Suomen maankamara koostuu ihvanhasta peruskalliosta eli Bal%iopergstl ja sita peittavis ta maizalajeista eli maapergstg. Maapeite ei ole yhtenainen, vaan kalliopera on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maapera on syntynyt maapallon kehityshistorian nuori an kauden, kvataarikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartaarikaudella oli useita jaakausia, joiden aikana mannerjaatikijt peittivat laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jaa- kausien valisina nk. interglasiaaliaikoina ilrnasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyista lampimampi. Viimeisin jaakausi, jota kutsutaan Veiksel-jaakaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja paattyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudo an ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihet- ta, joiden aikana mannerjaatikot pienenivat. Pohjois-Euroopasta ne havisivat lahes kokonaan. Suomen maapera on paaosin syntynyt viimeisi an jaakauden aikana ja sen jalkeen. Paikoin tavataan viimeis- ta jaakautta vanhennpia jaakautisia seka interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niita tutkimalla on saatu kuva maa kvartaarikautisesta kehityksesta. Mannerjaatikon toiminnan tuloksena, paaosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperaa myotailevana peitteena ja erilaisina moreeni- muodostumina. Mannerjaatikon sulaessa valtavat vesivirrat eli jaatikkojoet koversivat erilaisia uomia. Ne myos kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jaatikon alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselat ovat sarja vierekkaisia reunadeltoja). Mannerjaatikon sulaessa poistui maankuorta kuorrnittanut 2-3 llometrin paksuinen jaakerros, jonka alas painama maankuori alkoi vahitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yha. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lahes metri ja pie- llaan Kaakkois-Suornessa, alle 20 senttimetria sadassa vuodessa. Uli puolet maarnrne pin- ta-alasta oli painunut niin syvalle, etta mannerjaatikon sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyaan ovat kohonneet jopa yli 200 metria nykyisen rnerenpinnan ylapuolelle. Taman ns. yli an rannan alapuo- leile kerrostui seisovassa vedessa muinaisissa Itameren vaiheissa savea ja hiesua. ldaan&ohoamisen vuoksi ylimman rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteilla muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedesta nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kul- jetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jaatikkojoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soisturninen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jaan tai veden peitosta. Nain kallioperaa peittava maakerros vahitellen saavut- ti nykyiset piirteensa, joita talla hetkella ihrninen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
KNENNAISMAAT (~lpu Vaisanen) Yleista Kallioalueet Moreenikerrostumat Karkearakeiset kerrostumat Hienorakeiset kerrostumat ELOPERAISET KERROSTUMAT (Tapio Muurinen) POHJAVESI (Ulpu Vaisanen) Pohjaveden esiintyminen Pohjaveden laatu KIRJALLISUUTTA
KIVENNAISMAAT (Ulpu Vgidnen, GTK ja sen paalla oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. HtlMr tarkoittaa, etta karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin paalla. Hiekkamoreeni Rahkaturve Maa-ala yhteensa ha Kartta-alueen pinta-ala Kiimingin kartta-alue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulla Oulun lahella, 15-25 h :n etaisyydella rannikosta. Pinnanmuodoiltaan se on kumpuilevaa, makista aluetta, missa korkeuserot ovat enimmakseen vain 10-20 m. Maasto kohoaa loivasti lannesta kohti itaa. Alavimmat kohdat, noin 35 m mpy., ovat Kiiminginjoen rannalla kartta-alueen lansiosassa. Itaosassa sijaitsevien korkeimpien makien, kuten Koppelopalon. Marjamaan, Karkulaispalon, Ala-Rytiselan, Kalliomaan ja Karjalaisenpalon, lakiosat ovat noin 65-70 m mpy. ja 20-25 rn ymparistoaan ylempana. Alavat maaston painanteet ovat soistuneet ja niihin on kerrostunut paikoin hienorakeisia sedimentteja ennen turpeen muodostumista. Uusimpien tutkimusten mukaan mannerjaatikon reuna peraantyi alueelta yli 10 000 vuotta sitten lansiluoteeseen. Kartta-alueelta ei ole tehty havaintoja kallioperan uurteista, mutta jaatikon virtaussuunnasta ovat todisteena karttalehden 351 1 06:n alueella tehdyt havainnot. Mannerjaatikon reunan peraannyttya alue jai muinaisen Itameren, Ancylusjarven, ja myohemmin Litorinameren peittarnaksi. Ancylusvaiheen aikana maankohoaminen oli Pohjanlahden rannikolla niin nopeaa, etta uutta maata paljastui veden alta noin 8-10 cm vuodessa. Maankohoaminen alkoi hidastua jo yli 8 000 vuotta sitten ja sen on laskettu paattyvan 7 000-12 000 vuoden kuluttua. Merenkurkku umpeutuu 2 500-2 800 vuoden kuluttua, jos maankohoaminen on edelleen 7-8 mm vuodessa. Talloin Perameri muuttuu jarveksi ja esim. Kiimingin kirkonkyla, josta nykyisin on Perameren rannikolle 20 km, tulee olemaan 70-80 km:n paassa rannikosta. Maankohoaminen on nykyisin Oulun seudulla 6,9 m dv ja Kemissa 7,4 rnrnlv. Kiimingin kartta-alue paljastui veden alta yli 5 000 vuotta sitten.
Kartta-alueella esiintyy lukuisia avokallioita ja alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittamia kallioalueita. Kallioalueet sijaitsevat makien laella ja rinteissa, mista jaakauden jalkeen aallokon toiminnan vuoksi irtaimet maalajit ovat huuhtoutuneet paikoin kokonaan pois. Avokallioita on my& Kiiminginjoen Koitelinkoskessa Kiimingin kirkonkylan ja Huttukylan valilla. Kiimingin kartta-alueen kalliopera koostuu proterotsooisista kivilajeista. Kartta-alueen lansi- ja pohjoisosissa on kiilleliusketta ja grauvakkaa, lounaisosassa kiilleliusketta ja mustaliusketta. Keski- ja kaakkoisosissa on kvartsiittia ja jonkin verran gabroa. Kvartsiittialueen ymparilla esiintyy vulkaanisia kivilajeja (mafista laavakivea). Kiimingin kirkonkylan lahella on jonkin verran myos karbonaattikivia (dolomiittia ja karsikivea). Alueen yleisin maalaji on moreeni, jota on noin 53 % maa-alasta. Se on synnyltaan pa% asiassa pohjamoreenia ja ainekseltaan hiekkamoreenia. Kairausten perusteella moreenikerrostumien paksuus on keskimaarin 3-4 m. Kairauksia on tehty 14 kohteessa eri puolilla karttaaluetta. Moreenikerrostumia esiintyy lahes koko kartta-alueella, myos alavissa maaston painanteissa, missa ne ovat usein turvekerrostumien peittamia. Paikoin moreeni on pintaosistaan huuhtoutunutta. Tallaisia osittain lajittuneita maa-aineksia on hyodynnetty mm. Kiimingin kirkonkylan lansipuolella Honkimaella ja Honkimaassa. Karkearakeisia kerrostumia on Jolosharjussa, joka kulkee luode-kaakkosuuntaisena Kiimingin kirkonkylan koillispuolella. Harju on 100-200 metrin levyinen ja 5-1 0 metrin korkuinen. Soraa on otettu harjusta runsaasti. Soravaltaisessa Jolosharjussa ja sen lievealueilla seka Laivakankaan harjumuodostuman lievealueella kartta-alueen lounaisosassa on hiekkakerrostumia. Hiekkaisia ja hietaisia jokikerrostumia on Kiiminginjoen laaksossa ja hiekkaisia rantakerrostumia Kiimingin kirkonkylasta lounaaseen, Koitelinselassa, seka Huttukylan kaakkoispuolella Maantieharjun rinteessa. Hietaa esiintyy myos Jolosharjun lievealueilla. Hienorakeisia kerrostumia, kuten hiesua, esiintyy Kiiminginjoen laaksossa Koitelinkosken lahella. Hiesua on loydetty myos na~teenottokairauksessa Kiimingin kirkonkylan kaakkoispuolelta, Viitasuolta, noin kolmen metrin syvyydesta turvekerrostumien alapuolelta. ELOPERAISET KERROSTUMAT Tapio Muurinen, GTK Kartta-alueella on soita eloperaising kerrostumina 3 675 ha (38 % maa-alasta). Topografialtaan ja maaperaltaan alue on soistumiselle altista. Jolosharjun molemmin puolin maasto on pienipiirteista ja pienia soita on paljon. Etelampana Kiiminginjoen varressa soita on vahemman, mutta ne ovat isompia. Valtaosa soista sijaitsee 40-50 metrin korkeudella merenpinnasta. Suot ovat kehittyneet meresta paljastuneen maan ja metsamaan soistumisen seurauksena viimeisen 4 000 vuoden aikana. Paksuimmillaan turvetta on yli 3 m. Alavat ja kosteat maaston kohdat ovat joutuneet suokasvillisuuden valtaan. Larnpien ymparistot ovat soistuneet pinnanmyotaisen kasvun seurauksena. Paikalle kehittyneiden soiden pohjalla on yleensa lieju- ja jarvimutakerrostumia, jotka talla alueella ovat noin 0,3 metrin paksuisia.
Alueelta on tutkittu 3 suota, Rytisuo (100 ha), Tirinsuo (100 ha) ja Soidinsuo (1 10 ha). Rytisuon turve on saravaltaista (Ct), toiset suot ovat rahkavaltaisia (St). Suurin osa soista on ojitettu metsataloudellisin perustein. Asutuksen laheisyydessa viljelyyn sopivat suot on raivattu pelloiksi. Tutkituista soista soveltuu teolliseen tuotantoon Rytisuo ja Tirinsuo. Niilla on yhteensa 75 ha:n alalla kayttokelpoista turvetta noin 0,83 miljoonaa suokuutiometria. Taulukko 2. Suokairauspisteet, a = turpeen heikosti maatuneen pintakerroksen (HI-4) paksuus (m), b = turvekerrostuman kokonaispaksuus (m), c = suotyypit: PE (pelto), Iroj (isovarpurameojikko) nro a b c 401 095 1,9 Ct BE 402 094 0,4 St Iroj 403 0,2 1,5 St Iroj 404 0,6 1,1 St Iroj POHJAVESI Ulpu Vgidnen, GTK Pohjavetta syntyy, kun sade- ja sulamisvesia imeytyy maaperaiin. Pohjaveden muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen maara ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi imeytyvan veden maaraan vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Pohjavetta varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, kallioperassa ruhjeisiin ja rakoihin. Parhaat pohjavesiesiintymat ovat hiekka- ja soramuodostumissa. Niiden maapera on hyvin vetta lapaisevaa ja kerrostumien paksuus yleensa riittava pohjaveden runsaalle varastoitumiselle. Pohjamoreenin hienoainespitoisuus on yleensa niin suuri ja rakenne tiivis, etta sen pohjavesi riittaa vain talokohtaiseen kaytt~on. Hienoainesmoreenin vedenlapaisevyys on erityisen pieni. Huonoimpia maalajeja pohjaveden muodostumisen kannalta ovat savi ja hiesu, myos hienon hiedan vedenlapaisevyys on huono. Kartta-alue on paaosin haja-asutusaluetta, missa pohjavesi saadaan yleensa yksityiskaivoista. Ne sijaitsevat enimmakseen moreenialueilla ja niissa on saatujen tietojen mukaan riittavasti vetta yksityiskayttoon. Pohjaveden muodostumisen kannalta merkittavimmat hiekka- ja soramuodostumat ovat Jolosjarven harju ja Laivakankaan harjumuodostuma, jotka ovat Suomen ymparistokeskuksen tarkeiksi pohjavesialueiksi luokittelemia. Jolosharjun pohjavesialue on 2,89 km2:n laajuinen, pohjaveden muodostumisalue on 0,78 km2 ja antoisuus 700 m3/vrk. Laivakankaan pohjavesialueesta vain pieni osa sijaitsee kartta-alueella, paaosa muodostumasta sijaitsee Kiimingin kartta-alueen lansipuolella, Jaalin kylan lahella. Koko pohjavesialue on 6,57 krn2:n laajuinen, pohjaveden muodostumisalue 3,14 km2 ja antoisuus 2 500 m3/vrk. Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperaan imeytyvan veden sisaltamat suolat, maa- ja kallioperan rakenne ja koostumus. Laivakankaan alueen kalliopera koostuu kiilleliuskeista ja mustaliuskeista, jotka ovat ongelmallisia erityisesti kalliopohjaveden kannalta. Niissa rautapi-
5 toiset kiisut liukenevat helposti pohjaveteen, jolloin rautapitoisuus kohoaa herkasti haitalliselle tasolle. Sulfidipitoisilla alueilla raudan liukoisuus lisaantyy, jos pohjaveden ph on alhainen. Pohjaveteen liuenneiden aineiden maara kasvaa viipyman pidetessa. Moreenin pohjavedessa liuenneiden aineiden maara on yleensa suurempi kuin vetta hyvin johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi tayttaa yleensa talousveden laatuvaatimukset. Tavallisimmat haitat ovat korroosiota aiheuttava veden liiallinen happamuus seka liian suuri rauta- ja mangaanipitoisuus. Luonnosta johtuvien tekijoiden lisaksi maatalouden, liikenteen ja teollisuuden paastot saattavat huonontaa pohjaveden laatua. Kartta-alueelta on analysoitu 11 pohjavesinaytetta kuilukaivoista ja yksi nape lahteesta, johon on asennettu betonirenkaat. Naytekohteista 10 sijaitsee moreenialueilla, yksi hiekkaalueella ja yksi hieta-alueella. Naytteista 10 on analysoitu vuonna 1993 ja kaksi naytetta vuonna 1979. Analysoidut vedet ovat lievasti happamia tai lahes neutraaleja, ph-arvot ovat 6,3-7,4. Vedet ovat fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan enimmakseen hyvalaatuisia. Neljassa kaivossa oli hyvalle talousvedelle suositeltuja maksimipitoisuuksia enemman rautaa ja mangaania, myos veden vari- ja KMn04-luvut olivat suosituksia suuremmat. Nitraattia oli yhdessa kaivossa 34 mgll, suositeltu enimmaispitoisuus on 25 mgll. Suurin rautapitoisuus oli oli 4,4 mgll ja mangaanipitoisuus 764 pgll (suositukset enintaan Fe 0,2 mgll ja Mn 50 pgll). Kaivot ovat 2-8 metrin syvyisia ja pohjaveden pinta on 0,5-4 metrin syvyydella maanpinnasta. Kaivot, joissa oli liian suuret nitraatti-, rauta- ja mangaanipitoisuudet seka vari- ja KMn04- luvut, sijaitsevat moreenialueilla. Vari- ja KMn04-lukuihin ja nitraattipitoisuuteen vaikuttavat todennakoisesti kaivoihin paasevat pintavedet, rautaa ja mangaania liukenee veteen maaperasta. Alalammi, P. (toim.) 1992. Suomen kartasto, vihko 123-126. Maanmittauslaitos, Suomen maantieteellinen seura, 58 s. ja 3 liit. Britschgi, R. & Gustafsson, J. (toim.) 1996. Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympiiristo. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ymparistokeskus. 387 s. Haavisto, M. (toim.) 1983. Maaperiikartan kayttoopas 1 :20 00011 :50 000. Opas 10. Geologinen tutkimuslaitos. 80 s. Honkamo, M. 1984. Kiiminki. Suomen geologinen kartta 1: 100 000, Kallioperakartta, lehti 35 1 1. Geologian tutkimuskeskus. Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen, J., Wennerstrom, M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H. & Pekkala, Y. 1997. Suomen kallioperakartta 1 : 1 000 000. Geologian tutkimuskeskus. Saarnisto, M. 198 1. Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A I41 130. Helsinki. 42 s. Sosiaali- ja terveysministerio 2000. Paatos talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 19.5.2000. STMp 461100.
Suomeln maagerg P : 1 000 000, painettu 1984 (sisaltyy myos Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittaa maaperaa vikein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suornen ja Vengjan Federaation luoteisosan maaper5 ja sen raaka-ainevarat P : P 000 080, painettu 1993 kahtena karttalehtena. Kartassa esitetaan maaperageologisten muodostumien ohella tarkeimmat kvartaarikerrostumien hyodyntamiskohteet. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen Geologinen Ylleiskartta P : 400 000. Maapergkartta. Painettu Etela- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehtea kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehtea uuden lehtijaon mukaan). Moniviirinen kartta esittaa maaperaa osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperan rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta ita-lansisuuntaiselta vyohykkeelta, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan etelaisimmasta osasta. Vanhi ssa maaperakartoissa on pohjakartasta ja tyomenetelmista johtuvia puutteellisuuksia. Suornen Geologinen kartta 1 : PO0 000. Maapergkartta. Vuoteen 2000 rnennessa karttoja on painettu lahinna Etela-Suomesta 77 kpl. Monivarinen kartta esittaa geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaise sta kartoista on saatavina myos karttalehtiselostukset. Lahes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myos numeerisessa muodossa. Maaperlkartta P : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessa on rnaastame kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksivarista, peruskarttapohjalle painettua maaperakarttaa kaantopuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisaksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on paaosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Tekeilla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdaan myos painetutulle kartta-aineistolle. Maaperakartat ja niihin liittyvat tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan kayttaa maankayton suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssa yms. Geologian tutkimuskeskus tekee rnaksullisena palveluna suuri~ktalraavaisia ja temaattjisia (1 : 2 000-1 : 10 000) maaperakartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessa tehdaan kairauksia ja geofysikaalisia rnittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Uksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskukses ta. Numeerisia pemstietoajineisloja on saatavissa paikkatietojen yhteiskayton kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytaan tuottamaan alueilta, miss2 geologisen kartoitustiedon miiiirii on riittavan kattavaa ja monipuolista, GTK:n yhteyshenkilot selvittavat edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisatietoja maaperakartoista Etela-Suomen aluetoi~sts Vali-Suomen aluetoirniisto Pohjois-Suomen aluetoidsto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) PL 1237 (Neulaniementie 5) PL 77 (Liihteentie 2) 02151 ESPOO 70211 KUOPIO 96101 ROVANIEMI Internet: karttaluettelot: www.gsf.fi/ido/maps paikkatietopalvelut: www.gsf.fi/domestic/paikkati