Andörja 27.07.08 Matkalle lähdettiin Turusta perjantaina klo 1800. Alku sujui hankalasti koska Villen kalsarit jäi Mietoisiin. Ajomatkaa kertyi kaiken kaikkiaan noin 1500 kilometriä. Perillä oltiin joskus klo 1400 lauantaina. Matka käytettiin hyödyksi lukemalla ERÄ- lehden artikkelia Andörjasta. Reitti kulki Porin ja Vaasan kautta Tornioon, josta ajettiin Kalixin kautta Kiirunaan. Siitä Norjan puolelle ja Andörjaan. Perillä asetuttiin taloksi ja ajateltiin ottaa pienet päiväunet ennen kalaan lähtemistä. Syvä uni katkesi karusti kun kämpän palohälytin alkoi soimaan täysillä. Siitä se sitten lakkasi soimasta itsestään. Tulipaloa ei kuitenkaan kämpässä ollut. Isännän tullessa tarkastamaan tilannetta, oli Valtanen vastassa alasti, muna pystyssä unenpöpperöisenä. Saa nähdä tuleeko treffi-kutsuja. No siinä vaihtoivat kyselevät katseet kunnes lähtivät omille teilleen molemmat.
Sunnuntaina startattiin rannasta klo 1400 aikoihin. Päällikkö keksi suunnata kohti Mjösundetin siltaa, matkalla rigattiin valmiiksi maailman parhaat turskalitkat, ainakin omasta mielestä. Matkalla eräs miehistön jäsen kävi vessassa paskalla, muisti myös pestä potkurin. Sillan alta saatiin muutamia pieniä ja isoja seitejä. Siinä sitä seilattiin hetki ja ihmeteltiin maailman menoa, esimerkiksi pyöriäisiä ja sillalta kalastava paikallinen guru. Eväiden jälkeen suunnattiin kohti Saaren kärkeä kohti.
Siellä piti olla kalaa ihan simona, mutta meillä ei käynyt tuuri, harmi. Parit paikalliset nähtiin kalastelemassa ja saamassa kalaa siitä sitten hiukan pohjoiseen päin. Itse ei saatu siitä paikasta yhtään mitään. Kulman takaa löydettiin lokkeja jahtaamassa seitejä tai jotain pikku kalaa. Siinä sitten lasketeltiin parvien läpi ja saatiin muutamia seitejä ja turskia. Suurin sei taisi olla n. 6 kiloa. Tuokion siellä vietettyämme ja sumun laskeuduttua kippari päätti hakea omat kalapaikat edellisten lisäksi. Suunnattiin jonnekin kauas sumussa plotterin ja kipparin merimiestaitojen avulla ja saavuttiin jonnekin kauas. Siinä kalastettiin muutamia kaloja ja oltiin hiukan pierussa.
Sumussa ja merenkäynnissä suunnisti ansiokas kipparimme kohti uusia apajia, pientä vastatuulta oli havaittavissa, mutta sen ei annettu matkan tekoa haitata. Sieltä täältä saatiin muutamia kaloja harvakseltaan, jopa triplatärppi taidettiin kokea. Yksi kohokohta oli kun Ville nosti kerralla VIISI seitiä, miettikääpä sitä!! Sumussa lopuksi suunnistettiin kotia kohti ja sinne sitten löydettiinkin lopuksi. Iltapalaksi oli maukasta seitiä ja pottuja. Maanantaiaamulla herättiin ilman palohälytystä ja muuta munanseisomishässäkkää iloisesti mielissä mukava kalastuspäivä atlantin vesillä. Ensiksi päätettiin käydä paikallisessa kaupassa hakemassa paljon kaivattua vessapaperia, sekä lisää juksia pohjaan jätettäviksi. Koska lähimmässä kaupassa ei ollut muuta kuin ABU refleksejä, niin päätettiin ajaa naapurisaaren puolelle suurempaan spesiaalikauppaan, sieltä sitten maksuvaikeuksien kautta saatiin paikallisia gummimakkeja, eli kumimatoja. Niillä sitten oli tarkoitus saada mahdolliset mahtiseitit tarttumaan omiin pyytöihin.
Naapurisaareen kulki näppärästi vedenalainen kolmen kilometrin pähkähullu tunneli, jota joku hullu ajoi takaisin tullessa noin sataakolmeakymmentä kilometriä tunnissa. Hiukka jännitti. Paikallisen kalakaupan myyjä muuten ei sitten osannut rahastaa visasta, mikä aiheutti pientä hymyilyä suomipojassa.
Kalaan kun vihdoin päästiin lähtemään, niin tuuli oli jokseenkin kastelevan tyyppinen. Se ei satanut vaan heitti aallot keulamiesten niskaan. Vaan onneksi joillain oli pelastuspuvut niskassa, niin eivät kastuneet ollenkaan. Kalastus alkoi hiljaisesti ilman tapahtumia. Iso aallokko hankaloitti kalastusta, joten päätettiin siirtyä Mjösundetin sillan alle. Sieltä sitten saivatkin Murt ja Valt joitakin kaloja, jotka kelpuutettiin fileiksi. Saalis ei vastannut odotuksia joten siirryttiin Maanatainn alkupäiväksi ilman minkäänlaista sihteeriä tahansa.
Keskiviikko oli kalastuksellisesti samaa luokkaa kuin reissun muutkin päivät. Taidettiin saada muutamia kaloja joista sitten otettiin kookkaimmat. Hiukan alkoi olla havaittavissa pientä matkaväsymistä ja jotenkin siinä se kalastukseen keskittyminen sitten herpaantui. Vaan kyllä olivat kalat myöskin tiukassa. Kotimatkalle sitten lähdettiin yötä vasten ja se oli aivan yhtä helvetillistä kuin tulomatkakin. Mukava reissu kaikin puolin ja kyllä toistekin täytyy lähteä. Sen autossa istumisen kun vain saisi jonkun muun hoidettavaksi, niin voisi käydä vaikka useamminkin.