rakenneta omaa 110 kv sähköasemaa. Tämän takia Untamovaaran tuulipuistosta rakennetaan keskijänniteilmajohto Kangaslamminvaaran tuulipuiston sähköasemalle. Untamovaaran tuulivoimalat yhdistetään 20 kv keskijänniteilmajohtoon kaapelijakokaapin kautta. Kaapelijakokaappityyppistä ratkaisua pyritään ensisijaisesti käyttämään tuulipuiston sisäisessä keskijännitemaakaapeliverkossa. Kaapin koko on noin 1 m (k) x 1 m (l) x 0,5 m (s). Kaapelijakokaappien sijainti ja tarkempi tyyppi tarkentuu varsinaisen suunnittelun aikana. Untamovaaralta Kangaslamminvaaralle rakennettavan keskijänniteilmajohdon pituus on 6 7 kilometriä. Ilmajohdossa käytetään puupylväitä, joiden korkeus on tyypillisesti 8 13 metriä. Pääosin käytetään yksipylväsrakenteita. Kulmissa käytetään tukirakenteina metallisia vaijereita ja mahdollisesti kaksipylväsrakennetta. Pylväspaikkojen väli on noin 50 metriä ja johtokadun leveys tyypillisesti 10 metriä. Karttatarkastelun perusteella vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat molemmat yhtä todennäköisiä vaihtoehtoja johdon todelliseksi reitiksi. Lopullinen reitti suunnitellaan maastotarkastelun perusteella. Lisäksi reittiin vaikuttavat merkittävästi kiinteistöjen omistajien kanssa käytävät maankäyttösopimusneuvottelut. Yleisellä tasolla keskijänniteilmajohdon reittiin vaikuttavat asiat: 1. Luontoarvot, suojelualueet jne. 2. Viranomaisten asettamat vaatimukset: Esimerkiksi tien ylitys- ja alituskohdat, jos kyseessä ei ole yksityistie. 3. Maanomistajien kanssa käytävät neuvottelut: Johdon sijoittamiselle on saata lupa kiinteistön omistajalta. 4. Teknistaloudelliset asiat 5.3.6 Tuulivoimaloiden sähköasennukset, testaukset ja koekäytöt Tuulivoimaloiden sähköistys- ja käyttöönottovaiheessa saatetaan voimala mekaanisten asennusvaiheiden jälkeen sellaiseen tilaan, että voimala on valmis tuottamaan sähköä. Käyttöönottotoimilla ja testiajoilla varmistetaan voimalan toimivuus kaikissa tilanteissa. 67 (241)
Tuulivoimaloiden sähköasennukset Tuulivoimaloiden sähköasennuksissa saatetaan voimalan sähkölaitteistot toimintakuntoon niin, että voimalan käyttöönotto ja testausvaihe voidaan aloittaa. Sähkölaitteistoon kuuluvat sekä ns. normaalit sähkölaitteistot, kuten voimalan valaistus ja pistorasiat, että voimalan kunnossapidossa tarvittavat laitteet, kuten nostin. Lisäksi sähkölaitteistoasennuksiin lukeutuu myös voimalan tuotannossa vaadittavia komponentteja. Tuulivoimalan käyttöönotto Tuulivoimalan käyttöönottovaiheessa testataan kuinka voimala toimii kokonaisuutena tehtaalta tulon jälkeen. Tällöin testataan, että voimalan automaatiojärjestelmä ja komponenttien toimivuus on toivotulla tasolla. Tämän vaiheen yksi tärkeimmistä testauskohteista on voimalan turvajärjestelmät. Turvajärjestelmien on toimittava aukottomasti, jotta voimalan käyttö olisi mahdollisimman turvallista koko sen elinkaaren ajan. Tuulivoimaloiden testiajot Automaatiojärjestelmän ja komponenttien käyttöönoton jälkeen siirrytään tuulivoimaloiden testiajoihin. Niillä varmistetaan voimalan toimivuus tuulisähköntuotantoon. Testiajossa tuulivoimala käynnistetään ja annetaan käydä testiohjelmassa määritettyjen aikojen verran. Ohjelmat ja niiden kesto vaihtelevat valmistajasta riippuen. Testiajojen sujuessa ongelmitta, voidaan voimala todeta toimivaksi tuulisähkön tuotantoon. 68 (241)
6 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT JA LÄHTÖKOHDAT VAIKUTUSALUEIKSI 6.1 Arvioinnin kohdentaminen ja arviointimenetelmät Ympäristövaikutusten arviointi kohdennetaan tärkeinä pidettyihin ympäristövaikutuksiin, jotka Kemijärvellä ovat maisemakuvan muutos ja vaikutus luonnon ympäristöön sekä alueiden virkistyskäyttöön. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta saaduissa yleisömielipiteissä edellä mainitut asiat nousivat esiin. Arvioinnin pohjana toimivat hankealueilta tehdyt selvitykset, karttamateriaali, kirjallisuuslähteet sekä paikallistieto. Hankealueilla toteutettiin linnusto- ja kasvillisuusselvitykset kesällä 2010. Toukokuussa 2011 järjestettiin kaksi pienryhmäkeskustelutilaisuutta, joissa saatiin arvokasta paikallistietoa huomioitavista asioista. Myös YVA-ohjelman yleisötilaisuus ja siitä saatu palaute on huomioitu arvioinnin kohdentamisessa. 6.2 Arvioitavat ympäristövaikutukset Tässä arviointiselostuksessa arvioidaan Kemijärvelle suunnitteilla olevien tuulivoimahankkeiden rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia välillisiä ja välittömiä ympäristövaikutuksia YVA-lain ja - asetuksen edellyttämällä tavalla. Ympäristövaikutukset ovat YVA-lain mukaan hankkeen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia, jotka voivat kohdistua ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen ja eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä edellisten tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tässä YVA-selostuksessa esitetään tuulivoimaloiden ja niihin liittyvien uusien teiden ja sähköasemien rakentamisen osalta hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen maisemaan ja kulttuuriympäristöön luonnonvaroihin ja virkistyskäyttöön maa- ja kallioperään sekä vesistöihin liikenteeseen ja meluun yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön työllisyyteen ja aluekehitykseen taloudellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin päästöihin, ilmanlaatuun ja ilmastoon eri hankkeiden yhteisvaikutuksiin 69 (241)
Kaikkiin arvioitaviin vaikutustarkasteluihin liittyy nykytilan kuvaus, johon vaikutuksia verrataan. Pääpaino vaikutustarkastelussa on merkittävillä vaikutuksilla, joita ovat muun muassa vaikutukset maisemaan, linnustoon, rakentamisalueiden kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Ympäristövaikutusten arvioinnin alueellinen laajuus ja merkittävyys vaihtelevat tarkasteltavan ympäristövaikutuksen mukaan ja ovat erilaisia esimerkiksi melua, luontoa ja maisemaa tarkasteltaessa. Vaikutusalueen laajuus riippuu vaikutuksen luonteesta ja vaikutusmekanismista (leviämistavasta) sekä kumuloituvista ja yhteisvaikutuksista muiden hankkeiden kanssa. Joitakin vaikutuksia kuten vaikutukset alueen kasvillisuuteen ja linnustoon, arvioidaan hankealuekohtaisesti. Taloudellisia ja sosiaalisia sekä aluekehitykseen liittyviä vaikutuksia tarkastellaan kokonaisuutena kaikkien kolmen alueen osalta. Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia selvitettiin pienryhmäkeskusteluissa, jotka järjestettiin Kemijärvellä 24-25.5.2011. Keskusteluja ja niiden tuloksia on esitelty tarkemmin luvussa 15.1. Tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset rakentamisen, toiminnan ja toiminnasta poiston aikana, niin luontoon, eläimiin kuin ihmisiin ja elinkeinoihin, tarkastellaan hankealueilla, mutta myös alueiden ulkopuolella. Hankealueiden ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia ovat tuulivoimaloiden rakentamisen aikainen melu ja liikennevaikutus, voimaloiden kunnossapito- ja huoltotoimenpiteisiin liittyvä liikenne sekä toiminnan loputtua voimaloiden purkamisen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Hankkeen suurimmat luontoarvoihin sekä maisemakuvaan liittyvät vaikutukset tapahtuvat noin 5 kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Tätä etäämmällä tuulivoimaloiden näkyvyys maisemassa heikkenee, sillä ympäröivät vaarat ja kasvillisuus peittävät näkyvyyttä. Hankealueet ja niitä ympäröivä 5 kilometrin vyöhyke on esitetty Kuvassa 27. 70 (241)
Kuva 27. Hankealueet ja niitä ympäröivä 5 km etäisyysvyöhyke. 71 (241)
7 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN 7.1 Arvioinnin kohdentaminen ja arviointimenetelmät Tuulivoimaloita voi rinnastaa muihin suuriin ihmisen toteuttamiin rakennelmiin kuten tehdasrakennuksiin, piippuihin ja voimajohtolinjoihin. (Weckman 2006) Tuulivoimarakentamisen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat maisemaan ja keskeinen tekijä maisemavaikutusten arvioinnissa on sijaintialueen herkkyys. Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia, mikäli se tapahtuu luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaalla alueella. Mutta oikein sijoitettuna tuulivoiman vaikutukset voidaan rajata visuaalisiin maisemavaikutuksiin. (Ympäristöministeriö 2011) Maisemavaikutusten arviointi perustuu hankealueilta otettuihin valokuviin ja niistä tehtyihin havainnekuviin, vierailuun Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran hankealueilla 25.5.2011 sekä yleisömielipiteissä huomioituihin asioihin. Tavoitteena on hahmottaa maisemakuvan muutosta Kemijärven ympäristössä. Maisemakuvan muutosta arvioidaan kohdealueittain, jotka on esitetty Taulukossa 6. Havainnekuvat pyrkivät esittämään miltä maisema näyttää, kun tuulivoimalat on sijoitettu hankealueille, havainnollistaen siten maisemakuvan muuttumista. Havainnekuvasovitteet on tehty maisemamuutoksen kohdealueilta, joilta aukeaa esteettömiä näkymiä hankealueille. Arvioinnin tukena on käytetty kirjallista lähdemateriaalia maisemasta ja maiseman muutoksesta. Maisemakuvan muutoksen arviointi on haasteellista, koska siinä ei voi käyttää määrällisiä muuttujia. Maisemavaikutusten arvioinnissa on yritetty huomioida hankkeiden vaikutus Kemijärven alueen maisemakuvaan; miten tuulivoimalat näkyvät katsojalle niillä kohdin, joilla kemijärveläiset ja matkailijat liikkuvat. Arvioinnissa tuulivoimaloiden napakorkeus on 120 metriä ja roottorin halkaisija 109 metriä. Maisema on myös osa kulttuurihistoriaa. Paikallisille ihmisille maisemaan liittyy muistoja ja juuri kokemukset, tapahtumat ja kohtaamiset tekevät maisemasta kauniin, ei se, onko maisema viihtyisä vai ei. Maisema on myös hetki, jossa elämme. Ihmisen toiminta muovaa maisemaa, se voi hävittää mennyttä, mutta myös luoda tulevaa. (Ympäristö 2008) Kulttuuriympäristö on muotoutunut vuosisatojen saatossa ja jokainen aikakausi on jättänyt siihen oman kerrostumansa. Tuulivoimaloiden rakentaminen luo tulevaisuuden kulttuuriympäristöä ja jättää siihen tämän päivän kerrostuman. Taulukko 6. Maisemavaikutusten kohdealueet Kangaslamminvaara, Untamovaara Joutsijärven kylä Puikkolan kylä Soppelan kylä Kemijärven veneily Suomun matkailukeskus Kuusivaara-Mömmövaara Lehtolan kylä Askanselkä Rytilahti 72 (241)
7.2 Yleistä tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron elementtien näkyvyydestä ja maisemavaikutuksista Tuulivoimalat ovat maisemassa erottuvia elementtejä. Selkeällä ja kuivalla säällä tuulivoimaloista erottaa 5 10 kilometrin säteellä roottorin lavat, joiden näkyvyyttä pyörimisliike vielä korostaa. Paljaalla silmällä katsottaessa lapoja ei voi enää havaita 15 20 kilometrin etäisyydellä. Torni erottuu ihanteellisissa oloissa 20 30 kilometrin päähän (Weckman 2006). Tuulivoimala erottuu maisemastaan lähes aina, mutta näkyvyys maisemasta on riippuvainen tuulivoimalan sijoituspaikasta ja sen ympäristöstä. Metsäisessä maisemassa tuulivoimalasta näkyvät torni, roottori eli lapojen muodostama kokonaisuus, konehuone ja napa. Perustukset, kaapeliyhteys muuntamoon ja sähkönsiirtoverkkoon ovat lähes täysin näkymättömissä. Erityisesti lyhyiden etäisyyksien kohdalla metsä katkaisee näkymän tuulivoimalan ja katsojan välillä. Pohjoismaissa toteutettujen maisemaselvitysten pohjalta etäisyys, jolla tuulivoimalan maiseman hallitsevuus vähenee, on 5 7 kilometriä. (Weckman 2006) Sähkönsiirtoon liittyvien elementtien näkyvyys maisemassa on paikallinen ja riippuvainen siinä käytetyistä johtimista ja sähköasemista. Tämän hankkeen tuulipuistojen sisäinen sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleita pitkin, joiden rakentaminen vaatii kasvillisuuden poiston kaapelin sijoituskohdasta. Tämä maisemavaikutus havaitaan vain paikallisesti hankealueella. Sähkönsiirto sähköverkkoon tapahtuu ensin maakaapeleita pitkin sähköasemalle, kuten Kangaslamminvaaralla ja Kuusivaara-Mömmövaaralla tehdään. Untamovaaralla tuulivoimaloiden maakaapelit yhdistyvät kytkinjakokaappiin, johon kytkeytyy 20 kv keskijänniteilmajohto. Untamovaaran ja Kangaslamminvaaran välisen 20 kv keskijänniteilmajohdon vaatima johtokäytävä on 10 metriä leveä. Johto ei vaadi erikseen reunavyöhykkeitä. Keskijänniteilmajohdon rakentaminen vaatii kasvillisuuden perkaamista johtolinjan kohdalta. Tuulivoimaloiden hankealueille ei tarvitse rakentaa uutta 110 kv voimajohtoa. 7.3 Maisemakuvalliset ja kulttuurihistorialliset arvot 7.3.1 Maiseman herkkyys Maiseman herkkyyteen eli siihen, miten hyvin maisema kestää tuulivoimaloiden sijoittamisen siihen, vaikuttavat niin esteettiset kuin maiseman kokemiseen liittyvät tekijät. (Weckman 2006) Pienipiirteinen maisema, joka on usein mantereelle rakennettavien tuulivoimaloiden maisemaalue, on visuaalisesti herkkää ympäristöä. Toisaalta tällaisessa maisemassa esiintyvät korkeusvaihtelut luovat katvevaikutuksia. (Weckman 2006) Kemijärvellä vaaramaiseman korkeuserot ja vaarojen sijoittuminen lomittain maisemaan, antavat maisemalle omaleimaisen luonteen estäen samalla suoria näkymiä monille alueille. Kemijärven vaaramaisemaa ei suoraan voida luokitella pieni- tai suuripiirteiseksi maisemaksi, se on yhdistelmä näistä. Vaarat ovat suuripiirteisiä ja hallitsevat maisemaa. Esimerkiksi Kemijärven selällä katsojaa ympäröivät vaarat. Kaukomaisema piirtyy yhtenäisenä eikä siinä ole havaittavissa ihmistoiminnan aiheuttamaa muutosta. Tuulivoimaloiden sijoittelussa korkeusvaihteluita ja katvevaikutuksia voidaan hyödyntää ja tuulivoimaloiden visuaalinen vaikutus ulottuukin pienipiirteisessä maisemassa rajatummalle alueelle kuin avoimessa maisemassa. (Weckman 2006) Maiseman voidaan katsoa sietävän paremmin uusia rakennelmia, kuten tuulivoimaloita, jos alue, johon ne sijoitetaan, on ennestään ihmistoiminnan muokkaama (Weckman 2006). Kemijärven hankealueet ovat metsätalouskäytössä ja niiden puustoa hakataan alueille tehtyjen hakkuusuun- 73 (241)
nitelmien mukaisesti. Metsätalouskäytön tuloksena hankealueilla on maisemakuvassa näkyviä avohakkuualueita. Hankealueiden lakialueille ei myöskään sijoitu rakennelmia kuten teleliikennemastoja. Maisemaan liittyy myös odotuksia ja asenteita. Virkistysalueena toimivan alueen maisema on visuaalisesti korostunut. Tämä voi aiheuttaa ristiriidan tuulivoiman rakentamisen ja alueen virkistyskäytön välille. Koska tuulivoiman rakentaminen ei rajoita alueen käyttöä, on ristiriita visuaalinen. (Weckman 2006) 7.3.2 Kemijärven maisemakuva ja maisemarakenne Kemijärvi kuuluu maisemamaakuntajaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun, jonka maisemia hallitsevat melko jyrkkäpiirteiset maastonmuodot ja jokivarsien asumusmaisemat. Alueelle ovat tyypillisiä laajat jyrkästi kumpuilevat vaara-alueet. Maaperä on yleensä moreenia, mutta kallioalueitakin on melko runsaasti. Kemijärven tienoilla sijaitsevat harjujaksojen yhteydessä sijaitsevat kumpumoreenialueet ja kamesmaastot ovat maisemallisesti huomattavia. Asutus sijoittuu jokien rannoille ja jokilaaksoihin. Asutusta on myös alueen melko runsaslukuisten järvien rannoilla. Useimmat pienemmistä järvistä ovat kuitenkin asuttamattomia sijaiten vaarojen välisillä metsä- ja suoerämailla. Pienialaisia soita on kohtalaisesti. Kasvillisuuden osalta alue on pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. Metsät ovat karuja, variksenmarja-puolukkatyypin ja variksenmarja-mustikkatyypin mäntyvaltaisia sekametsiä. Paikoin puustossa saattaa kuitenkin olla runsaastikin lehtipuita. Kaiken kaikkiaan kasvillisuus on karua. Rehevämpiä alueita on jokivarsien laaksoissa ja rannoilla, johon sijoittuvat myös viljelykset. Kemijärven keskusta sijoittuu Kemijoen ja Kemijärven rantaan. Kaupunkia ympäröivät vaaramaisemat ja sen ympärille levittäytyy noin 40 vaarahuippua, jotka ovat reilun 200 metrin korkuisia. Kemijärven keskustasta Isokylään päin katsottaessa avautuu maisema yli Kemijoen. Kemijoki levenee tässä kohdin 5 kilometrin levyiseksi. Kemijoen pääuoma Kitisestä Perämereen on porrastettu voimalaitoksilla ja Kemijärveä säännöstellään voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin. (Ympäristö 2010) Kemijärven kaupungissa on noin 8 000 asukasta. Kaupungin rakennuskanta on matalaa ja pientalovaltaista. Kemijärven pitkäkirkko hallitsee maisemaa kaupungin pohjoisosassa. Kaupungin ympärillä on kyläasutusta, joista Joutsijärven ja Lehtolan kylät sijoittuvat lähimmäs tuulivoiman hankealueita. Muut kylät, joihin tuulivoimahankkeet voivat vaikuttaa muuttamalla kylältä hankealueen suuntaan katsottavaa maisemaa, ovat Soppela ja Rytilahti. Kemijärven alueen maisemiin kuuluvat myös Pyhätunturin matkailukeskus ja Suomutunturin hiihtokeskus. Näillä alueilla ihmisen toiminnan vaikutus on suuresti muuttanut alueiden luonnonympäristöä. 7.3.3 Kulttuuriympäristö, perinnemaisemat ja muinaisjäännökset Kulttuurimaisema on maisema, jossa jollain tavalla ilmenee ihmisen vaikutus. Kulttuurimaisema on alue, jota ylläpitävät ihmisten perinteiset ja esiteolliset elinkeinot ja niihin liittyvä asutus. (Virolainen et al. 2004) Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä, johon kuuluvat arkeologinen perintö, rakennetut ympäristöt ja perinnemaisemat. Kulttuuriympäristöä voivat olla pellot, tiet, vesireitit ja kokonaiset kaupungit. (Lahti ja Rönkä 2006) 74 (241)
Perinnemaisema on varhaisten elinkeinojen muokkaama kulttuurimaisema. Perinnemaisemiin kuuluu sekä rakennetut perinnemaisemat että niitto- ja laiduntalouden synnyttämät kulttuurivaikutteiset luontotyypit eli perinnebiotoopit. (Vainio et al. 2001) Kemijärven valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat Puikkolan taloryhmä, Joutsijärven Salpalinja sekä Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat. Kulttuuriympäristövaikutuksia tullaan arvioimaan ensisijaisesti näihin kohteisiin. Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin mukaan suunniteltujen Kuusivaara- Mömmövaaran ja Untamovaaran tuulipuistojen alueilla ei sijaitse tiedettyjä, kiinteitä muinaisjäännöksiä. Joutsijärven kyläyhdistykseltä saadun tiedon perusteella Untamovaaran hankealueella on vanha hautapaikka, sota-ajan tie ja Karkuharjun piilopirtti. Mikonvaaran yli kulkee vanha postitie. Muinaisjäännösrekisterin mukaan Kangaslamminvaaraan suunnitellun tuulipuiston lähellä sijaitsee kolme muinaisjäännöskohdetta: Kummunjärvi koillinen (1000012114), Kummunjärvi SW (320010143) ja Outovaara (320010024). Kangaslamminvaaran tuulipuistohankkeen vaikutuksia tullaan arvioimaan näihin kohteisiin. Puikkolan kylä Puikkolan tila perustettiin vuonna 1759. Puikkolan taloryhmä kuvastaa 1700-luvun puolivälissä syntynyttä kyläasutusta, joka syntyi Kemijoen jokivarsiasutuksen ulkopuolelle. Rakennuskanta on 1800-luvulta hyvin säilynyttä peräpohjalaista maaseuturakentamista. Puikkolan talot on rakennettu mäelle, avoimeen maanviljelysmaisemaan. Puikkolassa on Pajarin, Rantaharjun ja Pekkalan pihapiirien muodostama ehjä kokonaisuus. (Museovirasto 2009) Taloryhmä kuvastaa oman aikansa kulttuurimaisemaa, jossa ilmenee sen ajan ihmisen vaikutus. Tilan ympäröimät viljelysmaat ovat ihmisen muokkaamia. Ihmisen vaikutus alueella on ollut näkyvissä siitä lähtien, kun Puikkolan kylä perustettiin. Joutsijärven Salpalinja Salpalinja on puolustuslinja, joka rakennettiin talvisodan jälkeen ja se on edelleen Suomen historian suurin työmaa, jolla aikoinaan työskenteli jopa 35 000 miestä. Salpalinja ulottuu Vironlahdelta Savukoskelle. Joutsijärvellä Salpalinjaan kuuluvat teräsbetonikorsut ja panssarivaunun kiviesteet. Nähtävyytenä toimii viisi valmista ase- ja/tai majoituskorsua sekä yksi keskeneräiseksi jäänyt majoituskorsun pohja. Noin kolmen kilometrin etäisyydellä Kuusamoon johtavan tien varrella on Salpalinjan panssarikiviestelinjaa. (Matkailijan Salpa 2011) Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat Kemijoen jokivarsiasutus ulottuu Pelkosennimeltä Rovaniemen kautta Kemiin. Kemijärvellä valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin lukeutuvat Kemijärven tornillinen pitkäkirkko ja toisen maailmansodan jälkeen rakennettu rautatie- ja maantiesilta sekä Juujärven kylä. Kemijärven pitkäkirkko on korkeine torneineen kauas näkyvä maamerkki. (Museovirasto 2009) Juujärven kylä Juujärven kylä sijaitsee noin 37 kilometrin etäisyydellä Kemijärven keskustasta etelään, Kemijoen mutkassa ja noin 20 kilometrin etäisyydellä Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueesta. Kylä edustaa Kemijoen keskijuoksun jokivarsiasutusta, joka asettuu avaraan jokilaaksoon karujen vaarojen ympäröimänä. Juujärven maisema-alueella on ollut asutusta jo kivikaudella ja vakituinen suomalainen asutus seudulle ilmaantui 1600 luvulla. Juujärven kylässä vanhimmat rakennukset ovat 1800 luvun 75 (241)
lopulta ja enimmät perinteiset asuinrakennukset ovat peräisin 1900 luvun alkuvuosikymmeniltä. (Ympäristö 2005) Untamovaaran muistomerkit Untamovaaran halki kulkee saksalaisten rakentama huoltotie, joka nykyisin on luontopolku. Vaaran lakialueella, huoltotien läheisyydessä on vanha hautapaikka, joka on merkitty puuhun veistetyllä vuosiluvulla, 1882, ja ortodoksiristillä. Perimätiedon mukaan kyseessä on Venäjän vallan aikainen hautapaikka. Sekä saksalaisten huoltotie että hautapaikka sijoittuvat Untamovaaran lakialueen ikimetsän alueelle, joka on jätetty metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle, Kuvat 28 ja 29. Metsäalueella on vanhoja keloja sekä harvinaisia kääpäsieniä, myös metsäkanalintujen pesiä sekä metson soidinalueita sijoittuu sinne. Myös hirviä elää tällä alueella. (Joutsijärven kyläyhdistys 13.6.2011) 76 (241)