Voitto, jolla on pitkät juuret Marco Lozza & Mario Di Pinto Club Italiano Spinonin puheenjohtaja kertoo, mitä Coppa Italia -kisan 1 voitto merkitsee rodun kannalta. Ylituomari Mario di Pinto kertoo voittajajoukkueen valintakriteereistä. Puheenjohtaja Marco Lozza: Olen iloinen ja ylpeä siitä, että spinonejoukkue voitti tänä vuonna mannermaisille seisojille tarkoitetun Coppa Italia -kilpailun. Syy tyytyväisyyteeni on se, että menestyksellä on pitkät juuret: ne ulottuvat reilun kymmenen vuoden kolmen hallituskauden ajalle, jonka kuluessa hallitus on pysynyt kutakuinkin muuttumattomana. Menestystä saa kiittää aikoinaan tehdystä päätöksestä, jonka tavoitteena oli valita jalostukseen parhaista käyttökoirista rotunsa tyypillisimmät edustajat. Päätös ei ollut vain kaunista sanahelinää: ensimmäinen jalostuksen valintakriteerin oli oltava hyvät käyttöominaisuudet. Hyvien käyttökoirien joukosta on sitten pyritty suosimaan mahdollisimman rotutyypillisiä yksilöitä. Eli ensin hyvät metsästysominaisuudet ja sitten kohtuullinen ulkomuoto! Tämä on tarkoittanut sitä, että jalostuksessa on tehty kompromisseja joidenkin sellaisten ominaisuuksien suhteen, jotka liittyvät enemmän rodun historiaan kuin toiminnallisuuteen (kuten nahka paksu kuin härällä ja suuret, massavat koirat) ja joita aikoinaan näki näyttelykehissä paljonkin. Nykypäivän jalostuksessa prioriteetti on sen sijaan annettu toiminnalliselle dynaamisemmalle ja urheilullisemmalle rakenteelle. Mikäli koiralla sattuu olemaan nahka paksu kuin härällä, sen parempi, mutta enää se ei ole ensisijainen jalostuskriteeri. Vuosien aikana myös käsitys koiran työskentelytavasta on muuttunut monipuolisemmaksi. Tämä tarkoittaa, että avoimissa maastoissa koiran on haettava laajasti siinä missä muidenkin mannermaisten seisojien. Peitteisissä maastoissa spinonesta on kuitenkin löydyttävä se metsien ja vaikeakulkuisten suistojen metsästyskoiran tyypillinen harkitseva haku. Spinonen monipuolisuus on siis sekoitus mennyttä ja tulevaa, innovaatiota ja perinteitä sulassa sovussa. Nyt siis saamme nauttia tehdyn päätöksen hedelmistä. Päätöksen, jonka ansiosta sekä spinone-rodun että spinoneharrastajien metsästyksellisyys on saatu säilytettyä. Etenkin tämä jälkimmäinen ryhmä suosii kasvavassa määrin valintoja, jotka perustuvat koiran kykyyn saada riistareppuun täytettä. Tämän ansiosta rodussa ei ole syntynyt joissain 1 Coppa Italia -kilpailu on tärkeä mannermaisten seisojien käyttökoe. Kilpailu koostuu kahtena peräkkäisenä päivänä järjestetyistä käyttökokeista, joissa kullakin rodulla on kuuden koiran joukkue. Joukkue saa pisteitä sen mukaan, montako koiraa kunkin päivän kokeessa palkitaan ja minkälaisilla palkinnoilla. Spinonejoukkue voitti selvällä erolla kisassa toiseksi sijoittuneen joukkueen.
muissa roduissa havaittavaa (paikoin syvääkin) kuilua koekoirien ja metsästyskoirien välillä. Olemme siis menestyksellä yhdistäneet kaksi toinen toistaan tukevaa harrastusta. Tästä on tullut yksi rodun ja spinoneharrastajien erityispiirteistä, jota kasvava määrä koiraharrastajia katsoo kunnioittaen ja jopa hieman kadehtien. Jalostuksen kannalta avainasemassa on ollut se, että olemme pystyneet käyttämään jalostukseen koiria, jotka menestyvät kokeissa ilman, että se on vähentänyt niiden jälkeläisten sopivuutta käytännön metsästykseen. Lisäksi voimme tarjota metsästäjille tietoisuuden siitä, että syntyvät pennut ovat sekä hyviä tyyliltään että saavat repun täyteen. Usea kokeeseen osallistunut koira on kokeissa hyvin menestyneen koiran jälkeläinen. Tämä on ollut kaikkein hienoin saavuttamamme tulos. Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta: vaarana on, että geenipohja kapenee, mikäli jalostukseen valitaan vain korkeasti palkittuja koiria. Tästä syystä olemme kiinnostuneita luomaan metsästysominaisuuksia mittaavan kokeen, joka toisi lisäarvoa metsästäjien käsissä olevien erinomaisten metsästyskoirien sukulinjoille. 2 Tämän vuoden Coppa Italia kertoo huomattavasta parannuksesta rodun metsästysominaisuuksissa. Samaa kuvaa myös se, että: - Muutaman huippukoiran sijaan palkittuja oli molempina päivinä viisi kuudesta, mikä kertoo selväsanaisesti rodun hyvästä keskitasosta. - Joukkueessa oli nuoria koiria, joista muutama koekoirina lähes kokemattomia, mikä lupaa hyvää tulevaisuudelle. Vaativia päätöksiä ei olisi voitu toteuttaa käytännössä ilman jäsenistön horjumatonta tukea. Jäsenemme ovat työskennelleet yksissä tuumin ja hyvässä yhteistyössä kohti yhteistä päämäärää, eikä kukaan ole laittanut omia mielihalujaan yhteisen hyvän edelle. Tästä CISp:in jäsenten välillä vallitsevasta yhteisöllisyydestä ja ystävyydestä olemme erityisen ylpeitä. Iloni oli tietysti ylimmillään päästessäni rotujärjestön puheenjohtajana todistamaan näin upeaa tapahtumaa. Näin sieluni silmin rakkaat hienot ystäväni, joita ilman huikea menestys Coppa Italiassa ei olisi ollut mahdollista: Emilio Pedrazzini rodun todellinen uudistaja; Luigi Granata pureva kriitikko, joka kommentoi armotta toimintaamme; ja monta muuta tuntemattomampaa mutta aivan yhtä ansioitunutta spinoneharrastajaa. Teille omistamme tämän upean voiton ja tämän upean päivän. 2 Toisin kuin Suomessa, Italiassa koe on enemmän kilpailullinen ja koulutuksen merkitys on suuri. Metsästäjistä vain pieni osa käy myös kokeissa, ja joissain roduissa jako metsästys- ja kisakoiriin on syntynyt..
Coppa Italia joukkueen valitsijan silmin Mario Di Pinto Niin useasta niin harva. CISp:in hallituksessa on vain yksi ylituomari minä joten vastuu Coppa Italiaan spinoneita edustamaan lähtevän joukkueen valinnasta lankesi minulle. Ei siksi, että valintaan ylituomari tarvittaisiin, mutta tuomarilla on kuitenkin enemmän tilaisuuksia nähdä koiria kokeissa ja vertailla niitä. Joukkueen olisi toki voinut valita hallitukseen kuulumatonkin, mutta meille hallituksen jäsenille valinta on sattuneesta syystä todennäköisesti lähempänä sydäntä kuin ulkopuoliselle. Ulkopuolinen tosin ehkä käyttäisi valintaan enemmän järkeä ja vähemmän sydäntä, mutta italialaisina me teemme kaiken sydämellä kuitenkin. Jopa valitsemme joukkueen Coppa Italiaan. Oli miten oli, valinnan taakka ja kunnia lankesi minulle. Tehtävä oli suoraan sanottuna suuri kunnia ja mitätön taakka, koska kuuden spinonen ja yhden varakoiran joukkueen kokoaminen on helppoa, sillä hyviä koiria on viljalti ja tulijoita oli. Varsinkin, kun kyseessä on käyttökoe, sillä me spinoneharrastajat teemme jalostusvalintamme tunnetusti käytännön jahdissa haulikko olalla. Joukkueen valitsemiseksi täytyikin siis vain yksinkertaisesti valita ne koirat, jotka olivat kisan aikaan kaikkein parhaassa iskussa. Valitsin siis joukkueeseen kuusi muskettisoturia ja yhden varakoiran seuraavasti: Falco di Morghengo, (jonka omistaa puheenjohtajamme Marco Lozza!). Valinnassa ei suinkaan ollut kysymys kaverin suosimisesta tai riidan välttämisestä: Falco on koira, joka on lyhyen koeuransa aikana saanut kasaan enemmän hyviä tuloksia kuin mikään muu koira miesmuistiin. Ja millaisia tuloksia! Muistini mukaan se on tänä vuonna kasannut 9 käyttösertiä peräkkäin! Koiraa ohjaa pieni suuri mies Vinicio Tognolo. Giuvinot on myös erinomainen koira, jonka kunnioitusta herättävä tulosten sarja alkoi koiran voitettua Derbyn, eikä loppua näy. Lisäksi se on metsästyskoirana tyyliltään ja laadultaan erinomaisen hieno. Koiran onnellinen omistaja on Francesco Miccio, jonka vierellä seisoo aina vannoutunut spinoneharrastaja Isabella Maeder. Ohjaaja edelleen Vinicio Tognolo. Artù della Becca. Omistaja Bruno Rizzetto, ohjaaja Danilo Rebaschio. Varma ja turvallinen valinta. Koira joka sekä jahdissa että Coppa Italiassa saa takuuvarmasti repun täyteen riistaa tai pisteitä. Giasone di Morghengo. Omistaja Gaetano Rossi, ohjaaja Tullio Bottani. Kolmevuotias koira, jonka poikkeuksellisen lahjakkuuden huomasin jo koiran ollessa pentuna kasvattajansa Franco Fusin käsissä. Uskomattoman hyvä riistanlöytäjä (taito, jonka suhteen koira muistuttaa paljon isäänsä Tobiaa 3 ). Eli toinen varma ja turvallinen valinta antaa palaa, nuoret! Biro del Brenton. Omistaja ja ohjaaja Leonardo Antonielli. Hieman yli kaksivuotias koira (eli antaa tosiaankin palaa, nuoret!), uusi löytö, jonka näin rotujärjestön mestaruuskokeessa: korkea riistavietti, laaja maastonpeittävä haku, silmiä hivelevä tyyli 3 Kuudesta koirasta kaksi on Tobian jälkeläisiä. Lisäksi Tobian isänisä löytyy kahden muun koiran takaa.
ja tyylikkään varmat seisonnat. Uskon, että koiran koeura tulee olemaan hieno, ja toivon, että se alkaa jo Coppa Italiassa. Epithelium Drastico, omistaja ja ohjaaja Augusto Zanotti. Erittäin varma ja luotettava koira niin jahdissa kuin kokeissa, minkä vuoksi muun muassa se on malliesimerkki spinonesta, johon pyrimme. Varalla Dea, omistaja ja ohjaaja Aldo Bianchini. Nuori koira, jonka metsästystyyli on hyvin rotutyypillinen ja joka varmasti ilahduttaa omistajaansa niin jahdissa kuin kokeissa (hyviä narttuja näkee kokeissa vain harvoin, mikä on harmi, koska tässäkin rodussa nartut ovat toinen puoli matkasta menestykseen). Arvonnassa sain seurakseni ylituomarit Maurizio Crudelin (puheenjohtaja) ja F. Francaviglian, sympaattisen sisilialaisen eläinlääkärin. Ryhmämme maastoksi annettiin Bientina, joka on tunnettu peitteisestä maastostaan ja viekkaista fasaaneistaan, jotka tekevät kokeesta todellisen tahtojen taistelun. Tapansa mukaan Giuvinot hallitsi tilanteen isännän ottein, osoitti hyvää riistaintoa, sopeutti hakunsa hienosti maastoon ja onnistui epäsuotuisasta tuulesta huolimatta saamaan tuomariston silmien alla seisonnan, joka johti riistatyöhön. Koira oli lintujen lähtiessä rauhallinen. Hakua jatkettiin sivutuuleen, jossa upeasti ravaava koira vaihtoi kynnöksen puolelle päästäkseen tuulen alle. Se haki pakettipellon reunaa ja katosi peltoon, ja olimme varmoja, että koira seisoi. Nähdäksemme riistatyön myös meidän oli päästävä valtavaan rääseikköön ja me emme tosiaankaan ravanneet kuin Giuvinot! Koira odotti rauhallisesti, mutta tuomariston raivattua tiensä läpi tiheän pusikon, koiran paikallistama häiriöstä suivaantunut kukko otti ja siivitti. Falco di Morghengo esitti hyvää hakua ja kauniin seisonnan matalan ruovikon peittämässä maastossa. Toisen seisonnan yhteydessä koira jäljitti pitkään juoksevaa lintua. Jäljitys johti ojan reunaan, ja ojaa ylittäessään koira menetti suoran hajun linnusta. Fasaani siivitti takaa. Jahdissa olisimme ampuneet linnun surutta mutta Coppa Italiassa kyseessä oli virhe, joka sulki koiran kisasta. Harmi, sillä koira oli esittänyt erinomaisia otteita. Lähtöpaikalle palatessamme löysimme ryhmän spinoneharrastajia, jotka kaikki hymyilivät säteilevästi: he kertoivat, että sekä Drastico että Artù olivat olleet ryhmiensä parhaita (ymmärrätte varmaan, miksi sanoin niiden olevan varmoja koiria?). Giasone oli mukana kisassa, ja oli saanut 2. erinomaisen 4 ja noviisimme Biro oli kantanut kortensa kekoon saamalla CQN:n 5 erinomaisilla arvosteluilla. Kuten sanottu, kuuden koiran joukkueesta viisi oli tehnyt pisteiden arvoisen suorituksen! Vesityö ei sitten mennytkään aivan yhtä loistavasti, mistä meidän täytyy selvästikin keskustella rakkaan ystävämme ja koulutusasiantuntija Bonasegalen kanssa. Vien itse 4 Palkinnon erinomainen saaneet koirat laitetaan paremmuusjärjestykseen, Giasone oli siis ollut ryhmänsä toiseksi paras. 5 Annetaan koiralle, joka osoittaa erinomaisia taipumuksia, mutta tekee virheen esim. linnun lähtiessä, eikä sitä sen vuoksi voida palkita. Usein arvostetumpi kuin palkinto hyvä.
koirani pentuna merenrantaan ja totutan ne uimiseen pienestä pitäen, jolloin vesityöstä tulee niille mukava leikki. Seuraavanakin päivänä saaliinamme oli viisi palkittua spinonea kuudesta. Omassa ryhmässäni Danilo Rebaschion ohjaama Artù esitti hyvää hakua, hyväksyttävän riistatyön ja erittäin hyvän noudon. Koiran varmuus pisteidenkerääjänä oli joukkueelle erittäin tärkeää. Toinen hieno suoritus oli Giasone di Morghengolla (ohjaaja Bottani), joka saalisti joukkueelle toisen arvokkaan erinomaisen meidän ja tyytyväisenä säteilevän omistajansa Rossin iloksi. Coppa Italian voitto oli meidän! Useiden vuosien kunniakkaiden sijoitusten jälkeen spinoneiden joukkue voitti arvostetun Coppa Italian ensimmäistä kertaa ja vieläpä selvällä erolla seuraavaan. Ja niiden metsästäjien, jotka haluavat metsästyskoirakseen spinonen, jono vain pitenee!