Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 5/2013, 24.05.2013 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2011:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Työn sankarien paluu Vapunpäivänä presidentti Vladimir Putin myönsi viidelle Venäjän kansalaiselle Työn sankarin -arvon ja -mitalin. Kuuluisin heistä oli Pietarin Marinskij-teatterin johtaja Valeri Gergijev, jonka 60- vuotissyntymäpäivä sattui seuraavalle päivälle, jolloin myös avattiin Marinskij-teatterin kauan odotettu toinen näyttämö. Paikalla oli myös presidentti Putin. Työn sankarin arvo on toiseksi korkein kunnianosoitus Venäjällä, sitä arvokkaampi on vain Venäjän sankarin arvo. Helsingin Sanomissa on ollut palsta, jossa on myönnetty Työn sankarin arvo jollekin lukijoiden ehdottamalle henkilölle. Minusta paras valinta on ollut Helsingin Sokoksen McDonaldsilla työskentelevä kehitysvammainen Väinö Tirkkonen. Kuten jutussa sanottiin, hän on ahkera ja kohtelias, monelle asiakkaalle elävä legenda ja päivän piristys.
2. Viinijuomaa Venäjällä aina ennen ortodoksikirkon pääsiäistä myydään ehtoollisviininä käytettävää Kagorviiniä alennuksella. Niinpä ostan sitä koko vuoden tarvetta varten. Pullo maksaa alle kaksi euroa, normaalisti voi halvinkin merkki olla viitisen euroa. Huomasin, että nyt eräs parhaista merkeistä 32 ei olekaan viiniä, vaan viinijuomaa. Olenkin ihmetellyt, missä Volosovassa lähellä Kupanitsaa ovat ne viinitarhat, joista siellä tehty viini on kotoisin. Ilmeisesti laki vaatii nyt merkitsemään juoman viinijuomaksi, jos se ei täytä tiettyjä kriteerejä. Myydäänhän Suomessa maitojuomaa 3. Osa radioasemista vaimeni Kuuntelen Venäjällä ollessani yleensä Avtoradio-paikallisradiota. Siellä kerrotaan aina vartin yli ja vartin vaille, millaisia ruuhkia Pietarissa on. Muutaman kerran olen sen avulla onnistunut välttämään pahan ruuhkan. Ja tieto ruuhkista auttaa valitsemaan reittiä usein on useampia vaihtoehtoja. Toinen syy on se, että aamulla kyliin ajaessa on mukava kuulla, mihin ruuhkiin ei tänäänkään tarvitse mennä jonottamaan. Toukokuun alussa kanavan teho putosi merkittävästi Tuutarissa se on lähinnä rutinaa. Samoin kävi parille muullekin radiokanavalle. Nyt Avtoradio kuuluu käytännössä vain Pietarin kehätien sisäpuolella. Eli ei voi miettiä, meneekö kehätielle vai kaupungin keskustan läpi, koska tietoa ei saa ennen kuin silloin, kun päätös on jo pitänyt tehdä. En tiedä enkä ymmärrä, mistä moinen muutos. Osa asemista kuuluu kuten ennenkin eli vika ei ole minun autoradiossani. 4. Takakontti olla pitää Kun kävin vaihdattamassa autoni oikean puolen takapyörän laakerin (kerrottu myöhemmin), huomasin, että Venäjällä myydään Citroën C4 Sedan autoa. Siinä on takakontti, jota alkuperäisessä C4:ssä ei ole. Venäjällä autossa pitää olla takakontti. Muutkin automerkit tekevät vastaavia malleja, mm. Peugeot 308:aa ja Renault Lagunaa myydään Venäjällä myös takakontillisena versiona. 5. Kriminaaleja tavaratalon parkkipaikalla? Olin suuressa OKey-tavaratalossa ostamassa ruokaa kyläkäyntejä varten. Kun pysäköin, vieressä olevan auton naiskuljettajalla oli jotain ongelmia auton lukituksen kanssa. Minunkaan varashälyttimeni ei mennyt heti päälle mutta sitä vikaa siinä on ollut jo jonkin aikaa. Kun tulin takaisin autolleni, varashälytintä ei saanut millään pois päältä. Ajattelin, että varashälyttimen kaukosäätimen patteri on loppunut ja lähdin ostamaan uutta. Kun palasin, paikalla oli poliisiauto, joka pian poistui. Poliisi keskusteli yhden kuljettajan kanssa ennen lähtöään. Tuo kuljettaja kertoi, että koko rivissä autoja, noin 20, ei murtohälytin suostunut toimimaan noin kahteenkymmeneen minuuttiin. Uudella patterilla autoni varashälytin toimi normaalisti. Ja on toiminut sen jälkeen huomattavasti aikaisempaa paremmin. Ilmeisesti joku rikollinen blokkasi varashälyttimet sellaisia laitteita voi ostaa. Ehkä ajatus oli tyhjentää autot, kun omistaja on kaupassa ostoksilla. Tai sitten jolloin oli ihan omatekemä varashälytin, joka sotki kaikki muut hälyttimet parinkymmenen metrin säteellä. Se, että poliisin tulo sai vian poistumaan, viittaa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tuli hyvä lehmä Minulla oli tarkoitus mennä Viroon viisumipakolaiseksi (=säästämään viisumin päiviä, joita on 90 puolessa vuodessa) toukokuun alkupäiviksi. Venäjällä oli tänä vuonna ensimmäisen kerran pitkät vapaat toukokuun alun juhlien yhteydessä. Tammikuun alun pitkästä vapaasta pari päivää ja miesten päivän vapaa (se sattui lauantaille ja olisi paikallisen tavan mukaan pitänyt korvata seuraavan viikon maanantain vapaalla) siirrettiin toukokuulle. Niinpä vapaata oli 1.-5.5. (sunnuntai oli myös ortodoksikirkon pääsiäinen) ja 9.-12.5. (9.5. on Voiton päivä, joka oli myös läntisen kirkon Helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä). Vapaapäivinä en käy kylillä kuin poikkeustapauksissa, koska silloin vanhusten luo tulee sukulaisia ja nyt oli myös peltotöiden tekoaika.
Päätin siis lähteä Viroon kaatamaan puita Vladimirin kanssa. Narvan pikkukirkko lämpiää puilla ja nyt ne ovat lähes loppu eli talveksi pitää tehdä poltettavaa. Huhtikuun lopulla autoni oikean takapyörän laakeri alkoi pitää ääntä. Ääni vain koveni. Lopulta soitin Rekaraan, jossa olen huollattanut autojani jo yli 30 vuotta. Kysyin, uskaltaako autolla ajaa vai pitääkö laakeri vaihtaa. Työnjohtaja sanoi, että autolla voi ajaa hyvällä tuurilla pitkäänkin, mutta jos laakeri kuumenee ja leikkaa kiinni, pitää vaihtaa myös pyörän napa ja se on paljon kalliimpi remontti. Lisäksi jää tien päälle ja matka voi jatkua vain hinausautolla. Kun pääsin Tuutarin kirkolle, siellä oli myös kirkkoherra Viktor Vorontsov. Hän tilasi minulle ajan paikalliseen Citroën-huoltoon, jossa olin jo kerran käynyt. Viktor sanoi, että vaihdetaan vain pyörän laakeri. Kun menin huoltoon, työnjohtaja halusi tehdä autoon tarkastuksen joka tietysti maksoi. Sanoin, että auton takapäässä on muutakin vikaa, mutta minulla on jo varaosa odottamassa Suomessa ja teen muut työt Suomessa, nyt auto pitää vain saada sen verran kuntoon, että voin ajaa sillä Suomeen asti. Eli vaihdetaan vain laakeri. Puolentoista tunnin kuluttua työnjohtaja tuli ja hänellä oli lähes kahdenkymmenen vian lista. Kustannusarvio oli 129000 ruplaa ei noin 3000 euroa. Sanoin, että tehdään vain yksi työ eli se laakerin vaihto. Lopulta hän suostui siihen. Laskun mukana (vajaa 200 euroa) tuli vikalista, jossa viimeisenä oli isoilla kirjaimilla: Auton käyttö kielletty!!!! Paljonkohan aikaa kaikkiin noihin töihin olisi mennyt? Nytkin meni lähes koko päivä, vaikka vaihdettiin vain laakeri. Ajoin autolla toistatuhatta kilometriä ilman ongelmia vanha vika eli takapyörän tukivarren väljyys söi renkaita, mutta se oli tiedossa. Rekarassa autosta ei löydetty yhtään noista Pietarissa löydetyistä vioista. Pietarissa olisi haluttu vaihtaa etupyörän laakeri ja kaikki jarrulevyt Rekara oli sitä mieltä, että laakeri toki pitää vähän ääntä, mutta sillä voi ajaa vielä tuhansia kilometrejä ja jarrut ovat kuluneet, mutta ei tarvitse heti vaihtaa. Korjaus ei maksanut edes kolmasosaa Pietarin hinnasta. Kun kävin hakemassa auton huollosta Rekarasta, kerroin siellä työskentelevälle venäläiselle asentajalle (joka on kotoisin Tuutarista), mitä Pietarissa oli tapahtunut. Hän nauroi ja sanoi: Tuli hyvä lehmä, pitää lypsää! Pantiin asialle mestarilypsäjä! Samaa sanoin itsekin Vladimirille jo aikaisemmin. Lyhytnäköistä politiikkaa. En kovin helpolla mene uudelleen tuohon pietarilaiseen Citroën-huoltoon. Rekarassa politiikkana on tehdä työ halvalla. Kerran ajoin ilmeisesti supikoiran yli ja oikeanpuoleisesta etulyhdystä murtui yksi kiinnike, kun eläin osui siihen ja puskuriin. Valitin Rekarassa, että pienen vian takia pitää ostaa uusi lyhty, joka maksoi silloin 485 euroa. Työnjohtaja sanoi: Onhan liima keksitty. Uskon, että voimme korjata kiinnikkeen eikä lyhtyä tarvitse vaihtaa. Niin myös tapahtui. Siksi teetätän kaiken mahdollisen siellä. Myöhemmin paljastui, että oli johdatusta, että en lähtenyt Viroon. Illalla tuli ilmeisesti kuumetta ja heikko olo. Seuraavana päivänä olin jo kunnossa. Kun vähän myöhemmin tapasin Vladimirin veljeä, hän kertoi, että hän oli jonottanut tuona iltana Viron rajalla kymmenen tuntia. Olisi ollut raskas odotus sairaana. Ylpeys käy lankeemuksen edellä Polttopuiden teko Narvan pikkukirkkoa varten siirtyi reilulla viikolla. Lähdin 12.5. Narvaan ja 13.-14.5. oli tarkoitus kaataa kuivuneita puita Vaivaran vanhalla hautausmaalla. Ensimmäinen päivä loppui lyhyeen, kun Narvan kirkkoherra oli sitä mieltä, että parin tunnin työskentely riittää. Sen sijaan kävimme katsomassa Vaivaran kirkon paikkaa. Kirkosta ei ole mitään jäljellä, kivetkin vietiin pois, kun lähistölle rakennettiin voimalaitosta. On vain muistokivi. Lähdimme Vladimirin kanssa illaksi hänen kesämökilleen kaatamaan siellä puita, ettei päivä olisi mennyt vallan makoiluksi. Vaivara on ainoa seurakunta Virossa, jota ei ole Neuvostoliiton jälkeen perustettu uudelleen. Sen vanha hautausmaa on Viron Museoviraston suojelema. Ongelmana siellä on se, että lähes kaikki haudat on
ympäröity rauta-aidoilla. Puut piti siis kaataa yli metrin korkeudesta, että puu kaatuessaan ei olisi kaatanut myös aitoja. Kun kaadoin viimeistä puuta, se jäi kiinni toiseen puuhun. Olin jo ihmetellyt, kun kaikki oli siihen asti mennyt niin hyvin. Yritin sahata puuta niin, että se putoaisi juurestaan maahan, mutta silloin saha jäi kiinni puun paino painoi sahausuran kiinni. Purin sahan, että se ei rikkoutuisi, kun kirveellä hakkaan puusta palan, että teräketju lähtisi irti. Kaikki onnistui hyvin ja huomasin, että puu on lähellä irtoamista naapuripuusta. Hakkasin hieman lisää kirveellä ja puu irtosi ja kaatui juuri sinne, minne olin suunnitellutkin. Mutta puusta irtosi parin metrin pituinen viitisen senttiä paksu kuiva oksa, joka jäi hetkeksi kiinni naapuripuuhun ja sitten putosi päälleni. En osannut ajatella, että moinen on mahdollista. Vladimir ei ehtinyt varoittaa, kun oksa tuli vauhdilla alas pystyasennossa. Oksassa oli pieni katkennut pienemmän oksan tynkä. Oksantynkä osui alaleukaani ja teki siihen haavan tai itse asiassa reiän. Ihme kyllä edes silmälasit eivät särkyneet. Vladimir väitti, että olin vähän aikaa kuin puulla päähän lyöty. Hän epäili, että olisin saanut aivotärähdyksen. Jos niin kävi, aivot eivät ainakaan tulleet paremmaksi. Lähdimme Narvaan ensiapuun. Ajoin autoa ja pidin talouspaperia leuan päällä toisella kädellä. Kovin huonossa kunnossa pääni ei siis ollut. Ensiavussa ommeltiin neljä tikkiä. Lääkäri joka paljastui Vladimirin äidin tuttavaksi laittoi minut pariksi päiväksi pilliruokintaan mutta ei pulloruokintaan. Piti ostaa desinfiointiainetta ja laastaria. Vladimir ehdotti vitsinä mies on absolutisti jos votka kävisi desinfiointiaineesta. Lääkäri sanoi: Sitä ei voi juoda. Eikä olutta! Ai niin, mutta tehän olette pappeja Kokeilin, meneekö limsa oikeaan paikkaan, vai valuuko ulos leuasta. Oikeaan paikkaan meni. Sanoin Vladimirille, että lähdetään jatkamaan töitä seurakunnan metsässä, mutta hän oli sitä mieltä, että moottorisahan kanssa riehuminen riittää siltä päivältä. Toinen työjarru! Menemme juhannuksen alusviikolla tekemään lisää polttopuita seurakunnan metsään, joka on Vaivaran kadonneen kirkon vieressä. Se on istutusmetsä, jota pitää harventaa. Helppoa hommaa, vastaavaa olen tehnyt Lohtajalla monena kesänä. Leuka ei ollut missään vaiheessa kipeä eniten tuntui puudutuspiikki. Painoin haavaa matkan ajan talouspaperilla: siihen tuli vain kahden euron kolikon kokoinen veritahra eikä se vuotanut enää tippaakaan ensiavussa. Edes seuraavana yönä leuka ei tullut kipeäksi. Ilmeisesti minussa on enemmän valuvikoja kuin Suomen hallituksen veroesityksessä. Viikon kuluttua luin illalla sängyssä ja ihmettelin, mitä kovaa olen syönyt. Suussa oli 3x3 milliä ja pari milliä paksu puun pala. Tunsin sen poskessa, mutta ajattelin, että se on varmaan ompeleita. Sitten muistin, että niitä kovia kohtia oli kaksi. Otin toisenkin palan puuta pois. Paria päivää myöhemmin ikenestä löytyi kolme pienempää puunpalaa. Siis aito puupää. Kuivunut vaahtera näköjään ei mätäne helposti. Reilun viikon jälkeen otin ompeleet pois. Näyttäisi siltä, että alahuuleen jää patti. Mutta kuten Jukka Virtanen tai Junnu Vainio riimitteli: Tässä maamassa arpikin on kaunistus! Onnettomuuspäivän illalla Narvan kanttori kertoi, että keväällä Narvassa oli ollut suunnistuskilpailu. Yhden kilpailijan päälle oli pudonnut kuiva oksa. Se katkaisi jalasta valtimon ja hän kuoli verenhukkaan. Luin illalla Leonid Gildin kirjaa Inkerinsuomalaisten kohtalo. Siinä on liitteenä lähes 1500 teloitetun tiedot. Yleisin malli oli, että noin kuukauden kuluttua pidätyksestä oli oikeudenkäynti ja siitä muutaman päivän kuluttua teloitus. Tämä oli syy siihen, miksi omaisille sanottiin, että on tuomittu vankileirille kolmeksi vuodeksi ilman kirjeenvaihto-oikeutta: omaiset eivät odottaneet kirjeitä ja muutaman vuoden kuluttua alkoi sota ja sen jälkeen asioihin ei useinkaan palattu. Totesin, että eihän tässä käynyt kuinkaan. Jos oksa olisi pudonnut vaikka olkapäähän tai silmään, jälki olisi ollut paljon pahempaa. Huonoin vaihtoehto olisi ollut joutua Vaivaran hautausmaalta vaivaistaloon! Moottorisahan kanssa riehumiseen liittyi toinenkin erikoisuus: kun tulin Narvaan, selkäni oli niin kipeä ilmeisesti iskias että tuskin pääsin ulos autosta. Pari minuuttia moottorisahausta ja selkäkipu katosi.
Ajattelin perustaa selkäklinikan, jonka päähoitomuoto on moottorisahaus! Voi kyllä olla, että tuo lääke ei toimi kaikilla. Vanhuksen perintöä jakamassa Olen yli viisi vuotta käynyt tapaamassa erästä Hatsinan seurakuntalaista. Keväällä hän tuli niin huonoksi, että ei enää päässyt sängystä. Viimeisellä käyntikerralla häntä auttamassa olivat sisko ja (ilmeisesti) siskon tytär. Hän kuoli toukokuun alussa. Samassa talossa asui kaksi hyvää ihmistä, jotka olivat käyneet hänen puolestaan kaupassa ja muutenkin auttaneet häntä. Viisi päivää kuoleman jälkeen toinen heistä meni katsomaan, miten asiat ovat. Hän oli musta kuin neekeri! Edes arkkua ei ollut vielä tilattu. Ja sukulaiset vain pakkasivat tavaroita viedäkseen ne Pietariin! Naapurit olivat alkaneet valittaa hajusta. Hautajaisiin ei kutsuttu ketään ei edes noita vainajaa pitkään auttaneita naapureita. Kirkolle tuotiin mullat siunattavaksi. Jäi tuntu, että kaikki piti saada itselle, mitään ei saanut tuhlata vainajaan. Kaikenlaista sitä Venäjällä on nähnyt, mutta tuollainen ahneus on onneksi toistaiseksi jäänyt näkemättä. Lohtajan Evankeliumijuhlat Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna (28.-30.6.) vietetään valtakunnallisia Evankeliumijuhlia Lohtajalla jo toisen kerran. Minua on pyydetty puhumaan juhlien päätösjuhlassa sunnuntaina. Voi olla, että olen myös matkaansiunattavana sunnuntain päiväjuhlassa; Sleyn hallitus ei ole vielä tehnyt päätöstä asiasta. Ohjelman näkee Sleyn internet-sivuilta ja tulee se aikanaan myös Sanansaattajaan. Tervetuloa! Huumori on välttämätöntä 9.5. eli Voitonpäivä siis päivä, jolloin Natsi-Saksa antautui on Venäjällä suuri juhla. Länsi- Euroopassa päivä on 8.5., mutta Venäjällä päivä oli jo ehtinyt vaihtua, siksi siellä juhla on päivän myöhemmin. Näin auton, jonka kylkeen oli kirjoitettu T34 (toisen maailmansodan paras panssarivaunu, jota Suomen armeijassa kutsuttiin Sotkaksi). Takakontissa luki Na Berlin eli Berliiniin, joka oli Puna-armeijan tunnuslause sodan käännyttyä Saksan tappioksi. Venäjän liput liehuivat ja huuto oli kova. Tilanteeseen liittyi kuitenkin yksi pieni ongelma: auto oli Volkswagen Passat ilmeisesti käytettynä Saksasta tuotu, oli sen verran vanhaa mallia. Eräs venäläinen filosofi on sanonut: Puna-armeija voitti sodan, Saksa rauhan! Lapsena Kupla- Volkkaria kutsuttiin Hitlerin kostoksi. Se oli kateellisten panettelua, tosiasiassa auto oli hyvin haluttu. Voitonpäivänä Kremlistä lähetetään kirje myös inkeriläisvanhuksille. En tiedä, miten nuo kirjeen saajat päätetään. Vähän hassulta tuntuu, että heitä, joita aikanaan vainottiin, nyt juhlitaan sodan voittajina. Mutta olen ajatellut, että on hyvä, että heitä ei enää uudelleen leimata kansakunnan vihollisiksi alettaisiin kuitenkin kysellä, miksi se ja se vanhus ei saanut Voiton päivänä kirjettä presidentiltä.
Tavaraa kaivataan Kirkkokäsikirjoja sain. Kiitos! Miesten puku, kokoa 50, olisi edelleen toiveissa. Venäläisiä erikoisuuksia En varsinaisesti saanut lääkkeitä vaivoihini. Mutta tuli mieleen se, että Venäjällä myös tabletit juodaan. Ilmeisesti vanhaan aikaan lääkkeet ovat olleet nesteitä ja siksi kaikki lääkkeet juodaan. Pieni opetuksen sana Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt 28:18-20, KR-1938) Tämä tuttu kaste- ja lähetyskäsky on tänä vuonna Inkerin kirkossa Kolminaisuudenpäivän evankeliumitekstinä. On teologeja, jotka väittävät, että Raamatussa ei ole kolminaisuusoppia. Miten niin? Miten voidaan puhua Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jos ei ole kolminaisuusoppia? Toisaalta samat teologit ovat usein hyviä lukemaan rivien välistä ja löytämään mitä merkillisimpiä asioita Raamatun tekstin takaa. Tuntuu, että usein on ensin päätetty, mikä on lopputulos ja sitten etsitään siihen sopivat perustelut. Kohta on tärkeä myös siinä mielessä, että se rajaa kristillisen uskon alueen: kristillisyyttä on vain siellä, missä kastetaan Kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kohtaan liittyy lähetystyön kannalta vaikea asia: kuinka paljon pitää opettaa, ennen kuin voi kastaa. Jotkut kirkot kastavat hyvin nopeasti, toisissa pitää käydä pitkäkin koulu ennen kastetta. En usko, että tässä asiassa on yksiselitteistä vastausta, mikä on oikein. Tärkeintä on se, että ihminen ymmärtää, että kaste on siirtyminen Jumalan vastustajan joukoista Jumalan lapseksi. Rukousaiheita: - Lohtajan Evankeliumijuhlat. - Terveyttä ja aikaa levätä pidän kesälomani parissa pätkässä, niin saan työni helpommin järjestettyä. - Auton pysyminen kunnossa vaikka välillä se tuntuu mahdottomalta. Kiitosaihe: - Jumalan varjelus