SV/4U P01 harjoitusmatka Italia 17.-25.2. 2014 1.-4.3 JJ Matkamme alkoi jo sunnuntaina 16. päivä matkalaukkujen toimittamisella Lufthansan package droppisteeseen, välttääksemme aamuviiden matkalaukku-show n. Lopulta laukut saatiin jätettyä, vaikka jouduimmekin maksamaan ylimääräiset 90eur huoltolaukusta, koska yksi matkatavara/matkustaja raja oli tiukka. Aamuvirkut matkaan lähtijät Helsinki-Vantaan lentoasemalla 17.2. ~5.45 Laskeuduimme Roomaan suunnitelman mukaan. Tieto, että Roomaan matkalla ollut kone oli siepattu Sveitsiin, ei hetkauttanut sen jälkeen, kun kuulimme paikallista kieltä ja että lähtöpaikkana oli ollut Addis Abeba. Ulkona meitä odotteli jo Pierluigi bussin kera ja matka poikki Italian komeiden maisemien ja tunneleiden alkoi. Määränpäänä Adrianmeren tuntumassa sijaitseva Miglianico. Kauas on pitkä matka, mutta palkinnolta se tuntui, kun ensimmäisiin treeneihin mentiin suoraan bussilla 26 asteen auringonpaisteeseen. Kulttuuriero oli heti havaittavissa kun kirmaavat pojat shortseissaan pääsivät pallojen kimppuun ja samaan aikaan kentänhoitaja makoili pipo ja talvitakki päällä penkillä. Kovin nälkäisinä pääsimme nauttimaan ensimmäistä illallista. Niin nälkäisinä, että kaikki salaatitkin katosivat ja pari lisäannosta pastaa. Molemmin puolin totuimme viikossa, ettei ruoka lopu syömällä, pastan jälkeen tulee pääruoka ja jälkiruokakin jokaisen aterian päätteeksi. Palvelu ruokien, majoituksen, treeneihin viemisten, retkin ja kaiken mahdollisen suhteen oli ruhtinaallista. Siitä piti huolen Pierluigi vaimonsa, isänsä, äitinsä ja poikansa kera. 88-vuotias isoisäkin lähti meitä saattamaan kolmen tunnin bussimatkan päähän Roomaan viikon päätteeksi! Pierluigi: No isoisä pitää matkustamisesta ;-)
Heti toisena päivänä oli järjestetty kolmiottelu triangolare missä pelasimme Giulianovan ja Lancianon kanssa 2x25 min viiden minuutin tauolla. Ensimmäinen ottelu Giulianova vastaan alkoi meidän poikien hieman hermoillessa, mutta kun kenttä ja tuomarilinja tulivat tutummiksi pääsimme peliin paremmin mukaan. Nurmikenttä oli muhkurainen ja uudet peliasut olivat haluttua tyyliä Italiassakin - sen verran paidassa oltiin kiinni. Peli päättyi Giulianovan 2-1 voittoon. Viiden minuutin tauko (myös) pelien välissä ja vastaan tuli ennakkoon kovemmaksi oletettu joukkue Lanciano. 4U oli jo tottunut kenttään ja 4U:n historian ensimmäinen voitto ulkomailla tuli lukemin 0-4! Giulianova ja Lanciano pelasivat 1-1 tasapelin kolmannessa ottelussa. Pelin jälkeen pojille oli pienet ( seitsemää sorttia ja vähän yli) äitien tekemät tarjoilut ja meille aikuisille joukkueen jäsenille sponsorikassit. Sisältö: kylpytakki, pikkupyyhe, sandaalit, hikinauhat otsaan ja ranteeseen, täydellinen toilettisetti hammasharjaa ja suuvettä myöten. Mahtoivat varmaan hieman ihmetellä meidän Porvoon lakuja ja suukkoja (eikö lahjassa olekin ajatus tärkein) suomalaista vaatimattomuutta korostaen. Giulianova ja 4U yhteiskuvassa. Takana Aavon ja Jukan välissä mustassa takissa Ferdinando Consorte, joka järjesti sunnuntaina meille pääsyn serie C-otteluun VIP kohtelulla. Ferdinando on urheilupsykologi Italian palloliitosta ja hän seurasi pelimme tiistain triangolare-turnauksessa ja torstain harjoitusottelun Pescaraa vastaan.
Raitapaidat Lanciano, siniset 4U ja punaiset Guilianova.
Keskiviikkona treenasimme mm. erikoistilanteita Miglianicon kotikentällä ja iltapäivästä vierailimme Pescaran huikeissa rantamaisemissa ja pienen kävelyretken verran kaupungilla. Kauppojen kiertely vaikutti innostavan poikia, joten pistäydyimme paluumatkalla Megalo nimisessä kauppakeskuksessa. Jalkapalloilijat ovat tunnetusti tyylikästä sakkia ja näköjään siihenkin opitaan joukkueena. Kotiin palattuamme kuulin hämmentyneitä äitien kommentteja, että meidän poika haluaa mennä vaateostoksille! Tiettävästi parilla oli uimahousutkin, mutta onneksi pyyhkeet eivät tulleet mukaan. Ilma oli tuulinen ja sää kolea. Pescaran biitseille voisi kyllä poiketa kesällä ajan kanssa.
Torstaina kohtasimme Pescaran, ennakkoon kovimman joukkueen. Hämmennystä herätti hieman tuomarin pelinohjaaminen kentällä pilli suussa eli kaveri, jota ensin luulimme huonoksi tuomariksi, olikin vastustajan valmentaja. Pelillisesti paras ja jopa yllättävän tasainen matsi, joka päättyi Pescaran 4-2 voittoon. Hyvää ruokaa; taas kerran! Perjantai 21.2 Treenaamista.
Ilta shoppailua Decathlon urheilutarvikeliikkeessä. Siitä on paras perjantai tehty ja saatiinhan me sitä pitsaakin lopulta.
Lauantaina oli taas pelin vuoro (pronssipelin) ei vaan jalkapallopelin paikallisjoukkuetta Miglianicoa vastaan, joiden kenttää olimme saaneet treeneihin auliisti käyttää. Viimein ehdimme ottaa joukkuekuvankin ja kai meidän innoittamina vastustajakin otti omansa. 4U Miglianico ja 4U Miglianico Peli päättyi meidän 1-5 voittoon ja Matias Viitasen komeaan hattutemppuun. Niin, se pronssipeli päättyi 5-0 suomen voittoon ja meistä muutamat pääsivät siitä nauttimaan Pierlugin serkun kahvilan alakerrassa.
Sunnuntaina olikin jälleen aamutreenien aika. Lounaan jälkeen katsomaan Serie -C paikallisderbyä ja illalla vielä Megalo kauppakeskuksen kautta kämpille pakkaamaan. Fanikulttuuri ei sateesta sula. Huudot ja tekstit, jotka Pierluigi käänsi ovat painokelvotonta. Peli päättyi vierasjoukkueen 1-2 voittoon. Viimeisellä illallisella kiitimme Pierluigia asiaan kuuluvin menoin. Isäntäväki tarjoili shampanjat. Illalla alkoi sitten pakkaaminen ja valmistautuminen maanantain kotimatkalle.
Matkalla pysähdyimme huoltiksellla ja kerran vielä yhteiskuvaan. Väsynyttä, mutta onnellista porukkaa. Suurkiitos Roberto Nucciolle, kun käytit suhteitasi ja järjestelit meille hienon viikon! Iso käsi Pierluigille ja hänen perheelleen! Iso kiitos vanhemmille, jotka maksoitte pojille hienon reissun! Kiitos valmennukselle, erityisesti hyvistä aamutreeneistä ja huollolle pikku kolhujen hoitamisesta! Tästä on mahtava jatkaa yhteistä matkaa. Jari Jääskelä SV/4U P01 Joukkueenjohtaja Jukka, Timo, turisti-jukka ja Aavo