RANNIKON PUOLUSTAJA 21. VUOSIKERTA HEINÄKUU 1978 N:o 2 Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti 60 vuotta Ruotsin rannikkotykistö 75 vuotta SIRtR 60 VUOTTA # SIRtR:N JUHLAPÄIVÄ # RUOTSIN RANNIKKOTYKISTÖ - NYKYPÄIVÄ JA TULEVAISUUS # MAJURI OLLI PÖYRYN ÖRÖ - LINNAKE 1950-LUVULLA
RANNIKON PUOLUSTAJA N:o 2-1978 21. vuosikerta Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen, Rannikon Puolustajain Killan ja Rannikkotykistökoulun tiedotuslehti. Mensan lihaisat erikoismakkarat: Krakova Juustomakkara Savumakkara Hirvimakkara Maista- sillä tästä ei makkara parane! Toimitusneuvosto Ev A Kantola puhjoht Ev M Lappalainen Pääjoht E Tuuli Ev O Lyytinen Prof P Vähäkallio Evl J Karvinen Ylil K Mälkki Päätoimittaja Maj A Kilpinen Toimittajat Kapt M Mäkinen Päätoim R Telaranta Taloudenhoito Ylil V Markkanen puh 309 501 Osoiteasiat Nti M Korhonen PE puh 625 801 Ilmoitukset Mainosmerkki, Mannerheimintie 88 00250 Helsinki 25, puh 446 961 Ilmoitusaineisto: Offsetaineisto Kirjapaino T A Sahalan Kirjapaino Oy Helsinki 1978 Suomenlinnan historiallisissa kehyksissä perustettu rannikkotykistön "lippurykmentti" Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti täytti 12. 5.1978 60 vuotta. Rannikon puolustajat onnittelevat juhlavuottaan viettävää rykmenttiä sekä toivottavat pääkaupunkiamme suojaavalle joukko-osastolle onnea ja menestystä myös tulevina kehityksen ja työn vuosina.
Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti Historiasta nykypäivään КАРТ HEIKKI NISKA RYKMENTIN VUOSIPÄIVÄ: 12.05.1748 laskettiin Sveaborgin/Viaporin/Suomenlinnan peruskivi. 12. 05.1918 nostettiin tankoonsa itsenäisen Suomen lippu Kustaanmiekan linnoituksessa. RYKMENTIN KOMENTAJAT: 1918 23 eversti Arno Almqvist 1923 42 eversti Väinö Salomon Marjanen 1942 53 eversti Niilo Sario 1953 60 eversti Toivo Reponen 1960 67 eversti Väinö Karvinen 1967 eversti Veikko Vuorela 1968 70 eversti Heikki Seppälä 1971 76 eversti Pentti Elomaa 1976 eversti Aarno Hukari RYKMENTIN NIMI: "Lippurykmentin" historiasta kertova kapt H Niska on suorittanut Kadettikoulun 1964-67 ja Sotakorkeakoulun 1975-77. Kirjoittajamme on palvellut VaaRPstossa sekä toiminut opettajana ja kurssin johtajana RtK:ssa Santahaminassa. Nykyisin hän toimii SIRtR:n koul- ja järjtston päällikkönä. ENNEN ITSENÄISYYDEN AIKAA Suomenlinnan Linnoitustykistö (SILinntstö) 07.05.1918 15.09.1918 Suomenlinnan Rannikkotykistöpataljoona (SIRtPat) 16. 09.1918 13. 05.1919 Rannikkotykistörykmentti 1 (RT 1) 14.05.1919-15.09.1939 Helsingin Lohko (HeLo) 16.09.1939-04.09.1940 Rannikkotykistörykmentti 1 (RT 1) 05. 09.1940-27. 03.1941 Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti (SIRtR) 28.03.1941-16.06.1941 1. Rannikkoprikaati (1. RannPr) 17. 06.1941-31.12.1941 Uudenmaan Rannikkoprikaati (UudRannPr) 01. 01. 1942-30.11.1944 Suomenlinnan Rannikkolinnakkeista (SRLsto) 01.12.1944-30.11.1952 Rannikkotykistörykmentti 1 (RT 1) 01.12.1952-31.12.1956 Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti (SIRtR) 01.01.1957- Suomen rannikkotykistön kehityshistorian varhaisemmat vaiheet liittyvät toisaalta Ruotsi Suomen ja toisaalta Venäjän puolustusjärjestelyihin. Vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan tuloksena siirtyi valtakunnan itäraja Ahvenkosken tasalle. Venäjän vastainen raja oli turvattava mm rakentamalla luja linnoitus Helsingin edustalle. Linnoitustöiden käynnistämistä kiirehtivät myöhemmin Turun rauha sekä venäläisten laivastovoimien uhkaileva esiintyminen etelärannikollamme. Augustin Ehrensvärdin johdolla rakennettiin Sveaborgiksi nimetty linnoitus vuosina 1748 72. Itämaisen sodan (myös Krimin sota) tapahtumat kypsyttivät Venäjällä päätöksen lujittaa Pietarin puolustusta lännestä suuntautuvaa uhkaa vastaan. Vasta I maailmansodan aattona ja sen aikana toteutettiin ns Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustöitä. Rannikkomme aikaisemman linnoittamisen painopiste on ollut rykmenttimme alueella, mikä painopiste on säilynyt myöhäisempinäkin aikoina. ITSENÄISYYDEN ALKUVAIHEET Vapaussodassa.joutui suomalaisten haltuun mittava linnoitusjärjestelmä taistelutta. Insinööri Staffansin johdolla neuvokkaasti toiminut osasto onnistui saattamaan pääkaupunkiseudun rannikkotykit toimintakyvyttömiksi, joten punaiset eivät kyenneet tykistöllä estämään valkoisia valtaamasta kaupunkiamme. Kustaanmiekalla suoritettiin juhlallinen leijonalipun nosto 12. 05. 1918 senaatin puheenjohtajan, P E Svinhufvudin läsnäollessa. Kunnialaukaukset ampui vastaperustettu, I Suomalaiseksi Raskastykistöpatteriksi nimetty Suomenlinnan miehitysosasto. Osasto kuului eversti A Almqvistin johtamaan Suomenlinnan Linnoitustykistö -nimiseen joukkoosastoon, joka oli perustettu 07. 05. 1918. Pääkaupunkiseudun rannikkotykistön ensimmäinen vuosikymmen oli mittavan kehityksen aikaa voidaan sanoa 1920-luvun olleen organisaation luomisen ja koulutusjärjestelmän vuosikymmen. Linnoitus- ja asejärjestelmä oli niin ikään otettava käyttöön. Ensimmäiset 6 tuuman koeammunnat suoritetuinkin toukokuussa 1918 Harmajasta ja Santahaminasta. Joukkoosaston nimeksi vakiintui 1919 alkaen Rannikkotykistörykmentti 1 (RT 1). Rykmentin toista vuosikymmentä leimasi voimakas tekninen kehitys. Lueteltakoon tässä vain eräitä, eli ryhmitysmuutokset, jolla mahdollistettiin tykistöammunnat 360 :n sektorissa, Canet-kaluston putken kääntö, jonka tuloksena korotus suureni pidentäen ampumaetäisyyttä, sisä- ja ulkoballistiset kokeilut ja kehittämistoiminta, jolla parannettiin tarkkuutta ja lisättiin kantamaa, ampumamenetelmien kehittäminen jne. Ennen sotia valmistuivat myös silloin huippunykyaikaista tasoa olevat järeät tornipatterit Kuivasaareen ja Mäkiluotoon. RT 1 :n merkitys oli rannikkotykistömme kehitykselle 4 5
keskeinen. Syitä olivat mm: 0 RT 1 aloitti toimintansa muihin rt-joukko-osastoihin verrattuna paremmissa ja valmiimmissa olosuhteissa. % Joukko-osasto oli valtakunnallisesti tärkeän linnoituskokonaisuuden miehitysjoukko, jonka valmiusvaatimukset olivat alun pitäen korkeat. # Rykmentti oli erityisesti ensimmäisellä vuosikymmenellään tärkeä materiaali- ja henkilökuntavarikko (ja koulutuskeskus), josta täydennystä riitti muualle. TALVISOTA Sodan syttyessä siirryttiin sodan ajan kokoonpanoon sotavahvuisin yksiköin. RT 1 jakautui Helsingin ja Pellingin lohkoiksi (HeLo ja PeLo) alalohkoineen. Vihollinen oli saanut tuntuvia opetuksia Russarön ja Utön linnakkeilta, joten Helsingin alueella ei mainittavia meriammuntaan johtavia taistelukosketuksia sattunut. Ilmatorjuntaa jouduttiin käyttämään runsaasti vihollisen hyökätessä voimakkaasti ilmoitse sekä Mäkiluodon että erityisesti pääkaupungin alueella. Ilma-ammuntaan osallistui jopa 152 mmm kalusto. Verrattain rauhallinen tilanne mahdollisti joukkojen irrottamisen itään. Pataljoona Kiveliö koottiin tammikuussa 1940 HeLo:n alueelta, koulutettiin ja lähetettiin Viipurinlahdelle. Siellä pataljoona menestyksellisesti, joskin raskaita tappioita kokien osallistui torjuntataisteluihin. Tämän pataljoonan sankarivainajien nimet on kaiverrettu Suomenlinnan kirkon muistolaattoihin. JATKOSOTA Jatkosodan alkaessa olivat Uudenmaan rannikon (pl Hangon vuokra-alue) puolustuksesta vastuussa Suomenlinnan ja Pellingin rannikkotykistörykmentit. Sodan syttyessä mainittujen joukkoosastojen nimet muutettiin 1. ja 3. Rannikkoprikaatiksi (RPr). Kohta siirrettiin kuitenkin 3. RPr:n johtoporras Karjalan kannakselle, missä se 8. RPr:n nimellä osallistui niin hyökkäyssotatoimiin kuin myöhemmin puolustustehtäviin Viipurinlahden alueella. Vuodesta 1941 alkaen irrotettiin pääkaupungin suunnalta myös joukkoja Hangon suunnalle ja myöhemmin itärintamalle. Näistä mainittakoon erityisesti Rannikkoiskupataljoona Tulikoura. 1. RPr:lle alistettiin entisen 3. RPr:n joukot. Hangon vapauttamisen jälkeen ulottui 1. RPr:n vastuualue Ahvenkoskelta Hangon länsipuolelle. Helsingin Porkkalan alueen vahva rannikkotykistö piti olemassaolollaan vihollisen kaukana rannikostamme. Taisteluammuntoja suoritettiin kuitenkin ajoittain erityisesti vuoden 1941 loppupuolella. 02. 12. 1941 vaurioitettiin Hangosta joukkoja evakuoivaa kuljetuslaiva "Josef Stalinia". Koettuaan vielä miinaan ajon alus ajautui Viron rannikolle. Ilmatorjuntatykistöllä oli riittämiin tehtäviä. Uudenmaan Rannikkoprikaatin nimellä entinen 1. RPr koulutti runsaasti täydennyshenkilöstöä käytettäväksi itäisen Suomenlahden ja Karjalan suurten järvien rannikkopuolustuksessa. Vuoden 1944 taisteluihin irrotettiin Uud- RPr:sta huomattavia voimia torjuntataisteluihin itäisellä rintamallamme. SOTIEN JÄLKEINEN AIKA Merivoimien johon rannikkotykistö pääosan olemassaolostaan on kuulunut kokoonpanon muutoksen seurauksena muodostettiin sodan päätyttyä Suomenlinnan Rannikkolinnakkeisto. Rauhanteon yhteydessä vuokrattiin Porkkalan alue Neuvostoliitolle, evakuoitiin raskas ja järeä tykistö rannikolta vuokraalueen ja itärajan väliseltä alueelta sekä sitouduttiin miinanraivaukseen Suomenlahdella. Miinojen raivauksesta tuli useampivuotinen suururakka, olihan Suomenlahdelle laskettu noin 60 000 miinaa ja raivausestettä. Tehtävää varten perustettuun Raivaajalaivastoon tuli yli 1 000 rt-miestä ja noin 140 alusta. Näin yli puolet osaston vahvuudesta tuli rannikkotykistöstä. Raivaustehtävän vaativuutta lisäsivät tehtävään sopimattomat, yleensä liian pienet alukset sekä tiukka aikataulu. Merellä saatettiin olla 16 20-tuntisia työpäiviä tehden jopa viikkoja maissa käymättä. Raivaus ei sujunut tappioitta. NYKYPÄIVÄÄN Porkkalan alueen luovutus laajensi "lippurykmentin" vastuualueen nykyiselleen. Vuonna 1957 tuli rykmentin nimeksi nykyisinkin käytössä oleva Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti. 1960-luvulla merkittävin uudisrakennusprojektein käynnistynyt ja yhä jatkuva kehitystoiminta on paikannut sotien jälkeiset laiminlyönnit rannikkomme puolustusjärjestelmän osa-alueilla. Aselajimme nopea teknillistyminen on tosiasia. KAPT HEIKKI NISKA Suomenlinnan Rannikkotykistö rykmentin 60-vu o t is juhla11 i- suudet 12. 05.1978 Rykmentin piirissä aloitettu rannikkojalkaväen koulutus annettiin vuonna 1960 perustetun Rannikkojääkäripataljoonan tehtäväksi. Tällöin toistui itsenäisyytemme alkuvuosien tapahtumasarja. Itsenäistymän rannikkotykistön piirissä kehitetty ilmatorjuntatykistö omaksi aselajikseen 1930-luvun lopulla. Pääasiassa tässä rykmentissä suoritettujen valmistavien kokeilujen pohjalta perustettiin myös moottoroitu rannikkotykistöpatteristo. Irtautuessaan vuoden 1952 lopulla itsenäiseksi joukko-osastoksi sen tarvitsema henkilöstö pääosin otettiin SIRtR :stä. Tänään tuo joukko-osasto tunnetaan nimellä Vaasan Rannikkopatteristo. Pääkaupunkiseudun rannikkotykistöjoukko-osasto on kulkenut teknillisen kehityksen kärjessä ja on tänään myös koulutustasoltaan perinteidensä veroinen. TULEVAISUUTEEN Yhä teknillistyvän aselajinsa "lippurykmenttinä" jatkamme vastuumme tuntien tehtäviemme suorittamista. Harmaanviileän juhlapäivän aamuna kertoi STT koko kansalle lippurykmentin suuresta juhlasta radion uutislähetyksessä. Aamusta alkaen koottiin melkoista kuljetusalusarmadaa käyttäen juhlaväkeä Isosaareen, joka oli valittu päiväjuhlien pitopaikaksi. Saari oli luonnollisesti saatettu juhlakuntoon rantakiviä myöten. Aluksi rykmentin komentaja, eversti A E Hukari otti vastaan viralliset onnittelijat. Monipuolinen ja mitä erilaisimpia aloja ja yhteisöjä edus- Koulutustehtävä koostuu noin 1 000 varusmiehen ja keskimäärin 1 000 reserviläisen kouluttamisesta vuosittain. Koulutetun henkilöstön ohella tulee Helsingin rannikkopuolustuksen toimintaedellytyksiä parantamaan tehostuva johtamis- ja valvontajärjestelmä, taistelun kestävyydeltään paranevat taisteluasemat sekä yhä tehokkaammat asejärjestelmät. Kehittämällä rannikkopuolustustamme luomme edellytykset yhä paremmin turvata tärkeä pääkaupunkiseutumme ja sen asukkaat. 6 7
tava onnittelijoiden virta selviytyi tunnissa urakastaan, jonka tuloksena joukko-osastollemme jäi mittava "saalis" arvokkaita muistoesineitä. Paraatikatselmus aloitettiin lähes ajallaan soittokunnan selviydyttyä juhlakentälle, jossa viivasuorat rivistöt olivat valmiina evl J A Niskan komennossa. Joukkojen katselmuksen suoritti sotilasläänin komentaja, kenrl J Pajula rykmentin komentajan saattamana. Reippaat vastaukset kenraalin tervehdykseen olivat selvästi läänin komentajan mieleen. Sotpast Erkkilä vei hartaushetken läpi rutinoidulla varmuudella. Kenraalin jämerän puheen jälkeen siirryttiin ohimarssiin. sekä raskaan patterin palkintotykin. Jälkimmäisen vastaanotti tyytyväinen patterin päällikkö kapt J Haapala. "Kenraalin Kannu" ojennettiin ylil E Manniselle ansioistaan tykisjökouluttajana Isosaaren linnakkeella vuonna 1977. "RSKY:n Haarikan" sai puolestaan vuodeksi haltuunsa yliv N Sankala tunnustuksena toiminnastaan monissa huollon tehtävissä Mäkiluodon linnakkeella vuonna 1977. Tässä mainitut palkinnot ovat ikuisesti kiertäviä, vuosijuhlassa kantahenkilökunnalle jaettavia tunnustuspalkintoja. Päiväjuhlassa vihittiin juhlallisesti "Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin Risti". Tämän ns joukko-osastoristin on piirtänyt taiteilija Juhan af Grann. Juhlapäivänä myönnettiin tätä tyylikästä, musta/ kultaista ristiä 200 kappaletta kantahenkilökunnalle, varusmiehille sekä entisille rykmenttiläisille ja eräille ulkopuolisille tukijoillemme. Päiväjuhlan jälkeen tarjottiin vielä nähtäväksi ja koettavaksi vauhdikas taistelunäytös tykistöammuntoineen. Näiltäkin osin ohjelma vietiin läpi taidolla ja innostuksella. Päiväjuhlan päättivät iltapäiväkahvin jälkeen paluukuljetukset. Tyytyväisin mielin voitiin todeta, että kutsuvieraamme olivat näkemästään varsin "otettuja". Oma väki saattoi puolestaan huoahtaa olivathan järjestelyt olleet mittavat. Illan hämärtyessä kokoonnuttiin illallistanssiaisien merkeissä Kadettikoululle, jonka puitteet olivat arvojuhlaan sopivat. Leppoisan riemukkaat karkelot osoittautuivat kaikin puolin koko rykmentin väen yhteiseksi juhlaksi. Taisipa aamuaurinko olla korkealla ennenkuin tanssimasta herettiin jatkopaikoissa... Näyttävän ohimarssin aloituksena jyrähti 6 tuuman saluuttilaukaus rykmentin lipun ohittaessa vastaanottajat, joita oli "vahvennettu" kenrl evp Valveella. Reippaus ja ryhdikkyys, jolla ohimarssi suoritettiin, lienee hämmästyttänyt tarkkaavaisina seuraavia naapurijoukko-osastojen komentajiakin...? Maukkaan lounaan jälkeen aloitettiin varsinainen päiväjuhla taivasalla. Sotilassoiton lomassa suoritettiin monipuolinen palkitsemisohjelmisto. Lipuilla palkittiin uskollisia eläkkeelle lähtijöitä. Plaketin saajia oli niinikään runsaasti. Kenrl Pajula esitti arvovaltaisten tervehdysten ohella mieltä lämmittäviä näkemyksiä juhlivasta "lippurykmentistämme". Sanojensa katteeksi kenraali luovutti meille myönnetyn puolustusvoimien kultaisen ansiomitalin arvokkaana tunnustuksena tehdystä ja tehtävästä työstä. Aselajimme tarkastaja, eversti Kantola luovutti tykistöllisen tasomme osoituksena voittamamme "Karhulan Maljan" Sotmest Vilmi "100 TK-mies" Juhlalounas Rykmentin eversti A E komentaja Hukari Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin ylin johto 12.05.1978 Esikuntapäällikkö evl U Tirronen II Pston komentaja maj V Skyttä I Pston komentaja evl J Niska RAuKm johtaja maj Y Iivonen 8
Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin lipulla palkitut 12.05.1978 Viestittäjä Aune LINNA aloitti rykmentin alueella "sotilasuransa" v 1942 Isosaaren puhelinkeskuksessa. Aune tunnettiin todellisena "viestiupseerina", joka hallitsi kaikki alansa tehtävät viestitoimiston päällikön tehtävistä alkaen... Ylil Viljo MARKKANEN "Ville" aloitti uransa Isosaaressa kouluttajana. Vuonna 1958 vaihtui työvälineeksi kynä, jota hän taidokkaasti käytti RAuK:n vääpelinä, toimistoau rna sekä esikuntavääpelinä ja kntotston päällikkönä. Villeltä löytyi aina apua, olipa kyseessä kerhon luottamustehtävät tai komentoalan asiat. SIRtRm plaketilla palkittiin (nimen jäljessä rykmentissä palveltu aika ja mihin siirtynyt) kapt Markku Peltomaa, 15 v 8 kk, IUudSpE kapt Olavi Ström, 9 v 8 kk, PE kapt Matti Mäkinen, 10 v 5 kk, PE kapt Ukko Kinnunen, 9 v 9 kk, RtK kapt Kai Junell, 8 v 9 kk, IUudSpE sairh Irja Asikainen, 5 v 6 kk, eläkkeelle talonmlämm Viljo Saarinen, 5 v 2 kk, eläkkeelle tstoapul Esteri Sammalkangas, 5 v 1 kk, eläkkeelle kapt Arto Vapaavuori, 4 v 10 kk, HanRPsto ylil Antti Honkala, 4 v 10 kk, TurltR varhoit Mikko Rämö, 4 v 7 kk, eläkkeelle Vuoden varrella on ylennetty U Tirronen everstiluutnantiksi, O Enqvist yliluutnantiksi, T Bäckström ja T Tissari teknikkoyliluutnantiksi, R Kiiskinen luutnantiksi, K Listo luutnantiksi, T Nuuja lääkintäluutnantiksi, M Rakkolainen, P Aholainen ja K Härkönen sotilasmestariksi, L Jyrkkärinne ylivääpeliksi, R Merikukka ja L Peussa ylivääpeliksi, M Evala vääpeliksi. Seuraavat värvätyt ylennettiin 12. 05.1978 ylikersantiksi K Schneitz, E Kuismin, O Keskinen, kersantiksi A Mäki, Y Siponen, S Strandman, R Narkiniemi, korpraaliksi A Immonen, Seuraavat siviilitoimenhaltijat ylennettiin 12. 05.1978 ylikersantiksi kojeisto-opt V Leino, alikersantiksi talonm-lämm P Hanhivaara, koneenhoit E Ihalainen, työnjoht V Tuomi, korpraaliksi varhoit E Helminen, puuseppä V Karppinen, varhoit K Pullola, maalari L Viksten, koneenhoit J Hanki, sorv A Pollari. H Niska Osta ja lue isässä ^aasirs&a - m i e h e t k e r t o v a t Tilaajapalvelu puh. 90-790 822 ja 90-790 355 Jämerää kertomusta sotiemme tositilanteista, joista historiankirjat tietävät vain seuraukset. Sotmest Veikko VILMI tuli Porkkalan rajalta Isosaareen. Veikko erikoistui Mäkiluodossa ja Upinniemessä asemestariksi ja tvälhuoltoupseeriksi. Ansioitui erityisesti 100 TK -pattereiden asennustöissä. Ähkyy nykyään tontillaan Kirkkonummella, joskin sotkeutuu vielä tykkitöihin... Sotmest Eljas NIKKINEN "Elkku" siirtyi rajalta rykmenttiin, missä "Rt-Arska" kasvatti tykkikouluttajaksi. Isosaaren tarunhohtoinen vääpeli. Neljännesvuosisadan ura Isosaaressa. Mielensä halaa vielä saarille... Yliv Esko HONKANEN aloitti uransa laivastossa. Rykmenttiin hän tuli 1954 lääka.u:ksi. Kävi välillä Suezilla ja jatkoi "kotona" hevosmiehenä, esikuntamiehenä, venemiehenä ja leireillä myös korttimiehenä. Jatkaa siviilissä kalamiehenä. Harrastellut vapaa-aikoinaan kattojen tervaamista... R A U M A - R E P O L A O Y ASETEKNO Helsinginkatu 17 00500 H:ki 50 Suorittaa: Aseiden- ja patruunoiden myyntiä. Ja kaikkea aseiden korjauksia. 10 11
Nykyaikainen rannikkotykistö Elävä ja kehittyvä aselaji EVERSTILUUTNANTTI TORSTEN BJÖRNSSON Marin Nytt 2/77 Käännös: majuri Asko Kilpinen 7 5-vuotis juhlamitali Ruotsin rannikkotykistö 75 vuotta 1902 1977 Ruotsin rannikkotykistö täytti itsenäisenä aselajina 75 vuotta 1977. Rannikon Puolustaja julkaisee tässä numerossa kaksi Ruotsin rannikkotykistön nykytilaa ja eräitä kehityssuunnitelmia käsittelevää artikkelia. Artikkelit antavat selvän kuvan niistä pulmista, joiden kanssa rt-aselaji joutuu kamppailemaan sekä Ruotsissa että Suomessa. Kiitämme "Marin Nytt" lehteä julkaisuoikeudesta. Muutosten perusteet voidaan johtaa joko muuttuvista tehtävistä tai uusiutuvasta materiaalista. Rannikkotykistön yleiset tehtävät eivät ole muuttuneet kuluneiden 75 vuoden aikana. Muutokset rannikkotykistössä ovat ennen kaikkea tapahtuneet kaluston ja materiaalin kehityksen seurauksena. Yhdenmukaistaminen ja sarjatuotanto ovat mahdollistaneet organisaation rationalisoinnin. Materiaalin uusiutuminen on ajoittain ollut hyvin voimakasta jopa niin nopeatempoista, että rauhanajan organisaatiolla on ollut vaikeuksia sopeutua hankintojen edellyttämiin muutoksiin. Tämä on tuntunut erityisesti koulutuksessa sekä ohjesääntöjen ja toimintaohjeiden tuotannossa. Sotamateriaalin kehittäminen on erittäin laaja-alainen prosessi. Asejärjestelmien hankintaan johtavaa päätöstä edeltää useamman vuoden tutkimustyö. Kun hankintapäätös on tehty on materiaali tuotettava, sille on rakennettava linnoituslaitteet ja järjestelmän tarvitsema henkilökunta on koulutettava vasta tämän jälkeen on yksikkö valmis täyttämään sille asetetut tehtävät. Esimerkki 7,5 cm kevyt patteri m/57 1950-luvun alussa aloitettiin asejärjestelmän kehittäminen, joka myöhemmin sai nimekseen kevyt patteri 7,5 cm m/57. Asejärjestelmää toimitettiin rannikkotykistölle huomattava sarja. Pattereiden rakentaminen on siksi vienyt pitkän ajan. Ensimmäinen patteri oli valmis noin 1960 ja sarjan viimeinen patteri valmistui viisitoista vuotta myöhemmin. Onko asejärjestelmä, joka on kehitetty 1950-luvulla, edelleen nykyaikainen 1970-luvun lopussa? Kun on kysymys tykkimateriaalista on vastaus myönteinen. Tykin elinikä on pitkä. Kokemukset ovat osoittaneet, että tykkikalustoa voidaan pitää toimintakelpoisena organisaation osana yli neljäkymmentä vuotta. Vuosimalli 1957 ei ole näinollen yli-ikäinen, vaan asejär- Evl Björnsson toimii nykyisin taktiikan opettajana Sotilaskorkeakoulussa. Hän on aikaisemmin palvellut Itäisen Sotilasläänin esikunnassa sekä Merivoimien esikunnassa. 12 13
7,5 cm tykki m/57 jestelmä säilynee organisaatiossa 2000-luvulle saakka. Meillä on edelleen rannikkotykistössä käytössä 1800-luvulla kehitettyjä tykkimalleja, joita on modernisoitu nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun on kysymys elektroniikasta tutkista, tulenjohtojärjestelmistä ja radioista on vastaus jo paljon vaikeampi. Vuosimalli 1957 ei tosin ole täysin vanhentunut mutta vuoden 1947 elektrooninen tuotanto on jo selvästi yli-ikäistä. Sinä aikana, jolloin 7,5 cm pattereita on rakennettu, on myös kehitetty uusia tulenjohtolaitteita. 1970-luvulla rakennetut patterit eivät näinollen ole samoin varustettuja kuin vanhemmat yksiköt. Ensimmäiset 7,5 cm patterit on varustettu tykistön tulenjohtolaitteella KA 710. Näiden pattereiden tykit on siksi ryhmitetty määrätyn "jäykän" tykkikuvion mukaan. Tulenjohtojärjestelmän (laskinjärjestelmän) asettamat rajoitukset eivät mahdollista laajaa hajaryhmitystä. Tämä laskee patterin taistelunkestävyyttä. Järjestelmän häiriönsietokyky ei myöskään ole paras mahdollinen. T u- lenjohtojärjeste 1- män KA 719:n käyttöönotto on mahdollistanut aivan toisenlaisten tykkikantojen hyväksikäytön sekä mahdollistanut yksiköiden toiminnan myös voimakkaan elektroonisen häirinnän alaisena. Tj-järjestelmä KA 719 voi seurata useampaa maalia yhtäaikaisesti sekä syöttää ampuma-arvoja kahdelle patterille samanaikaisesti. Kehitys elektroniikan piirissä tapahtuu nopeasti. Tulenjohtojärjestelmien (laskinjärjestelmien) elinikä lienee noin 20 vuotta. 7,5 cm patterien tykit joutuvatkin otaksuttavasti vastaanottamaan vielä kolmannen polven tulenjohtojärjestelmän ennen kuin tykki ylittää suunnitellun ikärajan. Vastaus esitettyyn materiaalin elinikää koskevaan kysymykseen voidaan tiivistää seuraavasti : Samassa tuliyksikössä on eri ikäkausia edustavia komponentteja, jotka muodostavat toimintakelpoisen ja nykyaikaisen kokonaisuuden ja tämä kokonaisuus tulee edelleen täyttämään tehtävänsä nähtävissä olevan ajan puitteissa. Tj-järjestelmä 719. Siirrettävä versio. t A-tarvikkeiden juonto järjestelmä Joukkoyksiköt M T L Perusyksiköistä kootut joukkoyksiköt muodostavat rannikkotykistön selkärangan. Joukkoyksiköt muodostuvat kiinteistä tai liikkuvista pataljoona- tai komppanialuokan torjuntayksiköistä (spärrförband). Rintamavastuussa olevien joukkoyksikköjen alueella käytetään yleensä hyväksi rannikkotykistön eri asejärjestelmien yhdistettyä torjuntavoimaa. Toisen maailmansodan aikaisista patteristoista ja sulkulinjoista on otettu pitkä harppaus eteenpäin. Kevyet patterit puolustivat tuolloin kiinteitä asemiaan yhteistoiminnassa tähysmiina-asemien kanssa. Raskaat patterit toimivat var- sin itsenäisinä yksiköinä patteriston kehyksissä. Tulen keskittämisestä vastasi patteriston komentaja. Paikallinen komentaja sai organisoida yksikkönsä oman päänsä mukaan. Joukkoyksiköt, joilla oli samankaltaiset tehtävät ja sama kalusto, organisoitiin tämän takia täysin eri tavalla esim Tukholmassa ja Karlskronassa. Organisaatiovapaus sinänsä oli hyödyllinen, mutta se vaikeutti taktiikan ja johtamistoiminnan opetusta. Sitämukaa kun uutta kalustoa otettiin käyttöön, saatiin jonkinlainen järjestelmällisyys aikaan rannikkotykistön kirjavassa materiaalikentässä. Tämä mahdollisti myös organisaatioiden tarkistamisen. Organisaatioihin on saatu yhdenmukaisuutta standardisoimalla ja rationalisoimalla sekä johtamis-, taistelu- että huoltojärjestelmät. Patteriston esikunta on nyt patteriston esikunta eikä mikä tahansa koonnos eri toimintoja. Nykyaikaisen kiinteän rannikkopatteriston (fast spärrbataljon) tarkastelu antaa seuraavan tuloksen: Johtamisjärjestelmä Taistelun johtaminen vaatii toimivia viestiyhteyksiä ja ajan tasalla olevan tilannekuvan. Uusien VHF radioiden (ra 800, ra 801, ra 146 ja linkkijärjestelmät) ja uudenaikaisen tiedonvälitysjärjestelmän fpuhelinjärj 102) hankinnat ovat nostaneet johtamisjärjestelmän kapasiteetin täysin tyydyttävälle tasolle. Tykistöjärjestelmä Kiinteään rannikkopatteristoon kuuluu yleensä raskas patteri sekä useampia keveitä pattereita. Kiinteän raskaan Hi «ä B?. Siirrettävän tj-järjestelmän 719 sisätilat Vfc % VSM&SM %%>%^* V*»} M.» tl i * ' t, iii* Patteriston taistelun johtokeskus patterin kalustona on parhaassa tapauksessa uusi vastarakennettu 12 cm patteri m/70 (ERSTA). Tavallisin yksikkö on kuitenkin vuosien 1898 1951 välisen ajan tuotantoa oleva raskas patteri, joka on vaiheittain läpikäynyt erilaisia modernisointitoimenpiteitä. Modernisointi on kohdistunut ensisijaisesti linnoituslaitteisiin, tulenjohtomateriaaliin ja ampumatarvikkeisiin. Vaikka uudenaikaistamiseen on uhrattu merkittäviä summia on useita raskaita pattereita jouduttu poistamaan ilman että vastaavia uusia pattereita olisi rakennettu niiden tilalle. Osa pattereista on ylläpidetty toimintakuntoisina ilman modernisointia. Näiden pattereiden taistelunkestokyky on rajoitettu. Niiden kyky sietää elektroonista häirintää on heikko. Raskaiden pattereiden lukumääräinen väheneminen vähentää myös rannikkopatteristojen mahdollisuuksia tukea alueellaan käytäviä maataisteluja. 14 15
Miinatyövene laskee miinoitteen Kiinteään rannikkopatteristoon kuuluu myös yksi tai useampia keveitä pattereita. Näitä on kuvattu artikkelin alussa. Verrattuna vanhoihin keveisiin pattereihin on nykyinen patteri huomattavasti tulivoimaisempi ja iskukykyisempi. Yksi 7,5 cm patteri m/57 korvaa usean vanhan kevyen patterin. Väittämä pitää paikkansa vain, mikäli uuden patterin ampuma-alue kattaa vanhojen pattereiden ampuma-alueen, ja näin ei valitettavasti aina ole käynyt. Joitakin vanhoja pattereita sisältyy edelleen sa-organisaatioon, mutta tulevaisuudessa on jo nähtävissä niiden korvaaminen moderneilla yksiköillä ns "ELSA"-projektin puitteissa. Miinayksiköt Rannikkopatteriston vastuualueella oleviin tärkeimpiin väyläkapeikkoihin ryhmitetään miinayksiköitä. Miinaase on kehittynyt ainakin yhtä voimakkaasti kuin tykistö. Rannikkotykistön miinoitteet ovat tähysmiinoja, joita valvotaan ja joiden käyttöä johdetaan maissa olevilta miinaasemilta. Miina-aseen kehitys polki kauan paikallaan. Kaapelit olivat vaikeasti käsiteltäviä ja raskaita johtuen rautaarmeerauksesta. Liitoskohdat piti suojata piellä työ, joka oli usein sekä vaikeata että vaarallista. Miinojen lasku vei sentähden paljon aikaa. Miinojen käyttö perustui yksinkertaisiin tähys- ja laukaisumekanismeihin, jotka pakottivat laukaisemaan pääosan miinakentästä, jotta tavoiteltu vaikutus saavutettaisiin. Uudenaikaisessa tähysmiinakentässä muodostaa jokainen miina oman yksikkönsä. Tämä mahdollistaa myös laukaisuhetken tarkan määrittämisen. Kaapelit on varustettu pikaliittimin. Miina-ase saattaa olla jopa rannikkotykistön modernein osa. Tähysmiina-asema sisältä Ohjusyksiköt Rannikkopatteriston linnakkeet (patterit) ovat kiinteitä. Patteristoilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuuksia ryhmittää yksiköitä nopeasti puolustukseen yllättävälle suunnalle ilmaantunutta uhkaa vastaan. Niiltä puuttui myös mahdollisuuksia tukea kiinteiden pattereiden taistelua liikkuvilla yksiköillä. Keveiden ohjuspattereiden liittäminen organisaatioon on antanut patteriston komentajalle mahdollisuuden esitettyihin tukitoimenpiteisiin. Yksikkö on helppo siirtää. Materiaali voidaan kokonaan jakaa kannettaviin osiin. Jos yksikköä siirretään pitkiä matkoja, on sitä vahvennettava kuljetuskalustolla, sillä kiinteiden patteristojen ohjusyksiköiltä puuttuu oma kuljetuskalusto. Siirrettävä ohjuspatteri muodostaa erittäin tärkeän komponentin kiinteän patteriston puolustusjärjestelllmatorjuntayksiköt 40 mm Bofors it-tykki m/36 on saavuttanut 40 vuoden ikärajan. Noin puolet rt:n it-yk- Kevyt ja tehokas ase ohjus 52 (SS-11) siköistä on varustettu tiiliä kalustolla. Näiden yksiköiden uusiminen lähitulevaisuudessa ei liene mahdollista. Muu osa rt:n it-yksiköistä on varustettu Boforsin 40 mm it-tykillä m/48. Tämä kalusto modernisoidaan sekä itse tykin että tulenjohtojärjestelmän osalta. Modernisoidut yksiköt varustetaan lisäksi 20 mm it-kalustolla. Tällä kalustolla suojataan ensisijaisesti tykkiasemat ja tj-paikat sekä suoritetaan tarvittaessa linnakkeiden vaarallisimman vihollisen helikopterimaahanlaskujen torjuntaa. Kaikki it-tykit tullaan lisäksi varustamaan rengastähtäimellä suora-ammuntaa varten. Tämä tähtäimen standardisointi tulee helpottamaan koulutusta. Rt:n ilmatorjuntatykistö pystyy laadullisesti täyttämään sille annetut tehtävät, mutta lukumääräisesti on it-yksiköitä kuitenkin liian vähän. Lähipuolustusyksiköt Kiinteään rannikkopatteristoon kuuluu sekä orgaanisia että alistettuja lähipuolustusyksikköjä. Esikuntapattereiden ja kiinteiden rannikkopattereiden lähipuolustusjoukkueet ovat hyvin varustettuja. Muita yksikköjä ei ole voitu varustaa yhtä tehokkaalla aseistuksella. Monet rannikkotykkimiehet joutuvat puolustamaan asemiaan toisen maailmansodan aikaisella kiväärillä ja lisäksi vielä heikomman raskaan tykistön tukemana kuin silloin. Liikkuvat tuliyksiköt Rannikkotykistön modernisointi on mahdollistanut rannikkopuolustuksen ryhmittäinisen yhä ulommaksi saariston ulkoreunaan. Vanhemmat saariston sisäosiin ryhmitetyt patterit on poistettu eikä uusia yksiköitä ole rakennettu tilalle. Suuria saaristoalueita on näinollen jäänyt ilman kiinteää rannikkopuolustusta. Jos rajanveto modernien ja vanhenevien kiinteiden yksiköiden välille on vaikeata, niin sitä helpompi on rajanveto, kun on kysymys liikkuvista tuliyksiköistä. Vuosien 1965 1975 aikana sai rannikkotykistö täysin uusia liikkuvia yksikkötyyppejä, jotka oli tarkoitettu täyttämään Amfibiokuorma-auto 101 saaristossa uhanalaisia aukkoja kiinteän rt:n sivustoilla tai selustassa. Näitä tehtäviä varten on kehitetty ns liikkuva torjuntapataljoona. Pataljoonaan kuuluu yksi 7,5 cm m/65 tykkipatteri, kevyt ohjuspatteri ja miinajoukkue. Pataljoona on täysin moottoroitu sekä varustettu amfibiokuorma-autoilla. Se voi ryhmittää pienempiä yksiköitä saariin ilman alusvahvennuksia, mutta miinoitteen laskua varten on pataljoonalle alistettava venekalustoa. 7,5 cm tykki 16 17
venekalustolla ja ne voivat nopeasti siirtyä saariston eri osien välillä. Liikkuvien yksikköjen lukumäärän lisääntyminen on mahdollistanut joustavan torjuntataistelun sekä torjuntakyvyn nopean kohottamisen myös yllättävillä suunnilla. Yhteenveto Tämän päivän rannikkotykistö rakentuu uudenaikaisista tehokkaista asejärjestelmistä ja vanhemmasta materiaalista, joka on osittain modernisoitua, sekä kalustosta, jota ei ole voitu korvata toivotussa ajassa. Järjestelmän heikkoutena on, että kaikkia osakokonaisuuksia ei ole voitu uusia suunnitellun jaksottelun mukaan. Heikkoutena on myös riittämätön ilmatorjuntakyky. Järjestelmän tukipilareita ovat modernit linnakkeet, miinajärjestelmät sekä äskettäin organisaatioon liitetyt liikkuvat torjuntayksiköt ja rannikkojääkärikomppaniat. Järjestelmän voimana on lisäksi standardisoitu ja tarkoituksenmukainen organisaatio. Q Rannikkotykistön tulevaisuus Kiinteä miina räjähtää Joustavat torjuntataistelut on tehty mahdollisiksi lisäämällä organisaatioon myös liikkuvia torjuntakomppanioita, joihin kuuluu kevyt ohjuspatteri ja miinajoukkue. Iskukyky on luotu kehittämällä hyökkäyskykyisiä rannikkojääkärikomppanioita. Nämä yksiköt on varustettu modernilla Suomen Forsiini ja Dynamiitti Osakeyhtiö HANKO Materiaalikehitys EVERSTILUUTNANTTI STEFAN FURENIUS Marin Nytt 2/77 Käännös: majuri Heikki Hietanen Lähtökohtatilanne: "Tulevaisuus ei ole siellä missä se on ollut", sanoo Biandaren. Puolustuskomitea haluaisi tutkia mahdollisuuksia lakkauttaa yksi rannikkotykistön joukko-osasto. Samanlaisia merkkejä on saatu puolustusvoimain komentajan taholta. Merivoimien taloudellinen tilanne ei ole erikoisen valoisa, menot ovat rasittavia. Jatkuvan hintojen nousun johdosta, joka on pitkälle yli sen mitä hallitus korvaa meille, kutistuu uudistushankintojen osuus vuosi vuodelta. Jos tähän vielä lisätään, että merivoimien osuus vähenee puolustusvoimien koko kakusta, on suunnittelijoiden arkipäivän murheet katettu. Tällaisessa tilanteessa on helppoa vaihtaa realistinen näkemys pessimistiseksi. On kuitenkin onnetonta, jos näin käy. Sen sijasta tulee meidän yhdistää realismiin hyvä annos optimismia. Tämän voimme perustaa niiden rannikkotykistölle edullisten kirjoitusten varaan, joita on löydettävissä viimeisimmästä maanpuolustusselvityksestä. Niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joita puolustuskomitea asettaa liikkuvan tykistön hankkimiselle, vanhan materiaalin modernisoimisella sekä kiinteän rannikkotykistön uusimisella täytyy meidän todennäköisesti myös luopua tietyistä asioista. Saamme tarkkaan punnita, mitkä ovat parhaita toimenpiteitä taistelutehon kannalta ja varoa, ettei sydän ohjaa meitä pitämään kiinni muistoarvoista. kääntäjän saatesanat Stefan Fureniuksen artikkeli tarkastelee rannikkotykistön kehityslinjoja erityisesti teknisestä näkökulmasta. Ruotsalainen hyvin muotoiltu suunnittelujärjestelmä edellyttää kauaskantoistenkin vaatimusten asettamista. Kirjoituksessa ei ole käsitelty eri tyisemmin taktisia vaatimuksia, jotka omalta osaltaan muodostavat koko järjestelmän. Esitettyihin lukuarvoihin on syytä suhtautua varauksin, koska vaatimukset esitetään kaksiosaisesti: vähimmäisvaatimus ja tavoitevaatimus. Taloudellisten resurssien pienentyminen on myös ruotsalaisten kiusana. Artikkelissa todetaan tämä lähinnä välineiden osalta. Ehkä jyrkin kustannusten nousu on tapahtunut linnoittamisen osalta. Tähän ovat ruotsalaiset puuttuneet eri yhteyksissä. 18 19
Artikkelin kirjoittaja evl Furenius toimii MerivE:n suunnitteluosaston päällikön sijaisena. Hän on aikaisemmin toiminut Rannikkojääkärikoulun johtajana sekä taktiikan opettajana Sotilaskorkeakoulun Merisotalinjalla. Nykyaikainen maihinnoususotatoimi Kehitystyötämme ohjaa suuressa määrin se käsitys, mikä meillä on vastustajan tulevasta taktiikasta ja teknisestä tasosta. Uskomme, että maihinnousu tulee olemaan myös nähtävissä olevassa tulevaisuudessa riippuvainen tavanomaisesta tonnistosta. Erityistä maihinnousutonnistoa voidaan kuitenkin kehittää tavoitteena uudet alustyypit kuten esimerkiksi ilmatyynyalukset. Pystysuora ulottuvuus, lähinnä helikoptereiden käytön johdosta, tulee saamaan lisääntyneen merkityksen maihinnousun alkuvaiheessa. Emme usko, että nykyaikainen.maihinnoususotatoimi saisi saman massiivisen, yhtenäisen maihinnousuvoiman luon 12 cm tykki m/70 "ERSTA" - taistelunkestävyyttä ja tulivoimaa Organisaatiokehitys teen, jota käytettiin toisen maailmansodan aikana. Iskuportaan aluksista purkaminen tulee todennäköisesti tapahtumaan leveämmässä muodossa ja pitempänä aikajaksona. Rytmi ja nopeus erillisten yksiköiden noustessa maihin ja purkautuessa laivoista tulee luultavasti olemaan suuri. Tätä nopeasti hahmoteltua nykyaikaisen maihinnoususotatoimen kuvaa vasten tulee meidän muotoilla uudistuva rannikkotykistömme. Perusnäkemyksemme mukaan on maihinnousun torjunta tehtävien mitoitusperusta. Tehtävien täyttämiseksi vaaditaan nyt ja tulevaisuudessa kiinteää ja liikkuvaa rt:n taisteluvoimaa. Kiinteitä yksiköitä tulee ryhmittää niille tärkeille alueille, joita tulee puolustaa kaikissa oloissa, kuten satamia, maihinnousulle edullisia rantoja ja väyläkapeikkoja. Liikkuvia yksiköitä tulee käyttää sellaisilla alueilla, joilta kiinteät yksiköt puuttuvat ja joilla maasto on sellainen, että hyökkääjällä on mahdollisuudet käyttää välittömästi rannikolle suuntautuvaa nykyaikaista maihinnousutaktiikkaa. Nopea taistelun kulku ja taistelu laajalla alueella tekee osaltaan välttämättömäksi tulevaisuudessa täydentää kiinteitä yksiköitä liikkuvilla osilla. Jos käsityksemme tulevasta maihinnousutaktiikasta on oikea, merkitsee tämä sitä, että rt-joukkoyksikön vastuualueella voi samanaikaisesti olla käynnissä taistelu ilma-, merija maamaalia vastaan. Nykyaikaisille rt-yksiköillemme täytyy tästä syystä luoda sellainen kokoonpano, että ne pystyvät käymään taistelua samanaikaisesti edellä kuvatuissa oloissa, tai kuulua myös sopivan taistelunjohtoelimen välityksellä toisen joukon, esimerkiksi maavoimiin kuuluvan joukon alaisuuteen sen oleellisena osana. 1 ) Yksittäisillä tehtäviltään erityispiirteisillä rt-yksiköillä, jotka ovat eristettyjä muista yksiköistä, on tuskin mitään taisteluarvoa nykyisissä oloissa. Hyökkääjä voi valitsemalla sopivan hyökkäystäktiikan lyödä pois pelistä tällaiset maalit. Tulevaisuuden rt-joukko on tästä syystä patteristotasoinen yksikkö, jolla on resurssit toimia meri- ja maamaaleja vastaan ja kyky ilmatorjuntaan ja heliko pterimaahanlaskun torjuntaan. ] oukkoyksikön vastuualueella on kyettävä myös liikkuvaan taisteluun. Tämän joukon ytimenä tulee olla osakokonaisuus, jolla on koko patteriston vastuualueen sekä kaikki sisääntuloja läpikulkuväylät, myös ilmatyynyaluksille sopivat väylät, kattava suuri tulivoima. Tätä järjestelmää tulee täydentää ja vahventaa toisilla yksiköillä ensisijaisessa painopistesuunnassa ja mikäli mahdollista myös muissa tärkeissä suunnissa. On edullista, jos eri meriammunnan asejärjestelmät voidaan muotoilla osittain siten, että vastustaja joutuu valitsemaan vaihtoehtoisia suojatoimenpiteitä ja osittain niin, että asejärjestelmää voidaan käyttää myös taisteluun maaja ilmamaalia vastaan. Seuraavassa hahmotellaan eräitä vaihtoehtoisia asejärjestelmiä, jotka täyttävät nämä vaatimukset. Asejärjestelmien kehittäminen Kiinteät yksiköt Raskas osakokonaisuus, nyrkki on kiinteässä rannikkotykistössä tähän saakka ollut kanuuna. Taisteluekonomiset Rannikkotykistön liikkuvuutta lisätään sekä merellä että maalla tutkimukset ovat osoittaneet, että tänään ja myös lähitulevaisuudessa tykistö on ohjukseen nähden ylivoimainen. Tästä syystä hankimme nyt 12/70 2 ) pattereita eräille joukko-osastoillemme. Muilla tärkeillä alueilla, joilla meillä ei ole varaa 12/70 pattereihin, voidaan tietyillä pistekohtaisilla toimenpiteillä kohottaa raskaan tykistön taistelutehoa sellaiselle tasolle, että joukot voidaan säilyttää sodanajan organisaatiossa pitkäaikavälin suunnittelujakson ajan. Tätä aluetta ja niitä kolmansia joukkoyksiköitä varten, joilla on nyt suhteellisen nykyaikainen tykistö, on meidän suunniteltava uudistuksia 1990- luvulla. Kysymys tykki- tai ohjusvaihtoehdosta tulee silloin uudelleen ajankohtaiseksi. Tutkimuksissa, jotka olemme juuri aloittaneet, käytämme molempia vaihtoehtoja. Tulevaisuuden tykkiratkaisussa näemme kehittämismahdollisuuksia lähinnä tulenjohto- ja ampumatarvikealoilla. Ohjuksien osalta haluamme tutkia vaihtoehtoisia lentoradan muotoja, tiedustelu- ja tulenjohtojärjestelmiä sekä erilaisia taistelukärkiä. Mahdollisuudet käyttää ohjuksia maamaalia vastaan on meidän myös selvitettävä. Ampumaetäisyydet kanuuna- ja ohjusvaihtoehdoille, joita tässä yhteydessä tutkimme, on edellytetty olevan kanuunalla 40 km ja ohjuksella 80 km. Tykkivaihtoehdon linnoitusratkaisu lienee melko tavanomainen. Kiinteä ohjusvaihtoehto voidaan sijoittaa esimerkiksi tietyn tyyppiseen siiloon. 1 ) Rt kuuluu Ruotsissa merivoimiin. 2 ) 12 cm tornitykki m/70 (aikaisempi nimi oli ERSTA). 20 21
Painopistesuunnan välttämättömäksi vahventamiseksi näemme edelleen kevyen tykistön kehittämisen eräänä mahdollisena vaihtoehtona. Vaatimus pystyä toimimaan ilma- ja maamaalia vastaan voi tehdä monitoimitykistä puoleensavetävän vaihtoehdon. Samoin kuin raskaan tykistön osalla on kehityksellä suunta, joka osoittaa, että tykki tulee olemaan nykyaikainen tulenkäytön osatekijä. Kevyen tykkivaihtoehdon tulivoiman lisäämiseksi voidaan harkita aseen sijoittamista kaksoislavetille. Eräs toinen kiintoisa kysymys tutkittaessa tulevaisuuden tykistön osatekijöitä on se, että kuinka aika on kypsä ja kuinka taloudelliset puitteet vaativat siirtymistä yhtenäiskaliperiin. Onko kaksoislavettinen monitoimi 105-millinen seuraavan sukupolven kanuunavaihtoehto? Nykyisen kevyen tykistömme tehtävien toteuttamiseksi tulee tutkia myös eri ohjusvaihtoehtoja. Noin 15 km ampumaetäisyydet voidaan hyväksyä. Ulkomailla on tällä alalla käynnissä joukko mielenkiintoisia projekteja, ensisijaisesti helikopterikantoisia järjestelmiä, joita voisimme kutsua tänään keveiksi rannikko-ohjuksiksi. Kolmas kehityslinja, joka itseasiassa ei ole uusi, on kiinteä torpedopatteri. Ruotsalainen torpedokehittely on kansainvälisesti tunnustettu korkeatasoiseksi. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista tutkia mahdollisuudet hyödyntää tätä tietämystä. Torpedon etuina verrattuna tykistöön ja ohjuksiin on muunmuassa paremmat mahdollisuudet suojata ampuva yksikkö tulivalmistelulta sekä torpedon suuri häirinnän sietokyky. Torpedosta ei ole pitkä matka miinaan. Tulevaisuudessa saattaa olla jopa vaikeaa selvästi pitää käsitteellisesti erillään itseliikkuva tähysmiina ja ohjattava torpedo. Mittajärjestelmissä, joiden taisteluteho ja merkitys maihinnousun torjunnassa jatkuvasti lisääntyy, tapahtuu nopeaa' kehitystä. Eri mahdollisuuksia korvata nykyinen melko vaikeasti käsiteltävä kaapelijärjestelmä toisilla tarkistus- ja laukaisumenetelmillä tutkitaan. Tietojensiirtotekniikka veden alla on edelleen eräänlaisessa käynnistysvaiheessa-. Linnakkeidemme suojana oleva nykyaikainen ilmatorjunta tulee myös vuosia eteenpäin perustumaan tykkivaihtoehdon varaan. Se välttämätön modernisointi, jota nyt toteutetaan, sisältää ensikädessä sen, että yksikölle saadaan kaikensään toimintaedellytykset ja että hankitaan uusi tehokas herätesytyttimellä varustettu ampumatarvike. Moottoroidut yksiköt KARIN-projekti, jonka tarkoituksena on korvata nykyinen raskas liikkuva tykistö, on nyt tutkimuksen osalta loppuvaiheessa ja tilaushetki määritetään muutaman vuoden sisällä. KARIN on edelleen kehitetty maavoimien haupitsi 77:stä muuntamalla sitä rannikkotykistön erityisoloja vastaavaksi. Nykyaikainen tulenjohtotekniikka ja ampumatarvikkeiden kehitys on tehnyt mahdolliseksi tulittaa samanaikaisesti useampia maaleja pitemmällä ampumaetäisyydellä kuin vanhoilla moottoroiduilla pattereillamme. Mahdollisuudet peittää tulella suurempi rantautumisalue ja tehokkaammin säädellä väyläkapeikkojen käyttöä ovat täten merkittävästi laajentuneet. Liikkuvuus ryhmitysalueella on myös parantunut oleellisesti, yksiköillä on täten hyvä kyky väistää tulivalmistelua. Eräänä edellä käsitellyn raskaan kiinteän osatekijän vaihtoehtona voidaan luonnollisesti tarkastella mahdollisuuksia ottaa käyttöön liikkuva ohjusjärjestelmä. Tätä vaihtoehtoa tullaan käsittelemään tutkimuksissamme. Meillä on liikkuvassa torjuntapataljoonassamme 1 ) kevyt tykistöosatekijä. Tähän samaan kategoriaan voidaan liittää rannikko-ohjuspatterimme tyyppi 3, jolla on käytössä lankaohjattu ohjus 52. 2 ) Näistä kahdesta asejärjestelmästä on ajankohtaista korvata lähinnä ohjusyksiköt. Seuraamme mielenkiinnolla eri projekteja. Lähinnä taloudellisista syistä näemme tässä kytkennän, jossa on tarve pitkällä tähtäimellä uusia ensin vanha kevyt tykistömme ja ohjus 52 sekä hieman myöhemmin myös kevyt moottoroitu tykkikalusto. Yksi ja sama asejärjestelmä saattaisi olla eräs houkutteleva ratkaisu. Voidaanko eri vaatimuksia yhdistää? Voidaanko samanaikaisesti saavuttaa hyvä liikkuvuus, jota nykyaikainen maihinnousun torjunta vaatii ja taistelunkestävyys, mikä on toivottavaa painopistesuunnassa? Kehitystyötä, joka on käynnissä kiinteän miinajärjestelmän osalla, toivomme voitavan myös hyödyntää liikkuvien miinaosastojen 3 ) osalla. 1 ) Rt:n joukkoyksikkö: kvptri, ohjusptri ja miinaosasto. 2 ) SS 11. 3 ) Miinaosasto on noin joukkueen vahvuinen osasto, jolla on käytössä meritähysmiinoja. Joustavuudelle ja hyvälle liikkuvuudelle asetetaan tässä suuria vaatimuksia. Meillä on nyt nykyaikainen aluskalusto, jolla on mahdollista nopeasti laskea liikkuvien miinaosastojen materiaali. Kiinteitä miinotteita varten tarvitaan vielä toistaiseksi suhteellisen monipuolisia aluksia. Tällä hetkellä tutkimme mahdollisuuksia kehittää miinanlaskija, jolla korvattaisiin Mul 12 t) -tyyppi. Tämän aluksen tulee täyttää suunnittelijan toiveuni: "yksinkertainen ja halpa". On toiveita, että Mul 20, joka on uuden aluksen työnimi, tulee viemään meitä hyvän matkaa tähän suuntaan. Lähipuolustuksen tehostamiseksi suunnittelemme nyt AK 4 2 ) hankintaa yksityisen rannikkotykkimiehen vakioaseeksi. Edelleen laskemme, että 8 cm krh:mme m/46 tullaan korvaamaan 12 cm heittimillä, jotka otetaan muunmuassa rannikkojääkäriyksiköiltä. Rannikkojääkärit tullaan varustamaan uusilla 8 cm heittimillä, joiden vaikutus vastaa vähintään tämän päivän 12 cm heittimiä. Täten tulee rannikkojääkärikomppanioiden liikkuvuus taistelukentällä oleellisella tavalla parantumaan. Esikunta ja viestiyksiköt Kehitys on tehnyt mahdolliseksi suuressa määrin parantaa viestiyhteystekniikkaa. Uutta radio- ja puhelinkalustoa hankitaan. Uudenaikainen tietojenkäsittelytekniikka on vallankumouksellisella tavalla parantanut tietojenvälitystä mutta se on tehnyt helpoksi temmata mukaan erikoisasiantuntijoiden innostuksen. Vasta kun tulee laskun maksamisen aika, joudutaan kovakourai- Vanheneva raskas kalusto 15,2 cm tykki m/37 korvataan haupitsi 77:stä kehitetyllä automaattisella 12 cm tykillä m/80. sesti kosketuksiin todellisuuden kanssa. Siksi on tärkeätä jo aikaisessa vaiheessa tehdä selväksi, mitkä vaatimukset on asetettava tietojen määrälle, tietojensaantitahdille ja ajankohtaisuudelle. Rannikkotykistössä emme vaadi samalla tavalla sekunnilleen ajankohtaista tilannekuvaa kuten esimerkiksi ilmapuolustus järjestelmässä. Meidän tulee siksi voida tyytyä jossain määrin yksinkertaisempaan järjestelmään. Ennen kaikkea yritämme 1 ) Minutläggare imiinanlaskija. 2 ) Armekarabin = rynnäkkökivääri. 22 23
vähentää väliportaita tietolähteen ja tilannekuvan muodostamispaikan välillä. Sellaisia järjestelmiä, joita voidaan vähitellen laajentaa tarpeen ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan, on otettu esiin ja me seuraamme jatkokehitystä. Suunnitelmissamme on varattu rahaa tähän tarkoitukseen. Taistelunjohtojärjestelmiin kuuluviksi voidaan ehkä lukea alusten ja lentokoneiden tunnistamismenetelmät. Myös tällä alalla on käynnissä kehitystyö, jonka tuloksien hyödyntämistä olemme suunnitelleet. Muu materiaalikehitys Yksiköidemme tavallinen suoja on muodostunut panssarista, graniitista ja naamioinnista. Nämä tulevat jatkuvasti olemaan oleellisia osatekijöitä suojauduttaessa vastustajan tulivalmistelulta. Nykyaikainen hyökkäystekniikka aiheuttaa kuitenkin sen, että suojatoimenpiteitä on täydennettävä. Tämä voidaan toteuttaa muunmuassa hankkimalla häirintälähettimiä ja erilaisia elektroonisia harhauttamisjärjestelmiä. Tutkaheijastinnauhat, infrapunasavut ja vastaavat ovat toisia menetelmiä vaikeuttaa vastustajan mahdollisuuksia toimia joukkojamme vastaan. Pimeässä käytävää taistelua varten suunnittelemme hankittavaksi valonheittimiä, valonvahvistimia ja infrapunavälineitä. Jo koulutussyistä on selvästi edullista, jos taistelutekniikka ja taktiikka voidaan muotoilla valaistussuhteista riippumattomaksi. Tämä oli päätteeksi pieni valikoima niiden kohteiden joukosta, mitä tällä hetkellä tutkitaan tai on suunniteltu hankittavaksi. Mitä lopulta saamme, sen määrää taloudelliset puitteet. Yhdistelmä Johdanto oli sävyltään melko synkkä, mutta tämä katsaus käynnissäoleviin hankkeisiin osoittanee, että rannikkotykistöllä on edelleen tulevaisuutta. Tekniikka muuttuu nopeasti ja kustannukset lisääntyvät. On helppo lumoutua hienosti harkittuihin ratkaisuihin. Tästä syystä on tärkeää, että valitaan oikea tie hyvään taistelutehoon. Emme kärsi ratkaisevasti kehittämismahdollisuuksien puutetta emmekä liiemmin puutetta perusteluista, miksi rannikkotykistöä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Me koemme mitä suurimmassa määrin ymmärrystä ja kiintymystä näkökohtiimme. Meillä on mahdollisesti juuri nyt puutetta rahasta mutta keliäpä ei olisi puutetta rahasta. Q WF 3 M tuulitutka sotilaskäyttöön Tuulitutkajärjestelmä tuulen nopeuden, suunnan ja korkeuden sekä lämpötilan automaattiseen tarkkailuun. Radiosondin ja heijastimen automaattinen tutkaseuranta. 3 cm aaltopituus. Toimintaväli 200 cm - 150 km. KAUPPAHUONE August Lipsanen Oy Pori JOLLA ON PERINTEITÄ OUTOKUMPU OY Kokkolan tehtaat ftrömberg PL 118, SF-00101 Helsinki 10 puh. (90)550 045, teleks 122960 sh-e sf 24
ARVI KORHONEN Majuri Olli Pöyryn Orö - linnake 1950-luvulla Hiittisten ulkosaaristossa sijaitseva Örön linnake on vuosien mittaan tullut tutuksi rtmiehille ja rannikon puolustajille saarella suoritetun varusmiespalvelun kautta. Parhaimpina vuosinaan Örö on vastaanottanut, kouluttanut ja kotiuttanut kolmen saapumiserän miehet, jotka pitävät Korhosen Arvi ja "Rekku saarta omana saarenaan, kuten siellä palvellut kantahenkilökuntakin. Ei tuolla kauniilla ja erikoisella linnakkeella vietettyä aikaa noin vain voi unohtaa. Lähestymmepä linnaketta mistä ilmansuunnasta tahansa, ottaa tulijan vastaan sen valvontatorni, "Ollin sormi", jon- ka tähystyskentän ohi ei pääse tulematta "merkityksi". Jos taas nousemme maihin saaren pohjoispuolella olevalle laiturille ja lähdemme kävelemään sen mukulakivipäällysteistä päätietä linnakkeen sisäosaan, olemme jälleen "Sormen" näkökentässä. Torni kuuluu nykyaikaan, mutta saarelle noustessamme tulemme harvoin ajatelleeksi sen menneisyyttä tai sitä toimintaa, jota siellä on vuosien mittaan suoritettu maanpuolustuksemme hyväksi. Aika ennen meitä Öröllä on oma historiansa, josta voi kertoa paljon, mutta se vaatii palstatilaa ja perusteellisuutta. Saari oli jo 1. maailmansodan aikana linnakkeena, venäläisten tukikohtana. Tuosta ajasta ovat muistuttamassa mukulakivipäällysteiset tiet, vanhat tykkiasemat, kalliopiirrokset ja jo melkein tasaantuneet hautakummut sekä muut linnakekohtaiset rakennelmat. Talvi- ja jatkosodan aikana Örö oli vahvin eteläinen tukikohtamme, jonka miehistönä oli etupäässä Hiittisten ja muiden lähipitäjien miehiä. Linnakkeen 12" :n patteri ulottui pitkällä kantamallaan ampumaan mm. Hankoon, joka oli vihollisen miehittämä. Örön 6":n patteri näytteli melkoista osaa vihollisen noustua maihin Bengtskärin majakkasaarelle 13 km Öröstä etelään. Tuolloin vihollinen ylivoimallaan työnsi saaren miehet majakan torniin, josta he johtivat linnakkeen tulta majakkasaarelle. Melkoista kellosepäntyötä. Örön henki Meille, jotka olemme palvelleet Örössä, on tuo aika antanut paljon sellaista, josta mannervaruskuntalainen jää paitsi. Yhteinen tehtävämme merialueemme turvaajana poikkeuksellisissa olosuhteissa luonnon ja meren puhuttelemina, silloisilla yhteysvälineillä ja silloisilla varusmiesvahvuuksilla oli työtä, josta meidän kaikkien ja etenkin vastuunkantajien on syytä olla tyytyväisiä. Minulla oli mahdollisuus palvella Örössä yli 13 vuotta vuosina 1950 63, aikana jolloin elämä ja toiminta linnakkeella oli vilkkaimmillaan. Tuosta ajasta toimin kouluttajana 8 vuotta ja lopun ajan linnakkeen vääpelin tehtävissä. Henkilökohtaisesti tuo aika antoi minulle paljon sellaista kokemusta ja henkistä pohjaa, josta on ollut myöhemmin oleellista ja ratkaisevaa hyötyä niin YK:n kuin siviilipuolenkin tehtävissä. Vuonna 50 oli Örön linnakkeen päällikkönä kapteeni Martti Lertola, joka nykyisin vaikuttaa Suomen Turussa hotelli Hospitsin johtajana. Vääpelinä oli monelle vanhemmalle rt-miehelle tuttu Ilmari Erkkinen ja emäntänä Helmi Peltonen, tuo erinomainen joulu- ja juhla-aterioiden valmistaja ja "pojistaan" erittäin hyvää huolta pitänyt lämminhenkinen nainen, joka nyt jo edesmenneenä on poistunut riveistämme kuten Erkkinenkin. Majuri Olli Pöyryn Orö 1951 siirtyi Örön päälliköksi majuri Olavi Pöyry, joka palveli tuossa tehtävässään 9 vuotta aina eläkkeelle lähtemiseensä saakka. Tuon 9 vuoden aikana Öröstä tulikin sitten se Örö, jota se koskaan aiemmin ei ollut ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Pöyry ryhtyi kehittämään linnaketta monella tavalla. Hänen aikanaan saatiin saarelle mm. mantereen sähkö, peruskorjattiin kasarmi ja toimistorakennus sekä eräitä asuntoja, rakennettiin varusmiehille sauna ja henkilökunnalle rivitalo saunoineen, peruskorjattiin ruokala-keittiö-rakennus, porattiin kaivo ja rakennettiin vesilaitos sekä valettiin jo edellämainittu valvonta- ja tj-torni. Tornin valutyöhön päällikkö osallistui niin aktiivisesti, että päätimme ristiä sen "Ollin sormeksi". Ministeri ja sähkövalo Lieneekö ollut Pöyryn vai Luojan ansiota se tapahtuma, jonka jatkona saimme linnakkeelle mantereen sähkön mutta kertomisen arvoinen se kuitenkin lienee! Sattui niin onnellisesti, että itse puolustusministeri Kustaa Tiitu tuli eräänä pimeänä ja myrskyisenä syysiltana tarkastusmatkalle Utöstä Öröön yhteysalus Pukkiolla. Tiitu ma- Majuri Olavi Pöyry joitettiin sotilaskotiin. Siellä hän ryhtyi iltansa iloksi lukemaan mielikirjaansa. Tämä lukeminen päättyi Kustaa Tiitusta riippumattomasta syystä, sillä klo 23 tasan sammutti linnakkeen sähkövoima-aseman mies voimakoneensa ja pimeys valtasi saaren. Tämä harmitti puolustusministeriä siinä määrin, että asia otettiin heti seuraavana aamuna ministeri-komentaja-päällikkö tason käsittelyyn ja vietiin edelleen PLM:ään. Niinpä sitten vietettiin jo seuraavana syksynä Örössä valon juhlaa. Merkillepantavaa oli syntyvyyden lasku jo seuraavan vuoden aikana. Johtamisen taito Majuri Pöyryllä oli tapana puuttua silloin tällöin joka asiaan, joskus yksityisiinkin, kun joku meistä yritti luisua laveammalle tielle. Häntä pelättiin ja kunnioitettiin ja taidettiin joskus vähän kirotakin. Tämän hän tiesi hyvin, sillä hänen tapansa johtaa piti saaren hengen erittäin hyvänä. Majuri Pöyry oli kuin luotu tämäntapaiseen johtamiseen ja "hallitsemiseen" isällinen, meitä muita huo- 26 27
mattavasti vanhempi ja kokeneempi sekä oikeudenmukainen mies. Lisäksi hän sanoi asiat suoraan arvoon ja sukupuoleen katsomatta. Tämän ansiosta hän saikin lisänimekseen "Isä". Mielenkiintoisena lisäpiirteenä kerrottakoon vielä hänen tapansa vaatia ilmoittautumista ulkona merellä metsästämässä tai kalastamassa olleilta näiden palatessa saareen, tapahtuipa tämä miten myöhäisenä ajankohtana tahansa. Vasta sen jälkeen, kun viimeinen "Isän" pojista oli palannut kotiin ja suorittanut hänelle puhelinsoittonsa, sammui majurin asunnosta, "Silmästä", valot, ja päällikkö asettui levolle. Majuri Pöyry piti myös saaren erikoisesta luonnosta ja kasvillisuudesta huolta. Muistan, kun erään luutnantin kanssa jouduimme kaatamaan saaren eteläkärjestä pienen männyn asemaan ajetun tykin suuntalinjan tieltä. "Isä" tuli oitis paikalle kuin taiottuna, ja sitten alkoi kuulua "viitosella". "Tältä saarelta ei sitten, pojat, kaada puita muut kuin Jumala ja minä, onko selvä!" örön metsästyslaki hauki on jänis Jänikset olivat myös hänen erikoisessa suojeluksessaan. Huolimatta muualla valtakunnassa voimassaolevista metsästysajoista oli Örössä omat metsästysaikansa ja -lakinsa, joita yleensä noudatettiin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Näitä tällaisia "muutamia poikkeuksia" sattui aina silloin, kun oli kova tuuli ja kuutamo. Tällöin emme voineet luutnantti, nykyisen maisteri Reijo Koivun kanssa metsästysvietillemme mitään, vaan lähdimme kuutamometsälle Rosalan Bötesö marraskuussa 1964: Puolustusministeri Pentti, 2 D:n komentaja kenrl Ehrnrooth, pvm komentaja kenr Simelius. ajokoirani Rekun kanssa. Oletimme päällikön tällaisina tuulisina kuutamoöinä nukkuvan niin sikeästi, ettei koiran haukku eikä muutama paukku häntä herättäisi. Erään tuollaisen kuutamo-operaation jälkeisenä päivänä tapasi majuri Pöyry Koivun kantamassa normaalia tukevampaa "haukipakettia" Hankoon lähtevälle veneelle ja sanoi: "Siinä lähtee taas yksi Öröstä minulta salaa ammuttu jänis Hankoon." Tähän Koivu vastasi: "Lähettelen tuossa pari haukee Hille Aarvalle, kun on viime aikoina ollut tavallista parempi syönti." Tähän taas Pöyry tokaisi: "Kyllä minä ne Korhosen ja sinun haukesi tiedän, niillä on evien asemasta neljä jalkaa ja pitkät korvat." Kolme verkkoa ja 12 siikaa Metsästyksen lisäksi harrastettiin saarella myöskin kalastusta, ja naiset pitivät ompeluseurojaan. Miesten kalansaaliit puitiin aamuisin rivissä ennen patterin ilmoittamista Ne 12 "siikaa". Örö kesällä 1952. päällikölle. Innokkaimpia kalamiehiä olivat Eino Palmroos ja Harry Mickelsson, nykyisin jo evp-herroja. Eräänä tällaisena aamuna Mickelsson sanoi: "Pirun huono aamu, toistakymmentä simppua ja vain 6 siikaa." "Mulla ei ollu kun 3 verkkoa ja 12 siikaa", vastasi Palmroos ja katsoi ylhäältäpäin Mickelssonia. Hiljaisena rivissä seisonut, kaiken nähnyt ja kokenut sotmest Elias Eräaho totesi silloin ykskantaan: "Mitä pitempi mies, sitä pitempi vale." Palmroos oli 185-senttinen ja Mickelsson alle 170. Jänis ja ministeri Örön saaristossa kävi metsästämässä myöskin puolustusvoimain korkeinta johtoa. Jouduin usein järjestämään tällaiset jahtimatkat. Kerran jahtiin osallistuivat puolustusministeri Arvo Pentti, puolustusvoimain komentaja, kenraali Sakari Simelius ja kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth. Vein herrat Bodön saaristoon, asetin passit ja laskin koiran irti. Ensimmäinen ajo oli kettusellainen, se meni juuri siitä paikasta, johon olin asettanut kenraali Ehrnroothin, mutta hänpä olikin vaihtanut paikkaa ja kettu meni tämän jälkeen luolaan. Mutta mitäpäs siilä, asia uusiksi. Seuraava otus olikin sitten jänis, joka meni suoraan puolustusministerin eteen 20 metrin päähän, pysähtyi istumaan ja heilutteli korviaan. Katselin tätä näytelmää kenraali Simeliuksen kanssa, joka ihmetteli: "Mitä se jänis nyt tuossa istuskelee eikä Pentti ammu?" Niin sitten kävi, että puolustusministerin haulikko ei "syttynyt", ja koira sai lopulta jäniksen kiinni. Silloin sanoi kenraali Ehrnrooth: "Kyllä me olemme metsämiehiä, on ministeri ja kaksi kenraalia sekä vielä ylivääpeli ja koira saa lopulta jäniksen." Olin kuitenkin varautunut tällaisen tapauksen varalta ja ampunut muutaman jäniksen reserviin, joten laivan lähdettyä Öröstä oli kaikilla jahtiin osallistuneilla oma jänis paketissaan. Minulla oli myös kerran tilaisuus osallistua kenraali Ehrnroothin kanssa lintujahtiin Örön ulkokareilla, jossa noitten metsästystapahtumien lisäksi käytiin läpi Siiranmäen vakavat ja kovat paikat. Oli lämmittävää todeta, minkä arvon tuo suuri sotilas antoi noille luodolla viettämilleen hetkille. Raskas työ vaaralliset huvit Tämäntapainen rentoutuminen oli tarpeellinen raskaan päivätyön lomassa. Sanon mielelläni raskaan, sillä silloinen henkilökunta oli tehtäviimme nähden melko minimaalinen. Ei liene mitään aihetta korostaa jonkun henkilön tai tehtävän ensiarvoisuutta, sillä kaikki tehtävämme olivat yhtä tärkeitä, jos tuota nimitystä halutaan käyttää. Emme tuolloin voineet kuvitella 5-päiväistä työviikkoa tai 8-tuntista päivää. Ellei 6 päivää viikossa riittänyt otimme seitsemännestä lisää ja oltiin tyytyväisiä, että mylly pyöri. Stressi oli tuntematon käsite. Linnakkeen henki oli "Örön henki". Tuon 13 vuoden aikana ei menetetty saarella yhtään ihmistä onnettomuuksien tai sairauksien kautta. Tämä tosin oli joskus lähellä, mutta onni oli puolellamme niin kätilön noutamisessa syksyisiä jäitä pitkin Rosalasta Öröön sammakkopukuisten miesten vetämänä kuin poikien uhkarohkeilla puntisreissuilla Rosalaan, josta heidät usein sään muututtua huonommaksi oli haettava linnakkeen kulkuneuvoilla takaisin. örö on osa elämää Näin suoritimme palveluamme, elimme ja toimimme, hoidimme omaa sektoriamme suuressa kokonaisuudessa parhaan taitomme mukaan. Noihin vuosiin ja aikoihin sisältyy monen entisen öröläisen kohdalla paljon sellaista, mistä vain ulkolinnakkeella palvelleet voivat tietää. Erityisen suuren arvon noissa olosuhteissa osasimme antaa kaikelle myönteiselle. Tehtävien onnistuminen, työn ilo, onnistuneet tarkastukset ja ammunnat, perhetapahtumat, ylenemiset uralla, yhteiset illanviettomme ja harrastuksemme antoivat väriä ja yhdistivät meidät samaksi perheeksi, jonka "Isä" oli majuri Olli Pöyry, ohjesääntö, laki ja asetus tällä saarella, joka eli mannervaruskunnalle ominaisen "sotilashierarkian" ulkopuolella. Henkilökohtaisesti suurimpia kokemuksiani oli ankaran talven jälkeinen kevään tulo ja päivä, jolloin yhteysalus sai väylänsä avattua saareen. Silloin aina hellitti talven aikana kasvanut ylimääräinen tunne, joka ei suinkaan aina ollut myönteinen. Kevään mukana tulivat sitten vieraat, tarkastajat ja muut. Tulivat ja ihmettelivät kaunista saartamme. Tulivat ja sanoivat, että kylläpä teillä täällä on hyvä olla. Ja me sanoimme, että niin on, mutta tulkaa toki, hyvät ihmiset, joskus talvellakin. Q 28 29
Mikä muu rakennuslevy kuin Gyproc on yhtä kestävä # yhtä helppo työstää, ^htä edullinen ja sopii mm moneen paikkaan? Gyproc-levy sopii myös kosteisiin < tiloihin Gyproc-levy sopii hyvin kylpyhuoneisiinkin, sillä se on vankka liikkumaton alusta myös kosteiden tilojen pinnoitteille. Gyproc-seinä! on sileä ia saumaton eikä rajoita pinnoitteen valintaa Millään muulla rakennuslevyllä ei saa pysyvää saumatonta pintaa seiniin sekä kattoihin. Gyproc on hyvä alusta kaikille pinnoitteille - tapeteille, maalille, kaakelille yms. Pinta myös pysyy eheänä ja N kauniina sillä Gyproc-levy ei elä. Gyproc-levy on edullinen Gyproc on monella tavalla paras ratkaisu. Sen hankintahinta on edullinen. Erikoistyökaluja ei tarvita. Sen käyttöominaisuudet ovat parhaat. Levyn monikäyttöisyyden ansiosta kokonaishukka pienenee ja sehän on selvää säästöä. Lopputulos on kestävä, kaunis, sileä ja saumaton. I Gyproc on myös erinomainen tuulensuojalevy Gyproc-levyihin kuuluu uusi 9 mm:n levy, joka on erikoisesti tarkoitettu ulkoseinään tuulensuojaksi. Gyproc-levyä on helppo työstää Levyn katkaisuun riittää tavallinen mattopuukko. Viilto toiselle puolelle, taitto ja levy on poikki. Helppoa, siistiä ja nopeaa. Loveukset ja reikien tekemiset sujuvat yhtä yksinkertaisesti. p ei rt e k PAHAISTEN KALKKIOY -PAHGAS HALEAB KIRKKONUMMEN TEHTAAT, Gyproc-levy on turvallinen Gyproc-levy ei pala, joten se \opii erinomaisesti pannuhuoneen _'\autotaliin seiniin ja kattoihin.. Gyproc-levy ei myöskään sisällä kyllisiä aineita. Gyproc-levy kestää ja siihen on helppo kiinnittää. Gyproc-levy on käyttöominaisuuksiltaan paras rakennuslevy. Helposta työstettävyydestään huolimatta Gyproc-levy kestää aivan yhtä hyvin kuin muutkin rakennuslevyt Muutamissa paikoissa jopa paljon paremmin. Kevyet esineet, kuten taulut, lamput jne. voidaan ripustaa x-koukulla suoraan Gyproclevyyn. Raskaat esineet on syytä kiinnittää suoraan runkoon tai käyttämällä erikoiskiinnikkeitä. Rt-kerho Johtorenkacm Suomenlinnan retki Suomenlinnan vierailusta tuli todellinen yleisömenestys. Huolimatta sateisesta ja koleasta kevätilmasta saapui lauantaiaamuna 15.4. 111 reserviläistä ja heidän perheittensä jäsentä tutustumaan Suomenlinnan historiaan, nykyaikaan sekä alueen tulevaisuuteen. Mukana retkellä oli myös Helsingin Rannikkotykistökillan sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen jäseniä. Tutustumiskohteina olivat tällä kertaa lähinnä Suomenlinnan museot ja Vesikko. Puolelta päivin vierailijajoukko täytti Upseerikerhon viimeistä sijaa myöten, ja lihasoppa teki kauppansa. Ruokailun jälkeen toimistopäällikkö K Kalske selvitti Suomenlinnan tulevaisuuden näkymiä. Lopuksi tutustuimme Merisotakouluun ja retki päätettiin kahvitilaisuuteen sotilaskodissa. Haluamme tässä yhteydessä kiittää oppaitamme Sotamuseon maist. K Maunulaa, Suomenlinnan museoiden intendentti O. af Hällströmiä tyttärineen sekä Merisotakoulun ylil Väänästä retkemme runsaan osallistujajoukon opastuksesta. Kotimatkalla heräsi ajatus toisen Suomenlinna-retken järjestämisestä. Tällä retkellä tutustumiskohteena olisivat Suomenlinnan ulkotilat. Retki tullaan toteuttamaan ensi keväänä hieman myöhäisempänä ajankohtana. VE Johtorenkaan retkeläisiä Rannikkotykistö-museon Sukellusvene "Vesikko", rannalle nostettu nähtävyys edessä -K «.*. 31
Marski on aina Marski 0MARS Kl Mannerheimintie 10 0(1100 Molcinlci 1H UU IUU nclolllm IU puh. 90-641 717 KTVvoimakas 8 60 e kuntasektorin ammattiliitto ] KAUPUNKIEN TERVEHDYS RANNIKKOMME PUOLUSTAJILLE Haminan Kaupunki KTV on kuntasektorin suurin, 130 000 jäsenen ammattiliitto SAK:n toiseksi suurin liitto 660 paikallisyhdistystä ja 9 aluetoimistoa kuntasektorin palkansaajien voimakas etujen ajaja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry Kolmas linja 4, postiosoite PL 106 00531 Helsinki 53 puh. 90-750 907! VERTA ei saa apteekista eika sita voi tehtaassa valmistaa auta siis Sinäkin omalta osaltasi, ettei Veripalvelun kaapit tyhjene milloinkaan. SUOMEN PUNAISEN RISTIN VERIPALVELU Hangon Kaupunki Kokkolan Kaupunki Naantalin Kaupunginhallitus Raahen Kaupunki Rauman Kaupunki 33
RANNIKKOMME PUOLUSTAJIA TERVEHTIVÄT: Asetekno Askartelukeskus Oy Oy Atlas Copco Ab Autonovo Oy Auto-Polar Ky Black & Decker Oy Oy Blomberg Ab Eri Oy Oy Elopak Ab Hacklin-Yhtiöt, Pori Pukinetalo Halonen Oy Hartwall Ab Oy Helsingin Auto Ab Huoneistomarkkinointi Oy Aleksia Inter-Rent Oy Jyllinkosken Sähkö Oy Kaluste KK Möbel, Kirkkonummi Kansallinen Kokoomus r.p. Karjakunta Kinosto Oy Koivunen Oy Oy Kontram Ab Kuulolaitekeskus Oy Oy Laivateollisuus Ab Oy Landis & Cyr Ab Oy Leverindus Ab Liiketyönantajain Keskusliitto LTK ry Lännen Tehtaat Oy Lääketukku Oy Metallityöväen Liitto ry Meijeriosuuskunta Milka, Vaasa MKT-Tehtaat Oy Nastolan Betonituote Neste Oy, Porvoon tuotantolaitokset Osuustukkukauppa OTK Ovako Oy Peruspankki Oy Pohjolan Kello ja Kulta Oy Polarasfaltti Oy Esko Poltto Oy Suunnittelutoimisto Pori Suomalainen Säästöpankki Oy Primula Ab Puhelinlaitosten Työnantajaliitto ry Puolimatka-Yhtymä Oy Oy RAL Ab Rava Oy Santahaminan Valinta Sarco Oy Oy Scanpol Ab Silta ja Satama Oy Lääketehdas Star Oy Oy Sten & Co Ab Sunila Oy, Kotka, Sunila Oy Suomen Bofors Ab Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen Merivakuutusyhdistys r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto ry. Suomen Sokeri Osakeyhtiö, Vaasan tehdas J. W. Suominen Oy Sähkö-Aro Oy Talouselämä Oy Oy Terinit Ab Thomesto Oy Tuottajain Kone Oy Tuottajain Lihakeskuskunta Lihapiha Turun Pesuhuolto Oy Työeläkelaitosten Liitto ry Vaasa-Iehti Valco Oy Valmet Oy Valtion Polttoainekeskus VAPO Veitsiluoto Osakeyhtiö World Clean Markkinointi Oy Yhteisvarasto Oy Yhtyneet Kuvalehdet Oy Yleinen Insinööritoimisto (YIT) Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland
juusto on edullista Juusto on terveellistä niin kasvavalle lapselle kuin aikuisellekin. Siinä ovat tiivistetyssä muodossa maidon tärkeimmät ravintoaineet. Juuston valkuainen pitää yllä hyvää yleiskuntoa ja muutkin suojaravintoaineet, varsinkin A- ja B-vitamiinit sekä kivennäiset, ovat elintärkeitä. Juuston rasva ja valkuainen antavat tarpeellista energiaa. Juusto on edullista myös kukkarolle.