Sulho Holmlund Sulho Holmlund 60 v. Sulho Henrik Holmlund syntyy 17. maaliskuuta 1887 Ulvilassa ja käy koulunsa siellä. Perhe muuttaa Poriin ja jatkaa Ulvilan Kaasmarkussa aloittamaansa leipomo- ja liiketoimintaa. Sulho tutustuu viehättävään nuoreen naiseen, joka on perheensä mukana muuttanut Poriin Laviasta. Hän rakastuu ja alkaa suunnitella naimisiinmenoa ja perheen perustamista. Isosisko Irene tulee avuksi. He menevät valokuvaamoon ja otattavat harjoituskuvia tulevaa kihlajaiskuvaa varten. Tällaisista harjoituskuvista lienee kysymys Irenen kortissa, jonka hän lähettää Sulholle Helsingistä elokuussa 1908 ja kyselee mallikorteista, joita on sitten tarkoitus jakaa ystäville ja sukulaisille. Weikkoni rakas! Sydämellinen tervehdys sulle täältä! Tänään on niin pimeä ja sateinen päivä että aivan tulee ikävä. Kuule joko olet saanut niitä meidän mallikortteja? Osoite: Laivurinrinne n:o 2 Oppilaskoulu Hki. Onko R.H. vielä Porissa? Ole niin kiltti ja lähetä mulle ne molemmat mallikortit nähtäväksi saathan
sinä sitten ne kuvat itsellesi. Onko Ruupertikin saanut minun kuviani? Kyllä xxx (?) antaa 3 m että saatte ottaa ja lähettää tänne yhden saan jättää mammalle ja Rummelle toisen, jos hän lähettää oman kuvansa sijaan. Sulho koeta nyt olla säästäväinen, että pääset tänä syksynä käymään täällä. Et voi uskoa kuinka suurenmoista täällä on kaikki ja se liike ja ihmispaljous sitte. terveisiä paljon Wäinöltä! Eilen olin hänen kanssaan Kaisaniemessä. Onko Kalle Raumalla? Pääsikö hän seminaariin? Ole kiltti ja kirjoita mulle! Sydämelliset terveiseni kaikille! Irene Kortissa on kuvattuna Helsingin Kirurginen sairaala. (Wäinö Salopuro on Sulhon serkku; kaverit ovat aivan samanikäiset ja Irenekin vain kaksi vuotta heitä vanhempi. Ruupert taitaa olla Robert Stengård, myös Sulhon ja Irenen serkku. R.H:sta ei ole tietoa. Kalle saattaa olla Irenen ihailija, yhteinen tuttava ainakin.) Sulho on herkkä ja taiteellinen, runoilijaluonne, ja kirjoittelee romanttisia, runomuotoisia tuokiokuvia. Oheisen runon hän laatii 17.1.1908. Voi helposti ajatella, että kirjoittaja potee lemmentuskaa. Hän on rakastunut palavasti ja runon muusana on toiminut nuori neito, Lempi, joka oli lähtenyt Viipuriin. Sulho oli lähtenyt hänen peräänsä ja kihlannut hänet. Runon loppu on kuitenkin häkellyttävän pessimistinen. Olisiko kirjoittajan lempi tässä kuitenkin kohdistunut nuoren naisen sijasta isänmaahan? Suomessa elettiin rankkoja aikoja; sortokaudet
ja suurlakko ym. varmaankin kalvoivat kansalaisten mieltä ja herättivät pelkoa tulevaisuudesta. Harjotelma runo, Lempeni Tuo usvaton päivän nousu ja kirkas kuutamo yö. Ne lempeni kuiskehet kuuli ja kultani laulelmat. Te tuuheat lampien rannat ja metsien siimeiköt. Te näitte mun nukkuvan unta, kera kultani kaunihin. Hän keijuna illan kulki ja kahlehin kietosi mun. Hän syömmeni toisilta sulki ja yksin valtasi sen. Oli kuutamo tuskin tullut kun jo kutreja koskettelin. Ja usvaton päivän nousu, kun suukkosen huulilta vein. Nous taivaalle purpura pilvi käsi kaarteli kaulaani mun. Minä syömmeni sykkivän kuulin ja itkevän impeni näin. Toi tuuladus helteelle hoivaa, ja häipyi kyynel hält. Minä katsadin lempeni orvaa mi kauniina heelmöi. Lensi aatos sieluni rauhaan, heti kypsää viljani on. Ei halloilta viel ole haittaa, ei kylmiä ensinkään. Minä katsadin laihoni laitaa ja silmäsin loitommal. Näin lempeni kaunihin lahden, ja uhkuvan usvan yön. Näin käyvän ja öisen myrskyn, mi raatoi rauhani pois. Näin impeni kulkevan kauvaks, jäin yksin mä hyrskyhin. Taas silmäsin lempeni lahteen, mi hyrskyen vaahtoili. Ja siitäkin loitommalle, siel päivä jo pilkisti. Ken arvasi onneni suuren, ja kuiskehet kuulla sai. Kuka tahtoi katkoa juuren, ja mun kuolevan kuivuuteen.
Levottomat ja masentavat ajat vaivaavat Sulhoa painajaisenomaisesti, ja hän purkaa pahaa oloaan runoihin. Seuraava runo kuvastaa karmeudessaan nuorenmiehen pelkoa, kauhua ja ahdistusta. Nytpä hehkuu vihan kieli, tulta iskee joka pieli. Toiset itkee, toiset nauraa, kalma uhkaa joka kaulaa. Kuka ampui julman nuolen, vaara uhkaa joka puolen vielä huutaa jopa irvii kovin piikki sieluu kirvii. Hurme huuhtoo joka kaulan kuka pisti pitkän rauran hyyty veri pyytää armon iskun taas sai, täyden tarmon. Liekki hehkuu yli puiden, kuka pisti läpi luiren maata raappii halkes kallo, kuuluu jylhä kuollon kello. Katsoi vielä ylös pilviin, kuollon kalvon sai jo silmiin. putos käsi kalma katkes yhden elon-langa ratkes. Ks. myös Kaksi Sulhon runoa. Sulho ja Irene ovat sisaruksina hyvin läheiset. Tullessaan täysi-ikäiseksi, täyttäessään 21 vuotta, Sulho saa Ireneltä syntymäpäivälahjaksi peilin ja lahjaa ohjeistavan kirjeen, jossa Irene toivoo veljensä varttuvan jalona ja oikeudenmukaisena ihmisenä. Rakkahin veljyt! Annan sulle syntymäpäivänäsi peilin, johon voit aina joskus kurkistella. Puhtautta ja sydämen jaloutta kasvosi kuvastakoot! Tään peilin avulla voit myöskin huomata jäljet, joita vuodet kasvoihisi jättävät. Säilytä tämä niin kauan että se kuvastaa vanhuksen valkoisen tukan ja ryppyiset kasvot. Kasva ja vartu kaikessa mik on kaunista, hyvää ja oikeaa! Toivoo Irene siskosi
Sulhon peili ja Irenen kirje Sulholle 1908. Sulhon pojantyttären, Liisa Linnalan, hallussa. Sulho ja Irene-sisko Lempi ja Sulho 25-vuotiaana Sulho vihitään Lempi Amanda Wesslinin (s. 4.6.1890 Laviassa) kanssa. Koti järjestyy Sulhon vanhempien talosta Vähälinnankatu 22:sta ja nuoripari vihitään 25.5.1912 omassa kodissaan.
Sulho Holmlund ja Lempi Wesslin; Sulhon ja Lempin hääkutsu Perheen vanhimpana poikana Sulho perii vanhemmiltaan leipomon, jota hän ja Lempi yhdessä hoitavat. Vuonna 1919 he alkavat pitää myös ruoka- ja sekatavarakauppaa kotinsa kulmahuoneessa. Tulevina vuosina he perustavat Poriin useita ruokatavaramyymälöitä ja varaavat myymäläpaikan myös vuonna 1927 valmistuneesta kauppahallista. Sulho ja Lempi saavat kolme poikaa. Sulho Kaukomieli (Kauko) syntyy 7.2.1913, Aarno Johannes (Jussi) 6.1.1918 ja Arvo Ilmari 6.11.1924. Lempi-äiti toivoo Kaukosta vanhempien työn jatkajaa; pisimpään leipomotoimintaa jatkaa kuitenkin Ilmari, josta Lempi-äiti haluaisi papin. 13-vuotiaana Ilmari aloittaa kauppamaailmaan tutustumisen toimimalla puotipuksuna Porin kauppahallin myymälässä. Kauppamaailma kiinnostaa kaikkia poikia, kunnes Kauko lopettaa vuonna 1964, Jussi 1978 ja Ilmari 1985.
Sulho, Lempi ja Kauko Sulho ja Lempi Holmlund sekä pojat Kauko ja Jussi noin v. 1922.
Sulho ja Lempi Holmlundin perhe kesällä 1943.Vanhemmat sekä pojat Jussi, Kauko ja Ilmari. Tontilla sijainnutta, 1919 rakennettua leipomorakennusta laajennetaan 1935 ja vielä 1942. Siellä valmistuu sodan aikana armeijalle vanikkaa toki muutakin. Tuotteita Sulho ja Lempi myyvät hallissa ja torilla. Sulho hankkii Pohjajoen saaresta kesäpaikan ja sinne rantamökkiin pirttikaluston, joka on sieltä sittemmin kulkeutunut lapsenlapselle Liisalle Suolahteen ja muuttanut moneen kertaan mutta on silti vielä hyvässä kunnossa. Kauppa kukoistaa ja Sulholle myönnetään Vähittäiskauppiasliiton kultainen ansiomerkki sekä Suomen Leipuriliiton mestarin arvonimi. Häntä aletaan tituleerata taloustirehtööriksi. Hänelle lankeaa useita luottamustoimia. Lisäksi hän on innokas VPK:n jäsen. Myös Lempi osallistuu Vähittäiskauppiasliiton toimintaan. Hän kuuluu työnsä ohella lisäksi Yrittäjänaisiin ja tekee työtä Porin suomalaisen vanhainkodin hyväksi.
Syntymäpäiväsankari Sulho Holmlund 60 v. Perhe viettää suuret juhlat syntymäpäiväsankarin kunniaksi ja laatii mm. hienon onnittelukortin.
Pojantytär Liisa Linnala muistelee isovanhempiaan: Tufu oli herkkä ja taiteellinen, ehkä siksi esikoisellekin annettiin Kantelettaresta tuttu nimi Kaukomieli. Tufu itse kirjoitti runoja, joita on säilynyt tallessa. Monet niistä on kirjoitettu vuonna 1908. Niissä on sekä lemmen tuskaa että maailmantilanteeseen ja sodan uhkaan viittaavia suorastaan synkkiä runoja. Myös Sulhon ja Lempin säilyneissä hääonnitteluissa on runoja ilmeisesti sukuvika. Tufulla oli mandoliini, jolla hän soitti Mammalle serenadeja. Tufu oli myös leikkisä ja keksi jekkuja lapsille. Veikko kysy joskus Mammalas, millai juustoon tullee reiät. Tufu sano viäväs juuston halkopino taa, miss hiiret käy nakertamas reiät. Toise kerra Tufu oli ollu kai Veiko kans kävelemäs Isolinnakadul, mis o puit istutettu jalkakäytävä reunaa. Tufu oli viitannu Veikkoo kattoo johonki mikä siäl oli ja sil aikaa purottanu taskustas kolikoit puu juurel. Sit oli ihmetelty, kenelt niit oli puronnu, ja Veikko sai poimii kolikot taskuus. Tufust kerrottii kans, et se vei rahat pankkii ain paperikassis ei salkus ettei ihmiset arvais, mil asial se oli. Ku mentii kylää Mammalaa, Tufu hetke pääst sano, et mennääs käymää makuuhuonees. Siäl se avas peilipöyrä lipasto keskimmäise laatiko, mis oli linnumunnii, Fazeri piänii soikeit marmelaarirakeit fanerirasias mikä tuoksu! Siält sai ottaa piäne kourallise. Peililipasto o ny meil, mut tuoksuu ei
ennää! Mammalast peräsi o kans Tuhkimo -ryijy meijä makuuhuonee seinäl. Matil taas o Poris Mammala keittiöst komuuti, jonka oikeepualisest yläkaapist Mamma otti joskus kamfferitippoi. Ei tair siinäkää kaapis ennää ol kamfferihajjuu. Mammasta ajattelen, että hän oli tunne-elämältään paljon tasaisempi, köyhempi. Hän kulki kotona aina pyyheliina vasemmalla käsivarrella valmiina sipaisemaan jostakin. Ehkä jonkun lausumaan tunneasiaan viitaten Mamma vastasi: Minä olen semmonen liikenainen vaan. Mamma hoitikin pientä kauppaa, joka oli heidän talossaan Vähälinnankadun ja silloisen Steinheilinkadun kulmassa. Lempi Holmlund 70 v. Sulholla ja Lempillä oli Penu-schäfer. Penu oli hyvä lastenlasten suojelija, kun kuljettiin muutaman korttelin matka Mammalaan. Siihen aikaanhan ei tarvinnut pitää koiria kiinni. Minä tietysti pelkäsin Penua, kun se oli niin suuri ja huiski hännällään. Jossakin vaiheessa sitten ei minua enää tarvinnut nostaa Mammalassa pöydälle, vaan olin todennut, että nyt ei Penu enää yhtään pelkää Liisaa.
Sulho Holmlund, Penu ja Liisa Humalsaari Ja Liisa muistelee edelleen: Mammalan pihapiirissä oli leipomo, jonka pihaan pääsi ajamaan kummankin kadun puolelta tarvittiin kulku tavaran ja leipomotuotteiden kuljetukselle. Asuintalon puolella pihaa oli sireenimaja. Leipomon siivessä oli asuinhuoneisto, jossa leipomotyöntekijöistä asuivat Aune ja Hilma. Aune oli paljon myös Mammalassa muuna apuna. Sulho Holmlund kuoli 20.2.1950. Liisa muistaa, että oli 6-vuotias, kun Sulho vietiin Mehiläisen sairaalaan Helsinkiin. Olin Laila-äidin ja Lempi-Mamman kanssa hotellissa odottamassa, mihin tilanne kääntyy. Muistan surun tunnun, kun meille tuotiin viesti Sulhon kuolemasta. Kauppa lopetettiin Sulho-Tufun kuoltua. Mamma eli leskenä vielä 17 vuotta, seurasi elämää pihapiirissä ja osallistui Suomalaisen vanhainkodin johtokunnan sekä rouvien kokouksiin. Hän kuoli pitkän sairaalajakson jälkeen 15.4. 1967.
Hautakutsu ja ohjelma