MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA Asko Vuorinen 12.7.2015 1
Antti Mulikka Mulikan kylän ensimmäinen asukas oli Antti Mulikka, joka perusti Riekko-nimisen talonsa vuonna 1564 Mulikan mäelle. Talon paikka oli Mulikan mäen päällä, josta oli hyvä näkyvyys Karankajärvelle ja Hepolammelle, jos sieltä sattuisi tulemaan kutsumattomia vieraita. Talon muutti nimensä Mietalaksi, kun suku vaihtui myöhemmin. Aivan varmaa tietoa ei ole siitä, mistä Antti Mulikka tuli Pääjärvelle. Perimätietojen mukaan arvellaan, että hän olisi tullut Karjalasta. Samaa kertovat hänen jälkeläistään otetut DNA-testit, joissa on havaittu hänen kuuluneen karjalais-savolaiseen heimon haploryhmään N-CST10082. Hänen läheinen DNA-sukulaisensa oli Viipurissa koulunsa käynyt pastori Nikolaus Petri Roivainen. Hänen lähin naapurinsa sukunimi oli Karjalainen. Näin uskomme, että Antti Mulikka oli alkuperältään karjalainen. Kivikausi Ensimmäisiä merkkejä Saarijärven suunnalla liikkuneista ihmisistä on kivikaudella. Noin 4000-6000 vuotta sitten Suomesta on löydetty kampakeraamisia esineitä, joiden arvellaan kuuluneen tänne muuttaneisiin ensimmäisiin suomalais-ugrilaisiin heimoihin. DNA-tutkimuksen mukaan suomalais-ugrilaiset miesten enemmistö kuului haploryhmän N-M178- ihmisiin (Niilon pojat). N-haploryhmä on syntynyt noin 20.000 sitten Kiinan pohjoisosissa. Sieltä osa tästä väestöstä muutti Uralin tienoille, jonka lähellä asuvat vieläkin samaan sukuun kuuluvat marit, komit ja udmurtit. Uralin luona heimo asui noin 6000 10.000 vuotta sitten. N-haploryhmän miesten kulkureitti Suomeen (Familytreedna.com) 2
Sieltä länsiuralilainen ryhmä (N-M178) muutti ensin Volgan mutkaan. Sieltä matka jatkui vähitellen eri suuntiin, Suomeen, Novgorodiin ja Baltian maihin. He muodostivat enemmistön suomalaisista ja haploryhmään N-M178 kuuluu noin 62 % kaikista suomalaisista. He ovat tämän idästä tulleen metsästäjä-kalastajakansan jälkeläisiä. Kielikartta suomalais-ugrilaisista kansoista (Kalevi Wiik, 2011). Pronssikausi Lähinnä pronssikauden aikana 4000 2000 vuotta sitten Suomeen muutti etelästä päin germaaniheimoihin kuuluvia ihmisiä, joiden miesten DNA-tutkimusten mukaan on todettu kuuluneen haploryhmään I (Iivarin pojat). Heistä muodostui joskus 1500 2000 vuotta sitten suomalainen I-L258-haploryhmä, joka tarkoitti lähinnä Lounais-Suomen ja Pohjanmaan asukkaita. Nykyisin Suomen miehistä kuuluu noin 28 % I1-ryhmään. He ovat puolestaan etelästä tulleen viljelijäkansan jälkeläisiä ja läheistä sukua ruotsalaisille. Tähän ryhmään kuuluu noin puolet läntisen Suomen asukkaista ja monet heistä puhuvat vieläkin ruotsin kieltä. Tähän ryhmään kuuluu myös osa Mulikan kylän asukkaista. Esimerkiksi Leppälässä asunut isoisäni Juho Vuorinen ja hänen poikansa kuuluivat tähän germaaniseen haploryhmään. Samoihin aikoihin väestö muutti yhä enemmässä määrin myös idästä päin Suomeen ja Suomeen muodostui kolme heimoa, varsinaissuomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset. Varsinaissuomalaiset kattoivat alueen, joka ensimmäisen siirtyi Ruotsin yhteyteen ja aluetta alettiin kutsua Suomeksi eli Finlandiksi. Hämäläiset asuivat ja metsästivät alueella, joka kattoi nykyisen Hämeen lisäksi Etelä- Pohjanmaan ja Uudenmaan läänin. Sen itäpuolella Kymijoen takana oli Karjala. 3
Haploryhmään I1 kuuluvien miesten muuttoreitti Suomeen (familytreedna.com) Rautakausi Noin 2500 vuotta sitten N-M178-miestenryhmästä erosivat karjalaiset (haploryhmä N-CST10082), jotka muuttivat samoihin aikoihin Laatokan rantamille. DNA-selvitysten mukaan Antti Mulikka kuului tähän heimoon, josta irtaantuivat myöhemmin savolaiset. Suomalaisten heimojen Suomeen muutto oli vilkkaimmillaan rautakauden aikana 2000 3000 vuotta sitten. Silloin Suomesta on löydetty kalmistoja Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Kokemäenjoen suulla. Asutus siirtyi vesistöreittejä Kokemäeltä Hämeeseen, Päijänteen reittiä pitkin Jämsään, Etelä- Pohjanmaalla Kyrönjokilaaksoon ja Laatokan rannoilta Saimaan vesistöön ja Ääniselle. Osa asukkaista siirtyi myös merta pitkin Koivistolta Pohjanmaalle. Näin eri heimot sekoittuivat hiljalleen keskenään. Eräkausi Mulikan seudulla kävivät pyyntiretkillä hämäläiset, jotka jakoivat eräalueet kylittäin. Vanhan Saarijärven historian kirjassa kerrotaan, että vuonna 1455 Pääjärven erämaa kuului Sääksmäen Lahisten kartanon herralle Olavi Tavastille. Pääjärven erämaa oli ainakin kolmen miehenosan suuruinen. Rautalammen historian kirjan mukaan (Kuva) Pääjärven ja Karankajärven erämaa kuului Sääksmäen eräalueisiin. Saarijärven historian kirjassa kerrotaan myös, että Urjalan Björn Pietarinpoika omisti vuonna 1507 Pääjärven eteläpäässä oleva erämaan. 4
Rautalammen vanhan hallintopitäjän länsiosa, jossa Sääksmäen talot on merkitty vihreällä ristillä (Lähde: Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia). Kustaa Vaasan julistus Eräkausi päättyi, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa ilmoitti vuonna 1542 avoimella kirjeellä, että erämaat kuuluvat kruunulle ja kuninkaalle. Hän ilmoitti myös, että erämaihin muuttavat voivat rakentaa talonsa sinne ja saavat niihin kuninkaan suojan. Ensimmäisissä taloissa Rautalammin erämailla, johon Saarijärvikin kuului, asui vuoden 1552 erämaaluettelon mukaan 66 perhekuntaa. Näistä taloista 30 asui Sääksmäen kihlakunnan erämailla ja 27 Hollolan kihlakunnan erämailla. Kirkolliset olot Saarijärvi kuului vuonna 1558 perustettuun Rautalammen pitäjään, joka kuului aluksi Hollolan kihlakuntaan, mutta vuodesta 1563 lähtien Sääksmäen kihlakuntaan. Rautalammin hallintopaikkana toimi alussa Laukaa. Vuonna 1561 Rautalammesta tuli oma kirkkopitäjä, joka sai oman kirkkoherran. Laukaasta tuli kirkkoherrakunta 1628. Saarijärvellä oli aluksi Laukaan kappeli Vuonna 1639 Palvasalmesta tuli oma kirkkoherrakunta, joka oli nykyisen Saarijärven edeltäjä. Aatelisten maat Kuninkaan lupaus ei kuitenkaan katkaissut kaikkien erämaiden omistussuhteita. Yhdeksän uusista taloista oli aatelisten omistamia lampuotitaloja. Siuntiossa asunut Sjundbyn kartanon herra, Sääksmäen tuomarina toiminut aatelismies Jaakko Heikinpoika Hästesko alkoi ostaa erämaita 1560-luvulla ja hän sai lainvoiman mm. Pääjärven ja Mahlun erämaihin. 5
Kuningas Eerik XII allekirjoittamassa äänityskirjeessä lueteltiin hänen ostamiinsa erämaihin kuuluvat Mahlunmaa, Kalmari, Kardaka ja Pääjärvi. Näin kyseisten seutujen ensimmäiset talonpojat olivat Sjundbyn kartanon omistajien lampuoteja. Jaakko Heikinpoika Hästeskon leski Kristiina Henrikintytär meni naimisiin Suomen käskynhaltijan, Klaus Åkenpoika Tottin kanssa. Klaus Åkenpojan poika Henrik Klaunpoika Tott meni puolestaan naimisiin kuningas Erikin XIV lesken Kaarina Maununtyttären kanssa. Henrik Kalunpojasta ja Kaarina Maununtyttärestä tuli näin Mulikan talojen omistajia. Vuonna 1661 valtaneuvos Lorenz Creutz osti Liuksialan ja sen mukana myös sen alustilat. Sjundbyn kartano on Suomen vanhin asuinrakennuksena toimiva aateliskartano. Kartanon rakennustyöt aloitti 1560-luvulla Jaakko Heikinpoika Hästesko ja se valmistui Clas Tottin aikana. Pääjärven ensimmäiset talot Ensimmäisiä taloja Pääjärvellä olivat Kimingin vuonna 1559 perustettu Vertaala (No 4) ja vuonna 1561 Kimingin Iso-Möttölä (No 3), jonka perustaja Lauri Möttönen oli yksi isoäitini Alina Vuorisen esi-isistä. Vuonna 1561 perustettiin Kalavastingin Jesperilä (No 1) ja Ruuska (No 4). Vuonna 1562 perustettiin Pääjärvelle Mahlu (No 10) ja Kukko (No 15). 6
Vuonna 1564 Pääjärvelle perustettiin useita taloja, joista lähimpänä Mulikkaa olivat Pääjärven Poikola (No 1), Karstula (No 2), Paajala (No 4), Sirola (No 13), Riekko (No 16), Kalmari (No 18) ja Vahangan Muhola (No 3). Antti Mulikan kanssa samaan aikaan perusti Lauri Karjalainen Sirolan talon, josta lohkottiin 1644 Heijostenmäki. Lauri Karjalainen on ehkä ollut kotoisen samasta Karjalan kylästä kuin Antti Mulikka, koska talot perustettiin yhtä aikaa. Vuonna 1680 Suomessa ja Ruotsissa suoritettiin ns. iso reduktio, jolloin aatelisten maanomistukset peruttiin. Liuksialan kartanosta tuli kruununtila ja kartanon lampuodeista tuli kruununtalonpoikia. Heidän tilanteensa muuttui hieman paremmaksi, koska kruununtalonpoika ei ollut aateliston armoilla. Mutta he saattoivat menettää tilansa, jos eivät pystyneet maksamaan veroja. 1750-luvun kartan mukaan Mulikassa oli kolme taloa: Mulikka, Hokkala ja Heijostenmäki. Mulikka tarkoitti ilmeisesti Riekkoa, joka oli noin 200 metrin päässä Hokkalasta. Lisäksi kartassa näkyy Jokela, joka kuului varsinaisesti Kuoppalan kylän taloihin. Mulikan suvun taloja Antti Mulikalla oli useita lapsia, joista Paavo toimi Riekon talon isäntänä vuodesta 1600 alkaen. Hänen toinen poikansa oli Nuutti, jolle lohkottiin Riekon tilasta Leppälä vuonna 1610. Vuosina 1634 35 Leppälä oli Saarijärven toiseksi suurin talo Mahlun jälkeen peltopinta-alassa mitattuna. Sen kylvömäärä oli 11,6 tynnyrinalaa (5,3 hehtaaria). Vuosina 1634 1637 Riekon isäntänä toimi Matti Mulikka, joka muutti Ruotsiin. Kaarle-herttua oli yrittänyt saada Värmlannin metsiin asukkaita ja julkaisi vuonna 1582 kuulutuksen, jossa hän lupasi uudisasukkaille verovapauden kuudeksi vuodeksi ja viljelyksen omakseen ikuisiksi ajoiksi. 7
Tämän jälkeen kaskenpolton osaavia suomalaisia sinne muutti runsaasti. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt, vaan Kristiina-kuningattaren aikana alkoivat suomalaisvainot. Suomalaisilta ei löytynyt papereita heidän omistuksistaan ja Ruotsissa julistettiin laki, jossa kaskenpoltto kiellettiin ja sitä harjoittavien talonpoikien talot voitiin polttaa. Ilmeisesti Matti Mulikkaa ennen Ruotsiin muutti myös Juho Antinpoika Mulikka, jonka poika Paavo Juhonpoika (Pål Jönsson) tuomittiin ilmeisesti metsien poltosta. Hän sai vapautuksen vankilasta, kun päätti muuttaa Uuteen Ruotsiin. Hän saapui perheineen Amerikkaan Örn (Kotka) nimisellä laivalla toukokuussa 1654. Hänen pojistaan alkoivat USA:ssa Poulson- ja Mullicanimiset suvut. Matti Mulikan veli Paavo jatkoi Mulikan talon isäntänä 1638 1676. Hänen jälkeensä talon isännäksi tuli Heikki Paavonpoika Mulikka 1678 1691. Hänen veljensä Yrjö Paavonpoika Mulikalle lohkottiin Riekosta Jokela 1678. Hänen poikansa, Erkki Yrjönpoika, perusti Kuoppala eli Muholan talon 1695 ja jatkoi sen isäntänä vuoteen 1707 asti. Keisarin talo Soinissa (Keisarin sukukirja II) Mulikan suvun miehistä tuli myös Keisarin talon isäntiä, kun Kuoppalan talon poika Paavo Erkinpoika Mulikka s. 1704 meni vuonna naimisiin Susanna Erkintytär Keisarin kanssa. Heillä oli 15 lasta, joiden jälkeläisistä muodostui suuri suku. Keisarin ja Mulikan suvusta on kirjoitettu kolme paksua sukukirjaa: II Keisarin Mulikoita (1996), III Mulikoita vielä kerran (1999) ja IV Mulikoista piispoihin (2002). Suuri osa tänään tiedetyistä Antti Mulikan jälkipolvista kuuluu myös Keisarin sukulaisiin. Jos silloin olisi käytetty nykyistä sukunimilakia, jonka mukaan sukunimi siirtyy isältä pojille, niin monen Keisarin suvun miesten sukunimi olisi vieläkin Mulikka. 8
Nälkävuodet Vuosina 1695 97 koettiin koko Pohjolassa suuret nälkävuodet. Noina vuosina kuoli Suomessa nälkään ja tauteihin neljännes noin 500.000 ihmisen väestöstä. Pääjärven kylän 23 isännistä 12 kuoli nälkään ja neljä köyhtyi. Kuolleiden joukossaan olivat Riekon, Leppälän, Jokelan ja Sirolan talojen isännät. Aiemmin mainittujen Mulikan suvun isännistä vain Kuoppalan isäntä säilyi hengissä, mutta hänenkin poikansa muuttivat Keisarin taloon. Vuosina 1708 09 Saarijärvellä syötiin taas pettuleipää katovuosien seurauksena. Pääjärven Kalmarin talon isäntä oli joutunut kerjuulle. Ehkäpä Runebergin kirjoittama runo Saarijärven Paavosta juontuu nälkävuosien ajoista. Isoviha Kaarle XII hävittyä Pultavan taistelussa 1709 Ruotsin ja Suomen joukot lyötiin hajalle. Pian tämän jälkeen Pietari Suuren joukot valloittivat Suomen. Alkoi isovihan aika, joka kesti Uudenkaupungin rauhaan 1721 asti. Isovihan kurjuudet kohtasivat myös Saarijärveä heti Napuen taistelun (19. helmikuuta 1714) jälkeen. Monia taloja tuhottiin. Niiden joukossa olivat Riekko, Leppälä, Sirola ja Kalmari. Suurimmat tuhot kohdistuivat Tarvaalan pappilaan, joka talot poltettiin. Saarijärven kirkonkirjat ilmeisesti myös tuhottiin ja sen vuoksi tätä ennen olevia kirkonkirjoja ei löydy Kansallisarkistosta. Rauhan kausi 1721-43 Isovihan jälkeen alkoi Mulikassa rauhan kausi vuoteen 1743 asti, jolloin alkoi hattujen sota ja sen seurauksena ns. pikkuviha. Välillä oli jälleen katovuosia ja monet talot autioituivat. Leppälä oli autiona 1731 ja Riekko 1732-33. Monista taloista vaihtuivat myös isäntäsuvut. Talonpoikien oloja helpotti vuonna 1723 annettu oikeus ostaa kruununtaloja perintötaloiksi. Isommista taloista ensimmäisinä perintötaloiksi tulivat Alina Vuorisen esi-isien omistamat Pyyrinlahden Liimattala ja Kimingin Iso-Möttölä sekä Kalmarin Muhola. Vuonna 1770 Pääjärven kaikki kahdeksan taloa olivat vielä kruununtaloja, mutta Karstulan Poikola oli lunastettu perintötaloksi. Pääjärven Hokkala/Leppälän omisti isojaon aikaan 1790-luvulla maanmittarina toiminut Matias Hackzell. Ei ole tietoa siitä, oliko mikään Mulikan taloista siihen aikaan Antti Mulikan jälkeläisten omistuksessa. Suomen sota 1808 09 Suomen sota puhkesi Ruotsin ja Venäjän välille, kun Ruotsi ei suostunut Venäjän ja Ranskan vaatimaan Englannin mannermaasulkusaartoon Karstulassa käytiin von Fieandtin joukkojen ja venäläisten välillä 21.8.1808 taistelu, joka johti von Fieandtin joukkojen tappioon. Venäläisille aukeni tie Pohjanmaalle. Sodassa oli mukana tulevista Mulikan asukkaista Eveliina Wik-Hokkasen isän isoisä Juho Wik. Juho Wikin oli Virmailan rusthollin palkkaaman jääkäri, joka palveli Hämeen jääkäripataljoonan 9
majurin komppaniassa. Komppania oli määrätty puolustamaan Suomenlinnaa, joka antautui toukokuussa 1809 ja sotamiehet palasivat koteihinsa Lopulta Ruotsin armeija pakeni Ruotsin puolelle ja Ruotsi teki rauhan, jossa Suomesta tuli autonominen osa Venäjää. Venäjän kanssa. Napoleonia vastaan taistelleet Aleksanteri I:n joukot marssivat myös Pariisiin. Rauhan aika 1810 1917 Vuonna 1830 Pääjärven kylä jakaantui seitsemäksi kyläksi. Vanhasta Suur-Pääjärvestä erosivat Kalmari, Kuoppala, Mahlu, Kukko, Paajala ja Karstula. Pääjärveen jäivät Heijostenmäki, Sirola, Leppälä, Pääosa Riekkoa ja kahdeksan uudistaloa. Riekko eli Mietala Riekon talo oli autiona nälkävuosien jälkeen 1697 1700. Vanha talo ilmeisesti poltettiin venäläisten toimesta isovihan aikana. Paikalle rakennettiin uusi talo ilmeisesti 1700-luvulla ja purettu 1950-luvulla. Vanhan talon 1700-luvun isäntien sukulaisuutta Antti Mulikkaan tai Mietalan sukuun ei ole voitu vahvistaa. Riekon eli Mietalan talon isäntänä oli vähän aikaa 1800-luvulla Tjederin sukuun kuulunut Heikki Tjeder, mutta hän muutti talosta Multialle, josta hän osti Multianniemen talon. Hänen jälkeensä Riekon talon isännäksi tuli Keisarin ja Mulikan sukuihin kuulunut Juho Juhonpoika Lehtonen (s. 1845) ja talon emännäksi Maria Eliaantytä Poikola. He ottivat sukunimekseen muuton jälkeen Mietala. Heidän poikansa Elias Mietala nai naapuritalosta Keisarin ja Tjederin sukuihin kuuluvan Emilia Hokkasen ja näin Mietalan talolle tuli isäntäpari joilla oli sukujuuret Keisarin, Mulikan ja Tjederin sukuihin. Riekon eli Mietalan talo 1930-luvulla. (Mulikan kyläkirja) 10
Riekon eli Mietalan talon nykyisen isännän sukujuonto (Riekon talon isännät tummennettu) Antti Mulikan jälkeläisiä synt. puoliso synt. 1 Antti Mulikka n. 1530 2 Paavo Antinpoika Mulikka n. 1565 Valpuri 3 Paavo Paavonpoika Mulikka n. 1597 Kaarina 4 Yrjö Paavonpoika Mulikka n. 1635 Silja 1640 5 Erkki Yrjönpoika Mulikka 1660 Helga 1660 6 Paavo Erkinpoika Mulikka, Keisari 1704 Susanna Erkintytär Keisari 1708 7 Heikki Paavonpoika Keisari 1726 Susanna Paavontytär Kyröläinen 1729 8 Erkki Heikinpoika Keisari 1753 Maria Heikintytär Pahankala 1757 9 Helena Erkintytär Keisari 1790 Heikki Heikinpoika Matilainen 1790 10 Juho Heikinpoika Lehtonen 1817 Maria Heikintytär 1824 11 Juho Juhonpoika Mietala 1845 Maria Eliaantytär Poikola 1849 12 Elias Juhonpoika Mietala 1874 Milja Aleksanterintytär Hokkanen 1873 13 Viljo Mietala 1910 Aili Katri Huuha 1910 14 Voitto Kalervo Mietala 1941 Ellen Katariina Mietala 1936 15 Ismo Juhani Mietala 1966 Vanha Leppälä eli Hokkala Riekosta halottu Hokkalan talo rakennettiin uudestaan 1700-luvulla. Talon osti Kustaa Hokkala 1800-luvun lopussa. Rakennus toimi Mulikan kouluna 1900-luvun alussa ja se purettiin 1950- luvulla. Leppälän eli Hokkalan vanha päätalo toimi Mulikan kansakouluna vuodet 1900-1957 11
Uusi Hokkala ja Leppälä Ähtärin Hokkalan rälssitalon lampuotina toiminut entinen sotilas Juho Wik (s. 1787) ja Leena Tjeder ostivat Mulikasta Leppälän talon 1832. Heidän poikansa Heikki Wik-Hokkanen (s. 1813) meni naimisiin Keisarin sukuun kuuluvan Kaisa Ulvotuisen kanssa. He rakensivat vanhan Leppälän talon viereen uuden kaksikerroksisen Hokkalan talon vuonna 1864 ja he ottivat sukunimekseen talon mukaan Hokkanen. Mutta rippikirjoissa käytettiin myös nimeä Wik esim. Hokkalan talon emäntä Eveliina Hokkala os. Wik Hokkanen. En ole kuitenkaan vielä tietoa siitä, että Eveliina Hokkalan os. Hokkanen tai Kustaa Hokkalan esivanhemmat olisivat kuuluneet Antti Mulikan jälkeläisiin. Kuitenkin Keisarin sukuseura on laittanut talon pihapiiriin laatan, jonka mukaan Antti Mulikka olisi asunut sillä paikalla. Tähän ei ole kuitenkaan saatu varmistusta. Sen sijaan Hokkalan talon perustaja oli Antti Mulikan poika Nuutti Mulikka. Vuonna 1864 rakennettu Hokkalan talo (Asko Vuorinen 2007). Kolunsaran sukuun kuulunut Kustaa Hangonmäki meni naimisiin Hokkalan talon tyttären Eveliina Wik, Hokkasen kanssa ja he ottivat nimekseen Hokkala. Kustaa osti myös vanhan Hokkalan talon sen edellisiltä omistajilta vuonna 1896 ja Hokkalasta tuli Mulikan suurin talo, jolla oli 4/27 manttaalia. Talon koko pinta-ala oli noin 1000 ha. Kustaa oli kaukaista sukua Jaakko Finnolle, joka julkaisi ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan. Jaakko Finnon jälkeläisistä alkavat myös Ehrnroothien kaksi aatelisukua. 1900-luvun alussa Hokkalan talo jaettiin kuitenkin Kustaa ja Eveliina Hokkalan lasten kesken. Niilo Hokkala sai suurimman osan Hokkalasta. Juho ja Alina Vuorinen lunastivat Hokkalasta lohkaistu Leppälä, joka oli Karankajärven länsipuolella. Vanhasta Hokkalan talosta tehtiin Mulikan kansakoulu, joka opettajana toimi mm. yksi Niilo Hokkalan tyttäristä Liisa Hokkala. 12
Myös Jokelan talo sai asukkaat Alajärveltä 1900-luvun alussa. Jokelan talon isäntäsuku, Möksyn suku Alajärveltä, kuuluu myös Keisarin ja Antti Mulikan sukuihin. Näin Riekon eli Mietalan ja Jokelan talot palasivat uudelleen Antti Mulikan jälkeläisten omistukseen. Hokkalan talon yläkerrassa aloitti toimintansa Mulikan ensimmäinen kansakoulu. Kuntakokouksessa tätä päätöstä tekemässä olivat Vihtori Leppänen, Kustaa Hokkala, K.J. Varvikko, August Poikonen ja Juho Mietala. Kustaa Hokkala oli Hokkalan ja Juho Mietala oli Mietalan talon isäntä. Kustaa Hokkala myi vanhan Hokkalan talon kolua varten ja koulu toimi siellä vuodet 1900-1957. Hokkalan noin 1000 ha talosta suurimman osan peri Niilo Hokkala. Hokkalasta lohkaistiin Leppälän tila, jonne isovanhempani Juho Vuorinen ja Alina os. Hokkala rakensivat uuden Leppälän talonsa. Leppälän talo sai noin 300 ha osuuden Hokkalasta. Uusi Leppälä ei ollut vuonna 2007 enää asuttuna, mutta hyvässä kunnossa (Asko Vuorinen) Itsenäistymisen vuodet 1917-19 Itsenäistymisen aikaan syntyi sisällissota, jossa Mulikan miehet kuuluivat valkoisten puolelle jääneeseen alueeseen. Mulikan suojeluskunnan johtajana toimi isoisäni Juho Vuorinen. Juho oli käynyt sotaväen ja oli Leppälän talon isäntä. Mulikan osasto osallistui Tampereen valtaukseen keväällä 1918. Joukkojen mukana oli myös hänen vanhin poikansa Uuno. Mulikan miehistä valtauksessa kuoli ainakin neljä. 13
Sodan jälkeen torpparit saivat lunastaa maansa omakseen ja Mulikan suurimmista tiloista lohkaistiin useita torppia itsenäisiksi taloiksi. Samalla suurimpien talojen toimeentulo vaikeutui, koska ne eivät saaneet enää ilmaista työvoimaa. Rauhan aika 1920 39 Rauhan aikana alkoi uusi jälleenrakennuksen kausi, jolloin Mulikan peltopinta-ala lisääntyi huomattavasti, kun uusia tiloja perustettiin. Riekon vanhan tilasta lohkotuista Mietalasta, Hokkalasta, Leppälästä ja Jokelasta lohkottiin useita tiloja, kun torpat itsenäistyivät. Pääjärven evankeliumyhdistyksen Pääjärven osasto perustettiin vuonna 1915. Sen toimesta aloitettiin rukoushuoneen rakennustyöt vuonna 1917. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1924. Evankeliumyhdistyksen puheenjohtajana toimi Onni Ranta-aho ja johtokuntaan kuului myös isoäitini Alina Vuorinen myös noin 50 vuotta. Talo seisoo edelleen Mulikan mäeltä Kuoppalan kylään menevän tien varrelle ja toimii nykyisin kyläyhdistyksen kokoontumistilana, Mulikkatalona. Mulikka-talo rakennettiin Mulikan rukoushuoneeksi 1920-luvulla (Asko Vuorinen) Itsenäistymiseen jälkeen alkoi 1920-luvun lopussa suuri lama, jonka vuoksi puun kantohinnat menivät nollaan ja metsä menetti arvonsa. Hokkalan ja Leppälän talot joutuivat pankin haltuun ja niihin tuli uudet suvut muualta. Hokkalan osti 1926 Huuhan suku ja siinä asuu heidän jälkeläisiinsä kuuluva Pirkko Linna. Leppälän osti 1936 Viinamäen suku, jonka vävystä Toivo Tunturista tuli talon uusi omistaja, jonka jälkeläisillä talo on vieläkin. 14
Monet entiset talonpoikien lapset muuttivat Jyväskylään ja Helsinkiin ja joutuivat opettelemaan uudet ammatit. Leppälän talon vanhemmista pojista, Uunosta ja Eero Vuorisesta, yrittäjiä. Nuorimmat pojat Aaro, Paavo ja Urpo joutuivat sotaan. Hokkalan, Mietalan, Leppälän ja Jokelan talojen pojat jatkoivat viljelystä. Taloihin oli tullut uusia isäntiä, jotka uskoivat maatalouden tulevaisuuteen. Heidänkin edessä oli sota, johon Pylkönmäen nuoret miehet joutuivat mukaan. Sodan vuodet 1939 44 Mulikan miehet osallistuivat Talvisotaan rykmenteissä JR28 ja JR30 Taipaleen rintamalla. Vähälukuinen joukko onnistui kuitenkin pitämään asemansa koko talvisodan ajan. Sodassa kärsittiin suuria tappiota ja monesta kylästä saattoi mennä monta miestä tai veljestä yhtä aikaa. Taipaleen miesten talvisodasta voi lukea Antti Tuurin kirjasta Talvisota. Isäni Aaro taisteli alikersanttina Kempin rykmentissä (JR30), josta rykmentti joukkueenjohtajana toiminut Uuno Kähönen on tehnyt kirjan Voittamattomat pataljoonat. JR30:n vahvuus oli sodan alkaessa 74 upseeria, 338 aliupseeria ja 2047 miestä. Rykmentin tappiot olivat sodan aikana 1614 miestä, joista 384 kaatui, 77 kuoli haavoihinsa, 65 katosi, 11 kuoli sairauteen, ja yli 1000 haavoittui. Tappiot olivat näin 2/3 koko rykmentin vahvuudesta. Talvisodan jälkeen seurasi jatkosota, jossa kylän ja suvun miehet sijoitettiin eri yksiköihin talvisodan kokemuksista oppia ottaen. Kyläläisten miesten tappiot olivat silti suuria. Monet miehet kuolivat ja haavoittuivat useitakin kertoja. Em. Mulikan taloista kuoli Leppälän isäntä Vaito Viinamäki. Sotien ansiosta itsenäisyys pystyttiin kuitenkin säilyttämään. Erkki Laatikainen kertoi Pylkönmäen sotaveteraaneille v. 2000 pitämässään juhlapuheessa: Pylkönmäkeläisistä lähti sotaan 570 miestä. Heistä kaatui 90 eli 16 % sotaan lähteneistä ja 4 % kunnan väestä. Koko Suomen väestä sodissa kaatui kaksi prosenttia, joten sota koetteli muita rankemmin pientä Pylkönmäkeä. Jälleenrakennus Sotien jälkeen alkoivat jälleenrakennuksen vuodet. Rintamamiehet saivat varoja talojen rakentamiseen. Riekko-Mietalan 1700-luvulla useissa vaiheissa rakennettu päätalo purettiin 1949 ja paikalle rakennettiin uusi rintamamiestyylinen talo samaan aikaan. Vanhan Mietalan hirsistä tehtiin Peltolan talo, joka on edelleen nähtävissä Mulikassa. Aaro Vuorinen rakensi rintamamiestalonsa Jyväskylään ja Paavo Vuorinen Pylkönmäen Kukonkylään ja jatkoi siellä maanviljelijänä. Myös Mulikan kouluna toiminut Hokkalan vanha talo purettiin 1950-luvulla. Onni Ranta-aho teki sen hirsistä itselleen navetan. Ranta-ahon talo on noin 200 metrin päässä Mietalasta kylälle päin. Sen sijaan Hokkalan talo Mulikan mäellä säilyi samalla paikalla ja siinä muodossa, kuin se oli ollut hirsistä tehtynä vuodesta 1864 alkaen. Leppälän talon viereen tehtiin uusi talo, mutta vanha talo säästettiin. Kiitos nykyisille mulikkalaisille siitä, että ovat vaalineet näitä vanhoja sukutaloja. 15
Mulikoita Norjassa Myös Norjassa on edelleen pystyssä Mulikkala-niminen talo, johon kävi tutustumassa naapurini Veikko Rastas vaimonsa Maija-Liisan kanssa 1983. He laativat siitä Keisarin sukukirjaan IV kertomuksen, josta ilmenee seuraavaa. Gruen-kylän ensimmäinen talo rakennettiin 1600-luvun alkupuolella Tapani (Steffen) Mulikan toimesta Rögden järven etelärannalle. Mulikkala eli Vålberg (Kuvan omistaa Jan Myhrvold). Kuuluisin Mulikan taloista on Rögden-järven pohjoisrannalla oleva Tvengsberg (kuva). Tilaan kuului siinä vaiheessa noin 1000 hehtaaria hyvää metsää. Talon omisti aluksi Räisäsen suku, joka oli muuttanut sinne yhtä aikaa tapani Mulikan kanssa. Räisäsen vävyksi 1800-luvun alkupuolella Mulikan sukuun kuulunut Heikki Mulikka, joka rakensi talon vuonna 1845. Tvengsbergin talo Rögden järven rannalla (Keisarin Mulikoita IV) 16
Mulikoita Amerikassa Toukokuussa 1654 saapui Örn laivalla Uuteen Ruotsiin lapsineen Antti Mulikan pojanpoika Paavo Juhonpoika Mulikka, jonka nimi oli kirkonkirjojen mukaan Pål Jönsson. Matka oli vaarallinen ja sen 250 matkustajasta 100 menehtyi tauteihin ja onnettomuuksiin. Paavo oli ollut Värmlannin metsäsuomalaisia, joille annettiin vapautus metsän polttamisesta (kaskeamisesta), jos he muuttaisivat uuteen Ruotsiin. Kaskenpolttaminen kiellettiin Ruotsissa näihin aikoihin, kun metsistä oli löytynyt rautamalmia. Paavo Mulikalla oli monta lasta, joista yksi oli Eric Pålson Mullica (Erkki Paavonpoika Mulikka). Eric asui New Jerseyn puolella Delaware-jokea ja hänen mukaansa on nimetty kauppala Mullica Township. Ericin pojat Eric ja William muuttivat vuonna 1704 asumaan paikkaan, jota alettiin kutsua heidän mukaansa Mullica Hilliksi. Mullica Hill on Eric Mullican perustama kylä New Jerseyssä. 17
Asko Vuorinen MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA 10.8.2014 Mullica Hill (Mulikanmäki) New Jerseyssä (Asko Vuorinen 2011) Kävin vaimoni Sinikan kanssa Mullica Hillissä vuonna 2011 ja käynnistäni oli juttuja paikallisessa Glouchester Times- ja suuremmassa Philadelphia Inquirer-lehdissä. Saimme myös kutsun Glouchesterin historiallisen seuran 40-vuotisjuhliin. Pidin siellä esitelmän Pääjärven Mulikasta ja viimeistään siellä kaikille tuli kaikille selväksi, että Mulikka-nimi tulee sinne muuttaneelta uudisasukkaalta, joka oli nimeltään Erkki Mulikka ja hänen pojistaan William, Eric ja Andrew. Mullicasta, jotka asuivat Mullica Hillissä 1700-luvun alussa. Vanhimmat Mulikan suvun rakentamat talot on nähtävissä USA:ssa. Siellä on New Jerseyn osavaltiossa Philadelphian eteläpuolella Mullica Hill-niminen kylä, jossa on edelleen pystyssä Eric ja William (Olavi) Mullican vuonna 1704 rakentamat talot. Williamin talo on samannäköinen kaksikerroksinen talo kuin Hokkala. Ericin taloa pidetään Mullica Hillin vanhimpana talona ja se on rakennettu useissa vaiheissa. Tein matkan jälkeen kotisivuilleni www.askovuorinen.fi englanninkielisen kertomuksen Antti Mulikasta ja hänen jälkeläisistään (Antti Mulikka and His Descendants), jonka ansiosta olen saanut yhteyden moneen USA:ssa asuvaan Antti Mulikan jälkeläiseen. Heistä ehkä tähän mennessä tärkein löytöni oli sukututkijana toiminut insinööri Ralph Poulson, jonka on myös DNA-tutkimuksella todettu olevan Antti Mulikan jälkeläinen. Ralph on koonnut useampia tuhansia USA:ssa asuvien Antti Mulikan jälkeläisten tiedot sukututkimuksissaan. DNA-tutkimuksen avulla olen saanut myös yhteyden kahteen muuhun amerikkalaisen mieheen, joiden tiedän kuuluvan Mulikan jälkeläisiin, mutta heidän kohdallaan sukututkimus on vielä kesken. 18
Asko Vuorinen MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA 10.8.2014 Eric Mullican talon ovessa on kyltti, jossa sanotaan vuonna 1704 rakennetun talon olevan vanhin talo Mullica Hillissä (Asko Vuorinen 2011) William (Olavi) Mullican talo on Ericin talon vieressä North Main Streetin varrella Mullica Hillissä. (Asko Vuorinen 2011) 19
Asko Vuorinen MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA 10.8.2014 Mulikka tänään Mulikan viimevuosien kuulumiset on tallennettu ehkä parhaiten Pauli Reenilän tekemässä Mulikan kyläkirjassa, joka julkaistiin kesällä 2007. Siihen oli koottu kyläläisten kertomuksia kylän menneistä ja viimeaikaisista tapahtumista. Siinä on paljon myös isoäitini Alina Vuorisen kertomia tarinoita. Valitettavasti kirja on jo loppuunmyyty. Kirja innoitti monia mm. minua tutkimaan sukuani tarkemmin. Julkaisin vuonna 2009 sukukirjan Sotamies Tuomas Tjederin suku, joka kertoo varsikin Mietalan, Hokkalan ja Leppälän talojen asukkaista aina 1800-luvun alusta alkaen. Vuonna 2015 julkaisin kirjasta jatko-osan, joka nimeksi tuli Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku. Se käsittää edellisen kirjan lisäksi Tuomas Tjederin muiden sisarusten jälkeläiset aina vuonna 1920-syntyneisiin asti. Kirja on ladattavissa kotisivuiltani www.askovuorinen.fi. Vuonna 2009 noin 1000 asukkaan Pylkönmäki liittyi takaisin vanhaan emäpitäjäänsä Saarijärveen, josta saattaa tulla pinta-alaltaan yhtä suuri kuin, mitä vuonna 1639 perustettu Palvasalmi oli aikoinaan. Pääjärven kylään aikoinaan kuulunut 4000 asukkaan Karstula on säilynyt toistaiseksi itsenäisenä. Antti Mulikan suku Mulikasta lähteneen Antti Mulikan sukulaisia on tänään maailmalla satojatuhansia. Heitä on Keisarin suvun tiedostoissa noin 150.000. Heitä on lähes yhtä paljon USA:ssa ja Norjassa. Löydämme koko ajan Ruotsiin, Norjaan ja Amerikkaan lähteneitä Antti Mulikan jälkeläisiä varsinkin netissä olevien kirjoitusten ja DNA-tutkimuksen avulla. Jos kaikki Antti Mulikan jälkeläiset saataisiin koottua yhteen, heitä voisi olla jopa 300.000. Sen lisäksi on DNA-tutkimuksen avulla todettu, että Antti Mulikalla ja Keisarin ja Roivasen suvuilla on yhteinen esi-isä, joka eli noin vuonna 1300. Näin lähisukulaisten määrä voisi olla jopa 500.000. Hieman kaukaisempaa sukua heille ovat Venäjän perustajan Rurikin jälkeläiset, jotka hallitsivat Venäjää noin 500 vuotta. Uskon, että kyläläiset ovat valmiit toivottamaan myös nämä kaikki mahdolliset uudet sukulaiset tervetulleiksi tutustumaan esi-isiensä kotiseutuun. Lopuksi haluaisin vielä kerran kiittää kaikkia Mulikan asukkaita ja sukututkijoita, että Mulikan kylän historiaa ja taloja on vaalittu suurella innolla joka talossa. Se on saanut mukaan myös meidät Pääkaupunkiseudulla asuvat kaukomulikkalaiset, jotka nuorena vietimme Mulikassa monta ikimuistettavaa kesää. 20
Asko Vuorinen MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA 10.8.2014 Lähteitä: Kirjoja Mulikasta Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia. K. J. Jalkanen 1900 Vanhan Saarijärven historia. Reino Kallio. 1987 Keisarin suvun sukukirjat I, Ib, II, III ja IV Mulikan kylä. Pauli Reenilä 2007 Mulikan Naiset. Pauli Reenilä. 2008 Sotamies Tuomas Tjederin suku. Asko Vuorinen. 2008 Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku. Asko Vuorinen 2015 Tämä tarina löytyy kotisivuiltani www.askovuorinen.fi, jossa on myös tietoja tutkimistani Stensiön ja Mulikan suvuista sekä Amerikkaan muuttaneista suomalaisista. Siellä on myös tietoja Mulikan ja Keisarin suvun DNA-tutkimuksesta sekä tekemistäni kirjoista. 21
Asko Vuorinen MULIKAN KYLÄ 450 VUOTTA 10.8.2014 Delaware Finns Mulikan, Keisarin ja Roivasen suvun DNA-projekti. Asko Vuorinen 2014 Antti Mulikka and his descendants. Asko Vuorinen 2015. E-kirja www.askovuorinen.fi Asko Vuorinen Asko Vuorinen on Espoossa asuva eläkkeellä oleva tekniikan lisensiaatti, joka on tehnyt työuransa Imatran Voiman ja Wärtsilän palveluksessa. Hänen lähisukulaisensa isän puolelta asuivat vuodesta 1830 alkaen Pylkönmäen Mulikassa, jossa on ollut Keisarin suvun esi-isän Antti Mulikan vuonna 1564 rakentama Riekon eli Mietalan talo ja siitä lohkaistu Hokkalan eli Leppälän talo. Keisarin sukuseura on pystyttänyt Hokkalan talon vanhan navetan perustuskivelle laatan, jossa kerrotaan Keisarin suvun esi-isän lähteneen täältä. Hokkalan talon rakensivat vuonna 1864 Heikki Juhonpoika Wik Hokkanen ja hänen vaimonsa Kaisa Ulvotuinen, joka kuului Keisarin sukuun. Heikki Juhonpoika Wik Hokkanen ja Kaisa Ulvotuinen ovat Asko Vuorisen esivanhemmat ketjussa: Heikki Juhonpoika Hokkanen, Santeri Hokkanen, Eveliina Hokkanen/Hokkala, Alina Hokkala/Vuorinen, Aaro Vuorinen ja Asko Vuorinen. Hokkalan talo säilyi Hokkanen / Hokkala suvussa 1920-luvulle asti. Alina Vuorinen asui Leppälässä vuoteen 1936 asti ja Leppälästä lohkotussa Kuusikossa sen jälkeen. Kuusikosta muodostui Alina Vuorisen lastenlapsille mieluisa kesäpaikka, jossa serkut viettivät monta kesää. Asko Vuorinen on kirjoittanut sukukirjat Sotamies Tuomas Tjederin suku (2008) ja Kalinaisen suku Pohjois-Karjalasta (2010) ) ja Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku (2015) sekä tietokirjat Planning of Optimal Power Systems (2008), Energiankäyttäjän käsikirja (2009), Planning of Nuclear Power Systems (2012) ja Energiankäyttäjän käsikirja 2013 (2013. Kirjojen esittely löytyy kustantajan sivulta www.ekoenergo.fi Yhteystiedot askovuorinen (at) gmail.com 22