yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella 8 (360) 24. šulakuuta, 2013 2 Vienan karjalan kieliopin uuši versijo 4 Laulan tätä lauluo Kalevalan mualla 7 Hiihtourheilušta tuli elämäntyö 8 Louhen piirin varpusien kisat Karjalankielisen Čičiliušku-kuklateatterin artistat esiinnyttih Heimopäivissä Koirien Kalevala -näytelmän kera. Kuvašša: Eeva-Kaisa Linna (oik.) kiittäy artistoja hyväštä esitykšeštä. Kuva: Jelena Migunova Heimopäivien monipuolini ohjelma Yhteistyö: Karjalan Šivissyššeuran Heimopäivät piettih Helsinkissä. Ksenija Veretennikova Karjalan Šivissyššeuran tarkotukšena on itä- ta rajakarjalaisen kielen ta kulttuurin šäilyttämini ta šivissyštyön tukemini. Šeura pyrkiy kehittyä kiinnoššušta karjalaiseh kulttuurih, perintehih ta kieleh. Heimopäivät on KŠŠ:n perintehellini jokavuotini tapahtuma, mih tavallisešti keräytyy šeuran jäšenie koko Šuomešta ta ulkopuoleltaki, karjalan kielen ta kulttuurin yštävie ta harraštajie. Tänä vuotena Heimopäivät piettih Helsinkissä 13. 14. šulakuuta. Karjalan puolešta juhlah kučuttih Karjalan Kanšallisen arhiivan johtaja Olga Žarinova, Petroskoin valtijonyliopiston Pohjois-Europan istorijan tutkija Ilja Solomešč, Karjalan Rahvahan Liiton johtaja Jelena Migunova, Nuori Karjala -järještön piälikkö Alina Čuburova, Petroskoin valtijonyliopiston karjalan kielen laitokšen opaštaja Olga Karlova, kielipešätoiminnan koordinattori Natalja Antonova ta Čičiliuškukuklateatteri. Šuomelaiset yštä vät huomattih, jotta Karjalan kuččuvierahien joukošša on äijän nuorie. ÆÆJatkuu šivulla 2. «KŠŠ pyrkiy kehittyä kiinnoššušta karjalaiseh kulttuurih, perintehih ta kieleh.
2 vienan karjala Heimopäivien monipuolini ohjelma ÅÅAlku šivulla 1. Perintehen mukah vuosiko kouk šešša KŠŠ:n alaošašton jä še net käsitelläh viime vuuvven tulokšie ta ajatellah uušista šuunnitelmista vuuvven ajakši. Šeura jatkau karjalaisen perintehen, istorijan ta šukutietojen levittämistä rajan molemmilla puolella, jakau apurahoja karjalaista šukujuurta olijilla opaštujilla Šuomešša ta Karjalašša, Karjalan korkiekoulujen ta Petroskoin yliopiston šuomen, karjalan ta vepšän kielen ošašton opaštujilla. KŠŠ kannattau alaošašto- ta kyykkätoimintua. Haluon šanuo šuuret passipot kaikilla šeuran jäšenillä ta niillä, ket kannatetah meijän ruatuo. Tämä vuosi Karjalašša on ilmotettu karjalan kielen ta kulttuurin vuuvvekši, onnakko miun toivomukšena on, jotta kiinnoššuš karjalan kieleh olis ainani. Tahon uškuo, jotta yhteistyö auttau meitä täššä kyšymykšeššä, šano KŠŠ:n johtaja Eeva-Kaisa Linna. Šen lisäkši Eeva-Kaisa korošti Šuomen Šukukanšojen yštävät- järještön avun ta šuuren innon merkityštä yhteistyön toteuttamisešša. Heimopäivien enšimmäisenä päivänä virallisien avajaisien jälkeh kaikki šeuran jäšenet ta vierahat keräyvyttih karjalaiseh čäijystolah ta pakinoilla Helsinkin ortodoksisen šeurakuntašalih. Tilaisuuvven avasi Anna tulla -lauluryhmän esiintyjä Darja Kuznetsova, kumpani esitti omie karjalankielisie lauluja. Karjalan kielen opaštaja Olga Karlova kerto kielitilantehešta Karjalašša. Kielipešän toiminnašta šaneli kielipešäprojektin koordinattori Venäjän puolella Natalja Antonova. Olgan ta Nataljan esittämät vesselät karjalaiset arvautukšet oltih hyvänä lahjana kaikilla. Juhlailtana piettih kahen kirjan, Pekka Zaikovin Vienankarjalan kieliopin ta Salme Syrin Missä koti, muamoseni? esittelyt. Toisena päivänä omie šelloššukšie esitettih Jelena Migunova (Karjalan kielen ta kulttuurin vuuvvešta), Alina Čuburova (Etnokulttuurikeškukšen verkošto -projektista), Olga Žarinova (Karjalasien VII kerähmöštä). Istorijan tutkija Ilja Solomešč kerto mitein Karjalan istorijua tulkittih venäläiseššä kirjutukšešša ta poliittisešša retoriikašša. Ohjelman lopušša Čičiliušku-kuklateatteri esitti Mauri Kunnakšen Koirien Kalevala -näytelmän. KRL:n piälikkö Jelena Migunova (oik.) onnittelou pruasniekalla KŠŠ:n johtajua Eeva-Kaisa Linnua. Vuuvven 2013 šuunnitelmat KŠŠ:n 107. vuosikokoukšešša Eeva-Kaisa Linna kerto 2013 vuuvven toimintašuunnitelmista ta 2013 2017 vuosien srtategijašta, missä piäšuuntana on kielen ta kulttuurin, istorijan ta perinnön tukemini, kyykkäpelin kehitykšen ta julkaisutoiminnan kannattamini. Mi koškou kieltä ta kulttuurie, niin vuotena 2013 oli julkaistu Pekka Zaikovin kielioppi. Tavoittehena on julkaissa Kalevala vienankarjalakši merkkivuotena 2015. Tänä vuotena lapšilla on meininki tallentua perintehellisie lapšienlauluja CD:lla. KŠŠ KRL:n ta NK:n rinnalla on karjalan kielen kešäkurššijen järještämisen tukijana Karjalan piirilöissä. Šeura jatkau kyykkätoimintua ta esitti Karjalan Rahvahan Liitolla ehotukšen kyykkäkilpailun pitämiseštä. Šen lisäkši KŠŠ:n jäšen Marku Pottonen tulou etuštajakši Karjalaisien kerähmöh Priäžäh. Kielen tutkija Marja Torikka ta kieliopin luatija Pekka Zaikov. Kuvat: Jelena Migunova Vienankarjalan kieliopin uuši versijo Kirjauutukšie: Uuši Vienankarjalan kielioppi painettih Šuomešša. Ksenija Veretennikova Šuomešša oli painettu uuši Vienankarjalan kielioppi, kumpasen luatijana on Itä- Šuomen yliopiston karjalan kielen professori Pekka Zaikov. Vienankarjalan kielioppi, kumpani on kirjutettu 5. 9. luokan koululaisilla, painettih vuotena 2002. Kielioppi oli jo ammuin loppuh myöty, šen vuokši šuaha tämä kirja oli oikein vaikie. Kieliopissa on monta ošua: fonetiikka, morfologia ta lukemisto, karjalaisie arvautukšie, fraseologismija ta šananlaškuja, ta šanašto. Kulu kymmenen vuotta šiitä, kun ilmešty šemmoni opaššušvälineh ta mie rupesin miettimäh, jotta pitäis uuvvistua kieliopin materiaalie, käyttyä nykyaikaista kieliopin terminologijua ta miäritelmie. Olleššani työššä Šuomen yliopistošša, huomasin, jotta näitä oppikirjoja ei ole ni vovse, aina pitäy luatie kopijoita ta kekšie harjotukšie uuvveštah ta uuvveštah. Näin piätin, jotta pitäy kerätä koko ainehisto yhteh ta löytyä opaštamisen uušie keinoja. Yli vuosi mäni kie Karjalaiset neiččyset tuttavuššutah uuteh kielioppih, kumpasen presentaatijo piettih KŠŠ:n Heimopäivissä. liopin valmistamiseh ta šen pohjana on vanha kirja, kerto Pekka Zaikov. Uuvvešša kieliopissa tulou esillä monta kyšymyštä, kumpasie ei ole vanhašša versijošša, esimerkiksi, terävän s:n ta šuhu-š:n käyttämini. Kielioppi on ennein kaikkie tarkotettu šuomelaisilla opaštujilla ta harraš telijoilla, ta šen vuok ši kirjan luatija vertailou vai «Uuvvešša kieliopissa tulou esillä monta kyšymyštä, kumpasie ei ole vanhašša versijošša. keita karjalan kielen šeikkoja šuomen kirjakieleh. Kielioppih tuli erilaisie pienijä tekstijä, monet niistä otin Talo eläy tavallah -kirjašta, muokkasin vähäsen. Tekstit annetah lukijilla kuvan vienalaisien entiseštä elämäštä, perintehistä ta tavoista. Kirjan lopušša on šanaluvettelo, kumpasešša on ihan aitoja karjalaisie šanoja šekä lainettuja venäjän kieleštä. Kiännin niitä šuomekši šuomelaisilla lukijilla, lisäsi professori. Kieliopin kuštantajana on Karjalan Šivissyššeura. Oša kirjoista KŠŠ lähettäy Karjalah ta lahjottau karjalan kielen opaštujilla, opaštajilla ta tutkijilla. Toini oša jiäy Šuomen puolella, missä še on myötävänä. Haluon šanuo šuuret passipot kielen tutkijalla Marja Torikalla, kumpani luki tarkkah käsikirjutušta alušta loppuh monta kertua, korjasi virheitä ta anto hyvie neuvoja. Kyšymykšeh, mimmoset šuunnitelmat ollah tulevaisuuvvešša tai mimmoni kirja tulou šeuruavana, Pekka Zaikov vaštasi, jotta še on pitälti vuotettu venäläiskarjalaini šanakirja (vienankarjalan murtehella).
vienan karjala 3 Mitä kuuluu Kalevalan mailla? Tat t ana Torvinen Pyhä asie esitettih Kalevalašša Karjalan Kanšallisen teatterin vienankielisen Pyhä asie -näytelmän enši-ilta piettih 14. šulakuuta Kalevalan kulttuuritalon näyttämöllä. Pyhä asie on Kanšallisen teatterin šuosituimpie näytelmie. Esityš oli ašetettu näyttämöllä venäjän kielellä vuotena 2009. Jälešti näytelmä oli ohjattu karjalan kielen livvin murtehella. Tänä vuotena näytelmän käsikirjutuš oli kiännetty vienakši. Piäroolija esitetäh tunnettu näyttelijäpari Vieno Kettunen ta Pekka Mikšijev, šekä nuoret näyttelijät Andrei Gorškov ta Julija Kuikka. Vieno Kettusella ta Julija Kuikalla esiintymini Kalevalan lavalla oli hyvin merkitykšellistä vielä šiitäki šyyštä, jotta molommat näyttelijät ollah kotosin Kalevalan šeuvuilta. Näytelmyä šeurasi sinhronikiännöš, kuitenki monilla kaččojilla ei tarvinnun mitänä kuulokkehie, vet näyttelijät paistih heilä tutulla, omalla vienankarjalan murtehella. Tämä esityš oli šuurena lahjana kalevalalaisilla, monet ei voitu piettyä kyynälie. Kalevalan jälkeh Kanšallisen teatterin artistat lähettih vierailumatalla Šuomeh. 18. šulakuuta Pyhä asie -näytelmä esitettih Joensuun kaupunkin teatterissa. 19. šulakuuta esityš piettih Varkauten kaupunkiteatterissa. Petroskoissa Pyhä asie -näytelmän vienankielini versijo on meininki esittyä kešäkuun alušša. Kielen ta kulttuurin hyväkši Kalevalašša toimija Uhutšeura piti vuosikokoukšen 13. šulakuuta. Kokoukšen alušša karjalan kieltä opaštujat Kalevalan koululaiset esitettih mukavan tanšši- ta lauluohjelman. Uhut-šeuran johtaja Valentina Kovalenko kerto viime vuuvven työn tulokšista ta šeuran järještämistä tapahtumista. Tärkeimpie niistä oli Karjalan Kanšallisuušpolitiikan tuvella toteutettu Kanervapruasniekka, mi piettih mäneššykšellä kešäkuušša 2012. Uhut-šeura on aina tuken karjalan ta šuomen kieltä opaštujie koululaisie. Tänä vuotena alovehienväliseššä kielikilpailušša Kalevalan opaštujat šuatih kaikki enšimmäiset šijat. Uhutšeuran kannatukšella pietäh erilaisie tilaisuukšie Kalevalan koulušša, niijen luvušša on Uhtuon neičyt -kilpailu. Tämänvuotisen kilpailun voittajakši tuli koulun opaštuja Valerija Malinina. Valentina Kovalenko kerto šamoin ošallistumisešta Šuomelais-ugrilaisien rahvahien muajilman kongressih, mi piettih viime šykyšynä Unkarissa. Kongressissa oli äijän paistu kantarahvahien kielien šäilyttämiseštä. Muijen maijen kokemukšen mukah pienien kanšojen kielien šäilyttämiseššä hyvin tärkie rooli on «Tänä vuotena alovehienväliseššä kielikilpailušša Kalevalan opaštujat šuatih kaikki enšimmäiset šijat. kielipešätoiminnalla. Kovalenko korošti, jotta tämän toiminnan kehittämiseh pitäis Kalevalaššaki kiinnittyä mitä enemmän huomijota. Kuulusa Kalevalan kielipešä nykyjäh toimiu vain formaalisti, lapšien kera harjotellah kieltä, onnakko kielen käyttyö päiväkojissa ympä ri päivän ajan, kumpaista tämä menetelmä tarkottau, ei enyä ole. Tänä vuotena Uhutšeuran alottehešta šuatih toteuttua jo ammusen toivehen, Kalevalašša avattih karjalan kielen kurššit aikuhisie varoin. Rahotušta kurššien pitämiseh on šuatu paikalliselta ičehallinolta. Kurššien opaštajana on Kalevalan koulun karjalan kielen opettaja Nina Aleksejeva. Kurššit oli šuunniteltu 20 henkeh, onnakko ilmottautu jo läheš 30 ošallistujua. Uhut-šeuran lä hišuunni telmissa on pityä perintehellini Uhtuon karjalaisien pruasniekka kešäkuušša šekä valmistua ta ašettua pos olkašša vanhan Kalevalan kaavakuva, missä tullah esillä kylän ošien entiset nimitykšet. Ainut vepšänkielini lehti Merkkipäivä: Vepšänkielini Kodima-lehti täytti 20 vuotta. Maikki Spitsina Vepšäläiset kuulutah vähälukuseh kanšah. Tämä vanha kanša on šäilyttän oman šuullisen pakinakielen, vaikka vuosi vuuvvelta muamonkielellä pakasijie vepšäläisie jiäy yhä vähemmän. Vielä 25 vuotta takaperin vepšän kirjakieltä ei ollun. Šitä ruvettih kehittämäh, šamoin kuin livvie ta vienankarjalua, 1990-luvun alušša. Nyt vepšäläiset ollah ylpiet šiitä, jotta heilä on omie tietomiehie, kiäntäjie, kirjuttajie ta runoilijie. Karjalašša ilmeštyy ainut muajilmašša vepšänkielini lehti, niin kuin iče vepšäläiset šitä esitetäh. Kodima-lehen ilmeštymini ei ollun šatunnaini. Vuotena 1988 oli peruššettu vepšäläisen kulttuuri n šeura, kumpasen tar kotukšena oli yhistyä Karjalan, Leningradin ta Vologdan alovehien vepšäläisie. Tietyšti, šitä tehtävyä ei onnistuis toteuttua ilmain vepšänkielistä lehtie. Enšimmäini Kodima-lehen numero ilmešty vuuvven 1993 šulakuušša. Enšin še oli Prionežje-lehen liittehenä ta ilmešty Kodirandaine-nimellä. Nyt jo monta vuotta lehellä on iččenäini statussi ta šen kuštantajana on Periodika-laitoš. Lehen ikä ei ole šuuri, onnakko vepšän kielen kannalta on ruattu šuuri ruato. Kodiman toimitukšešša ruatau kolme henkie: piätoimittaja Marina Ginijatullina (oik.), Nikolai Abramov ta Irina Sotnikova. Kuva: Olga Smotrova. Enšimmäisenä Kodimalehen piätoimittajana oli vepšäläini, filologijan touhtori Nina Zaitseva, ta hiän on vieläki toimitukšen ta toimittajien paraš apulaini. Nina Zaitsevan jälkeh lehen piätoimittajina oltih Nikolai Fomin ta Nikolai Abramov, nyt heijän ruatuo jatkau Marina Ginijatullina. Lisäkši toimitukšešša ruatah Nikolai Abramov, kumpaista tunnetah vepšän- ta venäjänkielisenä runoilijana ta kiäntäjänä ta Irina Sotnikova. Kaikki lehen toimittajat ollah vepšäläisie. Kodima ilmeštyy kerran kuukauvešša kahekšalla šivulla. Šen painoš on 600 kappalehta, mit juatah lukijoilla ilmasekši. Joka leheššä on šivuja kuin vepšän, niin ni venäjän kielellä. Ne kerrotah vepšäläisien huolista ta šuavutukšista, rahvahašta, kumpani eläy Karjalan, Leningradin ta Vologdan alovehilla. Kodima-lehen 20-vuotispäivän merkeissä Petroskoin Kanšallisien kulttuurien keškukšešša piettih juhlatilaisuuš. Pruasniekkah tuli Kodima-lehen avuštajie ta kirjuttajie, kanšalliskielisien joukkoviestimien ta kanšalaisjärještöjen etuštajie, virkamiehie. Nina Zaitseva tervehti kaikkie pruasniekkah «Kodimalehen tarkotukšena aina oli muamonkielen kehittämini ta kolmen alovehen vepšäläisien yhistämini. tullehie ta kerto, mitein tärkie oma lehti on joka vepšäläisellä. Vaikieta oli alušša šuaha rahua joka numeruo varten. Oli muitaki vaikeukšie. Onnakko työ toimitukšešša oli mukava ta vesselä. Myö tykkäsimä omašta kieleštä, tykkäsimä paissa šillä ta kuunnella šitä, ta nyt šaima nähä vepšän kieltä lehen šivuilla. Nykyjäh lehti on šuurempi ta mukavampi, šillä on omie lukijie. Kodima-lehen tarkotukšena aina oli muamonkielen kehittämini ta kolmen alovehen vepšäläisien yhistämini, kerto Nina Zaitseva. Kodima-lehti on vepšän kirjakielen mallikuvana. Lehen journalistien avulla ilmeššytäh vepšänkieliset oppikirjat ta opaššušvälinehet. Šen lisäkši lehtie käytetäh kouluissa tuntijen aikana, jotta ottua käyttöh uutta šanaštuo.
4 vienan karjala «Kertoen Jaakko Rugojevin elämäštä ta luomistyöštä arhiivan rautajat tahottih kiinittyä huomijota karjalaiseh kulttuurih, kumpasen šäilyttämistä kirjailija oli aina puoluštan. Karjalan elävä istorija Maikki Spitsina Petroskoi. Jaakko Rugojevista kerrottih Karjalan kanšallisen arhiivan näyttelyššä. Yhen päivän näyttely oli omissettu Jaakko Rugojevin muissolla. 15. šulakuuta tunnettu vienankarjalaini kirjailija ois täyttän 95 vuotta. Näyttelyššä oli esitetty ainutluatusie dokumenttija Rugojevin yksityisfondista, kumpasešša on yli 24 tuhatta materiaalie. Niistä näyttelyö varoin valittih tärkeimmät ta mukavimmat, kumpaset hyvin kuvatah Rugojevin elämyä. Niijen luvušša oli päiväkirjoja, kumpasie Rugojev kirjutti vielä koulušša opaštuos s a, kirjasie, kiännökšien käsikirjutukšie ta niitä kirjutukšie, kumpasie kirjailija valmisti Totuušlehtie varoin, kahekšannen luokan opaššuštovissuš, šovanaikasie päiväkirjoja runojen ta piiruššukšien kera, valokuvie. Jaakko Rugojevin yksityisfondi šäilyy Kanšallisešša arhiivašša vuuvvešta 1995. Šen luovutti arhiivalla Rugojevin poika Reino kahen vuuvven piäštä kirjailijan kuolomašta. Koissa kaikki škuapit oltih täpötäynnä tuaton materiaalija, ka tuatto aina tiesi, mitä missä on, muisteli Reino Rugojev. Kertoen Jaakko Rugojevin elämäštä ta luomistyöštä arhiivan rautajat tahottih kiinittyä huomijota karjalaiseh kulttuurih, kumpasen šäilyttämistä kirjailija oli aina puoluštan. Rugojevin panoš karjalaiseh kulttuurih on oikein šuuri. Hiän näytti, jotta še on mukava ta monipuolini. Kirjailijan teokšet eletäh ta lukija voipi ottua niistä oppie. Juri D užev omašša kirjašša Jaakko Rugojev Karjalan rahvahallini kirjuttaja tuou esillä muun muašša kirjailija Paavo Leontjevin kirjasen Jaakko Rugojevilla, kumpasešša Leontjev tarkkah huomautti: Jakov Vasiljevič, Työ oletta Karjalan muan elävä istorija. Näyttelyššä oli esitetty tärkeimpie ta mukavimpie dokumenttija Rugojevin yksityisfondista. Kuva: Olga Smotrova Čäijystolašša rahvaš muisseltih Jaakkuo, mimmoni ihmini hiän oli. Kuva: Marija Urbanovič Laulan tätä lauluo Kalevalan mualla Näyttely: Jaakko Rugojevilla omissettu näyttely piettih Koštamukšešša. Jaakko Rugojevin šyntymäpäivänä, 15. šulakuuta, Koštamukšen kulttuuri- ta musejokeškukšešša avattih Mie laulan tätä lauluo Kalevalan mualla -näyttelyn kirjailijan 95-vuotisjuhlan kunnijakši. Jaakko Rugojev iče oli kotosin Koštamukšen Šuojärven kyläštä talonpojan pereheštä. Vielä ennein kouluo Jaakko opaštu lukomah, konša heijän kyläh järješšettih koulutušta aikuhisilla, Jaakolla ei riittän tilua ta hiän istu stolan toisella puolella ta luki... Šiitä 11-vuotisena hiän läksi opaštumah Uhtuon kouluh, missä luati omin käsin työtunnilla viulun. Jaakko piätti koulun ta läksi Petroskoih opaštumah. Opaššukšen jälkeh hiän myöšty Uhtuoh ta ruato opaštajana koulušša. Ka alko šota, Jaakko liitty partisaanien rivilöih. Šovan aikana Jaakon oli pakko polttua kotitaloh, mi jätti šyväimeh šuuren huavan koko ijäkši. Hänen elämäššä oli kaikkie näin iče kirjailija kerto omašša 75-vuotisjuhlašša, kumpaista hiän piti Koštamukšen kaupunkissa. Nyt myö tiijämmä häntä kuulusana karjalaisena runoilijana ta kirjailijana. Jaakko Rugojev oli äijän luatin Koštamukšen kaupunkin rakentamisen aikana, jotta tiälä šäilyis Karjalan muan puhaš ekologija ta šai, jotta luajittais pato, kumpani erottau kombinaatissa käytettyö vettä karjalan järvilöistä ta jokiloista. Rahvaš annettih šillä nimen Jaakon pato. Jakov Vasiljevič oli Koštamukšen musejon alkuhpanijana, hiän tahto, jotta uuvvešša kaupunkissa kuuluis karjalaisie lauluja, jotta rahvaš paistais omalla kielellä ta šäilyis vanha karjalaini kulttuuri. Näyttelyn avajaisih tuli Jakov Vasiljevičin šukulaisie, kaupunkin johtaja ta karjalaisie. Näyttelyšša on esitetty Jaakon työvehkehie, vuatteita, hänen luatima viulu, palannuošta kotitalošta jiänehie patoja ta tietyšti hänen kirjuttamie kirjoja. Jaakon heimolaiset äijän autettih näyttelyn täyttämiseššä ta lahjotettih kuvie, šekä Šuojärven kylän piiruššukšen, kumpasen luati Jaakon veikko Nikolai Rugojev. Juminkeko-šiätijö lähetti niise kuvie Jaakošta ta hänen kirjutukšie. Ennein avajaisie Koštamukšešša oli järješšetty runokilpailu, kumpasen voittajat luvettih Jaakko Rugojevin runoja šuomen ta venäjän kielellä näyttelyn tauštalla. Paremmat šuatih diplomit ta potarkat. Hete-folklooriryhmä esitti Jaakko Rugojevin lempilaulun, kumpaista laulettih hänen kotitalošša. Čäijystolašša rahvaš muisseltih Jaakkuo, mimmoni ihmini hiän oli. Hänen plemännikkä Viktorija Soldatova kerto, jotta Jaakon talon ovet aina oltih auki, pirtti oli täynnä ihmisie. Rugojev yritti auttua jokahista ta oman lupaukšen piti. Nina Nikolajevna Lukašova muisteli kun Jaakko käški hänen peruštua Koštamukšešša karjalaini folklooriryhmä ta pani häpiemäh, kun Koštamukšen juhlih kučutah Kalevalašta vanhoja ämmöjä laulamah karjalakši, šilloin kun kaupunkissaki eläy äijän karjalaisie. Jaakko keräsi ihmisie ta šiitä šynty Karjalai «Nykyjäh Koštamukšen enšimmäisellä koululla, missä on Jaakko Rugojevin musejo, halutah antua Rugojevin nimi. ni gorničča -ryhmä. Jaakkuo muissellah tosi karjalaisena, kumpasella ihmini oli tärkein... Nykyjäh Koštamukšen enšimmäisellä koululla, missä on Jaakko Rugojevin musejo, halutah antua Rugojevin nimi, ka näyttelyn avajaisissa karjalaiset pyritettih Koštamukšen kaupunkialuvehen johtajua, jotta Koštamukšen aukijo tai katu kaupunkin keškuštašša šais Rugojevin nimen, šentäh kun hänen työt on arvottoman kallehet ta merkitykšelliset karjalaisilla. Marija Urbanovič
vienan karjala 5 Keštäykö vanha piäkirikkö nykyajan uuvvissukšie? Kemi: Vesivoimalan rakentamini Kemin vanhimman ošan maisemien uhkana. Kakšikymmentä vuott a ta kaperin Kemin eläjät iäneš šettih vesivoimalan rakentamista vaštah kaupunkin vanhimmašša ošašša Läppäšuarella. Tämä pinta-alaltah vain nellän nelijökilometrin kokoni aloveh on šäilyttän luonnon, istorijal lisen, arhitektuurisen ta henkellisen arvon. Niin kuin ni monta vuosišatua takaperin tiälä kallivoja kierretäh kavut puutaloineh. Šuaren uušilla eläjillä on tullun tavakši riputtua omien talojen šeinih taulukkoja entisien nimitykšien kera: Uspenski prospekti, Verhovskaja rantakatu ta muita. Vanhanaikuset talot hyvin šopušuhtasešti šulauvutah paikallisih maisemih. Tuhanšie vuosie takaperin jiätikön laškeutumisen takie tiälä ilmešty merikanjoni. Aikoinah näillä paikoin čuarin streltsit ta var agit käytih kovie taisteluja. Pienellä Läppäšuarella šeiso 15 vuosišualla rakennettu vankila, Iivana Kaštajan kirikkö ta Jumalan viessintuoja Il l an časoun a, kumpasen oli valokuvannun Prokudin- Gorksi. Toisella šuarella pomorit merieläimien pyytäjät teuraššettih muršuja, hylehie, merikonteita. Joven virtua alaš päin oikiella rannalla on Šatnavolok-nimini niemi, istorijalliselta kannalta oikein arvokaš paikka. Krimin šovan aikana kemiläiset vejettih vejen alla rautačiepin Šatnavolokista toisella rannalla, jotta enklantilaiset laivat ei piäštäis kaupunkih. Läppäšuaren korkiella rannalla kohotah Uspenjan piäkirikön kupolit, kumpaset hyvin nävytäh kaupunkin joka ošašta. Piäkirikkö oli rakennettu yhtänä nuaklua käyttämättä Ruočin vaštasešša šovašša voiton kunnivokši. Rakennušta ei häpäisty ieš jumalan kieltoaikana, a vuotena 1943 Stalinin käškyštä armeija piti huolta šiitä. Vuotena 1714 kirikön kakši šivualttarie oli vihitty. Enši vuotena tämä Venäjän puurakennuštaitehen muistomerkki juhliu 300-vuotispäivyäh. Vain juhliuko? Viime ajan tapahtumat pannah šitä šuurešti epyälömäh. Keštäykö piäkirik kö ta šen istorijallini aloveh ne muutokšet, kumpaset vesivoimatalouven ruatajat ta Karjalan hallituš meinatah toteuttua? Vesivoimalan enšimmäini luonnoš luajittih vielä vuotena 1953. Viranomaiset paissah vesivoimalan rakentamisen alottamisešta, vaikka asien julkista käsittelyö ei ollun. Paikallisien eläjien mieltä ei kenkänä kyšyn. Kemin eläjät ei yhtänä tiijetä mitä on tulošša. Kemin kaupunkinhallituš on jo liittän vesivoimalan uuteh yleisšuunnitelmah ta piirinhallituš vaštasi šiih myöntehisešti, šillä eholla, jotta vesivoimalan rakentajat korvaukšena rakennettais piirikeškukšeh uimahallin ta monitoimitalon nuorilla asientuntijilla. Näillä näkymin on hyvin mahollista, jotta lähiaikoina piäkirikön šeinien luo tullah kaivukonehet ta raivauštraktorit, joki häviey ta nykysistä maisemista jiäy vain valokuvie. Tämän yhteyveššä on mai nit tava yheštä Läppäšuaren erikoi suuvveš ta. Šen rantoja huuhtelou Kemijoven noin viijen kilometrin pitkä kaistaleh, min energetikot ei ole vielä otettu käyttöh. Še on viimeni paikka, missä voit uija, kylpie ta ottua päiväistä. Lähimeččä ta niityt annetah paikallisilla eläjillä toimehtuluo. Tiälä jo monie vuosikymmenie on ollun hiihtolatuja. Joven rannoilla kašvau kulleroita ta muita harvinaisie kašvija, kumpaset kuulutah uhanalaisien lajijen luvetteloh. Hyvin tärkienä on še, jotta tällä pienellä joven kaistalehella on šäilyn lohen kutupaikkoja. Kalat ei piäššä ylemmäkši, šentäh kun joven monešša kohašša on ašetettu patoja. Parahina vuosina Läppäšuaren ta Vienanmeren välisellä noin kuuvven šeiččemen kilometrin matalla lašettih olovan läheš 140 apajapaikkua. Aikoinah jo vesivoimalan rakentamisen jälkeh epäilijät väitettih, jotta Kemin pohatta lohikanta on kokonah mänetetty. Onnakko Kemin kalanviljelylaitokšen ruatajat kumottih kaikki epäilyt ta šuatih palauttua populaatijon. Yksi kyšymyš ei anna rauhua. Mitä erikoista on «Vesivoi malan rakentamini voit johtuo šiih, jotta hydrotehniset olot muututah, piirikeškuš joutuu vejen alla, šamalla muuttuu ilmašto ta jokiluhta šoistuu. tapahtun kahenkymmenen vuuvven aikana, mi šai noin jyrkäšti muuttamah prioriteettija? Eikö Kemi ole enyä istorijallisena kaupunkina? Onko Uspenjan piäkirikkö mänettän oman statussin? Mi oli haittana, jotta Läppäšuarešta ei tullun istorijallista kulttuurikeškušta eikä Euroopan turismikohtetta? Mitä virkamiehet on luajittu šen hyväkši? Nähtäväšti asie on šiinä, jotta vesivoimalan rakentamista vaššuštajat arvovaltaset ihmiset on poissuttu elämäštä. Hyö hyvin tiijettih tilantehen ta šuorah paistih niistä propleemoista, kumpasie vesivoimalan rakentamini voit aiheuttua. Vesivoimalan rakentamini voit johtuo šiih, jotta hydrotehniset olot muututah, piirikeškuš joutuu vejen alla, šamalla muuttuu ilmašto ta jokiluhta šoistuu. Še pahašti vaikuttau eläjien terveyteh ta piäkirikön kuntoh. Šamalla häviey Kemijoven kalatalouš. Tietomiehet varotetah, jotta vesivoimalua rakentuas s a vesi noušou 7,5 metrin korkeuvella, mi aiheuttau tulvija ympäri vuuvven ajan. Asientuntijat jo šilloin einuššettih, jotta vesivoimalan rakennettuo, kaupun Uuši vesivoimala on tarkotuš rakentua ylempänä Uspenjan piäkirikkyö. Kuva: Impi Kieleväinen ki šuau kokonaisen propleemakimpun, kumpasešta ei piäše šelviytymäh monie vuosikymmenie. Virkailijien nykyset pakinat Kemin ošallistumisešta matkailuprojektin kehittämiseh raja-alovehella ta Uspenjan piäkirikön entistämisen tarpehešta näytetäh muilakuplalta Läppäšuaren tilantehen tauštalla. Tuntuu šiltä, jotta istorijallisien nähtävyykšien joukkoh kohta jouvutah lisyämäh vesivoimala, kumpasen rakennušpaikka on ylempänä Uspenjan piäkirikkyö. Tuškin kirikkö keštäy šemmoset kuormitukšet ta šilloin vesivoimala korvuau istorijallisen kohtehen ta rupieu halliččomah koko kaupunkinkuvua. Istorijantutkija, Karjalan Rahvahan Liiton jäšen Impi Kieleväinen, Lehtimieš, Russki Sever -järještön jäšen Veronika Fedotova
6 vienan karjala Vapua-aika» Rahvahan viisahuš Še vielä ei ole tietäjä, ken äijän käveli, še on tietäjä, ken äijän näki. (Karjalaini šananlašku)»»anonssi Kaupunkin näyttelyšali. Helsinki, šuvaičen šilma! 27.04. šuaten Petroskoin valokuva-akatemijan toiniarki pyhäpäivä jäšenien töijen näyttely. 12.00 19.00 ÆÆAdressi: Lenininkatu, 26 ÆÆTelefoni: 78-16-50 Karjalan taitehmusejo. Kakši monologijua pohjolašta. 28.04. šuaten Margarita Perm akovan (Petroskoi) ta toiniarki pyhäpäivä Olga Juntusen (Petroskoi) mualaukšien 10.00 18.00 ta piirrokšien näyttely. ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 8 ÆÆTelefoni: 78-37-13 Kižin musejo. Pohjoni prošva. 19.05. šuaten Luuveštäjä Vladimir Balandinin (Petroskoi) töijen näyttely. Esillä luuveššokšie enšiarki pyhäpäivä 10.00 18.00 ta piiruššukšie. ÆÆAdressi: Kirovin aukijo, 10a ÆÆTelefoni: 78-35-91 Karjalan taitehmusejo. Kalevala lapšien piiruššukšissa. 26.05. šuaten Esillä Petroskoin, Lahdenpohjan ta toiniarki pyhäpäivä Aunukšen taitehkoulujen opaštujien 10.00 18.00 töitä aihiešta Kalevala-eepossan šankarit. ÆÆAdressi: Karl Marxin katu, 8 ÆÆTelefoni: 78-37-13 Filarmonijan yläaula. Kižin šuaristo. 30.05. šuaten Valokuvuaja Vladimir Larionovin enšiarki pyhäpäivä (Petroskoi) töijen näyttely. 10.00 18.00 ÆÆAdressi: Kirovinkatu, 12 ÆÆTelefoni: 76-97-06 Karjalan kanšallini musejo. Asiena oli myöš lyijykynä. 1.11. šuaten Karjalan rintamalla taistelijien toiniarki pyhäpäivä taiteilijien töijen näyttely. Esillä yli 40 10.00 17.30 piiruššušta vuosilta 1942 1944, aseita ta šota-ajan esinehie. ÆÆAdressi: Lenininaukijo, 1 ÆÆTelefoni: 76-94-79 Igruška-klubin jäšenet omien kuklojen kera. Kuva otettu igrushka.pit.su -nettišivuilta. Igruška-klubin kukloja Käsityö: Petroskoissa voipi tutuštuo Pitkärannan kukloih. Igruška (Kukkani) -klubi oli peruššettu Pitkärannan Lapšien luomistyön keškukšešša 35 vuotta takaperin. Šen johtajakši tuli Karjalan anšijoitunut kulttuuriruataja, käsityömuasteri ta opaštaja Nadežda Ivanova. Nyt on vaikie lukie, kuin monta lašta harjotteli klubissa vuosikymmenien aikana. Opaštujien joukošta vain harvat tullah käsityömuasteriloiksi. Kuitenki jokahini heistä on opaštun tykkyämäh käsityötä, karjalaista kulttuurie ta perintehie. «Enšin Igruška-klubin opaš tujat tutkitah kanšallis puvun, kotitalouš tarvikkehien, kukkasien ta kuklojen istorijua. Šiitä lapšet šuahah tietyä Karjalan, Venäjän Pohjoisošan, šekä Keški- ta Šuvi-Venäjän eläjien perintehistä, uškonnoista ta perehelämäntavoista. Uušie tietoja nuoret klubin jäšenet šuahah ei ainuoš tah tietokirjoista. Hyö rikeneh käyväh Piiterin ta Moskovan, Petroskoin ta Aunukšen, Kargopolin ta Pitkärannan musejoih. Šen lisäkši lapšet opaštajan kera on käyty monissa karjalaisissa kylissä ta tavattih paikalliseläjien kera. Pakinojen aikana opaštujat tuttavuššuttih kylien istorijah, tapoih ta folkloorih. Klubin johtaja Nadežda Ivanova tuli Pohjoisnuapurit- ta Hiähämminki -projektien alkuhpanijakši. Pro Lapšet oltih monešša vanhašša karjalaisešša kyläššä ta tavattih paikalliseläjien kera. jektijen puittehissa klubissa piettih perintehellisellä kuklalla omissettuja muasterioppija, kumpasih tuli toisieki käsityömuasterija. Harjotukšien aikana lapšet luajittih 90 käsityötä, kumpasien luvušša on erilaisie kukloja ta mattoja. Juuri niistä käsitöistä on valmissettu Miun prituanie -näyttely, kumpani avautu tuannoin Petroskoin Perintehellisien ammattien keškukšešša. Kaikki halukkahat voijah tutuštuo täh näyttelyh 11. oraškuuta šuaten. Valeri Sidorkin Netälin päivä Petroskoi Kemi Kalevala Koštamuš Louhi Mujejärvi yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä ne 25 /04-1 +6 +2 +4 0 +5 0 +3 0 +6 +1 +8 pi 26 /04 0 +6 +1 +3-1 +8-2 +9 0 +6 0 +7 su 27 /04 0 +7-1 +1-1 +4 0 +4 0 +6 0 +8 py 28 /04-2 +7-1 +1-4 +7 0 +5-1 +7 0 +8 en 29 /04-1 +9-3 +5-1 +8-3 +8-1 +8-1 +7 to 30 /04 0 +10-2 +6 0 +9 0 +9 0 +9-1 +8 se 01 /05 0 +12-1 +6 0 +9 0 +9 0 +9 0 +9»»Anekdotti Myöjä kaupašša kyšyy pieneltä pojalta: Oletko šie varma, jotta šiut työnnettih oštamah nellä kiluo karamellie ta 200 grammua potakkua? yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan murtehella Karjalan rahvahan lehti on peruššettu 28. talvikuuta 1999. Lehen on rekisteröinyn Venäjän Federatijon Kirjapainoalan komitietta, rekisterinumero «3»-0186 PeruŠtajat : Karjalan tašavallan lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto, Valtijollini unitaarini laitoš Periodika -kuštantamo Piätoimittaja Olga MELENTJEVA toimitukšen ošoiteh : Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta Tel: (8 142) 78 29 32; faksi: (8 142) 78 36 29 e-mail: vienankarjala@mail.ru; vienan@sampo.ru http://vienan.rkperiodika.ru Julkaisija: Valtijollini unitaarini laitoš «Periodika»-kuštantamo Painettu Verso-kirjapainošša: 185031, Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a 8 (360) 24.04.2013 Allakirjutettu painettavakši 23.04.2013 klo 12.00 * * * ÆÆIndeksi 84593 ÆÆPainoš 700 ÆÆTilauš 353 ÆÆHinta 10.00 rpl
vienan karjala 7 Hiihtourheilušta tuli elämäntyö Muanmiehet: Neuvoštoliiton ta Venäjän anšijoitunut valmistaja Kim Päätalo täytti 75 vuotta Kim Päätalo on šyntyn 20. šu lakuuta 1938 vuotena Kalevalan piirin Uhtuon kyläššä. Hänen tuatto Jyrki Päätalo oli Šuomen kanšalaini kotosin Oulušta, kumpani 1930-luvulla tuli Neuvoštoliit toh rakentamah kommunismie. Išänmuallisen šovan aikana hänet, kuin ni monet muut ulkomualaiset internasionalistit, oli tunnuššettu epäluotettavakši ta vuotena 1941 toimijašta armeijašta šiirrettih Čel abin skin työarmeijah rakentamah tuotantolaitokšie. Hiän kuoli 1942 vuotena nälkäh ta tautiloih. Jyrin naini Olga Päätalo oli šyntysin Kalevalan piirin Jyvyälahen kyläštä. Šovan aikana Olga Šulota Kim -poikieh kera oli evakošša Arhankelin alovehella, vuotena 1945 pereh myöšty Uhtuoh. Vanhin poika Šulo lopetti šeiččemen luokkua ta piäsi ruatamah poštilaitokšella, a Kim šeiččemen luokan jälkeh vuotena 1955 alotti työurah Uhtuon lespromhosissa. Enšimmäiset urheilukokemukšet Vielä koulušša opaštuos s a Kim ošallistu koulun järještämih hiihtokilpailuih. Šilloin liikuntaopettajana koulušša oli Nikolai Barantsev, kumpani oli urheilun šuuri entusiasti. Juuri hänen anšijošta melkein kaikki koulun opaštujat ruvettih innokkahašti harraštamah hiihtuo. Myöhempäh Kim kerto, jotta juuri Nikolai Barantsevin opetukšella hiän šuoritti enšimmäisen urheiluluokan vuatimukšet kilpahiihošša. Armeijapalvelukšen aikana Moskovan alovehella Kim kuulu Armeijan keš kušurheilušeuran nuorisojoukkoveheh. Ša mah aikah šeu ran hiihtäjien miešjoukkovehešša ta Neu voštoliiton muajouk ko vehešša oli tunnettu hiihtourheilija, Karjalan en šim mäini Olimpia lais meštari puatanelaini F odor Terentjev. Hiihtourua jatkaen Armeijan jälkeh Kim ošallistu kilpailuih Moskovan alovehellisen Spartakurheilušeuran joukošša. Vuotena 1963 Zlatoustissa piettih V ammattiliittojen talvispartakiadi. Šilloin Kim tuli kakšoisvoittajakši 15 ta 30 km kilpahiihošša. Nämä voitot tuotih hänellä Neuvoštoliiton urheilumeštarin arvon, ta vuotena 1963 hänet hyväkšyttih SNTL:n muajoukkoveheh. Šen joukošša hiän esiinty noin kuuši vuotta. Onnakko näijen vuosien aikana Päätalo ei enyä näyttän šuurie šuavutukšie. Vain kerran, vuotena 1966, hiän voitti pronssin 70 km kilpahiihtoš ša Neuvoštoliiton meštaruuš kilpailušša Murmanskissa. Kaikki näytti šiltä, jotta Päätalon paraš kilpahiihtoikä mäni ohi ta hänen pitäy harraštua šitä, missä hiän vois iččietäh näyttyä. Pitäy mainita, jotta koko ajan armeijašša ollešša ta šen jälkeh Kim opaštu. Enšin iltakoulušša, šiitä pedagogisešša instituutissa kirjekurššin välitykšellä. Jälešti hiän lopetti valmistajien urheilukorkiekoulun. Näin Päätalo jo toisešša roolissa olleššah šai vankan jalanšijan urheilušša. Šuavutukšie valmistamistyöššä Vuotena 1974 häneštä tuli SNTL:n ampumahiihtäjien muajoukkovehen valmis Urheilušuavutukšistah Kim Päätalo on palkittu monella mitalilla ta hallitušpalkinnoilla. taja. Muajoukkovehen piävalmistajana oli 1960 ta 1964 vuosien talviolimpiakisojen palkinnonšuaja, kokenut Aleksandr Privalov. Heijän joholla meijän ampumahiihtäjät šuatih nellä kultamitalie ta yhen pronssimitalin talviolimpiakisoissa Innsbruckissa vuotena 1976 ta Lake- Placidissa vuotena 1980. Näistä mäneššykšistä Kim Päätalolla oli myönnetty Neuvoštoliiton anšijoitunut ampumahiihon valmistaja. Vuotena 1980 hänet palkittih Vuuvven paraš valmistaja -mitalilla. Voittajat ta voittajien valmistajat ollah arvošša, onnakko još kilpailuissa epäonnissutah, niin hyö jouvutah šyyllisiksi. Näin kävi Muajil Kim Päätalo (oik.) Igor-poikah kera työarmeijalaisien hautaušpaikalla Čel abinskissa. man meštaruuškilpailuissa Lahešša, meijän ampumahiihtäjien epäonnistunehen esiintymisen takie monet muajoukkovehen valmistajat ta niijen luvušša Kim Päätalo, erotettih virašta. Onnakko muutoman vuuvven piäštä hänet tuaš kučuttih valmistajakši muanjoukkoveheh. Yli 20 vuotta (1982 2003) hiän toimi SNTL:n ta Venäjän muajoukkovehen valmistajana. Ajan mittah häneštä kehitty oikein hyvä järještäjä. Vuosina 2003 2010 Kim toimi enšin naisjoukkovehen ta jälešti Venäjän muajoukkovehen johtajana. 35 vuuvven aikana Kim Päätalo ošallistu hiihtäjien valmistajana yhek šäh talviolimpiakisah ta kahtehtoista muajilman mešta ruuš kilpailuh. Šuurista šua vu tukšista olimpiakisoissa ta MM- ta EM-kilpailuissa Päätalo on šuanun hal lituš palkintoja, SNTL:n Ministeri neuvošton, Nuorisoliiton ta Venäjän Olimpiakomitietan kunnivokirjoja. Omat juuret ei unohuta Kim Päätalo muistau omie juurija ta mielelläh käyt Karjalašša kun vain löytyy aikua. Tavallah myöštyen Moskovah Murmanskissa jär ješšetyistä Pohjolan hiihtojuhlista hiän jiäy pois junašta Petroskoissa, missä hänellä on heimolaisie ta yštävie. Vuotena 2005 F odor Terentjevin 80-vuotispäiväkši hänen hauvalla Puatanešša oli ašetettu uuši graniitista luajittu hautakivi. Šeuruavana, 2006 vuotena täyty 50 vuotta šiitä kun F. Terentjev, P. Kolčin, N. Anikin, V. Kuzin voitettih Cortina d Amprezzon talviolimpiakisoissa miehien 4x10 km hiihtoviestin. Vuotena 2006 elošša olijat Terentjevin viestijoukkovehen kaverit yheššä Kim Päätalon kera käytih Puatanešša. Tuaton muissolla Šyyškuušša 2010 Päätalon vellekšet Sulo ta Kim käytih Čel abinskin työarmeijalaisien hautaušpaikoilla Jyrki Päätalon hautua eččimäššä. Šielä hyö löyvettih kiven, kumpani oli ašetettu hauvattujen muissokši. Šiih nimien ieštä on pantu Anna Ahmatovan nelišäje: Kuččusin nimeltä erikseh jokahista heistä. Vain nimikirjat on riissetty, neuvojat korjattu pois Jyrin šyntymäpaikalta Oulušta tuotun šeppelehen hyö lašettih šen kiven juurella, tuaton ta kaikkien muijen näillä paikkoin hauvattujen muissokši. Pensijallaki ollešša Kim Päätalo jatkau työtä hiihtourheilun kehittämisen alalla. Hiän toimiu Venäjän kilpahiihtoliiton presidentin neuvuojana. Kilpahiihtoliiton etuštajana Kim Päätalo ošallistu 28. kešäkuuta 2011 F odor Terentjevilla omissetun muistomerkin avajaisih tašavallan Kur gan-hiihtokeškukšešša Pet roskoissa. Omašša esityšpakinašša hiän kerto Terentjevin urheilušuavutukšista ta pahekši šitä, jotta viime vuosina Karjalan hiihtäjien nimijä ei nävy Venäjän mešta ruuškilpalujen voittajien luvetteloissa. Hiän kehotti nuorie ottamah esimerkkie F odor Terentjevista ta jatkamah karjalaisien hiihtäjien hyvyä mainehta. Rudolf Toivonen
8 vienan karjala Festivaalin voittajakši tuli Sohjanankošen kollektiivi. Kiestinkiläiset lapšet piäštih toisella paikalla. Louhen piirin varpusien kisat Luomistyö: Lapšien luomisfestivaali piettih Louhešša. Perintehellisellä lapšien Varpusien kisat -luomisfestivaalilla oli tänä vuotena erittäin šuuri merkityš, vet vuosi 2013 on ilmotettu karjalan kielen ta kulttuurin vuuvvekši. Varpusien kisat hyvin miellytetäh meijän poh joislapšie. Hyö vuotetah festivaalie ta ahkerašti valmistauvutah šiih, aina staraijah kekšie mitänih uutta. Nykyni festivaali näytti, jotta še hyvin onnistuu nuorilla ošallistujilla ta heijän opaštajilla. Kilpailun vakituiset arvoštelijat Lidija Zaikova ta Natalja Voronina mainittih, jotta varpusien valmistautumistašo festivaalih kašvau vuosi vuuvvelta. Šentäh aina tuntuu vaikielta valita kilpailun voittajat. Tänä vuotena Varpusien kisat -festivaalih ošallistu kuuši lapšien luomiskollektiivie: Piäjärven lapšienkoti, Louhen, Kiestinkin, Sohjanankošen, Čupan ta Enkijärven koulut. Kilpailuohjelman alušša festivaalin ošallistujie ta vierahie tervehti kaunehella karjalan kielellä toimehpivon alkuhpanija, innoštaja ta järještäjä Natalja Voronina, kumpani monta vuotta on opaštan lapšilla karjalan kieltä ta perintehie. Naini toivotti lykkyö kaikilla kilpailijilla ta ehotti tulovaisuuvveššaki yrittyä šäilyttyä kaiken šen, mitä oli luotu meijän kantatuatot. Kilpailun šiäntöjen mukah joka kollektiivi šai esiintyö vain 15 minuttie. Lyhyönä aikana piti näyttyä omie tietoja ta taitoja vali Čupan koululaisien esityš oli hyvin kirkaš ta mukava. Kuvat: Galina Luzganova. tun teeman mukah. Piäjärven lapšienkojin kašvatit esitettih enšimmäisinä Myöštymini juuriloh -teemua. Heijän ohjelmašša oli rahvahan leik kijä, truasittumisšanoja, častuškoja kaikkie šitä šai nähä ennein vanhah, konša kyläläiset lapšet keräyvyttih yhteh. Onnettomat kalaštajat, kumpasien miteinkänä ei onnistun šuaha kala kiini, avattih Sohjanankošen koulun joukon ohjelman. No kerran kalaššuš ei onnistun, niin lapšet lähettih nurmikolla leikkimäh ta pitämäh iluo. Lyhyöššä kilpailuohjelmašša riitti paikkua karjalaisilla runoilla ta lauluilla, piirileikillä ta rahvahan kisoilla. Louhelaiset kučuttih festivaalin vierahie illaččuh. Erittäin mukavat šielä oltih Petruška ta Jer oma (Danil Galev ta Jaroslav Novikov), kumpasien oikein himotti niise piäššä illaččuh. Ennein-muinoin kiestinkiläisien lapšien piätehtävinä kešällä oltih kalaššuš, šekä šienien ta marjojen keryämini. A joutoaikana hyö vesseläšti leikittih, pyörittih piirileikissä ta laulettih. Kaikki nämä hommat tultih Kiestinkin kollektiivin ohjelman pohjakši. Čupan koululaisien esityš oli hyvin värikäš ta mukava. Še ei ole kummallista, vet joukon jäšeninä oltih Gorn ak-klubin laulajat ta tanššijat, kumpaset ollah kuulusat ei ainuoštah «Varpusien valmistautumistašo festivaalih kašvau vuosi vuuvvelta. omašša pos olkašša, ka i šen ulkopuolella. Yheššä nuorien artistojen kera myö kavimä kostih joka vuuvvenajan luokši, kuuntelima kaunehie lauluja ta kaččoma vesselöjä tanššija. Miellytti, jotta omašša ohjelmašša čupalaiset käytettih karjalaisien šäveltäjien musiikkie. Miun kyläläini lapšuuš šemmosen nimen annettih Enkijärven koululaiset omalla ohjelmalla, kumpani lopetti kilpailuohjelman. Täššä ohjelmašša vierahie ilahutti poikien esiintymini. Enkijärveläisien ohjelman piäajatukšena oli še, jotta mitä loitommakši myö šiirrymmä omista juuriloista, šitä enemmän arvoššamma kaikkie šitä, mitä kantatuatot oli luovutettu meitä varoin. Varpusien kisat -festivaali näytti, jotta kiinnoššuš karjalaiseh kulttuurih ei ole šammun. A festivaalin voittajakši tuli Sohjanankošen kollektiivi. Še ei ole kumma, vet Lintuset-ryhmän ohjuajina ollah Zinaida Ust ugova ta Jelena Ligotskaja, kumpaset annetah lapšilla omie tietoja ta lahjotetah šyväimen lämpyö. Toisella paikalla piäsi Kiestinkin kollektiivi, a kolmannen šuatih čupalaiset. Himottais mainita, jotta festivaalissa aina on hyvin yštävällini ilmapiiri. Kaikki varpuset ollah yštävie ta kannatetah toini toista. A kollektiivien johtajat voijah ottua oppie toini toiselta, jotta šeuruava Varpusien kisat -festivaali tulis vielä värikkähämmäkši ta mukavammakši. Galina Luzganova