ROMANILÄHETYSLEHTI N:O

ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 2/2007 5,50 euroa Mäntyniemen veljesten uudet sävelet Romanit lähetystyön haasteena Polttopisteessä lähetyskentät Lohjalainen Henry Bollström sai työstään tunnustusta

Pääkirjoitus Tässä numerossa 12 sisällys nro 2 2007 Mäntyniemen veljesten uudet sävelet 4 LÄHETYSTYÖN IHANAA ARKEA MISSIO BUTTIAKO LO ANE DIVISA Hellevi 50 vuotta 7 Vierailin maaliskuussa Intiassa, Udaipurissa, yhdessä Tino Varjolan ja vaimoni Sarin kanssa kyläkehityshankkeen seurantamatkalla. Mielenkiinnolla ja innolla odotin matkan alkua. Olen aiemmin käynyt Intiassa kerran, mutta jälleen oli tunne kuin olisi matkustanut maahan ensimmäistä kertaa. Meillä useimmilla on lähetystyöstä hieman romantisoitunut mielikuva. Ajattelemme, että siellä ne lähetyssaarnaajat lepäävät ja viettävät aikaansa palmupuiden varjossa kookosmaitoa juoden. Minä ainakin tunnustan, että tällaisia ajatuksia on minulla aiemmin ollut. Todellisuudessa lähetystyö on jotain aivan muuta Saavuimme New Delhin kentälle keskiyöllä. Lentokentältä selviydyimme hotellille innokkaista laukunkantajista, kerjäläisistä ja taksikuskeista huolimatta melko hyvin. Ylimääräisiä sydämenlyöntejä sain kuitenkin intialaisessa liikenteessä, jossa ihanassa sekamelskassa kulkevat yhdessä henkilöautot, kuorma-autot, riksat, moottoripyörät, mopot, jalankulkijat ja lehmät. Huomasin, että oli vuorokauden aika mikä tahansa, ihmisiä oli koko ajan liikenteessä. Saavuttuamme Udaipuriin alkoi neljä päivää kestävä vuosiraportin laatiminen Ulkoministeriölle. Päivät istuimme neuvotteluhuoneessa. Toki välillä kävimme nauttimassa maittavaa intialaista ruokaa pelkästään käsin syöden. Intian aurinko paisto kuumasti taivaalla, mutta sitä saimme ihailla vain huoneen ikkunasta. Udaipurissa, joka sijaitsee Rajasthanin osavaltiossa, oli seitsemän vuoden tauon jälkeen satanut. Järvissä oli pitkästä aikaa vettä, mutta tästä huolimatta ilma oli täynnä pölyä. Siellä on täysin mahdoton pitää mitään huonetta puhtaana pölystä. Se löytää tiensä vaikka kuinka pienestä raosta. Pölyyn ja epäpuhtauteen oli vain totuteltava. Kaiken kukkuraksi sairastuin matkan puolessa välissä. En ole koskaan elämäni aikana ollut sairaalassa, mutta nyt sekin tuli koettua. Elämäni ensimmäistä kertaa sairaalassa ja sekin tapahtui kaukana Intiassa. No, huolenpito oli siellä erittäin ammattitaitoista ja hyvää. Tino kyllä rohkaisi minua kertoen, että jokunen vuosi sitten erään ruotsalaisen perheen tytär kuoli samaan vaivaan. Että sellainen Intian matka tällä kertaa Jeesus on antanut meille käskyn saarnata evankeliumia maailman ääriin asti. Onneksi kaikista näistä lähetystyön arkisista asioista huolimatta, vielä löytyy niitä Jumalan hulluja, jotka kuulevat kutsujan äänen ja toteuttaa sen. Toteuttaa sen arkisen työn tuottamista vaikeuksista huolimatta. Tällaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, Jumala etsii tälläkin hetkellä. Ehkä se olet juuri sinä Rainer Lindeman Me aa tom siigo maasesko tßoon aro Intia, Udaipur Tino Varjolaha ta mo raani Sariha aro gaavesko buttiako d aaben. Me ventadom mo d intaha douva d aabenesko byrjiba. Me hin aa tom iek var sigide aro Intia, bi panna sas ajasaavo d inta sar me d aas doori vaaguno var. Buut menna kotravena te missiosko buttia hin lokko. Doori doola missiosko tßeeriboskiire hyylavena ta be ena rukjengo teelal ta pina barjengo thunt. Me iegavaa, te maan hin sigide aa tas ajasaave tenkibi niina. Tßatßiba hin te missiosko buttia hin horttas vauro. Ame aujam aro New Delhi ma kar rat. Ame hleppudam aro lotibosko tßeer latßes, va ka doori sas buut tingiboskiiren, mal kako byördaboskiiren ta beeresko traadiboskiiren. Mango d ii endo hungadas buut ka ame traadidam aro Intiasko drom, kai saare traatena ta aa ena tßetanes, beska ta baare fäärdyja, kurri, staaviboskiiren ta gurja. Me dikjom va ka kamana aa tas sar buut, drom sas pherto komujenna. Ka ame aujam aro Udaipur ame tßerdam butti staar diives ta ranjam bere esko papri Auriako ministeriake. Divisako tiiji ame be tam aro rakkibosko duitu. Ame d eijam te an tßi ko intiasko aabe dooles aha vasteha. Intiako kham pekkadas tattes apo deulos, bi dooles ame aanidam endo duitujako vaaliatta. Aro Udaipur, so aa ela Rajasthanesko dielesko them, sas eftako bere esko paalal bri tas. Aro leene sas lang to tiijako paalal paani, bi va ka sas jakkes, vetra sas pherto domma. Doori na vojudas te rikkavel duituja jakkes, te doori na aa elas domma. Douva aavela arre, va ka sar besko eu. Dooleske na vojudas tßi. Dai na aa tas saaro, me aujom dukadeske ma#kar d aaben. Me na naa tßekkar aa tom aro dukadengo tßeer, bi kaan me d aanaa douva niina. Mo d ivibosko vaaguno var aro dukadengo tßeer ta douva fanudiilo duural aro Intia. Bi, doori sas tßi ka buttiboskiiren. Tino d oralidas maan ta rakkadas, te kuti tiija paalal iek sveittiko huupako rakli merdas dai dukiba. Te ajasaavo Intiasko d aaben dauva var Jesus hin diijas menge bi iba te rakkaven evankeliumos aro ilo boliba. Lo iba dotta, te va ka dai missiosko buttiako hin drouvo sakko divisako d iviba, panna la aha doola Deevelesko dinale, koonen unnena Bi iboskiiresko lyija ta kannena dooles. Joon tßeerena douva buttia, va ka doori aa ela buut probleemi. Ajasaave komuja, d eenen ta d uujen, Deevel rootela aka diives niina. Tu fani aa eha douva Rainer Lindeman Risiba (käännös): Tuula Åkerlund 4 24 Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 43. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi 040-7000 134 Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL 85 32701 HUITTINEN info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea 111930-109322 Postgiro 6286092-9 (Ruotsi) 0600-411 377 (lahjoituspuhelin) Taitto/Kuvien käsittely: Valfrid Åkerlund /GRAFIMUS OY 16 Toimitus: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Kansikuva: Kreikkalaisia romanityttöjä. ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Taisto Lindeman 045-1111 621 info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Yhteistyössä on voimaa 8 Anteeksi antamisesta 11 Pohjan kautta muita auttamaan 12 Kokkikerho 14 Nauru pidentää ikää 15 Henry Bollströmille mitali 16 Lääkäri sanoi: Jotakin on tapahtunut! 18 Yhdelle vähimmistä faktoja 20 Uudistumisen matka 21 Terveiset Valkovenäjän matkalta 22 Valtsulta ilmestyi uusi levy! 23 Romanit lähetystyön haasteena 24 CHE- hanke etenee Udaipurissa 28 Etanoista alumiinin ja messingin perään 32 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN 0781-058X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere 2 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 3

Mäntyniemen veljesten uudet sävelet soivat Kiitosta Jumalalle Mäntyniemen nelikymppisille kaksoisveljeksille, Mikolle ja Mertsille, musiikki on ollut kaikki kaikessa. Jollain tavalla se on aina vaikuttanut miesten elämään. Monien vuosien ajan se on ollut myös heidän leipätyönsä. Jokunen vuosi sitten veljekset kokivat hengellisen herätyksen ja tulivat miehekkäästi Jumalan armosta uskoon. Musiikki ei jäänyt mihinkään. Vain laulun aiheet vaihtuivat. Tänä päivänä haitarimme sävelet tuovat kunniaa Jeesukselle, lahjamme antajalle, kertovat peräseinäjokelaiset Mertsi ja Mikko Mäntyniemi. Teksti ja kuvat: Rainer Lindeman Vuosi 2005 oli Mäntyniemen suvulle merkittävä vuosi. Noin vuoden aikana tuosta suvusta tuli uskoon seitsemän. Se on ollut todella mahtavaa ja hienoa mitä olemme kokeneet. Jumala on koskettanut meidän koko sukua. Miesten vanhemmille, Saara ja Ville Mäntyniemelle uskonasiat ovat olleet tuttuja jo vuosien ajan. Äiti on ollut uskossa jo yli 25 vuotta ja uskomme, että hänen esirukouksensa kantavat nyt hedelmää. Osa kuuluisaa musiikkisukua Miehet ovat siis osa kuuluisaa Mäntyniemen musiikkisukua. Mertsin ja Mikon leipätyö on ollut musiikin parissa jo vuodesta 1995. He ovat soitelleet haitaria eri orkestereissa. Mikolla oli myös oma ohjelmatoimisto aina vuoteen 2005 asti. Saimme hienoja mahdollisuuksia säestää kuuluisia artisteja ja olla mukana suurissa tapahtumissa. Seinäjoen tangomarkkinat tulivat vuosien mittaan hyvinkin tutuiksi. Vaikka vauhtia ja tilaisuuksia riitti, hengelliset asiat tulivat esille aika ajoin. Kodin arvot seurasivat miehiä heidän matkallaan. Aina kun lähdin keikalle, siunasin matkan ja itseni. Se oli jotenkin automaattista ja tuntui oikealta. Uskoin ja luotin Jumalan varjelukseen, muistelee Mikko. Mertsi oli mukana myös monissa kokouksissa, varsinkin kotikokouksissa. Minulla oli aina kaipuuta ja ikävää taivasasioihin. Ajattelin joskus jopa, että koskahan minä tulen uskoon. Mertsin vaimo, Taina, on ollut uskossa jo 20 vuoden ajan. Hän on ollut äitini lisäksi esirukoilijani. Tiedän, että Taina on vienyt minua Jumalan eteen monia monia kertoja, kertoo Mertsi. Jumala vetää puoleensa Pikku hiljaa miesten elämäntyyli alkoi maistua vastenmieliseltä. Kaikki tuntui turhalta. Monta kertaa kun lähdin yksin keikkapaikalta, minulla oli surullinen mieli. Tätäkö tämä vain on? Vuoden 2005 kesällä kaikki musiikkihommat alkoivat tuntua vastenmielisiltä. Mies oli masentunut. Olin tuolloinkin mukana tangomarkkinoilla säestämässä. En kokenut tehtävästä yhtään iloa, vaikka aiemmin oli ollut ihan mahtaviakin kokemuksia. Tällä kertaa se oli sellaista pakkopullaa. Ei ollut sydän mukana. En ymmärtänyt, että se liittyisi mitenkään uskonasioihin ja Jumalan puheeseen, muistelee Mikko. Erään kerran Mertsi istui baarissa ja katseli miestä, joka oli humalassa. Elämä ja Valo 2/2007 Elämä ja Valo 2/2007

mikon ja mertsin sävelet ovat vaihtuneet. Tänään ne kaiuttavat kunniaa jumalalle. miehet saatetaan nähdä säestämässä mm. jippii-kuoroa. Hellevi 50 vuotta Ajattelin siinä itsekseni, että mihinkähän tuokin mies joutuu, kun elämänlanka katkeaa. En huomannut, että minä olin itse ihan samalla viivalla tuon miehen kanssa. Voiko muusikkokin tulla uskoon? Mertsin uskoontulo tapahtui nopealla tempolla. Vuoden 2005 alusta tapahtui erilaisia asioita, jotka pysäyttivät häntä. Tunsin, että Jumala veti minua puoleensa. Erään kerran Mertsi oli ajamassa kaupan pihasta tielle, niin samalla suuri rekka ajoi aivan hänen autonsa läheltä. Tämä pysäytti minut. Minulla oli aina ollut pelko iankaikkisuudesta. Mietin, että missä minä sen vietän. Sanotaan, että Jumala vetää puoleensa tavalla ja toisella. Keinot häneltä eivät lopu kesken. Mertsin kohdalla Jumala käytti apuna myös kirjaa. Kerran otin kirjahyllystä kirjan ihan summamutikassa ja avasin sen. Kirjan alkusivuilla oli kehotus lukea kirja loppuun. Luin kirjan hetkessä läpi. Kirjan nimi oli Yksi ainoa elämä. Siinä oli selkeää puhetta minulle ja neuvoja miten mennä uskonaskelissa eteenpäin. lopullinen ratkaisu Seuraavana syksynä Mikon vaimo, Marita tuli uskoon. Olin mukana tuossa tilaisuudessa Peräseinäjoella. Itsekin silloin mietin omaa ratkaisuani, mutta en rohjennut tehdä sitä. Maritan ratkaisun jälkeen Mikko koki erittäin voimakkaita tunnekuohuja. Olin kolme päivää aivan maissa, vaikka oikeastaan piti olla mielissään Maritan päätöksestä. Jonkun ajan päästä he olivat jälleen mukana kotikokouksessa Ylistarossa. Mikko tunsi kuinka sydän jyskytti hänen sisällään ja tiesi, että hänen olisi tehtävä ratkaisu ja mennä esille. Tekemättä se kuitenkin jäi. Ajattelin, että mitähän muut tuttavani ja soittokaverini sanoisivat. Lähdin istumaan autoon ja autossa ollessani sanoin Jumalalle, että tule istumaan viereeni ja näytä itsesi minulle. Ilman lopullista ratkaisua Mikko ja Marita tulivat kokouksesta kotiin. Muutaman viikon kuluttua Mikon tie vei jälleen kokouksiin Kauhajoelle romanijuhlille. Jälleen hän palasi tilaisuudesta ilman lopullista ratkaisua. Seuraavana aamuna heräsin ja itkin sitä, että en ollut antanut elämääni Jeesukselle. Koin, että en voi enää elää entistä elämääni. Seuraavina öinä heräsin ja mietin uskonasioita. Ajattelin, että onko mitään todellista estettä lolleni. En löytänyt yhtään. Jokunen päivä myöhemmin Mikon uskoontuserkut Allan Mäntyniemi ja Aleksi Keväänranta tulivat käymään. He huomasivat miehen kamppailun ja kysyivät, että haluaako hän antaa elämänsä Jeesukselle. Jäin miettimään asiaa ja kun en vastannut myöntävästi, he lähtivät käymään velipojan luona. Jokusen minuutin päästä lähdin heidän perässä sinne ja käskin heitä rukoilemaan syntejäni anteeksi. Tuli sellainen tunne, että uskonratkaisu on tehtävä nyt tai ei koskaan. haluamme palvella Tänä päivänä veljekset ovat molemmat uskossa ja kuuluvat Peräseinäjoen helluntaiseurakuntaan. Siellä he ovat aktiivisesti mukana toiminnassa myös työntekijöijä. Olemme mukana JIPPII-kuoroa säestävässä orkesterissa ja kierrämme ahkerasti muissakin seurakunnissa evankelioimassa musiikin välityksellä. Haluamme palvella niillä lahjoilla mitä olemme saaneet. Mertsin ja Mikon elämä on muuttunut. Arvot ovat nyt oikeassa järjestyksessä. Musiikki on kuitenkin heille kaikki kaikessa. Se on mahtava lahja Jumalalta ja sitä tulee käyttää oikein, iloitsevat peräseinäjokelaiset kaksoisveljekset Mertsi ja Mikko Mäntyniemi. n Halusimme yllättää sinut Hellevi-sisko tällä kirjoituksella. Huhtikuun 5. päivä täytit 50 vuotta. Sinulla oli 14. päivä huhtikuuta Lahdessa Liipolan seurakuntakodissa hienot juhlat, jonne tuli ystäviä läheltä ja kaukaa. Oli ilo nähdä ja kuunnella, miten paljon sinulla on hyviä ystäviä ja miten sinua arvostetaan ystävänä. Jo lapsena sinulla oli sellaista karismaa, että hurmasit lähipiirin, olit opettajienkin suosikki. Kouluaikana sinä Hellevi kirjoitit runoja, keräsit aforismeja, soitit kitaraa, mandoliinia ja pianoa korvakuulolta. Pärjäsit koulussa hyvin, olisit voinut opiskella pitemmälle, mutta horttous voitti määrätyssä vaiheessa. Kävit ammattikoulun keittiölinjan. Myöhemmin aikuistuessasi opiskelit lisää, valmistuit merkonomiksi ja romanikielen opettajaksi. Sinä olet meistä sisaruksista nuorin, mutta merkillisellä tavalla sinusta on kasvanut meidän kaikkien tukipilari. Jumalan kiitos, meillä läheisillä on vahvat ja lämpimät välit keskenämme ja tuemme toisiamme. Mutta jos jollain meistä on vaikea tilanne elämässämme, niin sinut Hellevi kutsutaan apuun vaikka keskellä yötä. Jumala on antanut sinulle erikoista viisautta ja empaattisuutta. Osaat astua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja alat toimia. Vaikka olisi kuinka ahdistava ja mahdottomalta tuntuva hetki, kun sinä saavut paikalle, tulee turvallinen olo kyllä Hellevi hoitaa tämän asian ja tietää mitä tehdään. Hellevi sinussa on säilynyt vielä nykyaikaan sellainen vanhanajan hyvä ja oikea mustalaisuus, jota voi sydämestään ihailla. Se on sitä juuri, että arvostat ihmistä sellaisenaan, on hän sitten rikas tai köyhä, tumma tai vaalea. Tulet toimeen kaikkien kanssa. Sinä olet saanut meistä eniten rakkaan Amanda-mummomme henkistä perintöä. Sinussa on samaa henkistä vahvuutta, viisautta, tilannetajua ja samalla herkkyyttä. Et ole kuitenkaan pehmo, sinusta löytyy särmää, sitä Niskavuoren Hetaa, kun tilanne sitä vaatii. Hellevi, sinua on helppo lähestyä ja kertoa sydämen kuulumisia. Olet itse avoin ihminen, et vedä mitään roolia etkä filmaa. Aitoutesi ja sielukkuutesi avaa aina portit ystävyydelle, kun tapaat uusia ihmisiä. On mielenkiintoista kulkea sinun kanssasi vaikka Lahden keskustassa. Tuon tuostakin joku hienostunut rouva tai herra kapsahtaa kaulaasi ja keskustelee hetken kanssasi niin kuin vain hyvät ystävät voivat sen tehdä. Toisessa hetkessä joku sivuraitelle eksynyt kulkija saa sinulta lämpimän tervehdyksen ja kannustuksen, - Tule meille käymään. Me autetaan Jussin kanssa sua saamaan asiasi kuntoon. Olet vierellä kulkija ja rohkaisija. Osaat kuunnella ja mikä hienoa myös antaa viisaita neuvoja. Olet myös eläjä ihminen, olet ikäsi tehnyt leipäsi eteen työtä. Jo koulun kesälomilla olit sairaalan keittiöllä apulaisena ja illalla kävit liinakaupalla. Kaupanteon taidon osasit jo silloin eikä se ole sinulta kadonnut vieläkään. Toimiessasi lääninhallituksessa suunnittelijana sait myös arvostusta. Olet ollut monessa mukana ja rohkeasti kokeillut monimuotoista yrittämistäkin. Perustit muutama vuosi sitten lahjatavarakaupan. Nykyään olet projektikoordinaattorina Elämä ja Valo järjestön romanikielen elvytysprojektissa. Olet saanut ihmisten asenteita muuttumaan uutteralla työlläsi. Oman kielen säilyttäminen on nähty tarpeelliseksi ja siihen ollaan nyt valmiita satsaamaan eri puolella Suomea. Sinun elämäsi on aina pyörinyt rakkaan lapsesi, Monican ympärillä. Hän on ollut koko elämäsi. Olet ollut valmis antamaan kaikkesi hänelle ja nykyään hänen pieni Cecilia-tytär on silmäteräsi. Hän täyttää nyt päiväsi. Hellevi sinä osaat kiittää Jumalaa elämästä ja tästä päivästä. Olet kulkenut pitkän ja kivikkoisen tien Upokkaan tieltä? asti. Siihen on mahtunut paljon kyyneleitä ja elämän tuskaa, mutta myös paljon iloa ja riemua ja elämisen ihanuutta. Siksi sinä ymmärrät niin hyvin ihmisen kipuja ja sydämen ylimääräisiä lyöntejä. Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet sinusta taistelijan, et anna periksi ongelmille vaan menet läpi vaikeimmastakin paikasta. Sitä samaa taistelijan tahtoa valat ympäristöösikin ja rohkaiset elämässä eteenpäin. On ollut hienoa nähdä miten te Jussin kanssa olette yhdessä antautuneet Jumalan käyttöön. Teillä molemmilla on rohkaisijan, rinnalla kulkijan armoitus. Kotinne on avoinna. Sinne voi tulla sellaisenaan. Olette yhdessä hieno malli meille kaikille Jumalan ihmisistä, jotka palvelevat Jumalaa ja lähimmäisiään sydämellään. Saakoon elämänne yllä olla siunauksen sateet ja Jumalan aurinko valaiskoon tietänne. Rakas Hellevi sisko kiitos tuestasi ja rakkaudestasi. Iloa, hyvää mieltä ja terveyttä toivottavat: TUULA JA HELENA 6 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 7

yhteistyössä on voimaa. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran lokakuussa. vas. kent nyman, veijo valentin, Pauli Blomerus, eetu Hagert, George Hedman, antti nyman sekä valte ja Gunnar Blomerus. Neljännesvuosisata romanijuhlia Mikkelissä YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA TeksTi ja valokuvat: seppo BaLTZaR vissä. Koimme valtavaa Jumalan voimaa ja apua, jota vielä lisäsi yhteinen rukousja paastopäivä ennen juhlia. Yksi sydän ja yksi mieli Juhlille saapui kansaa eri puolilta Suomea niin, että rukoushuone kävi ahtaaksi, mutta sopu sijaa antoi. Puhujina toimivat mm. Antti Nyman ja Valte Blomerus Imatralta, George Hedman Pertunmaalta ja Marko Lindroos Pieksämäeltä. Isoa romanikuoroa johti Dimitri Sjöberg. Juhlakansa oli koko sydämestään mukana, ja monet saivat kokea uudistusta ja virvoitusta juhlien aikana. Uskon, että juuri yhteistyössä oli suuri voima, kuten apostoleista sanotaan, että heillä oli yksi sydän ja yksi mieli, ja Jumalan voima oli heidän keskellään. Haluan sanoa teille, veljet ja sisaret: Nyt on aika yhdistää voimavaramme ja tehdä yhdessä Jumalan valtakunnan työtä. Yhteys rakentaa ja antaa voimavaroja, niin ettemme väsy. Siunattua yhteistyötä romanityön merkeissä toivottavat Mikkelin, Pieksämäen, Varkauden, Savonlinnan, Imatran, Pertunmaan ja Lappeenrannan romanityöntekijät. Mikkelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle kerääntyi tänä vuonna ennätysmäärä yleisöä loppiais- ja romanijuhlille 6.-7.1.2007. Kuulijoita oli niin runsaasti, että suosituimmissa kokouksissa läheskään kaikki eivät mahtuneet saliin. Aikaisemmista vuosista poiketen juhlat järjestettiin tänä vuonna talkoovoimin yhteistyössä lähiseurakuntien romanityöntekijöiden kanssa, ja saimme todella huomata, että yhteistyössä on voimaa. Romanijuhlat pidettiin Mikkelissä ensimmäisen kerran vuonna 1980. Aluksi ne olivat myöhemmin keväällä, mutta parin kerran jälkeen ne siirrettiin pidettäviksi loppiaisena. Juhlilla on aina ollut voimakas Pyhän Hengen läsnäolo, ja monet ovat saaneet tulla siellä uskoon ja uudistua uskossaan. Minäkin sain antaa elämäni Herralle loppiaisjuhlilla vuonna 1988 ja saan nyt vuorostani olla kantamassa vastuuta juhlien järjestelyistä. Yhteistyönäky käytäntöön Jo viitisen vuotta sitten sain ajatuksen alueellisesta yhteistyöstä romanityöntekijöiden kesken. Ajattelin, että yhdessä toimien tukisimme toisiamme ja rakentuisimme yhteisestä uskostamme. Jätin asian sitten hautumaan, mutta se laskeutui kuitenkin usein sydämelleni. Koin, että jos ajatus on Herrasta, niin en voi olla jakamatta sitä muiden kanssa. Kun sitten vihdoin otin yhteyttä lähiseurakuntien romanityöntekijöihin, sainkin ilokseni huomata, että heillä oli ollut samanlaisia ajatuksia. Tästä innostuneena kutsuin työntekijät koolle viime syksynä pohtimaan yhteistyömuotoja. Yhteistyössä mukana olivat Mikkelin lisäksi Pieksämäen, Imatran, Pertunmaan, Savonlinnan, Varkauden ja Lappeenrannan romanityöntekijät. Jo ensimmäisessä palaverissa saimme rakentua yhdessä ja pohtia uusia yhteistyömuotoja. Muutaman kokoontumisen jälkeen ehdotin yhteisiä loppiaisjuhlia, ja kaikki innostuivat asiasta. Iloitsimme yhteisestä näystä ja jaoimme vastuualueet. Työ ei enää kuormittanut vain muutamia, vaan saimme kaikki palvella iloiten eri tehtä- He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä. mikkelin helluntaiseurakunnan rukoushuone täyttyi ääriään myöten juhlavieraista. 8 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 9

Anteeksi antamisesta Kun isäni kuoli vuonna 1979, ja siitä oli kulunut kymmenkunta vuotta, äiti löysi itselleen uuden elämäntoverin. Se oli minulle ja kahdelle veljelleni katkera pala. Jotenkin tuntui, kuin äiti olisi pettänyt isän, vaikka tämä ei enää elänytkään. Me päätimme velipoikien kanssa, että emme halua olla tämän jälkeen äidin kanssa missään tekemisissä. Näin myös teimme, ja pysyimme päätöksessämme lujana. Muistan, miten kerran eräs henkilö soitti ja yritti saada minua järkiini. Hän muistutti minua siitä tosiasiasta, että Jeesus on antanut minulle paljon anteeksi. Siksi minullakin on velvollisuus opetella antamaan anteeksi. Minä en kuitenkaan antanut periksi, vaan kovetin mieleni. Ei minulla ollut mikään hyvä olo, kyllä tämä asia kalvoi minua sisältä. Samoin se haittasi hengellistä työtäni. Kuinka puhua rakkaudesta ja anteeksiantamisesta, kun itse ei ole valmis antamaan anteeksi. Aika kului, ja asiat pysyivät ennallaan. Emme ottaneet äitiin yhteyttä, emmekä antaneet äidinkään ottaa meihin. Kerran, kun olin Venäjällä näin merkillisen unen. Unessa eräs uskovainen veli tuli sanomaan minulle, että hänellä on huonoja uutisia. Sinun äitisi on kuollut. Heräsin ja mietin, että entäpä, jos se olisikin totta. Alkoi se oma anteeksiantamaton mieli pelottaa. Pian jo kuitenkin selitin itselleni, että se nyt oli vaan unta. On tässä vielä aikaa ottaa yhteyttä myöhemminkin. Minä palasin Venäjältä kotiin ja muutaman päivän kuluttua serkkuni soitti ja sanoi äitini joutuneen sairaalaan. Tilanne oli kuulemma vakava, mutta minä jotenkin vain mietin, että ainahan äiti on sairastanut. Muistin kyllä unenikin, mutta en piitannut siitä. Soitin veljelleni, ja kysyin, mitä tehdään. Tämä, keskimmäisistä veljeksistä, ehdotti, että lähdetään sairaalaan äitiä katsomaan. Minä ilmoitin kantanani, että hän voi mennä, jos haluaa. Minä en kumminkaan tulisi mukaan. Kului pari kolme päivää, ja sitten puhelin soi aamulla. Aune meni vastaamaan, ja ilmoitti minulle hetken hiljaisuuden jälkeen, että äitini on kuollut. Kävelin kamariin ja istahdin sängyn laidalle. Kyyneleet tulivat silmiin, tuntui äärettömän pahalta. Kauheinta oli se, että nyt oli myöhäistä. Enää en pystyisi antamaan, enkä pyytämään anteeksi. Istuin siinä pitkän aikaa ja rukoilin, että jaksaisin elää tämän asian kanssa. Mieleeni nousivat lapsuuden muistot ja äidin huolenpito meitä lapsiaan kohtaan. Puhuin veljieni kanssa myöhemmin puhelimessa, ja kaikki olimme asiasta samaa mieltä, olisi pitänyt ehdottomasti mennä katsomaan äitiä. Nyt oli myöhäistä. Tajusin myös, että olin vienyt lapsiltani mummun. Ikinä he eivät sanoneet mitään, mutta uskon kyllä, että välillä miettivät asiaa. Miksi me emme antaneet heidän mennä mummun luokse, vaikka itse olisimmekin pysyneet pois. Minä haluan tällä kertomallani muistuttaa lapsia, että eivät missään tilanteessa hylkäisi vanhempiaan. Jos käy niin kuin minulle, niin ei tarvitse hyväksyä tilannetta eikä sitä uutta kaveriakaan, mutta pitää hyväksyä oma vanhin. Pitää antaa anteeksi ja säilyttää ainakin jonkinlainen yhteys. Muutoin käy vielä niinkin, että tulee riistäneeksi omilta lapsiltaan isovanhemman. Anteeksiantoa ei kannata lykätä, ettei käy niin kuin minulle. Tulee aika, jolloin kaikki on liian myöhäistä. Jos en olisi uskossa, en kestäisi, sillä tiedän tehneeni väärin. Ainut lohtuni on, että äiti lähti uskossa ja meillä on jälleennäkemisen toivo. Kerran saan selvittää nämä asiat äidin kanssa. Ei anteeksiantaminen aina ole mikään helppo asia, mutta Jumalan avulla se on mahdollista. Jos Hänelle sanoo, että muuta minua niin, että voin antaa anteeksi, niin Jumala kyllä aloittaa työnsä ja lopulta ihminen pystyy antamaan anteeksi. Kannattaa antaa anteeksi jo senkin takia, että anteeksiantamattomuus ja katkeruus pilaavat ihmisen elämän. Sisaret ja veljet, antakaa anteeksi. ALVAR LINDBERG (Nivalan Keijo) 10 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 11

TeksTi: jukka mäkinen valokuvat: RaineR Lindeman Lappeenrannan helluntaiseurakunnan evankelistan, Antero Ahtiaisen mielestä kukaan ei ole toivoton tapaus. Niin pohjalle ei pääsekään, ettei Jumala voisi sieltä nostaa, jos vain ihminen itse haluaa. Anteron kanssa on hankala ryhtyä väittelemään asiasta, koska hänen elämänsä todistaa väitteen todeksi. Antero joutui lapsuudessaan kokemaan monia hylkäämisiä, jotka saivat aikaan niin pahan vihakierteen, että se vei miestä mennessään turhia kyselemättä. Elämään tulivat alkoholi, huumeet, väkivalta ja toistuvat vankilatuomiot. Raamattu on ollut minulle alusta lähtien tärkeä. Lukemalla sitä, voin oppia tuntemaan jumalaa enemmän. Antero Ahtiainen Pohjan kautta muita auttamaan Raamattu oli Anterolle vallan vieras kirja, hän tutustui siihen ensimmäisen kerran vasta Lappeenrannan poliisilaitoksen putkassa. Myöhemmin saman kirjan sanoma muutti hänen elämänsä täydellisesti. Niin siinä kävi, että Jumala armossaan pelasti minut vuonna 1993. Siihen jäivät tupakka, alkoholi ja huumeet, kertaheitolla. Siihen en itse olisi pystynyt omin voimin, kyllä kaiken vaikutti Jumala. Oli se kova juttu niin sosiaalityöntekijöille kuin poliiseillekin. Minut oli heidän taholtaan, ja monelta muultakin taholta leimattu toivottomaksi tapaukseksi. Ja sitähän minä inhimillisesti ajatellen olinkin, monet olivat koettaneet auttaa minua, kuitenkin ilman tulosta. Ja olin minä itsekin yrittänyt, mutta vasta kun käännyin Jeesuksen puoleen, niin sain voiman muuttaa elämäni. sanoma kuuluu kaikille Koettuaan uskoontulon, hän alkoi välittömästi kertoa evankeliumia eteenpäin. Kolmetoista vuotta sitten monikaan ei uskonut Antero Ahtiaisen elämänmuutoksen kestävän, mutta näin vain on käynyt. Jumala on ollut uskollinen ja yhä edelleen Antero liikkuu Lappeenrannan kaduilla ja etsii niitä ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa. Hänet saattaa nähdä myös teetupabussissa, kahvilassa, rukoushuoneella, jossain asunnossa tai vaikka vankilassa. Paikat vaihtuvat, mutta sanoma ei. Vain Jeesus voi antaa todellisen avun, mutta hän tarvitsee ihmisiä tässä tehtävässä. Minä olen yksi heistä, jolle on uskottu tämän sanoman vieminen. Anteron rukous on, että Jumala saisi johdattaa kaikessa. Ja että hän saisi kertoa evankeliumin mahdollisimman monelle. Jokainen ihminen tarvitsee Jeesusta. Toivoisin, että kaikki saisivat kokea saman kuin minä. Antero painottaa, että hän tarkoittaa nimenomaan uskoontuloa. Sitä varten ei tarvitse kulkea samoja polkuja kuin hän aikoinaan kulki. Sanoma Jeesuksesta kuuluu ihan yhtä hyvin ns. elämässään onnistuneille ihmisille. Vankilatyö Antero Ahtiainen toimii helluntaiseurakunnassa ja sen ulkopuolella kaikkien ihmisten parissa, väriin tai rotuun katsomatta. Monessa hän on mukana, mutta juuri tällä hetkellä vankilatyö on noussut ykkösasemaan. Vankiloista Konnunsuo on se, missä Antero käy useimmin. Tapaan myös romaneja, jotka ovat Konnunsuolla omalla osastollaan. Siellä olen saanut keskustella ja rukoilla monien kanssa. Jostain syystä romanien on helppo puhua asioitaan juuri minulle. Antero muistuttaa, että työ ei ole hänen, vaan Jumalan. Hän antaa Jumalan Hengen toimia ja riemuitsee tuloksista. Monet Konnunsuolla tuomiotaan kärsivistä romaneista ovat tehneet uskonratkaisun. Jumala on päässyt koskettelemaan useita ihmisiä. Kenttä on kuitenkin kova ja haasteellinen, ja toivoisin romanityöntekijöiden pitävän yhä enemmän yhteyttä vankilassa kääntyneisiin romaneihin. Yksin ei usko tahdo kestää. n Jostain syystä romanien on helppo puhua asioitaan juuri minulle. Toivoisin, että kaikki saisivat kokea saman kuin minä. antero liikkuu Lappeenrannan kaduilla ja etsii niitä ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa. Hänet saattaa nähdä myös teetupabussissa, kahvilassa, rukoushuoneella, jossain asunnossa tai vaikka vankilassa. Paikat vaihtuvat, mutta sanoma ei. jumala armossaan pelasti minut vuonna 1993. silloin sain uuden oikean suunnan elämälleni. 12 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 13

Hei kaikki tytöt ja pojat! Tervetuloa jälleen mukaan Tsihko haabe- kokkikerhoon. Ihanaa! Aurinko valaisee ja valloittaa taas sydämen. Nyt on kiva ulkoilla ja nauttia luonnon heräämisestä. Se on aina yhtä vaikuttavaa ja ihmeellistä. Kylmän talven jälkeen, aurinko sulattaa roudan ja saa lämmöllään maan kukkimaan. Se on samalla meille ihmisillekin Jumalan puhetta. Saamme ihailla Jumalan luomaa kauneutta ja huomaamme, että taas on uusi alku, uusi ihana päivä, josta voin iloita ja kiittää Luojaani. Hyvä mieli on tärkeää. Ei kannata ottaa turhia murheita. Jos on paha mieli, hyvän mielen marjapiirakka Lämpötila 200 astetta Paistamisaika n. 15 min + 15 min pohja: Sekoitettu murotaikina Ainekset: 300 g margariinia 2 dl sokeria 5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 2 kananmunaa Ohje: 1. Varaa raaka-aineet työpöydälle. 2. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. 3. Lisää margariini jauhoseokseen ja nypi joukkoon. niin siitä on hyvä puhua vaikka vanhemmille tai jollekin läheiselle ihmisellä. Huolten jakaminen auttaa. Jo nuorena voi opetella näkemään vaikeissakin asioissa hyviä puolia. Ne kasvattavat meitä ja auttavat huomaamaan sen, että aurinko paistaa jälleen ja synkät pilvet väistyvät tieltä. Hyvä mieli on loppujen lopuksi kiinni pienistä asioista. Toisen ihmisen huomaaminen, hymyilevät silmät ja ystävällinen kohtaaminen tekevät iloisen mielen ja luovat auringon valoa ja lämpöä ympärillemmekin. Oletkos kanssani samaa mieltä siitä, että myös hyvä ruoka ja ihana välipala tuo mukanaan hyvän mielen? No testataanpa yhdessä, miten käy. Tällä kertaa tehdäänkin Hyvän mielen marjapiirakka. Voit yllättää sillä kotiväkesi tai kaverisi ja saat varmasti nähdä, että hymy on herkässä ja kaikilla on hyvä mieli. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen! Kun noudatat tarkkaan ohjeita, niin selviät helposti tästä urakasta. Muistathan pestä aina ensin kätesi, kun aloitat kokkaamisen keittiössä. Taitava kokki siivoaa jälkensä. 4. Lisää rikotut kananmunat joukkoon. 5. Sekoita taikina kevyesti tasaiseksi. Täyte: 1 l puolukoita tai mustikoita Pinnalle: 2 purkkia kermaviiliä 2 kananmunaa 1 ½ rkl vaniljasokeria n. 1 dl sokeria 1. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla 2. Valmista sekoitettu murotaikina 3. Levitä taikina tasaiseksi pellille. 4. Ripottele marjat pohjan päälle. 5. Paista 15 minuuttia. 6. Sekoita kermaviili, kananmunat, vaniljasokeri ja sokeri keskenään. 7. Levitä seos piirakan päälle. 8. Paista vielä 15 min. Nauru PIDEN- TÄÄ IKÄÄ Miksi Turku on suomen afrikkalaisin kaupunki? Koska kun turkulaisil tulee makeennälkä ne menee kioskil ja sanoo: Nami bia! ja kun niil on jano, niin ne sanoo: An gola! Miksi Tampere on Suomen suosituinta asuinseutua vasta nyt? Tamperelaiset palailevat talvisodasta. Tamperelainen meni kerran musiikkikauppaan. - Mää tahtosin ostaa ton ponkorumpun ja ton haitarin. Myyjä mietti vähän aikaa ja sanoi: - Roskiksen voin kyllä myydä, mutta lämpöpatteria en saa irti. Porilainen oli ostanut television ja näytti sitä ylpeänä raumalaiselle ystävälleen. Kun he sitä hetken olivat katselleet, puhkesi raumalainen puhumaan: Kyll televisioaparaat hyvän dundune o ja oikke laillnen guvaki siin o, mutt minktähde se on noin govastem biänen gokkone? Siihen porilainen: Mää olen tiäksää silltappaa fundeerannu, ett piänekokkosii telkkareihi ei voi tull suurii vikoi! Kaksi raumalaista oli tullut Poriin. Torilla he katselivat kiinnostuneena posetiivaria ja marakattia, joka keräsi kippoonsa kolikoita. Silloin toinen raumalaisista astuu posetiivarin luo, kaivaa kolikon ja pudottaa sen marakatin kippoon. Toinen raumalainen hieman ihmeissään: En olis koska uskonn, ett snää menet tuhlama rahoijas porilaisell. Em mnää porilaisist niin dykkäkkä, kuuluu vastaus, mutt kyll niitte mukula ovak kauhja söötei! Pohjalainen ollaverbin taivutus: Moon oikias soot vääräs soon kans vääräs Moomma oikias tootta vääräs noon aivan mettäs! 1 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 1

Teksti: Jukka Mäkinen Valokuvat: Henry Nyman Henry Bollströmille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali Virallisuuksien jälkeen on helppo hymyillä. Henry Bollstöm poseeraamassa yhdessä kaimansa Henry Nymanin kanssa. Mitalin luovutti Henrylle Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva. Kansallisarkiston virastomestari Henry Bollströmille luovutettiin valkoisen ruusun ritarikunnan mitali. Mitalin myönsi Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan ja hallintojohtajan Anitta Hämäläisen esityksestä presidentti Tarja Halonen. Aloitin työni valtiolla vuonna 1983, joten onhan noita vuosia kertynyt. Toki mitalin saaminen tuntui mukavalta, vaikka en koekaan tehneeni mitään ihmeellistä. Työnantaja kuitenkin oli sitä mieltä, että Bollström on onnistunut työssään hyvin ja mainitsi erityisesti hänen panoksestaan hyvän työilmapiirin luomisessa. Samoin työnantaja nosti esille miehen luotettavuuden esimerkillisenä työntekijänä vuosien varrella. Uskoon telttakokouksessa Henry Bollström muistaa hyvin, miten hän istui Pohjois-Karjalassa, Viinijärvellä pidetyssä telttakokouksessa. Samoin hän muistaa, miten Jumalan Henki veti häntä väkevästi puoleensa, mutta ratkaisu Jeesuksen puoleen jäi silloin 16-vuotiaalta romanipojalta tekemättä. Vuoden 1982 kesällä olin jälleen telttakokouksessa, nyt Lohjalla. Tämä telttakokous erosi Viinijärvellä pidetystä siten, että tällä kertaa Henry Bollström teki parannuksen. Siitä alkoi hänen uskontaipaleensa, jonka hän itse muistelee olleen melko tasaista. Yhden isomman kriisin hän sentään joutui käymään lävitse. Selkäni todettiin rappeutuneen niin pahasti, etten enää pystynyt jatkamaan työtäni siinä tehtävässä, jossa olin. Ajattelin, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Tähänkö loppui työelämässä oloni. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että valtiolta löytyi hänelle sopiva uusi työpaikka. Kansallisarkiston virastomestari on hänen työnimikkeensä tällä hetkellä. Käytännössä hänen toimenkuvansa on ollut toimia lähinnä autonkuljettajana. Miehellä on takanaan jo vuosikymmenien uskossa oloaika ja sinä aikana hänelle ovat tulleet todella rakkaiksi Raamatun sanat Jeesuksesta: Hän on erityisesti uskovien Vapahtaja. Sen raamatunpaikan arvo on vuosien myötä vain noussut. Henry Bollström kuuluu Lohjan helluntaiseurakunnan vanhimmistoon ja on saanut sekä sieltä että yleensäkin seurakunnasta hyviä ystäviä. Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkin saajia. Henry Bollström oikealla. Monista seurakuntalaisista on tullut sydänystäviä, joiden kanssa ystävyys on kestänyt jo jopa vuosikymmenien ajan. On ollut helppo jakaa heidän kanssaan elämän ilot ja surut. Kuinka paljon Henry Bollströmin usko on muokannut hänen luonnettaan siihen suuntaan, että hänestä on tullut luotettava ja esimerkillinen työntekijä, sitä ei täällä maan päällä pysty kukaan arvioimaan. n Elämä ja Valo lehden toimitus haluaa onnitella Henry Bollströmiä ja toivottaa hänelle ja hänen perheelleen runsasta Jumalan siunausta. 16 Elämä ja Valo 2/2007 Elämä ja Valo 2/2007 17

TeksTi: Tom BoLLsTRÖm Lääkäri sanoi: jotakin on TaPaHTunuT! Arto Palmroth, 45, on kotoisin Nakkilasta. 21 -vuotiaana nuorena miehenä Arto sai kokea elämänsä suurimman asian, uskoontulon. Jeesus antoi synnit anteeksi, vapautti ja antoi elämisen arvoisen elämän. Joku viisas on sanonut, että helppoa elämää ei ole olemassakaan. Myös Arto on elämässään saanut kokea tämän ajatuksen todellisuuden. Elämässä on kuljettu sekä kadun aurinkoista että sen varjopuolta. Muutaman viime vuoden ajan sydämessä on ollut monenlaista fyysistä vaivaa. Kivut, rytmihäiriöt ja hengenahdistukset ovat rajoittaneet elämää. Joskus on ollut niinkin, että kauppaan lähdöstä ei ole tullut oikeastaan mitään. Noin puolitoista vuotta sitten saatiin lääkitys vaivaan ja se on jonkin verran helpottanut oloa. Koko ajan sairaus on kuitenkin ollut elämää rajoittava tekijä ja olen monia öitä rukoillut Kaikkivaltiaan Jumalan kosketusta. rukouksen voima Vuoden 2005 loppupuolella Arto oli käymässä Porin Baptistiseurakunnas- sa. Kokouksen lopussa oli esirukouspalvelua ja Arto meni muiden mukana kokouksen etuosassa olevalle alttarille. Hän pyysi esirukousta sairauksiinsa ja niin veljet raamatun mukaisesti voitelevat sairaan öljyllä ja siunaavat häntä Jeesuksen nimessä. Tuosta tapahtumasta kului muutama viikko, kun Arto on Lapissa, tuntureilla kävelemässä, niin hän huomasi jotakin erikoista. Yhtäkkiä kuin salamaniskun tavoin huomasin, että minulla ei ollut kipuja, eikä hengen ahdistusta. Vielä ylimääräisen rasituksen ja ikään kuin testin jälkeen Arto toteaa saman asian, ei kipuja rinnassa. Helmikuussa 2006 Arto on sydänrasitustestissä polkien pyörää, niin kuin vain hyväkuntoinen mies voi. - Kerroin lääkärille, että olen uskovainen mies ja uskoin Jumalan ihmeitä tekevään voimaan. Lääkäri tutki Arton tuloksia ja joutui toteamaan, että sydän on kuin nuorella pojalla, jotakin on tapahtunut! Yliluonnollinen ihme Niin, todellakin, jotakin on tapahtunut. Arto yhdistää tapahtuneen tuohon hetkeen, kun alttarilla rukoiltiin hänen puolestaan. Elämässäni on tapahtunut Jumalan yliluonnollinen ihme, Jeesus on parantanut minut, Arto hehkuttaa olohuoneeni sohvalla, eikä tahdo oikein löytää sanoja, millä ylistää parantajaansa ja pelastajaansa. 23- vuotta on Jumalan uskollisuus kantanut ja Hän on luvannut auttaa loppuun asti. Todistuksellani haluan rohkaista seurakuntia käyttämään niitä valtuutuksia ja armolahjoja, jotka Jumala on antanut. Tummissakin pilvissä on hopeareunukset Olkoon Arton kokemus rohkaisemassa sinua lukija, joka tänään kuljet allapäin, kadun synkkää puolta. Pilven takana on taivas. Tummissakin pilvissä on hopeareunukset. Meidän Jumalallamme on valta laittaa epämiellyttävätkin kokemuksemme palvelemaan Hänen tarkoitusperiään ja kääntää ne voitoksi elämässämme. Kaikkien, joskus vaikeidenkin elämänvaiheiden jälkeen voimme Arton kanssa todeta seuraavan totuuden: Jumala on uskollinen! Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. (Jes. 45:3) n 18 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 19

Yhdelle vähimmistä työn faktoja uudistumisen matka Rakenamme parasta aikaa kahta rukoushuonetta Karpaateille. Kannatamme 13 evankelistaa/pastoria työalueellamme (Venäjä, Valkovenäjä, Ukraina, Baltia, Balkan) Kustannamme venäjänja romanikielistä Elämä ja Valo lehteä, joka leviää koko työalueelle. Järjestämme eri puolilla työaluetta evankelioimistapahtumia, koulutusta, esikouluja jne. Valkovenäjällä toimii ja kehittyy leiri- ja koulutuskeskus Järjestämme tulevan kesän aikana useita lastenleirejä Valkovenäjällä ja Ukrainassa. Tsernobyl-leiri järjestetään Suomessa, Toivakassa. Suunnitelmissa on järjestää lastenleirejä myös Baltian alueella. Järjestämme työalueellamme loppuvuoden aikana neljä konferenssia seurakunnan työntekijöille Muista Yhdelle vähimmistä työtä rukouksin! Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. (Matt. 25:40) jumalan sana teki tehtäväänsä. opetusta kuuntelemassa on mm. kyösti Lindeman (keskellä istumassa) Olin yhdessä Veikon ja Kyöstin kanssa Valkovenäjän matkalla. Lähdin matkalle todella synkissä ajatuksissa ja mielen tilassa. Keskuudessamme oli jokin aika sitten sattunut suuri menetys. Olimme menettäneet joukostamme nuoren sukulaismiehen. Olin kuitenkin lupautunut lähteä tälle matkalle aikaisemmin. Olen käynyt Veikon kanssa useilla matkoilla ja tiesin kokemuksesta, että näillä matkoilla kokee hengellistä uudistumista aina kun on mukana. En ollut täysin innostunut matkalle lähtöön, mutta päätin kuitenkin lähteä. Matkan aikana sain jo kokea, että Jumala haluaa auttaa ja virvoittaa minua. Kun keskustelimme asioista, jotka askarruttivat minua, sain Veikolta ja Kyöstiltä hyviä neuvoja. Työntekijäpäivien osallistujia. keijo Baltzar oikealla alhaalla. Herra antoi veljille viisautta neuvoa ja ohjata minua. Kiitos siitä Jumalalle. Kun saavuimme perille Kalinkavithsiin, niin siellä veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Silloin sain kokea sitä yhteyttä, jonka Jumala on saanut aikaan. Meistä pidettiin erittäin hyvää huolta, niin hengellisesti kuin aineellisestikin. Erityisesti Jumala puhui minulle erään piispan kautta, joka piti meille raamattutunnin, jonka aiheena oli: Jumala tietää, näkee ja kuulee. Myöhemmin keskustelin piispan kanssa ja hän rukoili puolestani ja sain kokea siinä, että nyt Jumala tekee minussa jotain uutta. Koin aivan kuin uudet virrat olisi ruvennut virtaamaan myös ajatuksissani. Kiitos siitä Jumalalle. Oli myös ilo havaita sitä hengellistä yhteyttä ja vapautta joka keskuudessamme oli. Valtavaa oli se että, kaikilla oli yhteinen näky Jumalan valtakunnan työstä ja siitä, miten yhdessä voimme viedä työtä eteenpäin. Kyllä Jumala antoi kaikille viisautta ja yhteismieltä päätöksissä. Haluan rohkaista meitä jokaista turvautumaan ja luottamaan Jumalaan ja hänen valtasuuruuteensa. Pukeutumaan Jumalan mielen mukaan, niin silloin meillä on oikea ja rakastava kuin myös huolehtiva mieli lähimmäisestämme. Haluan rohkaista juuri sinua lähtemään mukaan aktiomatkoille Valkovenäjälle tai Ukrainaan. Siunaavin terveisin Keijo Jyväskylästä 20 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 21

Terveiset valkovenäjän matkalta Valtsulta ilmestyi uusi levy! Jumalan rauhaa Elämä ja Valo -lehden lukijat. Lähdimme Veikon ja Keijon kanssa matkalle helmikuun lopulla viikon mittaiselle matkalle Valkovenäjälle. Matka oli pitkä ja hyvä matka. Onneksi meitä oli kolme ajajaa, saimme vuorotella kuskin penkillä. Matka sujui hyvin Jura veljemme luokse, joka on romanisaarnaaja ja samalla myös koko Valkovenäjän romanityön johtaja. Tulimme kaupunkiin nimeltä Kalinkavthsi. Perille saavuttuamme, vastaanotto oli aivan valtava, niin kuin olisi tullut kotiin. Olemmehan yhtä perhettä Kristukseesa, sen sai kokea todella käytännössä. Ulkonaiset puitteet yhteiselle tapaamiselle olivat hyvät. Juran koti oli iso ja kaunis. Hänen luonaan tulisi olemaan työtekijäkonferenssi. Siihen oli tulossa eri puolelta työaluetta Herran palvelijoita. Niin heitä tulikin Valkovenäjältä, Ukrainasta ja Petroskoista. Jokunen sana siitä, mitä nämä päivät pitivät sisällään. Työtä tehdään laajasti, suurella alueella eri puolilla työaluetta, joka käsittää entisen IVY-alueen, Baltian ja Balkanin alueen. Työ on hyvin organisoitu, kohderyhmiä työssä on enemmän nuoret ja lapset. Kyllä muiden parissakin työtä tehdään, kuten perheiden ja vanhusten jne. Työtä tehdään myös radion, TV: n ja lehtien kautta, mahdollisuuksien mukaan. Elämä ja Valo -lehti onkin rekisteröity Ukrainaan ja sieltä se leviää koko työalueelle. Työssä uskon Jumalalla olevan ihania suunnitelmia näiden rakkaiden elämään, koko työalueella ja vielä Heidän rukouksensa ja laulunsa olivat niin valtavia, se pitää itse kokea, sitä ei voi sanoin kuvata. muuallakin. Jumala on siunannut työtään. Hedelmä puhuu Jumalan sanan ja hengen synnyttämästä uudesta elämästä. Työntekijöitä oli koolla n. 50 henkeä, tosin kaikki eivät olleet päässeet mukaan, monien yhtyeensattumuksien tähden. Se, mikä minua kosketti erittäin voimakkaasti, oli työntekijöitten ilo ja riemu, kun he kohtasivat toisensa. Se yhteys, jonka koin ja näin heidän keskellään oli koskettava. Jäin kaipaamaan sitä iloa, yhteyttä, aitoutta, lapsen omaista uskoa. Tunsin, että se mitä Jumala puhui näillä päivillä, oli siunaavaa. Kutsumus ja käytännön työ eivät saa ohittaa yhteyttä Jumalaan ja sen yhteyden jatkuvaa hoitamista. Myös hengen yhteys on enemmän kuin vain tekemistä. Oli valtavaa kokea Jumalan sanan ja Pyhän Hengen uudistava voimaa. Yhdessä tilaisuudessa sain kuulla erikoisesti Jumalan puhuvan minulle. Pyhä Henki veti minua alttarille, sain murtua kyyneliin, koin väkevän Jumalan kohtaamisen. Kun itkin, huomasin, kuinka Herran palvelijat itkivät. Heistä suurin osa oli romaneita. Se kosketti minua erittäin voimakkaasti. He olivat aitoja, ilman mitään naamareita. Heidän rukouksensa ja laulunsa olivat niin valtavia, se pitää kokea, sitä ei voi sanoin kertoa. Työtä on paljon, haasteita riittää. Näkyä, jonka veljemme Veikko on kantanut ja vienyt eteenpäin, Jumala on siunannut. Niin kuin sanoin edellä, työssä on haasteita paljon ja työ on laajalla alueella. Tämä työ tarvitsee rukoilijoita ja taloudellista tukea. Sekä lisää uusia ihmisiä joiden Jumala haluaa tavalla tai toisella olla apuna tässä työssä, jotta kaikki ne sadat tuhannet romanit saisivat oppia tuntemaan Jeesuksen. Sinuakin tarvitaan. Rukoile Jumalaa, mikä on sinun paikkasi. Jeesus teitä siunatkoon, Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. (Joh.4:35-37) Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. (Matt. 9:36-38) Terveisin Kyösti Lindeman Valfrid Valtsu Åkerlund on taivaltanut pitkän matkan suomalaisessa hengellisessä musiikissa ja omalta osaltaan jättänyt siihen vahvasti jälkensä. Kaikki varmaan muistavat miehen Freidiba Boodoksen ja Romanoksen riveistä. Musiikillinen ura ei katkennut siihen, kun mies jäi pois näistä yhtyeistä. Yhdessä Tuulan kanssa hän kiersi laulamassa ja julistamassa eri puolilla Suomea. Laulaja-lauluntekijältä ilmestyi alkuvuodesta Aikamedian kustantama soololevy Tämä päivä kanssasi. Yhdessä Seppo Korhosen ja Kaj Karjalaisen kanssa tuotettu levy sisältää vanhoja ja tuoreempia klassikoita uudelleen sovitettuina. Levyllä on lisäksi Valfridin omaa tuotantoa. Äänite on ammattitaidolla tehty ja Valtsun ääni soi miellyttävänä. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen mieleen jäi soimaan mukavan erilainen Valfridin säveltämä ja Helena Korhosen sanoittama laulu Katusoittaja. Valfridin uusi äänite Tämä päivä kanssasi on saatavilla myös Elämä ja Valo ry:n kotisivun kaupasta (www.elamajavalo.fi) 22 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 23

Teksti: Henry Hedman Romanit lähetystyön haasteena Romanit ovat Euroopan lähetystön haasteena. Lähes 700-vuotisen eurooppalaisen historiansa aikana he ovat olleet syrjäytyneitä, sorrettuja ja unohduttaja. Kirkkojen asenne on ollut tuomitseva ja valtiovallan kanssa yhtenäisen syrjivä. Lähetystyössä heitä ei ole huomioitu riittävästi. Myös ennakkoluulot ja pelko on estänyt monia kohtaamasta romania. Haastetta lisää se, että vain 3 5 % Euroopan romaneista on evankelisia uskovia. Yli 90 % on ilman pelastusta ja evankeliumia. Kuka menee heidän luokseen? Miten heitä voitaisiin auttaa? Kansainvälisesti tunnetulta 1900-luvun alussa vaikuttaneelta romanisaarnaaja Gipsy Smithiltä kysyttiin: Miksi et julista evankeliumia oman heimosi keskuudessa, Tulee aika jolloin heille julistetaan evankeliumia, mutta nyt ei ole heidän aikansa, hän arveli. Tänään voidaan sanoa toisin: Nyt on romanien aika! Yhtenä merkkinä ja todistuksena tästä on uskovien ja seurakuntien äkillinen kiinnostus romaneja ja heidän evankelioimistaan kohtaan. Vielä tänäkin päivänä Jumala kutsuu Kerran satuin Pohjanmaan matkallani samaan kokoukseen Janne ja Anne Harjukosken kanssa. He puhuivat näystään ja suunnitelmistaan mennä lähetystyöhön Bosniaan romanien pariin. Olin kosketettu. Nuori pariskunta lähtee varta vasten romaniheimon pariin. Yllätyin myös ollessani Euroopan kirkkojen konferenssissa Bratislavassa 2002. Minut oli kutsuttu erään toisen veljen kanssa edustamaan Suomea ja kertomaan Suomessa tehtävästä romanityöstä. Tilaisuuden aikana selvisi, että Jumala oli puhunut useille henkilöille, jotka kuuluivat eri kirkkokuntiin, romaneiden tarpeista. Olin hämmästynyt siitä kuinka Jumala on kääntämässä uskovien sydämiä romanien puoleen. Uskon, että Pyhä Henki haluaa hänen seurakuntansa huomioivan 10 12 miljoonaisen romanikansan Euroopassa. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia Euroopan romaneille oma foorumi Maallisella sektorilla Euroopan Neuvostossa, EU:ssa, Etyjissä romaniasiat on huomioitu ja perustettu erilaisia toimintayksiköitä heidän auttamisekseen. Vuonna 2004 keväällä tasavallan presidentti Tarja Halosen aloitteesta pidettiin EN:ssa Euroopan romanien ja vaeltajien foorumin avajaiset, johon allekirjoittanut sai tilaisuuden osallistua. Suomi on saanut olla esimerkki maana romaniasioissa. Etenkin ihmisoikeusasioissa Suomi on ollut esimerkillinen vähemmistöjä kohtaan. Suomen presidentin ääntä kuunnellaan. Erityistoimenpiteet romanien auttamiseksi ovat tarpeen romanien heikon taloudellisen aseman johdosta. Syynä romanien huomioimiseen saattaa olla heidän heikko taloudellinen ja sosiaalinen tilansa. Lisäksi heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan monissa maissa. He ovat kaikkein heikoimmassa asemassa oleva vähemmistö. Puuttuva koulutus, suoranainen köyhyys ja kurjuus, heikot sosiaaliset lähtökohdat eivät riitä tukemaan yhteiskuntaan integroitumista. Itä-Euroopan romanien asema heikko Rukouspalvelua intialaisessa romaniseurakunnassa. Mieleeni tulee Israelin kansa Egyptin orjuudessa, jonka huudot kantautuivat Jumalan korviin ja hän lähetti miehen nimeltä Mooses. Jumala on nähnyt Euroopan romanien kurjuuden ja ennen kaikkea sen hengellisen hädän. Etenkin Itä- ja Keski-Euroopan maissa kommunismin sortuminen ja uuden markkinatalouden esiintulo syrjäytti heikoimmassa asemassa olevat romanit ja heidän asemansa kurjistui entisestään, koska he eivät ole kyenneet järjestäytymään poliittiseksi voimavaraksi. Nimittäin suurella osalla heistä ei ole henkilöllisyystodistuksia heitä ei ole rekisteröity ja niin heiltä puuttuu lähes kaikki kansalaisoikeudet. Heidän etujaan ei aja monikaan poliitikko. Romanien sosiaalisia oloja on parannettava ja se on ensisijaisesti yhteiskunnan vastuu, mutta myös kristityt voivat osallistua auttamiseen monella tavalla. Kuten Jumala käytti Moosesta Israelin kansan vapautumisen hyväksi samoin Jumala tarvitsee rakkauden välikappaleita, seurakuntien lähettämät lähetystyöntekijät voivat kentillään ottaa huomioon myös romanit. Hengellisen työn lisäksi he voivat auttaa humanitaarisen avun kautta. Ensisijaisesti romanit tarvitsevat evankeliumin muuttavaa voimaa. Tietoa Euroopan romanien hengellisestä liikehdinnästä Ranskan romaniherätys käsittää nykyään yli 140 000 kastettua romania. Kaikkiaan maassa lasketaan olevan lähes 400 000 romania. Ranskan Elämä 24 Elämä ja Valo 2/2007 Elämä ja Valo 2/2007 25

Tarjolla pidetään elämän ja ruumiin leipää. Romaninainen Karpaateilta. Romaniseurakunta Valkovenäjällä. ja Valo-järjestön toiminta sai alkunsa ranskalaisen pastorin Clement Le Cossekin johdolla. Tällä hetkellä Ranskassa on romanipastoreita, evankelistoja sekä lähetyssaarnaajia lähes 1500. Joka vuosi valmistuu parisataa romanioppilasta Raamattukoulusta. Lisäksi Ranskan eri kaupungeissa on 160 romaniseurakuntaa. Ranskan romanimissio tekee lähetystyötä noin 40 eri maassa ja kannattaa yli 50 lähetystyöntekijää Itä-Euroopan maissa. Intiassa arvioidaan olevan lähes 20 miljoonaa romanisukuisia heimoja (Lambadit, Narikorawit, Adivasit jne.). Sinne on perustettu ulkomaisen rahoituksen turvin yli 20 lastenkotia, joissa on noin 1100 orpolasta hoidettavana. Tähän päivään mennessä yli 30 000 romania ovat ottaneet Jeesuksen vastaan. Lisäksi 300 kirkkorakennusta, taloineen on rakennettu. Ranskan Elämä ja Valo -järjestö (Vie et Lumiere) aloitti romanilähetystyön Intiassa vuonna 1970. Vuodesta 1974 Suomen Elämä ja Valo ry. on kannattanut Intiassa tehtävää romanityötä. Espanjassa lasketaan olevan 110 000 kastettua aikuista. Lähes 500 kirkkorakennusta on rakennettu ja 2000 romanisaarnaajaa julistavat tulisesti evankeliumia kansalleen. Onpa eräässä suomalaisessa seurakunnassa toisena pastorina espanjalainen romani. Tähän päivään mennessä yli 20 % Espanjan noin 600 000 romanista on evankelioitu. Englannissa työ sai alkunsa Ranskan romanien vierailusta. Lähes 20 000 vaeltajaa ja romania on uskossa. Heidän keskuudessaan toimii 60 pastoria. Lähes 6 % Englannin 300 000 romaneista on evankelisia uskovia. Englannin romanit ovat aloittaneet voimakkaan lähetystyön oman kansansa keskuudessa, mm. Skandinaviassa, Kanadassa, USA: ssa, Venäjällä. Belgiassa, Hollannissa, Saksassa, Sveitsissä sekä Italiassa on yhteensä noin 15 000 uskovaa romania. Itä Euroopassa on myös herätystä. Suomesta käsin jo useamman vuoden ajan on tehty lähetystyötä sekä viety Eestiläinen romanivanhus. Intialaisia romaninaisia. humanitaarista apua romanien keskuuteen. Romaniassa väitetään olevan yli 2 miljoonaa romania, joista noin 100 000 on kastettuja uskovia. Lisäksi siellä on monta sataa kirkkorakennusta ja pari sataa pastoria. Joillekin paikkakunnille on rakennettu sosiaalisia, koulutuksellisia sekä terveydellisiä palvelukeskuksia sekä lastenkoteja. Suomi on ollut rakentamassa asuntoja erääseen Romanialaiseen kylään yhteistyössä G.A.T.I.E.F. -järjestön kanssa. Bulgariassa on 600 000 romania, joista suurin osa on muslimeja. Siellä on noin 100 pastoria sekä 80 000 uskovaa romania. Entisen Jugoslavian maissa ei ole ollut suurempaa herätystä romanien parissa. Siitä huolimatta useita seurakutia on perustettu romanien keskuuteen Leskoviin, Nisiin sekä Pohjoisessa Novi-Sadiin ja Zagrebiin. Entisessä Jugoslavian maissa asuu noin miljoona romania. Mahtava herätys on alkamassa 400 000 muslimiromanin keskuudessa Etelä-Balkanilla ja Makedoniassa. Montenegrossa on kaupunki nimeltä Leskovas, jossa on 1200 romanin seurakunta. Shutikorizari, lähellä Skopjea on 24 000 muslimi- ja Kosovan pakolaisromania. Useita seurakuntia on perustettu ja Jumalan voimallisesti toimii näiden ihmisten keskuudessa. Jeesus filmi on käännetty Balkanin romanien kielelle ja ollut suureksi siunaukseksi. Lähes 400 romania on tullut uskoon Makedoniassa. Puolassa ja Tshekissä, Slovakiassa sekä Unkarissa koetaan erityistä Pyhän Hengen liikehdintää. Voimme odottaa dynaamista samankaltaista liikehdintää myös muissa maissa. Raamattukoulutus keskus on rakennettu ja on toiminut vuodesta 2000 lähtien. Yli 10 12 miljoonasta Euroopan romaneista vain 3-5 % on uskossa. Haastetta riittää. Suomesta käsin on tehty lähetystyötä Baltian maissa, IVY-maissa, Unkarissa, Bulgariassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Intiassa ja Puolassa. Kreikka on suuri lähetyskenttä, jossa on 300 000 romania. Tarve lähetystyölle on suuri, sillä maassa on vain alle kymmenen pastoria ja 4 romaniseurakuntaa. Venäjällä arvellaan olevan lähes 3 miljoonaa romania. Ukraina, Moldavia, Valkovenäjä ovat olleet kosketuksissa evankeliumiin ja kasvavia romaniseurakuntia on perustettu Tullaan, Sloveniaan, Ufaan, Podolskiin, Krasnodariin, Tchilaberskiin Irkutskiin, jne. Keskimäärin 1000 evankelista uskovaa on tullut uskoon, siitä asti kun 4 vuotta sitten ranskalaisen Elämä ja Valo järjestö aloitti työn heidän keskuudessaan. Jeesus filmiä ja TV-lähetyksiä on lähetetty Venäjälle useisiin 15 eri kaupunkeihin. Samoin Siperiassa on aloitettu lähetystyö. Muutama vuosi sitten Ranskan veljet aloittivat kaksivuotisen raamattukoulun Moskovassa, jossa pidettiin kahden viikon koulutukset 30 35 romanille. Myös Iranissa on tehty työtä romanien parissa, joista muutamia on tullut uskoon. Suomesta on vuosien ajan tehty työtä Eestin romanien parissa. Haasteena olevat maat Edelleen haasteena ovat seuraavat maat kuten: Syyria, Irak, Iran, Afganistan, Turkki. Yhteenvetona voidaan todeta, että uskoon tulleiden ja kastettujen romanien määrä on noin puoli miljoonaa. Evankeliumin kosketuksessa on lähes miljoona romania. Heidän keskuudessaan Euroopassa toimii noin 5000 romanipastoria. Silti työmiehiä tarvitaan lisää, jotta useammat Euroopan romaneista saisivat kuulla evankeliumin ja tulla uskoon. Eräs salaisuus työn menestymiseen ja laajenemiseen on kehittää työtä siten, että pastorit ja evankelistat koulutetaan saavuttamaan omaa kansaansa. Lisäksi raamattukouluopetus, seminaarit ovat parhaita välineitä varustamaan romanit saavuttamaan romaneja ja perustamaan seurakuntia. Kirjoittaja toimii tällä hetkellä Riihimäen Helluntaiseurakunnan pastorina. Eri maita koskevat tilastotiedot Rene Zanellaton raportista vuodelta 2004. 26 Elämä ja Valo 2/2007 Elämä ja Valo 2/2007 27

CHE- hanke Bussissa kaikki tilat käytetään hyödyksi. Tässä väkeä matkustaa rennosti bussin katolla. etenee udaipurissa Rainer ja Sari Lindeman sekä Tino Varjola olivat 12.- 22.3. Intiassa tutustumassa Udaipurin hankkeeseen. Matka oli onnistunut kaikin puolin ja saimme nähdä kuinka asiat olivat edenneet eteenpäin. junamatkan päätyttyä Tino oli ylimpiä ystäviä sikhipariskunnan kanssa. Tino Varjola meni etukäteen Nepaliin ja oli siellä 8.- 12.3 tutustumassa Fida Internationalin tekemään kehitysyhteistyöhön mm. lukutaitohankkeeseen, jota vetävät Jouni ja Päivi Mäkelä. Keskustelimme kuinka hanke on edennyt Nepalissa Kathmandussa, mitä vaiheita siinä on ollut ja kuinka soveltaa niitä Udaipurin hankkeeseen. Myös keskustelu Nepalin työn koordinaattori Tomi Kuosmasen kanssa oli erittäin rakentava. Keskustelimme kuinka he voisivat olla mukana voimaannuttamassa yhteistyökumppaniamme. Fida International ry:n laaja kokemus kehitysyhteistyöstä hyödyntää siis mahdollisesti myös hankettamme ja yhteistyökumppaniamme Udaipurissa. Intian ihmemaa Lensin Delhiin 12.3. ja varasin meille hotellin tutulta Karol Baghin alueelta. Menin Lindemaneja vastaan yöllä ja saavuimme hotellille aamuyöstä n. klo 02.30 ja kävimme heti nukkumaan. Lensimme samana päivänä (13.3.) Udaipuriin ja meitä oli CHE -tiimiläisiä vastassa kentällä. Oli taas niin upeaa nähdä ne tutut kasvot, joiden kanssa oli työskennellyt useita vuosia ja kuulla heidän kuulumisiaan. Matkan 28 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 29

Raamattukoulun kenttäkeittiö. siellä valmistuivat mm. makoisat sabatileivät. tarkoituksena oli laatia raportti vuodelta 2006, tehdä agenda 2007 sekä tutustua heidän lastenkotityöhön Udaipurissa. Lastenkotityö mahdollisesti listätään olemassa olevaan hankkeeseen. raportit kuntoon Keskiviikko aamusta aina perjantaille laadimme yhdessä vuosiraporttia 2006. Raportin laatiminen oli tarkkaa puuhaa ja kävimme vuoden keskeisimmät toiminnot läpi. Sen lisäksi teimme hankkeeseen liittyvän yksinkertaisen tarvekartoituksen sekä syventävän suunnitelman vuodeksi 2007. Keskustelimme myös lastenkotityön liittämisestä hankkeeseen. Näin voisimme olla voimaannuttamassa yhteisön lapsia mahdollistamalla heille koulutuksen, puhtauden, ruuan, vaatteet sekä tasapainoisen kasvatuksen. Jatkamme neuvottelua tästä asiasta yhdessä yhteistyökumppanimme kanssa. Toimintavuoden aikana oli Ajmerin tiimin vastaava Bipin Basil on käynyt syventävän CHE-koulutuksen Filippiineillä ja huomasimme kuinka työhön oli tullut uutta puhtia. Heidän työnsä oli toimintavuoden aikana ylittänyt uutiskynnyksen. Paikallinen lehti oli tehnyt heidän työstään kaksi kertaa jutun paikalliseen lehteen, iloitsimme tästä erikoisesti. Rainer vietti yhden päivän intialaisen sairaalan hellässä huolenpidossa. Romaninainen ja tyttö ajmirin romanikylässä. suhteiden ylläpitäminen tärkeä osa työtä Tiukasta ja työntäyteisestä ohjelmasta huolimatta kävimme joidenkin hinduperheiden luona, joista oli tullut meille oikein hyvät ystävät. Chapparwalat (ortopedilääkärit), entiset naapurimme olivat iloisia nähdessään meidät. Söimme heidän kanssaan intialaisen kasvisaterian ja kävimme kaikki kuulumiset läpi. Myös Upahdayat, entiset vuokraisäntämme luona oli meidän pakko käydä. Suhteiden ylläpitäminen on tärkeää intialaisessa kulttuurissa ja meillä olisi paljon opittavaa heistä. kotihin päin tieni kulkee Matkassa on kuitenkin parasta se kotiinpaluu. Matkasimme Delhiin junalla ja olimme Delhin rautatieasemalla 20.3. klo 23.00 yöllä. Oli se sellaista hälinää laukkujen kanssa ja tappeluista taksien kanssa ja huokasimme helpotuksesta päästessämme hotellille. Matkaohjelmaan kuului myös vierailu Suomen suurlähetystössä, mutta Rainer Lindeman sai jonkun pöpön ja vierailu siirtyi seuraavaan kertaan. Vein hänet lääkärin luokse lähtöaamuna 21.3. Lääkäri totesi hänellä olevan nestehukan ja heti Rainer laitettiin letkuihin. Olihan se kokemus, mutta lääkärit lupasivat Rainerin olevan kunnossa iltaan mennessä, ja niin kävikin. Kyllä intialaiset lääkärit hoitivat Raineria hyvin ja pääsimme illalla lentokentälle suunnitelmien mukaisesti ja torstai aamuna 22.3. klo 06.00 olimmekin perillä Helsingissä. Matka meni siis kaikin puolin hyvin ja iloitsimme työn etenemisestä Udaipurissa. Kerromme tulevissa lehdissä tarkemmin hankkeesta Kiitos kaikille lukijoille esirukouksistanne. Terveisin Tino, Rainer ja Sari 30 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 31

Etanoista alumiinin ja messingin perään Selim Baijram ottaa vanhan tavan mukaan vieraat vastaan portilla. Sisällä puoliso ja viisi lasta tulevat tervehtimään. Neljän kuukauden ikäinen poikavauva nukkuu äidin sylissä. Lapset katsovat hieman haikeasti koska vieraille tarjotaan napolitankaa, paksua vohvelia. Hieman myöhemmin lapset saavat ruokaa ja vasta sitten vohveleita. kuvat ja TeksTi: eero ketola kausi on kuitenkin lyhyt. Vain pari kolme kuukautta. Sitten ei ole asiakkaita, kertoo Selim. Lokakuussa Selim keräsi kaupungin viheriöiltä etanoita. Etanoita oli tavallista enemmän. Myös turisteja oli tavallista enemmän. Marraskuussa Selim kiertää kaupunkia, etsii ja löytää kaikkea mielenkiintoista. Kaikissa muissakin Makedonian kaupungeissa kerätään talteen kaikkea joka on heitetty pois, mutta josta kerääjälle maksetaan. keräilijöistä on tullut uusi ammattikunta Aikaisemmin keräilijät olivat usein yhteiskunnasta vieraantuneita henkilöitä. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Muutaman vuoden kehitys liikkuu nyt nähtävänä kärryineen, rattaineen ja polkupyörineen kaduilla ja puistojen reunoilla. Kukaan ei kiinnitä huomiota pahveja, pulloja, laudanpalasia ja peltejä kuljettaviin ihmisiin. Kierrättäjät kuuluvat nyt kaikkiin Makedonian etnisiin ryhmiin. Selim näyttää kuitteja joissa on päivän saalista. Lokakuun viimeisen päivän keräyspalkaksi muodostui runsaat 11 euroa. Selim muistaa ulkoa hinnan joka kerääjille maksetaan. - Alumiinista saa kaikkein eniten. Päivän hinta on 60 denaria eli noin euro kilolta. Alumiinia ei kuitenkaan löydä joka päivä. Messingistä saa 20 denaria, rautalangasta 18 denaria, valuraudasta 6 denaria kilosta. Puhtaasta talousmuovista kierrätyspisteen työntekijä maksaa Selimille noin 8 senttiä kilosta. Keräilijät ovat todellisia ammattilaisia. He kiertelevät ja kääntelevät löytämiään esineitä, kolkuttavat niihin puukepillä, hymyilevät ja ottavat löydön talteen. Selim kuljettaa tavarat ostajalle vanhassa, 1950 -luvun loppupuolen lastenvaunuissa. Raudan hinnan nousun suo innokkaille keräilijöille tarvittavaa lisäansiota. Selimin koti on aina avoinna vieraille. Olemme tunteneet hänet jo yli kuusi vuotta. Hänen kodissaan on pieni, hengellisten kirjojen varasto. Ympäristössä asuvat romanit tietävät mistä heillä on mahdollisuus hankkia kristillistä kirjallisuutta. n Xhemal ei kuulu keräilijöiden ammattikuntaan, mutta hän ei voinut ohittaa poisviskattua peltiä. Selimillä oli Jugoslavian aikana työpaikka Gradisten autokampissä. Pyörättömistä asuntovaunuista muodostettiin ympäri Ohrid -järveä eräänlaisia kesäsiirtolaita. Niissä viettivät kesää pioneerit, työläiset, koululaiset, eläkeläiset ja turistit. Huoltotöitä riitti ympäri vuoden. Makedonian itsenäistymisen jälkeen työympäristö keskittyi Ohridin kuuluisalle, ottomaanien aikaiselle kävelykadulle. - Jo isoisäni kiillotti kenkiä. Turistiselim on löytänyt vanhat lastenrattaat. Rautaputkesta maksetaan hänen mielestään kohtuullisesti. 32 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 33

ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE www.aikashop.fi HUKASSA Olen hukassa. Kupletin juoni on hävinnyt. Käsikirjoitus kadoksissa. Mikä on esitettävän kappaleen nimi? Mikä rooli? Milloin ensi-ilta? En löydä itseäni. Jumala, minä haluan elämän! Oman elämän! Ehjän, kokonaisen. En halua ajelehtia päivästä toiseen viikosta viikkoon. Haluan haistaa, haluan maistaa elämän tuskan, sen kauneuden. Jumala, olet luvannut kantaa. Ota kiinni lujasti, etten putoa. Kerro, että rakastat. Anteeksi, en kuule. Sano se uudestaan vielä: Minä rakastan, sinua juuri. arja välimäki, Raisio valfrid_akerlund_ilmo.indd 1 30.3.2007 15:04:48 ERÄMAAN KULKIJA Kuljen erämaassa, kohti taivaan rantaa. Näen keitaan, kaukaa siintävän. Luulin löytäväni luo virkistävän keitaan, mutt kangastus se taaskin oli vaan. Nyt eessäs tuo epäuskon vuori suuri. Sen yli jatkatko käsin, jaloin verisin? Vuoren takaa löydät ehkä etsimäsi juuri, jälleen kerran pettymys on suuri. Kuitenkin sä jatkatko etsintääs? Kohtaat tielläs monta opastajaa, mutt parhain oppaas Pyhä Henki on. Hän ohjaa sinut oikealle tielle, lähteelle elämän, jok Herra Jeesus on. Erämaat oot kulkenut nyt monet, myös vuorten onkalot oot kolunut. Etsimääs vaan et sieltä löytänyt, viimeinkin löysit Jeesus lähteen syvän, siinä lähtees, janos sammuttaa voit iäisen. viljo Lindeman 3 elämä ja valo 2/2007 elämä ja valo 2/2007 3