Sisältö Hevonen liikenteessä 3 Oppilastoimikunta 4 Hevosystävällinen talliympäristö 5 Ratsun yleisimmät apuohjat 6 Suojat säästävät monet eläinlääkärikulut 9 Mainos 12 Satulat ja niiden kumppanit 13 Kuolaimia on paljon ja monenlaisia 18 Yleisimmät turpahihnat 22 Loimia on moneen tarpeeseen 24 Tapahtumakalenteri 26 Hevosen merkitys tämän päivän Suomessa 29 Kuvagalleria 30 muutoksia koulun hevosiin 32 Toimituksen tervehdys! Hinkulaari on jälleen kasattu. Nyt vuorossa on varustepainotteinen lehti, jossa on juttua muun muassa satuloista ja suojista. Lehdessämme julkaistaan myös ympäristötietoon liittyvää materiaalia. Ensimmäisenä vuorossa on hevosystävällinen talliympäristö. Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Valmennuksia on ollut paljon ja niin on tulevaisuudessakin. Valmistautukaa, nimittäin maaliskuu on todellinen valmentautumiskuukausi! Muista myös käydä katsomassa Hinkulaarin oma kuvagalleria : http://hinkulaari.galleria.fi/kuvat Terveisin: Toimitus
Hevonen liikenteessä Muista heijastimet! Teksti Elina Lehtola Lähteet Liikenneturva, SRL, SEY, SuMaRa Aina meille toitotetaan turvallisuudesta tallissa. Käytä turvakenkiä, taluta riimunnarulla yms. Mutta miten siellä liikenteessä käyttäydytään? Liikenteeseen hevosen kanssa ei saa lähteä ennen kuin ratsastaja tai ajaja hallitsee hevosen ja osaa liikennesäännöt, unohtamatta käsimerkkien tuntemista. Ennen kuin lähdetään liikkeelle, tulee ottaa selvää onko tie hyväksytty hevosille. Vasen liikennemerkki osoittaa, että tie on ratsastustie. Ratsastustietä eivät muut kuin ratsastajat saa käyttää. Ratsastustiellä on soveltuvin osin noudatettava mitä tieliikennelaissa säädetään ajoradalla ajamisesta. Oikea liikennemerkki kieltää ratsastamisen. Muista kertoa tallilla oleville minne olet menossa ja milloin olet suunnitellut palaavasi. Pidä puhelin mukana hätätapausten varalta. Fiksua on pitää se myös äänettömällä. Ratsastajan tulee olla varustautunut CE-merkittyyn turvakypärään, käsineisiin ja ratsastukseen tarkoitettuihin jalkineisiin. Turvaliivin ja turvajalustimien käyttö on suositeltavaa. Ajajalla tulee olla turvakypärä sekä käsineet. Ajajan sekä ratsastajan varusteisiin kuuluu myös heijastimet, erittäin hyvä on heijastinliivi. Ratsukon ja hevosajoneuvon täytyy noudattaa normaaleja liikennesääntöjä eli ratsastaja ja ajaja ovat verrannollisia kulkuneuvon kuljettajina. Esimerkiksi risteykseen tulee pysähtyä ja antaa käsimerkkiä muille liikenteessä oleville, että muut osaavat varautua ja väistää. Hevosajoneuvon ja ratsukon paikka tiellä on oikeassa reunassa. Jos talutat hevosta, sinun tulee kulkea vasemmassa reunassa. Hevosajoneuvo (eli hevonen joka vetää jotain esim. kärryt, reki tms.) rinnastetaan ajoneuvoksi, eli se ei saa mennä kevyenliikenteenväylällä. Hevosajoneuvossa tulee olla vasemmassa reunassa edessä valkoinen ja takana punainen E-tyyppihyväksytty heijastin. Huonon sään aikana nämä tulee olla valaisimina. Hevosen jalkoihin tulee asettaa heijastimet, että muut tien käyttäjät huomaavat hitaasti liikkuvan hevosajoneuvon. Auton, rekan tai muun ajoneuvon lähellä hevosen tulee mennä käyntiä turvallisuussyistä. Nykypäivänä kaikki eivät ymmärrä, että hevonen on todellakin saaliseläin ja sille tulee pakoreaktio. Niinpä näkee usein kun auto tai traktori ajaa todella läheltä hevosta ja hevonen villiintyy. Uskalla siis käyttää käsimerkkejä, kuten kämmen pystyssä käsi suoraan kohti vastaantulijaa pyytää ajoneuvoa hidastamaan/pysähtymään. Tässäkin kohtaa tapahtuu usein niin, että haluaisit vastaan tulevan hidastavan ja teet käsimerkin, niin vastaantuleva heilauttaa vain kättä ja painaa kaasua. Missä saat ratsastaa tai ajaa hevosella? Tämä on usein harmaan peitossa oleva tieto. Kuten jo ylempänä lukeekin, hevosajoneuvo rinnastetaan ajoneuvoksi, sillä on samat säännöt kuin esim. autolla ja se ei omaa jokamiehenoikeuksia. Jokamiehenoikeudella saat tilapäisesti ratsastaa toisen alueella, myös yksityistiellä. Säännöllinen liikkuminen vaatii kulkuluvan. Jokamiehenoikeudet koskevat hevosta ratsain, ei ajaen. Ratsastaminen ja ajaminen on kielletty kuntopoluilla, pihapiirissä, taimikoissa, pelloilla, kevyen liikenteen väylillä (jos ei ole liikennemerkkiä, että saa ratsastaa) peltojen suoja-alueilla, laduilla sekä urheilukentillä. Maanomistajalta on aika kohteliasta kysyä lupa, näin ehkäiset useat ongelma ja sanaharkat. Yritykset ja yhteisöt eivät omaa jokamiehenoikeutta! 3
Nykyään saa monenlaisia heijastimia, esimerkiksi rintaremmin, satulahuovan sekä kypärään pannan tai vaikka otsalampun. Turvaa pienellä summalla oma henkesi ja hevosesi tulevaisuus. Älä siis liiku pimeässä ilman heijastimia! Oppilastoimikunta Teksti Elina Lehtola ja Noora Savolainen, Kuva: Marianna Järvi Oppilastoimikunta on järjestänyt kevään aikana jos monenmoista tapahtumaa. Alkuvuodesta pidettiin Hingunniemen joukkue cup, jossa vuorossa oli jalkapalloturnaus. Voiton vei Raoh10! Keväällä joku muu luokka voi viedä kiertopokaalin joukkue cup:ssa jossakin muussa lajissa. Laskiaistiistaina vietettiin toimintapäivää, jolloin oppilaat kiersivät yhdessä Slovenialaisten vaihto-oppilaittemme kanssa pienissä ryhmissä eri pisteillä. Päivään kuului muun muassa ahkiolla laskua, rekiajelutusta, sekä taideteosten tekemistä. Oppilastoimikunnalla on työn alla sovittaa alkutalvelle suunniteltu shoppailureissu vielä kevääksi. Ideoita oppilaiden vapaa-ajanviettoon otetaan vastaan. Jos sinua kiinnostaa jokin asia tai haluaisit harrastaa jotain, kysy meiltä niin voimme auttaa parhaamme mukaan. Oppilastoimikuntaamme on kevään aikana liittynyt kaksi uutta jäsentä. Miia Ruuskanen ja Juuli Heiskanen valittiin omilta luokiltaan toimikunnan jäseniksi. 4
Hevosystävällinen talliympäristö Teksti Noora Savolainen, Kuva Miia Ruuskanen Lähteet talliympäristöopas ja SRL talliopas Jokaisella ihmisellä on velvollisuus luoda hevoselle turvallinen ympäristö olla ja asua. Ympäristön tulee olla mahdollisimman luonnollinen ja hevosen lajikäyttäytymisen huomioiva. Hevosystävällisessä talliympäristössä kaikkein tärkeintä on huomioida hevosen tarpeet ja tehdä ympäristöstä hevoselle mieluisa. Hevonen on laumaeläin, joten sillä tulee olla aina kaveri joko samassa tarhassa tai vähintäänkin näköetäisyydellä. Ympäristön tulisi olla myös hevoselle maastoltaan monipuolinen ja houkutteleva liikkumaan. Hevoselle olisi ihanteellinen tilanne, jos ympäristössä olisi joitakin korkeampia kohtia minne se voi mennä tarkkailemaan ympäristöään, vilvoittelemaan tuuliin tai saadakseen kuivan lepopaikan yöksi, mikäli se on yön pihalla. Hevosten ulkoilualueet, kuten tarhat ja laitumet, on rakennettava siten, että pohjavesille ei aiheudu pilaantumisvaaraa ja että saataisiin pintavesien pilaantumisvaara pidettyä mahdollisimman pienenä. Hevosten lanta tulee kerätä tarpeeksi usein ulkoilualueilta, jotta ravinteet maasta eivät häviäisi. Tallialueella ei saa esiintyä mitään hevosta vahingoittavaa materiaalia. Tänä päivänä esimerkiksi piikkilanka on kielletty aitamateriaali. Myös kaikenlaiset sähköjohdot ja rautalangat tulee laittaa hevosen ulottumattomiin. Hevosystävällinen talliympäristö on myös ekologinen. Esimerkiksi salaoja- ja pintavalumavedet olisi hyvä johtaa mahdollisuuksien mukaan jonnekin lammikkoon tai altaaseen, missä ne voitaisiin puhdistaa ja ottaa käyttöön. 5
Ratsun yleisimmät apuohjat Teksti Vilja Rainema Piirustukset Vilja Rainema Kuvat Vilja Rainema, Miia Ruuskanen & Victoria Graham Apuohjilla tarkoitetaan erilaisia ohjia, remmejä ja muita viritelmiä, joiden tarkoitus on korjata jokin ratsastuksellinen ongelma tai virhe, ohjata hevosta toivottuun suuntaan ja auttaa varusteita pysymään kohdallaan. Niitä käytetään myös, vastoin alkuperäistä tarkoitustaan, helpottamaan kiihtyvän hevosen hallitsemista. Useimpia apuohjia käytetään vain tilapäisesti, kuten gramaaneja, mutta esimerkiksi martingaalin, rintaremmin tai häntäremmin jatkuvasta käytöstä ei ole haittaa hevoselle. Tietyt apuohjat ja niiden käyttäminen jakavatkin hevosihmisten keskuudessa paljon mielipiteitä. Kouluratsastuskilpailuissa kaikki apuohjat ovat kiellettyjä, mutta estekilpailuissa joidenkin apuohjien käyttö sallitaan. Martingaalit Juokseva martingaali on esteratsastuksessa hyvin yleisesti käytetty apuohja. Sen tarkoituksena on saada pidäte vaikuttamaan suussa oikein hevosen nostaessa päätään. Kun hevonen nostaa päänsä, martingaali johtaa ohjasotteen alaviistoon, jolloin kuolain vaikuttaa edelleen hammaslomaan. Näin ollen hevonen ei pysty pakoilemaan kuolaintuntumaa päätä nostamalla. Juoksevaa martingaalia voidaan käyttää jokapäiväisessä ratsastuksessa, koska sillä ei voi pilata hevosta. Martingaali on oikein säädetty, kun ohjiin pujotettavat renkaat yltävät hevosen leukaperän ja kaulan liitymäkohtaan. Kiintomartingaali estää hevosta nostamasta ja venyttämästä päätään ylös. Se kiinnitetään turparemmistä hevosen pään alta suoraan satulavyöhön, eikä tällöin vaikuta millään tavalla kuolaimeen. Tämän vuoksi se on turvallinen myös kokemattomalla ratsastajalla. Kiintomartingaalia ei tulisi käyttää hypätessä, ja se on säädettävä niin, ettei se estä hevosta pitämästä päätään normaalissa asennossa. Rintaremmi Rintaremmi estää satulaa liukumasta taaksepäin. Perinteinen rintaremmi kulkee hevosen alakaulan ympäri ja kiinnitetään satulan pikkusiipien edessä oleviin renkaisiin. Y-rintaremmissä kaulan ympäri menevästä osasta jatkuu remmi jalkojen välistä satulavyöhön. Jottei erilaisia varusteita tarvitsisi pukea niin paljon, on kehitelty myös rintaremmimartingaaleja, jotka ovat 6
näiden kahden yhdistelmiä ja vaikuttavat sekä rintaremmin, että martingaalin tavoin. Nykyisin estekilpailuissa näkee enemmän rintaremmimartingaaleja, kuin näitä kahta erikseen. Rintaremmi (vihreä), hevosella erikseen myös martingaali. Y-rintaremmi Rintaremmimartingaali Häntäremmi Häntäremmillä on päinvastainen vaikutus kuin rintaremmillä. Se estää satulaa valumasta eteenpäin. Häntäremmiä näkee käytettävän usein pikkuponeilla ja pyöreärunkoisilla, matalasäkäisillä hevosilla, joilla satula valuu lavoille. Häntäremmi on hihna, joka kulkee satulan takakaaresta hännän alle ja kiinnitetään soljella. Joustochambon Joustochambon eli kumipiuhat houkuttelevat hevosta venyttämään kaulaansa haluttuun muotoon. Hevosen nostaessa kaulaansa, piuhat antavat niskaan hieman painetta, jolloin ne ohjaavat sitä laskemaan päätään. Kun hevonen on laskenut päänsä haluttuun kohtaan, piuhat löystyvät. Hevonen hakee luonnostaan itselleen mukavaa olotilaa joten piuhan löystyminen on hevoselle palkinto. Piuhat kulkevat hevosen niskasta kuolainrenkaiden kautta satulavyöhön. Liian kireälle mitoitetut piuhat aiheuttavat kipua hevoselle, eivätkä tällöin auta ratsua oikeaan muotoon. Piuhoja ei myöskään suositella käytettävän jokapäiväisessä ratsastuksessa. 7
Gramaanit Gramaanit ovat satulavyöstä kuolaimen kautta käteen tulevat apuohjat. Näin ihminen voi ratsastaessa säädellä, kuinka pitkänä hevosen tulisi kulkea. Oikein käytettynä ne antavat hevoselle vapauden hakeutua sille luonnolliseen korkeuteen ja auttavat hevosta käyttämään selkäänsä oikein. Kun hevonen kulkee halutulla tavalla, gramaanit ovat löysät ja paine katoaa hevosen suusta. Väärissä käsissä tai liian usein käytettynä ne voivat aiheuttaa kipua ja muutoksia hevosen lihaksistossa. Joillekin hevosille väärin käytetyt gramaanit voivat muodostaa kuopan nuolen osoittamaan kohtaan, sään ja kaulan liittymään. Sivuohjat Sivuohjat ovat kaksi nahkaista remmiä, joiden toinen pää kiinnitetään lukolla kuolaimeen ja toinen satulavyön sivulle. Sivuohjien keskellä on kuminen rengas, joka antaa niille joustoa. Niitä käytetään usein nuorien hevosten kouluttamisessa ja juoksuttaessa, sillä ne auttavat hevosta hakeutumaan oikeaan muotoon ja opettavat nuorta hevosta tukeutumaan kuolaimeen. Sivuohjat säädetään melko löysiksi, jotta hevonen voi löytää hyvän työskentelymuodon, missä käyttää hyödyllisellä tavalla selkälihaksiaan. Juoksuttaessa sisemmän sivuohjan voi säätää hieman lyhyemmäksi, jotta hevonen asettuisi ympyrällä oikein. Sivuohjat ovat ratsastaessa turvalliset myös vähemmän ratsastaneelle. Lähteet: http://www.ratsastus.net/arkisto Heidrun Werner, Nouse Ratsaille 8
Suojat säästävät monet eläinlääkärikulut Teksti Elina Lehtola Kuvat Miia Ruuskanen Lähde Suomen Ratsastajainliitto Ry Suojia käytetään suojaamaan hevosen jalkoja kolhuilta. Kolhuja tulee esimerkiksi esteillä, jalkojen virheliikkeistä tai nuorelle hevoselle joka ei vielä hallitse raajojaan. Usein suojia käytetään niin sanotusti kaiken varalta tai ulkonäön vuoksi. Suojilla halutaan suurimmaksi osaksi suojata hevosen jalan sisäosaa. Jos hevosella on jalassa joku pieni haava, on hyvä miettiä tarvitseeko se jalka välttämättä oikeasti suojaa, vai antaako haavan hengittää ilman hankausta niin, että se parantuisi. Suojat laitetaan ennen satulan ja suitsien laittoa. Jalat tulee olla hyvin harjattu ja tarkistettu, ettei niissä ole haavoja. Suojat tulee kiinnittää napakasti säären ympärille polven ja vuohisen väliin. Suojien remmit tulevat taaksepäin. Vääränlaisista suojista on haittaa, esimerkiksi liian isot voivat pyöriä hevosen jaloissa tai liian pienet aueta tai saada aikaan liikkeessä olevaan jalkaan suuriakin tuhoja. Suojan ollessa oikean kokoinen se napsahtaa paikalleen, eikä se liiku siitä enää alaspäin. Käytä suojia tai pinteleitä käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi maastoon älä laita vettä imeviä suojia tai pinteleitä. Täytyy muistaa maalaisjärki, vaikka toiselle hevoselle sopii jokin asia, niin se ei välttämättä sovi omalle hevoselle. Esimerkiksi tarhassa suojien pito ei sovi kaikille, koska joillakin suojat hankaavat paljon tai iho alkaa hilseillä. Suojia täytyy huoltaa harjaamalla joka käyttökerran jälkeen. Säännöllinen pesu pidentää varusteen käyttöikää. Suojista huomaa hyvin miten jalat esimerkiksi hankaavat, sillä suojaan tulee kulumaa siihen kohtaan. Jos sinulla on ongelmia suojien valinnassa tai et tiedä tarvitseeko hevosesi suojia, käänny ammattilaisen, esimerkiksi valmentajan puoleen. Kuvassa ravihevosella polvisuojat, takajaloissa putsit eli kumikellot ja säärisuojat. Hivutussuojat suojaavat hevosen jalkoja kun ne hivuttavat eli osuvat yhteen liikkeessä. Kuitenkaan hevonen ei välttämättä hivuta askellajeissa, mutta esimerkiksi pohkeenväistössä tai hypätessä ne voivat hivuttaa. Etujalkojen suojat ovat yleensä samantyyliset, mutta takajalkoihin on saatavana lyhyitä ja pitkiä suojia. Hivutussuojat suojaavat hyvin jalan sisäsyrjää. Hevosella edessä jännesuojat ja takajalassa lyhyt hivutussuoja. 9
Jännesuojat suojaavat nimensä mukaan jänteitä eli jalan takaosaa. Jännesuojat ovat hiukan kovemmat kuin hivutussuojat ja ne suojaavat sisä-, ulko- ja takasyrjältä. Vähän hivuttavalle jännesuojat ovat hyvät, mutta jos hevonen hivuttaa pahasti voivat jännesuojat olla häiriöksi hevosen liikkeelle. Jännesuojia käytetään usein esteratsastuksessa. Takana olevat jännesuojat ovat yleisesti lyhyemmät kuin edessä olevat jännesuojat. Maasto-/kenttäratsastussuojat suojaavat hevosen jalkoja joka paikasta kovemmassakin menossa. Ne eivät ime vettä. On suositeltavaa laittaa ilmastointiteippiä varmistamaan suojien pysyvyys. Pintelit ovat useimmiten kouluratsastajien käyttämät suojien sijasta olevat jalan suojukset. Jalkaan laitetaan napakasti pintelipatja (vuohisnivelen puolivälistä ylöspäin). Patjan reunojen tulee olla hevosen jalan ulkopuolella. Patjan päälle kääritään pinteli. Se tulee myös laittaa napakasti, että saadaan jalkaa vasten tukeva suoja. Pinteli tulee lukita käärimisen alussa ja käärimisen lopussa. Lukko tehdään aina jalan ulkopuolelle. Putsit eli bootsit suojaavat hevosen jalkojen kantaa. Jotkut hevoset polkevat etujalkojen kantaan saaden aikaan haavoja tai kengän irtoamisen. Myös takajalkoihin voidaan laittaa putsit, jos hevosen kaviot ovat supussa ja se saa poljettua kengät pois. Joidenkin hevosten liike on niin matala, että hevonen kolhii kavioitaan. Putseilla voidaan siis säästää kengitys- ja eläinlääkärikuluissa. Ravihevosilla käytetään eripainoisia putseja tasapainottamaan ravia. Säärisuojat suojaavat nimensä mukaisesti säärtä ja vuohisniveltä etukavion lyönneiltä. Säärisuojia on kolmea eri korkeutta. Kuten muissakin suojissa, säärisuojissakin on solki- tai tarrakiinnitys. Polvisuojat suojaavat nimenomaan hevosen polvia. Isoilla ratsuhevosilla liikkeessä tai työskennellessä esim. pohkeenväistöä polvet saattavat lyödä toisiinsa, jolloin ne on hyvä suojata. Ratsuilla ja ravureilla käytetään samanlaisia polvisuojia. Ravureilla kovassa vauhdissa kavion kärki osuu helposti polvea vasten. Polvisuojia on erimallisia ja eripituisia, ja niiden materiaalina käytetään joko kumia tai nahkaa. Kuvan hevosella on etujaloissa putsit ja pintelit. Takajaloissa hivutussuojat. 10 Kuvan ravihevosella on edessä pitkät hivutussuojat ja polvisuojat. Takajalassa näkyy säärisuoja.
Kainalosuojat ovat ravihevosten varuste, näitä ei käytetä ratsuilla. Niillä suojataan hevosen kainaloita etukavioiden lyönneiltä. Kainalosuojia käytetään siis hevosilla, joiden etujalan liikerata kulkee läheltä hevosen kainaloa. Skalpparit suojaavat hevosen takajalkojen ruununrajaa ja sen yläpuolta sekä kavioita tehokkaimmin iskuilta. Skalpparit valmistetaan paksummasta kumista kuin putsit ja ne suojaavat tehokkaammin lyönneiltä. Skalppari pujotetaan kavion läpi niin, että läppä on hieman kavion sisäsyrjällä. Nykyajan malleissa on koukku, joka pujotetaan kavion ja kengän väliin, että skalppari pysyy paremmin. Suomenhevonen yllään kainalosuojat. Lämminveriruuna Rouge Kuopion raveissa 20.5.2011 11
12
Satulat ja niiden kumppanit Teksti Miia Ruuskanen Kuvat Miia Ruuskanen ja Victoria Graham Koulu- ja estesatulakuvissa malleina pv-ruuna Ovaliant ja Victoria Graham. Satuloita on useita erilaisia. Englantilaistyylisessä ratsastuksessa käytettävät satulat ovat yleis-, koulu- ja estesatuloita. Lisäksi on olemassa erilaiset satulat montéen, laukkaratsastukseen, lännenratsastukseen, matkaratsastukseen sekä islanninhevosille. Perinteisesti satulat valmistetaan nahasta, mutta nykyään käytössä on myös erilaisia synteettisiä materiaaleja. Jotta satula säilyisi pidempään hyvänä ja käyttökuntoisena, tulee sitä kohdella asiallisesti, puhdistaa ja tarvittaessa huoltaa muuten, esimerkiksi toppaamalla. Myös jalustimien pituutta säätäessä tulee huomioida satulan tyyppi, jotta jalka saa oikeanlaisen tuen satulasta. Kuten hevosiakin, on satuloitakin useita erilaisia. Käyttötarkoituksensa lisäksi eroja on mm. satuloiden materiaaleissa ja rungon kaarevuudessa. Jokaiselle hevoselle tulisi etsiä täydellisen sopiva satula, mutta epäsopivuutta voidaan ainakin väliaikaisesti korjata esimerkiksi karvaromaanilla. Satulan alle voi myös laittaa geelin, joka vaimentaa iskuja, tasoittaa satulan toppauksia ja toimii myös hieman liukuesteenä. Vasemmalla karvaromaaneja, oikealla geeli. Satulan alla käytetään myös lähes poikkeuksetta satulahuopaa, jonka pääasiallinen tehtävä on suojata satulaa hevosen hieltä. Satulahuopia on saatavilla satulan muotosina ja neliömallisina, yleis-, koulu- ja flättärimallisina, useaa eri merkkiä ja materiaalia sekä kaikissa sateenkaaren väreissä. 13
Yleissatula käy kaikkeen, mutta ei ole tietenkään niin hyvä kuin erikseen esteille tai kouluratsastukseen suunnitellut satulat. Se on este- ja koulusatulan välimuoto, ja sopiikin hyvin ratsastajalle, joka haluaa harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Yleissatulat ovat myös hyvin yleisiä ratsastuskoulujen hevosilla. Sen sijaan sekä kouluettä esteratsastusta tavoitteellisesti treenaavan ja kilpailevan kannattaa hankkia erikseen koulu- ja estesatulat. Viereisessä kuvassa hevosella on selässään yleissatula, jonka alla on neliömallinen yleissatulahuopa. Koulusatulat on suunniteltu nimenomaan kouluratsastukseen. Koulusatulat voivat olla hyvinkin litteitä ja tuettomia, tai suurilla tuilla ja lähes kuppimaisella istuinosalla varustettuja. Luonnollisesti suuritukinen pakottaa ratsastajaa istumaan oikeaoppisemmin kuin pienitukinen. Koulusatulan siipi on pidempi kuin este- tai yleissatulassa ja se on leikkaukseltaan suoraviivaisemmin alas suuntautuva. Jalustinkoukut sijaitsevat taaempana kuin este- tai yleissatulassa mahdollistaen korrektin perusistunnan. 1. kuva: Liian lyhyt jalustin. Polvi menee satulan siiven yli, eikä jalka saa tukea 2. kuva: Liian pitkä jalustin. Ratsastaja ei saa minkäänlaista tukea jalalleen ja keventäminen on lähes mahdotonta. 3. kuva: Tähän satulaan sopiva jalustin. Satula tukee jalkaa oikein. Estesatulat on taas suunniteltu suurempien esteiden ylittämiseen. Niiden siivet ovat lyhyemmät ja kaarevammat kuin koulusatulassa. Lisäksi satula tukee ratsastajan istuntaa eri tavoin kuin koulusatula. Estesatula helpottaa oikeaoppisessa esteistunnassa ratsastamista. Useissa estesatuloissa jalustinkoukut sijoittuvat niin eteen, että ne ohjaavat ratsastajan vääränlaiseen asentoon. Estesatula ei myöskään tue oikein ja ohjaa vääränlaiseen istuntaan kouluratsastusta ajatellen. Estesatulat voidaan vielä jakaa kahteen alalajiin: normaaleihin estesatuloihin, sekä flat seat- eli flättärisatuloihin. Flat seat -satuloiden istuin on lähes tasainen, eikä lainkaan kuppimainen. Flat seat 14
sekoittuu helposti puheessa close contact -satuloiden kanssa. Close contacteissa taas toppaukset ovat hyvin ohuet, jolloin ratsastaja pääsee lähemmäksi hevosta. 1. kuva: Liian lyhyt jalustin. Polvi menee satulan siiven yli, eikä jalka saa tukea 2. kuva: Liian pitkä jalustin. Satula vetää jalan liian eteen. Jalka ei myöskään saa minkäänlaista tukea laskeutuessaan näin suoraviivaisesti alas. 3. kuva: Tähän satulaan sopiva jalustin. Satula tukee jalkaa oikein. Montésatulat ovat montéssa käytettäviä hyvin ohuita ja kevyitä satuloita. Montésatulat on suunniteltu siten, että ratsastajan on mahdollisimman helppoa säilyttää tasapainoinen kevyt istunta, ja että hevosen on helppoa liikkua vapaasti ja lujaa. Montésatuloissa on myös kiinnityslenkit häntäremmille ja obersekille. Treeneissä voidaan käyttää esimerkiksi flat seat estesatuloita. Kuvassa lämminveriruuna Royal Simba Kuopion raveissa 22.6.2009. Lännensatulat ovat satuloista massiivisimpia. Ne ovat leveitä ja voivat painaa jopa yli 20 kiloa. Ylimääräisenä muihin satuloihin verrattuna niissä on korkea nuppi lassoamista varten. Satulan periaatteena on olla mahdollisimman mukava sekä hevoselle että ratsastajalle. Satulan laajuus mahdollistaa painon jakautumisen suurelle alueelle, ja näin ollen se on 15
pitkinä työskentelyjaksoina mukavampi hevoselle kuin perinteiset englantilaistyyppiset satulat. Koska lännensatulat eivät ole valmiiksi topattuja, tulee niiden alla käyttää erityisen paksua huopaa. Nykyisin on suunniteltu eri lännenratsastuksen lajeihin ominaisuuksiltaan sopivia lännensatulatyyppejä. Satulavöitä on myös useita erilaisia. Satulavyön tarkoituksena on pitää satula paikoillaan hevosen selässä. Satulavöiden materiaalina voidaan käyttää muun muassa nahkaa, puuvillaa tai neopreenia. Satulavyössä voi myös olla joustot toisessa tai molemmissa päissä ennen solkia. Nahkainen satulavyö on kaikkein kestävin, mutta vaatii säännöllistä hoitoa. Nahkaiset vyöt ovat usein anatomisesti muotoiltua, jolloin ne myös jakavat paineen tasaisemmin. Koulusatuloissa on usein pitkät vastinhihnat, jolloin tarvitaan lyhyempi satulavyö. Koulusatuloiden vöiden lyhyydellä mahdollistetaan ratsastajan pääseminen entistä lähemmäksi hevosta. Este- ja yleissatuloissa on kuitenkin lyhyet vastinhihnat, jolloin vyön on luonnollisesti oltava pidempi. Lännensatuloihin onkin sitten täysin omanlaisensa vyöt. Esteitä hypätessä hevonen saattaa iskeä itseään mahaansa kavioillaan. Suojaksi onkin suunniteltu vatsapanssari. Panssareita on saatavilla panssarivöinä sekä irtonaisina, satulavyöhön pujotettavina panssareina. Vatsapanssareiden valmistusmateriaalina käytetään pääasiassa nahkaa. 16
Myös jalustimia on useita erilaisia. Jalustimet kiinnittyvät jalustinhihoilla satulassa oleviin jalustinkoukkuihin. Jalustimia on perinteisen kokoteräksisen lisäksi esimerkiksi erilaisia turvajalustimia, sekä eri materiaaleista valmistettuja, ominaisuuksiltaan hieman erilaisia jalustimia. Jalustimia on myös eri levyisiä, joten oman kengän koko on huomioitava jalustimia ostettaessa. Jalustin ei saa olla liian leveä, eikä myöskään vastaavasti liian kapea. 17
Kuolaimia on paljon ja monenlaisia Kuvat ja teksti Victoria Graham Lähteet HF-kuolaimet, Ivan Kizimov, Hippos.fi Kuolaimia on monenlaisia, esimerkiksi kiertyviä, suoria, kolmipaloja ja rollereita. Kuolain ei saa aiheuttaa kipua hevosen suuhun! Niitä on valmistettu mitä erikoisimmistakin materiaaleista, kuten vaahtomuovista ja nahkasta. Yleisin kuolainmateriaali on silti ruostumaton teräs. Sprenger -kuolaimet on valmistettu auriganista. Se on parempi vaihtoehto kuivasuisille hevosille, sillä hevoset pitävät sen mausta ja se edistää syljen eritystä. Aurigan on terästä kalliimpi kuolainmateriaali. Kuolaimia käytetään, jotta saataisiin tietynlainen tehostus ratsastettavuuteen istunnan lisäksi. On myös mahdollista ratsastaa ilman kuolaimia: Jotkin herkät hevoset toimivat myös kuolaimettomilla kuten sidepull - kuolaimella. Hevosilla on erimittaiset suut, jokaiselle kuitenkin löytyy sopiva kuolain. Kuolaimen pituus ilmoitetaan usein millimetreinä. Kuolain on sopivan mittainen, kun se tulee noin 1,5cm molemmista suupielistä ulos. Yleiskuolaimet Yksiniveliset kuolaimet Kaareva ja normaali nivelkuolain Yleisin kuolain on yksinivelinen kuolain, puhekielessä pelkkänä nivelenä tunnettu. Tavallisessa yksinivelisessä kuolaimessa on kaksi osaa jotka liittyvät keskeltä toisiinsa ja molemmat osat ovat yhtä pitkiä. Nivelkuolain on pehmeä ja sopii usealle hevoselle. Se ei saa olla liian paksu, jotta se mahtuisi hevosen suuhun kunnolla. Matalakitalakiselle hevoselle parempi kuolain on esimerkiksi kolmipala, ohut nivel tai suora kuolain, sillä nivelkuolain nousee pidättäessä reilusti ja painaa herkästi kitalakea. Hevosen suussa mukavin on kaareva nivelkuolain, jonka suuosien väliin mahtuu kaksi sormea, kun kuolain taitetaan kaksinkerroin. Kaareva Suora Kolmipalakuolaimet 1. 2. 3. Kolmipala on myös yleinen kuolain. Se on muuten samanlainen kun nivelkuolain, mutta keskellä on yksi ylimääräinen pala, joka tuo liikkuvuutta kuolaimeen. Keskimmäisiä paloja on erilaisia, esimerkiksi litteitä ja pyöreitä. Eri keskiosa vaikuttaa hevosiin eri tavalla, jollekin hevoselle sopii paremmin kolmipala, jossa on keskellä pyöreä pala, kun taas jollekin toiselle hevoselle sopii parhaiten suoralla keskiosalla oleva kolmipala. Kaikki kolmipalat eivät 18
ole sallittuja koulukilpailuissa. Kolmipala on eläväisempi hevosen suussa kuin tavallinen nivelkuolain ja siten hieman kovempi. Se myös vaikuttaa suupieliin ja poskiin voimakkaammin. 1. Litteä keskiosa kohdistaa kieleen voimakasta painetta. Auttaa hevosta laskemaan päätä alemmas. 2. Pyöreä keskiosa houkuttelee hevosta imeskelemään keskiosaa, suu toimii paremmin. Auttaa hevosilla joilla on tapana purra kuolaimeen kiinni, eläväinen. 3. Suora keskiosa on litteän- ja pyöreän keskiosan välimuoto. Kieltä heittävällä hevosella kolmipalan keskiosan tilalla on ns. lusikka, läppä tai perhonen ja ne ovat kielletty koulukisoissa. lusikkakuolaimen keskiosa Oliivikuolain poikkeaa tavallisesta nivelestä ja kolmipalasta siten, että kuolainrenkaat ovat kiinteät eivätkä ne pääse pyörimään, se ei ole niin yleisesti käytetty kuolain kuin nivelkuolain ja kolmipala. Kuolainrengas on hieman ovaalinmuotoinen, joten se antaa lievän vipuvaikutuksen. Se sopii sellaisille hevosille, joilla on herkästi aukeavat ja kuivat suupielet. Oliivikolmipala ei ole sallittu koulukisoissa, mutta oliivinivel on. Oliivikolmipala Suora kuolain Suora kuolain eli niveletön kuolain, luetaan usein kuitenkin nivelkuolaimeksi samankaltaisen vaikutuksen vuoksi. Kuolain kaareutuu usein lievästi ja voi olla materiaaliltaan metallinen tai synteettinen, esimerkiksi muovinen, kumilla tai nahalla päällystetty. Suorassa kuolaimessa voi olla kielentila. Suora kuolain soveltuu sellaisille hevosille joiden on vaikea tukeutua kuolaimeen. Suora kuolain ei ole niin eläväinen suussa, joten siihen on siksi helppo tukeutua. Erikoiskuolaimet Olympia- ja pessoakuolain olympia Olympia ja pessoa ovat vaikutukseltaan miltei samankaltaisia. Olympiaan saa suuremman vipuvaikutuksen yhden ylimääräisen renkaan vuoksi. Mitä alemmas ohjan laittaa, sen suurempi on vipuvaikutus. Molemmat kuolaimet pessoa 19
ovat kiellettyjä koulukisoissa. Olympia- ja pessoakuolaimet ovat vaikutukseltaan melko hitaita. Molemmista kuolaimista, varsinkin olympiasta on paljon eriäviä mielipiteitä. Molempia kuolaimia pitäisi käyttää aina tukiremmin kanssa, joka pujotetaan suuren kuolainrenkaan yläpuolella olevien pienten renkaiden läpi. Kankikuolain Kankikuolain on yleisesti vaativammissa koululuokissa käytettävä kuolain (HeA ja vaativammat), johon kuuluu suora suukappale, varret ja leukaketju. Kankikuolaimessa on suuri vipuvaikutus ja se helpottaa hevosen lyhentämistä ja kokoamista esimerkiksi piaffeen tai piruettiin. Kankikuolaimissa on erilaisia suuosia. Ne ovat kuitenkin aina suoria ja niiden kielentila voi olla matala tai korkea, leveä tai vähintään kahden sormen levyinen. Kangen vaikutus vaihtelee hevosen mukaan, jos hevonen kokoaa hyvin nivelkuolaimella, voi varren pituus olla lyhyt ja suuosa paksumpi, pienellä kielentilalla. Kankikuolainta käytetään ohuen, pienirenkaisen bridong -kuolaimen kanssa ja tätä yhdistelmää kutsutaan kankisuitsitukseksi. Kankikuolaimen vipuvarren maksimipituus kilpailuissa on 10cm ja kankikuolaimessa olevista koukuista menee aina kankiketju hevosen leuan alta. Ketju ei saa olla liian pitkä, vaan molempien koukkujen ulkopuolelle saa jäädä maksimissa kaksi tai kolme rengasta. Ketju on oikean mittainen, kun kanki on 45 asteen kulmassa. Ketjun tiukkuudella voidaan kuitenkin muuttaa kuolaimen vaikutusta. Lännenratsastuksessa käytetään usein kankikuolaimia. Ne poikkeavat jonkin verran eurooppalaistyyppisistä kankikuolaimista, eikä niiden kanssa käytetä nivelkuolaimia. Pelhamkuolain Pelham on eräänlainen kanki- ja nivelkuolaimen välimuoto. Sen suukappale voi olla suora kielentilallinen tai nivelletty. Ohjat kiinnittyvät isoimpaan ja alimpaan renkaaseen, kuolaimessa on varret ja leukaketju. Varsien ja leukaketjun avulla kuolain saa kankimaisen vipuvaikutuksen. Pelhamkuolaimen kanssa voi käyttää yhtä tai kahta ohjaa. Käytettäessä yhtä ohjaa kiinnitetään ohja ylimääräiseen nahkalenkkiin, joka tunnetaan nimellä deltaohja. 20
Full cheek -kuolain Full cheek eli viiksikuolain on kuolain, jossa kuolainrenkaasta lähtee ylös- ja alaspäin niin sanotut piikit, joiden tarkoitus on estää kuolainta liikkumasta sivuttain. Näin se tehostaa kuolaimen vaikutusta ohjattaessa hevosta sivusuunnassa. Lievempää samansuuntaista vaikutusta saa käyttämällä nivelkuolaimen kanssa kumitutteja eli reiällistä kumista kiekkoa, joka pujotetaan kuolainrenkaasta, kuolainrenkaan ja suupielen väliin. Se estää samalla irtonaista kuolainrengasta nipistelemästä hevosen suupieliä. Gag -kuolain Gag -kuolain gägi on vaikutukseltaan hyvin voimakas yksinivelinen kuolain. Tavallisesta nivelkuolaimesta sen erottaa kummankin kuolainrenkaan ylä- ja alareunoissa olevista rei istä, joiden läpi pujotetaan ohut hihna. Ohuen hihnan päissä on soljet, jotka kiinnitetään poskihihnaan. Tällöin ohjasta pidättämällä vaikutus tulee hevosen niskaan ja suupieliin erittäin voimakkaasti. Gägiä käytetään yhdellä ja kahdella renkaalla. Yhdellä ohjalla kuolainta käytetään siten, että ohja kiinnitetään ohuen hihnan päässä olevaan renkaaseen ja kahdella ohjalla taas myös isoon kuolain renkaaseen. Baucher -kuolain Baucher-kuolain perustuu suuhun ja niskaan kohdistuvaan paineeseen, jonka kuolaimessa oleva varsi mahdollistaa. Muistathan kiinnittää kuolaimen oikein: Poskihihna laitetaan pieneen renkaaseen ja ohja isompaan renkaaseen. Kimblewick - kuolain Kimblewick voi pelhamkuolaimen tapaan olla suukappaleeltaan hyvin monentyyppinen; yksinivelinen, kolmipala tai suora. Myös kimbelwickissä on leukaketju. Kuolaimella on vaihteleva vipuvaikutus, se riippuu laitetaanko ohja suoraan renkaaseen vai renkaassa oleviin pieniin koloihin. Koloissa oleva ohja on kiinteämpi ja tasaisempi kuin renkaassa oleva ja tällöin myös vipuvaikutus on suurempi. 21
Hackamorekuolain Hackamore on enemmänkin suitsityyppi, kuin kuolaintyyppi. Se kuitenkin luokitellaan erikoiskuolaimiin, vaikka suuosaa ei ole. Hackamoressa paine kohdistuu hevosen nenään ja niskaan ja voi väärin laitettuna aiheuttaa pahaakin jälkeä. Hackamorea käytetään herkkäsuisilla hevosilla tai niillä joille tulee herkästi haavoja suupieliin tai on jo haavoja suupielissä. Usein hackamore toimii myös kovasuisilla hevosilla, jotka pakenevat kuolainta. Kuolaimen vipua voidaan muuttaa varren pituudella, pidemmässä varressa on suurempi vipuvaikutus kuin lyhyessä varressa. Yleisimmät turpahihnat Tekstit ja kuvat Victoria Graham Lähteet Hippos.fi, SRL Suomen ratsastajain liitto Turpahihna on hevosilla käytettävien suitsien osa, joka on sijoittunut hevosen suun ylä- tai alapuolelle, riippuen turpahihnan mallista. Turpahihnoja on monenlaisia ja eri lajin edustajat käyttävät erilaisia turpahihnoja. Kouluratsastuksessa käytetään pikkukilpailuja korkeammalla tasolla melkein poikkeuksetta englantilaista turpahihnaa, joskin nivelsuitsituksen kanssa sallittuja ovat myös muut turpahihnat. Kaksoisturpahihna ja meksikolainen turpahihna ovat yleisiä este- ja kenttäratsastuksessa. Turpahihna on suitsien osista irrallaan: Sillä on oma hevosen korvien takaa kiertävä hihna, joka pujotetaan otsahihnan päissä olevista lenkeistä. Tällainen turpahihna on helppo irrottaa suitsista ja jättää kokonaan pois tai vaihtaa halutessaan toisenlaiseen. Joissakin suitsityypeissä turpahihna kiinnittyy samoihin poskihihnoihin kuolaimen kanssa ja on kiinteä osa suitsia. Turpahihnan kireys ja niskalenkin pituus ovat säädettävissä soljilla. Englantilainen turpahihna Englantilainen turpahihna on yleisimmin käytetty turpahihna, jota näkee kaikissa hevosurheilulajeissa. Turpahihna on leveä hihna, joka kulkee hevosen kuonon ympäri kuolaimen yläpuolelta. Siihen voidaan kiinnittää kuonon päällä olevasta lenkistä ohuempi, kuolaimen alapuolelta kulkeva alaturpahihna. Kankisuitsituksessa käytetään aina englantilaista turpahihnaa, ilman alaturpahihnaa. 22
Meksikolainen turpahihna Meksikolaista turpahihnaa voi myös kuulla kutsuttavan ristiturpahihnaksi. Meksikolainen tekee hevosen turvan ympäri kahdeksikon, joka yhdistyy kuonon päällä olevan pyöreän kappaleen kautta, joka on usein pehmustettu lampaankarvalla. Turpahihna on melko vahva: Se pitää hevosen suun kiinni ja tehostaa kuolaimen vaikuttamista. Se kuitenkin jättää hevosen hengitystiet avoimiksi ja sopii siten kovempaankin rasitukseen. Useasti meksikolaista turpahihnaa tavataan kenttähevosilla ja laukkahevosilla. Hannoverilainen turpahihna Hannoverilainen turpahihna tunnetaan yleisimmin nimellä remonttiturpahihna. Remonttiturpahihnaa käytetään usein nuorten ja muutenkin ratsukoulutuksen alkuvaiheessa olevien hevosten (eli remonttihevosten) kanssa. Turpahihna estää hevosta nostamasta kieltään kuolaimen yläpuolelle. Kuolain voidaan nostaa hieman ylemmäs kuin normaalisti ja sen jälkeen sulkea paikalleen hannoverilaisella turpahihnalla. Turpahihna sulkee hevosen suun oikein. Kineton-turpahihna Yleisistä turpahihnoista poikkeavista tunnetaan Suomessa luultavasti parhaiten kineton-turpahihna. Turpahihna ei kulje hevosen leuan ali normaalilla tavalla, vaan eräänlainen metallikoukku yhdistää kuonon yli kulkevan hihnan kuolaimen alta, suupielen ja kuolainrenkaan välistä turpahihnan niskalenkkiin. Tällainen turpahihna saa ohjasotteet vaikuttamaan hevosen suun lisäksi kuonolla ja on melko voimakas turpahihna. On olemassa myös monenlaisia yhdistelmäturpahihnoja, joilla on mitä kummallisimpia merkityksiä. Erikoisimpia yhdistelmiä ovat meksikolaiset ja remonttiturpahihna, niitä tosin harvemmin näkee kilpailutilanteissa. Usein estekilpailuissa törmää englantilaiseen turpahihnaan, joka on yhdistetty hannoverilaiseen turpahihnaan. Tämän hihnaviritelmän syynä on luultavasti hevosen jatkuvasti aukeava suu, sekä samalla halutaan englantilaisen turpahihnan synnyttämä paine kuonolle. 23
Loimia on moneen tarpeeseen Teksti ja kuvat Miia Ruuskanen Loimet on tehty pääasiassa suojaamaan hevosta erilaisilta asioilta, kuten kylmältä ja hyönteisiltä. Loimia on suunniteltu erilaisia eri tarkoituksiin ja niitä on saatavilla useaa eri merkkiä ja erilaisissa väreissä. Loimia on saatavilla normaalilla kaulaosalla, high neck -mallisena sekä kaulakappaleellisena eli full neck -mallisena. Lisäksi loimiin on saatavilla mm. irtonaisia kaulakappaleita ja päähuppuja. Loimen tulee olla hevoselle oikean kokoinen, jotta se on mukava ja turvallinen käyttää. Kokoja onkin saatavilla niin pienille shetlanninponeille kuin suurillekin hevosille. Huonosti istuva tai epäsopiva loimi on epämukava ja pahimmassa tapauksessa vaarallinen, ja se voi aiheuttaa hevoselle hiertymiä. Vasemmalta oikealle: full neck, high neck ja normaali Talliloimet on tehty tallikäyttöön, eivätkä ne siten ole vedenpitäviä. Talliloimien materiaalit voivat kuitenkin vaihdella. Talliloimet eivät sovellu kuivatusloimeksi, vaan ne on tarkoitettu käytettäväksi lämmikkeenä esimerkiksi klipatulla hevosella. Talliloimia on saatavilla eri paksuisina. Fleeceloimet ovat hyviä kuivatusloimia. Ne siirtävät kosteuden hevosen iholta loimen ulkopinnalle, jolloin hevonen kuivuu eikä palele kosteana. Fleeceloimet toimivat kuitenkin hyvin myös esimerkiksi alusloimena. Villaloimet ovat fleeceloimia paksumpia, ja niitä käytetään kuivatus-, talli- ja kuljetusloimena. Talliloimen materiaalina villa on hankala, sillä kuivikkeet ja lika tarttuvat siihen hyvin helposti. Villaloimet voivat ajan mittaan venyä käytössä paljonkin. Verkkoloimi on hengittävästä ja joustavasta verkkokankaasta valmistettu loimi, joka sopii hyvin kesäloimeksi. Varsinaisen verkkokankaan alla voi olla vielä eri materiaalista tehty vuori. Verkkoloimi sopii hyvin myös kuljetus- tai talliloimeksi leudolla säällä sekä alus- tai kuivatusloimeksi. Sadeloimi toimii hevosen sadetakkina. Sadeloimia on saatavilla lähes vuorettomina ja esimerkiksi fleecevuorella. Ötökkä- tai allergialoimet suojaavat hevosta liialta auringolta ja hyönteisiltä. Osa hevosista on niin herkkiä näille kesän ihanuuksille, että niiden on ulkoiltava aina loimi päällä. Näihin loimiin on saatavilla myös päähuppuja. Mahaläpät ovat näissä loimissa yleisiä. 24
Toppaloimi suojaa hevosta kylmältä ja kosteudelta. Toppaloimet ovat vanuvuorellisia ja loimien paksuus ilmoitetaan vuoren määränä, esim. 400g. Hevosen pitää pystyä liikkumaan esteettömästi loimi päällä. Ratsastusloimi suojaa hevosta kylmältä ja/tai sateelta ratsastuksen aikana. Se kiinnittyy satulaan ja mahdollisesti vielä häntäremmillä, jolloin se ei pääse liukumaan pois hevosen päältä. Ratsastusloimia on saatavilla eri loimimateriaaleista, kuten esimerkiksi sadeloimena ja ötökkäloimena. Ratsastusloimen käyttäminen ei ole sallittua kilpailusuorituksen aikana. Ajoloimi on ratsastusloimen tapainen ja käyttötarkoitukseltaan samanlainen, mutta se on suunniteltu ravureille. Ajoloimi kiinnittyy hevosen valjaisiin ja häntäremmiin, ja sen käyttäminen on raveissa sallittua, mikäli se ei lerpata häiritsevästi. 25
Tapahtumakalenteri Koonnut Vilja Rainema & Miia Ruuskanen Kuvat Vilja Rainema Helmikuu 28.2.2012 Orinäyttelyt, Kiuruvesi Suomenhevos- ja lämminverioriiden kantakirjaus. Lisätiedot http://heppa.hippos.fi Maaliskuu 2.3.2012 Ravit, Kuopio Lisätiedot http://www.kuopionravirata.fi/ 3.3.2012 Seuraestekilpailut, Pieksämäki Golder Ridersin järjestämät seuraestekilpailut. Lisätiedot http://www.goldenriders.net/ 15.3.2012 Tamma- ja varsanäyttelyt, Kiuruvesi Suomenhevos- ja lämminverinäyttely. Lisätiedot http://heppa.hippos.fi 17.3.2012 Seurakoulukilpailut, Lapinlahti Ones Again Ridersin järjestämät seurakoulukilpailut. Lisätiedot http://www.purolanratsastuskeskus.fi/kilpailut_2012.html 17.3.2012 Kansalliset estekilpailut, Kuopio Riding Club Ohenharju järjestää kansalliset halliestekilpailut. Luokat max 130cm, ponit 110cm, nuoret hevoset. Lisätiedot http://www.ohenharju.net/ 17.3.2012 Luento, Pieksämäki Golden Riders järjestää luennon hevosen ruokinnasta ja sen vaikutuksesta hevosen hyvinvointiin. Luennoitsijana Elena Autio hevostietokeskuksesta. Lisätiedot http://www.goldenriders.net/6 23.3.2012 Ravit, Kuopio P-S Hev.om. ry:n loimiravit & Kylmäveristen Suomen Cup karsinta. Lisätiedot http://www.kuopionravirata.fi/ Tamma- ja varsanäyttelyt, Kuopio 2.10.2010 26 Daniela Tuuri Gabriella Kuopiossa 14.6.2010
25.3.2012 Ravit, Ylivieska Lisätiedot http://www.keskisenravit.net/ 26.3.2012 Seuraestekilpailut, Kiuruvesi Kiuruveden Ratsastajien järjestämät seuraestekilpailut. Lisätiedot http://www.kiuruvedenratsastajat.fi/ 31.3.2012 Kansalliset estekilpailut, Nilsiä Tahkovuori Riders järjestää kansalliset halliestekilpailut. 27
Hevosen merkitys tämän päivän suomessa Teksti Noora Savolainen Kuva Miia Ruuskanen Hevosella on ollut aina merkittävä osa ihmisen elämässä. Se on ollut kulkuväline, jolla päästiin paikasta toiseen ja sitä on tarvittu maatilantöissä, sekä metsäapuna. Alkujaan hevosta on kuitenkin käytetty vain ruokana. Tänä päivänä hevosia jalostetaan lähinnä ihmisten lemmikeiksi. Tuhansia vuosia sitten hevonen on elänyt villinä ympäri maailmaa. Silloin sitä metsästettiin lähinnä lihansa takia. Pian siitä kuitenkin kesytettiin hyötyeläin ihmiselle. 1900- luvulle saakka hevonen on ollut erittäin tärkeässä roolissa etenkin kulkuvälineenä. Kuitenkin autojen ja rautateiden yleistyessä hevosia ei enää tarvittu. Hevonen on ollut arvokas apu myös metsätöissä vetämässä puita, sekä maatilantöissä kyntämässä peltoa. Eikä pidä unohtaa, että jo vuosisatojen ajan hevosta on käytetty ratsuna. Suomenhevonen työhevosnäytöksessä Kuopiossa Farmari maatalousnäyttelyissä 2007 Vaikka teollisuus syrjäyttikin hevoset 1900- luvulla, ei niistä silti luovuttu. Hevoset ovat aina olleet arvokkaita eläimiä ja niitä onkin suojeltu vuosisatojen ajan. Jalostamisen myötä hevosia on nykyään montaa erilaista tyyppiä ja rotua. Myös käyttötarkoituksia on tullut vuosien saatossa yhä lisää ja lisää. Joitakin hevosrotuja, esimerkiksi falabellaa, käytetään lähinnä vain ihmisten silmänilona. Niiden pienen koon takia ne eivät sovellu mihinkään entisaikana käytettyyn työhön. Tänä päivänä Suomessa yhä useampi ostaa hevosen itselleen tai perheelleen lemmikiksi, jonka kanssa voi harrastaa tai kilpailla. Ajan myötä siihen syntyy tietynlainen side, jolloin se ei olekaan enää vain väline vaan ystävä johon luotetaan. Joillekin hevonen on tapa ansaita elanto. Ratsastuskouluja ja talleja tulee koko ajan vain lisää ja hevosharrastajien määrä kasvaa. Myös hevoskauppiaiden määrä ja raviharrastus on lisännyt suosiotaan viime vuosien aikana. 28
Kuvagalleria Ylävasemmalla: Talvinen maisema Hingunniemestä Yläoikealla: Raoh10 ja Hpt10 järjestivät vuoden 2011 joulujuhlan Alavasemmalla: Salla Aarion valmennuksissa pääsimme tutustumaan kiinteisiinkin esteisiin turvallisesti maneesissa Alaoikealla: Tunnelmaa Taitaja 2012 semifinaaleista. 29
Andreas Hesse kävi jälleen valmentamassa oppilaita. Tällä kertaa hän piti myös estevalmennuksia. Kuvassa Andreas näyttää mallia kuinka homma pitäisi hoitaa. Antin valmennuksissa treenattiin 3 estevälikoerataa. Myös Håkan Wahlman vieraili valmentamassa koulumme ratsukoita. 30
Koulun uusin tulokas Gimme the Prize Jyrki lämminverinen ravihevosruuna s. 18.5.2004 Jyrki siirtyi koulun omistukseen 28.12.2011 Muistoissamme Mala Fide Mala lämminverinen ravihevostamma s. 18.5.2003 k. 26.1.2012 Mala päätettiin lopettaa, sillä siitä ei ollut kilparavuriksi, eikä se soveltunut tuntikäyttöön liian ailahtelevan mielensä vuoksi. 31