VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Ampicillin Mylan 250 mg injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 500 mg injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 1 g injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Ampicillin Mylan 2 g injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Ampicillin Mylan 250 mg: Yksi injektiopullo sisältää 266 mg ampisilliininatriumia (vastaten 250 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 500 mg: Yksi injektiopullo sisältää 531 mg ampisilliininatriumia (vastaten 500 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 1 g: Yksi injektiopullo sisältää 1 063 mg ampisilliininatriumia (vastaten 1 000 mg ampisilliinia). Ampicillin Mylan 2 g: Yksi injektiopullo sisältää 2 126 mg ampisilliininatriumia (vastaten 2 000 mg ampisilliinia). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten Valkoinen tai luonnonvalkoinen kiteinen jauhe 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Ampicillin Mylan on tarkoitettu ampisilliinille herkkien organismien aiheuttamien infektioiden hoitoon (ks. kohdat 4.4 ja 5.1). Ampisilliini on tarvittaessa annettava sen jälkeen, kun aloitusantibioottina on käytetty laajakirjoista kolmannen polven kefalosporiinia. Komplisoitunut akuutti bakteerien aiheuttama sinuiitti Endokardiitti Pyelonefriitti Kystiitti (ks. kohta 4.4) Vatsansisäiset infektiot Naisten sukupuolielinten infektiot Listerian aiheuttama aivokalvotulehdus, kun valmistetta käytetään yhdessä aminoglykosidin kanssa. Bakteerilääkkeiden asiallisen käytön virallinen ohjeistus on syytä huomioida. 1
4.2 Annostus ja antotapa Annostus Ampisilliinin annostus riippuu potilaan iästä, painosta ja munuaistoiminnasta, infektion vakavuudesta ja sijainnista sekä oletetusta tai todetusta taudinaiheuttajasta. Aikuiset ja nuoret (yli 12-vuotiaat) Laskimon- tai lihaksensisäinen injektio 500 mg 4 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa vuorokausiannos voidaan nostaa 6 grammaan) Pediatriset potilaat (alle 12-vuotiaat) Laskimonsisäinen injektio tai infuusio Lapset: 1 kk 12 v 25 mg/kg (enint. 1 g) 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa 50 mg/kg (enint. 2 g) 6 tunnin välein) Vastasyntyneet: 21 28 pv 30 mg/kg 6 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Vastasyntyneet: 7 21 pv 30 mg/kg 8 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Vastasyntyneet: Alle 7 pv 30 mg/kg 12 tunnin välein (vaikeissa infektioissa annos voidaan kaksinkertaistaa) Erityisryhmät Munuaisten vajaatoiminta Annostusta ei tarvitse muuttaa potilaille, joiden kreatiniinipuhdistuma (CrCl) on yli 30 ml/min. Vakavasti heikentyneessä munuaisten toiminnassa, jossa glomerulusten suodattumisnopeus on 30 ml/min, annosta suositellaan pienennettäväksi, koska ampisilliinin voidaan odottaa kertyvän elimistöön: - kreatiniinipuhdistuman ollessa 20 30 ml/min, tavanomaista annosta pienennetään kahteen kolmannekseen (⅔) alkuperäisestä, - kreatiniinipuhdistuman ollessa alle 20 ml/min, tavanomaista annosta pienennetään kolmannekseen (⅓) alkuperäisestä. 1 g:n ampisilliiniannosta 8 tunnissa ei yleensä tulisi ylittää vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla. Hoidon kesto Käytön kesto riippuu sairauden kulusta. Yleensä ampisilliinia käytetään 7 10 vuorokauden ajan, mutta kuitenkin vähintään 2 tai 3 vuorokauden ajan sen jälkeen, kun sairauden oireet ovat hävinneet. Beetahemolyyttisten streptokokkien aiheuttamissa infektioissa hoidon keston tulisi turvallisuussyistä olla vähintään 10 päivää myöhäiskomplikaatioiden (esim. reumakuumeen, glomerulonefriitin) välttämiseksi. Antotapa Injektiona lihakseen tai laskimoon tai jaksottaisena tai hitaana infuusiona. Lihakseen annettavaan injektioon käytettävää tavanomaista injektiotilavuuden määrää on noudatettava. Laskimonsisäinen injektio annetaan hitaasti 5 10 minuutin kuluessa. Liian nopea annostelu voi aiheuttaa kouristuksia. 2
Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa. Hoidon seuranta Pitkäaikaishoidossa munuaisten toiminta, maksan toiminta ja hematopoieettisen järjestelmän toiminta pitää tarkistaa säännöllisin väliajoin. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille penisilliineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Penisilliiniallergia ja tyypin 1 reaktio kefalosporiineille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Hoidon aikana pitää huomioida sienten ja bakteerien aiheuttamien superinfektioiden mahdollisuus. Lääkevalmisteen käyttö on tällöin lopetettava ja aloitettava sopiva vaihtoehtoinen hoito. Sokin yhteydessä lääkeaineen imeytyminen lihakseen annetuista injektioista vähenee. Vakavasti sairaille potilaille on harkittava laskimoon annettavaa hoitoa. Merkittävälle osalle (jopa 90 %:lle) potilaista, jotka sairastavat infektioosia mononukleoosia tai lymfaattista leukemiaa ja jotka saavat ampisilliinia, ilmaantuu ihottumaa. Ihottuma ilmenee tavallisesti 7 10 päivää sen jälkeen, kun hoito suun kautta otettavalla ampisilliinilla on aloitettu, ja jatkuu useiden päivien tai viikon ajan sen jälkeen, kun hoito on lopetettu. Valtaosalla potilaista ihottuma on makulopapulaarista, kutisevaa ja yleistynyttä. Tämän vuoksi ampisilliinia ei suositella käytettäväksi mononukleoosia sairastaville potilaille. Ei tiedetä, ovatko nämä potilaat tosiasiassa allergisia ampisilliinille. Penisilliinihoitoa saavilla potilailla on raportoitu vaikea-asteisia ja toisinaan kuolemaan johtaneita anafylaktisia reaktioita. Kuten muidenkin penisilliinien käytössä, odottamattomien reaktioiden voidaan olettaa rajoittuvan yliherkkyyteen. Yliherkkyysreaktiot ovat todennäköisempiä henkilöillä, joilla on aiemmin esiintynyt yliherkkyyttä penisilliineille tai joiden anamneesissa on allergioita, astma, heinänuhaa tai urtikariaa. Jos potilaalla on aiemmin ollut yliherkkyysreaktioita penisilliinille, kefalosporiinien käytössä voi ilmaantua vaikea-asteisia yliherkkyysreaktioita. Aiemmat yliherkkyysreaktiot penisilliineille ja kefalosporiineille on tutkittava tarkoin. Jos tiedossa on allergioita ja aiempia anafylaktisia reaktioita muille allergeeneille, hoidon alussa on oltava erityisen valppaana, ja varasuunnitelman on oltava valmiina. Vaikea-asteiset anafylaktiset reaktiot vaativat välitöntä ensiapua. Lähes kaikkien bakteerilääkkeiden, myös ampisilliinin, käytön yhteydessä on raportoitu Clostridium difficile (Clostridioides difficile) -bakteeriin liittyvää ripulia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä ripulista kuolemaan johtavaan koliittiin. C. difficile -bakteeriin liittyvä ripuli on tutkittava kaikilta potilailta, joilla on ripulia antibioottien käytön aikana tai jälkeen. C. difficile -bakteeriin liittyvää ripulia on raportoitu bakteerilääkehoidon ensimmäisestä hoitopäivästä 10 viikkoon saakka hoidon jälkeen. Jos C. difficile -bakteeriin liittyvää ripulia epäillään tai se varmistuu, C. difficile -infektion laukaisseen bakteerilääkevalmisteen käyttö on lopetettava ja toisenlaista hoitoa on harkittava. Tietyistä glukosuriatesteistä voidaan saada virheellisiä positiivisia tuloksia. Munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma < 50 ml/min) sairastavien potilaiden annostusta suositellaan muuttamaan (ks. kohta 4.2). 3
Ampicillin Mylan 250 mg Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 2,5 ml:n injektiopullo eli sen voidaan sanoa olevan natriumiton. Ampicillin Mylan 500 mg Tämä lääkevalmiste sisältää 32,9 mg natriumia per 5 ml:n injektiopullo, joka vastaa 1,65 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Ampicillin Mylan 1 g Tämä lääkevalmiste sisältää 65,8 mg natriumia per 10 ml:n injektiopullo, joka vastaa 3,29 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Ampicillin Mylan 2 g Tämä lääkevalmiste sisältää 131,6 mg natriumia per 20 ml:n injektiopullo, joka vastaa 6,58 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Ehkäisyvalmisteet (yhdistelmäehkäisytabletit) Penisilliinit voivat hyvin harvinaisissa tapauksissa vähentää imeytymistä ja siten vaikuttaa yhdistelmäehkäisytablettien tehoon. Probenesidi Probenesidin samanaikainen käyttö estää penisilliinin erittymistä munuaisten kautta. Allopurinoli Allopurinolin samanaikainen käyttö voi lisätä allergisten ihoreaktioiden riskiä. Metotreksaatti Jos metotreksaattia käytetään samanaikaisesti penisilliinien kanssa, sen vaikutus/toksisuus saattaa lisääntyä, sillä sen erittyminen vähenee. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Pitkä kliininen kokemus osoittaa, että raskauteen, sikiöön tai vastasyntyneeseen lapseen kohdistuvien haittavaikutusten riski on pieni. Raskaana olevilla naisilla ei kuitenkaan ole tehty laajoja kontrolloituja tutkimuksia. Tätä lääkevalmistetta voidaan käyttää raskauden aikana, jos hoidon mahdolliset hyödyt ovat hoitavan lääkärin arvion mukaan äidille ja lapselle mahdollisesti aiheutuvia riskejä suuremmat. Imetys Pieniä määriä lääkevalmistetta erittyy rintamaitoon. Tällä ei oletettavasti ole hoitovaikutusta lapsen mahdollisiin infektioihin. Rintamaidossa olevat pienet määrät vaikuttavaa ainetta voivat lisätä herkistymisen riskiä. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Tämä lääkevalmiste ei oletettavasti vaikuta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset 4
Noin 5 %:lle potilaista kehittyy ihoreaktioita. Ampisilliinin käytön yhteydessä on raportoitu seuraavia haittavaikutuksia: Haittavaikutustaulukko Kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiintulon jälkeisessä seurannassa havaitut haittavaikutukset on lueteltu alla elinjärjestelmittäin MedDRA-luokituksen mukaan. Haittavaikutusten esiintymistiheyden luokittelussa on käytetty seuraavaa termistöä: Hyvin yleinen ( 1/10) Yleinen ( 1/100, <1/10) Melko harvinainen ( 1/1 000, <1/100) Harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000) Hyvin harvinainen (<1/10 000) Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin) Esiintyvyys Elinjärjestelmä Haittavaikutukset Yleinen Ruoansulatuselimistö Ripuli ( 1/100, < 1/10) Iho ja ihonalainen kudos Eksanteema Melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100) Veri ja imukudos Anemia, trombosytopenia, eosinofilia, leukopenia, agranulosytoosi 1. Ruoansulatuselimistö Glossiitti, stomatiitti, karvakieli, pahoinvointi, oksentelu, enterokoliitti, pseudomembranoottinen koliitti. Iho ja ihonalainen kudos Urtikaria Harvinainen Immuunijärjestelmä Anafylaksi, eksfoliatiivinen ( 1/10 000, < 1/1 000) Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin) Immuunijärjestelmä dermatiitti ja erythema multiforme. Stevens Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi Lihakseen annettavien injektioiden annon aikana voi esiintyä paikallista kipua. 1 Tällaiset reaktiot korjautuvat tavallisesti hoidon lopettamisen jälkeen, ja niiden oletetaan liittyvän yliherkkyyteen. Urtikaria ja muun tyyppiset ihottumat voidaan saada hallintaan oireenmukaisella hoidolla, mutta hoidon lopettamista pitää harkita. Etenkin imeväisikäisillä on havaittu seerumin aspartaattiaminotransferaasipitoisuuden (ALAT) kohtalaista suurenemista, mutta tämän merkitystä ei tiedetä. ALAT-arvon on havaittu suurentuneen hieman ja ohimenevästi niillä, jotka ovat saaneet lyhyin väliajoin injektioita lihakseen normaalia suurempina (2 4-kertaisina) annoksina. Lihakseen annettujen ampisilliininatriuminjektioiden on osoitettu johtavan aspartaattiaminotransferaasin vapautumiseen injektiokohdasta, eikä tämän entsyymin pitoisuuden suureneminen seerumissa ole välttämättä merkki maksavauriosta. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi 5
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 00034 FIMEA 4.9 Yliannostus Suuret penisilliiniannokset siedetään tavallisesti hyvin. Toksiset reaktiot: elektrolyyttitasapainon häiriöt, kouristukset, alentunut tajunnantaso. Hemolyyttiset reaktiot, munuaisten vajaatoiminta, asidoosi. Yliannostuksen tapahtuessa lopeta hoito. Hoito: oireenmukainen hoito. Jos potilaalla on munuaisvaurio, ampisilliini voidaan poistaa elimistöstä hemodialyysillä, mutta ei peritoneaalidialyysillä. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset bakteerilääkkeet, laajaspektriset penisilliinit, ATC-koodi: J01CA01 Vaikutusmekanismi Ampisilliinin bakterisidinen vaikutusmekanismi perustuu bakteerin soluseinämän synteesin estoon (kasvuvaiheessa), mikä johtuu penisilliiniä sitovien proteiinien, kuten transpeptidaasien, inhibitiosta. Ampisilliini tehoaa grampositiivisiin kokkeihin ja sauvabakteereihin sekä gramnegatiivisiin kokkeihin ja lukuisiin gramnegatiivisiin sauvabakteereihin, esim. useimmat Haemophilus influenzae-, Escherichia coli-, Salmonella- ja Proteus mirabilis -kannat ovat herkkiä. Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet Ampisilliinin teho määräytyy pääosin siitä, miten pitkään lääkeaineen pitoisuus veressä säilyy yli pienimmän taudinaiheuttajien kasvua estävän pitoisuuden (MIC). Resistenssi Bakteerien ampisilliiniresistenssi voi johtua seuraavista mekanismeista: - Beetalaktamaasien aiheuttama inaktivaatio. Ampisilliinilla on vain vähäinen stabiliteetti beetalaktamaaseihin nähden, eikä se sen vuoksi ole aktiivinen beetalaktamaaseja muodostavia bakteereita vastaan. Miltei kaikki tiettyjen bakteerilajien kannat muodostavat beetalaktamaaseja. Nämä lajit ovat siksi luonnostaan resistenttejä ampisilliinille (esim. Enterobacter cloacae, Klebsiella pneumoniae). - Penisilliiniä sitovien proteiinien heikentynyt affiniteetti ampisilliiniin: pneumokokkien ja muiden streptokokkien hankittu resistenssi johtuu mutaation aiheuttamista muutoksista penisilliiniä sitovissa proteiineissa. Stafylokokkien metisilliini(oksasilliini)-resistenssi taas johtuu sellaisen ylimääräisen penisilliiniä sitovan proteiinin muodostumisesta, jolla on heikentynyt affiniteetti ampisilliiniin. - Bakteerien soluseinämän läpäisemättömyys, mikä rajoittaa ampisilliinin penisilliiniä sitovien proteiinien inhibitiota gramnegatiivisissa organismeissa. - Ampisilliinia bakteerisoluista aktiivisesti poistavat effluksipumput. Ampisilliinin ja amoksisilliinin ja jossain määrin myös muiden penisilliinien ja kefalosporiinien välillä on osittainen tai täydellinen ristiresistenssi. Pseudomonas aeruginosa, Klebsiella, indolipositiivinen Proteus spp, Bacteroides fragilis, Providencia ja penisillinaasia tuottavat stafylokokit ovat resistenttejä. Jotkut Haemophilus influenzae -kannat voivat olla resistenttejä, mikä pitää huomioida vaikea-asteisten infektioiden, kuten kurkunkannen tulehduksen ja aivokalvotulehduksen yhteydessä. Resistenttien bakteerien valikoitumista voi tapahtua. 6
Resistenssi on usein R-tekijätyyppistä. Raja-arvot EUCAST-komitean (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) määrittelemät ampisilliinin kliiniset herkkyysrajat (MIC-raja-arvot) ovat seuraavat: Mikro-organismi Herkkä (S) (mg/l) Resistentti (R) > (mg/l) Huomautukset Enterobacterales* 8 > 8 Stafylokokit S. saprophyticus - - Enterokokit 4 > 8 Streptokokkiryhmät A, B, C ja G - - Villityypin Enterobacterales luokitellaan aminopenisilliineille herkiksi. Joissakin maissa E. coli- ja P. mirabilis -lajien villityypin isolaattien luokitus on Herkkä, lisääntynyt altistus. MIC-raja-arvo on tällöin: herkkä 0,5 mg/l. Useimmat stafylokokit tuottavat penisillinaasia, minkä vuoksi ne ovat resistenttejä ampisilliinille. Kun stafylokokit osoittautuvat testissä herkiksi bentsyylipenisilliinille ja kefoksitiinille, ne voidaan raportoida ampisilliinille herkiksi. Ampisilliinille herkkä S. saprophyticus on mecanegatiivinen (ilman beetalaktamaasin estäjää tai yhdessä sen kanssa). E. faecalis on harvoin resistentti ampisilliinille, ja resistenssi pitää varmistaa MIC-testillä. Streptokokkiryhmien A, B, C ja G herkkyys penisilliineille päätellään herkkyydestä bentsyylipenisilliinille, lukuun ottamatta fenoksimetyylipenisilliiniä ja isoksatsolyylipenisilliinejä streptokokkiryhmän B osalta. Streptococcus pneumoniae 0,5 > 2 Beetalaktaamiresistenssimekanismien poissulkemiseksi pitää tehdä seulontatesti 1 yksikön oksasilliinikiekoilla. Viridans-ryhmän streptokokit 0,5 > 2 Haemophilus influenzae 1 > 1 Moraxella catarrhalis - - Neisseria gonorrhoeae - - Beetalaktamaasipositiiviset isolaatit voidaan raportoida resistenteiksi ampisilliinille ilman estäjää. Beetalaktamaasin havaitsemiseen voidaan käyttää kromogeeniseen kefalosporiiniin perustuvia testejä. Useimmat M. catarrhalis -lajit tuottavat beetalaktamaasia, mutta beetalaktamaasin tuotanto on hidasta ja in vitro -testitulokset voivat olla heikkoja. Beetalaktamaaseja tuottavat lajit pitää raportoida resistenteiksi penisilliineille ja aminopenisilliineille ilman estäjää. Testaa aina beetalaktamaasi. Jos testi on positiivinen, raportoi ampisilliinille resistentiksi. Beetalaktamaasin havaitsemiseen voidaan käyttää kromogeeniseen kefalosporiiniin perustuvia testejä. Beetalaktamaasinegatiivisten isolaattien herkkyys ampisilliinille voidaan päätellä bentsyylipenisilliinistä. Neisseria meningitidis 0,125 > 1 Grampositiiviset anaerobit, paitsi Clostridium difficile (Clostridioides difficile) Gramnegatiiviset anaerobit 4 > 8 Herkkyys ampisilliinille voidaan päätellä herkkyydestä bentsyylipenisilliinille. 0,5 > 2 Herkkyys ampisilliinille voidaan päätellä herkkyydestä bentsyylipenisilliinille. 7
Mikro-organismi Herkkä (S) (mg/l) Resistentti (R) > (mg/l) Huomautukset Listeria monocytogenes 1 > 1 Pasteurella multocida 1 > 1 Aerococcus sanguinicola ja urinae 0,25 > 0,25 Kingella kingae 0,06 > 0,06 Farmakodynaamiset/ farmakokineettiset 2 > 8 (lajeihin liittymättömät) raja-arvot Näitä raja-arvoja käytetään vain, kun ei ole lajikohtaisia raja-arvoja tai muita suosituksia (viiva tai huomautus). Herkkyys ampisilliinille voidaan päätellä herkkyydestä bentsyylipenisilliinille. Jos MIC-raja-arvo on suurempi kuin farmakokineettinen/farmakodynaaminen resistenssin rajaarvo, lääkevalmisteen käyttö ei ole suositeltavaa. Jos MIC-raja-arvo on pienempi tai sama kuin farmakokineettinen/farmakodynaaminen herkkyyden rajaarvo, lääkeaineen käytössä on oltava varovainen. * Äskettäiset taksonomiset tutkimukset ovat kaventaneet enterobakteerisuvun määritelmää. Jotkut tähän sukuun aiemmin kuuluneista bakteereista kuuluvat nyt muihin Enterobacterales-luokan sukuihin. Taulukossa mainitut raja-arvot pätevät kaikkiin Enterobacterales-suvun bakteereihin. Herkkyys Joidenkin lajien kohdalla saattaa resistenssin vallitsevuudessa olla maantieteellistä ja ajallista vaihtelua, joten paikallinen tieto resistenssistä on toivottavaa, erityisesti vaikeita infektioita hoidettaessa. Tarvittaessa tulee pyytää neuvoa asiantuntijoilta, jos paikallinen resistenssin vallitsevuus on sellainen, että lääkkeen käytöstä saatava hyöty ainakin joidenkin infektioiden hoidossa on kyseenalainen. Yleisesti herkät lajit Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit Streptokokkiryhmät A, B, C ja G Enterococcus faecalis Listeria monocytogenes Staphylococcus saprophyticus Aerococcus sanguinicola ja urinae Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit Neisseria meningitidis Pasteurella multocida Lajit, joiden kohdalla hankittu resistenssi saattaa olla ongelma Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit Enterobacterales Haemophilus influenzae Neisseria gonorrhoeae Moraxella catarrhalis Anaerobiset mikro-organismit Prevotella spp. Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit Staphylococcus aureus Enterococcus faecium Streptococcus pneumoniae Luonnostaan resistentit organismit Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit Pseudomonas aeruginosa Acinetobacter baumannii 8
Citrobacter freundii Enterobacter cloacae Klebsiella pneumoniae Morganella morganii Aeromonas spp. Anaerobiset mikro-organismit Clostridioides difficile Muut mikro-organismit Mycobacterium tuberculosis 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Maksimipitoisuus seerumissa (noin 8 mikrog/ml) todetaan yksi tunti lihakseen annetun 500 mg:n ampisilliini-injektion jälkeen. Laskimoon infuusiona annetun 2 g:n annoksen jälkeen saavutettu maksimipitoisuus seerumissa on 80 100 mikrog/ml. Jakautuminen Noin 20 % ampisilliinista sitoutuu seerumin proteiineihin. Ampisilliini pääsee aivo-selkäydinnesteeseen ja aivoihin vain aivokalvotulehduksen yhteydessä. Pitoisuus on sapessa suurempi kuin seerumissa. Biotransformaatio Ampisilliini metaboloituu osittain mikrobiologisesti inaktiivisiksi penisilloaateiksi. Eliminaatio Ampisilliini poistuu muuttumattomana elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta, mutta myös sapen ja ulosteiden mukana. Oraalisen annon jälkeen noin 40 % annoksesta ilmenee muuttumattomana virtsassa. Parenteraalisen annon jälkeen noin 73 +/- 10 % annetusta annoksesta erittyy muuttumattomana 0 12 tunnin virtsaan. Enintään 10 % annoksesta poistuu elimistöstä biotransformaatiotuotteiden muodossa. Eliminaation puoliintumisaika on noin 50 60 minuuttia. Oliguriassa puoliintumisaika saattaa pidentyä 8 20 tuntiin. Puoliintumisaika on pitempi myös vastasyntyneillä (2 4 tuntia). Ampisilliinin munuaispuhdistuma on noin 194 ml/min laskimonsisäisen annon jälkeen. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Eläimillä ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Ei ole. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ampisilliiniliuos on aina annettava erikseen, ellei yhteensopivuutta muiden infuusionesteiden tai lääkevalmisteiden kanssa ole vahvistettu. Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa 6.6. 9
Ampisilliiniliuosta ei saa sekoittaa aminoglykosidien, metronidatsolin eikä injektiona annettavien tetrasykliinin johdannaisten (kuten oksitetrasykliini, rolitetrasykliini ja doksisykliini) kanssa. Yhteensopimattomuuden silmin havaittavia merkkejä ovat saostuminen, samentuminen ja värimuutokset. 6.3 Kestoaika 2 vuotta Käyttövalmiin liuoksen kestoaika Käyttökuntoon saatettu/laimennettu liuos on käytettävä välittömästi. 6.4 Säilytys Säilytä alle 25 C. Käyttökuntoon saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko Ampicillin Mylan 250 mg Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja vaaleankeltainen alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 266 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 500 mg Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja sähkönsininen alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 531 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 1 g Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja vihreä alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 1 063 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. Ampicillin Mylan 2 g Pakkauksessa on 1 lasinen injektiopullo, jossa on tummanharmaa bromobutyylikumitulppa ja ruskea alumiininen repäisysinetti. Injektiopullo sisältää 2 126 mg injektio-/infuusiokuiva-ainetta liuosta varten. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ampisilliiniliuos on yhteensopiva 0,9-prosenttisen (9 mg/ml) natriumkloridiliuoksen, 5-prosenttisen (50 mg/ml) glukoosiliúoksen ja Ringerin liuoksen kanssa. Ampicillin Mylan 250 mg 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 0,26 g kuiva-ainetta 2,5 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Ampicillin Mylan 500 mg 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 0,53 g kuiva-ainetta 5 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Ampicillin Mylan 1 g 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 1,06 g kuiva-ainetta 10 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. 10
Ampicillin Mylan 2 g 10-prosenttinen injektio-/infuusioneste valmistetaan liuottamalla 2,12 g kuiva-ainetta 20 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Liuos on aina valmistettava juuri ennen käyttöä ja liuoksen kirkkaus tarkistettava. Käytä ainoastaan kirkkaita injektio- tai infuusionesteitä! Älä käytä liuosta, jos se on sameaa tai siinä on sakkaa. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Mylan Ireland Limited Unit 35/36 Grange Parade, Baldoyle Industrial Estate, Dublin 13 Irlanti 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 250 mg: 29496 500 mg: 29497 1 g: 29498 2 g: 29499 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 21.03.2013 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 10.9.2019 11