Mika Ilveskero Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja ASIANAJAJAPÄIVIEN 2013 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYSPUHE 1 Puheen sisältö Ärade justitieminister, hyvät kutsuvieraat ja parhaat kollegat, kära vänner, Suomen Asianajajaliitto julkisti 8.11.2012 noin viiden vuoden välein toteutettavan Asianajajatutkimuksen tulokset. Tutkimuksen tuloksien perusteella Asianajajaliitto on huolissaan kuluttajille suunnattujen oikeuspalveluiden saatavuudesta tulevaisuudesta. Liiton viesti on julkisuudessa otettu laajasti ja asiallisesti vastaan. Asianajajatutkimuksen tulokset antavat aihetta kysymykseen: Kuka vastaa asiantuntevien oikeudellisten palveluiden saatavuudesta Suomessa? Pohdin ensin tätä kysymystä. Sen jälkeen alustan Oikeuspoliittista forumia, joka tällä kertaa keskittyy maamme talouteen ja oikeuslaitoksen muutostarpeisiin. Olemme muuttaneet Oikeuspoliittisen forumin rakennetta, ja loppuosa forumista toteutetaan tällä kertaa paneelikeskusteluna. Toivottavasti pidätte muutosta virkistävänä. Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkea myöhemmin esiteltäviä panelisteja suostumuksestanne tulla keskustelemaan meille kaikille niin tärkeistä asioista. 2 Vastuu oikeudellisten palveluiden saatavuudesta 2.1 Yksittäinen asianajaja Hyvät kuulijat, toistan asianajajakunnan toiminnan tarkoituksen: Asianajaja turvaa oikeusvaltion. Beträffande den enskilda advokaten bör det hållas i minnet, att varje uppdrag som utförs i enlighet med lagen och god advokatsed är en rättsskyddshandling som främjar förverkligandet av rättsstatsprincipen. Advokaten tryggar rättsstaten genom att biträda sin klient. Är det med tanke på rättsstaten tillräckligt, att en advokat utför sitt arbete enligt lag och god advokatsed? Det är det inte, då det bör finnas tillräckligt med tillhandahållare av rättsliga tjänster, så att alla i behov av hjälp har möjlighet att få rätt. Därutöver behövs ett täckande rättshjälp- och rättsskyddsförsäkringssystem, som möjliggör anskaffning av rättsliga tjänster även då den ekonomiska situationen för den i behov 1
av hjälp inte möjliggör köp av rättsliga tjänster, eller som på annat sätt ekonomiskt stöder anskaffningen av dem. Mutta yksittäiselle asianajajalle riittää se, että hän tekee työnsä hyvin. 2.2 Valtio 2.3 Suomessa ei asianajajamonopolia Asianmukaisen oikeudellisen avun saaminen kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteisiin. Oikeusapulain perusteluissa todetaan, että viime kädessä julkisen vallan tehtävänä on huolehtia siitä, että perustuslain 21 :ssä säännelty perusoikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu myös käytännössä siltäkin osin kuin kysymys on oikeudesta oikeusapuun. Viimekätinen vastuu oikeudellisten palveluiden saatavuudesta kuuluu siis julkiselle vallalle mutta miten julkinen valta jakaa tätä vastuutaan muille toimijoille. Oikeusapu- ja eräiden muiden lakien valmistelun yhteydessä on todettu muun muassa, että: Järjestelmämme on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellinen: Ruotsia lukuun ottamatta muissa Euroopan Unionin valtioissa on tuomioistuinasioissa omaksuttu asianajajamonopoli ainakin jossain muodossa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan asianajajamonopolissa ei tietyin edellytyksin ole oikeudellisessa mielessä kysymys kilpailunrajoituksesta. Asianajajamonopoli ei ole tällöin vastoin kilpailuoikeuden edellyttämää vapaata kilpailua. Valtiolla on oikeus, asettamalla oikeudenkäyntiavustajille asiallisia kelpoisuusehtoja, rajoittaa sitä henkilöiden joukkoa, josta avustajanvalinta on tehtävä. Yhdistymisvapaus ei näyttäisi olevan esteenä asianajajamonopolille. Lainvalmistelun yhteydessä on todettu, että asianajajamonopolin omaksuminen Suomessa on kuitenkin ongelmallista. Lainvalmistelun yhteydessä on todettu, että: Asianajajamonopoli merkitsisi asiakkaiden valintamahdollisuuksien kaventumista ja sitä, että osa oikeusapupalveluiden tarvitsijoista ei voisi turvautua lakimieheen, jota kohtaan hän tuntee aiempien kokemustensa perusteella luottamusta. 2
2.4 Päivystysjärjestelmä 2.5 Julkisen oikeusavun laadunvalvonta Suomalaiseen perinteeseen on kuulunut asianosaisen oikeus valita oikeudenkäyntiasiamiehekseen ja -avustajakseen luottomiehensä ilman, että tämän kelpoisuudelle olisi asetettu juurikaan vaatimuksia. On siis Suomen oma valinta, että Suomessa ei ole asianajajamonopolia tuomioistuimissa, edes rikosasioissa tai julkista oikeusapua tuomioistuimissa annettaessa. Mihin tämän johtaa? Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden eräät viimeaikaiset ratkaisut ovat herättäneet siihen, että epäillyllä on oltava esitutkinnassa avustaja huomattavasti useammin kuin Suomessa on ollut tapana. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen onkin esittänyt, että Suomeen pitäisi luoda päivystävä avustajajärjestelmä, joka takaisi, että epäillyillä olisi kaikissa oloissa mahdollisuus tavata avustajansa jo ennen kuin poliisi alkaa kuulustella heitä. Kiitän valtakunnansyyttäjää aloitteellisuudesta. Koska Suomessa on kuitenkin yleinen avustajajärjestelmä, jossa palvelua tarjoavat muutkin kuin asianajajat, katseet ovat kääntyneet oikeusministeriöön tilanteen selkiinnyttämiseksi. Asia ei ole ainakaan vielä edennyt. Virossa julkinen oikeusapu rikosasioissa päädyttiin Viron oikeusministeriön ja Viron asianajajaliiton välisten neuvottelujen jälkeen muutama vuosi sitten järjestämään Viron asianajajaliiton kautta. Jos epäillyllä ei ole toivetta asianajajasta tai kyseinen asianajaja ei ota asiaa vastaan, julkisen oikeusavustajana toimivan asianajajan hankkiminen siirtyy Viron asianajajaliiton huoleksi. Viron liitolla on rekisteri kaikista julkista oikeusapua antavista asianajajista, joille liiton sähköinen järjestelmä lähettää vuorotellen tekstiviestin esille tulevista avustajatehtävästä. Jollei vuorossa oleva asianajaja ole vastannut tekstiviestiin määrätyssä ajassa, tekstiviesti lähetetään seuraavalle asianajajalle, jolla on taas hetki aikaa reagoida jne. Kieltävän vastauksen antaneet tai vastaamatta jättäneet asianajajat siirtyvät jonon hännille. Järjestelmää ei ollut helppo rakentaa mutta nykyään se toimii. Ja on rahallakin merkitystä. Suomessa tuomarit ja syyttäjät saavat päivystyspalkkioita, jossa yhtenä elementtinä on varallaolokorvaus. En ota kantaa korvausten riittävyyteen mutta on luonnollista, että avustajienkin päivystysjärjestelmään olisi rakennettava mekanismi, jolla vapaaaikaa rajoittava varallaolo korvataan. Pääsihteeri Markku Ylösellä ja minulla oli mahdollisuus muutama vuosi sitten osallistua oikeusministeriön järjestämään matkaan Skotlantiin tu- 3
tustumaan paikalliseen julkisen oikeusavun laadunarviointijärjestelmään. Järjestelmä oli kehittynyt, ja siellä suoritettiin yhtenä osana laadunarviointia vertaisarviointia. Vertaisarvioijat valitaan Skotlannissa kokeiden solicitorien joukosta. Kaikki solicitorit kuuluvat Law Society of Scotlandiin. Vertaisarvioinnissakin suojataan solicitorin päämiehen asian luottamuksellisuutta, eikä vertaisarvioija uhkaa arvioitavan solicitorin riippumattomuutta. Laadunarviointijärjestelmä on rakennettu Law Society of Scotlandin ja Scottish Legal Aid Boardin, joka on Skotlannin hallituksen itsenäinen virasto, välillä. Ne huolehtivat yhdessä laadunarvioinnin järjestämisestä. 2.6 Lopuksi Olen edellä kuvannut kahdella esimerkillä, kuinka asianajajamonopolin omaavissa maissa viranomaiset ja asianajajayhdistykset ovat kyenneet kahdenkeskeisin neuvotteluin ja järjestelyin ratkaisemaan Suomessa viime aikoina esillä olleita julkiseen oikeusapuun liittyviä kysymyksiä. Valtion tekemät ratkaisut asianajomonolista vaikuttavat siihen, kuinka pitkälle valtiolla itsellään on myös käytännön toimeenpanovastuu siitä, että asiantuntevia oikeudellisia palveluita on saatavilla riittävästi eri puolilla Suomea. Päätösvalta asianajajamonopolista ja sen laajuudesta kuuluu eduskunnalle. Valtion kaikkia avustajia koskevat toimenpiteet tai niiden puuttuminen sekä julkisen oikeusavun palkkiotaso vaikuttavat merkittävästi asianajajakunnan toimintaedellytyksiin ja asianajajan ammatin houkuttelevuuteen etenkin yksityishenkilöille suunnattujen palveluiden osalta. Asianajajat voivat kuitenkin itse tehdä paljon yksityishenkilöille suunnattujen oikeudellisten palveluiden turvaamiseksi. Meidän on löydettävä käytännön keinot, kuinka muun muassa: Alalle saadaan nuoria ja, mikä tärkeämpää, kuinka heidät saadaan pysymään alalla. Kokeneet asianajajat saadaan palkkaamaan nuoria lakimiehiä nurkkiinsa. Eläköitymisen yhteydessä toimiston lopettamista pohdittaisiin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Asianajotoimiston järjestämiseen liittyvä kokemuspohjainen tieto saadaan kierrätykseen ja helposti saataville. 4
3 Suomen talouden näkymät ja oikeudenhoito 4 Lopputoivotus Viime vuonna Oikeuspoliittisen forumin teemana oli: Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistuksiin onko oikeudenhoidolla visiota. Totesin tuolloin, että Suomesta puuttuvat oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet ja että nyt olisi oikea hetki pohtia, mitä oikeudenhoidolta ja oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Oikeusministeriö on 1.6.2012 asettanut neuvottelukunnan valmistelemaan pitkän aikavälin oikeusturvaohjelmaa. Ministeriö on siis vastannut toiveeseeni. Neuvottelukunnan tehtävänä on myös valmistella ehdotus valtioneuvoston vuosien 2013 2016 kehyspäätöksen edellyttämäksi sopeuttamisohjelmaksi eli vastata siihen, mistä oikeuslaitoksessa säästetään. Oikeusturvaohjelmaehdotuksen on tarkoitus valmistua helmikuussa. Koska ohjelmaehdotuksen valmistelu on kesken, en puutu sen sisältöön. Uskon, että oikeusturvaohjelma tulee olemaan alkaneen vuoden kuumin oikeuspoliittinen aihe. Siksi olemme rakentaneet Oikeuspoliittisen forumin taustoittamaan oikeusturvaohjelmaa ja sopeutusohjelmaa. Olemme iloisia siitä, että Suomen talouden näkymistä ja haasteista on lupautunut puhumaan Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ja että kansliapäällikkö Tiina Astola valottaa oikeudenhoidon talousnäkymistä. Tämä on viimeinen puheenjohtajan tervehdykseni Asianajajapäivillä, sillä toimikauteni päättyy kesäkuussa. En suinkaan jäähdyttele loppuja vajaata viittä kuukautta, sillä tekemistä on paljon, mutta osaa teistä en nykyisessä asemassani enää tapaa. Siksi esitän teille kaikille kiitokseni yhteistyöstä, tuesta ja kaikesta muustakin, jonka vuoksi Asianajajaliiton puheenjohtajuus on kadehdittavan mielenkiintoinen, innostava ja mukava tehtävä. Olemme jälleen tehneet Asianajajapäivien osallistujaennätyksen. Päivällä ja illallisella on osallistujia yli 1.100. Toivotan tänäkin vuonna malttia ja juhlamieltä. Seuraavaksi, ennen oikeusministerin tervehdystä, pyydän Suomen Asianajajaliiton säätiön hallituksen puheenjohtajaa, oikeusneuvos Erkki- Juhani Taipaletta saapumaan tänne eteen jakamaan Suomen Asianajajaliiton säätiön myöntämän Matti Ylöstalo -palkinnon. 5