Surun läpi kajastaa valo Keskiaukeama.

Tuomiokirkko Espoonlahti Leppävaara Olari Tapiola Kauniainen 44 / Surun läpi kajastaa valo Keskiaukeama. Jukka Granström Mummi, onko sinulla kaikki nyt hyvin? Pääkirjoitus Pyhäinpäivä vie ajatukset rajaan. Sivu 3. Maijan tarina palkittiin parhaana. Sivu 6 7.

Ääriviivaversioita saa käyttää väritaustaan tai kuvaan upotettuina. esse Espoon seurakuntasanomat Perustettu 1972 www.esse.fi Tuomiokirkko Espoonlahti Leppävaara Olari Tapiola Kauniainen esse 3 Pyhäinpäivä katsoo rajan taakse K a u p u n k i p o l u t Valomerkkejä pimeässä Ensi lauantaina hautausmaiden portit käyvät tiuhaan. Jo iltapäivän hämärässä loistaa valomeri. Ihmisiä kulkee käytäviä pitkin. Haudoilla seisahdutaan, asetetaan kynttilät paikoilleen, sovitetaan lyhty telineeseen. Pyhäinpäivä. Oman kynttiläni käyn sytyttämässä muistelupaikalle, niin kuin moni muukin. Läheisteni haudat ovat kaukana, mutta haluan tehdä matkan hautausmaalle. Elämän ruuhkan keskellä voi pysähtyä ja muistaa konkreettisella tavalla. Viime vuonna muistelupaikan kynttiläruuhkassa silmiin osui kynttilä, johon on kirjoitettu viesti. Hei mummi, onko sinulla kaikki nyt hyvin, kyseli lapsenlapsi. Minulla on ikävä. Jokaisella kynttilän sytyttäjällä on oma viestinsä ja oma tilanteensa. Suru voi olla tuore ja kipeä. Tai tilalla on jo seestynyt kaipaus kun muistaminen ei satu enää. Tai sitten tilanne on jotakin aivan muuta, sinun omaasi. Pyhäinpäivän satoihin tuhansiin kynttilöihin sisältyy lukemattomia tunteita ja viestejä. Tapa antaa tilan ja mahdollisuuden muistaa, surra ja toivoa. Hautausmaiden kynttilät ovat kuin valomerkkejä taivaaseen. Hautausmaiden kynttilät ovat kuin valomerkkejä taivaaseen. Ensimmäinen sairaala Hautausmaan portilla kiteytyy usein myös kirkon arvo ja merkitys. Se käy selvästi ilmi juuri julkaistusta kirkon nelivuotiskertomuksesta, joka kuvaa ja analysoi kirkon sekä sen jäsenten toimintaa ja asenteita. Hautaan siunaaminen, tuki surun kohdatessa ja hautausmaiden hoito ovat ihmisille yhä edelleen merkittäviä asioita. Myös kirkkoon kuulumattomista lähes seitsemänkymmentä prosenttia siunataan hautaan kirkollisesti. Kirkon jäsenet pitävät erityisessä arvossa seurakuntien auttamistyötä ja se on monelle tärkein syy kuulua tähän joukkoon. Sururyhmät ovat yksi esimerkki tästä rinnalla kulkemisesta. Ohjatussa vertaistukiryhmässä läheisen kuolemaa voi käydä läpi muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Sururyhmiä järjestetään myös niille, jotka ovat joutuneet kohtamaan läheisensä itsemurhan tai ovat menettäneet lapsensa. Apu ja tuki voivat olla joskus kuin valomerkkejä taivaasta. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan uskonnollisuus muuttaa muotoaan. Teemme asioita yhä harvemmin siitä syystä, että näin on aina ennenkin tehty. Oma uskontulkintamme etsii uusia muotoja ja sanoja, jotka vastaavat elämän kysymyksiin niihin oikeisiin ja todellisiin. Kuoleman edessä oma tieto lakkaa ja sanat häviävät. Kuoleman edessä toivomme, että valomerkkiimme vastataan. Sarjassa esitellään Espoon kaupunkipolkuja. Katso verkossa www.kaupunkipolut.fi. Urpu Sarlin päätoimittaja urpu.sarlin@evl.fi Pitkä sentti Kirkon nelivuotiskertomus julkaistiin viime viikolla. Madonluvut kertovat, että joitakin kymmeniätuhansia suomalaista jättää kirkon jäsenyyden joka vuosi. Monelle päätös on talousmatematiikkaa. Eroa perustellaan toteamalla, että jäsenmaksusta koituva hyöty on maksajalle olematon. Lähtökohtaisesti kirkollisvero on luonteeltaan lahja. Se annetaan, jotta kirkko ohjaisi rahat sinne, missä niitä tarvitaan. Jos joku kysyy, mitä itse hyötyy maksamastaan kirkollisverosta, vastaukseksi pitäisi melkeinpä kelvata, että pulittamalla jäsenmaksunsa saa hyvän mielen. Veroista voi yleisesti todeta, että lapsettomien veroilla rakennetaan päiväkoteja ja terveiden veroilla sairaaloita. Harvemmin tätä verologiikkaa kuulee kyseenalaistettavan. Sivistysvaltion verotus perustuu yhteisvastuuseen ja kykyyn katsoa omaa nenänpäätään pidemmälle. Kirkollisvero on Espoossa yksi sentti jokaisesta tienatusta eurosta. Näillä senteillä pidetään rippikoulut ja järjestetään päihdevapaata tekemistä teineille. Niillä pidetään kerhoja ja leirejä lapsille, ylläpidetään kattava diakoniatyön verkosto, joka etsii syrjäytyneet ja yksinäiset. Hoidetaan rakennukset ja hautausmaat. Messutaan, kastetaan, vihitään ja haudataan. Perheneuvotaan. Autetaan maapallon kriisialueilla. Ynnä vaikka mitä muuta. Kukaan ei tarvitse itselleen joka päivä tuota kaikkea. Hämmästyn kuitenkin, kun joku väittää, ettei koskaan tarvitse itselleen mitään, mitä kirkko tuottaa ja ylläpitää. Emme me jokainen tarvitse palokuntaa, poliisia, lastensuojelua tai palvelulinjan pikkubussia joka päivä joku ei koskaan. Melko mukisematta onneksi maksamme verot, joilla nämä rahoitetaan. Kirkollisveron maksaminen on ainakin sentin verran pois kaikki-mulle-heti-maailmasta. Varsin pitkä sentti monin tavoin, siis. Toivoa sopisi, että kirkko-organisaatio viestinnässään muistuttaisi tästä kaikesta hieman suorasukaisemmin. Ei ole olemassa mitään aarre-aittaa, josta rahaa voi hakea, kun kirkollisverotuotot katoavat. Jos massi loppuu, loppuu myös kirkon toiminta. 5 Ville Talola Kirjoittaja on tv-toimittaja ja pastori, joka asuu Tillinmäessä. ville.talola@gmail.com Espoon keskustassa, nykyisen Samarian sosiaali- ja terveysaseman pihalla, seisoo tyylikkäitä vanhan ajan rakennuksia. Paikalla oli ennen Muuralan sairaala, Espoon ensimmäinen ja pitkään ainoa sairaala. Arkkitehti Wasastjernan suunnittelema uusi ja edistyksellinen laitos valmistui 1920. Uudessa sairaalassa oli 20 potilaspaikkaa ja 25 epidemiapaikkaa. Elettiin vielä espanjantaudin ja muiden kulkutautien aikaa. Sairaalassa oli lääkäri, ja Espoossa oli 1950-luvulle tultaessa lisäksi kaksi kunnanlääkäriä. Vaativat tapaukset hoidettiin Helsingissä. Pappilan niitylle rakennetut sairaalarakennukset ovat merkittävää osa historiaa ja siksi ne on säilytetty. Kuva ja teksti Mauritz Hellström Kynttilän sytyttäminen haudalle on pyhä rituaali, joka luo yhteyden pois nukkuneeseen rakkaaseen. Teksti Taneli Kylätasku Kuva Jukka Granström Ensi lauantaina 3. marraskuuta hautausmailla on ruuhkaa, kun suomalaiset käyvät omaistensa ja rakkaidensa haudoilla sytyttämässä kynttilän tai viemässä seppeleen. Pimenevää vuodenaikaa valaiseva kynttilämeri on muistutus kristillisestä toivosta: kuolema on voitettu. Me, jotka elämme kuoleman rajan tällä puolella, rukoilemme samaa Jumalaa kuin pois nukkuneet. Kynttilän sytyttäminen on rituaali, jonka avulla luomme yhteyden poisnukkuneen rakkaamme kanssa, Turun yliopiston uskontotieteen professori Veikko Anttonen sanoo. Pyhäinpäivä vie ajatukset rajaan, joka erottaa toisistaan tunnetun ja tuntemattoman, tämän- ja tuonpuoleisen. Mutta samalla pyhä yhdistää nämä toisiinsa. Pyhäinpäivänä elämän ja kuoleman perustavanlaatuinen raja poistuu hetkeksi, Anttonen sanoo. Uusi tapa, vanha perinne Kynttilän vieminen haudalle on moderni tapa, joka on syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen. Mutta vainajien kunnioittaminen pyhäinpäivän tienoilla on vanhaa perua. Maatalousyhteiskunnassa marraskuun ensimmäisenä päivänä vietettiin kekriä, sadonkorjuun juhlaa, joka merkitsi samalla vuoden vaihtumista. Taitekohta oli myös sielujen päivä, jolloin vainajien henkien uskottiin olevan liikkeellä. Vainajia varten saatettiin lämmittää sauna ja kattaa ruokapöytä. Kristillistä kaikkien uskovien päivää ja vainajien päivää on vietetty Suomessa vuodesta 1772 lähtien. Kristillisen pyhäinpäivän juuret ulottuvat aina ensimmäisille kristillisille vuosisadoille, jolloin alettiin viettää uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä. Yhteisen pyhän jälkiä Pyhän viettämiseen on aina liittynyt sääntöjä, jotka määrittävät www.esse.fi Espoon seurakuntasanomat Toimitus Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki p. 020 754 2000 esse.toimitus@kotimaa.fi Menovinkit esse.tavataan@kotimaa.fi Lukijaposti esse.lukijoilta@kotimaa.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi oikeanlaista käyttäytymistä. Esimerkiksi sielujen päivänä noudatettiin puhtaussääntöjä ja säntillisyyttä eli santtia. Pyykinpesu, teurastaminen tai lampaan keritseminen ei käynyt kekrinä päinsä. Elämän ja kuoleman rajan lisäksi pyhä merkitsi esi-isillemme maantieteellistä rajaa. Pyhäksi kutsuttiin Päätoimittaja Urpu Sarlin, p. (09) 8050 2520 urpu.sarlin@evl.fi Espoon seurakuntayhtymä Toimituspäällikkö Ulla Lötjönen, p. 020 754 2243 Toimitussihteeri Paula Huhtala, p. 020 754 2325 Alue: Leppävaara, Tapiola Toimittajat Taneli Kylätasku, p. 020 754 2221 Alue: Espoonlahti, Olari Elina Raunio, p. 020 754 2346 Alue: Tuomiokirkkoseurakunta, Kauniainen Pyhäinpäivänä elämän ja kuoleman perustavanlaatuinen raja poistuu hetkeksi. usein paikkaa, jossa oma elinpiiri päättyi. Monet pyhät luonnonpaikat olivat myös portteja tuonpuoleiseen. Tämän päivän suomalaiset eivät Veikko Anttosen mukaan jaa enää yhtä, yhteistä käsitystä siitä, mikä on pyhää. Yhteisen pyhän jälkiä on kuitenkin yhä helppo tunnistaa. Osoite- ja tilausasiat Puhelin (09) 8050 2327 essetilaukset.espoo@evl.fi Osoitemuutokset päivittyvät väestötietojärjestelmästä. Lehti jaetaan koteihin perheen vanhimman seurakunnan jäsenen nimellä. Taitto ja kuvankäsittely Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309 Pirjo Teva p. 020 754 2284 Myynti- ja markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus, p. 020 754 2361 Ilmoitustrafiikki /-valmistus Kotimaa-yhtiöt / Tuula Hurri Pl 279, 00181 Helsinki p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16 mennessä. Ilmoitushinnat 1,80 e / pmm + alv 23 %. Rivi-ilmoitukset 1 10 riviin 1,50 e / pmm + alv 23 %. Erityiset luonnonpaikat saattavat edelleen nostaa pintaan tunteen pyhästä. Useimmille meistä myös kodin piiri on suojattu ja pyhitetty alue. Suomalaisessa lainsäädännössä on uskonrauhaa suojaava pykälä ja isänmaan pyhyyteen liittyy koskemattomuutta, Anttonen listaa. Pyhä löytyy omasta arjesta Veikko Anttosen mukaan pyhän avulla on aina pyritty suojaamaan Julkaisija Espoon seurakuntayhtymä viestinta.espoo@evl.fi p. (09) 8050 2327 Toimitusneuvosto Anssi Siukosaari (Leppävaara) pj. anssi.siukosaari@pp.inet.fi Erkki Berg (Tapiola). Marita Helki (Espoonlahti). Antti Kujanpää (Tuomiokirkkoseurakunta). Kirsi Rostamo (Olari). Mauri Vihko (Kauniainen). Juha Vähäsarja (Tuomiokirkkoseurakunta). Urpu Sarlin, julkaisija. Mikko Hormio, kustantaja. sitä, mikä on itsessään puolustuskyvytöntä. Siksi lapsuus ja lapset ovat pyhä asia. Kristinuskossa lapsuuden pyhyys näkyy joulun kuvassa seimeen syntyvästä Jeesuksesta. Samasta syystä myös elämän päätösvaihe, ikääntyminen ja vanhuus, ovat keskeisiä arvokeskustelun aiheita. Se, miten vanhuksia hoidetaan, kertoo ihmiskuvastamme: siitä, mikä on meille pyhää ja mihin arvomme kiinnittyvät. Moderni yhteiskunta on tuonut mielenmaisemaamme uudenlaisen rajan: siinä hengellinen ja maallinen eli sekulaari elämänalue erotetaan selkeästi toisistaan. Maallistuminen jatkuu edelleen, mutta silti uskontotieteilijät puhuvat jo sekulaarin ajan päättymisestä ja uudenlaisesta, jälkisekulaarista tilanteesta. Jälkisekulaarissa maailmassa ei ole enää yhteisesti määritettyä rajaa maallisen ja pyhän alueen välillä. Yhä useammin yksilölliset tarpeet ja ratkaisut määräävät sen, miten pyhää koetaan omassa elämässä ja arjessa, Anttonen sanoo. Hiljaisuus vai kurpitsa? Anttosen mukaan tämän päivän suomalaisten pyhät asiat näkyvät siinä, mitä teemme arjessa ja mikä on meille erityisen merkityksellistä. On sitten toinen asia, ajattelevatko ja tunnustavatko ihmiset itse toteuttavansa hengellisyyttä. Hiljaisuudesta on Anttosen mukaan tullut entistäkin tärkeämpi väylä pyhän kokemiseen. Kun yhteiskunnan muutokset heittelevät ihmisiä, rukous, meditaatio ja kokonaisvaltainen terveydestä huolehtiminen tuovat pyhän osaksi itseä. Se ei kuitenkaan tarkoita pyhän liittymistä vain omaan egoon, vaan tärkeäksi tulevat myös suhteet toisiin ihmisiin, Anttonen tähdentää. Sen sijaan Suomeen rantautuneessa Halloweenin vietossa uskontotieteilijä ei tunnista pyhän häivähdyksiä. Anttonen ei paheksu kauhugenrestä ammentavaa juhlaa, eikä pidä sitä uhkana pyhän kokemiselle. Kyseessä on vain markkinavetoinen, amerikkalaisesta kulttuurista ponnistava syksyinen kurpitsahulluttelu. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Viestintäpalvelut, johtaja Mikko Hormio p. 020 754 2000 ISSN 1455-2310 Painos 81 300 kpl 41. vuosikerta Jakelu Itella Posti Oy

4 esse Uutiset esse.toimitus@kotimaa.fi LUKIJOILTA esse.lukijoilta@kotimaa.fi esse 5 Kirkolliskokous koolle Turkuun Kirkolliskokous kokoontuu syysistuntoonsa Turun kristillisellä opistolla 5. 9. marraskuuta. Sen avajaismessussa saarnaa Espoon piispa Tapio Luoma. Kirkolliskokous käsittelee istuntoviikon aikana Kirkon keskusrahaston talousarvion vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille 2013 2015. Lähetekeskustelussa on muun muassa kirkkohallituksen esitys seurakuntarakenteiden kehittämiseksi. Esityksen mukaan kaikki seurakunnat kuuluisivat jatkossa seurakuntayhtymiin. Tavoitteena on yhtymämalli, jonka rakenteet palvelevat jatkossa parhaiten sekä seurakuntien elämää että seurakuntalaisten hengellistä etsintää. Lapsivaikutusten arviointi käsittelyyn Kirkkohallitus esittää kirkkolakiin täydennystä, jossa kirkolliselle viranomaiselle säädettäisiin velvoite suorittaa lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Esityksessä ehdotetaan, että seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä pitää kuulla alle 18-vuotiaita lapsia heitä itseään koskevissa asioissa. Esitys tulee kirkolliskokouksen käsittelyyn marraskuun istunnossa. Lapsivaikutusten arvioinnin tavoitteena on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen lapsen edun toteutuminen seurakuntien ja yhtymien päätöksenteossa ja toiminnassa. Kirkollisten toimitusten suosio laskussa Kirkolliset toimitukset tavoittavat entistä pienemmän osuuden suomalaisista. Näin raportoi Kirkon nelivuotiskertomus Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008 2011. Suomalaisista kastettiin 78 prosenttia vuonna 2011 (84 % vuonna 2007). Viime vuonna kirkollisten vihkimisten osuus oli 53 prosenttia solmituista avioliitoista. Kirkollisen hautaan siunaamisen osuudessa ei ole vastaavaa laskua. Noin 95 prosenttia vainajista sai kirkollisen hautaan siunaamisen vuonna 2011. Kauniaislaiset äänestivät ahkerasti Seppo Sirkka Kuntavaalien äänestysprosentti laski valtakunnallisesti 58,2 prosenttiin. Vuoden 2008 vaaleissa se oli 61,3 prosenttia. Kauniaislaiset kuitenkin äänestivät vilkkaasti, äänestysprosentti oli vuoden 2008 vaaleissa 64,1 ja nousi nyt 76,0 prosenttiin. Espoossa äänestysvilkkaus pysyi maan keskiarvoa korkeampana. Espoolaisista äänioikeuttaan käytti 59,3 prosenttia, kun lukema edellisissä kunnallisvaaleissa oli 62,6. Kauniaisissa valtasuhteet muuttuivat vain vähän. Kokoomus menetti yhden paikan, ja uutena puolueena Kauniaisten valtuustoon nousi yksi Perussuomalaisten edustaja. Kauniaisten valtuuston suurin ryhmä on edelleen RKP 18 edustajallaan, Kokoomuksella on 12, Vihreillä 2 ja SDP:llä, Perussuomalaisilla ja Kristillisdemokraateilla kullakin yksi edustaja valtuustossa. Pyhäinpäivänä muistelemme edesmenneitä läheisiämme. Espoon kirkoissa järjestetään aamumessujen lisäksi erityisiä iltakirkkoja, joissa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet ja sytytetään heille muistokynttilöitä. Kauniaisten suomalaisessa seurakunnassa nimet luetaan aamumessun yhteydessä. Pyhäinpäivän konsertteja järjestetään lauantaina kello 20 Espoon tuomiokirkossa sekä sunnuntaina kello 16 Olarin kirkossa. Espoon tuomiokirkon Aika ja taivas -konsertissa lauluyhtye Human Organ esittää Säde Bartlingin säveltämää ja sovittamaa musiikkia. Olarin kirkon konsertissa Dikt och musik i allhelgonatid kuullaan Gunvor Lindqvistin lukemia runoja, musiikista vastaavat Petra Aminoff ja Eeva-Liisa Malmgren. Kunnallisvaaleissa valittiin Espooseen ja Kauniaisiin päättäjät seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Espoon valtuustoon valittiin kaupungin väkimäärän nousun takia kahdeksan edustajaa enemmän kuin vuoden 2008 vaaleissa. Espoon valtuuston suurin ryhmä tulevalla valtuustokaudella on Kokoomus, 29 paikkaa ja Pyhäinpäivää vietetään vuoden pimeimpään aikaan. Valo syttyy syksyn pimeyteen, kristillinen toivo kantaa kuoleman yli. Omaisilla on silloin usein tapana viedä edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä ja kukkia. Niitä varten on erityisiä muistelupaikkoja, jos matka muualle haudatun läheisen haudalle on liian pitkä. Espoon hautausmaista Gräsan uurnalehdossa, Kellonummen hautausmaalla sekä Vanhan kirkon hau tausmaalla on muistelupaikat, samoin Kauniaisten hautausmaalla. Tapiolan uurnalehdossa on muistelupaikan lisäksi kynttilähuone Ensi lauantaina vietetään pyhäinpäivää kolmen edustajan lisäys. Vihreät saivat kaksi uutta edustajaa, ja ryhmän koko on 13. Yksi lisäpaikka tuli myös SDP:lle, jonka ryhmäkoko on 10. Perussuomalaisten ryhmä kasvoi seitsemänhenkisestä yhdeksään ja RKP kuudesta seitsemään. Edustajien määränsä ennallaan säilyttivät Keskusta 3, Vasemmistoliitto 2 ja Kristillisdemokraatit 2 paikkaa. Köyhien asialla -ryhmä menetti ainoan valtuutettunsa Espoossa. Elina Raunio Useita seurakuntien luottamushenkilöitä meni läpi Espoon kaupunginvaltuustoon valittiin kolmetoista seurakuntien luottamushenkilöä. Espoon suurimman puolueen Kokoomuksen 29 valtuutetusta joka kolmas on myös seurakuntien luottamushenkilö. Yhteisen kirkkovaltuuston jäsenistä valituiksi tulivat Espoonlahden edustajat Marika Niemi (Kok), Ari Konttas (Kok) ja Paula Viljakainen (Kok), Esbo svenska församlingin edustaja Stig Kankkonen (Rkp), Espoon tuomiokirkkoseurakunnan edustajat Inka Hopsu (Vihr) ja Hanna Kiljunen (Kok), Leppävaaran seurakunnan edustajat Kaisa Alaviiri (Kok) ja Ville Lehtola (Kok), Olarin seurakunnan edustajat Kaarina Järvenpää (Kd) ja Tarja Tallqvist (Sdp) sekä Tapiolan seurakunnan edustajat Henri Haaksiala (Kok), Pirjo Kemppi-Virtanen (Kok) ja Kristiina Mustakallio (Kok). Suvi Sievilä Myös Kauniaisissa kaupunginvaltuustoon valittiin seurakuntien luottamushenkilöitä. Daniel Nyberg (Rkp) on Grankulla svenska församlingin seurakuntaneuvoston jäsen. Margit Peltovirta (Vihr) on Kauniaisten suomalaisen seurakunnan edustaja yhteisessä kirkkovaltuustossa. Kauniaisten valtuustoon valittu Peltovirta toimii Espoon seurakuntien oppilaitospastorina. Myös Essen vuoden vaihteessa eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Simo Repo (Kesk) valittiin Espoon valtuustoon. Urpu Sarlin ja lyhtyteline. Tapiolan kirkon pihalla pääoven vieressä sekä Leppävaaran kirkon sisäpihalla on muistopöydät kynttilöitä varten, samoin Kalajärven ja Auroran kappeleilla. Muistokynttilöitä on myynnissä lähetystyön hyväksi Tapiolan kirkolla messun jälkeen kello 11.15 12 sekä illalla 17 18. Remontti haittaa liikkumista Kappelin hautausmaalla. Parkkipaikka on käytössä rajatusti, siunauskappelin edessä on invapaikkoja. Hautausmaalle kannattaa varautua kunnollisin jalkinein, koska osa käytävistä on ilman asvalttipäällystettä. Pimeän aikaan liikkujia pyydetään noudattamaan erityistä varovaisuutta, koska remontista johtuvia kaivantoja on yhä avoinna eikä sähkövalaistus toistaiseksi ole käytössä hautausmaalla. Hautaosastoilla I, L ja N on muistomerkkejä ja reunakiviä poistettu. Mikäli kirkkoon tai hautausmaille ei pääse, voi kynttilän sytyttää verkkopalvelussa toive24.fi. Pyhäinpäivän tilaisuudet löytyvät www.espoonseurakunnat.fi sekä www.kauniaistenseurakunta.fi. Mirja Aukee-Peiponen Mielipide Hyvät mielipide kirjoittajat! Essen Lukijoilta-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipide kirjoituksia. Esse, Lukijoilta, PL 279, 00181 Helsinki. esse.lukijoilta@kotimaa.fi. Keskustelua myös netissä www.esse.fi > keskustelu. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Putkiremonttivillitys Erilaiset alan yrittäjät näkevät putkiremontissa miljardien bisneksen. Siksi sen markkinointiin on valjastettu kaikki mahdolliset voimat. Bisneksen poikima raha kiihottaa. Haluatko olla heidän uhrinsa? Painostus asukkaita kohtaan on erittäin kova. On ikävää, että taloyhtiöiden hallitusten jotkut jäsenet ovat painostajien puolella. Ihmettelen! Miksi alettaisiin ennakoida putkien hajoamista eihän autojakaan korjata ennen rikkoutumista. Putkiremontti on kuin Mukana leikeissä: Lastenmaa joka kuukausi. LEPPÄVAARA OL ARI kodin raiskaus. Kotimme revitään hajalle ja joudumme kuukausiksi evakkoon, ja aivan turhaan. Joudumme myös maksamaan tilapäisasunnoista, jos niitä edes löytyy. Espoossa ja muuallakin ovat jotkut yksinäiset eläkeläiset ja sotaveteraanit joutuneet myymään viimeisen kotinsa saadakseen putkiremontin maksettua. Ei kai näin ole tarkoitus? Suunnittelijat ovat ujuttaneet putkiremontin mukaan kaikenlaiset kaapelit ja kylpyhuoneiden lattialämmitykset, joilla ei ole Tilaa nyt Musiikkia kynttilän valossa Konsertit tiistai-iltaisin Loistavaa musiikkia ja maistuvaa iltapalaa Soita p. 020 754 2333 Sähköpostilla tilauspalvelut@kotimaa.fi Verkossa www.kotimaa-yhtiot.fi/ tilaukset klo 19 Leppävaaran kirkossa 6.11. 1. Suoma malainen laulu 20 vuotta Jaakko Kortekangas, baritoni Pauliina Hyry, piano 13.11. Marian elämä Tuuli Lindeberg, sopraano Lotta Emanuelsson, piano 20.11. Maij a & Manfred Maija Lehtonen, urut Manfred Gräsbeck, viulu 27. 11. Ta lv in en matka Elja Puukko, baritoni Risto Lauriala, piano.. Kuunkehra folk la 10.11. klo 20 Kulmassa Kuunkehrä 6, Olari Vapaa pääsy, ohjelma 5 mitään tekemistä putkivaurioiden kanssa. Monet ovat jo palkanneet suunnitteluun henkilöitä sadoilla tuhansilla euroilla. Putkien röntgenkuvilla on peloteltu maallikoita. Helsingin Punavuoressa on vuonna 1906 rakennettu talo (Yhteishyvä 3/2007), jossa putkiremontti tehtiin vasta 101 vuoden kuluttua. Jos talonne ovat alle 70-vuotiaita, ei ole vielä tarvetta putkiremonttiin. Torjukaa rahastajien houkutukset. Veikko K. Puhakka tutkija, sotaveteraani Espoo TOINEN RUUTU Kiitos ja apua! Aikuisrippikouluπ taneli.kylatasku@kotimaa.fi Tervetuloa aikuisrippikouluun Rippikoulussa on mahdollisuus keskustella kristinuskon perusteista ja etsiä eväitä omaan elämään. Rippikoulun suorittanut voi saada kasteen ja liittyä seurakunnan jäseneksi. Aikuisrippikouluryhmä aloittaa 8.11.2012 klo 18 Kirkonkympissä, Kirkkokatu 10. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: aikuisrippikoulu.espoo@evl.fi www.espoonseurakunnat.fi Seppo Särkiniemi, p. 040 733 5616 www.espoonseurakunnat.fi www.esboforsamlingar.fi Tehtävä Espoon kaupunginvaltuutettuna on vaativa ja vastuullinen, jopa liian haastava, jotta kukaan siitä voisi yksin kunnialla selvitä. Tarvitsen tähän työhön kaikkien apua, sekä niiden, jotka olivat mukana vaalityössä, niiden, jotka äänestivät minua, mutta myös niiden, jotka äänestivät jotain muuta henkilöä tai puoluetta tai eivät äänestäneet lainkaan. Vain yhdessä voimme rakentaa kotikaupungillemme ja sen asukkaille hyvän tulevaisuuden. Verkkosivuni simorepo. net sekä facebook.com/vaalirepo toimivat edelleen yhteydenpitovälineinä. Tehdään yhdessä hyvä Espoo! Simo Repo

6 esse esse 7 Maijan tarina puhuu rohkeudesta Kirjoja Maijan tarina on vuoden kristillinen kirja. Voittajan valitsi arkkipiispa Leo Helsingin kirjamessuilla. Kirja oli myös yleisöäänestyksen suosikki. Vuoden kristillinen kirja 2012 -titteliä tavoitteli kuusi kirjaehdokasta. Maija antaa kasvot hyväksikäyttötapauksille Maijan tarina Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. Toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen: Kirjapaja. 168 s. Maija (nimi muutettu) piirtyy esimerkkinä yhteisöllisestä uhrista, siitä miten kuviteltujen etujen nimissä päädytään salaamaan julmaa seksuaalista väkivaltaa uskonnollisen liikkeen omienkin arvojen vastaisesti. Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä ilmenneistä lasten hyväksikäyttötapauksista on keskusteltu joitakin vuosia. Kyseessä ei ole vain yhden herätysliikkeen ongelma, vaan eri puolilla yhteiskuntaa ilmenevä asia. Tämä ei kuitenkaan saa olla syy sille, että lestadiolaiset eivät kävisi asioitaan juurta jaksain läpi. Päinvastoin, mallia voi näyttää muillekin. Liike onkin jo ottanut askelia avoimuuden tiellä. Tutkija Johanna Hurtigin ja pastori Mari Leppäsen toimittama kirja Maijan tarina kuitenkin osoittaa, että työtä on tehtävänä. Asiaa olisi setvittävä perinteitä ja rakenteita myöten. Kirkko ja valtio voisivat auttaa. Kirja herättää kysymyksen, miksi seksuaalirikoksissa ylipäänsä pitää olla vanhentumisikärajat tai pitääkö rajoja nostaa. Uhri havahtuu usein hakemaan oikeutta liian myöhään. Tosin oikeuden saaminen oman yhteisönkin sisällä olisi hyvin merkityksellistä. Johannes Ijäs Alttaritaulun edessä Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen. Kirjapaja 2011, 176 s. Vuoden kristillinen kirja -kilpailu Kilpailun 2012 finalistit valittiin 43 ehdokkaan joukosta. Valinnan teki esiraati, johon kuuluivat median edustajana toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Kotimaa-lehdestä, kirjaston edusta jana toimistonhoitaja Anneli Jaatinen Tampereen seurakunnista, kirjakauppakentän edustajina Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman osoittautuu toisessa kirjoituskokoelmassaan tarkkanäköiseksi taiteen ja hengellisyyden tuntijaksi. Kadonneiden askeleiden ytimen muodostaa Mathias Grünewaldin maalaamaan Isenheimin alttaritaulun analyysi. Björkman avaa kärsivää Kristusta ristillä esittävää maalausta laajemmin, sillä se muodostuu kolmesta siipialttarista, joista yksi keskittyy Pyhään Antoniukseen, toinen Jeesuksen syntymään ja ylösnousemukseen. Kolmas se tunnetuin siipialttari näyttää runnellun, paiseiden peittämän Kristuksen. Kirjan toinen osa koostuu lyhyistä havainnoista eri taitelijoiden maisemakuvauksista. Kirjansa johdannossa Björkman kiteyttää muutamalla sanalla nykyihmisen sielunmaiseman, jossa erilaiset uskonnosta, taiteesta ja kulttuurista nousevat arvot ajelehtivat hänen ohitseen jälkiä jättämättä. Björkman yrittää tarttua siihen hyvään ja syvään mitä taide tarjoaa. Kadonneet askeleet on sivumäärästään (176) huolimatta melko suppea teos, sillä teksti on taitettu poikkeuksellisen väljästi, ja lisäksi mukana on kuvia taideteoksista. Onneksi teksti on työstettyä ja tiivistä. Lukijan vaivat palkitaan. Olli Seppälä myyjä Jaana Gran Akateemisesta Kirjakaupasta ja Miika-Markus Järvelä A-Ratkaisut Oy:sta sekä Kristilliset kustantajat ry:n edustajina yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Karri (raadin puheenjohtaja), Urpo Karjalainen ja Minna Saarelma-Paukkala. Muukalaisen matkassa Erkki Jokinen: Muukalainen. Perussanoma 2011. 247 s. Harmi. Erkki Jokisen kirja voisi olla paljon parempi kuin mitä se nyt on. Se voisi puhutella suurempia ihmisjoukkoja, mutta nyt sen käyttämä kieli ja viritys sulkevat kirjan kirkolliseksi ja hengelliseksi. Niinpä kirja sopii hyvin ehdolle Vuoden kristillinen kirja -kilpailuun, sillä sen lukeminen vaatii kriitillisyyden osaamista eli kielipelin hallintaa. Edellä sanottu koskee varsinkin kirjan ensimmäistä lukua, jossa muukalaisuutta avataan Raamatusta käsin. Toinen osa on jo kommunikoivampaa, siinä puhutaan muukalaisuudesta Suomessa. Kolmas osa alleviivaa muukalaisuutta ihmisen osana. Myös kirkon ja kristityn pohjimmainen olotila on muukalaisuus. Jokinen entinen venäjänkielisen työn pappi kirjoittaa myös monikulttuurisuudesta. Hän ei usko käsitteeseen muuta kuin teknisenä terminä. Jokisen mukaan yhteisöt eivät voi olla monikulttuurisia, vaan kaikilla ryhmillä ja kulttuureilla on taipumus hakeutua samankaltaisten seuraan. Liberaali uskonnollisuus jää vaille vastakaikua uskontojen kohtaamisessa. Vain omaan uskontoon sitoutuminen, syvä juurtuminen Kristukseen ja hänen muukalaisuuteensa maailmassa, rakentaa perustan kristinuskon ja muiden uskontojen kohtaamiselle, Jokinen on hyvä kirjoittaja, joka tekee kiinnostavia havaintoja maailmasta ympärillään. Kustannustoimittajan ohjaava käsi olisi kuitenkin tehnyt kirjalle paljon lisähyvää. Olli Seppälä Herkkä kirja Bachista Leena Jäppilä: Pieni kantaattikirja. J.S. Bachista, unista ja tiheästä todellisuudesta. Kansanvalistusseura. 231 s. Saksalaisen mestarisäveltäjän Johann Sebastian Bachin (1685 1750) suuria teoksia vähemmän tunnettuja ovat monet hänen kantaattinsa. Niiden maailmaan vie lukijansa esseisti Leena Jäppilä teoksessaan Pieni kantaattikirja. Kirja on uusien ajatusmaailmojen ovia avaava johdattelu aiheeseensa. Selväksi tulevat esimerkiksi kantaattien maailmankuva, sanojen ja sävelten suhde sekä eri äänien ja soitinten roolit Bachin musiikissa. Kirjoittajan asiantuntemus ja loistavan viipyvä ja tarkka kieli ovat väkevä lukukokemus. Bachin kirkkokantaattien nerokas maailma avautuu uudella tavalla. Samalla Jäppilä kylvettää lukijansa melkein koko kulttuurihistoriassa. Jussi Rytkönen Alussa(kin) oli tulkinta Heikki Räisänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat. WSOY 2011, 377 s. Emeritusprofessori Heikki Räisänen piirtää uusimmassa teoksessaan rikkaan kuvan kahden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ajatusmaailmasta. Teoksessa kuuluvat myös ne äänet ja tulkinnat, jotka eivät päätyneet Uuteen testamenttiin ja sitä selittäviin uskontunnustuksiin. Kirja on suppea ja kansantajuistettu versio Räisäsen aiemmin ilmestyneestä laajasta teoksesta The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians (Fortress Press). Räisänen käsittelee valtaisaa aineistoa taitavan kapellimestarin tavoin. Teksti on vangitsevaa, ja lukijalle syntyy kokonaisuudesta ymmärrettävä ja selkeä käsitys. Kirjan runkona on yhdeksän teemalukua, joita jokaista kantaa jokin varhaiskirkkoa työllistänyt teologinen jännite: Odottivatko kristityt maanpäällistä vai hengellistynyttä Jumalan valtakuntaa? Kumoaako synnin valta ihmisen vapaan tahdon? Oliko Jeesus Jumalan valitsema ihminen vai maailmaan tullut Jumala, ja niin edelleen. Teoksen perusteella opin kehittyminen näyttää välttämättömältä ja väistämättömältä. Varhaisten kristittyjen piti sulattaa yhteen uskonkäsityksiinsä sisältyviä kerrostumia ja jännitteitä ja vastata ympäröivän kreikkalais-roomalaisen antiikin esittämiin haasteisiin. Räisäsen mukaan kirkon uskoon sisältyy edelleen jännitteitä, jotka tekevät tulkinnan jatkumisen väistämättömäksi. Hän toivoo, että kirja antaisi aineksia rakentaviin vaihtoehtoihin. Taneli Kylätasku Uudistajan missio Pekka Simojoki, Kalle Vaismaa: Seitsemän silmäniskua. Suomen Lähetysseura 2011. 253 s. Pekka Simojoki iskee silmää, mutta perusilme on totisempi. Sinun tehtäväsi on muuttaa tätä kirkkoa. Se on missio, jonka Pekka Simojoki tuntee omakseen. Ajatus kulkee kantavana läpi omaelämäkerrallisen kirjan Seitsemän silmäniskua. Kalle Vaismaa ja Pekka Simojoki kirjoittavat harvinaisen vetävästi ja terävästi. Myös kirjan taittanut Ulriikka Lipasti on tehnyt hienoa työtä tekstiä rytmittäessään. Kirja on jaksotettu Jumalan silmäniskuihin. Kutakin elämän jaksoa edeltää Simojoen henkilökohtainen kokemus Namibianmatkaltaan 2007. Tuolloin hän palasi monen vuoden jälkeen lähetyslapsijuurilleen. Tällä kertaa mukana oli oma perhe. Pekka Simojoki esitteli paikkoja, tapahtumia ja omaa historiaansa perheelleen ja samalla myös aikuiselle itselleen. Tuskin ilman Afrikan kokemuksia olisin ryhtynyt tekemään lauluja, Simojoki sanoo kirjassaan. Lauluntekijän tie ei ole ollut helppo. Menevän nuoren miehen mieli veti milloin minnekin, mutta kun Jumala antoi hänelle yhteistyökumppaniksi runoilijan, nuoren Anna-Mari Miettisen (nyk. Kaskinen), laulut lähtivät lentoon. Annmari Salmela Ensi viikko on omistettu miehille ILMOITUS Isänpäivään päättyvällä viikolla vietetään kahdeksatta kertaa Miesten viikkoa. Miessakit ry:n järjestämän viikon teemana on Terve mies terveessä ruumiissa. Espoossa viikko näkyy erityisesti kirjastoissa. Viikon paikallinen aloitus tapahtuu maanantaina 5. marraskuuta Sellon kirjastossa kello 18 Miesten Videolla ja musiikkiesityksellä. Kirjasto Omenassa vietetään keskiviikkona 7. marraskuuta Poikien Päivää ja torstai 8. marraskuuta on omistettu Erä ja Retki -teemalle. Omenassa vierailevat silloin seikkailija Patrick Degerman sekä näyttelijät Tommi Korpela ja Kari Hietalahti koiransa, Kenraali Panchon kanssa kertomassa kalajuttuja. Miesten Viikko 5. 11.11. Lisätietoja Espoon kirjastoista ja osoitteesta www.miessakit.fi. GastroPanel-tutkimus vatsavaivoista kärsiville ja oireettomien terveystarkastuksiin Healthy Stomach Initiative-organisaation työryhmän kuusitoista gastroenterologian asiantuntijaa kahdestatoista eri maasta ehdottaa verinäytteestä määritettäviä GastroPanel-biomerkkiaineita sekä oireettoman että vatsavaivoista kärsivän potilaan perustutkimukseksi helikobakteeri-infektion ja sen tai autoimmuunitaudin aiheuttaman mahalaukun limakalvon vaurion ja toimintahäiriön (atrofisen gastriitin) seulontaan ja diagnostiikkaan. GastroPanel-tutkimus auttaa valikoimaan ja ohjaamaan vatsavaivoista kärsiviä ja oireettomia mahasyöpä- ja muita riskipotilaita ajoissa mm. gastroskopiatutkimuksiin ja parantavan hoidon ulottuviin (www.biohit.fi: GastroPanel biomarkers: Rationale in diagnosis and screening of atrophic gastritis with stomach-specific plasma biomarkers, Scandinavian Journal of Gastroenterology 2012; 47: 136 147). GastroPanel-tulosraportti ilmoittaa diagnoosin Helikobakteeri-infektiosta Atrofisesta gastriitista sekä sen sijainnista mahalaukun korpuksessa ja/tai antrumissa. Korpuksen atrofinen gastriitti aiheuttaa vähähappoisen tai hapottoman mahan, joka voi johtaa mm. maha- ja ruokatorvisyöpään. Antrumin atrofinen gastriitti lisää peptisen haavataudin ja mahasyövän riskiä Helikobakteeri-infektiosta myös silloin, kun tutkittavalla on atrofinen gastriitti, MALT-lymfooma tai vuotava peptinen haava tai hän saa parhaillaan happopumpunesto (PPI) -lääkitystä tai antibioottihoitoa. Näissä tapauksissa 13C-ureahengitystesti ja ulosteen antigeenitesti voivat hyvin usein antaa vääriä negatiivisia tuloksia eli helikobakteeri-infektio riskeineen jää diagnosoimatta. Mahalaukun limakalvon runsaasta haponerityksestä. Atrofinen gastriitti, runsaan haponerityksen vuoksi epäily ruokatorven refluksitaudin komplikaatiosta ja oireileva helikobakteeri-infektio edellyttävät gastroskopiatutkimusta. Musiikkia kynttilän valossa Leppävaarasssa jo 20 vuotta Leppävaaran seurakunnan konserttisarjassa Musiikkia kynttilän valossa soivat nyt duot ja instrumentaalimusiikki. Joka vuosi marraskuussa järjestettävä tapahtuma viettää 20-vuotisjuhlakauttaan. Leppävaaran kynttilävalaistussa kirkossa järjestettävä konserttisarja alkaa tiistaina 6. marraskuuta kello 19. Juhlakonsertissa opperalaulaja Jaakko Kortekangas, baritoni sekä Leppävaaran seurakunnan kanttori ja konserttisarjan perustaja Pauliina Hyry esittävät tuolloin suomalaisia hengellisiä lauluja. Konsertit jatkuvat marraskuun ajan tiistai-iltaisin Leppävaaran kirkossa. Klassiseen taidemusiikkiin keskittyvät konsertit ovat keränneet Leppävaaran kirkkoon noin 50 100 kuulijaa. ILMOITUS Atrofinen gastriitti helikobakteeri-infektion tai autoimmuunitaudin aiheuttama mahalaukun limakalvon surkastuma ja toimintahäiriö, vaurioittaa mahalaukun korpus- ja/tai antrumosaa, useimmiten oireeton, ei voida todeta vatsavaivojen (dyspepsia) ja helikobakteeri-infektion diagnostiikkaan käytetyillä 13C-ureahengitystestillä, ulosteen antigeenitestillä tai pelkällä vasta-ainetestillä, voi johtaa mahalaukun ja ruokatorven syöpään, B12-vitamiinin, kalsiumin, magnesiumin, sinkin ja raudan sekä joidenkin lääkeaineiden imeytymishäiriöön. Helikobakteeri-infektio on sekä mahasyövän että peptisen haavataudin (maha- ja pohjukaissuolihaava) itsenäinen riskitekijä. Runsas haponeritys lisää ruokatorven sairauksien (erosiivinen esofagiitti, Barrett in ruokatorvi, ruokatorven alaosan syöpä) riskiä ruokatorven refluksitautia sairastavilla potilailla. GastroPanel-tutkimuksia on saatavissa mm. yksityisiltä lääkäriasemilta, kuten Terveystalosta ja Diacorista, joista on listaus osoitteessa www.biohit.fi/ Laboratoriopalvelut -> Kuluttaja. Lääkärin lähetteellä saa KELA-korvauksen GastroPanel-biomerkkiainetesteistä (verinäytteen pepsinogeeni I-, pepsinogeeni II- ja gastriini-17-pitoisuudet sekä helikobakteeri-vasta-aineet). GastroPanel-tutkimuksia tehdään ilman lääkärin lähetettä Docrates-sairaalassa (www.docrates.fi/ Terveys- ja Hyvinvointipalvelut -> Vatsaongelmien testit) ja Biohit-palvelulaboratoriossa, ajanvaraus puh. 09 773 861. GastroPanel-tutkimus auttaa valikoimaan gastroskopiatutkimukseen ja ajoissa hoitoon mm. niitä riskipotilaita, joilla helikobakteeri-infektion tai autoimmuunisairauden aiheuttama atrofinen gastriitti voi johtaa maha- ja ruokatorvisyöpään. Osa mahasyövistä voi edetä helikobakteeri-infektiosta ilman, että koepalojen histologisessa tutkimuksessa löytyy atrofista gastriittia. Pieni osa mahasyövistä on perinnöllisiä. Autoimmuuniperäistä korpuksen atrofista gastriittia sairastavalla saattaa olla samanaikaisesti toinenkin autoimmuunitauti, kuten kilpirauhasen tulehdus, keliakia, reuma ja tyypin 1 diabetes, tai päinvastoin, esim. kilpirauhasen autoimmuunitautia ja tyypin 1 diabetestä sairastavilla on usein autoimmuuniperäinen oireeton atrofinen gastriitti ja sen aiheuttamana maha- ja ruokatorvisyövän riski sekä mm. B12-vitamiinin puutos ja pernisiöösi anemia. Korpuksen atrofinen gastriitti (hapoton maha) ja antrumin atrofinen gastriitti yhdessä on suurin tunnettu mahasyövän riskitila. Atrofisen gastriitin aiheuttamassa hapottomassa mahassa suusta sinne syljen mukana kulkeutuvat mikrobit pystyvät elämään ja tuottamaan ravinnon sokereista ja alkoholista asetaldehydiä. WHO:n alainen kansainvälinen syövän tutkimuslaitos (IARC, International Agency for Research on Cancer) luokitteli lokakuussa 2009 alkoholijuomissa olevan ja alkoholista sisäsyntyisesti muodostuvan asetaldehydin I-luokan karsinogeeniksi ihmiselle eli yhtä syöpävaaralliseksi kuin esimerkiksi asbestin, formaldehydin ja bentseenin. Kaikkia I-luokan karsinogeenejä lähteestä riippumatta koskee yhtenäinen periaate. Niille altistumista on pyrittävä kaikin mahdollisin tavoin vähentämään. Asetaldehydialtistus liittyy maailmanlaajuisesti vuosittain yli kolmeen miljoonaan ruuansulatuskanavan uuteen syöpätapaukseen eli noin 25 prosenttiin kaikista syövistä. Acetium-kapseli on ainoa keino sitoa ja inaktivoida karsinogeenistä asetaldehydiä mahalaukussa. Apteekeista ilman reseptiä saatavia Acetiumkapseleita suositellaan käytettäväksi aterioiden ja alkoholin nauttimisen yhteydessä henkilöille, joilla on korpuksen atrofisen gastriitin aiheuttama hapoton maha, asetaldehydin aineenvaihduntaan liittyvä geenivirhe, mahaleikkauksen jälkitila tai krooninen helikobakteeri-infektio tai jotka käyttävät haponestolääkkeitä. (www.biohit.fi/ Sijoittajat / Pörssi- ja lehdistötiedotteet: 20/07/2012 Biohit Oyj:n Acetiumille on myönnetty eurooppalainen patentti). Sekä lääkärin määräämistä että ilman reseptiä saatavista happopumpunesto (PPI)-lääkkeistä varoitetaan seuraavasti: Jos potilaalla on hälyttäviä oireita (esim. merkittävää selittämätöntä painon laskua, toistuvaa oksentelua, nielemishäiriöitä, verioksennuksia tai veriulosteita) ja epäilty tai todettu mahahaava, pahanlaatuisen sairauden mahdollisuus on suljettava pois, koska PPI-hoito voi lievittää oireita ja viivästyttää diagnoosia. Tämä varoitus on aiheellinen. Useimmiten kuitenkin hälyttävien oireiden ilmaannuttua syöpä on voinut edetä jo parantavan hoidon ulottumattomiin. Tästä varoituksesta huolimatta ja ilman atrofisen gastriitin (hapoton maha) poissulkua vatsavaivoja hoidetaan hyvin usein mahahappoa vähentävillä PPI- ym. lääkkeillä. Lisäksi helikobakteeri-infektion ja autoimmuunisairauden aiheuttama atrofinen gastriitti syöpä- ym. riskeineen on vähäoireinen tai useimmiten oireeton. Biohit Oyj Laippatie 1 00880 Helsinki Puh. +358 9 773 861 www.biohit.fi: Diagnostiikka ->Palvelulaboratorio www.biohit.fi: State of the art GastroPanel and Acetium innovations for the unmet need www.gastropanel.fi www.acetium.fi/testi paljastaa asetaldihydialtistuksen.

8 esse tavataan esse.tavataan@kotimaa.fi esse Kirja Tapahtumatiedot lähetetään viimeistään kymmenen päivää ennen lehden ilmestymistä osoitteeseen esse.tavataan@kotimaa.fi. Toimitus ei takaa, että kaikki lähetetyt tiedot julkaistaan. Kunnioita lastasi Ben Furman: Olen ylpeä sinusta! Tammi, 2012. KIRKOISSA SOI Kasvatusoppaiden ja niitä tarvitse vien yhteensaattaminen ei ole ai van yksinkertaista. Asiaan pereh tyneille ohjeet tuntuvat usein itses täänselvyyksiltä. Ne, jotka kirjoista jotain uutta oppisivat, harvemmin haluavat tarttuvat niihin ja vetoa vat mieluummin maalaisjärkeen. Hyvinvointia jaloillesi Kodinavux Oy on Suomen suurin kodinhoitopalvelujen yritys. Tarjoamme myös monipuolisia palveluja kotona asuville senioreille pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Vocca tuoteperheestä apua seuraaviin ongelmiin! Ammattitaitoiset kodinhoitajamme auttavat Sinua selviytymään arjen askareista. Espoossa asuvana seniorina saat kotipalvelumme edullisesti arvonlisäverottomana. Tämän lisäksi saat tehdä palvelumme kustannuksista 45 %:n kotitalousvähennyksen verotuksessasi. Tilaa maksuton kotipalvelusuunitelma puh. 020 768 9788 tai internetin kautta Onko sientä kynsissä, varpaanväleissä ja iholla? Haiseeko pahanhajuinen jalkahiki, kärsitkö kivuliasita känsistä tai syylistä, halkeilevatko ehkä kantapäät? Vaivaako lihaskrampit (suonenveto)? Onko atooppinen iho tai psoriasis ongelmasi? Vocca tuotteita myyvät apteekit, terveyskaupat, SOKOKSET, sekä Voccan verkkokauppa WWW.VOCCA.FI Ruissalontie 6, 20200 Turku Finland, puh. +358 2 250 6620, +358 41 457 8218 www.vocca.fi Masentunut? Yksinäinen? soita! Hämeentie 29, 00500 Helsinki, sähköposti: asiakaspalvelu@kodinavux.fi KA_SENIORI_TRE_98x90mm_4_2012.indd 1 Nyt lehtipisteessä. www.askellehti.fi Voit tilata Askelen myös kotiisi Tilauspalvelu 020 754 2333 tilauspalvelut@kotimaa.fi Maksutonta keskusteluapua yli 60-vuotiaille psykoterapeutin ohjaamassa ryhmässä. Soita ja varaa aika 045-341 0506 4.4.2012 14.17 senioripysäkki Aamukorva on auttava puhelin senioreille, jotka kaipaavat kuulijaa aamun yksinäisinä tunteina. Kuulolla joka aamu klo 5 9. Soita 09-2528 2730 tai 045-341 0504 Puhelun hinta operaattorisi hinnoittelun mukainen. aamukorva To 1.11. klo 18.30 Kauniaisten kirkossa (Kavallintie 3) Kauniais ten musiikkijuhlien konsertti Luonnon ja mielen puutarhassa. Tempera-kvartetti. Liput 25/15 e ovelta tai Lippupalvelusta. Ben Furman on siitä huolimat ta koonnut käytännönläheisen ja selkeän oppaan, jonka luulisi up poavan laiskempaankin lukijaan. Niin helposti sen hotkaisee, mel kein yhtenä suupalana. Siihen on monia syitä: helppotajuinen tyyli, moderni taitto ja puhekuplamaiset kommentit, jotka antavat käytän nön esimerkkejä kommunikoin tiin. Kirjan tarkoituksena on opet taa ratkaisukeskeisiä keinoja van hemmille ja muille lasten kasvat tajille. Furman kehottaa antamaan lapsille paljon kehuja joko suoraan tai epäsuorasti mm. juorukehun kautta. Positiivisen palautteen on tarkoitus johtaa ylpeyteen omasta osaamisesta ja haluun toimia jat kossakin samalla tavalla. Kontakti, pyyntö, perustelu, kannustus ja sopimus saavat Fur manin mukaan lapsen toimimaan halutulla tavalla. Tätä polkua hän kutsuu viiden sormen säännöksi ja tekee sen selkeäksi ja helpon kuu loiseksi. Joidenkin kohdalla tämä varmasti toimii, mutta lopputulos riippuu paljon lapsen luonteesta. Kirja luottaa lapsen haluun ym märtää, kommunikoida ja reagoida odotetusti, mutta aina näin ei ole. Lapsuudestani muistan hyvin, miten taitavasti opin sulkemaan korvani aikuisten puheilta ja oh jeilta, kun halusin olla omassa rau hassa. Kolmen pojan äitinä kuulen jo mielessäni vastareaktiot joillekin kirjan neuvoille, esimerkiksi seu raavalle: lapsen kiroillessa voi ker toa, että hienot ihmiset eivät käy tä tuollaista sanaa. Meillä kaikuisi vastaus kolmesta suusta: minä en halua olla hieno ihminen! Kaikesta huolimatta Furmanin opas on hyvä väline vanhemmuu den tueksi. Se sopii parhaiten pien ten lasten vanhemmille; murros ikäisten kanssa siinä on vain rajal lisesti hyödynnettävää. Kirja sisältää toimivia käytän nön neuvoja siitä, miten asioita kannattaa ilmaista. Furman kan nustaa olemaan reagoimatta ar vosteluun, jota jokainen kasvattaja vääjäämättä kohtaa. Kysy neuvoa arvostelijaltasi. Sii nä on hieno haaste meille kaikille, jotka niin helposti alamme puolus taa itseämme kritiikkiä kohdates samme. Kunnioittava ja rakentava kommunikointi on arvo, jota kohti kannattaa pyrkiä. Tätä aihetta kä sitellessä kirja nousee tavanomai sen yläpuolelle opettaen tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Henna Salmela Pe 2.11. klo 19 Espoonlahden kirkossa (Kipparinkatu 8) Soiva marraskuu. Harri Kerkon sä vellyskonsertti. Anne Viljamaa, mezzosopraano, Johann Tilli, basso ja Harri Kerko, urut. Pe 2.11. klo 19 Kauniaisten kir kossa (Kavallintie 3) Kauniaisten musiikkijuhlien konsertti Kolme hetkeä ikuisuudessa. Kelemenkvartetti. Liput 25/15 e ovelta tai Lippupalvelusta. Kanerva johtaa. Ohjelmassa mm. suomalaisten säveltäjien tulkin toja virsistä ja koraaleista Ylei söllä on mahdollisuus osallistua orkesterin säestämään yhteislau luun. Konsertin juontaa teologian tohtori Leo Glad. Su 4.11. klo 18 Tapiolan kirkossa (Kirkkopolku 6) virsi-ilta. Su 4.11. klo 18 Espoon tuomio kirkossa (Kirkkopuisto 5) Olli Pyylammen urkukonsertti. Sak salaista romantiikan ajan mu siikkia: Brahms, Succo, Töpfer, Merkel ja Ritter. Su 4.11. klo 18 Otaniemen kap pelissa (Jämeräntaival 8) Domi nanten oktetin konsertti. Ti 6.11. klo 13 Viherlaakson kap pelissa (Viherkalliontie 2) virsi hetki. Laulattajana kanttori Pia Koskinen. Ti 6.11. klo 19 Leppävaaran kir kirkossa (Kirkkopuisto 5) Aika ja taivas pyhäinpäivän konsertti. Lauluyhtye Human Organ esittää Säde Bartlingin säveltämää ja so vittamaa musiikkia. kossa (Veräjäkallionkatu 2) Suomalainen laulu Musiikkia kynttilän valossa -konserttisarjan 20-vuotisjuhlakonsertti. Jaakko Kortekangas, baritoni, Pauliina Hyry, piano. Suomalaisia hengel lisiä lauluja ja kansanlauluja. Va paa pääsy, ohjelma 5 e. Su 4.11. klo 17 Olarin kirkos Ke 7.11. klo 12 Tapiolan kirkos La 3.11. klo 20 Espoon tuomio sa (Olarinluoma 4) konsertti Espoon Puhallinorkesteri 40 v. Simo sa (Kirkkopolku 6) Häivähdys pyhää sarjan lounaskonsertti. Ka roliina Ruhno, piano. Debussy, Chopin. näyttely. Avoinna ma pe 12 18, la 11 15.30. To 8.11. klo 19.30 Olarin kirkos Su 4.11. pe 16.11. Galleria sa (Olarinluoma 4) Olarin kama rikuoron konsertti. LAPSILLE Pe 2.11. klo 10, su 4.11. klo 17 ja pe 9.11. klo 9.30 Teatteri He vosenkengässä (Juhannusmäki 2) Risto Räppääjä vauvana. 3-vuo tiaille ja vanhemmille lapsille. Liput 10/8 e, puh 09 4391 220 tai www.hevosenkenka.fi. La 3.11. klo 11-15 Suomen Kel lomuseossa (Ahertajantie 5) vie tetään perinteistä suomalaista sadonkorjuun ja uuden vuoden juhlaa kekriä. Ihmeteltävää ja puuhaa koko perheelle. Weegeen yhteislippu 10/8 e, alle 18v ja yli 70v maksutta. Su 4.11. klo 14 14.30 Sellon kir jastossa (Leppävaarankatu 9) Lu kukoira Börje tavattavissa. Ke 7.11. klo 16 16.30 Tapiolan kirjastossa (Kaupinkalliontie 10) Lukukoira Börje tavattavissa. NÄYTTELYT Pe 30.11. asti Taidelainaamo Lainassa (Piispansilta 11 S 10) Ytimestä valoon monotypiaa. Kuu kauden taiteilijan Saga Suonion Tuomiokirkko Espoonlahti Leppävaara Olari Tapiola Kauniainen Valo syttyy pimeään Pyhäinpäivä lauantaina 3.11.2102. Kristillinen toivo kantaa kuoleman yli. Pyhäinpäivänä muistamme edesmenneitä rakkaitamme. Hautausmailla ja kodeissa syttyvät kynttilät kertovat kaipauksesta ja kiitoksesta. Jos läheisesi hauta on kaukana, voit muistaa häntä kukin tai kynttilöin myös erityisillä muistelupaikoilla Espoon ja Kauniaisten hautausmailla. Pyhäinpäivän messujen, iltakirkkojen ja konsertin tiedot löydät www.espoonseurakunnat.fi. Kirkoissa luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Villisiassa (Soukantie 4) Kalevalan mystiset hahmot. Anja Ranta mäen keramiikkanäyttely. Avoin na ti to 12 17 ja pe su 12 15. Su 18.11. asti Helinä Rauta vaaran museossa (Näyttelykes kus WeeGee, Ahertajantie 5) Día de los Muertos Meksikolainen kuolleiden päivä -pienoisnäyttely. Avoinna ti 11 18, ke 11 20, to pe 11 18, la su 11 17. Liput 10/8/0 e. Su 4.11. klo 12 15 näyttelyssä voi tehdä pääkallomagneetteja mu seo-oppaan johdolla. To 6.12. asti Villa Elfvikin luon totalossa (Elfvikintie 4) Vesivärit valloittavat Espoon työväen opiston kurssitöitä Villa Elfvikin ympäristöstä. Avoinna ma pe 9 15 ja su 10 16. Pyhäinpäivänä la 3.11. ja itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 10 16. Su 31.3.2013 asti Suomen Kel lomuseossa (Ahertajantie 5) de signvuoden erikoisnäyttely Tyylikkäästi ajassa. Avoinna ti, to pe 11 18, ke 11 20, la su 11 17. Wee Geen yhteislippu 10/8 e, alle 18v ja yli 70v maksutta. MUUTA To 1.11. klo 18 Kauklahden kir jastossa (Hansakallio 2) haasta teltavana kirjailija Sirpa Kähkö nen. Millaista oli naisten ja las ten elämä kotirintamalla sota-ai kana? Su 4.11. klo 14 Talomuseo Glimsissä (Glimsintie 1) opastus Kekristä, syyskauden päätösjuh lasta ja joulun edeltäjästä. Liput 4/3 e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Ti 6.11. klo 18 Sellon kirjastos sa (Leppävaarankatu 9) Haasta teltavana näyttelijä-laulaja Tapio Liinoja. Aiheina miesnäkökulma, teatteri ja elokuva. Ke 7.11. klo 10 12 Sellon kirjas tossa (Leppävaarankatu 2) ko koontuu käsityöpiiri. Piirissä voi tehdä joko omia käsitöitä tai osallistua kirjaston lastenosaston nukkien vaatettamiseen tai kir jaston koristeluun. Ke 7.11. klo 13 15 Talomuseo Glimsissä (Glimsintie 1) Kädentaitojen keskiviikko. Vuodenai kaan liittyvä perinteinen käsi työtaito esittelyssä ja tehtävänä. Keskiviikkoisin Glimsiin on va paa pääsy. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, ellei pääsymaksua mainita. Seurakuntien tapahtumat ovat sivuilla 12-15. 9

10 esse esse 11 Tuomas lähti ja jätti kaipauksen jälkeensä Tuomas Teittisen neljäs itsemurhayritys johti hänen kuolemaansa 32-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin hänen vanhempansa osaavat jo vastata kysymykseen miten tästä eteenpäin. Teksti Elina Raunio Kuvat Jukka Granström Soili ja Heikki Teittisen kodissa Soukassa on esillä runsaasti valokuvia lapsista ja lapsenlapsista. Teittiset korostavat, miten arvokas lahja he ovat. Heikki Teittinen sanoo vähitellen sopeutuneensa elämään ilman yhtä poikaansa, tehneensä surunsa kanssa rauhan. Kuljen Tuomaksen valokuvan ohi välillä niin, että en pane sitä erityisesti merkille. Toisinaan se pysäyttää ja riipaisee syvältä. Ohimenevä surun häivähdys voi yllättää missä ja milloin vain. Vuoristorata pysähtyy Heinäkuinen keskiviikko oli helteinen. Teittiset olivat kaksi päivää aiemmin vieneet aikuisen poikansa Auroran sairaalaan hoitoon, ja suuntasivat hänen lastensa kanssa Linnanmäelle. Jätin Soilin ja lapset huvipuistoon ja lähdin käymään lähellä sijainneessa Tuomaksen asunnossa. Ajattelin hakea postit ja viedä ne myöhemmin pojalle Auroraan, Heikki Teittinen kertaa tapahtumia. Hän pysähtyi eteiseen ihmettelemään tuoretta tupakan tuoksua. Peremmällä hän näki pöydällä kaksi tyhjää lääkepurkkia. Näin poikani sängyllä kuolleena. Hänen ihonsa oli vielä lämmin. Nopeasti saapunut ambulanssihenkilökunta saattoi vain todeta saman kuin Heikki Teittinen. Mies soitti vaimolleen elämänsä vaikeimman puhelun. Nyt se on tehnyt sen. Soili Teittinen ei pystynyt sanomaan mitään. Sokki löi jalat alta. Ilmoille pääsi itku ja kauhun huuto. Tilanne oli irvokas. Upea kesäpäivä, kaikki se lasten riemu ja hälinä ympärillä. Tuomaksen tytär juoksi nauraen huvipuistolaitteesta luokseni ja kysyi hämmästyneenä, miksi mummi itkee. Surun käsittelyyn saa ja kannattaa hakea apua Tuomaksen kuoleman jälkeen Teittisen perhe kokoontui nopeasti yhteen ja sai jo samana päivänä tuekseen kaksi kriisityöntekijää. Olemme halunneet kertoa Tuomaksen sairaudesta ja itsemurhasta avoimesti. Vain puhuminen voi auttaa sekä itseä että muita, ja on tärkeää hakea ja saada apua, Heikki Teittinen painottaa. Soili Teittinen kävi terapiassa jo Tuomaksen sairausaikana. Jatkuva pelko ja tuska olivat niin raskaita, että tarvitsin apua. Tuomaksen teot veivät ajoittain koko perheeltä valtavasti voimia. Espoonlahden seurakunnan sururyhmä itsemurhan tehneen läheisille alkoi pian Tuomaksen kuoleman jälkeen. Teittiset osallistuivat sen lisäksi Mielenterveysseuran vertaistukiryhmään ja ovat saaneet terapia-apua sekä erikseen että yhdessä. Soili Teittinen on löytänyt myös Surumammat-ryhmän ja koko perhe on käynyt menetystä läpi ammattiauttajien kanssa muutaman kerran. Mitä useammin tapahtunutta ja tunteitaan pukee sanoiksi, sitä helpommaksi surun kestäminen käy. Soili ja Heikki Teittisen avioliiton neljään vuosikymmeneen on sisältynyt jyrkkiä myötä- ja vastamäkiä. Yhteinen matka jatkuu. Masennusta ja maniaa Tuomas Teittinen halusi matematiikan opettajaksi. Isänsä sanojen mukaan perheen paras ylioppilas pääsi opiskelemaan helposti. Tuomas oli asunut ensimmäisessä omassa asunnossaan vain kaksi viikkoa, kun hänen kaverinsa soittivat ovikelloamme ja kertoivat, että Tuomas on sekaisin, Soili Teittinen kertoo. Tuomasta lukioajoista asti vaivannut paha olo diagnosoitiin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Matematiikan opinnot jäivät kesken jo alkuvaiheessaan. Kiihkeän toimeliaisuuden maaniset kaudet ja syvän ahdistuksen ajat vuorottelivat. Välillä hän oli useita viikkoja hoidettavana sairaalassa. Ajoittain elämä näytti tasaantuvan. Tuomas sai töitä postista ja muutti Pasilaan mieluisaan asuntoon. Hän sai hoitoa Auroran sairaalassa ja söi hänelle määrätyt lääkkeet. Ne olivat hänelle myös vaaraksi Tuomas yritti kolmasti tappaa itsensä vahvojen lääkkeiden yliannostuksella. Tuomas oli älykäs, ja se teki sairauden kanssa elämisen hänelle vielä vaikeammaksi. Hän tajusi tilansa ja koki elämänsä näköalattomaksi. Alkoholilla hän yritti turruttaa tuskaa. Päihdekeskeisyys myös sotki ajoittain hoitosuunnitelmia, Heikki Teittinen sanoo. Avohoito ajaa todellisiin vaaroihin Heikki Teittinen kritisoi yhteiskunnassa vallitsevaa itsemääräämisoikeuden ylivaltaa. On vaarallista, että vakavasti sairaan ihmisen oikeus päättää omista tekemisistään on vahvempi kuin hänen terveytensä ja henkensä suojeleminen vaikka tahdonvastaisin toimin. Tuomaksen sairaalahoito lopetettiin toistuvasti niin, että me emme tienneet hänen poistuneen sairaalasta niin nytkin, sillä henkilökunnalla ei ollut asiasta ilmoitusvelvollisuutta. Avohoito on viheliäistä, Soili Teittinen puuskahtaa. Avohoitoon päästetään maanisessa tilassa oleva ihminen, jolle lyödään vain lääkepurkki kouraan. Hoitohenkilökunnalla on ihmeellinen idealistinen käsitys, että kun sairas ihminen osaa vakuuttavasti väittää että hän ei enää suunnittele itsemurhaa, hänen sanaansa voi luottaa! Heikki Teittinen sanoo, että taistelussa hoitoperiaatteiden ja itse sairauden kanssa nousivat vanhemmilla välillä kädet pystyyn. Hän muistaa erityisen hyvin lääkärikäynnin keväällä 2009. Tuomas yritti kovasti. Hän oli ollut koko alkuvuoden raittiina antabus-lääkityksen avulla. Hän kysyi lääkäriltä, voiko tästä parantua. Lääkäri arveli, että sairaus etenee ja pahenee todennäköisesti noin 50 ikävuoteen saakka. Sitten eteneminen pysähtyy, mutta sairauden kanssa voi kuitenkin elää. Vastaus oli Tuomakselle melkoinen järkytys. Hyvästijättöjä Tuomas etsi lisää vastauksia. Hän kävi ystävänsä kanssa Tuomasmessussa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa ja kyseli äidiltään uskoon ja uskontoon liittyviä asioita. Tuomas kysyi, onko itsemurha synti, ja joutuvatko itsemurhan tehneet helvettiin. Vastasin että en On lohdullista ajatella, ettei elämä tähän näkyvään pääty. tiedä, mutta tiedän että Jumala haluaa, että sinä elät. Äitinsä syntymäpäivillä Tuomas lauloi Kari Rydmanin laulun Niin kaunis on maa. Heinäkuisena viikonloppuna Teittiset osallistuivat sukujuhliin Vantaalla. Tuomas majoittui juhlia varten vanhempiensa kotiin ja toi äidilleen tapansa mukaan ruusun. Poikkeuksellista oli se, että ruusu oli valkoinen. Aiemmin poika oli tuonut aina punaisia ruusuja. Tuomas oli erittäin ahdistunut. Jälkeenpäin kuulin sukulaisilta, että juhlissa hän oli puhunut monille siitä, että hän ei jaksa elää, Soili Teittinen kertoo. Perhe sopi, että Heikki vie Tuomaksen maanantaiaamuna Auroran sairaalaan. Lähtiessään nuori isä halasi mummilaan tulleita lapsiaan ja kuiskasi äidilleen: Näen heidät nyt viimeisen kerran. Matkalla sairaalaan Tuomas halusi poiketa asunnollaan kastelemassa viherkasvinsa. Minun kaunis kotini, Tuomas sanoi haikeasti, Heikki Teittinen muistelee. Hän myös pyysi anteeksi kaikkea aiheuttamaansa pahaa. Jätin hänet hoitoon turvallisin mielin ja helpottuneena siitä, että välimme olivat hyvät ja tilimme selvät. Jälkeenpäin Teittisille on selvää, että Tuomas jätti jäähyväisiä monin elein. Musiikki ja mielikuvat auttavat eteenpäin Musiikki on ollut tärkeä lohduttaja molemmille. Heikki Teittinen on jo vuosia käynyt laulutunneilla ja molemmat ovat laulaneet seurakuntakuoro Wähäpaimenessa. Soili Teittinen palasi kuoron harjoituksiin pian Tuomaksen kuoleman jälkeen. Hengellinen musiikki on aina auttanut minua valtavasti. Oli itsestään selvää että minun oli päästävä pian laulamaan. Soili Teittiselle syyllisyyden tunteet ovat olleet raskaat kantaa. Luonnossa jokaisen emon tärkein tehtävä on pitää poikasensa hengissä! Vaikka tiedän, että en olisi pystynyt pelastamaan poikaani, epäonnistumisen tunne on tappio ja tragedia, joka viiltää syvältä. Viime aikoina hän on jo alkanut olla armollisempi itselleen. Aloin ajatella kahta ovea sellaista, jonka takana on tuskallista ja epätoivoista elämää, ja toista, jonka takana on rauhaa ja lepoa, vaikka se tarkoittaisi kuolemaa. Jokainen äiti tietää, kumman oven lapselleen avaisi. Kysymyksiä Jumalalle Soili Teittisellä on ollut Jumalalta paljon kysyttävää. Miksi et varjellut, miksi et estänyt? Kysymyksen miksi meille kävi näin pariskunta kääntää kysymykseksi miksi ei meille. Onko jossain luvattu, että saamme elää ilman murheita ja vastoinkäymisiä? Soili Teittinen sanoo, että vaikka hänellä ei ole vastauksia, oma usko ei ole kärsinyt tappiota. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin roikkua Jumalan kädessä. Ajatukset kurkottavat nyt enemmän tulevaan, sinne missä ehkä näkee vielä Tuomaksen. Se on entisestään kirkastunut, miten pieni osanen universumia tämä tuntemamme elämä täällä on. Heikki Teittiselle ajatus jälleennäkemisen toivosta on muuttunut kliseisestä sanaparista todeksi. On lohdullista ajatella, ettei elämä tähän näkyvään pääty. Jumalalle en ole katkera. Jos hylkäisin Jumalan, menettäisin myös hänen tarjoamansa tuen ja lohdutuksen. Jos Jumalaa ei ole, on kaikki toivo poissa. Tuomaksen hautakiveen Teittiset kaiverruttivat Jobin kirjan sanat: Minä tiedän lunastajani elävän. Surutyön vaihtelevat vaiheet Surulla on vaiheensa kieltäminen ja epäusko, tapahtuneen tiedostaminen ja läpikäyminen, valonpilkahdukset, kriisin laukeaminen. Soili Teittisen mukaan on tuskallista, että suru ei tunnu etenevän johdonmukaisesti vaiheesta toiseen. Yhtenä päivänä sitä ajattelee, että on jo päässyt elämässä eteenpäin, mutta seuraavana päivänä itkee lohduttomasti. Heikki Teittinen on palannut ajatuksissaan aikaan ennen Tuomaksen sairastumista. Muistoissani näen hänet usein pikkupoikana. Mieleen on tullut paljon hyviä, iloisia hetkiä. Soili Teittinen nyökkää. Onhan sitä poikaa sanomattoman ikävä. En osaa kuvitella, missä hän nyt on, mutta kun rukouksissani pyydän siunausta läheisilleni, sanon Jumalalle myös, että ole Tuomaksen kanssa. Onko jossain luvattu, että saamme elää ilman murheita ja vastoinkäymisiä? Tuomas on edelleen mukana Teittisen perheen elämässä. Lasten lukumäärää kysyville Soili ja Heikki Teittinen sanovat olevansa neljän lapsen vanhemmat ja kuuden isovanhemmat.