Salon Numero 3 1.6.2012 Tuhansille tuttu paikka Muistoja, historiaa ja nykypäivää Naarilan leirikeskuksesta. Sivut 4 5 Kaukana ja korkealla Päivi ja Hannu Pölönen viettivät vuorotteluvapaansa Nepalissa. Sivut 8 9 12 kirkkoa, 13 konserttia Monenlainen musiikki soi kirkoissa joka kesäsunnuntai klo 20. Sivu 16 Taika Butters Petun kesäkirkossa. Kuva Jaakko Laxenius. Kirkonmenot kalliolla Seurakunnan toiminta laajentuu kesällä metsiin ja rannoille. Sivu 2 Luontokirkko Särkisalon Slätholmassa. Kuva Jaakko Laxenius.
2 Kattokorjaukset, Kattojen Uusimiset, Peltisepäntyöt, Vesikourut, Tikkaat, Lumiesteet. 040 712 8888 Sisä- ja Ulkomaalaukset + Kattomaalaukset. Remontti- ja Rakennustyöt Sisällä ja Ulkona. 040 712 8888 Välitämme. Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä p. 020 754 2309 jaana.mehtala@kotimaa.fi Salon Tilipalvelu Oy * Isännöinti- ja kirjanpitopalvelu Turuntie 21 24240 SALO Puh. 731 2905 Fax 731 2915 sähköposti: etunimi.sukunimi@ salontilipalvelu.com Hammaslääkäri TAINA NIEMI Asemakatu 7, SALO P. 733 2113 myös iltaisin Raamattukylän kesä 2012 ESITYKSET: 2.-15.6. ja 22.-23.6. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tuhlaajapoika 8.7., 10.-12.7, 14.-15.7., 18.- 9.7., 22.7., 25.-26.7. ja 28.-29.7. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tien kulkijat 2.8., 3.8., 5.8. ja 10.-13.8. klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Tuhlaajapoika Erillisesitykset 10 e, koko päivä 15 e. Pullakahvit 3 e, lounas ark. 10 e/su 12 e, lapset 5/6 e. Ennakkovaraukset! Tilaa esite! Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, LOHJA 0207 681 760 vivamo@sana.fi Kesäkirkkoja metsissä ja rannoilla Laidikkeen vanhalle hautausmaalle kokoonnutaan taas 22.7. Viime kesänä kirkkokansan niskaan (ja kuorolaisten nuotteihin!) ropsahti sadekuuro. www.saustila.fi Kesäaikaan Salon seurakunnassa on paljon jumalanpalveluksia luonnon helmassa tai muualla kirkkorakennusten ulkopuolella. Ne sopivat mainiosti myös kotiseuturetkeilyn kohteiksi. Kiikalassa metsämessuja Lammenjärven leirikeskuksessa (Hyyppäräntie 330) on kolme metsämessua. Sunnuntaina 10.6. klo 10 mukana ovat kesän rippikoululaiset Kiikalasta, Suomusjärveltä ja Kuusjoelta. Toinen metsämessu on juhannusaattoiltana 22.6. klo 21 ja kolmas sunnuntaina 12.8. klo 12. Kiskossa kiven sisällä Toijan Kivimakasiinissa on perinteinen kesäjumalanpalvelus su 1.7. klo 12. Luonto saa puolestaan toimia kirkkona su 5.8. klo 12 Kiskon Pappilanniemessä. Kirkon ulkopuolella ollaan myös Kaukurin rukoushuoneen jumalanpalveluksissa su 10.6. ja su 12.8. klo 12. Perniössä pappilamiljöössä Punaisessa pappilassa melkein vastapäätä Perniön kirkkoa on juhannuspäivänä 23.6. kansanlaulukirkko klo 10. Kirkkokahviakin on tarjolla. Perttelissä juhannussalon juurella Juvankosken kesäkodin pihamaalla Perttelissä on kansanlaulukirkko juhannuspäivänä 23.6. klo 12. Kahvi on katettuna sisätiloihin. Suomusjärvellä historian havinaa Laidikkeen vanhalla hautausmaalla pidetään su 22.7. klo 10 vanhan ajan sanajumalanpalvelus. Mukana on myös kirkkokuoro. Laidikkeen hautausmaan löytää, kun ajaa Syvälammelta Karjalohjantietä noin 5,5 km ja kääntyy vasemmalle Laidikkeentielle, jota jatketaan vielä hiukan toista kilometriä. Suomusjärvi-seura tarjoaa jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit kotiseutumuseossa. Särkisalossa saaristomaisemissa Muistokivi Laidikkeen hautausmaalla. Petun kartanossa on kesäkirkko su 1.7. klo 11, ja samalla vietetään kesävieraiden kirkkopyhää. Jumalanpalvelus toteutetaan yhteistyössä marttojen ja Meripirtin kerhon kanssa. Päätteeksi juodaan kahvit. Petun kesäkirkkoon aikovan kannattaa lähtöaikaa suunnitellessaan ottaa huomioon, että kartano on saaressa pienen lossimatkan takana. Luontokirkko Slätholmassa on Särkisalon toinen kesäerikoisuus. Slätholmaan kokoonnutaan su 15.7. klo 11, ellei sää ole vallan mahdoton. Istuinalustat ja omat kahvit toivotaan otettavan mukaan. Jos tarvitsee opastusta tai kyydin, voi tulla ensin Särkisalon seurakuntakodille, josta lähdetään klo 10.20. Sanan Suvipäivät Hyvässä turvassa Hämeenlinna 15.-17.6.2012 Mukana mm: Eero Junkkaala, Ulla Saunaluoma, Kari Koivu, Sampo Kujala, Eliina Heinonen, Hannu ja Maija Nyman, Anna-Mari Kaskinen, Minna ja Veli-Pekka Joki-Erkkilä, Kalle Virta, Virpi Nyman ja Maikku Saarinen Kansan Raamattuseura Lasten ohjelmassa: Valtteri, nukketeatteria, puuhapajoja Musiikki: Johanna Iivanainen, Jukka Salminen, Pekka Simojoki ja EtCetera, Minna ja Jussi Pyysalo, Vanajan nuorisokuoro ja Aurorinakuoro joht. Ismo Savimäki Katso koko ohjelma: www.suvipaivat.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta Salon seurakunta järjestää viisi juhannusjuhlaa kaikenikäisten seurakuntalaisten iloksi. Kaikki juhlat ovat juhannusaattona, perjantaina 22. kesäkuuta. Juvankosken kesäkodilla Perttelissä juhlitaan jo iltapäivällä klo 14 18. Ohjelmassa luvataan olevan ainakin arvontaa, makkaranpaistoa, saunomista ja yhteislaulua. Kiikalan Lammenjärven leirikeskuksessa koko perheen juhla alkaa lipunnostolla klo 18. Sen jälkeen luvassa on ulkopelejä, lauluhetki, ohjelmaa, arpoja ja tarjoilua sekä illan päätteeksi metsäkirkko klo 21. Juhannuksen vietossa ovat mukana Matleena ja Sakari Pinola. Tuotto menee lähetystyölle. Kesä-Angelassa Angelniemellä sauna on lämpimänä juhannusaattona klo 16.30 lähtien. Lippu nousee klo 18, ohjelma alkaa klo 19. Kahvia on tarjolla lähetyksen hyväksi. Juhannusta juhlimaan Juhlaan pääsee bussilla: Vaskion Salen piha 16.50 Vaskiontie Perälä Halikon kirkon parkkipaikka 17.10 Vanha Turuntie Halikon asema Mustamäentie Ykköstie Kokkilantie Kokkilan lossi Kesä- Angela noin 17.55. Paluukuljetus lähtee noin klo 21. Edestakainen matka maksaa 5 /hlö. Ilmoittaudu kuljetukseen ma 18.6. mennessä Halikon seurakuntatoimistoon, puh. (02) 774 5208. Naarilan leirikeskuksessa vietetään juhannusaattoa perinteiseen tapaan. Juhannussaunat ovat lämpimänä jo pari tuntia ennen klo 18 tapahtuvaa lipunnostoa. Saunan ja uinnin ohella ohjelmassa on mm. suvisia virsiä ja lauluja, ulkopelejä, arpajaiset, kokko (säävaraus!) ja iltahartaus. Kahviakin on tarjolla ja grillikatos käytettävissä. Makkaraa on myytävänä sekä raakana että grillattuna, mutta voi myös tuoda mukanaan omat grillattavat. Naarilaan ajaa kaksi bussia. Ensimmäinen lähtee Rappulasta Ruuhelan seurakuntakodilta klo 15.30 ja ajaa reittiä Ristinkedonkatu Salaistentie Metsäkedonkatu Vanutehtaankatu Hämeenojankatu Sepänkatu seurakuntatalo 15.45 Naarila. Toinen bussi lähtee Kirkkokadulta seurakuntatalon luota klo 16.30. Molemmat starttaavat Naarilasta paluumatkalle viimeistään klo 21. Meno-paluu maksaa aikuisilta 5 ja lapsilta 2,50. Perniön leirikeskuksessa on juhannusjuhla aattona klo 18 21. Kahvia, pullaa ja grillimakkaraa myydään lähetystyön hyväksi. Saunakin on lämpimänä. Juhlaan on taksikuljetus: klo 17.15 aseman vanhustentalo, 17.30 Perniön seurakuntatalo, 17.35 Tiipilä. Paluukuljetus juhlan jälkeen noudattelee samaa reittiä.
3 Kaikenlaisten kalastaja Särkisalon seurakuntakodin seinällä on taiteilija Matti Nummelinin hitsaamalla tehty reliefi Ihmisten kalastaja. Oikealla ylhäällä on kolme ristiä, joista keskimmäiseltä loistaa taivaallinen kirkkaus. Reliefin oikealla laidalla seisoo ylösnoussut Kristus kädet siunaukseen kohotettuina. Hän vetää luokseen verkkoa, jossa kolme ihmistä kamppailee meren aalloissa kohden pelastusta ja ikuista elämää. Pelastettavien taustalla kuohuu ristiaallokko, jota merenkulkijat ovat aina pelänneet. Ylhäältä laskeutuu kolme kyyhkystä, jotka kuvaavat Pyhää Henkeä. Taiteilijan työssä on itseäni kiehtonut se, kuinka tekijä kuvaa kolmea erilaista ihmistä, joita Jeesus vetää luoksensa. Ensimmäinen juoksee Jeesuksen luo iloisesti, riemusta kiljahdellen, kädet ylös kohotettuina, kuin Viktor Klimenko uskoon tulonsa jälkeen, tyyliin Jumala, kuinka sinä tulit toimeen, kun minä en vielä taistellut riveissäsi!. Toinen hahmo on hämmästynyt siitä, että hänkin kelpaa pelastettujen joukkoon. Häikäistyneenä hän kohottaa kätensä suojaamaan silmiään kirkkaudelta, joka loistaa Golgatan keskimmäiseltä ristiltä. Kirkkoja avoinna kesällä Viisi Salon seurakunnan neljästätoista kirkosta on kesällä avoinna muulloinkin kuin jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien aikana. Tervetuloa! n Halikon kirkko Kolmas hahmo on kuin syntinen nainen Sykarin kaivolta. Hänen on vaikea uskoa, että hänkin kuuluisi pelastettujen joukkoon. Reliefin kolmas henkilö muistuttaa meitä myös naisesta fariseuksen kodissa, jossa nainen lattialle polvistuneena voiteli Jeesuksen jalat kalliilla tuoksuvoiteella maahan asti kumartuneena. Taiteilijan sanoma on selkeä. Jumala kutsuu meitä kaikkia, hyvin erilaisia ihmisiä luoksensa. Jouko Pukari Avoinna 10.6. 12.8. päivittäin klo 9 17. Oppaina toimivat Hilkka Laukkanen ja Essi Lehtovirta. Halikko on mukana valtakunnallisessa Tiekirkko-verkostossa. n Kiskon kirkko Avoinna heinäkuun ajan lauantaisin klo 12 15. Samaan aikaan on avoinna myös kotiseutumuseo kirkon vieressä. Aukiolopäivystyksestä huolehtii kirkossa Eläkeliiton Kiskon yhdistys ja museossa Kisko-Seura. n Perniön kirkko Avoinna 10.6. 12.8. klo 11 17, maanantaisin suljettu. Kirkkoontutustujia opastaa Anna Virtanen. Myös Perniö kuuluu Tiekirkko-ketjuun. n Suomusjärven kirkko Avoinna 7.7. 12.8. lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12 15. Samaan aikaan on avoinna kotiseutumuseo kirkon vieressä. Päivystyksestä huolehtivat Suomusjärvi-Seura ja Eläkeliiton Suomusjärven yhdistys. n Uskelan kirkko Avoinna 4.6. 12.8. päivittäin klo 11 17. Juhannusaattona ja juhannuspäivänä suljettu. Aukiolopäivystyksestä vastaa monen edellisvuoden tapaan nuorisokuoro Diskantti. P Ä Ä K I R J O I T U S Sanaa, saunaa ja seuraa myös kesällä! Käsissäsi on hyvin kesäinen tiedotuslehti. Johan kesää on odoteltukin, ja kovalla vauhdilla kevät on edennyt. Kesäajan ohjelmaa on tähän lehteen kertynyt taas runsain määrin. Kesäkonsertit ovat kohdallaan totuttuun tapaan. Esiintyjäjoukko on monipuolinen ja kiinnostava. Paitsi seurakunnan jäseniä, myös kesäasukkaita palvellee se, että kirkoissa voidaan käydä hiljentymässä kiinnostavaan ohjelmaan tutustuen. Samaten on yhteen koottu kesäisiä jumalanpalveluksia luonnon äärellä. Nämä tarjoavat oivallisen tavan tutustua oman seurakunnan eri osiin ja tehdä jumalanpalveluskäynnistä kesäinen retki. Yhteys eri kirkkoalueiden välillä syvenee ja uusia tuttavuuksia syntyy. Seurakunta tarjoaa myös runsasta retki- ja leiritoimintaa ei vain nuorisolle vaan myös työikäisille ja varttuneemmalle väelle. Kun seurakuntalaisilta kyseltiin toiveita toiminnan kehittämiseksi, monet kaipasivat yhteisöllisyyttä, tarkoittaen yhdessä tekemistä ja olemista ilman, että kaikki toiminta on valmisteltua ja jonkun esittämää ohjelmaa. Muun muassa seurakunnan rantasaunat ja yhteiset vapaamuotoiset keskusteluhetket tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden. Nämäkin löytyvät kootusti tästä lehdestä. Juhannus on keskikesän juhlaa. Suomalaiseen mieleen kuuluu nauttiminen luonnon rauhasta ja luomistyön ihmettelystä. Seurakuntakin tarjoaa monta mahdollisuutta juhannuksen viettoon. Lähdetäänpä silloin liikkeelle tutustumaan eri alueiden ihmisiin ja erilaisiin perinteisiin. Tiukkenevassa taloustilanteessa, jossa moni ehkä joutuu pohtimaan uusia tapoja ajankäyttöön ja harrastuksiin, seurakunnan toiminnot tarjoavat mahdollisuuden osallistumiseen, kulttuuriharrastuksiin, vapaaehtoistyöhön ja tietysti ennen kaikkea sanan kuuloon. Nykyisissä olosuhteissa on tervehdittävä erityisellä ilolla asennetta, joka seurakunnan luottamuselimissä palvelevilla tuntuu olevan voimakkaana: Seurakunnan toimintaedellytyksistä pyritään pitämään kiinni, ja taloudellisen niukkuudenkin aikana pyritään siihen, että seurakunta voi olla läsnä jäsentensä arjessa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Luottamushenkilöiden yleisenä linjauksena tuntuu olevan, että silloin kun yhteiskunnassa kohdataan haasteita, on seurakunnan toimintaa vahvistettava, jotta juuri tällaisessa tilanteessa voidaan olla jäsenten tukena. Siksi toiminnasta ei tahdota tinkiä. Yhden suuren yksikön voimavarana eivät ehkä ole nopeasti näkyvät säästötoimet, vaan paremminkin oikein suunnatut resurssit ja paremmat valmiudet kohdata muuttuvat olosuhteet. Toivottavasti myös seurakuntalaiset ottavat omakseen tapahtumat ja palvelut yhteisenä hyvänä ja liikkuvuus seurakunnan sisälläkin lisääntyy. Tarjontaa ainakin tuntuu olevan. Hyvää ja siunattua kesää! Timo Hukka kirkkoherra
4 Seurakuntalaisten saunaranta Naarilan leirikeskuksessa pidettiin ensimmäinen rippileiri kesäkuussa 1967. Vuosikymmenien kuluessa siellä on käynyt rippikoulunsa varovaisesti arvioiden 7500 nuorta. Vielä paljon suurempia lukuja kertyisi yhä jatkuvista kesäkeskiviikkojen saunailloista, joissa saattoi alkuvuosina olla satamäärin seurakuntalaisia yhdellä kertaa. Naarila on vastannut hienosti odotuksia, joita täyttämään se aikanaan hankittiin. Tila ja täysihoitola Silloinen Salo-Uskelan seurakunta oli jo kymmenkunta vuotta havitellut sopivaa paikkaa virkistysja rippileireille, kun asia vihdoin eteni. Kirkkovaltuuston kokoukselle esiteltiin tarjolla olevaa kohdetta näin (pöytäkirja 16.6.1966): Yhdysviljelyksessä olevat Järvenpää ja Alhainen nimiset tilat sijaitsevat Perniön kunnan Tuohitun kylässä Naarjärven rannalla. Tilojen pinta-ala on yhteensä 40 ha josta peltoa 15 ha ja metsää 25 ha sekä rantaviivaa 440 metriä. Päärakennus on puurakenteinen ja 2-kerroksinen. Se sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, josta rinne viettää suoraan järveen. Paikalla on myös navetta, josta pienin korjauksin saadaan kokoussali ja joukkomajoitustila. Lisäksi on vielä toinen asuinrakennus ja sauna. Lähellä rakennuksia on metsäniitty, joka erinomaisen hyvin soveltuu urheilukentäksi. Paikan omistivat Emil ja Martta Wahlström, jotka olivat 1930-luvulla perustaneet sinne täysihoitolan kesävieraille. Vieraiden majoittamiseksi alkuperäistä asuinrakennusta oli laajennettu sekä sivuille että ylöspäin. Vintillä oli kevytrakenteisia kesähuoneita. Näin päärakennuksessa oli valmiiksi majoitustilaa myös leiritarpeisiin. Kallista oli, mutta kannatti Wahlströmien hintapyyntö oli 190 000 markkaa, nykyrahassa noin 312 700 euroa. Kirkkovaltuustossa jotkut pitivät hintaa liian korkeana ja toiset pelkäsivät, että veroäyri nousee, jos kauppa tehdään. Lopputulos oli kuitenkin se, että tilat päätettiin ostaa pyydettyyn hintaan. Naarilan naapurustossa asuva Toivo Siimesranta kertoi salolaismammojen puhuneen kaupungilla, että huonosti tässä käy: Helander pistää seurakunnan maantielle, kun ostaa tuommoisen paikan. Einar Helander oli kirkkohallintokunnan puheenjohtaja ja toinen kauppakirjan allekirjoittajista. Mammatkin lienevät pian havainneet, ettei seurakunnan talous tähän kauppaan kaatunut, vaan saatiin rantapaikka, josta on vuosikymmenien kuluessa ollut iloa lukemattomille salolaisille. Rakentamista ja remontteja Naarilaa tai Naarjärven kesäkotia, kuten sitä alkuvuodet kutsuttiin alettiin kunnostaa ripeästi. Jo seuraavana vuonna kesäkotiin oli saatu tyydyttävät majoitus- ja ruokailutilat vanhassa päärakennuksessa noin 50 hengelle, hyvät opetus- ja kokoontumistilat entisessä navetassa sekä erinomaiset kylpy- ja uimatilat uudessa saunarakennuksessa ja kunnostetussa hyvässä uimarannassa. Rannan iso hirsisauna valmistui siis jo 1967. Pian tuli ajankohtaiseksi myös uusi päärakennus, sillä vanha tuomittiin palotarkastuksessa 1971 asumiskäyttöön kelpaamattomaksi. Uusi valmistui kesäkuussa 1973. Siitä lähtien Naarilaa on voitu käyttää ympärivuotisesti. Muutama vuosi sitten päärakennukseen tehtiin lisäsiipi, jos- sa on kaksi rippikoululuokkaa. Jo aiemmin rakennuksen ulkonäköä oli muuttanut tasakaton korvaaminen harjakatolla. Mikä lapselle nimeksi? Päärakennuksen valmistumisen aikoihin seurakunta järjesti kilpailun, jolla haettiin uutta nimeä Naarjärven kesäkodille ja parille muulle kohteelle. Kirkkoneuvosto ratkaisi kilvan syyskuussa 1973, ja kesäkodista tuli Naarila. Nimeä oli ehdottanut rouva Helmi Lehti Karjaskylästä. Harkinnassa olivat olleet myös ehdotukset Kaikuranta, Naarsalo ja Suviranta. Samassa kilpailussa Rappulan työpiste nimettiin Ruuhelaksi ja Kemiössä sijaitseva leirialue Merisaloksi. Nämä nimet olivat kanttori Toivo Topin keksimiä. Suositut saunaillat Heti ensimmäisenä kesänä 1966 Naarilassa aloitettiin keskiviikon seurakuntaillat, retket kylpemisen, uimisen, virren ja sananharjoituksen pariin, kuten niitä toimintakertomuksessa luonnehdittiin. Illat saavuttivat Metsäniitystä saatiin pallokenttä, kuten Naarilaa ostettaessa ennakoitiin. Naarilan tasakatto muutettiin harjakatoksi 1999. Majoitussiipien väliin jää laaja tasainen piha-alue. n Antti Lukkarinen, monelle rippikouluikäluokalle tuttu pappi, päätti kerran piristää leirin iltaohjelmaa levyraadilla. Hän valitsi omin päin pinon levyjä, mielestään hengellistä musiikkia. Rippikoululaiset eivät ehkä niinkään hätkähtäneet, mutta muut ohjaajat kyllä, kun alkoi soida Kai Hyttisen Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan. Lukkarisen pokka piti ja hän totesi tyynesti: Niin, ei meillä ole täällä pysyväistä asuinsijaa. Sitä ei tarina kerro, miten Naarilan levystössä hengellisen musiikin lomassa sattuikin olemaan aikansa suosikkisingle! Loikoilua laiturilla kesällä 2009. Mikko Viitanen Paloesimies Rippikoululainen vuodelta 1980 Minun rippikouluni oli sellainen, jossa oli iltaopetusta seurakuntatalossa ja useita viikonloppuleirejä Naarilassa. Ripille päästiin toukokuussa 1980. Sen muistan, kun koulussa juteltiin, että mennään ilmoittautumaan rippikouluun, mutta muuten muistot paljolti keskittyvät Naarilaan. Meillä oli pappina Pauli Virolainen, joka oli jännä persoona ja kai kiisteltykin joskus myöhemmin. Minusta hänellä oli läheinen ja lämmin ote nuoriin, häntä oli helppo kuunnella. Oppitunneilla istuttiin ringissä, niin että kaikki näkivät toistensa kasvot, ei oltu pulpettiriveissä niin kuin koulussa. Iltaohjelmista on jäänyt mieleen se kun päästiin saunaan ja pulahtamaan jääkylmään veteen. Nämä meidän viikonloppuleirithän eivät olleet kesällä. Siinä vähän haettiin teräsmiehiä, että kuka uskaltaa mennä uimaan. Minä menin, kun olen aina ollut kylmänkin veden ystävä. Mitään erityisiä kurinpitotoimia leiriviikonloppuina ei tarvittu. En muista, että olisi edes juostu iltaisin tyttöjen puolelle, mutta ihmettelen kyllä, jos niin ei tehty! Uskelan kirkossa päästiin ripille. Alboja ei silloin ollut, minulla oli mustat housut ja valkoinen paita. Varmaan olisin pannut hanttiin, jos olisi pukua pitänyt ruveta ostamaan. Sittemmin on mieli muuttunut ja omalle pojalle olen jo kertaalleen ehtinyt puvun hankkia, vaikka hän täyttää vasta seitsemän. Rippijuhlat pidettiin kotona ja valokuvista näkee, että ruokaa oli pöydässä. Lahjaksi sain kellon, joka minulla on vieläkin, ja ristin, josta en valitettavasti tiedä, missä se nyt on. Sekkejäkin tuli. Omien lasteni rippikoulut ovat ajankohtaisia vasta muutaman vuoden kuluttua. Pidän ihan luonnollisena, että hekin kävisivät rippikoulun. Itselläni on siitä päällimmäisenä hyvät muistot. Raimo Vilenius Linja-autonkuljettaja Ajoja Naarilaan jo 35 vuotta Olen ajanut linja-autoa vuodesta 1974 ja melkein alkutaipaleelta asti myös näitä Naarila-kuljetuksia. Enköhän ole sinne joka vuosi jonkin porukan vienyt, jos en saunojia niin rippileiriläisiä. Viime kesänäkin ajoin yhden keskiviikkoillan vuoron, ja tänä keväänä kyydissä on jo ollut päiväkerholaisia. 70-luvulla tarvittiin välillä aika monta autoa, erityisesti juhannuksena mutta myös keskiviikkoisin. Silloin alkuaikoina autoihin nousi jokaikäistä sakkia, mutta jossain vaiheessa alkoi olla enimmäkseen iäkkäämpää väkeä. Omat vanhempani kävivät usein keskiviikkoilloissa linja-autokyydillä autoa ei ollut, eikä edes ajokorttia kummallakaan ja Naarilan juhannus oli heille hyvinkin tärkeä. Silloin kun olen ollut keskiviikkoillan kuljettajana, olen usein käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja itsekin saunonut ja kahvitellut, joskus myös grillannut makkaraa. Naarila on minusta äärettömän hieno paikka maisemallisesti. Se on ihanteellisessa paikassa, järvi on puhdas ja paikat ovat siistissä ja hyvässä kunnossa. Monesti tämmöiset kesäkodit ja leirikeskukset ovat todella hienoissa paikoissa, mutta niihin on todella vaikea mennä linja-autolla. Naarilaan on koko ajan ollut hyvä tie, ja perillä pääsee kääntymään kunnolla. Tässä suhteessa ovat kyllä aika hyviä muutkin nykyisen Salon seurakunnan leirikeskukset. Kaikissa on tullut vuosien mittaan käytyä.
5 ja rakastettu rippileirikeskus käsittämättömän suuren suosion. Alkuvuosina väkeä kuljettamaan tarvittiin jopa kahdeksan linja-autoa ja myöhemminkin useita. Lehtileike vuodelta 1969 kertoo elokuun ensimmäisenä keskiviikkona saavutetusta yleisöennätyksestä, jolloin uimaan ja saunomaan oli saapunut noin 1000 henkeä, kun viime vuoden ennätys oli 600. Kaikkiaan keskiviikkokävijöitä oli kesällä 1969 vajaat seitsemäntuhatta. Kesäkeskiviikkoillat ovat jatkuneet keskeytyksettä koko Naarilan toiminta-ajan. Bussikyytikin on yhä tarjolla, mutta nykyisin riittää yksi auto. Laadukas leirikeskus Jos keskiviikkoiltojen suosio onkin vuosien saatossa hiipunut, niin rippileirien pitopaikkana Naarila on vankistanut asemaansa entisestään. Ensimmäinen rippileiri pidettiin 12. 23.6.1967, seuraavana kesänä leirejä oli jo useita. Nykyisin Naarilassa on rippileiri talvilomaviikolla helmikuussa ja vähintään kolme, yleensä neljäkin rippileiriä kesällä. Koska majoitus- ja opetustilaa riittää, leirillä voi olla yhtaikaa kaksi opetusryhmää eli yhteensä 40 50 leiriläistä. Tänä vuonna Naarila on noin 230 nuoren rippileiripaikka. Rippikoululaisten ohella Naarilassa viettävät leirielämää kaikenikäiset seurakuntalaiset. Monenlaiset leirit, virkistyspäivät ja koululaisvierailut täyttävät leirikeskuksen kalenterin etenkin touko-syyskuussa niin tarkoin, ettei vapaita aikoja juuri jää. Siksi tiloja joutaa vain harvoin muuhun kuin seurakunnan omaan käyttöön. Aukeaman tekstit: Ulla-Maija Kytölä Navetan vintillä on leirikirkko. Naarilan vanha päärakennus oli aikoinaan toiminut kesäisin täysihoitolana. Rakennus purettiin vuonna 1976. Lettujen paistaminen rannassa on suosittua iltaohjelmaa. Kaunis ja kirkasvetinen Naarjärvi houkuttelee uimaan ja soutelemaan. n Naarjärvestä ja sen rantojen asutuksesta on parhaillaan valmistumassa kirja. Hankkeen takana on 40-vuotista toimintaansa juhliva Naarjärven suojeluyhdistys, jonka jäsen seurakuntakin on. Kirja ilmestyy elokuussa. Naarjärven varjeleminen likaantumiselta ja rehevöitymiseltä on tietysti suojeluyhdistyksen keskeisiä tavoitteita ja erinomaisen tärkeää myös Naarilan toiminnan kannalta. Kovassa käytössä oleva iso leirikeskus tuottaa väistämättä paljon jätevesiä, mutta ne on jo vuosikymmenien ajan johdettu omaan puhdistamoon. Terhi Toivoniemi Vuoropäällikkö Rippileirillä Naarilassa kesällä 1968 Rippileiri oli minulle ensimmäinen tuntuma olla poissa kotoa. Onneksi leirillä oli pari naapurin tyttöä ja luokkakavereita. Suurimman osan leiriläisistä tunsin jo ennestään ainakin ulkonäöltä. Opettajana oli Antti Lukkarinen, joka oli vähän niin kuin meidän perhepappi. Majoitus oli vanhassa päärakennuksessa. Tytöt nukkuivat yläkerrassa, neljäkin samassa huoneessa, ja pojat alakerrassa. Ruokailupaikkana oli muistaakseni päärakennuksen lasiveranta. Maito haettiin lähistön maatilalta, se maistui erilaiselta kuin kaupasta ostettu ja taisi olla vähän lämmintäkin. Yksi tyttö sanoi: Yäk, tää on lehmän maitoo! Siihen Lukkarinen: Anteeksi, mutta mitäs maitoa neiti sitten ennen on juonut? Se on kumma, kuinka järjettömyydet jäävät paremmin mieleen kuin opetukset. Kun piti kai jonkinlaista jännitystä saada elämään, niin mentiin kaikki porukalla tupakalle yömyöhällä. Tai siis minä ja naapurin tyttö mentiin oikeastaan vain vessaan, mutta jäätiin kiinni muun porukan mukana. Siitä jouduttiin puhutteluun, ja pelkäsin, että joudun leiriltä pois ja äiti suuttuu kamalasti. Puhuttelu oli semmoinen, että Lukkarinen kertoi ensin pari vitsiä ja sanoi sitten miettivänsä, mitä hän meidän kanssamme tekee. Lopulta armo kävi oikeudesta. Lukkarinen oli mukava ja rempseä mies. Oppitunnit pidettiin navettarakennuksessa. Lukkarinen ei saarnannut vaan opetus oli maanläheistä. Se on jäänyt mieleen, kun hän puhui kasteesta ja käski meidän pitää järjen päässä sitten kun annamme lapsille nimiä. Ettei anneta mitään semmoista kuin Ensi Lempi Petti. Konfirmaatiossa ei silloin vielä käytetty alboja, vaan meillä oli kaikilla valkoiset mekot ja pojilla mustat puvut. Rippilahjaksi sain hopeisia kahvilusikoita, kultaisen sormuksen ja muitakin koruja. Myös astioita ja kapioita tuli, ja nehän olivat tarpeellisia, vaikkei niille silloin osannut oikein antaa arvoa. Aino Kaarto Rippileirillä helmikuussa 2012 Valitsin talvilomaleirin, koska myös serkkuni tuli sinne. Sekin vaikutti, että harrastan kilpauintia ja tärkeimmät kisat ovat kesällä, joten silloin rippileirille olisi ollut vaikea löytää sopivaa aikaa. Naarila oli minulle ennestään tuttu, koska olen ollut siellä tyttöleirillä sekä kesällä että talvella. Minusta Naarila on rento ja viihtyisä paikka, jonne on kiva mennä. Siellä on niin paljon kaikkea sisällä, pihalla ja metsässä. Aina löytää jotain uuttakin. Erityisen kiva paikka on ranta, koska tykkään uimisesta. Rippileirillä oli tarjolla vain avanto, mutta jatkiksella toukokuussa vesi oli jo 15-asteista, ja kyllä me sieltä laiturilta hypeltiin. Rippikoulusta jäi tosi mahtava fiilis. Oppitunnit ja iltahartaudet ja jumalanpalvelukset olivat yllättävän mielenkiintoisia ja niistä sai ajattelemisen aihetta. Ennen en oikein tykännyt käydä kirkossa, mutta nyt se tuntuu ihan mahdolliselta ajatukselta. Serkullani ja minulla oli yhteiset rippijuhlat, koska suuri osa vieraistakin oli samoja. Lahjaksi sain astioita, rahaa ja koruja. Ristin sain kummeilta jo ennen juhlia, että se ehti valokuvaukseen. Halusin sellaisen, jossa on timantteja, ja sopiva löytyi helposti. Koska tykkäsin rippikoulusta niin paljon, ajattelin syksyllä mennä isoskoulutukseen.
6 Saunailtojen sankarit Lämmin sauna, makoisat grillimakkarat, herkkupullat kahvikupposen kera, hartautta ja yhteislaulua sekä hyvää seuraa. Tällä hyväksi havaitulla reseptillä on Perniön leirikeskuksessa pidetty saunailtoja seurakuntalaisille jo kymmeniä vuosia. Ervastonlahden rannalla sijaitsevan leirikeskuksen rantasaunalle kokoontuu heinä-elokuun keskiviikkoiltoina keskimäärin kolmisenkymmentä saunojaa iltaa kohden. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää leppoisaa kesäiltaa kauniissa ympäristössä luonnon helmassa. Saunailtojen leppoisan tunnelman takana ovat omalta osaltaan Antti Nyman, Raija Laine ja Raimo Jokinen. Toimeliaat vapaaehtoiset ovat vastuussa saunan lämmittämisestä, kahvinkeitosta ja makkaranpaistosta. Näiden mieluisten tehtävien parissa he ovat tehneet vapaaehtoistyötä jo vuosien ajan. Ei meillä ole varsinaisia virkanimityksiä, vaikka jokaisella on oma tehtävänsä. Tarvittaessa myös autamme toisiamme, toteaa Raimo. Jokaisessa saunaillassa on mukana seurakunnan työntekijä pitämässä iltahartauden tai laulattamassa yhteislauluja. Silloin tällöin voi törmätä myös esimerkiksi nuoriin tai partiolaisiin, joita on samaan aikaan leirillä päärakennuksessa. Antti Nymanin ja metsurin vuoden takaisen puusavotan tuotokset takaavat kunnon löylyt saunailloissa. Lämpötilan tarkkailua maalla ja merellä Saunanlämmittäjä Antin urakka alkaa hyvissä ajoin ennen saunaillan alkua, ja hän on yleensä vapaaehtoisista ensimmäisenä paikalla. Saunan lämmittämisessä vierähtää pari tuntia. Lämpöä on oltava riittävästi, jotta saunojat tarkenevat mereen uimaan. Saunan lämmittäminen sinällään on yksinkertainen homma. Oikeanlaisilla sytykkeillä pesä syttyy helposti, kertoo Antti. Pari vuotta sitten uusittu puukiuas lämpenee hyvin ja tasaisesti. Saunailtojen perinteenä on, että ensimmäinen mereen menijä katsoo veden lämpötilan laiturin päässä olevasta mittarista, ilmoittaa sen muille ja lukema myös kirjataan muistiin. Lukemia voidaan näin vertailla kesän mittaan. Saunan lämmittämiseen tarvitaan kesän ajaksi isohko määrä puita. Viime kesänä Antilla olikin edessään muutaman viikon puusavotta, johon hän sai avukseen metsurin. Puita pilkottiin kerrallaan sen verran kuin jaksettiin eivätkä päivät olleet kovin pitkiä, mutta tarkkuutta homma vaati. Tukinmittaisten puiden sahaamiseen käytimme koneita. Puuha oli tarkkaa, koska sahauskoneilla helposti loukkaa itsensä, kertoo Antti. Tällaiseenkin tehtävään kun saisi joukon vapaaehtoisia mukaan, niin homma hoituisi nopeasti. Kahvia ja makkaraa, mausteena merimaisema Raimo Jokinen ja Raija Laine toivovat tapaavansa jälleen innokkaita saunojia Perniön leirikeskuksen rantasaunalla. Tervetuloa kauempaakin koko perheen voimin viettämään kesäiltaa meren äärelle! Tarjoilulla on merkittävä rooli saunaillan kulussa. Ennen saunaillan alkua kahvinkeittäjä Raija asettelee seurakunnan emäntien valmistamat herkulliset tarjottavat saunatuvan pöydälle ja keittää kahvit. Raija haluaa panostaa tarjoiluun eikä hänelle ole lainkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta kupista saunojat kahvinsa nauttivat. Haluan, että saunailtavieras saa juoda kahvinsa oikeasta kahvikupista. Ennemmin tiskaan astiat kuin tarjoilen kahvin pahvimukista, josta se ei edes maistu yhtä hyvälle. Hankalakin siitä on kuumaa kahvia juoda. Saunailtojen yksi ohjelmanumero, jos näin voidaan sanoa, on grillaaminen. Raimon tehtävänä on huolehtia, että makkarat ovat valmiina juuri oikeaan aikaan. Hän virittelee terassin kaasugrillin sopivasti niin, että makkarat ovat syötävissä saunojien saapuessa. Kyllä tämä niin tarkkaa on, että makkaroiden on oltava valmiina, kun saunojat ajavat pi- Laiturin vieressä matalammassa rantavedessä voivat myös lapset pulikoida. haan. Haasteellisinta on yrittää saada sopiva grillaustulos, jokainen kun haluaa makkaransa erilaisena, naurahtaa Raimo. Toiselle makkaran täytyy olla hiiltynyt, toiselle taas ei missään nimessä saa olla. Välillä makkara on liian kuuma ja välillä liian kylmä. Syödyksi ne ovat silti aina tulleet, parhaina iltoina olen paistanut kuutisenkymmentä makkaraa. Saunatuvalla on illoissa yhtä merkittävä rooli kuin löyly- ja pesutiloilla. Tupaan kokoonnutaan tarjoilusta nauttimisen lisäksi seurustelemaan, kuuntelemaan iltahartaus ja laulamaan yhdessä. Huoneeseen mahtuu noin kolmisenkymmentä saunavierasta kerrallaan ja osa heistä jää mielellään istuskelemaan terassillekin. Kolealla säällä tuvan takkaan sytytetään tuli luomaan lisää lämpöä ja tunnelmaa. Niin terassilta kuin huoneestakin voi ihailla merta. Maisema on niin hieno, että saunavieraat katselevat sitä mielellään, Raija toteaa. Viihtyisää vapaaehtoistyötä Perniön leirikeskuksen saunaillat ovat saaneet kiitosta kävijöiltä. Vapaaehtoisten toimeliaisuuden ansiosta vieraat viihtyvät ja tulevat viettämään iltaa yhä uudelleen. Kaiken kruunaa kaunis ympäristö, jossa meri ja luonnon rauha ovat lähellä. Anttia, Raijaa ja Raimoa kuunnellessa käy selväksi, että he ovat ottaneet tehtävän omakseen ja viihtyvät siinä. Vapaaehtoistyöhön on sellainen palo, että sitä haluaa tehdä vuodesta toiseen. Tässäkin tehtävässä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa itselle paljon sitä kautta, toteaa Raija. Marja Roiko www.suurellasydamella.fi