Yksityishenkilön velkajärjestelystä ja sen vaikutuksesta valtion ja kunnanväliseen aravalainavelkasuhteeseen

Valtiokonttori Ohje 1 (20) Rahoitus 29.1.2014 Yksityishenkilön velkajärjestelystä ja sen vaikutuksesta valtion ja kunnanväliseen aravalainavelkasuhteeseen Sörnäisten rantatie 13, Helsinki PL 20, 00054 VALTIOKONTTORI Puh. (09) 77251, Faksi (09) 7725 479, www.valtiokonttori.fi

2 (20) Sisällysluettelo 1 Yleistä... 3 2 Miten velkajärjestely vaikuttaa kunnan ja valtion välillä?... 3 2.1 Kahdenkertainen velkasuhde... 3 2.2 Täytäntöönpanon edellytykset kunnan ja valtion välillä... 3 2.3 Kunnan otettava huomioon erityisesti... 4 2.4 Velkajärjestelyperintä käytännössä... 4 3 Velkajärjestelymenettelyn kulku... 5 3.1 Velkajärjestelyn aloittaminen... 5 3.1.1 Mitä esteitä ja edellytyksiä velkajärjestelylle on?... 5 3.2 Maksuohjelmaehdotus... 6 3.2.1 Määritelmät: velallisen perusturva ja maksuvara... 7 3.2.2 Maksuohjelman kesto... 7 3.2.3 Maksuohjelmaehdotuksesta lausuminen... 8 3.3 Maksuohjelman vahvistaminen... 9 3.4 Maksuohjelman muuttaminen... 9 3.5 Velallisen lykkäysoikeus... 10 3.6 Lisäsuoritusvelvollisuus... 10 3.6.1 Yleisestä lisäsuoritusvelvollisuudesta... 10 3.6.2 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt 1.1.2006 jälkeen... 10 3.6.3 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt 1.1.2003-31.5.2005... 11 3.6.4 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt ennen 1.1.2003... 11 3.6.5 Lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistaminen tuomioistuimessa... 12 3.7 Maksuohjelman laiminlyöminen ja sen seuraukset... 13 3.7.1 Vakuuden realisointi... 13 3.7.2 Ulosmittaus... 13 3.7.3 Maksuohjelman raukeaminen... 13 3.7.4 Tuomioistuimen vahvistama raukeamispäätös... 14 3.8 Vakuuden myynti... 14 3.9 Velallisen kuolema... 16 3.10 Maksuohjelman päättyminen... 16 3.10.1 Maksuohjelman päättäminen ennenaikaisesti... 16 3.10.2 Maksuohjelman päättyminen maksuohjelman mukaisesti... 16 3.10.3 Kunnan toimenpiteet maksuohjelman päättyessä... 17 4 Vapaaehtoinen velkajärjestely... 18 5 Velkajärjestelysanastoa... 19

3 (20) Valtiokonttori on laatinut kuntien asuntosihteereille ja muille kunnassa aravalainavelallisten velkajärjestelyasioiden parissa työskenteleville avuksi ohjeen, joka sisältää keskeiset tiedot sekä velkajärjestelymenettelystä että sen vaikutuksesta valtion ja kunnan väliseen velkasuhteeseen. Korostamme, että ohje on kirjoitettu velkojan näkökulmasta, ja sen tarkoituksena on kunnan ja valtion saamisten turvaaminen. Ohjeessa käytettyjä velkajärjestelytermejä on selostettu ohjeen lopussa. 1 Yleistä Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) tuli voimaan laman keskelle vuonna 1993. Lain tarkoituksena oli antaa maksukyvyttömille yksityishenkilöille mahdollisuus selviytyä veloistaan ja korjata taloudellinen tilanteensa. Velkajärjestelyn tarkoitus on auttaa sellaisia yksityishenkilöitä, jotka eivät kykene maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Lakiin tehtiin vuonna 1995 teknisluonteisia korjauksia ja velkojien asemaa parantava osauudistus tehtiin vuonna 1997. Vuoden 2003 alusta lukien velkajärjestelylakiin tehtiin kattavampia muutoksia (1273/2002), joista keskeisimmät koskevat lisäsuoritusvelvollisuutta ja velkajärjestelyn edellytyksiä koskevia säännöksiä. Tiivistettynä velkajärjestelyn voidaan sanoa olevan menettely, jossa maksukyvyttömän luonnollisen henkilön kaikki ennen velkajärjestelyn alkamista syntyneet velkasuhteet järjestetään samalla kertaa vahvistamalla hänelle hänen todellista maksukykyään vastaava määräaikainen maksuohjelma. Maksuohjelmassa velkojen maksamiseen käytetään velallisen saatavissa olevat tulot, joista on vähennetty välttämättömät elinkustannukset, sekä muu kuin perusturvaan kuuluva omaisuus. Maksuohjelman tultua toteutetuksi velallinen vapautuu veloistaan siltä osin kuin niille ei maksuohjelmassa kerry suoritusta. 2 Miten velkajärjestely vaikuttaa kunnan ja valtion välillä? 2.1 Kahdenkertainen velkasuhde Henkilökohtaisessa omistusaravalainavelkasuhteessa on kahdenkertainen velkasuhde. Velkasuhde on voimassa sekä aravalainavelallisen ja kunnan välillä että kunnan ja valtion välillä. Henkilökohtaisen aravalainansaajan hakeutuessa yksityishenkilön velkajärjestelyyn tulee lainansaajan ja kunnan välille noudatettavaksi velallisen todellista maksukykyä vastaava, määräaikainen maksuohjelma. 2.2 Täytäntöönpanon edellytykset kunnan ja valtion välillä Henkilökohtaisen aravalainansaajan velkajärjestelyn maksuohjelma pannaan täytäntöön myös kunnan ja valtion väliseen velkasuhteeseen, jos seuraavat ehdot täyttyvät: 1) Kaikille aravalainasta vastuussa oleville henkilöille (kanssavelalliset, takaajat) on aloitettu yksityishenkilön velkajärjestelyt. 2) Lainan vakuutena olevaa asuntoa ei ole myyty ennen velkajärjestelyn vireilletuloa. 3) Kunta ei ole laiminlyönyt aravalain 25 :n (1189/1993) mukaista velvollisuuttaan huolehtia riittävästä vakuudesta. Käytännössä velkajärjestelyn täytäntöönpano edellyttää myös, että kunta lähettää Valtiokonttoriin aravalainansaajan velkajärjestelyä koskevat tuomioistuimen päätökset.valtiokonttorille tulee toimittaa valokopiot seuraavista asiakirjoista: velkajärjestelyn aloittamispäätös maksuohjelman vahvistamispäätös maksuohjelma kauppakirja ja kauppahinnan jakoluettelo, mikäli asunto on myyty.

4 (20) 2.3 Kunnan otettava huomioon erityisesti Kunnan ei tule myöntää velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen lainansaajalle enää lykkäyksiä tai koronalennuksia eikä myöskään tehdä velkavastuusta vapauttamispäätöksiä. Muutoinkin velkavastuusta vapauttamispäätöksiä tehtäessä kunnan tulee tarkoin harkita lainansaajien maksukyky. Kunnan on hyvä muistaa, että avioerotilanteessa velallisten välillä tehty ositussopimus varojen ja velkojen jakautumisesta velallisten kesken ei sido kuntaa velkojana, vaan kunta harkitsee erikseen mahdollisen velkavastuusta vapauttamisen. Yksityishenkilön velkajärjestely ei vaikuta lainan siirtämiseen. Siirto voi kohdistua joko koko lainan jäljellä olevaan pääomaan tai vain osaan siitä. Siirrettävän lainan osalta uusi lainansaaja jatkaa normaalein aravalainaehdoin. Alkuperäinen velkajärjestelyssä oleva lainansaaja vastaa siirtämättä jääneestä pääomasta velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman mukaisin ehdoin. Velkajärjestelyn aloittamispäätöksen jälkeen kunta ei saa periä velalliselta normaaliehtojen mukaisia eriä, mutta valtiolle kunnan tulee maksaa lainaa normaaliehtojen mukaisesti kunnes velalliselle on vahvistettu maksuohjelma. Näin estetään kunnalle mahdollisesti syntyvä viivästyskoronmaksuvelvollisuus, mikäli maksuohjelmaa ei vahvistettaisikaan. Valtiokonttori palauttaa kunnalle jälkikäteen kunnan liikaa maksamat lyhennykset ja korot. Maksuohjelman aikana kunnan tulee huolehtia, että aravalainan vakuus pysyy voimassa. Mikäli velkajärjestelyn aikana tulee ajankohtaiseksi velkakirjan vaihtaminen panttikirjaksi, tulee kunnan ilmoittaa velkajärjestelyn aloittamishetkellä ollut pääoman määrä vähennettynä maksuohjelman aikana maksetuilla suorituksilla. Luottotappio tulee siis aina huomioida, koska velkajärjestelyn raukeamistapauksessa alkuperäinen velkapääoma ja alkuperäiset ehdot palautuvat siten kuin velkajärjestelyä ei koskaan olisi ollutkaan, ja tällöin tulee kunnalla olla yhtä kattava vakuus koko saatavaansa kuin ennen velkajärjestelyä. Laki maakaaren voimaanpanosta (541/1995) säätelee tarkemmin panttikirjaksi vaihtamista. Sen mukaan kiinnitetty tavallinen velkakirja (suorakiinnitys) muutetaan vaihdossa saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja kolmen vuoden viivästyskoron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi (10 ). Haltija- tai määrännäisvelkakirjan ollessa kyseessä (esim. jälkipanttaustilanteessa) kiinnitys muutetaan kiinnitetyn velkakirjan pääoman suuruiseksi (9 ). 2.4 Velkajärjestelyperintä käytännössä Valtiokonttori panee aravalainavelallisen maksuohjelman täytäntöön kunnan ja valtion välille velkajärjestelyn aloittamispäätöksen päivämäärästä lähtien. Täytäntöönpanoa varten kunnan tulee lähettää velallisia koskevat velkajärjestelypäätökset (ks. kohta 2.2.) Valtiokonttoriin tiedoksi. Toisin sanoen kunta ei maksa valtiolle enää puolivuosittaisia normaalieriä, vaan kunta maksaa valtiolle aravalainavelallisensa maksuohjelman mukaisia eriä. Aravalain mukaan kunta on velvollinen maksamaan perinnät, vaikka aravalainavelallinen ei niitä kunnalle maksaisikaan. Tämän vuoksi kunnan tulee reagoida aravalainavelallisen maksuhäiriöihin nopeasti panemalla maksuohjelmassa maksettavaksi määrätty kertymä ulosottoon tai hakemalla velkajärjestelyn raukeamista käräjäoikeudelta. Mikäli aravalainavelallinen on maksuohjelmassa saanut osan aravalainavelastaan anteeksi, ei kuntakaan ole maksuvelvollinen valtiolle anteeksisaadusta osuudesta, vaan ko. osuus siirtyy valtion luottotappioksi. Valtio ei kuitenkaan ota luottotappiokseen kunnalle ennen velkajärjestelyä erääntyneitä, maksamattomia eriä. Mikäli aravalainavelallisen maksuohjelmaa muutetaan olosuhteiden muutoksen (ks. kohta 3.4.) vuoksi, tulee kunnan noudattaa alkuperäistä maksuohjelmaa, kunnes uusi maksuohjelma on vahvistettu käräjäoikeudessa, ellei käräjäoikeus tai hovioikeus ole erillisellä päätöksellä keskeyttänyt maksuohjelman täy-

5 (20) täntöönpanoa. Kunnan tulee ottaa huomioon, että velkajärjestelylainan tultua loppuun maksetuksi valtion ja kunnan välillä, jatkuu velkajärjestelylaina usein vielä kunnan ja lainansaajan välillä. Tämä johtuu kunnan ja lainansaajan välillä olleesta suuremmasta velkapääomasta vahvistetussa maksuohjelmassa. Vain toinen lainansaajista velkajärjestelyssä Jos vain toinen yhteisvelallisista on velkajärjestelyssä ei velkajärjestelyä panna voimaan valtion ja kunnan välille, joten Valtiokonttori perii kunnalta aravalainaa normaaliehdoilla. Kunnan sen sijaan tulee suhteessaan velkajärjestelyssä olevaan velalliseen noudattaa velkajärjestelyohjelmaa, eli periä maksuohjelman mukaisia eriä. Toinen lainansaaja vastaa lopusta alkuperäisestä aravalainan erästä. Velkajärjestelyssä olevan velallisen yleensä kuukausittain maksettavat suoritukset kunta voi kerätä yhteen ja periä normaalierästä puuttumaan jäävän osuuden toiselta lainansaajalta. Näin normaali, puolivuosittain maksettava aravalainaerä tulee maksetuksi. 3 Velkajärjestelymenettelyn kulku 3.1 Velkajärjestelyn aloittaminen Velkajärjestely tulee vireille velallisen jättäessä koti- tai asuinpaikkansa käräjäoikeuteen velkajärjestelyhakemuksen. Ennen hakemuksen jättämistä velallisen on tullut selvittää mahdollisuudet sovintoon velkojien kanssa. Velkojalla ei ole oikeutta tehdä velkajärjestelyhakemusta. Toisin sanoen vain velallisella on oikeus hakea velkajärjestelyä, joko yksin tai yhdessä puolisonsa, kanssavelallisen tai takaajan kanssa. Mikäli velkajärjestelyn edellytykset täyttyvät, tuomioistuin antaa velkajärjestelyn aloittamispäätöksen. Samalla tuomioistuin 1) asettaa määräpäivän maksuohjelman laatimiseksi, 2) asettaa määräpäivän velan määrän ilmoittamiseksi, 3) määrää selvittäjän, jos siihen on aihetta, 4) ilmoittaa velalliselle tiedonanto- ja myötävaikutusvelvollisuudesta sekä maksukiellosta ja vakuuden asettamiskiellosta, 5) ilmoittaa velkajärjestelyn alkamisesta velallisen kotipaikkakunnan ulosottoviranomaiselle, 6) lähettää velkojille, takaajille, vakuuden asettajille ja kanssavelallisille jäljennöksen päätöksestä ja hakemuksesta. Lain mukaan päätökseen, jolla velkajärjestely on aloitettu ei saa hakea muutosta (VJL 54 ). Oikeusrekisterikeskus ylläpitää velkajärjestelyrekisteriä, jossa ovat tiedot aloitetuista velkajärjestelyistä, sekä vahvistetuista maksuohjelmista ja niiden kestoista. Velkajärjestelyrekisteri on julkinen, mutta muutoin kaikilla asiaan osallisilla, kuten kunnalla velkojana, on salassapitovelvollisuus velallisen taloudellista asemaa ja henkilökohtaisia oloja koskevista tiedoista. 3.1.1 Mitä esteitä ja edellytyksiä velkajärjestelylle on? Tuomioistuin voi velallisen velkajärjestelyhakemusta käsitellessään pyytää velkojilta lausumaa. Tällöin kunnan on lausuttava tiedossaan olevista mahdollisista velkajärjestelyn edellytysten puutteista, sekä mahdollisista velkajärjestelyn esteistä. Tuomioistuin tutkii velkajärjestelyn edellytykset, mutta velkajärjestelyn esteet tuomioistuin ottaa huomioon vain velkojan esittämästä, perustellusta väitteestä. Velkajärjestelyn edellytykset (VJL 2, 9 ja 11 ) velallisen kotipaikka on Suomessa velallinen on maksukyvytön

6 (20) velallisen maksukyky ei ole heikentynyt väliaikaisesta syystä (esim. opiskelu, äitiysloma yms.) velallinen on selvittänyt mahdollisuudet sovintoratkaisuun velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt olosuhteiden muutoksen vuoksi tai velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet. Velkajärjestelyn esteet (VJL 10 ) rikokseen perustuva velkaantuminen velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta, josta voidaan määrätä rikoksen perusteella maksuvelvollisuus (ks. edell. kohta) velka on syntynyt elinkeinotoiminnassa, jossa on menetelty törkeän sopimattomasti velkojia kohtaan tai laiminlyöty olennaisesti lakisääteisiä velvollisuuksia tai joka on ollut pääasiallisesti keinotteluluontoista velallinen on sopimattomasti heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut jotakuta velkojaa tai muutoin järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi velallinen on ulosotossa pakoillut, salannut tulojaan tai varojaan tai antanut niistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja velallinen on tahallaan antanut velkojalle taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai ilmeisen kevytmieleisesti velallinen on jättänyt selvittämättä mahdollisuudet sovintoratkaisuun tai laiminlyönyt tietojenanto- tai myötävaikutusvelvollisuutensa, rikkonut maksu- ja vakuuden asettamiskieltoa tai muutoin vaikeuttanut velkajärjestelyä on perusteltua syytä olettaa, että velallinen ei tulisi noudattamaan maksuohjelmaa (esim. aiempi maksukäyttäytyminen) velalliselle on aiemmin myönnetty velkajärjestely Tuomioistuin voi myöntää velkajärjestelyn esteestä huolimatta jos siihen on painavia syitä (VJL10 a ). Vuoden 2003 alusta tulleella velkajärjestelylain muutoksella helpotettiin hieman yksityishenkilön velkajärjestelyyn pääsemistä. Lakiin otettiin säännökset syistä, joiden nojalla velkajärjestely voidaan myöntää, vaikkakin sille on olemassa laissa säädetty este. Esteestä huolimatta velkajärjestely voidaan myöntää jos velkaantumisesta on kulunut pitkä aika. Asian harkintaan vaikuttavat myös pitkään jatkunut perintä, velallisen omat toimet velkojensa maksamiseksi, velallisen muut olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojan kannalta. 3.2 Maksuohjelmaehdotus Lain mukaan velalliselle on velkajärjestelyssä vahvistettava maksuohjelma, joka vastaa hänen maksukykyään. Maksuohjelmalla tarkoitetaan siis velallisen todellista maksukykyä vastaavaa, määräaikaista maksuohjelmaa, jonka suorittamalla velallinen vapautuu jäljelle jääneistä veloistaan lopullisesti. Tuomioistuimen määräämä selvittäjä laatii maksuohjelmaehdotuksen, mutta mikäli selvittäjää ei määrätä, laatii velallinen ohjelman itse tai yhdessä avustajansa kanssa. Maksuohjelman keskeisimmät määräykset koskevat velkoja. Ohjelmassa määrätään kuinka paljon ja missä aikataulussa velallisen tulee velkojaan lyhentää. Ohjelmassa vahvistetaan myös velallisen maksuvara eli se summa, joka velallisen tulee kuukausittain käyttää velkojensa maksamiseen. Ohjelmaan sisältyvät myös omaisuuden myyntiä ja myyntitulon käyttämistä koskevat määräykset, sillä pääsääntö on, että velallisen tulee realisoida kaikki perusturvaan kuulumaton omaisuutensa (esim. kesämökki, vene, asuntovaunu, osakkeet yms.).

7 (20) Selvittäjän saatua maksuohjelmaehdotuksensa valmiiksi ja lähetettyä sen velkojille, tulee velkojien lausua joko tuomioistuimen tai selvittäjän asettamaan määräpäivään mennessä. Maksuohjelma vahvistetaan tuomioistuimen antamalla päätöksellä. 3.2.1 Määritelmät: velallisen perusturva ja maksuvara Maksuohjelmassa velallisen muu kuin perusturvaan kuuluva omaisuus määrätään myytäväksi ja nettotulos käytetään velkojien hyväksi. Velallisen on maksettava velkojaan ohjelmassa määrätty ajanjakso tulojensa ja menojensa erotuksella eli maksuvarallaan. Keskeisimmät maksuohjelman mukaista maksuvelvollisuutta määrittävät suureet ovatkin perusturva ja maksuvara. Perusturvaan kuuluu 1) velallisen omistusasunto 2) velallisen ja hänen perheensä kohtuullinen asuntoirtaimisto 3) kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset tavarat 4) työvälineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen ja 5) työvälineisiin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen. Lähtökohta siis on, että velallinen saa pitää tavanomaisen asuntoirtaimiston, mutta esimerkiksi arvoesineet ja tavallista kalliimpi elektroniikka on myytävä velkojen maksamiseksi. Perusturvaan kuuluva omaisuus on, asuntoa lukuun ottamatta, suojattu täytäntöönpanolta velkajärjestelyn aikana. Mikäli asunto säilytetään maksuohjelmassa, tulee vakuusvelkojan saatava velkajärjestelyssä joka tapauksessa maksetuksi. Maksuvara lasketaan yleensä kuukautta kohti. Perusperiaate on, että maksuvara saadaan, kun velallisen nettotuloista vähennetään välttämättöminä elinkustannuksina kohtuulliset asumismenot ja muut välttämättömät menot, kuten lasten päivähoitomenot sekä velallisen ja hänen perheensä elinkustannukset. Perheen välttämättömät menot jaetaan puolisoiden nettotulojen mukaisessa suhteessa, joten velallisen puolison osuus vähentää velallisen vastuuta perheen yhteisistä menoista. Velallisen tuloja ovat esimerkiksi ansiotulot, elinkeinotulot, sosiaaliset siirrot kuten eläkkeet, työttömyyskorvaukset, opintotuki, sairauspäiväraha, äitiys- ja vanhempainpäiväraha ja kotihoidontuki. Välttämättömät elinkustannukset kuukaudessa (1.1.2014 alkaen, oikeusministeriön asetus 828/2013, muutos 322/2001) yksinäinen tai yksinhuoltaja 535 avio- tai avoliitossa 450 ensimmäinen ja toinen lapsi 342 kolmas ja sitä seuraavat lapset 319 17 vuotta täyttänyt lapsi 379 Elinkustannuksiin varatulla summalla on tarkoitus kattaa ravinto-, vaatetus-, koulutus- ja harrastusmenoista sekä puhelinlaskuista ja lehtitilauksista syntyvät menot. Erikseen otetaan huomioon päivähoitomaksut, velallisen muualla asuvalle lapselle maksettava elatusapu, suuret sairauskulut ja paikallisliikenteen maksua suuremmat työmatkakulut. Vuodesta 2003 lähtien velallisen välttämättömien elinkustannusten määrä tarkistetaan vuosittain ja uudet tarkistetut määrät ilmoitetaan kunkin vuoden marraskuussa säädöskokoelmassa julkaistavalla oikeusministeriön päätöksellä. 3.2.2 Maksuohjelman kesto Tavallinen velka: Velkajärjestelylakia muutettiin 1.8.2010 (632/2010) alkaen niin, että tavallisten velkojen osalta maksuohjelman kesto on kolme vuotta. Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa, maksuoh-

8 (20) jelman kesto tavallisten velkojen osalta voi kolmea vuotta pitempi, mutta ei saa ylittää kymmentä vuotta. Jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjelmassa poistettu kokonaan tai velkajärjestely on myönnetty 10 a :n nojalla, maksuohjelman kesto on pääsääntöisesti viisi vuotta. Ennen velkajärjestelylain muutosta pääsääntö oli, että tavallisen velan osalta maksuohjelman kesto oli viisi vuotta. Jos velallinen on säilyttänyt velkajärjestelyssä omistusasuntonsa, tulee velallisen maksaa ns. tavallisten velkojen vähimmäiskertymä, sillä säilyttäessään omistusasunnon: velallisen tulee kyetä maksamaan enintään 10 vuoden maksuohjelmalla tavallisia velkojaan vähintään yhtä paljon, kuin jos asunto olisi määrätty myytäväksi asunnon velaton arvo (asunnon arvo vähennettynä myyntikuluilla ja vakuusveloilla) ei tule kokonaan velkojien hyväksi, vaan tiettyyn määrään saakka asunnon velaton arvo tulee velallisen hyväksi ns. asumissuojaosuutena. Vakuusvelka: Vakuusvelan pääoma on maksettava velkajärjestelyssä aina kokonaan, mutta vakuusvelan osalta voi kyseeseen tulla seuraavia helpotuksia: maksuaikaa voidaan pidentää, korkoa voidaan alentaa (huom. tulee olla aina inflaation turvaava korko) pääoma voidaan määrätä maksettavaksi ennen korkoja tai vakuusvelka voidaan maksaa kokonaan pois kertasuorituksella. Vakuuden eli pääsääntöisesti aravalainoissa asunnon arvon määrittely on erittäin tärkeää, sillä se määrää vakuusvelan määrän. Vakuuden arvoa tarkastellaan velkajärjestelyn aloittamishetken ajankohdan mukaan eli mikäli asunnon arvo kasvaa tai alenee tämän jälkeen, ei sillä ole merkitystä vakuusvelan määrään. Vähennettäessä vakuuden arvosta myyntikulut, saadaan niin sanottu käypä arvo. Asunnon arvon määrittely on lähtökohtaisesti velallisen tehtävä, mutta mikäli kunta on arviosta eri mieltä, tulee kunnan riitauttaa velallisen arvio, ja esimerkiksi hankkimalla oma arvio vaatia asunnon arvoksi todellista myyntihintaa vastaava arvo. 3.2.3 Maksuohjelmaehdotuksesta lausuminen Voidakseen vaikuttaa maksuohjelman sisältöön ja varmistaakseen, että kunnan velkamäärä on maksuohjelmassa oikein, tulee kunnan tarkasti tutustua selvittäjän lähettämään maksuohjelmaehdotukseen ja hyväksyä se tai vastustaa sitä perustellusti ilmoitetun määräajan puitteissa. Velkojat voivat tehdä väitteitä sekä velkajärjestelyn edellytyksistä ja esteistä että maksuohjelmaehdotuksen sisällöstä. Tuomioistuin voi vielä tässäkin vaiheessa hylätä velkajärjestelyn sen edellytyksissä olevan puutteen tai esteen takia. Kunnan on maksuohjelmaehdotuksesta aina tarkistettava ainakin seuraavat seikat: ovatko kunnan jäljellä oleva lainapääoma, kaikki erääntyneet erät viivästyskorkoineen sekä lykätyt korot maksuohjelmassa oikein ovatko vakuusvelkojien väliset etusijajärjestykset oikein (näkyvät rasitustodistuksesta) onko velallisen maksuvara ja tähän vaikuttavat tulot ja menot arvioitu oikein onko asunnon arvo kunnan asiantuntemuksen mukaan oikein kuka toimittaa omaisuuden rahaksi muuton (selvittäjä/velallinen/velkoja) että vakuusvelan ja tavallisen velan määrät oikein että kunnan vakuusvelalle tulee rauhoitusajan korko (huom. vakuusvelalla ei koskaan saa olla korotonta aikaa)

9 (20) että maksettavaksi määrätyt kertymät tulevat maksetuksi ohjelmassa mainituilla erillä ja maksuaikataululla. Kunta voi lähettää maksuohjelmaehdotuksen Valtiokonttoriin kommentoitavaksi, mikäli maksuohjelman tulkitseminen kunnassa tuottaa ongelmia. 3.3 Maksuohjelman vahvistaminen Tuomioistuin vahvistaa päätöksellään maksuohjelman noudatettavaksi. Tästä päätöksestä saavat valittaa sekä velallinen että velkoja. Velallisen on kuitenkin muutoksenhausta huolimatta ryhdyttävä noudattamaan maksuohjelmaa, ellei ylempi tuomioistuin määrää toisin. Kunnan tulee tarkistaa maksuohjelmasta, paljonko velallinen on velvoitettu maksamaan kunnalle, maksuerien suuruus ja maksuaikataulu. Tämän perusteella kunnan on tehtävä maksutaulukko kunnan ja velallisen väliselle velalle. Lain mukaan velallisella on velvollisuus maksaa erät velkojalle ilman laskuakin, mutta toivomme kunnan lähettävän maksuohjelman mukaisen maksutaulukon sekä kuukausittaiset laskut velalliselle. Kokemuksemme mukaan se parantaa perintätulosta ja tukee huomattavassa määrin velallista maksuohjelmansa noudattamisessa. Kunta ei voi lähettää Valtiokonttorilta kuntaan lähetettyjä laskuja tai maksutaulukkoja velalliselle. Tämä johtuu siitä, että yleensä kunnan ja velallisen välinen velkapääoma on ennen velkajärjestelyä erääntyneiden, maksamattomien erien vuoksi huomattavasti suurempi kuin valtion ja kunnan välinen pääoma. Tästä johtuen perittävien pääomien määrät ovat erisuuruisia ja korot sekä lyhennykset jakautuvat eri tavalla. 3.4 Maksuohjelman muuttaminen 1.1.2003 voimaan tullut lainmuutos muutti hieman aiemmin voimassa olleita maksuohjelman muutosperusteita. Lähtökohtana kuitenkin edelleen on, että maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuuden kokonaismäärä on pysyvä huolimatta velallisen maksukyvyssä tapahtuvista muutoksista. Vahvistettua maksuohjelmaa voidaan muuttaa velallisen tai velkojan hakemuksesta, jos 1) velallisen maksukyky on heikentynyt niin olennaisesti, että häneltä ei voida kohtuudella edellyttää maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuuden täyttämistä ottaen erityisesti huomioon maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika velallisen muuttuneissa olosuhteissa, tai jos muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on ohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtunut olennainen muutos; Säännöksen mukaan maksuvelvollisuutta voidaan siis kohtuullistaa jos vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttäminen vaatisi velalliselta pitkän ajan tai maksuvelvollisuus olisi muuten kohtuuttoman raskasta täyttää. Lyhyehkö työttömyysjakso tai vähäinen tulojen alentuminen ei siten voi olla yksinään riittävä syy alentaa maksuvelvollisuutta. Lain esitöissä on katsottu, että jos velallinen pystyisi heikentyneestä maksukyvystä huolimatta täyttämään maksuohjelmassa määrätyn suoritusvelvollisuuden suhteellisen lyhyessä ajassa, esimerkiksi vuodessa maksuohjelman päättymisen jälkeen, maksuohjelmaa ei yleensä voitaisi muuttaa. 2) ohjelman vahvistamisen jälkeen on ilmennyt seikkoja, joilla olisi ollut olennainen merkitys velkajärjestelyn kannalta, jos ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä; 3) ohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ole ollut tiedossa maksuohjelmaa vahvistettaessa; tai

10 (20) 4) maksuohjelman muuttamiseen on aihetta takaisinsaannin vuoksi tai sen vuoksi, että VJL 28 :ssä tarkoitetussa tapauksessa velan määrä tai velkojan oikeus muuten vahvistetaan toisenlaiseksi kuin millaisena se on maksuohjelmassa otettu huomioon. 3.5 Velallisen lykkäysoikeus Lain 41 :n 2 momentissa ovat säännökset koskien velallisen oikeutta lykätä velkojalle suoritettavia maksuja. Lain mukaan velallisella, jonka maksukyky on heikentynyt, on oikeus lykätä kullekin velkojalle tulevan maksun suorittamista maksuohjelmassa määrätystä maksuaikataulusta poiketen. Velallinen voi lykätä maksuohjelman keston aikana yhteismäärältään enintään kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta vastaavan määrän ilmoittamalla velkojalle lykkäyksestä ja sen syystä. Lykkäyksestä ei siis tarvitse sopia velkojan kanssa, pelkkä ilmoitus riittää. Velallinen voi käyttää lykkäysoikeuttaan useamman kerran, mutta kenellekään velkojalle ei voi lykätä maksuja yhteensä enempää kuin kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta vastaavalta ajalta. Lykkäysmahdollisuus koskee sekä tavallisia velkoja että vakuusvelkoja. Velallisen lykkäämät maksut erääntyvät maksettavaksi maksuohjelman päättyessä, mutta velallinen voi luonnollisesti maksaa lykätyt erät aiemminkin. Lykätyille erille ei kerry viivästyskorkoa. Pyydämme kuntaa ilmoittamaan viipymättä Valtiokonttorille tietoonsa tulevat lykkäysilmoitukset, jotta voimme lykätä samaisen suorituksen myös valtion ja kunnan välisessä velkasuhteessa. Mikäli kunta on kuitenkin ehtinyt maksaa velallisen lykkäämän suorituksen Valtiokonttorille, tulee kunnan ottaa yhteyttä Valtiokonttoriin suorituksen palauttamisesta sopimiseksi. 3.6 Lisäsuoritusvelvollisuus 3.6.1 Yleisestä lisäsuoritusvelvollisuudesta Lain mukaan velallisella on velvollisuus maksaa velkojaan maksuohjelmassa vahvistettua määrää enemmän, jos hänen maksukykynsä paranee olennaisesti maksuohjelman keston aikana. Lisäsuoritusvelvollisuuden suhteen noudatetaan ensisijaisesti maksuohjelmaan sisältyviä lisäsuoritussäännöksiä. (VJL 35 a ) Tärkeää on huomata, että jos velallinen saa lisää tuloja maksuohjelman ensimmäisen viisivuotiskauden aikana, vaikuttaa velallisen maksuvara tänä aikana tavallisen velan kertymän suuruuteen. Maksuohjelman ensimmäisen viiden vuoden aikana tulee kasvaneet varat käyttää tavallisten velkojen maksamiseen eli lisääntyneet tulot ensimmäiseltä viisivuotiskaudelta käytetään aina mahdollisen luottotappion pienentämiseen. Velallisella on maksuohjelmassa määrätty velvollisuus ilmoittaa kasvaneista tuloistaan, mutta koska käytännössä useat velalliset eivät kuitenkaan hoida asianmukaisesti ilmoitusta/rahojen tilitystä. Kunnan tulee tarkistaa velallisten verotiedot vuosittain maksuohjelman ensimmäisen viiden vuoden aikana. Velkojalla on lain mukaan oikeus saada verottajalta velallista koskevat verotustiedot (VJL 84 ). Kunnan tulee tilittää velallisen lisätilityssuoritukset Valtiokonttorille luottotappion pienennykseksi, mikäli valtion ja kunnan välille on kirjattu luottotappiota. Mikäli valtiolle ei ole kirjattu luottotappiota, saa kunta käyttää suoritukset kunnalle syntyneen luottotappion kattamiseen. 3.6.2 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt 1.1.2006 jälkeen Velallisen velvollisuutta maksaa velkojaan lisää maksuohjelman aikana saamillaan lisätuloilla muutettiin 1.1.2007 voimaan tulleella lain muutoksella. Suoritusvelvollisuus lieveni niin, että velallisen on käytettävä lisätuloistaan puolet (1/2) velkojen maksuun ja puolet jää hänen omaan käyttöönsä.

11 (20) Jos velalliselle jää lisätuloista mahdollisten niiden hankkimisesta aiheutuneiden menojen jälkeen kalenterivuodessa enemmän kuin 970 euroa/2014 (957 /2013, 930 /2012, 896 /2011, 892 /2010-2009, 852 /2008) nettotuloa, velalliselle itselleen jää ylimenevästä osuudesta puolet ja velkojille on maksettava puolet. Jos velallinen saa maksukykyään parantavan perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää 1 000 euroa, velallisen on maksettava velkojille 1 000 euron ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä. Uuden lain säännökset lisäsuoritusvelvollisuudesta koskevat myös velallisia, joille maksuohjelma on vahvistettu ennen lain voimaantuloa. Lisäsuoritusten määrät lasketaan velallisen lisätulojen osalta kalenterivuotta kohden. Tämän vuoksi tulojen osalta lisäsuoritusvelvollisuus lasketaan uusien säännösten mukaan kalenterivuodelta 2006 ja sen jälkeiseltä ajalta. 3.6.3 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt 1.1.2003-31.5.2005 Lisäsuoritusvelvollisuutta koskevia säännöksiä muutettiin myös aikaisemmin 1.1.2003 voimaan tulleella lailla. Lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat säännökset sisältyvät velkajärjestelylain 35 a :ään, jota sovelletaan voimaantulosäännösten mukaan myös ennen lain voimaantuloa vahvistettuihin maksuohjelmiin 1.1.2003 alkaen. Velalliselle syntyy lisäsuoritusvelvollisuus, jos hän maksuohjelman aikana: saa perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden vastaavien suoritusten kanssa ylittää 1000 euroa. Lisäsuoritusvelvollisuus koskee vain 1000 euroa ylittävää osuutta. Tai velallisen tulot kasvavat kalenterivuoden aikana maksuohjelmaan merkitystä vähintään 800 euroa/2003 (805 /2004, 808 /2005). Tällöin velallinen on velvollinen käyttämään velkojensa suoritukseksi 2/3 osaa 800/ 805/ 808 euron ylittävästä osasta, ei kuitenkaan sitä määrää, jonka velallinen on välttämättä tarvinnut tulojen hankkimisesta aiheutuneisiin tai muihin menoihinsa. Tulojen kasvaessa vähintään 800 euroa kalenterivuoden aikana saa velallinen siis pitää itsellään 800 euron ylittävästä määrästä kolmasosan (1/3) kannustuslisänä ja enemmänkin, mikäli velalliselle itselleen jäävä osuus (800 euroa + kolmasosa 800 euron ylittävästä määrästä) ei riitä lisääntyneiden menojen kattamiseen. Säännöksessä tarkoitettuja välttämättömiä menoja ovat esimerkiksi elinkustannusten tai elatusvelvollisuuden kasvamisesta aiheutuneet menot, lasten päivähoitomenot ja työmatkakulut siltä osin kuin ne ylittävät maksuohjelmassa huomioon otetun määrän. Vuonna 2003 voimassaoleva lisätuloraja 800 euroa tullaan tarkistamaan vuosittain siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Kertasuorituksen osalta maksuvelvollisuus on täytettävä kolmen (3) kuukauden kuluessa siitä, kun velallinen sai varat haltuunsa. Tuloihin perustuvat lisäsuoritukset on tilitettävä velkojalle seuraavan kalenterivuoden ensimmäisen kolmen (3) kuukauden aikana eli maaliskuun loppuun mennessä. Maksuohjelman päättymisvuodelta lisäsuoritukset on kuitenkin maksettava ohjelman päättymistä seuraavien kolmen kuukauden aikana. 3.6.4 Lisäsuoritusvelvollisuus syntynyt ennen 1.1.2003 Tarkasteltaessa velallisen vuodelta 2002 ja sitä aikaisemmalta ajalta kertyneitä lisäsuorituksia voidaan velallisen maksukyvyn muuttumista pitää olennaisena, jos velallisen maksukyky on parantunut sen vuoksi, että

12 (20) velallisen tulot ovat parantuneet kalenterivuoden aikana vähintään 610 euroa, tai välttämättömät menot velallisen asumisoloissa ja -kustannuksissa ovat alentuneet kalenterivuoden aikana vähintään 610 euroa, tai kyseessä on maksuohjelman aikana saatu kertaluonteinen suoritus joka yhdessä tai yksin on vähintään 1000 euroa. Velallisen tulojen kasvettua siten, että velalliselle on syntynyt edellä mainittujen määrien verran ylimääräistä maksuvaraa, on velallisen suoritettava tästä kasvaneesta maksuvarasta kolme neljäsosaa (3/4) velkojilleen ja loppuosa eli yksi neljäsosa (1/4) jää velalliselle kannustuslisäksi. Kertasuorituksen osalta velallisen on tilitettävä suoritus kokonaisuudessaan. Lisätilitysvelvollisuutta laskettaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että mikäli velallinen on laskenut maksuvaransa selvästi tavallista suuremmaksi (esim. säilyttääkseen asunnon) eli tinkinyt tuntuvasti menoistaan, on kohtuullista, että velallisen tulojen lisääntyminen koituu hänen hyväkseen välttämättömien menojen kattamiseksi siihen määrään saakka, mitä pidetään välttämättömien menojen vähimmäismääränä. Eli käytännössä velallinen saa kuitata tinkimänsä osuuden lisätilitettävistä varoistaan. Tarkasteltaessa ennen 2003 syntynyttä lisäsuoritusvelvollisuutta otetaan huomioon vain asumisolosuhteiden muutoksesta johtuvat muutokset, toisin sanoen velkojalla ei ole velvollisuutta hyväksyä mitään muita menoja. Siten esimerkiksi seuraavia muutoksia ei lain mukaan oteta huomioon: muutos elatusvelvollisuudessa, esim. lapsen syntymä sairauskuluissa tapahtuneita muutoksia yllättäviä menoja, kuten hammaslääkärilaskua, silmälasien hankintaa yms. puolison tuloissa tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä osallistua perheen yhteisten menojen kattamiseen. Lähtökohtaisesti on velallisen vastuulla ilmoittaa velkojille, mikäli hänen maksukykynsä paranee. 1.2.1997 jälkeen vahvistettujen maksuohjelmien perusteella ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, koska maksuohjelmaan sisältyvien säännösten perusteella velallisen tulisi automaattisesti kalenterivuoden päätyttyä tilittää lisääntyneet varat velkojille. 3.6.5 Lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistaminen tuomioistuimessa Tuomioistuin voi hakemuksesta vahvistaa ja määrätä maksettavaksi velkojalle lisäsuorituksen määrän (VJL 35 a :n 6 mom.) Tuomioistuin ei siten muuta maksuohjelmaa vaan vahvistaa velkojalle maksettavan määrän. Tuomioistuin vahvistaa lisäsuorituksille maksuaikataulun ainoastaan silloin, kun velallinen ja velkoja ovat siitä erikseen sopineet. Lisäsuorituksille ei määrätä maksettavaksi korkoa, koska kyse on lain 40 :ssä tarkoitetusta maksuohjelmaan perustuvasta suorituksesta. Viivästyskorko voidaan määrätä vain, jos lisäsuoritus vahvistetaan maksuohjelman raukeamisen sijasta (VJL 42 ). Menettelyä koskevat säännökset sisältyvät lain 61 a :ään, jonka mukaan hakemus lisätilitettävän määrän vahvistamiseksi on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt tai kun peruste lisäsuoritusvelvollisuudelle on tullut tietoon, kuitenkin viimeistään kahden vuoden kuluessa maksuohjelman päättymisestä. Tuomioistuin voi tutkia tehdyn hakemuksen vasta, kun maksuohjelma on päättynyt. Samalla tuomioistuimen on myös varattava velalliselle tilaisuus tulla kuulluksi, sekä niille velkojille, joita asia koskee, tilaisuus esittää vaatimuksensa.

13 (20) 3.7 Maksuohjelman laiminlyöminen ja sen seuraukset Velallisen maksukyky tai maksuhalu voi maksuohjelman keston aikana heikentyä niin, että maksuohjelmassa vahvistettu maksuvelvollisuus jää toteutumatta. Tällöin velkojalla on suorituksen laiminlyönnin perusteella oikeus vaatia maksuohjelman nojalla ulosottoa tai vakuuden realisointia. 3.7.1 Vakuuden realisointi Kun velallinen laiminlyö vakuusvelan suorituksen maksamisen, on velkojalla oikeus käyttää esinevakuuteen perustuvia rahaksimuutto- ja takaisinotto-oikeuksiaan, jos suoritus on ollut maksamatta enemmän kuin 3 kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Kunnan tulee tällöin ottaa yhteyttä velalliseen ja vaatia asunnon myymistä. Yleisen elämänkokemuksen mukaan asunnosta saadaan parempi hinta, kun se myydään vapaaehtoisella kaupalla, joten suosittelemme sitä ensisijaiseksi myyntimenetelmäksi. Mikäli asuntoa ei saada realisoiduksi vapaaehtoisin keinoin, se tulee realisoida ulosottolain mukaisessa järjestyksessä pakkohuutokaupalla. Omaisuuden realisoinnista saadut varat jaetaan vakuusvelkojille rasitustodistuksen mukaisessa järjestyksessä. Koska realisointitilanteessa vakuusvelkojalla on oikeus vaatia koko saatavaansa alkuperäisin ehdoin, tulee kunnan ottaa yhteyttä myös Valtiokonttoriin valtion ja kunnan välisen velkapääoman selvittämiseksi. Valtiokonttori toimittaa kuntaan ns. kauppahintalaskelman valtion ja kunnan välisestä velkapääomasta. 3.7.2 Ulosmittaus Kun velallinen laiminlyö suorituksen maksamisen tavalliselle velkojalle (velkojalle, jolla ei ole vakuutta saamisestaan), voi velkoja vaatia ulosottoa ulosottolain mukaisesti. Kunnan ei tarvitse hankkia erillistä täytäntöönpanoperustetta vaan tuomioistuimen vahvistama maksuohjelma kelpaa täytäntöönpanoperusteeksi. Ulosmittaus toimitetaan vain sitä hakeneen velkojan hyväksi eli kunnan kannattaa toimia varsin nopeasti ulosmittauksen aloittamiseksi. Mikäli muut velkojat ehtivät ensin, jää kunnalle tuleva suoritus heikommalle sijalle. Ulosotossa velkoja voi vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä, ei siis pelkästään rästiin jääneitä eriä. Velallinen ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan viivästyneille erille viivästyskorkoa. 3.7.3 Maksuohjelman raukeaminen Maksuohjelma voidaan laissa säädetyin edellytyksin määrätä raukeamaan. Kunta voi velkojana hakea aravalainavelallisen maksuohjelman raukeamista tuomioistuimeen tehtävällä hakemuksella. Perusteena voi olla muun muassa maksuohjelman olennainen laiminlyönti tai se, että ohjelman vahvistamisen jälkeen käy ilmi, että velkajärjestelylle olisi ollut este. Velkajärjestelyn raukeamisen johdosta maksuohjelman oikeusvaikutukset lakkaavat ja velkojien oikeudet palaavat ennalleen, mikä tarkoittaa, että velkojat (kunta) ovat oikeutettuja vaatimaan maksun saatavastaan alkuperäisten ehtojen mukaan eli niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman velkajärjestelyä (VJL 42 5 mom.). Raukeamisen seurauksena laina voi alkuperäisten lainaehtojen mukaisesti palautua perintälistalla tapahtuvaan aravalain mukaiseen perintään tai mikäli vakuus on velkajärjestelyssä myyty, erääntyä heti takaisin maksettavaksi (aravalaki 12 ). Aravalainavelkatapauksissa kunnalla on siis oikeus vaatia velkajärjestelyn alkaessa ollutta koko kunnan saatavan määrää lisättynä lainaehtojen mukaisilla koroilla ja vähennettynä velkajärjestelyn aikana maksetuilla suorituksilla. Kunnalla ei ole oikeus periä viivästyskorkoja maksuohjelman ajalta, ellei tuomioistuin erikseen näin määrää raukeamispäätöksessä. Lain mukaan vanhentumisajat eivät kulu velkajärjestelyn aikana, joten velallinen ei voi kiistää kunnan oikeutta periä saatavansa vetoamalla ns. vanhentuneeseen saamiseen.

14 (20) 3.7.4 Tuomioistuimen vahvistama raukeamispäätös Kunta voi velkojana hakea tuomioistuimelta maksuohjelman raukeamista, jos maksuohjelman noudattaminen on olennaisesti laiminlyöty ilman hyväksyttävää syytä, maksuohjelman aikana on ilmennyt seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn, jos ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelyä aloitettaessa tai velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa perustetta tai laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa maksuohjelman aikana. Käytännössä yleisin syy maksuohjelman raukeamiselle on, että velallinen on laiminlyönyt maksuohjelman mukaisia velvollisuuksiaan ja laiminlyönti on johtunut seikasta, johon ei ole hyväksyttävää syytä. Edellytyksenä raukeamiselle siis on, että velallinen on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen. Laiminlyönti voidaan katsoa olennaiseksi, kun laiminlyönnit ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti pidemmän ajan tai laiminlyönnit ovat olleet toistuvia. Hyväksyttävänä syynä laiminlyönnille on oikeuskäytännössä pidetty mm. lapsen syntymää, työttömyyttä ja psyykkistä sairautta. Raukeamishakemus on tehtävä tuomioistuimeen ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste on tullut kunnan tietoon. Oikeuskäytännössä on velkojalle asetettu nopea toimimisvelvollisuus, sillä vuonna 2002 annetun Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan velkojan tulee ottaa (todistetusti) yhteyttä velalliseen viimeistään kuuden (6) kuukauden maksulaiminlyöntien jälkeen tai velkoja menettää oikeutensa hakea raukeamista (KKO 2002:50). Velkojan ei siis tarvitse laittaa raukeamishakemusta vireille kuuden (6) kuukauden kuluessa vaan riittää, että velkoja ottaa yhteyttä velalliseen kuuden kuukauden sisällä. Hakemus maksuohjelman raukeamisesta voidaan tehdä myös maksuohjelman keston päättymisen jälkeen. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kahden vuoden kuluttua maksuohjelman mukaisen suoritusvelvollisuuden tultua täytetyksi. Tilanteissa, joissa maksuohjelman raukeamishakemuksen perusteena on laiminlyöty lisätilitysvelvollisuus, mutta ohjelman raukeamista on pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena, tuomioistuin voi raukeamisen sijasta harkintansa mukaan vahvistaa vaatimuksen esittäneelle velkojalle maksettavan lisäsuorituksen ja määrätä sen maksettavaksi viivästyskorkoineen. Seuraamuksen kohtuullisuutta harkitessaan tuomioistuin ottaa huomioon velkojalle maksuohjelman nojalla maksettavan kertymän, lisäsuorituksen määrän, maksuohjelman laiminlyönnin syyn/syyt ja muut olosuhteet. 3.8 Vakuuden myynti Maksuohjelman mukainen vakuusvelan määrä perustuu sekä asunnon säilyttämis- että myyntivaihtoehdoissa arvioon vakuuden käyvästä arvosta. Vahvistettu maksuohjelma ei ole muuttanut velkojan vakuusasemaa (VLJ 26.3 ). Näin ollen vakuuden myyntitilanteessa vakuusvelkojalla on aina oikeus vaatia koko saatavaansa ja sille alkuperäisten lainaehtojen mukaista suoritusta korkoineen. Velkojan kokonaissaatava tarkoittaa velkajärjestelyn aloittamishetkellä ollutta saatavan määrää korkoineen ja kuluineen asunnon myyntiajankohtaan saakka. Jos asunto myydään vapaaehtoisesti maksuohjelman aikana, Valtiokonttori ei peri kunnalta alkuperäisten ehtojen mukaisia korkoja, vaan jäljellä olevan vakuusvelan, jäljellä olevan tavallisen velan, mahdollisen luottotappion ja vakuusvelalle kertyvän koron. Kunta voi omalta osaltaan päättää periikö se velalliselta myös alkuperäiset korot. Kunnan aravalainalle saama kauppahintasuoritus tulee tilittää edelleen Valtiokonttorille kunnan ja valtion välisessä velkasuhteessa jäljellä olevan saatavan osalta. Mikäli kauppahintasuoritus ei riitä kattamaan koko kunnan ja valtion välisessä velkasuhteessa jäljellä olevaa saatavaa, tilitetään se kokonaisuudessaan Valtiokonttorille.

15 (20) Jos asunto myydään raukeamisen seurauksena, saatavan määrä lasketaan aina alkuperäisten lainaehtojen mukaisesti (VJL 42.5 ) eli myös Valtiokonttori perii kunnalta lainan alkuperäisten lainaehtojen mukaisesti. Mikäli raukeamispäätöksessä on määrätty maksettavaksi viivästyskorkoa, tulee sitä periä puuttuville erille. Seuraavana esitetty saatavan laskeminen vakuuden myyntitilanteessa soveltuu saatavan laskemiseen sekä vapaaehtoisen kaupan että velkajärjestelyn raukeamisen johdosta. Tilanne maksuohjelman mukaan Velkajärjestely aloitettu 15.1.2002 Maksuohjelma vahvistettu 22.3.2002 Vakuuden arvioitu arvo maksuohjelmassa 100 000,00 Paremmalla etuoikeudella oleva pankkilaina 70 000,00 Kunnan saatava velalliselta velkajärjestelyn aloittamishetkellä (sisältää myös kunnan ns. rästisaatavat) 60 000,00 Kunnan ja valtion välinen velka(15.1.2002) 50 000,00 josta vakuusvelkaa (vakuuden arvo, josta vähennetään pankkilaina) 30 000,00 tavallista velkaa 5 000,00 luottotappiota 15 000,00 yhteensä 50 000,00 (kunnalle jää omia luottotappioita 10.000.00 euroa eli kunnan ja velallisen välisessä velkasuhteessa ennen velkajärjestelyn alkua syntyneet erääntyneet, maksamattomat saatavat). Vakuusvelkaa on maksettu maksuohjelman mukaisesti kuukausiannuiteetilla 5 prosentin korolla. Tavallista velkaa on maksettu maksuohjelman mukaisesti kuukausittain ilman korkoa. Maksuohjelman noudattaminen on alkanut 1.5.2002. Rauhoitusajalta 15.1.- 30.4.2002 kertyneet korot vakuusvelalle on otettu huomioon maksuohjelman mukaisissa suorituksissa. Kaupantekotilanne Aravalainoitettu asunto myydään 31.12.2002 Arvio kauppahinnasta 120.000,00 Saatava aloittamishetkellä 60.000,00 jolle lasketaan alkuperäisten lainaehtojen mukainen korko (ei siis välttämättä maksuohjelmassa vahvistettu 5 prosentin korko) 15.1.2002 lähtien. Kunnan saamat velkajärjestelysuoritukset vähentävät lyhennysten osuudelta sitä pääomaa, jolle korko kulloinkin kertyy (lyhennyksinä otetaan huomioon sekä vakuusvelalle että tavalliselle velalle kertyneet lyhennykset). Korkoa laskettaessa lyhennykset otetaan huomioon niiden todellisen suuruuden ja maksupäivän mukaan. Korkolaskelman lopputuloksena saadaan alkuperäisten lainaehtojen mukainen kokonaiskorko koko saatavalle. Näin saadusta kokonaiskorosta vähennetään velkajärjestelyssä maksetut korkoerät. Kaupantekotilanteessa saatavan määrä on seuraavien osuuksien yhteissumma: Vakuusvelan jäljellä oleva määrä

16 (20) Tavallisen velan jäljellä oleva määrä Luottotappio (velkajärjestelyssä anteeksiannetun velan määrä) Korkolaskelman perusteella puuttuvat korot (kulloinkin jäljellä olevalle koko pääomalle lasketut korot vähennettynä velkajärjestelyssä maksetuilla koroilla) Mikäli aravalaina on alunperin vahvistetussa maksuohjelmassa ollut kokonaisuudessaan vakuusvelkaa, tulee kaupantekotilanteessa laskea mahdollinen maksuohjelmassa vahvistetun koron ja alkuperäisten lainaehtojen mukainen korkoero koko velkajärjestelyn keston ajalta. Saatavan määrä on tällöin vakuusvelan jäljellä oleva määrä ja mahdollisesti puuttuvat korot. Mikäli kauppahinnasta tuleva suoritus jää velkojan kokonaissaatavaa alhaisemmaksi (esim. pakkohuutokauppatilanteessa ei voida saatavan laskemistilanteessa tietää vakuuden myyntihintaa), käytetään saatu suoritus ensisijaisesti pääoman kattamiseen (järjestyksessä vakuusvelan jäljellä oleva määrä, luottotappio, tavallinen velka) ja tämän jälkeen korkoihin. 3.9 Velallisen kuolema Velkajärjestelylakia muutettiin 1.1.2007 niin, että velallisen kuoleman johdosta maksuohjelma ei enää raukea. Jos velallinen kuolee, velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ehdot määräytyisivät edelleenkin maksuohjelman mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että velat olisi otettava huomioon pesänselvityksessä sen suuruisina kuin niitä on maksuohjelman mukaan maksamatta. Jos velallisen olisi tullut maksaa velkojille lisäsuorituksia, velkojat ovat oikeutettuja saamaan suoritukset kuolinpesästä. Jos velallinen on velkajärjestelyssä säilyttänyt omistusasuntonsa, kuolinpesän osakkaille siirtyy vastuu vainajan maksuohjelmasta, jos he haluavat säilyttää asunnon. Maksuohjelmaan perustuva maksuvelvollisuus ei poikkea muusta velkavastuusta, joten maksujen laiminlyönti voi johtaa perintään ja asunnon realisointiin. Lain mukaan velkojan vakuusoikeus pysyy voimassa koko panttivelan määrän osalta, vaikka osa panttivelasta olisi maksuohjelman mukaan tavallista velkaa. Näin ollen asunnon myyntihinnasta maksetaan myyntikulujen jälkeen panttivelat niin suurelta osin kuin myyntihinta ne kattaa 3.10 Maksuohjelman päättyminen 3.10.1 Maksuohjelman päättäminen ennenaikaisesti Usein velalliset saattavat ehdottaa maksuohjelman päättämistä ennenaikaisesti. Velallinen saattaa esimerkiksi ehdottaa, että hän maksaisi velkajärjestelyerät kertasuorituksella ja lopettaisi sen jälkeen koko maksuohjelman velkojien suostumuksella tuomioistuimessa. Tällöin velallinen käytännössä vapautuisi mahdollisesta lisätilitysvelvollisuudestaan ja kunta luopuisi mahdollisista tulevista saamisistaan. Kunnan tulee muistaa, että maksuohjelman päättäminen ennenaikaisesti on aina poikkeuksellista ja nämä tilanteet tulee harkita tapauskohtaisesti. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että kunta ei voi luopua mahdollisista tulevista saatavista valtiota sitovasti. Jotta maksuohjelman ennenaikaisesta päättymisestä ei aiheudu kunnan ja valtion välisessä velkasuhteessa lisämaksuvelvollisuutta kunnalle, tulee kunnan aina ottaa yhteyttä Valtiokonttoriin ennen suostumistaan maksuohjelman päättämiseen. 3.10.2 Maksuohjelman päättyminen maksuohjelman mukaisesti Maksuohjelman kesto päättyy maksuohjelmassa vahvistettuun ajankohtaan. Kuitenkin velallisen maksuvelvollisuus säilyy siltä osin, kun sitä ei ole täytetty, vaikka maksuohjelman kesto päättyisikin. Sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt, maksuohjelmaa ei voida enää muuttaa, ainoastaan rauettaa.

17 (20) Kun velallinen on täyttänyt maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuutensa, ei häneen voida enää kertaalleen järjesteltyjen velkojen osalta kohdistaa vaatimuksia. Velallinen on siis saanut loput velat anteeksi. Myöskin velkajärjestelyrekisterissä olevat velkajärjestelymenettelyyn liittyvät merkinnät poistuvat, josta seuraa merkintöjen poistuminen myös Suomen Asiakastiedon rekisteristä. 3.10.3 Kunnan toimenpiteet maksuohjelman päättyessä Yksityishenkilön velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman lähestyessä loppuaan velkojan eli aravalainatapauksissa kunnan on hyvä tarkistaa velallisen maksuvelvollisuuden täyttyminen ja velallisen maksukyvyn oikeellisuus maksuohjelman ajalta. Tarkistaminen kannattaa suorittaa noin 6 kuukautta ennen maksuohjelman päättymistä, koska päättymisen jälkeen maksuohjelman muuttaminen ei enää onnistu, ainoastaan maksuohjelman rauettaminen on mahdollista. Velkojan tulee tarkistaa, että seuraavat seikat ovat toteutuneet: 1) velalliset ovat maksaneet kaikki maksuohjelman mukaiset suoritukset 2) velalliset ovat tilittäneet velkojille kaikki maksuohjelman keston aikana saamansa lisätilitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat tulot tai varallisuuden lisäykset 3) velalliset ovat realisoineet kaikki maksuohjelmassa realisoitavaksi määrätyt varallisuudet (esim. kuolinpesäosuus, kesämökki, asuntovaunu yms.) Mikäli velallinen ei ole täyttänyt edellä mainittuja suoritusvelvollisuuksiaan tulee velkojan ryhtyä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi. Maksuohjelman keston päättyminen ei vaikuta maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuuden sisältöön; toisin sanoen velallisen maksuvelvollisuus säilyy maksuohjelman keston päättymisestä huolimatta kunnes sekä kaikki maksuohjelmassa maksettavaksi määrätyt että lisätilitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat suoritukset on maksettu. Toimintaohjeita, mikäli maksuohjelman suorittamisessa on puutteita: A. Suorituksia maksamatta Mikäli maksuohjelman mukaisia eriä on maksamatta ja suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin 3 kuukautta, tulee kunnan vaatia täytäntöönpanoa kuten ulosottolaissa säädetään. Vahvistettu maksuohjelma käy ulosottoperusteesta. Tavallisen velan velkojalla on oikeus vaatia täytäntöönpanoa maksuohjelman mukaan tulevan koko kertymän perimiseksi. Jos laiminlyönnin kohteena ovat vakuusvelan erät, on kunnalla oikeus muuttaa vakuutena oleva omaisuus, pääsääntöisesti asunto, rahaksi. Viimesijaisena keinona kunnalla on oikeus hakea velkajärjestelyn rauettamista käräjäoikeudesta. Raukeamisen johdosta maksuohjelman oikeusvaikutukset lakkaavat ja velkoja on oikeutettu vaatimaan maksua velan alkuperäisten ehtojen mukaan. Rauettamista tulee hakea ilman aiheetonta viivästystä raukeamisperusteen ilmenemisestä. Oikeuskäytännön mukaan velkojan on otettava kuuden kuukauden kuluessa yhteyttä velalliseen, jotta edellytys ilman aiheetonta viivästystä täyttyy (KKO 2002:50). B. Lisäsuoritusvelvollisuus selvittämättä Jos velallisen maksukyky on olennaisesti parantunut maksuohjelman aikana, velallisen tulee täyttää maksuohjelmassa määrätty lisäsuoritusvelvollisuutensa eli hän on velvollinen maksamaan lisää velkojaan (ks. lisäsuoritusvelvollisuudesta tarkemmin kohta 3.6). Lähtökohtaisesti on velallisen vastuulla ilmoittaa parantuneesta maksuvarasta velkojille, mutta käytännössä useat velalliset kuitenkin laiminlyövät ilmoitusvelvollisuutensa, joten velkojien kannattaa tarkistaa mahdollisesti kasvaneet tulot velallisen verotustiedoista. Mikäli tulot ovat kasvaneet olennaisesti maksuohjelman aikana, tulee velallista neuvoa ottamaan yhteyttä kunnan velkaneuvojaan lisäsuorituslaskelman ja mahdollisen lisäsuorituksia koskevan maksusuunnitelman laatimiseksi. Esimerkiksi tilantees-