Todistaja. Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t.

Todistaja Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka. Apt:t. 1:8 N:o 7 8 Heinä Elokuu 85. vuosikerta 2004 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Näin sanoo Luther Matt. 11:10. Tämä on se, josta on kirjoitettu: Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi. Johannes Kastaja on toimittanut kahta virkaa evankeliumin palveluksessa: ensiksikin hän saarnasi kastetta ja parannusta ja saattoi kansan syntiensä tuntoon. Näin hän valmisti tietä Herran eteen ja toimitti Jumalalle valmistetun kansan nöyryyttäen heitä itsensä tuntemiseen ja tehden heidät halukkaiksi odottamaan Kristuksen tulemista. Kristus ei näet tule muiden tykö kuin niiden, jotka ovat valmistetut ja jotka ovat hänelle tietä valmistaneet. Ne jotka tekevät koleikot tasangoiksi ja kallioloukut tasaiseksi maaksi, luopuvat ylpeydestään ja röyhkeydestään ja huokaavat nöyrinä hänen laupeuttaan. Lain oikea tuntemus panee ihmisen tyhjäksi kaikesta itseluottamuksesta ja tekee hänet halulliseksi Jumalan armoon. Evankeliumin toisen viran Johannes täytti todistamalla valkeudesta ja osoittamalla sormellaan Kristukseen sanoen: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! On kuin hän sanoisi: Laki peljättää, ahdistaa ja murehduttaa teitä, ja te tunnette, ettette voi täyttää sitä, ja sen tähden teillä on paha omatunto. Mutta minä tahdon teille osoittaa erään, joka on vapahtava teidät tästä pahasta. Menkää Kristuksen tykö ja uskokaa häneen. Hän poistaa teiltä teidän syntinne, jos te vaan uskoen otatte vastaan Pyhän Hengen. En minä ole teitä sen tähden kastanut, että te edelleen jäisitte syntisiksi, vaan että minä vesikasteen jälkeen ohjai-

sin teitä Kristuksen vanhurskauteen, hänen, joka kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Tästä näet, kuinka sanomattoman kaukana evankeliumista ovat ne, jotka seurakunnassa opettavat ihmissääntöjä; eiväthän ole evankelisia opettajia nekään, jotka lakia niin opettavat, että ainoastaan kehoittavat sitä noudattamaan. He eivät saa aikaan muuta kuin sen, että turmelevat omattunnot. Milloinkaan he eivät pääse niin pitkälle, että täyttäisivät jommankumman näistä kahdesta evankeliumin virasta; he eivät oikein selitä lakia eivätkä ohjaa Kristukseen, vaan ahkeroivat vain sitä, kuinka saisivat tekoja aikaan. Oikein opettavat ne, jotka ihmisille opettavat, etteivät he voi ainoatakaan lain tekoa täyttää, koska heidän sydämensä eivät saata olla niin puhtaat, kuin laki vaatii, ja että heidän on mahdotonta täyttää lakia. Kun he näin ovat nöyryyttäneet heidät, he lähettävät heidät Vapahtajan, Kristuksen tykö, johon uskoen he tulevat autuaiksi. Tästä johtuu, ettei kukaan paatuneemmin vastusta Johannesta ja Kristusta, toisin sanoen, evankeliumia ja armoa, kuin ne, jotka luottavat omaan vanhurskauteensa ja panevat turvansa lain tekoihin. Näille ei lain selittäminen kelpaa, eivätkä he tahdo syntisinä tulla omien tekojensa perusteella rangaistuiksi. Sen tähden sekä Kristus että Johannes nimittävät fariseuksia kyykäärmeitten sikiöiksi, sanoen, että publikaanit ja portot tulevat taivaan valtakuntaan ennen heitä. Joka ei usko Johannesta, se ei myöskään vastaanota Kristusta; joka hylkää lain selityksen, se ei saa armoa, sillä hän ei tahdo tulla synneissään nöyryytetyksi. Näitä ovat nykyään nekin, jotka kerskaavat vapaasta tahdostaan, eivät tahdo olla saastaisia ja pahoja eivätkä antaa Jumalan lain itseänsä rangaista. He opettelevat hyvissä aikeissa lain tekoja täyttämään, vaikkeivät tee ainoatakaan oikeata hyvää tekoa. Nämä eivät tarvitse Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois heidän syntinsä. Turhaan Johannes, toista virkaansa täyttäen, osoittaa heille Kristusta, koska he hylkäävät hänet hänen ensimmäisessä virassaan. (Hengellinen virvoittaja) Joh. 16:33. Olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman. Tässä seisoo selvästi, että Kristus on tehnyt ja kärsinyt kaikki meidän edestämme. Sillä Hän ei sano: Olkaat hyvässä turvassa te voititte maailman, vaan: se on teidän turvanne, että minä, minä voitin maailman. Minun voittoni on teidän autuutenne; uskokaat se! Luther 2

Suolana ja valona maailmassa Matt. 5:13. Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Kun Jeesus puhui suolasta ja valosta opetuslapsilleen, niin hän hyvin tiesi kuinka tärkeätä heidän on ymmärtää näitten merkitys tulevaisuudessa, sillä kaikki eivät ota evankeliumia vastaan vaan ennemmin vastustavat ja vainoavat niitä, jotka sitä opettavat. Ja sitten toisaalta korkein inhimillinen viisaus ja farisealainen hengellisyys tuovat omat tulkintansa ja Raamatun vähättelyn uskon ja uskollisuuden sijaan. Ilman Pyhää Henkeä emme voi ymmärtää emmekä erottaa oikeaa oppia väärästä, emme ymmärrä mitä on synti, vanhurskaus ja tuomio. Mutta Pyhä Henki tietää ja haluaa sen myös maailmalle tiedoksi, niin kuin Jeesus sanoo Joh. 16:8. Ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Meidän aikamme suosii laajaa yhteiskristillisyyttä ja useimmille riittää pelkkä uskonnollisuus. Mutta Raamattu opettaa aivan toisin, Ef. 4:5 Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! ja vielä 1. Joh. 5:12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. Tässä on jo ripaus suolaa. Mitä se suola sitten on? Suola on sitä, että oikein opetetaan Jumalan sanaa Herran käskyn mukaan. Hyljätään oma hurskaus, omat työt, oman ratkaisun mahdollisuus ja vapaa tahto, sillä ne kaikki sotivat uskoa vastaan. On tunnustettava perisynti, joka on turmellut koko ihmiskunnan ja siksi se on kokonaan Jumalan kirkkautta vailla. Eräs mies kertoi, että hän on kuullut, että Jeesus on sanonut: Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan Matt. 5:28. Sitten hän jatkoi, etteihän sitten kukaan voi päästä taivaaseen. Näin Pyhä Henki näytti todeksi synnin ja taivas sulkeutui. Näin laki parhaimmillaan toimii, näin sen tulee toimia sinunkin kohdalla, eli osoittaa sinut syntiseksi Jumalan edessä ja taivas sulkeutuu. Toisaalta kaikki, jotka lain töitä tarjoavat paremmaksi tullaksesi, saattavat ihmiset hirmuiseen hätään ja tuskaan, jopa henkiseen luhistumiseen asti, kun eivät ymmärrä evankeliumia. On muistettava, että meillä on laki, mutta on myös evankeliumi. Laki tekee syntiseksi, mutta evankeliumi parantaa. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä on paras lääke sille, jo- 3

ka on tullut tuntemaan syntisyytensä. Ei Jumala rakasta syntiä, mutta syntistä ihmistä hän rakastaa. Mihin sinä tarvitset anteeksiantamusta, jos et ole syntinen? Synnin ilmoittaminen on mitä polttavin suola, sitä ei maailma kärsi, eikä yksikään fariseus vaan he nousevat ankaraan vastustukseen, kun heidän oma hurskautensa ei kelpaakaan Jumalan edessä. Siksi maailman suolana oleminen on vaaraan, pilkkaan ja vainoon joutumista. Tähän suolaan itse Herra on kuitenkin kutsunut kaikki uskovat. Jos kukaan ei halua tai uskalla olla suolana, niin pian suola käy mauttomaksi, eikä kelpaa enää mihinkään. Se tarkoittaa, ettei evankeliumi, anteeksiantamuksen, armon ja autuuden oppi pysy puhtaana vaan tulee hyljätyksi ja tilalle astuu Jumalan sanan väärä tulkinta ja enemmistön suosima yleiskristillisyys. Tohtori Martti Luther opettaa mauttomasta suolasta: Sen vuoksi muistuttaa ja varoittaa Kristus tässä niin ahkeraan opetuslapsiaan katsomaan eteensä ja sellaista suolaa pitämään liikkeellä ja sanoo: Jos suola tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Mauttomaksi suolaksi sanotaan sitä, joka on kadottanut väkensä ja hampaansa eikä enää kirvellä eikä pure. Se on, jos saarna kristikunnassa veltostuu, niin että lakataan ihmisiä kurittamasta eikä näytetä heille raadollisuuttaan ja kykenemättömyyttään eikä pysytetä heitä parannuksessa ja itsensä tuntemisessa, annetaan heidän mennä menojaan kuin olisivat he aivan hurskaita, aivan oikeassa. Vielä kun annetaan heidän omien keksintöjensä, oman pyhyytensä, oman valitseman Jumalanpalveluksensa saada jalansijaa, kunnes puhdas oppi uskosta on kokonaan hävinnyt ja Kristus kadotettu ja kaikki niin turmeltunut, ettei enää ole mitään pelastusta eikä neuvoa. Olavi Niemistö 1. Kor. 14:34. Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Eikä Paavali ole kieltänyt tätä omasta päästään, vaan hän vetoaa lakiin, joka sanoo: vaimojen tulee olla alamaisia. Tämän johdosta oli Paavali varma siitä, ettei Henki voi olla itseään vastaan, niin että se korottaisi vaimot, jotka se aikaisemmin oli määrännyt miehille alamaisia, miesten yläpuolelle, vaan päinvastoin että Henki muistaen aikaisemman säännöksensä herättäisi miehiä, joista ei sentään ole puutetta, saarnaamaan. Luther 4

Puolustetaanko väärää oppia? Jos oikeuslaitos luopuisi lakipohjaisesta oikeuskäytännöstä ja ryhtyisi latelemaan tuomioita mielivaltaisesti, niin siitä kauhistuttaisiin. Luterilainen kirkko on kirkolliskokousten päätösten arvovallalla määrätietoisesti luopunut Raamatun opista, joka on kirjattu luterilaisen kirkon Tunnustuskirjassa. Kun luterilainen kirkko on luopunut kirkolliskokousten päätösten voimalla Raamatusta ehdottomana Jumalan Sanana ja kaiken ylimpänä etiikan ja kristillisen opin ohjeena, niin sitä vain pidetään ihmisten mielipiteiden mukaan hyvänä. Nyt yleinen kansa ja suuri osa papistosta on niin vieraantunut Raamatusta, että kun vetoaa Raamattuun, niin ne perustelut hylätään varsin nopeasti. Nykyinen teologia ei perustele ratkaisujaan Raamatulla. Päinvastoin, haetaanpa turmeltuneen järjen päätelmin ristiriitaisuuksia Raamatusta. Sitä tekevät työkseen liberaalit raamattukriitikot. Maailmallisuudellaan he ovat osoittaneet, ettei heillä ole todellista yhteyttä Kristukseen, vaan ovat pikemminkin lyömässä kaiken aikaa kapuloita rattaisiin. Raamatun apostolisen virkakäsityksen vastaista naispappeutta ovat piispamme levittäneet arveluttavalla tavalla. Ei ole suotavaa, että teologinen traditio ja luterilaisen tunnustuksen mukainen teologinen opetus joutuvat väistymään liberaalin opetuksen ja opillisesti väljien piispojen uusien linjanvetojen edessä. Piispojen tulisi suorittamiensa seurakuntien tarkastusten yhteydessä, toiminnan määrän tarkastamisen sijasta syvällisemmin paneutua seurakuntien hengellisten syntien toteamiseen. Piispojen erityinen tehtävä olisi oikean opin valvonta ja se, että kirkon papisto pysyisi siinä. Jos papisto ei pysy oikeassa opissa, niin piispojen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin heresioita suosivia paimenia vastaan. Nyt ollaan suurelta osin hakoteillä: piispojen joukossa on opillista välipitämättömyyttä. Oikeassa opissa pysymistä ei valvota, vaan ollaan jopa ajamassa roomalaiskatolilaisuutta tai luonnollisen ihmisen ajatuksen mukaista oppia luterilaiseen kirkkoon. Saatetaanpa jopa suosia vääryyttä niin, että vaaditaan piispallisessa ohjauksessa papistoa omaksumaan Raamatun vastaisia oppeja, kuten evoluutiooppi, naispappeus ja luomisjärjestyksen vastainen seksuaalisuus. Yhteyksiä haetaan pelkän ulkonaisuuden pohjalta ja Raamatun opetuksen mukainen Hengen yhteys ja Sanan yhteys hylätään. Kun ei ole sitoutumista Raamatun oppiin, niin onko enää todellista yhteyttä Kristukseen? Jos se yhteys on mennyttä, niin silloin on todellisuudessa mennyttä osallisuus 5

Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Siinä tilassa ehtoollinen syödään ja juodaan turmioksi ja nauttija on itse Jumalansa edessä vastuullinen, koska puolesta vastaajaa ei ole. Tässäkin on sanottava Jeremiaan kanssa, että palatkaa takaisin te luopuneet lapset (3:22). Ehtoollisen asettaja on vastuullinen oikeasta opetuksesta ja ehtoollisen jaosta. Hesekielin 33 luvun mukaan vastuu jakautuu kuitenkin siten, että opettaja tekee tilin opetuksestaan ja kuulija oikean opetuksen vastaanottamisesta. Siihen osaltaan perustan käsitykseni ehtoollisen jaosta. Paimenella on kaitsennassa hengellinen vastuu laumasta ja julkisesti koko totuudessa pysymisestä. Se tarkoittaa Kristuksen opetuksen mukaisessa Sanassa pysymistä. Harhat on tunnustettava ja niistä on tehtävä parannus. Miten on käynyt papiston kutsumustietoisuudelle ja sille valalle, joka on annettu pappisvihkimyksessä? Onko ne unohdettu, kun virassa saadaan olla, vaikka totuus hyläten? Papin tulee pysyvästi sitoutua (obligare) Sanan ja sakramenttien hoitamisen virkaan vihkimiselle (ordinaatio). Sitoutuminen on oltava myös horjumaton julkiseen hengelliseen virkaan kutsumiselle (vokaatio). Ne toteutuvat Sanalle uskollisten (fides) paimenten kohdalla, muut ovat valansa rikkojia. Jos piispa, paimen tai ehtoollisen saaja epäuskon tilassa syö ja juo Herran ruumiin ja veren, niin silloin he tekevät sen turmiokseen. Lutherin kanta on seuraava: kun ehtoollinen asetetaan oikein, niin oikeassa uskossa oleva ehtoollisen nauttija saa oikean ehtoollisen, siis Herran ruumiin ja veren, vaikka asettaja itse olisikin epäuskon tilassa. Oikein nauttimisessa Katekismuksen mukaisesti koetellaan itsensä ja uskossa omistetaan sanat: tämä leipä ja tämä viini ovat Kristuksen ruumis ja veri ja sinun edestäsi annettu ja vuodatettu. Kysymyksiä ovat nostaneet esiin papiston eettiset lankeemukset, opilliset harhat ja erityisesti Raamatun arvovaltaa polkeva naispappeus sekä se, kun uusien kirkkokuntien jäsenet kieltäytyvät osallistumasta oikein asetetulle ehtoolliselle toisessa kirkkokunnassa. Uudet kirkkokunnat kieltäytyvät jakamasta ehtoollista sellaisellekin toisen kirkkokunnan jäsenelle, joka varmasti nauttii ehtoollisen oikein. Perusteluna ne vetoavat siihen, ettei ole ehtoollisyhteyttä. Kielto on mielestäni keinotekoinen, jolle on vaikea löytää Raamatun Sanaan pohjautuvaa perustetta. Missään tapauksessa ei saisi unohtua se paimenelle annettu ohje, jonka Jeesus antoi Pietarille Tiberiaan järven rannalla (Joh.21:15-17). Ehtoollisen asettajan on ilmoitettava kuka on kelvollinen ehtoollisvieras ja millä perusteella, että vastaanottaja ymmärtäisi mikä on oikein ja mikä on väärin Raamatun 6

ja luterilaisen opin mukaan. Rippisanoja lausuttaessa huomionarvoinen näkemys liittyy myös kohtaan 1Kor.14:23-25. Kyseinen raamatunkohta antaa menettelytapaohjeen puuttua myös harhassa olevan opettajankin harhaoppeihin. Teksti kehottaa parannukseen harhoista. On huomioitava, että Jeesuksen kavaltaja Juudas, oli mukana kiirastorstain pöydässä. En ole siten täysin avoimen tai suljetun ehtoolliskäytännön kannalla. Ehtoollisen asettajan ja vastaanottajan on tunnettava vastuunsa. Jos on oikein toimitettu ja jaettu ehtoollinen, niin vilpillinen ehtoollisen nauttija on itse vastuussa ehtoollisen nauttimisesta turmiokseen. Oikea opetus ei karkota pöydästä pois niitä, jotka etsivät sielunsa haavoihin lääkettä, vaan toimii kutsuna ja rohkaisuna osallistumaan pöytään. Jeesus opettaessaan Nikodeemukselle kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä, sanoi hänelle Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! (Joh.3:10). Samaa voisimme sanoa nykyajan opettajista myös ehtoollisen yhteydessä. Mihin on unohdettu Paavalin ehtoollisen nauttimiseen liittyvä kehotuksen sana: Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta (1Kor.11:28). Rippipuheen merkitystä ehtoollisen asettamisessa ja nauttimisessa on korostettava. Kysynkin, miksi siitä on luovuttu ja tehty ehtoollisesta kevyt näytelmä ja aivan muuta kuin niiden yhteysateria, jotka uskossa omistavat ja tunnustavat Kristuksen autuudekseen? Nykyinen täysin avoin ehtoolliskäytäntö ei ota lainkaan huomioon sitä raamatullista näkemystä, että ehtoollisessa on myös kyse yhteydenateriasta kristittyjen välillä. Emmehän voi hylätä myöskään sitä puolta ehtoollisessa. Mitä sanookaan Jeesus vuorisaarnassaan: Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi (Matt.5:23-24). Tämä sopii liittää ohjeeksi myös ehtoollisen yhteydessä. Pieneksi on kutistunut se tunnustuksellinen joukko, joka pitää kiinni Raamatusta. Heitä pidetäänkin jo varsin yleisesti vääräoppisina, lahkolaisina ja äärimmäisinä. Tässä kohdassa tahdon nostaa esiin kysymyksen, että onko kenenkään mielessä enää viimeinen tuomio, jossa Jumala erottelee vuohet ja lampaat, jyvät ja akanat sekä Sanalle uskolliset ja valansa rikkoneet? Rakkauden nimessä ei saa luopua Jumalan Sanasta. On muistettava Sana niistä, jotka opettavat Sanan vastaisesti: heiltä otetaan pois sekin, mikä heillä oli (Luuk.19:26). Niin opettaa Raamattu. Tässä tullaan totuuden eteen: kumpaa palvellaan, ihmistä vai Jumalaa (Ap.t.5:29)? Puolustetaanko väärää itsekkäästi, vai ase- 7

tutaanko nöyrästi Sanan alle? Turmeltunut järki ja lihallinen mieli loukkaantuu Jumalan Sanan esilläpitoon. Jokainen kysyköön itseltään Sanan pohjalta, millä puolella seisoo? Nyt on seulomisen ajat ja vainon aika tekee selvästi tuloaan luterilaisessa kirkossa. Sen ovat jo nyt saaneet kokea ne uskolliset paimenet, jotka eivät ole mukautuneet yleiseen maailmanmielisyyteen. Piispat ovat ottaneet käyttöönsä väkivallan, kun kieltäytyvät vihkimästä papeiksi niitä teologian kandidaatteja, jotka pitäytyvät Raamatun mukaiseen apostoliseen paimenvirkaan. Piispojen toimesta on estetty myös uskovien pappien hakeutuminen virkoihin. Kyseisissä vallankäytöissä on olemassa selvät vainon tunnusmerkit. Lailla on mahdollistettu Jumalan Sanan maahan polkeminen. Kun kysyn Raamatun perusteluja nykyiselle opilliselle menolle, niin ollaan joko hiljaa tai se leimataan vanhanaikaiseksi ja rakkaudettomaksi. Miksi arvoisat teologit eivät vastaa, kun heiltä kysytään? Kaiketi ei ole mitään sanomista, kun omatunto ei ole puhdas. Nyt kysyn arvoisat teologit, että miksi hylkäätte Raamatun teologisena oppiperustana ja tukeudutte hakemaan ratkaisujen perusteet ateistisista maailman mielipiteistä? Luuletteko, että kun rauha saavutetaan maailman kanssa, niin silloin on rauha myös Jumalan kanssa? Jumalan kanssa saavutetaan rauha vain olemalla Hänen Sanalleen uskollisia. Jumala lyö totisesti Sanallaan maahan kaiken inhimillisen varustuksen, joka sotii sitä vastaan. Koska tuleva tuomio on Raamatussa ilmoitettu, niin sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Kaiketi uhmakkaasti toimitaan vasten parempaa tietoa tuomiosta välittämättä. Epäuskossa hylätään tuomiokin. Tärkein kysymys on miten ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä? Vanhurskaaksi ei tulla lain kilvoituksella eikä maailmallisen yleisuskonnollisuuden kautta. Jumalan edessä kelpaa vain Pojan vanhurskaus. Yksikään piispa ei voi Jumalan edessä paeta minkään ryhmän taakse omakohtaista hengellistä vastuutaan lauman ohjauksessa. Nyt luterilaisen kirkon piispojen on julkisesti perusteltava Raamatulla Raamatusta poikkeava oppinsa, kuten naispappeus. Se on vahingoittanut Raamatun arvovaltaa ja aiheuttanut muutakin opillista sekaannusta. Nyt jos koskaan on oikea aika perusteelliseen uskonpuhdistukseen. Huoneenhallitus on joutunut väärämielisille palvelijoille ja pyhien leiri on saarrettu (Luuk.16:2, Ilm. 20:9). Jeesus on puhdistanut ja puhdistaa yhä puimatantereensa (Matt.3:12). Siinä voitossa on todellisten pyhien kärsivällisyys ja usko. Alpo Ahola 8

Meidän lahja-autuutemme Ef.2:5. Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa, armosta te olette autuaiksi tulleet. Raamattu paljastaa lahjomattoman totuuden, kaikki ihmiset, koko maailma tuli Paratiisin suurena lankeemisen päivänä Jumalan silmien edessä syntisiksi ja syyllisiksi. Me kaikin olimme vailla pyhyyttä, jota ilman ei kukaan saa Herraa nähdä. Mutta nyt pyhä apostoli viestittää ilouutisen, koska me vielä olimme synnissä kuolleet rikoksiimme, on Hän tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa. Kuule nyt sinä rakas raadollinen sielu, joka olet kärsimässä suurimman syntisen tuntoja ja huokaat, kuten eräs tuntemani tuskaantunut huokasi: Olenko minä syntynyt kadotusta varten. Kun syntiesi mutavieremä on käymässä pääsi ylitse, kuule Paavali veljeäsi: Varma on se sana ja kaikin puolin vastaaottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä suurin olen. 1Tim.1:15. Kristus tuli, armollisen Jumalamme ainoa Poika, tuli lihassamme ja verestämme osalliseksi: Niinkuin lapsillamme verta, lihaa on, Niin on hällä, ihme verraton. Ihme se on, sovituksen suuri salaisuus, että Kristuksen ruumis oli raamatun mukaan se esirippu joka reväistiin rikki Golgatan ristin raatelussa ja näin pääsi tämän Karitsan pyhä veri virtaamaan yli jumalattomuuden ja rikoksiinsa kuolleen maailman. Kun Paavali edellä tunnusti olevansa syntisistä suurin hän heti onnelliseksi jatkoksi: Minä sain laupeuden. Laupeutensa kautta Jumala Paavalin autuaaksi teki, Pyhän Hengen tuodessa Isän sydämeltä tämän autuuttavan laupeuden lahjan ja uudestisynnyttäen hänet sen kasteen kautta, jonka pyhä profeetta hänelle Damaskossa suoritti. Juuri kaste on se Kristuksen asettama elämän lähde, josta voidaan tekstini mukaan sanoa: Jumala on tehnyt meidät eläviksi, jotka olimme syntyneet hengellisesti kuolleina, äitimme meidät synissä synnyttäen Ps.51.Taivaallisen ihana on tämä tekstini loppu toteamus Paavalilta: Armosta te olette autuaiksi tulleet. Hedberg laulaa verrattomassa laulukokoelmassa Uusi veisu : Jo kasteessa omaksensa Hän (Jeesus) otti minut armossaan, Vei autuuttaan omistamaan Ain iäisessä liitossa. Hyvä lukijani, iloitsetko juuri tänään, tätäkin lukiessasi, että olet autuas ja pyhä, pyhän sovituksen veren pudistamana? Se veri puhdisti sinut perintösyntisen Aadamin lapsen niin, että olet nyt Jumalan lapsi, uskotko tämän? On terveellistä sinunkin muistaa, että 9

epäusko on ainoa synti, joka vie siinä kuolleen ikuiseen kadotukseen. Tuokoon tämä totuus sinulle kiirettä juosta sinua rakastavan Jeesuksen ja hänen haavainsa turviin. Kalle Jokinen Täydessä uskon varmuudessa Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan. Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni (Ps.40: 6-9). Luther on kuvannut Raamattua hedelmäpuuksi. Sellaiseksi puuksi josta syötyään yhä vielä löytää uusia hedelmiä, entistä ihanampia ja ravitsevampia! Raamattuun onkin kirjoitettu monta syvällistä lohdutusta meitä varten, jotka niin usein kamppailemme kiusaustemme kanssa. Pyhä Henki puhuu Psalmin kirjoittajan suulla ylistäen Jumalaa Hänen armotöistään ja aivoituksistaan meitä kohtaan. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan. Jumalan tahto ihmisiin nähden on, että Hän antaa syntimme anteeksi Kristuksen tähden. Tämä on Raamatun keskeisin sisältö: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan! Psalmin kirjoittaja tahtoo tässä vielä tarkentaa, ikään kuin syventää ymmärrystämme käsittämään mitä se käytännössä tarkoittaa. Hän sanoo: kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Se tarkoittaa, että Jumala, maan ja taivaan Luoja, on edeltä tuntenut mahdottomuutemme ja nähnyt syntimme. Hän tiesi, ettei yksikään ihminen langenneeseen Aadamin sukuun syntyneenä kykene elämään niin, kuin Mooseksen laki vaatii. Ihminen syntyy turmeltuneeseen sukuun. Hän perii syntiturmeluksen ts. syntisen luonnon, joka on Jumalalle vihollinen. Se, mikä ihmiselle oli mahdotonta, sitä tekemään tuli Jeesus Kristus, Jumalan Ainokainen Poika. Hän täytti puolestamme kaiken lain ja kaiken vanhurskauden. Au- 10

tuudestamme ei puutu mitään. Se on täydellinen, koska itse Jumala Jeesuksessa valmisti sen meille! Siitä apostoli todistaa Hebrealaiskirjeessä näin: Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan (Heb.10:10). Sanat kerta kaikkiaan ovat erittäin voimakkaat ja ilmaisevat vastaansanomattomasti, että pyhitys, jonka Jeesus on valmistanut, on täydellinen. Siitä ei puutu mitään! Se on Jumalan edessä puhdas valkoinen vaate, jossa ei ole pienintäkään tahraa eikä vikaa. Se liina on pyhien vanhurskautus! Joku saattaa ajatella, että tämä on kovin ulkokohtaista ja tämänhän me jo hyvin tiedämme. Ahdistuksen hetkellä, jolloin laki syyttää tunnolla ja sielun vihollinen perkele kuiskaa, että olet syyllinen ja koko kilvoituksesi on pelkkää epäonnistunutta horjumista, silloin on suurta lohtua saada turvautua Veriarmoon, jossa on täydellinen pyhitys kerta kaikkiaan lahjoitettuna, päällemme puettuna kasteen kautta. Apostoli saarnaakin kristillisestä kasteesta: niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen (Heb.10:22-23). Ei ole väärin luottaa täydessä uskon varmuudessa olevansa Jeesuksessa täydellinen Jumalan silmissä! Onhan sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja vielä ruumiskin puhtaalla vedellä pestynä, mikä tarkoittaa kasteen armoa. Juuri sitä varten olemme kastetut, että meillä olisi luja vakuutus rauhasta Jumalan kanssa. Puhdas kasteen vesi, jota yllemme valeltiin kolmiyhteisen Jumalan nimeen, toi mukanaan kertakaikkisen pyhityksen. Saimme pukeutua Jumalan Pojan vanhurskauteen, sillä Isä tahtoi ottaa meidät lapsekseen, Poika puki vanhurskauden vaatteella ja Pyhä Henki synnytti uudestaan ylhäältä ja teki asumasijakseen. Armonevankeliumi on töiden vaatimuksesta vapaa! Sinun ja minun vajavaisuuttani ei katsota lainkaan, vain pyhä ristinmerkki näkyy Jumalalle, jonka Hän on piirtänyt palvelijoidensa otsaan! Meillä on täysi syy uskon varmuuteen, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen! Sinä Jumalan lapsi joka olet väsynyt ja et löydä vaelluksestasi mitään mihin turvaisit, katso Golgatan keskimmäiselle ristille, missä kärsivä Vapahtaja huutaa: Se on täytetty! Kaikki on täytetty sinunkin puolestasi! Olet puettu valkeaan vaatteeseen, Jumala tunnustaa sinut lapsekseen, sillä niin kuin et saa kastettasi kiellettyä, niin et voi kieltää Jumalan rakkauttakaan, joka on osaksesi tullut. Saat yhtyä 11

kaikkien armolasten yhteiseen hääriemuun ja lausua ääneen täydessä uskon varmuudessa nuo saarnaajan kalliit sanat: Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot. (Kork.v.1:5). Vaikka olet päivän paahtama, on Jeesus verellään ostanut sinutkin! Uskon määrää ei Herra mittaa, mutta vahvistukoon uskomme näiden Jumalan Sanan lupausten perustalla! Hänen Sanansa pysyy iankaikkisesti! Jari Leivo Kolme todistajaa 1.Joh.5,7-9. Sillä kolme on, jotka todistavat, Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa. Kun Apostoli tässä todistaa, että Jeesus Kristus on se, joka on tullut meidän tykömme Veden ja Veren kautta, niin hän tahtoo sanoa, että Pyhän kasteemme vesi, jolla meidät kastettiin, ei ollut mikään ilman sisältöä oleva vesi, vaan se oli Jumalan sanalla rikastettu armorikas elämän vesi. Ja se oli samalla uuden syntymisen peso pyhässä hengessä. Tässä meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut Herra Jeesus itse tuli tähän kastetoimitukseen pesemään meitä kaikki sovittavan verensä voimalla. Näin me tulimme puhtaiksi synneistämme. Tässä toimituksessa hän otti meidät PyhänHengen uudistuksen kautta vanhurskauttavaan elämänyhteyteensä. Tätä apostoli tahtoo tekstissämme tuoda esiin ja todistaa, että Jeesus Kristus itse tulee tykömme mitä läheisimmällä tavalla. Näin hän tulee meidän ruuaksemme ja juomaksemme myös ehtoollisen sakramentissa, missä hän näkyväisen leivän ja viinin mukana totisesti antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksi ja juotavaksi. Tässä hän tulee tykömme Veren kautta niin kuin apostoli lausuu. Sillä missä hän antaa meille ruumiinsa ja verensä, siinä hän antaa meille itsensä kokonaan, niin että me myös tulemme hänen ruumiinsa jäseniksi, efesol.5: 30 todistaa tämän. Samoin tulemme myös osalliseksi hänen hengestään, koska 1 kor.12: 13 luemme, Sillä me olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. Olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita niin kaikki olemme saaneet juoda samaa 12

henkeä, ja Herra on henki. 2 kor.3:17 ja Missä Herran Henki on, siinä on vapaus: Apostoli Johanneshan sanoi tuossa 5: 6. ja henki on se joka todistaa, sillä henki on totuus. Tässä puhutaan selvästi Pyhän Hengen todistamisesta, jonka todistus on tosi. Tästä on takuumiehenä itse Juma1an Henki, sillä totuuden henki ei valehtele milloinkaan, koska hän on itse totuus. (näin Hedbeg ilmaisee) Sillä totuuden henki lähtee Isän tyköä. Me kysymme kenestä hän sitten todistaa? Nyt Jeesus vastaa että hän todistaa minusta, joh.15:26 Mutta kun puolustaja tulee, jonka minä teille lähetän Isän tyköä, totuuden henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Oppi-isä Hedberg on kirjoittanut Mutta miten sitten tapahtuu tämä Pyhän Hengen todistus Jeesuksesta? Hurmahenget uneksivat sen tapahtuvan välittömästi, luullen oman turhamaisen sydämensä tuntemuksia ja kiihtyneen mielensä kuvitteluja Pyhän Hengen todistuksiksi ja joutuvat yhdestä mielettömyydestä toiseen. He hakevat elämyksiä ja näyttöjä. Mutta totuuden henki ei näin välittömästi vaikuta, sitä opettaa Herra meille, kun hän sanoo ja tekin todistatte siis evankeliumin sanan ja saarnan kautta. Ja tämä todistus meidän on otettava vastaan uskolla, joka on alkanut sanan ja Pyhän Hengen voimasta. Kaikki todistus on sanassa, jonka Pyhä Henki kirkastaa. Se oli ja on lihaksi tullut sana Jeesus Kristus vapahtajamme jonka kuoleman osallisuuteen olemme kastetut. 1kor,6:11, te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jeesuksen nimen kautta ja meidän jumalamme Hengen kautta. Se kuinka usko uudestisyntymisessä tapahtuu, se on aina Herramme ihme ja Pyhän Hengen salaisuus. Aamen. Veikko Mahlamäki Sua kohti Herrani Joh. 14:1 Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Kun uskomme Jumalaan, Vapahtajaamme, ei meidän silloin tarvitse murehtia. Taivaallinen Isämme siunaa kaikki elämämme tarpeet. Mutta ihmisen järki on niin pimitetty, ettei se tahdo taipua uskomaan Jumalan lupauksia. Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme maailman loppuun saakka. Hän, kolmiyhteinen Jumala, vieläkin tekee työtä, ettei meidän tarvitse murehtia huomisesta päivästä. Meillähän on tuo liiton arkki, Jeesus Kristus ja se todistaa ettemme 13

ole hylättyjä. Mutta jos me hylkäämme itse taivaallisen Vapahtajamme, niin kuinka kauan tämä onnellinen aika kestää? Tänään on vielä armon päivä ja meillä on hengen miekka turvanamme. Ei minun tyhjä käteni mitään tee, mutta minun armahtajani on Herra, oma Vapahtajani, jonka oma saan olla. Onhan Hän minut kasteessa omakseen ottanut. Elämän leipää tarvitsemme joka päivä, ettemme nälkään kuole. Sitä leipää löydämme Jumalan sanasta. Näin harmaina talven päivinä ei jaksa elää, jos ei saa joka päivä taivaan mannaa syödä. Ilman sitä näännymme ja kuolemme nälkään. Tämän maailman kuivassa korvessa pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tit. 2:11. Niin on taas tämäkin päivä illassa ja vain Jumala tietää, vieläkö saamme herätä aamulla uuteen päivään. Sua kohti Herrani, sua kohti ain. Mua joskin ahdistaa, luokses risti vain. Kuitenkin laulunain, soi täällä kulkeissain: Sua kohti, Herrani. Sua kohti ain! Eeva Korpi Keväinen Kevään lämpö auringosta elämän taas tuo. Syntyy luonto uudestaan, Herra uutta luo. Ihmeellinen valkeus ja herkkä viherrys. Mullan tuoksu, kukan loisto, linnun viserrys. Koivun runko, koivunoksa, mahlasta humaltuu. Soi lämmin tuuli oksistossa, koivu kumartuu. Pilven harso taivaan kannen hetkeksi vain peittää. Se suosii uutta elämää ja vähän vettä heittää. Meren aalto taivaan sines leppoisasti kulkee. Kuin timantit se kimmeltää, kun valo syliin sulkee. Lokkiparvet kiertää kaartaa ja kirkuu kaiken kesää. Kevään ihme niilläkin, nyt rakennetaan pesää. Aurinko ei malta laskee, se pidentää vain päivän. Poisti kylmän, pimeyden, toi yöhön valon häivän. Sanallansa kauniin maan, Herra taivaan loi. Kiitosmieli sydämessäin, musiikkina soi. Olavi Niemistö 14

Todistajaseuran kesäjuhlat Ilmajoella Saimme viettää seuran vuosijuhlaa Ilmajoen kauniissa kirkossa ja seurakuntakeskuksessa. Vietimme hetken evankeliumin äärellä, joka kaikui kirkkaana. Olimme kuin Eelimin lähteillä, jossa Jumala itse jakoi armonsanaansa, niin kuin parhaita hedelmiä. Saimme kuulla, että Jeesus on sovittanut koko maailman synnit ja että jokainen joka uskoo ja kastetaan saa ian- 5 ja 6. 6. 2004 kaikkisen elämän. Kuulimme myös varoituksen sanoja kristikunnassa esiintyvistä harhoista. Hetki Ilmajoen lakeudella jää mieleen. Kiitämme Ilmajoen seurakuntaa, kiitämme kaikkia jotka olitte mukana. Kiitos kolmiyhteiselle Jumalalle, joka soi meille tämän hetken. Olavi Niemistö Ev.lut. Todistajaseuran Vuosijuhlakasetit 5. 6.6.04 Ilmajoella Kasetti No. 1 Kasetti No. 2 Kasetti No. 3 Kasetti No. 4 Kasetti No. 5 Kasetti No. 6 Kasetti No. 7 Tervehdyspuhe pj. Alpo Ahola Seurakunnan tervehdys khra Juhani Erkkonen puheet: Esko ja Kari Niemistö. Raamattutunti: Uskonvanhurskaus ja Armovälineet Pastori Sakari Korpinen. Puhe: Martti Pylkkänen. Puheet: Jukka Jäntti, Erkki Markula, Helge Virtanen ja Anders Skytte. Anders Skyten puheen loppuosa. Puheet: Olavi Niemistö ja Tapio Niemistö Jaakko Haavion runo: Profeetta Joona Messu Ilmajoen Kirkossa. Saarnaa rovasti Matti Väisänen Joh:3.1-15 Salattu Jumala; Uudestisyntyminen kasteessa. Liturgina: khra Juhani Erkkonen. Raamattutunti Miten salattu Jumala ilmoittaa itsensä. Rovasti Matti Väisänen. Puheet: Esko Niemistö, päätöspuhe Alpo Ahola. Runon Joona loppuosa. Kasetit toimitetaan tilausjärjestyksessä 5 / kpl + postikulut. 15

Suomalaiseen hermeneutiikkaan on 60-luvulta lähtien vakiintunut jako, joka ei ole täysin johdonmukainen. Keskustelua ohjasi melko voimakas vastakkainasettelu ns. fundamentalistisen raamattunäkemyksen ja tieteelliseksi määritellyn, ns. historiallisen raamattunäkemyksen välillä. Tuon jaon selitettiin koskevan erilaista raamatuntulkintaa, vaikka kyse on itse asiassa eri raamattunäkemyksestä. Raamattunäkemys on laaja kokonaiskäsitys siitä, millainen on Raamatun perusluonne ja miten Raamattuun tulisi suhtautua. Fundamentalismiin on yleensä kuulunut ajatus sanainspiraatiosta eli siitä, että teksti on tavalla tai toisella Jumalan sanelemaa. Siksi Raamattua pidetään myös inhimillisessä mielessä erehtymättömänä ja virheettömänä. Historiallisen tutkimuksen tarkastellessa Raamatun kirjoja ihmisten historiassa kirjoittamina teksteinä eräänlaisia virheitä kuitenkin löytyi kuten mistä tahansa ihmisten hengentuotteista. Näin ajateltiin historiallisen näkemyksen kumoavan fundamentalismin ja tarjoavan uuden tulkinnan menetelmän. Nykyään tällainen vastakkainasettelu on vanhentunut. Todelliset raamatuntulkinnan mallit voivat perustua hyvin erilaisiin raamattunäkemyksiin. Fundamentalistinen käsitys 16 Hermeneutiikka tulkitsemisen taito Timo Eskola/STI on muutenkin jäänyt pieneksi saarekkeeksi, ja suurin osa tulkintamalleista perustuu historialliseen raamatuntutkimukseen. Nykyisistä tulkintamalleista yleisimpiä ovat seuraavat: a. Perinteinen pelastushistoriallinen tulkinta Pelastushistoriallinen tulkinta perustuu perinteiseen luterilaiseen käsitykseen Raamatun sanomasta. Tulkinnan mukaan Raamattu sisältää Jumalan ilmoituksen siitä, miten hän aikoo pelastaa syntiinlangenneen maailman. Vanhassa testamentissa Jumala valmistelee pelastusta valitun kansan vaiheissa. Uusi testamentti kertoo, miten vanhan liiton lupaukset täyttyivät Jeesuksessa. Jeesus Kristus on Jumalan lupaama Vapahtaja. Hän on kuollut ihmiskunnan syntien edestä ja ylösnousemuksessa hänet on korotettu taivaalliseksi Herraksi. Seurakunnan tehtävänä on julistaa sovituksen sanomaa Kristuksesta. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja tunnustaa hänet Herraksi, pelastuu. Syntiinlankeemuksen pelastushistoriallinen tulkinta selittää lähinnä siten, että kyseessä on ihmisen todellista turmeltumista kuvaava kertomus. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, kunnes Jumalan sovittava toimi korjaa sen.

Vanhurskauttamisen tämä tulkinta selittää perinteisesti. Paavalin käsityksen mukaan Kristus sijaisuhrillaan on täyttänyt lain vaatimuksen. Siksi syntinen ja Jumalan tuomion alla oleva ihminen vanhurskautetaan uskon kautta lahjaksi. b. Eettinen tulkinta Tieteen piirissä (1800-luvulla) eräät tutkijat alkoivat epäillä Raamatun yliluonnollisia piirteitä. He halusivat jättää ne pois sanoman tulkinnasta. Nämä tutkijat luopuivat Jeesuksen jumaluudesta, hänen kuolemansa sovittavasta merkityksestä ja ylösnousemuksen todellisuudesta. Erityisesti Vuorisaarnaan vedoten he esittivät, että Raamatun varsinaisena sanomana on lähimmäisenrakkaus ja korkea moraali. Syntiinlankeemus on tämän näkemyksen mukaan primitiivisen uskonnollisuuden myytti, joka ei kerro totuutta ihmisestä. Ihminen on valistunut apinalaji. Vanhurskaus on lähinnä ihmisen omaa moraalista elämää, jossa uskonnon vakavuus toteutuu lähimmäisenrakkaudessa. c. Eksistentialistinen tulkinta Eksistenssifilosofiassa tarkastellaan ihmisen suhdetta tämän maailman olemassaoloon. Maailma tapahtuu meille. Elämän kokemisen tärkeimpänä seikkana pidetään suuntautumista tulevaisuuteen. Eksistentialistinen raamatuntulkinta ei varsinaisesti enää tulkitse Raamatun tekstejä. Niitä pidetään pelkkinä tuon ajan uskonkokemuksen myyttisinä kuvauksina. Tulkinta hyödyntää eettistä mallia, mutta menee pidemmälle. Raamatusta saatetaan saada virikkeitä aidon elämänkokemuksen etsintään, mutta sisältö tulee eksistentialismista. Esimerkiksi Raamatun ihmisiä tai Jeesuksen vertausten henkilöitä voidaan pitää esimerkkeinä vastuullisuudesta tai avoimuudesta. Raamatulla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä. Näkemyksen mukaan Jumala puhuttelee meitä nykyisissä elämänkohtaloissa ilman Raamattua. Syntiinlankeemuskertomus on eksistentialistiseen tulkintaan liittyvän myyteistäriisumisen ohjelman mukaan vanha juutalainen myytti. Sen eksistentiaalinen tulkinta kertoisi lähinnä ihmisen sidonnaisuuksista, mutta itse kertomusta tuskin edes tulkitaan. Kaikki dogmaattinen pysähtyneisyys kuvataan synniksi, joten kertomukseen keskittyminen olisi jo syntiä. Vanhurskauttaminen merkitsee eksistentialistille autenttisen elämän löytämistä. Se merkitsee dogmaattisuudesta ja historiasta vapautumista ja suuntautumista avoimesti tulevaisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin. d. Psykologinen tulkinta Eksistentialistinen raamatuntulkinta on usein muuttunut psykolo- 17

giseksi tulkinnaksi. Tämä johtunee siitä, että eksistentialistista tulkintaa on äärettömän vaikea soveltaa käytäntöön. Raamatun kertomuksia pidetään vertauksina ihmisenä kasvusta. Syntiä pidetään kuvana ihmisen rajallisuudesta tai vaikeuksien kohtaamisesta. Vapautuminen puolestaan on ihmisenä kypsymistä. Eettisen tulkinnan tavoin sovituksen ajatuksesta on luovuttu. Raamatun sanomana ei kuitenkaan pidetä pelkkää moraalia, vaan sanoman ajatellaan tähtäävän iloiseen ja vapautuneeseen elämään. Psykologisen tulkinnan mukaan lankeemuskertomus merkitsee kuvainnollisesti itsenäistymisprosessia, missä ego (Aadam) kohtaa rajansa ristiriitatilanteissa. Kielletyn hedelmän syöminen antaa todellista tietoa ja johtaa mm. sukupuolisuuden ja kutsumuksen tiedostamiseen. Vanhurskauttaminen merkitsee lähinnä vapautumista avoimeen elämään dogmaattisuudesta vapaassa uudessa tiedostamisessa. Sisällön tämä uusi elämä saa yleensä kuitenkin eettisestä tulkinnasta. Tiedostamisen tulisi johtaa moraaliin. e. Sosiaalinen Ihmisen vastuullisuutta korostavat tulkinnat ovat johtaneet myös sosiologisen painotuksen saaneeseen sosiaaliseen tulkintaan. Tämän tulkinnan lähtökohdat ovat ennen kaikkea 60-luvun vasemmistolaisessa teologiassa. Sen mukaan maailmassa oleva vääryys ja paha johtuvat vääristyneistä yhteiskuntarakenteista. Evankeliumi merkitsee vääristyneiden rakenteiden murtamista. Välineenä tälle on yleensä vallankumous. Nykyisessä muodossaan (erityisesti katolinen Väli-Amerikka) vapautuksen teologia pyrkii hieman vähemmän sotilaallisin keinoin diktatorisen epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen. Syntiinlankeemuksen sijasta tässä mallissa puhutaan yhteiskuntarakenteista ja diktatuurista. Sorretut ihmiset ovat periaatteessa hyviä, sortajat pahoja. Vanhurskauttamisen sijasta puhutaan pelastuksesta, joka toteutuu sortajien kaatuessa. Sisällöltään se samastuu vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon uudistuvassa yhteiskunnassa. f. Postmoderni tulkinta Uusin filosofinen suuntaus on ns. jälkimoderni (postmoderni). Mielenkiinnon kohteena on pääasiassa se, miten ihminen itse kokee ja ymmärtää asioita. Raamatuntulkinnassa mennään askel pidemmälle kuin ennen. Raamatun todellisena sanomana pidetään sitä, minkä ihminen itse kokee tärkeäksi. Raamatun omaa tekstiä pidetään vanhoillisena ja sanomaa korjataan mieluusti. Esimerkiksi feministisessä tulkinnassa etsitään Raamatusta kohtia, joissa nainen on alistetussa asemassa. Tulkin- 18

nassa näiden kohtien arvo kiistetään ja niiden tilalle esitetään nykyihmisen käsitys asiasta. Syntiinlankeemus voisi tällaisen tulkinnan mukaan olla esimerkiksi kuva naisen alistamisesta ja syyllistämisestä uskonnollisin perustein. Vanhurskauden löytyminen eli tilanteesta vapautuminen saattaisi puolestaan merkitä vapautumista miesten johtaman yhteiskunnan uskonnollisesta ja sosiaalisesta alistamisesta. Olkaa armahtavaiset Luuk.6:36-42. On siirrytty kirkkovuodessa juhlasta arkeen. Juhlapuolen evankeliumit, adventin hoosiannasta p. Kolminaisuuden päivän Aaronin siunaukseen kertovat, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiansa ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden mukaan. Herra, jolle Isä on antanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, lupasi olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Herra sanoo: Minä elän tekin saatte elää. Minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Suuri, pyhä ja vanhurskas Jumala on olentonsa ytimessä rakkaus, eksynyttä ja langennutta lastansa rakastava Isä. Arkipyhinä meitä sitten opetetaan vaeltamaan Jumalan lapsina saamamme korkean kutsumuksen arvon mukaisesti pyytäen seurata Jeesusta, joka ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Meitä ei ole kutsuttu herroina hallitsemaan haltuumme uskottuja, vaan pukeutumaan sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsimään toinen toistamme rakkaudessa, antamaan toisillemme anteeksi. Siitä, joka elää kokonaan anteeksiantamuksen varassa, yksin uskosta, yksin armosta, ei ole lähimmäisensä tuomariksi eikä arvostelijaksi. Sana kehottaa: Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse 19

kostako, sillä kirjoitettu on: Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra. Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita, älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Jos huomaisin oman syntini, en niin ahkeroisi lähimmäiseni vikojen korostamisessa. Minut kilvoittelemaan auta täällä oikea kilvoitus, että armostas kruunun saisin, ja koittaisi kirkkaus. Lauri Knuuttila (Vanha lehtileike) Toimitus Päätoimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänk. 39 B 22, 65200 Vaasa. P. 06-317 9833 Toimituskunta: Esko Niemistö, Ilkka Viitala ja Tapio Niemistö Kasetit: Helge Virtanen, 61400 Ylistaro. Puh. 06-474 0279 Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Toimiston postiosoite: PL 170, 65101 Vaasa Todistajaseuran pj: Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola. Puh. 06-526 6855 Sihteeri: Ilkka Viitala, Punarinnankatu 27, 65320 Vaasa. Puh. 06-315 5814 Lehtitilaukset, kirjatilaukset ja rahastonhoito: Kari Niemistö, Kiislank. 1, 65320 Vaasa. Puh. 06-3153 318 Postisiirtotilien n:t Todistaja: 800017-1446511 Ev.lut. Todistajaseura: 800016-1446744 Lehti ilmestyy Evankelisluterilaisen Todistajaseuran toimesta kerran kuussa ja maksaa 25 vuosikerta kotimaahan ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 28. Kestotilaus 22. ISSN 0355-926262 20 Art-Print Oy