HELSINGIN HIIPPAKUNNAN ORTODOKSISTEN SEURAKUNTIEN JÄSENLEHTI IRTONUMERO 5,50 08/14
Larisa ja Valentin Kazerskin Israelin-matka teki syvän vaikutuksen. Toimittajat kertovat kokemuksistaan pyhillä paikoilla venäjänkielisillä sivuilla 16 17. Viviane Daaboul-Kallion perheessä joulu on yhdessäolon juhla. Joulupöydän ympärille kerääntyy parhaimmillaan yli 20 henkeä. Perheen suomalaislibanonilaisesta joulusta kerrotaan sivuilla 12 15. Sisällys 3 PÄÄTOIMITTAJALTA 4 KIRKKOHERRALTA 5 AJANKOHTAISTA 8 PIISPOJEN JOULUTERVEHDYKSET 12 SUOMALAIS-LIBANONILAINEN JOULU 16 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 18 ETT NYFÖTT BARN, AV EVIGHET GUD 19 IHAN SAMA? 20 JOULUTARINA KENIASTA 22 ORTODOKSINEN NÄKEMYS 24 TAMPEREEN KIRKKOHERRA ELÄKKEELLE 26 KIRKKOLAULUPÄIVIEN ANTIA 28 KULTTUURI 32 LAPSET JA NUORET 34 ISÄ SERAFIMIN MIETTEITÄ Lauluja rakastamisen vaikeudesta 35 KALENTERI 44 MINNE MENNÄ 49 MODERNIN KILVOITTELIJAN PÄIVÄKIRJA Sisäisen ylösnousemuksen mahdollisuus, 5. osa 50 DIAKONIA TIEDOTTAA 52 PERHEUUTISIA 53 KOLUMNI Palaneet ikonit 54 TERVEHDYS SATEISELTA SAARELTA Kielipuolen päiväkirja 55 MEIKÄLÄISIÄ Paula Holopainen
PÄÄTOIMITTAJALTA ORTODOKSI 08/14 viesti Helsingin, Haminan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen ja Turun ortodoksisten seurakuntien lehti Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Vuoden viimeinen Kiitos JULKAISIJA: Helsingin ortodoksinen seurakunta TOIMITUS: Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki SÄHKÖPOSTI: ortodoksiviesti@ort.fi PÄÄTOIMITTAJA: Tiina Makkonen, p. 09 8564 6115 TOIMITUSSIHTEERI: Laura Karlin, p. 09 8564 6116 LEHDEN ULKOASU: Leena Toivola LEHDEN TAITTO: Teija Virtanen/ PunaMusta ja Tiina Makkonen TOIMITUSNEUVOSTO: Alexander Hautamäki, Birgit Salmenhaara, Ion Durac, Liisa Tynkkynen, Maria Hokkinen, Markku Salminen, Matti Pulkkinen, Raija Pyöli, Risto Nordell, Timo Tynkkynen Urpo Uotila, Jonas Bergenstad, Anna Syrjänen-Filppu, Tiina Makkonen TILAUSHINTA: 40 / vuosi. Lehti on seurakuntien jäsenille ilmainen. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p. 09 8564 6100 PAINOPAIKKA: ISSN 0788-9194 KANNEN KUVA: LAURA KARLIN 441 619 Painotuote PIAN PÄÄTTYVÄ VUOSI on ollut Ortodoksiviestissä isojen muutosten aikaa. Lehti laajeni ja sitä myötä me toimituksessa saimme eteemme paljon uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Laajentuneen lehden kehitys lähti konkreettisesti käyntiin kesällä ja se jatkuu vielä pitkään. Itse asiassa kehityksen tiellä on pysyttävä aina. Eihän mikään tule koskaan kokonaan valmiiksi. Uudenlaisen Ortodoksiviestin alkutaipaleella meille on ollut suurena apuna rakentava palaute, jota olemme saaneet kiitettävästi. Mitä voisi lehdentekijä toivoa enemmän, kuin sitä, että lehteä odotetaan ja sitä luetaan tarkasti! Lehtiuudistusta vaivaavat lastentaudit ovat tulleet pääosin lukijapalautteiden avulla korjatuiksi. Olemme saaneet paljon positiivista ja kannustavaa palautetta. Sen olemme ottaneet kiitollisina vastaan. Lehtiyhteistyön kehittäminen hiippakunnan seurakuntien välillä on vielä kesken, sillä yhteistyöhän toimii kunnolla vasta sitten, kun kaikki ovat siinä mukana. Olisihan se hienoa, että sellainenkin aika vielä tulisi. Tällöin päästäisiin myös niihin taloudellisiin tavoitteisiin, joihin lehtiyhteistyöllä alun perin pyrittiin. Kiitän kaikkia, jotka ovat auttaneet Ortodoksiviestin kehitystyössä tänä vuonna. Erityiskiitoksen ansaitsevat Helsingin seurakunnan viestintätoimikunnan jäsenet, joiden lempeänsitkeän ja ammattitaitoisen ponnistelun tulok- sena saatiin Ortodoksiviesti uusille raiteille keväällä. Aktiivisia ja avuliaita ovat olleet myös uudet yhteistoimintaseurakunnat. On ollut kertakaikkisen hienoa saada tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Jokainen seurakunta on omanlaisensa. Siitä syntyy koko yhteistyön rikkaus. Ortodoksiviestillä on laaja verkosto ihmisiä, jotka avustavat lehteä tavalla tai toisella. Kaikkia näitä ihmisiä kiitän sydämeni pohjasta myös tämän vuoden päätteeksi. Toivotan kaikille onnellista joulun aikaa! Tapaamisiin ensi vuonna! Tiina Makkonen 3
KIRKKOHERRALTA Uskon ja toivon vahvistusta KRISTUKSEN SYNTYMÄJUHLA vahvistaa toivoa maailman pelastuksesta. Se on lupaus, joka julistaa rauhan sanomaa kaikkialle maailmaan. Elämme aikaa, jossa eri puolilla maailmaa on väkivaltaa, pelkoa ja hämmennystä. Meidät kristityt kutsutaan rukoilemaan ja toimimaan rauhan sekä sovituksen toteutumiseksi kärsivien ihmisten elämässä. Voidaksemme tehdä sen, on meidän ruokittava itseämme hengellisellä ravinnolla. Sitä meille tarjoaa kirkon perinteen kokonaisuus: juhlien sanoma, Raamatun todistus, rukous- ja veisuperinne, kirkkoarkkitehtuuri, ikonit jne. Jotta rauha toteutuisi maailmassa, tulee meidän rakentaa sitä ensin lähipiirissämme. Tämä on tärkeää erityisesti kirkon paikallisten yhteisöjen sisällä - siis seurakunnissa. Yhteiskunta tukee yhä vähemmän kirkon perinteistä asemaa ja julistusta. Jos sen lisäksi hämmennämme jäseniämme keskinäisellä kiis- telyllä, ei tarvitse ihmetellä kirkosta eroamisten lisääntymistä. Niin kirkon jäseninä, luottamushenkilöinä kuin työntekijöinäkin meitä kutsutaan todistamaan Rauhan ruhtinaasta: Kristuksen syntymän ihmeestä sekä Kasteessa tapahtuneesta Pyhän Kolminaisuuden ilmestymisestä. Kun kunnioitamme toisiamme Kristuksessa rakastaen, uskottavuutemme säilyy. Siinä on tehtävää meille kaikille, ja voimme siitä selviytyä vain pyhien esirukouksien ja Jumalan armon avulla. Vahvistava esimerkki yhdessä tekemisen voimasta oli marraskuun lopun kirkolliskokous. Piispanvaalin ohella tehtiin paljon päätöksiä hyvässä hengessä, toki runsaan keskustelun jälkeen. Päätösten keskeinen tavoite on palvella seurakuntalaisia paremmin ja lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Joskus jopa hallinnollinen kokous voi vahvistaa uskoa. Monelle taisi käydä kirkolliskokouksen keskinäisen luottamuksen hengessä niin. Siunattua juhla-aikaa ja vuotta 2015 toivottaen, Markku Salminen Helsingin seurakunnan kirkkoherra Утверждение веры и надежды Праздник Рождества Христова утверждает надежду о спасении мира. Это обетование, которое приносит весть о примирении во всем мире. Мы живем во времена, когда насилие, страх и смятение господствуют в разных уголках мира. Как христиане, мы с вами призваны к молитве, делам миротворчества и примирения в жизни страдающих людей. Для того, чтобы быть способными к совершению этих дел, нам необходима духовная пища. Ее мы можем получить через полноту церковного придания через праздники, свидетельство Священного Писания, молитвенное и музыкальное наследие, церковную архитектуру, иконы и многое другое. Для достижения мира на всей земле нам необходимо достигать мира в первую очередь в отношении с ближними. Это особенно важно в жизни прихода. Общество все меньше и меньше поддерживает традиционные взгляды и учение церкви. Если к этому еще прибавить рознь прихожан друг к другу, тогда не будет столь удивителен рост количества тех, кто решил покинуть церковь. Мы, как члены Церкви, независимо от того, какую ответственность несем в ней, призваны все к свидетельству о Князе Мира, о чуде Хри- стова рождения и об откровении Святой Троицы в Его крещении. Когда мы почитаем друг друга в Христовой любви, то сохраняется и доверие к нам. В этом состоит наше главное дело, которое мы можем совершать при заступнической молитве святых и милости Божией. Прошедший в ноябре церковный собор является хорошим примером силы единения. Выборы нового епископа и другие решения, не смотря на долгие обсуждения, принимались в доброй атмосфере. Целью этих решений - улучшение служения прихожанам и углубление взаимодействия между приходами на разных уровнях приходской работы. Иногда даже официальное заседание может способствовать укреплению веры. К слову, многие из участников смогли это почувствовать через атмосферу доверия на соборе. Благословенного праздника и наступающего нового 2015 года всем вам! Маркку Салминен натоятель Хельсинкского прихода Перевод Алекси Савельев 4
Arvovieraita Uspenskissa Itsenäisyyspäivän liturgia Uspenskin katedraalissa sai hienon päätöksen, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö saapui liturgian jälkeen pidettyyn rukouspalvelukseen vaimonsa Jenni Haukion kanssa. Presidenttipari sai Helsingin seurakunnalta lahjaksi kauniin sinisävyisen Jumalanäidin synnyttäjän ikonin. Vantaalla vietettiin vanhusten päivää Ruuaksi ikäihmisten päivänä tarjottiin karjalanpaistia lanttulaatikon kera. Tikkurilan kirkolla Vantaalla vietettiin 1.11. Tikkurilan tiistaiseuran ja diakonian yhdessä järjestämää vanhustenpäivää jo toista kertaa. Diakonia lähetti henkilökohtaisen kutsun kaikille yli 75 vuotiaille vantaalaisille. Kirkkoon saapui runsain määrin väkeä joko yksin tai saattajan kanssa. Niiden, jotka eivät pystyneet yksin tulemaan kirkkoon, oli mahdollisuus saada tiistaiseuran vapaaehtoisten järjestämä kuljetus. Liturgian jälkeen seurakuntalaiset siirtyivät Arseni-saliin nauttimaan esityksistä ja tiistaiseuran laittamista tarjoiluista. Vanhukset olivat kiitollisia siitä, että heille järjestettiin tällainen tapahtuma ja toivoivat vastaavanlaisia tapahtumia tulevaisuudessakin. LIISA KARLSSON Hiippakuntaan uusi teologinen sihteeri Helsingin hiippakunta on saanut uuden teologisen sihteerin. TM Jelisei Heikkilä aloitti työnsä marraskuussa. Uusi teologinen sihteeri puhuu äidinkielenään suomen lisäksi venäjää. Hän on kasvanut kirkon piirissä, ja hänellä on ukrainalaiset sukujuuret. Jelisei Heikkilän juuri valmistuva väitöskirja käsittelee avioliittolain reformia kanonisen oikeuden näkökulmasta Venäjän ortodoksisen kirkon yleisvenäläisessä kirkolliskokouksessa vuosina 1917 1918. LYHYESTI AJANKOHTAISTA Haminan seurakunnanneuvosto on valinnut Ortodoksiviestin toimitusneuvoston toiseksi jäseneksi Anna Syrjänen-Filpun. Toinen jäsen on kaikissa seurakunnissa kirkkoherra. Kaikilla yhteistoimintaseurakunnilla on nyt sopimuksen edellyttämä edustus lehden yhteistoimintaelimessä. Metropoliitta Ambrosius on vihkinyt Lappeenrannan kirkkoherran Timo Tynkkysen rovastiksi. Vihkiminen tapahtui Lappeenrannan Pokrovan kirkossa sunnuntaina 26.10. Monia arvorikkaita vuosia isä Timolle! Helsingin seurakunnanvaltuusto päätti budjettikokouksessaan marraskuussa, että veroprosenttia ei koroteta vuonna 2015. Veroprosentti pysyy 1,6:ssa, mikä on Suomen ortodoksisen kirkon alhaisin. Myös hautojen hinnat, hoitomaksut ja hautauskustannukset pysyvät tämän vuoden tasolla. Haudanhoitoon liittyvä selvitystyötä tehdään parhaillaan kiinteistötoimessa. TEMPPELIJUHLA HAMINASSA Haminan ortodoksisen hautausmaan Kaikkien murheellisten ilo -ikonin kirkon 113. vuosijuhlaa vietettiin 24. lokakuuta. Isä Jukka toimitti juhlassa vedenpyhityksen. Kuva Mari Walldèn LAPPEENRANNAN KIRKKOHERRANVIRAS- TON PALVELUAJAT MUUTTUVAT 1.1.2015 Kirkkoherranviraston merkitys virastomaisena toimistona on vähentynyt ja sen toiminnan luonne on vuosien aikana muuttunut. Asiakaskäyntejä paikanpäällä on erittäin vähän ja asioinnit hoidetaan pääasiassa puhelimitse tai sähköpostitse. Tämän vuoksi kirkkoherranvirasto palvelee vuoden 2015 alusta uusitulla aikataululla ja tavoitettavuus paranee. Maanantaisin virasto on avoinna asiakaskäyntejä varten kello 10 14 ja keskiviikkoisin virasto palvelee vain puhelimitse kello 10 14. Lisäksi tiistaisin kirkkoherralla on päivystys Imatran seurakuntatalolla kello 17 18 välisenä aikana. Suurina kirkollisina juhlina kirkkoherranvirasto on suljettu. 5
AJANKOHTAISTA Hyvinkään praasniekassa juhlittiin tiistaiseuraa Hyvinkään Karjalan valistajien kirkon praasniekkaa vietettiin lauantaina marraskuun ensimmäisenä päivänä juhlavissa tunnelmissa. Praasniekan yhteydessä juhlittiin Hyvinkään Tiistaiseuran 40-vuotista taivalta. Paikalla oli noin 40 seurakuntalaista ja useita seurakunnan pappeja, jotka avustivat metropoliitta Ambrosiusta palveluksen toimittamisessa. Juhlaliturgian päätteeksi tiistaiseuran toiminnassa ansioituneille perustajajäsenille Paula Holopaiselle ja pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Aimo Kuivamäelle myönnettiin Pyhän Karitsan ritarikunnan kunniamerkit. Seurakuntasalissa nautittiin yhteinen ateria kakkukahveineen, muisteltiin tiistaiseuran kuluneita 40 vuotta ja tutustuttiin juhlavuoden kunniaksi koottuun pieneen valokuva- ja lehtileikenäyttelyyn. (Paula Holopaisesta lisää Meikäläisiä-palsalla sivulla 55.) Turun seurakunta jatkaa ilman Ortodoksiviestiä Jos Turun seurakunnan jäsenet haluavat jatkossa saada Ortodoksiviestin kotiinsa, lehti täytyy tilata. Turun seurakunnanneuvosto on päättänyt, ettei se jatka lehtiyhteistyötä Ortodoksiviestin muiden seurakuntien kanssa 1.1.2015 alkaen. Turun seurakunta oli mukana lehtiyhteistyössä vain puolen vuoden koeajan. Turun kirkkoherra Ion Durac sanoi, että laajentunut lehti ei vastannut Turun seurakunnan tiedotustarpeisiin. Ensi vuonna Turun seurakunnan jäsenille jaetaan Kupoli-nimistä seurakuntalehteä, jonka päätoimittajana on kirkkoherra. Kupoli ilmestyy ensimmäisen kerran ensi vuoden helmikuussa viikolla 7. Lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa ja on laajuudeltaan 20-sivuinen. Syksyllä laajentunut Ortodoksiviesti jatkaa ensi vuonna nykyisen laajuisena. Lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa kuten tänäkin vuonna. Ensi vuoden ensimmäinen lehti ilmestyy suuren paaston alla 13.2. Ortodoksiviestin voi tilata Helsingin seurakunnan asiakaspalveluksesta p. 09 8564 6100. Tarjoamme ensi vuodeksi Ortodoksiviestin vuositilauksen kaikille Turun ja Hämeenlinnan ortodoksisten seurakuntien jäsenille tarjoushintaan 25 /v. Esipaimen Kouvolassa Hiippakuntamme metropoliitta Ambrosius tapasi yhteisessä neuvonpidossa Haminan seurakunnan valtuuston ja neuvoston jäsenet 30.10.2014 Kouvolassa. Avoimessa ja rakentavassa hengessä pohdittiin seurakuntamme tulevaisuuden kysymyksiä, taloutta ja maahanmuuttajatyötä. Luottamushenkilöt ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, että isä Alexander Hautamäki oman työnsä ohella voi toistaiseksi hoitaa Haminan kirkkoherran tointa. Seuraava Haminan seurakunnantarkastus on normaalissa järjestyksessä vuorossa vuonna 2015. VUOSISATA PALVELUKSIA SÖRNÄISISSÄ Kuvaaja Vlada Wahlstén Helenankodin kirkon 100-vuotisjuhlassa olivat mukana myös aiemmin kirkon palveluksista vastanneet rovastit Niilo Karjomaa ja Aleksander Korelin (molemmin puolin Isä Esipaimenen vieressä). Helenan vanhainkodin kirkossa Helsingin Sörnäisissä vietettiin satavuotisjuhlia Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliinkäymisen juhlapäivänä marraskuun lopussa. Juhlapäivän liturgian yhteydessä Helsingin metropoliitta Ambro sius vihki vanhainkodin kirkkoon lukijaksi Antoni Rodionowin. Samassa tilaisuudessa myös Aleksi Saveljeff sai vihkimyksen alidiakoniksi Kulttuurikeskus Sofian kappeliin. Liturgiassa muistettiin erityisesti kirkkolaulusta vastaavaa kuoroa ja sen johtajaa. Kuoronjohtaja Aleksij Mirolyboville metropoliitta Ambrosius myönsi director cantus -arvonimen. Kirkon kuoro sai piispallisen siunauskirjan. Lisäksi Aleksandra Mirolybov-Nurmela, Margareta Stolbow ja Paavali Rodionow saivat Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Leon myöntämät Pyhän Karitsan Ritarikunnan I luokan mitalit. Juhlassa julkistettiin käännös vuonna 2004 julkaistusta Igor Kurkimiehen kirjoittamasta kirkon historiikista. Vanhainkodin kirkossa on alusta alkaen toimitettu säännöllisesti jumalanpalveluksia. Viime vuosina palveluskielenä on ollut kirkkoslaavin lisäksi suomi. Helenankodin kirkossa palvelevat yleensä Helsingin seurakunnan papin toimesta eläkkeellä olevat papit. 6
Kirkolliskokous linjasi tulevaisuutta Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous kokoontui Valamon luostarissa 24. 26. marraskuuta. Tänä vuonna kokouksessa tehtiin poikkeuksellisen suuria ja kauaskantoisia päätöksiä. Kokouksessa linjattiin kirkon ja seurakuntien hallintoa ja valittiin Oulun hiippakunnan piispa. Oulun metropoliitaksi valittiin pastori Matti Wallgrén. Isä Matti sai täpärässä äänestyksessä kirkolliskokousedustajilta 17 ääntä ja piispa Arseni 16 ääntä. Pastori Matti Wallgrénista tulee piispa, jolla on pitkä kokemus seurakuntatyöstä. Hänet on vihitty papiksi vuonna 2003 ja hän on toiminut Jyväskylän seurakunnan pappina vuosina 2003 2006 ja Vaasan seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 2006. Tuleva Oulun metropoliitta kuuli valinnastaan Vaasassa. Pastori Matti vihitään piispaksi ja asetetaan Oulun metropoliitan tehtävään 11.1.2015 Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa. Kirkolliskokouksessa linjattiin uudenlaista hallintomallia. Hallinnon perusyksikkönä toimii lain mukaan hiippakunta, joka koostuu seurakunnista. Seurakunnanvaltuustot lakkautetaan ja tilalle tulee ylintä hiippakunnan päätäntävaltaa käytettävä vaaleilla valittu hiippakuntavaltuusto. Seurakuntien laaja itsehallinto säilyy, ja paikallisena luottamuselimenä jatkaa seurakunnanneuvosto, joka valitaan suoralla seurakuntalaisten vaalilla. Tarkoituksena on keventää seurakuntien hallintoa. Arkkipiispan istuimen siirtoa Kuopiosta Helsinkiin käsitellään hallinnon kehittämisen osana. TUKEA YHTEISTYÖLLE Uusi hallintomalli voidaan arvioiden mukaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuoden 2018 tienoilla. Uudistus etenee hiljalleen lähivuosina. Kirkollishallitus antaa seuraavan vuoden kirkolliskokoukselle konkreettisia päätösesityksiä. Kirkolliskokouksen ensimmäisenä päivänä toimitettiin perinteinen panihida edesmenneiden kirkolliskokouksen edustajien puolesta. AJANKOHTAISTA Oulun metropoliitaksi valittu pastori Matti Wallgrén vihitään piispaksi 11.1.2015. Uusi malli lisää yhteisöllisyyttä hiippakunnan sisällä. Seurakunnat ovat olleet meidän oloissa aivan liikaa sisäänpäin toimivia linnakkeita. Seurakunnilla säilyy taloudellinen itsenäisyys ja seurakunnan ydintoiminnan autonomia. Varsinkin hengellistä elämää tukevat toiminnot olisivat jatkossa yhteisiä, osittain hiippakunnan ja osittain koko kirkon tasolla hoidettavia. Vähitellen seurakunnat ovat avautumassa. Esimerkiksi Ortodoksiviestin kehittäminen hiippakunnan kaikkien seurakuntien yhteiseksi lehdeksi on ollut hyvin hidas ja vaikea prosessi, vaikka nyt ollaan jo paremmalla puolella, kertoo Helsingin metropoliitta Ambrosius. Hallinnon kehittämisen keskeisimpiä tavoitteita on kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan puheenjohtajan, Helsingin seurakunnan maallikkoedustajan Ritva Blyn mukaan juuri yhteistyön lisääminen seurakuntien välille. Yhteistyön lisääminen on välttämätöntä, ja sillä me selviämme vastaisuudessakin. Seurakuntalaisten kannalta on hyvä asia, että kirkon keskeiset tehtävät, kuten jumalanpalveluselämä, kasvatus ja koulutus, toteutuvat entistä paremmin seurakuntien välisen yhteistyön ansiosta, korostaa Ritva Bly. Kirkolliskokouksessa valmisteltiin keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2015 2017. Kirkolliskokous esittää, että taloushallintoa hoidetaan entistä keskitetymmin. Talousvaliokunnan puheenjohtaja, Helsingin seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen näkee taloushallinnon uudistuksilla olevan kaikkein eniten vaikutusta lähitulevaisuuteen. Tässä päädyttiin vapaaehtoisuuden tielle. Kunkin seurakunnan tulee jo ensi vuonna miettiä, kuinka taloudenhoitonsa järjestää yhteistyössä keskushallinnon kanssa, kertoo isä Markku. Kirkolliskokous hyväksyi yksimielisesti kaikki käsiteltävät asiat valiokuntien tekemien mietintöjen mukaisesti. Kokouksessa oli tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä yhteishenki. TEKSTI JA KUVAT VLADA WAHLSTÉN 7
JOULUTERVEHDYS Minä olen maailman valo Nämä sanat, joilla Jeesus Kristus kuvasi omaa olemustaan ja tehtäväänsä Johanneksen evankeliumin mukaan, kertovat ytimekkäästi joulun merkityksen. Vuoden pimeimpänä aikana täällä pohjoisessa ymmärrämme nuo sanat harvinaisen syvällisesti. Kristus, todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Hänessä Jumala jouluna tuli ihmiseksi. Kristuksen mysteerin rajaton täyteys ja yltäkylläisyys ylittävät kaikki inhimilliset pyrkimykset kuvata tai määritellä Hänen merkitystään koko maailmalle. Hän itse on kaikkien ihmisten ja kansojen odotuksen sekä kaipauksen täyttymys, todellisuuden syvin kiintopiste. Me kristityt kohtaamme Hänet ytimekkäimmin seurakunnan keskellä. Joulun jumalanpalvelukset välittävät meille joulun Herran hyvyyden, armeliaisuuden ja rakkauden. Kristus itse on joulun lahjoista suurin. Tuokoon Kristus valoa ja siunausta meille. I am the Light of the World By these words, which succinctly tell the meaning of Christmas, Jesus Christ describes His own nature and His task. During this darkest period of the year, we grasp this light in a unique way. Christ is the true Light that lights every man that comes into the world. In Him, the God became a man at Christmas. The unlimited fullness and abundance of the mystery of Christ transcends all human efforts to express His importance to the whole creation. He is the fulfillment to humankind s spiritual thirst. We Christians meet Him in the context of our parish. The divine services at Christmas convey us Lord s goodness, mercy and love. Christ himself is the greatest gift of Christmas. Blessed and joyful feast to everyone. METROPOLITAN AMBROSIUS HELSINGIN METROPOLIITTA AMBROSIUS 8
JOULUTERVEHDYS Metropoliitta Ambrosiuksen joulutervehdys Jag är världens ljus Dessa ord, som Jesus enligt Johannes evangelium använde för att beskriva sitt väsen och sitt uppdrag, berättar kärnfullt vad julen betyder. Under årets mörkaste tid här i norden förstår vi särskilt djupt vad orden betyder. Kristus, Det sanna ljuset, som ger alla människor ljus, skulle komma in i världen. I Honom blev Gud på julen till människa. Kristi mysteriums gränslösa fullhet och överdåd överskrider alla människans försök att beskriva eller definiera Hans betydelse för hela världen. Det är Han själv som är uppfyllelsen av alla människors och alla folks väntan och längtan, verklighetens djupaste fäste. Vi kristna möter Honom mest kraftfyllt i församlingen. Julens gudstjänster förmedlar till oss julens Herres godhet, nåd och kärlek. Kristus själv är den största julgåvan. Må Kristus bringa oss ljus och välsignelse. - - - - - - METROPOLIT AMBROSIUS МИТРОПОЛИТ АМВРОСИЙ 9
JOULUTERVEHDYS Kanssamme on Jumala Kristus syntyy, kiittäkää! Kristus taivaasta vastaan ottakaa! Näillä sanoilla alkaa keskiajalla kirjoitettu ortodoksinen joulun juhlakanoni. Nuo sanat ovat samanlainen kehotus, jonka paimenet lausuivat ensimmäisenä jouluyönä toisilleen: Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti (Luuk 2:15). Ensimmäistä jouluyötä Betlehemissä ja meille pian koittavaa vuoden 2014 joulua yhdistää Jeesus-lapsen äidin Marian ilon ohella myös Herodes ja hänen julmuutensa viattomat uhrit. Myös meille esitetään tänä jouluna kysymys: Miten valitsemme valon ja pimeyden väliltä? Joulun ikiaikainen sanoma on siinä, että sodan ja väkivallan keskelläkin maailmaa hallitsee Jumalan varjeluksen käsi. Se ojentautuu jokaista ihmistä kohti ja apostoli Paavalin sanoin puhuttelee meitä: Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina (1. Tess. 5:5 6). Myös niille, jotka joutuvat kohtaamaan tämän joulun väkivallan keskellä, esitetään kysymys valon ja pimeyden töistä. Kenen käskyjä kuunnella? Ketä totella? Joulun juhlakanonissa lauletaan Rauhan Jumalasta, laupeuden Isästä. Hän on viime kädessä ainoa laillinen hallitsijamme ja ainoa maailman tuomari. Vain Hän on se, jolle laulamme: Sinun käskysi ovat ikuisesti voimassa (Ps. 119:96). Rauhan Jumalan nimessä teitä tervehtien ja jouluanne siunaten, God is With Us The first Christmas night in Bethlehem and Christmas 2014, soon to dawn on us, combine the joy of Mary, mother of the baby Jesus, with Herod and the innocent victims of his cruelty. A question is posed to us as well this Christmas: How will we choose between light and darkness? The age-old message of Christmas lies in this, that God s protecting hand governs the world, which is in the midst of war and violence. It stretches itself out towards each person and the word of the Apostle Paul addresses us: For you are all children of light and children of the day; we are not of the night or of darkness. (I Thess. 5:5) To those as well who find themselves encountering this Christmas in the midst of violence, the question of the works of light and darkness is posed: Whose commands to listen to? In the Christmas canon, we sing of peace from God, mercy from the Father. Ultimately, God is our only lawful ruler and the sole Judge of the world. He alone is the One to whom we sing, Your commandments are eternally in effect (Ps 119:96). Greetings in the name of God s Peace, and blessings upon your Christmas, LEO KARJALAN JA KOKO SUOMEN ARKKIPIISPA LEO ARCHBISHOP OF KARELIA AND ALL FINLAND 10
JOULUTERVEHDYS Arkkipiispa Leon joulutervehdys Gud är med oss Kristus föds, lovprisa! Ta emot Kristus från himmelen! Med dessa ord börjar den ortodoxa julkanon, som skrevs på medeltiden. Dessa ord är samma slags uppmaning som herdarna uttalade till varandra på julnatten: Låt oss gå in till Betlehem och se det som har hänt och som Herren har låtit oss veta (Luk. 2:15). Den första julnatten i Betlehem och julen 2014 förenas, förutom av Jesu moder Marias glädje, också av Herodes och de oskyldiga offren för hans grymhet. Också vi ställs denna jul inför frågan: Hur väljer vi mellan ljuset och mörkret? Julens tidlösa budskap ligger i det att till och med mitt ibland krig och våld styr Guds försyns hand över jorden. Den är utsträckt till varje människa och talar till oss som aposteln Paulus säger: Ni är alla ljusets söner och dagens söner. Vi tillhör inte natten eller mörkret. Därför får vi heller inte sova som de andra utan måste hålla oss vakna och nyktra ( 1 Thess. 5:5-6). Också de som måste möta denna jul omgivna av våld ställs inför frågan om ljusets och mörkrets gärningar. Vems befallningar ska jag höra? Vem ska jag lyda? I julens kanon sjunger vi om om Fridens Gud, barmhärtighetens Fader. Ytterst är det Han som är vår enda lagliga härskare och världens enda domare. Det är bara till Honom, som vi sjunger: Jag har sett att allting har ett slut, men dina bud är utan gränser. (Ps 119:96) Hälsande er i Fridens Guds namn och välsignande er jul, - - - - - - - - LEO ÄRKEBISKOP AV KARELEN OCH HELA FINLAND ЛЕВ АРХИЕПИСКОП КАРЕЛЬСКИЙ И ВСЕЯ ФИНЛЯНДИИ 11
Ruokaa Libanonilais-suomalaisessa perheessä samaan joulupöytään mahtuu monenlaisia makuja ja paljon erilaista väkeä. ja rakkautta Kallioiden koti on joulutunnelmaa täynnä. Ruokapöydässä käy iloinen puheensorina. Keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja kieli vaihtuu lennossa suomesta englanniksi ja kohta jo arabiaksi ja ruotsiksi. Meneillään on Daaboul-Kallioiden illalliskutsut. Joukkoon kuuluu niin ortodokseja, luterilaisia kuin katolilaisiakin. Illan emäntä, libanonilaistaustainen Viviane Daaboul-Kallio on onnellinen: Talo voi hyvin, jos paikalla on paljon ihmisiä. Nyt eletään vielä joulunalusaikaa, joten sunnuntai-illallisella vieraita on vain reilu kymmenkunta. Jouluna pöytään asettuu usein kaksikymmentäkin ihmistä. Silloin syödään hyvin, pelataan pelejä ja juorutaan. Jokainen saa toivoa joulupöytään omia ruokaherkkujaan. Mukaan mahtuu niin libanonilaisittain valmistettua kalkkunaa ja pikkunaposteltavia mezejä kuin perinteisiä laatikoita sekä paljon kalaa. Kinkku on korkeintaan sivuosassa. Itse en välitä kinkusta, mutta Aki haluaa usein kinkun. Silloin meillä on pieni joulukinkku nurkassa. Aki Kallio on Vivianen mies ja yhtiökumppani. Yhdessä heillä on Helsingin keskustassa lähes kaksikymmentä vuotta toiminut libanonilainen ravintola. Tänä vuonna pariskunta avasi myös kaksi pienempää take away -ravintolaa, jotka nekin ovat Helsingin keskustassa. Lämmin tunnelma ja kaunis koti kertovat, että perheellä menee hyvin. Viviane Daaboul-Kallion matka ravintolayrittäjäksi on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. 12
Vaikka emme ole itse viime aikoina ehtineet kirkkoon, niin onneksi kirkko on tullut meidän luo! Aki ja Viviane laittavat ruokaa ja pitävät illalliskutsuja mielellään myös vapaa-ajalla. NUNNAKOULUN KASVATTI Viviane Daaboul-Kallion lapsuuteen ei mahtunut paljoa muuta kuin maroniitti-luostarin nunnakoulu. Vivianen perhe oli hajoamassa ja Libanon sisällissodan pyörteissä. Äidillä oli uusi perhe, eikä isän mukaan ortodoksiseen kirkkoon kastettu Viviane kuulunut oikein mihinkään. Viisivuotiaana hän aloitti katolisessa nunnakoulussa. Siellä vallitsi kuri ja järjestys. Se oli kuin armeija. Monelle muulle on jäänyt koulusta huonoja muistoja, mutta minä rakastin sitä paikkaa. Koulu valmisti elämään ja siellä oppi paljon käytännön taitoja, kuten erilaisia käsitöitä. Reilut kymmenen vuotta nunnakoulussa oli rukouksen täyttämää aikaa. Euroopasta tulleet opettajat kertoivat maailman katastrofeista. Välillä se tuntui ahdistavalta. Moni lapsista oli kokenut kovia jo omassa kotimaassaan ja sai vielä niskaansa kaikki muutkin maailman kauheudet. Sisarien tiukkuus kuitenkin kasvatti Vivianea. Luulen, että juuri nunnakoulun takia minun oli helppo sopeutua Suomen järjestelmällisyyteen. Viviane lähti nunnakoulusta 16-vuotiaana. Silloin hän pääsi viimein tutustumaan kunnolla kotikyläänsä, joka oli ainoa Libanonin ortodoksinen kylä. Siellä ortodoksisuudesta pidettiin kiinni kynsin ja hampain. Vivianesta itsestään tuntui, että hän oli ennen kaikkea kristitty. Eri kirkkojen välisillä eroilla ei ollut hänelle niin suurta merkitystä. Sisällissota ja erimie- 13
lisyydet lukuisien vähemmistöjen kesken äityivät Libanonissa kuitenkin niin pahoiksi, että Viviane joutui lähtemään Suomeen 17-vuotiaana. Lentokoneessa istuessaan hän päätti, ettei puhuisi uudessa maassa politiikasta tai uskonnosta yhtään mitään. Ainut asia, jonka silloin lupasin isälleni, oli, että menisin naimisiin vain ortodoksin kanssa. MAKUMUISTOJA Suomessa Viviane päätti selviytyä. Hän teki samaan aikaan parhaimmillaan kolmea työtä. Raha oli silti tiukilla, sillä nuori nainen lähetti tienestejään Libanoniin jääneelle perheelleen. Paljon maksoivat myös pitkät puhelut äidille, jolta Viviane kysyi paitsi kuulumisia, niin myös ruokareseptejä. Suomessa kaupoissa oli vain lihaa ja perunoita, poissa olivat kaikki kotimaasta tutut ohrat, vehnät, pavut, oliivit ja yrtit. Kallioiden uusin perheenjäsen Bobby ei pelkää illallisvieraita. Viviane ei myöskään ollut eläessään kokannut itse, joten äidin reseptit tulivat tarpeeseen. Hän aloitti ruuanlaittamisen helpoista ruokalajeista, yksi ensimmäisiä taisi olla linssipata. Vuonna 1993 ollessaan töissä Kampin Radisson SAS -hotellissa Viviane tapasi Aki Kallion, joka toimi hotellin ravintolan kokkina. Kihloja vaihdettiin pian. Naimisiinmenossa oli vain yksi este: Aki ei kuulunut ortodoksiseen kirkkoon. Akilla oli kuitenkin ollut luokkakavereina ortodokseja ja ortodoksinen kirkko oli sitä kautta tullut jo hieman tutuksi. Siihen liittyminen tuntui luonnolliselta, ja niinpä hän suostui vaimonsa pyyntöön ja kääntyi ortodoksiksi. Ennen kirkkoon liittymistä piti tietysti käydä ripillä. Synnintunnustuksessa kesti varmaan neljä tuntia, olin ihan, että oh my God, mitenköhän paljon pahaa tuo mies on tehnyt, kun siinä kestää niin kauan. Mahdoinkohan mennä naimisiin oikean tyypin kanssa, Viviane nauraa. Ennen naimisiin menoa pariskunta oli jo ehtinyt perustaa yhteisen ravintolan. Idea ravintolasta tuli eräänä sunnuntaina, kun Viviane ja Aki kävelivät Helsingin katuja ja yrittivät etsiä kaupungista ravintolaa, johon mennä syömään. Mieleistä ruokapaikkaa ei tuntunut löytyvän. Siitä idea lähti: he halusivat perustaa libanonilaisen ravintolan. Ruokareseptejä oli jo testattu tuttavilla, ja palaute oli ollut hyvää. Akille libanonilainen ruoka tuli tutuksi Vivianen kautta. Viviane ja hänen siskonsa Maggie kuvailivat Libanonissa syömiään ruokia ja Aki tulkitsi ja kokkasi niitä. Minulla ja siskollani oli luovuus, Akilla ammattitaito. Herkullinen ruoka ei ollut Vivianen lapsuudessa itsestäänselvyys. Nunnakoulussa ruoka oli Vivianen mukaan kamalaa. Muutenkin tarjolla oli harvoin mitään herkkuja, vaan ruoka oli yksinkertaista kasvisruokaa. Mutta ne kerrat, kun Viviane sai jotain herkullista ruokaa, jäivät mieleen. Hänestä onkin jälkeenpäin vain hyvä, ettei gourmet-ruoka ollut osa hänen lapsuuttaan, sillä niin hän oppi arvostamaan hyviä makuja aivan eri lailla. KIRKKO TULI RAVINTOLAAN Vaikka viime vuosina yksityisyrittäjien työkiireet ovat vieneet Vivianen mukanaan, eikä kirkolle ole jäänyt paljoa aikaa, Viviane on yhä ylpeä ortodoksi. Hänestä on hienoa, että ortodoksinen kirkko on niin monimuotoinen ja kirkkoon voi kuulua sellaisena kuin on ilman, että kukaan painostaa mihinkään. Hän iloitsee myös, että moni kirkkomme isä ja muu henkilökunta on löytänyt heidän ravintolaansa. Vaikka emme ole viime aikoina juuri ehtineet kirkkoon, niin kirkko on kyllä tullut meidän luo, Viviane nauraa. Aluksi hän muistaa aina pyydelleensä anteeksi isiltä, ettei ole ehtinyt jumalanpalveluksiin. Pian Viviane kuitenkin rentoutui, kun huomasi isien vain vastaavan, että tulet sitten kun ehdit. Pääsiäiskirkko on Vivianelle edelleenkin must ja yhteys Jumalaan on säilynyt nunnakoulun vuosista asti. Jos tulee maasta, jossa on ollut sotaa, osaa arvostaa ja kiittää Jumalaa. Suomessa ihmisillä on välillä asiat liian hyvin. Tuntuu, että pystyn täällä samaistumaan paremmin vanhempien sukupolvien kanssa, jotka ovat kokeneet sodan. Nykyisin Vivianen vanhemmat ja sisarukset asuvat kaikki joko Suomessa tai Ruotsissa. Ruotsiin asettunut äidin puolen suku on katolilaista ja puhuu sujuvaa Göteborgin murretta. Isän puolen suku asuu Suomessa ja puhuu suomea. Viviane on sisaruksista vanhin ja siksi isosiskon roolissa. Sisaruksiensa kanssa hän vaihtaa kuulumiset arabiaksi, mutta anopin ja apen kanssa keskustelu jatkuu sujuvalla suomella. Kun on selitettävä jotakin monimutkaisempaa, kieli vaihtuu lennossa englanniksi. Vivianen ja Akin kaksi lasta Aleksi ja Anastasia puhuvat virheetöntä 14
Viviane ja Bobby nauttivat kotonaolosta. suomea ja englantia ja ymmärtävät arabiaa. He ovat molemmat yläasteella ja sopivasti kripari-iässä: Aleksi oli kristinoppileirillä viime kesänä, Anastasialla leiri on edessä ensi vuonna. PERHEELLE PYHITETTY SUNNUNTAI Viikolla Viviane ja Aki Kallio tekevät pitkää päivää ravintoloissaan: Akilla on vastuu libanonilaisesta ravintolasta, Viviane on suurimman osan ajasta uusissa take away -ravintoloissa. Perheyrityksessä työtehtäviin kuuluu kaikki mahdollinen. Olemme kaikkea toimitusjohtajasta putkimieheen ja palkanlaskijaan, Aki selventää. Työpäiviin mahtuu paljon ruokien maistamista, mutta lounaan perhe syö yleensä vasta pitkän työpäivän jälkeen. Kotona onkin aina edellispäivältä ravintoloista ylijäänyttä ruokaa. Sunnuntai on se päivä, kun Kalliot kattavat pöydän ja pyytävät sukua kylään. Tällä ker- taa pöydässä on Anastasian syntymäpäiväjuhlien kunniaksi omatekoista sushia, katkarapusalaattia ja kanarullia. Aterian kruunaa lasten syntymäpäivillä uskollisesti läpi vuosien palvellut banaanisuklaakakku ja marokkolainen tee. Tunnelma on iloinen ja riehakas. Ne, jotka eivät ole päässeet paikalle, saavat oman annoksensa muovilaatikkoon pakattuna. Viviane ja Aki kokkaavat aina vähintään 20 hengelle, ja ylijäänyt ruoka jaetaan vieraiden kesken. Kun ihmisiä on paljon, rakennetaan jatkopöytä vintiltä kannetuista pöytälevyistä. Ruokailutilan on oltava tarpeeksi suuri, että kaikki mahtuvat mukaan. Sunnuntai on meillä aina vapaapäivä, jonka vietämme perheen parissa. Minusta on tärkeää levätä ja viettää aikaa kotona, vähän niin kuin Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. TEKSTI JA KUVAT LAURA KARLIN Joulukalkkunaa Lähi-Idän tapaan 1 kokonainen kalkkuna suolaa tuoreita yrttejä: timjamia, rosmariinia, meiramia... valkopippuria täyte 3 4 dl riisiä (basmati, mutta voi olla muutakin) 2 sipulia pilkottuina pistaaseja ja cashew-pähkinöitä maun mukaan 2 3 dl/laji kuivattuja viikunoita kahteen/ neljään osaan leikattuina sahramia maustepippuria kanelia kuminaa (jauhettu) kardemummaa kanalientä (Mausteita voi laittaa oman maun mukaan!) voisulaa Hiero yrtit ja suola kalkkunaan 2 3 päivää etukäteen ja anna maustua kunnolla. Muista tehdä se myös linnun sisäpuolelle. Valmista täyte. Freesaa sipuleita ja mausteita miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, lisää riisi, viikunat sekä pähkinät ja nesteenä kanaliemi. Nestettä tarvitset 2,5 3 kertaa riisin määrän, sillä pähkinät imevät sitä myös. Anna kiehahtaa, laita hautumaan miedolle lämmölle välillä sekoittaen ja tarkista suolan määrä. Kun neste on hävinnyt, siirrä valmis täyte toiseen astiaan jäähtymään. Täytteen ei tarvitse olla kylmää. Riittää, että et polta käsiäsi, kun täytät kalkkunan. Laita täytettä reilusti kalkkunan sisään, mutta älä paina sitä liikaa, jottei se tule liian kiinteäksi ja lämpö ei pääse sisälle. Ylimäärän voit tarjota lisäkkeenä. Sulje lintu neulalla tai ompelemalla. Sulata voi ja ime vain kirkas osa injektioruiskuun ja ruiskuta kalkkunan rintalihoin niin, että ne täyttyvät kunnolla. Laita 220 asteiseen uuniin niin, että saat kauniin värin pintaa. Laske lämpö noin 170 asteeseen ja jatka kypsentämistä, kunnes ruoka on valmis. Älä unohda valella lintua paistamisen aikana. Ennen leikkaamista anna levätä rauhassa 1/2 tuntia. Lisänä helppo kastike kalkkunaa varten: Keitä kuivattuja aprikooseja appelsiinimehussa (itse puristettu tuoreista hedelmistä!) Kun aprikoosit ovat pehmeitä, lisää vähän valko -tai punaviinietikkaa ja aja sileäksi kastikkeeksi teho-/sauvasekoittimella ja lisää suolaa maun mukaan. Hyvää Joulua! 15
Страницы на русском языке ПРИШЛИ В ИЕРУСАЛИМ ВОЛХВЫ Текст Лариса Казерская Фото Валентин и Лариса Казерские Вечерний Иерусалим. Иерусалим. В Старом городе.. Рождество Господне. (Фрагмент врат Базилики Благовещения). Благовещение Икона у грота. 16
Туристы здесь драгоценные люди, для них гостиницы и экскурсии на выбор, всё расскажут на любом языке. Если успеваете схватить объективом интересный кадр и не оторваться от группы, одновременно слушать экскурсовода и слышать окружающих людей, смотреть и думать на ходу, то вы в Иерусалиме, на земле, где произошли все главные духовные события, на земле великого горя и великой радости. На этой земле родился Христос, здесь Его распяли и здесь Он воскрес. Приходим в Гефсиманию, восходим на Голгофу, зажигаем свечи в Храме Воскресения Господня, и молитва течёт из сердца, и трудно уходить. Но гид торопит. Зачем бежать? Не проскочить бы мимо драгоценного. Как успеть «увидеть» невидимое? Камни мостовой скользят, исхожены до блеска. Туристы и паломники. Навстречу люди и люди, и, часто, русская речь. Невольно видишь разницу между паломником и туристом. Турист весь глаза и уши, вернее, фото и видео. А паломники приходят поклониться Господу и помолиться на святом месте. В старые, дотуристические времена богомольцы приносили из Иерусалима ветку пальмы, потому и прозывались «пальмовниками». У входа в Гефсиманский сад арабский юноша протягивает входящему оливковую веточку, тот радостно принимает; в ответ надо благословить. Русские паломники ходят «караванами» со своим батюшкой, как заведено издавна, когда прибывали в Яффу кораблями (Яффа от Иафета, Яфета, там по преданию жил Ной). Дальше шли пешком до Иордана. Потом, перекрещивая пространство, от Галилеи до Хеврона (где вековечный дуб Маврийский). Так или иначе, мы все идём вслед за волхвами. Лучистая звезда. Может быть, она зажглась, когда Дева Мария ответила Ангелу: «се, раба Господя; да будет Мне по слову твоему». Звезда взволновала мудрецов (представьте, как ярко они сияла, когда не было фонарей!) Если над ночным Иерусалимом не видно звёзд, это не значит, что их нет. Читая не только древние свитки и глиняные таблички, но и живую книгу звёзд, мудрецы постигали волю невидимого Бога. Помолясь и подумав, утвердились: древнее пророчество сбылось родился Спаситель. «Господи, спросили они, что мы должны сделать?» Кем были волхвы? Пришли из Месопотамии, откуда родом и Авраам (уже при нём Ур утонул в идолопоклонстве, кланяясь многочисленным божкам). Или мудрецы потомки евреев, угнанных в Вавилон? Кем бы ни были, они искали Божьей воли. Прежде чем отправиться в долгий и опасный путь они молились и постились. «Здесь Слово стало плотью». Назарет. Грот Благовещения. Алтарь. Мраморный круг, где стояла Дева Мария. В храме людно, но тихо. А на улице по-восточному шумно и весело. Первую церковь в Назарете, разрушенную персами, построила св. царица Елена. Зато в Вифлееме Базилику Рождества Христова спасли волхвы, изображённые на фасаде, в них персы узнали своё священство и убоялись. Туристов обычно привозят к современному католическому храму (его купол как белая лилия). А вот греческую православную церковь св. Архангела Гавриила, построенную в 18 веке, видят только православные паломники. Виноградный источник. От Назарета мысли летят к домику священника Захарии. Как это близко от Иерусалима, как далеко от Назарета! По ступенькам длиннющей лестницы поднимаемся к обители. Навстречу счастливые африканцы. Другие весело поют у ворот. Здесь францисканский монастырь и церковь Посещения. В храме служится месса. Дворик изумительно красив и ухожен. Окрест чудные пейзажи. Видны золотые купола Горненского женского монастыря русской православной церкви. Дева Мария пробыла здесь три счастливых месяца и вернулась в Назарет. Ангелы хранили Её в пути. И ты, Вифлеем, земля Иудина. По прекрасным горам пролегли святые тропы. Вновь от гор Галилейских к горам Иудейским на перепись в дом Давидов, дня тричетыре пути, а сегодня на автомобиле около трёх часов по великолепным дорогам. Град Давида Ир Давид древний район Иерусалима. Вифлееме тоже Город Давида, Дом Давида. Дом хлеба, Эфрата, либо Эфрафа (плодоносная земля). Любуемся видами. Из стоящей машины высовывается арабская девочка и что-то кричит нам. Удивительно! Она хочет, чтобы её сфотографировали. Вифлеем топографически выше Иерусалима, потому можно видеть белокаменный Город Мира. По мнению историков, во время Христа здесь проживало около 7 тысяч иудеев. И многократно больше пришло на перепись. По преданию, Иисус родился в пещере образ нашего бренного мира. Лука упоминает ясли (кормушку), ничего не говоря о пещере. На иконах ещё изображают вола (это иудеи) и осла (язычники), напоминая слова Исаии: «Вол знает владетеля своего, и осёл ясли господина своего». Первый храм в честь Рождества Христова построила царица Елена. Он пострадал во время самарянского бунта и при Юстиниане храм возвели заново поверх первого. Наречение имени. На восьмой день Иисуса обрезали и нарекли Ему имя. В этот день люди отмечают Новый год, желают друг другу счастья, не ведая о причине радости «и наречешь Ему имя Иисус; ибо Он спасёт людей Своих от грехов их». Именем Иисуса изгоняются бесы, исцеляются больные, освящается всякое доброе дело. После 33 дней очищения, предписанных для рожениц, Дева Мария и праведный Иосиф принесли Иисуса в храм, куда пришёл и старец Симеон. Макет Иерусалимского храма можно видеть в музее. Есть в Иерусалиме, в районе Сан-Симон, православный храм св. Симеона Богоприимца. Праведный Симеон пророчески произнёс: «видели очи мои спасение Твое, Которое Ты уготовал пред лицем всех народов». Вот после того дня и пришли волхвы, как символ всех народов, и задали Ироду разящий вопрос: «Где родившийся Царь Иудейский?» На мраморном полу базилики Рождества Христова раскинула 14 лучей серебряная звезда. И паломники опускаются на колени, как и волхвы когда-то. Господь вразумил мудрецов скорей отправляться домой, а Иосифу повелел спасать Богомладенца и бежать в Египет. Святое семейство пробыло на чужбине недолго. Волхвы вернулись в Месопотамию и благовествовали. А мы вернулись в наши северные края, где сияют в окнах звёзды и семисвечники. И всё громче и громче звучит: «Христос рождается, славите...» 17
Ett nyfött barn, av evighet Gud PÅ DEN RYSKA IKONEN Gudsmoderns beskydd (Pokrov) kan man se Gudsmodern hålla upp sin gördel till skydd för staden Konstantinopel. Nedanför henne står Romanos Meloden, hymndiktaren och tonsättaren som verkade i Konstantinopel under 500-talets första hälft. Han verkar helt ung, han saknar det annars så vanliga skägget, och han är vackert klädd i fotsid, broderad dräkt. Han tycks just ha stigit upp i ambon med sin bokrulle, där julhymnens första rad, En jungfru föder i dag den Översinnlige, är tydligt präntad. Enligt legenden hade Gudsföderskan själv visat sig för honom i drömmen och räckt honom en bokrulle att svälja. Det är för dessa ords skull Romanos har blivit så älskad. Än i dag sjungs julhymnens inledningsstrof varje juldag, medan resten av den långa hymnen har fallit i glömska inom gudstjänstlivet. Men i översättningar till olika moderna språk hålls ännu både julhymnen och många andra av Romanos hymner levande. Hjalmar Gullbergs översättning till svenska från 1941 är ett exempel, och det är den som citeras här. Alla Romanos hymner tillhör den genre som kallas kontákion, en term som syftar på den stav som en bokrulle rullas kring. Ett kontakion kännetecknas bland annat av att alla stroferna länkas samman av ett omkväde, som i julhymnen lyder»ett nyfött barn, av evighet Gud«. Omkvädet ingår som en naturlig del i strofens meningsbyggnad och handling, men ändå kommer det för var gång som en uppenbarelse, som Hjalmar Gullberg påpekat. Trots att kontakiets form är så komplicerad blir dess innehåll aldrig abstrakt. Romanos gestaltar svåra teologiska frågor konkret och mänskligt och lyfter fram händelsernas inneboende dramatik. I julhymnen tas vi direkt med»till Betlehem!«, där Maria lägger Jesusbarnet till bröstet och frågar: Vem lade / dig i mitt liv? Hur steg du ur mitt sköte? / [- - -]/ Förfäran griper mig, en ogift kvinna. / Jag sveper dig kvar är min jungfrudom. Romanos är djärv nog att skildra jungfrufödseln från Marias synpunkt, och för henne är den allt annat än en tvistefråga den har ju just ägt rum. Amningsstundens närhet och Marias oroliga frågor avbryts av att de vise männen skyndar in, bara för att få syn på Josef! Deras förskräckta fråga är lika mycket åhörarnas: Är detta Sonen som är utan släkt?. När Maria så bjuder de vise männen att stiga in till Jesusbarnet är det för att de skall få se armodets rikedom och nödens prakt. I ett ständigt sökande efter likheter och motsatser uttrycker Romanos på så vis inkarnationens hemlighet. Romanos låter Maria, Jesusbarnet och de vise männen talas vid i en rapp och fyndig dialog. Ibland kan man också känna igen det personliga tilltal som kännetecknar en predikan, till exempel när Maria tar emot de vise männen: Hon bjuder den att komma in som vill; / hon öppnar för oss alla dörren till / ett nyfött barn, av evighet Gud«. Hymnen avslutas med att först de vise männen och därefter Maria vänder sig i bön till det nyfödda barnet, till honom»som kände allt och lät det försiggå, på samma sätt som en predikan brukar sluta med en bön. Den lyssnande församlingen kan stämma in i Marias utrop: Kom, du min frälsare, till världens frälsning!. En juldag i början av 500-talet sjöng Romanos för allra första gången En jungfru föder i dag den Översinnlige, och så sjunger vi ännu. Detta är evighetens presens, gudstjänsternas, hymnernas och ikonernas eviga i dag, som sammanfaller med vårt eget nu: Ty oss är givet i denna dag ett nyfött barn, av evighet Gud. HELENA BODIN Romanos julhymn i Hjalmar Gullbergs svenska översättning finns i nyutgåva på Artos bokförlag (2012). Helena Bodin är docent och universitetslektor i litteraturvetenskap vid Stockholms universitet och Newmaninstitutet i Uppsala. 18
Lähimmäinen kehitysmaassa Ihan sama? Kun Jumalan poika syntyi tähän maailmaan, hän syntyi avuttomaksi vauvaksi keskelle pimeyttä ja pahuutta symboloivaa luolaa. Hänet synnytti jo ennen avioitumistaan raskaana ollut nuori nainen, Neitsyt Maria. Synnyttyään Jeesus joutui Herodeksen vainojen takia vuosiksi maanpakoon, eikä hänen elämänsä senkään jälkeen ollut kovin auvoista. Filantropian projektipäällikkö Aino Nenola aloittaa luentonsa jakamalla jokaiselle kuvan jouluikonista. Siinä tiivistyy paitsi joulun tapahtumat niin myös joulun ja koko kristinuskon yksi keskeisimmistä sanomista: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin rakastaisit itseäsi. Nenolan luento on osa ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön Filantropian Ihan sama Globaalin etiikan viikonloppua. Valamon luostarissa pidetyllä kurssilla pohditaan, onko lähimmäinen arjessa ja lähimmäinen kaukana Ihan sama eli pitäisikö meidän rakastaa tuntemattomiakin niin kuin rakastamme lähimmäisiämme ja Jumalaa? Globaalissa maailmassa lähimmäisyys on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Periaatteessa kuka vaan voi olla lähimmäisemme. Omat läheisemme saattavat asua tuhansien kilometrien päässä, kun taas lähiympäristömme ihmiset saattavat hekin olla kotoisin kaukomailta. Internetin välityksellä voimme kohdata vielä suuren joukon muita ihmisiä, jotka kenties koemme lähimmäisiksemme. Lähimmäinen ei siis enää ole vain joku, jonka kohtaamme arjessa, vaan hän voi olla ihminen, jota emme ole edes ikinä tavanneet. LÄHIMMÄISYYDEN HAASTE Globaalin etiikan viikonlopun osallistujien kertomuksista kuultaa välillä turhautuminen. Se, että lähimmäisten määrä on yhtäkkiä loputon, voi tuntua musertavalta. Kehitysmaissa paljon kiertänyt dokumenttiohjaaja Joonas Lehtipuu pyytääkin yleisöä pohtimaan, ketä meidän pitäisi auttaa ensin. Se on hyvä kysymys. Miten ehdimme rakastaa ja auttaa kaikkia elämämme aikana kohtaamiamme lähimmäisiä? Ovatko jotkut lähimmäiset tärkeämpiä kuin toiset? Mihin voimme vetää rajan? Näihin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia, vaikka joudummekin miettimään niitä päivittäin tavatessamme kadun kulmassa lanttia pyytävän romanikerjäläisen tai kehitysmaiden lasten hyväksi rahaa keräävän feissarin. Osa ihmisistä lähtee vapaaehtoistöihin kehitysmaihin tai hankkii sieltä oman kummilapsen. Jaloja tekoja molemmat. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tähän. Silloin kannattaa keskittyä omaan lähipiiriin ja tukea ja auttaa niitä lähimmäisiä, jotka ovat kädenulottuvilla. Sillä läheisistä kaikki alkaa. Jos ihminen laiminlyö omia läheisiään, on sitä vaikea paikata rakastamalla kaikkia maailman muita lähimmäisiä. Lähimmäisten auttaminen ei voi myöskään olla satunnainen harrastus, jonka parissa voi puuhastella silloin, kun itselle sopii, vaan lähimmäisenrakkauden on tultava suoraan sydämestä ja oltava läsnä elämässä koko ajan. Kehitysmaan apua tarvitseva lähimmäisemme saattaa tuntua kaukaiselta - etenkin, jos meillä ei ole minkäänlaisia siteitä häneen tai hänen kotimaahansa. Miksi auttaisimme muukalaista? Jeesus oli kuitenkin yksi muukalaisista. Myös minä itse olisin voinut syntyä jonnekin toisaalle, keskelle köyhyyttä. Se että synnyinkin Suomeen, jossa asiat ovat suhteellisen hyvin, on ollut pelkkää hyvää onnea. On myös hyvä muistaa, että länsimainen hyvinvointimme perustuu pitkälti juuri köyhemmistä maista ryöväämiemme luonnonvarojen pohjalle. Epäreilut kauppa- ja tullisopimukset ja korruptio suosivat harvemmin kehitysmaan köyhää. Lisäksi hänen elämäänsä varjostaa usein myös rikkaimpien maiden kerskakulutuksesta aiheutunut ilmastonmuutos, joka kuivuuden tai tulvien muodossa pilaa hänen pienen palstatilkkunsa sadon. Kehitysapua arvostellaan nykyisin usein tehottomaksi. Se ei auta kaikkein köyhimpiä. Se ei mene perille. Kehitysapu tekee avunkohteensa riippuvaisiksi. Kehitysapu ei ratkaise eriarvoisuutta. Kritiikillä on keskustelussa sijansa, mutta kehitysavusta luopuminen ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta. Voimme toki yrittää parantaa maailmaa omilla kulutusvalinnoillamme ja kapinoida epäreiluja kauppasopimuksia vastaan, mutta se auttaa lähimmäisiemme elämää vasta hyvin pitkällä aikavälillä, jos ollenkaan. Lähimmäisemme kehitysmaissa tarvitsevat apua nyt. Vaikka emme ehkä pysty auttamaan heitä kaikkia, emmekä poistamaan systemaattista eriarvoisuutta, voimme kuitenkin aina auttaa yksittäistä ihmistä ja sitä kautta myös hänen lähimmäisiään. Ja niin hyvän ketju voi taas jatkua. Filantropian Ihan sama Globaalin etiikan viikonloppukurssi pidettiin Valamon opistolla marraskuun alussa. LAURA KARLIN 19
Saman taivaan alla JOULUTARINA KENIASTA Aberdaren vuorten kupeessa on Njabinin kaupunki, jonka laidalta löytyy iloisen väriseksi maalattu matala rakennus. Pyhän Barnabasin keskuksessa pidetään huolta lapsista ja aikuisista. Yhteisön pappi isä Methodios Kariuki kertoo tarinansa. Nairobin pappisseminaarissa vuonna 2007. -Valmistuin Vaimoni Everlyn opiskeli alakoulun opettajaksi. Muutimme Njabiniin, koska vaimoni sai työpaikan paikallisesta koulusta. Emme ole kumpikaan täältä kotoisin. Yhtenä päivänä huomasimme, että joukko lapsia tonki pihalla olevista roskakasoista ruokaa itselleen. Kutsuimme heidät kotiimme syömään ja siitä lähtien tarjosimme lapsille ruokaa. Ymmärsimme, että täälläkin on tarvetta Jumalan evankeliumin julistamiselle. Olen tehnyt kaikenlaisia töitä. Tällä hetkellä saan elantoni omasta yrityksestäni, joka myy terveysvakuutuksia. Vanhan sukupolven papisto ei ollut koulutettua, eivätkä he osanneet luoda yhteyksiä kirkon ja muun yhteiskunnan välille. Minun mielestäni papeilla on tärkeää olla hyvä koulutus ja laajat verkostot, joiden kautta asioihin voi vaikuttaa. Vuonna 2009 vuokrasimme tilat Barnabasin keskukselle vaimoni kanssa. Yhteenlasketut kuukausitulomme olivat 80 euroa ja sillä rahalla teimme kaiken järjestimme toimintaa ja opetusta kymmenille lapsille. Minä olin tuolloin vielä maallikko. Vuoden 2010 kesäkuussa arkkipiispa Makarios tuli vierailulle luoksemme. 20