KERTOMUS SÖDERKULLAN KARTANOSTA 1500-LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN 1
Sisällysluettelo SÖDERKULLAN KARTANON HISTORIAA...3 Norrkullan ja Söderkullan säteritilojen synty...3 Söderkullan omistajat 1563-1700...4 Aatelin ja talonpoikien väliset suhteet...7 Isonvihan jälkeen Söderkullan omistivat seuraavat henkilöt...8 Tigerstedtien jälkeen Söderkullan kartanon omistajat vaihtuivat tiheästi 10 Carl Johan Myrsten...14 Pitkän historian viime vaiheet...14 Koottu teoksista...16 Valokuvat...16 Viitteet...16 2
SÖDERKULLAN KARTANON HISTORIAA Norrkullan ja Söderkullan säteritilojen synty Kustaa Vaasa perusti 1500-luvun puolivälissä nk. kuninkaankartanoita ja latokartanoita. Kussakin pitäjässä oli määrä olla voudin hallinnoima tila, jonka tehtävänä oli varustaa kruunun sotaväelle ruokaa, hevosia ja muita tarvikkeita. Tilojen tuli myös toimia niiden tuotteiden varastopaikkoina, joita tuon ajan verotusjärjestelmä edellytti talonpoikien luovuttavan. Vuonna 1556, kun Massbyn latokartano perustettiin, kylän talonpojat joutuivat jättämään omat tiluksensa. Suuria tavoitteleva hanke kuitenkin epäonnistui. Kartanon toiminta lakkautettiin jo 1561 ja Massbyn talonpojat pääsivät taas omille tiloilleen. Kaikki eivät kuitenkaan palanneet, minkä vuoksi jotkut tilat jäivät isännättä. Norrkullan Hans Erikinpoika tuli omistamaan kolmea tilaa, joista sittemmin tuli Söderkullan säteritilan 1 perusta. Yksi tiloista oli luultavasti se, jonka nimi jo 1400-luvulla oli Söderkulla (Swndherkulle, 1494), joka sitten tuli myös uuden säteritilan nimeksi. Hans Erikinpoika aateloitiin 1558 ja hän otti nimekseen Ekelöf. Ekelöfin suku omisti Söder kullan säterin 1700-luvun alkuun saakka. Söderkullan kartanoon kuului 1570-luvun alussa lampuotitila2, jota kutsuttiin nimellä Jöransbacka sen isännän Jöran Bengtinpoika Finnen mukaan. Tila sijaitsi joen länsirannalla ja siitä muodostui 1600-luvulla Danielsbackan torp pa. Hans Erikinpoika kuoli noin 1574 ja sekä Norrkullan että Söderkullan peri hänen poikansa, nimismies Henrik Hansinpoika. Henrik Hansinpoika omisti myös Söderkullan säteritilan. Söderkulla kuului tosin 1500-luvun lopussa jo epävirallisesti hänen pojalleen Bertil Henrikinpojalle, joka oli pitänyt tilaa hallussaan ainakin vuodesta 1585 lähtien. Söderkulla ei ol lut yhtä varakas kuin Norrkulla. Tilan kylvö oli 1600-luvun vaihteessa kuusi tynnyriä viljaa. Monet talonpoikaistalot Sipoossa kylvivät saman määrän. Karjaa Söderkullassa oli suun nilleen yhtä paljon kuin rikkaimmissa talonpoikaistaloissa. Säteritilalla oli kuitenkin enem män hevosia kuin talonpoikaistiloilla. 3
Henrik Hansinpoika sai vaimonsa Dordi Larsintyttären kanssa seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä. Henrik Hansinpoika kuoli luultavasti vuonna 1602 ja samana vuonna hänen omaisuutensa jaettiin. Vanhin pojista, Bertil Henrikinpoika sai Söderkullan, Jöransbackan (Danielsbackan) tilan ja Karhusaaren (Söderkullalandetin) sekä muutamia niittyjä ja peltosarkoja Hangelbystä. Näistä pelloista ja niityistä käytiin monta riitaa 1600-luvulla Söderkullan kartanon omistajan ja hangelbyläisten kesken. Söderkullan kartano pyrki nimittäin omimaan itselleen enemmän niittyjä kuin sille kuului. Nils Dubblaren kuoleman jälkeen hän kuoli luultavasti vuonna 1647 läänitettiin Bengts Juvas ja Smeds Gesterbystä sekä Mannis, Teiras ja ulkoveronmaa Pigbystä Anna Wirtenberg von Debernille, joka omisti Söderkullan säterin. Sipoossa neljännesperuutus3 koski vain Söderkullan omistajaa Klas Ekelöfiä. Lorentz Creutz hankki itselleen paljon maata Sipoosta. Maaliskuussa 1668 hän osti Lab baksen tilan Kirkonkylästä ja vuosina 1673-1676 seitsemän tilaa Gesterbystä (viisi Klas Ekelöfiltä, joka omisti Söderkullan), kaksi tilaa ja ulkoveronmaan Pigbystä, seitsemän tilaa Hindsbystä, kaksi tilaa Kirkonkylästä, molemmat sopimusverotilat Massbystä, kaksi tilaa Herralasta (jotka hän vuonna 1673 peri Peter Golawitzilta) ja yhden tilan Nikkilästä. Söderkullan omistajat 1563-1700 Hans Erikinpoika 1563-1574 Henrik Hansinpoika 1574-1602 Bertil Henrikinpoika 1602-1603 Klas Bertilinpoika Ekelöf 1603-1646 Anna Wirtenberg von Debern 1646-1663 Klas Ekelöf 1663-1700 Bertil Henrikinpoika, joka peri Söderkullan vuonna 1602, oli ansioitunut mies. Hän oli vuo sina 1593-1599 ollut Hämeen linnan komendantti ja sai viimeisenä komendanttivuotenaan tehtäväkseen korjata tulipalossa vaurioituneen linnan. Joulukuussa 1596 hän sai kuninkaalta läänityksenä kuusi tilaa Gesterbystä. Hän omisti nämä tilat vielä vuonna 1599, mut4
ta menetti ne pian. Kaarle-herttuan ja kuningas Sigismundin riitojen aikana Bertil Henrikinpoika pysyi uskollisena herttualle. Kun Kaarle-herttua vuonna 1600 hyökkäsi puolalaiseen Liivinmaahan oli Bertil Henrikinpoika ratsuväen luutnantti. Liivinmaalla käydyissä taisteluissa Bertil Henrikinpoika yleni ratsumestariksi. Ansioista sodassa ja palkakseen hän sai helmikuussa 1602 läänityksenä joitakin tiloja Massbyn ja Linnanpellon kylistä sekä Piirlahdesta Porvoon pitäjästä. Vuonna 1602 toimitetun perinnönjaon aikana hän oli Sipoossa, mutta lähti samana vuonna uudelleen Liivinmaalle. Hän oli nyt oman ratsujoukon johdossa, johon kuului myös sipoolaisia ratsumiehiä. Bertil Henrikinpoika kuoli jo vuonna 1603 ja hänen läänityksensä joutuivat kruunulle. Söderkullan peri hänen vanhin poikansa Klas Bertilinpoika. Klas Bertilinpojasta (Ekelöf) tuli myös upseeri ja hän osallistui ratsumiehenä Venäjää vas taan vuonna 1609 käytyyn sotaan. Vuonna 1613 hän oli ylennyt kornetiksi ja samana vuonna hän sai ensimmäisen läänityksensä. Hänet ylennettiin pian vänrikiksi ja vuonna 1620 hän oli jo ratsumestari. Hän osallistui 1620-luvulla Puolaa vastaan käytyyn sotaan. Vuonna 1629 hänet nimitettiin majuriksi ja hän sai läänityksenä koko Immersbyn (yksitoista tilaa) sekä kolme tilaa Massbystä ja yhden Gesterbystä toistaiseksi. Vuonna 1630 Klas Bertilinpoika komennettiin ratsuväkikomppanian päällikkönä Saksaan 30-vuotiseen sotaan. Hänen aktiivinen sotilasuransa päättyi vuonna 1634, kun hänet nimitettiin sotakollegion asessoriksi. Samana vuonna hänen sukunsa esiteltiin Ruotsin ritarihuoneessa numerolla 217. Klas Bertilinpoika oli tuolloin vakavarainen mies ja Söderkullan säteri kukoisti. Tilalla oli vuonna 1634 yhdeksän renkiä ja viisi piikaa. Millään muulla säterillä Sipoossa ei ollut niin paljon palvelusväkeä. Klas Ekelöf valittiin vuonna 1638 Viipurin läänin sotaväenottokomissaariksi. Hänet komennettiin 1640-luvun puolivälissä uudelleen Saksaan sota-alueelle, missä hän kaatui luultavasti vuonna 1646. Klas Ekelöf oli naimisissa Anna Wirtenberg von Debernin kanssa. Anna oli Eriksnäsin omistajan, Hans Wirtenbergin tytär. Kun Hans Wirtenberg kuoli 1630-luvun lopulla, sai Klas Ekelöf haltuunsa myös Eriksnäsin. Anna Wirtenberg sai 10. lokakuuta 1646 elinikäisen vahvistuksen kuolleen miehensä läänityksiin. Samana ja seuraavana vuonna hänelle lahjoitettiin myös muutama muu tila Sipoosta. 5
Anna Wirtenbergin hallussa oli 1600-luvun puolivälissä seuraavat tilat: Massby Glasas ja Heikjeppas Gesterby Brutubacka, Bränns, Bengts, Juvas ja Smeds Immersby yhdeksän tilaa, kaikki paitsi Broas (ratsutila) ja Nybondas Hindsby kolme tilaa (joista yksi Staffas) Pigby Mannis ja Teiras Anna Wirtenbergin kuoleman jälkeen hän kuoli todennäköisesti vuonna 1663 peri hänen poikansa Klas Ekelöf Söderkullan ja Eriksnäsin sekä muut Anna Wirtenbergin lahjoitukset. Klas Ekelöf menetti vuonna 1669 nk. neljännesperuutuksen vuoksi Hindsbyn kolme tilaa ja Manniksen ja Teiraksen Pigbystä. Klas Ekelöf oli valinnut upseerinuran kuten esi-isänsäkin. Vuonna 1651 hän yleni vänrikiksi kuningattaren henkivartiostossa ja kaksi vuotta myöhemmin kornetiksi Suomen aatelisryk mentissä. Hän joutui kuitenkin vuonna 1660 eroamaan armeijasta heikon terveytensä vuoksi. Niistä yhdeksästä tilasta Immersbyssä (mm. Högbacka), jotka Klas Ekelöf oli perinyt äidiltään, muodostui ajan mittaan säteri, kun muut taas laskettiin kuuluviksi rajapiiritiloihin. Im mersbyn säteriä viljeli lampuoti, joka antoi puolet satoviljastaan Ekelöfille. Vuonna 1668 säterin mainitaan olleen aivan autio ja ränsistynyt eikä siellä asunut ketään. Koska kruunu tähän aikaan vaati painokkaasti säterinomistajia rakentamaan sätereilleen kunnon rakennukset, mikäli he halusivat pitää ne, oli Ekelöfin pakko varustaa Immersby uudella asuinra kennuksella. Vuonna 1672 valmistuikin uusi, suuri, punamaalilla maalattu säterirakennus. Immersbyn säterirakennuksen teko lisäsi merkittävästi Ekelöfin jo ennestään suurta velkataakkaa. Hän haki tämän vuoksi vuonna 1672 holhoojahallitukselta Tukholmasta lupaa myydä viisi tilaansa Gesterbystä. Hallitus myöntyi tähän ja 25. toukokuuta 1673 hän myi Gesterbyssä olevat tilansa valtaneuvos Lorentz Creutzille 1098 taalerin ja 26 hopeaäyrin kauppahinnasta. Reduktiossa vuonna 1682 Klas Ekelöf menetti kaikki tilansa Immersbystä. Hän valitti vuon na 1687 reduktiokomissiolle Immersbyn säterin peruuttamisesta kruunulle ja katsoi, että 6
hänen tuli saada korvausta rakennuksista, karjasta ja menettämistään tavaroista. Johan Gripenberg, joka johti komissiota Uudenmaan ja Hämeen läänissä, sanoi, että Ekelöfin olisi pitänyt valittaa asiasta maaherralle. Komissio ei näin voinut ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Ekelöf sai kuitenkin hieman korvausta Immersbyn menetyksestä, sillä hän sai pitää Eriksnäsin säterin sekä Glasaksen ja Heikjeppaksen Massbyssä. Ne viisi tilaa Gesterbyssä, jotka Ekelöf oli myynyt Lorentz Creutzille, peruutettiin myös kruunulle. Tällä oli hyvin pahat seuraamukset Ekelöfille. Creutzin perilliset vaativat nimittäin häneltä kauppahintaa eli 1098 hopeataaleria korvauksena näistä menetetyistä tiloista. Ekelöfillä ei kuitenkaan ollut jäljellä rahoja, koska ne olivat menneet hänen velkojilleen. Creutzin perilliset vaativat tämän vuoksi Söderkullan kiinnittämistä saamisiensa vakuudeksi. Creutzin perillisten vaatimus hyväksyttiin syyskäräjillä 1866 ja Söderkulla lainhuudatettiin, kolmannen kerran kesäkäräjillä 1689. Perilliset odottivat yksitoista vuotta Ekelöfin maksua, mutta kun sitä ei kuulunut, he saivat kiinnekirjan Söderkullaan talvikäräjillä vuon na 1700. Söderkullan päärakennuksessa oli tähän aikaan sali ja neljä kamaria sekä eteinen. Vuonna 1702 talon mainittiin olevan jo vanhan. Säterillä oli myös vanha ränsistynyt rakennus, kaksi aittaa, kylpytupa eteisineen, kaksi tallia ja kaksi vanhaa navettaa. Kun Klas Ekelöf vuonna 1700 joutui luopumaan Söderkullan kartanosta, jäi hänelle vain Eriksnäs ja tilat Glasas ja Heikjeppas Massbyssä, jotka hän myös oli saanut eliniäkseen. Hän kuoli vuonna 1701 (tai 1702). Aatelin ja talonpoikien väliset suhteet Aatelin Sipoossa 1600-luvulla omistamasta huomattavasta maaomaisuudesta huolimatta pitäjässä ei asunut kovinkaan paljon aatelisia. Vain Norrkullan, Söderkullan ja Nikkilän sätereillä asui aatelisia lähes koko 1600-luvun. 7
Talonpoikien oli siten melko harvoin mahdollista tavata aatelisia tilanomistajia. Talonpoika, jonka tilan aatelismies sai haltuunsa, ei ainakaan ensi alkuun huomannut suurempia muu toksia päivittäisessä elämässään. Lahjoitetuilla kruunutiloilla ja lampuotitiloilla asuvat talonpojat saattoi aatelismies sen sijaan vapaasti häätää ja valita. Päivätyöt, jotka aatelimiehet laillisesti saattoivat vaatia verorälssitalonpojiltaan, riittivät harvoin täyttämään sätereiden tarpeet, ja säterinomistajat pyrkivätkin lisäämään niitä. Päivätöiden tekeminen oli usein suuri rasitus talonpojille. Ei ollut harvinaista, että talonpo jat tekivät kuusi päivätyötä viikossa. Talonpojat hangoittelivat joskus vastaan eivätkä tulleet töihin. Rouva Anna Wirtenberg Söderkullan kartanosta valitti kesäkäräjillä 1657, etteivät hänen talonpoikansa Immersbystä halunneet tehdä päivätöitä eikä maksaa verojaan. Kihlakunnanoikeus tuomitsi talonpojat sakkoihin ja rankaisi heitä kaksinkertaisilla päivätöillä ja ve roilla. Vaikka Lorentz Creutzin perilliset saivat kiinnekirjan Söderkullan säteriin vuonna 1700, vaikuttaa siltä, että he eivät saaneet säteriä haltuunsa. Aikaisemman omistajan, Klas Ekelöfin onnistui ehkä ennen kuolemaansa vuonna 1702 maksaa velkansa Creutzin perillisille. Klas Ekelöfin vaimo Elisabeth Helena Nöding omisti ilmeisesti Söderkullan säterin miehensä kuoleman jälkeen. Tila oli hänen nimissään ainakin isonvihan jälkeen. Hän myi nimittäin Söderkullan säterin vuonna 1723 kihlakunnantuomari Erik Tigerstedtille 3 000 kuparitaalarilla. Isonvihan jälkeen Söderkullan omistivat seuraavat henkilöt Erik Tigerstedt 1723-1736 Carl Fredrik Tigerstedt 1736-1746 Erikin poika Sofia Margareta Ehrenreuter 1746-1768 Carl Fredrikin leski Carl Ulrik Tigerstedt 1768-1807 Carl Fredrikin ja Sofian poika Lovisa Möllersvärd 1807-1813 Carl Ulrikin leski, omisti kolmanneksen kartanosta vuoteen 1822 8
Herman Henrik Wärnhjelm 1813 osti kaksi kolmannesta Söderkullasta, mutta myi kartanon samana vuonna Fabian Casimir von Roswall 1813-1834 Johanna Charlotta Sjöberg 1834-1846 Fabian Casimirin leski Otto Henrik Nassokin 1846-1849 Johanna Charlotta testamenttasi kartanon Nassokinille Bengt Gustav Mellin 1849-1859 osti kartanon Nassokinilta Carl Johan Wikberg 1859-1877 kartano pantattiin ensin hänelle ja siirtyi myöhemmin hänen omistukseensa Erik Tigerstedt ei asunut Söderkullan vaan Kokkolan kartanossa Hauholla, mutta perusti useita torppia saadakseen vauhtia rappeutuneen kartanon jälleenrakentamiseen. Kun omistajaksi 1736 tuli hänen poikansa Carl Fredrik, joka oli sotilashenkilö, kartanoon kuului kuusi torppaa. Carl Fredrik näyttää asuneen enimmäkseen Massbyn kartanossa. Kun Carl Fredrik kuoli 1746, Söderkulla siirtyi hänen leskelleen Sofia Margareta Ehrenreuterille, joka itse myös asui tilalla. Leskirouva Sofia oli tarmokas nainen. Hänen perusti yhdessä Eriksnäsin Carl Fredrik Nordenskiöldin kanssa vuonna 1754 tiilitehtaan kartanon maille ja hieman myöhemmin oman tiiliruukin Söderkullalandetin saarelle. Siellä poltettiin tiiliä Viaporin linnoitustyömaalle ja saatiin suuria voittoja. Kun tuotanto Söderkullassa oli saatu hyvin käyntiin, Sofia-rouva puratti kaiken ja siirsi tiilenvalmistuksen omaan polttimoonsa Söderkullalandetille. Nordenskiöld pani vastaan, muttei mahtanut asialle mitään, koska Sofiarouva väitti, ettei mitään yhtiökumppanuutta ollut koskaan ollutkaan ja että tiilenpolttimo oli hänen maallaan. Sofia Ehrenreuter lupasi maksaa Nordenskiöldille 2 000 kuparitaalaria, mutta kun korvaussummaa ei alkanut kuulua, haastoi Nordenskiöld hänet 22. huhtikuuta 1766 pidetyille käräjille. Nordenskiöld vaati vähintään 3 000 kuparitaalaria korvausta, mutta Sofia Tigerstedt kieltäytyi maksamasta äyriäkään. Asia lykättiin tällä kertaa. Osapuolet näyttävät sopineen asian myöhemmin. Myös Carl Ulrik Tigerstedt ja hänen vaimonsa Lovisa Henrietta Möllersvärd asuivat Söderkullan kartanossa, kuten myös von Roswall ja hänen leskensä Johanna Charlotta Sjöberg. von Roswall hoiti erilaisia luottamustehtäviä pitäjässä ja osallistui aktiivisesti pitäjänkokouksiin. Tullinhoitaja ja vapaaherra Berndt Gustaf Mellin ei asunut kartanossa. Sen sijaan apteekkari Wikberg, joka vuonna 1859 sai kartanon haltuunsa, asui siinä ja perusti vuonna 1863 kartanoon maanviljelyskoulun. 9
Tigerstedtien jälkeen Söderkullan kartanon omistajat vaihtuivat tiheästi Herman Henrik Wärnhjelm 1813 Fabian Casimir von Rosswall samana vuonna Otto Henrik Nassokin 1846 Berndt Gustaf Mellin 1849 Carl Johan Wikberg 1859 Carl Ulrik Tigerstedt osti Glamarsin tilan perintöoikeudet ja yhdisti sen Söderkullan kartanoon noin vuonna 1780. Bengt Gustav Mellin osti 1850-luvulla kaksi kolmannesta Massbyn kartanosta (Ivarsin ja Blåfieldin tilat) ja Glasaksen ja Heikjeppaksen rälssitilat Massbystä Skräddarbyn kartanon omistajalta, vapaaherratar Bernhardine Stackelbergiltä. Apteekkari Wikberg kasvatti Söderkullan kartanon tiluksia 1860-luvun alussa ostamalla Staffaksen, Pellaksen ja Jeppaksen tilat Massbystä. Kaikilla näillä tiloilla asui vuonna 1866 muonarenkejä. Niiden pellot ja niityt oli luultavasti liitetty Söderkullan kartanoon. Vuonna 1740 mainittiin Söderkullan kartanon torpiksi myös Backas ja Nikuäng sekä Karhusaari. Söderkullan kartanon asuinrakennukset olivat vuonna 1749 hyvässä kunnossa ja myös päärakennus oli vuodelta 1753 olevan tiedon mukaan asianomaisessa kunnossa. Söderkullan kartanon vanhin tunnettu päärakennus sijaitsi suunnilleen samalla paikalla kuin nykyinen päärakennus. Se oli kaksikerroksinen hirsitalo, josta pääsi käytävää pitkin sivurakennukseen, jossa oli keittiö ja piikojen tupa. Rakennus oli luultavasti 1700-luvun lopulta tai 1800-luvun alusta. Vuonna 1829 sen mainitaan olleen keski-ikäinen. Päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1865 ja uusi, myös kaksikerroksinen talo rakennettiin hieman etelämmäksi. Söderkullan kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1908. Sen on piirtänyt jugendin henkeen tunnettu helsinkiläinen arkkitehti Karl Lindahl. 10
Nykyinen Söderkullan kartano on vuodelta 1908 1800-luvun puolivälissä rakennettiin kartanon viljamakasiini. Valkoiseksi rapattu makasiini on rakennettu kivestä. Ikkunat ja koristeornamentit ovat goottilaista tyyliä. Sipoon ensimmäiset salaojitukset tehtiin luultavasti Söderkullan kartanossa vuoden 1870 paikkeilla. Salaojan pohjalle laitettiin joko seipäitä tai risuja. Vuonna 1802 ilmoitettiin Sipoon talonpoikien ja myös torppareiden, sotilaiden ja rakuunoi den viljelleen jo usean vuoden ajan perunaa sekä omaksi tarpeeksi että myyntiin. Pitäjän suurimmat perunapellot olivat Söderkullan kartanolla, jonka isäntä Carl Ulrik Tigerstedt korjasi 110 tynnyriä perunaa vuonna 1802. Massbyssä oli kaksi myllyä, joista toinen kuului Söderkullan kartanolle vuonna 1706. Vuonna 1726 mylly oli muutettu tehokkaammaksi ratasmyllyksi, joka sai 1860-luvulla oikeuden jauhaa viljaa maksua vastaan. Norrkullan ja Söderkullan kartanoissa oli vuonna 1600 molemmissa kaksi pari härkiä sekä joukko sonneja. Söderkullan kartanossa oli paljon hevosia ja härkiä tavallisiin talonpoikais tiloihin verrattuna. Ensimmäiset ayrshirerotua olevat lehmät ja sonnit hankittiin Uudelle11
maalle vuonna 1847. Sipooseen ensimmäinen ayrshirenauta hankittiin Söderkullan kartanoon vapaaherra Bengt Gustav Mellinille. Vuonna 1851 Söderkullaan tuotiin Moision kotieläinjalostamosta Elimäen pitäjästä ayrshirerotuinen sonni ja kaksi lehmää. Myöhemmin nämä lehmät saivat kolme vasikkaa, joista yksi oli sonni. Mellin joutui kuitenkin vuonna 1855 teurastamaan sonnin ja kun sonnivasikkakin sai surmansa onnettomuudessa, hän myi lehmät. Sipoossa oli monta kuuluisaa petoeläinten metsästäjää. Carl Fredrik Tigerstedt tappoi vuo sina 1733-1734 kaksi kettua ja muutama vuosi myöhemmin kaksi sutta ja vanhan karhun. Sipooseen perustettiin vuonna 1813 maaherran kehotuksesta köyhäinhoitojohtokunta, jonka pääasiallinen tehtävä oli vaikean katovuoden 1812 seurausten lievittäminen. Johtokunnan puheenjohtajan, Kirkonkylän Gästgivarsin tilan isännän toimitusvouti Fredrik Olinin aloitteesta perustettiin rahasto isättömien ja äidittömien lasten auttamiseksi. Kun Olin lokakuussa 1822 kuoli, valittiin Söderkullan kartanon omistaja, valtioneuvos F. C. von Roswall uudeksi puheenjohtajaksi ja hän otti rahaston hoidon vastuulleen. Pitäjänkokouksessa toukokuussa 1824 von Roswall kertoi rahastossa olevan vain 10 tynnyriä ruista, joka oli saatu pitäjänmakasiinista. Hän ehdotti, että hautajaisten, ristiäisten, häiden ja muiden kirkollisten toimitusten yhteydessä kerättäisiin varoja orvoille. Lisäksi von Roswall ehdotti, että jokai nen kokonainen manttaali maksaisi pitäjänmakasiiniin kolmen vuoden ajan tietyn määrä viljaa, joka sitten maksettaisiin orvoille. Pitäjäläiset suostuivat ehdotukseen. Päätettiin, että yksi manttaali maksaisi kuusi kappaa viljaa vuosittain, joka oli vähemmän kuin von Roswall oli ehdottanut. Vuonna 1839 orpojenrahaston varat yhdistettiin köyhäinkassaan. Sipoossa oli vuonna 1556 joko Massbyssä tai Gesterbyssä kestikievari, joka oli Suurella Rantatiellä matkustavien käytössä. Kyseessä täytyi olla nimismies Hans Erikinpojan (Ekelöf) tilat Norrkulla ja Söderkulla. Apteekkari Wikberg osti 1860- ja 1870 -luvuilla Staffaksen, Pellaksen, Jeppaksen, Glasaksen ja Heikjeppaksen (Nybondaksen) tilat, jotka hän liitti kartanoon. Wikbergin aikana (1863) alkoi myös Söderkullan maanviljelyskoulun toiminta. Koulu oli sitten leimaa-antavana Söderkullalle kaikki ne 55 vuotta, jotka se toimi kartanossa. Monelle Söderkulla tarkoittikin samaa kuin maanviljelyskoulu. 12
Kartano ja koulunpito kuuluivat yhteen. Kun kartano vaihtoi omistajaa, uusi omistaja otti vastuulle myös maanviljelyskoulun. Vuonna 1876 kartanon osti Sebastian von Etter. von Etterin suku omisti kartanon vuoteen 1905, jolloin sen osti Hjalmar Lagerlund, joka jo seu raavana vuonna myi sen vastaperustetulle Söderkulla Gård & Verkstäder -yhtiölle. Yhtiö rakennutti johtajalleen uuden asunnon, nykyisen kartanon päärakennuksen. Arkkitehti Karl Lindahlin piirtämä rakennus valmistui vuonna 1908, jolloin myös Söderkullan metsänvartijakoulu aloitti toimintansa. Uusi yhtiö panosti erityisesti tiilenvalmistukseen ja rakensi ison ja ajanmukaisen tiilenpoltti mon, jonka vuosituotanto oli perätä kaksi miljoonaa muuritiiltä, 100.000 salaojaputkea ja 150.000 kattotiiltä. Yhtiössä panostettiin myös maanviljelystyökaluihin ja -koneisiin, jotka valmistettiin kartanon pajassa ja verstaassa. Stormossen-suosta saatiin turvepehkua ja polttoturvetta ja Kvarnbäcken-puroon rakennetut padot tuottivat yhtiön myllylle ja sahalle halpaa vesivoimaa. Yhtiön tavoitteet osoittautuivat kuitenkin ylimitoitetuiksi. Oli investoitu liian paljon liian nopeasti. Yhtiö teki konkurssin 1913 ja Söderkullan kartanon osti Wilhelm Sumelius, joka lopetti välittömästi kannattamattoman tiilenvalmistuksen. Koulujen ylläpidon taloudelliset edellytykset huononivat, ja vuonna 1918 Sumelius sanoi irti sekä maanvilje lyskoulun että metsävartijakoulun sopimukset. Yksi aikakausi kartanon historiassa oli päättynyt. Sumelius lohkoi ja myi 60 kiinteistöä eli melkein puolet kartanon pinta-alasta 1923, ja 1925 loput kartanosta myytiin amiraali Hjalmar von Bonsdorffille. Amiraalin aikana tiilenpolttimo vuokrattiin Sipoon kattotiilitehtaalle, joka jatkoi tuotantoa vuosia käyttämättä olleessa laitoksessa. Vuosina 1926-1936 myytiin yli 70 kiinteistöä (289 ha), mm. koko Söderkullalandet (128,9 ha) ja Lövkulla (73,5 ha). Tiilenpolttimo paloi vuosina 1943, 1948 ja 1954. Ensimmäisten tulipalojen jälkeen tuotantoa jatkettiin, mutta kolmannen jälkeen se viimein lopetettiin. Amiraalin kuoltua 1945 kartano siirtyi hänen leskelleen Dagmar von Bonsdorffille, joka myi sen Sipoon kunnalle 1949. Kunta myi osan peltomaasta kylän talonpojille, huutokauppasi eläimet ja koneet ja myi kartanon Arthur Nikanderille jo seuraavana vuonna. Nikander, joka kuoli jo 1953, oli testamentannut Söderkullan vapaamuurariyhdistykselle. Sillä ei ollut käyttöä lahjoitukselle, joten se myi kartanon ja niin Sipoon kunnasta tuli jo toisen kerran alle neljässä vuodessa Söderkullan kartanon omistaja. 13
Carl Johan Myrsten Talonpojan poika Carl Johan Myrsten syntyi 1851 (kuoli 1927) Ruotsissa Gotlannissa. Saatuaan maanviljelyskoulun opinnot päätökseen Ruotsissa Myrsten sai paikan Träskändan meijerikoulussa Espoossa. Vuonna 1874 hänet pestattiin Söderkullan maanviljelyskoulun toiseksi opettajaksi ja työnjohtajaksi, ja vuodenvaihteessa 1880-81 hänet valittiin koulun johtajaksi. Myrsten palveli maanviljelyskoulun opettajan ja esimiehen toimien ohella myös Söderkul lan kartanon tilanhoitajana. Kartano oli 1876 joutunut von Etters-suvun omistukseen, mutta koska isäntäväki kävi vain aika ajoin Söderkullassa, Myrsten palkattiin valvomaan tilan hoitoa. Omistajiin hänen tehokkuutensa teki vaikutuksen ja he sanoivatkin että Tirehtööri Myrsten tekee kivistäkin rahaa. Myrsteniä kiinnosti mekaniikka ja tekniikka, ja hän rakensikin tai paranteli monia työkaluja ja koneita. Hän lienee laatinut myös Simsalön kansakoulun piirustukset (1893). Myrsten oli luonteeltaan avoin ja myönteinen, minkä vuoksi hänestä pidettiin koulun johtajana. Siksi Söderkullan maanviljelyskouluun tuli oppilaita Uudenmaan lisäksi myös Turunmaalta, Ahvenanmaalta ja suomenkielisiltä seuduilta. Myrsten oli myös aktiivinen järjestöihminen. Hän oli yksi maamiesseuran (Sibbo Lantmannaförening, 1900) perustamisen puuhamiehistä, useita vuosi Massbyn kansakoulun johtokunnan jäsen ja aktiivinen toimija Södra Sibbo Ungdomsförening (SSU) -nuorisoseurassa. Pitkän historian viime vaiheet Noin vuosina 1954-1968 kartanossa toimi luontaishoitola. Muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen kartanon juhlasali oli kansalaisopiston kutojien käytössä vuoteen 1980 asti. Karta no ilmeisesti remontoitiin 1980-luvun alkupuolella. Kunta vuokrasi remontin jälkeen useiden vuosien ajan kartanoa yksityisille ja yhdistyksille juhlakäyttöön. Kartanon toisessa kerroksessa pidettiin silloin mm. taidenäyttelyitä. 1990-lu14
vulta lähtien kartanoa on vuokrattu ulkopuolisille yrittäjille. Nykyinen yrittäjä on jo kolmas ulkopuolinen toimija kartanossa. Vuonna 2010 kunta tilasi konsulttiselvityksen omistuksistaan eri kiinteistöissä ja muissa tiloissa. Konsultit esittivät kartanon myyntiä täysin ulkopuoliselle. Söderkullan eri alojen kulttuuri- ja muut toimijat vastustavat konsulttien esitystä ja ovat esittäneet vaatimuksen saada kartano kuntalaisten käyttöön. Alueella toimivat aktiivisesti Porvoon Taidekoulu, Sipoon Kansalaisopisto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Susimusa, Hansaksen asukasyhdistys, Sipoon Kanoottiklubi, Sibbo Ungdomsförbund ja Etelä-Sipoon Nuorisoseura/Sipoon teatteri, jonka johtokunnan jäsenet ovat koonneet tämän tarinan, kertomuksen paikasta, jonka synty ulottuu vuosisatojen päähän. 15
Koottu teoksista Arja Rantanen, Krister Kuvaja SIPOON PITÄJÄN HISTORIA VUOTEEN 1868 OSAT I JA II Entisajasta nykypäivään SIPOON HISTORIAN VAIHEITA Sten Enbom Birgit Lindroos Odin Sjöholm Sibbo Hembygdsforskningsförening r.f:n julkaisuja XVI, 2005 Valokuvat AD Krista Jännäri, Teuvo Jännäri Viitteet 1 veronmaksuista vapautettu tila 2 lampuotitilalla viljeltiin kokonaista tilaa, josta maksettiin veroja kuten itsenäisestä tilasta 3 Kruunulle piti palauttaa neljäsosa läänityksistä tai maksaa niiden puolesta veroa Koonnut Etelä-Sipoon Nuorisoseura r.y.:n/sipoon teatterin johtokunta 16