SUOMI NEPAL -SEURAN JÄSENLEHTI 2/2012HIMAL Oletko muistanut maksaa jäsenmaksusi vuodelle 2012? Lisätietoja s. 2 Tässä numerossa: Nepalin uusi suurlähettiläs vierailulla Suomessa Diakonia-ammattikorkeakoululla hyviä kokemuksia Nepalissa Nepal voi muuttaa ihmistä A PhD Journey to the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal Last of the summer Dine Invitation Tihar, the festival of lights
Sisältö HIMAL 2/2012 2 Seuran hallituksen jäsenet 3 Pääkirjoitus 4 Diakilla hyviä kokemuksia Nepalista 7 Nepal voi muuttaa ihmistä 10 A PhD Journey to the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal 14 Last of the summer Dine 16 Invitation Tihar, the festival of lights HIMAL Suomi-Nepal -seuran jäsenlehti Himal ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. JULKAISIJA/Publisher Suomi-Nepal -seura ry. Finland Nepal Friendship Association PÄÄTOIMITTAJA/Editor in chief Matti Penttilä YHTEYSTIEDOT/Contact details suominepal[at]gmail.com www.nepal.fi TOIMITUS/Editing Eeva Suhonen TAITTO/Layout Minna Pimiä-Suwal KANNEN KUVA/Cover photo Tiina Rantakokko: Annapurna Base Camp Lehden artikkelien sisältö edustaa artikkelien kirjoittjien mielipiteitä, ei Suomi-Nepal -seuran mielipiteitä. Contents of articles in this publication represent personal opinions of the authors of the articles, not that of the association. SEURAN HALLITUS valitaan vuosikokouksessa. Vuonna 2012 valitut hallituksen jäsenet ja keskeiset vastuut ovat Matti Penttilä puheenjohtaja puh. 040 5529707 matti.penttila[at]gmail.com Byoma Tamrakar byoma.tamrakar[at]gmail.com Eeva Suhonen eevasu[at]gmail.com Anne Holopainen sihteeri anne.c.holopainen[at]hotmail.com Anu Karvinen karvinen.anu[at]gmail.com Pramod Bhusal pramodbhusal[at]gmail.com Sami Hokkanen matkailu sami.j.hokkanen[at]gmail.com Jyrki Ollikainen taloudenhoitaja, jäsenasiat suominepal[at]gmail.com Seema Gyanwali tapahtumat sssgyanwali[at]hotmail.com Bijay Gurung varapuheenjohtaja bjhings[at]yahoo.com Juhani Kivelä juhanikivela[at]hotmail.com JÄSENMAKSU 2012 Jos olet unohtanut maksaa jäsenmaksun edellisen lehden mukana tulleella lomakkeella, nyt on uusi mahdollisuus. Jäsenmaksu vuodelle 2012 on 22 euroa. Opiskelijoiden ja työttömien jäsenmaksu on 10 euroa. Maksamalla jäsenmaksun tuet seuran toimintaa ja saat Himal-lehden 2 3 kertaa vuodessa. Nepalin uusi suurlähettiläs Kööpenhaminassa, Mukti Nath Bhatta, kävi ojentamassa valtakirjansa Suomen tasavallan presidentille torstaina 13. syyskuuta. Seuraavana iltana NRNA Suomi isännöi tutustumisillan ravintola Satkarissa. Läsnä oli suurlähettiläs Bhattan ja NRNA ICC:n presidentin Jiba Lamichanen lisäksi parikymmentä Suomen nepalilaista. Suurlähettiläs oli saanut audienssin Suomen ulkoministeriöön parissa viikossa, kun tyypillisesti siihen menee nelisen kuukautta. Tästä syystä isompaa kokoontumista ei ehditty järjestää. Suurlähettiläs piti puheen, jonka jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kysymyksiin. Tilaisuuden kieli oli nepali, joten allekirjoittaneen muistiinpanot jäivät vähäisiksi ja seuraavat poiminnat on udeltu kielitaitoisemmilta paikallaolijoilta. Bhatta oli jo kuullut, että nepalilaiset pärjäävät hyvin Suomessa. (Siitä kirjoitinkin edellisessä Himalissa.) Suomalaiset myös tuntevat Nepalia. Pääkirjoitus Nepalin uusi suurlähettiläs vierailulla Suomessa Monet ovat käyneet siellä töissä tai matkailijoina. Suomen tiedotusvälineet ovat aktiivisesti kertoneet Nepalista ja nepalilaisista muutenkin, kuin katastrofien yhteydessä. Suurlähettiläs kertoi lähetystön palveluista nepalilaisille. Hän kertoi myös, että lähetystöllä on kiinnostusta edistää kehitysaloitteita ja teknologian siirtoa. Lähetystöllä on kanavat sekä Suomen että Nepalin hallituksiin aloitteiden eteenpäin viemiseksi. Suomi-Nepal -seura jää innolla odottamaan konkreettista yhteistyötä uuden suurlähettilään kanssa. Matti Penttilä Suomi-Nepal -seuran puheenjohtaja Katsoin espanjalaisen elokuvan Katmandu. Nuori Laia jättää elämänsä PS. Barcelonassa muuttaakseen Katmanduun paikallisen koulun opettajaksi. Äkkiä hän huomaa, miten heikko lasten tilanne siellä on ja miten kaikkein eniten apua tarvitsevat jäävät sen ulkopuolelle. Hän päättää tehdä asialle jotain. Katmandu taivaan peili on tositapahtumiin perustuva kertomus naisesta, joka ei anna minkään pysäyttää itseään. Tarina on uskottava. Nepalilainen opettaja Sharmila taistelee anoppinsa odotusten ja opettajan kutsumuksensa välissä. Aviomies Tsering haluaa nepalilaisen perhe-elämän. Oppilas Khusmila myydään Bombayhin. Rehtori muistuttelee taloudellisista realiteeteista. Maahanmuuttovirkailija kerää lahjuksia. Guru (buddhalainen munkki) antaa hyviä neuvoja. Astrologi huonoja. Kauniisti kuvattu ja elämänmakuinen tarina, mutta pitikö siinä keskiössä olla espanjalainen suurisilmäinen, tuuheatukkainen ja pitkäjalkainen kaunotar? Saaja: Suomi Nepal -seura ry Tilinumero: FI 501009 3000 309826 Viitenumero: 5050 2 HIMAL HIMAL 3
Diakonia-ammattikorkeakoululla hyviä kokemuksia Nepalissa Teksti ja kuvat: Sami Kivelä, Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Lauantai-iltapäivä torilla Banepassa. Tunnelma on odottava. Ryhmä nepalilaisia ja suomalaisia opiskelijoita on valmiina lähtemään läheisiin piirikuntiin, mutta kuljetuksen kanssa on ongelmia. Lopulta jeeppi lähtee Dolakhaan mukanaan 12 ihmistä. Perille Jiriin pääsemme puolen yön jälkeen. Edessä on kolmen päivän kenttätyö, tutkimusaineiston keruuta ja paljon uusia kokemuksia. Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay aloittivat nousunsa kohti Everestiä juuri Jiristä. Sieltä lähtevät edelleen pitkät vaellusreitit, vaikka lähemmäs huippuja rakennetun lentokentän myötä Jirin suosio ei ole entisensä. Aamukävelyllä Jirin usvaisella pääkadulla sain tutustua paikalliseen kuuluisaan juustoon. Myös avustajina toimineille nepalilaisille opiskelijoille pääsy Jirin puhtaaseen ilmaan oli odotettu kokemus. Tupakka- ja terveysvalistus tavoittanut lähes 500 000 nuorta Palataan ajassa taaksepäin. Vuonna 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulun Diak Etelän silloinen yksikönjohtaja Heikki Hiilamo vieraili Nepalissa. Tupakkateollisuuden tuntijana hän kiinnostui Banepassa sijaitsevasta Scheer Memorial -sairaalasta, jossa oli tehty jo pitkään vaikuttavaa tupakkavalistustyötä. Sairaalan yhteydessä toimi Health Education and Tobacco Intervention Program (HETIP), joka oli käynnistynyt 1990-luvun lopussa suomalaisen raittiusjärjestö Etra-liitto ry:n tuella. Ulkoministeriö rahoitti hanketta, joka ehti tavoittaa toimintavuosinaan lähes 500 000 nepalilaista koululaista. Tavoitteena oli edistää lasten ja nuorten hyvinvointia opettamalla tupakkatuotteiden vaikutuksista terveyteen. Koululaisilta tiedon toivottiin leviävän laajemmin kylä- ja kaupunkiyhteisöihin. HETIP-koulutuspaketti sisälsi luentoja, diaesityksiä ja katunäytelmiä. Tupakoinnin ohella puhuttiin myös muista terveyteen liittyviä asioita. Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) arvioi hankkeen tuloksia. Tutkimusjohtaja Sakari Kainulainen ja minä otimme arvioinnista päävastuun. Tätä varten järjestettiin helmikuussa 2011 kahden viikon intensiivikurssi, jolloin toteutettiin myös tekstin alussa kuvattu Dolakhan-matka. Loppuraportti julkaistiin helmikuussa 2012 Katmandussa hotelli Annapurnassa pidetyssä seminaarissa. Paikalliset osaajat innolla mukana HETIP-projekti sai alkunsa Pekingin tupakkakonferenssissa 1997, kun Etra-liiton delegaatio sai kutsun Nepaliin. Järjestö oli toiminut menestyksellä Tansaniassa ja Kiinassa, ja Kiinan mallia alettiin soveltaa Nepalin kouluterveyden edistämiseen. 4 HIMAL HIMAL 5
Projektisihteeri Aune Greggas sai työparikseen Sheer Memorial -sairaalasta Sundar Thapan, ja yhdessä he luotsasivat projektia toistakymmentä vuotta tehokkaasti ja varmaotteisesti. Työtä tehtiin pienen nepalilaisen tiimin voimin. Useimmilla oli oma päivätyö, mutta hyvällä ihmistuntemuksella monenlaiset lahjakkuudet ja taidot saatiin sovitettua yhteen. Yksi oli lahjakas näyttelijä, toinen innostava opettaja, kolmannella oli hyvät suhteet lehdistöön. Esittelyvideon teki Himal-lehden viime numerosta tuttu dokumentaristi Sudarson Karki. Projektin avasi virallisesti elokuussa 1999 silloinen terveysministeri, sittemmin Nepalin presidentiksi valittu Ram Baran Yadav. Pilottivaiheen jälkeen varsinaiset työkaudet toteutettiin 2001 2003, 2004 2006, 2007 2009 ja 2010 2012. Moni kävi paikan päällä katsomassa edistymistä. Nyt kuluva vuosi on jäämässä HETIP-projektin viimeiseksi. Jo yli 200 opiskelijavaihtoa Scheer Memorial -sairaala toimii päihdevalistuksen lisäksi lisääntymisterveyden parissa. Ajankohtainen ongelma Nepalissa on kohdun esiinluiskahdus (uterine prolapse), josta kärsii yli miljoona naista. Sairaala tekee korjaavia leikkauksia, mutta sen resurssit eivät riitä tarpeeseen nähden. Maittemme yhteistyölle olisi tässä erinomainen tilaus. Aihetta käsiteltiin myös Himallehden viime numerossa. Diakonia-ammattikorkeakoululla on lämpimät suhteet Nepaliin. Yhteistyötä on ollut 1990-luvun lopusta asti sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten ja työharjoittelupaikkojen kanssa, ja viime vuosina toiminta on vain laajentunut ja tiivistynyt. Vuodesta 2000 alkaen on tehty yli 200 opiskelijavaihtoa, ja myös opettajia ja tutkijoita liikkuu maiden välillä säännöllisesti. Suomessa tiivistä Nepalyhteistyötä on kolmen muun ammattikorkeakoulun kanssa. Aasiassa erityisesti Vietnam on ollut mukana yhteisissä hankkeissamme Nepalin kanssa. Omassa työssäni Suomessa saan vaihtaa paljon ajatuksia nepalilaisten opiskelijoiden kanssa. Tämä on ollut suuri ilo. Moni opiskelija palaa valmistuttuaan takaisin työskentelemään maansa hyväksi, mutta aina jotkut päättävät jäädä myös Suomeen. Yksi kyvykkäimmistä päätyi vähäksi aikaa omaan taloon opettajakollegaksi. Nepalilainen koulutus on kiinnostanut suomalaisia pitkään, ja sillä saralla on saatu paljon aikaan. Korkeakoulut kouluttavat tulevaisuuden ammattilaisia, jotka haluavat rakentaa hyvinvointia Suomessa, Nepalissa ja koko maailmassa. Yhdessä opimme toisiltamme paljon. NEPAL voi muuttaa ihmistä Kathmandussa pitkään asunut tuttuni totesi minulle, että ihmiset tulevat Nepaliin muuttamaan maata, mutta huomaavatkin pian maan muuttavan heitä. Tuttuni tuli maahan lomalle 7 päiväksi, mutta löysi itsensä sieltä vielä 20 vuotta myöhemmin. Nepalin vuoristomaisemissa viettämäni puoli vuotta teki myös minuun lähtemättömän vaikutuksen. Teksti ja kuvat: Tiina Rantakokko 6 HIMAL HIMAL 7
Oma seikkailuni Nepalissa alkoi lokakuussa 2011, kun pakkasin kaiken omistamani Suomessa varastoon ja suuntasin matkani kohti Kathmandua. Hyppy tuntemattomaan Olin lähdössä vapaaehtoistöihin Saprinun, pienen amerikkalaisen NGO:n leipiin, joka pyörittää lahjoitusvaroin yksityistä englanninkielistä koulua Nuwakotin maakunnassa Trisulin liepeillä olevassa Archalen kylässä. Nepalista en ennestään tuntenut ketään, ja vapaaehtoistyön olin itse meilitse ja puhelimitse organisoinut Suomessa asuvan nepalilaisen tuttavani kautta. Jännitys oli siksi melkoinen saapuessani maahan, jossa en ollut ennen käynyt. Jännitys osoittautui pian turhaksi, sillä minut otettiin lämpimästi vastaan ja alun ihmettelyn jälkeen sopeutuminen Kathmandun kaupunkielämään sujui mutkattomasti. Vapaaehtoistyöni sisältö oli tullessani vielä avoin, ja pystyin itse vaikuttamaan sen sisältöön ja muotoon paljon. Päädyin viettämään ensimmäisen kuukauden Kathmandussa, jossa avustin Saprinua vetänyttä amerikkalaista Brookea lähes kaikessa NGO:n ja koulun organisointiin liittyvässä. Organisoimme opettajankoulutusta, suunnittelimme taideworkshopeja, teimme NGO:lle budjettia ja vuosisuunnitelmaa ja hankimme koululle tarvikkeita. Kyläelämä järkytti, sitten ihastutti Seuraavat pari kuukautta vietinkin sitten Archalen kylässä, jonne matkaa Kathmandusta noin 7 tuntia. Opetin koululla 1. ja 2. luokan oppilaita ja avustin kaikessa mahdollisessa kouluun ja opetukseen liittyvässä. Asuin kauniissa, noin 400 perheen muodostamassa kylässä Brahman-perheessä, jossa elettiin hyvin perinteistä nepalilaista elämää. Tunnelma oli kuin 100 vuotta sitten. Kyläelämän perinteisyys oli aluksi hienoinen järkytys, mutta sitä oppi pian myös rakastamaan. Palattuani loppuajaksi töihin Kathmandun vilinään kaipasin kylän kauniita vuoristo-jokimaisemia, upeita ihmisiä, rauhaa ja erityisesti puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa. Elämänmittaisia oppiläksyjä Lähdin Nepaliin avoimin mielin, ilman suuria odotuksia. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi oma kokemukseni oli yksinkertaisesti upea ja mieleenpainuva. Kuuden Nepalissa vietetyn kuukauden jälkeen käteen jäi Kathmandun kaupunkikokemuksen, kyläelämässä asumisen, ihanien lasten ja uusien ystävien, vaelluskokemusten, huimaavien maisemien ja näistä kaikesta kertovien yli 4000 valokuvan lisäksi paljon muutakin. Nepal-kokemus tarjosi ainakin minulle elämänmittaisia oppiläksyjä ja antoi pohdittavaa pitkäksi aikaa. Asuminen Nepalissa on länsimaalaisittain haastavaa, ja arkipäiväinenkin elämä pakottaa jatkuvasti testaamaan omia rajojaan (ja rajallisuuttaan). Kun banhda on päällä, sähköä ei ole 18 tuntiin vuorokaudessa, kaasu on loppu ja koko ajan palelee, on hyödytöntä menettää hermojaan. Ke garne -sanoo nepalilainen ja kohauttaa olkiaan. Turha suuttua asioista joille ei vain voi mitään. On parempi olla kärsivällinen. Mahtava oppiläksy kerta kaikkiaan. Kaipaan ihmisten lämpöä Lisäksi, kun valtio ei oikein huolehdi mistään ja politiikka on jatkuvaa kaaosta, on parempi keskittyä omaan ja läheisten elämään ja pitää huolta toinen toisistaan. Sitä lämpöä, jolla minuakin kohdeltiin, kaipaan täällä lännessä. Nepalissa kaikkia puhutellaan sisarina ja veljinä, ja sen huomaa ilmapiirissä. Yhteisöllisyydessä ja elämänmyönteisyydessä olisi meillä täällä paljon opittavaa. Nepalissa elämää eletään päivä kerrallaan, kiinni kussakin hetkessä. Opin, että Nepalin kielessä ei edes ole olemassa sanaa tulevaisuus. Elämä Nepalissa on vakaaseen Suomeen verrattuna niin täynnä yllätyksiä, että tulevan pohtimiseen on turha hukata liikaa energiaa. Yritetään ongelmista huolimatta Hetkessä eläminen ei ehkä ole yhteiskunnan kehittämisen kannalta kovin järkevää, mutta yksittäisen ihmisen kannalta asenne on hyvinkin terve. Miksi huolehtia liikaa huomisesta kun kaikki mitä on, on tässä tänään, ja tätä päivää on syytä elää täysillä. Ehkä siksi elämä tuntuukin Nepalissa vähän syvemmältä ja jännittävämmältä. Tuon elämän syvemmän sykkeen löytäminen on itselleni se suurin Nepalin oppi, ja sen ylläpitäminen Suomen oloissa suuri haaste. Yritetään silti, beat it. Lisätietoja Saprinu-avustusjärjestöstä löytyy nettisivuilta www.saprinu.org. 8 HIMAL HIMAL 9
I was surprised how easy it was to get appointments for my interviews. Thus, I meant not to focus on the technical sides of how water is delivered or how toilets are built, but to assess the political side of governing water resources. I particularly wanted to learn more about the relationship between the government of Nepal and its donors, which all were actively involved in the making of water policies. Hence, even though my focus was on the rural water supply and sanitation, my work remained to be done mostly within the Kathmandu Valley. I soon realised that my aim to look at the whole water sector would be a too vast task to do within a doctoral thesis, thus, after my initial interviews I was surprised how easy it was to get appointments for my interviews. I had been prepared that getting appointments at least in the bureaucracy A PhD Journey to the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal I started my PhD journey in 2006 by getting in touch with Prof Peter P. Mollinga, who also became one of my thesis supervisors. Prof Mollinga introduced me to the fascinating research topic of water policy processes. After having read piles of books and articles on the analysis of policy processes and another pile of books on the history, politics and governance of Nepal, I embarked on my field work in Kathmandu in summer 2009, accompanied by my husband and our nine month old son. The second part of the field work I carried out in the following summer 2010 with my parents as babysitters for my then 1,5 year old son. With the policy process I mean that through my field work I wanted to understand how water policies in Nepal are made, who are involved in the process and what has been their motivation to participate in the policy formulation. I decided to focus on analysing the making of the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan, which was finalised in 2004, and funded by the Asian Development Bank, UNICEF and the British bilateral development agency, DFID. Ever since I have been thrilled to delve into the world of political wrangling in the rural water supply and sanitation sector. or with a politician might be difficult, but at the end this did not prove right. Rather, it was much more complicated to have an opportunity for a chat at the Asian Development Bank or the World Bank than to meet a Nepali first-row politician. Another lesson I needed to learn is how the time concept works in Nepal. 10 HIMAL HIMAL 11
We in Europe tend to run around with our calenders with meetings scheduled several weeks ahead, whereas in Nepal, the right answer to the question made to me: So when you do want to meet? was Preferably today or tomorrow!. Because of this my work found its own rhythm: I carried out interviews for two to three days in a row and after that had a day for calling to those people I next would like to meet. I am deeply grateful for my research assistant, who advised me to get two SIM cards and have two mobile phones, to overcome the problem of being unable to connect from one net provider to another. There were naturally some funny situations based on cultural differences. One situation happened as a consequence of a solar eclipse. The government had announced a bank holiday for the whole country - at midnight of this very day. The news did not make it to me in time. Rather, in the morning, I got a taxi at the ring road and started my way from Dhapasi to Lalitpur for a meeting. We drove through the empty roads of Kathmandu and I kept wondering what is going on as normally the roads would have been packed with cars and motorcycles. I tried to ask the driver whether there is a sudden Bandh and whether I should go home but he assured me that there is no Bandh. But he also did not tell me about the holiday. I arrived to my meeting place and found all gates closed and no one there except a guard who only spoke Nepali. I called my interviewee, who happily told me that he has a day off because of the solar eclipse and will not be coming in that day. My first reaction was that I got angry: I had travelled around the whole town and spent more than an hour just to get there and would need another hour to get back just for nothing! But once back in my taxi I started to laugh at myself. I realised how deeply the habits of being effective and not loosing time sat in me and I envied the Nepalis because of their relaxed attitude towards time. I could not help thinking what would happen in Europe if we got to know at midnight that the next day is a holiday. What a stress! How to organise everything! For us it would probably just be easier to go to work despite the holiday. Except for a couple of hickups with some interviewees, I really loved my work and enjoyed my summer months in Nepal. In the evenings we used to take walks to Dhapasi Heights to admire the view over Kathmandu and to chitchat with people living in our neighbourhood. We had arranged with the family we were living with that we get evening meals from them and this arrangement turned out to be excellent: after we had put our son to bed, me and my husband could enjoy the real Nepalese kitchen undisturbed and, after that, I still had time to write up my notes from the day s interviews. My husband, who was on parental leave from his work, took care of the baby. They used to go to the Garden of Dreams, where our son also learned to walk. So, what did I find out during my field work in Nepal? At least that the rural water supply and sanitation sector is a very dynamic one with many actors involved, sometimes with conflicting interests. I found out that policies are not formulated in a vacuum but that they are part of the sector development and influenced by the interests of those who are involved in their formulation. I also found out that the normal touting about the aid agencies dictating the development efforts of Nepal is only partially true. Even though there has been substantial influence by the donors, I also found hints on the power of the government of Nepal in dealing with its donors. But this analysis will be available in my thesis which I truly hope will be available in a year s time! Erja Hänninen currently finalises her PhD thesis at the Institute of Development Studies, University of Helsinki, which discusses the politics of rural water supply and sanitation in Nepal. Before this she has been working in various positions in the field of development cooperation. 12 HIMAL HIMAL 13
Last of the summ er Dine Finnish summers are considered to be relatively short in the sense that the three months of June, July and August are the ones that provide a true summer experience if we are lucky. The last day of true summer of 2012 can be arguably considered to be the 18th of August. This is not the opinion of this writer alone, but of the hundreds of Finnish people who turned out to experience the Sunny Saturday in the idyllic corner of Pikkukoski located on the banks of Vantaankoski river, 200 metres west of Oulunkylä. The annual picnic of Suomi Nepal -Seura had already been fixed on this day well in advance. Set to start at 13:00, people started trundling in well into late afternoon. One difference this year compared to other years was the sheer crowd not only that of the picnic participants, but other people making the most of this glorious Saturday swimming, sunbathing, basketball and climbing the rocky hill on the north façade. The picnic participants settled down in one corner under the shade of a tree. Seems the sun was too much even in Finland. The food brought by various people is always so good that it has become a cliché now to say that the food was very good. It is time that this was considered axiomatic in future. Once everybody had their share of the food, various fun and games activities were the order of the day. Four events that were the highlight were the blind-train, distance placement (where participants who place a cup furthest from a certain line without any part of the body touching the ground win), the balloon race and limbo (a usual favourite). Adventurous people also decided to climb the rock façade and were able to take a magnificent panoramic photo of Pikkukoski. Some went to swim, while kids had various games to enjoy with. The wrap-up started around 5 PM with people gradually heading back home. This was the last of the picnic dining of 2012 from the Finnish Nepalese society. Held on a fantastic sunny day the only anxious moment during the entire time was when an errant basketball from the adjacent court headed straight for the food that was spread out. It landed right in the middle, but somehow managed to miss all the food, bounced in a small empty place in the middle and cleared away. Yes it was a lovely day all around!! Text: Sushil Gyanwali 14 HIMAL HIMAL 15
Suomi Nepal -seura ry C/O Versokuja 8 b FIN - 00790 Helsinki Kutsu Tihar, valon juhla Hei kaikki Nepalin ystävät, Tervetuloa jälleen viettämään Suomi Nepal -seuran Tihar-juhlaa lauantaina 17.11.2012 klo 18 alkaen. Luvassa on kulttuuriohjelmaa, arvonta sekä tietysti ruokaa ja juomaa. Laulu ja soitinyhtye Nepalese Musicians Society in Finland (NMSF) esiintyy! Ovet avautuvat jo kello 17.30. Kello 18 esitetään nepalilainen dokumenttielokuva Secrets of Dhaulagiri, ohjaaja Pradesh Subedi (Nepal 2011, kesto 1 tunti, englanninkielinen tekstitys). Paikka: TAPANILAN VPK talo Osoite: Päivöläntie 50, 00730 HELSINKI (5 min. kävelymatka Tapanilan juna-asemalta) Liput: aikuiset 15, opiskelijat 8, lapset yli 10 v. 5. Lipun hinta sisältää aterian. Juomien myynti paikalla erikseen. Tutustu tapahtumaan Facebookissa (Suomi Nepal -seura Tihar Party) Jotta voimme arvioida tarvittavan ruuan ja juoman määrän, vahvistathan tulosi Facebook-sivulla tai suoraan sähköpostilla suominepal@gmail.com Invitation Tihar, the festival of lights Dear Friends of Nepal, Warm welcome to Tihar party organised by Finland Nepal Friendship Association on Saturday, November 17 starting at 6 pm. We will offer a Nepalese dinner and we will have a musical performance by Nepalese Musicians Society in Finland (NMSF) Doors will open at 5.30 pm and at 6 pm is show time for Nepali documentary movie Secrets of Dhaulagiri by Pradesh Subedi (Nepal 2011, duration 1 hour, English subtitles). Please feel free to invite your family and friends. Venue: VPK building in Tapanila, Address: Päivöläntie 50, 00730 HELSINKI (Less than 5 minutes walk from Tapanila train station) Ticket prices are: 15 for adults, 8 students and 5 for kids above 10 years old. The ticket price includes the meal. Exclusive soft/beer drinks bar. Check about the event in Facebook (Suomi Nepal -seura Tihar party) To help us to estimate the total amount of the participants, please confirm your participation in the Facebook or directly by email at suominepal@gmail.com See you in there! Parhain terveisin/warm regards Tihar event organizing team Suomi Nepal -seura ry. Contact: byoma.tamrakar@gmail.com or 041 510 0864 suominepal@gmail.com www.nepal.fi