angxannin uaventry n radio klo 20,00 suomeksi 23,10,4-1. Luettiin Mr. R.A. Palmerin^ myöhemmin lordi Rusholme^J tervehdys. Olen iloinen saadessani tämän tilaisuuden puhua Suomen kansalle, koska minulla on miellyttäviä muistoja heidän vieraanvaraisuudestaan, toverillisuudestaan ja yhteistoiminnastaan. Olen useiden vuosien ajan työskennellyt läheisessä yhteistoiminnassa erään johtavan suomalaisen valtiomiehen kanssa, nim. Väinö Tannerin, joka on kansainvälisen osuustoimintaliikkeen puheenjohtaja, itse toimiessani varapuheenjohtajana. Tiedän, että Suomi on ylpeä saamastaan nimestä osuustoiminnallinen kansakunta". Suomi rakastaa vapautta ja itsenäisyyttä ja pitää arvossa kansanvaltaisia laitoksia, sekä valtiolle kuuluvia että vapaaehtoisia. Puhun teille tänään Englannin osuustoimintaliikkeen yleissihteerinä, 9 miljoonan osuustoimintajäsenen ja heidän perheittensä edustajana samoin kuin kansallisen työväen neuvoston sihteerinä, mikä neuvosto käsittää koko Englannin osuustoiminta-, ammattiyhdistys- ja työväenliikkeiden piirin. Olemme yhtä huolestuneita Suomen nykyisestä ja tulevasta hyvinvoinnista kuin olimme talvisodan aikana. Meidän ei tarvinne muistuttaa suomalaisille osuustoimintaliikkeen jäsenille, maanviljelijöille ja työläisille ystävyytemme aitoudesta näinä ankeina aikoina. Niin pian kuin vastaanotin Suomen työväen- ja ammattiyhdistysliiton yleisneuvoston kutsun lähetimme osuustoiminnallisen ja työväenlähetyskuntamme Suomeen hankkimaan tietoja siitä, miten voisimme parhaiten auttaa suomalaisia tovereitamme. Kr. John Downing osuustoimintaliikkeen, Sir.Valter Citrine ammattiyhdistysliikkeen ja Mr. Noel-Baker työväen puolueen edustajina kertoivat meille Suomesta palattuaan, että sekä rahataloudellinen että moraalinen apu olisi tervetullutta. Me kokosirame suuren määrän rahaa, joka asetettiin ministeri Tannerin käytettäväksi talvisodan aikaisten kärsimysten ja hädän lievittämiseksi. Vain muutamia kuukausia on kulunut siitä, kun sain ministeri Tannerilta kirjeen, jossa esitetään liikuttava kiitos suomalaisille tovereillemme toimitetusta tervetulleesta avusta. Ministeri Tanner kertoo, kuinka tällä rahalla elätettiin perheitä, joiden isät olivät kaatuneet sodassa, ja kuinka kolmattatuhatta lasta näistä perheistä oli pelastettu puuttees-
ta. Cooperative Review-lehden kesäkuun numerossa julkaisimme sydämellisiä kiitoskirjeitä leskiltä, jotka olivat saaneet rahallista avustusta, ja eräskin heistä kirjoitti: "Tulkoon Jumalan siunaus niitten ystävällisten ihmisten osaksi, jotka ovat tehneet uhrauksia meitä auttaakseen." Noina surkeina aikoina vahvistui maittemme välinen yhdysside, jota yhteinen uskomme vapaisiin ja demokraattisiin laitoksiin sekä koko maailman käsittävään osuustoiminnalliseen kansojen yhteisöön edelleen oli syventänyt. Suomalaiset ystäväni. Voitte hyvin arvata, miten ikävältä meistä vapaista osuustoimintamiehistä ja työläisistä tuntui, kun saimme kuulla sen hämmästyttävän uutisen, että Suomi ja varsinkin juuri Väinö Tanner kannattaisivat Hitlerin ryhmää, tämän miehen, joka on täyttänyt Euroopan haudat ja keskitysleirit sosialistien, demokraattien ja osuustoimintaraiesten runnelluilla ruumiilla. En voi kuvitella kenenkään tuntemani suomalaisen voivan tuntea mitään ylpeyttä sellaisen linjan valinnassa. Koska olemme olleet ystäviänne niin kauan, jo ennen teidän itsenäisyytenne saavuttamista, minä ystävän oikeudella pyydän teitä yhteisen vapauteen tuntemamme uskon nimessä lopettamaan tämän liiton maailman suurimman pahuuden valtiaan kanssa. Ei suinkaan ystävälläni Tannerilla voi olla mitään henkilökohtaisia harhakuvitelmia Hitleristä ja hänen teoistaan viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vain kolme vuotta on kulunut siitä, kun hän ja minä kuuluimme samaan neuvostoon yhdessä maailmanliikkeemme osuustoiminnallisten edustajiemme kanssa koettaen auttaa kunnon tshekkiläisiä tovereitamme, joiden liikkeen oli tuhonnut ja johtajat teloittanut se valta, jonka kanssa Suomi nyt on liitossa. Minun täytyy tunnustaa, että ajatuksiamme askarruttaa eniten se seikka, kuinka Suomen demokraattiset osuustoimintamiehet, maanviljelijät ja työläiset luulevat saavansa mitään aineellista etua Hitlerin Euroopasta ja ns. uudesta järjestyksestä, Väinö Tanner tietää paremmin kuin kukaan, mitä tapahtuu sellaisten pienten kansojen vapaille laitoksille, jotka ovat ryhtyneet sopimuksiin Hitlerin kanssa. Tanner ja minä näimme Saksan oman, aikoinaan vapaan osuustoimintaliikkeen tuhon sen jälkeen, kun se oli joutunut natsien hallinnan alaiseksi. Tämän kansanomaisuuden haltuunoton viimeiset vaiheet elettiin vasta muutamia kuukausia sitten, iolloin Hitle-r
v n U 4-.irn i-nftniitub vallan kanaan, loka rvösti Norian 1a Tanskan, loka uhkaa liitti saksalaisten osuustoimintajäsenten jäljelläolevat rahastot valheelliseen työväenrintamaan. Hitlerin antaman määräyksen mukaisesti nuo varat tullaan ottamaan pois ja antamaan osuustoimitaliikkeen vastustajille, joita siten rahoitetaan liikkeen jäsenten omilla rahoilla. Luuleeko kukaan suomalainen osuustoimintaihminen todella, että jos Hitler voittaa, hän kohtelee heitä suosiollisemmin kuin Saksan, Itävallan ja Tshekkoslovakian osuustoimintaliikettä? Odottaako mikään suomalainen ammattiyhdistys tai sosiaalinen järjestö suurempaa hienotunteisuutta Norjan ammattiyhdistysliiton johtajien murhaajien taholta, kuin mitä Hitler on osoittanut narreilleen muissa maissa? Luulevatko Suomen osuustoiminnalliset maanviljelijät saavansa pitää satonsa ja karjansa, kun tämä maailman suurryöstäjä liitti omiin puolueettoman Tanskan karjan ja sadon yhdessä ainoassa yössä? Elintarpeet ovat ylenmääräisen tärkeät nykyisin. Englantilaiset osuustoimintaliikkeen jäsenet tuntevat sodanaikaisen säännöstelyn vaikeudet, vaikkakin me vapaitten dominioittemme ja tuon suuren demokratian Amerikan Yhdysvaltojen ansiosta olemme onnellisemmassa asemassa Suomen niukkaan toimeentuloon verrattuna. Pyydän teitä esittämään itsellenne ja johtajille» ie tämän suoran kysymyksen: Tuleeko Hitler täyttämään osuustoiminnalliset liikkeenne elintarpeilla? Ei, ja te tiedätte sen. Minne hyvänsä natsit ovat menneet, he ovat syöneet loppuun sekä voitetun että liittolaisen elintarvikkeet. Kaikkialla Euroopassa natsiheinäsirkat ovat riistäneet kansan leivän sen kädestä. Kautta koko Euroopan teille voitaisiin kertoa, että Hitlerin toinen nimi on nälkä. Tuon Hitlerih ja hänen nälkänsä vuoksi Suomi menettää parhaat ystävänsä, ne jotka ovat seisseet sen rinnalla ystävällisessä yhteistyössä. Niinpä on otettava huomioon tuo suuri ja valistunut kansanvalta, Amerikan Yhdysvallat, jossa sadattuhannet suomalaiset ovat luoneet itselleen uuden elämän toimeentulon. Tuletteko löytämään näiden amerikansuomalaisten keskuudesta mitään kannatusta liitolle Hitlerin kanssa? Tuletteko toteamaan Hitlerin Saksan olevan paremman ystävän ja paremman asiakkaan kuin Yhdysvallat ja Suur-Britannia ovat? Entä teidän osuustoiminnalliset ja sosoalistiystävänne Skandinaviassa, joihin olette olleet sidotut molmemminpuolisin kunnioituksen ja mielenkiinnon sitein?
Ruotsia ja joka väkivalloin valtasi Hollannin ja Belgian? Uskokaa minua, ne maat, jotka ovat joutuneet Hitlerin joukkojen tallattaviksi, ovat onnellisempia kuin te. Nämä maat ovat ehkä menettäneet alueensa väliaikaisesti, mutta ne eivät ole menettäneet sieluaan, kuten teidän tulee käymään, jos yhdistätte asianne näitten maitten pettäjään. Englanti ja Amerikka eivät tule pettämään näitä kärsiviä maita eikä unohtamaan niiden kärsimää vääryyttä. Kerran aikaisemmin annoimme tämän juhlallisen lupauksen ankeina päivinä ja terästäydyimme suorittamaan sen täysin. Ja Suomen vapaus on sinänsä käytännöllinen esimerkki kansanvaltaisesta oikeudentunnosta. Kunpa voisin saada tusinankin suomalaisista ystävistäni tänne Englantiin, että he näkisivät, miksi hitlerismi ei voi voittaa tätä sotaa. On totta, että maailmansodan ajattelu ja valmistelu el ole rasittanut kansallista yhteiskuntalaitostamme kahdeksan vuoden aikana. Noiden vuodien aikana me, samoinkuin suomalaiset demokraattiset ystävämmekin, olemme kehittäneet yhteiskunnallista elämää ja pyrkineet rauhaan. Mutta nyt tiedämme, ja nyt Amerikka tietää, että tämän maailman inhoittava vitsaus on tyystin hävitettävä. Päivä päivältä me lisäämme voimiamme ja koneistoamme totaalista voittoa varten, jonka saavuttamiseen jokainen työläinen, jokainen perheenemäntä, jokainen osuustoimintaliikkeen jäsen, ammattiyhdistysmies, sosialisti, on vannoutunut omasta vapaasta tahdostaan. Suomalaisten tavoin olemme ptkänmatkan juoksijoita, ja viimeinen taistelu on oleva meidän, samoinkuin se oli viime kerralla, jolloin Saksan sotakoneisto hävitti Eurooppaa. Sallikaa minun kansainvälisen osuustoimintaliikkeen eräänä johtajana kertoa teille hieman kansainvälisiä uutisia. Ns. voitettujen kansojen keskuudessa vallitseva henki on loistava. Päivä päivältä niiden sabotaashikamppanja muodostuu yhä monipuolisemmaksi ja tärkeämaäksi. Vihanlieskat Hitleriä vastaan kasvavat, ja ne tulevat nielemään hänet, hänen työnsä ja hänen liittolaisensa. Millainen on Suomen, tämän osuustoiminnallisen kansan asema? Ystäväni George Gibson, ammattiyhdistysliiton presidentti, kävi Tukholman ammattiyhdistyskongressissa. Hän ilmoitti, että Suomi voisi solmia rauhan aikaisemman vihollisensa kansaa kunniallisilla ehdoilla ja alueelliset oikeudet täysin huomioon otettsuna. Toistan tuon vakuutuksen yhtä suure 11a varmuudella nyt. Haluan Suomen osuustoimin-
- 5 - taliikkeen jäsenten, työläisten ja sosialistien tietävän kylmän totuuden: heidän on valittava sodan pikaisen lopun ja sen kohtalon välillä, joka väistämättömästi kuuluu kansalle, joka ryhtyy liittoon pimeiden vuosisatojen kanssa. Vielä on aikaa tämän päätöksen tekoon, mutta aikaa ei ole paljon. Minä tunnen ja ymmärrän teidän erikoiset vaikeutenne, mutta ne eivät ole niin suuria kuin Norjan ja Hollannin. Englannin työläiset haluavat kaikin tavoin estää suomalaisia ystäviään syöksymästä kuiluun, mikä on välitön seuraus, jos he ryhtyvät täyteen yhteistyöhön Hitlerin kanssa, pyydän ystäviäni Suomessa pysähty- * mään nyt, hinnalla millä hyvänsä. Oman alueenne rahojen sisäpuolella teillä ei ole mitään pelättävää.