Reportaasi Lomakoti kuin paronilla Tässä Lot-joen laaksossa Etelä-Ranskassa sijaitsevassa linnassa eli 1800-luvulla paroni Nogaret. Nyt samoista saleista ja tiluksista nautiskelee joukko tavallisia suomalaisperheitä. He väittävät, että loma-asunnon omistaminen Suomessa tulisi kalliimmaksi. SUSANNA CHAZALMARTIN, KUVAT MARY GAUDIN
Hämärästä eteisaulasta nousevat kaarevat portaat kohti yläkerroksia. Minna (vas.), Leila ja Jouni ovat oppineet noudattamaan ranskalaisia ruoka-aikoja myös kotona. Ennen myöhäistä illallista on mukavaa nauttia lasillinen viiniä. Linna on rakennettu kylän korkeimmalle paikalle. Näkymä alas laaksoon on vehreä kesät talvet. Talonmies Julien on muuttanut Etelä-Ranskaan Pariisista. Hän arvostaa suomalaisten halua pitää linnasta hyvää huolta. Klassiseen tyyliin rakennettu linna on valmistunut useammassa eri osassa. Virallinen rakennusvuosi on 1714. Kun saavuimme vuokra-autolla tänne ensi kertaa, maisemat ja aito tunnelma kolahtivat heti. Tämän täytyy olla paratiisi. Vanhoja kivitaloja sinisine ikkunaluukkuineen, ruusuköynnöksiä, kapeita mukulakivikatuja. Jossain kiekuu kukko. Kirkon kellot kumahtelevat. Mutta emme me taivaassa sentään ole. Olemme Etelä-Ranskassa, Lotjoen laaksossa. On kuuma ja paahteinen heinäkuu, kello on kaksi iltapäivällä. Pieni St Laurent d Olt n keskiaikainen kylä heräilee siestalta. Tien sivussa nököttää koirankakka. Kuljemme mustasta rautaportista kolmikerroksisen linnan pihaan. Sitä koristavat ruusupensaat on leikattu säntillisesti. Laventeli tuoksuu. Tähän linnaan perusti kotinsa 1800-luvulla paikallinen aatelinen, paroni Nogaret. Hän oli lakimies, joka kasvatti täällä vaimonsa kanssa viisi lasta. Nyt linna palvelee kolmentoista perheen kakkoskotina. Yksi niistä on joensuulainen pariskunta: Leila Rautiainen, 36, ja Markku Stedt, 51. OVI ON NIIN RASKASTA tekoa, että sen liikuttelu käy melkein työstä. Leila Rautiainen avaa oven hymyillen ja pyytää peremmälle. Eteisaula on tunnelmallinen. Sieltä nousevat kaarevat portaat kohti yläkerroksia, joissa sijaitsee kahdeksan linnan yhteensä viidestätoista huoneistosta. Kaksi huoneistoa on alakerrassa ja loput viisi linnan kahdessa siivessä. Yhteensä linnassa on asuinpintaalaa rutkasti yli tuhat neliötä. Leilan ja Markun asunto sijaitsee sivusiivessä, ja se on vähän yli 50 neliömetrin kokoinen. Eteisaulasta päästään alakerran ruokasaliin. Sen ikkunoista avautuu maisema mäntyjen ja tammien peittämiin rinteisiin ja alas laaksoon. Ruokasali ja sen yhteydessä oleva terassi ovat kaikkien asukkaiden käytössä olevaa yhteistä tilaa, samoin kuin keittiön vieressä sijaitseva arkiruokasali, kirjaston nimellä kulkeva sali ja pari aulaa sekä kellaritiloja. Ja tietysti ulkotilat. Yleensä linnassa on paikalla yhtä aikaa pari kolme perhettä. 21
Reportaasi Minna nauttii Ranskan-lomilla ruoanlaitosta. Kotona Suomessa arki on usein työntäyteistä. Muistot menneestä elävät yhteisissä tiloissa. Nyt linna palvelee kolmentoista perheen kakkoskotina. Kaksitoista perheistä on suomalaisia. Työmiehet ahertavat muurilla. Keittiön yhteydessä sijaitsevassa ruokasalissa on nautittu yhdessä monet tunnelmalliset illalliset. Jotkut loma-asukkaista haluavat olla omissa oloissaan, toiset taas viettävät mieluusti aikaa joukolla linnan saleissa ja puutarhassa. Terassilla vietetään grilli-iltoja ja nautitaan yhteisiä aperitiiveja kuulemma kuitenkin aika usein. Viime kesänä siellä vietettiin linnan 300-vuotisjuhlat. Niihin kutsuttiin vieraiksi myös kylän väki. NYT PAIKALLA LINNASSA on Leilan ja Markun lisäksi ainoastaan yksi pariskunta. Hekin ovat suomalaisia, aivan kuten 11 muutakin linnaa kakkoskotinaan pitävistä 13 perheestä. Helsinkiläiset Minna Varajärvi, 46 ja Jouni Salonen, 51, omistavat ruokasalin viereisen asunnon yhdessä toisen pariskunnan kanssa. Tänä vuonna asunto on Minnan ja Jounin käytössä kesäkuusta heinäkuun alkuun asti. Syksyisin ja keväisin vuorot jaetaan tarpeiden mukaan. Leila koputtaa puoliksi avonaista ovea, ja Minna tulee avaamaan kirja kädessään. Hänen miehensä Jouni istuskelee parhaillaan asunnon etelänpuoleisella terassilla. Ja sieltähän se Markkukin löytyy, kahvikuppi edessään. Linnan asukeiksi on päätynyt samanhenkistä väkeä, ja osa on ystävystynyt keskenään. Tällaisena päivänä, kun on liian kuuma kesäreissuihin, on luontevaa viettää aikaa yhdessä. MINNAN JA JOUNIN OLOHUONE on valtava. Pitkällä ruokapöydällä on avattuna kaksi läppäriä yrittäjinä toimivat Minna ja Jouni pystyvät tekemään jonkin verran töitä myös etänä. Korkeiden ikkunoiden edessä on muhkea Ikean sohva ja kaksi nojatuolia. Komeaa takkaa koristaa Nogaret n suvun vaakuna. Kirjahyllyssä näkyy Monopolipeli ja pino lastenkirjoja. Ne eivät ole Minnan ja Jounin heidän kaksi tytärtään ovat jo aikuisia ja muuttaneet kotoa. Peli ja kirjat kuuluvat toiselle samaa asuntoa käyttävälle perheelle. Heillä on kouluikäisiä lapsia, Minna kertoo. Lapsia miellyttänee sekin, että alakerran makuuhuoneesta pääsee suoraan puutarhaan, jossa on ison uima-altaan lisäksi trampoliini ja reilusti tilaa kärrynpyörille ja piiloleikeille. Minna hakee keittiöstä Minnan ja Jounin asunnon käytössä on alun perin linnalle kuulunut keittiö viinilasit ja kattaa ne terassin pöydälle. Istutaan hetkeksi alas ja jutellaan siitä, miten näistä kahdesta pariskunnasta tuli eteläranskalaisen linnan omistajia. ENSIVAIKUTELMA ei ollut yhtä idyllinen kuin tämä heinäkuun päivä. Oli marraskuu, ja vettä tuli taivaan täydeltä. Linnan piha kasvoi 22
Etelänpuoleisen terassin pitkä pöytä katetaan vasta iltaruoalle. Minnan ja Jounin olohuone on valtava. Kymmen metrisessä uimaaltaassa viihtyvät erityisesti linnalla vierailevat lapset. Linnassa on runsaasti yhteisiä tiloja, esimerkiksi tämä kaunis sali. Markku toimii linnan isännöitsijänä vapaaehtoispohjalta. Yhteistyö paikallisten urakoitsijoiden kanssa sujuu hänen mukaansa hyvin, kunhan muistaa ottaa paikalliseen tapaan rauhallisesti. heinää, ja kylällä vastaan käveli lammaslauma, Markku muistelee kahdeksan ja puolen vuoden takaista asuntonäyttöä. Markulla ja Leilalla oli ollut tapana pidentää Suomen lyhyttä kesää moottoripyöräilemällä etelässä keväisin ja syksyisin. Siksi he olivat etsineet Etelä-Euroopasta paikkaa, missä säilyttää Markun moottoripyörää talvisin. Lomaasunnon löytyminenkään ei haittaisi. Lopulta netistä oli löytynyt suomalaisen välitysfirman ilmoitus, jossa kaupattiin osuutta ranskalaisesta linnasta. Nogaret n suku oli luopunut linnasta toisen maailmansodan jälkeen, ja sen jälkeen linna oli toiminut esimerkiksi hotellina. Vahva suomalaisomistus saattaa juontaa juurensa 1980-luvulta, jolloin linnan osti suomalainen liikemies. Sittemmin kiinteistö on muutettu asunto-osakeyhtiöksi. On kivaa tulla lomalla omaan kotiin. Ja kun täällä asuu, pystyy tutustumaan kunnolla paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin. KUN NÄIMME TÄMÄN ensi kertaa, molempien rinnassa läikähti. Teimme tarjouksen melko lailla siltä istumalta, Leila kertoo. Minna ja Jouni nyökyttelevät vieressä tutulta kuulostaa. Minna ja Jouni alkoivat haaveilla omasta loma-asunnosta jossakin lämpimässä maassa yhdeksän vuotta sitten. Italia ja Espanjakin olivat harkinnassa, mutta netissä surffailtuaan he päättivät lähteä katsastamaan Etelä-Ranskaa, seutua, joka oli heille silloin vielä tuntematonta. Tunsimme Ranskasta ennestään vain Pariisin ja Rivieran, jotka tiesimme kalliiksi alueiksi. Kun saavuimme vuokra-autolla tänne, maisemat ja aito tunnelma kolahtivat heti, Minna sanoo. LINNAN OMISTAMINEN Ranskassa kuulostaa kalliilta lystiltä. Markku kuitenkin vakuuttaa, että loma-asunnon omistaminen Suomessa tulisi kalliimmaksi. Hän on laskenut asian tarkoin: Linnan asuntojen hinnat vaihtelevat 50 000 ja 200 000 euron välillä koosta ja kunnosta riippuen. Asumiskulut katetaan yhtiövastikkeella, jota esimerkiksi me maksamme asunnostamme runsaat sata euroa kuukaudessa. Se kattaa osan veroista sekä sähkön, kaasun, vakuutukset, remontit ja talonmiehen palkan. Kiinteistö- ja 23
Reportaasi Leila (vas.) ja Minna varaavat pöydän kanta ravintolastaan suoraan omistajalta Emmanuellelta. Näkymä Lotjoelle on idyllinen. kunnallisveronsa jokainen maksaa itse, Markku luettelee. Ranskan hintataso on Markun mukaan Suomeen verrattuna sen verran alhainen, että erotuksella ostaa monta lentolippua. LEILA JA MARKKU käyvät kakkoskodissaan lähes kuukausittain, Minna ja Jouni pari kolme kertaa vuodessa. Tällä kertaa Minna ja Jouni ovat matkanneet Espanjan kautta: he ovat lentäneet Barcelonaan ja vuokranneet sieltä auton. Neljän tunnin ajomatka huikaisevan kauniiden maisemien läpi ei ollut hullumpi tapa aloittaa kahden viikon loma. Tasainen nurmikko ja hoidetut ruusuistutukset ovat puutarhuri Julienin ansiota. Kylällä on pitkä historia, joten olisi sääli rakentaa tänne suljettu mini-suomi, jossa olisimme vain omissa oloissamme, Leila sanoo. Asumme ja työskentelemme Helsingin keskustassa, joten tämä on ihanaa vaihtelua kaupungin hälylle, Minna kuvaa linnanomistajuuden hyviä puolia. On kivaa tulla lomalla omaan kotiin. Ja kun täällä asuu, pystyy tutustumaan kunnolla paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Huonoja puoliakin Minna heidän lomakotiratkaisustaan silti löytää: Moni matka on varmasti jäänyt tekemättä sen vuoksi, että on tämä oma paikka odottamassa. Linnan kirjaston pöydällä lojuu karttoja ja esitteitä. Niissä esitellään alueen nähtävyyksiä. Sadan kilometrin säteellä löytyy niin St Laurent d Olt n kylästä löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. kanjoneita, luolastoja kuin kuuluisa Millauin vinoköysisiltakin. ONKO OK, ETTÄ OVI maalataan mustaksi? Joku huutelee aidalta ranskaksi. Huutelija on Julien Gautillot, joka työskentelee linnan talonmiehenä ja puutarhurina. Hän on tullut tarkistamaan linnanmuuria korjaavien työmiesten jälkeä. Leila toistaa kysymyksen suomeksi, jotta kaikki ymmärtävät. Sitten pariskunnat päättävät yksissä tuumin, että musta on hyvä. Markku nostaa peukalon pystyyn ja vastaa oui oui. Markun ranskan kielen taito on kohentunut vuosien varrella niin, että nyt hän pystyy jo kommunikoimaan auttavasti. Mutta elekielelläkin pärjää kuulemma pitkälle. Ja onneksi Leila ja Minna puhuvat ranskaa sujuvammin. Mutta ei Minnankaan ranska aina ole ollut yhtä priimaa kuin se on nyt. Meni varmaan kaksi vuotta, ennen kuin Julien huomautti hienotunteisesti, että kun sanon olevani nätti, tarkoitan varmaan sanoa että olen tyytyväinen, Minna nauraa. Julien toteaa, että onhan Minna myös nätti. Julien vaimoineen on tullut suomalaisille niin tutuksi, että aikaa vietetään yhdessä myös vapaaajalla. Ja onpa Julien käynyt vaimonsa kanssa Suomessakin. Viimeksi sunnuntaina vietimme koko päivän Julienin luona läheisessä kylässä, Leila sanoo. Se oli oikein kunnon dimanche, sunnuntai. MUTTA NYT TERASSILLA alkaa jo olla liian kuuma. Julien lähtee jatkamaan töitään, ja Markku ja Jouni vetäytyvät Markun ja Leilan asunnon toiselle parvekkeelle, joka on varjon puolella. Sieltä on mukava katsella alas kylään ja Lot-joelle. Laaksosta kuuluu vaimea lehmänkellon kilkatus. Leila ja Minna esittelevät linnan ympäristöä. Kahden hehtaarin tontilla on tasainen nurmikko, kukoistavia ruusuistutuksia ja hoidetun näköinen uima-allas. Julien on korvaamaton, Leila sanoo. Hän pitää talvellakin huolen siitä, että linna pysyy lämpimänä eivätkä puutarhan koristepensaat pääse rönsyilemään liikaa. Isännöitsijänä toimiva Markku puolestaan hoitaa yhteydet paikallisiin urakoitsijoihin ja virkamiehiin. Kerran vuodessa osakkaat pitävät Suomessa yhtiökokouksen, jossa päätetään tulevista korjaustöistä ja käytännön asioista. Viimeksi päätimme muurin korjauksesta ja aidan rakentamisesta uima-altaan ympärille. Sen ansiosta saamme helpotusta va- 24
kuutusmaksusta eikä lasten perään tarvitse katsoa joka sekunti, Minna kertoo ja kokeilee altaan vettä, joka on vielä hänen makuunsa liian viileää. KUN ILTA LÄHESTYY ja sää viilenee, on aika lähteä ulos syömään. 600 asukkaan kylästä löytyvät kaikki palvelut, mitä lomalainen kaipaa: tuolla on leipäkauppa, tuolla pieni elintarvikekauppa. On apteekki ja lääkäri ja alhaalla laaksossa jopa Peugeotin ja Renaultin merkkihuoltamot. Vanha baskeripäinen herra istahtaa vanhustentalon oven eteen ja tervehtii ohikulkijoita iloisesti. Minna ja Leila sanovat oppineensa, että Ranskassa tervehditään ohikulkevia autojakin. Pari sataa metriä linnan portilta alamäkeen sijaitsee suomalaisten kantaravintola, pikkuinen l Etabli. Siellä viehättävät hyvä ruoka sekä iloinen, rento meininki. Kaikki on omistajapariskunnan, Fredin ja Emmanuellen, ansiota, Minna huomauttaa. Leila ja Minna istahtavat ravintolan terassille, pieneen puutarhaan. Puiden lomaan on aseteltu värikkäitä rautapöytiä ja tuoleja, aidassa on Fredin tekemiä taideteoksia. Tilauksen lomassa naiset vaihtavat kuulumiset Emmanuellen kanssa. Leila varaa pöydän seuraavaksi illaksi. ON TÄRKEÄÄ TUTUSTUA paikallisiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Kylällä on pitkä historia, joten olisi sääli rakentaa tänne suljettu mini-suomi, jossa olisimme vain omissa oloissamme, Leila sanoo palattuamme linnaan. Suomalaiset elävöittävät kylää syömällä säännöllisesti paikallisissa ravintoloissa ja teettämällä remonttityöt mahdollisuuksien mukaan lähistön urakoitsijoilla. Tuore leipä ja croissantit haetaan aamuisin oman kylän leipäkaupasta, paikallinen juusto läheiseltä torilta ja viini viereisen Canourguen kylän viinikellarista. Jouni päivittelee Suomen ja Ranskan ruokakulttuurien eroa. Ruokalajilla voi olla sama nimi Ranskassa ja Suomessa, mutta sisältö on ihan erilainen. Otetaan vaikka vuohenjuustosalaatti. Se on aivan erilaista, kun juusto tulee naapuritilalta ja vihannekset on nostettu samana päivänä maasta. Vain uudet perunat ja mansikat ovat parempia Suomessa. Minnan tulee Ranskassa kokattua enemmän kuin Suomessa. Hän laatii salaatteja, raakamakkaraa, lampaankyljyksiä, ratatouillea. Silti lomalla jää aikaa myös oleskeluun ja ympäristöön tutustumiseen. RUOKA, IHMISET JA LUONTO. Ne ovat kuulemma Ranskan-kodissa parasta. Kumpikaan pariskunnista ei kadu loma-asunnon hankkimista Etelä-Ranskasta. Täällä huippuhetkiä osuu kohdalle useita joka päivä. Ainakin yksi niistä on tänään vielä edessä. Pariskunnat vakuuttavat, ettei mikään voita sitä tunnetta, kun illalla saa istahtaa oman linnan terassille kädessä lasillinen kylmää roseeviiniä. Katsella, kun aurinko laskee tilusten taa, kuunnella sirkkojen siritystä ja lepakoiden lentelyä pään yllä. Saman on ehkä kokenut aikanaan myös paroni Nogaret. LOMA-ASUNTO ULKOMAILTA? KONKARIN VINKEILLÄ ALKUUN 1. Mieti, mitä haluat loma-asunnolta. Haluatko ympärivuotista aurinkoa vai riittääkö pidennetty kesä? Viihdytkö rannalla vai vuoristossa? Kaipaatko vilinää vai luonnonrauhaa? Haluatko viettää lomasi kaukana muista suomalaisista vai voisiko lomaasunto löytyä suomalaisyhteisöstä? 2. Älä luota netissä julkaistuihin kuviin vaan käy tutustumassa alueeseen ja asuntoon henkilökohtaisesti. 3. Hanki paikallinen yhteyshenkilö, joka tuntee kyseisen maan lainsäädännön ja voi auttaa kaupanteossa. 4. Jos kielitaitosi ei riitä, suomalainen välitysyritys on ehdoton. Ranskassa asuntoja välittää muun muassa Habisol, Italiassa Ameno. 5. Halutessasi voit hakea inspi raatiota esimerkiksi Koti ulkomailla -messuilta, jotka pidetään tänä vuonna lokakuussa Helsingissä. Vinkit: Minna Varajärvi