UUDENMAAN CP-YHDISTYSNYLANDS CP-FÖRENING ry Jäsentiedote Syysjulkaisu 3 2013 www.businesscollege.fi Puh. (09) 1489 0200 Voiko koko lukion opiskella verkossa?
A L K U S A N A T Julkaisija Uudenmaan CP-yhdistys Nylands CP-förening ry Kauppamiehentie 6, 2. krs, 02100 Espoo puh. 09-466 033 www.cp-liitto.fi/uusimaa Vastaava toimittaja Gun Ainamo, puh. 09-466 033 Ilmestyminen 4 numeroa vuosittain, maaliskuu, kesäkuu, syyskuu, joulukuu Aineisto julkaisuihin yhdistyksen toimistolle aina edeltävän kuun alkuun mennessä Ilmoitukset A & J Media Oy, puh. 09-766 699 Taitto POP-Taitto ja Ladonta Oy, puh. 09-754 1193 Painopaikka Julkaisumonistamo Eteläranta Oy ISSN 1456-8594 Yhdistyksen 55-vuotis juhlan kunniaksi järjestetään Elämäntaiteilijoiden kanssa, joka myös juhlii tänä vuonna 10-vuotis taivaltaan, teatteriesityksiä yhdistyksen jäsenille ja ystäville. Tervetuloa ENSI-ILTAAN Kaiken se kestää lauantaina 5.10.2013 klo 14.00 Paikka: RASTIS osoite: Ulapparaitti 6, Helsinki, (Nordsjö lågstadieskola) Ilmoittautumiset: lauratoikander@gmail.com tai p. 050 530 2918. Tavoitettavissa parhaiten tiistaisin klo 19.30 21 ja torstaisin klo 9 11 Julkaisun tekstiä lainattaessa lähde mainittava SISÄLLYSLUETTELO 3/2013 Alkusanat... 3 Yhdistys tiedottaa... 5 Kymmenen innoittavaa teatterivuotta... 8 Tvijälpin kesävieraat... 11 Unelmia ja pelejä... 12 Räfsön kesäleiri... 14 Sellainen ol Viipuri... 17 Bändicap-leiri ja jamit... 23 CP-Liitto tiedottaa... 24 Jaatinen tiedottaa... 26 Kela tiedottaa... 27 Uudenmaan CP-yhdistyksen teatteriryhmä Elämäntaiteilijat 10-vuotisjuhlaesitys Kaiken se kestää Muuta tiedotettavaa... 28 Kansikuvat: Gun Ainamo SYYSJULKAISU 3 2013 3
YHDISTYKSEN HALLITUS Puheenjohtaja Vilja Pitkänen Matinniitynkuja 7 C 61, 02230 Espoo Puh. 050 5925 287 vilja.pitkanen@iki.fi Varsinaiset jäsenet Sampo Keskikallio, varapuheenjohtaja Tyynylaavantie 15 A 13, 00980 Helsinki puh. 050 537 1022 sampo.keskikallio@gmail.com Maire Uimonen Vuokselantie 8 B 1, 02140 Espoo puh. 0400 235 020 Seija Toivonen Pohjolankatu 17 as 4, 00610 Helsinki puh. 050 548 4972 toivonenseija@gmail.com Tuula Koivula Nikkarinkuja 2 A 12, 02650 Espoo puh. 040 716 4539 tuula.koivula1@luukku.com Janne Mäkelä Leikosaarentie 27 C 54, 00990 Helsinki puh. 045 111 7791 j.a.makela@pp.inet.fi Aune Väyrynen Pajupillintie 19 A 8, 00420 Helsinki puh. 0400 624 719 aunevayrynen@welho.net Päivi Mikkonen Sofianlehdonkatu 7 D 5, 00610 Helsinki puh. 044 060 4447 mikkopa@ruskis.fi Uuno Ylönen Klippinkitie 3-5 A 31, 02780 Espoo Puh. 040 558 3183 unski82@gmail.com Varajäsenet Kaarina Heinonen Kaskilaaksontie 1 B 22, 02360 Espoo puh. 040 708 3644 Nina Kavaleff Ljusbojen 4 B 37, 02320 Espoo Puh. 040 755 6666 nina@kavaleff.com Uudenmaan CP-yhdistys Nylands CP-förening ry Kauppamiehentie 6, 2. krs, 02100 Espoo, puh. 09 466 033 sähköposti: uudenmaan.cp-yhdistys@kolumbus.fi kotisivut: www.cp-liitto.fi/uusimaa Pankkiyhteys NORDEA 157430-22382 IBAN FI55 157430 000 22382, BIC NDEAFIHH Yhdistyksen toiminnanjohtaja: Gun Ainamo, puh. 09 466 033 tai 050 377 6117 4 SYYSJULKAISU 3 2013
YHDISTYS TIEDOTTAA YHDISTYKSELLÄ ON UUDET FACEBOOK SIVUT. KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ. Kynttilät ovat saapuneet syksyn ihanissa väreissä. Illat pimenevät miten ihanaa silloin on sytyttää kynttilä ja nauttia sen valosta ja lämmöstä. Soita ja tilaa omasi puh: 09 466 033 tai sähköpostilla uudenmaan.cp-yhdistys@kolumbus.fi Tulisitko KYNTTILÄMYYNTITALKOIHIN MUKAAN! Muista myös, että sinulla on mahdollisuus ottaa kynttilöitä työpaikallesi myyntiin, me tuomme ne sinne ja maksat ainoastaan myydyistä kynttilöistä. Kynttilän myynti on yhdistyksen tärkein oma varainhankinta, ostamalla kynttilän tue yhdistyksen kerhotoimintaa. Kotisivuillamme www.cp-liitto.fi/uusimaa on lisätietoja kynttilöistä HENGAILU-ILLAT JATKUVAT Syyskauden Hengailu-illat joka toinen perjantai klo 18 20.30. 6.9, 20.9, 4.10, 18.10, 1.11, 15.11, 29.11 ja 13.12.2013 Paikka on vanha tuttu Espoon Järjestöjen Yhteisön YHTEISÖTUPA osoite: Kauppamiehentie 6, 02100 Espoo. Vetäjänä toimii Sanna Anttila ja paikalla on yleisavustaja. TVIJÄLP TALKOOT sunnuntaina 29.9.2013 klo 11.00 16.00 Lähtö joko Nokkalan satamasta tai Westendin rannasta. Ilmoittautuminen 25.9. mennessä p. 09 466 033 tai 050 377 6117 tai s-postilla uudenmaan.cp-yhdistys@kolumbus.fi Helsingin Kaupunginorkesteri Helsingfors stadsorkester Helsingin Kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksiin syksyn aikana on saatavilla lippuja yhdistyksen toimistosta. Hinta maksuton. EI pyörätuoli paikka. Kenraaliharjoitukset ovat Musiikkitalossa seuraavasti: Keskiviikko 25.9 klo 10.00 SHUBERT IV johtaja Dima Slobodeniouk, Franz Shubert: Sinfonia nro 4 Traaginen Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia Keskiviikko 23.10 klo 10.00 Sinfonia ja Sähkökitara johtaja Olari Elts, sähkökitara Nguyen Le Perjantai 1.11 klo 10.00 De Profundis johtaja Olari Elts Perjantai 13.12 klo 10.00 Harppukonsertti johtaja Cornelius Meister, harppu Xavier de Maister Keskiviikko 4.12 klo 10.00 SCUBERT X johtaja John Storgårds, sello Tuomas Ylinen Perjantaina 15.11 klo 10.00 Pelleas et Meilisande johtaja Marc Soustrot, piano Christian Ihle Hadland mm. Wolfgang Amadeus Mozart Don Giovanni SYYSJULKAISU 3 2013 5
MarrasLiekki-Häppeninki Nyt valmistaudutaan pikkujoulukauteen! 9.11.2013 klo 10.00 18.00 Uudenmaan CP- yhdistys toivottaa teidät kaikki mukaan tapahtumaan, jossa on paljon positiivista energiaa. Pikkujoulukausi on ovella, joten nyt on korkea aika saada uutta säpinää arkeen ja loistavien liekkien valoa juhlakauteen! Luvassa on: Meikkausopastusta & kynsien laittoa arkeen, juhlaan ja etenkin pikkujoulukauteen Nautinnollisena herkkuna burleski-henkinen workshop Kyselytunnit Paula Huttusen ja Sirpa Ritvosen Diplomi-Ravintoneuvojien seurassa Energisoivaa hierontaa Ravintoneuvojat ottavat mielellään ennakkoon kyselyitä vastaan, joihin he paneutuvat ennen tilaisuutta, jotta he voivat antaa parhaan mahdollisen vastauksen. Kysymykset tulee osoittaa paula.huhunen@gmail.com Paikka: Espoon Järjestöjen Yhteisö, EJY, Kauppamiehentie 6 Espoon Tapiola 2 krs. Hinta: Omavastuu 10 euroa, sisältäen ohjelman ja ruokatarjoilun, maksu käteisenä paikan päällä. Ilmoittautumiset viimeistään perjantaina 25.10.2013 Aura Kaskisydän 0451109936 tekstarilla taikka soittaen tai sähköpostilla aura.kaskisydan@gmail.com Muistathan ilmoittaa mahdollisesta erikoisruokavaliosta/allergioista ja ilmoittautumisen yhteydessä ole hyvä ja ilmoita myös puhelinnumerosi, kiitos! Jouluiset Avoimet Ovet la 30.11.2013 klo 12 15 Paikka: Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry:n YHTEISÖTUVALLA Kauppamiehentie 6, 2 kerros 02100 Espoo (Tapiola) Päivän aikana on mukavaa jouluista ohjelmaa. Tarjolla on riisipuuroa ja torttukahvit sekä eri yhdistyksillä myyntikojuja mistä löytyy mukavia joululahjoja ja tietenkin arpajaiset. Tervetuloa myös mummit ja kummit! 6 SYYSJULKAISU 3 2013
Shamanismi- Luonto Ihmisessä Shamanismi on yksi ihmiskunnan vanhimmista maailmankatsomuksista. Se tarjoaa paljon mielenkiintoista opittavaa myös nykyajan ihmiselle. Shamanismi auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja tuo uutta virtaa arkeen. Shamanismista teemailloissa kertoo Kirsti Häkkilä, joka on harjoittanut shamanismia nuoresta asti. Kirsti on ammatiltaan kuvataiteilija ja koulutettu hieroja sekä Lehto Suomen Luonnonuskontojen yhdistyksen tiedottaja. Paikka: Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY osoite: Kauppamiehentie 6, Espoo Mitä shamanismi on? 8.10.2013 klo 18.00 20.00 Tutustumme shamanismin varusteisiin: mihin rumpua käytetään ja millaisia kuvia siinä voi olla? Miten toimivat erilaiset helistimet? Miksi shamaanilla on hassu päähine tai lintuviitta? Miksi shamaanit ajattelevat, että maailman keskipisteessä on suuri puu? Osallistumismaksu 5 e kerta joka maksetaan käteisenä paikan päällä. Voimaeläimet 5.11.2013 klo 18.00 20.00 Voimaeläimet ovat shamaanin kumppaneita, joita hän käyttää apuna maagisilla matkoilla. Myös nykyajan ihmisellä voi olla oma voimaeläin. Millaisia opetuksia eri eläimiin liittyy? Tutustumme karhuun, kettuun, hevoseen ja moniin muihin voimaeläimiin. Osallistumismaksu 5 e kerta joka maksetaan käteisenä paikan päällä. Puiden ja kivien voima 10.12.2013 klo 18.00 20.00 Luonto on täynnä voimapaikkoja, joissa voimme rentoutua ja ladata akkuja. Shamanismissa jokaisella puulla on oma merkityksensä, sekä myös kivet voivat opettaa ihmisille tarinoita. Kurkkaamme puiden salaisiin ominaisuuksiin ja kuuntelemme, mitä kivet meille kertovat. Osallistumismaksu 5 e kerta joka maksetaan käteisenä paikan päällä. Tilaisuuksissa ei ole yleisavustajaa. Henkilökohtaisen avustajan voit ottaa mukaan veloituksetta. Voit ilmoittautua pelkästään johonkin tiettyyn iltaan taikka kaikkiin samalla kertaa. Ilmoittautumiset viimeistään perjantai 27.9.2013 Aura Kaskisydän aura.kaskisydan@gmail.com tai 045 110 99 36 Ilmoittautuessa muistathan laittaa puhelinnumerosi mukaan. SYYSJULKAISU 3 2013 7
Kymmenen innoittavaa teatterivuotta Teatteriryhmä Elämäntaiteilijat perustettiin keväällä 2003. Liityin joukkoon saman vuoden syksyllä, joten olen ollut mukana kaikissa ryhmän produktioissa. Ryhmään on kuulunut enimmillään seitsemän jäsentä. Minun lisäkseni Tuula Koivula, Jykä Pietinen ja Tittan Sormunen ovat olleet mukana alusta lähtien. Kahtena ensimmäisenä vuonna ryhmään kuuluivat myös Aatu Toivonen ja Tapani Karimaa. Anni Kokkonen oli mukana vuosina 2004 2009. Irmeli Toikkanen liittyi ryhmään vuonna 2005 ja Susan Koskinen syksyllä 2010. Ohjaajanamme toimi viiden ensimmäisen vuoden ajan Mari Martin. Syksystä 2008 lähtien ryhmää on ohjannut Laura Toikander, jonka sijaisina syksyllä 2009 ja kaudella 2011-2012 toimivat Karelia Vilenius ja Elina Perttola. Harjoituspaikkoina olemme käyttäneet Jaatisen Majaa, Malmin virkistyskeskusta ja HIY:n tiloja Koskelassa. Mari Martinin ohjauksessa teatterityömme lähtökohta oli aluksi omaelämäkerrallisen aineiston hyödyntäminen. Harjoituksissa keksimme pikkunäytelmiä kokemuksistamme ja meille tärkeästä kirjallisuudesta. Yksi mieleenpainuvimmista produktioistamme oli keväällä 2005 esitetty Elämän liekki, johon sisällytimme katkelman Shakespearen Othellosta ja tunnetuimman laulun Andrew Lloyd Webberin musikaalista Oopperan kummitus. Vuoden 2006 produktion kohokohta oli Pikku Heidi -näytelmä. Tuona vuonna koko esitys perustui ryhmän jäsenille tärkeisiin lapsuuden satuihin. Esityksessä hyödynnettiin myös animaatiotekniikkaa ja ryhmän piirtämiä kuvia. Kaksi vuotta myöhemmin oli vuorossa kokonainen näytelmä, joka dramatisoitiin Kaarina Helakisan kertomuskokokoelmasta Annan seitsemän elämää. Tämä produktio vaati meiltä paljon, sillä useimmilla näyttelijöillä oli kaksi eri roolia. Näytelmän menestys oli suurempi kuin koskaan: loppujen lopuksi esityksiä pidettiin peräti neljä. Elämäntaiteilijoiden produktioista kaksi on selvästi poikennut muista. Keväällä 2007 esitetty Runon siivet koostui itse valitsemistamme runoista ja vuodenaikatanssista, kolmen vuoden takainen Taiteilijatapaaminen taas toi näyttämölle ihailemiamme laulajia, kirjailijoita ja kuvataiteilijoita sekä heidän teoksiaan. Vuonna 2009 teimme kolmiosaisen esityksen, joka jälleen hyödynsi maailmankirjallisuutta, tällä kertaa Anton Tshehovin ja Daphne du Maurierin tuotantoa. Ryhmämme käsittelee teatterityössä ajankohtaisia ja vaikeitakin teemoja. Näyttelijöiden vammaisuus on tuotu esiin vasta parin viime vuoden produktioissa. Olemme pohtineet mm. vapautta, kiireettömyyttä, suvaitsevaisuutta ja oikeutta rakkauteen. Viime vuoden satunäytelmässä päämääränä oli aarteen löytäminen ja valon voitto pimeydestä. Viime vuosina esitysten roolihahmot ovat olleet ryhmän jäsenten itse keksimiä. Hahmot edustavat tiettyä aikakautta, kulttuuria tai luonteenpiirrettä tai vetoavat tärkeiden asioiden puolesta. Kymmenvuotisesityksemme on itsenäinen jatko-osa kaksi vuotta sitten esitetylle Pyynnölle, joka otti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Tällä kertaa teemamme on rakkaus, jonka eri ilmenemismuotoja käsittelemme monipuolisesti. Avustajat ovat lähes alusta saakka olleet tärkeä osa ryhmäämme. Pisimpään mukana ovat olleet Ulla Gripenberg ja Lea Mallat, joista on tullut niin korvaamattomia, ettei Elämäntaiteilijoiden työskentelyä voi kuvitella 8 SYYSJULKAISU 3 2013
ilman heitä. Ryhmän välit ovat aina olleet lämpimät ja luottamukselliset. Tuemme toisiamme niin teatterityössä kuin yksityiselämässäkin. Myös jokainen ohjaaja on innoittanut ryhmää ideoillaan ja auttanut meitä toteuttamaan itseämme. Toivottavasti Elämäntaiteilijoiden innostus teatteriin jatkuu myös kuluneiden kymmenen vuoden jälkeen. Teksti: Sonja Pauhakari OHJAAJAN SANAT Kun aloitin Elämäntaiteilijoiden ohjaajana syksyllä 2008, teimme yhdessä ryhmälle laulun, jossa sanotaan: Elämäntaiteilijat, ryhmä iloista, valovoimaa, yleisölle improaa, näyttelee maailman kokoon sirpaleista. Elämäntaiteilijat ryhmässä on valon lailla energiaa. Ryhmässä on lahjakkuutta, kykyä luoda ja improvisoida. Elämäntaiteilijat ovat äärimmäisen sitoutuneita ryhmän toimintaan. Sitoutumista todistaa tämän syksyn 10-vuotisjuhlat, mutta ryhmän jäsenet ennen muuta persoonina suhtautuvat teatteriharrastukseensa sydämellä, pitkäjänteisellä antaumuksella ja taiteellisesti tarkalla otteella. Elämäntaitelijoiden ohjaaminen on minulle ainutkertaista ja ammatillisesti opettavaista työtä, joka tuottaa runsaasti iloa. Ryhmänjäsenet haastavat minua tarkoilla kysymyksillään ja toiveillaan. Ne pitävät ohjaajaa valppaana. Myös näyttelijöiden vammaisuus tuo harjoituksiin ja esityksiin elementtejä, jotka edellyttävät ohjaajalta tarkkaavaisuutta. 10-vuotisjuhlaesityksessä ja vuoden 2012 produktiossa Pyyntö olemme käsitelleet vammaisuutta yhtenä tarinoiden osana niin fyysistä vammaisuutta kuin asennevammaa. Olen hyvilläni siitä, että Elämäntaiteilijat ovat valinneet tuoda vammaisuuden teeman mukaan esityksiin. Se on minusta aitoa, rohkeaa ja tarpeellista. Uskon, että he ovat juuri oikeita ihmisiä kertomaan tarinoita vammaisuudesta ja uskon myös, että monelle teatterikatsojalle on vammaisuuden kohtaamisessa vielä paljon uutta ja tuntematonta. Teatteri on oiva väline tuttujen ja tuntemattomien teemojen ja tunteiden käsittelyyn. Elämäntaiteilijat näyttelevät maailman kokoon sirpaleista. Monet teatteriesitykset syntyvät pienistä palasista, sirpaleiden yhteen sovittamisesta. Varsinkin sellaiset näytelmät, joissa esityksen sisältö syntyy ryhmän omista ideoista ja ihmiselämän kirjosta. Silloin on löydettävä punaisia lankoja, joiden avulla ideat nivotaan yhteen. Tähän tapaan on syntynyt juhlaesityksemme Kaiken se kestää. Esityksen henkilöt ja heidät yhteentuovat tarinat ovat Elämäntaiteilijoiden itse rakentamia. Lämpimästi tervetuloa katsomaan esitystä! Laura Toikander SYYSJULKAISU 3 2013 9
Elämäntaiteilijoiden 10-vuotis juhlaesitys: KAIKEN SE KESTÄÄ Lauantai 5.10.2013 klo 14 Paikka: RASTIS os. Ulapparaitti 6, Vuosaari (Nordsjö lågstadieskolan) Ensi-ilta yhdistyksen jäsenille ja ystäville Lauantai 12.10.2013 klo 14 Kutsuvieras näytös Paikka: RASTIS os. Ulapparaitti 6, Vuosaari (Nordsjö lågstadieskolan) Keskiviikko 6.11.2013 klo 18.30 Paikka: Helsingin Invalidien Yhdistys, Voudintie 6 (Koskela) Esityksiin on vapaa pääsy. Paikkavaraukset sähköpostitse lauratoikander@gmail.com tai puh. 050 530 2918 Tavoitettavissa parhaiten tiistaisin klo 19.30 21 ja torstaisin klo 9 11 (muistakaa ilmoittaa apuvälineet) Uudenmaan CP-yhdistyksen teatteriryhmä Elämäntaiteilijat 10-vuotisjuhlaesitys Kaiken se kestää TIEDOKSI TEATTERIHARRASTUKSESTA KIINNOSTUNEILLE! Yhdistyksen aikuisten teatteriryhmään Elämäntaiteiljat otetaan uusia jäseniä vuoden 2014 alusta alkaen. Harjoituksia on tammi-toukokuun aikana noin seitsemänä lauantaina, 4-5 tuntia kerrallaan, syyskaudella suunnilleen saman verran. Ryhmässä tehdään teatteri-ilmaisun harjoitteita ja valmistetaan esitys kerran vuodessa. Myös kuulumisten jakaminen on tärkeä osa tätä taiteellista vertais- ja harrastusryhmää. Jos sinua kiinnostaa tulla mukaan Elämäntaiteilijoiden iloiseen ja luovaan toimintaan, niin lähetä yhteystietosi, lyhyt kuvaus itsestäsi sekä avustustarpeesi osoitteeseen lauratoikander@gmail.com, marraskuun 6. päivään mennessä. Ryhmään pääsystä ilmoitetaan kiinnostuneille joulukuun aikana. Ryhmänohjaaja Laura Toikander vastaa mielellään tiedusteluihin numerossa p. 050 530 2918 Tavoitettavissa parhaiten tiistaisin klo 19.30 21 ja torstaisin klo 9 11 Teatterissa on taikaa ja todellisuutta! 10 SYYSJULKAISU 3 2013
Tvijälpin kesävieraat Juhannus Tvijälp tarjosi taas kerran parastaan juhlistaessamme siellä yötöntä yötä. Paljon aurinkoa ja sopivasti sadetta, naurua, ystäviä, merta ja hyvää ruokaa. Saari on pieni keidas, niin lähellä mutta niin kaukana, sillä jo veneeseen noustessa aika muuttuu ja mieli rauhoittuu. Saunoimme Varsasaaren juhannussaunassa ja teimme kävelyretkiä ympäri saarta. Lapset nauttivat, uivat ja leikkivät. Kasvimaalta maistui ruohosipuli ja metsästä ketunleivät. Oli ihana aloittaa kesä juuri Tvijälpissä. Kiitämme ja kumarramme ja odotamme jo ensi kesää. Riina & co Meidän perheen Tvijälp-retki Heinäkuussa suuntasimme taas soutuveneellä kohti Tvijälpiä, tällä kertaa veneessä oli mukana myös toinen koira. Saaressa nautimme auringonpaisteesta, rannasta, kasvimaan antimista sekä ihanista mustaherukoista ja vadelmista. Myös koirat innostuivat vadelmien syömisestä ja odottivat kiltisti vieressä, että niille poimittiin omat pienet annokset. Ruohokenttä oli tarpeeksi iso pienimuotoista jalkapallokisaa varten. Pihassa tapasimme mökkinaapurin, joka kertoi meille tarinoita Tvijälpin saaren pitkästä historiasta ja sen eläinkunnasta. Saarella oli nähty ainakin peurapariskunta ja kanahaukka sekä mäyrä. Mia, pojat ja koirat Aatos ja Elna rakentamassa itselleen uima-allasta juhannus-aaton grillailua Tänä kesänä perheellämme oli mahdollista viettää mukavia kesälomapäiviä Tvijälpissä muutamaankin kertaan. Säät olivat pääosin erittäin hyvät ja kalaakin tuli. Lettukestejä pidettiin aurinkoisina iltoina ja uimassa käytiin, tosin hieman viileässä vedessä. Uusi suihku tuli myös testattua ja hyvin toimi. Marju, Jari ja Riku sekä Milli-koira Elokuun mökkiviikko Olimme tämän vuoden elokuussa viettämässä mökkiviikkoa, ja täytyy todeta että Tvijälp sen kun paranee vuodesta toiseen. Säät suosivat vielä elokuun puolivälin jälkeenkin; päivät olivat hyvinkin aurinkoisia ja lämpimiä, eikä pari pientä sadekuuroa haitannut tunnelmaa ollenkaan. Illat olivat syksyisen viileitä, mutta niistä selvisi hyvin nuotion ääressä tai sisätiloissa kaasukamiinan avulla. Mökkiviikon kohokohtia oli metsässä suuren pöllön bongaaminen, sekä viimeisenä iltana naapurisaaresta näkynyt mökkikauden päättäjäisten ilotulitus. Mökillä vieraili myös venäläinen tuttavaperheemme, jotka olivat hyvin vaikuttuneita mökin ja saaren perinteisestä saaristolaistunnelmasta. Uimaan suurena vilukissana en tänäkään vuonna uskaltautunut, mutta onpahan sitten ensi vuoden mökkireissulle jotain tavoitteita! Kimmo SYYSJULKAISU 3 2013 11
UNELMIA JA PEILEJÄ Tanssin kesäkurssi Patsastelua 2, 30.7. - 2.8.2013 Tanssin kesäkurssin viimeisenä päivänä vierailimme Helsingin Taidemuseon näyttelyssä Happy End? Se sisälsi monenlaisia teoksia monelta eri taiteilijalta. Kaikki emme ehtineet paneutua kaikkeen. Taidenäyttelyssä on sallittua pysähtyä sen ääreen, mikä itseä kiehtoo. Ei ole pakko nähdä ja kokea kaikkea tarjolla olevaa. Talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu ei ollut mukana tanssikurssilla, mutta hän on kirjoittanut näyttelyn innoittamana: Polun varrella on kenties hyvä pysähtyä taidenäyttelyyn, joka ei ainoastaan peilaa ympäröivää yhteiskuntaa, vaan jossa voimme harjoittaa kriittistä (että ei usko kaikkea) ja empaattista (että ymmärtää toista) näkökykyämme. Voimme astua arjen kokemuspiirin ulkopuolelle, muodostaa yhteyden kaukaisiinkin asioihin ja punnita erilaisia näkövinkkeleitä. (Helsingintaidemuseo.fi -lehti 02 > 2013) Tanssikurssin aikana pysähdyimme erilaisten veistosten äärelle ja erilaisiin tiloihin ja paikkoihin. Kehitimme niihin erilaisia näkövinkkeleitä. Katselimme ympäristöämme toisenlaisella uteliaisuudella kuin jos vain olisimme olleet menossa paikasta toiseen tekemään jotain. Teimme koko ajan jotain, matkan varrellakin. Tällä matkalla oli happy end, onnellinen loppu Annantalon pihalla, kun kertasimme kurssin aikana tehtyjä asioita. Ensimmäisenä päivänä olimme unelmoineet. Unelma on jotain ihanaa, jota toivoo, mutta jonka ei tarvitse välttämättä toteutua. Unelma itse antaa toivoa ja onnea. Unelmaan voi liittyä pelko, että kaikki menee juuri päinvastoin kuin unelmoi. Päivän viimeinen veistos oli Oona Tikkaojan Unelma. Me unelmoimme muistomerkit: Rakkauden patsas, Buddhan patsas, Sekavuuden muistomerkki, Vastarannan kiiski, Hylkääminen, Että unelmista tulisi totta, Veden heijastus, Meerin kaksi idolia ja Eläinlääkäri. Ensimmäisenä päivänä myös kiipesimme pystysuoraa seinää ylös. Emme unelmoineet kiipeilystä, vaan kiipesimme. Vai oliko mukana jotain muutakin kuin todellisuus? Toisena päivänä patsastelimme Tapiolassa. Päivän päätteeksi Espoon Modernintaiteen Museon Emman pihalla teimme uudet versiot Eero Hiirosen Pro Aqua -, Raimo Utriaisen Virta I - ja Pertti Kukkosen Mutkia matkassa -veistoksista. Näin syntyivät Myöhäisaikojen rumpali, Virta II ja Yllättävä käänne. 12 SYYSJULKAISU 3 2013
Yksi Happy End -näyttelyn taitelijoista on Jani Leinonen. Hän sanoo: Meillä ei tule olemaan onnellista loppua, ellemme pysty kuvittelemaan parempaa maailmaa. (Helsingintaidemuseo.fi -lehti 02 > 2013). Siispä kuvitellaan paras maailma. Unelmoidaan niin vahvasti, että todellisuus kiipeää pystysuoraa seinämää aina lopulta onneen. Teksti Sanna Kuusisto Kuvat Annika Sarvela, Elina Sarilahti, Sofia Laaksonen, Pälvi Salminen Torstaiaamuna lekottelimme Arabianrannan Keitaalla jättiläisleijonien kanssa, kunnes rupesi satamaan. Silloin me muutuimme itse eläimiksi. Vesieläimiksi, maaeläimiksi ja ilmaeläimiksi. Kun sade lakkasi, lähdimme syömään. Torstaina ja muinakin kurssipäivinä tapasimme paljon erilaisia ihania koiria, mutta emme yhtään koiraveistosta. Mikä oikeastaan on totta ja mikä harhaa tai mielikuvitusta? Näen Taidemuseon Mirrorteoksessa peilikuvani ja sen kanssa ihmisiä, jotka peilailevat ihan jossain muualla. Kiipeän putoamatta pystysuoraa kivetystä. Löydän hyvän paikan, vai löysikö paikka minut? Voiko hauki kiivetä puuhun laulamaan? DANCEHEARTS - taidetta, liikuntaa ja hyviä ihmisiä Annantalon Taidekeskuksen Danceheartstanssiryhmä on ensisijaisesti nuorille, jotka neurologisista syistä tarvitsevat erityistä tukea. Tanssiryhmän tavoitteena on rohkaista ja kannustaa tanssin keinoin ilmaisemaan ajatuksia itsestä ja maailmasta. Tanssiharjoitukset vahvistavat liikkumisen taitoja ja laajentavat ilmaisumahdollisuuksia. Tanssi vie liikkeen arjen rajojen yli rakentavalla ja vahvistavalla tavalla. Ryhmän kanssa työskentelee kaksi taiteilijaopettajaa ja kaksi tanssiavustajaa. Oman avustajan voi myös ottaa mukaan tanssimaan. Dancehearts harjoittelee Annantalolla Helsingissä tiistaisin klo 17.30-19.00. Syyskausi alkaa 3.9., mutta mukaan voi tulla myöhemminkin. Tämän syksyn aiheena ovat peilit, harhat ja huijaukset. Jos innostuit tulemaan mukaan, ota yhteyttä Sanna Kuusistoon vuorikuu@dlc.fi tai Annantalon kurssisihteeriin Kaisa Rihtniemeen kaisa.rihtniemi@hel.fi SYYSJULKAISU 3 2013 13
Räfsön kesäleiri 2. 6.8.2013 Elokuu käynnistettiin perinteikkäällä kesäleirillä Räfsössä. Perinteistä huolimatta tämän vuoden leirissä oli myös paljon uutta: leirimajoitus ei ollut tänä vuonna mökeissä vaan leirikeskuksen päätalossa, leiriohjaajia oli ensimmäistä kertaa kaksin kappalein ja leiri oli, niin Auralle kuin Eevallekin, ensimmäinen leiri ohjaajan roolissa. Osa leiriläisistä oli myös ensimmäistä kertaa osallistumassa leirille, joten esimerkiksi leiripaikka oli heille myös omanlaisensa kokemus. Sää oli mitä manioin koko leirin ajan! Lämpöä ja aurinkoa riitti, merivesikin ylsi useampana kertana 20 asteeseen. Uiminen olikin yksi leirin suosituimmista aktiviteeteista leirin aikana, osa leiriläisistä taisi jopa mennä uimaan päivittäin. Kuten edellisenäkin vuonna, myös tällä leirillä saunottiin kahdesti. Koska saunan terassi tarjosi niin upeat näkymät ja loistavat olosuhteet grillaamiselle, viimeisenä iltana saunomisen yhteydessä leiriläisille oli järjestetty grillitarjoilut saaren henkilökunnan puolesta. Ja mitkä tarjoilut ne olivatkaan! Tarjoilupöytä notkui erilaisia makkaroita, hampurilaisia, kasviksia ja hedelmiä. Kaiken kaikkiaan Räfsössä saadut ruoat olivat uskomattoman herkullisia, siitä valtava kiitos kuuluukin Räfsön koko henkilökunnalle! Leirin viimeisenä päivänä oli vielä ennen grillausta ja saunomista tarjolla purjeveneilyä. Lähdimme koko porukka kahdella purjeveneellä kohti Porkkalan satamaa Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistyksen veneillä Fridalla ja Lotalla. Perille päästyämme söimme satamassa eväät sekä ostimme kaikille jäätelöt jälkiruoaksi. Matkalla satamaan ja takaisin leirisaareemme jokainen leiriläinen sai halutessaan ohjata venettä tai auttaa purjeiden kanssa. Jopa ohjaajakin pääsi nostamaan purjeita mastoon! Tänä vuonna leirillä oli suunnitellun ohjelman lisäksi myös paljon vapaa-aikaa, mistä suuri osa leiriläisistä oli hyvillään. Mukana tuodut pelit olivatkin kovassa käytössä uintimahdollisuuden ohella. Kisailupäivänä pelasimme yksilöinä hirsipuuta niin suomeksi kuin englanniksi, jotta vieraskieliset avustajatkin pääsivät mukaan kilpailemaan. Joukkuelajeina pelasimme mölkkyä sekä yhden idearikkaan leiriläisen itse kehittämää peliä, jonka nimi taisi tosin jäädä vielä keksimättä. Äkkiä siis patenttia hakemaan! Illan kruunasi Singstar-Sing Off-kilpailut joissa sai joko esiintyä yksin taikka duettona kaverin kanssa. Kilpailun aikana nähtiin aivan loistavaa lavakarismaa ja syviä tulkintoja. Leiriläiset äänestivät omat suosikkinsa ja pakko sanoa, että kilpailu oli erittäin kovaa ja aivan huippu tasoa! Leirin lopussa leiriläiset metsästivät merirosvojen kätkemiä aarteita ympäri saarta. Saari käytiin läpi hyvin perusteellisesti eikä yksikään aarre jäänyt löytymättä. Kiitämme erittäin lämpimästi Räfsön henkilökuntaa herkullisista tarjoiluista, sekä toiveidemme toteuttamisesta leirialueella. 14 SYYSJULKAISU 3 2013
Kiitämme myös Kirkkonummen St.Nikolauksen perinnepurjehdusyhdistystä unohtumattomasta purjehduskokemuksesta sekä avuliaisuudesta. Haluamme kiittää myös kaikkia muita leirin tukijoita, jotka mahdollistivat leirin järjestämisen. Ohjaaja Aura Leiriohjaajana ensikertalaisina toimineena haluaisin sanoa, että kokemus oli minulle ainutkertainen ja upea. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja vertaisohjaajuus, jota yritimme Auran kanssa tuoda esille, näytti toimivan leirin aikana todella hyvin: ohjaamamme keskustelut minuudesta omasta identiteetistä vammaisena poikivat paljon mielenkiintoisia keskusteluja koko loppuleirin ajaksi, mistä olen hyvin otettu ja kiitollinen kaikille leirille osallistuneille. Leiriläset puhuivat ihailtavan rohkeasti ja avoimesti omasta elämästään, kokemuksistaan ja kipeistäkin asioista. Uskon, että monia ennakkoluuloja ja pelkoja saatiin murrettua näiden keskusteluiden aikana. Toinen asia, jonka koin hyvin tärkeäksi itselleni ohjaajana, oli vertaistuen saaminen omaan työhöni ja tehtävääni ohjaaja-kollegaltani Auralta. Monet asiat, jotka ehkä yhden ihmisen ratkottavana olisivat olleet vaikeita ja raskaita hoitaa, hoituivat hyvin sujuvasti ja saumattomasti yhdessä pohtiessa ja päätöksiä tehdessä. Myös meidän yhteisen henkilökohtaisen avustajan saaminen leirille antoi meille aivan uudet mahdollisuudet suunnitella ja toteuttaa ohjelmaa sekä toimia leiriohjaajan tehtäviin ja vastuuseen kuuluvalla tavalla. Haluaisinkin esittää henkilökohtaiset kiitokseni Auralle ja Lauralle, joiden kanssa toivottavasti pääsen jatkossakin ohjaamaan vielä monta leiriä. You rock girls! Ohjaaja Eeva SYYSJULKAISU 3 2013 15
Leiriläisilt terveisiä Olin leirillä ensimmäistä kertaa, tyttöystäväni Liisa oli myös mukana. leirillä oli mielestäni tosi kivaa. Olen Liisan kanssa samaa mieltä, että parasta leirissä oli saunomisen lisäksi Olipa kerran minä. Oli hieman vaikea keksiä mitä kertoisin itsestäni, mutta lopulta oli todella kivaa ja vapauttavaa päästä kertomaan. Pääsimme myös purjehtimaan se oli kivaa, en ole ennen ollut purjeveneessä, joten se oli minulle hieno uusi kokemus. Leirin aikana olisi ollut kiva päästä uimaan lämpimämmässä vedessä. Kävin kerran uimassa mutta tulin kohtuullisen nopeasti pois vedestä. Itsekin olisin toivonut leirin kestävän pidempään. Olisin myös halunnut päästä majailemaan mökkikylään. kaiken kaikkiaan leiri meni mukavasti mutta aika kului liian nopeasti. Joel Osallistun tälle leirille jo viidettä kertaa, mutta tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa poikaystäväni Joelin kanssa. Parasta leirillä on ollut saunominen, purjehtiminen sekä Olipa kerran minä - teemakeskustelu, jossa saimme kertoa omasta elämästämme ja kokemuksistamme. Mielestäni muiden tarinoita oli mielenkiintoista kuunnella ja oman elämäntarinani kertominen oli helpottavaa ja vapauttavaa. Myös purjehtiminen oli kivaa ja saimme katsella kaunista merimaisemaa. Harmittaa vain, että leiri oli tänä vuonna niin lyhyt! Päätalo majoituspaikkana oli kiva, mutta pidin kuitenkin edellisen vuoden leirikylän mökkimajoituksesta enemmän koska mökeissä oli enemmän leiritunnelmaa. Liisa Kiitos leirin tukijoille, Helsingin Rotary Klubi, Vantaan kaupungin nuorisolautakunta ja Espoon liikunta- ja nuorisolautakunta. LEIRIMUISTELOT lauantaita 19.10.2013, klo 16 20 Paikkana EJY Kauppamiehentie 6, 2 kerros 02100 Espoo (Tapiola) 16 SYYSJULKAISU 3 2013
Sellainen ol Viipuri, sellainen ol Viipuri... Matkakertomuksen alkuun on pakko laittaa lainaus Katri Veltheimin kirjasta Kävelyllä Viipurissa (Tammi 1985). Vanhan Viipurin kaupungin ylle on kiinnitetty monia nimikkeitä. Suomen iloisin kaupunki, kosmopoliittisin kaupunki, saksalainen hansakaupunki, merikaupunki ja tietysti se on ollut Karjalan pääkaupunki. Ja varmasti Viipuri oli kaupunki, joka ei ollut minkään muun Suomen kaupungin kaltainen. Aloitimme Viipurin matkamme aurinkoisena perjantaiaamuna 23.8. klo 8.00 Helsingin Mäntymäen kentältä, missä Anjalankosken linja-auto ja kuljettaja Harri odotti meitä12 reissaajaa. Loput 4 reissumiestä poimimme kyytiin matkalla Nuijamaan raja-asemalle, ABC-Viipurinportista. Täältä kyytiin tuli matkajohtajamme ja matkanjärjestäjä Olavi Härkönen sekä tulkkimme Marina sekä Viipurin toinen kokenut kävijä (Olavin lisäksi) Ville ja Joensuusta Lasse. Ruokatauon jälkeen matkamme jatkui kohti rajaa. Raja- ja tullimuodollisuudet menivät hyvin, kaikilla oli passit mukana ja Olavilta valmiiksi täytetyt maahantulokortit. Ensimmäinen pysähdys Venäjän puolella oli rahanvaihtopiste, se sijaitsi bensa-aseman vieressä. Kateellisina katselimme bensan litrahintaa, bensa maksoi 33 ruplaa/litra - alle yhden euron! Eurot vaihdettiin rupliksi; yhdellä eurolla sai 44 ruplaa. Rajalta Viipuriin on vajaa 70 km. Matka kulki osittain Saimaan kanavaa pitkin, näimme muutaman sulun ja kaunista järvi maisemaa ja metsää. Viipuriin saavuimme hyvissä ajoin ja ensimmäinen tutustuminen Viipuriin alkoi isosta marketista kaupungin laidalla. Ostimme vettä, suolasta ja ehkä jokunen paikallinen mansikka- ja persikka- skumppatölkkikin tuli ostettua. Tunnin markettivierailun jälkeen matka jatkui kaupunkiin ja hotelli Druzhbaan, suomeksi käännettynä tarkoittaa Ystävyys. Osoite tosi helppo: Zheleznodorozhnaya 5, suomenkielisen kartan mukaan hotellille mentiin Revonkatua pitkin. Ilta jatkui majoittumisen jälkeen hotellin ulkoterassilla, aurinko paistoi ja oli mukavan kesäisen lämmintä ja Salakkalahden takaa näkyi Viipurin linna. Janon sammuttaminen onnistui nopeasti, mutta ei voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että asiakkaita oli kohtuullisen paljon ja tarjoilijoita ei ollut kuin yksi, siten ruuan saaminen kesti ja kesti. Eihän meillä ollut kiirettä mihinkään. illan päätteeksi sai tulkkiamme Marina selvittää tarjoilijan kanssa ruokalaskua jossa ilmeni muutama Marina ja Olavi SYYSJULKAISU 3 2013 17
laskutusvirhe. Pitemmän kaavan mukaan venyneen ruokailun jälkeen, tietysti mukavassa seurassa, istuimme vielä vähän aikaa sisätiloissa ja lähdimme nukkumaan ja valmistautumaan lauantain ohjelmaan. Aamupalan jälkeen alkoi tunnin kiertoajelu oppaan kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä miten monet kaupungin talot muistuttivat Helsingin rakennuksia, kauniita rakennuksia jotka kaipasivat kiireellistä restaurointia. Viipurissa on asukkaita noin 83 000. Kiertoajelun aikana opas kertoi Viipurin kadut suomeksi, ajoimme pitkin Revonkatua, Karjalankatua, Salakkalahdenkatua, nähtiin vanhan kaupungin linnoitus, siitä jatkettiin Torkkelinpuistoa päin. Puistossa seisoo suuri kuparista tehty Hirvi veistos, se pystytettiin Punaisenlähteentorin puoleiseen päähän, Alvar Aallon kirjastotalon läheisyyteen v. 1928, se oli kuvanveistäjä Mäntysen ensimmäinen julkinen patsas. Alvar Aallon suunnittelema kirjastotalo oli huputettu, sitä korjattiin parhaillaan, joten siitä emme nähneet, kirjastotalo valmistui vuonna 1935. Pitkän Torkkelikadun toisessa päässä, oli Punaisenlähteentori, ennen se oli vilkas kauppapaikka, tänään se on suuri tyhjä kenttä missä komeilee Leninin patsas. Kierros jatkui Kullervonkatua pitkin Patterimäen ohi. Kierros päättyi Torkkeli Knuutinpojan patsaan luona, mistä osa jatkoi matkaa Viipurin linnalle ja osa meni kadun toiselle puolelle olevaan matkamuisto myymälään. Viipurin linnassa muutama lähti reippaasti kipuamaan linnan rautaportaita ylös näköalatasanteelle josta avautui upean kuvan kaupungista. Linnalta oli lyhyt matka Kauppatorille. Kauppatorin laidalla seisoo pyöreätorni. Se rakennettiin Kustaa Vaasa määräyksestä, Viipurin kaupungin ympärysmuuria piti vahvistaa kahdella pyöriöllä. Karjalan portin pyöriö rakennettiin vuosina 1547 50, mutta toista ei koskaan rakennettu. Tänä päivänä pyöreässä tornissa toimii ravintola. Torin toisella puolella on Kauppahalli. Kauppahallin ja Pyöreän tornin edessä on toriaukea, missä myytiin mm. koreja, käsitöitä sekä marjoja ja sieniä. Torilla olisivat myyjät ottaneet mielummin euroja kuin ruplia. Lauantai-ilta huipentui yhteiseen ruokailuun Minutka -ravintolassa hyvän ruuan lisäksi oli tarjolla upea laulu ja tanssi esitys. Kauniiksi 18 SYYSJULKAISU 3 2013
katettu pöytä runsaine tarjoiluneineen odotti nälkäisiä matkalaisia. Musiikkia meille esittivät Vera, Ludmila ja Volodja. Lisäksi musiikin tahtiin tanssi nuori tyttö. Jopa nuorisolta tuli kehuja musiikista, vaikka laulut olivat viime vuosisadalta kuten Miljoona ruusua, Moskovan valot ja Paula Koivuniemen Ilman sinua ja tietysti laulettuna venäjäksi. Musiikkiesitys hurmasi kaikki ja tästä tulikin suorastaan vaatimus Olaville että kun Etelä-Saimaan CP-yhdistys juhlii 50-vuotis taivaltaan, vain Vera, Ludmila ja Volodja kelpaavat lauantain illan tanssiorkesteriksi. Kun sitten ilta päättyi ja pääsimme hotellille, menimme terassille sulattelemaan ruokaa ja ihailemaan kahta viikinkilaivaa ja Viipurin linnan siluettia. Matkamme päätöspäivänä sunnuntaina, matkasimme Karuselmarketin kautta kohti Monreposin puistoa. SYYSJULKAISU 3 2013 19
Monreposin historia lyhyesti: Neuvostoaikana Monrepos n nimi oli Park Kalinina. Vuonna 1988 se sai takaisin alkuperäisen nimensä Park Monrepo. Puisto ja erityisesti kartano ovat päässeet pahasti rappeutumaan. Monia puiston kohteita on kunnostettu mm. suomalaisen Pro Monrepos-yhdistyksen organisoimilla talkoilla. Monrepos n luonnonpuisto sijaitsee noin 2,5 km päässä Viipurin keskustasta pohjoiseen. Tämä yli kolmesataavuotias entinen kartano tunnettiin aikanaan Lill- Ladugård nimisenä kruununtilana, jonka sai haltuunsa Charlotte ja Peter von Stupish in 1750-luvulla. Hänen vaimonsa Charlotte oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja hän ryhtyi innokkaasti suunnittelemaan englantilaistyylistä maisemapuutarhaa. Ehkä sen ansiosta kartanosta ryhdyttiin käyttämään nimeä Charlottendahl. Nykyisen ilmeen kartano sai paroni Ludwig Heinrich von Nikolay n toimesta. Hän osti sen v.1788 Württembergin prinssi Friedrich Wilhelm iltä, joka oli ryhtynyt käyttämään kartanosta vuonna 1785 ranskankielistä nimeä; Mon Repos (Minun leponi). Ludwig Heinrich von Nikolay n aikana Monrepos n kartanon pää- ja kirjastorakennukset peruskorjattiin ja samalla niitä laajennettiin italialaisen restauroijan Giuseppe Antonio Martinelli n suunnitelmien pohjalta. Martinelli vaikutti Monrepos n ilmeeseen vuosina 1798-1805. Monrepos n kartano oli Nikolay n suvun hallussa vuoteen 1942, jolloin Marie von Nikolay kuoli. Omistusoikeus siirtyi paroni Nicholas von der Pahlen ille, joka oli Paul von Nikolay n sisarenpoika. Moskovan rauhansopimuksen mukaan vuonna 1944 Suomi joutui luovuttamaan mm. Viipurin ja koko Karjalan kannaksen Neuvostoliitolle. Puiston nimi muuttui Park Kalinina ksi ja kartanon siteet suomalaisiin katkesi monen vuosikymmenen ajaksi. Kävelimme läpi kauniin laudoista tehdyn myöhäisgoottilaiseen tyyliin rakennetun Monreposin puiston portin. Portin takaa aukeni korkea, tiheä puistokuja. Kujan jälkeen oli laajat ruohokentät ja pengerrykset, jonka kruunasi italialaisen arkkitehti Martinellin kaunis maahovi (päärakennus). Päärakennuksen takana sijaitsi Monreposin kirjastorakennus. Tänä päivänä, se on surullisen näköinen rappeutunut kokonaisuus. Nurmikentän poikki kulki kävelytie Kaarisillalle joka vei rantaan. Kallioisella niemellä seisoo Neptunuksen temppeli antiikin malliin. Paroni Ludwig von Nikolay n aikana rakennettiin Monrepos n kartanon alueelle, Suomenvedenpohjaan pistävälle kapealle niemelle, kreikkalaistyylinen rantatemppeli. Tämän oli suunnitellut Martinelli jo 1798, mutta se rakennettiin vasta 1806. Tätä rantatemppeliä on nimitetty myös Neptunuksen temppeliksi, sen veistoksen mukaan, joka siellä myöhemmin seisoi aina vuoteen 1944. Temppelirakennus oli paikoillaan vielä kesäkuussa 1944, mutta sen myöhempiä kohtaloita 1950-luvulta ja sen jälkeen ei tiedetä. 20 SYYSJULKAISU 3 2013
Talvella 1999 esitti Pro Monrepos ry luonnonpuistomuseo Park Monrepo lle, että suomalaisilla on valmiutta rakentaa kyseinen temppeli uudelleen, sen entiselle paikalle. Temppeli valmistui ja vihittiin käyttöön 22.9.1999. Pieni valkoinen lautta oli ainoa kulkutie Ludwigsteineen, Nicolay-suvun hautasaarelle. Tästä ei ollut jäljellä kun puiset tolpat rannassa kivirappujen vieressä. Korkealla saaren kalliolla kohosi pieni nelitorninen linna joka näkyi juuri ja juuri puiden lehtien välistä. Pieni valkoinen lautta oli ainoa kulkutie Ludwigsteiniin, Nicolay-suvun hautasaarelle yli kapea salmen. Koko saari oli romanttisia sieluja tyydyttävää seutua sen rannat olivat tuuheitten leppien peitossa, mutta korkealla kalliolla kohosi pieni romanttinen, nelitorninen linna Luultavasti 1798 rakennetut kaarisillat kuuluivat osana Monrepos n kartanon kokonaissuunnitteluun, jossa pyrittiin istutuksin ja erilaisin rakennelmin luomaan harmooninen kokonaisuus. Nämä kaarisillat yhdistivät kaksi pientä saarta puistokokonaisuuteen, jossa pienetkin yksityiskohdat oli tarkoin ja harkiten suunnitellut. Kaarisiltojen alapuolella oli pienet puurakenteiset sulkuportit, joiden avulla pidettiin matalan veden aikana kanavan vesi vakiokorkeudella ja mainitaanpa tässä kanavassa kasvatetun arvokaloja Monrepos n vieraiden kulinarististen halujen tyydyttämiseksi.kaarisillat oli todennäköisesti suunnitellut Martinelli. Kaarisillat olivat vielä 1800-luvulla monivärisiä, mutta 1920-1930-luvun valokuvien perusteella ne oli maalattu valkoisiksi vuosisadan vaihteen jälkeen. Kaarisilloista ainakin toinen oli olemassa 1950-luvun alussa, mutta luultavasti huonokuntoisuuden takia se purettiin 1950-luvun lopulla. Suomalainen kansalaisjärjestö Pro MONREPOS ry. ja Hämeen ammattikorkeakoulu yhdessä Venäjän Kulttuuriministeriön alaisen, Viipurissa olevan luonnopuistomuseo Park Monrepo n kanssa rakensivat vanhojen valokuvien perusteella rekonstruktoidun uuden kaarisillan Monrepos hon syksyllä 1998 Monreposin puisto on joskus kauan sitten ollut kaunis taloineen ja viheralueena sekä suosittu ulkoilupaikka. Nyt tuli surullinenkin olo, kun näkemämme talot olivat päässeet huonoon kuntoon. Sisäänpääsymaksu puistoon oli vain 60 ruplaa. Kulkeminen oli hankalaa pyörätuolien kanssa, kun asfaltoidut kävelytiet olivat kuoppaisia ja huonokuntoisia. Monrepos n puiston remontointi jatkuu Viipurissa venäläisvoimin. Elokuussa Karjala-lehti kertoo, että Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki on myöntänyt puiston rakennusten ja ympäristön restaurointiin noin 30 miljoonan euron avustuksen. Monrepos n restaurointi pääsee vauhtiin ilmeisesti tämän vuoden lopulla 2013. Töitä kiirehtii se, että jättiavustus on käytettävä vuoden 2015 loppuun mennessä. Tarkoituksena on kunnostaa pahasti rapistuneet kartanon päärakennus ja kirjasto sekä palauttaa puisto ja puutarha entiseen loistoonsa. Suomalainen Pro Monrepos -yhdistys teki vuodesta 1990 lähtien talkoita Viipurin arvokohteen säilyttämiseksi. Yhdistys on vastikään lahjoittanut tukikohtansa venäläisille. Matkan tunnelmia mukanaolijoilta: Aikataulu sopivan väljä, moni oli ensimmäistä kertaa Viipurissa. Yksi mukana olijoista kertoi, että harmitteli Pietari matkalta pois jääntiä, joten tämä hieman korvasi sitäkin asiaa. Osa koki, että on mukavaa ja turvallista matkustaa ryhmän kanssa, matkaseurue mukava ja rento tunnelma. Suomalaisten 1980-luvulla rakentama Druzhba-hotelli olisi kaivannut hieman kasvojen kohotusta. Parissa huoneessa oli suihkut, muuten oli amme. Hotellien ovet tai niiden lukot päättivät juuri tällä meidän matkallamme mennä rikki, jolloin kahdelle meidän matkalaisellemme tuli vielä huoneen vaihtokin. Huoltomies tuli muillekin tutuksi, kun lukot reistailivat. Hotellia uusitaan vähitellen. Ja ns. inva-huonetta siellä ei ollut ollakaan. Aamiaisella oli vain yksi tarjoilija täydentämässä aamiaispöytää ja siivoamassa ruokasalin pöytiä. Meidän oma tulkkimme Marina sai sitten vähän vipinää asioihin. Me teimme ainakin yhden viipurilaismummon onnelliseksi, kun sukat ja eurot vaihtoivat omistajaa hotellin luona. Sukkapari lähti yhdellä eurolla. SYYSJULKAISU 3 2013 21