Tietotekniikan perusteet
Sisällysluettelo Tutkinnon perusteet... 3 Esimerkkitehtävä... 4 Mitä tietokoneet ovat?... 5 Tietokonetyypit... 5 Tietokoneen osat... 7 Emolevy... 7 Prosessori eli suoritin... 7 Syöttölaitteet... 8 Hiiri... 8 Näppäimistö... 8 Skannerit... 8 Peliohjain... 8 Kirjoittimet... 9 Näytöt... 10 Tietojen tallennus... 11 Levykkeet... 11 Kiintolevyt... 11 CD-... 11 DVD (Digital Versatile Disk)... 11 USB-muisti... 11 Muistit... 12 Kaiuttimet... 12 Modeemi... 12 Tietokoneen suorituskyky... 13 Prosessori... 13 Muisti... 13 Näytönohjaimiin... 13 Kiintolevyn lukunopeus... 13 Väylänopeus... 13 Ohjelmistot... 14 Käyttöjärjestelmät... 14 Windows käyttöjärjestelmät... 14 Linux... 14 Sovellusohjelmat... 14 Toimisto-ohjelmat... 15 Grafiikkaohjelmat... 15 Suunnitteluohjelmat... 15 Ohjelmointikielet ja sovelluskehitys... 15 Apuohjelmat... 15 Muut apuohjelmat... 15 Tiedostot ja kansiot... 16 Tiedosto (File)... 16 Kansio (Folder)... 16 Tietoverkot... 17 Mikä on lähiverkko... 17 Mitä hyötyä lähiverkosta... 18 Sähköposti... 18 Ohjelmistojen päivittäminen... 18 2
Liittyminen verkkoon... 18 Tietoturva... 19 Salasanat... 19 Virustorjunta ja palomuuri... 19 Varmuuskopiointi... 19 Mitä kannattaa varmuuskopioida?... 20 Kuinka usein varmistan?... 20 Missä varmistuksia säilytetään?... 20 Tietotekniikan yhteiskunnallinen merkitys... 21 Tietojärjestelmien käyttötarkoitukset... 21 Sähköinen asiointi... 21 Tekijänoikeudet... 22 Ergonomia... 24 Tutkinnon perusteet 1. Ergonomia 2. Peruskäsitteet 3. Tietokoneen rakenne ja kokoonpano keskusyksikkö tiedon syöttö-, tallennus- ja tulostuslaitteet käyttöjärjestelmät ja ohjelmistot palvelimet, työasemakoneet, päätelaitteet 4. Tietokoneen toimintaperiaate 5. Sähköinen asiointi verkkokauppa-asioinnin perusteet rekisteröinnin merkitys lomakkeet pankkipalvelut tietoturva 6. Tekijänoikeudet 7. Tietoliikenteen peruskäsitteiden ymmärtäminen internet, intranet, ekstranet lähiverkot tietoliikenneverkot 8. Tietoturva salasanat virustorjunta palomuuri varmuuskopiointi 3
Esimerkkitehtävä MONIVALINTAKYSYMYKSET: Peruskäsitteet. Mikä seuraavista on tiedostomuoto, ns. tiedoston tarkennin? Valitse yksi oikea vaihtoehto 1. FAQ 2. WLAN 3. BYTE 4. RTF 5. ISDN Peruskäsitteet. Mitkä kaksi seuraavista ovat muistin yksiköitä? 1. SVGA 2. Gigatavu 3. JPEG 4. Megatavu 5. Pikseli Tietokoneen toimintaperiaate. Mikä näistä vaihtoehdoista on oikea järjestys tietokoneen käsitellessä tietoa? 1. näppäimistö - prosessori - kirjoitin - keskusmuisti 2. näppäimistö - prosessori - keskusmuisti - monitori 3. kirjoitin - keskusmuisti - monitori - prosessori 4. näppäimistö - monitori - keskusmuisti prosessori Ergonomia. Mitä tapahtuu jos virkistystaajuutta nostaa 60 hertsistä 75 hertsiin? 1. Kuvaruudulle mahtuu enemmän pisteitä 2. Kuvaruudun välkkyminen vähenee 3. Kiintolevy pyörii nopeammin 4. Kiintolevy pyörii hitaammin 5. Kuvaruudulle mahtuu vähemmän pisteitä Tietoturva. Mitkä väittämät pitävät paikkansa? Valitse kaksi vaihtoehtoa. 1. Kirjoitussuojattuun levykkeeseen voi tarttua virus. 2. Silloin kun käyttää pankkipalveluja, parantaa Internet-selaimen välimuistin (engl. cache) tyhjentäminen tietoturvaa. 3. Nykyaikaiset kiintolevyt ovat niin luotettavia, ettei tiedostojen varmuuskopiointeja enää tarvitse tehdä. 4. Tietokoneohjelmien piraattiversioissa saattaa olla viruksia. Sähköinen asiointi. Valitse alla olevista väittämistä kaksi oikeaa. 1. Laskujen maksaminen pankkipääteohjelmalla edellyttää sopimuksen tekemistä pankin kanssa. 2. Etätyön tekeminen edellyttää kiinteän internetyhteyden hankkimista kotiin. 3. Laskujen maksaminen ym. pankkiasiointi ei ole mahdollista yleisessä käytössä olevilla tietokoneilla (kuten kirjastossa). Laskun maksamiseksi henkilökohtainen tietokone tulee linkittää pankin päätteisiin. 4. Tietokoneelta voi lähettää tekstiviestejä kännykkään. KIRJALLINEN KYSYMYS: 4 1. Kerro lyhyesti mitä tarvitset päästäksesi omalta tietokoneeltasi asioimaan pankissa ja maksamaan laskuja. Mainitse vähintään kaksi etua ja kaksi haittaa pankkiasioiden hoitamisesta kotoa käsin.
Mitä tietokoneet ovat? Tietokoneet ovat koneita, jotka suorittavat tehtäviä tai laskutoimituksia ohjeiden tai ohjelmien mukaan. Ensimmäiset täysin elektroniset tietokoneet olivat käytössä jo 1940-luvulla. Ne olivat isokokoisia koneita, joiden käyttöön osallistui useita henkilöitä. Ensimmäisten tietokoneiden rinnalla nykytietokoneet ovat hämmästyttäviä. Ne ovat tuhansia kertoja nopeampia ja mahtuvat pöydälle, syliin tai jopa taskuun. Tietokoneen toiminta edellyttää laitteiston ja ohjelmiston yhteistoimintaa. Laitteisto viittaa niihin tietokoneen osiin, jotka voi nähdä ja joita voi koskea, kuten laitteen kuori ja sen alla olevat osat. Laitteiston tärkein osa on tietokoneen sisällä oleva pieni suorakulmion muotoinen siru, jota sanotaan suorittimeksi tai mikrosuorittimeksi. Se toimii tietokoneen aivoina ja tulkitsee ohjeita sekä suorittaa laskutoimituksia. Laitteistoon kuuluu esimerkiksi näyttö, näppäimistö, hiiri, tulostin ja muita osia. Laitteisto-sanan sijaan puhutaan usein laitteista. Ohjelmisto tarkoittaa ohjeita eli ohjelmia, joiden avulla laitteisto toimii. Esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelma, jolla voi kirjoittaa kirjeitä, on eräänlainen ohjelmisto. Käyttöjärjestelmä on ohjelmisto, joka hallitsee tietokonetta ja siihen liitettyjä laitteita. Windows on yleisesti tunnettu käyttöjärjestelmä. ENIAC Vuonna 1946 julkisesti esitelty ENIAC (Electronic Numerical Integrator and Computer) oli ensimmäinen elektroninen yleistietokone. Se kehitettiin Yhdysvaltojen sotilasvoimien käyttöön tykistökranaattien lentoratojen laskemiseen. Kooltaan ENIAC oli valtava. Se painoi yli 27 000 kg ja täytti yhden ison huoneen. ENIACissa oli tiedon käsittelemistä varten noin 18 000 tyhjiöputkea, joista jokainen oli pienen hehkulampun kokoinen. Putket paloivat helposti, ja niitä piti vaihtaa jatkuvasti. Tietokonetyypit Tietokoneiden koko ja suorituskyky vaihtelee. On olemassa supertietokoneita, jotka ovat erittäin isoja. Niissä on tuhansia yhteen liitettyjä mikrosuorittimia, jotka suorittavat monimutkaisia laskutoimituksia. Toisaalta autoissa, televisioissa, stereoissa, laskimissa ja muissa laitteissa on pieniä tietokoneita, joiden suorituskyky on rajallinen. Mikrotietokone tai PC (lyhenne englannin kielen sanoista personal computer) on suunniteltu siten, että sitä käyttää vain yksi henkilö kerrallaan Suurkone Suurkoneita käytetään vaativissa ja raskaissa tietojenkäsittelytehtävissä, kuten sään ennustamisessa, raskaassa tieteellisessä laskennassa, erityisesti matemaattisessa mallinnuksessa. Suurkonetyyppejä ovat mm. Gray IBM AS/400 VAX Toinen suurkonetyyppi on ns. superkone, joita valmistaa esimerkiksi Gray. 5
Minikoneet Minikoneet ovat suurkoneiden ja mikrotietokoneiden väliin sijoittuva ryhmä tietokoneita, joiden merkitys on yhä vähenemään päin mikrotietokoneiden tehon kasvaessa. Eräs tunnettu minikonemerkki oli Micro VAX. Pöytätietokoneet Pöytätietokoneet on suunniteltu käytettäviksi pöydän päällä. Ne ovat yleensä muita mikrotietokoneita isompia ja niiden suorituskyky on parempi. Pöytätietokoneissa on monta osaa. Tärkein osa, keskusyksikkö, on yleensä suorakulmion muotoinen laatikko, joka on sijoitettu pöydän alle tai päälle. Muut osat, kuten näyttö, hiiri ja näppäimistö, liitetään keskusyksikköön. Kannettavat tietokoneet ja netbook-tietokoneet Kannettavat tietokoneet ovat kevyitä PC-tietokoneita, joissa on ohut näyttöruutu. Kannettavat tietokoneet voivat olla akkukäyttöisiä, joten niitä voi kuljettaa mukana. Toisin kuin pöytätietokoneissa, kannettavan tietokoneen suoritin, näyttö ja näppäimistö ovat samassa kotelossa. Näyttö voidaan taittaa näppäimistöä vastaan, kun tietokonetta ei käytetä. Netbook-tietokoneet (joita kutsutaan myös minikannettaviksi), ovat pieniä ja edullisia kannettavia tietokoneita, joiden suorituskyky on rajallinen. Ne eivät yleensä ole yhtä tehokkaita kuin tavalliset kannettavat tietokoneet, joten niitä käytetään pääasiassa internetin selaamiseen ja sähköpostin tarkistamiseen. Älypuhelimet Älypuhelimet ovat matkapuhelimia, joissa on samoja ominaisuuksia kuin tietokoneissa. Älypuhelimella voi soittaa puheluita, käyttää Internetiä, hallita yhteistietoja, lähettää sähköposti- ja tekstiviestejä, pelata pelejä ja ottaa valokuvia. Älypuhelimissa on yleensä näppäimistö ja suurikokoinen näyttö. Kämmentietokoneet Kämmentietokoneet, joista käytetään myös nimeä PDA-laitteet (Personal Digital Assistant), ovat akkukäyttöisiä tietokoneita. Ne ovat niin pieniä, että ne voi ottaa mukaan melkein minne vaan. Vaikka kämmentietokoneiden suorituskyky ei ole yhtä hyvä kuin pöytätietokoneiden tai kannettavien tietokoneiden, kämmentietokonetta voi käyttää päivyrinä, siihen voi tallentaa osoitteita sekä puhelinnumeroita ja sillä voi pelata pelejä. Joissakin kämmentietokoneissa on lisäominaisuuksia. Niillä voi esimerkiksi soittaa puheluja tai käyttää Internetiä. Näppäimistön sijaan kämmentietokoneissa on kosketusnäyttö, jota käytetään sormen tai elektronisen kynän avulla. Lehtiö-PC:t Lehtiö-PC:t ovat PC-tietokoneita, joissa yhdistyvät kannettavan tietokoneen ja kämmentietokoneen ominaisuudet. Niiden suorituskyky on hyvä ja niissä on sisäänrakennettu näyttö, kuten kannettavissa tietokoneissa. Lehtiö-PCtietokoneen käyttäjä voi kirjoittaa näyttöön muistiinpanoja ja piirtää näyttöön kuvia eräänlaisen kynän avulla samalla tavoin kuin kämmentietokoneen käyttäjä. Lehtiö-PC voi myös muuntaa käsinkirjoituksen elektroniseksi tekstiksi. Joissakin lehtiö-pc-tietokoneissa on näyttö, joka voidaan kääntää sivuun ja jonka alla on näppäimistö. 6
Tietokoneen osat Tässä osiossa perehdymme mikrotietokoneen tärkeimpiin rakenneosiin, joita ovat: Emolevy Prosessori Syöttölaitteet Hiiri Näppäimistö Skanneri eli kuvanlukija Peliohjain Tulostuslaitteet kirjoittimet näytöt Tietojen tallennusvälineet Levyasemat CD- ja DVD asemat Muistityypit ja muistikapasiteetti Emolevy Emolevy on noin A4 arkin kokoinen painetun piirin levy tietokoneen kotelon sisällä, johon kaikki oheislaitteet kiinnitetään. Emolevyjen valmistajia on maailmalla useita ja ne valmistavat emolevyjä kaikille (käytännössä kahdelle Intel ja AMD) prosessorivalmistajille. Eri valmistajien prosessorin kiinnitystavat ovat johtanee tilanteeseen ettei tiettyä emolevyä voi käyttää, kuin tietyn prosessorityypin kanssa. Suurimpia emolevyvalmistajia ovat ABIT, ASUS, Gigabyte ja MSI. Prosessori eli suoritin Prosessori on emolevyn ohella tietokoneen "sielu", jossa tapahtuvat kaikki laskentaoperaatiot, jotka saapuvat oheiskomponenteilta. Oheiskomponentteja ovat tietokoneen muisti, kiintolevyt yms.. Tietokoneissa käytetään alun perin Intel valmistukseen ottamia ja kehittämiä x86-tyypin prosessoreita. Tyyppinumeroita olivat aikaisemmin 80286, 80386, 80486 sekä 80586, jolle Intel antoi nimen Pentium. Pentium prosessori tuli markkinoille 1993, ja sen jälkeen prosessorista on tullut uusia sukupolvia hyvinkin nopeaan tahtiin. Pentiumin jälkeiset "sukupolvet" ovat nimeltään Pentium 2, Pentium 3, Pentium 4, Core 2 ja uusimmat i3, i5 ja i7. Toinen suuri prosessorivalmistaja on AMD, jonka prosessorityypit ovat nimiltään Sempron, Athlon, Duron ja Phenom Prosessorin kapasiteetti, eli kellotaajuus määrittelee tietokoneen nopeuden. Tänä päivänä perusprosessorin kapasiteetti on luokkaa 3,0 GHz, kun se vuonna 1981 oli 4,77 MHz. Hz (hertsi =1/s) on taajuuden yksikkö, jonka kerrannaisina mitataan prosessorin nopeutta, eli kuinka monta kertaa prosessorin sisäinen kello värähtelee sekunnissa. Prosessori tekee periaatteessa yhden laskutoimituksen värähdyksen aikana, mutta uudemmat edistyneemmät prosessorit kuten AMD Athlon prosessoreiden XPmallit suorittavat useampia, jopa 9 laskutoimitusta yhden värähdyksen aikana. 7
Syöttölaitteet Syöttölaitteiksi kutsutaan laitteita, joilla voidaan syöttää tietoa käyttäjältä tietokoneen käsiteltäväksi. Tärkeimmät syöttölaitteet tänä päivänä ovat: Hiiri Näppäimistö Skanneri eli kuvanlukija Peliohjain eli Joystick Hiiri Hiiri on tärkein osoitinlaite tietokoneen käytössä. Sitä käytetään valikoissa liikkumiseen, ohjelmien käynnistämiseen ja erilaisten valintojen tekemiseen sovellusohjelmissa. Esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmassa voidaan hiiren avulla maalata tekstialueita. Lisäksi hiiri on tehokas Windows ympäristössä ns. "raahaa ja pudota" toiminnassa, eli otetaan kohteesta kiinni napsauttamalla kohdetta kerran hiiren vasemmalla napilla ja pitämällä nappi alhaalla siirretään kohde haluttuun paikkaan ja vapautetaan hiiren näppäin, jolloin kohde siirtyy valittuun paikkaan. Näppäimistö Näppäimistöä käytetään tiedon syöttämiseen tietokoneelle. Näppäimistön avulla voidaan syöttää tekstimuotoista tietoa tietokoneelle. Näppäimistöä voidaan käyttää myös Windows komentojen antamiseen. Skannerit Skannerit eli kuvanlukijat ovat laitteita, joilla voidaan lukea "paperimuodossa" olevia kuvia tietokoneen muistiin ja tallettaa ne tietokoneen kiintolevylle. Kuvanlukijoilla voidaan myös lukea tekstiä erityisen tekstintunnistusohjelman avulla. Tällä tavalla voidaan siirtää tekstidokumentteja sähköiseen muotoon. Kuvanlukijoita on kahta tyyppiä eli tasoskannerit, jotka on tarkoitettu paperimateriaalin lukemiseen, sekä diaskannerit, joilla voidaan skannata diapositiiveja ja värinegatiiveja. Peliohjain Peliohjainta eli Joystickia käytetään pelaamiseen tietokoneella. Peliohjaimia on useita tyyppejä joista yleisimmät ovat sauvaohjain, rattiohjain polkimineen ja konsoli-ohjain. Sauvaohjainta käytetään tyypillisesti lentosimulaattoripeleissä lentokoneen ohjaussauvana. Rattiohjainta käytetään autoilu- (ralli-) peleissä, ohjaimeen liittyvät polkimet toimivat auton jarruja kaasupolkimena. Konsoliohjaimet ovat samantyyppisiä, kuin Playstation ja Nintendo peleissä käytettävät nappuloilla varustetut ohjaimet. 8
Kirjoittimet Yleisimpiä tulostuslaitteita ovat kirjoittimet, joista tavallisessa koti- ja toimistokäytössä käytetään lasereja mustesuihkukirjoittimia. Laserkirjoittimia käytetään tavallisesti toimistokäytössä työryhmä- ja osastokirjoittimina. Työryhmäkirjoitin: Osastokirjoitin, jota voidaan käyttää myös kopiokoneena: Kotona käytetään yleensä, joko pienitehoisempia laserkirjoittimia tai mustesuihkutulostimia. 9
Näytöt Tavallinen putkinäyttö (CRT-näyttö) on hintakehityksen myötä jäämässä litteiden näyttöjen jalkaan. Litteä näyttö vie vähemmän tilaa, kuluttaa vähemmän sähköä, on kevyempi ja soveltuu nykyään myös kuvankäsittelyyn. Näytön resoluutio (erottelukyky) määräytyy näytöstä ja grafiikkakortista. Se tarkoittaa kuvapisteitä vaaka- ja pystysuuntaan. VGA = 640 x 480 SVGA = 800 x 600 XGA = 1024x768 SXGA = 1280x1024 UXGA = 1600x1200 HDTV = 1920x1080 HDTV+ = 1920x1440 Putkinäytössä kuva muodostuu siten, että takaosan katodiputkesta ammutaan lasipintaa kohti kolme eri värisädettä: punaista, vihreää ja sinistä väriä (RGB) samaan pisteeseen. Värit sekoittuvat ja antavat tietyn värin siihen pisteeseen. Sitten ammutaan seuraavaan kuvapisteeseen, sitten seuraavaan ja niin edelleen, kunnes kuvaruudun kaikki pisteisiin on ammuttu väri, jolloin aloitetaan alusta. Tämän prosessin nopeus kutsutaan nimellä virkistystaajuus (refreshrate). Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä vähemmän kuvapiste ehtii sammua ja sitä vakaammalta (paremmalta) näyttö tuntuu = ei välky. Virkistystaajuutta mitataan hertseinä (Hz). Useimmat ihmiset eivät enää huomaa välkyntää yli 72 Hz, mutta jotkut ovat herkempiä tähän, ja peukalosääntö onkin, että putkinäytöissä kannattaa laittaa virkistystaajuus mahdollisimman korkealle. Litteä näyttö (TFT tai Plasma) toimii aivan eri tekniikalla kuin CRTnäyttö. TFT- näytössä kuvapisteessä on kolme transistoria, jotka antavat vaadittavat kolme väriä. Litteässä näytössä kannattaa virkistystaajuus laittaa mahdollisimman alas, esim 60 Hz:iin, koska kuvapiste ei välillä sammu ollenkaan. TFT-näyttöjen ongelmana on ollut kapean katselukulman lisäksi sen hitaus (liikkuvassa kuvassa näkyy varjoja ) ja toimimattomat kuvapisteet, eli kuolleet pikselit. Koska valmistustekniikka on parantunut ovat myös hinnat tulleet alas. Pieni huvittava yksityiskohta on, että putki- ja litteiden näyttöjen koot mitataan eri tavalla. Siksi 19 tuuman putkinäyttöä vastaa 17 tuuman litteä näyttö. Myös televisioiden kohdalla litteät näytöt ovat syrjäyttäneet vanhaa tekniikkaa. Samalla tvruutujen koot ovat suurentuneet 10
Tietojen tallennus Tietojen tallennukseen käytetään levykkeitä, kiintolevyjä ja tallentavia CD-levyjä (CD, CD-R ja CD-RW) sekä DVD levyjä. Nykyään ovat myös USB-muistit, eli muistitikut yleistyneet. Muistin koko ilmoitetaan tavuina (Byte). 1 kilotavu, kt (KB) = 1000 tavua (merkkiä) 1 megatavu, Mt (MB) = 1000 kt 1 gigatavu, Gt (GB) = 1000 Mt 1 teratavu, Tt (TB) = 1000 Gt Levykkeet eli disketit, pienikapasiteettisia tallennukseen käytettäviä levyjä, joiden käyttö on vähentynyt, niiden pienen tallennuskapasiteetin vuoksi. Kiintolevyt (kovalevyt), jotka sijaitsevat fyysisesti koneen sisällä ovat pääasiallisia tallennuslaitteita tietokoneessa. Kiintolevyn peruskapasiteetti on noin 160-500 Gt. Jos ajatellaan, että 1000 sivuinen kirja jossa on myös kuvia, vie levyltä tilaa noin 12 Mt, niin 30 Gt:n levylle kyseisiä kirjoja voisi tallettaa 2500 kpl. CD-levyillä toimitetaan tänä päivänä kaikki tietokoneeseen asennettavat ohjelmat, pelit, musiikki jne. CD-ROM-levyn kapasiteetti on 650 Mt. Joissakin tapauksissa tietyillä erikoistekniikoilla CD-ROM levylle voidaan tallentaa enemmänkin tietoa. CD-R levyt ovat kerran kirjoitettavia CD-ROM levyjä, joita voidaan "polttaa" siihen tarkoitetulla laitteella eli CD-RW asemalla. Niiden kapasiteetti on sama, kuin tavallisen CD-ROM levyn. CD-RW levyt ovat periaatteessa nykyajan diskettejä, koska ne voidaan kirjoittaa uudelleen jopa tuhat kertaa. Levyjen kapasiteetti on sama kuin CD-ROM levyillä. DVD (Digital Versatile Disk) on uudempi tallennustekniikka, jolla voidaan tallentaa esimerkiksi elokuvia kompaktiin muotoon levylle, samalla kun kuvan laatu säilyy lähes alkuperäisen elokuvan tasoisena. Lisäksi levylle voidaan tallettaa esimerkiksi tekstityksiä usealla eri kielellä. Kaupallisten DVD-levyjen kapasiteetti vaihtelee 4,8 Gt:sta aina 18 Gt saakka. Tallentavat DVD-asemat alkavat vähitellen yleistyä koska ne ovat halventuneet niin paljon, että eivät maksa polttavaa CD-asemaa enempää. Lisäksi tallennukseen käytetään, joskin harvemmin mm. ZIP- ja JAZZ-levyjä. Kyseiset levyt ovat siirrettäviä ulkoisia levyjä. ZIPlevy on ulkonäöltään disketin kaltainen ja sen kapasiteetti voi olla 100 Mt, 250 Mt tai 750 Mt. JAZZ-levyt ovat kiintolevyn kaltaisia levyjä, joita käytetään suurten tietomäärien tallentamiseen. Levyjen kapasiteetit ovat 1 Gt ja 2 Gt. USB-muisti (Universal serial bus) eli muistitikku on tullut korvaamaan disketit. Muistitikulle mahtuu kerralla jopa 4 Gt ja koska siinä ei ole liikkuvia osia sen käyttö on vaivatonta. USB toimii Windows 98 SE, ME, 2000 ja XP järjestelmissä. USB:stä on käytössä vielä kaksi versiota, 1.1 ja 2. Koska tikkuun johdetaan sähkövirtaa, se pitää katkaista komennolla ennen kuin tikku otetaan irti. 11
Muistit Tietokoneessa on kahdenlaista muistia, keskusmuisti ja prosessorin välimuisti. Keskusmuistissa säilytetään kaikkia tietoja, joita kone tarvitsee toimiakseen. Tietokoneen prosessori seuraa keskusmuistia ja lukee sieltä tarvittavan tiedon kulloisiinkin operaatioihinsa. Keskusmuistista käytetään nykyisin paljon englanninkielistä nimitystä RAM-muisti (Read Access Memory). Koska muisti on pakattu kamman näköiseen muotoon, puhutaan paljon muistikammasta. Näitä muistikampoja on kehityksen myötä muutettu ja nyt on olemassa DIMM, RIMM, DDR ym. versioita. Kun prosessori lukee tiedon keskusmuistista se tallettaa sen sisäiseen välimuistiinsa odottamaan prosessointia. Kun prosessori on valmis käyttämään tietoa, se lukee sen välimuistista ja suorittaa tarvittavat operaatiot, palauttaa tiedon sen jälleen välimuistiinsa. Tällöin keskusmuisti saa tiedon, että prosessoitu tieto on luettavissa ja se lukee sen. Muisti toimii samalla periaatteella, kuin kaksiasentoinen katkaisija, eli päällä pois päältä. Muistissa on miljoonia tällaisia katkaisijoita, joiden asento riippuu siitä onko kyseisessä muistipaikassa (katkaisijassa) tietoa. Jos on, niin katkaisija on päällä eli sen tila on "1" jollei niin tila on "0" eli muistipaikassa ei ole tietoa (bitti). Jos keskusmuistin paikat alkavat täyttyä, niin keskusmuisti siirtää tietoa kiintolevylle ns. sivutustiedostoon, jota on myös kutsuttu heittovaihtotiedostoksi. Koska kiintolevyt ovat "hitaampia" kuin muistit, tämä hidastaa koneen toimintaa. Koneen muistikapasiteettia mitataan yksiköllä Mt (megatavu, medabyte), joka on tallennuslaitteista tuttu. Tänä päivän perusmikron muistikapasiteetti vaihtelee välillä 1 4 Gt. "Järeämmissä" pelimikroissa ja graafisissa ja multimediatyöasemissa muistia täytyy olla enemmän. Palvelinkoneissa tarvitaan myös paljon muistia, niinpä ei ole lainkaan ihmeellistä, jos tyypillisessä yrityspalvelimessa on 4-8 Gt muistia. Muistin vaikutusta koneen suorituskykyyn käsitellään seuraavassa jaksossa. Kaiuttimet Kaiuttimia käytetään äänen toistamiseen. Ne voivat sisältyä keskusyksikköön tai ne voidaan liittää tietokoneeseen kaapeleilla. Kaiuttimet mahdollistavat musiikin kuuntelun ja tietokoneen äänitehosteiden kuulemisen. Modeemi Jos haluat yhdistää tietokoneen Internetiin, tarvitset modeemin. Modeemi on laite, joka lähettää ja vastaanottaa tietokonetietoja puhelinlinjaa pitkin tai nopean kaapeliyhteyden avulla. Modeemi voi sisältyä keskusyksikköön, mutta nopeimmat modeemit ovat yleensä erillisiä laitteita. 12
Tietokoneen suorituskyky Tietokoneen suorituskyvystä ja mikä siihen vaikuttaa, keskustellaan joskus kiihkeästikin ammattipiireissä. Mikä sitten vaikuttaa tietokoneen suorituskykyyn? Suorituskyky on kokonaisvaltainen suure, johon vaikuttavat kaikki tietokoneen osat. Seuraavassa tärkeimmät niistä. Prosessori: Prosessorin nopeus vaikuttaa luonnollisesti tietokoneen suorituskykyyn. Mitä nopeampi prosessori, sitä suorituskykyisempi kone - ei aivan, sillä muutkin osat vaikuttavat oleellisesti. Muisti: Keskusmuistin määrä on koneen suorituskyvylle yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi kuin prosessorin nopeus. Mitä enemmän muistia sitä parempi, sillä sivutustiedoston käyttö vähenee ja näin ollen kone nopeutuu. Edellisestä voidaan johtaa suoraan ohje, jos haluat "virkistää" konettasi, on yksinkertaisin ja halvin tapa on lisätä siihen muistia. Muistin hinta on noin 40 euroa 256 Mt (kevät 2005). Jos lähdetään päivittämään koko kone rahaa kuluu satoja euroja. Koneen suorituskykyyn vaikuttavat lisäksi näytönohjain, kiintolevy ja ns. väylänopeus. Näytönohjaimiin pätee sama, kuin keskusmuistiin, mitä enemmän näyttömuistia, sen parempi samalla, kun uudemmissa näytönohjaimissa on tehokkaammat grafiikkaa käsittelevät prosessorit. Pelikoneissa käytetään kolmiulotteisten esineiden mahdollisimman nopeaan piirtämiseen optimoituja ohjainkortteja, 3D-näytönohjaimia. Niissä on oma suoritin tätä laskentaa varten ja paljon muistia. Vielä suuremman nopeuden saavuttamiseksi voidaan kytkeä useampia näytönohjaimia yhteen. Uusimmissa näytönohjaimissa on lisäksi digitaalisen signaalin liitin, DVI, johon voidaan liittää vastaavalla liittimellä olevia litteitä näyttöjä. Kiintolevyn lukunopeus vaikuttaa jonkin verran koneen suorituskykyyn. Muutaman vuoden vanhoissa kiintolevyissä lukunopeus on luokkaa 10-12 ms (sekunnin tuhannesosaa), kun nykyisissä se on luokkaa 7-8 ms, eli nopeus on kasvanut noin viidenneksen. Myös levyn pyörimisnopeus vaikuttaa tiedon saantiin. Nykyään moni levy pyörii nopeudella 7200 rpm (kierrosta per minuutti). Tapa, jolla kiintolevy liitetään emolevyyn, on vuosien saatossa kehitetty. Puhutaan IDE (tai ATA) levyistä, SCSI (lausutaan skasi) ja SATA (serial ATA) levyistä. Väylänopeus on termi, jolla kuvataan sitä nopeutta, jolla tieto kulkee koneen emolevyllä eri komponenttien välillä. Muutaman vuoden vanhoissa mikroissa nopeus oli 66 MHz, siitä se on kasvanut siten, että pari vuotta vanhassa nopeus on 100 MHz tai 133 MHz ja nykyisissä 266 MHz:sta aina 400 MHz:iin saakka eli moninkertainen. Summa summarum koneen suorituskyky on monen asian summa, se ei yksistään riipu jostain tietystä osasta vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. 13
Ohjelmistot Tietokoneissa käytetään runsaasti erilaisia ohjelmistoja, joita ovat: Käyttöjärjestelmät Sovellusohjelmistot Sovelluskehitys Seuraavissa jaksoissa annetaan yleiskuvaus kaikista näistä eri ohjelmistotyypeistä. Käyttöjärjestelmät Mikrotietokoneissa käytetään tänä päivän kahta eri tyyppiä käyttöjärjestelmiä, nimittäin Microsoft Windows käyttöjärjestelmiä ja yhä enenevässä määrin Linux käyttöjärjestelmää. Windows käyttöjärjestelmät Microsoft Windows käyttöjärjestelmä on yleisin, tämän päivän mikroissa käytettävä käyttöjärjestelmä. Windows järjestelmiä on käytössä vielä useita eri versioita. Kotikäytössä käytetään vielä vanhemmissa koneissa Windows 9x sarjan (Windows 95 ja Windows 98). Lisäksi käytetään myös Windows NT 4 työasemajärjestelmää, Windows 2000 Professional ja Windows XP Home käyttöjärjestelmää. Microsoftin yritys uusia Windows, Vista, ei oikein onnistunut, mutta tuorein Windows-versio, Windows 7, lunastaa Microsoftin lupaukset uudesta, toimivasta ja nopeammasta käyttöjärjestelmästä. Tyypillisin ero on, mitä uudempi järjestelmä sitä monipuolisempi ja "raskaampi", eli tarvitsee suorituskykyisemmän koneen. Perustoiminnot Windows käyttöjärjestelmillä ovat samankaltaiset, eli käyttäjän tarvitsemat perusohjelmat toimivat samalla tavalla, valikot sijaitsevat samassa paikassa. Jos käyttäjä on tottunut käyttämään konetta näppäimistön avulla, näppäinkomennot ovat samoja kaikissa järjestelmissä. Lisäksi Windowseissa voi käyttää pikakomentoja ns. Windows näppäimen avulla, joka sijaitsee näppäimistöllä CRTL- ja ALT-näppäimien välissä. Esimerkki näppäimen käytöstä: paina Windows näppäin alas ja paina yhtä aikaa E näppäintä, niin Windows resurssienhallinta (Explorer) avautuu. Linux Helsinkiläinen Linus Thorvalds kehitti Linux käyttöjärjestelmän 1990-luvun alussa ja sai kehitystyöhönsä apua tuhansilta innokkailta ohjelmoijilta Internetissä. Aluksi Linux oli vai pienen harrastajaryhmän käyttämä käyttöjärjestelmä, mutta Internetin yleistyttyä, yhä useampi sai tietoa siitä ja halusi kokeilla sitä. Linuxin vapaa saatavuus ja mukana tulevan ohjelmakoodin avoimuus innosti yhä useampia sovelluskehittäjiä mukaan kehittämään apuohjelmia ja sovelluksia järjestelmään. Muutamat yritykset, kuten Redhat alkoivat koota ns. levityspaketteja, koko järjestelmästä apuohjelmineen, jolloin järjestelmä tuli helpommin kaikkien saataville. Nykyisin Linux on jo varteenotettava kilpailija Microsoft järjestelmille, koska sen asentaminen onnistuu helposti mukana tulevien ohjeiden avulla, hiukan edistyneemmältä kotikäyttäjältäkin. Lisäksi järjestelmään on saatavissa mm- toimisto-ohjelmapaketti OpenOffice, joka on lähes täysin yhteensopiva MS Office ohjelmien kanssa. EU:ssa useat valtiot ja Suomessa valtionhallinto ja kunnat harkitsevat vakavasti Linuxin käyttöönottoa sen halpuuden takia. Sovellusohjelmat Sovellusohjelmiksi kutsutaan ohjelmia, joita käyttäjä yleensä käyttää päivittäisessä työssään. Sovellusohjelmat voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin: Toimisto-ohjelmat (esim. MS Office) Grafiikkaohjelmat (Adobe Photoshop) Suunnitteluohjelmat (AutoCAD) Ohjelmointikielet ja sovelluskehitys Apuohjelmat o Pakkausohjelmat (Winzip) o Dokumenttien lukuohjelmat (Acrobat Reader) o Internet selaimet ja sähköpostin- ja uutisryhmien lukuohjelmat (Internet Explorer, MS Outlook) o Muut apuohjelmat (esim. Windows Media Player) 14
Seuraavassa lyhyet kuvaukset kaikista kategorioista: Toimisto-ohjelmat Toimisto-ohjelmiksi kutsutaan sovelluksia, joita käytetään päivittäisiin toimistorutiineihin, näitä ovat Word tekstinkäsittely-, Excel taulukkolaskenta-, PowerPoint esitysgrafiikka- ja Access tietokantaohjelmat. Grafiikkaohjelmat Grafiikkaohjelmia käytetään tyypillisesti kuvien muokkaamiseen ja julkaisemiseen erilaisiin tarkoituksiin, kuten Internet-sivuille ja erilaisiin julkaisuihin. Tunnetuin grafiikkaohjelma on Adobe Photoshop. Muitakin on olemassa, vähän vaatimattomampaan kuvien käsittelyyn sopii esimerkiksi Paint Shop Pro. Suunnitteluohjelmat Suunnittelu- eli CAD-ohjelmia käytetään suunnittelutoimistoissa erilaisten piirustusten laadintaan. Ohjelmilla voidaan tehdä tasopiirustuksia ja kolmiulotteisia malleja esimerkiksi rakennuksista. Tunnetuin suunnitteluohjelma markkinoilla on AutoCAD. Ohjelmointikielet ja sovelluskehitys Asiakaskohtaisen sovelluskehityksen merkitys riippuu luonnollisesti kunkin asiakkaan sen hetkisestä tarpeesta. Joillakin asiakkailla on tarvetta saada jokin pienehkö apuohjelma tekemään hyvin rajoitettua tehtävää. Toisilla on taas tarve saada hyvinkin laaja sovellus tukemaan koko heidän liiketoimintastrategiaansa. Asiakkaitamme ovat myös organisaatiot, jotka itse rakentavat sovelluksia mutta tarvitsevat alihankintana joihinkin laajoihin sovelluksiin lisäresursseja tai jonkun erityisosan osaajia. Kaikissa tapauksissa sovelluskehityksen onnistumisen edellytys on niin asiakkaan kuin sovelluksen rakentajankin toimesta yhteinen sitoutuminen asiakkaan asettamiin tavoitteisiin sovelluksen toimintojen osalta. Sovelluksen rakentaminen vaatii varsinkin sen alkuvaiheen vaatimusten ja määrittelyjen tekemisen sekä viimeistelyvaiheen testauksen ja käyttöönoton aikana runsaasti resursseja myös asiakkaan puolelta. Sovelluksia tehdään joko jollain ohjelmointikielellä (C, C++, Assembler) tai sovelluskehittimellä (Visual Basic, Delphi), ja käännetään sitten suorittaviksi ohjelmiksi (.com tai.exe). Nettisivuilla on nykyään paljon toimivuutta, on hiiren alla muuttuvaa tekstiä ja kuvaa, on interaktiivisia lomakkeita. Moni näistä on toteutettu ohjelmoimalla. Apuohjelmat Pakkausohjelmat Pakkausohjelmia käytetään tiedostojen pakkaamiseen ja Internetissä yleisten ZIP- pakettien purkamiseen, käytetyin ohjelma tähän tarkoitukseen on Winzip. Dokumenttien lukuohjelmat Dokumenttien lukuohjelmia käytetään yleisillä sovelluksilla, vain luettavaksi tarkoitettujen dokumenttien, kuten Adoben Acrobat ohjelmalla luotujen PDFtiedostojen lukemiseen. PDF on yleinen tiedostotyyppi Internetissä jaettavalle dokumentaatiolle. Internet selaimet ja sähköpostin- ja uutisryhmien lukuohjelmat Internet selaimia käytetään www-sivujen selaamiseen, yleisimmät selaimet ovat Internet Explorer ja Netscape. Sähköpostin ja uutisryhmien lukuohjelmia käytetään nimensä mukaisesti sähköisen viestinnän email ja news-alueiden lukemiseen. Tunnetuin lukuohjelma on Outlook. Muut apuohjelmat Muita apuohjelmia ovat esimerkiksi videoleikkeiden katseluun ja musiikin kuunteluun tarkoitettu Windows Mediasoitin (Windows Media Player). Windows ympäristössä on runsaasti muitakin apuohjelmia, jotka löytyvät Ohjelmat valikon Apuohjelmat alivalikossa. Sieltä löytyvät mm. Laskin, Muistio, Paint ja Wordpad. Windowsiin asennetut pelit kuuluvat tähän ryhmään. Jos olet tottumaton hiiren käytössä, pelaa Pasianssi peliä se opettaa hiiren käyttöä (se on Windowsissa juuri sitä varten). 15
Tiedostot ja kansiot Tiedosto (File) Tiedosto on jollakin ohjelmalla tehty kokonaisuus, esim. Wordillä kirjoitettu kirje tai Excelillä tehty taulukko. Kansio on paikka, jonne tiedostoja voi tallentaa. Tiedoston sisältö-tyyppi näkyy usein Windowsin kuvakkeesta. Myös nimi-osan perässä, pisteellä erotettuna oleva tunniste-osa kertoo sisällöstä (ja myös millä ohjelmalla Windows avaa tiedoston). Tunniste osan voi määrittää pois näkyvistä (eli se ei välttämättä näy itselläsi). Kuvake Tyyppi Tarkenne Excel-tiedosto.xls Word-tiedosto.doc PowerPoint-tiedosto.ppt PDF-tiedosto (Adobe Acrobat).pdf HTML-tiedosto (Internet Explorer).htm Kuva-tiedosto esim..bmp Windowsin video- tai äänitiedosto.mpg tai.mp3 Kansio (Folder) Kansioidenkin kohdalla voi kuvake vaihdella: Kuvake Tyyppi Tavallinen kansio Omat kuvatiedostot -kansio Verkkokansio Pakattu kansio 16
Tietoverkot LAN Nopea lähialueen verkko (Local Area Network). MAN Kaupunkiverkko (Metropolitan Area Network) on nopea, hieman laajemman alueen verkko. Yleensä runkoverkko tyyppinen. WAN Laajaverkko (Wide Area Network) on laajan alueen verkko, joka kattaa esimerkiksi maan tai vaikka koko maailman (data verkot, jotka yhdistettyinä ulottuvat kaikkialle maailmaan). Mikä on lähiverkko Lähiverkolla tarkoitetaan toisiinsa kaapelilla kytkettyjä tietokoneita, joilla on usein yksi tai useampia yhteisiä palvelin koneita. Palvelimella (Serverillä) puolestaan tarkoitetaan tietokonetta, joka ohjaa ja koordinoi verkon toimintaa, jakaa verkkoon liitettyjä laiteresursseja kuten kirjoittimen jne. Lähiverkko ulottuu nimensä mukaisesti tavallisimmin vain yhden osaston, kerroksen tai yrityksen alueelle. Printer Workstation Laptop computer Hub Ethernet Server Workstation Laptop computer 17
Mitä hyötyä lähiverkosta Laiteresurssien jako Verkon perustoimintoihin kuuluvat kirjoittimen ja kiintolevyn jako. Tietyllä työryhmällä voi olla yksi yhteinen kirjoitin ja he voivat tallettaa yhteiset tiedostot (esim. yrityksen henkilökunta) verkon palvelimen kovalevylle, josta ne ovat kaikkien käytettävissä. Sähköposti Yksi suosituimmista sovelluksista on sähköposti. Verkon käyttäjä voi lähettää omalta koneeltaan kirjoitetun viestin jollekin toiselle saman verkon käyttäjälle ja hän voi puolestaan vastata tähän viestiin. Viestin kulku on nopeaa (muutamasta sekunnista muutamiin minuutteihin) ja vuorokauden ajasta riippumatonta. Koska tänä päivänä käytetään sähköpostia väärin monella eri tavoin, käyttäjän on suojauduttava tästä, mm. roskapostia ja viruksia vastaan. Ohjelmistojen päivittäminen Kun ohjelmistosta tulee uusi parannettu versio, voidaan ne kätevästi asentaa keskitetysti yhdeltä koneelta kaikille verkon koneille. Näin säästetään huomattavasti aikaa ja rahaa. Työryhmäohjelmat Työryhmäohjelmien tarkoituksena on helpottaa erilaisten yhteisten dokumenttien kuten kalenterin, tilojen varauslistojen yms. hallintaa, niin että kaikki verkossa mukana olevat voivat niitä halutessaan muokata. Liittyminen verkkoon Liittyminen verkkoon vaatii aina tietokoneeseen asennettavan verkko-ohjelmiston, liitäntäkaapelin sekä verkkokortin. Verkkokortti toimii linkkinä koneessa olevan ohjelmiston ja lähiverkon kaapeloinnin välillä. Koneen asentamisen mukaan verkkoon hoitaa aina verkon ylläpitäjä (Administraattori). Liittyminen tapahtuu johonkin Domainiin, johon käyttäjä määritellään. Käyttäjän tunnus luo yleensä kytkennät muihinkin palveluihin, kuten uutispalveluun, sähköpostiin yms. Käyttäjän tunnukseen liittyy aina salasana, jonka käyttäjän tulisi vaihtaa säännöllisesti. Pienyrityksissä ja kotona tarvitaan modeemi tai ns. laajakaistamodeemi. Modeemin avulla avaat yhteyden itse, jolloin maksat yhteydestä silloin kun käytät sitä. Yhteys on kuitenkin hidasta, eikä monikaan enää halua käyttää sitä tekstisivut ilmestyvät tarpeeksi nopeasti, mutta kuvat saati ääni ja video eivät sovellu tähän vanhaan tapaan ottaa yhteys ulkomaalimaan. Nimellinen maksiminopeus on 64 Kbit/sek. Laajakaistalla ymmärretään nopeampaa yhteyttä. Eräs tavallinen ns. laajakaistayhteys on ADSL, joillakin paikkakunnilla myös kaapeli-tv yhteyttä voidaan hyödyntää tähän. Laajakaistayhteyksissä nopeudet vaihtelevat sen mukaan paljonko käyttäjä on valmis maksamaan, 256 Kbit/s 8 Mbit/s. Mikäli et halua vetää kaapeleita taloon on myös mahdollista hoitaa verkkoyhteys langattomasti, WLAN Wireless LAN. Lyhyemmillä matkoilla voidaan jopa käyttää GSM-puhelimista tuttua yhteystapaa, Bluetooth. Sillä voi esim näppäimistö tai hiiri kytkeä. Tavallisin syy käyttää ulkopuolisia yhteyksiä on pankkipalvelut ja Internet. Mikäli Internet-tyyppinen verkkopalvelu on ainoastaan organisaation sisäisessä käytössä, puhutaan intranetista. Mikäli taas sallitaan muidenkin organisaatioiden päästä intraan, puhutaan extranetistä. 18
Salasanat Tietoturva Moni käyttäjä tuntee hukkuvansa salasanoihinsa. Salasanan, ja etenkin hyvän sellaisen, käyttäminen on nykyään ehdotonta. Niin moni pyrkii käyttämään väärin laitteita, verkkoa, ohjelmia ja tietojamme, että ne täytyy suojata. Hyvä salasana on sellainen, ettei se millään kielellä tarkoita mitään ja se sisältää kirjainten lisäksi myös erikoismerkkejä ja numeroita. Usein meitä käyttäjiä pakotetaan vaihtamaan salasanaa tietoturvallisuuden ylläpitämiseksi. Uutta salasanaa ei tietenkään saa kirjoittaa näkyvään paikkaan (tai näppäimistö alle piiloon, eikä ylimpään pöytälaatikkoon) joten siinä on meillä muistamista. Houkutus on suuri käyttää samaa salasanaa joka paikassa, mutta sekään ei ole suositeltavaa, sillä jos joku keksii salasanan, hän pääsee sitten jokaiseen ohjelmaan ja nettipaikkaan. Virustorjunta ja palomuuri Maailmassa on huijareita ja rikollisia ja niitä löytyy myös internetissä. Suojaamaton kone, joka kytketään esim ADSL:llä nettiin, saa olla rauhassa vajaan minuutin, ennekuin ensimmäiset hakkerit ovat sen löytäneet ja yrittävät ujuttaa siihen viruksia tai muita ohjelmia, joilla ne saavat koneen käyttöönsä. Palomuurin tehtävänä on estää luvaton koneen käyttö. Palomuuri voi olla laite tai ohjelma. Virustorjunta on myös pakollinen asia kaikissa verkossa olevilla koneilla. Virustorjuntaohjelman avulla pyritään toisaalta estämään viruksia sisältävien tiedostojen tuleminen esim. sähköpostiin, ja toisaalta käyttäjä voi itse tutkia tiedostoja ja levykkeitä virusten varalta. Yksi tunnetuimpia virustentorjuntaohjelmaa valmistava yritys löytyy Suomesta. Spyware sai alkunsa melko vaarattomasti mainosrahoitteisten eli adware-ohjelmien suosion myötä. Kuluttajat eivät halunneet maksaa ohjelmista, joten monien ohjelmien käyttöliittymään ilmestyi web-sivujen tapaan mainosbannereita. Tämä herätti mainostajien mielenkiinnon saada tietää käyttäjistä enemmän, keitä käyttäjät ovat, mistä he tulevat ja jopa missä muualla kävijät vierailevat. Adwaresta kehittyi spywarea, kun mainosten seurantapalikat ulottuivat urkkimaan koneilta muutakin tietoa ja seuraamaan käyttäjien tekemisiä. Enää käyttäjien tietoja ei tyydytä vain seuraamaan, vaan etenkin Internet Explorerin asetuksia muutetaan aloitussivuja ja linkkejä vaihtelemalla. Tyypillisesti käyttäjä tutustuu spywareen toteamalla, että internet-yhteys on kovin tukossa ja ohjelmat eivät enää käynnisty. Paikalle kutsutaan työpaikan mikrotuki tai naapurin 15-vuotias nörtti, jotka huomaavat hetkessä kymmeniä yhtäaikaisia yhteyksiä koneelta ulospäin tai kuuntelutilassa olevia sovelluksia. Käyttäjä saattaa vain käynnistää koneen uudelleen, ja ongelma katoaakin hetkeksi, mutta viimeistään parin tunnin päästä ohjelmat ovat ladanneet itsensä takaisin muistiin. Muista käyttää automaattista päivitystä Windowsissa ja nettiselaimessa. Myöskään Flash player ja Acrobat Reader ohjelmat on syytä päivittää aina kun ohjelmat kertovat, että uusi versio on olemassa. Äläkä unohda virustentorjunta-ohjelmaakaan. Varmuuskopiointi Yrityksissä tietohallinto hoitaa verkkolevyjen varmuuskopioinnit, yleensä yön aikana, kun toimintaa on muuten vähän. Varmuuskopiolla tarkoitetaan tiedon tallettamista useaan paikkaan sen sijaan, että se olisi vain yhdellä tallennusvälineellä, esimerkiksi kovalevyllä tai levykkeellä. Varmuuskopiolla varmistetaan tiedonsaanti, jos syystä tai toisesta alkuperäinen tallenne tuhoutuu. On olemassa useita syitä, joiden takia tieto voi tuhoutua. Käyttäjä voi vahingossa tyhjentää levynsä tai poistaa väärän tiedoston. Lisäksi koneen kiintolevy tai tallennusväline yleensäkin voi yksinkertaisesti rikkoutua; ikuista tallennusvälinettä ei olla tähän päivään mennessä keksitty ja tuskin keksitäänkään. Samaan sarjaan voidaan laskea myös laitteen varastaminen. Tällöinkään ei alkuperäinen data ole saatavilla ja on tultava toimeen varmuuskopiolla. 19
Varmuuskopiointia on syytä tehdä riittävän usein, jotta varmistettu kappale on mahdollisimman tuoretta. Useissa tapauksissa on myös mielekästä tehdä useita eri kappaleita varmuuskopiosta. Voihan se varmistuskin olla rikkinäinen. Lisäksi on syytä säilyttää varmuuskopioita eri paikassa kuin tietokonettaan. Mitä kannattaa varmuuskopioida? Lähtökohtaisesti kannattaa varmistaa ainakin omat työtiedostot. Ohjelmistahan on olemassa asennuslevyt, joten käyttöjärjestelmän ja ohjelmat saa aina niiltä palautettua. Joskus voi kuitenkin olla perusteltua ottaa varmistus koko levystään, jolloin on helppoa palauttaa järjestelmä entiselleen palauttamalla koko varmistus kerrallaan. Windows tallettaa kaikki asetustietonsa rekisteriin, joka on keskitetty tietokanta kaikkien ohjelmien asetuksille. Joskus on aiheellista tehdä varmuuskopio rekisteristä, jolloin rekisterin seotessa saadaan kone jälleen käyntiin. Huomaa, että rekisterin varmuuskopio on tehtävä uudelleen uusien ohjelmien asentamisen taikka vanhojen poistamisen jälkeen. Varmuuskopion on siis vastattava olemassaolevaa tilannetta. Kuinka usein varmistan? Varmistusten tekeminen on säännöllistä toimintaa. Se, kuinka usein varmistuksia tulee ottaa, riippuu siitä, kuinka usein tiedot muuttuvat. Paljon dataa tuottavan on otettava varmistukset joka päivä, muille riittää harvemminkin, esimerkiksi kerran viikossa. Varmistamisen voi helposti automatisoida käyttöjärjestelmän omilla työkaluilla. Missä varmistuksia säilytetään? Varmistusmedioita tulisi aina säilyttää eri paikassa kuin tietokonetta. Näin ollen esimerkiksi tulipalon sattuessa olisi todennäköisempää, että vain toinen menetettäisiin. Joka tapauksessa, jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten huoneenlämmössä mahdollisimman tasaisissa olosuhteissa. Ei siis missään tapauksessa ikkunalla auringonvalossa! Tarvittaessa on järkevää hankkia paloturvallinen säilytyslaatikko varmistuksille. Varsinkin yksityisyrittäjälle tällainen on perusteltu hankinta. 20
Tietotekniikan yhteiskunnallinen merkitys Tietojärjestelmien käyttötarkoitukset Tietotekniikkaa käyttävät nykyään enenevässä määrin sekä julkishallinto että yksityiset yritykset. Julkishallinnossa on ministeriöitä myöten työryhmiä pohtimassa, suunnittelemassa ja toteuttamassa erilaisia palveluita, joihin pääsemme. Valtiovarainministeriön tehtävänä on koordinoida sähköisen asioinnin ja verkkopalvelujen kehittämistä valtionhallinnossa, kehittää koko hallintoa koskevia yhteisiä palveluja ja palveluinfrastruktuuria sekä antaa ohjeita palvelujen kehittämiseksi ja parantaa tiedon löydettävyyttä. Tavoitteena on mm. kehittämisen taloudellisuuden edistäminen, palvelujen yhteentoimivuuden takaaminen sekä tietoturvallisuuden toteuttaminen. Kukin virasto on itse vastuussa omien sähköisten palvelujensa kehittämisestä. Valtiovarainministeriö selvittää kuitenkin vuosittain millaisia ja kuinka paljon sähköisiä asiointipalveluita valtion virastoilla on. Osaksi toteutetaan hankkeita kustannusten säästämiseksi, osin käytön helpottamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on jo kauan ollut käytössä tietotekniikkaa, mutta edelleenkään koko sairaanhoitopiiriä tai kuntaa koskevaa yhtenäistä tietokantaa ei ole, hankkeita kylläkin. Uusimmat innovaatiot liittyvät esimerkiksi röntgenkuvien ottamiseen ja niiden käsittelyyn suoraan PC:llä. myös verkkolääkäriä kokeillaan Suomessa, sairaanhoitaja on potilaan kanssa ja lääkäri istuu muualla videoyhteyden varassa tutkimassa potilasta. Koulutuspalveluna on jo useamman vuoden ollut mahdollista opiskella verkon avulla. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet yhteisiä koulutuksia, joissa pääsääntöisesti verkon välityksellä voi opiskella aihetta, jota yksittäisessä oppilaitoksessa ei olisi mahdollista vähäisen kiinnostuksen tms. takia. OPH panostaa osaltaan oppilaitoksia tekemään yhteistyötä erilaisten virtuaalikoulujen muodossa. Kauppa- ja palveluala on myös pitkään käyttänyt tietotekniikkaa hyväksi, esimerkiksi keräämällä kassan myyntitiedot ja asiakkaan ostot yön yli keskuskauppaan jotta paremmin voisivat tarjota haluttuja tuotteita. Palveluyritykset, varsinkin pienet yritykset ovat huomanneet kuinka edullinen mainospaikka netti on. Rakentamalla kauppapaikan nettiin saavutetaan paljon sellaisia asiakkaita, joita tavanomainen kaupankäynti ei tavoittaisi. Musiikkimaailmassa on verkkojakelu saavuttanut suuren suosion. Harmaalla alueella tai lainvastaisesti toiminut verkkopalvelu, P2P (peer to peer), jossa käyttäjä saa ladata itselleen musiikkikappaleen vastikkeeksi sille, että itse antaa muiden ladattavaksi jonkin kappaleen ottaa uusia muotoja kun jokin paikka suljetaan. Apple on ipod-laitteensa ja itunes-ohjelmansa myötä keksinyt tarjota ladattavaa musiikkia kaupallisella pohjalla, eli käyttäjä maksaa kappaleesta pienen korvauksen (digitaalinen jukeboksi). Sähköinen asiointi Sähköinen asiointi lisää mahdollisuuksia julkisten palvelujen kehittämiselle. Tavoitteena on, että kansalaiset ja yritykset voivat hoitaa kotoaan, työpaikoiltaan tai yhteispalvelupisteistä monia sellaisia lupa-, hakemus-, ilmoitus- ja tarkastusasioita, jotka nykyään vaativat henkilökohtaista asiointia. Sekä ministeriöt että kunnat lisäävät koko ajan näitä mahdollisuuksia, kuten myös eri virastot ja suuryritykset. Usein käyttäjää vaaditaan rekisteröitymään. Käyttäjän tunnistaminen onkin suuri ongelma: miten varmistaa että henkilö on se jonka hän sanoo/kertoo olevansa. Yleensä moni verkkopalvelua tarjoava taho lähettää käyttäjän koneeseen keksin cookie, joka on tekstimuotoinen tiedosto, johon on esim. kerätty jotain tietoa käyttäjästä ja hänen valinnoistaan. Yleensä tämä on täysin harmitonta. Ei-tietokonefriikkikin käyttää mielellään pankkipalveluja, laskee uuden veroprosentin tai tarkistaa milloin seuraava juna tai bussi lähtee. 21
Tekijänoikeudet Vaikka netti on pullollaan asiaa, tietokoneohjelmia, kuvia ja musiikkia, ei niitä saa vapaasti käyttää, jollei tekijä ole nimenomaan antanut suostumuksensa tähän. Tekijänoikeutta valvovat mm. Teosto, Gramex ja Kopiosto Tekijänoikeudella suojataan ja edistetään henkistä luomistyötä sen eri muodoissa, sitä säädellään kansallisella lainsäädännöllä, EU:n direktiiveillä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Tekijänoikeuden alan tämän hetken tärkeimpiä kysymyksiä ovat digitalisoitumisen vaikutukset tekijänoikeuteen. Tekijänoikeus on teoksen tekijällä oleva oikeus, joka tuottaa, erikseen säädetyin rajoituksin, tekijälle "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen" (2 ). Tämä muodostaa tekijän ns. taloudelliset oikeudet. Tekijänoikeuteen sisältyy myös ns. moraalisia oikeuksia. Niihin sisältyy, että teoskappaleissa tai teosta esitettäessä on tekijä ilmoitettava (isyysoikeus) ja että teosta ei saa muuttaa "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla" (respektioikeus) (3 ). Kyse ei ole "vain moraalisista" oikeuksista siinä mielessä kuin ilmaisua muutoin käytetään, vastakohtana lakiin perustuville (juridisille) oikeuksille. Päin vastoin tässä tarkoitetut "moraaliset oikeudet" ovat laissa säädettyjä oikeuksia, vaikka laki ei kyseistä nimitystä käytäkään. Ja vaikka "moraaliset oikeudet" usein esitetään vastakohtana "taloudellisille oikeuksille", niilläkin voi olla huomattava taloudellinenkin merkitys esimerkiksi freelance-toimittajalle; ks. esim. Pirkko Pesosen kirjoitusta Moraaliset oikeudet toimittajille tärkeitä. Moraalisten oikeuksien tulkinnanvaraisuutta kuvaa, että kun tekijänoikeusneuvostolta oli pyydetty kannanottoa sävellysten käyttöön puhelimien soittoääninä, niin lausunto sanoi: "Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että mahdolliset moraalisten oikeuksien loukkaustapaukset tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Arvioinnin mittapuuna tulee käyttää objektiivista mittapuuta huomioon ottaen myös tekijän subjektiivinen näkemys asiasta." Tekijänoikeus merkitsee, että tekijällä on oikeus - mutta ei tietenkään velvollisuutta - ansaita teoksellaan. Hän voi esimerkiksi painattaa kirjallisen teoksensa kirjana ja myydä sitä ilman, että kukaan muu saa painattaa teosta. Käytännössä toki tavallisempaa on, että tekijä tekee kustannussopimuksen (31 ). Tällöin hän siinä mielessä osittain luovuttaa tekijänoikeutensa kustantajalle, että tekijä ei itse saa julkaista teosta kustannussopimuksen voimassaoloaikana (37 ), ellei erikseen toisin sovita. Tekijän kannattaa huolellisesti lukea kustannussopimus, ennen kuin allekirjoittaa sen. Sopimuksella voi olla ajassa pitkälle eteenpäin ulottuvia vaikutuksia, joita tekijä ei ehkä tule ajatelleeksi. Toisaalta huomattakoon, että esim. jutun tarjoaminen ja hyväksyminen lehteen ei merkitse kustannussopimuksen syntymistä (38 ); tällöin lehdelle syntyy kyllä oikeus julkaista juttu mutta ei yksinoikeutta siihen, ellei yksinoikeudesta ole erikseen sovittu Tekijänoikeus koskee teosta sekä kokonaisuutena että osina. Teoksen osaakaan ei saa luvatta kopioida. Sen takia on useimmiten epäolennaista, tulkitaanko jokin tuotos, esimerkiksi novellikokoelma, yhdeksi vai useaksi teokseksi, jos se on yhden tekijän tekemä. Tosin on laajasti tehty ratkaisuja, jotka asiallisesti merkitsevät sitä, että teoksen osa jää tekijänoikeussuojan ulkopuolelle, jos osalta puuttuu teosluonne. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi kirjalliseen teokseen sisältyvää taulukkoa, joka on vain tosiasiatietojen kokoelma, joka on koottu "mekaanisesti", ilman luovaa valikointia. Hyvin laaja taulukko voi kuitenkin saada luettelosuojan. Myös kaavakuva tai vastaava jää yleensä ilman suojaa, mutta valokuvalla on aina erityissuoja; ks. kohtaa Kuva teoksena. Tekijänoikeus suojaa teoksen kirjallista tai muuta asua, ei asiasisältöä. Teoksessa esitetyn tiedon tai mielipiteen voi tekijänoikeuden estämättä esittää muualla omin sanoin. Tekijänoikeuslaki ei tällöin aseta edes vaatimusta lähteen ilmoittamisesta. Eri asia on, että tietojen, näkemysten ja varsinkin teorioiden alkuperän ilmoittaminen on usein muista syistä 22
aiheellista. Esimerkiksi toisen esittämän tieteellisen teorian ottaminen omiin nimiin, "tieteellinen varkaus", on tieteen periaatteiden karkea loukkaus. Se, että johonkin kirjoitukseen on tekijänoikeus, ei myöskään merkitse siinä olevien tietojen tai siinä esitettyjen kannanottojen salaisuutta. Asioiden salaisuus on aivan eri asia, joka riippuu aivan muista laeista kuin tekijänoikeuslaista. Tekijänoikeutta tarkoittava englannin sana on copyright. Muiden kielten nimitykset tekijänoikeudelle ovat yleensä rakenteeltaan samantapaisia kuin suomen. Tekijänoikeus sekoitetaan melko usein muihin ns. aineettomiin oikeuksiin eli immateriaalioikeuksiin kuten patenttioikeuteen ja tavaramerkkioikeuteen sekä liikesalaisuuksiin. Esimerkiksi johonkin keksintöön perustuva tuote saattaa olla tekijänoikeuden suojaama, mutta koska tämä suoja on muodon eikä sisällön suojaa, se ei ehkä riitä turvaamaan yrityksen etuja vaan sen voi olla syytä esim. hakea patentti kyseiselle keksinnölle. Suomessa kuitenkaan esim. tietokoneohjelmaa ei periaatteessa voi patentoida (mutta ks. erillistä tarkastelua tietokoneohjelman immateriaalisesta suojasta). Toisaalta laki ainakin periaatteessa suojaa liikesalaisuuksia (mm. laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, 4, rikoslain 38. luvun 1 ja 2 ja rikoslain 30. luku) 23