Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa

Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa Timo Hautalampi, Maj-Len Henriks-Eckerman, Kerstin Engström, Hannu Koskela, Pekka Saarinen ja Jarmo Välimaa Työterveyslaitos, Turku Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006

2 Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa JULKAISUTIEDOT Julkaisu: Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18, Työterveyslaitos, 2006 ISBN 951-802-655-6, ISSN 1458-9311 Kirjoittajat: Timo Hautalampi, Maj-Len Henriks-Eckerman, Kerstin Engström, Hannu Koskela ja Pekka Saarinen Otsikko: Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa PROJEKTITIEDOT Tutkimusprojekti: Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa ilmastointiratkaisujen avulla Vastuullinen osasto: Työterveyslaitos, Turku Rahoittaja: Työsuojelurahasto Projektin kesto: 1/2003-12/2005 TTL:n projektinumero: 314196 Painopäivämäärä: tammikuu 2006 Julkaisuvapaa: heti Sivuja: 35 + 11 liitesivua Painos: 1 TIIVISTELMÄ Vesimaalien yleistymisestä huolimatta maalarit altistuvat edelleen maalaustyössä liuotinaineille ja isosyanaateille. Vesiperusteiset maalit lakataan edelleen isosyanaatteja sisältävillä lakoilla. Tutkimuksen tarkoituksenana oli löytää kustannustehokkaita keinoja, joilla saadaan pienennettyä maalareiden ja autokorjaamon työntekijöiden altistumista maalausprosessin aikana. Tutkimus aloitettiin kartoittamalla noin 20 Turun lähistöllä sijaitsevan automaalaamon tilanne kemikaalialtistumiseen vaikuttavien seikkojen osalta. Tämän jälkeen tehtiin tarkempia mittauksia viidessä maalaamossa, joissa ilmanvaihto vaihteli painovoimaisesta nykyaikaiseen huippumaalaamoon. Maalaamojen ilmanvaihto tutkittiin mittaamalla tulo- ja poistoilmavirtoja, tutkimalla savukokeilla ilman virtaussuuntia ja painesuhteita ja tekemällä ilman virtausnopeuden mittauksia. Näissä maalaamoissa tutkittiin työntekijöiden altistumista eri työvaiheiden aikana ja haettiin työvaiheet, joissa altistus on suurinta. Näihin työvaiheisiin haettiin työhygieenisiä ja ilmastointiteknisiä ratkaisuja, joilla altistusta voidaan pienentää. Ruiskun pesu oli työvaihe, joka altistaa hyvin voimakkaasti liuotinaineille. Tässä työvaiheessa onkin aina käytettävä asianmukaista hengityksensuojainta ja hanskoja eikä käsiä saa pestä liuottimella. Maaliruiskun pesua varten kehitettiin esimerkkiratkaisu maalinpesupisteen järjestelyksi. Isosyanaattipitoisuudet puolestaan olivat suurimpia maalien ja lakkojen ruiskutuksen yhteydessä ja näissä töissä onkin ehdottomasti käytettävä suojaimia. Maalauksen aikana tapahtuvaa altistusta voidaan pienentää lähinnä tehokkaalla ilmanvaihdolla ja suojaimien oikealla käytöllä. Työtavoilla ja töiden järjestelyillä voidaan vaikuttaa paljon työntekijöiden altistumiseen. Esimerkkinä huonosta töiden järjestelystä voidaan mainita pohjamaalaus tai maalattujen kappaleiden kuivatus maalaamon tiloissa. Maaliruiskun pesussa erilaisilla työtavoilla havaittiin liuotinainealtistuksessa jopa kymmenkertaisia eroja. 3

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 SUMMARY OF PUBLICATION Reference: Work Environmental Research Report Series 18, Finnish Institute of Occupational Health, Finland, 2006. ISBN 951-802-655-6, ISSN 1458-9311 Authors: Timo Hautalampi, Maj-Len Henriks-Eckerman, Kerstin Engström, Hannu Koskela and Pekka Saarinen Title: Preventive ventilation measures to reduce chemical exposure in car painting shops PROJECT Research project: Preventive ventilation measures to reduce chemical exposure in car painting shops Department in Charge: Finnish Institute of Occupational Health, Turku Regional Office Financier: Finnish Work Environment Fund Project Duration: 1/2003-12/2005 FIOH project number: 314196 Date of publication: January 2006 Permission to publish: Jan 2006 Pages: 35 + 11 pages in appendix Volume: 1 ABSTRACT Workers are still exposed to isocyanates and solvents in car body repair shops despite the implementation of water based paints. The varnish applied on water-based paints still contains isocyanates. The main target of this research project was to develop technical and industrial hygienic solutions for small car body repair shops to reduce worker's exposure to chemicals during the painting process. Worker's exposure to isocyanates and solvents was measured during the painting process with portable instruments in five car body shops of different ventilation and occupational hygiene levels. Ventilation performance was studied by measuring air flow rate, air velocity and smoke tests. The highest solvent concentrations in the breathing zone were measured during the cleanup of the spray gun. Therefore, it is highly recommended to use the paint spray respirator and proper gloves when cleaning up the spray gun. The use of a fume cupboard in paint mixing and spray gun cleanup is preferable. A model solution for spray gun cleanup was developed in this project. Also the method of the cleaning of the spray gun affects a lot to the breathing zone concentrations. Concentrations of isocyanates were high in the painter's breathing zone when solvent-based paints were sprayed. The air concentrations were also high during spraying of the varnish on water-based paints. The exposure to chemicals during the painting can be prevented by effective ventilation and appropriate use of gas mask and clothing. Primers were applied to car bodies in a poorly ventilated preparation room without the use of a proper breathing respirator. It is recommended that all painting should be done in the spray booth. It is essential to improve the workers' awareness of the health hazards of the chemicals and the importance of using personal protective equipment. ESIPUHE 4

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa Tämä julkaisu on loppuraportti Työsuojelurahaston rahoittamasta tutkimuksesta "Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa ilmastointiratkaisujen avulla". Hanke alkoi marraskuussa 2002 ja päättyi vuoden 2005 lopussa. Automaalauksesta aiheutuva altistuminen ilmassa esiintyville epäpuhtauksille on merkittävä haittatekijä sekä automaalareille että autokorjaamoissa työskenteleville muille henkilöille. Ilmastointijärjestelmän ja työpisteiden järjestelyn vaikutus työntekijöiden altistukseen on suuri. Huolimatta vesiperusteisten maalien yleistymisestä, automaalarit altistuvat yhä työssään sekä liuotinaineille että isosyanaateille sillä maalipinta lakataan edelleen isosyanaatteja sisältävillä lakoilla. Isosyanaatit ovat hyvin herkistäviä aineita. Turun aluetyöterveyslaitoksen aikaisemmin tekemissä automaalaamoselvityksissä oli havaittu merkittäviä puutteita automaalaamojen ilmanvaihdossa ja työtavoissa, varsinkin pienissä korjausmaalauksia tekevissä automaalaamoissa, jonka johdosta tutkijaryhmä näki tarpeelliseksi tutkia tarkemmin altistukseen vaikuttavia tekijöitä ja etsiä keinoja altistuksen vähentämiseksi. Tutkimusta suunniteltiin vuonna 2001 ja tarkoituksena oli saada pienennettyä maalareiden ja autokorjaamon työntekijöiden altistumista liuotineineille, isosyanaateille ja muille reaktiivisille yhdisteille maalausprosessin aikana. Erityisesti pyrittiin ottamaan huomioon pienten maalaamoiden rajalliset resurssit. Lisäksi pyrittiin huomioimaan myös työtapojen vaikutus altistumiseen. Tutkimus aloitettiin kartoittamalla noin kahdenkymmenen Turun lähistöllä sijaitsevan automaalaamon tilanne kemikaalialtistumiseen vaikuttavien seikkojen osalta. Tämän kartoituksen jälkeen tehtiin tarkempia mittauksia viidessä automaalaamossa. Mittausten tarkoituksena oli löytää työvaiheet, joissa eniten altistutaan liuottimille ja isosyanaateille. Tutkimuksen mukaan suurin altistuminen isosyanaateille tapahtuu maalien ja lakkojen ruiskutuksen aikana. Suurimmat liuotinainealtistumiset tapahtuvat yleensä maaliruiskua pestäessä. Maalauksen aikana tapahtuvaa altistusta voidaan pienentää lähinnä tehokkaalla ilmanvaihdolla maalauksen aikana ja suojaimien oikealla käytöllä. Maaliruiskun pesua varten kehitettiin ehdotus maalinpesupisteen järjestelyksi. Suojaimia tulee kuitenkin muistaa käyttää myös pesun aikana. Mukana tutkimuksessa olivat Työterveyslaitokselta Timo Hautalampi, Maj-Len Henriks-Eckerman, Kerstin Engström, Hannu Koskela, Pekka Saarinen ja Jarmo Välimaa. Hankkeen kulkua ohjaavaan johtoryhmään ovat kuuluneet Ilkka Tahvanainen Työsuojelurahastosta, Ossi Jalonen Autoalan keskusliitosta, Päivi Piirilä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä, Timo Österberg Turun ja Porin työsuojelupiiristä, Antti Leino ja Jaana Aho Työturvallisuuskeskuksesta sekä Helinä Sairanen Metallityöväen liitto ry:stä. Tutkijat haluavat kiittää johtoryhmää aktiivisesta ja innostavasta toiminnasta hankkeen kuluessa. Turussa 24.1.2006 tutkijat 5

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 7 2. KEMIKAALIEN TERVEYSHAITAT... 8 3. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET... 9 4. TUTKIMUSMENETELMÄT... 10 4.1 Esikäyntikierros maalaamoissa... 10 4.2 Mittaukset maalattaessa... 10 4.2.1 Mittauskohteet... 10 4.2.2 Epäpuhtausmittaukset... 12 4.2.3 Ilmanvaihdon toiminnan selvitys... 12 4.2.4 PID-mittaukset... 13 4.2.5 Pimex-kuvaukset... 13 4.3 Vertailuarvot... 13 4.3.1 Kemialliset yhdisteet... 13 4.3.2. Suojainsuositukset maalaustyössä... 14 4.4 Maalaamon ilmavirtausten mallinnus... 15 4.4.1 Testatut ilmanvaihtoratkaisut... 15 4.4.2 Mallinnusten reunaehdot... 16 5. TULOKSET... 17 5.1 Esikäyntikierros maalaamoissa... 17 5.2 Ilman epäpuhtauspitoisuudet maalattaessa... 19 5.3 Ilman epäpuhtauspitoisuudet ruiskun pesun ja maalin sekoituksen aikana... 20 5.4 PID-mittaustulokset maalausprosessin aikana... 21 5.5 Ilmanvaihdon mittaustulokset... 21 5.5.1 Maalaamo 1... 21 5.5.2 Maalaamo 2... 22 5.5.3 Maalaamo 3... 22 5.5.4 Maalaamo 4... 22 5.5.5 Maalaamo 5... 24 5.6 Pimex-kuvaukset maalinsekoituksen ja ruiskun pesun aikana... 24 5.7 CFD-mallinnuksien tulokset... 26 6. YHTEENVETO ALTISTUMISESTA... 29 7. TOIMINTATAVAT ALTISTUMISEN PIENENTÄMISEKSI... 30 8. TÄRKEÄT ASIAT ALTISTUMISEN VÄHENTÄMISEKSI... 33 9. KIRJALLISUUS... 34 Liite 1. PID-tulokset vakiokappaleen maalauksessa Liite 2. Mitatut isosyanaattipitoisuudet vakiokappaleen maalauksessa Liite 3. Mitatut liuotinainepitoisuudet vakiokappaleen maalauksessa Liite 4. Pimex-tulokset Liite 5. Ehdotus maalinpesupisteen järjestelyiksi 6

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa 1. Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää kustannustehokkaita keinoja, joilla saadaan pienennettyä maalareiden ja autokorjaamon työntekijöiden altistumista maalausprosessin aikana. Automaalauksessa esiintyy ilman epäpuhtauksina sekä hiukkasia että liuotinhöyryä. Hiukkasmaiset epäpuhtaudet syntyvät hionnan lisäksi itse maalauksessa maalisumun muodossa. Vesiperusteisten maalien yleistymisestä huolimatta useat maalit sisältävät liuottimia, jotka ruiskumaalauksen yhteydessä joutuvat ympäröivään ilmaan. Osa liuottimista haihtuu maalipisaroiden ollessa matkalla ruiskun suuttimesta kohteeseen ja osa haihtuu valmiin maalipinnan kuivuessa. Liuotinaltistavia työvaiheita ovat lisäksi maalin sekoitus ja ruiskun pesu. Myös kitit sisältävät liuottimia. Automaalien kovettajat ovat isosyanaattiipohjaisia, jonka monomeeri on yleensä heksametyleenidi-isosyanaatti (HDI). Isosyanaatit esiintyvät maalissa miltei kokonaan esipolymeerien (trimeerien) muodossa. Esipolymeerit ovat heikosti haihtuvia, mutta maalia ruiskutettaessa ne pääsevät vapaan monomeerin kanssa ilmaan. Sekä esipolymeeri että monomeeri ovat herkistävyytensä johdosta automaalauksen merkittävimpiä altisteita. Vesiperusteisten maalien yleistyminen ei ole poistanut automaalareiden altistumista sekä liuotinaineille että isosyanaateille sillä maalipinta viimeistellään edelleen isosyanaatteja sisältävillä lakoilla. Isosyanaatit ovat hyvin herkistäviä aineita. Kahdeksankymmentäluvulla isosyanaatit aiheuttivat jopa noin 30 ammattitaudiksi luokiteltua astmaa vuosittain. Isosyanaattien aiheuttamien ammattiastmojen lukumäärä on pienentynyt ja vuodesta 1999 tapauksia on ollut alle 10 vuodessa (Kemikaalit ja työ, Työterveyslaitos 2005). Osaltaan ammattiastmojen vähenemiseen ovat saattaneet vaikuttaa alidiagnosointi sekä alalta poistuminen oireiden alettua. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan noin viidesosa automaalaamoiden työntekijöistä kärsii astmaa muistuttavista oireista (Cullen 1996). USAssa on myös tutkittu eri tekijöiden vaikutusta isosyanaattien ilmapitoisuuksiin 33 autokorjaamossa mittaamalla isosyanaattipitoisuudet maalauskammiossa ja sen ulkopuolella, maalin sekoituksen ja ruiskun pesun yhteydessä sekä taustapitoisuudet (Woskie 2004). Maalarien altistumisen havaittiin olevan merkittävää maalauksen ohella myös maalin sekoituksessa ja ruiskun pesussa. Altistuminen oli suurempaa liikevaihdoltaan pienissä maalaamoissa ja kylmissä ulkoolosuhteissa. Samassa tutkimuksessa selvitettiin myös isosyanaattialtistumisen yhteyttä eri työtehtäviin ja kammion ilmavaihtotehokkuuteen. Altistumisen havaittiin olevan pienintä, kun ilmanvaihtokerroin on suuri ja maalauskammiossa ilma jaetaan laajalta alalta katosta ja poistot ovat lattialla. Myös maalauskammion ulkopuolelta mitattiin merkittäviä pitoisuuksia. Hengityssuojaimien valinnassa, käytössä ja säilytyksessä havaittiin puutteita. Ihon suojaus oli vielä yleisemmin puutteellista (Sparer 2004). Automaalauksesta aiheutuva altistuminen ilmassa esiintyville epäpuhtauksille on merkittävä haittatekijä automaalareiden ohella myös muille autokorjaamoissa työskenteleville henkilöille. Automaalaus kuuluu toimialaluokkaan 50201 (Autojen korjaus ja huolto muualla kuin huoltoasemilla). Tämän toimialaluokan yrityksistä on 285 kappaletta sellaisia, joiden nimessä esiintyy merkkijono automaala. Automaalareita on Suomessa yhteensä hieman yli 1000. 7

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 Ilmastointijärjestelmän ja maalityypin vaikutusten työntekijöiden altistukseen on todettu olevan suuri. Muita altistukseen vaikuttavia seikkoja ovat esimerkiksi maalattavien kappaleiden muoto, sijainti, käytetty maaliruisku sekä henkilökohtaiset työtavat ja kokemus (Engström 2000). Aikaisemmissa tutkimuksissa on maalauskammioista mitattu maalarin hengitysvyöhykkeeltä noin kolminkertaisia liuotinainepitoisuuksia HTP 15 min -arvoihin verrattuna. Vastaavat isosyanaattipitoisuudet ovat olleet jopa yli satakertaisia HTP 15 min-arvoihin verrattuna (Engström 2000). Automaalaamojen ilmanvaihdossa ja työtavoissa on havaittu myös puutteita, varsinkin pienissä korjausmaalauksia tekevissä automaalaamoissa. Automaalaamoiden ilmanvaihdon tekninen taso vaihtelee hyvin paljon. Se saattaa olla toteutettu yhden maalarin maalaamossa jopa painovoimaisesti, jolloin ilmanvaihtokerroin maalaamossa on jäänyt alle yhteen kertaan tunnissa. Suurimpia ilmanvaihtokertoimia on mitattu suurten maalaamoiden/autokorjaamoiden yhteydessä olevissa maalauskammioissa, joissa ilmanvaihtokerroin on ollut noin 300 1/h. Tuloilman jako ja poiston sijainti vaikuttaa ilmavirtojen suuruuden ohella hyvin paljon maalaamon ilmanvaihdon toimintaan. Ilmastoinnin puutteiden korjaaminen on nykyisellään hankalaa, koska ohjeita toimivien ilmastointijärjestelmien rakentamisesta automaalaamoihin ei ole. Toisaalta maalaustyötä tekevillä itsellään ei ole välttämättä tietoa siitä, mitkä ovat altistavimpia työvaiheita ja miten suojaimia tulisi käyttää. 2. Kemikaalien terveyshaitat Isosyanaatit ovat voimakkaasti reaktiivisia yhdisteitä, ja ne aiheuttavat terveydellistä haittaa. Suuret isosyanaattipitoisuudet voivat aiheuttaa akuutteja ärsytysoireita, kuten kutinaa, polttoa tai pistelyä nielussa, nenän tukkoisuutta ja ärsytysyskää. Ärsytysoireiden voimakkuus ja niiden ilmeneminen riippuvat isosyanaattipitoisuudesta. Äkillinen altistuminen suurelle isosyanaattipitoisuudelle voi aiheuttaa pysyviä hengitystieongelmia. Toisaalta altistumien hyvinkin pienille isosyanaattipitoisuuksille voi aiheuttaa herkistymistä. Herkistymisen yhteydessä kehittyy immunologinen vaste kyseistä herkistävää tekijää kohtaan. Tyypillistä on, että tauti kehittyy vähitellen ja sairastumista edeltää oireeton altistumisaika (latenssiaika). Yleisin isosyanaattien aiheuttama allerginen sairaus on astma, jonka oireina ovat hengenahdistus, yskä ja hengityksen vinkuminen erityisesti työoloissa tai työjaksojen aikana iltaisin ja öisin. Herkistymismekanismeilla syntyy myös isosyanaattien aiheuttama allerginen nuha, joskaan allerginen nuha ei ole yhtä yleinen kuin astma. Isosyanaatit aiheuttavat myös keuhkorakkulatulehdusta (alveoliittia), jonka oireina ovat kuumeilu, hengenahdistus, yleistilan lasku, jopa veriyskä. Alveoliitti on harvinaisin isosyanaattien aiheuttamista keuhkosairauksista. Isosyanaatit voivat herkistää myös ihoa, ja aiheuttaa kosketusihottumaa, mutta niiden aiheuttamat ihosairaudet eivät ole kovin yleisiä. Liuotinhöyryjen hengittäminen voi ärsyttää hengityselimiä ja limakalvoja sekä aiheuttaa päänsärkyä ja huonovointisuutta. Pitkäaikainen suurten liuotinainepi- 8

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa toisuuksien hengittäminen vaikuttaa huumaavasti ja voi aiheuttaa hermostollisia oireita, kuten väsymystä, hermostuneisuutta ja unen häiriöitä. Liuotinaineet imeytyvät myös ihon kautta ja käsien suojaaminen on tärkeää. Liuottimet kuivattavat ihoa, aiheuttavat ärsytysihottumaa ja voivat aiheuttaa myös huumausta, väsymystä, pahoinvointia ja kroonisia hermostovaikutuksia. Roiskeet ärsyttävät silmiä. Vaikutukset voivat olla varsin voimakkaita, etenkin jos työtilassa on huono tuuletus ja hengityksensuojainta ei ole tai se ei ole riittävän hyvä. Paljon liuotintyötä tekevien terveydentilan seuranta työterveyshuollossa on tarpeen. 3. Tutkimuksen tavoitteet Tavoitteena oli löytää kustannustehokkaita keinoja, joilla saadaan pienennettyä maalareiden ja autokorjaamon työntekijöiden altistumista liuotinaineille, isosyanaateille ja muille reaktiivisille yhdisteille maalausprosessin aikana. Toimenpide-ehdotusten laadinnassa pyrittiin ottamaan huomioon erityisesti pienten maalaamoiden rajalliset resurssit olosuhteiden parantamisessa. Hankkeessa tutkittiin työntekijöiden altistumista eri työvaiheiden aikana ja haettiin työvaiheet, joissa altistus on suurinta. Näihin työvaiheisiin pyrittiin löytämään työhygieenisiä ja ilmastointiteknisiä ratkaisuja, joilla altistusta voidaan pienentää. Tavoitteena oli myös antaa automaalaamoille ilmastoinnin suunnitteluohjeita ja malliratkaisuja, joita voidaan käyttää apuna automaalaamoiden ilmanvaihtoa ja työtiloja rakennettaessa tai perusparannuksia suunniteltaessa. Malliratkaisujen laadinnassa käytettiin hyväksi tehtyjä mittauksia ja havainnointeja automaalaamoissa sekä maalaamoiden ilmavirtojen mallinnusta. 9

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 4. Tutkimusmenetelmät 4.1 Esikäyntikierros maalaamoissa Esikäynti tehtiin 22:een Varsinais-Suomessa sijaitsevaan automaalaamoon. Maalaamoita valittaessa tehtiin yhteistyötä Turun ja Porin työsuojelupiirin kanssa hyödyntäen piirin aikaisemmin tekemää automaalaamoiden kartoitusta. Osa maalaamoista oli kuitenkin sellaisia, jotka eivät olleet mukana työsuojelupiirin hankkeessa. Esiselvityksessä tehtiin haastatteluja, silmämääräisiä havaintoja, tutkittiin tilojen painesuhteita ja virtauskuvioita savuampulleilla ja joissakin maalaamoissa mitattiin ilman virtausnopeuksia maalauskammiossa kuumalanka-anemometrilla. Kaikissa maalaamoissa täytettiin viisisivuinen esikäyntilomake yhdessä maalareiden ja työnjohdon kanssa. Lomakkeen avulla selvitettiin seuraavia maalaamon käytäntöjä maalareiden ja muiden työntekijöiden lukumäärät käytetyt maalit ja liuottimet (onko vesimaalausta?, sisältävätkö maalit isosyanaattia?) ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet maaliruiskujen tyyppi suojainten käyttö ja säilytys maalauskammion, maalinsekoituspisteen, maalivaraston ja ruiskunpesupisteen ilmanvaihdon ja kohdepoistojen tyypit ilmanvaihtopiirustukset ilmanvaihtosuodattimien tyypit ja niiden vaihtotiheys maalauskammion geometria maalataanko tai kuivataanko maalattuja autoja tai osia hiomossa siivousperiaatteet ja siisteyden taso liuotinpyyhkeiden käyttö ja hävitys Lisäksi laskettiin ilmanvaihtokerroin kammion ilmavirran pohjalta ja tarkistettiin painesuhteet savuampullilla. 4.2 Mittaukset maalattaessa 4.2.1 Mittauskohteet Mittauskohteiksi valittiin viisi ilmanvaihdoltaan eritasoista automaalaamoa, joissa mitattiin liuotinaine- ja isosyanaattipitoisuudet eri työvaiheiden aikana sekä hengitysvyöhykkeellä että kiinteissä mittauspisteissä. Maalaamot edustivat tyypillisiä suomalaisia maalaamoja. Mittauksilla pyrittiin kattamaan altistavia työvaiheita, kuten maalin sekoitus, pohja- ja pintamaalaus, lakkaus, maalin kuivatus ja työvälineiden pesu. Mittausten tarkoituksena oli selvittää maalarien altistumiseen vaikuttavia tekijöitä, jotta suositeltavat parannusehdotukset voitaisiin kohdistaa oikein. Kaikissa mittaustilanteissa käytettiin matalapaineruiskuja. Ilmanvaihdon toimivuuden tarkistamiseksi otettiin maalaamosta liuotinhöyrynäytteitä myös kiinteistä pisteistä ja poistoilmakanavasta maalauksen aikana. 10

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa Epäpuhtauspitoisuuksia mitattiin harkinnan mukaan myös varsinaista maalaustilaa ympäröivistä tiloista. Maalaamoissa käytettiin myös videokuvaukseen yhdistettyä liuotinpitoisuusanturia maalaustyön altistumisen havainnoimiseksi. Maalattavana testikappaleena käytettiin kaikissa maalaamoissa konepeltiä, jonka koko oli 1,3 m². Kappale oli maalauksen aikana sijoitettu pukkien päälle noin 70-80 cm:n korkeudelle. Tarkempiin mittauksiin valittiin seuraavat viisi maalaamoa: Maalaamo 1 Maalaamossa oli yksi maalari ja lisäksi osa-aikainen avustaja. Ilmanvaihto oli sekä maalaamossa että hiomossa painovoimainen. Hiomakoneissa ei ollut kohdepoistoja. Ruiskun pesulaitteessa ei ollut kohdepoistoa. Maalaamossa ei ollut erillistä maalivarastoa eikä erillistä tilaa ruiskunpesuun tai maalinsekoitukseen. Maalaamo 2 Maalaamossa työskenteli yksi maalari. Maalauskammio oli paikalla rakennettu. Tuloilma kammioon tuotiin katossa olevan tuloilmaelimen kautta, jonka pinta-ala oli noin 4 m². Poistot olivat noin puolen metrin korkeudella lattiasta. Maalaamossa ei ollut erillistä maalivarastoa eikä erillistä tilaa ruiskunpesuun tai maalinsekoitukseen. Maalaamo 3 Maalaamossa työskenteli kaksi maalaria. Maalauskammio oli tehdastekoinen. Tuloilma jaettiin lähes koko katon alalta ja poistot oli sijoitettu lattialle. Maalauskammion suunniteltu ilmavirta oli noin puolet uusimpien kammioiden ilmavirrasta. Maalaamossa oli erillinen maalivarasto, jossa myös maalit sekoitettiin. Maaliruisku pestiin hiomon tiloissa. Maalaamo 4 Samoissa tiloissa toimi myös peltikorjaamo. Tuotantohenkilökuntaa oli 12, joista 4 oli automaalareita. Maalauskammioita oli kaksi kappaletta. Kammiot olivat tehdastekoisia ja noin 15 vuotta vanhoja. Maalauskammiossa tuloilma jaettiin lähes koko katon alalta ja poistot oli sijoitettu lattialle. Ilmanvaihtokerroin kammioissa oli noin 260 1/h. Maalaamossa oli erillinen maalivarasto, jossa myös maalit sekoitettiin ja ruisku pestiin. Ruiskunpesua varten oli vetokaappi. Hiomossa ei ollut käytössä hiomakoneiden kohdepoistoja. Maalaamossa käytettiin sekä perinteisiä että vesiperusteisia maaleja. Maalaamo 5 Maalaamon vieressä oli peltikorjaamo, huoltokorjaamo ja automyymälä, jossa myytiin sekä uusia että käytettyjä autoja. Maalaamossa oli yksi maalauskammio ja sen lisäksi uuni maalattujen autojen kuivatusta varten. Tuloilma jaettiin koko katon alalta ja poistot oli sijoitettu lattialle. Ilmanvaihtokerroin kammiossa oli noin 260 1/h. Maalaamossa oli erillinen maalivarasto, jossa myös maalit sekoitettiin ja ruisku pestiin. Vesiperusteisten maalien maalauksessa käytetyt maaliruiskut pestiin hiomon tilois- 11

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 sa olevassa vetokaapissa. Maalaamossa käytettiin pääasiassa vesiperusteista maalausta. 4.2.2 Epäpuhtausmittaukset Ilmanäytteet kerättiin sekä maalarien hengitysvyöhykkeellä että kiinteistä pisteistä 1,1 m korkeudessa. Maalauskammiossa kiinteitä mittauspisteitä oli myös lattiatasolla (0,1 m korkeus) sekä tulo- ja poistoilmakanavissa. Liuotinainenäytteet kerättiin imemällä ilmaa sekä aktiivihiiliputken (Anasorb 747, nopeus 0,2 L/min) että Tenax TA-termoputken (maalaamo 4 ja 5, keräysnopeus 0,1 L/min) läpi. Anasorb desorboitiin dimetyyliformamiidilla ja Tenax TA termisesti. Aineet analysoitiin kaasukromatografisesti; liuotindesorboidut aineet kvantitoitiin liekki-ionisaatiodetektorilla ja termisesti desorboidut aineet massaselektiivisellä detektorilla. Aineet tunnistettiin ja kvantitoitiin omilla vertailuaineilla. Mitattujen aineiden pitoisuudet on ilmoitettu milligrammoina liuotinta kuutiometrissä ilmaa (mg/m 3 ). Isosyanaatit kerättiin sekä kuplitusmenetelmällä 2-metoksifenyylipiperatsiinia (2-MP) sisältävään tolueeniliuokseen nopeudella 1 L/min (maalaamo 1 ja 4) että 2-MP-suodatin-menetelmällä nopeudella 2 L/min. Keräyksessä muodostuneet johdannaiset analysoitiin nestekromatografisesti sekä massaselektiivisellä että elektrokemiallisella detektorilla. Isosyanaattipitoisuudet on ilmoitettu milligrammoina isosyanaattiryhmiä (NCO) kuutiometrissä ilmaa (mg/m 3 ). 4.2.3 Ilmanvaihdon toiminnan selvitys Maalaamoiden ilmanvaihdon toimintaperiaatteet tutkittiin ilmanvaihtosuunnitelmista ja työpaikoilla havainnoitiin ilmanvaihdon käyttötavat ja laitoksen kunto: tulo- ja poistoelinten sijainti toiminta maalauksen ja kuivatuksen aikana kiertoilman käyttö ja sen ohjaus eri tilanteissa lämmitysjärjestelmä ja sen ohjaus ilmavirtojen suunnitteluarvot miten laitosta käytetään suodattimien kunto, tiiviys ja suodatusaste koneiden yleinen kunto esiintyykö vuotoilmavirtoja Mittauksilla tutkittiin maalaamoiden ilmanvaihdon toimivuus käyttötilanteessa. Maalaamoiden tulo- ja poistoilmavirrat mitattiin kanavamittauksina manometrilla ja Pitot-putkella. Joissakin tapauksissa tuloilmavirta mitattiin siipipyöräanemometrilla (Airflow LCA 6000 VT) tai termoanemometrianturilla (Swema Air 300 ja SWA 31) tuloilmasuodattimen pinnalta. Ilman virtausnopeuksia ja tuloilman jakautumista tutkittiin maalaamoissa kuumalanka-anemometrilla (Swema Air 300 ja SWA 03) ja ilman virtaussuuntia visualisoitiin savukokeiden avulla. Savuampullia käytettiin myös painesuhteiden tutkimiseen. 12

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa 4.2.4 PID-mittaukset Maalarin hengitysvyöhykkeen ilman liuotinainepitoisuutta monitoroitiin maalausprosessin aikana mukana kannettavalla analysaattorilla. Mittauksissa käytettiin MiniRae 2000 PID (PID = Photo-Ionization Detector) -haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (liuotinaineiden) analysaattoria, jonka toiminta perustuu fotoionisaatioon. Mittari oli kiinnitetty maalarin vyötärölle ja se imi ilmaa maalarin hengitysvyöhykkeeltä. Näytteitä kerättiin kahden sekunnin välein. Laite ei anna oikeaa yhteispitoisuutta maalaamon ilmassa, jossa on sekoittuneena monia liuotinainekomponentteja, mutta sitä voidaan käyttää indikaattorina yhteispitoisuudesta. Mittaustulokset kerättiin laitteen muistiin ja tulokset purettiin mittausten jälkeen. Samanaikaisesti mitattiin kiinteissä pisteissä maalaamon ja hiomon pitoisuuksia. 4.2.5 Pimex-kuvaukset Liuotinaineiden yhteispitoisuutta maalarin hengitysvyöhykkeellä mitattiin Pimexmenetelmää hyväksikäyttäen erityisesti maaliruiskun pesun ja maalin sekä lakan sekoituksen aikana. Pimex-menetelmässä yhdistetään videokuvaan mittalaitteen antama signaali. Tässä tapauksessa mittalaitteena käytettiin MiniRae 2000 haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittaria. Laitteen mittaama hengitysilman liuotinainepitoisuus siirrettiin langattomalla lähettimellä mittaustietokoneelle, jossa mittaussignaali yhdistettiin videointiin työnteosta. Pimex-menetelmällä voidaan löytää altistavimmat työvaiheet ja sen avulla voidaan myös etsiä vaihtoehtoisia työtapoja, joilla altistuminen on pienempää kuin aikaisemmin käytetyssä työtavassa. Ruotsissa toimiva Arbetslivsinstitutet on kehittänyt Pimex-menetelmän. Oheisessa kuvassa on esimerkki Pimex-menetelmällä kuvatusta videosta. Kuva 1. Esimerkki Pimexin käytöstä ruiskun pesussa. 4.3 Vertailuarvot 4.3.1 Kemialliset yhdisteet Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa oppaassa (2005:10) "HTP-arvot 2005" on annettu työpaikan ilman epäpuhtauksien haitalliseksi tunnetut pitoisuudet (HTP). HTP-arvot on annettu keskipitoisuuksina käyttäen keskiarvostusai13

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 kana 8 tuntia (HTP 8h ) tai 15 minuuttia (HTP 15min ). Mikäli näytteestä on analysoitu useita yhdisteitä ja siinä esiintyy samanaikaisesti saman vaikutustavan omaavia haitallisia aineita (liuotinaineet), voidaan niiden yhteispitoisuudelle laskea HTP-suhdeluku jakamalla kunkin aineen pitoisuudet ko. aineen HTP-arvolla. Tämän suhdeluvun ollessa yli 1, liuotinaineseoksen HTP-arvo on ylittynyt 8 tunnin tai 15 min. altistumisessa. Toimenpiderajana pidetään yhteispitoisuutta 0,5. Raskaana oleville sovelletaan yhteispitoisuus 0,1 raja-arvona. Mitatuille aineille on esitetty haitalliseksi tunnetut pitoisuudet taulukossa 1. Taulukko 1. Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot 2005) HTP-arvot, mg/m³ Aineen nimi 8 h 15 min asetoni 1200 1500 propanoli 500 620 butanoli 150 230 etyyliasetaatti 1100 1800 tolueeni, iho 190 380 etyylibentseeni, iho 220 880 ksyleenit, iho 220 440 butyyliasetaatti 720 960 liuotinbensiini kp.80-110 C 1200 1600 trimetyylibentseeni 100 - aromaattinen liuotinbensiini, 100 % 240 360 liuotinbensiini kp.110 - C 900 1200 2-butoksietanoli, iho 98 250 2-butoksietyyliasetaatti 130 330 metoksipropyyliasetaatti, iho 270 550 MIBK 80 210 isosyanaatit - 0,035 4.3.2. Suojainsuositukset maalaustyössä Hengityksensuojain tulee aina valita käyttötarkoituksen mukaan. Suojain, joka on suunniteltu höyryille, ei välttämättä suodata aerosoleja ja päinvastoin. Maalaustyössä suositellaan käytettäväksi yhdistettyä hengityssuojainta, joka suodattaa sekä aerosoleja (P2 tai P3) että höyryjä (A2). Suojaimien käyttöä autoalalla on kuvattu kirjassa Autoalan työsuojeluopas (Työturvallisuuskeskus, 2003). Suojaimen tulee aina sopia tiiviisti kasvoille ja sen tulee olla siisti ja ehjä. Suodatin tulee vaihtaa, jos sen päiväys menee vanhaksi, suodatetussa ilmassa haisee epäpuhtaus tai hengitys on raskasta. Suodattimet tulee säilyttää suojapussissa tilassa, jonka ilmassa ei ole epäpuhtautta. Maalauksessa tulee käyttää suojavaatetusta ja suojakäsineitä (butyylikumi tai polyvinyylialkoholi (PVA)) ihoaltistuksen välttämiseksi. Kädet tulee pestä ja kuivata aina ennen käsineiden käyttöä ja työn jälkeen. Tarvittaessa voi myös käyttää aluskäsineitä. Rakentamismääräyskokoelman osa D2 (rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto) mukaan ilman tulisi aina virrata puhtaammista tiloista likaisempiin päin. Auto- 14

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa maalaamoissa ilman tulisi virrata siis yleistiloista maalauskammion ja maalivaraston suuntaa. 4.4 Maalaamon ilmavirtausten mallinnus 4.4.1 Testatut ilmanvaihtoratkaisut Mallinnusten tarkoituksena oli tutkia ilmanjaon ja poiston sijoituksen merkitystä maalauskammion ilmavirtauksiin ja liuotinaineiden leviämiseen tilassa. Mallinnus tehtiin käyttäen numeerista virtauslaskentaa, josta käytetään lyhennettä CFD (Computational Fluid Dynamics). Mallinnusohjelmistona oli ANSYS CFX Solver 10.0. Mallinnettavaksi perustilanteeksi valittiin tavanomainen kaupallinen uudehko maalauskammio, jossa tuloilma tuodaan lähes koko katon alalta ja poistot sijaitsevat lattialla (nimellä "alkuperäinen" jatkossa). Mallinnettavaksi valittiin maalaamo 4 (kts. kohta 3.2). Tuloksia verrattiin vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa samankokoiseen maalauskammioon oli asennettu maalaamossa 2 käytetty ilmanjako ja ilmavirrat. Lisäksi tutkittiin vielä poiston sijoituksen merkitystä virtauskuvioihin ja pitoisuusjakautumaan muuttamalla perustilannetta siten, että poistot sijoitettiin seinustoille noin puolen metrin korkeudelle samalla tavalla kuin maalaamossa 2. Mallinnus tehtiin tilanteessa, jossa auton konepelti oli juuri maalattu ja se toimi höyryjen lähteenä. Varsinaista maalaustilannetta ei tässä mallinnuksessa yksinkertaisuuden vuoksi tarkasteltu. Koska ilmanvaihdon ilmavirtojen ero eri ilmanjaoilla oli kymmenkertainen, liuotinhöyryjen osalta verrattiin niiden suhteellisia pitoisuuksia. Nämä saatiin jakamalla pitoisuudet poiston keskipitoisuudella. Ilman virtauskuvioihin taas ilmavirran suuruudella ei ole tässä tapauksessa vaikutusta. Tilanne kuitenkin muuttuisi, jos myös maalarin aiheuttama häiriö (maaliruiskun sekä maalarin liikkeen ja pluumin synnyttämät häiriöt) otettaisiin mallinnukseen mukaan. Tällöin myös ilmavirran absoluuttiarvolla olisi vaikutusta virtauskuvioon. Kuvassa 2 nähdään sekä alkuperäinen että vertailutilanne. Maalaushuoneen koko on kummassakin tapauksessa 3,96 m 6,75 m 2,7 m. Vaihtoehtotilanteessa tuloelin on keskelle kattoa sijoitetun laatikon alapinnassa. Laatikko on kooltaan 2 m 2 m 0,3 m, ja poisto on toteutettu sijoittamalla seinille puolen metrin korkeudelle kuusi erillistä poistoputkea. Huoneen keskelle on kummassakin tapauksessa sijoitettu auto, jonka pituus on 5 m, leveys 1,8 m ja jonka katto on 1,5 m lattian yläpuolella. Auton konepelti (kuvissa punainen) oletetaan juuri maalatuksi. Katossa sijaitseva tuloelin sekä lattialla tai seinillä sijaitsevat poistoelimet on merkitty sinisellä. Maalattavan auton konepellillä sijaitseva liuotinhöyryjen lähde on merkitty punaisella. Lisäksi tutkittiin kolmannessa tilanteessa poiston sijoituksen vaikutusta pitoisuusjakaumaan ja virtauskenttään muuttamalla alkuperäistä tilannetta siten, että poistot sijoitettiin seinustoille samoin kuin ne oli sijoitettu vaihtoehtoisessa tilanteessa. 15

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 Kuva 2. CFD-mallinnetut ilmanjaot: yllä: automaalaamo 4 alkuperäisellä ilmanjaolla varustettuna alla: automaalaamo 4 vaihtoehtoisella ilmanjaolla varustettuna 4.4.2 Mallinnusten reunaehdot CFD-mallinnuksen keinoin laskettiin kummankin mallinnetun ilmanjaon virtauskentälle ajasta riippumaton tasapainotilanne. Kumpikin ratkaisu pitää sisällään myös liuotinaineen pitoisuusjakauman. Virtauksen pyörteisyys eli turbulenssi mallinnettiin SST-mallilla (Shear Stress Transport). Tärkeimmät CFD-ohjelmalle annetut reunaehdot olivat: Alkuperäisessä ilmanjaossa tuloilmavirta on 19 000 m³/h ja vaihtoehtoisessa ilmanjaossa 1800 m³/h. Vaihtoehtotilanteen pienempi ilmavirta valittiin siis samaksi kuin maalaamossa 2 vastaavalla ilmanjaolla oli käytetty. 16

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa Virtaus on täysin isotermistä, ts. huoneessa ei ole lämmönlähteitä eikä lämpöä myöskään vuoda huoneen seinien läpi. Laskentakoppien määrä molemmissa malleissa oli noin 110 000. Koppijako oli tiheämpi pintojen lähellä ja seinäpoistojen aukoissa. Tuloilman pyörteisyysintensiteetiksi asetettiin kummassakin tapauksessa 1 % (heikko pyörteily). Tuloilmavirran suunta tuloelimessä on suoraan alaspäin. 5. Tulokset 5.1 Esikäyntikierros maalaamoissa Esikäynnit tehtiin pääosin vuoden 2003 alkupuoliskolla kolmea kohdetta lukuun ottamatta, joissa käytiin syksyllä 2003. Maalaamoissa maalareiden lukumäärä vaihteli yhdestä neljään. Samoissa tiloissa työskenteli enimmillään 12 henkilöä. Yli puolessa maalaamoista tehtiin myös peltikorjauksia. Erillinen maalaustila oli yhtä lukuun ottamatta kaikissa maalaamoissa. Vesiperusteisilla maaleilla maalattiin esikäyntejä tehtäessä vain kolmessa maalaamossa. Raportin kirjoittamisen aikana syksyllä 2005 vesimaalien käyttöön on siirtynyt muutamia maalaamoita lisää. Valtaosa maalaamoista käytti maaleja tai lakkoja, jotka sisälsivät isosyanaatteja. Kaikkien käytettyjen maalien ja lakkojen käyttöturvallisuustiedotteet löytyivät noin puolesta maalaamoista. Noin neljänneksessä maalamoista oli tiedotteet osasta maaleista ja neljänneksessä niitä ei ollut ollenkaan. Osassa maalaamoista kerrottiin käyttöturvallisuustiedotteiden olevan työterveyshuollossa. Osassa maalaamoista katsottiin, että riittää, kun käyttöturvallisuustiedotteet ovat nähtävissä maalinvalmistajien www-sivuilla. Miltei kaikissa maalaamoissa oli käytössä matalapaineruiskut, mutta edelleen käytettiin vajaassa puolessa maalaamoista ainakin osittain perinteisiä korkeapainemaaliruiskuja. Maalauskammiossa maalatessa lähes kaikki maalarit käyttivät puolinaamareita. Muutamissa maalaamoissa käytettiin myös raitisilmanaamareita. Maalatessa hanskoja käytettiin vain kolmessa maalaamossa. Joissakin maalaamoissa suojaimia säilytettiin maalivarastossa, jolloin aktiivihiilisuodattimien toimintakyky saattaa heikentyä oletettua nopeammin. Pölyävässä hionnassa käytettiin valtaosassa kohteista kevyttä paperista puolinaamaria, mutta noin kolmasosassa maalaamoista ainakin osa maalareista ei käyttänyt hengityssuojaimia hioessa ollenkaan. Hioessa hanskoja käytettiin vain kolmessa maalaamossa. Hiomoissa ilmanvaihto oli järjestetty yleisesti melko puutteellisesti. Noin kolmasosaan hiomotiloista tuotiin koneellisesti suodatettua tuloilmaa. Yhdessä maalaamossa oli korvausilmaventtiilit ulkoseinässä. Muissa maalaamoissa tuloilma virtasi tilaan hallitsemattomasti vuotoilmavirtana. Noin 65 % hiomoista oli varustettu sekä kohdepoistoratkaisuilla että yleispoistoilla ja 27 %:ssa oli käytössä ainoastaan yleispoistoja. Pelkkää kohdepoistoa käytettiin 8 %:ssa hiomoista. Yli 17

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 60 %:ssa maalaamoista, joissa käytettiin kohdepoistoja, palautettiin ilma takaisin hiomoon mekaanisesti suodatettuna, ja 25 %:ssa ilma johdettiin suodattamattomana ulos. Lopuissa tapauksissa ilma johdettiin suodatettuna ulos, jota voitaneen pitää suositeltavana tapana. Hiomotiloja käytettiin pohjamaalaukseen noin 80 %:ssa maalaamoista. Lähes kaikissa maalaamoissa maalarit huolehtivat itse maalaamon siivouksesta. Kahdessa maalaamossa siivous oli ulkoistettu ja kahdessa yrityksessä oli palkattuja siivoajia. Maalaamojen siisteyden tasoa arvioitiin kolmeportaisella asteikolla (heikko, kohtuullinen, hyvä) ja kussakin ryhmässä arvioitiin olevan noin kolmannes maalaamoista. Liuottimella kostutettuja pyyhkeitä käytettiin valtaosassa maalaamoita. Käytön jälkeen pyyhkeet sijoitettiin yleisesti kannettomaan astiaan ja muutamassa tapauksessa kannelliseen astiaan. Yhdessäkään maalaamossa pyyhkeitä ei kuivatettu ilmastoidussa astiassa tai vetokaapissa. Vain yhdessä maalaamossa ei ollut erillistä maalaustilaa, vaan maalaus tehtiin samassa hallissa kuin esivalmistelutkin. Tässä maalaamossa maalaukset tehtiin aina työpäivän päätteeksi. Maalaamo oli varustettu koneellisella poistolla. Yhdessä maalaamoista maalaus tehtiin maalaustilassa, joka oli varustettu painovoimaisella ilmanvaihdolla. Muissa maalaustiloissa (21 maalaamoa) oli koneellinen poistoilmanvaihto ja näistä kaikki muut paitsi 1 oli varustettu lisäksi koneellisella tuloilmalla. Maalaustiloista 14 oli tehdastekoisia elementtirakenteisia kammioita. Paikalla rakennettuja kammioita oli 6. Paikalla rakennetuista kammioista uusin oli aivan vastavalmistunut ja vanhin oli rakennettu 70-luvun puolivälissä. Vanhin tehdastekoinen kammio oli valmistunut 1965 ja uusin 2002. Valtaosa kammioista oli rakennettu 1980- ja 1990-luvuilla. Tehdastekoisissa kammioissa ilmavirtojen suunnitteluarvot vaihtelivat 12 000-26 000 m³/h. Uusimmassa kammiossa ilmavirta oli suurin ja yleisesti ottaen vanhemmissa kammioissa ilmavirrat olivat pienempiä. Kaikkein vanhimmassa kammiossa (vuodelta 1965) ilmavirran suunnitteluarvo oli kuitenkin 21 600 m³/h. Maalauskammioiden ilmanvaihtokerroin laskettiin suunnitelluista ilmavirroista ja kammioiden koosta. Suurimmat arvot ylittivät 300 1/h. Tehdastekoisissa kammioissa pienin ilmanvaihtokerroin oli 130 1/h. Paikalla rakennetuista kammioista vain yhdessä oli tiedossa suunniteltu ilmavirta ja siinä maalaamossa ilmanvaihtokertoimeksi saatiin 60 1/h. Vajaassa 80 %:ssa maalaamoista oli käytössä maalauksen jälkeen käytettävä kuivatustoiminto, jolloin maalaustilan lämpötilaa nostettiin normaalia huonelämpötilaa korkeammaksi ja samalla maalaustilan ulkoilmavirtaa pienennettiin. Kuivatustoiminto kytkettiin yleensä toimimaan, kun maalauksessa syntyvät suurimmat ilman epäpuhtaudet olivat haihtuneet ilmasta. Kahdessa maalaamossa oli käytettävissä erillinen kuivatusuuni. Maalattuja autoja kuivattiin hiomon tai korjaamon puolella noin neljäsosassa maalaamoita lähinnä kiireestä johtuen. Tehdastekoisissa kammioissa tuloilma tuotiin yleisesti suurehkon katossa olevan tuloilmaelimen kautta ja poistot olivat lattialla. Tämänkaltaisessa ratkaisussa tuloilma levisi savukokeiden perusteella melko tasaisesti mäntävirtauksen kaltaisesti kammioon, mutta seinustoilla kuitenkin havaittiin akanvirtaa ylöspäin. Pai- 18

Hautalampi, Henriks-Eckerman, Engström, Koskela, Saarinen ja Välimaa, 2006 Kemikaalialtistumisen rajoittaminen automaalaamoissa kalla rakennetuissa ratkaisuissa tuloilma jaettiin usein pienemmältä alalta, jolloin ilmanjako toimi enemmän sekoittavasti. Maalaamoissa, joissa oli mahdollista tutkia ilmanvaihtoa savukokeilla maalaustilanteessa, havaittiin että yli 80 % maalaamoista oli ylipaineisia ympäröiviin tiloihin nähden. Tämän arveltiin mahdollisesti levittävän maalauksessa syntyviä epäpuhtauksia ympäröiviin tiloihin. Paine-eroa maalauskammion ja ympäristön välillä oli mahdollista tarkkailla mittarilla vain neljässä maalaamossa. Maalauskammioiden suodattimien vaihtoajankohta määriteltiin eri tavoin eri maalaamoissa. Vaihtoperusteina olivat käyttötuntilaskurin lukemat, suodattimen muodostama painehäviö, käyttöaika tai kun maalattavassa pinnassa alkaa näkyä likaa. Maalinsekoituspiste ja sen ilmanvaihto oli järjestetty hyvin vaihtelevalla tavalla. Noin 15 %:ssa maalaamoista maalinsekoitus tehtiin hiomossa. Samaten noin 15 %:ssa maalaamoista sekoitus tehtiin erillisessä, mutta ilmastoimattomassa tilassa. Erillinen ilmastoitu tila löytyi 60 %:ssa maalaamoista ja vetokaappia käytettiin maalin sekoittamisessa vain kahdessa maalaamossa. Noin kolmasosassa maalaamoista ei ollut erillistä tilaa ruiskunpesua varten. Oma ilmastoitu tila oli kolmasosassa maalaamoista, ja vetokaappi ruiskun pesua varten oli myös noin kolmasosassa maalaamoista. Maalivarastoja, joissa ei ollut lainkaan ilmanvaihtoa, oli noin kolmanneksessa tutkituista maalaamoista. Yhdessä maalaamossa ilmanvaihto oli painovoimainen ja noin kahdessa kolmasosassa oli koneellinen poisto. 5.2 Ilman epäpuhtauspitoisuudet maalattaessa Mitatut isosyanaattipitoisuudet trimeerien osalta ovat liitteessä 2. Monomeerin osuus trimeeripitoisuudesta oli alle 1 %, paitsi maalaamossa 4, missä sen osuus oli noin 5 %. Maalaamossa 2 isosyanaattikovete sisälsi ilmanäyteanalyysin tulosten mukaan pieniä määriä isoforonidi-isosyanaattia (noin 10 % HDI-määrästä). Tolueenidi-isosyanaattia (TDI) ei tunnistettu yhdestäkään ilmanäytteestä. Yhteenveto hengitysvyöhykkeen mittaustuloksista on taulukossa 2. Yhdessä korjaamossa pohjamaalaus tehtiin hiomossa ilman hengityssuojainta. Mitattu pitoisuus oli 0,003 mg NCO/m 3. Lakkauksessa syntyvät ilman isosyanaattipitoisuudet ovat mitattu eri maalaamoissa kuin pintamaalauksien isosyanaatit. 19

Työympäristötutkimuksen raporttisarja 18 Työterveyslaitos, 2006 Taulukko 2. Ilman isosyanaattipitoisuudet maalarin hengitysvyöhykkeellä viidessä maalaamossa. Työvaihe n pitoisuusväli (mg NCO/m 3 ) Pohjamaalaus 3 0,003-0,42 Pintamaalaus kammiossa 3 0,18-6,0 Lakkaus kammiossa 2 0,044-0,070 Maalin/lakan sekoitus 4 < 0,001 Ruiskun pesu 5 < 0,001 n = mittausten määrä Yhteenveto mitatuista liuotinainepitoisuuksista on liitteessä 3. Yhtä maalaamoa lukuun ottamatta (m1) kaikki yhteispitoisuudet alittivat HTP-suhdeluvun 0,5 maalaus- ja lakkaustyövaiheissa (kuva 3). Tässä maalaamossa maalari käytti suodattavaa aktiivihiilihengityksensuojainta. Ilmanäytteiden analyysitulosten mukaan eniten käytetyt liuotinaineet maaleissa ja lakoissa olivat n-butyyliasetaatti, ksyleeni ja aromaattinen liuotinbensiini (trimetyylibentseeni). Ohentimena ja ruiskun pesussa käytettiin asetonin, tolueenin ja n-butyyliasetaatin seoksia. Myös vesiohenteisissa maaleissa on liuotinaineita. Ilmanäytteiden analyysin perusteella maalit sisälsivät pieniä määriä butanolia ja butoksietanolia. 5.3 Ilman epäpuhtauspitoisuudet ruiskun pesun ja maalin sekoituksen aikana Maalin tai lakan sekoitus sekä ruiskun pesu tehtiin neljässä maalaamossa ilman hengityssuojainta (poikkeuksena maalaamo 4). Mitatut isosyanaattipitoisuudet olivat hyvin pieniä, analyysimenetelmän toteamisrajalla tai useimmiten sen alle (liite 2 ja taulukko 2). Kuvassa 3 on esitetty liuottimien yhteispitoisuudet verrattuina HTP-arvoihin. Suurimmat pitoisuudet mitattiin ruiskun pesussa. Olettaen että ruiskua pestään vähintään 15 min päivässä, HTP 15min -arvon ylittyminen (suhdeluku yli 1) tapahtui kolmessa maalaamossa. Myös maalien ja lakkojen sekoituksessa liuottimien yhteispitoisuudet ylittivät toimenpiteitä edellyttävän suhdelukuarvon 0,5 kahdessa maalaamossa. 20