Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit Esitelmä Työterveyshuollon asiantuntijoille 10.2.2012 Tapani Tuomi, TTL
Lähtökohtia Kemiallisten aineiden enimmäispitoisuuksille sisäilmassa ei ole viranomaisohjeita. Sisäilmaohjeessa esitetyt pitoisuudet ovat ohjeellisia ja perustuvat terveydenhoitolain (469/65) nojalla julkaistuihin suosituksiin, käytännön valvontatyössä hankittuun kokemukseen ja terveydensuojeluviranomaisten päätöksiin. Epäpuhtauksien pitoisuudet sisäilmassa - myös ns. ongelmakohteissa - ovat tavanomaisesti useita kertaluokkia STM:n vahvistamia haitalliseksi tunnettuja pitoisuuksia (HTP-arvoja) pienempiä. WHOn julkaisemia sisäilman kemiallisia aineita koskevia enimmäispitoisuussuosituksia voidaan tarvittaessa käyttää arvioitaessa mitatun aineen haitallisuutta ihmisen terveydelle (http://www.inchem.org/). Asumisterveysohjeen viitearvot soveltuvat useimmiten parhaiten kotiympäristöön. TTL:n on laatinut toimistotyyppisiin työympäristöihin soveltuvia sisäilmaston viitearvoja (http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/ sisailma_ja_sisaymparisto/documents/viitearvoja.pdf). Sisäilman kaasumaiset orgaaniset yhdisteet ovat todennäköisesti yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentäviin tuntemuksiin. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 2
..lähtökohtia Pitoisuudet sisäilmassa eivät yleensä ole suoraan verrannollisia välittömään terveyshaittaan, vaan ne indikoivat ongelmia, joihin liittyy altistumista terveysvaaraa aiheuttaville tekijöille. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä yhdisteillä saattaa olla toisiaan vahvistava vaikutus. Toisaalta yksittäisen yhdisteen pitoisuuden ollessa suuri suhteessa VOC-yhdisteiden kokonaispitoisuuteen, varsinkin kokonaispitoisuuden ollessa pieni, voi koettu haitta olla tavanomaista suurempi. MVOC-määritys sisäilmasta ei nykytietämyksen mukaan ole luotettava indikaattori kosteusvauriosta tai mikrobivauriosta. MVOC-yhdisteillä ei siten ole merkitystä terveyshaitan arvioinnissa. Mitataan rakennuksesta ja rakennusmateriaaleista peräisin olevia epäpuhtauksia, ei ihmisestä tai sen toiminnasta peräisin olevia epäpuhtauksia. Tästä syystä mittaukset on syytä pääsääntöisesti tehdä niin, että asukkaat eivät ole paikalla. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 3
Näytteenotossa huomioitavia asioita Mitattujen pitoisuuksien tulee edustaa tavanomaisia olosuhteita: Huoneiston ilmanvaihdon ja lämmityksen on oltava normaalisti toiminnassa ja esim. ulkoseinien korvausilmaventtiilien on oltava avoinna vuodenaikaista käyttötilannetta vastaavasti. Ikkunatuuletusta tulee välttää vähintään 4 h ennen näytteenottoa ja näytteenoton aikana. Mm. materiaaliemissiot ovat ovat riippuvaisia olosuhteista, joten näytteenoton aikaiset olosuhteet (ilmanvaihdon toiminta, sää, huoneilman lämpötila ja kosteus) tulee kirjata. Tulosten tulkintaa varten on näytteenottajan kirjattava kuvaus huoneistossa käytetyistä materiaaleista, pesu- ja puhdistusaineista, muista todennäköisistä epäpuhtauslähteistä, hajuhavainnot ja mittauksiin mahdollisesti vaikuttavat häiriötekijät. Näytteenotossa käytetyt pumput ja muut mittalaitteet on kalibroitava laitevalmistajan antamien ohjeiden mukaan ja ne tulee tarkistaa luotettavan, vertailukelpoisesti kalibroidun referenssimittarin avulla. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 4
..Näytteenotossa huomioitavia asioita Ilmanäyte kerätään tutkittavasta huoneesta oleskeluvyöhykkeeltä, n. 1,1 m korkeudelta. Tulosten tulkinnassa tarvitaan useimmiten vertailunäyte taustapitoisuuden ja/tai syy-seuraussuhteiden selvittämiseksi. Materiaalinäytteitä pinta- ja varsinkin bulkkiemissioiden määrittämiseksi suositellaan otettavan vain, jos samasta tilasta otetaan myös ilmanäyte. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 5
Asumisterveysohjeessa mainitut kemialliset epäpuhtaudet Yhdisteet Ammoniakki ja amiinit Formaldehydi Hiilidioksidi Hiilimonoksidi Styreeni TVOC Tupakansavu Suomen rakentamismääräyskokoelma D2, suunnittelun ohjearvot uusille rakennuksille (2003) 20 µg/m 3 50 µg/m 3-8 mg/m 3 1 µg/m3 - - Asumisterveysohje, sisäilman enimmäispitoisuudet tai tavanomaiset tasot 10-20 µg/m 3 (tavanomainen) >40 µg/m 3 (kohonnut) 100 µg/m 3 (enimmäisarvo) 35 µg/m 3 (hajukynnys) 5-10 µg/m 3 (välittömiä oireita herkimmille) 2700 mg/m 3 (enimmäisarvo) <2 160 mg/m 3 (tyydyttävä taso) 8 mg/m 3 (enimmäisarvo) 40 µg/m 3 (enimmäisarvo) 75 µg/m 3 (hajukynnys) >500 (haitallinen) <1 µg/m 3 (tavanomainen) 200-300 (tavanomainen) 1 >600 µg/m 3 (kohonnut) <0,05 µg/m 3 (alle menet. määr.rajan) 1 Sisäilmaoppaassa mainittuja pitoisuuksia Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 6
Asumisterveysohjeessa asetettujen arvojen suhde vanhaan sisäilmastoluokitukseen (2008 ja 2000) Aiemmin tavoitearvoina esitetyt epäpuhtauspitoisuudet (esim. formaldehydi, VOC:t ja pienhiukkaset) on vuoden 2008 sisäilmaluokituksessa korvattu vaatimuksilla M1-luokan rakennusmateriaalien ja tuloilman käytöstä. Syynä on, ettei suunnittelijoilla ole työkaluja tavoitearvoista lähtevään mitoitukseen. Lisäksi eräitä tavoitearvoja, esim. TVOC-pitoisuutta on käytetty väärin mm. sisäilmaongelmien arviointiin. Myös todentaminen on ollut vaikeaa. Vain hiilidioksidille on uudessa luokituksessa annettu tavoitetasot, ilmanvaihdon riittävyyttä indikoimaan. Sisäilmaluokituksen 2006 annetut tavoitetasot hiilidioksidille S1 < 1369 mg/m 3 S2 < 1643 mg/m 3 S3 < 2191 mg/m 3 Ohjearvo: 2160 mg/m 3 Vanhassa sisäilmaluokituksessa 2000 annetut sisäilman tavoitetasot Pitoisuus (µg/m 3 ) Altiste S1 S2 S3 Ohjearvo Formaldehydi 30 50 100 100 NH 3 ja amiinit 30 30 40 40 TVOC 200 300 600 600 Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 7
Määritysmenetelmät ja tulkinta Formaldehydi Sisäilman formaldehydi on usein peräisin liima-aineena käytetystä ureaformaldehydihartsista, jota on käytetty mm. lastulevyssä. Nykyisissä levyissä käytettävän ureaformaldehydiliiman laatu on parempi kuin 1970-luvulla, joten ongelmaa pidetään osittain väistyvänä. Myös lakkojen, maalien, pinnoitteiden, itsesiliävien tekstiilien ja kokolattiamattojen emissioina voi vapautua sisäilmaan formaldehydiä. Muita lähteitä ovat mm. puuparketit, puukuitulevyt ja kalusteet sekä huonekalut, joissa käytetyissä liimoista voi olla formaldehydilähteitä. Formaldehydi on karsinogeeninen ihmisille (IARC, ryhmä 1). Lisäksi se alhaisissakin pitoisuuksissa (5-10 µg/m 3 ) voi aiheuttaa ärsytystyyppisiä oireita herkille yksilöille. Työhygieeninen enimmäispitoisuus (haitalliseksi tunnettu pitoisuus, HTP-arvo) on Suomessa 8 h altistumiselle 370 µg/m 3. Formaldehydi määritetään standardin SFS 3862 mukaisesti Menetelmässä formaldehydi absorboidaan vetysulfiittiliuokseen, derivatisoidaan kromotrooppihapporeagenssin avulla ja määritetään spektrofotometrisesti Tilavuusvirta näytteenotossa on n, 1 l/min ja määritysraja 100 l näytteelle parhaimmillaan 60 µg/m 3 Parempi määritysraja (n. 1,5 µg/m 3 ) vastaavankokoiselle näytteelle saavutetaan esim. EPAn menetelmällä (EPA-T0-11A), joka on käytössä Työterveyslaitoksessa. Siinä näyte kerätään kiinteään2,4-dinitrofenyylihydratsiinilla (DNPH) päällystettyyn Sep-Pak C18 putkeen ja analysoidaan DNPH-derivaattana HPLC- UV laiteyhdistelmällä. Samalla menetelmällä voi määrittää myös muita karbonyyliryhmän sisältämiä yhdisteitä, lähinnä aldehydejä. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 8
Määritysmenetelmät ja tulkinta Ammoniakki (ja amiinit) Lähteet: 1) tietyt rakennusmateriaalit (mm. kaseiinia sisältävät tasotteet ja liimaaineet); 2) maalit; 3) lakat; 4) puhdistus- ja pesuaineet; 5) ihmisten ja eläinten eritteet; 6) tupakansavu Ammoniakki ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Ärsytysoireet ilmenevät pitoisuudessa 160 410 µg/m 3. Ammoniakin kanssa esiintyvät amiinit ärsyttävät myös ja voivat haista pahalle hyvin pienissä pitoisuuksissa. Monille amiineille on tyypillistä että hajukynnys on alhaisempi kuin määritysmenetelmän toteamisraja. Ammoniakki toimii täten samalla amiinien indikaattoriaineena. Rakennusmateriaalien luokitustesteissä suositellaan ammoniakin keräämistä laimeaan rikkihappoon impingertekniikalla. Ammoniakki (ja amiinit) määritetään ioniselektiivisellä elektrodilla. TTL:ssa määritetään ammoniakkia dansyylisulfonamidijohdannaisena nestekromatografisesti UV-detektorilla. Menetelmä on akkreditoitu impingernäytteille. Impingerkeräys ja nestemäisten näytteiden lähettäminen on hankala, ja sen takia käytetään kiinteitä adsorbenttejä, kuten rikkihappokäsitelty aktiivihiili, sisäilmamittauksissa. TTL:ssa määritys tehdään joko ionikromatografisesti tai nestekromatografisesti, jolloin saadaan myös selektiivisyyttä analyysiin. Keräysnopeus on n. 1 L/min ja toteamisraja 100 L näytteelle 10-15 µg/m 3 riippuen menetelmästä. Sopiva keräysaika 2-3 h. Analyysin kokonaismittausepävarmuus on tasolla 10-30 µg/näyte n. 15 % (dansyylisulfonamidimenetelmä). Analyysiepävarmuus kasvaa kun pitoisuus lähentelee toteamisrajaa! Ioniselektiivisellä elektrodilla saadaan ammoniakin ja amiinien yhteispitoisuus. Dansyylisulfonamidimenetelmällä saadaan myös tiettyjä pienimolekyylisia amiineja määritettyä, esim. biosideistä peräisin olevia amiineja. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 9
Määritysmenetelmä ja tulkinta Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) Hiilivetyjä, terpeenejä, alkoholeja, eettereitä, alkoholieettereitä, aldehydejä, ketoneita, happoja, estereitä, orgaanisia halogeeni-, typpi-, fosfori-, rikki- ja piiyhdisteitä ym. Lähteinä rakennus- ja sisustusmateriaalit, ulkoilma (moottoriajoneuvot, teollisuuden päästöt) ja ihmisen oma toiminta sisätiloissa (pesu- ja puhdistusaineet, askartelutyöt, ruoanlaitto, kosmetiikan tuotteet). Syitä VOC-mittaukselle: ihmisten oireet (väsymys, päänsärky, ihon, nenän, kurkun ja silmien ärsyyntyminen) tai ilmassa vallitseva haju. Selvityksissä tulisi tunnistaa normaalista poikkeavat pitoisuudet (ongelmatilan näyte/normaalin referenssitilan näyte) ja päästölähde. Esim. - TXIB (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidiolidi-isobutyraatti) kostuneesta PVC-muovimatosta - 2-etyyli-1-heksanoli ja 1-butanoli mm. PVC-matoista sekä liimoista: kts www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/sisailma_ja_sisaymparisto/terveydelliset_tekija t/sisailman_2eh/sivut/default.aspx - styreeni valumassoista tai polymeeribetoneista, joissa polyesterihartsin komponentit eivät ole reagoineet keskenään täydellisesti Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 10
.. Määritysmenetelmä ja tulkinta Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) Näytteenotto: Lyhytkestoinen aktiivisesti pumpulla Tenax-adsorptioputkeen, keräysnopeus 20-200 cm 3 /min, näytteen koko 4-12 dm 3, kesto esim. 1½ h. Pitkäkestoinen passiivisesti Tenax-adsorptioputkeen, kesto 1-4 viikkoa. Riitatapauksissa passiivisen näytteenoton valvonta voi olla vaikeaa. Analysointi: Standardit ISO 16000-6 (aktiivinen näyte) ja ISO 16017-2 (passiivinen näyte). Näytteensyöttö termodesorptiotekniikalla, erotus kaasukromatografilla, tunnistus ja kvantitointi massaselektiivisellä detektorilla (MSD). Kvantitointi liekki-ionisaatiodetektorilla (FID) myös mahdollista. Tulokseksi saadaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus (TVOC) ja yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksia. Myös styreeni voidaan määrittää. Kokonaispitoisuus TVOC ilmoitetaan tolueeniekvivalenttina, eli se määritetään tolueenin vasteen avulla. TVOC lasketaan poolittoman kolonnin n-heksaanin ja n-heksadekaanin väliseltä retentioaika-alueelta, mikä vastaa hiilivedyillä kiehuma-aluetta 70-280 C. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 11
..Määritysmenetelmä ja tulkinta Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) Yksittäiset yhdisteet määritetään joko puhtailla vertailuaineilla tai tolueeniekvivalenttina. VOC-analyysissa ilmoitetaan nimet ja pitoisuudet niin monesta yhdisteestä, että vähintään 2/3 TVOC-alueen kromatogrammin piikkien yhteispinta-alasta on selvitetty => yleensä 5-40 yhdistettä. Yksittäisen yhdisteen määritysraja vaihtelee yhdisteittäin ja riippuu näytteen koosta. Tavanomainen määritysraja 10 dm 3 :n aktiiviselle tai 15 vrk:n passiiviselle näytteelle on 0,4 µg/m 3. TVOC-alueen ulkopuoliset yhdisteet, eli kromatogrammissa n-heksaania edeltävät ja n-heksadekaanin jälkeiset yhdisteet, saadaan määritettyä vain semikvantitatiivisesti eli suuntaa-antavasti. Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 12
Materiaaliemissioiden lähteistä Materiaali kipsilevy vaahdotettu polystyreenieriste parketti mäntylauta linoleumimatto PVC-materiaalit korkkilaatat kumimatot kokolattiamatot rakennusliimat Mahdollinen päästölähde kipsilevyn kartongin liima puun uuteaineet, lakan monomeerit, liuotteet, liimat puun uuteaineet pellavaöljyn sisältämät rasvahapot ja epäpuhtaudet maton liima, pehmitteet apuaineet apuaineiden liuotteet puun uuteaineet, hartsihapot ja niiden johdannaiset lisä- ja apuaineet tekstiilin käsittelyaineet, maton pohjamateriaalin sisältämät liuotteet Yhdisteet 2-fenoksietanoli, bentsaldehydi, aromaattiset hiilivedyt 1-butanoli, heksaani, styreeni bentsaldehydi, terpeenit, ksyleenit, ja -pineenit, MVOC-yhdisteet, heksanaali, tolueeni ja -pineenit, MVOC-yhdisteet, pentanaali, heksanaali, kamfeeni, 3-kareeni rasvahappoja, tolueenia, 3-metyylipentaania TXIB (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidiolimonoisobutyraatti), 2-etyyli-1-heksanoli, aromaattiset ja alifaattiset hiilivedyt, ftalaatit, 1-okteeni, 1-butanoli, 2- fenoksietanoli, sykloheksanoni 1,2-propaanidioli, 4-metyylidioksalaani, 2,2,4,6- pentametyyliheptaani styreeni, isododekeeni 4-fenyylisykloheksaani 1-butanoli, 2-fenoksietanoli vuorivilla vahat sidos- tai lisäaineet 1-butanoli, aromaattiset hiilivedyt, aldehydit ja ketonit kamfeeni, 3-kareeni, dodekaani, heksanaali, limoneeni, - myrseeni, pentanaali, -pineeni, -pineeni, undekaani Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 13
Sisäilman viitearvot http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/sisailma_ja_sis aymparisto/documents/viitearvoja.pdf Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 14
Ympäristön tupakansavu Taulukko 4. Ympäristön tupakansavun pääkomponentit jaoteltuna fysikomemiallisten ominaisuuksiensa mukaan (Daisey, 1999). Yhdisteluokka Höyrynpaineväli Esimerkkiyhdisteitä Erittäin haihtuvat orgaaniset >7..13 kpa Formaldehydi; akroleiini; 1,3-butadieeni, yhdisteet asetaldehydi Haihtuvat orgaaniset yhdisteet -0.01..10 kpa Bentseeni; tolueeni; styreeni; 2-butanoni; fenoli; pyridiini; pyrroli; styreeni; 3- etenyylipyridiini; N,N-nitrosodimetyyliamiini; N,N-nitrosopyrrolidiini Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet 10-2..10-8 kpa Nikotiini; naftaleeni; 1-mytyylinaftaleeni; 2- metyylinaftaleeni; kryseeni; fluoranteeni; pyreeni; N-nitrosonorkotiniini; 4-(metyylinitrosamino), 1-(3-pyridyyli)-1-butanoni Hiukkasiin sitoutuvat orgaaniset yhdisteet <10-8 kpa Bentso[a]pyreeni, bentso[b]fluoranteeni; bentso[k]fluoranteeni; solanesoli Kaasufaasin epäorgaaniset >13 kpa CO2; H2O; CO; NH3 yhdisteet Nikotiini tupakansavussa Pääsavu Sivusavu YTS 99 % nikotiinista hiukkasina ph<<7 => protonoituminen > 90 % nikotiinista hiukkasissa ph > 7 => varautumaton 95 % nikotiinista kaasufaasissa varautumaton Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 15
Tupakansavun monitorointi Parhaana indikaattoriaineena pidetään yleisesti ja perustellusti nikotiinia. Sitä myös sisäilmaohjeen mukaan tulee käyttää. Nikotiinin tulee ohjeen mukaan määrittää ensisijaisesti keräävällä menetelmällä, jossa 10-24 dm 3 ilmaa imetään adsorbenttiputkeen (täytteenä esim. Tenax TA). Määritys laiteyhdistelmällä termodesorptio-kaasukromatografi-massaspesifinen detektio, kuten VOC-yhdisteet. Käytetyltä menetelmältä vaaditaan määritysrajaa 0,05 µg/m 3. Ravintolaympäristössä käytetään paljon myös passiivikeräintä, jossa määritetään 3-etenyylipyridiiniä (tupakansavulle spesifinen, kaasumainen yhdiste). Menetelmän määritysraja nikotiiniksi laskettuna on 0,15 µg/m 3 (keräysaika 1. päivä) tai 0,02 µg/m 3 (keräysaika 7 vrk). Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 16
Hiilidioksidi ja hiilimonoksidi Hiilidioksidi, CO 2 Vaihteluita tulee seurata usean tunnin tai vuorokauden aikana Sisäilmastoluokitukseen 2008 ja sisäilmaohjeessa annettuihin arvoihin verrattaessa mitataan "ihmisperäisen hiilidioksidin" tuomaa lisäystä ympäristön pitoisuuteen. Pitoisuus tulee siksi mitata ns. maksimikuormitustilanteessa. Jatkuvatoiminen mittaus, esim. infrapunasäteilyn adsorbtioon (SFS 5412) tai sähkökemialliseen kennoon perustuva. Mittalaitteet tulee olla säännöllisen kalibroinnin ja kalibroinnin seurannan kohteena. Hetkellisen pitoisuuden mittaamiseen soveltuu myös ilmaisinputki (tarkkuus ± 25). Hiilimonoksidi, CO Sisäilman hetkellinen pitoisuus saa olla enintään 8 mg/m 3 Tulee mitata, kun epäillään pakokaasujen kulkeutuvan huoneistoon tai huoneistossa on hiilimonoksidiä tuottavia laitteita tai toimintaa Suoraan osoittava mittaus, esim. infrapunasäteilyn adsorbtioon (SFS 5412) tai sähkökemialliseen kennoon perustuvalla mittalaitteella. Mittalaitteet tulee olla säännöllisen kalibroinnin ja kalibroinnin seurannan kohteena. Hetkellinen pitoisuus voidaan mitata ilmaisinputkella (tarkkuus ± 25). Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 17
Teollisuusilman tavoitetasot (ehdotus) Taulukko 1. TVOC-pitoisuudet ja tavoitetasot teollisten työympäristöjen yleisilmassa Pitoisuus tai pitoisuusalue (µg/m 3 ) Tavanomainen sisäilma 1 50..250 Sisäilman viitearvo 1,2 250 Tavanomainen teollisuusilma 80..6 600 Teollisuusilman tavoitetaso 300 Teollisuusilman viitearvo 1,2 3 000 1 Salonen, 2009; 2 Pitoisuus jonka ylittyessä suositetaan lisäselvitystä emissiolähteistä ja mahdollisuuksien mukaan torjuntatoimenpiteitä emissioiden ja/tai altistumisen vähentämiseksi Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 18
Tavanomaisia TVOC-tasoja TVOC-pitoisuus eri ympäristöissä (µg/m3) 1 000 000 100 000 10 000 1 000 100 10 1 Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 19
Altistumisen hallinta Haitan poisto: esim. tuotantomenetelmän vaihto, prosessitekniset muutokset tai korvaavat kemikaalit Yleisiä torjuntatoimia altistumisen hallinnassa Päästöjen hallinta lähteessä: mm. osastointi, kotelointi ja kohdepoistot Hallintakeinojen tehokkuus Päästöjen poisto: mm. siivous- ja puhtaanapitokäytännöt sekä ilmanvaihtotekniset ratkaisut Hyvät työtavat ja käytännöt Suojainten käyttö Rajoitukset tilankäytössä ja kulkuluvissa Oireiden hoito ja lieventäminen Haitan terveysvaikutukset - altistumisen merkittävyys Tapani Tuomi/ Työterveyslaitos /Asumisterveysohjeen mukaiset kemialliset analyysit / 28.3.2012 20