SYYLLISYYS Vuonna 1918 suomalaiset ja tanskalaiset reaktiot vallankumoukseen olivat samankaltaisia: anarkiaan ja kaaokseen tuli vastata kovalla kädellä ja järjestys oli palautettava. Sisällissodat ovat säälimättömiä, ja elämästä ja kuolemasta tulee sattumankauppaa. Suomessa syyllisyydestä ei päätetty tuomioistuimissa, niiden sijaan käytössä olivat katkerat ulkona järjestetyt oikeudenkäynnit. Tällaisilla oikeudenkäynneillä oli oma historiallinen perinteensä ja niissä avattiin vanhat haavat. Sattumanvaraisuuden julmuus näkyi erityisesti pikaoikeudenkäynneissä, joissa perhetausta, etuoikeudet ja sosiaalinen asema määrittivät sen, seisoitko kiväärin edessä vai takana. Sisällissota jakoi suomalaiset kahteen leiriin, verenpunaiseen ja liljanvalkoiseen, anarkisteihin ja kunnian miehiin. Historiaa kirjoittivat voitokkaat valkoiset, ja niin syntyi vapaussodan tarina valkoisen armeijan voitto itäisestä, jopa aasialaiseksi kutsutusta anarkiasta ja alkukantaisuudesta. Historiaa ei kuitenkaan koskaan kirjoiteta kerralla lopulliseen muotoonsa. Tästä syystä Tanskan työväenmuseo kertoo nyt tarinan vallankumouksesta ja sisällissodasta, joka ei ollut puna-valkoinen, vaan monimutkainen konflikti, jonka uhriksi moni joutui syyllisenä tai syyttömänä. Sodan voittivat yhteiskunnan perinteiset tukipilarit ja yhteiskuntajärjestys palautettiin. Kysymys syyllisyydestä jäi kuitenkin yhä avoimeksi.

kytevä tuli Suomen vallankumouksen kipinänä toimi maan monimutkainen historia pitkä tapahtumaketju historiallisia ja sosiaalisia konflikteja, jotka voimistivat toinen toistaan. Tuloksena oli tuhoisaa jälkeä. Suomen väestö oli jakautunut kahtia, niin kielellisesti kuin sosiaalisestikin perinteisesti vaikutusvaltaiseen ruotsinkieliseen vähemmistöön ja suomenkieliseen enemmistöön, joka hiljalleen kasvatti vaikutusvaltaansa. Jako kahteen oli olemassa myös maaseudun ja kaupunkien välillä. Riidat kytivät maata viljelevän väestön ja kaupunkien elintarvikkeita kuluttavan väestön välillä. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän tapahtumat johtivat vakavaan elintarvikepulaan Euroopassa ja erityisesti Suomessa. Lakot levisivät kaikkialle Suomeen syksyn 1917 aikana ja johtivat lopulta yleislakkoon. Porvarillisesti ajattelivat järjestäytyivät sotilaallisiin suojeluskuntiin ja työläiset omiin järjestyskaarteihinsa. Kun huhut valkoisten yleisestä liikekannallepanosta kulkeutuivat punaisten korviin, julkisten rakennusten valtaaminen alkoi ja sisällissodan uhasta tuli välitön.

vallankumous ja punainen terrori Punaisten vallankumouksellisten ja valkoisten konservatiivisten vastustajien välillä pitkään käytyjen väkivaltaisuuksien jälkeen julistettiin Suomen Sosialidemokraattinen vallankumoushallitus perustetuksi 27. tammikuuta 1918. Maa oli jakautunut lyhyessä ajassa poliittisesti ja maantieteellisesti kahteen leiriin: punaisiin, jotka hallinnoivat aluetta etelässä, ja valkoisiin, jotka hallinnoivat aluetta pohjoisessa. Tammikuun 28. päivänä muodostettiin vallankumouksellinen hallitus, Kansanvaltuuskunta. Vallankaappaus tapahtui valtatyhjiössä, joka seurasi Venäjän keisarikunnan sortumista ja ajoittui hetkeen, jolloin konservatiivinen eduskunta ei edustanut väestön enemmistöä. Vallankaappausta ei voida kuitenkaan selittää pelkästään puoluepoliittisten tavoitteiden tai kansainvälisten olosuhteiden perusteella vallankumous oli enemmänkin kaduilla, tehtaissa ja paikallisissa yhteisöissä koetun sosiaalisen tyytymättömyyden ja silkan nälän aiheuttama. Huhut (usein perättömät) vastakkaisen osapuolen julmuuksista olivat keskeisessä asemassa osapuolten liikekannallepanossa, niiden käyttämässä retoriikassa ja väkivaltaisuuksissa. Kyseinen ilmiö on tuttu muista sisällissodista, kuten Jugoslavian hajoamissodista vuosina 1991 1995. Huhut oikeuttivat hyökkäykset vastapuolta kohtaan ja väkivallan kierre oli valmis. Sisällissodan päättyessä kuolonuhreja oli 35 000, joista monet olivat menettäneet henkensä taistelukentän ulkopuolella.

sodankävijät: punaiset ja valkoiset Maan traumaattinen kahtiajako näkyi erityisesti kahden armeijan syntymisessä. Saman valtion kansalaiset, ystävät ja jopa perheenjäsenet näkivät toisensa nyt vihollisina. Punakaarti koostui sekalaisesta joukosta kaupunkilais- ja maataloustyöläisiä, ylioppilaita ja vapaaehtoisia venäläisiä merimiehiä ja sotilaita. Punakaarteihin kuului myös naisia ja hyvin nuoria sotilaita. Valkokaartit olivat yhtä monimuotoisia. Niihin kuului suomalaisia ja suomenruotsalaisia konservatiiveja, talonpoikia ja keskiluokkaisia henkilöitä, joista monet olivat kouluttautuneet Venäjän armeijassa tai Saksassa. Valkoisten puolelle liittyi myös joukko vapaaehtoisia Ruotsista noin tuhat sekä muutamia henkilöitä Tanskasta ja Norjasta. Huhtikuun kolmantena päivänä valkoisten puolelle liittyi 15 000 saksalaista sotilasta. Tämä määräsi vallankumouksen lopputuloksen hyvin koulutetut ja järjestäytyneet valkoiset olivat liian vahva vastus vallankumouksellisille punaisille.

sodan katastrofi: tampere Suomen sisällissodan 35 000 kuolonuhria tekivät sodasta Pohjoismaiden historian verisimmän konfliktin sitten vuosina 1700 1720 käydyn Suuren Pohjan sodan. Suurin osa uhreista kuoli punaisen anarkian ja valkoisen terrorin seurauksena. Varsinaisissa taisteluissa menehtyi 3 100 valkoista ja 3 600 punaista. Sodan ratkaiseva taistelu käytiin Tampereella, kun valkoinen armeija valtasi punaisten vahvana tukikohtana toimineen kaupungin. Tärkeästä teollisuuskaupungista käyty taistelu alkoi 28. maaliskuuta, niin kutsuttuna verisenä kiirastorstaina, ja päättyi 6. huhtikuuta 1918. Tampereen taistelussa valkoiset menettivät 700 900 henkeä ja punaiset 1 000 1 500 henkeä. 11 000 12 000 henkilöä vangittiin. Monet kaupungin osat puisine rakennuksineen tuhoutuivat.

valkoinen valta valkoinen terrori Sotaan ottivat osaa monet erilaiset ryhmät, joiden motiivit myös vaihtelivat. Sisällissodan aikana käytettiinkin monenlaisia keinoja. Saksalaiset joukot tulivat tunnetuiksi ammattimaisesta taistelutaidostaan. Sodan väsyttämät saksalaiset sotilaat saattoivat olla äärimmäisen julmia niin taistelukentillä kuin niiden ulkopuolellakin, mutta heidän tavoitteenaan oli saavuttaa valta-asema ja saada vihollinen antautumaan. Punaisten ja valkoisten väliset taistelut olivat raakoja, vahvasti tunteisiin ja kostoon perustuvia ja niillä pyrittiin pelottelemaan vastapuolta. Numerot puhuvat puolestaan. Taisteluissa kuoli noin 7 000 ihmistä punaisessa terrorissa teloitettuja oli 1 400 1 650 ja valkoisessa terrorissa 7 000 10 000.

Juridinen ratkaisu ja kosto Kun valkoiset saivat valta-aseman ja voittivat sodan, kysymykset siitä, mitä voitto merkitsi ja miten punaisia vankeja tuli kohdella, oli ratkaistava kiireellisesti. Monissa tapauksissa näitä kysymyksiä ei ratkaistu mitenkään. Punaiset sotavangit ja heidän avunantajansa ammuttiin välittömästi. Valkoisten mantrana toimikin pitkään ajatus siitä, että sodan voittoa oli julistettava vakuuttavalla tavalla, mikä toimisi samalla myös tehokkaana pelotteena. Valkoisen terrorin keskeinen motiivi oli myös halu kostaa punaisten aiheuttamat tuhot ja väkivaltaisuudet. Sodan päätyttyä 5. toukokuuta 1918 perustettiin tuomioistuimia ja vankileirejä. 80 000 punaista vangittiin. 70 000 heistä tuomittiin useimmilta riistettiin perustuslailliset oikeudet ja he saivat vankilatuomion. Kuolemaan tuomituista 555 henkilöstä 113 teloitettiin. 13 500 ihmistä kuoli vankileireillä, jonne heidät oli joko tuomioistuimessa tuomittu tai lähetetty ilman oikeudenkäyntiä. Menehtymisen syynä oli tavallisesti väkivalta, nälkiintyminen tai sairaudet. Määrä olisi saattanut olla jopa korkeampi ilman voimakasta kansallista ja kansainvälistä arvostelua leirien oloja kohtaan. Kritiikki johti armahdusten sarjaan, ja viimeiset 50 vankia armahdettiin vuonna 1927.

tanskalainen aktivismi ja yleinen mielipide Suomi vuonna 1918. Maa oli kaukana Tanskasta ja suurin osa sen ihmisistä puhui kummallista kieltä. Ensimmäinen maailmansota raivosi Tanskan rajasta etelään. Miksi Suomen sisällissota sai osakseen niin paljon huomiota tanskalaisessa mediassa ja väestön keskuudessa? Vastaukset ovat moninaisia. Monet pelkäsivät vallankumousta, sillä jos bolsevistinen ajattelu ja anarkia murtavat muurin, jonka olemme juuri saamassa valmiiksi, verenpunainen virta ulottuu pian myös kaikkialle naapurimaihin. Tanskalaiset seurasivat siis tarkkaan tilanteen kehittymistä ja siitä keskusteltiin myös kansallisen politiikan tasolla. Vallankumoukselliset ajatukset tuomittiin yleisesti, mutta tilanne muuttui, kun kertomukset valkoisesta terrorista saavuttivat maan. Erityisesti päivälehti Social-Demokraten arvosteli sitä tapaa, jolla valkoinen puoli toteutti voittoaan. Konservatiiviset sanomalehdet eivät kuitenkaan maininneet terroria tai vankileireillä tapahtuneita massakuolemia. Sisällissota herätti kiinnostuksen myös aktiiviseen osallistumiseen. Valkoisten puolelle ilmoittautui seitsemän vapaaehtoista. Punaisten puoli ei saanut vastaavaa tukea, sillä tanskalainen vasemmisto oli jakautunut reformistrategiaa kannattaviin ja vallankumouksellisiin osapuoliin. Kuitenkin sisällissodan uhrien tukemiseksi he laativat yhteisen vetoomuksen.

jälkiseuraukset Punainen ja valkoinen terrori sekä vankileirien kauhut jättivät Suomen kansaan syvät haavat, jotka ovat vasta nyt paranemassa. Kahtia jaettu kansa oli pysyvä puheenaihe sisällissotaa koskeneessa julkisessa keskustelussa. Vuoden 1918 jälkeen ja vuosikymmenien ajan historiaa kirjoittivat valkoiset voittajat, jotka korostivat vallankumouksellisen Venäjän yhteyttä tapahtumiin ja käyttivät sodasta nimitystä vapaussota. Sodanjälkeisenä aikana keskityttiin sisällissodan aiheuttamiin traumoihin, sillä sota jätti jälkensä niin kansaan, paikallisiin yhteisöihin kuin perheisiinkin. Valkoisten voiton seurauksena monet punaiset perheet jäivät ilman paikkaa, jossa surra menetyksiä. Valkoisten perheillä oli kuitenkin käytössään omat muistolehtonsa ja hautausmaansa. Kun vuosikymmenet ovat kuluneet, määrittelevät historioitsijat konfliktin nyt sisällissodaksi. Sota nähdään suomalaisena sisällissotana, jolla oli omat erityispiirteensä. Sota oli kuin heijastus Euroopan maissa koetuista ideologisista ja taloudellisista konflikteista, mutta toisaalta se aiheutui myös uuden valtion syntyä edeltäneestä valtatyhjiöstä.

sisällissota ja norja Vuonna 1918 norjalainen yhteiskunta oli voimakkaasti jakautunut. Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu oli syvä ja maassa nähtiin monia konflikteja. Työväenliike oli liikekannalla ja vallankumoukselliset ajatukset löysivät monia kannattajia. Valtio valmistautui pysäyttämään sosialistien mahdollisen vallankaappauksen. Tämän tilanteen vallitessa Suomen uutiset vallankumouksesta ja sisällissodasta saavuttivat myös Norjan. Maa oli juuri itsenäistynyt vuonna 1905 Ruotsi- Norjan unionin purkauduttua. Suomen vapautumiseen suhtauduttiin innolla. Norjalaisten oli helppo jakaa suomalaisten toiveet suurvallasta irrottautumisesta. Norja tunnusti Suomen itsenäisyyden 10. tammikuuta 1918, mutta pysytteli virallisesti erossa kaoottisista Suomen tapahtumista. Norja lähetti Suomeen kuitenkin valkoisten tueksi kaksi kenttäsairaalaa ja vapaaehtoisia sen käyttöön. Sairaalan henkilökunta sai puolivirallista tukea norjalaisilta viranomaisilta. Toisaalta työväenliike suhtautui innostuneesti Suomen vallankumoukseen. Vallankumous aiheutti liikehdintää etenkin vasemmistossa ja johti liikkeen radikalisoitumiseen. Norjan työväenpuolueen johto vaihtui pääsiäisenä 29.3.-1.4.1918, kun vallankumoukselliset voittivat puoluekokouksen.