VIRTA- JA PIENVESIEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA v. 2015-2019

VIRTA- JA PIENVESIEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA v. 2015-2019 ETELÄ- JA KESKI-PÄIJÄNTEEN KALASTUSALUE Hyväksytty kalastusalueen kokouksessa 28.04.2015 Tomi Ranta Hämeen Kalatalouskeskus

Sisältö 1. Johdanto... 7 2. Kalastusalueen kartta (kuva 1)... 8 3. Vesistöjen nykytilan kuvaukset ja toimenpidesuositukset v. 2015-2019... 9 4. Arvajan reitti ja siihen laskevat virtavedet (Kuhmoinen ja Jämsä)... 9 4.1 Arvajan reitin ja siihen laskevien virtavesien kosket... 11 4.1.1 Kivikoski... 12 4.1.2 Kotakoski... 13 4.1.3 Linkinkoski... 14 4.1.4 Puukkoistenkoski... 14 4.1.5 Hassinkosket... 15 4.1.6 Kotasalmen-, Kapalo- ja Arvajankoski... 16 4.1.7 Arvajan reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019... 16 4.1.7.1 Seurannat... 16 4.1.7.2 Istutukset... 16 4.1.7.3 Kalastusjärjestelyt, rauhoitukset, kieltoalueet ja valvonta... 17 4.1.7.4 Muut suositukset... 17 4.1.8 Virtalanoja... 18 4.1.8.1 Virtalanojan hoitosuositukset v. 2015-2019... 19 4.1.8.1.1 Kunnostukset... 19 4.1.8.1.2 Seuranta ja istutukset... 19 4.1.9 Myllyjärvien reitti (Ouninkoski)... 19 4.1.9.1 Myllyjärven reitin (Ouninkoski) hoitosuositukset v. 2015-2019... 20 4.1.9.1.1 Kunnostukset... 20 4.1.9.1.2 Seuranta ja istutukset... 21 4.2 Arvajan reitin järvet... 21 4.2.1 Isojärvi... 21 4.2.1.1 Isojärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 25 4.2.1.1.1 Kalastuksen säätely... 25 4.2.1.1.2 Seuranta ja istutukset... 25 4.2.2 Pälämä... 26 4.2.2.1 Pälämän hoitosuositukset v. 2015-2019... 27 4.2.3 Muut järvet... 27 4.2.3.1 Muiden järvien hoitosuositukset v. 2015-2019... 28 5. Karkjärvien reitti (Kuhmoinen)... 28 5.1 Karkjärvien reitin kosket... 28 5.1.1 Karkjärvien reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019... 29 5.1.1.1 Kunnostukset... 29 5.1.1.2 Seuranta ja istutukset... 30 5.1.1.3 Muut suositukset... 30 5.2 Karkjärvien reitin järvet... 30 5.2.1 Alainen Karkjärvi... 30 5.2.1.1 Alaisen Karkjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 31 Yhteenveto Alaisen Karkjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019... 31 5.2.2 Yläinen Karkjärvi... 31 5.2.2.1 Yläisen Karkjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 32 2

6. Leppäkosken reitti (Kuoksenjärvi-Pitkävesi sekä Hahmajärven laskuoja) (Kuhmoinen)... 32 6.1 Leppäkosken reitin kosket (Kuoksenjärvi-Pitkävesi sekä Hahmajärven laskuoja)... 33 6.1.1 Leppäkosken reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019... 37 6.1.1.1 Kunnostukset... 37 6.1.1.2 Seuranta ja istutukset... 37 6.1.1.3 Muut suositukset... 37 6.2 Leppäkosken reitin järvet... 38 6.2.1 Kuoksenjärvi... 38 6.2.1.1 Kuoksenjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 39 6.2.2 Pukarajärvi... 39 6.2.2.1 Pukarajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 40 6.2.3 Pitkävesi... 41 6.2.3.1 Pitkäveden hoitosuositukset v. 2015-2019... 41 7. Hahmajärvi (Kuhmoinen)... 42 7.1 Hahmajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 42 8. Pihlajakosken reitti (Sääksoja-Päijänne) (Kuhmoinen)... 43 8.1 Pihlajakosken reitin virtavedet... 43 8.1.1 Sääksoja (Iso-Sääksjärvi-Iso-Pihlajajärvi)... 43 8.1.2 Pihlajakosket... 44 8.1.3 Pihlajakosken reitin virtavesien hoitosuositukset v. 2015-2019... 44 8.1.3.1 Kunnostukset... 44 8.1.3.2 Seuranta ja istutukset... 44 8.1.3.3 Muut suositukset... 44 8.2 Iso-Pihlajajärvi... 45 8.2.1 Iso-Pihlajajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 46 9. Lummenne-Harmoistenjoki (Kuhmoinen)... 46 9.1 Lummenne... 46 9.1.1 Lummenteen hoitosuositukset v. 2015-2019... 48 9.2 Harmoistenjoki... 49 9.2.1 Harmoistenjoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 50 9.2.1.1 Kunnostukset... 50 9.2.1.2 Seuranta ja istutukset... 50 9.2.1.3 Muut suositukset... 50 10. Kuhmajoki (Kuhmoinen)... 51 10.1 Kuhmajoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 52 10.1.1 Kunnostukset... 53 10.1.2 Seuranta ja istutukset... 53 10.1.3 Muut suositukset... 53 11. Säynätjoki... 53 11.1 Säynätjoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 54 12. Iso-Kärppäjärvi... 54 12.1 Iso-Kärppäjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 55 13. Iso-Taruksesta ja Pallittajärvistä laskeva reitti (Padasjoki)... 55 13.1 Iso-Tarus... 55 13.1.1 Iso-Taruksen hoitosuositukset v. 2015-2019... 56 13.2 Heinjoki... 57 13.2.1 Heinjoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 58 13.2.1.1 Kunnostukset... 58 13.2.1.2 Seuranta ja istutukset... 58 13.2.1.3 Muut suositukset... 58 3

14. Arrakosken reitti (Myllyjärvi-Päijänne) sekä siihen laskevat vesistöt (Padasjoki)... 59 14.1 Arrakosken reitin kosket (Myllyjärvi-Päijänne) sekä Pannijoki ja Risulanoja... 60 14.1.1 Kaukelankoski... 60 14.1.1.1 Kaukelankosken hoitosuositukset v. 2015-2019... 61 14.1.2 Arrakoski... 61 14.1.2.1 Arrakosken hoitosuositukset v. 2015-2019... 62 14.1.3 Vierunkoski... 62 14.1.3.1 Vierunkosken hoitosuositukset v. 2015-2019... 63 14.1.4 Kirkkojoki... 64 14.1.4.1 Kirkkojoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 64 14.1.5 Risulanoja... 64 14.1.5.1 Risulanojan hoitosuositukset v. 2015-2019... 66 14.1.5.1.1 Kunnostukset... 66 14.1.5.1.2 Seuranta ja istutukset... 66 14.1.5.1.3 Muut suositukset... 66 14.1.6 Pannijoki... 67 14.1.6.1 Pannijoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 68 14.1.6.1.1 Kunnostukset... 68 14.1.6.1.2 Seuranta ja istutukset... 68 14.1.6.1.3 Muut suositukset... 69 14.2 Arrakosken reitin järvet... 69 14.2.1 Myllyjärvi... 69 14.2.2 Miestämä... 70 14.2.3 Yläjärvi... 70 14.2.4 Kirkkolammi... 70 14.2.5 Kaukilanjärvi ja sen laskupuro... 71 14.2.6 Tevänninjärvi ja sen laskupuro... 71 14.2.7 Reitin muut järvet... 72 14.2.8 Arrakosken reitin järvien hoitosuositukset... 72 14.2.8.1 Kalastuksensäätely... 72 14.2.8.2 Istutukset... 73 14.2.8.3 Muut suositukset... 74 15. Isojoki (Padasjoki)... 75 15.1 Isojoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 76 15.1.1 Kunnostukset... 76 15.1.2 Seuranta ja istutukset... 76 15.1.3 Muut suositukset... 76 16. Alijärvi (Padasjoki)... 76 16.1 Alijärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 77 17. Ruotsalainen-Kymenvirta (Asikkala)... 77 17.1 Ruotsalaisen hoitosuositukset v. 2015-2019... 82 17.1.1. Solmuvälirajoitukset ja alamittapäätökset... 82 17.1.2 Seuranta... 83 17.1.3 Istutukset... 83 18 Äinäjärvi-Äiniönjoki (Asikkala)... 84 18.1 Äinäjärvi... 84 18.1.1 Äinäjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 85 18.2 Äiniönjoki... 86 18.2.1 Äiniönjoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 88 18.2.1.1 Kunnostukset... 88 4

18.2.1.2 Seuranta ja istutukset... 88 18.2.1.3 Muut suositukset... 88 19. Urajärvi-Päijänne (Vuorenmylly) (Asikkala)... 89 19.1 Urajärvi... 89 19.1.1 Urajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 91 19.2 Urajärvi-Päijänne -reitin virtavedet (Vuorenmylly)... 91 19.2.1 Urajärvi-Päijänne -reitin virtavesien hoitosuositukset v. 2015-2019 (Vuorenmylly)... 92 19.2.1.1 Kunnostukset... 92 19.2.1.2 Seuranta ja istutukset... 92 19.2.1.3 Muut suositukset... 92 19.3 Säynätjärvi, Keskinen ja Myllyjärven hoitosuositukset... 93 20. Vääksynjoki (Asikkala)... 93 20.1 Vääksynjoen hoitosuositukset v. 2015-2019... 94 20.1.1 Kunnostukset... 94 20.1.2 Seuranta ja istutukset... 94 20.1.3 Muut suositukset... 95 21. Kalkkistenkoski (Asikkala)... 95 21.1 Kalkkistenkosken hoitosuositukset v. 2015-2019... 96 21.1.1 Kunnostukset... 96 21.1.2 Seuranta ja istutukset... 96 21.1.3 Muut suositukset... 96 22. Suojärvi (Sysmä)... 97 22.1 Suojärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 99 23. Auhjärvi-Lintulanoja (Lintulanojan valuma-alue) (Sysmä)... 100 23.1 Auhjärvi... 100 23.1.1 Auhjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 102 23.2 Lintulanoja... 103 23.2.1 Lintulanojan hoitosuositukset v. 2015-2019... 104 23.2.1.1 Kunnostukset... 104 23.2.1.2 Seuranta ja istutukset... 104 23.2.1.3 Muut suositukset... 104 24. Ylä-Vehkajärvi (Sysmä)... 104 24.1 Ylä-Vehkajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 105 25. Ala-Vehkajärvi... 105 25.1 Ala-Vehkajärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 105 26. Säynätjärvi ja Mynnilänalanen-Kirkjärvi (Sysmä)... 106 26.1 Säynätjärvi... 106 26.2 Mynnilänalanen-Kirkjärvi... 106 26.3 Säynätjärven ja Mynnilänalanen-Kirjärven hoitosuositukset v. 2015-2019... 107 27. Muut järvet... 107 28. Yhteenveto Päijänteen taimenen lisääntymisalueista... 108 29. Rapukantojen hoito ja ravustus... 112 30. VIRTAVESIKUNNOSTUKSET... 112 30.1 Kalastusalue virtavesien kunnostajana... 112 30.2 Kunnostushankkeen eri vaiheet... 113 30.2.1 Kunnostussuunnitelmat... 113 30.2.2 Varsinaiset kunnostukset ja luvat... 113 31. YLEISIÄ OHJEITA SEURANTAJÄRJESTELMÄSTÄ... 115 31.1 Kirjanpitokalastus... 115 31.2 Kalastustiedustelu... 115 5

31.3 Sähkökoekalastukset... 115 31.4 Merkintätutkimukset (taimenten yksilömerkintä)... 116 31.5 Kutupesien kartoitus... 116 31.6 Siikanäytteet... 116 31.6.1 Näytteenotto-ohjeet... 117 31.7 Kuhanäytteet... 117 31.8 Koeverkkokalastus... 118 32. LAJIKOHTAISET ISTUTUSSUOSITUKSET... 119 32.1 Siika... 119 32.2 Kuha... 120 32.3 Järvitaimen... 120 32.3.1 Mäti-istutukset... 121 32.3.2. Vastakuoriutuneet taimenet... 121 32.3.3 1-v taimenet... 121 32.4 Hauki... 121 32.5 Harjus... 121 32.6 Järvilohi... 122 32.7 Ankerias... 122 33.8 Nieriä... 122 34. KALASTUSALUEEN HANKELISTA (taulukko 54)... 123 35. KIITOKSET... 124 36. VIITTEET... 124 6

1. Johdanto Virtavesille ja Päijänteen ulkopuolisille järville valmistunut suunnitelma on toinen. Edellinen hyväksyttiin keväällä 2010 (Ranta 2010a). Päijännettä ja kalastusalueen toimintaa laajemmin käsittelevä käyttö- ja hoitosuunnitelma päivitettiin vuonna 2014 ja se on voimassa 2018 loppuun saakka (Ranta 2014a). Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella on tehty paljon toimenpiteitä virtavesillä vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen parantamiseksi mm. virtavesiä kunnostamalla sekä taimenia kotiuttamalla uusille alueille. Lisäksi edellisellä suunnitelmakaudella on paljon kartoitettu taimenten esiintymistä koekalastusten avulla. Tehdyille toimenpiteille edellinen suunnitelma antoi suositukset ja toimi kalastusalueen ja vesialueiden omistajien toimintasuunnitelmana. Edellisellä suunnitelmakaudella järviltä pyrittiin keräämään tietoa hoitotoimenpiteiden tueksi mm. koekalastusten, kasvumääritysten ja kalastuskirjanpidon avulla. Tässä suunnitelmassa on tarkoitus päivittää virtavesien ja järvien nykyinen tila sekä tehdä uusi viisivuotinen suunnitelma kalavesienhoidolle sekä myös jo tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden seuraamiseksi. Tämä virtavesille ja pienvesistöille tehtävä käyttö- ja hoitosuunnitelma tulee jäämään Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalueen viimeiseksi laajemmaksi suunnitelmaksi nykymuotoisten kalastusalueiden lopettaessa toimintansa vuoden 2018 lopussa. Tilalle perustetaan uudet kalatalousalueet, joiden rajajako selviää myöhemmin. Aikaisempaan suunnitelmaan verrattuna rakenteeseen on tehty muutoksia. Suunnitelmassa ei ole varsinaista A (nykytila) ja B (suositukset) osiota, vaan ne on yhdistetty jokaisen kohteen kohdalla. Tainionvirta on rajattu suunnitelman ulkopuolelle, koska siitä on tehty oma erillinen käyttö- ja hoitosuunnitelmansa Hartolan kalastusalueen kanssa (Ranta 2010b). Ravut ovat myös tämän suunnitelman ulkopuolella, koska kalastusalue tulee tekemään rapukantojen hoitoa varten oman käyttö- ja hoitosuunnitelman v. 2015-2016. Suunnitelman tekemiseen on saatu kalatalouden edistämismäärärahoja Hämeen ELY-keskuksesta. Vedenlaatutiedot on saatu OIVA-ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. Lisäksi tietoa on kerätty eri tahojen tekemistä seurannoista sekä haastattelemalla osakaskuntien edustajia. 7

2. Kalastusalueen kartta (kuva 1) Kuva 1. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen kartta 8

3. Vesistöjen nykytilan kuvaukset ja toimenpidesuositukset v. 2015-2019 Alla olevissa kappaleissa on pyritty jakamaan vesistöt yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi, joissa on käsitelty reittien järvet ja joet. Otsikossa on mainittu, minkä kunnan alueella vesistö sijaitsee ja saman kunnan vesistöt on esitelty peräkkäin. Kappaleissa on kerrottu vesistöjen nykytila sekä annettu suositukset kalaveden hoidon järjestämiseksi. Lisäksi suunnitelmassa on esitelty yleisesti esim. virtavesikunnostuksia, eri seurantamenetelmiä sekä istutussuositukset, joihin on viitattu vesistökohtaisissa suosituksissa. Kappaleessa 28 on esitetty yhteenveto ja kartta Päijänteen taimenen lisääntymisalueista. Lisäksi kappaleessa 32 on yhteenveto kalastusalueelle suunnitelluista hankkeista, jotka on kerätty vesistökohtaisista suosituksista. 4. Arvajan reitti ja siihen laskevat virtavedet (Kuhmoinen ja Jämsä) Arvajan reitti sijaitsee Kuhmoisten kunnan ja Jämsän kaupungin alueella. Reitti alkaa Isojärvestä ja päättyy Päijänteeseen Arvajanlahdelle. Suunnitelmassa on käsitelty myös Arvajan reittiin laskevat Virtalanoja sekä Myllyjärvien reitti. Virtalanoja laskee vetensä Pälämän pohjoisosaan ja Myllyjärvien reitti Isojärven Ouninpohjaan. Arvajan reitti sijaitsee Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella lukuun ottamatta pientä osaa Isojärvestä, joka kuuluu Längelmäveden kalastusalueeseen. Pääreitin vedenlaatu on tällä hetkellä erinomainen, vaikka se hieman heikkenee tultaessa alaosiin. Arvajan pääreitillä sijaitsevat Etelä- ja Keski- Päijänteen merkittävimmät koskialueet, joihin taimenilla on vaellusmahdollisuus Päijänteestä ja yläpuolisesta Isojärvestä. Tosin Arvajan vedenottamon ohitusuoma ei toimi kunnolla ainakaan alivirtaamakausina. Reitillä elää luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja, jotka vaeltavat lisääntymään sekä ala- että ylävirtaan sekä myös vaeltamattomia paikallisia kantoja. Ainakin reitin ylimpien koskien taimenet tekevät syönnösvaelluksen pääasiassa yläpuoliselle Isojärvelle. Reitin taimenten alkuperän selvittämiseksi Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue on kerännyt Kivi-, Kota-, Puukkoisten- ja Hassinkoskista taimenen DNA-näytteitä vuosina 2013-2014. Näytteitä ei ole vielä analysoitu. Pääreitin kosket on kunnostettu vuonna 1995. Kunnostuksen yhteydessä koskialueille tehtiin taimenille suojapaikkoja ja kutualueita sekä purettiin Kivikosken ja Kotakosken padot. Samalla purettiin Kota- ja Ala- Hassinkosken vesilaitosrakenteita. Vuonna 1996 muotoiltiin ja kunnostettiin Arvajan vedenottamon kiertävä ohitusuoma. Tällöin uoman niskakalliota louhittiin sekä uoman sulkeva pato muutettiin pystyrakoperiaatteella toimivaksi (suullinen tiedonanto Anssi Eloranta). Lisäksi reitin koskille on tehty osakaskuntien ja Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta lisäsoraistuksia talkoovoimin. Isojärven Ouninpohjaan laskeva Myllyjärvien reitti on kunnostettu v. 2013. Suunnitelmassa käsitellään tarkemmin tärkeimmät koskialueet sekä reitin kalataloudellisesti merkittävimmät järvet. Reitin kaikki kosket ovat rauhoitettuja kaikelta kalastukselta lukuun ottamatta Hassinkoskia, joihin myydään koskikalastuslupia. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen päätöksellä vuonna 2010 Arvajan reitin kapeikkoalueilla on kielletty seisovien pyydysten käyttö vaeltavan taimenkannan suojelemiseksi (kuva 2 ja 3). Lisäksi Isojärvellä on ollut vuodesta 2013 lähtien solmuväliltään 22-49 mm verkojen käyttö kielletty Päijälän osakaskunnan päätöksin. Lisäksi reitillä on vuonna 2009 ollut Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana ja Kalatalouden Keskusliiton koordinoimana hanke (HotSpot-hanke), jonka tarkoituksena on ollut tehostaa reitin valvontaa. Hankkeen aikana on koulutettu paikallisia valvojia ja valvonta toteutettu Hämeen Kalatalouskeskuksen ja paikallisten valvojien toimesta. Erityistä huomiota on kiinnitetty kapeikkojen verkkokalastuksen valvontaan. Reitin osakaskunnat ovat tehneet yhteistyötä kalastuksenvalvonnassa. 9

Kuva 2. Isojärvi-Pälämä väliset seisovien pyydysten kieltoalueet merkitty punaisella Kuva 3. Pälämä-Päijänne väliset seisovien pyydysten kieltoalueet merkitty punaisella 10

4.1 Arvajan reitin ja siihen laskevien virtavesien kosket Alla olevissa kappaleissa on lyhyet kuvaukset pääreitin koskista ja pääreitille laskevista virtavesistä sekä annettu niille suositukset v. 2015 2019. Taulukossa 1 on Arvajan pääreitin koskien perustiedot. Pääreitin koskien sijainnit näkyvät kuvissa 4 ja 5. Pääreitin kosket ovat luokiteltu lohi- ja siikapitoisiksi virtavesiksi. Taulukko 1. Arvajan reitin koskien perustiedot Valuma-alue Arvajanjoen valuma-alue (14.26) Valuma-alueen pinta-ala 259,75 km 2 Koskialueet Arvajan-, Kapalo-, Hassin-, Puukkoisten-, Kapalo-, Linkin-, Kota ja Kivikoski Nousuesteet Arvajan pato Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu v. 1995-1996. Lisäksi on tehty soraikoiden talkookunnostuksia Taimenkanta Luontaisesti lisääntyvä Istutukset (1995-2014) Istutettu eri ikäisiä taimenia (1-4 vuotiaita) lähes vuosittain pääasiassa Hassinkoskiin Vesialueiden omistajat Puukkoisten ok (291-409-876-1) Päijälän ok (291-876-3-0) Hassin ok (182-407-876-1) Kuhmoisten kk: n ok (291-876-1-0) Edessalmen vedet (182-876-6-0) Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuva 4. Kivi-, Kota-, Linkin-, Koira- ja Puukkoistenkosken sijainnit 11

Kuva 5. Hassin-, Kapalo- ja Arvajankosken sijainnit 4.1.1 Kivikoski Kivikoski sijaitsee Kivijärven ja Koekeskisen välissä. Koski on Isojärven vaeltavan taimenen merkittävin lisääntymisalue. Taimenkannan erikoisuutena on, että se laskeutuu kudulle Isojärvestä. Osa Kivikosken taimenista on myös paikallisia jokitaimenia ja osa todennäköisesti vaeltaa alaspäin Päijänteelle, vaikka Kivikoskesta merkityistä taimenista ei ole tullut palautuksia Päijänteestä (Syrjänen ym. 2014). Kivikoskelta on olemassa pitkä aikasarja kosken taimentiheyksien seurannasta (julkaisematon Jukka Syrjänen ja Anssi Eloranta). Kivikosken kesänvanhojen poikastiheydet ovat olleet 1980-luvun alkupuolelta todella korkeita, mutta ovat kääntyneet laskuun 1990-luvun puolen välin jälkeen. Heikoimpana vuotena 2007 sähkökoekalastuksissa koealoilta ei löytynyt ainoataan kesänvanhaa taimenen poikasta. Vuosina 2008-2010 tilanne kääntyi hiukan parempaan suuntaan (kuva 6), minkä jälkeen tiheydet ovat uudelleen laskeneet. Kivikoskella on koekalastusten lisäksi tehty kutupesäkartoituksia vuosina 2005, 2007, 2009-2011. Vuonna 2005 koskesta ei löytynyt kuin yksi kutupesä ja vuonna 2007 ei ainuttakaan (Syrjänen ym. 2012). Vuosien 2009-2011 kartoituksissa kutupesiä löytyi 14, 5 ja 6. Kivikoskessa on myös merkitty luonnossa syntyneitä taimenen poikasia vuosina 2003-2005 ja 2008-2013. Vuosien 2003-2005 merkinnät on toteuttanut Jyväskylän Yliopisto ja vuosien 2008-2013 Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalue (taulukko 2). Merkintöjen tarkoituksena on ollut selvittää luonnossa syntyneiden taimenten vaelluksia. Merkintäpalautuksia on tullut pääasiassa Kivikoskesta sähkökoekalastusten yhteydessä, mutta myös järvialtailta. Näistä lähes kaikki palautuksista on tullut Isojärvestä ja ainoastaan yksi palautus reitin alaosan Riihijärvestä (julkaisematon Ranta). Tulosten perusteella taimenia yhä lähtee Kivikoskesta syönnösvaellukselle pääasiassa yläpuoliseen Isojärveen, mutta myös alavirtaan, vaikka Päijänteestä ei ole tullutkaan merkkipalautuksia. Kivikosken vesien omistus on Päijälän osakaskunnalla. Koski on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. 12

Kuva 6. Kivi- ja Puukkoistenkoskien kesänvanhojen taimenten tiheydet vuosina 1983-2014 (aineisto Jukka Syrjänen ja Anssi Eloranta, julkaisematon). Nuolet osoittavat kunnostusajankohdan. Taulukko 2. Arvajan reitin jokipoikasten merkinnät vuosina 2008-2013 Paikka 2008 2009 2010 2011 2012 2013 yhteensä Ala-Hassinkoski 10 1 3 1 4 3 22 Ylä-Hasinkoski 3 0 8 0 3 2 16 Puukkoistenkoski 3 1 24 6 25 7 66 Linkinkoski 3 1 0 2 3 0 9 Kotakoski 1 0 8 3 2 5 19 Kivikoski 54 20 26 28 28 3 159 yhteensä 74 23 69 40 65 20 291 4.1.2 Kotakoski Kotakoski sijaitsee Koekeskisen luusuassa ja siinä on vesialueita Päijälän ja Puukkoisten osakaskunnilla. Koski on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Kotakosken kutusoraikoita on kunnostettu talkoovoimin Päijälän osakaskunnan toimesta. Kotakosken taimenkannan kehitystä on seurattu Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta vuodesta 2006 (Ranta & Mäkinen 2014a). Kotakosken poikastiheydet nousivat seurantajakson alusta aina vuoteen 2010, jolloin tiheys oli selvästi seurantajakson korkein. Sen jälkeen tiheydet laskivat jyrkästi, kunnes v. 2014 poikasmäärä nousi uudelleen (kuva 7). Kotakosken poikastiheys on esitetty yhden poistopyynnin menetelmällä, joten tuloksia ei suoraan voi verrata esim. Kivikosken tuloksiin, joissa on käytetty kolmen poistopyynnin menetelmää. Keskimäärin koealan poikasista saadaan saaliiksi yhdellä 13

pyynnillä noin puolet verrattuna kolmen poistopyynnin menetelmään. Kotakoskella on taimenen poikasia merkitty vuosien varrella t-ankkurimerkein vaellusten selvittämiseksi. Merkintämäärät ovat kuitenkin olleet pieniä, eikä niistä ole saatu vielä palautuksia. Ei ole siis varmuutta, vaeltaako Kotakosken taimenia syönnösvaelluksille ja minne vaellukset suuntautuvat. Kotakosken kutupesiä on laskettu Jyväskylän yliopiston ja Konneveden kalantutkimus ry:n toimesta v. 2007, 2009-2011. Laskennoissa on löytynyt vuosittain 2-4 kutupesää. Laskentojen perusteella emokalojen määrä Kotakoskessa on ollut vähäinen. Tosin laskennoissa ei havaita kaikkia pienimpiä pesiä (Syrjänen ym. 2012), joten määrä voi olla jonkin verran tätä suurempi. Kuva 7. Hassin-, Linkin- ja Kotakosken kesänvanhojen taimenten tiheydet vuosina 2006-2014 yhden poistopyynnin menetelmällä 4.1.3 Linkinkoski Linkinkoski sijaitsee Kotajärven luusuassa ja kosken vesien omistus on Puukkoisten ja Päijälän osakaskunnilla. Koski on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Linkinkoskella on Päijälän osakaskunnan toimesta järjestetty soraistustalkoita viimeksi v. 2009. Linkinkoskella on tehty kalastusalueen toimesta sähkökoekalastuksia vuodesta 2006 alkaen. Kuvassa 7 näkyy kesänvanhojen (0+) poikasten tiheydet vuosina 2006 2014 (Ranta & Mäkinen 2014 a): poikasmäärät ovat olleet lähes olemattomat lukuun ottamatta vuotta 2014, jolloin tiheydet nousivat todella rajusti. Vaikka kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat useampana vuonna olleet todella heikkoja, joitakin vanhempia poikasia on vuosittain saatu kalastuksissa. Linkinkoskeen on istutettu vuoden vanhoja taimenen poikasia 2000-luvulla taimenkannan vahvistamiseksi. Myös Linkinkosken taimenia on pyritty merkitsemään t-ankkurimerkein viime vuosina vaellusten selvittämiseksi (taulukko 2). Merkittyjen kalojen määrä on kuitenkin jäänyt sähkökalastuksissa vähäiseksi, eikä merkkipalautuksia ole tullut. Linkinkosken taimenten vaelluksista ei siis ole tietoa. 4.1.4 Puukkoistenkoski Puukkoistenkoski sijaitsee Jokelanjärven luusuassa ja sen vesien omistus on Puukkoisten osakaskunnalla. Koski on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Puukkoistenkosken taimentiheyksistä Kivikosken ohella on pitkä aikasarja (Jukka Syrjänen ja Anssi Eloranta, julkaisematon) (kuva 6). Lisäksi kosken alaosan poikastiheyksiä on seurattu Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta vuosina 2006 2009 (Ruokolainen & Ranta 2009a). Puukkoistenkosken poikastiheys oli 1980- ja 1990-luvuilla varsin hyvällä tasolla, n. 20-30 kesänvanhaa poikasta/100 m 2. Tämän 14

jälkeen tiheys on laskenut huomattavasti ja vuoden 2012 koekalastuksessa ei koealoilta tavattu lainkaan kesänvanhoja poikasia (kuva 6). Puukkoistenkosken taimenkanta on suurelta osin paikallinen, mutta osa poikasista todennäköisesti lähtee vaelluksille. Vaellusta on selvitetty merkitsemällä taimenia carlin- ja t- ankkurimerkein v. 2003-2005 ja 2008-2013. Muualta kuin itse koskesta on tullut ainoastaan yksi palautus, alapuolisesta Pälämästä v. 2007 (merkitty v. 2005). Vuosien 2005, 2007 ja 2009-2011 kutupesälaskennoissa koskesta on löydetty 0-6 kutupesää vuosittain ja ne kaikki ovat olleet pieniä, todennäköisesti paikallisten taimenten tekemiä (Syrjänen ym. 2012). 4.1.5 Hassinkosket Hassinkosket (kuva 8) sijaitsevat Riihijärven yläpuolella Kähöjoessa. Koskien vesialueiden omistus on Hassin ja Puukkoisten osakaskunnilla. Kalastuksen järjestelyistä ja hoitotoimista vastaa kuitenkin Hassin osakaskunta, joka myy koskille koskikalastuslupaa vuonna 2011 hyväksytyn kalastussäännön mukaisesti. Sen mukaan rasvaevälliset taimenet on rauhoitettu ja saaliiksi on saanut ottaa ainoastaan eväleikattuja istukkaita. Hassin osakaskunta järjesti yhdessä Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen kanssa soraistustalkoot v. 2009. Talkoissa koskiin tehtiin uusia kutusoraikoita sekä kunnostettiin vanhoja. Koskien taimenkantaa on seurattu kalastusalueen toimesta vuosina 2006 2014 (Ranta & Mäkinen 2014a) (kuva 7). Alakoskessa poikastiheydet ovat olleet pääasiassa kohtalaisia seurantajakson aikana, vaikka vuosien välinen vaihtelu on ollut varsin suurta. Yläkoskella tiheydet ovat olleet alakoskea heikompia vuotta 2013 lukuun ottamatta. Kutukannan kokoa on selvitetty alakoskella vuosina 2007, 2010 ja 2011 sekä yläkoskella v. 2011 kutupesälaskentojen avulla (Syrjänen ym. 2012). Kutupesien määrä on vaihdellut alakoskella kahdesta kolmeen. Yläkoskelta löydettiin kolme pesää v. 2011 laskennoissa. Kutukanta Hassinkoskilla on pesälaskentojen perusteella pieni. Hassinkoskien taimenten vaelluksia on selvitetty merkitsemällä v. 2008-2013 taimenia t-ankkurimerkein. Taimenia on pystytty merkitsemään sähkökoekalastusten yhteydessä ainoastaan 38 (taulukko 2). Palautuksia on tullut vain yksi alapuolisesta Pirttijärvestä. Kuva 8. Ala-Hassinkoskea 15

4.1.6 Kotasalmen-, Kapalo- ja Arvajankoski Reitin muut kosket, Kotasalmen- (Koirakoski), Kapalo- ja Arvajankoski, ovat lyhyitä koskijaksoja. Kapalo- ja Arvajankoskien taimenkannasta ei ole tietoa, koska niillä ei ole tehty sähkökoekalastuksia. Kotasalmenkoski sen sijaan sähkökoekalastettiin v. 2011 taimenkannan tilan selvittämiseksi (Ranta & Ruokolainen 2011a). Koskesta ei saatu taimenia, joten kanta on tulosten perusteella erittäin heikko. Kapalo-, Koira- ja Arvajankoskeen on vuonna 1990 kotiutettu harjusta. Istutusten tuloksista ei ole tietoa. Tosin reitin muillakaan koskilla harjuksen kotiuttaminen ei ole onnistunut. Harjuksen lisäksi Koira- ja Arvajankoskiin on istutettu pieni määrä vastakuoriutuneita taimenen poikasia muutamana vuonna. Arvajankoskella sijaitseva vedenottamon kiertävä ohitusuoma (kalatie) tehtiin vuonna 1996. Sen toimivuudesta ei ole varsinaista tutkittua tietoa, mutta näköhavaintojen perusteella kalat nousevat ylös ainakin keskivettä suuremmissa vedenkorkeuksissa (suullinen tiedonanto Anssi Eloranta). Ongelmana on Kaipolan tehtaiden vedenottolupa, joka oikeuttaa ottamaan 0,6 m 3 /s reitin virtaamasta, jolloin ohitusuomaan matalan veden aikaan ei riitä tarpeeksi vettä. Lisäksi ohitusuoman ja alasuvannon liittymäkohta ei toimi alivesitilanteessa. Elorannan (suullinen tiedonanto) mukaan tälle kohdalle tarvittaisiin lisäallas, mutta jonka tekemisen estävät vedenottamon putket. 4.1.7 Arvajan reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoitteet Villien taimenkantojen vahvistaminen ja elvytys Vaeltavien taimenkantojen suojelu Seurantajärjestelmä 4.1.7.1 Seurannat Seurantojen tarkoituksena on jatkaa Arvajan reitin taimenkantojen tilan seurantaa. Käytettyjä seurantamenetelmiä ovat sähkökoekalastukset, poikasten merkinnät sekä kutupesälaskennat. Sähkökoekalastukset reitin koskilla tekevät Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue ja Jyväskylän yliopisto tai ELY-keskus. Koekalastukset olisi suositeltavaa jakaa aikaisempien vuosien tapaan. Kivi-, ja Puukkoistenkosken kalastuksesta vastaa Jyväskylän yliopisto tai ELY-keskus. Edellä mainituilta koskilta on olemassa yksi seurannan pisimmistä aikasarjoista, mitä Suomesta löytyy. Lopuista reitin sähkökalastuskohteista (Hassin-, Linkin- ja Kotakosken) huolehtii kalastusalue. Myös kalastusalue on seurannut kohteita jo usean vuoden ajan. Vuonna 2016 selvitetään kalastusalueen toimesta Koirakosken taimenkannan tilaa. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Arvajan reitin koskilla (Kivi-, Kota-, Linkin-, Puukkoisten- ja Hassinkosket) on viime vuosina merkitty t- ankkurimerkein luonnossa syntyneitä taimenen poikasia. Merkintöjä voidaan tarvittaessa jatkaa reitin taimenten vaellusten selvittämiseksi. Merkinnät toteutetaan sähkökoekalastusten yhteydessä. Lisätietoa merkintäseurannoista löytyy kappaleesta 31.4. Vaeltavien taimenten lisääntymisen selvittämiseksi ja kutukannan koon arvioimiseksi voidaan reitin koskilla toteuttaa kutupesälaskentoja (kappale 31.5). Arvajan reitin koskista on kerätty taimenen DNA-näytteitä vuosina 2013-2014. Näytteet on tavoitteena analysoida v. 2015. 4.1.7.2 Istutukset Taimenten istutuksia reitin koskille ei suositella kuin ainoastaan Hassinkoskille. Lisäksi Koirakoskelle voidaan vuoden 2016 koekalastusten tulosten perusteella istuttaa taimenen mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia, mikäli koekalastuksessa koskesta ei tavata taimenen poikasia. Hassinkosket ovat reitin ainoat kosket, joissa säädelty kalastus on sallittua ja mahdollisia tuki-istutuksia voidaan tehdä kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istukkaat on rasvaeväleikattava ja istutuksiin käytetään ainoastaan 1-v ja 2-v Rautalammin 16

reitin kantaa olevia istukkaita (kappale 32.3). On oletuksena, että ainakin osa istutetuista poikasista lähtee Hassinkoskilta vaellukselle Päijänteelle. Suunnitelmakaudella olisi suositeltavaa merkitä ainakin yksi 2- vuotiaiden istukaserä istukkaiden vaellusten selvittämiseksi (kappale 31.4). 4.1.7.3 Kalastusjärjestelyt, rauhoitukset, kieltoalueet ja valvonta Hassinkosket ovat reitillä ainoat kosket, joissa säädelty kalastus on sallittua. Hassinkoskilla kalastus on järjestetty villin taimenen ehdoilla. Kalastuksen yhteydessä villit (ehjäeväisiä) taimenet on pitänyt vapauttaa. Suosituksena on, että Hassin osakaskunta pitää voimassa nykyisen käytännön. Muut kuin Hassinkosket pidetään edelleen rauhoitettuna kaikelta kalastukselta. Reitin kapeikkoalueilla seisovien pyydysten käyttö on ollut kielletty kalastusalueen päätöksellä. Kiellon tavoitteena on turvata taimenten vaellukset kutu- ja syönnösalueille. Suosituksena on, että Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalue tekee keväällä 2015 päätöksen seisovien pyydysten käytön kieltämisen jatkamisesta näillä kapeikkoalueilla vuosille 2015-2019. Kuvissa 2 ja 3 näkyvät aikaisemmat kieltoalueet. Valvonta reitillä toteutetaan lähinnä paikallisten valvojien toimesta, mutta osaksi myös yhteistyössä Eteläja Keski-Päijänteen kalastusalueen kanssa. Valvonnan yhteydessä ohjeistetaan ja koulutetaan paikallisia valvojia. Osakaskunnat voivat tehdä yhteistyötä valvonnassa ja valtuuttaa valvojia huolehtimaan koko reitin valvonnasta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää reitin kapeikkojen valvontaan. 4.1.7.4 Muut suositukset Kalastusalueen ja reitin osakaskuntien on myös pyrittävä vaikuttamaan Arvajan vedenottamon lupaan. Ensisijaisena tavoitteena olisi vedenottamon yhteydessä olevan kalatien parantaminen lisäkunnostuksin tai Arvajan padon purkaminen tulevaisuudessa ja kosken ennallistaminen. Toisena tavoitteena olisi juoksutuksen lisääminen kalatiehen alivirtaamankausina. Paras ratkaisu olisi vedenoton lopettaminen Arvajankoskesta ja kosken ennallistaminen. Yhteenveto Arvajan reitin koskien suosituksista Pidetään Hassinkoskia lukuun ottamatta reitin kosket rauhoitettuna kalastukselta. Jatketaan kapeikkojen seisovien pyydysten kieltoa v. 2015-2019. Seurataan taimenkantojen kehitystä vuosittain sähkökoekalastuksilla. Hassin-, Linkin- ja Kotakosken kalastuksesta vastaa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue sekä Kivi- ja Puukkoistenkosken kalastuksesta Jyväskylän yliopisto tai ELY-keskus. Sähkökoekalastetaan Koirakoski v. 2016. Analysoidaan v. 2014 kerätyt taimenen DNA-näytteet. Aloitetaan taimenen kotiutus Koirakoskelle mäti tai vastakuoriutuneilla poikasilla, mikäli sähkökoekalastuksissa ei poikasia tavata. Seurataan kutevien kalojen määrää kutupesälaskentojen avulla. Merkataan taimenia t-ankkurimerkein vaellusten selvittämiseksi tarvittaessa sähkökoekalastusten yhteydessä. Istutetaan tarvittaessa taimenia Hassinkoskille ja merkataan yksi erä 2-vuotiaita poikasia vaellusten selvittämiseksi. Tavoitteeksi asetetaan Arvajan vedenottamon poistaminen käytöstä tulevaisuudessa ja kosken ennallistaminen. 17

4.1.8 Virtalanoja Virtalanoja on pieni puromainen kohde. Tässä suunnitelmassa käsitelty osuus alkaa Pahulanjärvestä, josta vedet jatkavat Pahuojaa pitkin Heikjärveen ja lyhyen jokiosuuden jälkeen Kinnasjärvi/Salmijärveen. Salmijärvestä reitti jatkuu Salmijokena Alasin-järveen ja edelleen Virtalanojaa pitkin Pälämään. Koskia joessa on kaikkiaan neljä ja lyhyempiä virtapaikkoja ja nivoja kolme. Lisäksi reitiltä löytyy yksi vaelluseste. Kaksi koskialueista sijaitsee Pahuojassa (kuva 8), jonka keskiosalla sijaitsee myös reitin ainut nousueste. Reittiä alaspäin tultaessa seuraava 180 metrin pituinen koskialue on heti Salmijärven alapuolella (kuva 8). Ennen Alasinta on vielä yksi koskialue, noin 170 metriä. Lisäksi Virtalanojasta löytyy kolme lyhyttä virtaaluetta. Reitin kaksi alinta koskea on voimakkaasti perattuja. Sen sijaan Pahuojassa sijaitsevissa koskissa on nykytilassaankin jonkin verran taimenen poikasille soveltuvaa aluetta (Ruokolainen & Ranta 2011b). Puron vesi on humuksen värjäämää ja kokonaisfosforin perusteella vesi on rehevää. Reitillä ei ole tehty sähkökoekalastuksia, joten taimenkannasta ei ole tietoa. Arvajan reitiltä on vapaa nousumahdollisuus Virtalanojaan ja lähes reitin yläosille saakka. Virtalanojan perustiedot löytyvät taulukosta 3. Taulukko 3. Virtalanojan perustiedot Valuma-alue Virtalanojan va (41,71) Valuma-alueen pinta-ala 41,71 km 2 Koskialueet 4 kpl Nousuesteet Pahulanojan pato Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Ei tietoa Istutukset (1995-2014) Ei ole tehty Vesialueiden omistajat Viialan ok (182-435-876-1) Kaukialan ok (182-876-29-0) 182-439-2-34 182-401-1-185 Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuva 8. Pahulanojan ylintä koskialuetta sekä koskea Salmi- ja Alasin järvien välillä 18

4.1.8.1 Virtalanojan hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 4.1.8.1.1 Kunnostukset Kalataloudelliset kunnostukset Taimenkannan tilan selvittäminen Taimenkannan kotiuttaminen tarvittaessa Virtalanoja on voimakkaasti perattu ja siksi suunnitelmakauden tavoitteena on kunnostaa puron kosket paremmin taimenen lisääntymiseen soveltuviksi sekä muuttaa Pahuojan nousueste kalojen vaellukset mahdollistavaksi. Taimenilla on vaellusmahdollisuus aina Päijänteeltä saakka, mikä lisää Virtalanojan tärkeyttä lisääntymisalueena. Sen soveltuvuutta taimenen lisääntymisalueena heikentää vedenlaatu. Siitä huolimatta suosituksena on, että purolle tehdään Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen vetämässä hankkeessa kunnostussuunnitelma v. 2016. Suunnitelman valmistumisen jälkeen hankitaan tarvittavat luvat kunnostusten tekemiseen ja toteutetaan itse kunnostukset rahoituksen ja lupien varmistumisen jälkeen v. 2016-2017. Lisätietoa kunnostuksista ja kunnostushankkeen eri vaiheista on esitetty kappaleessa 30. 4.1.8.1.2 Seuranta ja istutukset Virtalanojan taimenkannan tilasta ei ole tietoa. Kosket tulisi sähkökoekalastaa tulevien hoitotoimenpiteiden päätösten tueksi v. 2016. Tulosten perusteella annetaan suositukset mm. istutuksista. Mikäli Virtalanojassa ei koekalastusten perusteella esiinny taimenta, aletaan siihen kotiuttaa joko istuttamalla mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia kunnostusten jälkeen. Jos purossa esiintyy taimenia luontaisesti, ei istutuksia tule tehdä. Taimenkannan kehitystä ja kunnostusten vaikutusta seurataan kahden vuoden välein tehtävällä koekalastuksella. Lisätietoa istutuksista ja sähkökoekalastuksista löytyy kappaleista 32.3 ja 31.3. Yhteenveto Virtalanojan hoitosuosituksista v. 2015-2019 Laaditaan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma v. 2016 Virtalanojan kunnostamiseksi. Tehdään kunnostukset v. 2016-2017 lupa-asioiden ja rahoituksen ratkettua. Sähkökoekalastetaan kosket v. 2016 taimenkannan tilan toteamiseksi sekä joka toinen vuosi siitä eteenpäin Sähkökoekalastusten tulosten perusteella aloitetaan taimenten kotiuttaminen mädillä tai vastakuoriutuneita poikasia istuttamalla, mikäli joessa ei esiinny taimenta. Jos joessa esiintyy luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, istutuksia ei tule tehdä. 4.1.9 Myllyjärvien reitti (Ouninkoski) Käsitelty osuus alkaa Iso-Myllyjärvestä ja päättyy Alaisen-Myllyjärven kautta Isojärven Ouninpojaan. Myllyjärvien välisellä alueella on kaksi koskialuetta. Ylemmälle koskelle, joka sijaitsee Iso- ja Alaisen- Myllyjärven (Ouninkoski) järvien välissä, valmistui v. 2010 kalataloudellinen kunnostussuunnitelma (Ruokolainen & Ranta 2010a). Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue sai kunnostuksiin vesialin mukaisen luvan Länsi-Suomen aluehallintovirastosta v. 2012. Koski kunnostettiin suunnitelman ja lupaehtojen mukaisesti pääasiassa talkoovoimin v. 2013 (kuva 9). Alaisen-Myllyjärven alapuoliselle koskialueelle (Huovanoja) ei toimenpiteitä tehty vähäisen pudotuskorkeuden takia. Koskien vesien omistus on Päijälän osakaskunnalla. Reitin yläpuoliselle Kynnyssuolle on ollut suunnitteilla turvetuotantoalue, jonka kuivatusvedet olisi johdettu reittiä pitkin Isojärven Ouninpohjaan. Lupaa turvetuotannolle Vaasan hallintooikeus ei myöntänyt. Yläpuolisten suoalueiden vaikutus näkyy vedenlaadussa. Vesi on Iso-Myllyjärven vedenlaatutietojen perusteella lievästi rehevää ja osittain humuksen värjäämää. Koskien perustiedot on esitetty taulukossa 4. Ouninkoski on sähkökoekalastettu kalastusalueen toimesta syksyllä 2008, mutta 19

yhtään taimenen poikasta ei tavattu koskesta (Ruokolainen ym. 2008). Kunnostuksen jälkeen taimenen kotiuttaminen on aloitettu istuttamalla ensimmäisen kerran vastakuoriutuneita taimenen poikasia keväällä 2014. Taulukko 4. Myllyjärvien reitin koskien perustiedot Valuma-alue Isojärven va (14.263) Valuma-alueen pinta-ala 22,5 km 2 Koskialueet 2 Nousuesteet yksi pohjapato Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu käsin v. 2013 Taimenkanta Ei luontaista todettu sähkökoekalastuksin, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v. 2014 Istutukset (1995-2014) V. 2014 taimenen vastakuoriutuneita poikasia Vesialueiden omistajat Päijälän ok (291-876-3-0 ) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuva 9. Ouninkosken kunnostusta talkoin v. 2013 4.1.9.1 Myllyjärven reitin (Ouninkoski) hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan kotiuttaminen Taimenkannan tilan seuranta 4.1.9.1.1 Kunnostukset Ylä-Myllyjärven alapuolinen koski (Ouninkoski) kunnostettiin v. 2013. Kunnostuksia voidaan täydentää tulevina vuosina pienmuotoisin soraistuksin, mikäli soraikot eivät ole pysyneet paikoillaan mm. tulvien vaikutuksesta. 20

4.1.9.1.2 Seuranta ja istutukset Purossa ei ollut sähkökoekalastusten perusteella taimenkantaa, joten kotiuttaminen on aloitettu vastakuoriutunein poikasin v. 2014. Kotiutusistutuksia tulee jatkaa ainakin vuosina 2015-2017 kannan vahvistamiseksi. Niiden tuloksellisuutta on suositeltavaa seurata kahden vuoden välein tehtävällä sähkökoekalastuksella, ensimmäisen kerran vuonna 2015. Tulosten perusteella päätetään kotiutusistutusten jatkamisesta vuoden 2017 jälkeen. Lisätietoa istutuksista ja sähkökoekalastuksesta löytyy kappaleista 32.3 ja 31.3. Yhteenveto Myllyjärvien reitin hoitosuosituksista v. 2015-2019 Jatketaan taimenen kotiutusistutuksia mädillä tai vastakuoriutuneilla poikasilla v. 2015-2017. Seurataan taimenkannan kotiuttamisen onnistumista sähkökoekalastuksin v. 2015, 2017 ja 2019. Päätetään sähkökoekalastusten perusteella istutusten jatkosta vuodesta 2017 eteenpäin. Tehdään tarvittaessa pienimuotoisia kunnostuksia (soraistus). 4.2 Arvajan reitin järvet 4.2.1 Isojärvi Isojärvi on yli 1800 ha:n suuruinen karu ja kirkasvetinen järvi. Sen keskisyvyys on yli 16 m ja syvin kohta on lähes 70 m. Isojärveä hallinnoi Päijälän osakaskunta. Järvi on suurelta osin Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella, mutta osa myös Längelmäveden kalastusalueella. Isojärvi on lisäksi siitä harvinainen isompi järvi, että sitä ei säännöstellä. Isojärvellä on solmuväliltään 20-49 mm verkkojen käyttökielto voimassa. Taulukko 5. Isojärven perustiedot Numero 14.263.1.001 Vesistö Isojärven va Vesiala 1833,8 ha Kokonaisrantaviiva 117,31 km Keskisyvyys 16,37 m Suurin syvyys 69,73 m Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Isojärven kalastusta ja saaliita selvitettiin v. 2014 koskien v. 2013 kalastusta (Ranta 2014b). Isojärven kokonaissaalis oli noin 7800 kg. Verkkosaaliista noin 70 % oli muikkua ja kaikki pyydykset huomioiden 59 % (kuva 10). Tulosten ja suullisen tiedon perusteella Isojärven muikkukanta on tällä hetkellä vahva ja sitä myös pyydetään paljon muikkuverkoilla (taulukko 6). Kirjanpitokalastuksen v. 2011-2014 mukaan muikkukanta oli vahvinta v. 2014 (kuva 11) (julkaisematon, Ranta). 21

Kuva 10. Isojärven pyydyslupia lunastaneiden virkistyskalastuksen kokonaissaalis (kg) lajeittain 2013. Taulukko 6. Isojärven verkkokalastuksen kokonaissaalis (kg) lajeittain 2013 sekä pyyntiponnistus (verkkovrk/ha) Verkkokalastus Verkkovrk/ ha verkkovrk Hauki Muikku Siika Kuha AVOVESIPYYNTI 2013 Muikkuverkot 5,10 9601 0 4266 0 0 0 16 34 227 9 16 9 13 4591 Verkko 50-54 mm 3,43 6453 304 0 513 0 0 220 8 65 0 69 44 0 1223 Verkko 55 mm 0,25 462 37 0 58 0 0 75 0 2 0 4 4 0 181 TALVIPYYNTI 2013 Verkko 50-54 mm 0,41 779 29 0 16 0 0 4 0 7 0 16 4 0 76 Verkko 55 mm 0,05 90 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 4 0 4 Yhteensä 9,23 17386 370 4266 587 0 0 315 43 301 9 105 66 13 6076 Kg/ha 0,197 2,266 0,312 0,000 0,000 0,167 0,023 0,160 0,005 0,056 0,035 0,007 3,227 Taimen Lahna Särki Ahven Kuore Made Nieriä Muut yhteensä Isojärveen on istutettu siikaa runsaasti vuosien varrella. Sitä myös kalastetaan paljon harvoilla 50 mm:n verkoilla. Siikasaaliiden kehitystä ja mm. solmuvälirajoitusten vaikutusta on seurattu kirjanpitokalastuksen avulla v. 2011-2014 (kuva 11) (Ranta, julkaisematon). Suullisen tiedon sekä tiedusteluun vastanneiden mukaan siikasaaliit ovat vähentyneet huippuvuosista kohtalaisen paljon, mutta siitä huolimatta saalista saatiin v. 2013 lähes 600 kg. Isojärven siian kasvua ja siikamuotoja on selvitetty vuonna 2011 (Ruokolainen & Ranta 2011a). Tulosten perusteella siika kasvaa Isojärvessä hyvin (kuva 13), vaikkakin kasvu on 1990- luvun selvityksestä hiukan hidastunut (Olkio 1995). Syynä tähän on todennäköisesti tämänhetkinen vahva muikkukanta. Muikku vahvana ravintokilpailijana heikentää siian kasvua ja menestystä. Vuoden 2011 siikaseurannassa käsitellyt siiat olivat todennäköisesti kaikki istutettuja planktonsiikoja siivilähampaiden lukumäärän perusteella (kuva 13). 1990-luvun näytteissä esiintyi myös vaellussiikaa, joiden siivilähammasluku on pienempi (Olkio 1995). Vaellussiikakanta on ilmeisesti tällä hetkellä heikko tai sitten sen kasvu on niin hidasta, ettei käytössä olevilla harvoilla verkoilla niitä saada saaliiksi. Isojärveen on istutettu viime vuosina 20 000-25 000 planktonsiikaa (kuva 12). Siikaistutusten tuloksellisuutta arvioidessa 22

todennäköisesti Isojärven siikasaalis vuonna 2013 koostui suurimmaksi osaksi näistä istutetuista planktonsiioista. Siikaistutukset näyttävät tuottavan kohtalaisesti. Niiden tuottoon v. 2013 vaikuttaa todennäköisesti laskevasti vuoden 2013 alusta voimaan tullut solmuvälirajoitus. Sen vaikutus saattaa näkyä vielä jonkin aikaa saaliissa ennen kuin siiat ovat kasvaneet pyydettäväksi 50 mm verkoilla. Kalastuskirjanpidon mukaan siian yksikkösaalis olikin jo v. 2014 huomattavasti suurempi kuin edellisvuonna (kuva 11). Isojärveen on istutettu nieriää vuosittain noin 1000 kpl. Nieriäistutuksin on korvattu taimenistutukset, koska ei ole haluttu sekoittaa geneettisesti Isojärven omaa taimenkantaa. Nieriäsaalis kalastustiedustelun perusteella v. 2013 oli 66 kg. Nieriäistutusten tuotto on siten jäänyt alhaiseksi. Kuva 11. Siian yksikkösaalis v. 2011-2014 sekä muikun yksikkösaalis v. 2012-2014 Kuva 12. Isojärven siikaistutukset vuosina 1997-2013 sekä Isojärven vuoden 2011 näytekalojen jakautuminen vuosiluokkiin Kuva 13. Isojärven siikojen siivilähammasjakauma vuoden 2011 näytteissä (n=65) sekä planktonsiian kasvu Isojärvessä vuoden 2011 näytteiden perusteella 23

Isojärven kalastus painottuu seisovien pyydysten käyttöön. Verkot ja katista ovat selvästi suosituimmat pyydykset (kuva 14). Muikkuverkkojen osuus verkkokalastuksesta oli vuonna 2013 n. 55 % ja 50-54 mm verkkojen 42 %. 50 mm harvempia verkkoja ei juurikaan käytetä Isojärvellä. Vapapyynti (onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus) on sen sijaan varsin vähäistä. Isojärven verkkokalastus painottuu avovesikauteen ja kesäkuukausiin (kuva 15). Tilanteeseen varmasti vaikuttaa se, että suurin osa kalastajista on mökkiläisiä ja vakituista asutusta Isojärven läheisyydessä on hyvin vähän. Mökkikauden päättyminen näkyy syksyisen muikun ja siian kutupyynnin vähäisyytenä verrattuna esim. Päijänteeseen ja Ruotsalaiseen. Oletettavasti verkkokalastus tulee Isojärvellä laskemaan tulevina vuosina kalastajien ikääntyessä. Vuonna 2013 keski-ikä oli jo yli 60 vuotta. Isojärvellä on ollut käytössä vuodesta 2013 asti solmuväliltään 20-49 mm verkkojen käyttökielto. Suurin osa Isojärvellä kalastavista hyväksyy voimassa olevan rajoituksen (Ranta 2014b). Solmuvälirajoitusten tavoitteena on ollut lisätä istutusten tuottoa sekä suojella Isojärven taimenkantaa. Taimenkannan nykyinen tila vaikuttaa todella heikolta, koska saaliiksi taimenia kyselyn perusteella ei saatu yhtään kappaletta. Kuva 14. Isojärven kalastajien pyyntiponnistus v. 2013 (seisovilla pyydyksillä verkkovuorokaudet ja vapakalastusvälineillä kalastuspäivät) Kuva 15. Pyyntiponnistuksen (verkkovrk) jakautuminen eri solmuväleille sekä verkkokalastuksen kuukausittainen jakautuminen Isojärvellä vuonna 2013 24

4.2.1.1 Isojärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Hoitotoimenpiteiden tuloksellisuuden seuranta Kalastettavan siikakannan ylläpitäminen 4.2.1.1.1 Kalastuksen säätely Isojärvellä on voimassa solmuväliltään 20-49 mm verkkojen käyttökielto. Suosituksena on, että kielto pidetään voimassa suunnitelmakaudella. Solmuvälirajoitus mahdollistaa myös muikun kalastamisen. Isojärven siika on nopeakasvuista, joten sitä voidaan pyytää solmuväliltään 50 mm verkoilla. Vuoden 2013 alusta voimaan tulleet solmuvälirajoitukset saattavat näkyä vielä jonkin aikaa heikompina siikasaaliina, mutta istutusten tuotto tulee todennäköisesti parantumaan myöhemmin. Solmuvälirajoituksilla pyritään myös vähentämään Isojärven taimeneen kohdistuvaa kalastuskuolevuutta. 4.2.1.1.2 Seuranta ja istutukset Planktonsiikaistutukset ovat tuottaneet Isojärvessä kohtalaisen hyvän tuloksen ja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi istutuksia on suositeltavaa jatkaa. Isojärvessä mahdollisesti luontaisesti lisääntyvät siikakannat ovat tällä hetkellä niin heikkoja, etteivät ne pysty ylläpitämään kalastettavaa kantaa. Siika on kasvanut Isojärvessä kohtalaisen hyvin myös vahvan muikkukannan aikana. Suositeltavaa on, että istutuksia tehdään vuosittain tasaisesti ja mikäli muikkukanta heikkenee selvästi nykyisestä, siian istutuksia voidaan lisätä. Vuosittaiset istutukset ovat tärkeitä, koska järvellä on käytössä solmuvälirajoitukset. Tällöin vältytään istutustaukojen ja -määrien aiheuttamalta siikasaaliiden heikentymiseltä. Tosin siikaistutukset täytyy suhteuttaa myös muikkukantaan. Mikäli muikkukanta vahvistuu huomattavasti, tulee istutusmääriä laskea, koska silloin istutusten tuotto tulee jäämään heikommaksi muikun aiheuttaman ravintokilpailun tai siikojen välisen ravintokilpailun takia. Lisätietoa siikaistutuksista on kappaleessa 32.1. Vaikka nieriäistutukset eivät ole tuottaneet v. 2013 tiedustelun perusteella kovinkaan hyvin, niitä voidaan jatkaa tulevaisuudessa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi sekä järven kiinnostavuuden lisäämiseksi kalastuksen suhteen (kappale 32.8). Nieriäistutukset ovat korvanneet taimenistutukset, joita ei edelleenkään tule tehdä Isojärveen. Näin suojellaan taimenkannan arvokasta geeniperimää ja vähennetään samalla taimeneen kohdistuvaa saalistuspainetta. Kalakantojen muutoksia, istutusten onnistumisia ja säätelypäätösten vaikutusta saaliiseen seurataan jatkossakin v. 2011 käynnistetyllä kalastuskirjanpidolla. Lisätietoa kirjanpitokalastuksen käytännön järjestelyistä sekä toimenpiteistä löytyy kappaleesta 31.1. Kalansaaliita ja kalastusta selvitetään kalastustiedustelulla seuraavan kerran 2018 koskien vuoden 2017 kalastusta. Tiedustelun avulla selvitetään mm. istutusten tuloksellisuutta ja kalastuksen määrää ja saaliita (kappale 31.2). Tietoja hyödynnetään suunniteltaessa järven hoitotoimenpiteitä. Lisäksi tiedustelu antaa tärkeää seurantatietoa, kun uusien kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tehdään v. 2020. Yhteenveto Isojärven hoitosuosituksista Pidetään voimassa solmuväliltään 20-49 mm verkkojen kielto suunnitelmakaudella 2015-2019. Istutetaan planktonsiikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Taimenistutuksia ei Isojärveen tule tehdä. Istutetaan tarvittaessa nieriää kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Jatketaan kirjanpitokalastusta mm. istutusten tuloksellisuuden ja säätelypäätösten vaikutusten seuraamiseksi. Tehdään kalastustiedustelu v. 2018 koskien v. 2017 kalastusta. Jatketaan seisovien pyydysten kieltoa v. 2015-2019 (Kivijärvi). 25

4.2.2 Pälämä Pälämä on noin 180 ha suuruinen karu ja kirkasvetinen järvi. Sen vesialueet omistaa Puukkoisten osakaskunta. Järven perustiedot on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Pälämän perustietotaulukko Numero 14.262.1.001 Vesistö 14.262 Pälämän a Vesiala 181,7 ha Kokonaisrantaviiva 13,3 km Keskisyvyys 8,89 m Suurin syvyys 31,16 m Vesien omistus Puukkoisten osakaskunta (291-409-876-1) Pälämään on istutettu lähes vuosittain pl-siikaa viimeisen 10 vuoden aikana (kuva 16). Siikasaaliit ovat yksikkösaaliiden perusteella pysyneet kohtalaisen tasaisina viime vuosina (kuva 17). Syynä tähän on todennäköisesti ollut vahva muikkukanta, joka ravintokilpailun kautta on heikentänyt siikojen kasvua. Muikkukanta on yksikkösaaliiden perusteella viime vuosina heikentynyt, mutta se ei ole näkynyt siikojen yksikkösaaliissa. Siikasaaliisiin vaikuttaa varmasti myös istutusten määrä. Istutuksissa on ollut takoja ja istutusmäärät ovat olleet varsin pieniä. Pälämän siikakantaa ja kasvua selvitettiin v. 2011 (Ruokolainen & Ranta 2011a). Näytteitä selvityksessä ei tosin ollut kuin kahdeksan, joten tulokset ovat ainoastaan suuntaaantavia. Kaikki tutkitut siiat olivat istutettuja planktonsiikoja siivilähammasluvun perusteella. Järvessä on aikaisemmin esiintynyt Olkion (1995) mukaan myös luontaisesti lisääntyvä vaellussiikakanta ja mahdollisesti järvisiikaa. Luontaisesti lisääntyvien siikakantojen nykyisestä vahvuudesta ei voi vuoden 2011 selvitysten perusteella vetää tarkkoja johtopäätöksiä, koska näytekalojen määrä oli sen verran vähäinen. Joka tapauksessa planktonsiiat ovat todennäköisesti peräisin istutuksista eikä niiden luontaisesta lisääntymisestä ole varmuutta. V. 2011 näytekalojen perusteella siiat kasvavat Pälämässä hitaasti (kuva 16), mikä viittaa voimakkaaseen ravintokilpailuun muikun kanssa. Pälämän kalakantojen kehitystä on seurattu viime vuosina kirjanpitokalastuksen avulla. Kuvassa 17 on esitetty siian, hauen ja muikun yksikkösaaliiden kehitys v. 2011-2014. Järveen on 90-luvulla istutettu myös kuhaa useampana vuotena, mutta istutuksilla ei saavutettu merkittäviä tuloksia. Samoin järveen on vielä 1990-luvulla istutettu 3-4 -vuotiaita taimenia. Pälämässä on vahva ahvenkanta ja myös isompaa petoahventa löytyy kohtalaisen hyvin. Järvessä on myös vahva haukikanta, joka on todennäköisesti pitänyt järven särkikannan kohtalaisena. Suullisen tiedon mukaan taimenta ei viime vuosina enää ole juurikaan saatu saaliiksi. Kuva 16. Siian kasvu Pälämässä v. 2011 näytekaloilla (n=8) sekä siikaistutukset v. 1989-2014 26

Kuva 17. Hauen, siian ja muikun yksikkösaaliit kirjanpitokalastuksessa Pälämässä v. 2011-2014 (kg/verkkovuorokausi) 4.2.2.1 Pälämän hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Hoitotoimenpiteiden tuloksellisuuden seuranta Kalastettavan siikakannan ylläpitäminen Pälämä on yksi Arvajan reitin välijärvistä, joissa reitin taimenet saattavat käydä syönnösvaelluksella. Lisäksi reitille Päijänteestä nousevat taimenet kulkevat myös Pälämän läpi. Tämän takia suosituksena on, että joen lasku- ja lähtökohdat pidetään rauhoitettuna seisovilta pyydyksiltä vuosina 2015-2019 (kuva 2). Pälämässä siikaistutukset ovat onnistuneet vain kohtalaisesti. Niiden onnistumista on varmasti osaksi heikentänyt järven kohtalaisen vahva muikkukanta. Istutusmäärät tuleekin suhteuttaa muikkukannan vahvuuteen. Toisaalta Pälämän istutukset ovat olleet varsin maltillisia viime vuodet, joten liian tiheistä istutuksista tuskin on vaaraa (kappale 32.1). Kalakantojen muutoksia, istutusten onnistumista ja säätelypäätösten vaikutusta saaliisiin seurataan edelleen kirjanpitokalastuksen avulla. Aineiston tallentamisesta ja käsittelystä vastaa kalastusalue. Lisätietoa kirjanpitokalastuksen käytännön järjestelyistä sekä toimenpiteistä löytyy kappaleesta 31.1. Yhteenveto Pälämän suosituksista Istutetaan tarvittaessa siikaa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutukset suhteutetaan muikkukannan vahvuuteen. Jatketaan käynnissä olevaa kirjanpitokalastusta. 4.2.3 Muut järvet Edellä mainittujen Isojärven ja Pälämän lisäksi reitin muut järvet ovat Kivijärvi, Koekeskinen, Kotajärvi, Isoja Alainen-Savijärvi, Kelkäte, Jokelanjärvi, Riihijärvi, Pirttijärvi, Kapalojärvi ja Lehmijärvi. Näistä ainakin Savijärvissä, Riihi- ja Pirttijärvissä esiintyy muikkua (Olkio 1995). Kapalojärvessä on Olkion (1995) mukaan myös lisääntyvä vaellussiikakanta. Muiden järvien siikakannoista ei ole tutkittua tietoa, mutta osaan järvistä on istutettu planktonsiikaa. Istutukset ovat suullisen tiedon mukaan tuottaneet kohtalaisen hyviä tuloksia. 27

Vaikka edellä mainitut järvet ovat varsin pienikokoisia, niillä on kuitenkin huomattava merkitys varsinkin vaeltavien taimenten suojelussa. Järvien kapeikoissa onkin taimenen suojelemiseksi kielletty seisovien pyydysten käyttö. 4.2.3.1 Muiden järvien hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Vaeltavan taimenen suojelu Kalastettavien siikakantojen ylläpitäminen Taimenten vaellusten turvaamiseksi on suositeltavaa jatkaa seisovien pyydysten käyttökieltoa kapeikkoalueilla reitin pienemmillä välijärvillä (kuvat 2-3). Lisäksi järviin voidaan istuttaa pieniä määriä siianpoikasia kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi. Yhteenveto muiden järvien suosituksista Istutetaan tarvittaessa siikaa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutukset suhteutetaan muikkukannan vahvuuteen. Jatketaan seisovien pyydysten käyttökieltoa kapeikkoalueilla 5. Karkjärvien reitti (Kuhmoinen) Tässä suunnitelmassa käsitellään Kangastakusen ja Päijänteen välistä osuutta. Reitin suurimmat järvet ovat Alainen Karkjärvi ja Yläinen Karkjärvi. Reitti laskee Päijänteeseen Vastiaisenlahdessa Kuhmoisten kirkonkylän kohdalla. Reitin vedenlaatu on hyvä. 5.1 Karkjärvien reitin kosket Reitin ylin koski sijaitsee Kangastakusen ja Yläisen Karkjärven välissä. Se on voimakkaasti perattu ja jyrkkä. Lisäksi sen keskiosalla on kalojen vaellukset estävä vanha myllypato, Hörhänmylly (kuva 17). Karkjärvien välissä on neljä koskialuetta, jotka ovat osittain varsin luonnontilaisia, mutta myös joiltain osin perattuja (kuva 17). Koskien pituudet ovat seuraavat: 90, 50, 20 ja 270 metriä. Alaisen Karkjärven luusuassa sijaitsee säännöstelypato, joka todennäköisesti estää kalojen vaellukset ainakin alivirtaamakausina (kuva 18). Ennen Päijännettä on vielä yksi koskialue (Karjukoski), jossa on myös reitin alin nousueste (kuva 18). Pato estää kalojen vaellukset täysin. Koskien vesien omistus on Päijälän ja Kuhmoisten kirkonkylän osakaskunnilla. Reitin perustiedot on esitetty taulukossa 8. Taulukko 8. Karkjärvien reitin koskien perustiedot Valuma-alue Alainen-Karkjärven valuma-alue (14.224) Valuma-alueen pinta-ala 49,94 km 2 Koskialueet 6 kpl Nousuesteet Kaksi patoa alaosalla Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Ei luontaista, kotiutettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Kopolankoski (taimen 1-v 1990, 1993 ja 2003 sekä taimen mäti v. 2011) Karjukoski (v. 1991 taimen 1-v) Velisjoki (v. 1990 taimen 1-v) Vesialueiden omistajat Kuhmoisten kk: n ok (291-876-1-0) Päijälän ok (291-876-3-0) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi 28

Alaisen Karkjärven yläpuoliseen Kopolankoskeen (kuva 17) on istutettu 1990-luvun alkupuolella sekä v. 2003 taimenen poikasia, jotka menestyivät suullisen tiedon mukaan varsin hyvin (suullinen tiedonanto Markku Laitinen). Koski sähkökoekalastettiin v. 2010 (Ranta & Ruokolainen 2010a) taimenkannan tilan toteamiseksi. Koekalastuksissa ei taimenia enää tavattu. Kannan uudelleen kotiuttamiseksi koskeen istutettiin mätiä keväällä 2011. Myös muihin reitin koskiin on istutettu taimenia 1990-luvulla (taulukko 8). Tämän hetkisestä taimenkantojen tilasta ei ole tietoa. Joka tapauksessa, mikäli reitillä esiintyy taimenia, ne ovat nousuesteiden takia paikallisia jokitaimenia. Kuva 17. Reitin ylin nousueste (Hörhänmylly) sekä Alaisen Karkjärven yläpuolinen koski (Kopolankoski) Kuva 18. Alaisen Karkjärven säännöstelypato sekä Karjukosken pato 5.1.1 Karkjärvien reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 5.1.1.1 Kunnostukset Taimenkannan tilan selvittäminen Kalataloudelliset kunnostukset Nousuväylien avaaminen Reitin koskilla olisi tarvetta kunnostuksiin, mutta niistä saatava hyöty Päijänteeseen vaeltavan taimenkannan tukemiseen on heikko, koska reitin alaosilla on nousuesteitä. Suosituksena on, että kalastusalue toteuttaa esiselvityshankkeen patojen ohittamisen mahdollisuuksista v. 2016. Hankkeen 29

tulosten jälkeen tehdään ratkaisut mahdollisista kalataloudellisista kunnostuksista ja nousuesteiden poistamisesta. Lisätietoa kunnostushankkeen eri vaiheista löytyy kappaleesta 30. 5.1.1.2 Seuranta ja istutukset Karkjärvien reittien koskia ei ole sähkökalastettu v. 2010 jälkeen, eikä taimenkantojen nykytilasta ole tietoa. Ensimmäisenä toimenpiteenä sähkökalastetaan reitin kosket v. 2016 ja koekalastuksen perusteella tehdään päätös taimenkannan mahdollisista tuki-istutuksista. Lisätietoa istutuksista ja sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 32.3 ja 31.3. Reitin taimenkantaa on suositeltavaa seurata kahden vuoden välein tehtävällä koekalastuksella. 5.1.1.3 Muut suositukset Reitin kosket on suositeltavaa kuuluttaa lohi- ja siikapitoisiksi virtavesiksi, mikäli kosket kunnostetaan ja vaellusväylä avautuu Päijänteelle ja takaisin lisääntymisalueille. Yhteenveto Karkjärvien reitin koskien hoitosuosituksista v. 2015-2019 Esiselvityshanke reitin patojen ohittamisen mahdollisuudesta v. 2016 Esiselvityshankkeen jälkeen päätökset kunnostustoimista Sähkökoekalastetaan kosket kahden vuoden välein v. 2016 ja 2018 Tarvittaessa kotiutusistutukset sähkökoekalastusten tulosten perusteella Kuulutetaan reitin kosket lohi- ja siikapitoisiksi virtavesiksi, mikäli kosket kunnostetaan ja vaellusväylä Päijänteelle ja takaisin lisääntymisalueille avautuu. 5.2 Karkjärvien reitin järvet 5.2.1 Alainen Karkjärvi Alainen Karkjärvi on karu ja kirkasvetinen n. 90 ha suuruinen järvi, jonka keskisyvyys on n. 6 m ja syvin kohta n. 19 m. Alainen Karkjärven vesien omistus jakautuu Kuhmoisten kirkonkylän ja Päijälän osakaskunnille. Järveen on istutettu joinakin vuosina lähinnä planktonsiikaa, viimeksi v. 2012. Lisäksi 1990- luvun alussa on istutettu pieni erä kuhan- ja muikunpoikasia. Järven kalakannasta ei ole seurantatietoja. Taulukko 9. Alaisen Karkjärven perustietotaulukko Numero 14.224.1.001 Vesistö 14.224 Alainen-Karkjärven va Vesiala 92,936 ha Kokonaisrantaviiva 6,698 km Keskisyvyys 6,11 m Suurin syvyys 19 m Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) 30

5.2.1.1 Alaisen Karkjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavan siikakannan ylläpitäminen Alaiseen Karkjärveen voidaan istuttaa siikoja myös tulevaisuudessa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutukset on suositeltavaa tehdä planktonsiialla (kappale 32.1). Järvi on karu ja kirkasvetinen, joten muiden lajien istuttamisella tuskin saavuteta kovinkaan hyviä tuloksia. Solmuvälirajoituksille ei ole tarvetta, koska kalastus painottuu siian kalastukseen, eikä siian kasvunopeudesta ole tietoa. Reitillä on alaosilla vaellusesteitä, joten vaelluskalojen vaellusten turvaamiseksi ei ole tarpeen tehdä myöskään rajoituksia. Yhteenveto Alaisen Karkjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Tarvittaessa siikaistutukset kalastettavan kannan ylläpitämiseksi Ei tarvetta solmuvälirajoituksille 5.2.2 Yläinen Karkjärvi Yläinen Karkjärvi on n. 155 ha suuruinen karu ja kirkas järvi. Järven syvin kohta on n. 30 metriä. Vesien omistus kuuluu Päijälän osakaskunnalle, joka myös vastaa järven kalaveden hoidosta ja kalastuksen järjestämisestä. Järven perustiedot on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Yläisen Karkjärven perustietotaulukko Yläisen Karkjärven kalakanta on karulle ja kirkkaalle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen. Tällä hetkellä ahvenet ovat varsin pienenkokoisia, eikä isompaa petoahventa löydy kovinkaan paljoa. Järven haukikanta on suullisen tiedon mukaan vahva ja suuriakin yksilöitä saadaan säännöllisesti. Järveen on istutettu lähes vuosittain planktonsiikaa (kuva 19). Istutukset ovat kuitenkin onnistuneet korkeintaan kohtalaisesti (suullinen tiedonanto). Muikku on kotiutettu järveen 1990-luvulla. Suullisen tiedon mukaan tällä hetkellä muikkukanta on kohtalaisen vahva. Yläiseen Karkjärveen on kertaluontoisesti v. 2010 istutettu kuhaa. Istutuksen tuloksellisuudesta ei ole tietoa. Järveen on myös istutettu lahnoja ja kanta on muodostunut vahvaksi, joukossa myös suuria yksilöitä. 31

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kpl 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Vuosi Kuva 19. Yläisen Karkjärven siikaistutukset v. 1991-2014 5.2.2.1 Yläisen Karkjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavien kalakantojen ylläpitäminen Siikaistutuksia voidaan Yläiseen Karkjärveen tehdä myös tulevaisuudessa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi (kappale 32.1). Mikäli järveen tehty kuhaistutus tuottaa tulosta, voidaan istutuksia jatkaa (kappale 32.3). Muiden lajien istuttamiselle ei tällä hetkellä ole perusteita. Solmuvälirajoituksille Yläiselle Karkjärvellä ei ole tarvetta, koska kalastus painottuu Alaisen Karkjärven tapaan siian kalastukseen. Reitillä on alaosilla myös vaellusesteitä, joten vaelluskalojen vaellusten turvaamiseksi ei rajoitukselle ole perusteita. Yhteenveto Yläisen Karkjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa kuhia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Ei tarvetta solmuvälirajoituksille 6. Leppäkosken reitti (Kuoksenjärvi-Pitkävesi sekä Hahmajärven laskuoja) (Kuhmoinen) Reitti alkaa Rasinjärvestä ja laskee monien järvien kautta Pitkäveteen, josta edelleen Kokemäenjoen vesistöalueelle. Tässä suunnitelmassa tarkastellaan Kuoksenjärven ja Pitkäveden välistä osuutta sekä Hahmajärvestä reittiin laskevaa osuutta. Vesien omistus reitillä on Päijälän ja Kuhmoisten kirkonkylän osakaskunnilla. Kalavesien hoidosta ja kalastuksen järjestelyistä vastaa kuitenkin Kuoksenjärven, Leppäkosken ja Hahmajärven kalastusyhdistykset. Vedenlaatu reitillä on erinomainen / hyvä. Alla olevissa kappaleissa on esitelty reitin koskialueet ja järvet tarkemmin. 32

6.1 Leppäkosken reitin kosket (Kuoksenjärvi-Pitkävesi sekä Hahmajärven laskuoja) Reitin kosket on Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta kartoitettu v. 2010. Kartoituksissa selvitettiin koskien kunnostustarve, mahdolliset nousuesteet sekä annettiin suositukset tulevista kunnostuksista (Ruokolainen & Ranta 2010b). Kartoituksen perusteella reitille alettiin suunnitella kalataloudellisia kunnostuksia. V. 2012 kalastusalueen vetämässä hankkeessa valmistui kunnostussuunnitelma pääreitin koskien kunnostamiseksi (Ruokolainen & Ranta 2012a). Kunnostustoimenpiteitä suunnitelman mukaan ei tehdä Siis- ja Leppäkoskessa eikä reitin alimmilla virtapaikoilla. Kalastusalue on saanut tammikuussa 2015 aluehallintovirastosta luvan koskien kunnostamiseksi. Reitillä on yksi nousueste, Luodoksen- ja Harjujärven välissä oleva pato (kuva 22) (Ruokolainen & Ranta 2010b). Sen muuttamiseksi kalojen vaellukset mahdollistavaksi ei ole tehty suunnitelmia. Alla olevissa kappaleissa on lyhyet kuvaukset pääreitin ja Hahmajärvestä tulevan reitin koskista sekä taulukossa 11 perustiedot reitin koskista. Taulukko 11. Leppäkosken reitin virtavesien perustiedot Valuma-alue Pukarajärven a (35.764) Valuma-alueen pinta-ala 132,35 km 2 Koskialueet 8 Nousuesteet Kohisevankosken pato sekä mahdollisesti alivirtaamakausina Keres- ja Leppäkosken padot Kunnostustoimenpiteet Suunnitelma tehty, lupa saatu Taimenkanta Heikosti luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Leppä- ja Rukoushuoneenkoski taimen 1-v (v. 2006-2013) Vesialueiden omistajat Pääretin kosket: Päijälän ok (291-876-3-0 ) Mauharinoja: Päijälän ok (291-876-3-0), Poikusoja: yks. 291-415-7-41, 291-410-37-47 Muut: Reittiä ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Siiskoski (kuva 20) sijaitsee Kuoksenjärven ja Ruhkalammen välissä. Se on voimakkaasti perattu ja loiva n. 90 metriä pitkä. Siiskoskelle ei kartoituksen yhteydessä suositeltu kunnostustoimenpiteitä, koska vaarana on nostaa yläpuolisen Kuoksenjärven vedenpintaa. Koski on sähkökoekalastettu v. 2002. Koekalastuksessa ei löytynyt taimenia (suullinen tiedonanto Markku Laitinen). Taimenkannan nykytilasta ei ole tietoa. Kuva 20. Siiskoski 33

Ruhkalammin alapuolinen Kereskoski on moniuomainen (kuva 21). Yhdessä niistä on uittokouru. Todennäköisesti koskessa on ollut kouru myös uittojen aikaan, joten sitä ei ole tarvinnut perata kovin voimakkaasti. Siksi koskessa on taimenille kohtuullisia poikasalueita tälläkin hetkellä. Kosken niskalla on säännöstelypato, mutta yksi uomista on auki, joten kalojen vaellukset eivät padon takia esty (kuva 21). Kosken pituus on noin 55 metriä ja uomien yhteisleveys noin kuusi metriä. Koskesta ei koekalastuksissa vuonna 2013 löytynyt taimenen poikasia (Ranta ym. 2013). Kuva 21. Kereskosken uittokouru ja vapaa vaellusväylä Kohisevankoski on noin 700 metriä pitkä. Se on voimakkaasti perattu, joten se soveltuu nykytilassaan heikosti taimenen poikasalueeksi. Noin 400 metriä niskalta alavirtaan alkaa patolampi. Koski on alaosaltaan padottu betonisella säännöstelypadolla (kuva 22). Koskessa on edelleen jäljellä uittolaitteet (kuva 22). Kohisevaan on vuonna 2003 istutettu esikasvatettuja taimenen ja harjuksen poikasia. Koski sähkökoekalastettiin v. 2013, mutta taimenia ei tavattu (Ranta ym. 2013). Kuva 22. Kohisevankosken nousueste ja uittolaitteiden jäänteet Rukoushuoneenkoski sijaitsee Luodoksenjärven alapuolella (kuva 23). Se on voimakkaasti perattu koski, jossa on taimenelle soveltuvia lisääntymisalueita heikosti. Koskeen on istutettu esikasvatettuja (vuonna 2003) ja 1-vuotiaita taimenen poikasia (v. 2006-2013). Istutusten onnistumista ja taimenten kotiuttamista on kalastusalueen toimesta seurattu koekalastuksin vuosittain (kuva 24). Koskessa on muutamana vuonna tapahtunut myös luontaista lisääntymistä, mutta pääasiassa koskesta tavatut taimenet ovat olleet 34

rasvaeväleikattuja istukkaita. Ensimmäisen kerran havaittiin koskessa syntyneitä poikasia vuoden 2009 koekalastuksessa (Ranta ja Mäkinen 2014b). Kuva 23 Rukoushuoneenkosken niska-aluetta Kuva 24. Leppä- ja Rukoushuoneenkosken taimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet vuosina 2006-2014 Leppäkoski on kolmehaarainen koski. Sen niskalla ollut säännöstelypato on muutettu ns. ylivirtauspadoksi, josta kalat pääsevät yli. Kolmihaaraisuudestaan huolimatta koski on virtaukseltaan turhan monotoninen (kuva 25). Siksi sen soveltuvuus poikasalueeksi on korkeintaan kohtalainen kunnostuksista huolimatta. Kosken pituus on noin 40 metriä ja keskileveys noin seitsemän metriä. Leppäkosken taimenkantaa on tuettu istuttamalla v. 2006-2013 vuoden vanhoja taimenen poikasia. Istutusten tuloksellisuutta ja luontaista lisääntymistä on seurattu v. 2006-2014 sähkökoekalastusten avulla (kuva 24). Tulosten perusteella istutukset ovat joinakin vuosina tuottaneet hyvin. Kahtena vuotena on havaittu myös luontaista lisääntymistä (2006 ja 2009) (Ranta & Mäkinen 2014b). 35

Kuva 25. Leppäkosken pato sekä Leppäkoskea korkealla vedellä Pitkäveteen laskeva koski / virta on melko syvä ja voimakkaasti virtaava (kuva 26), jossa ei ole juurikaan pienpoikas- eikä kutualueita. Koski on sähkökoekalastettu vuonna 2002. Koekalastuksessa ei löytynyt taimenen poikasia (Laitinen 2003). Kuva 26. Pitkäveden yläpuolista virta-aluetta Hahmajärven laskupuro alkaa Hahmajärvestä ja laskee Pitkäjärven ja Lahnalammen kautta Leppäkosken reittiin Ruhkalammin alapuolelle. Kaikkiaan koskialueita purosta löytyy kolme, joiden yhteenlaskettu pituus on 245 metriä (kuva 27) (Ruokolainen & Ranta 2010b). Puroon on istutettu taimenen poikasia v. 1990 ja 2004. Koskien taimenkannan tilasta ei ole seurantatietoja. Kuva 27. Hahmajärven laskuojan koskialueita 36

6.1.1 Leppäkosken reitin koskien hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 6.1.1.1 Kunnostukset Koskien kalataloudellinen kunnostus Nousuesteen ohittaminen Taimenkannan vahvistaminen Pääreitin koskien kunnostamiseksi kalastusalue on saanut luvan aluehallintovirastosta. Tavoitteena on kunnostaa kosket koneellisesti kunnostussuunnitelman ja lupaehtojen mukaisesti v. 2015 tai v. 2016 rahoituksen varmistumisen jälkeen. Lisäksi pitkän aikavälin tavoitteeksi tulisi asettaa Kohisevankosken padon muuttaminen kalojen vaellukset mahdollistavaksi. Tällöin taimenilla olisi esteetön vaellusmahdollisuus koko reitillä. Lisätietoa kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. Hahmajärvestä laskevalle purolle on suositeltavaa tehdä suunnitelma v. 2017 puron kunnostamiseksi paremmin taimenten lisääntymiseen soveltuvaksi. Kunnostukset toteutetaan lupa-asioiden ja rahoituksen järjestymisen jälkeen v. 2017-2018. Lisätietoa kunnostuksista ja tarvittavista luvista löytyy kappaleesta 30. 6.1.1.2 Seuranta ja istutukset Leppä- ja Rukoushuoneenkoskea on seurattu vuosittain sähkökoekalastuksin. Vuosittaisia sähkökoekalastuksia on suositeltavaa jatkaa tulevien kunnostusten ja istutusten tuloksellisuuden arvioimiseksi. Lisäksi Keres- ja Kohisevakoski kalastetaan kahden vuoden välein kotiutusistutusten ja kunnostusten tulosten arvioimiseksi v. 2017 ja 2019. Kaikille koskille on suositeltavaa kotiuttaa taimenia joko istuttamalla mätiä, vastakuoriutuneita tai vuoden vanhoja rasvaeväleikattuja poikasia kunnostusten jälkeen kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen istutusten jatkosta tehdään päätökset sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Hahmajärven laskupuron taimenkannan tilasta ei ole tietoa. Kosket tulisi sähkökoekalastaa v. 2016 tilan toteamiseksi. Tulosten perusteella tehdään päätökset mahdollisista istutuksista. Mikäli purossa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, istutuksia ei tule tehdä. Muuten kotiutusistutukset aloitetaan kunnostusten jälkeen joko mädillä tai vastakuoriutuneilla poikasilla. Istutuksia jatketaan vähintään kolme vuotta. Kotiuttamista seurataan kahden vuoden välein sähkökoekalastuksella. Lisätietoa istutuksista ja sähkökoekalastuksista löytyy kappaleista 32.3 ja 31.3. 6.1.1.3 Muut suositukset Reitin kosket tulisi kuuluttaa lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi ja rauhoittaa kalastukselta suunnitelmakaudeksi. Reitin taimenkanta on tällä hetkellä erittäin heikko, eikä se kestä voimakasta kalastusta. Kunnostusten jälkeen olisi suositeltavaa rauhoittaa koskien lasku- ja luusua-alueet taimenten vaellusten turvaamiseksi kunnostusten jälkeen. Yhteenveto Leppäkosken reitin koskien hoitosuosituksista v. 2015-2019 Kunnostetaan pääreitin kosket kunnostussuunnitelman mukaisesti v. 2015-2016. Jatketaan Leppä- ja Rukoushuoneenkoskien vuosittaisia sähkökoekalastuksia. Sähkökoekalastetaan Keres- ja Kohisevankoski v. 2017 ja 2019. Kotiutetaan ja vahvistetaan reitin taimenkantaa istuttamalla mätiä, vastakuoriutuneita tai vuoden vanhoilla poikasia kolme vuotta kunnostuksista. Kuulutetaan reitin kosket lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi. Rauhoitetaan pääreitin kosket sekä koskien lasku- ja luusua-alueet kalastukselta kunnostusten jälkeen. 37

Laaditaan Hahmajärven laskupurolle kunnostussuunnitelma v. 2017 ja toteutetaan kunnostukset lupa- ja rahoituksen järjestymisen jälkeen vuosina 2017-2018. Sähkökoekalastetan Hahmajärven laskupuron kosket v. 2016 taimenkannan tilan toteamiseksi. Tehdään tulosten perusteella päätös taimenten istutustarpeesta. 6.2 Leppäkosken reitin järvet 6.2.1 Kuoksenjärvi Kuoksenjärvi on karu ja kirkasvetinen järvi, jonka vesipinta-ala on n. 260 ha. Suullisen tiedon (Kari Bragge) mukaan järven syvin kohta on n. 20 metriä. Vesien omistus on Päijälän osakaskunnalla, mutta kalastusasioita hoitaa Kuoksenjärven kalastusyhdistys. Kuoksenjärvestä noin puolet kuuluu Etelä- ja Keski- Päijänteen ja puolet Längelmäveden kalastusalueeseen. Kuoksenjärven perustiedot löytyvät taulukosta 12 Taulukko 12. Kuoksenjärven perustiedot Numero 35.764.1.020 Vesistö 35.764 Pukarajärven a Vesiala 260,817 ha Kokonaisrantaviiva 25,811 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksesta vastaa Kuoksenjärven kalastusyhdistys Kuoksenjärven siian luontaisesta lisääntymisestä ja eri siikamuodoista ei ole olemassa tutkittua tietoa. Sen sijaan järveen on istutettu varsin runsaasti planktonsiikoja (kuva 28). Siikasaaliit ovat viime vuosina heikentyneet. Tuottoa on todennäköisesti laskenut Kuoksenjärven varsin vahva muikkukanta. Sen takia istutuksissa on pidetty taukoa v. 2010-2013. Muikku pärjää siikaa paremmin ravintokilpailussa, mikä on todennäköisesti näkynyt siikasaaliin pienentymisenä. Kuoksenjärven muikkukannalle on tyypillistä varsin tasaisena pysyvä kanta (suullinen tiedonanto Kari Bragge). Järveen on istutettu taimenta hyvän ravintotilanteen (muikku) vuoksi. Suullisen tiedon mukaan istutukset ovat tuottaneet hyvin. Muuten järven kalasto on karulle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen. Myös isompaa petoahventa löytyy kohtalaisesti. Järvessä on kohtalainen madekanta ja hyvä lahnakanta. Kuoksenjärven lahnat myös kasvavat suuriksi. Järven tärkein petokala on hauki ja sen kannat ovatkin vahvat. Vahva haukikanta ja muikun ravintokilpailu ovat todennäköisesti syynä järven kohtalaiseen alhaiseen särkikantaan. Kuva 28. Kuoksenjärven planktonsiikaistutukset v. 1990-2014 38

6.2.1.1 Kuoksenjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Joustavat istutukset Siikamuotojen kartoitus Kalastuksen ja saaliiden selvittäminen Kuoksenjärveltä ei ole tietoa siikamuodoista, kasvusta eikä luontaisesta lisääntymisestä. Sen takia kalastusyhdistyksen tulisi käynnistää yhteistyössä kalastusalueen kanssa siikanäytteiden kerääminen. Tavoitteena olisi hankkia näytteet ja analysoida ne v. 2016-2017. Näytteistä määriteltäisiin ikäjakauma, kasvu sekä siikamuotojen esiintyminen siivilähampaiden määrän perusteella. Tarkemmat tiedot näytteenotosta ja käytännön järjestelyistä löytyy kappaleesta 31.6. Kalastuksen määrää, saaliita sekä istutusten tuloksellisuutta seurataan kalastustiedustelulla v. 2017 koskien v. 2016 kalastusta. Tiedustelua varten kalastusyhdistys kerää luvanmyynnin yhteydessä osoitetiedot v. 2016. Tiedustelun käytännön toteutuksesta vastaa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue (kappale 31.2). Tuloksia hyödynnetään suunniteltaessa hoitotoimenpiteitä sekä tehtäessä seuraavaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Mikäli järveen tulevaisuudessa istutetaan taimenia ja siian kasvuselvityksen perusteella siika kasvaa hyvin, voidaan harkita solmuvälirajoitusten asettamista (esim. solmuväiltään 20-49 mm verkkojen käyttö kielletty). Rajoitusten ansiosta taimenistukkaiden joutumista alamittaisina verkkoihin saataisiin vähennetyksi ja sitä kautta lisätyksi istutusten tuottoa. Mikäli siika kasvaa hitaasti, eikä niitä pystytä pyydystämään solmuväliltään 50 mm verkoilla, ei ole tarpeen tehdä rajoituksia. Järveen on istutettu pl-siikaa ja istutuksia voidaan jatkaa myös tulevina vuosina. Istutukset tulee suhteuttaa järven muikkukannan mukaan. Vahvan muikkukannan aikana istutukset tulee olla maltillisia ja heikkoina voidaan istutusmääriä lisätä (kappale 32.1). Lisäsuosituksia siikaistutuksiin saadaan siikaseurannan tulosten myötä. Lisäksi Kuoksenjärveen voidaan tarvittaessa istuttaa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Taimenistutukset tulisi tehdä vahvan muikkukannan aikana. Lisätietoa taimenistutuksista löytyy kappaleesta 32.3. Yhteenveto Kuoksenjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Selvitetään Kuoksenjärven siikamuodot ja kasvu v. 2016-2017. Tehdään kalastustiedustelu v. 2017 koskien v. 2016 kalastusta. Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Päätetään mahdollisista solmuvälirajoituksista siian kasvuselvityksen jälkeen. 6.2.2 Pukarajärvi Pukarajärvi on 194 ha kokoinen järvi, jonka keskisyvyys on 4,66 m ja suurin syvyys n. 27 m. Se on kokonaisfosforin perusteella karu ja kirkasvetinen. Vesialueiden omistus on Kuhmoisten kirkonkylän sekä Päijälän osakaskunnilla. Pukaran kalastusta hoitaa kuitenkin Leppäkosken kalastusyhdistys. Järven perustiedot löytyvät taulukosta 13. 39

Taulukko 13. Pukarajärven perustiedot Numero 35.764.1.004 Vesistö 35.764 Pukarajärven a Vesiala 194,765 ha Kokonaisrantaviiva 20,3516 km Keskisyvyys 4,66 m Suurin syvyys 27,11 m Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksesta vastaa Leppäkosken kalastusyhdistys Pukaraan on istutettu planktonsiikaa lähes vuosittain (kuva 29). Siikaistutukset ovat onnistuneet suullisen tiedon mukaan varsin hyvin. Siikojen luontaisesta lisääntymisestä ja järvessä esiintyvistä siikamuodoista ei ole tietoa. Järvessä esiintyy myös harvahko suurikokoinen muikkukanta. Muuten järvi on kalastoltaan ahvenvaltainen. Järvessä on myös vahva hauki- ja särkikanta. Kuva 29. Pukarajärven siikaistutukset v. 1993-2014 6.2.2.1 Pukarajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavien kantojen vahvistaminen Siikamuotojen selvittäminen Pukarajärven siikamuodoista, kasvusta eikä luontaisesta lisääntymisestä ole olemassa selvityksiä. Sen takia kalastusyhdistyksen tulisi käynnistää yhteistyössä kalastusalueen kanssa hanke ja kerätä siikanäytteet v. 2016-2017. Näytteistä määriteltäisiin ikäjakauma, kasvu sekä siikamuodot siivilähampaiden määrän perusteella. Tarkemmat tiedot näytteenotosta ja käytännönjärjestelyistä löytyvät kappaleesta 31.6. Pukarajärveen voidaan suunnitelmakaudella jatkaa siikaistutuksia. Ne kannattaa kuitenkin suhteuttaa järven muikkukannan kokoon. Jos muikkukanta vahvistuu, niin istutusmääriä vähennetään. Siikaselvityksen tulosten perusteella annetaan tarkemmat suositukset mm. siikaistutusten määrästä. Lisätietoa siikaistutuksista löytyy kappaleesta 32.1. Solmuvälirajoituksille ei ole tarvetta, koska kalastus painottuu siian kalastukseen. Yhteenveto Pukarajärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Selvitetään Pukaran siikamuodot ja kasvu v. 2016-2017. Solmuvälirajoituksille ei ole tällä hetkellä tarvetta. 40

6.2.3 Pitkävesi Pitkävesi on lähes 650 ha kokoinen kirkasvetinen ja karu järvi. Se sijaitsee osaksi Etelä- ja Keski-Päijänteen sekä osaksi Längelmäveden kalastusalueella. Vesialueiden omistus Etelä- ja Keski-Päijänteen alueella on Kuhmoisten kirkonkylän sekä Päijälän osakaskunnilla. Pitkäveden kalastusta Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen puoleisella osalla hoitaa kuitenkin Leppäkosken kalastusyhdistys. Pitkävesi laskee Kokemäenjoen vesistöalueeseen ja on osa tässä suunnitelmassa käsiteltyä Leppäkosken reittiä. Pitkäveden perustiedot on esitetty taulukossa 14. Taulukko 14. Pitkäveden perustiedot Numero 35.761.1.002 Vesistö 35.761 Pääskylänjoen suualue Vesiala 644,676 ha Kokonaisrantaviiva 49,7999 km Keskisyvyys 5,83 m Suurin syvyys 25,38 m Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) 562-464-876-1 562-480-876-9 562-480-876-6 Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksesta Päijälän ja Kuhmoisten kk ok: alueilla vastaa Leppäkosken kalastusyhdistys Pitkäveden kalasto on ahvenvaltainen, mikä on tyypillinen karulle ja kirkasvetiselle järvelle. Järvessä on myös kohtalaisesti suurikokoista muikkua, jonka kannanvaihtelut ovat varsin pieniä. Järveen on vuosien varrella istutettu lähinnä pl-siikaa ja kuhaa. Siikaistutukset ovat suullisen tiedon mukaan onnistuneet hyvin. Siian lisääntymisestä ja kasvunopeuksista ei ole olemassa tutkittua tietoa. Vaikka järvi on varsin kirkasvetinen, niin myös kuhaa esiintyy järvessä kohtalaisesti. Luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Järvessä on myös vahva haukikanta. 6.2.3.1 Pitkäveden hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite kalastettavien kantojen vahvistaminen Pitkäveteen tehtävät siikaistutukset on hyvä suhteuttaa järven muikkukannan vahvuuteen. Vahvoina muikkukannan aikoina istutusmääriä on hyvä vähentää ja päinvastoin. Järven kuhakantaa voidaan vahvistaa myös tarvittaessa istutuksilla. Lisätietoa siika- ja kuhaistutuksista löytyy kappaleista 32.1 ja 32.2. Yhteenveto Pitkäveden hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa kuhia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 41

7. Hahmajärvi (Kuhmoinen) Hahmajärvi on 611 ha kokoinen karu ja kirkasvetinen järvi, jonka vedenlaatu on erinomainen. Hahmajärvellä on vesialueita Kuhmoisten kirkonkylän ja Päijälän osakaskunnilla. Osakaskunnat ovat vuokranneet kalavesien hoidon ja kalastuksen järjestämisen Hahmajärven kalastusyhdistykselle. Hahmajärven perustiedot löytyvät taulukosta 15. Taulukko 15. Hahmajärven perustiedot Numero 35.766.1.013 Vesistö 35.766 Hahmajärven va Vesiala 618,36 ha Kokonaisrantaviiva 27,7473 km Keskisyvyys 8,49 m Suurin syvyys 26,07 m Vesien omistus Päijälän ok (182-876-42-1, 291-876-3-0) Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksesta vastaa Hahmajärven kalastusyhdistys Järvessä esiintyy luontaisesti lisääntyvät järvi- ja vaellussiikakannat. Järvisiikakanta on kotiutettu järveen aikoinaan Päijänteestä (Majutvesi) ja on muodostanut lisääntyvän kannan. Tällä hetkellä sekä järvisiika- että vaellussiikakannat ovat kohtalaisen hyviä. Järveen on viime vuosina istutettu lähinnä järvitaimenta sekä järven omaa kantaa olevia järvisiikoja. Pl-siikoja ei ole 2000- luvulla enää istutettu. 7.1 Hahmajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Joustavat istutukset Mikäli Hahmajärven siikakantaa halutaan vahvistaa, istutukset tulee tehdä ainoastaan järven omaan kantaa olevalla järvisiialla. Muita siikakantoja ei järveen tule istuttaa (kappale 32.1), ettei luontaisesti lisääntyviä kantoja sekoiteta. Vaellussiikakanta lisääntyy tehokkaasti luontaisesti, joten niiden istuttamiselle ei ole tarvetta. Hahmajärveen voi lisäksi istuttaa järvitaimenia joko 2- tai 3-vuotiaina (kappale 32.3). Istutukset ovat aikaisemmin onnistuneet hyvin, mitä on edesauttanut järven vahva kuorekanta. Hahmajärveen ei ole tarpeen tehdä solmuvälirajoituksia, koska muuten hitaasti kasvavan vaellussiian kalastus ei olisi mahdollista. Yhteenveto Hahmajärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa järven omaa kantaa olevia järvisiikoja. Muita siikoja ei Hahmajärveen tule istuttaa. Istutetaan tarvittaessa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Solmuvälirajoituksille ei ole tarvetta. 42

8. Pihlajakosken reitti (Sääksoja-Päijänne) (Kuhmoinen) Käsitelty reitti alkaa Iso-Sääksjärven laskuojasta (Sääksoja). Sääksoja puolestaan laskee Iso-Pihlajajärveen, josta edelleen Pihlajakoskea pitkin Päijänteeseen (Ruokolainen & Ranta 2011b). Iso-Pihjalajärveen laskee myös kaksi puroa (Myllyoja ja Vähä-Pihlajajärven laskuoja), jotka on kalastusalueen toimesta kartoitettu v. 2011 (Ruokolainen & Ranta 2011b). Purot ovat virtaamaltaan niin pieniä, ettei niitä ole käsitelty tarkemmin tässä suunnitelmassa. Reitin vedenlaatu on hyvä. 8.1 Pihlajakosken reitin virtavedet Reitin virtavedet on käsitelty tarkemmin alla olevissa kappaleissa. Taulukossa 16 on kuitenkin esitetty yhteenveto reitin koskista, kuten valuma-aluetiedot, kunnostustoimenpiteet sekä istutukset. Taulukko 16. Pihlajakosken reitin virtavedet Valuma-alue Iso-Pihlajajärven va (14.225) Valuma-alueen pinta-ala 108,01 km 2 Koskialueet 5 kpl Sääksoja ja sekä Pihlajakosket (2 kpl) Nousuesteet Paaterin pato Kunnostustoimenpiteet Pihlajakosket v. 2001 Taimenkanta Sääksojalla luontaisesti lisääntyvä Pihlajakoskilla tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Sääksojaan ei ole istutuksia tehty Pihlajakosket: Taimen mäti/vk (1996-2000 ja 2011), taimen 1-k 1999 Vesialueiden omistajat Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi 8.1.1 Sääksoja (Iso-Sääksjärvi-Iso-Pihlajajärvi) Puro alkaa Iso-Sääksjärvestä ja laskee Iso-Pihlajajärveen (kuva 30). Siinä on yhteensä viisi koskialuetta sekä lyhyitä virta- ja nivapaikkoja kymmenen (Ruokolainen & Ranta 2010). Purossa on vain yksi osittainen nousueste, Paaterin pato, joka todennäköisesti estää kalojen vaellukset alivirtaamakausina. Koskialueet on pääosin perattu voimakkaasti. Koski- ja virta-alueiden lisäksi lähes koko joki soveltuu taimenen poikasalueeksi, sillä kapean uoman jyrkät penkat tarjoavat runsaasti suojaa poikasille. Sääksojan taimenkannan tilan toteamiseksi puron koskialueilla tehtiin sähkökoekalastus v. 2014 (Ranta & Mäkinen 2014c). Kaikilta kalastetuilta koskilta tavattiin taimenen poikasia. Taimenkannan alkuperästä ei ole tietoa. Istutuksia ei suullisen tiedon ja istutusrekisterin mukaan ole tehty. Koekalastuksen yhteydessä taimenista otettiin DNA-näytteitä kannan alkuperän selvittämiseksi. Lisäksi Paaterinkosken kohdalla puroon laskee Liivejärven laskuoja, jossa syksyn 2014 koekalastuksessa tavattiin myös taimenen poikasia. Kuva 30. Sääksojan koskialueita (Iso-Sääksjärvi-Iso-Pihlajajärvi) 43

8.1.2 Pihlajakosket Vähä- ja Iso-Pihlajajärvien vedet laskevat Pihlajakosken (kuva 31) kautta Päijänteeseen Pihlajalahden kohdalla. Vesistöstä on kumottu uittosääntö ja poistettu uittolaitteet sekä purettu Saha- ja Myllykosken voimalaitospadot koskien kunnostusten yhteydessä. Lisäksi Iso-Pihlajajärven säännöstelypato on muutettu pohjapadoksi. Koskeen on kotiutettu taimenen poikasia 1990-luvulla. Taimenkannan tilan toteamiseksi kosket sähkökoekalastettiin v. 2011, mutta niistä ei tavattu taimenia (Ranta & Ruokolainen 2011b). Kannan uudelleen kotiuttamiseksi ylempään koskeen istutettiin mätiä keväällä 2012. Kotiutusistutuksen tuloksesta ei ole tietoa. Kuva 31. Pihlajakoskea 8.1.3 Pihlajakosken reitin virtavesien hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenten elinalueiden parantaminen Taimenkantojen vahvistaminen 8.1.3.1 Kunnostukset Tavoitteena on kunnostaa suunnitelmakaudella Sääksojan koskialueet sekä muokata Paaterin patoa siten, että vaellukset olisivat mahdollisia myös alivirtaamakausina. Kunnostushanketta vetää Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalue. Ensimmäisessä vaiheessa purolle laaditaan v. 2016 kunnostussuunnitelma. Varsinaiset kunnostukset tehdään v. 2017, mikäli tarvittavat luvat on saatu. Lisätietoa kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. 8.1.3.2 Seuranta ja istutukset Taimenkannan nykytilan selvittämiseksi kalastusalue tekee Pihlajakoskessa sähkökoekalastuksen vuonna 2017. Koekalastuksen perusteella annetaan suositukset mahdollisista tuki- / kotiutusistutuksista. Tarkemmat ohjeet taimenistutuksista ovat kappaleessa 32.3. Taimen lisääntyy luontaisesti Sääksojalla. Alkuperän selvittämiseksi taimenista v. 2014 kerätyt DNA-näytteet analysoidaan v. 2015. Taimenistutuksia ei Sääksojaan tule tehdä, koska taimen lisääntyy siinä luontaisesti. Taimenkannan tilaa seurataan suunnitelmakaudella sähkökoekalastuksella v. 2017 ennen kunnostuksia ja seuraavan kerran kunnostusten jälkeen v. 2019. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. 8.1.3.3 Muut suositukset Kuulutetaan reitin kosket lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi suunnitelmakaudella. 44

Yhteenveto koskien hoitosuosituksista v. 2015-2019 Analysoidaan v. 2014 kerätyt taimenen DNA-näytteet. Tehdään vuonna 2016 Sääksojalle kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Hanketta vetää Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Toteutetaan kunnostukset v. 2017 kunnostussuunnitelman mukaisesti lupa-asioiden ja rahoitukset järjestymisen jälkeen. Sähkökoekalastetaan Pihlajakosket v. 2017 ja päätetään tulosten perusteella taimenten istutustarpeesta. Sähkökoekalastetaan Sääksoja v. 2017 ja 2019 kunnostusten vaikutusten arvioimiseksi. Sääksojaan taimenten istutuksia ei tule tehdä. Kuulutetaan reitti lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. 8.2 Iso-Pihlajajärvi Iso-Pihlajajärvi on yli 300 ha suuruinen järvi. Se on kokonaisfosforin perusteella karu, mutta klorofylli-a:n (mitataan kasviplanktonien määrää) perusteella lievästi rehevä. Iso-Pihlajajärvestä suurin osa on Kuhmoisten kirkonkylän osakaskunnan vesialueita. Osakaskunta on kuitenkin vuokrannut kalaveden hoidon ja kalastuksen järjestämisen Harjunsalmen kalastusyhdistykselle. Lisäksi järvessä on yksityisiä ja järjestäytymättömiä vesialueita. Järven perustiedot ovat taulukossa 17. Taulukko 17. Iso-Pihlajajärven perustiedot Numero 14.225.1.001 Vesistö Iso-Pihlajajärven va Vesiala 333,7 ha Kokonaisrantaviiva 27,155 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) Pihlajalahden valtionpuisto (291-893-1-0) 291-408-876-22 (järjestäytymätön) 291-408-1-5 (yksityinen) Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksesta Kuhmoisten kk ok: alueilla vastaa Harjunsalmen kalastusyhdistys Iso-Pihlajajärveen on lähes vuosittain istutettu pieni määrä planktonsiikaa (kuva 32) ja istutusten tuotto on ollut suullisen tiedon mukaan hyvä (suullinen tiedonanto Ahti Paakki). Järveen on istutettu myös aikoinaan kuhaa, mutta kannan nykyisestä vahvuudesta ei ole tietoa. Järven haukikanta on suullisen tiedon mukaan erittäin vahva. Suullisen tiedon mukaan Iso-Pihlajajärvestä saadaan vuosittain joitakin taimenia saaliiksi. Ilmeisesti taimenet ovat laskeutuneet syönnökselle Sääksojasta. Kuva 32. Iso-Pihlajajärven siikaistutukset v. 1990-2014 45

8.2.1 Iso-Pihlajajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavan siikakannan ylläpito Siikamuotojen ja kasvun selvittäminen Iso-Pihlajajärven siikamuodoista ja kasvusta ei ole olemassa selvityksiä. Suunnitelmakaudella olisi suositeltavaa kerätä siikanäytteitä ja selvittää siikojen kasvu sekä siikamuodot siivilähampaiden lukumäärän perusteella. Lisätietoa siikaselvityksestä löytyy kappaleesta 31.6. Siikaistutukset järvellä ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin ja niitä voidaan jatkaa myös tulevina vuosina. Suositukset siikaistutuksista löytyvät kappaleesta 32.1. Siikaseurannan tulokset myös täsmentävät istutustarvetta ja määriä. Iso-Pihlajajärven kalastus perustuu siian kalastutukseen. Tämän takia järvelle ei ole tarpeen tehdä solmuvälirajoituksia suunnitelmakaudella. Mikäli siika kasvaa hitaasti, solmuvälirajoitukset voisivat estää siikojen kalastamisen kokonaan. Yhteenveto Iso-Pihlajajärven suosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Selvitetään järvessä esiintyvät siikamuodot sekä niiden kasvu suunnitelmakaudella. Solmuvälirajoituksille ei ole tarvetta suunnitelmakaudella. 9. Lummenne-Harmoistenjoki (Kuhmoinen) 9.1 Lummenne Lummenne on karu ja kohtalaisen kirkas n. 1800 ha suuruinen järvi, jonka keskisyvyys on 4,18 m ja syvin kohta n. 30 m. Lummennen vesienomistus on suurimmaksi osaksi Harmoisten osakaskunnalla sekä pieneltä osin Alhon osakaskunnalla. Koko järven kalaveden hoidosta ja kalastuksen järjestelyistä vastaa kuitenkin Harmoisten osakaskunta. Lummenteen erikoisuutena on, että se laskee sekä Kymijoen (Päijänteeseen) että Kokemäjoen vesistöalueeseen (Vehkajärveen). Lummenteen perustiedot on esitetty taulukossa 18. Lummenteella on ollut suosituksena, ettei käytettäisi solmuväliltään 36-49 mm verkkoja. Taulukko 18. Lummenteen perustietotaulukko Numero 35.784.1.033 Vesistö 35.784 Vesijaon va (bif.) Vesiala 1796,47 ha Kokonaisrantaviiva 118,493 km Keskisyvyys 4,18 m Suurin syvyys 30,8 m Vesien omistus Harmoisten osakaskunta (291-402-876-1) Alhon osakaskunta (576-401-876-1) Muut Kalaveden hoidosta ja kalastuksen järjestämisestä vastaa harmoisten osakaskunta Lummenne on karulle ja kirkasvetiselle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen. Järvessä on tällä hetkellä runsas ja hidaskasvuinen muikkukanta (suullinen tiedonanto Jouni Joutsimatka). Järveen on vuosien varrella istutettu pääasiassa pl-siikaa, kuhaa ja järvitaimenta (kuva 34). Siikaistutukset eivät ole viime vuosina antaneet kovinkaan hyviä tuloksia, mikä johtunee järven vahvasta muikkukannasta (suullinen tiedonanto). Kuhaa järveen on istutettu viime vuosina varsin runsaasti ja kuhasaaliit ovat parantuneet huomattavasti. Harmoisten osakaskunta on kerännyt muutamia kuhan suomunäytteitä viime vuosina kasvunopeuden ja luontaisen lisääntymisen varmistamiseksi. Näytteitä on tosin ainoastaan 10 kappaletta, mikä heikentää 46

tulosten luotettavuutta. Joka tapauksessa tulosten perusteella kuha kasvaa kohtuullisen nopeasti ja on keskimäärin yli 40 cm:n mittainen viisivuotiaana (kuva 33). Kuhaistutuksista on ollut vuosien varrella taukoja, joten suomunäytteiden perusteella voitiin todeta kuhan lisääntyvän Lummenteessa myös luontaisesti. Näytekaloja osui vuosille, joina Lummenteeseen ei ollut istutettu lainkaan kuhan poikasia. Luontaisen lisääntymisen voimakkuudesta ei vähäisen näytemäärän takia voi päätellä mitään varmaa. Järvessä on aikaisemmin ollut todella runsaasti särkeä, mutta ilmeisesti hyvän haukikannan ja muikun ravintokilpailun takia särkikalat ovat viime vuosina vähentyneet. Järvessä on ollut jonkin verran ankeriaita ja kantaa on vahvistettu vuonna 2009 istuttamalla sinne 1000 ankeriaanpoikasta. Järvelle on vuonna 2000 tehty harjuksen istutussuunnitelma (Laitinen 2000) ja suunnitelmassa esitetyille istutuspaikoille istutettiin v. 2001 harjuksia. Istutuksen jälkeen niitä saatiin saaliiksi, mutta lisääntyvää kantaa istutuksilla ei saatu aikaiseksi (suullinen tiedonanto). Kuva 33. Lummenteen kuhan kasvu (n=10) Kuva 34. Lummenteen siika-, kuha- ja taimenistutukset v. 1989-2014 47

9.1.1 Lummenteen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Joustavat istutukset Kalastuksen ja saaliiden selvittäminen Kuhan ja siian kasvunopeuden selvittäminen Lummenteen kalastusta ja saaliita selvitetään v. 2015 toteutettavalla kalastustiedustelulla. Se koskee v. 2014 kalastusta ja tehdään Harmoisten osakaskunnan luvanmyyntitietojen perusteella (kappale 31.2). Tuloksia hyödynnetään arvioitaessa mm. istutusten tuloksellisuutta. Kuha näyttää menestyvän järvessä kohtalaisesti ja lisääntyy myös luontaisesti. Kuhan kasvua on selvitetty myös aikaisemmin, mutta näytemäärät ovat olleet pieniä. Tavoitteena olisi suunnitelmakaudella kerätä lisää näytteitä ja selvittää niiden avulla kuhan sukukypsyyspituus sekä kasvu tarkemmin. Ohjeet näytteiden ottoon ja käsittelyyn saa kalastusalueelta ja kappaleesta 31.7. Kuhakantaa voidaan tukea suunnitelmakaudella istutuksin kalastettavan kannan ylläpitämiseksi (kappale 32.2), koska ne suullisen tiedon mukaan ovat selvästi lisänneet kuhasaaliita viime vuosina. Lummenteen siikamuotoja, kasvua ja luontaista lisääntymistä ei ole tutkittu aikaisemmin. Tavoitteena on, että järvestä kerätään v. 2016-2017 tarvittava määrä näytteitä asian selvittämiseksi. Mikäli siika lisääntyy järvessä luontaisesti, tulee se ottaa huomioon istutuksissa. Jos luontainen lisääntyminen on voimakasta, istutukset tulee olla maltillisia. Samoin muikkukannan vahvuus tulee ottaa huomioon siikaistutuksissa. Vahvan muikkukannan aikana istutuksia vähennetään ja päinvastoin heikkoina muikkuvuosina lisätään. Tarkemmat tiedot siikojen näytteenotosta ja siikaistutuksista löytyvät kappaleista 32.1 ja 31.6. Kuha- ja siikaselvitysten tuloksia hyödynnetään mm. suunniteltaessa tarvittavia kalastusrajoituksia. Mikäli siika kasvaa riittävän hyvin, jotta se on pyydettävissä harvemmilla verkoilla, järvelle voidaan säätää solmuvälirajoituksia. Niiden avulla voitaisiin turvata kuhan luontaista lisääntymistä sekä lisätä kuhan- ja taimenistutusten tuottoa. Vahvoina muikkuvuosina Lummenteeseen voidaan istuttaa edelleen taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi (kappale 32.3). Järveen on myös istutettu ankeriaita vuonna 2009. Ankerisistutukset antavat yleensä todella hyvän tuoton, joten istutuksia voidaan tulevina vuosina, mikäli istukkaita on tarjolla ja ankeriaanhoitosuunnitelma antaa siihen mahdollisuuden. Yhteenveto Lummenteen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Selvitetään Lummenteen kalastusta ja saaliita kalastustiedustelulla v. 2015 koskien v. 2014 kalastusta. Selvitetään siikamuodot ja kasvu v. 2016-2017. Selvitetään kuhan sukukypsyyspituus ja kasvu suunnitelmakaudella. Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutukset suhteutetaan muikkukannan vahvuuteen. Siikaseurannan tulokset tarkentavat istutuksia. Istutetaan tarvittaessa kuhia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Lummenteeseen voidaan jatkaa ankeriaiden istuttamista kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 48

9.2 Harmoistenjoki Harmoistenjoki alkaa Lummenteen Kuivalahdesta ja laskee Päijänteen Myllylahteen. Siinä on kaikkiaan neljä varsinaista koskea ja lukuisia lyhyempiä virtapaikkoja ja nivoja. Joki on kokonaisuudessaan taimenen vanhemmille ikäluokille soveltuvaa aluetta. Vaellusesteitä joessa on kolme (Ruokolainen & Ranta 2009b), joista kaksi saattaa toimia nousuesteenä alivirtaamakausina. Vesien omistus on Harmoisten osakaskunnalla. Joen vedenlaatu on erinomainen. Jokea ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi. Lummenteen alapuolella sijaitsee joen ylin koski. Se on rännimäinen ja voimakkaasti perattu. Koskialueen pituus on noin 150 metriä. 24-tien yläpuolella sijaitseva koski on jyrkkä ja kaksihaarainen (kuva 35). Se on kohtalaisen vivahteikas ja vain osittain perattu. Varsinaisen kosken pituus on noin 80 metriä ja keskileveys noin 2,5 metriä. Kosken niskalla on vanhan myllypadon jäänteet. Lähes koko matka 24-tiestä Päijänteeseen on koskea tai virtapaikkoja. Välissä on vain lyhyitä suvantojaksoja. Välille mahtuu kaksi jyrkempää koskea (kuva 35). Pisin suvanto on Harmoistenjoessa sijaitsevan voimalaitospadon yläpuolella. Voimalaitoksen alapuolisessa koskessa ei virtaa vettä alivirtaamakausina. Vaellusesteitä joessa on kolme. Näistä alin, Pajulantien yläpuolella sijaitseva voimalaitospato estää kalojen vaellukset täysin. Se estää myös alasvaellukset alivirtaamakausina, jolloin joen koko vesimassa ohjataan putkea pitkin turbiiniin. Ylivirtaamakausina osa vedestä menee ohijuoksutuksena ohi voimalaitoksesta (kuva 36). Lisäksi joessa on kahden vanhan padon jäänteet, jotka voivat olla nousuesteitä pienillä virtaamilla (kuva 36). Harmoistenjoen perustiedot löytyvät taulukosta 19. Taulukko 19. Harmoistenjoen perustiedot Valuma-alue Lummennen alue (14.254) Valuma-alueen pinta-ala 76,25 km 2 Koskialueet 4 kpl Nousuesteet Voimalaitospato alaosassa Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Luontaisesti lisääntyvä Istutukset (1995-2014) Ei ole tehty Vesialueiden omistajat Harmoisten ok (291-402-876-1) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Joessa elää luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Joki on viimeksi sähkökoekalastettu vuonna 2014 (Ranta & Ruokolainen 2014) ja tulosten perusteella taimenkanta oli heikentynyt voimakkaasti vuoden 2009 tilanteesta, jolloin edellinen sähkökoekalastus oli tehty. Taimenkanta on nousuesteiden johdosta paikallinen jokitaimenkanta. Istutuksia jokeen ei ole tehty istutusrekisterin mukaan. Kuva 35. Harmoistenjoen koskialueita 49

Kuva 36. Harmoistenjoen alin nousueste sekä keskiosan sortunutta patoa 9.2.1 Harmoistenjoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Vaeltavan taimenkannan palauttaminen Lisääntymisolosuhteiden parantaminen 9.2.1.1 Kunnostukset Harmoistenjoen kunnostamiseksi taimenen lisääntymiseen paremmin soveltuvaksi tehdään joelle Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen vetämänä kunnostussuunnitelma v. 2015. Varsinaiset kunnostukset on tavoitteena tehdä v. 2016-2017, kun on saatu kunnostuksiin tarvittavat luvat sekä maan- ja vesialueiden suostumukset. Kunnostussuunnitelma ei koske Harmoistenjoen alaosan voimalaitospatoa. Sen muuttaminen kalojen vaellukset mahdollistavaksi ja minimijuoksutuksen sivu-uomaan saamiseksi käynnistetään erillinen hanke v. 2016. Päijänteen vaeltavan taimenen lisääntymisalueena Harmoistenjoki olisi merkittävä, joten padon poistaminen / ohittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Lisätietoa kunnostuksista on kappaleessa 30. 9.2.1.2 Seuranta ja istutukset Taimenkannan tilan ja kunnostusten vaikutusten arvioimiseksi Harmoistenjoki sähkökoekalastetaan v. 2016 ennen kalataloudellisia kunnostuksia sekä siitä eteenpäin kahden vuoden välein. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Harmostenjoessa elää heikosti luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Kanta on v. 2014 koekalastuksen perusteella erittäin heikko. Istutuksia ei jokeen kuitenkaan tule tehdä luontaisesti lisääntyvän kannan takia. Istutuksia voidaan harkita siinä tapauksessa, mikäli sähkökoekalastuksissa ei tavata enää taimenia. Sähkökoekalastusten raportoinnin yhteydessä annetaan suositukset istutuksista. Lisätietoa taimenistutuksista löytyy kappaleesta 32.3 9.2.1.3 Muut suositukset Harmoistenjoki on suositeltavaa luokitella lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Samalla joki tulisi rauhoittaa kaikelta kalastukselta taimenkannan vahvistamiseksi. Heikko luontaisesti lisääntyvä kanta ei tällä hetkellä kestä kalastusta. Samalla kalastuksenvalvontaan tulee kiinnittää huomiota aikaisempaa enemmän. 50

Yhteenveto Harmoistenjoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Laaditaan Harmoistenjoelle kunnostussuunnitelma v. 2015. Kuulutetaan Harmoistenjoki lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Kunnostetaan kosket lupa- ja rahoituksen järjestymisen jälkeen (v. 2016-2017). Harmoistenjoen voimalaitospadon ohittamiseksi käynnistetään hanke v. 2016. Sähkökoekalastetaan kosket v. 2016 sekä kunnostusten jälkeen joka toinen vuosi. Taimenten istutuksista tehdään päätös sähkökoekalastusten perusteella. 10. Kuhmajoki (Kuhmoinen) Joki lähtee Tevajärvestä ja laskee Kuhmalammen ja Alaisenlammen kautta Päijänteeseen Kuhmalahdessa. Joen vesi on osittain humuksen värjäämää ja lievästi rehevää. Joen kosket on osaksi perattu varsin voimakkaasti. Reitillä on luonnollinen nousueste Hörhänkoskella, johon päättyvät kalojen vaellukset. Aikaisemmin Kuhmakoskella olleet nousuesteet on joko poistettu tai ne ovat hajonneet. Joen perustiedot on kirjattu taulukkoon 20. Taulukko 20. Kuhmajoen perustiedot Valuma-alue Päijänteen lähialue (14.22) Valuma-alueen pinta-ala Koskialueet 3 kpl Nousuesteet Hörhänkosken luonnollinen putous Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Ei luontaista, kotiutettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Kuhmakoski taimen 1-v (v. 2011-2013) ja mäti (v. 2011-2014) Hörhänkoski: taimen vk (v. 2014) Heinjoki: taimen 1-k (1998) Vesialueiden omistajat Kuhmoisten kk: n ok (291-876-1-0) Yhteinen koskipalsta (291-401-878-4) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuhmakoski on joen alin koski ennen Päijännettä (kuva 37). Koskeen on istutettu 1990-luvulla ja vuonna 2003 taimenen poikasia. Suullisen tiedon mukaan (suullinen tiedonanto Markku Laitinen) 1990-luvulla istutuksen onnistuivat hyvin. Koski sähkökoekalastettiin v. 2010 taimenkannan tilan selvittämiseksi (Ranta & Ruokolainen 2010b). Koekalastuksessa koskesta ei tavattu enää taimenia. Kannan uudelleen kotiuttamiseksi koskeen on istutettu mätiä vuosittain (v. 2011-2014) sekä 1-vuotiaita poikasia (2011-2013). Istutusten tuloksellisuutta on seurattu koekalastuksin v. 2011 ja 2013. Tulosten perusteella istutukset ovat tuottaneet tuloksia ja eri-ikäisiä poikasia on tavattu koskesta (Ranta & Ruokolainen 2013a). 51

Kuva 37. Kuhmakoskea Hörhänkoski sijaitsee Alaisenlammen yläpuolella. Koskessa on luonnollinen nousueste (kuva 38). Nousuesteen alapuolella on kuitenkin runsaat 100 m poikasaluetta, jonne taimenilla on vapaa nousu Päijänteestä saakka. Koski sähkökoekalastettiin v. 2013 taimenkannan tilan selvittämiseksi. Taimenia ei tavattu koskesta. Kannan kotiuttaminen on aloitettu istuttamalla v. 2014 vastakuoriutuneita taimenen poikasia. Heinjoella Hörhänkosken yläpuolella on kolme koskijaksoa, jotka rakenteensa puolesta soveltuvat kohtalaisen hyvin taimenen elinalueeksi (kuva 38). Hörhänkoskella sijaitseva nousueste estää kuitenkin taimenten vaellukset alapuolisista vesistöistä. Koskeen on istutettu v. 1998 kesänvanhoja taimenen poikasia. Taimenkannan tilasta ei ole tietoa. Kuva 38. Hörhänkosken yläosan putous sekä Heinjoen koskialuetta 10.1 Kuhmajoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan vahvistaminen sekä seuranta Taimenten lisääntymisolosuhteiden parantaminen 52

10.1.1 Kunnostukset Kuhma- ja Hörhänkoski tulisi kunnostaa kalataloudellisesti. Ensimmäisessä vaiheessa Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalue laatii koskille kunnostussuunnitelman v. 2017 ja kunnostaa kosket v. 2018, mikäli tarvittavat luvat on saatu hankkeen toteuttamiseen. Lisätietoa kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. 10.1.2 Seuranta ja istutukset Kuhma- ja Hörhänkoskien taimenten kotiutusistutusten tuloksellisuutta seurataan sähkökoekalastusten avulla kahden vuoden välein, ensimmäisen kerran v. 2015. Heinjoen koskien taimenkanta selvitetään puolestaan v. 2016 koekalastusten avulla. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Taimenten kotiutusistutuksia jatketaan Kuhma- ja Hörhänkoskeen v. 2015-2016 mädillä tai vastakuoriutuneilla poikasilla (kappale 32.3). Istutusten jatkosta tehdään päätös v. 2017 koekalastusten tulosten perusteella. Heinjoen koskien taimenten istutustarpeesta päätetään v. 2016 koekalastusten tulosten jälkeen. 10.1.3 Muut suositukset Hörhän- ja Kuhmakoski tulisi kuuluttaa lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi ja kieltää siinä kaikenlainen kalastus suunnitelmakaudella taimenkannan vahvistamiseksi. Yhteenveto Kuhmajoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Laaditaan Kuhma- ja Hörhänkoskelle kunnostussuunnitelma v. 2017 ja toteutetaan kunnostukset v. 2018. Koekalastetaan Kuhma- ja Hörhänkoski v. 2015, 2017 ja 2019. Jatketaan mäti- tai vastakuoriutuneiden poikasten istutuksia v. 2015 ja 2016. Tehdään päätös jatkosta v. 2017 sähkökoekalastusten perusteella. Sähkökoekalastetaan Heinjoki v. 2016 taimenkannan tilan toteamiseksi. Tulosten perusteella tehdään päätös taimenten istutustarpeesta. Kuulutetaan Kuhma- ja Hörhänkoski lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Kielletään kaikenlainen kalastus purossa. 11. Säynätjoki Säynätjoki saa alkunsa Saaresjärvestä ja laskee vetensä Päijänteen Säynätlahteen. Sen välijärvet ovat Sääkslammi, Säynätjärvi sekä Savijärvi. Joessa on Saarejärven ja Päijänteen välillä pudotuskorkeutta yli 50 metriä. Joen veden omistus on Suurijärven ja Päijälän osakaskunnilla. Sen koskialueita ja mahdollisia nousuesteitä ei ole selvitty. Säynätjokeen on istutettu v. 1990 taimenen poikasia. Taimenkannan tilasta ei ole tietoa. Joen tiedot löytyvät taulukosta 21. Taulukko 21. Säynätjoen perustietotaulukko Valuma-alue Päijänteen lähialue (14.22) Valuma-alueen pinta-ala Koskialueet Ei tiedossa Nousuesteet Ei tiedossa Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Ei tietoa Istutukset (1995-2014) Taimen kesänvaha (1990) Vesialueiden omistajat Suurjärven ok (291-412-876-6), Päijälän ok (291-876-3-0) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi 53

11.1 Säynätjoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan tilan selvittäminen Kunnostustarpeen selvittäminen ja tarvittavat kunnostukset Säynätjoen taimenen lisääntymiseen soveltuvat koskialueet sekä joen nousuesteet kartoitetaan v. 2015. Tulosten perusteella annetaan suositukset mahdollisista kalataloudellisista kunnostustarpeista. Mikäli kunnostuksille on tarvetta, Säynätjoelle laaditaan kunnostussuunnitelma ja toteutetaan kunnostukset suunnitelmakaudella (kappale 30). Joen taimenkannan tilan toteamiseksi koskialueilla tehdään sähkökoekalastus v. 2016 (kappale 31.3). Tulosten perusteella annetaan suositukset taimenten istutustarpeesta (kappale 32.3). Jos joessa ei esiinny taimenta, voidaan jokeen aloittaa kotiutusistutukset istuttamalla mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia. Yhteenveto Säynätjoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Kartoitetaan puro v. 2015. Sähkökoekalastetaan koskialueet taimenkannan tilan toteamiseksi v. 2016. Tehdään joelle kunnostussuunnitelma ja toteutetaan kunnostukset, mikäli kartoituksen perusteella tarpeen. Kotiutetaan taimenkanta kunnostusten jälkeen, mikäli joessa ei sähkökoekalastusten perusteella esiinny taimenta. 12. Iso-Kärppäjärvi Kärppäjärvi on hieman alle 90 ha kokoinen karu ja kirkasvetinen järvi. Siitä noin kolmasosa kuuluu Lättilän osakaskunnalle, kolmasosa Kuhmoisten kirkonkylän osakaskunnalle sekä kolmasosa on järjestäytymätöntä vesialuetta (taulukko 22). Taulukko 22. Iso-Kärppäjärven perustietotaulukko Numero 14.221.1.081 Vesistö 14.221 Päijänteen la Vesiala 87,629 ha Kokonaisrantaviiva 8,461 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Kuhmoisten kk ok (291-876-1-0) Lättilän ok (291-405-876-1) Pihlajalahden Valtionpuisto (291-893-1-0) Järveen on istutettu viime vuosina lähes pelkästään pl-siikaa (kuva 39). Siikaistutukset ovat onnistuneet suullisen tiedon mukaan varsin hyvin. Siikojen luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Kuhaa on myös istutettu 1990-luvulla, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Muuten järven kalasto on karulle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen. 54

Kuva 39. Iso-Kärppäjärven plankton ja kuhaistutukset v. 1989 2014 12.1 Iso-Kärppäjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavan siikakannan ylläpitäminen Siikamuotojen selvittäminen Siikojen istutuksissa on ollut taukoja vuosien varrella, joten luontaisen lisääntymisen selvittäminen on mahdollista. Suosituksena on, että siioista kerätään näytteitä v. 2016-2017. Tulosten perusteella voidaan antaa tarkemmat suositukset siikaistutuksista. Lisätietoa siikaistutuksista ja selvityksestä löytyy kappaleista 32.1 ja 31.6. Yhteenveto Iso-Kärppäjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Selvitetään siikojen luontaista lisääntymistä ja kasvu v. 2016-2017. Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 13. Iso-Taruksesta ja Pallittajärvistä laskeva reitti (Padasjoki) 13.1 Iso-Tarus Iso-Tarus on 78 ha kokoinen lievästi humuksen värjäämää kohtalaisen karu järvi. Iso-Tarus on Nyystölän osakaskunnan vesialueita ja järven erikoisuutena on osaksi sen ympärillä sijaitseva puolustusvoimien harjoitusalue. Järvessä on Nyystölän osakaskunnan päätöksellä kielletty solmuväliltään alle 50 mm verkoilla kalastaminen. Myös kuhan alamitta on nostettu v. 2010 Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen päätöksellä 40 cm:iin. Järven perustiedot löytyvät taulukosta 23. 55

Taulukko 23 Iso-Taruksen perustiedot Numero 14.223.1.013 Vesistö 14.223 Heinjoen va Vesiala 78,117 ha Kokonaisrantaviiva 6,917 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Nyystölän osakaskunta (576-410-876-1) Iso-Tarus on kalastoltaan ahvenvaltainen. Siihen on istutettu viime vuosina lähinnä kuhaa keskimäärin 3500 kpl/vuosi (v. 2011-2014). Istutukset ovat onnistuneet hyvin ja kuhien kasvu on ollut varsin hyvää. Planktonsiikaa on istutusrekisterin mukaan istutettu lähinnä 1990-luvulla, mutta myös v. 2009. Istutukset ovat onnistuneet varsin hyvin (suullinen tiedonanto Simo Jalli). Iso-Tarukseen on aikoinaan istutettu myös lahnoja, mistä on peräisin kookkaaksi kasvava lahnakanta. Järvessä esiintyy myös ankeriasta. Kantaa on viimeksi tuettu istuttamalla niitä yhteensä 7000 kpl v. 2008, 2010 ja 2012. Viimeksi järveen on kotiutettu karppeja v. 2013. Suullisen tiedon mukaan karpit ovat kasvaneet erittäin hyvin. Iso-Taruksella on järjestetty jo vuodesta 2008 lähtien ravustuksen SM-kilpailut. 13.1.1 Iso-Taruksen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite: Kalakantojen vahvistaminen Kalastettavien kuha- ja siikakantojen vahvistaminen Iso-Taruksessa on kielletty solmuväliltään alle 50 mm verkkojen käyttö. Solmuvälirajoitukset on tehty järven kuhakannan luontaisen lisääntymisen vahvistamiseksi ja istutusten tuoton lisäämiseksi. Ne on suositeltavaa pitää voimassa tulevina vuosina edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Mikäli kuhan alamitta nousee suunnitelmakaudella asetuksella, tulee harkita solmuvälirajoituksen nostamista 55 mm:iin. Järveen istutettu siika kasvaa Iso-Taruksessa hyvin, joten solmuvälirajoitus ei vaikeuta liiaksi siian kalastusta. Kuha alkaa jäädä 50 mm verkkoon keskimäärin 41 cm:n pituisena. Kuhan alamitta (40 cm) on Iso- Taruksessa sovitettu alimpaan sallittuun solmuväliin. Alamittapäätös on suositeltavaa uusia v. 2015. Päätös olisi voimassa v. 2015-2019, ellei kuhan alamittaa valtakunnallisesti koroteta asetuksella. Alamitan nostolla pystytään vaikuttamaan myös vapavälineillä tapahtuvaan pyyntiin. Järven kuhakantaa voidaan suunnitelmakaudella tukea istutuksin kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Lisätietoa kuhaistutuksista löytyy kappaleesta 32.2. Siikaistutukset ovat järvessä onnistuneet myös hyvin, joten istutuksia voidaan tehdä tarvittaessa, koska todennäköisesti siika ei lisäänny järvessä luontaisesti (kappale 32.1). Ankeriaita ja karppeja voidaan järveen myös istuttaa tulevina vuosina kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi. Yhteenveto Iso-Taruksen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa kuhia, siikoja, karppeja ja ankeriaita kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi. Pidetään voimassa solmuvälirajoitukset suunnitelmakaudella. Mikäli kuhan alamitta nousee asetuksella suuremmaksi, tulee harkita solmuvälin nostamista 55 mm. Tehdään päätös kuhan korotetun alamitan jatkosta v. 2015 (40 cm). 56

13.2 Heinjoki Heinjoen (kuva 40) vesi on reitin yläosilla hieman hapanta, mutta ph nousee alaspäin tultaessa (Laitinen 1993). Heinjoki on suurelta osin Nyystölän osakaskunnan vesialuetta, mutta joessa on myös osa Maakesken osakaskunnan vesialuetta. Kalaveden hoidosta ja kalastuksen järjestämisestä vastaa Nyystölän osakaskunta. Joelle valmistui v. 2014 kalataloudellinen kunnostussuunnitelma (Ruokolainen ja Ranta 2014a) ja joen kosket kunnostettiin samana vuonna suurimmaksi osaksi talkoovoimin. Nousuesteiden poistossa käytettiin myös konetta. Kaikkiaan kunnostuksia tehtiin seitsemällä koskella. Samalla poistettiin joessa olevat nousuesteet. Kunnostukset olivat osa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen vetämää 2-vuotista purokunnostushanketta, jota rahoitti myös Hämeen ELY-keskus koskien kunnostusmäärärahoista. Kalastusalueen ja ELY-keskuksen lisäksi kunnostuksia rahoitti Nyystölän osakaskunta ja Etelä-Päijänteen kalastusyhdistys. Heinjoen perustiedot löytyvät taulukosta 24. Taulukko 24. Heinjoen perustiedot Valuma-alue Heinjoen valuma-alue (14.223) Valuma-alueen pinta-ala 44,6 km 2 Koskialueet 8 kpl Nousuesteet Ohitettu 2014 Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu pääosin käsin Taimenkanta Luontaisesti lisääntyvä Istutukset (1995-2014) Ei ole tehty Vesialueiden omistajat Nyystölän osakaskunta (576-410-876-1) Maakesken osakaskunta (576-409-876-1) Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi (Telho-Päijänne) Joessa elää myös luontaisesti lisääntyvä puronieriäkanta Koekalastusten (Laitinen 1993, Ruokolainen & Ranta 2009c ja Ranta & Ruokolainen 2013b) perusteella joessa esiintyy koko matkalla taimenia. Vuoden 2013 kalastuksen perusteella kanta oli heikentynyt voimakkaasti vuoden 2009 tilanteesta. Heinjokeen on istutettu sekä puro- että järvitaimenta 1990-luvun alussa sekä myös 1970-luvulla spleiknieriää. Spleikenieriä on todennäköisesti muuntunut vuosien varrella puronieriäksi (suullinen tiedonanto Simo Jalli). Puronieriäkanta voi olla uhka Heinjoen taimenkannalle, koska se vahvempana kilpailijana valtaa taimenilta elintilaa. Sitä on pyritty vähentämään sallimalla kalastus vuodesta 2011 alkaen tietyissä osissa jokea. Kaikki taimenet on rauhoitettu ja ainoastaan puronieriöitä on saanut ottaa saaliiksi rajoituksetta. Heinjoessa esiintyy myös täplärapua. Heinjoki on luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi välille Telhojärvi-Päijänne. Kuva 40. Sahurinkoskea 57

13.2.1 Heinjoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 13.2.1.1 Kunnostukset Vaeltava taimenkanta Valikoiva kalastus (puronieriä) Taimenkannan seuranta Pääasiassa koskialueet on kunnostettu v. 2014, mutta osa kohteista jäi osittain tekemättä syystulvien takia. Heinjoen kalataloudellisia kunnostuksia täydennetään v. 2015 Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen hankkeen kautta. 13.2.1.2 Seuranta ja istutukset Taimenkannan kehitystä ja kunnostusten vaikutuksia seurataan joka toinen vuosi tehtävällä sähkökoekalastuksella (kappale 31.3). Sähkökoekalastusten yhteydessä pyritään keräämään DNA-näytteitä taimenkannan alkuperän selvittämiseksi. Kutukannan vahvuutta seurataan vuosittaisilla kutupesälaskennoilla (v. 2015-2018). Tulosten perusteella voidaan arvioida kutukannan vahvuutta ja nouseeko Päijänteestä Heinjokeen taimenia kutemaan kutupesän koon perusteella (kappale 31.5). Taimenistutuksia ei suositella tehtäväksi, koska joessa taimen lisääntyy luontaisesti. Kantaa voidaan siinä tapauksessa vahvistaa istutuksilla, jos DNA-näytteiden tulosten perusteella joessa ei esiinny alkuperäistä taimenkantaa ja sähkökoekalastusten tulosten mukaan luontaista lisääntymistä ei merkittävissä määrin tapahdu (kappale 32.3). 13.2.1.3 Muut suositukset Heinjoella elää varsin runsas puronieriäkanta, joka on uhka taimenkannalle. Puronieriäkannan vähentämiseksi voidaan joella jatkaa säädeltyä kalastusta. Taimen on kalastuksessa täysin rauhoitettu ja saaliiksi saa ottaa ainoastaan puronieriää. Yhteenveto Heinjoen suosituksista v. 2015-2019 Jatketaan Heinjoen kalataloudellista kunnostusta v. 2015 kunnostussuunnitelman mukaisesti. Sähkökoekalastetaan joen kosket v. 2015, 2017 ja 2019. Kerätään DNA-näytteitä sähkökalastusten yhteydessä taimenkannan alkuperän selvittämiseksi. Lasketaan joen kutupesät v. 2015-2018. Heinjokeen ei ole tällä hetkellä tarpeen istuttaa taimenia. Istutuksia voidaan kuitenkin harkita DNA-näytteiden ja sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Kalastus erityissäännöillä. Taimenet pidetään rauhoitettuna. Puronieriöitä voidaan ottaa saaliiksi. 58

14. Arrakosken reitti (Myllyjärvi-Päijänne) sekä siihen laskevat vesistöt (Padasjoki) Arrakosken reitti käsitellään tässä suunnitelmassa yhtenä kokonaisuutena. Reittiin laskee myös muita vesistöjä, jotka on esitelty myös alla olevissa kappaleissa. Arrakosken reitti alkaa Myllyjärvestä, johon vedet tulevat Sumperinojan ja Tohtainlammen kautta Vesijaosta. Myllyjärvestä reitti jatkuu Kaukelankosken kautta Miestämään ja edelleen Arrakosken jälkeen seuraavien järvien ja jokien kautta Päijänteeseen: Alajärvi Tarponen Vierunkoski Ruokolammi Yläjärvi Kirkkolammi Kirkkojoki. Suunnitelmassa on käsitelty lisäksi reittiin laskevat vesistöt kuten Pannijoki, Risulanoja, Tevännin- ja Kaukelanjärvi. Pääreitin järvet ovat läpivirtausjärviä / lampia ja vedenlaadultaan karuja / lievästi reheviä. Lievä rehevyys näkyy myös vesikasvillisuuden runsautena. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi kalojen vaelluksille. Reitillä on kaksi kalojen vaellukset estävää patoa. Alin on Vierunkoskessa sijaitseva pato (kuva 42) ja ylempi Arrakosken voimalaitospato. Voimalaitoksen juoksutus on ollut viime vuodet varsin tempoilevaa, mikä on näkynyt voimakkaina vedenkorkeuden vaihteluina sekä padon ylä- että alapuolella. Tämä on aiheuttanut haittaa kalastolle ja virkistyskäytölle. Ongelmia on aiheutunut etenkin taimenten lisääntymiselle, koska talviaikaan vähäisen juoksutuksen seurauksena kutusoraikot ovat jääneet kuiville tai jäätyneet. Lisäksi esim. kesällä iso osa Vierunkosken poikasalueista on kuivillaan. Reitiltä on olemassa varsin vähän vedenlaatutietoja ja suurin osa näytteistä on otettu talviaikaan. Talviaikaisista fosforipitoisuuksista ei voida vetää tarkkoja johtopäätöksiä rehevyystasosta, koska vesistöjen luokittelu kokonaisfosforin perusteella perustuu pääasiassa kesäaikaisiin näytteisiin. Ainut avovesikautena otettu näyte on Miestämästä lokakuun lopulta. Siinä fosforipitoisuus on karulle järvelle ominainen. Jonkin verran vedenlaatu muuttuu alaspäin tultaessa rehevämpään suuntaan, mikä näkyy talvinäytteissäkin. Alaosan järvet voidaankin luokitella lievästi reheviksi. Talviaikaisissa näytteissä ei reitin järvissä ole esiintynyt hapenpuutetta. Reitin järvien kalasto koostuu tyypillisistä lajeistamme. Järvissä esiintyvät yleisenä mm. särki, ahven, hauki, made, lahna ja istutetuista lajeista siika ja kuha sekä Kirkkolammessa ja Miestämässä myös muikkua. Koskipaikkoihin tehtyjen taimenten kotiutusistutusten myötä on oletettavaa, että myös taimenia esiintyy järvissä. Reitin koskilla tapahtuu jonkin verran taimenten lisääntymistä sähkökoekalastusten perusteella ainakin Vierun- että Kaukelankoskessa. Reitin taimenkantaa on tuettu 2000-luvulla taimenten pienpoikas- ja mätiistutuksin, joiden avulla on onnistuttu luomaan luontaisesti lisääntyvä taimenkanta ainakin Vierunkoskeen. Näköhavaintojen mukaan Vierunkoskeen saakka nousee taimenia kudulle Päijänteestä. Vierunkoskesta ylöspäin sijaitsevilla joki- / koskialueilla taimenkannat ovat paikallisia nousuesteiden takia. Reitiltä on suullisen tiedon (Matti Leppänen) mukaan saatu saaliiksi myös harjuksia, jotka ovat ilmeisesti peräisin Päijänteelle tehdyistä istutuksista. Reitille on lähinnä istutettu pl-siikoja järvialueille ja joki- / koskialueille taimenen poikasia. Myös isompia kolmivuotiaita taimenia on istutettu Miestämään. Reitillä on kalastus kielletty 1.9. - 30.11. välisenä aikana Kirkkojoessa, Kirkkolammissa Kirkkojoen suulla Karhusaari Pursulan ja Kivistön rajan eteläpuoleisella alueella. Reitillä on määritelty lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi seuraavat alueet: Kaukelankoski, Vierunkoski, Likovirta, Kirkkosillankoski. Näissä kohteissa saa kalastaa ainoastaan kalastusoikeuden haltijan luvalla. Reitillä on tehty useassa järvessä (Ruokolammessa, Kirkkolammessa, Alajärvessä sekä Aunettarhassa) vesikasvien niittoja osakaskuntien toimesta kalojen vaellusten helpottamiseksi ja järven virkistyskäytön lisäämiseksi. 59

14.1 Arrakosken reitin kosket (Myllyjärvi-Päijänne) sekä Pannijoki ja Risulanoja Pääreitin kosket ja sivupurot on esitelty tarkemmin alla olevissa kappaleissa ja annettu jokaiselle kohteelle suositukset hoitotoimenpiteistä vuosille 2015-2019. Pääreitin perustiedot löytyvät taulukosta 25. Risulanojan ja Pannijoen tiedon löytyvät taulukoista 26 ja 27. Taulukko 25. Arrakosken reitin koskien perustiedot. Valuma-alue Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25) Valuma-alueen pinta-ala 150 km 2 Koskialueet Kaukelan-, Arra- ja Vierunkoski Nousuesteet Vierunkosken ja Arrakosken padot Kunnostustoimenpiteet Ei ole tehty Taimenkanta Heikosti luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Taimen 1- (v. 2005-2014) Taimen mäti (2012) Vesialueiden omistajat Osoilan ok (576-411-876-1) Syrjäntaan ok (576-876-1-0) Jokioisten ok (576-404-876-1) Kaukelan ok (576-406-876-1) 76-406-876-1 Järjestäytymätön ok 576-415-876-11 Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi 14.1.1 Kaukelankoski Kaukelankoski (41) sijaitsee Myllyjärven ja Miestämän välissä. Kosken pääuoma on melko rännimäinen ja todella vuolas, eikä sen takia sovellu tällä hetkellä kovinkaan hyvin taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueeksi. Koskessa on myös sivu-uomia, joissa on jonkin verran suojapaikoiksi sopivia alueita, mutta niihin ei välttämättä riitä vettä alivirtaamakausina. Kaukelankoskea on sähkökalastettu vuosina 2008 ja 2010 Vesijako-Vehkajärven kalastusalueen toimesta (Ruokolainen & Ranta 2008 ja 2010c). Kumpanakaan vuonna ei koskesta saatu kesänvanhoja taimenen poikasia. Sen sijaan vuoden 2010 kalastuksessa saaliksi saatiin keväällä istutettuja rasvaeväleikattuja taimenen poikasia, joita koskeen on istutettu vuosina 2009 ja 2010. Vuoden 2010 kalastuksessa saatiin tosin myös yksi isompi luonnonkudusta peräisin taimen. Tämä viittaa siihen, että Kaukelankoskessa saattaa onnistua joinain vuosina taimenen lisääntyminen. Kuva 41. Kaukelankosken sähkökoekalastusta v. 2010 60

14.1.1.1 Kaukelankosken hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan tilan selvittäminen Kalataloudelliset kunnostukset Tarvittavat taimenen kotiutusistutukset Kaukelankoski täytyisi kunnostaa kalataloudellisesti, jotta se soveltuisi kunnolla taimenen lisääntymisalueeksi. Tälläkin hetkellä siinä voi tapahtua vähäisessä määrin luontaista lisääntymistä, mutta sähkökoekalastusten perusteella ei merkittävissä määrin. Kaukelankosken kunnostaminen tulee siinä tapauksessa ajankohtaiseksi, jos taimenet pääsevät vaeltamaan tulevaisuudessa Arrakosken voimalaitoksen ohi lisääntymisalueille. Mikäli voimalaitokselle määrätään lupaehdoissa kalatie, tehdään koskelle kunnostussuunnitelma. Varsinaiset kunnostukset voidaan toteuttaa, kun kunnostukseen on saatu tarvittavat maanomistajien ja vesialueiden omistajien suostumukset sekä vesilain mukainen lupa. Kunnostuslupa on suositeltavaa hakea kaikille reitin koskille samanaikaisesti. Lisätietoa kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. Kaukelankoskeen ei ole tarpeen istuttaa taimenia ennen kuin koski on kunnostettu kalataloudellisesti. Sopivia poikasalueita ei koskessa juurikaan ole, joten istutuksilla ei todennäköisesti saavutettaisi suurtakaan hyötyä. Kaukelankosken taimenkannan tilaa on myös suositeltavaa seurata sähkökoekalastusten avulla seuraavan kerran v. 2016 (kappale 31.3). Yhteenveto Kaukelankosken hoitosuosituksista v. 2015-2019 Sähkökoekalastetaan Kaukelankoski v. 2016 taimenkannan tilan toteamiseksi. Laaditaan koskelle kunnostussuunnitelma Arrakosken voimalaitosluvan ratkettua. Kunnostetaan Kaukelankoski kunnostussuunnitelman ja lupaehtojen mukaisesti. Kunnostusten jälkeen tehdään tarvittavat taimenkannan tuki-istutukset. 14.1.2 Arrakoski Varsinainen Arrakoski on pääsääntöisesti kuivillaan, koska vedet juoksutetaan putkea pitkin luonnonuoman ohi Arrakoskessa sijaitsevaan voimalaitokseen. Voimalaitos estää kalojen vaellukset täysin. Varsinainen luonnonuoma, joka on kuivillaan, soveltuisi tälläkin hetkellä hyvin taimenten lisääntymis- ja pienpoikasalueeksi. Nykyinen tunnelivoimalaitos on peräisin vuodelta 1965. Sen toimilupa umpeutui vuonna 2006, minkä jälkeen Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi voimalaitokselle jatkoluvan vuonna 2008. Tämän luvan Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin kumosi ja määräsi voimalaitoksen hakemaan kokonaan uutta lupaa, samalla tavalla kuin kyseessä olisi uusi voimalaitos. Aluehallintovirasto lupapäätöksessään määräsi rakennettavaksi kalatien luonnonuoman yhteyteen ja juoksutettavan siihen jatkuvasti vettä 0,35 km 3 sekunnissa. Päätöksestä valitettiin, mutta Vaasan hallinto-oikeus piti aluehallintoviraston päätöksen niiltä osin voimassa. Päätöksestä valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka luparatkaisua ei ole vielä saatu. 61

14.1.2.1 Arrakosken hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Luonnonuoman vesittäminen ja kalatie Taimenkannan palauttaminen Voimalaitoksen yhteyteen tulee rakentaa kalojen nousun mahdollistava kalatie. Toinen vaatimus käynnissä olevassa lupaprosessissa on, että tällä hetkellä kuivillaan olevaan luonnonuomaan tulisi minimijuoksutusvelvollisuus. Näin saataisiin taimenen lisääntymiseen soveltuvaa aluetta huomattavasti lisättyä Arrakosken reitillä. Luonnonuomaan voidaan tehdä kevyitä kunnostustoimenpiteitä kalatien rakentamisen jälkeen (kappale 30). Kunnostuksia varten tehdään yhtä aikaa Kaukelankosken kanssa kunnostussuunnitelma. Yhteenveto Arrakosken hoitosuosituksista v. 2015-2019 Luonnonuoman vesittäminen ja kalatien rakentaminen Tarvittaessa kotiutusistutukset luonnon uoman vesittämisen jälkeen Kevyet kunnostustoimet luonnonuomaan tarvittaessa. Laaditaan kunnostussuunnitelma samaan aikaan Kaukelankosken kunnostussuunnitelman kanssa. 14.1.3 Vierunkoski Kosken niskalla on vanha myllypato (kuva 42), joka estää taimenen nousun ylemmäksi reitille. Vaikka koskessa on poikasille soveltuviakin alueita, on sopivaa poikaskivikkoa tällä hetkellä turhan harvassa. Keskivirtaama Arrakoskessa on 1,15 m 3 /s, joten Vierunkosken virtaama lienee luokkaa 1,3-1,5 m 3 /s. Kosken kunnostamiseksi sekä nousuesteen ja padon muuttamiseksi kalojen vaellukset mahdollistavaksi koskelle on valmistunut kunnostussuunnitelma v. 2014 (Ruokolainen & Ranta 2014b). Suunnitelman on tehnyt Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue ja sitä on rahoittanut kalastusalueen lisäksi Hämeen ELYkeskus, Jokioisten osakaskunta sekä Etelä-Päijänteen kalastusyhdistys. Vierunkoskeen on 2000-luvulla onnistuttu luomaan luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, joka on varmistettu sähkökoekalastusten avulla (kuva 42) (Ranta & Mäkinen 2014d). Seurantaa on tehty vuosittain Jokioisten osakaskunnan toimesta ja tulosten perusteella lisääntyminen ei kuitenkaan ole onnistunut kaikkina vuosina (kuva 43). Todennäköisesti tähän on ollut syynä talviaikainen vähäinen virtaama, jonka takia soraikot ovat jääneet ajoittain kuiville tai jäätyneet. Varsinkin Arrakosken voimalaitoksen voimakkaat vaihtelut jopa vuorokautisessa juoksutuksessa ovat aiheuttaneet edellä mainittuja ongelmia. Kutevia kaloja koskessa on kuitenkin tavattu myös viime vuosina; isojakin yksilöitä, jotka ovat todennäköisesti nousseet Päijänteestä kudulle Vierunkoskeen. Vierunkoskessa on aloitettu taimenten jokipoikasten merkinnät t-ankkurimerkillä vuonna 2011 taimenten vaellusten selvittämiseksi. Vierunkosken vesien omistus on Jokioisten osakaskunnalla. Kuva 42. Vierunkoskea (kuva Matti Leppänen) Vierunkosken sähkökoekalastusta 62

Kuva 43. Vierunkosken kesänvanhojen (0+) taimenten tiheydet v. 2006-2014 14.1.3.1 Vierunkosken hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan tilan seuraaminen Kalataloudelliset kunnostukset Nousuväylän avaaminen Vierunkosken keskeisin toimenpide suunnitelmakaudella on nousuesteen poistaminen Niskalta sekä kosken kunnostaminen kalataloudellisesti poikasalueiden lisäämiseksi ja kutusoraikoiden parantamiseksi. Kunnostuksia varten on valmistunut suunnitelma. Itse kunnostukset vaativat todennäköisesti vesilain mukaisen luvan. Koko reitti Päijänteestä Vesijakoon pitäisi kunnostaa ja se olisi järkevintä tehdä yhtä aikaa koko reitin osalta. Tällöin lupa-asiat olisivat edullisempia kuin haettaessa jokaiselle koskelle omaa erillistä lupaa. Mikäli Arrakosken voimalaitokseen ei tule kalatievelvoitetta, Vierunkoski tulee siitä huolimatta kunnostaa mahdollisimman nopeasti ja saada nousueste poistettua. Tällöin avautuu yläpuoliseen Risulanojaan avoin nousureitti Päijänteestä. Kunnostukset toteutetaan lupa-asioiden ratkettua. Lisätieto kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. Vierunkoskessa taimen ei ole onnistunut lisääntymään luontaisesti joka vuosi seuranjaksolla. Kannan vahvistamiseksi voidaan koskeen tehdä taimenten tuki-istutuksia. Istutukset tehdään 1-v taimenilla. Näin varmistetaan, että erotetaan luonnossa syntyneet poikaset istutetuista. Lisätietoa istutuksista löytyy kappaleesta 32.3. Taimenkannan kehitystä seurataan myös tulevaisuudessa sähkökoekalastusten avulla. Poikasten vaellusten seuraamista on myös suositeltavaa jatkaa, merkitsemällä yli 17 cm:n taimenet t-ankkurimerkillä sähkökoekalastusten yhteydessä. Vierunkoskessa on taimen lisääntynyt luontaisesti ja kutevia kaloja siellä on havaittu kutuaikaan. Kutupesien kartoitusten avulla voidaan alkaa seurata kutevien kalojen määrää sekä arvioida kalojen kokoa. Laskennat tehtäisiin vuodesta 2015 eteenpäin. Lisätietoa seurannoista löytyy kappaleista 31.3-31.5. Vierunkosken taimenkanta on varsin heikko ja koskialue ei sen takia kestä kalastusta. Tämän takia joki tulee pitää rauhoitettuna kaikelta kalastukselta. 63

Yhteenveto Vierunkosken hoitosuosituksista v. 2015-2019 Kosken kunnostaminen kalataloudellisesti kunnostussuunnitelman mukaisesti lupa-asioiden ratkettua koko Arrakosken reitillä yhtä aikaisesti tai pelkästään Vierunkoskella Jatketaan vuosittaisia sähkökoekalastuksia. Arvioidaan sähkökoekalastusten perusteella vuosittain istutustarve. Lasketaan kosken kutupesät vuosittain. Pidetään koski rauhoitettuna kaikelta kalastukselta. 14.1.4 Kirkkojoki Kirkkojoki on mietovirtainen joki, jossa on hyvin vähän taimenelle soveltuvia lisääntymisalueita. Siitä huolimatta syksyisin Kirkkojoesta tehdään vuosittain näköhavaintoja kutevista, varsin kookkaistakin kaloista. Vanhemmille taimenen poikasille alueita sen sijaan on kohtalaisesti. Myös Kirkkojoesta saadaan täplärapuja saaliiksi, samoin kuin Kirkkolammen tapaan harjuksia. Molemmat lajit lienevät peräisin Päijänteestä. Kirkkojoen vesien omistus on Jokioisten ja Syrjäntaan osakaskunnilla. 14.1.4.1 Kirkkojoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Nousuväylien auki pitäminen Kirkkojoella on sen loivuuden vuoksi hyvin vähän potentiaalia poikas- ja lisääntymisalueeksi. Siksi tärkeimmät toimenpiteet ovat lähinnä niittoja ja muita toimenpiteitä. Virta-alueille voidaan istuttaa pieniä määriä vuoden vanhoja taimenen poikasia (kappale 32.3). Yhteenveto Kirkkojoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Tehdään tarvittaessa taimenen pienpoikasistutuksia. Pidetään joen nousuväylät auki. 14.1.5 Risulanoja Puro laskee Kauratteenjärvestä Alajärveen Arrakosken alapuolelle. Risulanoja on pieni puroluokan kohde. Jokioisten osakaskunnan toimesta purolle tehtiin kunnostussuunnitelma v. 2012 (Ruokolainen & Ranta 2012b) ja se kunnostettiin samana vuonna talkoovoimin (kuva 44). Kunnostusten yhteydessä purosta poistettiin kaksi nousuestettä, tehtiin kutusoraikoita sekä luotiin kiveämällä pienpoikasalueita. Risulanojan vesien omistus on Jokioisten ja Osoilan osakaskunnilla. Risulanojan perustiedot on esitetty taulukossa 26. Taulukko 26. Risulanojan perustiedot Valuma-alue Padasjoen alue (14.251) Valuma-alueen pinta-ala 13,6 km 2 Koskialueet 2 kpl Nousuesteet Ei ole Kunnostustoimenpiteet Pääosin kunnostettu käsin, Taimenkanta Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v.2009 Istutukset (1995-2014) Taimen 1-v (v. 2009-2013) Taimen mäti (v. 2010-2013) Taimen vastakuoriutunut v. 2014) Vesialueiden omistajat Muut: Reittiä ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi 64

Risulanojaa on sähkökoekalastettu vuodesta 2009 lähtien Jokioisten osakaskunnan toimesta (Ranta & Mäkinen 2014e) (kuva 45). Jokeen on istutettu vuosina 2009-2013 vuoden vanhoja taimenen poikasia ja vuodesta 2010 alkaen myös mätiä ja vastakuoriutuneita poikasia. Istutukset ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin ja koekalastusten yhteydessä on tavattu eri ikäluokkia. Todennäköisesti kaikki saadut taimenet ovat olleet peräisin istutuksista, koska purossa ei ollut v. 2009 koekalastuksen perusteella luontaista taimenkantaa. Risulanojan taimenten vaelluksia on alettu vuonna 2011 seurata merkitsemällä yli 17 cm:n taimenia t-ankkurimerkeillä sähkökoekalastusten yhteydessä. Kuva 44. Risulanojan talkookunnosta v. 2012 Kuva 45. Risulanojan ja Pannijoen kesänvanhojen (0+) taimenten tiheydet v. 2010-2014 65

14.1.5.1 Risulanojan hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Taimenkannan tilan seuraaminen Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta 14.1.5.1.1 Kunnostukset Risulanoja on kunnostettu kalataloudellisesti v. 2012. Suunnitelmakaudella seurataan mm. soraikoiden kuntoa ja niitä voidaan tarpeen mukaan lisäkunnostaa, mikäli kutupesälaskentojen perusteella nykyiset eivät toimi tai ne ovat tulvien seurauksena huuhtoutuneet pois. 14.1.5.1.2 Seuranta ja istutukset Risulanojan taimenkantaa on suositeltavaa seurata vuosittain tai joka toinen vuosi sähkökoekalastamalla samat koealat kuin v. 2010-2014. Tuloksia hyödynnetään kunnostusten vaikutusten arvioimiseksi sekä suunniteltaessa tarvittavia istutuksia. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Kutukannan vahvuutta aletaan seurata vuosittaisilla kutupesälaskennoilla, koska ensimmäiset istutetut taimenet alkavat olla sukukypsiä v. 2015 syksyllä. Tuloksia hyödynnetään mm. arvioitaessa tulevia istutustarpeita sekä tarvittavia lisäkunnostuksia. Lisätietoa kutupesälaskennoista löytyy kappaleesta 31.5. Taimenten poikasten vaelluksia on seurattu vuodesta 2011 alkaen merkitsemällä poikasia t-ankkurimerkillä. Merkintöjä voidaan jatkaa sähkökoekalastusten yhteydessä myös tulevina vuosina (kappale 31.4). Risulanojaan on kotiutettu taimenia useita vuosia ja ensimmäiset ikäryhmät alkavat olla sukukypsiä. Luontaisen lisääntymisen selvittämiseksi Risulanojan istutuksista pidetään taukoa v. 2016-2017. Istutusten jatkosta päätetään sähkökoekalastusten ja kutupesälaskentojen tulosten perusteella. Sen sijaan jokeen voidaan istuttaa edelleen 1-vuotiaaita taimenen rasvaeväleikattuja poikasia kannan vahvistamiseksi. Lisätietoa istutuksista löytyy kappaleesta 32.3. 14.1.5.1.3 Muut suositukset Risulanojan taimenkanta on vielä tällä hetkellä niin heikko, että puro tulee rauhoittaa kokonaan kalastukselta. Puro tulee myös luokitella lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jolloin rauhoitus koskee myös yleiskalastusoikeuksia. Yhteenveto Risulanojan hoitosuosituksista v. 2015-2019 Jatketaan vuosittaisia sähkökoekalastuksia. Pidetään taimenen mäti- ja vastakuoriutuneiden poikasten istutuksista taukoa v. 2016-2017. Jatkosta päätetään sähkökoekalastusten ja kutupesälaskentojen tulosteen perusteella. Taimenkantaa voidaan v. 2016-2017 vahvistaa istuttamalla vuoden vanhoja poikasia. Lasketaan puron kutupesät vuosittain. Merkitään taimenen poikasia t-ankkurimerkeillä sähkökoekalastusten yhteydessä. Pidetään puro rauhoitettuna kaikelta kalastukselta. Kuulutetaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Tehdään tarvittaessa sorakoiden täydennyskunnostuksia. 66

14.1.6 Pannijoki Puro saa alkunsa kahdesta eri haarasta Särs- ja Pykäläjärvestä. Pannijoki laskee Aunettarha-nimiseen järveen Padasjoen Syrjäntaustassa ja siitä edelleen Hirviojaa pitkin Ruokolammiin. Joessa on kolme koskea ja kaksi lyhyempää virtapaikkaa. Pannijoki on kunnostettu kalataloudellisesti v. 2013 ja 2014 kunnostussuunnitelman mukaisesti (Ruokolainen & Ranta 2013a). Kunnostukset olivat osa Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalueen laajempaa purokunnostushanketta. Kunnostuksia kalastusalueen lisäksi rahoittivat Hämeen ELY-keskus kunnostusmäärärahoista sekä Jokioisten ja Osoilan osakaskunnat. Kunnostusten yhteydessä purosta poistettiin lukuisa nousuesteitä (kuva 46), lisättiin kutusoraikoita sekä poikasalueita kiveämällä. Aunettarhaa on osakaskuntien toimesta niitetty vuosien varrella kalojen vaellusten turvaamiseksi ja järven virkistyskäytön lisäämiseksi. Aunettarhan alapuolinen Hirvioja oli aikaisemmin pahasti umpeenkasvanut ja täyttynyt. Sen takia se ruopattiin auki v. 2010 Jokioisten ja Osoilan osakaskuntien toimesta (kuva 46). Toimenpiteellä mahdollistettiin kalojen esteetön vaellus Pannijokeen. Kunnostusten jälkeen taimenella on Päijänteestä avoin nousuväylä aina Pannijoen yläosille, jossa puro häviää osittain kivien alle. Välillä on myös yksi osittainen nousueste, tierumpu, joka estää ainakin alivirtaamakausina kalojen vaellukset. Kaiken kaikkiaan Pannijoki soveltuu koko matkaltaan vanhempien poikasten elinalueeksi. Puron valuma-alue on pieni, mutta lukuisat lähteet varmistavat virtaaman myös alivirtaamakausina ja pitävät veden sopivan viileänä taimenten viihtymisen kannalta. Perustiedot Pannijoesta löytyy taulukosta 26. Taulukko 26. Pannijoen perustiedot Valuma-alue Padasjoen alue (14.251) Valuma-alueen pinta-ala 17,6 km 2 Koskialueet 4 kpl Nousuesteet Sipiläntien yläpuolinen luonnollinen nousueste Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu pääosin käsin Taimenkanta Ei luontaista kantaa, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v. 2010 Istutukset (1995-2014) Taimen 1-v (v. 2010-2014) Taimen mäti (v2010-2014) Vesialueiden omistajat Muut: Reittiä ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuva 46. Ruopattua Hirviojaa sekä Pannijoen poistettu nousueste Pannijoen taimenkantaa on seurattu vuodesta 2009 alkaen sähkökoekalastuksilla (Ranta & Mäkinen 2014e). Pannijoessa ei ole ollut luontaisesti lisääntyvää taimenkantaa, mikä todettiin sähkökoekalastuksella v. 2009. Myös suullisen tiedon mukaan purossa ei ole esiintynyt taimenta aikaisemmin. Taimenkannan kotiuttamiseksi aloitettiin Jokioisten osakaskunnan toimesta istutukset mädillä (kuva 47) ja 1-v poikasilla v. 2010. Istutuksia on jatkettu sen jälkeen vuosittain. Molemmat toimenpiteet ovat tuottaneet kohtalaisen hyviä tuloksia syksyisten koekalastusten perusteella (kuva 45). Poikastiheyksissä tapahtui merkittävä 67

muutos kunnostusten jälkeisenä vuotena 2014. Todennäköisesti kaikki koekalastuksissa saadut poikaset ovat vielä toistaiseksi olleet istutuksista peräisin, koska joessa ei ole esiintynyt luontaisesti taimenta aikaisemmin. Kotiutettujen poikasten vaellusten seuraamiseksi on purolla merkattu sähkökoekalastusten yhteydessä taimenia t-ankkurimerkeillä. Kuva 47. Mäti-istutusta kunnostetulla Pannijoella 14.1.6.1 Pannijoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 14.1.6.1.1 Kunnostukset Taimenkannan tilan seuraaminen Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta Pannijoki on kunnostettu kalataloudellisesti v. 2013 ja 2014. Kunnostuksia voidaan vielä täydentää pienimuotoisesti kunnostussuunnitelman mukaisesti tekemällä mm. lisää soraikoita. 14.1.6.1.2 Seuranta ja istutukset Pannijoen taimenkantaa on suositeltavaa seurata vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävällä sähkökoekalastuksella. Tuloksia hyödynnetään arvioitaessa kunnostusten vaikutuksia sekä mm. tukiistutustarvetta. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Kutukannan vahvuutta aletaan seurata vuosittaisilla kutupesälaskennoilla. Ovatko kutupesät vaeltavien taimenten tekemiä vai paikallisten, voidaan arvioida laskentojen avulla (kappale 31.5). Tuloksia hyödynnetään mm. arvioitaessa tulevia istutustarpeita sekä onko onnistuttu luomaan vaeltava taimenkanta puroon. Taimenten poikasten vaelluksia on alettu seurata vuodesta 2011 alkaen merkitsemällä poikasia t-ankkurimerkillä. Merkintöjä voidaan jatkaa sähkökoekalastusten yhteydessä myös tulevina vuosina. Lisätietoa merkinnöistä löytyy kappaleesta 31.4. Pannijokeen on kotiutettu taimenia useita vuosia ja ensimmäiset ikäryhmät alkavat olla sukukypsiä. Luontaisen lisääntymisen selvittämiseksi Pannijoen mäti-istutuksista pidetään taukoa v. 2016-2017. Mätiistutusten jatkosta päätetään sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Sen sijaan jokeen voidaan istuttaa edelleen 1-vuotiaita taimenen rasvaeväleikattuja poikasia kannan vahvistamiseksi. Lisätietoa istutuksista löytyy kappaleesta 32.3. 68

14.1.6.1.3 Muut suositukset Pannijoki ei sovellu kokonsa puolesta kalastukseen, vaan se tulisi pitää taimenen lisääntymisalueena. Se suositellaan kuulutettavaksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jolloin kielletään myös yleiskalastusoikeuksilla kalastaminen. Alaosan nousuväylät tulee pitää avoinna myös tulevaisuudessa niittämällä esim. Aunettarhaa ja tarvittaessa Hirviojaa. Yhteenveto Pannijoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Jatketaan vuosittaisia sähkökoekalastuksia. Pidetään taimenen mäti-istutuksista taukoa v. 2016-2017. Jatkosta päätetään sähkökoekalastusten ja kutupesälaskentojen tulosteen perusteella. Pannijokeen voidaan istuttaa 1-vuotiaita rasvaeväleikattuja taimenen poikasia kannan vahvistamiseksi. Lasketaan puron kutupesät vuosittain. Merkitään taimenen poikasia t-ankkurimerkeillä sähkökoekalastusten yhteydessä. Pidetään puro rauhoitettuna kaikelta kalastukselta. Kuulutetaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Pidetään vaellusväylät auki niittämällä (Aunettarha ja Hirvioja). 14.2 Arrakosken reitin järvet Reitin järvet on esitelty alla olevissa kappaleissa tarkemmin. Kappaleessa 14.2.8 on annettu yhteiset hoitosuositukset kaikille reitin järville ja lammille sekä yhteenveto järvittäin. 14.2.1 Myllyjärvi Myllyjärvi on n. 174 ha suuruinen järvi, jonka vesien omistus on jakautunut usealle taholle (taulukko 27). Se on vedenlaatutietojen perusteella kohtalaisen karu järvi. Taulukko 27 Myllyjärven perustietotaulukko Numero 14.252.1.004 Vesistö 14.252 Miestämän - Vesijaon a Vesiala 174,144 ha Kokonaisrantaviiva 14,355 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Jokioisten ok (576-404-876-1) Osoilan ok (576-411-876-1) Kaukelan ok (576-406-876-1) Vesijaon valtionpuisto (576-893-1-0) 576-415-876-11 Myllyjärven kalasto koostuu normaaleista järvikaloista ahvenesta, särkikaloista ja hauesta. Varsinkin lahnakanta on tällä hetkellä vahva (suullinen tiedonanto Matti Leppänen). Karulle järvelle tyypillisesti valtalaji on ahven. Järvestä saadaan saaliiksi vuosittain joitakin taimenia, jotka ovat todennäköisesti peräisin Vesijaon tai Kaukelankosken istutuksista. Järveen on 1990-luvulla istutettu myös siikaa. 69

14.2.2 Miestämä Miestämä on 175 ha suuruinen järvi, jossa on syvimmillään vettä yli 25 metriä. Järveä säännöstellään Arrakosken voimalaitoksen sähköntuotannon tarpeisiin. Tämä näkyy varsinkin viime vuosina runsaina vedenpinnan vaihteluina. Miestämän vedenlaatu on kokonaisfosforin perusteella karu. Järven vesien omistus on Osoilan ja Kaukelan osakaskunnilla (taulukko 28). Taulukko 28 Miestämän perustiedot Numero 14.252.1.001 Vesistö 14.252 Miestämän - Vesijaon a Vesiala 175,9 ha Kokonaisrantaviiva 13,032 Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Osoilan ok (576-411-876-1) Kaukelan ok (576-406-876-1) Järveen on istutettu pl-siikaa ja taimenta 2000-luvulla. Molempia saadaan saaliiksi jonkin verran. Järvi on karulle järvelle ominaisesti ahvenvaltainen, mutta myös särkeä on järvessä kohtalaisesti. Miestämässä on myös muikkua, mutta kanta on tällä hetkellä varsin heikko (suullinen tiedonanto Matti Leppänen). Miestämän tärkein petokala on hauki, jota esiintyy varsin runsaasti. 14.2.3 Yläjärvi Yläjärvi on Osoilan osakaskunnan vesialuetta ja sen pinta-ala on reilut 200 hehtaaria. Kokonaisfosforin perusteella Yläjärvi on lievästi rehevä. Järven perustiedot näkyvät taulukosta 29. Taulukko 29. Yläjärven perustiedot Numero 14.251.1.002 Vesistö 14.251 Padasjoen a Vesiala 203,169 ha Kokonaisrantaviiva 16,91 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Osoilan ok (576-411-876-1) Järven kalakanta on ahvenvaltainen, mutta myös särkikaloja järvessä on paljon, kuten lahnoja. Järven tärkein petokala on hauki, jota järvessä on suullisen tiedon mukaan hyvin (suullinen tiedonanto Matti Leppänen). Siikoja Yläjärveen on istutettu vuosien varrella ja niitä myös saadaan saaliiksi kohtalaisesti. 14.2.4 Kirkkolammi Kirkkolammi on reilun 100 ha:n suuruinen järvi. Se on reitin alin järvi ennen Päijännettä. Järven keskisyvyys on alle 3 metrin luokkaa. Vesien omistus on seuraavilla osakaskunnilla: Jokioisten, Osoilan ja Syrjäntaan osakaskunta (taulukko 30). 70

Taulukko 30. Kirkkolammin perustiedot Numero 14.251.1.001 Vesistö 14.251 Padasjoen a Vesiala 107,161 ha Kokonaisrantaviiva 5,996 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Osoilan ok (576-411-876-1) Syrjäntaan ok (576-876-1-0) Jokioisten ok (576-404-876-1) Kirkkolammin kalasto on ahvenvaltainen, mutta myös särkikaloja on varsin runsaasti (suullinen tiedonanto Matti Leppänen). Järvessä on myös jonkin verran muikkua. Siikoja Kirkkolammiin on istutettu 2000-luvulla ja niitä myös saadaan kohtalaisesti saaliiksi. Vuonna 2011 Jokioisten osakaskunta aloitti kuhan kotiutusistutukset Kirkkolammiin. Järvestä on saatu saaliiksi myös harjuksia. Harjukset ovat ilmeisesti Päijänteestä vaeltaneita yksilöitä. 14.2.5 Kaukilanjärvi ja sen laskupuro Kaukilanjärvi on reilun 40 hehtaarin suuruinen kohtalaisen matala järvi. Järvestä ei ole saatavilla kuin yhdet talviaikaiset vedenlaatutiedot. Vaikka talviaikaisen fosforipitoisuuden perusteella ei voikaan tehdä tarkkoja johtopäätöksiä, niin Kaukilanjärvi voidaan luokitella karuksi / lievästi reheväksi. Kaukilanjärven vesien omistus on Kaukelan osakaskunnalla (taulukko 31). Järvestä lähtevä puro, joka laskee Miestämään, on kalastusalueen toimesta kartoitettu vuonna 2011. Purossa on vain yksi varsinainen koskialue. Se on hyvin lyhyt, tosin melko luonnontilainen. Kosken lisäksi purossa on myös kolme muuta virta-aluetta. Koskien ja virta-alueiden lisäksi koko uoma sopii taimenen poikasalueeksi, mikäli purossa riittää vettä myös alivirtaamakausina. Puron taimenkannasta ei ole tietoa. Taulukko 31. Kaukilanjärven perustiedot Numero 14.252.1.021 Vesistö 14.252 Miestämän - Vesijaon a (teor.) Vesiala 39,863 ha Kokonaisrantaviiva 4,456 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Kaukelan ok (576-406-876-1) Kaukilanjärvessä on suullisen tiedon mukaan (Matti Leppänen) vahva lahnakanta ja muutenkin särkikaloja on runsaasti. Järvessä on myös vahvat hauki- ja ahvenkannat. Kaikilanjärveen on istutettu muutaman kerran siikoja. 14.2.6 Tevänninjärvi ja sen laskupuro Tevänninjärvi on n. 60 ha:n suuruinen järvi, jonka vesien omistus on Osoilan ja Syrjäntaan osakaskunnille. Tevänninjärvestä vedet laskevat puroa pitkin Miestämään. Puro kartoitettiin kalastusalueen toimesta vuonna 2011. Siinä ei juurikaan ole koskialueita ja nekin virtaavat osittain jopa maan alla. Lisäksi purossa on alivirtaamakausina todennäköisesti liian vähän vettä taimenen selviytymiselle. Tevänninjärven perustiedot on esitetty taulukossa 32. 71

Taulukko 32. Kaukilanjärven perustiedot Numero 14.252.1.009 Vesistö 14.252 Miestämän - Vesijaon a Vesiala 59,686 ha Kokonaisrantaviiva 7,117 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Osoilan ok (576-411-876-1) Syrjäntaan ok (576-876-1-0) Tevänninjärveen on istutettu sekä siikoja että taimenia 2000-luvulla. Suullisen tiedon mukaan (Matti Leppänen) järvestä on saatu siikoja kohtalaisesti ja joukossa myös todella suuria yksilöitä. Taimenia (3- vuotiaita) Teväntiin istutettiin vuonna 2009. Saaliiksi niitä on saatu joitakin, mutta kasvu on jäänyt heikoksi. Muuten Tevännin kalakanta on kohtalaisen karulle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen, siinä on myös kohtalaisen vahvat särki- ja haukikannat. 14.2.7 Reitin muut järvet Reitin muut järvet Tarponen ja Ruokolammi ovat lähinnä pieniä läpivirtauslampia, joita on hoidettu lähinnä vesikasveja niittämällä. 14.2.8 Arrakosken reitin järvien hoitosuositukset Tavoite Joustavat istutukset Osakaskuntien yhdistäminen 14.2.8.1 Kalastuksensäätely Järvillä jokien lähtö- ja tulokohtien lähialueet on suositeltavaa rauhoittaa kokonaan verkko- ja rysäpyynnin osalta. Alla olevaan karttaan on merkitty punaisella rauhoitettaviksi ehdotetut alueet. Toinen vaihtoehto on tehdä syksyinen rauhoitus taimenten kutuvaellusten turvaamiseksi. Tällöin kalastus voisi olla kiellettyä syyskuun alusta marraskuun loppuun saakka. Jos ajallinen rauhoitus toteutetaan, voidaan kuvassa 46 ehdotettuja alueita laajentaa kapeikkokohdissa taimenten vaellusten turvaamiseksi. 72

Kuva 46: Verkko- ja rysäpyynniltä rauhoitettavaksi ehdotettavat alueet 14.2.8.2 Istutukset Järville suositellaan lähinnä siikaistutuksia, sillä planktonsiika on todettu tuottoisimmaksi istukaslajiksi tämän tyyppisissä järvissä. Miestämään voidaan istuttaa myös 3-vuotiaita tai -kesäisiä taimenia hyvinä muikkuvuosina (kappale 32.3). Kirkkolammiin on aloitettu kuhan kotiutusistutukset ja tulokset ovat olleet lupaavia. Kuhaistutuksia voidaan tehdä myös suunnitelmakaudella kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Lisätietoa siika- ja kuhaistutuksista löytyy kappaleista 32.1 ja 32.2. Lisäksi taulukkoon 33 on kirjattu laskennallisia arvoja siika-istutuksia varten. Taulukko 33. Eri järvien laskennallisia siian istutusmääriä Järvi ha kpl Miestämä 175 1750-7000 Yläjärvi 203 2000-8000 Kirkkolammi 107 1000-4000 Kaukilanjärvi 40 400-1600 Tevänninjärvi 60 600-2400 73

14.2.8.3 Muut suositukset Keskeinen tavoite suunnitelmakaudella on umpeenkasvun estäminen reitin alaosien järvillä. Tämä on tärkeää sekä kalojen vaellusmahdollisuuksien että virkistyskäytön kannalta. Kasvillisuuden määrää on seurattava vuosittain, jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä riittävän ajoissa. Erityisen tärkeitä tarkkailukohteita tässä suhteessa ovat jokisuut ja järvien luusuat. Toimenpiteistä kasvillisuuden rajoittamiseksi tulevat kysymykseen lähinnä niitot ja ruoppaukset. Ruoppaus on vesistön kannalta melko radikaali hoitomuoto. Siksi ruoppauksiin tulee ryhtyä vasta silloin, kun muut toimenpiteet eivät enää riitä. Sekä niittojen että ruoppausten luvanvaraisuus kannattaa selvittää Hämeen ELY-keskuksesta. Reitin vesien omistus on jakautunut usealle osakaskunnalle useassa järvessä. Kalastuksen järjestämisen ja kalaveden hoidon kannalta olisi suositeltavaa, että osakaskunnat yhdistyisivät tulevaisuudessa. Yhteenveto reitin järvien yhteisistä suosituksista v. 2015-2019 Osakaskuntien yhdistäminen Vaellusväylien avoinna pitäminen Kapeikkojen rauhoittaminen Järvikohtaiset suositukset v. 2015-2019 Myllyjärvi Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Miestämä Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Miestämään voidaan istuttaa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Yläjärvi Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Kirkkolammi Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa kuhia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Tehdään tarvittaessa vesikasvien niittoja. Kaukilanjärvi Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Tevänninjärvi Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Muut järvet Pidetään vaellusväylät auki. Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 74

15. Isojoki (Padasjoki) Isojoki (kuva 46) laskee Päijänteeseen Maakeskenlahdella. Sen vesien omistus on Maakesken osakaskunnalla. Isojoelle on tyypillistä, että sateiden jälkeen kiintoaineen määrä vedessä lisääntyy huomattavasti. Joen suistoon onkin vuosien varrella kerääntynyt huomattava määrä kiintoainesta veden kuljettamana. Isojoen vedenlaadun parantamiseksi Maakesken osakunnan vetämässä Lounais-Päijänteen valuma-alueiden kunnostushankkeessa tehtiin suunnitelmat mm. kosteikkojen, pohjapatosarjojen ja suojavyöhykkeiden perustamisesta ja koskien kunnostamiseksi taimenten lisääntymiseen paremmin soveltuvaksi. Koskia kunnostettiin kunnostussuunnitelman mukaisesti v. 2012-2013 (Ruokolainen & Ranta 2011c). Joen ympärille on perustettu suojavyöhykkeitä ja pohjapatosarjat valmistuivat v. 2014. Suunnitellut kosteikot odottavat toteuttamista. Joen perustiedot on esitetty taulukossa 34. Taulukko 34. Isojoen perustiedot Valuma-alue Päijänteen lähialue (14.22) Valuma-alueen pinta-ala Koskialueet 4 kpl Nousuesteet Mukulintien siltarumpu Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu pääosin käsin Taimenkanta Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin Istutukset (1995-2014) Taimen 1-v (v. 2011-2014) Taimen mäti (v.2011-2012) Vesialueiden omistajat Maakesken osakskunta (576-409-876-1) Muut: Jokea ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Joen taimenkantaa selvitettiin v. 2009 sähkökoekalastuksella. Taimenia ei joesta tavattu (Ruokolainen & Ranta 2009d). Jokeen alettiin kotiuttaa taimenia v. 2010 istuttamalla mätiä ja 1-vuotiaita poikasia. Istutuksia 1-vuotiailla on jatkettu myös v. 2011-2014. Istutusten tuloksellisuutta selvitettiin vuonna 2010 (Ranta & Ruokolainen 2010c) sähkökoekalastuksella. Mäti-istutuksesta peräisin olevia poikasia ei koekalastuksessa saatu saaliiksi. Sen sijaa keväällä istutettuja vuoden vanhoja poikasia tavattiin runsaasti. Tämän hetkisestä taimenkannan tilasta ei ole tietoa. Kuva 46. Isojoen alin koski 75

15.1 Isojoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Vedenlaadun parantaminen Taimenen kotiuttaminen ja seuranta 15.1.1 Kunnostukset Isojokea on kunnostettu viime vuosina kalataloudellisesti. Kunnostuksia jatketaan kosteikkojen valmistumisen jälkeen, jolloin kaikki suunnitellut toimenpiteet voidaan toteuttaa (kappale 30). 15.1.2 Seuranta ja istutukset Isojoen taimenkannan kotiuttamista ja kunnostusten tuloksellisuutta seurataan sähkökoekalastuksilla v. 2016 ja 2018. Taimenen kotiutusistutuksia jatketaan joko vastakuoriutuneilla tai vuoden vanhoilla poikasilla v. 2015-2016. Istutusten jatkosta päätetään sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Lisätietoa sähkökoekalastuksista ja taimenten istutuksista löytyy kappaleista 31.3 ja 32.3. 15.1.3 Muut suositukset Tehdään valmiiksi suunnitellut kosteikot vedenlaadun parantamiseksi. Yhteenveto Isojoen suosituksista v. 2015-2019 Jatketaan Isojoen kalataloudellista kunnostusta kosteikkojen valmistumisen jälkeen kunnostussuunnitelman mukaisesti. Sähkökoekalastetaan joen kosket v. 2016 ja 2018. Jatketaan taimenten kotiuttamista istutuksilla. Sähkökoekalastusten perusteella annetaan tarkemmat suositukset. 16. Alijärvi (Padasjoki) Alijärvi on n. 114 ha:n suuruinen järvi, jonka vesien omistus on Osoilan osakaskunnalla. Järven syvin kohta on lähellä 20 metriä ja kokonaisfosforin perusteella se on karu / lievästi rehevä järvi. Tosin ainut järvestä saatavilla ollut vesinäytetieto on talviaikainen, joten kovin tarkkaa johtopäätöstä ei siitä voida vetää. Perustiedot on kirjattu taulukkoon 35. Tauluko 35. Alijärven perustiedot Numero 14.221.1.015 Vesistö 14.221 Päijänteen la Vesiala 114,935 ha Kokonaisrantaviiva 11,081 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Osoilan ok (576-411-876-1) Alijärvi on kalastoltaan ahvenvaltainen. Järvessä on myös todella vahva haukikanta sekä kohtalaisesti särkikaloja. Esim. lahnakanta on varsin hyvä. Alijärvessä on myös muikkua sekä istutettuna siikaa. Molempia lajeja saadaan saaliiksi jonkin verran (suullinen tiedonanto Matti Leppänen). Alijärvestä saadaan lisäksi vuosittain joitakin ankeriaita, jotka ovat todennäköisesti peräisin yläpuoliseen Yliseen Alijärveen tehdyistä istutuksista. 76

16.1 Alijärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalastettavan siikakannan ylläpitäminen Siikaistutukset ovat onnistuneet Alijärvessä kohtalaisen hyvin, joten niiden jatkaminen kalastettavan kannan ylläpitämiseksi on suositeltavaa. Istutukset tulee kuitenkin suhteuttaa järven pinta-alaan ja kalastuksen määrään. Istutuksia ei tarvitse välttämättä toteuttaa vuosittain, vaan niissä voidaan pitää myös taukoja, ettei tule ylitiheitä istutuksia. Kappaleessa 32.1 on kerrottu lisää siikaistutuksista. Yhteenveto Alijärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 17. Ruotsalainen-Kymenvirta (Asikkala) Ruotsalaisen pinta-ala on 7911 ha ja kokonaisrantaviivaa on 392 km. Järven keskisyvyys on hiukan alle 10 ja suurin syvyys n. 56 m. Ruotsalaisesta vähän alle puolet sijaitsee Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella ja loput Heinolan kalastusalueella. Raja kulkee Hopeaselällä kunnan rajaa pitkin. Heinolan puoleisille alueille on Heinolan kalastusalue hyväksynyt käyttö- ja hoitosuunnitelman v. 2014 (Ranta 2014c). Päijänteen vedet virtaavat Kalkkistenkosken kautta Ruotsalaiseen. Järven vedenlaatu on erinomainen ja vesi on kokonaisfosforin perusteella karua. Ruotsalainen on säännöstelty järvi. Säännöstelyn on katsottu haittaavan hauen ja siian lisääntymistä. Säännöstelijä ei kuitenkaan ole korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella velvoitettu korvaamaan haittoja. Taulukossa 36 on esitetty Ruotsalaisen perustiedot. Ruotsalaisella on ollut vuodesta 2013 alkaen Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen puoleisella osalla solmuväliltään 36-49 mm verkkojen käyttökielto. Sen lisäksi vuonna 2013 kuhan alamitta on nostettu kalastusalueen päätöksellä 40 cm:iin. Myös taimenen ja järvilohen alamitta korotettiin samalla 50 cm:iin. Taimenen ja järvilohen alamittapäätös kuitenkin kumoutui maa- ja metsätalousministeriön nostettua asetuksella taimenen ja järvilohen alamitan 60 cm:iin. Suurin osa Ruotsalaisen vesialueista niin Etelä- ja Keski-Päijänteen kuin Heinolan kalastusalueella on mukana Kymen-Ruotsalaisen yhteisluvassa. Yhteislupaalue alkaa Kalkkisista ja jatkuu Heinolan Tähtisiltaan asti. Yhteislupa-alueella on vesialueiden omistajien kanssa tehtyjen selvittelysopimusten kautta mahdollisuus myydä viehekalastus-, kilpailu- sekä kalastusmatkailulupia. Taulukko 36. Ruotsalaisen perustiedot Numero 14.141.1.001 Vesistö 14.141 Ruotsalaisen la Vesiala 7412,72 ha Kokonaisrantaviiva 350,707 km Keskisyvyys 9,86916 m Suurin syvyys 56,43 m Vesien omistus Ruotsalaisen kalastusta ja saaliita on selvitetty vuoden 2013 osalta kalastustiedustelulla (Ranta 2014d). Kalansaalis oli yhteensä 42502 kg. Saaliista 36,4 % oli muikkua, 23,1 % haukea ja 15,3 % ahventa. Kokonaissaaliista 37 % pyydettiin muikkuverkoilla. Seuraavaksi suurimmat saalit on saatu katiskalla (11,5 %), 50-54 mm verkoilla (10,7 %) ja uistelemalla (9,9 %). Asikkalan alueen kokonaissaalis oli 20872 kg. Kuvassa 47 on esitetty hehtaarikohtainen saalis lajeittain Asikkalassa ja Heinolassa sekä vastaavasti kuvassa 48 verkkokalastussaalis. 77

Alueitten välillä eri lajien osuuksissa on eroja. Muikun osuus kokonaissaaliista on isompi Heinolan alueelta myös hehtaaria kohden. Sen sijaan muiden lajien osuudet hehtaaria kohti ovat olleet Asikkalassa suurempia. Huomioitavaa on erityisesti kuhan, hauen ja ahvenen huomattavasti isompi saalis hehtaaria kohti Asikkalassa. Myös pyyntimuotojen osuudet kokonaissaalista poikkeavat toisistaan. Muikkuverkkojen osuus kokonaissaalista on Heinolassa huomattavasti suurempi. Asikkalassa katiskoilla saadaan puolestaan paljon enemmän saalista kuin Heinolassa. Kuva 47. Ruotsalaisen kokonaissaalis v. 2013 Asikkalan ja Heinolan alueilla lajeittain Kuva 48. Ruotsalaisen verkkokalastussaalis v. 2013 Asikkalan ja Heinolan alueilla lajeittain Ruotsalaisen selvästi suosituin pyyntimuoto on katiska (kuva 49). Seuraavaksi tulevat muikkuverkot sekä harvat verkot (yli 50 mm). Kunnittain pyyntiponnistuksessa on jonkin verran eroja lähinnä käytetyissä verkkojen solmuharvuuksissa (kuva 49). Katiska on kuitenkin molemmissa selvästi suosituin pyyntimuoto. Myös onkiminen, pilkkiminen ja vapakalastus ovat Asikkalassa suositumpaa kuin Heinolassa. 78

Kuva 49. Ruotsalaisen alueellinen pyyntiponnistus eri pyyntimenetelmillä v. 2013 hehtaaria kohti (seisovilla pyydyksillä verkkovuorokaudet ja vapa-kalastusvälineillä kalastuspäivät) Ruotsalaisella on ollut pitkään vahva muikkukanta, joka näyttää seuraavan varsin hyvin kaksivuotissykliä. Joka toinen vuosi syntyy vahva / kohtalainen vuosiluokka (Cornet-hanke). Ruotsalaisen muikun poikasten määrää seurataan vuosittain säännöstelyvelvoitetarkkailuna. Poikasmäärät ovat olleet esim. Päijänteeseen verrattuna huomattavasti suurempia. Seuranta vahvistaa kaksivuotissyklin (kuva 50). Kuva 50. Muikun poikasmäärät Ruotsalaisella ja Päijänteen Tehinselällä (Marjomäki Timo, Jyväskylän yliopisto, julkaisematon) Siikasaaliit sen sijaan ovat Ruotsalaisella olleet pitkään todella heikkoja. Siikamuotojen ja kasvun selvittämiseksi Heinolan ja Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueet aloittivat vuonna 2011 siikanäytteiden keräämisen. Näytteiden määrä on toistaiseksi jäänyt varsin vähäiseksi, koska saaliit ovat olleet heikkoja ja näytteenottajia vähän. Vuosien 2011-2014 näytteiden perusteella Ruotsalaisessa esiintyy samoja siikamuotoja kuin Päijänteessä, runsaimpina luontaisesti lisääntyvä pikkusiika sekä istutettu planktonsiika 79

(julkaisematon Ranta). Seuranta antaa viitteitä myös järvisiikojen esiintymisestä. Kuvassa 51 on esitetty näytekalojen siivilähammasjakauma vuosien 2011-2012 näytteissä. Näytteitä on tosin vasta 39, joten siikojen runsaussuhteista on vaikea vetää tarkkoja johtopäätöksiä. Siivilähammasluvultaan 20-36 ovat todennäköisesti pikkusiikoja (vaellussiika) ja varmuudella yli 50 planktonsiikoja. Väliin jäävät 38-44 siivilähampaat voivat olla järvisiikoja tai myös pikkusiikoja, koska siivilähampaiden määrä menee osittain päällekkäin. Ruotsalaisen siikasaalis v. 2013 oli 495 kg (Ranta 2014d). Ruotsalaiseen on istutettu viime vuosina varsin vähäisiä määriä siikoja pitkään vahvana pysyneen muikkukannan takia. Kuvassa 51 on esitetty siikaistutukset koko Ruotsalaisella vuosina 1995-2013. Vaikka istutettujen planktonsiikojen osuutta saaliissa ei voida tarkasti arvioida, istutusten tuotto on tiedustelun perusteella jäänyt varsin heikoksi. Siikasaaliin rahallinen arvo ei ylitä istutuksiin käytettyjä varoja. Siikanäytteiden perusteella Ruotsalaisen siika kasvaa todella hitaasti, mikä viittaa voimakkaaseen ravintokilpailuun muikun kanssa (kuva 52) (julkaisematon Ranta). Ravintokilpailun vaikutuksesta on selviä havaintoja mm. Päijänteen Tehinselältä (Valkeajärvi ym. 2012 ja Ranta 2012). Hyvinä muikkuvuosina saaliit vähentyvät selvästi ja siikojen kasvu hidastuu ja kunto heikkenee. Ruotsalaisen pitkään vahvana pysynyt muikkukanta on varmuudella heikentänyt voimakkaasti siikakantaa. Siianpoikasmäärät näyttävät seuraavan Päijänteellä ja Ruotsalaisella toisiaan. Molemmissa esiintyy poikasmäärissä kaksivuotissykli, jolloin joka toinen vuosi syntyy vahvempi vuosiluokka (kuva 53). Poikastiheydet ovat molemmissa järvissä olleet kuitenkin pieniä (julkaisematon, Marjomäki Timo, Jyväskylän yliopisto). Kuva 51. Siivilähammasjakauma vuosien 2011 ja 2012 näytteissä (39 kpl) sekä Ruotsalaisen siikaistutukset v. 1995-2013 Kuva 52. Siikojen kasvu Ruotsalaisella vuosien 2011-2012 näytteissä 80

Kuva 53. Siian poikasmäärät Ruotsalaisella ja Päijänteen Tehinselällä (Marjomäki Timo, Jyväskylän yliopisto, julkaisematon) Vaikka järvi on kirkas ja karu, myös kuhaa esiintyy etenkin Asikkalan puoleisilla alueilla kohtalaisen hyvin. Ruotsalaisen kuhasaalis v. 2013 oli n. 1500 kg, josta Asikkalan osuus oli 1176 kg. Järveen on istutettu kuhaa viime vuosina vuosittain (kuva 54). Kuhaistutusten jakautuminen kunnittain ei ole täysin tarkka, koska osa Heinolan puoleisista istutuksista on kirjautunut valtakunnallisessa istutusrekisterissä Asikkalan puolelle. Joka tapauksessa istutukset ovat painottuneet Asikkalan puoleisille alueille. Kuhan luontaisen lisääntymisen vahvuudesta ei ole tutkittua tietoa, joten istutusten tuloksellisuuden arviointi on vaikeaa. Kuva 54. Ruotsalaisen kuha- ja taimenistutukset Etelä- ja Keski-Päijänteen ja Heinolan kalastusalueilla vuosina 1995-2013 2-3 -vuotiaiden järvilohien ja taimenten istutukset ovat Ruotsalaisella lisääntyneet huomattavasti viime vuosina (kuva 54). Siitä huolimatta saalit ovat jääneet vuonna 2013 todella heikoiksi (Ranta 2014d). Taimenen kokonaissaalis v. 2013 oli tiedustelun perusteella 379 kg ja järvilohen 60 kg. Saaliit ovat vastaajien ja suullisen tiedonkin mukaan vähentyneet viime vuosina huomattavasti, vaikka istutukset ovat lisääntyneet. Ruotsalaisen ravintotilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaan tärkeimmän ravintokalan muikun kanta on pysynyt vahvana jo pitkään. Ruotsalaisella istutuksiin on käytetty pääasiassa 2-vuotiaita istukkaita, joiden tuotto on romahtanut esim. Päijänteellä tehdyissä merkintätutkimuksissa verrattuna vanhempiin 3-vuotiaisiin istukkaisiin. Taimen- ja järvilohi-istutukset ovat selvästi painottuneet Heinolan alueelle (kuva 54). 81

17.1 Ruotsalaisen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Joustavat istutukset Seurantojen jatkaminen Kalojen luontaisen lisääntymisen vahvistaminen Ruotsalaisen hoitosuositusten pohjana on käytetty Heinolan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa (Ranta 2014c), jotta hoitosuositukset olisivat linjassa koko järvellä. 17.1.1. Solmuvälirajoitukset ja alamittapäätökset Ruotsalaisella Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen puoleisilla alueilla on voimassa vuoden 2017 loppuun saakka solmuväliltään 36-49 mm verkkojen käyttökielto. Päätöstä tehdessä alle 36 mm verkkojen sallimisen perusteena oli ns. pikkusiian (vaellussiika) kalastuksen mahdollistaminen. Siian kasvu on runsaan muikkukannan vuoksi ollut viime vuosina todella hidasta, joten alle 36 mm verkoilla kalastamisen salliminen on perusteltua myös tulevina vuosina. Harvoilla verkoilla ei saataisi juurikaan siikoja saaliiksi. Välikoon verkkojen kieltämisen tärkeimmäksi perusteeksi katsottiin vuonna 2010 kuhan luontaisen lisääntymisen varmistaminen ja kuhaistutusten tuoton lisääminen. Kuhan luontaisen lisääntymisen voimakkuudesta ja kasvusta ei ole Ruotsalaisella seurantatietoa. Myös tieto kuhien sukukypsyysiästä ja -pituudesta puuttuu (katso kappale 31.7). Nämä tiedot ovat tarpeen, kun määräaikainen päätös solmuvälirajoituksista päättyy ja tehdään päätös mahdollisista uusista rajoituksista. Kasvutiedot määrittelevät minkälaisiin rajoituksiin on tarvetta kuhan luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi ja istutusten tuoton kasvattamiseksi. Kirjallisuuden perusteella kuhakoiraat saavuttavat sukukypsyyden 35 40 cm:n pituisina ja naaraat 40 50 cm:n pituisina (Kalavedet kuntoon, 2002). Järvien välillä on kuitenkin runsaasti eroja, joten kasvutietojen hankkiminen päätöksen tueksi on tärkeää. Solmuvälirajoituksia tehtäessä vuonna 2010 yhtenä perusteena oli luontaisen taimenkannan suojelu ja taimenistutusten tuoton lisääminen. Samassa yhteydessä päätettiin taimenen alamitan nostamisesta 50 cm:iin. Taimenen alamitta kuitenkin nostettiin 60 cm:iin ministeriön asetuksella vuoden 2014 alusta alkaen. Tämä tarkoittaisi solmuvälin nostamista selvästi ylöspäin, mikäli haluttaisiin, ettei merkittäviä määriä alamittaisia taimenia joutuisi verkkoihin. Tällöin muu kalastus Ruotsalaisella kävisi lähes mahdottomaksi. Ruotsalaisen taimenella ei tällä hetkellä ole juurikaan lisääntymisalueita, oikeastaan ainut on Kalkkistenkoski. Vuoden 2013 alusta kuhan alamitta nostettiin Ruotsalaisella 40 cm:iin lakisääteisestä 37 cm:stä. Alamittapäätöksen perusteena oli kuhan luontaisen lisääntymisen varmistaminen ja istutusten tuoton lisääminen. Alamitta sovitettiin yhteen solmuvälirajoitusten kanssa. Solmuvälirajoituksella haluttiin varmistaa, että alamittaisia kuhia ei joutuisi tarpeettomasti verkkoihin. Alamitan nostolla pystyttiin vaikuttamaan myös vapavälineillä ym. tapahtuvaan pyyntiin. Kuhien kasvusta ja sukukypsyyden saavuttamisesta ei Ruotsalaisella ole tutkittua tieto. Alamittapäätöstä tehtäessä vuonna 2010 oletuksena oli, että kuha kasvaa Ruotsalaisesti keskimääräistä nopeutta. Kuhan korotettu alamittapäätös on voimassa vuoden 2017 loppuun saakka ja päätös on suositeltavaa pitää voimassa siihen saakka, ellei ministeriö asetuksella korota sitä suuremmaksi kuin kalastusalue on säätänyt. Ennen uutta päätöstä tulee selvittää kuhan kasvutiedot ja sukukypsyyden saavuttaminen v. 2015-2016 aikana. Selvityksen tietoja hyödynnetään alamitoista päätettäessä vuonna 2017. Päätös sovitetaan yhteen mahdollisten solmuvälirajoitusten jälkeen. Hanke toteutetaan yhteistyössä Heinolan kalastusalueen kanssa. Luonnonvarainen taimen on uhanalainen ja se pystytään tunnistamaan rasvaeväleikkausten ansiosta, jotka Ruotsalaisella ja siihen laskevissa virtavesissä ovat olleet käytössä jo lähes kymmenen vuotta. V. 2016 voimaan tuleva uusi kalastuslaki mahdollistaa ehjäeväisten taimenten rauhoittamisen kalastukselta. Lakimuutoksen myötä rasvaevällinen taimen tulisi rauhoittaa kokonaan Ruotsalaisella. 82

17.1.2 Seuranta Siikanäytteitä on kerätty Ruotsalaiselta v. 2011-2014, mutta näytemäärät ovat jääneet pieniksi. Näytteiden keräämistä jatketaan tulevina vuosina ja kalastusalue etsii uusia näytteenottajia ja ohjeistaa heidät. Siikanäytteistä määritellään siivilähampaat siikamuotojen selvittämiseksi, ikä sekä takautuvat kasvut. Tuloksia käytetään mm. istutusten tuloksellisuuden selvittämiseksi. Siikamuotojen runsaussuhteiden selvittämisen jälkeen tiedetään istutettujen siikojen osuus Ruotsalaisen siioista. Tiedon avulla voidaan arvioida istutettujen siikojen osuus Ruotsalaisen siikasaaliissa. Lisätietoa siikanäytteistä löytyy kappaleesta 31.6. Siian tavoin kuhan kasvua ei ole selvitetty Ruotsalaisella. Uusia rajoituspäätöksiä tehtäessä kalastusalueen on suositeltavaa kerätä tietoa kuhan kasvusta, jotta tarvittavista solmuvälirajoituksista voidaan tehdä päätöksiä. Suomunäytteitä kerätään eri puolilta Ruotsalaista. Samassa yhteydessä kuhista tarkastetaan sukukypsyysaste. Sen tiedon avulla selvitetään, minkä kokoisena ja ikäisenä Ruotsalaisen kuhat tulevat sukukypsiksi. Kalastusalue hankkii uusia näytteiden ottajia ja kouluttaa heidät. Näytteitä pyritään hankkimaan n. 100 näytettä / alue. Suomunäytteiden lisäksi kerätään luutumia iänmäärityksen varmistamiseksi. Tulokset käsitellään yhteistyössä Heinolan kalastusalueen kanssa. Lisätietoa kuhanäytteistä löytyy kappaleesta 31.7. Ruotsalaisella on ollut muutaman vuoden käynnissä kirjanpitokalastus kalastusalueen toimesta. Suositeltavaa on hankkia uusia kirjanpitokalastajia ympäri Ruotsalaista yhteistyössä Heinolan kalastusalueen kanssa. Tuloksia kirjanpitokalastuksesta saadaan muutaman vuoden sisällä. Kirjanpitokalastuksen avulla seurataan kalakannoissa tapahtuvia muutoksi ja esim. istutusten vaikutuksia saaliisiin. Erityisen tärkeätä on, että samat kalastajat olisivat mukana useamman vuoden. Lisätietoa kirjanpitokalastuksesta löytyy kappaleesta 31.1. Ruotsalaisen taimen- ja järvilohi-istukkaiden tuottoa on alettu selvittää merkitsemällä istukkaita t- ankkurimerkein vuonna 2013-2014 Heinolan kalastusalueen toimesta (kappale 31.4). Merkintöjä on suositeltavaa jatkaa myös tulevina vuosina, mikäli istutuksia tehdään Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen puolelle. Ruotsalaisen säännöstelyn haittoja seurataan vuosittain siian poikasten tutkimuksella, hauenpoikasten sähkökoekalastuksilla sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Näitä tietoja tulee hyödyntää päätettäessä järven hoitotoimenpiteistä. 17.1.3 Istutukset Ruotsalaiselle on istutettu viime vuosina kuhaa, siikaa, taimenta ja järvilohta. Istutuksia voidaan edelleen jatkaa myös tulevaisuudessa. Istutusten tuloksellisuudesta saadaan lisätietoa tulevina vuosina seurantojen myötä. Tuloksia tulee hyödyntää suunniteltaessa istutuksia. Ruotsalaisella muikku vaikuttaa suuresti mm. siika-, taimen- ja järvilohi-istutusten tuloksellisuuteen. Istutukset tuleekin suhteuttaa muikkukannan mukaan. Vahvojen muikkukantojen aikaan siikaistutukset tulee pitää maltillisina, koska muikku vahvana ravintokilpailijana heikentää siikaistutusten tuottoa. Lisätietoa istutuksista löytyy kappaleista 32.1-32.3 sekä 32.6. Myös harjuksia voidaan istuttaa Ruotsalaiseen kalastettavan kannan ylläpitämiseksi (kappale 32.5). Yhteenveto Ruotsalaisen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Pidetään vuoden 2017 loppuun saakka voimassa Ruotsalaisella olevat solmuvälirajoitukset (36-49 mm verkot kielletty). Päätetään vuoden 2017 aikana solmuvälirajoitusten jatkosta kuhan kasvuselvitysten ja kalastustiedustelun tulosten perusteella. Pidetään voimassa kuhan korotettu alamitta 40 cm vuoden 2017 loppuun saakka, ellei alamittaa ministeriön asetuksella koroteta suuremmaksi. 83

Tehdään päätös kuhan alamitasta vuonna 2017 kasvuselvitysten ym. perusteella. Rauhoitetaan rasvaevällinen (luonnon) taimen kokonaan kalastukselta. Selvitetään Ruotsalaisen siikamuodot sekä kasvu suunnitelmakaudella. Selvitetään kuhan kasvu ja sukukypsyyspituus suunnitelmakaudella. Jatketaan taimenten ja järvilohi-istukkaiden merkintöjä. Jatketaan ja kehitetään Ruotsalaisen kirjanpitokalastusta. Istutetaan tarvittaessa kuhaa, siikaa, taimenia ja järvilohia. 18 Äinäjärvi-Äiniönjoki (Asikkala) 18.1 Äinäjärvi Äinäjärvi on melko karu n. 46 ha kokoinen järvi, jonka vesi on kohtalaisen hapanta johtuen valumaalueesta, jossa on runsaasti ojitettua suoperäistä metsää. Vesien omistus on suurelta Iso-Äiniön osakaskunnalla, mutta järven pohjoispuolella on myös Maakesken osakakunnan vesialuetta. Järveen on Iso- Äiniön osakaskunnan toimesta asetettu verkkorajoituksia: solmuväliltään 15-22 mm verkkoja 1 kpl/ruokakunta ja muiden verkkojen on oltava solmuväliltään vähintään 40 mm. Solmuvälirajoitusten tarkoituksena on ollut parantaa istutusten tuottoa. Järven perustiedot on esitetty taulukossa 37. Taulukko 37. Äinäjärven perustiedot Numero 14.222.1.011 Vesistö 14.222 Äiniönjoen va Vesiala 46,431 ha Kokonaisrantaviiva 4,906 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Iso-Äiniön osakaskunta (16-404-876-1) Maakesken osakskunta (576-409-876-1) Äinäjärven kalasto on koekalastuksen (Känkänen 2002) ja suullisen tiedon (Erkki Rantamäki) mukaan ahvenvaltainen. Äinäjärven erikoisuutena on, että siinä ei esiinny särkeä, mikä johtuu todennäköisesti veden happamuudesta. Järvessä on kuitenkin lahnakanta, joka on järveen kotiutettu istutuksin. Äinäjärveen on istutettu vuosien varrella lähinnä pl-siikaa (kuva 47). Siika-istutukset ovat kirjanpitokalastuksen ja suullisen tiedon mukaan onnistuneet erittäin hyvin. Kuvassa 47 on siian yksikkösaalis yli 40 mm verkoilla v. 2011-2014. Kahtena viime vuotena saaliit ovat nousseet huomattavasti. Istutusmääriin suhteutettuna yksikkösaaliit ovat huomattavan korkeita. Siian luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Järveen on kolmena vuonna istutettu myös pieni määrä kuhan poikasia (kuva 47). Kirjanpitokalastuksen perusteella suurin saatu kuha on painanut jo yli kolme kiloa. Lisäksi suullisen tiedon mukaan saaliiksi on saatu myös pieniä kuhia, joten istutusten avulla on ilmeisesti onnistuttu luomaan luontaisesti lisääntyvä kuhakanta. Äinäjärvessä on harvahko muikkukanta, jolle on tyypillistä varsin pienet kannanvaihtelut. Järven haukikanta on kohtalainen. 84

Kuva 47. Äinäjärven siika- ja kuhaistutukset v. 1995-2014 sekä siian yksikkösaalis v. 2011-2014 solmuväliltään yli 40 mm verkoilla 18.1.1 Äinäjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Kalakantojen vahvistaminen Seurantajärjestelmä Siian luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Siikaistutuksissa on ollut vuosien varrella taukoja, joten luontaisen lisääntymisen selvittäminen on mahdollista. Tavoitteena on kerätä v. 2015-2016 Äinäjärvestä siikanäytteitä siikamuotojen, kasvun ja iän määrittämiseksi. Tietoja hyödynnetään suunniteltaessa tulevia siikaistutuksia. Mikäli siika lisääntyy tehokkaasti luontaisesti, voidaan istutuksia vähentää tai luopua kokonaan. Lisätietoa siikaistutuksista on kerrottu kappaleessa 32.1 ja siikaseurannasta kappaleessa 31.6. Järveen on kolmena vuonna istutettu pieniä määriä kuhanpoikasia. Kuha näyttää lisääntyvän nykyään luontaisesti. Kantaa voidaan tarvittaessa vahvistaa istutuksin, mikäli kirjanpitokalastuksen tulosten perusteella siihen on tarvetta (kappale 32.2). Järvellä on ollut käynnissä kirjanpitokalastus vuodesta 2011 lähtien. Kirjanpitoa on suositeltavaa jatkaa mm. istutusten tuloksellisuuden arvioimiseksi. Lisätietoa kirjanpitokalastuksen käytännön järjestelyistä sekä toimenpiteistä löytyy kappaleesta 31.1. Järvellä olevat solmuvälirajoitukset voidaan pitää voimassa, koska kirjanpitokalastuksen perusteella 40 mm verkkojen käyttö ei estä siikojen kalastusta. Rajoitusten avulla pystytään myös lisäämään istutusten tuloksellisuutta. Yhteenveto Äinäjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Kerätään siikanäytteitä v. 2015-2016 luontaisen lisääntymisen, siikamuotojen ja kasvun selvittämiseksi. Jatketaan käynnissä olevaa kirjanpitokalastusta. Istutetaan tarvittaessa kuhaa kannan vahvistamiseksi. Pidetään voimassa solmuvälirajoitukset. 85

18.2 Äiniönjoki Äiniönjoki saa alkunsa Äinäjärvestä ja laskee Päijänteeseen Vähä-Äiniönlahteen. Joen välijärvet ovat Alinen Härkäjärvi sekä Ylimmäinen ja Alimmainen Heinäjärvi. Joki on luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi välillä Alimmainen Heinäjärvi - Päijänne. Se on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Vesien omistus on suurimmaksi osaksi Iso-Äiniön osakaskunnalla. Joen alimmat osuudet kuuluvat järjestäytymättömälle Joenniemen osakaskunnalle. Äiniönjoelle on valmistunut v. 2012 kalataloudellinen kunnostussuunnitelma (Ruokolainen & Ranta 2012c). Varsinaiset kunnostukset toteutettiin suurimmaksi osaksi koneellisesti v. 2014 (kuva 48), jolloin neljälle koskialueelle tehtiin kutusoraikoita, lisättiin taimenen poikasille soveltuvia alueita sekä poistettiin joessa olevia nousuesteitä. Lisäksi kunnostuksia täydennettiin talkoovoimin. Kunnostushankkeesta vastasi Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Hanketta rahoitti kalastusalueen lisäksi Hämeen ELY-keskus kunnostusmäärärahoista ja Etelä-Päijänteen kalastusyhdistys. Kaiken kaikkiaan joessa on seitsemän koskialuetta ja lukuisia virtapaikkoja (Ruokolainen & Ranta 2009b). Kunnostuksia ei tehty koskilla, jotka ovat nykyiselläänkin taimenen poikasille soveltuvia sekä ensimmäisessä vaiheessa aivan pienimmille yläosan koskille. Äiniönjoessa on edelleen yksi nousueste v. 2014 kunnostusten jälkeenkin, joen keskivaiheilla sijaitseva voimalaitospato, joka estää kalojen vaellukset täysin. Voimalaitoksen lupa-asioita selvittelee viranomainen. Joella on myös Metsäkeskuksen toteuttamana tehty pohjapato Karsilan romahtaneen padon tilalle. Padon alapuolelle tehtiin samalla tekokoski. Padon korjaamisen yhteydessä myös yläpuolinen lietteestä lähes täyttynyt lampi ruopattiin auki. Joen perustiedot löytyvät taulukosta 38. Taulukko 38. Äiniönjoen perustietotaulukko Valuma-alue Äiniönjoen valuma-alue(14.222) Valuma-alueen pinta-ala 52,91 km 2 Koskialueet 7 kpl Nousuesteet Pellilän pato Kunnostustoimenpiteet Pääosin kunnostettu Taimenkanta Luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Istutettu v. 2006-2014 1-vuotiaita taimenia Vesialueiden omistajat Iso-Äiniön ok(16-404-876-1) Joenniemen ok (16-405-876-1) Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kuva 48. Katilankosken koneellista kunnostusta v. 2014 (kuva Hannu Salo) 86

Joen yläjuoksulla on tehty 60-luvulla runsaasti ojituksia. Näiden ojitusten seurauksena taimenkannat taantuivat voimakkaasti (suullinen tiedonanto Erkki Rantamäki). Suullisen tiedon mukaan ennen ojituksia jokeen nousi isoja taimenia Päijänteestä, vaikka joessa oli jo ennen sotia rakennettuja myllyjä. Virtaamat olivat kuitenkin niin suuria nykyiseen verrattuna, että kalat pääsivät padoista yli. Ojitusten jälkeen virtaamat laskivat ja vedenlaatu heikkeni voimakkaasti ja isojen taimenten nousu loppui. Nykyään vedenlaatu on parantunut yläosien ojien uudelleen soistumisen seurauksena. Vedenlaatu ei ole enää rajoittava tekijä taimenkannoille. Äiniöjoella on kalastusalueen toimesta suoritettu sähkökoekalastuksia kolmella koskialueella vuodesta 2006 alkaen. Lisäksi RKTL (nykyisin LUKE) on sähkökoekalastanut muutaman vuoden välein vesipuitedirektiivin seurantakalastuksia. Koekalastusten tavoitteena on ollut myös selvittää joelle tehtyjen kunnostusten vaikutuksia taimenkantaan. Kuvassa 49 näkyvät kesänvanhojen poikasten tiheydet koekalastusalueilla vuosina 2006-2014 (Ranta & Mäkinen 2014f). Koekalastusten perusteella taimen lisääntyy luontaisesti kaikilla koskialueilla, mutta tiheydet ovat olleet pääasiassa kohtalaisen heikkoja. Lisäksi vuosittainen vaihtelu on eri kohteilla ollut varsin suurta. Vuosittaisten kohteiden lisäksi Uudenmyllyn koskella on tehty v. 2009 ja 2014 sähkökoekalastuksia taimenkannan tilan toteamiseksi (Ruokolainen & Ranta 2009e ja RKTL julkaisematon 2014). Molemmilla kerroilla koskesta on tavattu taimenen poikasia. Äiniönjoen taimenet ovat alimpia koskia lukuun ottamatta paikallisia purotaimenkantoja, koska ainoastaan alimmille koskille taimenilla on mahdollisuus nousta lisääntymään Päijänteestä. Taimenkannan alkuperän selvittämiseksi v. 2013 ja 2014 sähkökalastuksen yhteydessä saaduista taimenista otettiin DNA-näytteitä. Niitä ei ole vielä analysoitu. Joen taimenkantaa on viime vuosina pyritty vahvistamaan 1-v taimenen istutuksin. Kuva 49. Kesänvanhojen (0+) taimenten tiheydet Äiniönjoella v. 2006-2014 yhdellä poistopyynnillä 87

18.2.1 Äiniönjoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite 18.2.1.1 Kunnostukset Vaeltavan taimenkannan elinkierron palauttaminen Kunnostusten vaikutusten seuranta Äiniönjoella tehtiin vuonna 2014 kalataloudellisia kunnostuksia, joita jatketaan pienimuotoisesti Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta v. 2015. Kunnostusten jälkeen Äiniönjoella on vielä yksi nousueste, luvaton voimalaitospato, joka tulee joko poistaa tai muuttaa siten, että kalojen vaellukset ovat mahdollisia. Padon poistamisen jälkeen taimenella on vapaa vaellusväylä aina joen latvoille saakka. 18.2.1.2 Seuranta ja istutukset Äiniönjoen sähkökoekalastuksia on suositeltavaa jatkaa vuosittain kalastamalla samat koealat kuin v. 2006-2014 (Katilan- ja Karsilankoski sekä 24 tien alapuolinen koski). Tuloksia hyödynnetään kunnostusten vaikutusten arvioimiseksi sekä arvioitaessa lisäkunnostustarvetta. Lisäksi tavoitteena on kalastaa joka kolmas vuosi myös muut koskialueet kunnostusten vaikutusten ja taimenkannan tilan selvittämiseksi ensimmäisen kerran v. 2015. Lisätietoa sähkökoekalastuksista löytyy kappaleesta 31.3. Kutukannan vahvuutta aletaan seurata vuosittaisilla kutupesälaskennoilla (kappale 31.5). Tuloksia hyödynnetään mm. arvioitaessa kunnostuksilla luotujen soraikoiden toimivuutta sekä kutevien taimenten kokoa. Kutupesän koon perusteella voidaan arvioida, nouseeko Päijänteestä taimenia kutemaan Äiniönjokeen. Taimenten poikasten vaelluksia on seurattu vuodesta 2011 alkaen merkitsemällä poikasia t-ankkurimerkillä. Merkintöjä voidaan jatkaa sähkökoekalastusten yhteydessä myös tulevina vuosina. Lisätietoa merkinnöistä löytyy kappaleesta 31.4. Vuoden 2015 aikana analysoidaan taimenista kerätyt DNA-näytteet taimenkannan alkuperän selvittämiseksi. Koekalastusten perusteella tällä hetkellä ei ole tarvetta taimenistutuksille. Istutuksia voidaan tosin tehdä myös suunnitelmakaudella, mikäli sähkökoekalastusten tulosten perusteella on tarpeellista. Lisätietoa taimenistutuksista on kerrottu kappaleessa 32.3. 18.2.1.3 Muut suositukset Äiniönjoen merkitys Päijänteen taimenen lisääntymisalueena voi olla tulevaisuudessa huomattava. Tämän takia joki on suositeltavaa pitää suunnitelmakaudella rauhoitettuna kalastukselta. Lisäksi taimenkanta on vielä tällä hetkellä sen verran heikko, ettei se kestäisi kovaa kalastuspainetta. Joen vedenlaatu (ph) on parantunut huomattavasti viime aikoina lähinnä suo-ojien soistumisen seurauksena. Joen yläosan suoalueita ei tulisi ojittaa uudelleen. Ojien avaaminen olisi todennäköisesti tuhoisaa taimenkannalle. Yhteenveto Äiniönjoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Jatketaan v. 2015 kalataloudellisia kunnostuksia kunnostussuunnitelman mukaisesti. Voimalaitospato tulee poistaa suunnitelmakaudella. Käsitellään v. 2014 kerätyt taimenten DNA-näytteet v. 2015. Jatketaan vuosittaisia sähkökoekalastuksia pitkäaikaiskohteilla sekä kalastetaan joka kolmas vuosi muut koskialueet. Lasketaan taimenten kutupesät vuosittain seuranta-alueilla (v. 2015-2019). Taimenistutuksille ei ole tällä hetkellä tarvetta. Istutuksia voidaan harkita sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Kielletään joessa kaikenlainen kalastus taimenkannan vahvistamiseksi. 88

19. Urajärvi-Päijänne (Vuorenmylly) (Asikkala) Reitti alkaa Urajärvestä ja laskee Päijänteeseen seuraavien välijärvien kautta: Säynätjärvi, Keskinen ja Myllyjärvi. Reitin virtavedet ja Urajärvi on käsitelty suunnitelmassa tarkemmin. Lisäksi muille järville on annettu hoitosuositukset, mutta niiden nykytilaa ei ole käsitelty laajemmin. 19.1 Urajärvi Urajärvi on 445 ha suuruinen järvi, jonka keskisyvyys on n. 6 metriä ja syvin kohta vähän yli 16 m. Urajärven vedenlaatu on hyvä. Järvi luokitellaan kokonaisfosforin perusteella karuksi järveksi. Sen vesi on myös hyvin kirkasta. Vaikka kokonaisfosforipitoisuuden ovat karulle järvelle tyypillisiä (alle 15 μg/l) pinnassa ja välivedessä, niin alusvedestä otetuissa näytteissä pitoisuudet ovat kohonneet huomattavasti varsinkin syksyisin. Syynä tähän on alusvedessä ajoittain esiintyvät happikadot, jotka aiheuttavat ravinteiden liukenemista pohjasedimentistä. Happikatojen taustalla on todennäköisesti pohjavesipurkaumat (Laitinen 1991). Urajärven vesialueita hallinnoi Urajärven kalastuskunta (osakaskunta). Urajärvessä pienin sallittu solmuväli on 50 mm. Poikkeuksena ovat muikkuverkot, joiden sallittu solmuväli on 16-25 mm. Järven perustiedot löytyvät taulukosta 39. Taulukko 39. Urajärven perustiedot Numero 14.212.1.009 Vesistö 14.212 Urajärven va Vesiala 445,979 ha Kokonaisrantaviiva 29,5165 km Keskisyvyys 6,06 m Suurin syvyys 16,63 m Vesien omistus Urajärven kalastuskunta (16-419-876-1) Urajärven kalakanta on karulle järvelle tyypillisesti ahvenvaltainen. Järvessä on tällä hetkellä vahva muikkukanta (suullinen tiedonanto Erkki Aalto), mikä on näkynyt myös siikasaaliiden laskuna. Järven siikakantoja ja kasvua on tutkittu 1990-luvun alussa useampaan kertaan (Laitinen 1991 ja Laitinen 1993). Tulosten mukaan järvessä olisi heikko luontaisesti lisääntyvä järvisiikakanta sekä viitteitä, että myös planktonsiika lisääntyisi Urajärvessä. Toisaalta vuoden 1992 siikaseurannan mukaan suurin osa näytekaloista osui siivilähampaiden lukumäärän mukaan järvisiian ja Planktonsiian väliin (Laitinen 1993). Viimeisen kerran siikojen luontaista lisääntymistä ja kasvua on selvitetty vuoden 2012 näytteistä (Ranta julkaisematon) (kuva 50). Näytteitä käsiteltiin tosin ainoastaan kahdeksan kappaletta, mutta tulosten perusteella Urajärvessä lisääntyy luontaisesti niin järvi- kuin planktonsiika. Siikamuodot määriteltiin siivilähampaiden lukumäärän perusteella. Molempia siikamuotoja on myös vuosien varrella istutettu, mutta istutuksissa on ollut taukoja (kuva 51). Luontainen lisääntyminen voitiin todeta istutustaukojen ansiosta. Osa näytekaloista oli syntynyt vuosina, jolloin järveen ei ole tehty istutuksia. Urajärven siikojen kasvu on esitetty kuvassa 50. Siikojen kasvussa ei näytä tapahtuvan hidastumista, tosin tulosten luotettavuutta heikentää näytteiden vähäinen määrä. Kasvu on ollut selvästi nopeampaa kuin 1990-luvun alussa. Siian kasvuun ja menestykseen vaikuttaa suuresti Urajärven muikkukannan vahvuus. Muikku vahvempana ravintokilpailijana heikentää siikojen kasvua ja menestystä (Laitinen 1991). 89

Kuva 50. Urajärven siikojen kasvu v. 2012 näytteissä (n=8 kpl) Vuosien varrella Urajärveen on istutettu järvitaimenta (kuva 51). Taimenistutukset ovat onnistuneet kohtalaisesti ja varsin kookkaitakin yksilöitä suullisen tiedon mukaan on saatu saaliiksi. Taimenistutukset on pyritty kohdistamaan vahvoihin muikkuvuosiin (suullinen tiedonanto Martti Iso-Kuusela). Järvessä on varsin vahva lahnakanta, joka on alun perin kotiutettu istutuksin. Lahna myös kasvaa Urajärvessä kookkaaksi. Kuva 51. Urajärven planktonsiika-, järvisiika- ja taimenistutukset v. 1995-2014 90

19.1.1 Urajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Seurantajärjestelmä Joustavat istutukset Kalastuksen määrää, saaliita sekä istutusten tuloksellisuutta seurataan kalastustiedustelun avulla v. 2017 koskien v. 2016 kalastusta. Tiedustelua varten Urajärven kalastuskunta kerää osoitetiedot luvanmyynnin yhteydessä. Tiedustelun käytännön toteutuksesta vastaa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Tuloksia hyödynnetään hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa sekä tehtäessä seuraavaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa (kappale 31.2). Urajärveen voidaan istuttaa siikoja ja taimenia suunnitelmakaudella. Jos järven muikkukanta on vahva, istutukset voidaan keskittää taimeneen ja puolestaan heikkoina siikaan. Siika lisääntyy Urajärvessä myös luontaisesti, minkä takia siikaistutuksia ei ole järkevä tehdä hyvinä muikkuvuosina. Urajärvessä taimen kasvaa varsin hyvin vahvan muikkukannan aikana ja saaliiksi on saatu kookkaitakin yksilöitä. Joten istutusten jatkaminen kalastettavan kannan ylläpitämiseksi on perusteltua. Lisätietoa taimen- ja siikaistutuksista löytyy kappaleesta 32.1 ja 32.3. Järvellä on voimassa solmuväliltään alle 50 mm käyttökielto pois lukien muikkuverkot (16-25 mm). Rajoitusten tarkoituksena on ollut kasvattaa mm. istutusten tuottoa. Urajärven siika näyttää tulosten perusteella kasvavan varsin hyvin, joten rajoitukset voidaan pitää voimassa suunnitelmakaudella. Yhteenveto Urajärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Selvitetään Urajärven kalastusta ja saaliita kalastustiedustelulla v. 2017 koskien v. 2016 kalastusta. Pidetään voimassa solmuvälirajoitukset. Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutukset suhteutetaan muikkukannan vahvuuteen. Istutetaan tarvittaessa taimenia kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. 19.2 Urajärvi-Päijänne -reitin virtavedet (Vuorenmylly) Reitin ylin koski sijaitsee Säynätjärven alapuolella Huokostenojassa ja seuraavat koskialueet Keskisen ja Myllyjärven välissä. Myös Myllyjärven luusuassa on koski ja viimeisin juuri ennen Päijännettä. Huokostenojaan valmistui v. 2013 kunnostussuunnitelma (Ruokolainen & Ranta 2013b) ja samana vuonna toteutettiin myös kalataloudelliset kunnostukset. Hanketta veti Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Kunnostukset toteutettiin talkoovoimin Urajärven kalastuskunnan ja Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. Hankkeen suunnittelusta ja työnjohdosta vastasi Hämeen kalatalouskeskus. V. 2014 kunnostettiin reitin alaosan kosket ja muutettiin Vuorenmyllyn nousuestettä kalojen vaellukset paremmin mahdollistavaksi kunnostussuunnitelman mukaisesti (Ruokolainen & Ranta 2014c). Kunnostusten ulkopuolelle jäi Myllyjärven alapuolinen koski lupa-asioiden takia. Nousuesteen poisto tehtiin koneellisesti ja muut alueet talkoovoimin. Reitin kunnostuksia on rahoittanut kalastusalueen lisäksi Hämeen ELY-keskus kunnostusmäärärahoista, Urajärven ja Kopsuon kalastuskunnat sekä Etelä-Päijänteen kalastusyhdistys. Reitin virtavesien perustiedot löytyvät taulukosta 40. 91

Taulukko 40. Vuorenmyllyn reitin koskien perustietotaulukko Valuma-alue Urajärven valuma-alue (14.212) Valuma-alueen pinta-ala 35,59 km 2 Koskialueet 6 kpl Nousuesteet Vuorenmylly, ohitettu Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu käsin yhtä koskea lukuunottamatta Taimenkanta Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin Istutukset (1995-2014) Vastakuoriutuneita v. 2014 Vesialueiden omistajat Urajärven osakaskunta (16-419-876-1) Kopsuon osakaskunta (16-408-876-1) Keltaniemen osakaskunta (16-407-876-1) Muut: Reittiä ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Huokostenojaan alettiin kotiuttaa v. 2014 taimenia istuttamalla vastakuoriutuneita poikasia. Alaosaan ei ole tehty istutuksia lukuun ottamatta v. 2007, jolloin Vuorenmyllyyn istutettiin pieni määrä 1-v taimenen poikasia. 19.2.1 Urajärvi-Päijänne -reitin virtavesien hoitosuositukset v. 2015-2019 (Vuorenmylly) Tavoite Vaeltavan taimenkannan kotiuttaminen Kunnostusten vaikutusten seuranta 19.2.1.1 Kunnostukset Reitin koskia on kunnostettu kalataloudellisesti v. 2014. Myllyjärven alapuolinen koskialue jäi kalastusalueen vetämän purokunnostushankkeen aikana kunnostamatta lupa-asioiden takia. Tavoitteena olisi saada kunnostus tehtyä v. 2015. Samalla reitin muiden koskialueiden kunnostuksia viimeistellään Eteläja Keski-Päijänteen kalastusalueen toimesta yhteistyössä reitin osakaskuntien kanssa. Lisätietoa kunnostuksista on kerrottu kappaleessa 30. 19.2.1.2 Seuranta ja istutukset Reitin ylimmälle koskialueelle Huokostenojaan on alettu kotiuttaa taimenia vastakuoriutuneilla poikasilla v. 2014. Vuodesta 2015 eteenpäin kotiutusistutuksia tehdään myös muille koskille vastakuoriutuneilla poikasilla tai istuttamalla mätiä ainakin v. 2015-2017 (kappale 32.3). Lisäksi joen alaosaan voida istuttaa tarvittaessa vuoden vanhoja rasvaeväleikattuja poikasia kannan vahvistamiseksi. Kotiutusistutusten onnistumista seurataan joka toinen vuosi tehtävin sähkökoekalastuksin ensimmäisen kerran v. 2015. Tulosten perusteella arvioidaan istutusten tarve vuoden 2017 jälkeen sekä kunnostusten tuloksellisuutta (kappale 31.3). 19.2.1.3 Muut suositukset Reitille on vasta alettu kotiuttaa taimenkanta, joten joki tulisi rauhoittaa kalastukselta suunnitelmakaudella. Reitti kuulutetaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jolloin rauhoitus koskee myös yleiskalastusoikeuksilla kalastavia. 92

Yhteenveto Vuorenmyllyn reitin hoitosuosituksista v. 2015-2019 Jatketaan kalataloudellisia kunnostuksia v. 2015 kunnostussuunnitelman mukaisesti. Sähkökoekalastetaan reitin kosket v. 2015, 2017 ja 2019. Jatketaan taimenten kotiutusistutuksia mädillä, vastakuoriutuneilla ja 1-vuotiailla poikasilla v. 2015-2017. Annetaan suositukset istutusten jatkosta sähkökoekalastusten perusteella. Kuulutetaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. 19.3 Säynätjärvi, Keskinen ja Myllyjärven hoitosuositukset Tavoite Kalastettavien kantojen ylläpitäminen Reitin muut järvet ovat Säynätjärvi, Keskinen ja Myllyjärvi. Järvien nykytilaa ei käsitellä suunnitelmassa laajemmin. Näille järville annetaan kuitenkin yhteiset hoitosuositukset. Kaikkiin kolmeen järveen voidaan istuttaa siikoja kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi (kappale 32.1). Lisäksi Säynätjärveen on istutettu vuosien varrella kuhaa ja istutukset ovat tuottaneet tulosta, joten istutuksia voidaan jatkaa tulevina vuosina (kappale 32.2). Myös Keskiseen voidaan tarvittaessa kokeilla kuhaistutuksia kalastettavan kannan luomiseksi. Yhteenveto Säynätjärven Keskisen ja Myllyjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan siikaa tarvittaessa kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi. Istutetaan tarvittaessa kuhaa Säynätjärveen ja Keskiseen. 20. Vääksynjoki (Asikkala) Vääksynjoki laskee Vesijärvestä Päijänteeseen. Sen vesien omistus on esitetty taulukossa 41. Joen vedenlaatua ajoittain heikentävät yläpuolisen Vesijärven leväkukinnot ym. Joessa on Vesijärven vedenkorkeutta säännöstelevä pato, joka on totaalinen nousueste kaloille. Vääksynjoen kosket on kunnostettu ensimmäisen kerran vuonna 2001 Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. Kunnostuksia on täydennetty v. 2013 lisäämällä kutusoraikoita sekä taimenen poikasille soveltuvia alueita (kuva 50) (Ruokolainen & Ranta 2013c). Kunnostushankkeesta vastasi Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalue. Hanketta rahoitti kalastusalueen lisäksi Hämeen ELY-keskus kunnostusmäärärahoista sekä Asikkalan kirkonkylän ja Anianpellon osakaskunnat. Taulukko 41. Vääksynjoen perustiedot Valuma-alue Vesijärven valuma-alue (14.24) Valuma-alueen pinta-ala 513, 72 km 2 Koskialueet n 200 m Nousuesteet Säännöstelypato Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu v. 2001 ja täydennetty 2013 Taimenkanta Heikko luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Vesialueiden omistajat Anianpellon ok (16-401-876-1) Aikkalan kk: n ok (16-402-876-1) LAHDEN KAUPUNKI,(16-401-9-4) Liikennevirasto (16-401-6-745) Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi virtavedeksi 93

Vääksynjoen taimenkantaa on seurattu muutaman vuoden välein RKTL:n suorittamin sähkökoekalastuksin, viimeisin v. 2014 (julkaisematon RKTL). Koekalastusten perusteella joessa tapahtuu vähäistä luontaista lisääntymistä. Joessa tavataan säännöllisesti kutuaikana lisääntyviä taimenia, mutta poikastiheydet ovat olleet koekalastuksissa erittäin heikkoja. Kantaa on pyritty vahvistamaan istuttamalla jokeen lähinnä 1- vuotiaita taimenia sekä ensimmäisen kerran v. 2014 vastakuoriutuneita poikasia. Syksyn 2014sähkökoekalastuksissa kesänvanhoja poikasia ei kuitenkaan saatu saaliiksi. Joen taimenkannan vahvistumisen yhtenä ongelmana ovat juoksutuksen varsin suuret vaihtelut. Varsinkin kuivina vuosina juoksutus on ollut todella vähäistä. Lisäksi joessa oli ennen vuoden 2013 kunnostuksia todella vähän suojapaikkoja taimenen poikasille. Lisäksi varsin kova saalistuspaine mm. muiden kalojen ja koskeloiden takia on heikentänyt poikasten selviytymistä. Kunnostusten vaikutusten pitäisi näkyä muutaman vuoden kuluttua poikastiheyksien kasvuna. Joen alaosalla on lapsille tarkoitettu onkipaikka, jossa onkiminen on sallittu ELY-keskuksen poikkeusluvalla. Muuten joki on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Myös siika nousee Vääksynjokeen. Siikamuodoista ei ole tietoa. Säännöstelypadon yhteyteen on asennettu v. 2014 ankeriasarkku, jonka avulla kerätään talteen kutuvaellukselle Vesijärvestä lähteneet ankeriaat. Ankeriaat on sen jälkeen siirretty ohi Kymijoen voimalaitosten turbiinien, jolloin niiden kutuvaellus Sargassomerelle on ollut mahdollista. Hanketta on vetänyt Vesijärven kalastusalue. Kuva 50. Kunnostettua Vääksynjokea ja Vääksynjoen koneellista kunnostusta v. 2013 20.1 Vääksynjoen hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Luontaisen taimenkannan vahvistaminen Seurannan kehittäminen 20.1.1 Kunnostukset Vääksynjoella on tehty kunnostuksia jo kahteen kertaan, joten varsinaisille kunnostuksille ei ole tarvetta tällä hetkellä. Pienimuotoisia soraikoiden täydennyskunnostuksia voidaan tarvittaessa tehdä, mikäli tulvat ovat huuhtoneet soraikoita pois. 20.1.2 Seuranta ja istutukset Vääksynjoella tapahtuu vähäisessä määrin luontaista lisääntymistä. Taimenkantaa voidaan vahvistaa tukiistutuksin. Istutukset on parasta tehdä mäti-istutuksina sekä pienpoikasilla (kappale 32.3). Taimenkannan muutoksia ja istutusten onnistumista on hyvä seurata joka toinen vuosi tehtävällä sähkökoekalastuksella (kappale 31.3). Vääksynjokea seurataan kolmen vuoden välein vesipuitedirektiivin seurannan toimesta, seuraavan kerran 2017. Vuosina 2015 ja 2019 seurannasta vastaa kalastusalue ja osakaskunnat. Tuloksia 94

hyödynnetään suunniteltaessa tarvittavia istutuksia. Kutukannan ja kunnostettujen soraikoiden toimivuuden selvittämiseksi lasketaan Vääksynjoen kutupesät vuosittain v. 2015 alkaen (kappale 31.5). Tulosten perusteella arvioidaan mm. soraikoiden kunnostustarve. 20.1.3 Muut suositukset Vääksynjoen taimenkanta on edelleen erittäin heikko, joten joki tulee pitää rauhoitettuna kaikelta kalastukselta suunnitelmakaudella lukuun ottamatta lasten onkipaikkaa joen alaosassa. Ankeriaiden pyyntiä voidaan jatkaa tulevina vuosina ankeriasarkulla Vääksynjoen padon yhteydessä. Ankeriaiden siirto ohi Kymijoen voimalaitospatojen tukee valtakunnallista ankeriaanhoitosuunnitelmaa. Yhteenveto Vääksynjoen hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan jokeen tarvittaessa taimenia kannan vahvistamiseksi. Tarkennetaan istutussuosituksia sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Sähkökoekalastetaan joki v. 2015, 2017 ja 2019. Lasketaan joen kutupesät vuosittain. Pidetään joki rauhoitettuna kaikelta kalastukselta lukuun ottamatta joen alaosan lasten onkipaikkaa. Jatketaan Vesijärvestä vaeltavien ankeriaiden pyyntiä ankeriasarkulla ja siirretään ne ohi Kymijoen voimalaitospatojen. 21. Kalkkistenkoski (Asikkala) Kalkkistenkoski on Päijänteen luusuakoski ja sen vedenlaatu on erinomainen. Yläpuolisen Päijänteen pintaa on laskettu ensimmäisen kerran jo 1800-luvun alkupuolella perkaamalla niska-aluetta. Tällöin koskesta hävisi pudotuskorkeutta 1,2 m. Lisäksi alapuolisen Ruotsalaisen pintaa on nostettu 1950-luvulla puoli metriä (Hautala 2013). Näiden toimenpiteiden takia suurin osa Kalkkistenkosken pudotuskorkeudesta on hävinnyt. Koko koskea on perattu voimakkaasti uittoja varten. Vedenkorkeus vaihtelee voimakkaasti säännöstelystä johtuen. Kalkkistenkosken kalastusoikeus on ollut Kalkkisten kalastusklubilla vuodesta 1886 lähtien. Taimenten luontaisen lisääntymisen parantamiseksi koskelle on valmistunut v. 2013 kunnostussuunnitelma (Hautala 2013). Kosken kalastuksessa on viime vuosina vapautettu rasvaevälliset luonnontaimenet. Todennäköisesti Kalkkistenkoskessa on kutenut sekä Päijänteestä kudulle laskeutunut että Ruotsalaisesta noussut taimenkanta. Nykyisinkin koskessa tapahtuu jonkin verran taimenen luontaista lisääntymistä. Heikkoihin poikastiheyksiin on syynä taimenten pienimmille poikasille soveltuvien alueiden vähäinen määrä sekä kutevien kalojen vähäisyys (Valkeajärvi ym. 2010). Isommille ikäluokille sen sijaan on alueita kohtalaisesti. Kosken taimenkantaa on tuettu vuosittain istutuksin. Istutuksia on tehty mädillä sekä 1-4 -vuotiailla taimenilla. Mäti-istutusten tuotto on jäänyt heikoksi. Syynä tähän on kuoriutuville poikasille soveltuvien alueiden vähäisyys. Sen sijaan 1-2 -vuotiaiden istutukset ovat näkyneet selvästi saaliissa (Valkeajärvi ym. 2010). Kalkkistenkosken kutupesiä on laskettu joinakin vuosina. Pääasiassa pesät ovat olleet pieniä, paikallisten taimenten tekemiä, mutta joukossa on ollut lisäksi joitakin isompia, mahdollisesti järvivaeltaneiden tekemiä. Pesiä on joka tapauksessa löydetty varsin vähän. Kosken perustiedot on kirjattu taulukkoon 42. 95

Taulukko 42. Kalkkistenkosken perustietotaulukko Valuma-alue Suur-Päijänteen a (14.2) Valuma-alueen pinta-ala 5473,69 km 2 Koskialueet Nousuesteet Ei ole Kunnostustoimenpiteet Kunnostussuunnitelma valmistunut v. 2014 Taimenkanta Luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Istutukset (1995-2014) Istutettu vuosittain eri-ikäisi taimenia Vesialueiden omistajat Särkijärven ok (16-418-876-1) Kalkkisten koskialue (16-406-876-2) Pulkkilan koskialue (16-413-876-2) Muut: Luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Kalastus vuokrattu Kalkkisten kalastusklubille 21.1 Kalkkistenkosken hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Vaeltavan taimenkannan vahvistaminen Villien taimenten suojelu 21.1.1 Kunnostukset Kalkkistenkoskelle on valmistunut kunnostussuunnitelma v. 2013. Vedenpinnankorkeuksien suuri vaihtelu sekä muut kunnostuksiin asetetut reunaehdot (mm. säännöstely ja veneväylät) rajoittavat tulevien kunnostusten merkitystä taimenen poikastuotantoalueena. Lisäksi kunnostussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet poikkeavat muista kunnostuksista, koska syvään koskeen tarvitaan kiviainesta suuria määriä (Hautala 2013). Kalataloudelliset kunnostukset tulisi kuitenkin reunaehdoista huolimatta toteuttaa mahdollisimman nopeasti, koska Kalkkistenkoski on merkittävin taimenen lisääntymisalue Päijänteen ympärillä, jonne on avoin vaellusväylä. Lisätietoa kunnostuksista löytyy kappaleesta 30. 21.1.2 Seuranta ja istutukset Kalkkistenkosken taimenkantaa voidaan vahvistaa istutuksilla tulevina vuosina. Istutukset kannattaa tehdä joko 1- tai 2-vuotiailla poikasilla. Mäti-istutuksilla tuskin saavutetaan kovin suuria tuloksia poikasalueiden vähäisyyden takia. Taimenkantaa olisi hyvä seurata vähintään muutaman vuoden välein sähkökoekalastusten avulla kalastamalla samat koealat kuin v. 2008-2010 kalastuksissa (Valkeajärvi 2010). Tällöin tulosten vertailtavuus olisi mahdollisimman hyvä. Lisätietoa taimenistutuksista ja sähkökoekalastuksista on kappaleissa 32.3 ja 31.3. Myös kutupesien määrää ja kokoa olisi hyvä seurata kutukannan ja kutevien kalojen koon selvittämiseksi (kappale 31.5). 21.1.3 Muut suositukset Kalkkistenkosken kalastus tulee järjestää myös tulevaisuudessa villien taimenten ehdoilla. Rasvaevälliset, luonnossa syntyneet taimenet tulee vapauttaa pyynnin yhteydessä. Yhteenveto Kalkkistenkosken hoitosuosituksista v. 2015-2019 Kunnostetaan koski kalataloudellisesti kunnostussuunnitelman mukaisesti. Istutetaan tarvittaessa taimenia kannan tukemiseksi. Seurataan taimenkantaa sähkökoekalastuksilla ja kutupesälaskennoilla. Rauhoitetaan rasvaevällinen taimen kalastuksessa. 96

22. Suojärvi (Sysmä) Suojärvi on n. 130 ha kokoinen, rehevä järvi. Järven vesien omistus on Suurenkylän osakaskunnalla. Suojärven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1995 lähtien. Vedenlaatu on parantunut seurantajakson alun tilanteesta, mihin on varmasti vaikuttanut valumien mukana tulevien ravinteiden vähentyminen sekä todennäköisesti myös hoitokalastus, jota järvellä on tehty v:sta 1994 lähtien, lukuun ottamatta vuotta 1995. Poistetun kalan määrä hehtaaria kohti on ollut varsin huomattava, keskimäärin 45 kg/v. Kuvassa 51 näkyvät Suojärven pintaveden elokuiset fosforipitoisuudet vuosina 1995-2012. Vaikka vuosittaista vaihtelua on ollut runsaasti, rehevyyttä kuvaavan fosforin määrä on vähentynyt 1990-luvun tilanteesta selvästi. Järvi on 2000-luvulla vaihdellut rehevän ja lievästi rehevän välillä. Suojärven syvännealueet ovat menneet säännöllisesti hapettomiksi kerrostuneisuuskausina, mikä on näkynyt ns. sisäisenä kiertona. Tällöin sedimentistä on vapautunut ravinteita. Tällä voi olla järven tilan kannalta todella suuri merkitys. Ongelman vähentämiseksi Suojärvelle on asetettu hapetin jo vuonna 1995 ja hapetus jatkuu edelleen. Hapettimen asentamisen jälkeen talvikerrostuneisuuden aikana hapettomuus alusvedessä on vähentynyt huomattavasti. Sen sijaan kesäkerrostuneisuuden aikaisessa alusveden happitilanteessa ei ole tapahtunut muutoksia. Järven perustiedot on esitetty taulukossa 43. Suojärvellä on solmuväliltään alle 50 mm verkkojen käyttö kielletty. Taulukko 43 Suojärven perustiedot Numero 14.221.1.281 Vesistö 14.221 Päijänteen la Vesiala 131,041 ha Kokonaisrantaviiva 9,954 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Suurenkylän osakaskunta Kuva 51. Suojärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet elokuussa vuosina 1995-2012. Suojärven kalaston rakennetta on selvitetty v. 2012 koeverkkokalastuksella (Ruokolainen ym. 2012a). Tulosten perusteella Suojärvi oli särkikalavaltainen paino-osuudella mitattuna. Sen sijaan kappalemääräisesti ahven oli suurin laji (kuva 52). Vaikka Suojärven fosforipitoisuudet ovat ajoittain lievästi rehevällä tasolla, niin kalaston rakenne viittaa selkeästi rehevyyteen. Lisäksi kokonaissaalis oli suuri verrattuna muihin saman rehevyystason järviin. Esim. Sysmän Auhjärvessä, joka on suurin piirtein 97

rehevyystasoltaan samanlainen, yksikkösaalis oli vuoden 2012 koekalastuksessa huomattavasti alhaisempi (Ruokolainen ym. 2012b). Kuva 52. Suojärven koeverkkokalastuksen yksikkösaaliit. 2012. Suojärveen on istutettu kuhaa viime vuosina suositeltua istutustaukoa luukuun ottamatta (2011-2012). Istutustauon tarkoituksena on selvittää kuhan luontaista lisääntymistä (kuva 53). Vaikka v. 2012 koekalastuksessa ei kuhaa saatu saaliiksi, kuha lisääntyy Suojärvessä luontaisesti. Kesänvanhoja kuhan poikasia on saatu hoitokalastusten yhteydessä istutustaukovuosina (suullinen tiedonanto Tuomas Jutila). Vaikka kuha lisääntyy luontaisesti, ei se ole koekalastuksen perusteella kovin voimakasta. Järvestä saadaan (suullinen tiedonanto Esko Rantanen) kohtalaisia kuhasaaliita. Kuva 53. Suojärven planktonsiika ja kuhaistutukset v. 1990-2014 Siikaa Suojärveen on istutettu lähes vuosittain (kuva 53). Siian kasvun selvittämiseksi Suurenkylän osakaskunta on kerännyt suomunäytteitä. Tulosten perusteella siika kasvaa Suojärvessä varsin hyvin (kuva 54). Näytteitä tosin oli vain 13, mikä jonkin heikentää tulosten luotettavuutta. Järven siikamuotoja ei ole selvitetty, mutta oletettavasti siika ei lisäänny Suojärvessä luontaisesti. 98

Kuva 54. Suojärven siikojen kasvu v. 2013 näytteissä (n=13) 22.1 Suojärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Vedenlaadun parantaminen Seurantajärjestelmä Kalakantojen vahvistaminen Suojärvellä olisi suositeltavaa pitää taukoa hoitokalastuksista v. 2015 ja 2016 ja seurata kalakannassa tapahtuvia muutoksia. Tauon vaikutusta kalakantaan selvitetään koeverkkokalastuksen avulla v. 2017 (kappale 31.8). Hoitokalastuksista ja rehevyystason laskusta huolimatta koeverkkokalastuksen yksikkösaalis oli Suojärvessä korkea v. 2012. Yhtenä syynä hoitokalastusten tehottomuuteen on voinut olla järvessä todennäköisesti runsaana esiintyvät sulkasääsken toukat. Sulkasääsken toukat ovat selkärangattomia petoja, jotka käyttävät ravinnoksi eläinplanktonia. Runsaana esiintymänä toukat säätelevät tehokkaasti eläinplanktonin määrää. Tällöin eläinplanktonin kasviplanktoniin kohdistama laidunnus vähenee, mikä puolestaan voi lisätä mm. leväkukintoja. Sulkasääsken vaikutus on yleensä voimakkainta järvissä, joissa alusvedessä on hapettomuutta. Hapettomuutta sietävät toukat pääsevät alusveteen pakoon niitä ravinnoksi käyttäviä kaloja. Sulkasääsken toukkien vaikutus järven tilaan on kiinni siitä, kuinka suuria ovat hapettomat alueet järvessä (syvänteiden laajuus). Kun tällaisesta järvestä poistetaan runsaasti sulkasääsken toukkia ravintonaan käyttäviä kaloja, toukkien määrä lisääntyy huomattavasti ja järven tila heikkenee (mm. leväkukinnot lisääntyvät). Sulkasääsken toukkien merkitystä ja niiden runsautta olisikin hyvä selvittää oikeiden hoitotoimenpiteiden määrittelemiseksi. Koeverkkokalastuksen ja sulkasääskitutkimuksen tulosten perusteella annetaan tarkemmat suositukset hoitokalastusten jatkolle. Runsaat petokalakannat ovat Suojärven tilan kannalta erittäin tärkeitä. Petokalat pitävät tehokkaasti kurissa särki- ja ahvenkantoja. Suojärvellä kuhakantaa on suositeltavaa tukea istutuksin (kappale 32.2). Kuha lisääntyy Suojärvessä myös luontaisesti, mutta ilmeisesti ei kovin voimakkaasti. Luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi samoin kuin istutusten tuloksellisuuden lisäämiseksi, on tarpeen pitää voimassa solmuväliltään alle 50 mm verkkojen käyttökielto. Suojärven siika kasvaa selvityksen perusteella hyvin ja on siten kalastettavissa 50 mm verkoilla, joten solmuvälirajoitus ei estä siian kalastusta. Kalastettavan kannan ylläpitämiseksi järveen voidaan istuttaa siikoja suunnitelmakaudella (kappale 32.1). 99

Järven tilan parantamiseksi olisi Suojärvellä kiinnitettävä huomiota valuma-alueelta tulevien ravinteiden määrään. Ellei ravinteiden määrää saada vähennetyksi, järven vedenlaatuun ei voida juurikaan vaikuttaa. Ratkaisuna olisivat laskeutusaltaat, kosteikot ja suojavyöhykkeet. Yhteenveto Suojärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Pidetään taukoa hoitokalastuksista v. 2015-2016. Uusitaan koeverkkokalastus v 2017. Sulkasääskitutkimus Istutetaan siika kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutetaan kuhaa petokalakannan vahvistamiseksi. Kielletään solmuväliltään alle 50 mm verkkojen käyttö. Valuma-alue kunnostukset 23. Auhjärvi-Lintulanoja (Lintulanojan valuma-alue) (Sysmä) 23.1 Auhjärvi Auhjärvi on n. 223 ha suuruinen, kohtalaisen matala järvi, josta kuitenkin löytyy vettä parhaimmillaan n. 15 m. Auhjärvellä on vesialueita Nikkaroisten, Linnan, Virtaan ja Rapalan osakaskunnilla sekä pieni osa vesialueista on järjestäytymättömiä (taulukko 44). Vedenlaatutietojen perusteella järvi on lievästi rehevä. Vesipatsaan syvemmissä osissa hapen määrä on joinakin vuosina erittäin alhainen. Hapen puute näkyy fosforin vapautumisena sedimentistä vesipatsaaseen (sisäinen kuormitus). Järvellä on 2000-luvun alkupuolella tehty myös hoitokalastusta sekä nuotalla että paunetilla pyytäen. Taulukko 44. Auhjärven perustietotaulukko Numero 14.229.1.001 Vesistö 14.229 Lintulanjoen va Vesiala 223,602 ha Kokonaisrantaviiva 20,937 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Nikkaroisten ok (781-408-876-1) Linnan ok (781-422-876-2) Virtaan ok (781-422-876-1) Rapalan ok (781-413-876-1) 781-414-876-2 (järjestäytymätön) 781-414-876-16 (järjestäytymätön) 781-414-876-13 (järjestäytymätön) Auhjärven kalaston rakennetta on selvitetty v. 2012 koeverkkokalastuksella (Ruokolainen ym. 2012b). Tulosten perusteella petokalojen osuus painosaaliista oli melko alhainen, noin 25 %. Nordicverkkokoekalastusten perusteella saadaan tosin säännöllisesti liian pieniä arvioita haukikannan tiheydestä. Osakaskuntien edustajien mukaan haukikanta on Auhjärvessä vahva. 100

Rehevöitymistä kuvaavien pienikokoisten 5-10 cm särkikalojen osuus koekalastussaaliissa oli korkeahko (kuva 56). Kalaston rakenne kielii rehevyydestä ja lievästä häiriöstä järven tilassa. Auhjärveen on istutettu kuhaa useana vuonna (kuva 55). Kuhan luontaisesta lisääntymisestä ei ole varmaa tietoa. Myöskään koeverkkokalastuksen perusteella luontaista lisääntymistä ei voitu varmistaa, koska saaliiksi ei saatu yhtään kuhaa. Ennen koekalastusta Auhjärvellä pidettiin vuosina 2010-2012 kuhan istutustauko, jotta lisääntymisen selvittäminen oli mahdollista. Verkkokalastajat saavat kuitenkin kuhaa saaliiksi säännöllisesti, joten ainakin jonkin verran istutukset ovat tuottaneet tulosta. Missään tapauksessa kuhakanta ei ole kuitenkaan kovin vahva. Siikaa järveen on istutettu säännöllisesti ja osakaskuntien edustajien mukaan niitä myös saadaan saaliiksi kohtalaisesti (kuva 55). Kuva 55. Auhjärven planktonsiika ja kuhaistutukset v. 1991 2014 Kuva 56. Auhjärven koeverkkokalastuksen tulokset v. 2012 (yksikkösaaliit) 101

23.1.1 Auhjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite Seurantajärjestelmä Joustavat istutukset Auhjärven tilaa on yritetty parantaa myös hoitokalastusten avulla, jolla ei kuitenkaan yleensä päästä käsiksi ongelmallisiin pieniin särkikalaikäluokkiin. Lisäksi niillä ei yleensä saavuteta pysyviä vaikutuksia, ellei ole onnistuttu vähentämään ulkoista kuormitusta. Monessa tapauksessa hoitokalastuksella järven tila on saatu parantumisen sijaan heikentymään. Siksi sitä ei voida varauksetta suositella Auhjärven hoitokeinoksi. Mikäli hoitokalastuksia suunnitellaan, Auhjärvellä tulisi selvittää sulkasääsken toukkien esiintyminen ja runsaus. Sulkasääsken toukat ovat selkärangattomia petoja, jotka käyttävät ravinnoksi eläinplanktonia. Runsaana esiintymänä toukat säätelevät tehokkaasti eläinplanktonin määrää. Tällöin eläinplanktonin kasviplanktoniin kohdistama laidunnus vähenee, mikä puolestaan voi lisätä mm. leväkukintoja. Yhtenä hoitokeinona Auhjärvellä olisivat petokalaistutukset. Auhjärven tapauksessa suositeltavin laji on kuha. Sitä suositellaan istutettavaksi vuosittain, koska luontainen lisääntyminen ei ainakaan koeverkkokalastuksen perusteella ole kovinkaan runsasta. Lisätietoa kuhaistutuksista löytyy kappaleesta 32.2. Kuhista tulisi kerätä suomunäytteitä kasvun määrittämiseksi ja luontaisen lisääntymisen selvittämiseksi v. 2016-2017 (kappale 31.6). Istutustaukojen ansiosta voidaan selvittää luontaisen lisääntymisen voimakkuus. Kasvutietoa hyödynnetään mahdollisia solmuvälirajoituksia päätettäessä. Petokalojen kantojen vahvistamiseksi järvelle on syytä harkita myös verkkojen solmuvälirajoituksia. Tämä tietenkin hankaloittaa siian pyyntiä, sillä parhaat siian pyyntiin soveltuvat solmuvälit (35-50 mm) pyytävät kuhat pois turhan nuorina. Siian kasvusta järvessä ei ole luotettavaa tietoa. Siksi siioista tulisi koota suomunäytteitä takautuvan kasvun määrittämiseksi v. 2016-2017 (kappale 31.6). Näytteiden hankinnasta vastaisivat osakaskunnat ja käsittelystä kalastusalue. Mikäli siika kasvaa riittävän kookkaaksi, että sen pyynti onnistuu harvoilla verkoilla, ei solmuvälirajoituksille ole estettä. Jos kasvu on puolestaan hidasta, ei siikoja pystytä kalastamaan harvoilla verkoilla ja istutusten tuotto tulisi jäämään heikoksi. Tulosten perusteella tehdään päätös, minkä lajin ehdoilla säädellään järven kalastusta. Joka tapauksessa petokalakannan vahvistuminen olisi järven tilan kannalta erittäin tärkeää, siksi solmuvälirajoitukset ovat suositeltavia. Siikaa voidaan Auhjärveen edelleen istuttaa kalastettavan kannan ylläpitämiskesi (kappale 32.1). Auhjärvi on lievästi rehevä ja sisäinen kuormitus palauttaa ravinteita järven pohjasta levien käyttöön. Tätä kehitystä edesauttaa suuri pienikokoisten särkikalojen määrä. Vaikka järvellä onkin havaittavissa sisäistä kuormitusta, ulkoisen kuormituksen vähentäminen on todennäköisesti tehokkain keino järven tilan parantamiseksi. Yhteenveto Auhjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Selvitetään siikojen ja kuhien kasvu v. 2016-2017. Tehdään päätös mahdollisista solmuvälirajoituksista siika- ja kuhaselvityksen jälkeen. Istutetaan kuhia petokalakannan vahvistamiseksi. Mikäli hoitokalastuksia harkitaan, tehdään ennen sitä sulkasääskitutkimus. 102

23.2 Lintulanoja Lintulanoja saa alkunsa Auhjärvestä ja laskee vetensä Majutveteen. Lintulanoja on pieni purokohde, jossa on varsinaisesti yksi koskialue puron alaosassa. Koskessa on myös vanha myllypato n. 150 metriä Majutvedestä ylöspäin. Kaiken kaikkiaan purolla on mittaa hiukan alle kaksi kilometriä. Pudotuskorkeutta on n. 6 metriä ja suurin osa siitä ihan puron alaosissa. Yläosa on sen sijaan varsin tasaista ja se on aikoinaan perattu voimakkaasti Auhjärven pinnan laskemiseksi. Puron kunnostamiseksi paremmin taimenen lisääntymiseen soveltuvaksi, sille tehtiin Konneveden kalantutkimus ry:n toimesta kunnostussuunnitelma v. 2011 (Kotakorpi 2011). Puro kunnostettiin samana vuonna talkoovoimin. Samalla poistettiin nousueste nostamalla vedenpintaa myllypadon alapuolella. Vedenpinta on kuitenkin kunnostusten jälkeen laskenut uudelleen padon alla, eikä siitä nykyisellään kalat pääse vaeltamaan ylöspäin (kuva 57). Lintulanojan perustiedot on esitetty taulukossa 45. Taulukko 45. Lintulanojan perustiedot. Valuma-alue Lintulanojan va (14.229) Valuma-alueen pinta-ala 42,18 km 2 Koskialueet yksi Nousuesteet Myllypato Kunnostustoimenpiteet Kunnostettu osittain käsin v. 2011 Taimenkanta Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v.2012 Istutukset (1995-2014) Taimen vastakuoriutunut (2012) Taimen mäti (2013-2014) Vesialueiden omistajat 781-414-3-175, Myllypalstat (781-422-878-1, 781-414-878-6) Muut: Ei ole luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi Lintulanojaan on kotiutettu taimenia v. 2012 alkaen istuttamalla mätiä ja vastakuoriutuneita poikasia. Lintulanoja sähkökoekalastettiin v. 2011 istutusten tuloksellisuuden toteamiseksi (Syrjänen, julkaisematon). Sen perusteella istutus oli onnistunut hyvin. Vuoden 2011 jälkeen ei ole tehty koekalastuksia. Kuva 57. Lintulanojan nousueste 103

23.2.1 Lintulanojan hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite: 23.2.1.1 Kunnostukset Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta Nousuesteen poistaminen Lintulanojan nousueste tulisi muokata niin, että kalat pystyisivät nousemaan siitä ylöspäin. Nousuesteen poisto /muokkaaminen tehdään Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue toimesta v. 2015 tai 2016 lupaasioiden ratkettua. Samalla voidaan tehdä pienimuotoisia lisäkunnostuksia alaosan koskialueelle (kappale 30). 23.2.1.2 Seuranta ja istutukset Lintulanojaan on kotiutettu taimenia mädillä ja vastakuoriutuneilla poikasilla vuodesta 2012 lähtien. Istutuksia jatketaan ainakin v. 2015-2016 (kappale 32.3). Taimenkannan kehittymistä seurataan joka toinen vuosi tehtävällä sähkökoekalastuksella v:sta 2015 alkaen (kappale 31.3). Sähkökoekalastusten tulosten perusteella annetaan suositukset istutusten jatkosta. 23.2.1.3 Muut suositukset Lintulanoja olisi suositeltavaa kuuluttaa lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi ja kieltää kaikenlainen kalastus siinä suunnitelmakaudella. Kantaa on vasta alettu kotiuttaa puroon, eikä se kestä tällä hetkellä kalastusta. Yhteenveto Lintulanojan hoitosuosituksista vuosille 2015-2019 Poistetaan myllypadon nousueste v. 2015. Sähkökoekalastetaan Lintulanoja v. 2015 ja 2017 ja 2019. Istutetaan v. 2015 ja 2016 taimenen mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia. Päätetään istutusten jatkosta sähkökoekalastusten tulosten perusteella. Kuulutetaan puro lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. 24. Ylä-Vehkajärvi (Sysmä) Ylä-Vehkajärvi on n 111 ha suuruinen, kokonaisfosforin perusteella rehevä järvi. Järven syvin kohta on yli 10 m ja syvänteissä esiintyy ajoittain hapettomuutta. Ylä-Vehkajärven vesialueet kuuluvat Suurenkylän osakaskunnalle (taulukko 46). Taulukko 46. Ylä-Vehkajärven perustietotaulukko Numero 14.221.1.285 Vesistö 14.221 Päijänteen la Vesiala 111,774 ha Kokonaisrantaviiva 7,866 km Suurin syvyys Vesien omistus Suurenkylän osakaskunta (781-876-1-0) Ylä-Vehkajärven kalasto on särkikalavaltainen. Istutukset ovat tehty pääasiassa hauella. Vuosina 2008-2010 on istutettu myös pienet määrät kuhan poikasia. Istutusten onnistumisesta ei ole tietoa. 104

24.1 Ylä-Vehkajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite: kuhakannan luominen vedenlaadun parantaminen Ylä-Vehkajärveen on alettu istuttaa kuhan poikasia. Kuhaistutuksia voidaan suunnitelmakaudella jatkaa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi, mikäli aikaisemmat istutukset ovat tuottaneet tulosta (kappale 32.2). Muutenkin vahvat petokalakannat ovat Ylä-Vehkajärven tilan kannalta tärkeitä särkikalojen harventamiseksi, joten haukienkin istutuksille voi olla tulevaisuudessa tarvetta, mikäli haukikanta heikkenee (kappale 32.4). Osakaskunnan ja kalastusalueen on myös hyvä kiinnittää huomiota valumaalueeseen. Järven tilaan voitaisiin parhaiten vaikuttaa, jos voitaisiin vähentää järveen tulevien ravinteiden määrää. Erilaiset laskeutusaltaat sekä kosteikot olisivat suositeltava toimenpide. Yhteenveto Ylä-Vehkajärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa kuhia petokalakannan vahvistamiseksi. Istutetaan tarvittaessa haukea petokalakannan vahvistamiseksi. 25. Ala-Vehkajärvi Ala-Vehkajärvi on n. 76 ha suuruinen, rehevä järvi. Järven syvin kohta on yli 10 m ja syvänteissä esiintyy ajoittain hapettomuutta. Ala-Vehkajärven vesien omistus on jakautunut kuuteen osaan (taulukko 47). Taulukko 47. Ala-Vehkajärven perustietotaulukko Numero 14.221.1.295 Vesistö 14.221 Päijänteen la Vesiala 76,343 ha Kokonaisrantaviiva 9,782 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Skinnarilan ok (781-415-876-5) Otamon ok (781-411-876-1) 781-415-876-2 (järjestäytymätön) 781-415-1-566 (yks.) 781-415-1-413 (yks.) 781-415-1-526 (yks) Järven kalasto on särkikalavaltainen, mutta myös haukea esiintyy runsaasti. Järveen on aikoinaan istutettu myös lahnoja, mutta nykyisestä kannasta ei tietoa. Viime vuosina Ala-Vehkajärveen on istutettu kuhan poikasia. Kuhaistutukset ovat tuottaneet kohtalaisen hyvän tuloksen (suullinen tiedonanto Kalevi Perttula). Kuhan luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. 25.1 Ala-Vehkajärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite: Kuhan kotiuttaminen Vedenlaadun parantaminen 105

Ala-Vehkajärveen pätevät hyvin samanlaiset suositukset kuin Ylä-Vehkajärveen. Ala-Vehkajärveen on alettu istuttaa kuhan poikasia. Istutuksia voidaan jatkaa myös tulevina vuosina kalastettavan kannan ylläpitämiseksi ja järven petokalakantojen vahvistamiseksi (kappale 32.2). Vahvoilla petokalakannoilla on merkittävä vaikutus järven tilaan runsaana esiintyvien särkikalojen harventamisessa. Osakaskunnan ja kalastusalueen on myös hyvä kiinnittää huomiota valuma-alueeseen. Järven tilaan voitaisiin parhaiten vaikuttaa, jos voitaisiin vähentää järveen tulevien ravinteiden määrää. Erilaiset laskeutusaltaat sekä kosteikot olisivat suositeltava toimenpide. Yhteenveto Ala-Vehkajärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa kuhia petokalakannan vahvistamiseksi. 26. Säynätjärvi ja Mynnilänalanen-Kirkjärvi (Sysmä) 26.1 Säynätjärvi Säynätjärvi on n. 120 ha suuruinen järvi. Se on kokonaisfosforin perusteella rehevä tai lievästi rehevä järvi. Sitä hallinnoi Joutsjärven osakaskunta (taulukko 48). Taulukko 48. Säynätjärven perustiedot Numero 14.228.1.006 Vesistö 14.228 Pianakkaojan va Vesiala 118,591 ha Kokonaisrantaviiva 9,997 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Joutsjärven (781-401-876-1) Säynätjärven kalasto on särkikalavaltainen. Järveen on istutettu 2000-luvulla planktonsiikoja, mutta istutukset eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin (suullinen tiedonanto). Siikamuodoista ja luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. 26.2 Mynnilänalanen-Kirkjärvi Järvet käsitellään yhtenä kokonaisuutena, koska ne erottaa toisistaan ainoastaan lyhyt kapea salmi ja järvien vedenpinta on samassa tasossa. Järvien yhteenlaskettu pinta-ala on n. 142 ha. Järvet ovat lievästi reheviä kokonaisfosforin perusteella ja niissä esiintyy kerrostuneisuuskausina hapettomuutta alusvedessä, mikä näkyy kohonneina fosforipitoisuuksia (sisäinen kierto). Vedelle on ominaista lievästi humuksinen väri. Järvien vesien omistus on jakautunut seuraaville osakaskunnille: Joutsjärvi, Suurenkylä ja Pohjois-Sysmä. Järvien perustiedot on esitetty taulukossa 49. Järviin on istutettu 2000-luvulla useana vuotena planktonsiikoja ja ne ovat suullisen tiedon mukaan tuottaneet varsin hyviä tuloksia. Siikojen luontaisesta lisääntymisestä ei ole selvityksiä. 106

Taulukko 49. Mynnilänalasen ja Kirkjärven perustiedot Numero 14.228.1.002 Vesistö 14.228 Pianakkaojan va Vesiala 142,541 ha Kokonaisrantaviiva 17,802 km Keskisyvyys Suurin syvyys Vesien omistus Joutsjärven ok (781-401-876-1) Suurenkylän ok (781-876-1-0) Pohjois-Sysmän ok (781-876-1-1) 26.3 Säynätjärven ja Mynnilänalanen-Kirjärven hoitosuositukset v. 2015-2019 Tavoite: Kalastettavan siikakannan vahvistaminen / ylläpito Siikaistutus on onnistunut Mynnilänalasessa varsin hyvin, joten niitä voidaan jatkaa kalastettavan kannan ylläpitämiseksi (kappale 32.1). Lisäksi istutusten avulla parannetaan järven kiinnostavuutta kalastuskohteena. Säynätjärveen voidaan kokeilla istuttaa kuhaa kolmena vuotena peräkkäin kalastettavan kuhakannan kotiuttamiseksi (kappale 32.2). Yhteenveto Säynätjärven ja Mynnilänalanen-Kirkjärven hoitosuosituksista v. 2015-2019 Istutetaan tarvittaessa siikoja Mynnilänalaseen kalastettavan kannan ylläpitämiseksi. Istutaan kuhia kolmena vuotena peräkkäin Säynätjärveen kuhakannan kotiuttamiseksi. 27. Muut järvet Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella on runsaasti muitakin järviä, joita tässä suunnitelmassa ei ole käsitelty erikseen. Näihin järviin on pääasiassa istutettu pieniä määriä siikoja ja kuhia ja tulokset ovat olleet varsin hyviä. Istutuksia voidaan edelleen jatkaa kalastettavien kantojen ylläpitämiseksi. Lisätietoa siika- ja kuhaistutuksista löytyy kappaleista 32.1-32.2. 107

28. Yhteenveto Päijänteen taimenen lisääntymisalueista Kappaleeseen on esitetty yhteenveto Päijänteen taimenen potentiaalisista lisääntymisalueista. Mukana on kaikki vaatimattomatkin purot. Kuvassa 57 näkyvät sinisellä merkittyä Päijänteeseen laskevat joet ja purot, joissa on tällä hetkellä tai tulevaisuudessa nousuesteiden poistamisen jälkeen mahdollista vaeltavan taimenen lisääntyä. Taulukoissa 50 ja 51 on yhteenveto näistä kohteista. Tarkemmat tiedot puroista ja joista on esitelty suunnitelmassa omissa kappaleissa, joihin taulukoissa on viitattu. Poikkeuksena on Tainionvirta, jolle Etelä- ja Keski-Päijänteen ja Hartolan kalastusalueet ovat tehneet oman suunnitelman v. 2010 (Ranta 2010b). Lisäksi Koskuenjokea ja Jonninkoskea ei tässä suunnitelmassa pienimuotoisuuden takia ole tarkemmin käsitelty. Niiden tiedot löytyvät kuitenkin taulukosta 50 ja 51. Päijänteen taimenen lisääntymisalueita on kaiken kaikkiaan hyvin vähän Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella. Samanlainen tilanne on myös Pohjois-Päijänteellä. Etelä- ja Keski-Päijänteellä on avoimia koskialueita, joissa on edes teoriassa taimenen mahdollisuus lisääntyä yhteensä n. 8,8 hehtaaria. Arvajan reitin kosket sekä Kalkkistenkoski muodostavat suurimman osan tästä vapaasta lisääntymisalueesta. Niiden yhteenlaskettu koskipinta-ala on yli 6,5 ha. Näissäkin kohteissa on tällä hetkellä voimakkaasti lisääntymistä rajoittavia tekijöitä. Esimerkiksi Kalkkistenkosken poikastuotanto on todella vähäistä mm. sopivien poikasalueiden puuttumisen takia. Koskelle on valmistunut kunnostussuunnitelma, jonka tavoitteena on lisätä poikastuotantoalueita. Päijänteen säännöstely ja erilaiset veneväylät ym. heikentävät kuitenkin suunniteltujen kunnostusten tulevia hyötyjä. Arvajalla taimenten vaelluksia lisääntymisalueille heikentää Arvajan vedenottamon kalatie, joka ainakaan alivirtaamakausina ei toimi kunnolla. Lisäksi reitin ylimmiltä koskilta merkintäpalautusten perusteella taimenten vaellukset suuntautuvat suurelta osin yläpuoliselle Isojärvelle. Reitin vaelluspoikastuotannosta iso osa ei siis kohdistu Päijänteeseen. Erilaisten nousuesteiden takana on lisäksi n. 6,4 hehtaaria koskialueita. Tästä n. 5,8 hehtaaria on Tainionvirralla. Tainionvirran patojen poistaminen tai ohittaminen avaisi uusia lisääntymisalueita huomattavasti. Tainionvirran koskialueet on kunnostettu kahteenkin otteeseen. Puroja on kunnostettu viime vuosina ja avattu täysin uusia lisääntymisalueita nousuesteitä poistamalla. Sopivia taimenen lisääntymiseen soveltuvia puroja on kuitenkin todella vähän. Purot ovat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä ja virtaamaltaan vaatimattomia. Joten niiden tuotto taimenen vaelluspoikasilla mitattuna ei parhaimmillaankaan tule olemaan kovinkaan suuri. Kolmen suurimman reitin ja kosken (Arvajan reitti, Tainionvirta ja Kalkkistenkoski) lisäksi potentiaalisia koskialueita ei ole kuin alle kolme hehtaaria. Näistäkin ainoastaan alle 1,5 hehtaaria on tällä hetkellä vapaana ja niihin on Päijänteestä taimenilla nousumahdollisuus. 108

Kuva 57. Päijänteeseen laskevien virtavesien sijainti. Joki on korostettu vaaleansinisellä värillä ja koskialueet punaisella. Lisäksi kuvaan on merkitty joissa olevat padot. 109

Taulukko 50. Päijänteeseen laskevien virtavesien perustiedot Asikkalan ja Padasjoen alueella Joki Kunta Valuma-alue Valuma-alueen pinta-ala (km2) Kalkkistenkoski Asikkala Suur- Päijänteen a (14.2) Vääksynjoki Asikkala Vesijärven valuma-alue (14.211) Vuorenmyllyn reitti (Urajärvi- Päijänne) Asikkala Urajärven valuma-alue (14.212) Pituus (km) Kosket kpl Koskien pinta-ala (m2) Vapaat Nousuesteet Kunnostustoimenpiteet Taimenkanta Huom Lisätietoa koskialueet (m2) 26407,68 km 2 0,613 1 24450 24450 Ei ole Kunnostussuunnitelma valmistunut v. 2014 513, 72 km 2 0,99 2 2000 2000 Säännöstelypato Kunnostettu koneellisesti v. 2001 ja täydennetty 2013 35,59 km 2 3,53 6 1190 1190 Vuorenmylly Kunnostettu v. 2013- alivirtaamakausina 2014,lukuun ottamatta Myllyjärven alapuolista koskea Luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Heikko luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v. 2014 Säännöstely aiheuttaa ongelmia taimenen lisääntymiselle Ajoittain vedenlaatuongelmia, voimakkaat juoksutuksen vaihtelut ja kova saalistuspaine Kappale 21 Kappale 20 Kappale 19.2 Äiniönjoki Asikkala Äiniönjoen valuma-alue (14.222) Isojoki Padasjoki Päijänteen lähialue (14.221) Heinjoki Padasjoki Heinjoen valuma-alue (14.223) Arrakosken reitti Padasjoki Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25) Arrakosken reitin Padasjoki sivupuro: Pannijoki Arrakosken reitin sivupuro Risulanoja Padasjoki Padasjoen alue (14.253) Padasjoen alue (14.251) 52,55 km 2 16,8 7 2544 924 Voimalaitos pato Kuunnostettu pääosin koneellisesti ja käsin v. 2014 10,44 km2 5 4 895 0 Mukulintien siltarumpu joen alaosassa Kunnostettu pääosin käsin v. 2012-2013 44,6 km 2 6,1 8 2817 2817 Ei ole Kunnostettu pääosin käsin v.2014 150,7 km 2 7,22 3 4490 800 Vierunkosken ja Arrakosken padot 17,6 km 2 3,5 3 910 760 Luonnollinen nousueste puron yläosassa Ei ole tehty Kunnostettu pääosin käsin v. 2013-2014 13,6 km 2 1,25 2 900 0 Alapuolisella Pääosin kunnostettu käsin Arrakosken reitillä v.2012 Vierunkosken pato Luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Ajoittain vedenlaatuongelmia sekä voimakkaat virtaamien vaihtelut Ei luontaista, aloitettu Ajoittain kotiuttamaan istutuksin vedenlaatuongelmia, 2011-2014 runsas kiintoaineen määrä Heikosti luontaisesti lisääntyvä Heikosti luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Joessa esiintyy myös puronieriää, ajoittain vedenlaatuongelmia Kappale 18.2 Kappale 15 Kappale 13.2 Arrakosken luonnonuoma Kappale kuivillaan (laskettu mukaan 14.1 koski-pinta-alaan Ei luontaista kantaa, Vähäinen virtaama aloitettu kotiuttamaan istutuksin v. 2010 Ei luontaista, aloitettu Vähäinen virtaama kotiuttamaan istutuksin v.2009 Kappale 14.1.6 Kappale 14.1.5 Jonninkoski Padasjoki 0,05 1 150 150 Ei ole Ei ole tehty Aloitettu kotiuttamaan istutuksin v. 2010

Taulukko 51. Päijänteeseen laskevien virtavesien perustiedot Kuhmoisten ja Sysmän alueella Joki Kunta Valuma-alue Valuma-alueen pinta-ala (km2) Arvajan reitti Arvajan reitin sivupuro: Virtalanoja Harmoistenjoki Kuhmajoen reitti Karkjärvien reitti Säynätjoki Pihlajakosken reitti (Sääksoja ja Pihlajakosket) Kuhmoinen Arvajanjoen valuma-alue (14.26) Kuhmoinen Virtalanojan va (14.264) Kuhmoinen Lummennen alue (14.254) Kuhmoinen Päijänteen lähialue (14.221) Kuhmoinen Alainen- Karkjärven valuma-alue (14.224) Kuhmoinen Päijänteen lähialue (14.221) Kuhmoinen Iso- Pihlajajärven va (14.225) Pituus (km) Kosket kpl Koskien pinta-ala (m2) 259,75 km 2 5,1 7 40833,6 40834 Arvajan pato (alivirtaamakausin a) Vapaat koskialueet (m2) Nousuesteet Kunnostustoimenpiteet Taimenkanta Huom Lisätietoa Luontaisesti lisääntyvä Kunnostettu v. 1995-1996. Lisäksi on tehty soraikoiden talkookunnostuksia 41,71 km 2 3,1 4 1465 1265 Pahulanojan pato Ei ole tehty Ei tietoa Vedenlaatu heikentää soveltumista taimenen lisääntymiseen Kappale 4.1.8 37,5 km 2 1,7 4 2550 0 Voimalaitospato Ei ole tehty Luontaisesti lisääntyvä Kappale alaosassa 9.2 44,1 km 3 2,7 3 1680 930 Hörhänkosken putous 51,27 km 2 7,38 6 2355 200 Kaksi patoa alaosalla 20,92 km 2 5,2 ei tietoa Ei ole tehty Ei ole tehty Ei luontaista, kotiutettu istutuksin Ei luontaista, kotiutettu istutuksin ei tietoa ei tietoa Ei tiedossa Ei ole tehty Ei tiedossa, istutettu v. 1990 108,01 km 2 7,42 2+5 1520 1520 Paaterin pato Pihlajakosket v. 2001 alivirtaamakausina Tainionvirta Sysmä 1844,29 km2 24,8 11 58550 8500 Virtaan- ja Nuoramoisten padot Lintulanoja Sysmä Lintulanojan va (14.229) 50,2 km 2 1,88 1 900 300 Myllypato alaosalla Kunnostettu 1995 ja 2009 Kunnostettu osittain käsin v. 2011 Koskuenjoki Sysmä Päijänteen 40,95 km 3 2 2 1800 1800 Ei ole Ei ole tehty Ei tietoa lähialue (14.22) Sääksojalla luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, Pihlajakoskien kantaa tuettu istutuksin Heikosti luontaisesti lisääntyvä, tuettu istutuksin Ei luontaista, aloitettu kotiuttamaan istutuksin v.2012 Ajoittain vedenlaatuongelmia Suuressa osassa koskialueista pieni putouskorkeus, veneväylä Kappale 4.1 Kappale 10 Kappale 5.1 Kappale 11 Kappale 8.1 Kappale 23.2

29. Rapukantojen hoito ja ravustus Tässä suunnitelmassa ei ole esitelty vesistöjen rapukantojen nykytilaa, eikä annettu suosituksia kantojen hoitoon. Kalastusalue laatii erillisen rapukantojen käyttö- ja hoitosuunnitelman v. 2015-2016. Suunnitelmassa otetaan huomioon uuden rapustrategian linjaukset niin jokiravun suojelemiseksi kuin täplärapukantojen hoidolle ja ravustukselle. Suunnitelma tehdään yhteistyössä viranomaisten kanssa. 30. VIRTAVESIKUNNOSTUKSET 30.1 Kalastusalue virtavesien kunnostajana Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella virtavedet on pääosin kartoitettu v. 2009-2011 (Ruokolainen & Ranta 2009b, 2010b ja 2011b). Kartoituksissa selvitettiin taimenen lisääntymiseen soveltuvat alueet, koskien rakenne ja virtaama, nousuesteet ja muut erityishuomiot. Kartoitusten yhteydessä on kohteille määritelty mm. kunnostustarve. Kartoitukset toimivat edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman pohjana. Osa suositelluista kunnostuksista on toteutettu edellisellä suunnitelmakaudella kuten Äiniön-, Vääksynjoki sekä muita purokohteita. Hankkeiden vetäjänä on pääasiassa toiminut Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Tällä suunnitelmakaudella on tavoitteena jatkaa virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia useissa kohteissa, koska joki- ja purokohteita on yleisesti perattu voimakkaasti, jolloin taimenten lisääntymis- ja poikasalueet ovat tuhoutuneet. Lisäksi valuma-alueella tehdyt ojitukset ovat voineet tuoda niin runsaasti kiintoainesta / humusta jokiin, että kutusoraikot ovat tukkeutuneet. Ilman kunnostustoimenpiteitä luontainen lisääntyminen ei yleensä parane näissä kohteissa. Lisäksi suurimmassa osassa jokia ja puroja kalojen vaellukset ovat estyneet erilaisten patojen takia. Taulukossa 52 on suunnitelma Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalueen tulevista kunnostuksista toimenpiteineen v. 2015-2019. Mikäli suunnitelma toteutuu, lähes kaikki alueen virtavedet on kunnostettu. Alla olevassa kappaleessa on kerrottu kunnostushankkeen prosessi aloitusvaiheesta aina käytännön kunnostuksiin saakka. Kunnostetuille ja kunnostettaville kohteille on tärkeää laatia myös erillinen seurantaohjelma, joka pitäisi sisällään ennen ja jälkeen kunnostuksia tehtävät koekalastukset. Toimenpiteitä on esitetty useimmille kohteille. Koekalastusten avulla saadaan tietoa nykyisestä taimenkannasta ja voidaan kartoittaa toimivia poikasalueita, joihin kohdistuvat kunnostustoimenpiteet olisi syytä pitää kevyenä. Koekalastusten tulosten perusteella voidaan myös suunnitella mahdollisia kotiutusistutuksia, mikäli kohteessa ei esiinny taimenia. Kunnostusten ja kotiutusistutusten onnistumista on myös hyvä seurata sähkökoekalastusten avulla ja tehdä tulosten perusteella mahdollisia lisäkunnostuksia.

Taulukko 52. Kalastusalueen kunnostussuunnitelma v. 2015-2019 Vuosi Toimenpide Kohde 2015 Täydennyskunnostukset Hein- ja Äiniönjoki, Vuorenmyllyn- ja Myllyjärvien reitti 2015 Kunnostussuunnitelma Harmoistenjoki 2015 Nousuesteen poistaminen Lintulanoja 2015 Kalataloudellinen kunnostus Leppäkosken reitti 2016 Kunnostussuunnitelma Sääksoja 2016 Esiselvitys patojen poistamiseksi Karkjärvien reitti 2016-2017 Kalataloudellinen kunnostus Harmoistenjoen kunnostus 2016-2017 Kunnostussuunnitelma ja kunnostus Virtalanoja 2017 Kalataloudellinen kunnostus Sääksoja 2017-2018 Kunnostussuunnitelma ja kunnostus Säynätjoki (mikäli kartoituksen perusteella tarpeen) 2017-2018 Kunnostussuunnitelma ja kunnostus Hahmajärven laskupuro 2017-2018 Kunnostussuunnitelma ja kunnostus Kuhma- ja Hörhänkoski 2017-2019 Kunnostussuunnitelma ja kunnostus (tarvittessa) Karkjärvien reitti 2015-2019 Kunnostussuunitelmat ja kunnostus Arrakosken reitti (Arrakosken voimalaitosluvan jälkeen) 30.2 Kunnostushankkeen eri vaiheet 30.2.1 Kunnostussuunnitelmat Kohteiden valinnan jälkeen tehdään varsinainen kunnostussuunnitelma. Siinä tulisi olla esitettynä ainakin seuraavat asiat: vesistön kuvaus (vedenlaatu, hydrologia ym.), kohteen kala- ja rapukannan nykytila (sähkökoekalastustulokset), kosken nykyinen rakenne (pituus- ja poikkileikkaukset, mikäli tarvitaan ympäristölupa), kunnostustoimenpiteiden kuvaus yksityiskohdittain sekä piirrokset, kustannuslaskelma, kunnostuksen vaikutukset vesistöön, ympäristövaikutusten tarkkailu (vesinäytteet ja vedenpinnan korkeuden muutokset ym. mikäli kohde on iso), omistajaselvitys ja suostumukset maa- ja vesialueiden omistajilta. Kun suunnitelma on valmistunut, on suositeltavaa pitää yleisötilaisuus. Tilaisuudessa esitellään suunnitellut toimenpiteet paikallisille ja kerrotaan kunnostusten hyödyistä ja vaikutuksista esim. jokimaisemaan ja vedenpinnan korkeuksiin. Tilaisuudessa on hyvä keskustella paikallisten toiveista (vedenottopaikat ym.), joita kunnostettavalla alueella tulisi ottaa huomioon. Toiveet voidaan vielä lisätä lopulliseen suunnitelmaan, mikäli niiden toteuttaminen on mahdollista. Tilaisuuden avulla pystytään merkittävästi vähentämään epäluuloja hanketta kohtaan. Tilaisuuden ansiosta suostumusten saaminen maanomistajilta on yleensä huomattavasti helpompaa. Mikäli suostumuksia ei saada kaikilta, joudutaan tämä ottamaan huomioon lopullisissa kunnostustoimenpiteissä. Näille kohteille toimenpiteiden tekeminen ei onnistu muuten kuin AVI:n luvalla. 30.2.2 Varsinaiset kunnostukset ja luvat Kunnostettavan kohteen ja ennen kaikkea yläpuolisen valuma-alueen suuruus määrittelee kohteelle tarvittavan luvan. Mikäli valuma-alueen koko on 100 km 2, vesilainkin mukaan sille on haettava vesilain mukainen lupa aluehallintovirastosta (AVI). Alle 100 km 2 hankkeisiin voi joutua luvan hakemaan tietyissä tapauksissa esim. patojen takia. Kalastusalueen kannattaa aina kunnostushankkeiden kohdalla suunnitelman valmistuttua pyytää ELY-keskuksesta (vesivarayksiköstä) lausunto hankkeesta. Lausunnossa ELY-keskus arvioi, tarvitseeko kunnostukselle hakea lupaa aluehallintovirastosta vai voidaanko se toteuttaa toimenpideilmoituksella, jolloin luvan saa ELY-keskuksesta kohtalaisen nopeasti. Silloinkin ELY-keskus voi määrätä erilaisia ehtoja työn toteuttamisesta. Isommille kohteille pitää hakea lupaa aluehallintovirastosta. 113

Tällöin lupaprosessi on huomattavasti hitaampi. Luvan saantiin on viime aikoina kulunut noin vuosi. Mahdolliset valitukset hallinto-oikeuteen ym. voivat viivyttää hanketta useilla vuosilla. Lisäksi kunnostukset vaativat maa- ja vesialueiden omistajien suostumukset. Kun kunnostettavalle kohteelle on saatu tarvittavat luvat, hankkeelle täytyy etsiä rahoitus. Valtio rahoittaa myös virtavesien kunnostuksia kunnostusmäärärahoista. Pienimuotoisiin kunnostuksiin kalastusalue voi hakea avustusta kalatalouden edistämismäärärahoista. Suurempia hankkeita ELY-keskus on rahoittanut kalataloudellisista kunnostusmäärärahoista. Kalastusalueen lisäksi kunnostuksia ovat rahoittaneet vesialueiden omistajat (osakas- / kalastuskunnat), kunnat, suojeluyhdistykset, vapaa-ajankalastajat ja kyläyhdistykset. Rahoituksen varmistuttua kunnostushankkeelle valitaan työnjohtaja, joka mielellään vastaa koko kunnostusprojektista. Samassa yhteydessä valitaan koneurakoitsija, mikäli kohteessa tehdään koneellista kunnostusta. Molempien kohdalla aikaisempi kokemus on erittäin tärkeää. Se säästää aikaa ja rahaa. Varsinaiset kunnostukset toteutetaan kunnostussuunnitelman mukaisesti matalan veden aikaan pääasiassa syksyllä tai talvella, kun kaikki esivalmistelut on saatu tehdyksi. Alla on yhteenveto kunnostusprosessin vaiheista. Kunnostushanke pitää sisällään seuraavat toimenpiteet: Suunnittelu ja lupien haku Kunnostettavien kohteiden valinta (käyttö- ja hoitosuunnitelma) Kalakannan selvittäminen (sähkökoekalastus) Kunnostussuunnitelma ja sen rahoittaminen Yleisötilaisuus Suostumukset vesialueiden ja maa-alueiden omistajilta (kirjallinen) Kunnostuslupahakemus (AVI) tai toimenpide-ilmoitus ELY-keskus Kunnostukset (lupien saamisen jälkeen) Kunnostusten rahoituksen hankkiminen Työnjohtajan valinta Koneurakoitsijan valinta (mikäli tehdään koneellisesti) Koneurien raivaus ja suunnittelu Kiviaineksen hankinta ja paikalle tuonti Tarvittavat vesinäytteet ym., mikäli lupaehdot edellyttävät Ilmoitus kunnostusten aloittamisesta ELY-keskukseen, kuntaan ja vesi- ja maa-alueiden omistajille Talkookunnostusten suunnittelu ja valmistelu, mikäli tehdään käsin Kunnostukset (koneellisesti tai käsin) kunnostussuunnitelman ja lupaehtojen mukaisesti Kunnostusten jälkeen Ilmoitus työn valmistumisesta ELY-keskukseen ja kuntaan Vedenpinnan korkeuden mittaaminen ja vesinäytteet, mikäli määritelty lupaehtoihin (vedenpinnan korkeuksien mittaaminen useita vuosia) Hankkeen tilinpäätös Tarvittaessa taimenen kotiutusistutukset Seuranta (sähkökalastus ym.) ja muut hoitotoimenpiteet Kunnostuksen onnistumisen arviointi ja tarvittavat lisäkunnostukset 114

31. YLEISIÄ OHJEITA SEURANTAJÄRJESTELMÄSTÄ 31.1 Kirjanpitokalastus Kalastusalue yhdessä osakaskuntien kanssa järjestää suunnitelmassa esitetyille järville kalastuskirjanpidon. Pienimmille järville kirjanpitäjiä tarvitaan 2-4 kalastajaa / järvi. Isommilla järvillä kuten Isojärvi ja Ruotsalainen määrän on hyvä olla 5-10 kalastajaa. Palkkioksi kirjanpidon pitämisestä osakaskunnat voivat antaa vaikka pyydysmerkkejä kirjanpitokalastajille. Kalastusalue toimittaa kirjanpitokalastajille kirjanpitolomakkeet ja ohjeistuksen niiden täyttämisestä. Tarvittaessa alue voi myös järjestää koulutuksen. Aineisto toimitetaan Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen isännöitsijälle seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Aineiston arkistoinnin ja tallennuksen sähköiseen muotoon hoitaa kalastusalue. Raportointi tapahtuu viimeistään ennen seuraavaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa valmisteltaessa. Kirjanpitokalastuksen avulla pyritään selvittämään istutusten tuloksellisuutta, mahdollisten kalastuksen säätelyjen vaikutuksia kalakantaan, kalaston rakenteeseen ja muutoksia kalastossa. Mittarina käytetään ensisijaisesti yksikkösaaliita. Erityisen tärkeätä olisi, että samat kalastajat olisivat mukana useamman vuoden ja he pyytäisivät erityisesti seurattavia lajeja. Kirjanpitokalastuksen avulla pystytään antamaan osakaskunnille suosituksia kalavesien hoitoon esim. istutussuosituksiin ja saadaan kerättyä seurantatietoa seuraavia käyttö- ja hoitosuunnitelmia varten. 31.2 Kalastustiedustelu Tiedustelun avulla hankitaan tietoa etenkin istutusten tuloksellisuudesta sekä kalastajien järvikohtaisista saaliista, kalastuksen rakenteesta, kalastajien määrästä, kalastusrasituksesta ja esim. kalastusta haittaavista tekijöistä. Tulosten perusteella voidaan antaa tarkempia hoitosuosituksia. Tässä suunnitelmassa on kalastustiedustelua suositeltu seuraaville järville: Isojärvi, Lummenne, Kuoksenjärvi ja Urajärvi. Tiedustelu tehdään osakaskuntien luvanmyyntitietojen perusteella. Osakaskunnat keräävät suunnitellulta vuodelta luvanostajien yhteystiedot, joiden perusteella kalastusalue toteuttaa tiedustelun. 31.3 Sähkökoekalastukset Sähkökalastus suoritetaan erityisellä tasavirtaa tuottavalla laitteella. Se vaatii aina voimassa olevan erityisluvan sekä koulutuksen menetelmän käytöstä ja sähköturvallisuudesta. Siksi sen toteuttaminen on jätettävä ammattilaisten suoritettavaksi. Sähkökalastus soveltuu purojen ja pienien jokien sekä isompien koskialueiden matalien osien kalastamiseen. Parhaiten luotettavuus säilyy kalastettaessa alle metrin vedessä. Sähkökoekalastus soveltuu parhaiten taimenten ja järvilohien tiheyksien arviointiin. Koekalastukset tulee tehdä ajankohtana, jolloin kesänvanhat poikaset näkyvät saaliissa, yleensä elokuusta eteenpäin. Alle viiden asteen lämpötilassa sähkökoekalastuksia ei tulisi enää tehdä. Etelä- ja Keski- Päijänteen kalastusalueella sähkökoekalastusten tarkoituksena on suunnitelmakaudella seurata taimenkantojen kehittymistä pitkäaikaisseurantakohteissa, kunnostusten vaikutusta poikastiheyksiin, kotiutus- ja tuki-istutusten tuloksellisuutta sekä selvittää taimenkantojen esiintymistä. Tuloksia hyödynnetään hoitotoimenpiteistä päätettäessä. Sähkökoekalastukset tulisi suorittaa standardin mukaisesti, jotta tulokset olisivat vertailtavissa muiden kohteiden sekä saman kosken vuosittaisiin tuloksiin. Aikaisemmin on yleisesti käytetty kolmen poistopyynnin menetelmää. Kolme pyyntiä samalla koealalla on kuitenkin kallista, joten uusimpien ohjeiden mukaan ollaan siirtymässä yhden poistopyynnin menetelmään (Olin ym. 2014). Suositeltava koekalastusalue on vähintään 300 m 2, mutta mieluiten yli 450 m 2. 5-15 m 115

leveissä joissa kalastetaan koko uoman leveys. Sitä suuremmissa joissa kalastetaan ranta-alue molemmilta tai toiselta puolelta jokea. Puroissa ja pienissä joissa (leveys alle 5 m) kalastetaan koko uoman leveydeltä. Kohteissa, jotka kalastetaan ensimmäistä kertaa, on tärkeätä valita koealat edustamaan koko kosken luonnetta ja koeruudut dokumentoidaan mahdollisimman tarkasti. Kohteissa, jossa tehdään pitkäaikaisseurantoja (vuosittain), on tärkeää, että kalastetaan samat koeruudut sekä pidetään menetelmä samana vuosittain. Näin varmistetaan, että vuosien välinen vertailtavuus olisi mahdollisimman luotettava. 31.4 Merkintätutkimukset (taimenten yksilömerkintä) Luonnossa syntyneiden taimenten vaelluksia on selvitetty Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella viime vuosina merkitsemällä sähkökoekalastusten yhteydessä joessa syntyneitä taimenen poikasia. Ei ole juurikaan tietoa, lähteekö poikasia koskista järvivaellukselle vai ei ja minne vaellukset suuntautuvat. Sen selvittämiseksi voidaan poikasia merkata yksilöllisellä t-ankkurimerkillä sähkökoekalastusten yhteydessä (kuva 58). Ankkurimerkki on vaatteiden merkinnästä tuttu muovinen T-mallinen lanka, jonka toiseen päähän on liitetty muovinen kapseli. Kapselin pinnassa on koodi, jonka perusteella voidaan jäljittää kalan tiedot. Merkki kiinnitetään kalan lihakseen selkäevän ruotojen taakse. Merkkien palautustiedot kerää Suomessa Luonnonvarakeskus (LUKE). Merkintä soveltuu yli 16 cm poikasille. Kuva 58. T-ankkurimerkitty taimen 31.5 Kutupesien kartoitus Taimenen kutukannan ja kutevien kalojen koon selvittämiseksi käytetään kutupesien kartoitusta. Samalla voidaan arvioida kunnostettujen koskien soraikoiden toimivuutta ja tehdä tulosten perusteella tarvittavia lisäkunnostuksia. Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen koskista suurin osa on sen verran pieniä, että kutupesät lasketaan koko kosken alueelta etenemällä alavirrasta ylävirtaan vesikiikareiden avulla. Laskenta tehdään rannasta rantaan poikittaislinjoilla läpikäyden tarkasti koko alue (Syrjänen ym. 2013). Löydetyistä kutupesistä mitataan pituus ja leveys ja kirjataan sijainti kartalle. Pesän koon avulla on mahdollista arvioida kuteneen emotaimenten kokoa. Tällöin voidaan kutupesän koon perusteella arvioida, onko nousevia taimenia päässyt lisääntymään vai pelkästään pienempiä jokitaimenia. Kutupesälaskennat tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti kudun jälkeen havainnointien helpottamiseksi. 31.6 Siikanäytteet Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen järvissä on suullisen tiedon mukaan luontaisesti lisääntyviä siikakantoja. Ne olisi suositeltavaa selvittää, jotta esim. siikaistutukset pystytään suunnittelemaan tarkemmin. Mikäli luontainen lisääntyminen on hyvä, siikaistutuksia tulee harkita tarkasti, koska vaarana on, että kannat sekoittuvat keskenään. Suunnitelmaan on kirjattu siian kasvuselvityksiä moneen järveen. 116

Kasvututkimusten tuloksia hyödynnytetään esim. suunniteltaessa mahdollisia kalastusrajoituksia. Tilanne on hankala järvissä, joissa esiintyy sekä kuhaa että siikaa. Kuhakannan vahvistuminen ja ylläpito vaatisi solmuvälirajoituksia, että kalat ehtisivät lisääntyä ennen joutumista saaliiksi. Mikäli järvessä kuitenkin esiintyy myös siikaa, joka kasvaa hitaasti, jää se tällöin rajoitusten takia pyynnin ulkopuolelle. Siikaselvitykset on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä osakaskuntien ja kalastusalueen kanssa. Osakaskuntien tehtävänä olisi kerätä tarvittava määrä näytteitä ja kalastusalue vastaa analysoinnista ja raportoinnista. Kalastusalue toimittaa myös suomunäytepussit sekä ohjeet näytteenottoa varten. Tavoitteena on kerätä näytteitä vähintään useita kymmeniä järveä kohti, jotta tulosten luotettavuus olisi riittävä. 31.6.1 Näytteenotto-ohjeet Siikanäytteissä otetaan siioilta sekä suomunäytteet että päät. Suomunäytteet kerätään erilliseen suomupussiin, johon kirjataan myös tarkemmat tiedot näytekaloista. Samassa yhteydessä siioilta otetaan talteen päät ja ne pakastetaan myöhempää käsittelyä varten. Siivilähampaat lasketaan uloimmasta kiduskaaresta. Siksi on tärkeää, että pakastettaessa kaikki kiduskaaret ovat päässä kiinni. Erityisen tärkeää on, että näytteistä käy ilmi, minkä siian pää on kyseessä, jotta tiedetään käsitellä oikeaa suomua ja kalan tietoa samassa yhteydessä. Helpoimmin jäljitettävyys säilyy siten, että suomupussi laitetaan samaan muovipussiin pään kanssa, mieluiten omaan muovipussiinsa suljettuna. Näin suomupussi ei sotkeennu ja näytteiden käsittely helpottuu. Kalojen päästä irrotetaan myöhemmin laboratoriossa siivilähampaat, joiden avulla voidaan määrittää siikamuoto. Näytekalojen määrä arvioidaan järvikohtaisesti. Siian suomunäytteeseen pitää ottaa runsaasti suomuja. Siian näytesuomut otetaan kustakin kalasta vatsaevien takaa (ks. kuva 59). Näin varmistetaan, etteivät kaikki suomut ole regeneroituneita eli uudelleenkasvaneita. Regeneroituneista suomuista ikää ei voida määrittää. Kuva 59. Suomunäytteen ottopaikka siialla 31.7 Kuhanäytteet Kuhaa esiintyy kalastusalueen järvissä luontaisesti ja sitä myös istutetaan varsin runsaasti. Kuhan luontaisesta lisääntymisestä ei ole yleensä varmuutta, samoin puuttuvat tiedot kuhien kasvunopeudesta. Mikäli järvillä on ollut kuhien istutuksissa taukoja, voidaan selvityksen perusteella arvioida myös luontaista lisääntymistä. Tietojen puuttuessa on vaikea antaa tarkkoja suosituksia mm. kalastuksen säätelyyn ja istutuksiin. Solmuvälirajoitukset on suurelta osin tehty yleensä kuhan luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi ja istutusten tuoton lisäämiseksi. Uusia rajoituspäätöksiä ja suosituksia annettaessa on tärkeää kerätä tietoa kuhan kasvusta ja sukukypsyyspituuden saavuttamisesta päätöksenteon perusteiksi. 117

Osakaskunnat etsivät tarvittavat näytteenottajat ja kalastusalue puolestaan kouluttaa heidät näytteen ottamiseen. Näytteiden keruun yhteydessä kuhilta tarkastetaan sukukypsyysaste. Sen tiedon avulla selvitetään, minkä kokoisena ja ikäisenä kuhat tulevat sukukypsiksi. Näytteitä pyritään hankkimaan n. 50-100 näytettä / järvi. Suomunäytteiden lisäksi kerätään luutumia iänmäärityksen varmistamiseksi. 31.8 Koeverkkokalastus Verkkokoekalastuksia voidaan käyttää mm. kalakannan koon, kalayhteisön rakenteen, lajien runsaussuhteiden ja populaatiorakenteen muutosten arvioinnissa. Säännöllisesti, esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden välein, suoritettava koeverkkokalastus on suositeltavaa. Tämä olisi erityisen tärkeää kuormitetuissa ja rehevissä vesistöissä sekä sellaisissa vesistöissä, joissa saaliit näyttävät kehittyvän huonompaan suuntaan tai kalakannan rakenne on vääristynyt. Erityisen tärkeää koeverkkokalastusten tekeminen on silloin, kun järvelle ollaan suunnittelemassa hoitokalastuksia tai hoitokalastusten vaikutusten arvioimisessa. Koeverkkokalastusten avulla voidaan myös selvittää esim. kuhan luontaista lisääntymistä, mikäli istutuksista on pidetty taukoa tai sen vuoden istutukset tehdään vasta koekalastusten jälkeen. Yleisin ja vertailtavuutensa kannalta suositeltavin koeverkkotyyppi on NORDIC-yleiskatsausverkko (kuva 60). Sitä on käytetty muun muassa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin tarkkailuun ja seurantaan liittyvissä koekalastuksissa. Kyseessä on varsin mittava tarkkailu, jonka kohteena on ollut satoja, ellei tuhansia järviä. Verkkopyyntien lisäksi järvistä on otettu muita biologiseen tarkkailuun liittyviä näytteitä ja vedenlaatunäytteitä. Näistä saatuja tuloksia vertailemalla on pystytty luomaan menetelmä, jossa järven ekologista tilaa voidaan arvioida pelkästään verkkokoekalastusten tulosten perusteella. Erityisen hyvin NORDIC-yleiskatsausverkko sopii rehevien järvien kalayhteisön rakenteen seuraamiseen. Koeverkkokalastus tulee tehdä 15.7. - 15.9., jolloin kalat ovat parhaiten pyynnin kohteena ja tulokset ovat mahdollisimman luotettavia. Lisäksi koekalastus tulee toteuttaa standardin mukaan, joka ottaa huomioon järven syvyysvaihtelut. Tällöin syvyydestä riippuen pyynnissä käytetään pohja-, pinta- ja välivesiverkkoja. Koekalastukset perustuvat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvi jaetaan kolmeen eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m, 3-10 m ja 10-20 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaetaan ruutuihin ja pyyntipaikat arvotaan etukäteen. Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistetaan. Syvyysvyöhykkeellä 0-3 m käytetään ainoastaan pohjaverkkoja. Syvyysvyöhykkeellä 3-10 m kalastetaan pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkoilla (1 m tapsit). Syvyysvyöhykkeellä 10-20 m käytetään pinta- ja pohjaverkkojen lisäksi myös välivesiverkkoja. Jos keskitytään esimerkiksi vain yhden lajin kannan rakenteeseen, voidaan verkkokalastuksessa käyttää kyseisen lajin pyyntiin parhaiten soveltuvia verkkoja. Tällöin vertailtavuus vesistöjen välillä jää kuitenkin heikoksi. Suunnitelmaan merkityt koeverkkokalastukset voidaan toteuttaa kalastusalueen ja osakaskuntien yhteishankkeena. Koeverkkokalastusten toteuttamiseen voidaan hakea avustuksia kalatalouden edistämismäärärahoista. 118

Kuva 60. Nordic-koekalastusverkon rakenne solmuväleittäin 32. LAJIKOHTAISET ISTUTUSSUOSITUKSET Istutusten tarkoituksena on luontaisten kalakantojen vahvistaminen ja kalastettavien kantojen ylläpitäminen. Vesistössä, jossa lisääntyminen ei onnistu, voivat kuitenkin poikasina istutetut kalat viihtyä hyvin ja istutusten tuotto olla suurta. Tällaisissa vesistöissä on perusteltua suorittaa istutuksia, vaikka luontainen lisääntyminen ei ole mahdollista. Istutettavien lajien kantakysymyksiin on kiinnitetty huomiota. Taulukossa 53 on esitetty istutuskannat, joita ainoastaan tulee käyttää Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella tehtäviin istutuksiin. Kannat perustuvat Hämeen maakuntien istutus- ja viljelytyöryhmän suosituksiin ja Keski-Suomen istutus- ja viljelytyöryhmän istutusohjeisiin. Keski-Suomessa vastaavanlainen muistio valmistui vuonna 2008. On huomattava, että Keski-Suomen alueella osa vesistöistä kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen. Tällainen vesistö on esim. Leppäkosken reitti. Huomioitavaa on, että uuden kalalajin tai kannan kotiuttamiseen tulee aina hakea istutuslupa ELYkeskuksen kalatalousyksiköstä. Taulukko 53. Istutus- ja viljelytyöryhmien määrittelemät istutuskannat lajeittain Laji Kanta huom. Planktonsiika Rautalampi (tai Koitajoki) Koitajoen kantaa voidaan istuttaa isompien reittivesien ulkopuolelle Järvisiika Majutvesi Kuha Järven omaa tai lähivesistöjen kantaa Järvitaimen Rautalampi rasvaeväleikattuja Hauki Järven omaa tai lähivesistöjen kantaa Järvilohi Vuoksen kanta Ankerias Eurooppalainen kanta Harjus järvillä Puruvesi tai Etelä-Saimaa Harjus virtavesissä Rautalampi Nieriä Kuolimo (ns. Saimaan kanta) 32.1 Siika Siikojen istutustiheytenä voidaan käyttää 10-40 yksilöä/ha riippuen vesistöstä, kalastusrasituksesta ja kalakannan rakenteesta. Järvissä, joissa on pieni kalastusrasitus, luontaisesti lisääntyvä siikakanta tai hyvä muikkukanta, siikaistutusten tulee olla maltillisia. Muuten on vaarana, että kanta kääpiöityy ja istutusten tuotto jää heikoksi. Reittivesillä Kymen vesistöalueella planktonsiikaistutuksiin tulee käyttää Rautalammin reitin kantaa. Pienemmillä järvillä myös vaihtoehtoisesti Koitajoen kantaa. Järvisiikaistutukset tulee tehdä ainoastaan Majutveden kantaa olevilla poikasilla. 119