KEMIJOKISUUN KALASTUS 2015 VISIO

FCG Planeko Oy Lapin liitto KEMIJOKISUUN KALASTUS 2015 VISIO Raportti

FCG Planeko Oy Raportti I Infra ja ympäristö 2592-D2860 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Tiivistelmä... 3 3 Nykytila-analyysi... 6 3.1 Kalakanta... 7 3.1.1 Velvoiteistutukset... 8 3.1.2 Lohen vaelluspoikasten kuolleisuus... 9 3.1.3 Lohien saalistiedot... 10 3.2 Nykyinen kalastusjärjestely... 11 3.2.1 Yhtenäislupa-alue... 12 3.2.2 Kalastusoikeudet... 13 3.2.3 Terminaalikalastus... 13 3.3 Kalastuksesta saatavat myyntitulot... 14 3.4 Matkailupalvelut Kemijokisuulla... 16 3.4.1 Jokikeskus... 16 3.4.2 Lähialueiden matkailupalvelut... 18 4 Kemijokisuun matkailullinen kehittäminen... 19 4.1 Kalastusmatkailun valtakunnallinen ja alueellinen kehittäminen... 19 4.2 Esimerkkejä olemassa olevista kalastuskeskuksista... 21 4.2.1 Lohimaa... 21 4.2.2 Ruunaa... 23 4.2.3 Älvkarlebyn Dal-joki... 25 4.3 Kalastusmatkailun tuotteistamisen edellytykset Kemijokisuulla... 28 4.4 Kemijokisuun matkailullisen kehittämisen visio 2015 ja 2025... 33 5 Alustava suunnitelma Perämeren kalastuskeskuksesta... 34 5.1 Mitä... 34 5.2 Kenelle... 34 5.3 Miten... 36 5.3.1 Ydinpalvelut ja tuotteet... 36 5.3.2 Oheispalvelut... 38 5.3.3 Sijainti, rakennettu ympäristö ja maankäyttö... 39 5.3.4 Markkinointi ja myynti... 41 5.3.5 Toimintamalli ja vaiheistus... 41 6 Kalastuksen järjestämisen visiot... 44 6.1 Terminaalialueen kalastus... 45 6.2 Verkkokalastus jokialueella... 46 6.3 Viehekalastus... 46 6.4 Valvonta... 48

FCG Planeko Oy Raportti 1 LAPIN LIITTO KEMIJOKISUUN KALASTUS 2015 VISIO 1 JOHDANTO Lapin liitossa on käynnissä Kemi-Ounasjoen vesistön monikäytön ja tulvariskien hallinnan yleissuunnitelman valmistelu. Sen tavoitteena on linjata vesistöalueen kehittäminen ja sovittaa yhteen tulvasuojelun, kalatalouden, matkailun ja energiatalouden tarpeet. Vaelluskalojen nousun kutualueilleen mahdollistavat kalatiet ovat osa vesistöalueen monikäytön kokonaisuutta. Kalatie luo edellytykset vaelluskalalajien luonnon tuotannolle, virkistyskalastusmahdollisuuksien, kalastusmatkailun ja työllisyyden parantumiselle. Koko Kemi-Ounasjoki alueelle valmistellaan yhtenäinen kalastussääntö, mutta Kemijokisuuta tarkastellaan myös erillisenä kokonaisuutena. Isohaara meri välisen alueen visioinnin tavoitteena on, että alueelle syntyy toimiva ja vetovoimainen matkailu-, urheilu- ja virkistyskalastusalue. Tämän toimeksiannon tehtävänä oli laatia: 1. nykytila-analyysi, jossa kuvataan kalastuksen järjestäminen Kemijokisuulla, Isohaara-merivälisellä alueella 2. visio, jossa esitetään tulevaisuuden kuva jokisuun alueen matkailullisesta kehittämisestä kestävän kehityksen periaatteet huomioiden 3. alustava suunnitelma Perämeren kalastuskeskuksesta 4. visioita kalastuksen järjestämisestä sellaisista vaihtoehdoista, jotka turvaavan vaelluskalojen pääsyn Kemi- ja Ounasjokiin. Työn tilaaja on Lapin liitto ja toteuttajaksi valittiin FCG Planeko Oy. Projektin vastuullisena johtajana toimi Minna Kurttila FCG:n Rovaniemen aluetoimistosta. Työn toteutukseen osallistui hänen lisäkseen monialainen tiimi, jonka jäseniä olivat Pauli Santala, toimialapäällikkö Asta Nupponen, luontomatkailun asiantuntija Janne Partanen, kalatalousasiantuntija Leo Pitkänen, matkailualan yrittäjyyden asiantuntija Tilaajan puolelta yhteyshenkilönä toimi Anne Kenttäkumpu. Työn ohjausryhmä koostui seuraavista jäsenistä Maiju Hyry, Lapin liitto, puheenjohtaja Jaakko Ylitalo, Lapin liitto Esko Heinonen, Keminmaan kunta Aapo Mäenpää vj., Keminmaan kunta Aaro Horsma, PVO-Vesivoima Oy Pentti Pasanen, TE-keskus Tapani Onkalo, Kemin kaupunki Pauliina Sotisaari, Kemin Kirkonkylän osakaskunta Eero Yliniemi, Ala-Kemijoen kalastusalue Anne Kenttäkumpu, Lapin liitto, sihteeri Asiantuntijat: Antti Sorro, Lapin vapaa-ajan kalastajat Ry Matti Kurkela, Ala-Kemijoen kalastusalue/meri Satu Luiro, Lapin liitto Työ toteutettiin huhti-syyskuussa 2009, luovutettiin tilaajalle.

FCG Planeko Oy Raportti 2 Työn aikana pidettiin neljä ohjausryhmän kokousta ja kaksi työseminaaria. Lisäksi haastateltiin 12 henkilöä, joilta kerättiin näkemyksiä ja tietoa Kemijokisuun kalastuksen kehittämiseen liittyen. Kuva 1. Kemijokisuu

FCG Planeko Oy Raportti 3 2 TIIVISTELMÄ Kemijoki oli aikoinaan Euroopan tuottavimpia lohijokia, mutta vesivoimarakentamisen myötä 1949 alkuperäinen lohikanta joesta tuhoutui. Vesivoimayhtiöiden kalanhoitovelvoite on taannut Kemijokisuun kalakannan, kun Voimalohi Oy on istuttanut vuosittain merkittäviä määriä lohen, taimenen ja siian poikasia. Kemijokisuulta saatavat saalismäärät ovat nykyään kohtuullisia ja jopa hyviä, mutta kalastuksen tuottama tulo on vaatimaton. Kuitenkin Kemijokisuulla on hyvät mahdollisuudet kehittyä menestyväksi kalastusmatkailukohteeksi. Kemijokisuun kalasto on monipuolista; saaliiksi voi lohen ja taimenen lisäksi saada ahventa, haukea, kuhaa, madetta, nahkiaisia ja siikaa. Kemijokisuu tarjoaa myös monipuolisen ympäristön: kalastaa voi jokialueella, järvimäisillä patoaltailla sekä merialueella. Joki on leveä ja vuolaasti virtaava, ja tarjoaa erinomaiset puitteet mm. soutukalastukseen. Keskimäärin yli kymmenen tonnin vuotuinen lohisaalis jättää taakseen monet Norjan pienet ja keskisuuret lohijoet ja taimensaalis mukaan lukien Kemijoen alaosa pystyisi kilpailemaan tasaväkisesti saaliissa Älvkarlebyn Dal-joen kanssa. Kuva 2. Kalastusta Kemijokisuulla Kalastusmatkailu edellyttää palvelujen hyvää saavutettavuutta eli tukikohtaa, josta asiakas saa tarvitsemansa palvelut ja varusteet. Tähän tarkoitukseen Kemijokisuulle, Vallitunsaareen, muodostetaan Perämeren kalastuskeskus. Saaressa on jo nykyään tarjolla ravintola- ja majoituspalveluita ja sen saavutettavuus sekä sijainti ovat erinomaisia. Vallitunsaaren lähellä on rautatieasema, lentokenttä, vilkas E8/4 tie sekä kaupunkitason palvelut. Matkailija löytää helposti ostospaikat, kulttuurikohteet ja muut aktiviteetit. Myös Tornion, Haaparannan ja Simon läheisyys tuovat Kemijokisuulle lisäarvoa ja kasvattaa kohteen kiinnostavuutta. Kemin kaupunki on käynnistänyt Vallitunsaaren asemakaavan laatimisen ja siinä on huomioitu myös saaren matkailullinen kehittäminen. Tarkoitukseen on varattu olemassa olevan kapasiteetin lisäksi noin 800 m 2 rakennusoikeutta matkailua palvelevien rakennuksille. Kalastamaan pääsy on Kemijokisuulla vielä suhteellisen vaikeaa erityisesti matkailijalle, jolle opastuksen, välinevuokrauksen ja luvan hankkimisen täytyy olla helppoa ja selkeää. Myös rakennettu ympäristö kaipaa kohennusta.

FCG Planeko Oy Raportti 4 Kemijokisuun kalastusmatkailun kehittämisen visiot Kemijokisuun matkailullisen kehittämisen tulevaisuuden kuvaksi on määritelty kaksivaiheinen visio eli vuosille 2015 ja 2025. Visiossa punaisella kirjoitetut kohdat ovat täydennettyjä jatkotavoitteita vuoteen 2025 mennessä. Kemijokisuu on Suomen monipuolisin vuodenaikojen mukaan muuntuva kalastusmatkailukohde. Tärkeimmät kohderyhmät ovat kotimaiset ja ulkomaiset aktiiviset vapaa-ajan kalastajat, kalastuksesta kiinnostuneet perheet, yritykset sekä ryhmät. Kemijokisuu tarjoaa sekä kaupunkitason palvelut että elämyksellisiä kalastuskokemuksia joki- ja merialueella. Kalastusmatkailu työllistää vuosittain 20/100 ihmistä. Kemijokisuun asiakkaista 20 % on ulkomaisia. Ensivaiheessa, vuosina 2010 2015, keskitytään Kemijokisuun kalastusmatkailun peruspalveluiden vahvistamiseen ja sen jälkeen tavoitetta nostetaan. Alkuvaiheessa tavoitellaan kotimaisia aktiivisia vapaa-ajan kalastajia, kalastuksesta kiinnostuneita perheitä, yrityksiä sekä erilaisia ryhmiä. Tähän ryhmään kuuluvat tietysti myös paikalliset kalastuksen harrastajat. Kun palvelut ja rakennettu ympäristö ovat kehittyneet, voidaan Kemijokisuuta tarjota entistä aktiivisemmin myös ulkomaalaisille asiakkaille sekä vaativille kalastusmatkailijoille. Vuoteen 2025 mennessä Kemijokisuusta on rakennettu Suomen monipuolisin vuodenaikojen mukaan muuntuva, ympärivuotisesti toimiva kalastusmatkailukohde. Perämeren kalastuskeskuksen ydinpalveluita tulisivat olemaan hyvä ja uskottava kalakanta, kalastusluvat, opaspalvelut, kalastuskurssit ja retket sekä majoitus- ja ravitsemuspalvelut. Palveluiden sisältö muuntuu vuodenaikojen mukaan ja räätälöidään sopiviksi eri kohderyhmille. Kalastuskeskukseen sopivia oheispalveluita ovat näyttelyt (liittyen kalastukseen, kaloihin ja paikalliseen kulttuuriin ja luontoon), risteilyt, venekuljetukset, hyljesafarit, retket ammattikalastajan mukana, kalan valmistaminen ruuaksi (esim. lohen loimuttaminen tai savustus), yhteiset tuotteet lähialueiden yritysten ja kohteiden kanssa sekä erilaiset tapahtumat. Vetovoimainen kalastuskeskus tuottaa uusia ansaintamahdollisuuksia nykyisille ammattikalastajille ja uusille yrittäjille sekä tuo lisää matkailijavirtaa ja tuloa, joka hyödyttää myös lähialueiden yrittäjiä. Menestyvä kalastuskohde edistää myös koko Meri-Lapin tunnettavuuden kasvua.

FCG Planeko Oy Raportti 5 Muutoksia kalastusjärjestelyyn Jotta kalastusmatkailun kehittäminen olisi mahdollista, täytyy nykyistä kalastusjärjestelyä muuttaa. Toinen syy kalastusjärjestelymuutoksen tarpeelle on suunnitteilla olevan kalatien rakentaminen. Kemijokisuun ja Ounasjoen välillä on viisi voimalaitosta patoineen. Kalat voisivat lisääntyä luontaisesti, jos ne pääsisivät voimalaitosten estämättä Ounasjoen ja sen sivujokien entisille tuotantoalueille. Jokivarren kunnat ovatkin parhaillaan toteuttamassa näiden laitosten ohittavaa kalatietä Kemijokisuulta Ounasjoelle asti. Kalaportaiden rakentaminen luo lohille nousureitin, joka on turvattava myös kalastusjärjestelyn keinoin. Lohien kutuvaelluksen aikaan kalastusta tulisi rajoittaa merialueella sekä alemmilla jokialueilla. Lisäksi merialueen ja Isohaaran välille tarvitaan avoin väylä vaelluskalojen nousun turvaamiseksi. Lohen ja taimenen verkkokalastuksesta tulisi luopua kokonaan ainakin siltojen välisellä alueella, mutta kutusiian verkkopyynti voitaisiin siellä sallia. Kalatien valmistuttua kaikilla patoaltailla tulisi olla verkkokalastuksen yhteiset pelisäännöt. Myös kalastusmatkailun näkökulmasta kalastuksen painopiste tulee siirtää verkkokalastuksesta viehekalastukseen, joka on tuottavampaa, kestävän kehityksen mukaista ja helppoa säädellä. Viehekalastus kasvattaa suosiotaan voimakkaasti kaikkialla. Viehekalastusjärjestelyissä tulee ottaa huomioon kalastusmatkailijoiden lisäksi myös paikallisten kalastajien ja vesialueiden omistajien etu. Omistajien tulisi hyötyä matkailukalastuksesta, koska paikallisten kalastajien kalastus voi jonkin verran kärsiä kalastajien määrän kasvusta. Hyötyä voidaan tuottaa mm. kalastuslupien hinnoittelulla. Nykyiset ammattikalastajat voivat saada uusia ansaintamahdollisuuksia tuottamalla erilaisia palveluita ja opastusta matkailijoille. On tutkittu, että kalastusmatkailijat maksavat noin 10 20 kertaa suuremman kilohinnan pyytämästään lohesta kuin mitä lohen myynti elintarvikkeena tuottaa. Lisäksi kalastusmatkailu tuottaa tuloja esimerkiksi majoitus- ja ravintolayrittäjille sekä välillisiä tuloja alueen muille palveluntarjoajille. Kalastuksen järjestelyssä tulee ottaa huomioon myös valvonta. Tällä hetkellä rokastus eli salakalastus on vakava ongelma, eikä sitä ole saatu yrityksistä huolimatta loppumaan. Valvontaa voidaan lisätä mm. viranomaisten, kalastajien ja vesialueiden omistajien yhteistyöllä. Lisäksi valmisteilla olevan kalastuslain uudistuksen yhteydessä rokastus olisi otettava huomioon.

FCG Planeko Oy Raportti 6 3 NYKYTILA-ANALYYSI Kemijoki oli aikoinaan Pohjanlahden tuottoisin lohijoki, mutta vesivoimarakentamisen myötä alkuperäinen lohikanta joesta tuhoutui. Lohen ohella taimenen, vaellussiian ja nahkiaisen merkitys jokivarren asukkaille oli suuri. Kemijoen vesistön lohen poikastuotantoalue oli erittäin suuri, sillä se käsitti Kemijoen aina Kemihaaraan asti, Kitisen, Luiron ja Ounasjoen aina Enontekiölle asti. Ennen Isohaaran voimalan rakentamista merikalastusvälineet ja menetelmät eivät olleet kyllin kehittyneitä lohen liialliselle merikalastukselle. Isohaaran voimalaitoksella tehtiin laitoksen valmistumisen (v. 1949) jälkeen kutuvaelluksella olevien kalojen siirtoa padon yli sekä vuonna 1951 rakennettiin kalahissi. Kumpikaan toimenpide ei tuottanut odotettua tulosta kalojen lisääntymisen kannalta. Vuonna 1980 vesivoimayhtiöille määrättiin kalanhoitovelvoitteet (kalanistutusvelvoite). Isohaaran voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä rakennettiin vuonna 1993 kalatie, joka on toiminut kohtalaisesti 1. Kuva 3. Isohaaran voimalaitos. 1 Loikkaako lohi Ounasjokeen?

FCG Planeko Oy Raportti 7 3.1 Kalakanta Kemijokisuulle kertyy kesän aikana kutupaikkaa etsiviä vaelluskaloja. Ensin saapuvat taimenet alkukaudesta, huhtikuussa saadaan ensimmäiset saalistaimenet. Taimensaaliin huippukausi ajoittuu touko- ja kesäkuulle, kesäkuun ollessa paras pyyntikuukausi. Toukokuussa saapuvat ensimmäiset lohet, mutta lohen pyynnin paras sesonki ajoittuu kesä- ja heinäkuulle. Syksyllä lokakuussa alueella toteutetaan erikoisluvanvaraista siianpyyntiä, jolloin siikoja pyydetään viljelytarkoituksiin suuria määriä. Syksylle ajoittuu myös taimenen pyynnin toinen huippukausi, syyskuusta eteenpäin pyynnin jatkuessa jopa vuoden loppuun saakka. Kuva 4. Taimen on urheilukalastajille haluttu saalis Kemijoen vesistössä ei ole tällä hetkellä vaelluskaloilla mahdollisuutta päästä kutualueille. Lohi, siika ja taimen vaativat sopivan virtavesialueen luontaiseen lisääntymiseen, Kemijoen vesistössä rakentamaton ja luonnontilainen Ounasjoki ja Kemijokeen laskevat joet sopivat hyvin lohen ja taimenen kutualueiksi. Isohaaran voimalaitoksessa on tällä hetkellä kalaporras, mutta Isohaaran voimalaitoksen yläpuoleiselta ns. Isohaaran altaalta ei vaelluskaloilla ole pääsyä eteenpäin kutualueille. Ennen voimalaitoksen rakentamista nahkiainen on käyttänyt lisääntymisalueinaan Kemijoen alaosia. Suurimmat nahkiaissaaliit saatiin aikoinaan merroilla Ilmolan ja Taivalkosken väliseltä alueelta. Taivalkosken yläpuolisilla suvantoa nahkiainen käytti kutualueena. Nahkiainen aloittaa kutunousun Kemijokeen elo-syyskuussa vesien jäähdyttyä ja nousu kestää pari kuukautta. Jokisuulla on tänä päivänä merkitystä nahkiaisen pyyntialueena ja Kemijoen alaosalta saadaan vuosittain 20.000 400.000 nahkiaista, vuosittaisen keskiarvon ollessa 235 000 kappaletta. Kemijoen alaosalla ns. siltojen välisellä alueella on nahkiaisen pyynnissä sallittu ainoastaan ylisiirtopyynti. Suurin osa nahkiaissaaliista saadaan ylisiirtopyynnistä.

FCG Planeko Oy Raportti 8 3.1.1 Velvoiteistutukset Kemijokisuulle istutetaan velvoiteistutuksina merkittävät määrät lohen, taimenen ja siian poikasia. Istutetut kalat vaeltavat merialueella ns. syönnöksellä, missä ne kasvavat nopeasti. Kalojen tullessa sukukypsiksi ne vaeltavat takaisin kutuviettinsä ohjaamina istutuspaikan läheisyyteen etsimään kutupaikkaa. Istutusalueelta sukukypsiä kaloja saadaan saaliiksi merivaelluksen jälkeen enää hyvin pieni osa. Esimerkiksi vuonna 2008 lohia saatiin saaliiksi yhtenäislupa-alueelta noin 2100 kpl, mikä on noin 0.34 % vuosittaisesta istutusvelvoitteen määrästä. Kemijokisuulle vuosina 1982 1992 istutetuista ja merkityistä lohenpoikasista saatiin saalista keskimäärin 349 kg/100 istukasta. Yli 65 % kilomäärästä saatiin Itämeren pääaltaalta sekä Selkämereltä. Merkityistä lohista yli puolet pyydettiin ajoverkoilla. Kemijokisuulta saalista saadaan istutusmääriin nähden ainoastaan vähäisesti. Istutuksista vastaavat Kemijoki Oy (83 %) ja PVO-Vesivoima Oy (17 %) ja istutukset toteuttaa em. yhtiöiden puoleksi omistama tytäryhtiö Voimalohi Oy (vuodesta 1987 saakka). Lohi-istutukset on tehty osittain Voimalohi Oy:n ja osittain sopimusviljelijöiden poikasilla. Istutetut lohet ovat olleet RKTL:n viljelemää Tornion joen sekä Iijoen kantaa Kemijoen alkuperäisen lohikannan häviämisestä johtuen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti Kemijoki Oy ja PVO- Vesivoima Oy ovat velvoitettuja istuttamaan merialueelle (Kemijokisuulle) 615.000 kpl lohen poikasia, 90.000 kpl meritaimenen poikasia ja 3.100.000 kpl vaellussiian poikasia. Kalamäärät yritetään saada istutettua kolmen vuoden keskiarvona. Lohi-istutukset tehdään keväällä viileän veden aikaan vaelluspoikasilla. Voimalohi Oy on saavuttanut hyvin istutustavoitteet. Nahkiaisen kannanhoito pyritään suorittamaan nahkiaisten voimalaitospadon ylisiirrolla. Ylisiirron vuotuinen velvoitemäärä on 100.000 kpl. Nahkiaisten pyynnin ja ylisiirron on suorittanut Voimalohen puolesta Keminmaan nahkiaisenpyytäjät. Ylisiirrosta aiheutuvien kulujen kattamiseksi osa nahkiaissaaliista on myyty. Nahkiaisen ylisiirrot eivät ole onnistuneet odotetulla tavalla, sillä esimerkiksi vuonna 2008 nahkiaisia saatiin siirrettyä noin 82 000 kpl. Nahkiaisen velvoitteessa määrättyjä ylisiirtoja ei ole onnistuttu tekemään aikaisempinakaan vuosina, sillä istutus alijäämää nahkiaisella on noin 228.000 kpl:n verran 2. 2 Kemijoen velvoiteistutukset ja istutustoimenpiteiden tarkkailu vuonna 2008

FCG Planeko Oy Raportti 9 Kuva 5. Kalanhoitoa Kemijoella -juliste Kemijokisuulla. 3.1.2 Lohen vaelluspoikasten kuolleisuus Vaellusikäisten lohien kuolleisuus on varsin suurta. Vaellus joesta mereen on kriittistä aikaa, sillä poikasten opitut piiloutumismekanismit eivät toimi enää tulvavedessä ja avomerialueella. Poikaset altistuvat tällöin predaatiolle. Vaellus myös rasittaa fysiologisesti poikasta ja heikentää poikasen selviytymiskykyä. Vaelluksen ajankohdalla on myös merkitystä, siihen on olemassa oma ns. optimaalinen ajankohta, joka riippuu vallitsevista olosuhteista. Optimaalisen ajankohdan ulkopuolella poikasten kuolleisuus lisääntyy merkittävästi. Yleisesti arvellaan istutetun vaelluspoikasen pärjäävän huonommin kuin luonnonkutuisen poikasen. Perämerellä istutetuista poikasista arvioidaan selviävän pyyntikokoon noin 5-10 %. Luonnonkutuisen lohenpoikasen selviytymisen arvioidaan olevan noin 2-3 -kertaista, eli luonnonkutuisista vaelluspoikasista arvioidaan selviävän pyyntikokoiseksi noin 15-20 %.

FCG Planeko Oy Raportti 10 Itämerellä tapahtuva lohien avomeripyynti vähentää merkittävästi kudulle nousevien lohien määrää. Aikuisiksi selviävistä lohista jää Itämerellä saaliiksi noin 50 60 %. Lisäksi aikuisia lohia verottaa vaelluksella luonnollinen kuolevuus. Aikuisia lohia palaa jokialueen edustalle noin 2-4 % luokkaa siitä määrästä, mitä joesta on lähtenyt vaellukselle vaelluspoikasia 3. 3.1.3 Lohien saalistiedot Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden vuosittainen lohen kokonaissaalis on ollut 1970-luvulta alkaen 2.000 3.000 tonnia. Parhaimmillaan saalis on ollut vuonna 1990, jolloin saalis oli 5.000 tonnia, mikä johtui mm. poikkeuksellisen pienestä poikaskuolleisuudesta, kalojen kasvun paranemisesta ja avomerikalastuksen vähenemisestä. Lohisaaliit merialueella ovat pienentyneet 90-luvun alusta lähtien mm. lohen meri- ja rannikkokalastuksen säätelyn johdosta. Kemijoen ja Tornionjoen edustan merialueen lohisaaliit ovat vaihdelleet pääasiassa 20 tonnin ja 100 tonnin välillä. Vuosina 1990 ja 1992 lohisaaliit näillä alueilla olivat poikkeuksellisen korkeat, jolloin lohisaalista saatiin noin 170 tonnin verran4. Kemijoen edustan merialueiden ammattikalastajien lohisaalis (pyyntiruutujen 2,3 ja 6 alueella) oli vuonna 2008 noin 61 tonnia. Lohisaalis tällä alueella on vaihdellut vuosien 2005 ja 2008 aikana 37 tonnin ja 61 tonnin välillä. Kuva 6. Saalislohi 3 Itämeren lohenpyynnin arviointityöryhmä 4 Loikkaako lohi Ounasjokeen?

FCG Planeko Oy Raportti 11 Kemijoen alaosan lohenpyynnin saalismäärät ovat vaihdelleet huomattavasti. 1990 luvun loppupuolella alueelta saatiin lohta (vuosina 1996, 1997, 1998) yli kymmenen tonnia vuodessa, vuonna 1997 jopa yli 15 tonnia. Vuosituhannen jälkeen lohisaaliit romahtivat ja esimerkiksi vuonna 2006 lohia saatiin saaliiksi ainoastaan noin 2,5 tonnia. Vuonna 2008 Kemijoen alaosalta saatiin saaliiksi noin 11 tonnia lohta. Vuonna 2008 Kemijoen alaosan lohisaalista 96 % saatiin lohiverkoilla ja 4 % vapapyydyksillä. Keskimäärin Kemijoen alaosan yhtenäislupa-alueelta pyydetyistä lohista saadaan vuosittain yli 90 % verkoilla 5. Jokialueen lohisaaliissa on aina luonnonmukaista syklistä vaihtelua. Vaihtelu on yleistä kaikissa luonnontilaisissa lohijoissa eikä se selity pelkästään sääolosuhteiden vaihtelulla. Jokisaaliiseen vaikuttaa myös suoranaisesti lohen meripyynti ja meripyynninjärjestäminen. Itämeren ja Kemin edustan merialueiden lohipolitiikalla on keskeinen merkitys Kemijoen alaosan lohisaaliiseen. 3.2 Nykyinen kalastusjärjestely Kemijokisuun nykyinen kalastusjärjestely pyrkii takaamaan mahdollisimman suuren lohisaaliin, koska lohen kalastus alueella perustuu istutettuihin kaloihin. Nykyisessä systeemissä Itämeri on eräänlainen suuri lohen kasvatusallas, mistä pyritään saamaan mahdollisimman paljon tuottoa. Istutusmääriin suhteutettuna lohisaalis Kemijokisuulla on kuitenkin erittäin pieni, sillä valtaosa lohista katoaa merivaelluksen aikana. Lohen merikalastus ei sovellu kovin hyvin ns. kestävän käytön periaatteeseen, missä kalalajeille pitäisi taata mahdollisuus yhteen kutukertaan ennen pyydystämistä. Valtaosa Itämeren lohista pyydetään merialueilta lohen ensimmäisen vaelluksen aikana suhteellisen pienikokoisena. Kemijokisuulla kalastukselle on tällä hetkellä vain vähän rajoituksia. Koska lohikaloilla ei ole pääsyä Kemijoen vesistössä sijaitseville kutualueille, on katsottu, ettei kalastusta tarvitse rajoittaa ns. kestävän käytön periaatteita noudattaen. Kemijoen alaosalla olevalla yhtenäislupa-alueella on kumottu lohikalojen syysrauhoitus, joka koskee syksyllä lohikalojen kutualueiksi sopivien virtavesien kalastusta. Syysrauhoitus alkaa 10.9. ja päättyy 15.11. ja sen tarkoituksena on taata lohikaloille kuturauha. 5 Selvitys kalastuksesta Kemijokisuulla vuonna 2008

FCG Planeko Oy Raportti 12 Kuva 7. Kalastusta Kemijokisuulla Urheilukalastusvälineillä tapahtuva lohen pyynti on tehotonta passiivisiin kalastusvälineisiin verrattuna. Lohen urheilukalastus jokialueella kohdistuu sukukypsiin yksilöihin, eikä keskenkasvuisiin kuten merialueella. Urheilukalastuksen suhteellisesta tehottomuudesta johtuen se on paljon ammattimaista kalastusta kestävämpi vaihtoehto. Ulkomailla on esimerkkejä jokialueista, missä pelkästään urheilukalastukselle varattujen jokien uhanalaiset lohikannat ovat kohentuneet kestävälle tasolle. 3.2.1 Yhtenäislupa-alue Kemijoen alaosassa on tällä hetkellä Isohaaran voimalaitoksen ja meren välillä olemassa ns. kalastuksen yhtenäislupa-alue. Yhtenäislupa-alueella on mahdollista kaikilla luvan hankkineilla harrastaa viehekalastusta sekä paikkakuntalaisilla ja osakaskuntien jäsenillä myös verkkokalastusta. Tärkeimmät saalislajit ovat lohi, taimen ja siika. Yhtenäislupa-alueelle on kaikilla mahdollisuus lunastaa viehekalastuslupa. Suosituin tapa on harrastaa vetouistelua, mutta myös rannalta heittämistä harrastetaan. Alueen laajuudesta johtuen vetouistelu on tehokkaampi ja suositumpi tapa harrastaa viehekalastusta. Vetouistelemalla saadaan merkittävä osa alueen taimensaaliista. Yhtenäislupa-alueella on paikallisilla mahdollista harrastaa myös verkkokalastusta. Verkkolupia myydään ainoastaan paikkakuntalaisille ja vesialueiden osakaskuntien jäsenille. Verkkopyynti on rajoitettu 50 metrin päähän rannasta. 4-tien ja padon välisellä alueella verkkopyynti on sallittu periaatteella 1 verkko/ruokakunta ja verkkopyynti on kielletty viikonloppuisin (verkkopyynti sallittu maanantaista klo 18 perjantaihin klo 18 saakka).

FCG Planeko Oy Raportti 13 Vuonna 2008 yhtenäislupa-alueella käytti 38 henkilöä lohiverkkoja ja pyyntipäiviä tuli yhteensä 1202 päivää. Viehekalastusta alueella harrasti (onkiminen ja pilkkiminen pois lukien) 151 henkeä ja pyyntipäiviä heille tuli yhteensä 1878 päivää 6. 3.2.2 Kalastusoikeudet Lähtökohtaisesti kalastuslain mukaan kalastusoikeus sekä oikeus määrätä kalastuksesta kuuluu vesialueen omistajalle. Tätä oikeutta kuitenkin voidaan rajoittaa lailla tai oikeusjärjestyksen nimenomaisilla rajoituksilla. Kemijoen yhtenäislupa-alueella vesialueita omistavat Kemin kirkonkylän osakaskunta, Metsäbotnia, Pohjolan Voima Oy ja Tasalan osakaskunta. Näistä suurin vesialueen omistaja on Kemin kirkonkylän osakaskunta. Vesiylioikeus on kuitenkin vahvistanut, että Kemijoen vesistössä ja sen edustan merialueella lohen ja taimenen kalastusoikeus ei sisälly vesialueen omistajuuteen. Lohen ja taimenen kalastusoikeuden katsotaan kuuluvan ns. regaalioikeutena valtiolle. Sama koskee myös terminaalialuetta niiltä osin, kuin alue kuuluu valtion kalastusregaaliin. Historiallisten asiakirjojen mukaan valtion regaali ei koske jokialueella sijaitsevaa Hervanputaan lohipatoa ja Väyläpatoa sekä merialueella sijaitsevia Kaakamon lohipatoyhtymää ja Laivaniemen Tynnyrikuntaa. Näissä kalastuspaikoissa on ollut vanhastaan satojen vuosien ajan itsenäinen, valtion oikeudesta riippumaton kalastusoikeus. Lohen ja taimenen kalastusta on kuitenkin saanut vanhastaan harjoittaa Kemijoen vesistössä ja sen edusta merialueella ilman, että valtio on puuttunut siihen. Kalastusta ovat harjoittaneet muutkin kuin vesialueiden omistajat, ja kalastuksesta on muodostunut tärkeä osa paikallisen väestön toimeentuloa. Vesiylioikeus on katsonut, että kalastusta on saatu harjoittaa valtion tosiasiallisella suostumuksella ja siitä on syntynyt paikkakuntalaisille yleiskalastusoikeuden luonteinen kalastusetuus. Tämä etuus on kuitenkin katsottu hävinneeksi vaelluskalojen Kemijoesta häviämisen myötä. Jos kalaportaat saadaan rakennettua ja vaelluskalakannat elvytettyä, olisi tärkeää valtion taholta tehdä selvä ratkaisu kalastusoikeusoikeuden perusteista uudessa tilanteessa 7. Esimerkiksi käynnissä olevan kalastuslain uudistuksen yhteydessä olisi hyvä selkeyttää vaelluskaloihin kohdistuvan pyynnin sääntelyä. 3.2.3 Terminaalikalastus Kemijokisuun terminaalikalastusalueella tarkoitetaan jokisuun läheistä merialuetta, joka on perustettu Kemijokeen istutettujen velvoitelohien kalastamista varten (ks. kuva 1 sivulla 2). Terminaalialue perustettiin 25.3.1994 annetulla asetuksella (ns. Puran asetus). Terminaalialue perustettiin alun perin alueeksi, missä lohenkalastus oli 6 Selvitys kalastuksesta Kemijokisuulla vuonna 2008 7 Selvitys lohen ja taimenen kalastusoikeuksista Kemijoella

FCG Planeko Oy Raportti 14 koko sulan veden ajan rajoittamatonta. Alueen perustaminen katsottiin tarkoituksenmukaiseksi kolmesta syystä; 1) terminaalialueeksi rajatulta alueelta ei saaliissa katsottu olevan merkittävää määrää luonnonlohta, 2) Suomi tekee vuosittain alueelle huomattavan suuria lohen poikasistutuksia ja 3) lohilta puuttui mahdollisuus päästä joen kutualueille lisääntymään. Alueen perustamisen tarkoitus oli antaa kalastajille mahdollisuus kalastaa mahdollisimman tehokkaasti Kemijokisuun edustalle istutetut velvoitelohet pois merestä. Terminaalialueen kalastusjärjestelyjä on muutettu moneen otteeseen1990- ja 2000 luvun aikana. Vuonna 2009 terminaalialueen rysäkalastusta oli rajoitettu mm. siten, että rysäpyynnin sai aloittaa vasta 11.6. Rysien määrä oli alussa rajoitettu kahteen rysään yhtä pyytäjää kohti, mutta rysien määrää sai lisätä kesäkalastuskauden edetessä. Kemijoen edustan terminaalialueella suurin osa vesialueista kuuluu yksityisille osakaskunnille, mutta myös valtio omistaa osan vesialueista. Vesialueen omistajat vuokraavat rysäkalastuspaikkoja vesialueilleen ja päättävät kalastuksesta omilla alueillaan lain sallimissa rajoissa. Terminaalialueella sijaitsee Kaakamon lohipatoyhtymä ja Laivaniemen Tynnyrikunta. Näillä molemmilla on vanhastaan ollut sekä on edelleen oikeus harjoittaa lohenkalastusta itsenäisesti omistamillaan alueilla. Myös terminaalialueelle on määrätty vaelluskalojen jokeen pääsemiseksi pyydyksiltä avoin väylä. Käytännössä tällaisen selkeän väylän olemassa olo on kuitenkin kyseen alaista. Valtion regaalioikeuden perusteella myös terminaalialueella olevat lohet ja taimenet kuuluvat valtiolle vesialueen omistajuudesta huolimatta. Viime kädessä lohen ja taimenen pyynnistä terminaalialueella määrää valtio. 3.3 Kalastuksesta saatavat myyntitulot Viehekalastuksen suosio Kemijokisuun alueella kasvoi 1990-luvun puolivälin jälkeen ja alueella kalastavien määrä on ollut sen jälkeen reilun 250 henkilön tasolla. Vuonna 2006 viehekalastajien määrä kuitenkin aleni ja oli vuonna 2008 enää 140 henkilöä harrasti viehekalastusta alueella. Verkkokalastajien määrä on vähentynyt 1990-luvun loppupuolelta lähtien, jolloin verkolla kalastavia oli 136 henkeä. Vuonna 2006 verkolla kalastaneiden määrä oli tipahtanut 73 henkeen ja vuonna 2008 jo 43 henkeen. Vuonna 2008 kaikista kalastajista oli paikkakuntalaisia 78 % ja vieraspaikkakuntalaisia oli 22 %. Vieraspaikkakuntalaiset ostavat pääasiassa lyhyitä lupia, jotka ovat suhteellisesti kalliimpia kuin kausiluvat. Viehekalastusluvan hinta yhtenäislupa-alueelle on 14 e/vrk, viikkoluvan hinta on 27 e ja vuosiluvan hinta on 57 e. Verrattuna vaikkapa Tenojoen vesistöön luvat ovat halpoja. Tenojoen pääuomassa ulkopaikkakuntalaisille myydään ainoastaan vuorokausilupia, jonka hinta on 35 e/vrk. Yhtenäislupa-alueen suurin vesiomistaja, Kemin kirkonkylän osakaskunta, myy verkkolupia osakkaille hintaan 12,50 e/verkko/vuosi. Lisäksi verkkolupia myydään Kemin ja Keminmaan kunnan asukkaille kalliimpia verkkolupia 148,84 euroa/vuosi. Viehekalastuslupa vuodeksi maksaa lähes viisinkertaisesti verkkolupaan nähden. Vuonna 2008 Kemin kirkonkylän osakaskunta sai Isohaaran voimalan alapuoleiselta alueelta verkkolupien myynnistä tuottoa

FCG Planeko Oy Raportti 15 noin 2.500 e ja viehekalastuslupien myynnistä noin 3.600 e. Osakaskunta sai myös tuloja 2400 euroa ammattikalastajien pyydysmaksuista. Lisäksi kalastus tuottaa välittömiä tuloja, kun kalastajat käyttävät mm. ravintola- ja majoituspalveluita tai tekevät ostoksia. Nämä tulot ovat kuitenkin tällä hetkellä vähäisiä, koska ulkopaikkakuntalaisten osuus on noin 20 % luokkaa eli tarkoittaa noin 30 kalastajaa. Verkkokalastuksen lopettaminen yhtenäislupa-alueella todennäköisesti lisäisi alueen urheilukalastusta ja luvista saatavat tuotot voisivat nousta huomattavasti korkeammalle tasolle. Lohen terminaalikalastuksella saatavien lohien kauppa-arvo on arviolta vuosittain noin 400 000-700 000 euron luokkaa. Saaliin arvoon vaikuttaa vuotuinen lohisaalis sekä lohesta maksettava kilohinta. Lohen kilohintaan vaikuttaa myös viljelykalanhinta ja esimerkiksi norjassa tuotettu kassilohi suhteellisen edullisena pitää lohen kilohintaa alhaalla. Lohen kilohintaan vaikuttaa myös harmaakalastus-puoliammattilaiset kalastajat, jotka hankkivat ainoastaan lisätuloja ja myyvät saalista alhaisella hinnalla. Ammattikalastajat saavat pyytämästään lohesta noin 2-5 euroa/kilo. Kalakaupassa pyydetyn lohen kilohinta on noin 10-15 euron luokkaa. Kalastusmatkailijat maksavat yleensä arviolta 10 20 kertaa suuremman kilohinnan pyydystämästään lohesta kuin mitä lohen myynti elintarvikkeena tuottaa. Laskelmissa on otettu huomioon kalastusmatkailijoiden paikkakunnalle jättämän rahan määrä. Esimerkiksi Simojoella tehtiin vuonna 2001 tutkimus kalastusmatkailijoiden käyttämästä rahamäärästä suhteutettuna saatujen lohien määrään. Kalastusmatkailijoiden maksama lohen kilohinta vuosina 2000-2001 arvioitiin olevan noin 135 220 euroa. Jos viehekalastajat pyytäisivät koko Kemijokisuun lohisaaliin joesta, lohisaalis voisi siis tuottaa jokivarteen tuloja (esimerkiksi 50 tonnia lohta) noin 6 11 miljoonan euron luokkaa 8. 8 Simojoen, Kiiminkijoen ja Pyhäjoen vapakalastus vuonna 2001

FCG Planeko Oy Raportti 16 3.4 Matkailupalvelut Kemijokisuulla 3.4.1 Jokikeskus Kemijokisuun kalastusalueen äärellä toimiva Jokikeskus tarjoaa sekä majoitus- että ravintolapalveluita. Jokikeskuksesta saa myös kalaluvat sekä voi vuokrata veneitä ja kalastusvälineitä. Majoituskapasiteetti on 50 henkilöä kahdessa rivitalossa, joissa on yhteensä 8 huoneistoa. Kunkin huoneiston varustukseen kuuluu tv, takka ja wc + suihku, keittiövarustukseen kuuluu jääkaappi, mikro, kahvinkeitin ja sähköhella. Kuva 8. Vallitunsaaren Jokikeskus Puukerho-ravintolaan mahtuu n. 60 henkilöä, ravintolassa on myös baari. Kesäaikaan on käytettävissä terassi, jonne mahtuu n. 120 henkilöä. Karaoketanssit järjestetään perjantai- ja lauantai-iltaisin. Puukerho sopii myös perheja muiden juhlien pitopaikaksi. Tilausravintola Kivikerhossa voidaan järjestää erilaisia juhlia, kokouksia ja seminaareja. Vallitunsaaressa on kolme saunaa. Rantasaunalla on myös takkahuone ja pieni terassi. Rantasaunan rannassa on uintimahdollisuus. Tarvittavat tarjoilut voit tilata ravintolasta tai hoitaa itse. Käytettävissä on myös kota ja kolme laavua, joissa kaikissa tulentekomahdollisuus. Talvella alueella on aurattu jäärata. Vallitunsaaressa on paikkoja myös telttailijoille ja asuntovaunuille. Polkupyöriä vuokraa Kemin Pyörä ja Varaosa.

FCG Planeko Oy Raportti 17 Kuva 9. Majoitustiloja Jokikeskuksessa Kuva 10. Jokikeskuksen ravintola

FCG Planeko Oy Raportti 18 3.4.2 Lähialueiden matkailupalvelut Lapin matkailustrategiassa 2007 2010 todetaan Kemi-Tornion matkailualueesta seuraavaa: Kemi-Tornion alue on teollisuuden ja kaupan paikkakunta, jossa vapaa-ajan matkailun lisäksi myös kokous- ja työmatkailulla on merkittävä rooli. Suurin osa Kemi-Tornion alueelle saapuvista matkailijoista on kotimaisia. Matkailuyhteyksissä Kemi-Tornio profiloituu Meri-Lapiksi. Alueelle on perustettu Meri-Lapin matkailuyhdistys vuonna 2006 ja strategiatyö matkailun kehittämiseksi on käynnistynyt. Kemi tunnetaan lumilinnasta ja jäänmurtajasta, mutta muitakin matkailun mahdollisuuksia alueelta löytyy. Näitä ovat esim. raja-alueyhteistyö, merellisyyden ja meriluonnon hyödyntäminen matkailun vetovoimatekijöinä (Perämeren kansallispuisto), sekä kalastus- ja ostosmatkailun kehittäminen. Kemissä kehitetään myös risteilymatkailua ja etenkin teemallisten (joulu-, yötön yö) risteilyjen kysynnän odotetaan kasvavan. Torniossa valtakunnanrajalla kauppa on perinteisesti ollut vilkasta ja Ikean sisustustavaratalon tulo Haaparantaan on lisännyt ostosmatkailua. Alueen liikenneyhteydet ovat hyvät ja kauttakulkuliikennettä on runsaasti. Ainoana Lapissa virallista matkailutien statusta pitää hallussaan Revontulen tie, E8 Torniosta Kilpisjärvelle. Kemi- ja Torniojoen kalastusmatkailu, valtakunnan raja ja toisaalta alueen rajattomuus sekä alueen rikas kulttuuriperintö tarjoavat hyviä aineksia teemapohjaisten matkailutuotteiden kehittämiseen. Simojoella on kehitetty maaseutumatkailua ja aluetta markkinoidaan mm. kalastus- ja kanoottiretkeilykohteena. Simojoella järjestetään kesällä 2007 perhokalastuksen MM-kisat. 9 Kemin keskustassa, noin 4 km:n päässä Kemijokisuusta, sijaitsee kolme hotellia. Kemissä ja Keminmaassa on myös muita majoitusvaihtoehtoja, kuten mökkejä, leirintäalue ja hostelli. 9 Lapin matkailustrategia 2007 2010. Lapin liitto

FCG Planeko Oy Raportti 19 4 KEMIJOKISUUN MATKAILULLINEN KEHITTÄMINEN 4.1 Kalastusmatkailun valtakunnallinen ja alueellinen kehittäminen Maa- ja metsätalousministeriön Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallisessa toimenpideohjelmassa 2008 2013 määritellään Suomen kalastusmatkailun nykytila sekä kehittämisen avainalueet ja toimenpide-ehdotukset. Ohjelmassa määritellään myös kalastusmatkailun käsite. Kalastusmatkailulla tarkoitetaan kalastuksen harrastamista ja harjoittamista matkailun yhteydessä muualla kuin koti- tai kesäpaikan läheisillä pyyntivesillä. Kalastusmatkailijat voidaan ryhmitellä alakategorioihin sen mukaan, mikä on kalastuksen merkitys ja painoarvo matkan osana. 10 Suomessa on arviolta 1.200 1.400 yritystä, jotka saavat säännöllisesti tuloja kalastusmatkailijoilta. Ulkomaisista matkailijoista 200.000 300.000 kalastaa matkansa aikana jättäen Suomeen noin 55 80 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut kalastusmatkailun kehittämisen päätavoitteeksi vuosina 2008 2013 Suomen aseman vakiinnuttamisen ja vahvistamisen Euroopan keskeisten kalastusmatkailun kohderyhmien joukkoon. Määrällisenä kehittämistavoitteena on kalastusmatkailuelinkeinon liikevaihdon, työpaikkojen ja asiakasmäärien kasvattaminen merkittävästi enemmän kuin matkailuelinkeinossa keskimäärin. Toimenpideohjelman kehittämistavoitteet on määritelty seuraavasti: Rakennetaan ja tehdään suunnitelmallisesti ja tavoitehakuisesti tunnetuksi Suomen omaleimaista kalastusmatkailuimagoa kansainvälisillä markkinoilla. Kalastusmatkailuasiakkaille tulee olla tarjolla nykyistä laajemmat, vetovoimaisemmat, laadukkaammat sekä helposti varattavissa ja ostettavissa olevat kalastusmatkailupalvelut. Saadaan käyttöön nykyistä kattavampi tietopohja kalastusmatkailun liiketoiminnasta ja sen kehityksestä Suomessa sekä kansainvälisistä markkinoista. Lisätään kalastusmatkailun uskottavuutta elinkeinona ja rakennetaan yhteistä tahtotilaa suunnitelmallisen kehittämistyön toteuttamiseksi. Huomioidaan kehittyvän kalastusmatkailuelinkeinon tarpeet tähänastista paremmin kalastuksen järjestämiseen ja kalavesien hoitoon liittyvissä kysymyksissä. 3 Ministeriön laatima toimenpideohjelma osoittaa, että kalastusmatkailulla katsotaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia. Ohjelmaan on kirjattu 20 toimenpidettä, joilla pyritään em. tavoitteiden toteuttamiseen. 10 Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma 2008 2013, MMM

FCG Planeko Oy Raportti 20 Lapin matkailustrategiassa 2007 2010 todetaan kalastuksen olevan yksi keskeinen tuoteteema joka tukee matkailun ympärivuotisuutta. Kesämatkailun kehittäminen vaatii uusia avauksia ja lisää tuotetarjontaa. Lapin suuri ja toistaiseksi lähes käyttämätön mahdollisuus kesäkauden matkailun kehittämiseksi on kalastukseen liittyvä luontomatkailu. Euroopassa on yli 2 miljoonaa aktiivista urheilukalastuksen harjoittajaa, jotka etsivät urheilukalastusmahdollisuuksia eri puolilta maailmaa. Suosituimpia matkailu-kalastuskohteita ovat Islanti, Kanada ja Alaska. Luoteis-Venäjälle kysyntä on voimakkaasti kasvussa. Hyviä matkailukalastusmaita ovat myös Norja ja Skotlanti. Ruotsi on kehittänyt menestyksellä urheilu- ja matkailukalastusta eräillä Etelä-Ruotsin joilla. Matkailukalastuksen kehittämisessä tarvitaan hyviä tuotteita ja saalisvarmuutta. Lohi ja taimen ovat vetovoimaisimmat saaliskalat kalastusmatkailun markkinoinnissa, vaikka pääasiallisena saaliina itse kalastustapahtumassa olisivatkin tavanomaisemmat kalalajit. Tornio-Muoniojoesta ja Simojoesta voidaan kehittää saalisvarmuudeltaan Tenoon verrattava lohijoki. Tämä edellyttää vuosien 1996-97 lohenkalastuksen pyyntirajoitusten käyttöönottoa merellä, mikä merkitsee sitä, että puolet kutuvaelluksella olevasta emokalaparvesta pääsee jokiin ennen pyynnin alkamista. Tällaiselle päätökselle on olemassa hyvät taloudelliset, juridiset ja nyt myös hallitusohjelmaan kirjatut perustelut. Kemijoen pääuoman kalatien toteuttaminen käynnistyy matkailustrategian voimassaoloaikana. Kalatien rakentamisella saadaan myös Kemi-Ounasjoesta houkutteleva ja vetovoimainen urheilukalastusjoki, mikä lisää ja monipuolistaa koko jokivarren matkailullista vetovoimaa. 11 11 Lapin matkailustrategia 2007 2010. Lapin liitto

FCG Planeko Oy Raportti 21 4.2 Esimerkkejä olemassa olevista kalastuskeskuksista Seuraavassa esitellään kolme olemassa olevaan kalastuskeskusta, Tervon Lohimaa, Lieksan Ruunaankosket ja Dal-joki Ruotsin Älvkarlebystä. Tervon Lohimaa Lieksan Ruunaankosket Helsinki Älvkarleby Tukholma 4.2.1 Lohimaa Tervon Lohimaa on jo perinteinen kalastusmatkailukohde Keski-Suomessa. Lohimaa tuli tunnetuksi 80-luvulla kirjolohen ongintapaikkana, jolloin se oli vielä melko uutta Suomessa. Lohimaa sijaitsee luonnontilaisen Äyskosken partaalla, joka on myös ollut pitkään tunnettu kalastuspaikka. Äyskoski kuuluu Rautalammin reittivesistöön ja on yksi uhanalaisen Rautalammin reitin taimenen kutukoskista. Kuva 11. Tervon Lohimaa

FCG Planeko Oy Raportti 22 Lohimaa on tänä päivänä varsin pitkälle kehitetty matkailukohde. Lohimaan tarjontaan kuuluu monen tasoista majoitusta, leirintäalue asuntovaunupaikkoineen, mökkimajoitusta ja vaativampaa hotellimajoitusta. Lohimaalla on tarjottavana tasokas ravintola ja ohjelmapalveluita. Saunoja löytyy moneen makuun, huipentumana luksussauna poreammeineen. Lapsiperheiden viihtyvyyttä on parannettu mm. trampoliinilla, pingispöydällä ja hiekkarannalla. Lohimaa tarjoaa yritysten käyttöön kahta erikokoista kokoustilaa, 50 hengelle ja 30 hengelle. Kalastus on tänä päivänä ainoastaan yksi tarjolla olevista aktiviteeteista. Lohimaan kalastus tarjoaa kaikille jotakin. Satunnaiselle matkailukalastajalle on tarjolla kirjolohen ongintaa, jolloin saalis on varma. Saalis käsitellään lisämaksusta asiakkaan haluamalla tavalla, esimerkiksi savustamalla. Kirjolohen onginta Lohimaassa sopii hyvin muutaman tunnin ohjelmanumeroksi muun matkailun ohessa. Vakavammalle ns. kalastusmatkailijalle Lohimaa tarjoaa kalastusmahdollisuutta luonnontilaisessa Äyskoskessa. Kalastus on tiukasti kiintiöity ja kalastusluvat ovat suhteellisen arvokkaita. Houkuttimena sieltä on mahdollista saada jopa useamman kilon painoisia luonnonvaraisia Rautalammin reitin taimenia. Äyskoskessa elää myös luonnonvarainen harjuskanta ja sieltä saadaan satunnaisesti saaliiksi siikaa. Lisäksi kosken kalastoa tuetaan taimenen ja kirjolohen tuki-istutuksilla. Äyskosken kalastusalue on 1,2 km pitkä ja se on jaettu kolmeen pienempään alueeseen. Kosken yläosalla on sallittu viehe- ja perhokalastus. Tälle alueelle myydään 10 lupaa/vrk. Kosken keskiosassa on sallittu käyttää ainoastaan perhovälineitä ja lupia tälle alueelle myydään 12 lupaa/vrk. Kosken alaosassa ei ole kiintiöitä ja siellä saa harrastaa viehe ja perhokalastusta. Äyskoskessa saa kalastaa ainoastaan väkäsettömiä koukkuja käyttäen ja kaikki taimenet ja harjukset on vapautettava. Luvalla saa ottaa saaliiksi yhden kirjolohen/vrk. Äyskosken kalastusluvat ovat suhteellisen kalliita, sillä kesäaikaan arkipäivinä luvan hinta on 50 e/vrk ja viikonloppuisin lupa maksaa 60 e/vrk. Kosken alaosaan saa kalastuslupia hintaa 10 e/3 h. Lohimaasta käsin on myös mahdollista tehdä uisteluretkiä läheiselle Rasvangille. Rasvangilta on mahdollista pyytää tyypillisiä järvikalaoja kuten haukea, ahventa ja kuhaa. Myös taimenen saamiseen on mahdollisuus. Lohimaasta on mahdollista vuokrata vene omaan käyttöön tai ostaa opastettu kalastusreissu. Lisäksi Lohimaasta on mahdollista saada opastusta tai kurssitusta koskikalastukseen. Lohimaa on tänä päivänä ennen kaikkea laadukas kalastuskohde. Alue on varsin pitkälle rakennettu ja laatuun on panostettu. Lohimaa pystyy tarjoamaan yhtenä harvoista kalastuskohteista Suomessa majoitusta ja palveluita myös vaativamman asiakkaan tarpeisiin. Lohimaan omistaa BlueWhite Resorts matkailupalvelukonserni, joka toimii tällä hetkellä viidellä paikkakunnalla Suomessa. Lisäksi Lohimaan läheisyydessä toimii Kalatietokeskus (Oy FIC Fish Innovation Centre Ltd), jossa on kokoustilat 100 hengelle. Kalatietokeskuksesta saa tietoa kaloista ja siellä on myös näyttelytila. Kalatietokeskus on kansainvälisesti toimiva kalataloudellista neuvontaa tarjoava yritys ja edustaa korkeatasoista kalataloudellista tutkimusta ja tietämystä. Sen omistavat Sisä-Savon Seutuyhtymä, Tervon kunta, Tervon Osuuspankki, Savon Taimen Oy ja BlueWhite Resorts Oy.

FCG Planeko Oy Raportti 23 Vertailua Kemijokisuuhun Äyskoski ja sen ympärille rakennettu Lohimaa eroaa huomattavasti Kemijoen alaosan kalastusalueesta. Koskikalastus on luonteeltaan erilaista, kalastus tapahtuu rannalta heittämällä eikä venekalastukseen ole mahdollisuutta. Myös kalasto on erilainen. Äyskoskella joudutaan houkuttelemaan kalastajia myös istuttamalla pyyntikokoista kalaa. Tervo ja Lohimaa eivät sijaitse minkään valtatien läheisyydessä, joten sinne pitää mennä varta vasten. Lohimaa on kuitenkin esimerkillinen kohde siinä mielessä, että se tarjoaa laatua kalastusmatkailuun. Kuva 12. Tervon Lohimaa 4.2.2 Ruunaa Ruunaan kosket Lieksassa on yksi Villin Pohjolan kalastusalueista. Ruunaan kalastusalueella on pituutta 16 km ja virtavettä siitä on yhteensä noin 7 kilometriä. Kosket ovat runsasvetisiä ja kalastus on mahdollista myös matalan veden aikaan. Kalastoon kuuluu mm. taimen, harjus ja kirjolohi. Ruunaan alue on jaettu erilaisiin kalastusalueisiin, joissa noudatetaan erilaisia määräyksiä. Ruunaan retkeilykeskus tarjoaa merkittävimmät palvelut alueella. Retkeilykeskus tarjoaa majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalveluita. Lisäksi retkeilykeskuksesta voi ostaa kalalupia tai vaikkapa vuokrata kanootteja tai veneitä. Retkeilykeskuksesta voi myös vuokrata kalastus- tai retkeilyvälineitä. Kalastuksen ohella retkeilykeskus järjestää opastettuja retkiä sekä talvella mm. lumikenkä- ja moottorikelkkasafareita. Retkeilykeskus järjestää myös vaativille kalastajille kalastusretkiä Venäjän Karjalan lohijoille ja Ääniselle. Retkeilykeskuksen lisäksi Ruunaan alueelta löytyy muitakin yrityksiä, jotka tarjoavat majoitusta, ruokailua ja ohjelmapalveluita. Ruunaan alue sijaitsee Itä-Suomessa ja on luonteeltaan erämainen. Alueelta on kuitenkin mahdollista saada majoitus-, ruokailu- ja ohjelmapalveluita. Ruunaalla on pitkät perinteet mm. jokiveneillä järjestettävästä koskenlaskusta.

FCG Planeko Oy Raportti 24 Erämaisuudesta huolimatta liikkuminen Ruunaalla on helppoa. Alueelle on tehty runsaasti pitkospuita ja pari riippusiltaa helpottamaan liikkumista. Metsäautotieverkostoa hyväksi käyttäen kaikille koskille pääsee melko vähällä vaivalla. Lisäksi alueelta löytyy yli 30 valmista laavua ja tulentekopaikkaa. Ruunaan alueen kalastus kohdistuu lähinnä istutettuihin kaloihin. Kalastusalue on jaettu siten, että virtavesillä tarvitsee oman viehekalastusluvan. Koskivesilupa maksaa 10e/vrk ja sillä saa ottaa saaliiksi kolme lohikalaa. Koskien väliin jäävillä Neitijärvellä ja Kattilalammella saa kalastaa Itä-Suomen lääniluvalla sekä onkia ja pilkkiä vapaasti. Alueelta löytyy myös oma yksityinen alue, jossa koski ja kosken rannalla oleva kämppä vuokrataan ryhmille kokonaispakettina yksityiskäyttöön. Ruunaan keski- ja alaosien koskien kalastus perustuu onkikokoisiin taimenen ja kirjolohen istukkaisiin ja yläosan koskien kalastus luonnontuotantoon. Lisäksi yläosien luonnontuotantoa tuetaan taimenen poikasten istutuksilla. Ruunaan koskikalastusalue sijaitsee Ruunaan retkeilyalueen sisällä. Ruunaan retkeilyalue on vuoden 2009 valtakunnallinen retkeilyalue ja tarjoaa helpot ja hyvin opastetut maastot patikointiin. Ruunaan kalastusalue edustaa perinteistä suomalaista kalastuskohdetta. Kohde on erämainen ja sieltä löytyy rauhallisia paikkoja. Vesistöjen varren metsiköt ovat pääasiassa koskemattomassa tilassa, eikä alueella ole juurikaan ihmisasutusta. Retkeilyä ja kalastusta tukevat rakenteet sulautuvat hyvin maastoon. Kuva 13. Ruunaan retkeilykeskus Vertailua Kemijokisuuhun Ympäristönä Ruunaan alue poikkeaa huomattavasti Kemijoen alaosan ympäristöstä. Ruunaan erämainen ympäristö houkuttelee erilaista käyttäjäkuntaa kuin Kemin urbaaniympäristö. Kalastus perustuu istutettuihin kaloihin, eivätkä saaliskalat ole kooltaan lohijokien saaliskaloja vastaavia. Suurikokoinen lohi on aina hyvä valtti kalastusmatkailukohdetta kehitettäessä.

FCG Planeko Oy Raportti 25 4.2.3 Älvkarlebyn Dal-joki Ruotsissa sijaitseva Älvkarlebyn Dal-joki on erittäin suosittu kalastuskohde. Paikan vetovoimana ovat suuret taimenet ja lohet, jotka nousevat merestä jokeen kutuvaellukselle. Kalastus joessa on sallittu ainoastaan urheilukalastusvälineillä ja saalismäärät ovat pääasiassa hyviä. Myös kalastajia houkuttelevia suuria yksilöitä saadaan säännöllisesti. Dal-joki on tunnettu kalastuskohde Pohjoismaissa ja myös muualla Euroopassa. Kalastuskeskuksessa vierailee vuosittain noin 10.000 kävijää, jotka lunastavat kalastusluvan. Kuva 14. Älvkarlebyn Dal-joki Dal-joesta saadaan vuosittain lohta ja taimenta saaliiksi noin 15 20 tonnia. Lohia saadaan harvalukuisesti, mutta lohet ovat monesti sitäkin suurempia ja 20 kilon raja ylittyy yleensä vuosittain. Dal-joen urheilukalastus perustuu kuitenkin ennen kaikkea taimeneen, josta kertyy suurin osa saaliista. Saaliiksi saatujen taimenten koko vaihtelee, mutta myös kookkaita yksilöitä saadaan ja isoimmat taimenet painavat jopa yli 10 kiloa. Dal-joen kalastussääntö sallii ainoastaan vapakalastuksen vieheillä tai perhoilla. Lyijypainon käyttö on kiellettyä ja muuten kuin suusta tarttuneet kalat täytyy vapauttaa. Dal-joella on kolmen lohikalan vuorokausikiintiö, ja se koskee taimenia ja lohia. Lohen alamitta on 50 cm ja taimenen alamitta on 45 cm. Ylösotetut lohet ja taimenet täytyy punnita ja ilmoittaa kalastustoimiston päiväkirjaan. Kalastuslupa täytyy pitää koko ajan näkyvillä, eikä yökalastus ole

FCG Planeko Oy Raportti 26 sallittua. Toukokuun 20. ja elokuun puolivälin välisenä aikana kalastuksessa saa käyttää ainoastaan yksihaarakoukkuja. Kalastussäännöt tekevät valvonnasta helppoa vaikeuttaen mm. rokastamista ja salakalastusta. Myös Dal-joki on padottu joki ja sen alaosiin nousevat lohet ja taimenet ovat peräisin istutuksista. Joen alaosan kalastusalue on pituudeltaan 7 kilometriä, mutta käytännössä tehokas (paras) kalastusalue on lyhyempi, noin 2 kilometrin luokkaa. Urheilukalastusvälineillä kalastettava tehokas alue vastaa kooltaan Kemijoen alaosan kalastusaluetta. Älvkarlebystä löytyy tarvittavat peruspalvelut. Kunta on mukana leirintäalueen ylläpidossa ja kalastusalueen markkinoinnissa. Älvkarlebyssä on järjestetty myös kalastuksen lisäksi muutakin aktiviteettia. Alueelta löytyy mm. golfkenttä ja kanoottislalomrata. Läheisyydestä löytyy kolme luonnonsuojelualuetta vaelluspolkuineen ja Rullsandin mittava hiekkaranta. Kunnasta löytyy myös nähtävyyksiä, mm Älvkarleön ruukki ja Laxon lähellä sijaitseva intiaanitaidetta esittävä galleria. Kunnasta löytyy myös vanhoja jopa 1400- luvulla rakennettuja kirkkoja sekä Ruotsin vanhin puusilta. Alueelta löytyy myös akvaarioita ja kalastusnäyttelyitä. Laxön saaren vanhalla sotilasalueella on useita museoita ja käsityöläispajoja. Älvkarleby sopii siten hyvin vaikkapa perhematkan kohteeksi, sillä myös seurueen kalastusta harrastamattomille jäsenille löytyy tekemistä. Dal-joen ympäristö on tehty puistomaiseksi ja helposti liikuttavaksi. Alueella on tehty laavuja ja tulentekopaikkoja lisäämään kalastajien viihtyvyyttä. Luvansaanti on tehty helpoksi ja saaliin käsittelyyn on olemassa omat paikkansa. Kalastusalueesta on tehty hyvä ja informatiivinen kartta, joka helpottaa alueella liikkumista ja toimimista. Dal-joesta on helppo löytää tietoa kalastuslehdistä ja internetistä. Helposti saatava selkeä tieto kalapaikasta, luvanmyynnistä, majoituksesta ja muista palveluista helpottaa huomattavasti kalastusmatkan suunnittelua ja madaltaa kynnystä lähteä matkalle. Kuva 15. Kalastaja Dal-joella