Työssäoppiminen/ työpaikkoihin tutustuminen Thaimaa 23.11.-5.12.2014: su 23.11. Sunnuntaina 23.11. kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä, terminaali 1:ssä kello 14. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tai puhunut kenenkään matkaan lähtevän kanssa. Sähköpostia oltiin vaihdeltu melko tiiviisti viimeiset viikot. Matkaan lähti siis neljä opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Lento lähti 16.40 ja se sujui hyvin, joskaan unta ei tullut nautittua kuin noin kaksi tuntia. ma 24.11. Lentomme laskeutui Bangkokiin 7.30 paikallista aikaa eli Suomessa kello oli tuolloin 2.30. Lämpötila oli tuohon aikaan vaivaiset 25 astetta. Siitä alkoikin melkoinen matkalaukkujen raahaaminen junaan ja SkyTrainiin, kunnes lopulta löysimme hotellimme ja pikkolo nappasi matkalaukkumme. Kello oli tuolloin jotain 10 Kun olimme asettuneet huoneisiimme, päätimme lähteä hieman tutustumaan lähiympäristöön ja haukkaamaan jotain pientä katukeittiöistä. Kello 12 hotelliimme saapui suomalaiset Jyrki ja Satu. He tulivat kertomaan meille käytännön asioita Thaimaalaisesta kulttuurista, käytöstavoista ja muutamista kohteista. Thaimaa on hyvin toisia kunnioittava maa ja hymyileminen on pakollista KOKOAJAN. Ketään ei KOSKAAN sinutella Thaiksi. Thaimaassa eletään luokkajaossa. Thaimaalaiset asettavat jokaisen ihmisen omaan lokeroonsa, kunhan ovat ensin muutamalla kysymyksellä selvittäneet mihin lokeroon toinen kuuluu. Esimerkiksi syödä sanasta käytetään viittä eri sanaa, yhtä sanaa käyttää kuningas, yhtä munkit ja kolmea muuta tavalliset pulliaiset (ja niiden kolmen sanankin välillä on eroja ja se juuri jaottelee ihmisiä). Uskonnolla on suuri merkitys ja henkilökortissakin lukee mitä uskontoa edustat. Thaimaalaiset eivät pysty myöntämään että eivät tiedä jotain ellet ole itse myöntänyt sitä ensin. Elikkä jos vaikka kysyt missä rautatieasema on, niin saat varmasti vastauksen, mutta se voi olla täysin väärä. Tosin, jos aloitat kysymyksen sanomalla ettet tiedä missä rautatieasema on, niin silloin paikallinen voi todeta, ettei itsekkään tiedä ja ehkä jopa ottaa asiasta selvää. Toinen asia mikä keskustellessa thaimaalaisen kanssa voi aiheuttaa väärin käsityksiä on se että he voivat vastata YES YES, mutta eivät tarkoita sitä. Heille tuo tarkoittaa että ovat kuulleet asian, mutta eivät välttämättä ole samaa mieltä. Thaimaassa on vain yksi aikamuoto ja se on preesens (eilen teen, tänään teen, vuosi sitten teen ). Tämän vuoksi voi olla haastavaa selvittää milloin jokin asia on oikeasti tapahtunut. ti 25.11. Aamupalan jälkeen päätimme Buraphaan minun kanssa matkaavan opiskelijan kanssa lähteä nopealle aamukävelylle, ennen kuin meitä tultaisiin hakemaan hotelliltamme. Kyytimme saapui klo 10 ja matkaan lähti siis kaksi opiskelijaa ja yksi opettaja, toinen samanlainen satsi lähti suunnistamaan kohti omaa kohdettaan (päiväkoti Bangkokissa). Meitä tuli hakemaan
kuljettajan lisäksi yksi monista kansainvälisyys vastaavista, Rung. Yliopistoalue olikin melkoinen yllätys. Olin ajatellut sen olevan jotain Otaniemeen verrattavaa, mutta todellisuus olikin, että alueella asui enemmän asukkaita kuin kotikaupungissani, siis yli 10 000 asukasta. Hotellimme oli siisti ja vastasi tarpeitamme (sänky, suihku/ wc, wifi yhteys ja jääkaappi), lisänä mini parveke. Illalla lähdimme illallistamaan ja keskustelemaan Dr. Pornpatn (yliopiston henkilökuntaa) kanssa Suomen ja Thaimaan koulujärjestelmistä. Yliopiston portilta ke 26.11. Päivä starttasi 8.00 aamupalalla. Aamupalan jälkeen Rung tuli hakemaan meidät rakennukseen missä opetetaan hoitoyötä. Meillä oli luento missä kerrottiin yleistä yliopistosta ja hoitajaksi opiskelusta. Luennon jälkeen pääsimme pika visiitille yliopiston opiskelijoiden lapsille tarkoitettuun päiväkotiin. Päiväkodin jälkeen meitä kierrätettiin hoidon luokissa. Täällä on upeat tilat hoidontyön tunneille. Tarvikkeita on joka lähtöön ja ryhmät ovat pieniä, jotta opiskelusta saisi mahdollisimman paljon irti. Kierroksen jälkeen palasimme luentosaliin ja meille kerrottiin faktoja thaimaalaisista vanhuksista. Saamamme tiedot auttavat meitä ymmärtämään asioita joita näemme vielä reissun aikana ja osaa asioista joita olemme jo nähneet. Kello 18.00 neljä yliopiston opiskelijaa (tutoreita meille) tulivat hakemaan meidät syömään ja samalla saimme kysellä heiltä heidän opiskeluistaan ja he kyselivät meiltä mitä halusivat tietää meistä ja Suomesta. to 27.11. Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään rakennukselle jossa luentomme alkaisi klo 9.30. Luennon aihe oli vanhustenhoito. Luennon jälkeen meidät haettiin autolla (hoidon opettaja lähti mukaan), määränpäänämme yksityinen sairaala (Samitivej) yliopisto alueen ulkopuolella.
Sairaalassa meille oli ensin pieni PowerPoint esitys sairaalasta ja siellä työskentelevistä ammattiryhmistä. Esityksen ja vapaan keskustelun (kaikki haluavat tietää lähihoitaja opiskelusta Suomessa ja muutenkin hieman meidän taustoistamme) jälkeen lähdimme opastetusti kiertämään sairaalaa. Sairaala huoneet olivat hulppeat. Yhden hengen huoneita, joissa oli kaikki mukavuudet: valtava tv, parveke meri näköalalla, sohva mahdollisia omaisia varten, oma keittiö, oma wc/ pesuhuone ammeineen ja tietysti viimeisen päälle oleva sänky. Yksi yö sairaalassa maksaa 5000-6000 Bath eli noin 125-150euroa. Sairaalasta matkamme taittui autolla (kuski odotti koko ajan meitä ulkona) takaisin yliopiston hotelliimme. Illemmalla uudet tutorin (yliopiston hoitaja opiskelijoita) olivat tulleet hakemaan meitä. Kävimme syöttämässä kaloja ja aerobic tunnilla, lopuski menimme syömään. Yksityisen sairaalan aulasta, henkilökuntaa ja me pe 28.11. Klo 8.30 meitä tultiin hakemaan autolla yliopiston toimesta tämän päivän vierailu kohteeseemme. Kohde oli vanhainkoti. Aluksi oli taas pieni PowerPoint esitys vanhainkodista, sen historiasta ja käytännön asioista koskien vanhainkotia. Vanhainkodissa vanhukset on jaettu kolmeen ryhmään: 1. vanhukset jotka pystyvät itse tekemään asioita (pukemaan, syömään ), 2. vanhukset jotka tarvitsevat hieman apua ja 3. vanhukset jotka ovat vain sängyssä. Johtaja vaikutti hyvin yhteistyöhaluiselta ja voisin uskoa, että tämä voisi olla yksi mahdollinen työharjoittelu paikka tulevaisuudessa. Vanhainkodissa olisi paljon tekemistä lähihoitajaopiskelijalle ja jopa osa asukkaista osasi hieman englantia. Ehdottomasti hieno paikka!! Vanhainkodin jälkeen suuntasimme autolla Pattayalle. Pattayalla kävimme Alcazar Cabaret Showssa. Se oli show missä miehet, jotka ovat vaihtaneet sukupuolta tanssivat ja vetivät hienon show n.
Vanhainkodin pihalta la 29.11. Aamupalan jälkeen suuntasimme yhdeksäksi hoidon tiedekuntaan friedship partyhin. Juhlassa oli siis ulkomailta Buraphan yliopistoon opiskelemaan tulleita nuoria, yliopiston oppilaita, korkein koulun johto ja me. Meitä kohdeltiin kuin kunnia vieraita, istuimme eturivissä ja esittäydyimme mikrofonin kanssa koko yleisölle (vain koulun korkein johto teki samoin). Juhlien jälkeen lähdimme metsästämään vania jolla pääsisimme Bangkokiin. Van löytyi helposti ja kohta olimmekin jo matkalla miljoona kaupunkiin. Matka kesti 1.5 h ja perillä meidän määränpäänämme oli valtavat markkinat. Markkinoille löysimme vain seuraamalla massaa (lähes kaikki oli menossa sinne), matka taittui vielä SkyTrainilla. Emme kyenneet kiertämään edes neljäsosaa alueesta muutaman tunnin aikana. Paluu matka sujuikin nopeasti, sillä kuskin keskinopeus taisi lähennellä 150km/h su 30.11. Aamulla lähdimme tutoreiden kanssa avoimeen eläintarhaan. Osa eläimistä tosiaan eläintarhan nimensäkin mukaan olivat ihmisten seassa. Eläintarhasta suuntasimme autolla Pattayalle, missä kohteenamme oli kelluva marketti. Marketilla kiertelyn jälkeen suuntasimme yliopistolle. ma 1.12. Aamulla pääsimme osallistumaan vanhusten jumppaan. Siitä matkamme jatkui kahteen eri kotiin. Ensimmäisessä asui 8-vuotias poika mumminsa kanssa. Pojan kotoa suuntasimme yhden mummon luokse. Klo 13.30 menimme hoidon tiedekunnalle ja sieltä kävelimme toiseen rakennukseen, missä vanhukset pitivät musiikki tuntia.
Vanhusten aamujumpasta ti 2.12. Tänään päivämme ei alkanutkaan normaaliin tapaan aamupalalla, sillä lähtömme oli jo klo 6.30. Kyyti lähti tosiaan 6.30 hotellimme pääovilta ja matkaa me taitoimme liki kolme tuntia. Sairaala johon saavuimme, on sairaala missä käytetään vaihtoehtoista hoitoa. Eli lääkkeiden sijaan suositaan hierontoja ja kaikenlaisia yrttejä. Lounaan jälkeen suuntasimme Temppeleille. Päivä oli jälleen pitkä, mutta antoisa. ke 3.12. Aamupalan jälkeen klo 9.00, meitä tultiin hakemaan ensimmäiseen vierailu kohteeseemme, joka oli Thaimaan Punaisen Ristin sairaala (aika lähellä yliopistoa). Sairaalalla katsoimme ensin 10min mittaisen videon sairaalan historiasta. Videon jälkeen pääsimme käymään eri osastoilla, sairaalassa oli monia eri osastoja. Kuten lasten, vanhusten, ortopedian, äitiys, perinne lääketiede Kierroksen ja lounaan jälkeen veimme oppaamme yliopistolle ja mukaamme lähti toinen työntekijä. Sitten lähdimme Skandinavia kylää kohti, joka myös oli aivan yliopiston lähellä. Siellä saimmekin sitten puhua myös suomea yhden asukkaan kanssa. Ihan mieletön paikka. Tämän vierailun jälkeen meidät vietiin yliopiston kirjastoon, jossa katselimme hieman hoitoalaan liittyviä kirjoja.
Skandinavia kylästä löytyi tuttu lippu to 4.12. Aamupalan jälkeen (joka oli viimeinen täällä) klo 8.40 lähdimme kävelemään viimeistä kertaa hoidon tiedekuntaan. Siellä meillä oli yhteenveto koko kymmenestä päivästä ja saimme antaa palautetta. Saimme todistukset täällä olosta. Saimme myös kaikennäköisiä lahjoja, ihania muistoja täältä. Virallisen osuuden jälkeen juttelimme rennommissa merkeissä. Jutustelun jälkeen lähdimme toisen työntekijän kanssa käymään autolla apina vuorilla ja kiinalaisessa temppelissä. Siihen loppui viralliset menomme, sillä jostain syystä jäähyväis juhlat oli peruttu Reissu on ollut kaiken kaikkiaan aivan mieletön. Olen saanut niin paljon uusia kokemuksia, uutta tietoa thaimaalaisista, heidän kulttuuristaan, heidän tavasta hoitaa eri-ikäisiä ihmisiä, nähnyt niin paljon erilaisia paikkoja ja asioita, ettei kukaan turisti voi päästä kokemaan samoja asioita
mitä me ollaan päästy kokemaan ja tekemään. Sillä niitä asioita ei voi rahalla ostaa. Olen todella kiitollinen, että minulle annettiin tämä mahdollisuus. Marjukka Lamppu