KUOPION HIIPPAKUNNAN PIISPA Päätöslausunto Pyhäselän seurakunnan piispantarkastuksessa 2016 Olen suorittanut kirkkojärjestyksen 18. luvussa mainitun piispantarkastuksen Pyhäselän seurakunnassa. Sen johdosta annan seuraavan päätöslausunnon. Sitä tulee tarkastella Joensuun seurakuntayhtymästä annetun päätöslausunnon yhteydessä ja rinnalla. Piispantarkastuksen tarkoitus Ennen varsinaista seurakunnan analyysiä on puhuttava piispantarkastuksen tarkoituksesta. Haluan muistuttaa kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että seurakunnan tehtävä on hengellinen. Seurakunnan kaikkea elämää ohjaa kirkon yhteinen usko. Sen sisältö tai keskeiset perusvakaumukset on kirjoitettu auki kirkon tunnustuksessa. Kirkkolain ensimmäisen pykälän mukaan kirkkomme tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa uskoa, joka on lausuttu kolmessa varhaisen kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa (KL 1:1 ). Tämä tunnustus on kuin nuottiavain, joka antaa kaikkeen työhömme iloisen sävelen. Jumala on meidät luonut ja Kristus on meidät armahtanut. Pyhän Hengen välityksellä kolmiyhteinen Jumala synnyttää uskomme, vahvistaa rakkauttamme, liittää meidät uskovien yhteisöön eli seurakuntaan ja lopulta tekee meidät osallisiksi omasta jumalallisesta elämästään. Tähän liittyy se Pyhäselän seurakunnan kannalta olennainen asia, että kirkon uskon ja lainsäädännön mukaan kirkon tehtävää toteuttavat seurakunnat. Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä (KL 4:1). Tämä seurakunnan tehtävä on hengellinen ja se yhdistää teitä kaikkia: jokaista jäsentä, luottamushenkilöä ja työntekijää. Piispantarkastuksen tarkoitus on selvittää, miten Pyhäselän seurakunta on hoitanut tätä tehtävää, ja vielä enemmän, miten sen olisi hyvä tulevaisuudessa hoitaa tätä tehtävää. Toiseksi, vaikka seurakunnan tehtävä on hengellinen, silti seurakunta on konkreettinen ja koostuu ruumiillisista ihmisistä. Siksi seurakunnan asioita on hoidettava yhteisten pelinsääntöjen mukaan, keskinäisessä rakkaudessa ja hyvässä järjestyksessä. Siksi tarkastelemme seurakuntaa seuraavaksi myös hallinnollisesti. Pyhäselän seurakunnan yleisiä piirteitä
2 Pyhäselän seurakunnassa on noin 6000 jäsentä. Se on oikeastaan ihanteellisen kokoinen. Yleinen kokemus osoittaa, että alle 2000 jäsenen seurakunta on taloudellisesti haavoittuva, kun taas seurakunnan koon kasvaessa yli 10 000 jäsenten keskinäinen yhteenkuuluvuus alkaa heikentyä. Pyhäselän seurakunta on liittynyt 2009 Joensuun seurakuntayhtymään. Se kuuluu yhtymän pitäjäseurakuntiin yhdessä Vaara-Karjalan ja Enon kanssa. Pyhäselkä vaikuttaa monin tavoin hyvältä paikalta asua: yhtäältä ison kaupungin palvelut ovat lähellä, toisaalta maaseutumaisuus tuo väljyyttä, turvallisuutta ja luonnonläheisyyttä. Huolta aiheuttaa kysymys siitä, valuvatko palvelut vähitellen Joensuuhun. Taajamia on hieman laskutavasta riippuen kolme: Hammaslahti, Niittylahti ja Reijola. Moninapaisessa seurakunnassa ei ole aivan yksinkertaista järjestää toimintaa. Toisaalta teidän kunnia-asianne on kehittää koko seurakuntaa. Reijola tulee kasvamaan ja tämä teidän on suunnittelussa otettava huomioon. Samalla on tärkeää huolehtia koko seurakunnan alueella asuvista tasapuolisesti. Seurakunnan jäsenmäärä on laskenut noin 50 henkilöä vuosittain lähinnä muuttoliikkeen seurauksena, mutta tulevaisuudessa määrä voi myös kasvaa kaavoituksen seurauksena. Työntekijöitä on 16, henkilöstörakenne on mielestäni melko optimaalinen. Kuitenkin yksi seurakuntapappi, jonka työaika nyt välillä 50 % ja kesäisin 100 %, voisi olla kokoaikaisesti joko 80 % eli neljä päivää viikossa tai sitten täysiaikainen. Seurakunta harkitkoon asiaa. Koska kirkkoherran tulee käyttää työajastaan ainakin puolet johtamiseen ja hallintoon, pidän tärkeänä, että molemmat seurakuntapapit kantavat vahvaa vastuuta kirkollisista toimituksista ja kumpikin yhdestä työalasta, esimerkiksi toinen kasvatuksesta ja toinen diakoniasta. Seurakunnassa on paljon uusia työntekijöitä, ja heidät on hyvä siunata tehtävään yhteisessä jumalanpalveluksessa, kun koeaika on ohi. Kirkko ja kiinteistöt ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja rakkaudella hoidetut. Erityinen kiitos siitä kuuluu seurakuntamestarille Jouko Vilénille. Kirkko on kaunis ja seurakuntatalo uusi. Myös Reijolassa on toimivat tilat jumalanpalveluksia, kerhoja ja kokoontumisia varten. Hietajärven leirikeskuksessa kerrotaan olevan sisäilmaongelmia. Ne tulee selvittää ja mahdolliset ongelmat korjata. Tämä tehtävä kuuluu seurakuntayhtymälle, koska se vastaa nykyisin kiinteistöistä. Tukitoimissa toimivat vs. seurakuntasihteeri Terhi Piiroinen, kaiken tiedonkulun risteys sekä emäntä Kirsi Schmidt, kaikkien arvostama muonitusmestari. Jumalanpalvelus on kaikkia yhdistävä keskus Jumalanpalvelukset toimitetaan viikoittain Pyhäselän kirkossa, ja jonkin verran myös Reijolan seurakuntakodissa. Jumalanpalvelukset tulee toimittaa kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan mukaisesti. Minulla on hyvä käsitys papiston ja kanttorin liturgisesta osaamisesta. Seurakunnan pappeina toimivat kirkkoherra Ville Ojala, Maritta Tiili (Kaisa Puustisen sijaisena) ja Marja Juntunen, ja kanttorina Liisa Kettunen. Jumalanpalvelus on hengellisen elämän keskus niin seurakunnalle kuin yksityiselle kristityllekin. Se on kuin säännöllisesti sykkivä sydän, joka auttaa jaksamaan arjessa ja kuljettaa voimaa koko kehoon. Osallistuminen jumalanpalveluksiin ei ole huonoa, mutta voisi olla korkeampikin. Siksi on tärkeää, että kaikki te työntekijät ja luottamushenkilöt korostatte jumalanpalveluksen
3 merkitystä ja kehitätte sitä koko Jumalan kansan juhlaksi. Jumalanpalvelus on kaikkia seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä yhdistävä asia. Käsitykseni mukaan kohokohtia kirkkovuodessa ovat täällä ainakin adventti, jouluaatto, joulupäivä, kiirastorstai, konfirmaatiokirkot ja pyhäinpäivä. Emme ehtineet puhua pääsiäisen merkityksestä. Suosittelen harkitsemaan sitä, millaista olisi toimittaa pääsiäisen messu ikivanhaan tapaan pääsiäisyönä. Havaintojeni mukaan monessa seurakunnassa pääsiäisyön messuun tulee paljon nuoria aikuisia, lomalaisia ja muita, jotka muuten käyvät jumalanpalveluksessa harvakseltaan. Pyhäselässä on siihen erinomainen kirkko, jossa kynttilät ja valot tekevät siitä muistoseuroista ylösnousemuksen ilojuhlaksi kasvavan draaman. Kasvatustyöhön liittyy paljon myönteisiä odotuksia Täällä asuu paljon lapsiperheitä, siksi lapsityöhön kohdistuu paljon odotuksia, myönteisiä odotuksia. Lapsityötä hoitavat lastenohjaajat Teija Eronen, Heli Vänskä ja Seija Hyttinen, poikkeuksellisen kokeneita kirkon lapsityön ammattilaisia. Lähiesimiehenä toimii diakoni Elina Saarelainen. Perhekerhoja ja päiväkerhoja järjestetään seurakuntatalossa ja Reijolassa paikassa. Ne vetävät hyvin ja tavoittavat alueen lapsia. Työntekijöiden keskusteluissa tuotiin esille, että jatkossa on hyvä ohjata työntekijäresursseja niihin toimintoihin, jotka vetävät ja joille on kysyntää. Jos joku ei kerho tai toimintamuoto ei vedä, sen voi hyvällä omatunnolla lopettaa tai kehittää tilalle uutta. Erityisen onnistuneena on pidetty perheiden vapputapahtumaa, joka on koko seurakunnan yhteinen voimannäyttö. Pidän hyvänä, että täällä järjestetään lastenleirejä, ja että lastenohjaajat ovat niissä mukana. Ne ovat lapsille unohtumattomia elämyksiä, tarjoavat mahdollisuuden opetella uskon ja rukouksen kieltä ja palvelevat koko perhettä varsinkin koulujen loma-aikoina, jolloin lapset ovat lomalla, mutta vanhemmat ehkä työssä. Nuorisotyönohjaaja Riitta Hartonen hoitaa nuoriso- ja rippikoulutyötä pitkällä ammattitaidolla, kesällä aloittaa uutena Nonna-Omena Helojoki. Mukana on noin 100 nuorta, mikä kertoo vahvasta nuorisotyöstä. Iloitsen siitä, että perinteiset nuortenillat tavoittavat Reijolassa 20-40 nuorta joka perjantai. Rippikoulu on kirkon kasvatustyön lippulaiva. Sitä tullaan ihmettelemään myös ulkomaita. Yhtymän kaikissa seurakunnissa tarkastusseurue on kiinnittänyt huomiota siihen, että viiden vuorokauden pituinen rippileiri on liian lyhyt silloinkin kun sitä edeltää niin sanottu kaupunkijakso. Siksi tässä asiat on järjestettävä yhtymän puolesta niin, että seurakunnat voivat järjestää vähintään kuuden vuorokauden pituisia rippileirejä. Lisäksi neljä rippikouluryhmää vaikuttaa Pyhäselässä sellaiselta, että ryhmien koko kasvaa liian suureksi. Asessori ja lääninrovasti suosittelevat viittä ryhmää ja liityn heidän arvioonsa. Jotta rippikoulun synnyttämä ilo ja into käytetään hyödyksi, on erittäin tärkeää, että panostatte myös isoiskoulutukseen. Siinä tapahtui viime vuonna pieni notkahdus. Lupaavia kokemuksia on saatu eri seurakunnissa siitä, että diakoniaa opetetaan rippikoululaisille konkreettisesti viemällä heidät päiväksi alueen palvelukoteihin tekemään kristilliseen lähimmäisenrakkauteen perustuvaa auttamistyötä. Näin opetetaan diakoniaa, mutta myös sitä, että osallistuminen seurakunnan vapaaehtoistyöhön aivan normaalia seurakuntalaisena olemista.
4 Erityisen tärkeää ovat seurakunnan yhteydet päiväkoteihin ja kouluihin. Ne ovat hyvässä kunnossa, tarkemmin sanoen hiippakunnan korkeinta tasoa. Näitä tulee vaalia sekä kirkkoherran ja päiväkohdin ja koulun johtajien tasolla, ja ennen kaikkea arjen tasolla siinä jokapäiväisessä työssä, jota kunnan ja seurakunnan kasvatustyön ammattilaiset yhdessä tekevät. Kunta ja seurakunta tulee nähdä kasvatuskumppaneina. Myös kouluja on kiitettävä hyvien yhteyksien ylläpitämisestä. Haluan kiittää lämpimästi lukion rehtori Jorma Kuikalle ja Niittylahden koulun rehtori Maija Törmäselle mahdollisuudesta vierailla näillä kouluilla piispantarkastuksen yhteydessä. Kaikesta näkyy, että täällä on hyvinvoivia oppilaita. Pyhäselän huono-osaiset kuuluvat seurakunnan sydämelle Diakoniaa hoitavat Pyhäselän seurakunnassa diakoniatyöntekijät Nina Lisitsin ja Elina Saarelainen. He ovat Pyhäselän työntekijöinä uusia, mutta kirkon diakoniatyöntekijöinä kokeneita. Te olette seurakunnan tuntosarvet näillä kylillä. Te olette Jumalan rakastavat kädet monelle ihmiselle. Kun palvelut näyttävät kaikista vastakkaisista vakuutteluista huolimatta valuvan kohti Joensuun keskustaa, teidän työnne ei helpotu, mutta sen arvo ja merkitys tulee entisestään kasvamaan. Pyhäselässä on monia huono-osaisia, jotka hartaasti odottavat erilaista tukea ja apua. Monet tuntevat itsensä yksinäisiksi, toisilla on leipähuolia, monissa mökeissä elää sinnitteleviä vanhuksia ja jonkin verran on myös niitä lähimmäisiä, joiden mielen tasapaino horjuu. Harvinaista ei ole, että samalla ihmisellä on kaikki nämä murheet. Tosiasia on myös, että täällä on myös päihdeongelmista kärsiviä. Teidän tehtävänne diakoniatyöntekijöinä on tukea näitä ihmisiä ja tuoda heidän hätänsä sekä ihmisten korviin että Jumalan kasvojen eteen yhteisessä jumalanpalveluksessa. Toivon, että saatte rinnallenne riittävästi seurakuntalaisia, jotta ette jäisi palvelutyössänne yksin. Jotkut sosiaalityön teoreetikot pitävät ruoka-avustusten jakamista vääränä auttamisena. Minun mielestäni ruoka-avustusten jakaminen on oikein, sillä jos perheen tulot eivät riitä ruokaan, heitä ei auta hyvä teoria ja korkeat ihanteet, vaan konkreettinen apu, leipä. Musiikki ja virsilaulu läpäisee kaikki työalat Seurakunnan kanttorina toimii Liisa Kettunen. Seurakunnalla on ollut hyvä onni kanttorin valinnassa. Täällä toimii kolme kuoroa, Kirkkokuoro, Kapsäkki ja Sävelsiskot, jotka kaikki ovat rikastuttaneet tänään jumalanpalvelustamme. Virsien laulaminen on äärimmäisen tärkeä osa luterilaista hengellistä elämää. Siksi rohkaisen kaikenlaiseen virsilauluun kaikenlaisissa tilanteissa kaikenikäisten ihmisten kanssa. On tärkeää, että lapsia kasvatetaan laulamaan ja rukoilemaan virsien välityksellä. Ensi syksynä käyttöön otettava virsikirjan lisävihko antaa erinomaisen piristysruiskeen virsien vaalimiselle. Lokakuun 13. päivänä on suunnitteilla hiippakunnallinen tempaus, jossa uusi lisävihko lauletaan läpi, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain. Miettikää, mitä tempauksia voisitte tehdä, jotta saisitte ihmiset laulamaan lisävihkossa olevia uusia virsiä. Seurakunnassa toimii kaksi lähetyspiiriä, noin 35 ihmistä. Vapaaehtoisia on noin 20 henkilöä. Lähettejä ja nimikkokohteita on useita, muun muassa Sari Johanna Kuittilo Israelissa. Tunnusluvut osoittavat hyvää lähetysaktiivisuutta. Köyhien lisäksi myös seurakunnan lähettien, nimikkokohteiden ja lähetyksen puolesta on hyvä rukoilla yhteisessä esirukouksessa jumalanpalveluksessa sopivin väliajoin. Näin myös heidän asia tulee seurakunnan korviin ja
5 Jumalan kasvojen eteen. Lähetystyön edistäminen määritellään kirkkolainsäädännössä paitsi seurakunnan tehtäväksi (KL 4:1) myös jokaisen seurakuntalaisen (KJ 4:4) tehtäväksi. Huomatkaapa tämä! Työilmapiirin kehittämistä tulee jatkaa Seurakunnassa toteutettiin työyhteisön hyvinvointia koskeva tutkimus työkonsultti Antti Kokkosen johdolla. Siinä vahvuuksiksi osoittautui, että työntekijöillä on erittäin korkea sitoutuminen ja motivaatio eli kutsumus. Työ koetaan palkitsevaksi ja vaikutusmahdollisuuksia pidetään hyvinä. Seurakunnan työilmapiirissä on myös paljon ja monenlaista kehittämistä. Kehittämishaasteisiin kuuluvat alaistaidot, johtamisen viestintä, ristiriitatilanteiden hallinta ja avoin, rakentava vuorovaikutus. Jääkiekon MM-kisojen finaalin alla sanon näin: Aikuisten ihmisten tulee pystyä työpaikalla ratkaisemaan keskinäiset jännitteet itse ja pukukopissa. Ellei se onnistu, tarvitaan ulkopuolista erotuomaria. Minulla ja tuomiokapitulilla on kyllä keinot puuttua ja tarvittaessa lähettää kiistakumppanit jäähyaitioon tai suoraan suihkuun. Tähän ei toistaiseksi näytä olevan tarvetta, sillä kirkkoherran johdolla työntekijät ovat jo yhdessä ryhtyneet työilmapiirikyselyn osoittamiin kehittämistarpeisiin rakentamalla yhdessä työyhteisön pelinsäännöt Pyhäselän seurakunnassa. Paperi on hyvä. Tämä on erinomaista aloitteellisuutta. Yhteisessä palaverissa jokainen lupasi siihen sitoutua. Nyt kun paremmalle uralle on päästy, on tärkeää, että kehittämistyötä jatketaan yhdessä. Mahdollisuudet ovat hyvät, sillä seurakunnan työntekijöissä on paitsi vankkaa kokemusta myös monia uusia työntekijöitä uusien ideoiden kanssa. Pidän tärkeänä, että seurakunta jatkaa hyvin alkanutta yhteistoimintaa Antti Kokkosen kanssa tässä asiassa ainakin vuoden loppuun, tarvittaessa pidempään. Tulen seuraamaan tätä työtä seuraavan vuoden ajan. Pyhäselän seurakunnassa toimii neuvosto. Saamieni tietojen ja havaintojen mukaan luottamushenkilöt ovat sitoutuneita, keskustelevia ja yhteistyökykyisiä. Yhteistyö kirkkoherran kanssa sujuu hyvin. Haluan kiittää kaikkia luottamushenkilöitä siitä, että annatte aikanne ja osaamisenne Pyhäselän seurakunnan ja täällä asuvien ihmisten palvelukseen. Seurakunnassa on diakonian vastuuryhmä. Se on hyvä, vaikka vielä etsii rooliaan. Vastuuryhmiä voisi olla enemmänkin, esimerkiksi lähetyksessä, kasvatuksessa ja jumalanpalveluksessa. Pitäisin erinomaisena, jos kukin vastuuryhmä voisi muiden toimiensa lisäksi liturgin johdolla suunnitella ja toteuttaa 2-3 jumalanpalvelusta vuodessa. Pielisensuun seurakunnasta on hyviä kokemuksia. Pyhäselälle oma tulevaisuussuunnitelma Kaikkein tärkein asia koskee tulevaisuuden suunnittelua yhdessä. Joensuun seurakuntayhtymässä on ollut yksi yhteinen strategia; seurakunnilla ei ole ollut omaa strategiaa eli tulevaisuussuunnitelmaa. Toimintaympäristöt kuitenkin ovat erilaisia kuudessa omaleimaisessa seurakunnassa. Kun olemme tarkastusseurueella käyneet läpi kaikki seurakunnat ja yhtymän, meistä näyttää oikealta, että jokainen seurakunta laatii oman tulevaisuussuunnitelman tämän vuoden aikana. Sillä on monia etuja. Se auttaa teitä tunnistamaan juuri Pyhäselän erikoispiirteet ja täällä asuvien
6 ihmisten tarpeet. Se yhdistää työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, auttaa panostamaan voimallisesti yhdessä oikeisiin asioihin ja toisaalta auttaa rajaamaan työtä. Se myös muistuttaa, että kirkon työtä toteuttavat seurakunnat täällä Pyhäselän seurakunta ja että yhtymän tehtävä on tukea seurakuntaa tässä tehtävässä. Pidän tärkeänä, että otatte tulevaisuuden rohkeasti omiin käsiin ja teette itsellenne tulevaisuussuunnitelman. Mahtavaa olisi, jos saisitte suunnitteluun mukaan myös eri-ikäisiä seurakuntalaisia. Jotta strategia olisi innostava ja jotta kaikki siihen sitoutuvat, se suunnitellaan kirkkoherran johdolla yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja mahdollisuuksien mukaan myös seurakuntalaisten kanssa. Lopullisen suunnitelman hyväksyy seurakuntaneuvosto. Siihen kaikki sitten sitoutuvat. Kehittämistehtävät Seurakunnan itsearvioinnin, asessorimuistion, työhyvinvointikyselyn, yhteisten keskustelujen ja omien havaintojeni pohjalta annan KJ 18. luvun 7 :n nojalla Pyhäselän seurakunnalle seuraavat kehittämistehtävät: 1. Tämä päätöslausunto ja asessorimuistio jaetaan tiedoksi ja keskustelua varten kaikille seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Näiden asiakirjojen pohjalta käydään avoin, arvioiva keskustelu työntekijöiden kokouksessa ja seurakuntaneuvostossa. 2. Seurakunta jatkaa työilmapiirin kehittämistä työhyvinvointikyselyssä esille tulleissa yksityiskohdissa. Antti Kokkonen toimii seurakunnan tukena kuluvan vuoden loppuun. 3. Seurakunta laatii Pyhäselän seurakunnan tulevaisuussuunnitelman eli strategian kuluvan vuoden aikana. Sen tulee olla lyhyt, konkreettinen, innostava ja sellainen, että tuloksia voidaan sopivan ajan jälkeen arvioida. Se laaditaan kirkkoherran johdolla yhteistyössä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Olisi erityisen arvokasta, jos mukaan voidaan saada myös seurakuntalaisia. 4. Seurakunta ottaa yhdeksi kaikkia työaloja yhdistäväksi painopisteeksi jumalanpalveluselämän kehittämisen. Jumalanpalveluksen kehittäminen on luonteva yhdistää tulevaisuussuunnitelmaan. 5. Seurakunnassa jatketaan vahvan vapaaehtoistyön kehittämistä niin, että kasvatus-, diakonia-, musiikki-, lähetys- ja jumalanpalvelustyö saavat entistä enemmän voimaa seurakuntalaisten osaamisesta ja omistautumisesta. Myös tämä on luontevaa kytkeä osaksi Pyhäselän seurakunnan tulevaisuussuunnitelmaa seurakunnan harkitsemalla tavalla. Näistä kärkihankkeita ovat tehtävät numero 2 ja 3, muut ovat niihin kuuluvia ja niille alisteisia. Lääninrovasti suorittaa jälkitarkastuksen vuoden kuluessa tästä päivämäärästä lukien ja toimittaa siitä minulle muistion. Viime vuosina on joskus esitetty väitteitä, että länsimainen ihminen olisi tullut immuuniksi klassiselle kristinuskolle. Tämä ei pidä paikkaansa, ei kokemuksen eikä tutkimuksen valossa. Ihmiset etsivät elämän tarkoitusta ja itseään suurempaa totuutta. Tämä ei ole mikään ihme kristillisen luomisuskon näkökulmasta: jos uskomme, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen, on johdonmukaista odottaa, että ihminen etsii aina alkuperäistä kotiaan, siis Luojaansa, elävän Jumalan kasvoja ja hyvyyttä. Pyhän Augustinuksen sanoin: Sinä Jumala olet
7 luonut meidät yhteyteesi, ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa. Siksi meillä on liittolainen jokaisessa ihmisessä. Suhtautukaa jokaiseen ihmiseen lempeästi, luontevasti ja kunnioittavasti, niin kuin rakkaaseen perheenjäseneen suhtaudutaan. Vertaahan pyhä Raamattu seurakuntaa Jumalan perheväkeen, siis lämpöiseen kotiin, jossa usko ja rakkaus asuvat. Vaalikaa tätä perheväen yhteyttä ja rakkautta! Kutsukaa rohkeasti takaisin kotiin niitä sisaria ja veljiä, jotka ovat kodista eksyneet. Etsikää rohkeasti niitä ihmisiä, jotka ovat hengellistä kotia vailla. Ja tehkää kaikki rennosti ja vapautuneesti, sillä kirkon työn menestys ei viime kädessä riipu meidän tiedoista tai taidoista, vaan Jumalan uutta luovasta voimasta. Meidän tehtävämme on vain osallistua siihen työhön, jota kolmiyhteinen Jumala itse tekee jokaisen ihmisen sydämessä. Hän korottaa alhaisen, tekee köyhän rikkaaksi, pukee syntisen armollaan ja uudistaa meidät rakkaudellaan. Herra olkoon teidän kanssanne. Pyhäselässä 22. päivänä toukokuuta 2016 Jari Jolkkonen Kuopion hiippakunnan piispa