MITÄ RAAMATTU SANOO? JAAKOBIN KIRJE CBSI SUOMI Jumalan Sanaa kaikille...kaikkialla.
JAAKOBIN KIRJE JOHDANTO Jaakobin kirjeen tausta Varhaiselle kristilliselle seurakunnalle osoitetut kirjeet Uudessa testamentissa puhuvat meille tänään, kuten kaikkina aikoina, opettaen meille miten kristillistä elämää tulisi elää käytännössä. Ensimmäisten kristittyjen tavoin mekin ponnistelemme tehdäksemme Jeesuksen sanoista osan jokapäiväistä elämäämme. Meidän aikamme ja alkuseurakunnan ajan välillä on löydettävissä monia yhtäläisyyksiä. Tuolloin Rooman valtakunta kukoisti, mutta pitkä ja asteittainen rappeutuminen oli jo alkamassa. Ajassa vallitsi kyynisyyden henki. Etiikka ja moraali olivat rappiotilassa. Samoja asenteita on havaittavissa nykymaailmassa. Silti Jumala kutsuu meitä elämään Jeesuksen Kristuksen uskollisina seuraajina. Jaakobin kirje saattaa olla Uuden testamentin varhaisin kirjoitus, Kirjettä galatalaisille mahdollisesti lukuun ottamatta. Vaikka kirje kirjoitettiin erityisesti ensimmäisen vuosisadan kristityille, sen sanoma on ajaton ja koskee kristittyjä kaikkialla. Jaakobin kirje luokitellaan yhdeksi yleisistä kirjeistä, mikä tarkoittaa, että se on osoitettu laajalle lukijakunnalle, ei yksittäiselle seurakunnalle tai henkilölle. Se koostuu hyödyllisistä ohjeista, jotka on tarkoitettu hajaannuksessa ympäri maailmaa elävälle Jumalan kansalle. Tämä kirje ei käsittele vanhurskauttamista uskon kautta, mutta vastaavaa totuutta sitä, että kristinusko edellyttää eettisiä ja käytännön tekoja. Jaakob kehottaa niitä, jotka väittävät uskovansa Jeesuksen Kristukseen, elämään uskoaan todeksi rakentavalla tavalla. Hän puhuu kielen hillitsemisestä, velvollisuudesta huolehtia köyhistä ja oikeasta vaelluksesta. Hän korostaa, että ongelmat ja kipu kuuluvat oleellisena osana kasvuun ja kristityn matkaan kohti täysi-ikäisyyttä, ja niitä tulee pitää pikemminkin hyödyllisinä kuin vältettävinä asioina. Evankelistoista kaksi, Markus ja Matteus, kutsuivat Jaakobia yhdeksi Jeesuksen veljistä (Matt. 13:55 ja Mark. 6:3). He tarkoittivat itse asiassa velipuolta, koska Jeesuksellahan ei ollut maallista isää. Jotkut tutkijat huomauttavat kuitenkin, että veli voi myös tarkoittaa serkkua. Apostoli Paavali mainitsi Jaakobin, Herran veljen, kirjeessään Galatian kristityille (Gal. 1:19) viitaten häneen apostolina. Kyseessä ei voinut olla Jaakob, Johanneksen veli, koska tämä kirje kirjoitettiin noin vuonna 50 jkr. ja Herodes Agrippa antoi surmata Johanneksen veljen vuonna 44 jkr. (Ap. t. 12:2). Kahdesta muusta Jaakob-nimisestä miehestä, jotka mainitaan Uudessa testamentissa, kumpikaan ei ollut yhtä merkittävä ja vaikutusvaltainen kuin tämä Jaakob. Mikä muutos olikaan tapahtunut Jaakobin elämässä! Jeesuksen elinaikana Jaakob ja Herran muut veljet suhtautuivat ilmiselvästi epäilevästi ajatukseen, että Hän olisi Messias (Joh. 7:1 9). Tämä tosiasia todistaa ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen todenperäisyydestä, koska nämä samat miehet pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä muiden opetuslasten kanssa Jerusalemissa odottaessaan Pyhän Hengen vuodattamista (Ap. t. 1:14). Jaakob, joka oli aiemmin lyöttäytynyt epäilijöiden joukkoon ja vastustanut Jeesuksen toimintaa, alkoi osallistua antaumuksella seurakunnan työhön Jerusalemissa. Hän oli kasvanut oikeauskoisessa juutalaisessa perheessä (Luuk. 2:22, 41 52) ja oli hyvin kiinnostunut kääntyneistä juutalaisista (juutalaiskristityistä). Paavalin huomautus Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille (15:7) antaa ymmärtää, että useimmat uskovat, olivatpa he juutalaisia tai ei, tunnistivat Jaakobin korkea-arvoisessa ja arvovaltaisessa asemassa olevaksi Jerusalemin seurakunnan johtajaksi. Luukas vahvisti tämän Apostolien tekojen 15. luvun jakeissa 13 21, missä Jaakob ilmaisi mielipiteensä seurakunnan kannasta joissakin tärkeissä asioissa. Jaakobin kirje on tyyliltään tyypillinen juutalainen saarna. Voimme kuvitella hänen sanelevan hitaasti, samalla kun hän ajattelee niitä inhimillisiä heikkouksia, jotka uhkaavat tätä uutta seurakuntaa. Jaakobin kirjeen kirjoittaja käytti erinomaista klassista kreikkaa, vaikka kirje ajattelultaan ja muodoltaan on juutalainen.
Ajateltavaa: Jaakobin kirjeen sanoma on erityisen merkityksellinen kristityille, jotka elävät aikana, jolloin todellinen vapaus ja vastuuton vapaus sekoitetaan toisiinsa, koska kirje korostaa tarvetta noudattaa Jumalan vanhurskauden vaatimuksia. Se on ankaraa luettavaa niille, jotka ovat omaksuneet maailman arvojärjestelmän ja moraalisäännöt ja antavat toisten tekemisten sanella mitä he itse tekevät. Yhä uudestaan korostetaan, että tekomme tulisi olla sopusoinnussa tunnustamamme uskon kanssa. Jaakob tähdentää itse asiassa, että ellei uskosta, jonka väitämme omistavamme, ole ulkonaisia merkkejä, se ei kenties olekaan oikeaa uskoa. Rukoilkaamme, että meissä syttyy halu tutkia itseämme ja muuttua, kun mietimme tästä lyhyestä, haasteellisesta kirjeestä lukemiamme asioita. ~~~~~ Jaakobin kirjettä pidetään Uuden testamentin Sananlaskuina. Vanhatestamentillisen vastineensa tavoin kirje koostuu lyhyistä iskevistä lausumista. Kyseessä ei ole mikään suuri opillinen kirjoitelma: Jeesuksen nimi esiintyy vain kaksi kertaa. Siinä ei mainita ristiä, ylösnousemusta tai Pyhää Henkeä. Sen sijaan kirje julistaa täydentävää totuutta oikean uskon vaatimuksia käytännön ja moraalin tasolla. Kirjoittaja kehottaa ihmisiä, jotka väittävät olevansa uskossa, muuttamaan tämän älyllisen vakaumuksensa teoiksi. Jaakobin tuomitessa sellaisen uskon, josta ei näy todisteita ihmisen elämässä, hänen tekstinsä muistuttaa Vuorisaarnan opetusta (Matt. 5:16 20, 38 42; 7:21 27). Vaikka Jaakobin korostama opetus niin tekojen kuin uskonkin tarpeellisuudesta vaikuttaa vastakkaiselta Paavalin opetukselle yksin uskon kautta tulevasta pelastuksesta, tämä ristiriita häviää, kun perehdymme heidän kirjoituksiinsa. He ilmaisevat saman asian eri sanoin. Paavalin kirjeistä löytyy aina kristillisen elämän eettisiä ja moraalisia käsityksiä koskevia ohjeita. Tämä kirje, joka todennäköisesti kirjoitettiin vähemmän kuin 25 vuotta seurakunnan syntymän jälkeen, puhuu siitä, kuinka tärkeää on toteuttaa uskoamme käytännössä, arkielämässämme. Jaakob tarttui ongelmaan, joka on ajankohtainen vielä tänään. Todistammeko henkilökohtaisen Jumala-suhteen ihmeestä käyttämättä sanoja? Teot todella puhuvat selvemmin kuin sanat! Tulemmeko paremmin toimeen uskomme ansiosta? Tunnemmeko suurempaa huolta kärsivistä? Kristityt, jotka uskonsa seurauksena ovat erilaisia, parempia sekä rakastavampia toisia kohtaan, ovat eläviä todisteita siitä, että Jumala on olemassa ja tuntee huolta luomastaan maailmasta. Mitä meidän elämämme kertoo Jumalasta...itsestämme...uskostamme? Ongelmia oli paljon: vaino, joka pani uskon kovalle koetukselle; hienostelu, joka sai aikaan erottavan kuilun rikkaiden ja köyhien, koulutettujen ja kouluja käymättömien välille. Oli myös huolestuttavia kertomuksia siitä, että jotkut juutalaiskristityt ylpeilivät uskollaan, eläen samanaikaisesti elämää, joka soti tätä uskoa vastaan. Oli huhuja kiistoista ja ilkeämielisestä puheesta, kristityistä, jotka halveksivat ja tuomitsivat toisiaan. Kaikki nämä asiat painoivat Jaakobin mieltä hänen kirjoittaessaan tätä kirjettä. Hänen rakkautensa ja huolensa uskonveljiään ja -sisariaan kohtaan käy ilmi hyvin selvästi. Jeesuksen tavoin Jaakob noudatti rabbiinista tyyliä ottamalla esimerkkejä arkielämästä sanomansa selventämiseksi. Hän puhuu suitsista, joilla hevosta voi hallita ja ohjata; peräsimistä, jotka ohjaavat suuria laivoja; pienistä tulista, jotka sytyttävät metsän palamaan; ja kuinka typerää olisi ajatella, että samasta lähteestä pulppuaisi makeaa ja karvasta vettä tai että viikunapuussa kasvaisi oliiveja. Kirjeen sanasto on rikasta ja sisältää seitsemisenkymmentä sanaa, jotka eivät löydy muualta Raamatusta. Jaakob viittasi Vanhan testamentin 21:een kirjaan ja osoitti olevansa hyvin perillä Jeesuksen opetuksista. Henkilökohtainen yhteenveto: Jaakobin neuvot, jotka koskevat kristillisessä yhteisössä ilmaantuneita riitoja ja toisten tuomitsemiseen liittyvää syntiä, paljastavat, ettei alkuseurakunta ollut täydellinen, aivan kuten Kristuksen seurakunta nykyäänkin on vajavainen. Hänen viimeiset kärsivällisyyttä ja kärsimystä, vannomisen välttämistä sekä uskon rukousta koskevat neuvonsa ovat yhtä ajankohtaisia kuin jos ne olisi kirjoitettu tänään. On helppoa ymmärtää, että uskovat, joille tämä kirje luettiin eri seurakunnissa, todella kokivat tarvetta tehdä rehellisen synnintunnustuksen ja parannuksen kuullessaan lopuksi kehotuksen tunnustaa syntinsä toinen toisilleen. Tämä kirje osoittaa, että hengellisten ja käytännöllisten asioiden välillä ei ole selvää rajaa. Oikea hengellisyys tuottaa hyviä tekoja. Jumalan taloudenhoidossa usko ja teot ovat erottamattomat. Olkoon tämä totta meidän elämässämme!
1. OPPITUNTI KOTITEHTÄVÄT KATSAUS JOHDANTOON: Johdanto 1) Mitä uutta tai mielenkiintoista opit Jaakobista lukemalla tämän selitysosuuden? 1. OPPITUNNIN KYSYMYKSET: Tervehdys! Kun ryhdyt vastaamaan kysymyksiin, vietä hetki rukouksessa ja pyydä Jumalaa auttamaan sinua ymmärtämään mitä luet. Lue kirje kokonaan läpi ja sitten kunkin kysymyksen kohdalla mainitut jakeet uudestaan. Vastaa sen jälkeen kysymyksiin parhaasi mukaan. Tämä ei välttämättä ole helppoa, mutta älä huolestu. Vastausten jakaminen muiden ryhmäläisten kanssa on suureksi avuksi. Luento antaa vielä lisää selvyyttä. Pyhä Henki johdattaa sinut ymmärtämään Jumalan totuutta, kun tutkit Kirjoituksia avoimena ja odottavalla mielellä. Muista mainita mistä jakeesta/jakeista vastauksesi löytyivät. Asteriskilla (*) varustetut kysymykset ovat syvempää pohdintaa varten. Mitä me tiedämme Jaakobista? 2) Kerro Mark. 6:1 4:n ja Joh. 7:1 5:n pohjalta, miten seuraavat ihmiset suhtautuivat Jeesukseen: a. Ihmiset Hänen kotikaupungissaan? Miksi? b. Hänen omat veljensä? 3) Kerro mitä seuraavat raamatunkohdat kertovat tapahtuneen Jeesuksen veljille. a. Ap. t. 1:12 14 b. 1. Kor. 15:3 8 *4) Paavali kertoo Jeesuksen ilmestyneen kolmelle ihmiselle yksitellen: Pietarille, Jaakobille ja Paavalille itselleen. Miksi Hän sinun mielestäsi valitsi nämä kolme miestä? a. Pietari b. Jaakob c. Paavali 5) Mitä seuraavat raamatunkohdat kertovat Jaakobin asemasta seurakunnassa? a. Ap. t. 12:17 b. Ap. t. 15:12 21; 21:17 18
c. Gal. 1:19; 2:9 d. Juud. 1:1 Mitä voimme tietää Jaakobista ihmisenä ja hänen luonteestaan? 6) Mikä asenne hänellä oli Jaakobin kirjeen 1:1:n mukaan? 7) Miten hän seuraavien jakeiden mukaan suhtautui niihin ihmisiin, joille hän kirjoitti? a. Jaak. 1:16, 19; 2:5 b. Jaak. 2:20; 4:4, 8 *8) Jaakobin syy tämän kirjeen kirjoittamiseen saattaa hyvin olla kiteytettynä kirjeen 5. luvun jakeissa 19 20. Miten kuvailisit Jaakobia sen tiedon perusteella, mikä sinulla on hänestä? 9) Jaakobin kirjeessä toistuvat tietyt aiheet, jotka osoittavat mitä hänen sydämellään oli. Mitä aiheita löydät seuraavista jakeista? a. Jaak. 1:19, 26; 3:10; 4:11 b. Jaak. 1:5; 3:17 c. Jaak. 1:9-10; 2:1, 8 9 Omia ajatuksia: Jatkaessamme Jaakobin kirjeen opiskelua huomaamme, että kirjeestä nousee muitakin keskeisiä teemoja. Onko jokin tähän asti lukemastasi saanut sinut pohtimaan elämääsi ja/tai asenteitasi uudella tavalla?
1. OPPITUNTI KOMMENTAARI Jaakobin kirje 1:1 TERVEHDYS! Ennen kuin mikään toinen kirje oli syntynyt, Jaakob kirjoitti Raamatun ensimmäiset tekstit Uuden testamentin aikakautena. Kuka hän sanoi olevansa? Hän ei sanonut minä olen Kristuksen sukulainen. Sitä pidettäisiin kerskumisena. Hän esittäytyi sen sijaan Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi. Hän ymmärsi, että hänen todellinen suhteensa Jeesukseen ei ollut fyysinen vaan hengellinen. Hänen valitsemansa palvelija -sana (kreikaksi doulos) tarkoittaa itse asiassa orjaa. Mikä valtava muutos onkaan nähtävissä tämän entisen skeptikon elämässä! Toisin kuin Paavali, joka aika ajoin kutsui itseään Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, Jaakob ei kertaakaan tervehdyksessään tai loppusanoissaan viitannut verisukulaisuuteensa Jeesuksen kanssa. Hän on yksinkertaisesti palvelija. Jaakobin veljellä, Juudaksella, oli sama käsitys itsestään (katso Juudaksen kirje 1) ja hän lisäsi myös olevansa Jaakobin veli, tunnustaen sillä Jaakobin näkyvämmäksi henkilöksi varhaisessa kristillisessä yhteisössä. Jaakob olisi voinut valita monta titteliä itselleen. Sana palvelija paljastaa kuitenkin hänen aidon nöyryytensä. Jaakob, joka oli saanut nimensä Israelin kahdentoista heimon kantaisän mukaan (kreikaksi Jakobos), osoitti kirjeensä kahdelletoista hajaannuksessa elävälle heimokunnalle. Sana hajaannus (diaspora) viittaa yleensä niihin juutalaisiin, jotka karkotettiin omasta maastaan. Historiallisesti ja perinteisesti sanalla tarkoitetaan Baabelin vankeuteen vuonna 586 ekr. joutuneita. Myöhemmin sillä viitattiin juutalaisiin, jotka jäivät Israelin rajojen ulkopuolelle, kun osa heidän maanmiehistään palasi Jerusalemiin jälleenrakentamaan temppeliä, Persian kuningas Kyyroksen annettua siihen luvan vuonna 559 ekr. (Esra 1:1 4). Jaakob on saattanut käyttää tätä erityistä nimitystä viittauksena eri puolille Lähi-itää ja Eurooppaa hajalle joutuneisiin juutalaiskristittyihin. Stefanuksen marttyyrikuolemasta alkoi maastamuutto Jerusalemista, kun Jeekukseen Kristukseen uskovat juutalaiset hajaantuivat paetakseen vainoa (Ap. t. 7:59 8:4). Tai hän on yksinkertaisesti tarkoittanut kaikkia uskovia, juutalaisia tai pakanoita, jotka asuivat Jerusalemin ulkopuolella ja kauempana kaupungista. Termi kaksitoista heimokuntaa edusti koko alkuperäistä Israelin kansaa, mutta oli myös sopiva symbolinen kuvaus uudesta Israelista, Kristuksen seurakunnasta, joka eli hajaannuksessa eri puolilla roomalaista maailmaa. Yksi asia on selvä: tämä kirje oli osoitettu uskoville niille, jotka olivat ottaneet vastaan Jumalan Sanan ja asettaneet toivonsa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kirjeen tyylistä päätellen Jaakob lienee tuntenut henkilökohtaisesti osan kirjeen vastaanottajista. Hänen tavoitteenaan oli tarjota vahvaa ruokaa, jotta nämä uskovat kasvaisivat syvempään Kristuksen tuntemiseen. Oli ilmeistä, että heidän tunnustamansa usko oli ristiriidassa heidän tekojensa kanssa. Köyhiä laiminlyötiin (1:27); uskovat kävivät sanasotaa toisiaan vastaan (1:19). He ylpeilivät oikeaoppisella Sanan tuntemisellaan, mutta eivät olleet sille kuuliaisia (1:22). Ajateltavaa: Jaakob vetosi varhaisiin kristittyihin, että he pysyisivät uskollisina totuudelle. Niin meidänkin tulee pysyä. Kaikista nyky-yhteiskunnan ongelmista ja haasteista huolimatta emme saa juosta piiloon. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan (Joh. 17) Herramme ei pyytänyt Jumalaa ottamaan omiansa pois maailmasta vaan pikemminkin lähettämään heidät maailmaan hyvin varustautuneina tähän tehtävään. Meidän elämämme täytyy erottua! ~~~~~ Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Te olette maan suola...te olette maailman valo...näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa (Matt. 5:13a, 14a, 16). Näemme, että uskovien täytyy olla osa heitä ympäröivää maailmaa, ja Jaakob antaa useita käytännön esimerkkejä asioista, joita uskova voi tehdä. Hänen tarkoituksenaan oli haastaa uskovia muistamaan heidän kutsumuksensa ja velvollisuutensa.
Kirjeen ydinajatus löytyy 2. luvun jakeesta 17: Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Korostaessaan sekä tekojen että uskon tärkeyttä kristinuskoa harjoittaessa Jaakob on samoilla linjoilla Paavalin kanssa tämän kirjeessä Tessalonikan uskoville: Jumalan ja Isän edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen (1. Tess. 1:3). Ajateltavaa: Aito usko synnyttää aitoja tekoja. Voimme myös ilmaista asian niin, että henkilö, joka todella on löytänyt tien Jumalan luokse, vaeltaa sitä tietä. Kristillisen elämän kasvua voidaan kuvailla ajattelemalla uskoa juurena ja tekoja hedelmänä. Saako uskomme juurtua lujaan luottamukseen Jumalan tarjoamaan pelastukseen, joka annetaan jokaiselle, joka ottaa Hänet vastaan? Kun Hänen elämänsä saa sijaa sinun ja minun elämässämme, meissä näkyy hedelmä, jonka Kuningas saa aikaan. Meidän tehtävämme on uskoen pysyä Hänessä (Joh. 15:1 10). ~~~~~ Ota seuraava jaottelu huomioon tutkiessasi Jaakobin kirjettä: I. Tervehdys Jaak. 1:1 II. Usko ja elämä Jaak. 1:2 27 III. Usko ja yhteiskunta Jaak. 2 IV. Usko ja ihmisen kieli Jaak. 3 V. Usko ja kamppaileva ihminen Jaak. 4 VI. Usko ja käytäntö Jaak. 5 Henkilökohtainen yhteenveto: Sinä ja minä olemme samassa tilanteessa kuin ne ihmiset, joille Jaakob alun perin kirjoitti; mekin olemme hajaannuksessa elävä Jumalan kansa. Meidän tulisi nähdä itsemme niin kuin Jaakob näki itsensä Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana. Kristuksen opetuslapset pitivät itseään palvelijoina vasta Hänen kuolemansa jälkeen. Silloin kun Hän oli heidän keskuudessaan, he väittelivät siitä, kenestä tulee suurin Hänen perustamassaan valtakunnassa. Hän opetti heille: Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan (Matt. 23:11 12). Hän osoitti heille oikean asenteen, kun hän otti palvelijan aseman ja alentui pesemään heidän likaiset jalkansa. Palvelija oppii noudattamaan käskyjä, tottelemaan ja tekemään sen, mitä häneltä odotetaan. Palvelija ahkeroi miellyttääkseen herraansa. Onko Jeesus Kristus todella meidän herramme? Sen sijaan että palvelisimme itseämme, meillä on oltava halu palvella Häntä ja taivutettava mielemme tekemään niin. Hänen elämänsä alkaa silloin tehdä työtä meissä tuottaakseen kuuliaisuutta ja eräänä päivänä saamme ottaa vastaan Hänen kiitoksensa: Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija...tule herrasi ilojuhlaan! (Matt. 25:21). CBSI SUOMI Jumalan Sanaa kaikille kaikkialla. Affiliated to Community Bible Study International Copyright 1994 Community Bible Study Kaikki oikeudet pidätetään.