Portfolio Virpi Kanto
VIRPI KANTO Syntynyt 1959 Oulussa, elää ja työskentelee Orimattilassa Kankaanpään Taidekoulu 1988 Näyttelyitä vuodesta 1988 www.virpikanto.fi Muovailen veistokset ensin savesta, otan kipsimuotin ja valan betoniin. Betonivalu ei ole tekninen toteutus vaan yllätyksellinen ja luova prosessi. Veistoksia tehdessäni ei ole hyvää, ei pahaa, rumaa tai kaunista. On matkantekoa, jolla muoto on mi ruokaani. Ilman muotoa on kaaos. Kaunis on sana, kauniin sisältö on matkan aikana kohdattu tervehdys, ele, kumarrus, jolla kehotetaan jatkamaan matkaa. Matkan voi aloittaa vaikka sanalla nöyryys. Teoksen edetessä visuaalisesti assosioiden syntyy merkityksiä. Veistoksen sielu muuttuu tutuksi. Maailmankaikkeus ja mielemme ovat niin laajoja ja tuntemattomia, että löytyy loputtomasti erilaisia resonansseja. Taiteen tekeminen on matkustamista tässä äärettömyydessä. ANSIOLUETTELO KIRJOITTAMINEN Koulutus Revontuliopiston kursseja, Sodankylä, ohjaaja Juha Hurme Näytelmäkirjoitus (48h) 2014 Näytelmäkirjoitus (48h) 2015 Oriveden opiston kursseja ohjaajana Taija Tuominen, Helsingissä Vapaa kirjoittajakoulu, proosaa 2012-13, 2013-14 Avoin mieli kirjoittamisen kurssi, toukokuu (15h) 2013 Viikonloppukurssi tammikuu 2013 Kriittinen korkeakoulu, Helsinki, ohjaaja Matti Paavilainen Kirjoittajalinjaa 1,5v 1991-92 ja syksy 1992 Julkaisut Taide lehti Vanhenevan taiteilijan monologi 1 Taide lehti Vanhenevan taiteilijan monologi 2
VIRPI KANTO kuvanveistäjä Ansioluettelo s. 1959 Oulu Lehtimäentie 21 16300 Orimattila Koulutus 1984-85 Oriveden opisto, kuvataidelinja 1985-88, 1989 Kankaanpään taidekoulu Yksityisnäyttelyt 2013 Galleria Saima, Helsinki 2011 Auran galleria, Turku Galleria Harmaja, Oulu 2010, 2007 Taidesalonki, Helsinki 2006 Galleria Katariina, Helsinki 2004 Galleria Harmaja, Oulu 2001 BE'19, Helsinki 1997 Kampin metroasema, Helsinki 1994 Kirjakaapeli, Helsinki 1993 Laterna Magica, Helsinki 1991 Vanhan galleria, Helsingin rautatieasema, Galleria Naisten Huone, Helsinki 1990 Puola-projekti, Poznan, Kuusi-projekti Krakova, Puola 1989 Muu ry:n tila, Helsinki 1988 Palava sydän happening (tuliveistos), Gdansk, Puola Yhteisnäyttelyt 2015 Kaarisilta biennaali Unkari (2015-2017) 2013 Backyard, Hanko 2012 Galleria Pirkko-Liisa Topelius, Helsinki Uuden polven museo, Säynätsalo 2012, 2003, 2001 Orimattilan taidemuseo 2012, 2011 Villa Roosa, Orimattila 2010 Helsingin Taiteilijaseura 2009 Vantaan taidemuseo Kulttuurikauppila Ii 2008 Kohisevan galleria, yhteisnäyttely Tapani Kokon kanssa, Pukkila 2007 Galleria Terttu Jurvakainen, Muhos Sollentunan taidemessut, Tukholma 2006 Skanska Oy:n tila, Helsinki Tuhkaa ja monumentteja, Kaapelitehdas, 2005 Lahden taiteilijaseura Kankaanpään Taidekoulu Kalajoki
2004 Hoviart, Anttola 2003 Kantri ja urbaani, Lappeenranta 2002 Oulun taidemuseo Maila Talvio salonki, Hartola 2000 Tapiolan kirkko Osmoosi, Helsingin kaupungintalo 1998 Kankaanpää Pudasjärven näyttelytila Helsingin Taiteilijaseuran kesänäyttely, Suomenlinna 1996 Tytyrin kaivos, Lohja 1995 Sixtus-ryhmä, Kouvolan taidemuseo Galleria Otso, Espoo 1995 Mäntän kuvataideviikot 1994 Mältinrannan taidekeskus, Tampere Kansainvälinen Lapin taidekesä, 1993 Suoveistosnäyttely, Pudasjärvi 1992 Kaapelin karnevaalit, Helsinki Hyvinkään taidemuseo 1989 Helsingin yliopisto Flora, Muu ry, Helsink Billnäs, Muu ry 1988 Nuorten näyttely, Helsinki Chmielno, Puola Teoksia kokoelmissa Aineen taidemuseo,valtion kokoelmat (Oulun yliopisto), Kaapelin kirjasto, Helsingin kaupunki, Kotkan kaupunki, Lohjan kaupunki, Orimattilan kaupunki, Oulun kaupunki, Betoniteollisuus ry, Suomen Betoniyhdistys ry, Betonitieto Oy, Consolis Oy, Finnsementti Oy, Parma Oy, Rudus Oy, Verve Oulu, Torni hotelli, yksityiset kokoelmat Julkiset teokset Kotkan kaupunki, Isopuisto, Elämäntanssi 2015 Orimattilan hautausmaa, hautakivi ja veistos 2008 Oulun kaupunginarkisto, Tiedon vuoksi, 2004 Kyröskoski, Sielu ja sielun koti, 2001 Helsingin kaaupunki, Lapsen yhdeksän elämää, Herttoniemenrannan ala-aste, 2000 Unioni naisasialiitto Suomessa ry, Lyyti-patsas, palkinto 1997 Apurahat 2013 Valtion kuvataidetoimikunnan kohdeapuraha 2010 Hämeen läänin vuosiapuraha 2009 Oskar Öflundin säätiö, Kordelinin säätiö 2007 Taiteen keskustoimikunta 2006 Hämeen taidetoimikunta, Kauno ry 2005 Näyttökorvausapuraha 2004 Suomen kulttuurirahasto 2003 Suomen kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahasto 1997 Kordelinin säätiö 1994 Leo ja Regina Wainsteinin säätiö 1990 Uudenmaan läänin taidetoimikunta 1989 Niilo Helanderin säätiö Jäsenyydet: Suomen Kuvanveistäjäliitto Helsingin taiteilijaseura Lahden taiteilijaseura
VANHENEVAN TAITEILIJAN MONOLOGI 2 Ystäväni, on tullut syksy, lehdet varisevat puista. Kaupunki on parhaimmillaan näinä pimeinä iltoina, on lämmintä ja kaupungin valot kutsuvat luokseen. Miellyttävää saada nauttia lasillinen sherryä kanssanne täällä kahvilan terassilla. En ole sanonut aiemmin, mutta teidän nuoruutenne ja ulkomuotonne säteilee voimaa ja energiaa, josta iloitsen. Olitte menossa näyttelyn avajaisiin, mutta muutitte mielenne? Ei, ei, antakaa minun kertoa ensin miksi olen lakannut käymästä avajaisissa. Minua hävettää. Pukeutuminen ei ole ongelma! Taiteilijana minulla ei ole varaa muodikkuuteen, mutta tyylitajua minulla on. Minua hävettää taiteilijoiden kohtelu. Liian usein oli avajaisia, joissa taiteilijat sivuutettiin, etenkin ryhmänäyttelyissä. Kuvitelkaa! He ovat ripustaneet näyttelyä viikon aamusta iltaan, tehneet teoksiaan vuoden verran. He ovat tähdänneet näyttelyyn, mielessään kuvitelleet avajaiset, miten yleisö suhtautuu, kuinka museon tai gallerian johtaja esittää arvostavia kommentteja, pitää perusteellisen puheen, jonka jälkeen voi iloita, että on tullut nähdyksi. On kysymys taiteilijan sielusta ja antautumisesta. On avajaispäivä. Taiteilijat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, ovea ei ole avattu yleisölle, taidemuseonjohtaja kiirehtii toimistostaan alas näyttelytilaan, esittäytyy taiteilijoille ensimmäisen kerran, kysyy heidän nimiään ja teosten materiaaleja, kirjoittaa hätäisesti lapulle ja rientää salista pois. Kutsuvieraat saapuvat, johtaja kiirehtii vastaanottamaan avajaispuheen pitäjän, kättelee. He saapuvat mikrofonin luo. Johtaja esittelee puheen pitäjän, tämä kiittää ja aloittaa. Voi ystäväni, voi ystäväni! Puhuja puhuu ja puhuu, joskus asiaa, välillä puutaheinää. Hän ei ole ehtinyt tutustua näyttelyyn, ei viittaa esillä oleviin teoksiin, ei tiedä onko näyttelyssä muita tiloja, muita teoksia. Kutsuvieraat odottavat kuohuviinilasit käsissään, vaihtavat asentoa jalalta toiselle. Entäs me, me tuhannet taiteilijat tuhansissa avajaisissa odotamme vuoroamme. Johtaja menee mikrofonin ääreen, kertoo olevansa insinööri, ei mikään taiteentuntija. Hän luettelee näyttelyyn osallistuvat taiteilijat suttuisesta lapustaan, sanoo nimen väärin, joku oikaisee. Hän kertoo kuinka kova urakka on takanapäin, kiittää julkaisuun kirjoittaneita. Seuraavaksi kukitetaan kirjoittajat ja kuraattorit, mutta taiteilijoita on niin paljon, että pelkkä nimen mainitseminen riittää. Pidemmittä puheitta paras, sanoo alaa tuntematon johtaja tai lyhyestä virsi kaunis, avaa näyttelyn ja vihdoin kaikki saavat juoda lasillisen kuohuviiniä. Taiteilijat ovat loukkaantuneita, mutta yrittävät hymyillä. Julkaisukin, joka näyttelystä on tehty, sisältää vain kirjoittajien omia projekteja. Miksi taiteilijoiden teoksia ei oteta lähtökohdaksi? Niitä ei edes mainita. Eikö juuri näissä julkaisuissa pitäisi pohtia näyttelyn teoksia. Nimiä on kirjoitettu väärin teosluetteloihin. Myöhemmin kritiikeissä arvotetaan teoksia lähtökohdista, joihin taiteilija ei ole edes pyrkinyt ja pääasia jää näkymättömiin. Näyttelyinstituutio on kuollut, uskokaa minua. Se on puuhastelua tai silkkaa bisnestä. Se on vieraantunut taiteesta. Taidenäyttelyihin uppoaa valtavasti energiaa, joka ei vie taidetta eikä taiteilijaa eteenpäin. Taide on esineellistetty. Taiteilija joutuu maksamaan kaiken, niin henkisesti kuin rahallisesti. Miksikö muutosta ei tapahdu? Olette nuori, raha ei teitä vielä kiinnosta, uskotte olevanne poikkeus.
Kuuntelette minua, mutta mielessänne ajattelette olevanne enemmän. Voi teitä! Taiteilija häviää aina Nuorempana minäkin olin typerys, en vaatinut työstäni vastikkeeksi mitään. Olin huumattu korulauseilla. Tämä ainakin menee kaupaksi. tai Kyllä vahvasti harkitsemme jonkun työn ostamista näyttelyn lopuksi, joka muuttuu lauseeksi Valitettavasti emme voi nyt tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ostaa mitään. Olipa todella hieno näyttely, kävijöitä on ollut paljon, palaute hyvää, henkilökunta on pitänyt, lehdissä on kirjoiteltu. Kaikki muut paitsi taiteilija saavat palkkaa näyttelyn eteen tehdystä työstä. Taiteilijallekin kuuluu kiitos ja palkka. Kiitoksen ei tarvitse olla ihmeellistä, ei enempää kuin ruuanlaittajallekaan esitetään: Kiitos! Kuolema instituutioille, jotka eivät tätä ymmärrä!. Menneisyydestä rakentuu tulevaisuus niin taiteessa kuin muussakin elämässä. Se tekee asiasta vakavan. Ei ole yhdentekevää miten taiteilijoita kohdellaan. Saamme taidetta, jonka ansaitsemme. En ole koskaan kuullut yksinkertaista lausetta Kiitos taiteilija, että olet laittanut kaiken energiasi, tiedon ja taidon vuodesta toiseen lähes palkatta siihen, että voimme nauttia ja nähdä maailman henkisen kulttuurin. Ystäväni, jotten aivan synkistyisi, vaihtakaamme puheenaihetta ja nostakaamme malja rakkaudelle, samoin kuin taide, se vaatii kaiken, mutta ei maksa mitään. Vai oletteko eri mieltä?