Maisa & Jenni. Friends 4ever! ystävystyivät riparilla. keskiaukeama. Tosi-tv -ohjelmat saavat aikaan kiihkeitä tunteita - sivu 12

Hyvinkään seurakuntalehti 5 3.11.2005 Maisa & Jenni ystävystyivät riparilla Jorma Ersta Friends 4ever! keskiaukeama Tosi-tv -ohjelmat saavat aikaan kiihkeitä tunteita - sivu 12

Erkki Karhunen syntynyt v. 1941 suntio ja näyttelijä Haluaa tukea surevia Kesäkuun alussa eläkkeelle jäänyt Erkki Karhunen on tuttu mies Hyvinkään seurakunnan tilaisuuksissa, joissa hän tekee suntion töitä. Monialainen mies on työskennellyt seurakuntalaisten lisäksi kehitysvammaisten ja alkoholistien kanssa. Näytteleminen jatkuu edelleen Riihimäen Teatterissa. Erkki Karhunen pitää näyttelemisestä ja suntion töistä. Erityisesti hän arvostaa hautajaisia, joissa saa tehdä viimeisen palveluksen vainajalle ja lohduttaa samalla omaisia. Teatteri ja suntion työt pitävät Erkki Karhusen vireänä Hyväsydämisissä hupsuissa Erkki Karhunen esittää tohtori Emmetiä. Keskustelukumppanina on hoitolaitoksen asiakas rouva Savage (Hellevi Härkönen), joka haluaa auttaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. 2 Erkki Karhunen syntyi Ruovedellä vuonna 1941, mutta kävi koulunsa ja löysi vaimonsa Tuulan Porista. Siellä syntyi myös esikoistytär Taina. Porissa aloin näytellä teatterissa. Ensimmäinen esitys, jossa minulla oli lapsirooli vuonna 1953, oli Annie Mestariampuja. Annieta näytteli Anneli Haahdenmaa. Tapasin hänet uudelleen vuonna 1996 Riihimäen Teatterin Grand Hotel -esityksessä. Anneli sanoi, että missä me olemme nähneet. Sanoin, että Porin Annie Mestariampujassa. Esitin Annien pikkuveljeä. Perhe oli Kemiössä lyhyen aikaa, ja siellä syntyi Toni vuonna 1965. Hyvinkäälle Karhuset muuttivat vuonna 1967. Vuonna 1974 tuli maailmaan lapsista nuorin Timo. Olen tehnyt kehitysvammatyötä ja ollut päihdetyössä vuodesta 1988 lähtien, siihen asti kunnes jäin eläkkeelle tänä vuonna. Kehitysvammatyötä tein Hyvinkäällä Kehitysvammaisten Tuki -yhdistyksessä. Viimeksi olin työssä Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa. Teatteri veti näyttelijäksi Teatteri on ollut Erkki Karhusen harrastus koko elämän ajan. Jo Porin aikana hän sai monipuolista teatterikoulutusta. Minusta piti tulla teatterin ammattilainen. Kemiössä asuessamme ohjasin nuorten näytelmiä Kimito Sportförening -yhdistyksessä. Kun tulimme Hyvinkäälle, menin heti mukaan Hyvinkään Teatteriin. Ensimmäinen näytelmä, jossa Erkki Karhunen näytteli Hyvinkäällä, oli nimeltään Äiti. Hän esitti erästä äidin pojista. Sitten tuli Musta komedia ja monia muita. Jussi Inkisen jälkeen Hyvinkään Teatterin johtajaksi tuli nuori ja innokas sekä erittäin ammattitaitoinen Pirjo Koljonen. Ensimmäinen näytelmä, jonka hän ohjasi, oli Kulkurin valssi. Minulla oli siinä pääosa. Pirjo Koljoselta olen saanut parasta näyttelijäilmaisun koulutusta. Hänen aikanaan tehtiin hyvää teatteria. Vahinko, että teatteritoiminta ajettiin alas. Erkki Karhusen mieleen on jäänyt myös Koljosen Vanja-enon ohjaus. Siinäkin miehellä oli nimirooli. Riihimäen Teatteriin Erkki Karhunen meni vuonna 1991. Siellä hän sanoo saaneensa tehdä myös hyviä rooleja. Laura Jurkan kanssa näyttelin Kultaisessa vasikassa. Nyt näyttelen parhaillaan Riihimäen Teatterissa John Patrickin Hyväsydämisten hupsujen psykiatria. Teatteri on opettanut kohtaamaan ihmisiä Teatterissa Erkki Karhunen sanoo voivansa välittää katsojille erilaisia elämäntilanteita ja suhtautumista elämään. On sitten kysymyksessä farssi, komedia tai tragedia. Näyttelijä saa myös itselleen. Bertolt Brecht on sanonut, että näyttelijä ei ole näyttämöllä koskaan yksin. Eli pienin yksikkö näyttämöllä on kaksi. Aina on kontakti johonkin toiseen ihmiseen. Monologissakin se on yleisöön. Brechtin sanonta tarkoittaa, että kukaan näyttelijä ei voi näytellä yksin. Se on tiimityötä. Mitä teatteri on hänelle opettanut? Teatteri on opettanut keskittymään ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Näyttelijän tehtävä on välittää ihmisille jokin sanoma. Hänen mieleensä tulevat erityisesti musiikkinäytelmien roolit. Laulaminen on ollut Erkki Karhuselle kuin toinen luonto. Otin aikaisemmin laulutunteja kanttori Teuvo Leutoselta. Hän on hyvä pedagogi. Olen laulanut kirkon tilaisuuksissa ja myös hautajaisissa. Kuolema ei ole pelottava Sosiaalisen työn Erkki Karhunen on kokenut omakseen. Siinä riittää paljon kenttää. Mutta hän on tehnyt myös vuodesta 1986 lähtien Hyvinkään seurakunnassa suntion töitä, etupäässä Paavolan seurakuntakodilla. Vuodesta 1995 lähtien olen ollut lisäksi työssä hautausmailla. Se on työtä, jota en halua lopettaa. Siinä koen jotakin syvällistä. Minulla on mahdollisuus tehdä kullekin vainajalle viimeinen palvelus. Kun lähden töihin lauantaina, pukeudun parhaimpiini. Se on suuri juhla. Kunnioitan sitä työtä. Joka lauantai käyn läpi omaa lähtöäni. Tavatessaan vainajan omaisia Erkki Karhunen sanoo saavansa tukea heitä surussa. Se työ on täysin erilaista kuin muut työt, joita yleensä tehdään. Kuolema ei ole pelottava. Siellä hautajaistilanteissa on merkillinen rauha. Pidän hautajaistyöstä. Siinä on oltava täysillä mukana samoin kuin teatterissakin. Teksti ja kuvat Seppo Ylönen

Kirkonmäki-gallup Millaisia kirjoja luet? Luetko myös hengellisiä kirjoja? teksti ja kuvat Seppo Ylönen Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 Kauko Lehtonen Olen kotoisin Saarijärveltä ja työkomennuksella VR:llä täällä Hyvinkäällä. Luen ulkomaalaista dekkarikirjallisuutta. Olen lukenut McBainia, Henning Mankellia ja monia muita. Vapaalla viikolla luen noin viisi paksua dekkaria. Saarijärven kirjaston dekkarit olen lukenut läpi. Mieluummin luen kuin katson televisiota. Katson siitä vain urheilua. Hengellistä kirjallisuutta en lue pätkääkään. Monet uskovaiset eivät osaa keskustella vaan alkavat tyrkyttää. Päivi Laitinen Luen aika paljon kasvatuskirjallisuutta työhöni liittyen. Olen erityislastentarhanopettaja. Kesällä tuli kahlattua läpi Da Vinci -koodi. Se oli kerralla luettu kirja. Tajusin heti, että se ei ole totta. Tällä hetkellä luen Eino Leinon elämäkertaa. Luen myös hengellistä kirjallisuutta kuten Pirkko Jalovaaran kirjoja sekä päivittäin Päivän tunnussanaa. Pirkko Jalovaaran historia siitä, minkä vuoksi hän on aloittanut rukouspalvelutyönsä, on kiinnostava. Laura Huolman Opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa Hämeenlinnassa sosiaalialaa. Luen aika paljon romaaneja. Vähän aikaa sitten luin Liza Marklundin kirjan Uhatut. Siinä kerrotaan ruotsalaisesta naisesta, joka alkaa seurustella ulkomaalaisen miehen kanssa. Mies osoittautuu väkivaltaiseksi. Kyllä voi lukea myös hengellistä kirjallisuutta. Markku Laine Olen pääluottamustehtävissä ja kirjat joita luen liittyvät paljon siihen. Satunnaisesti luen myös romaaneja kuten Kari Hotakaista ja Arto Paasilinnaa. Hotakainen on kirjailijana mielenkiintoinen ja pidän hänen tyylistään. En lue hengellistä kirjallisuutta, mutta olen lukenut Kirkonmäeltä-lehteä. Raamattuakin olen lukenut joskus mielenkiinnolla. Marina Nyberg Vesa Markus Viimeksi luin Diana Cooperin kirjan Ihanat enkelit. Sitä ennen luin Harry Potter -kirjan Viisasten kivi. Sitten luen tietokirjallisuutta kuten psykologiaa ja kasvatustiedettä. Teen sijaisuuksia päiväkodeissa ja koulussa. Enkelikirjassa oli mielenkiintoinen näkökulma enkeleistä ja niiden tulkinnasta. Luen lisäksi eri uskontoja käsitteleviä kirjoja. Haluan mahdollisimman laajan kuvan asioista, että maailma ei olisi mustavalkoinen. Sellaisia arvoja haluan antaa myös kolmevuotiaalle pojalleni. Olen Hyvinkään yhteiskoulun lukion ensimmäisellä luokalla. Luen tosi vähän, mutta luen kertomakirjallisuutta, elämäkertoja ja nuorten kirjallisuutta. Tällä hetkellä luen kirjaa Red Hot Chili Peppersistä. Siinä kerrotaan muun muassa muusikkojen nuoruusvaiheesta. Jos eteen sattuu hengellinen kirja, en vieroksu sitäkään. Pyhien yhteys Pyhäinpäivän perinteinen evankeliumi on Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. (Matteuksen evankeliumin 5 luvusta). Sana autuas voitaisiin kääntää myös sanalla onnellinen. Mitä onni on? Näin usein kysytään. Ajattelemme silloin varmaan jokainen meille rakkaita ja tärkeitä asioita. Koti, perhe, työ, harrastukset ja esimerkiksi terveys kuuluvat onnen avaimiin. Moni kuitenkin tuntee itsensä varsin onnettomaksi, vaikka asiat ovat ulkonaisesti hyvin. Miksi? Miksei voi iloita siitä hyvästä, mitä on? Kaipaus syvempään ja aidompaan elämään nousee rukouksesta. Anna Jumala minulle voimaa arkeen kohdata rajallisuuteni. Anna köyhyyteeni sinun rikkauttasi ja armoasi. Anna särkyneelle siunauksesi. Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. Kuka sitten voi tulla tähän yhteyteen? Seurakunta ei ole täydellisten ihmisten yhteisö vaan tavallisten syntisten joukko, joille on annettu lupaus, että Jumala ei hylkää. Onni on saada elää armosta ja Jumalan lahjojen varassa. Päätoimittaja Ilkka Järvinen, p. (019) 456 1210, ilkka.jarvinen@evl.fi Toimitussihteeri Jorma Ersta, p. (019) 456 1233, jorma.ersta@evl.fi Hyvinkään seurakuntalehti www.evl.fi/srk/hyvinkaa Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 Tiedotustoimikunta: Inga-Lill Rajala, Tapani Yli-Saunamäki Toimituskunta: Petrus Grönroos, Pekka Kiuttu, Riitta Miettinen, Anna-Maija Ahovaara, Reijo Huuskonen, Antti Pohjanraito, Seppo Ylönen Kustantaja Suomen Kirkko-Mediat oy. Ulkoasu Suomen Kirkko-Mediat Oy. Paino Salon lehtitehdas. Painos 21 500. ISSN 1239-2456 Seuraava lehti ilmestyy 8.12.2005. Aineisto toimitukseen (Tiedotustoimisto, Hämeenk. 16, PL 29, 05801 Hyvinkää)24.11.2005 mennessä. Ilkka Järvinen kirkkoherra 3

4 Hän ei jaksanut elää... Kipeimpiä asioita kohdattavaksi ihmisen elämässä on läheisen itsemurha. Miksi, miksi, mitä olisi pitänyt tehdä, mitä jättää tekemättä? Meissä suomalaisissa piilee keskimääräistä korkeampi alttius itsemurhiin. Asiaa on aika paljon tutkittu, ja 1990-luvulla järjestettiin monivuotinen kampanjakin itsemurhien ehkäisemiseksi. Jotakin myönteistä saatiin silloin aikaan mm. Hyvinkäällä lähti liikkeelle kriisipäivystys mutta yhä edelleen viestit tuttujen ja tuntemattomien elämän ennenaikaisesta päättymisestä pysähdyttävät. Suhtautuminen itsemurhaan on arka asia, ja se on myös elämänkatsomuksellinen ongelma. Yhtäältä asiaa on pidetty ja pidetään selvänä: elämän lopettaminen oman käden kautta on aina väärin. Elämä on Jumalan lahja, ja vain hänellä on oikeus siihen. Tätä on aikanaan alleviivattu hautaamalla itsemurhaajan ruumis siunatun kirkkomaan ulkopuolelle. Toisaalta on yhä enemmän alettu ajatella ja ymmärtää, että jokainen itsemurhatapaus on ainutlaatuinen kuka tietää mitä kuhunkin elämänkohtaloon sisältyy, ja mitä polkuja päätösvaiheeseen on kuljettu. Tuomitsemiseen ei ole varaa eikä syytä. Asenneilmapiirissä ollaan kulkemassa sallivampaan eutanasiakysymyksessä valitettavasti jopa suosivaan suuntaan. Kirjallisuudessa ei ole ymmärrettävää kyllä paljoakaan omakohtaisia tilityksiä edesmenneen läheisiltä. Toki on poikkeuksia; olin itsekin 1980-luvun lopulla mukana kokoamassa tapauskertomuksia kirjaan Ulos umpikujasta toivon näköaloja itsemurhakriisiin. Aineistoa kertyi yllättävän runsaasti. Aivan viime aikoina aihepiiristä on ilmestynyt useita teoksia. Tänä syksynä ehkä eniten julkisuutta on saanut näyttelijä-kirjailija Anna-Leena Härkösen kuvaus sisarensa itsemurhasta ja sen aiheuttamasta mielen myllerryksestä. Koin kirjaa lukiessani, että enemmän oli kysymys kirjoittajan terapiasta kuin varteenotettavasta samaistumismallista. Kirkkoherra ja taidemaalari Christer Åberg on sen sijaan kirjoittanut päiväkirjansa pohjalta todella viisaan ja rohkaisevan kirjan masennusta poteneen ja itsemurhaan päätyneen puolisonsa poismenon tunnoista: Syvänteessä. Läheiseni päätti kuolla kuinka selvisin surussa? Suosittelen luettavaksi muutoinkin kuin vastaavassa tilanteessa ollen. Masennus, erityisesti syvä depressio, on kuilu, jonka mustuutta pinnalla elävä ei pysty tajuamaan. Läheinenkään ei voi laskeutua vierelle. Itsemurhan tapahduttua tarvitaan aikaa, lähimpien ja usein myös ammattiauttajien tukea. Vihan ja syyllisyyden käsittelylle on oltava tilaa. Monelle merkitseviä ovat luonto ja hiljaisuus. Kirjoittaminen, piirtäminen tai joku muu luova työ purkavat kuormaa kuin huomaamatta. Lopuksi yksi kokemuksen opettama ajatus em. Åbergin kirjasta: Ainoa lääke suruun on sureminen. Menetyksestä selviää vain suremalla, ei lääkkeillä Surevan pitää saada olla heikko ja pukea surunsa sanoiksi. On saatava tulla kuulluksi ja nähdyksi. Suru voi merkitä ei välivaihetta vaan syvää sielunprosessia eräänlaista ylösnousemusta uuteen elämään. Reijo Huuskonen Kustannustoimen tuotantopäällikkö Paavola-päivänä katsotaan tulevaisuuteen Paavola-päivää vietetään lauantaina 26. marraskuuta kello 12-14 seurakuntakodilla (Aittatie 1). Siellä julkistetaan vuoden paavolalainen ja palkitaan kirjoituskilpailujen parhaat. Paneelikeskustelussa kuullaan nykytilanteesta ja silmäillään tulevaisuutta. Keskustelijoina ovat kaupunginjohtaja Tauno Kirves, kirkkoherra Ilkka Järvinen, rehtori Aino Puolimatka, aluepoliisi ja tämän vuoden paavolalainen Matti Koski, asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Mähönen, lastenohjaaja Eija Kari sekä Härkävehmaan koulun oppilaat Sami Salmi ja Miranda Sala. Kirjoituskilpailussa on kaksi sarjaa, joista toinen on Paavolan koulun oppilaille ja toinen yleinen sarja. Paavolan ala-asteen oppilaat kirjoittavat aiheesta Meidän Paavola, sanoo Paavolan alueneuvoston puheenjohtaja Arvi Orava. Yleisen sarjan aihe on Millaisena näet Paavolan tänään ja tulevaisuudessa. Näkökulma voi olla yhteiskunnallinen, poliittinen, uskonnollinen tai harrastukseen tai virkistykseen liittyvä. Enintään yhden liuskan pituiset kirjoitukset on palautettava 11. marraskuuta mennessä osoitteeseen Paavolan seurakuntakoti / Paavolan alueneuvosto, Aittatie 1, 05880 HYVINKÄÄ. Paavolan alueneuvoston puheenjohtaja Arvi Orava pitää Paavolaa viihtyisänä ja kauniina kaupunginosana. Hyvinkään seurakunta, kaupunki ja matkailuoppaat ovat palvelleet noin parinkymmenen vuoden ajan uusia hyvinkääläisiä järjestämällä syksyisin ja keväisin kaupunkikiertoajeluja. Sunnuntaina 23. lokakuuta oli jälleen kiertoajelupäivä kahdella bussilla. Ensimmäisen bussin oppaana oli Risto Nihtilä ja toisen, maahanmuuttajien bussin oppaana Solveig Crusell. Bussi vei katsomaan Tanssikallion uudisrakentamista, Hakalaan, Viertolaan, Nummisiltaan, Sveitsiin, VR:n konepajalle, Parantolan eteen ja lopuksi Kirkonmäelle. Seurakuntakeskuksen isossa salissa juotiin kahvit. Kaupungin asioista kertoi Tuula Vanhatalo ja seurakunnan asioista Hannu Tiainen. Päivässä esiintyy Marina Petrikin johtama koulun kuoro. Pianonsoittoa esittää Annukka Taanila. Alkuhartauden pitää aluepappi Tarja Tomminen. Antti Heroja soittaa kontrabassoa. Lopussa tarjotaan kahvia. Alueneuvostoa johtava Arvi Orava, 63, on juuri sata vuotta täyttäneen HOK-Elannon Backas Puutarhakeskuksen myyntipäällikkönä Vantaalla. Hän pitää seurakuntakodilla kaakaopyhäkoulua sunnuntaisin kello 13.. Siellä on käynyt paljon lapsia. Näin voimme toteuttaa Jeesuksen kehoitusta: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä. Uudet kaupunkilaiset viihtyvät Hyvinkäällä Suvi Tossavainen (vas.), Satu Seppänen ja Pekka Remes ovat melko uusia hyvinkääläisiä, jotka ovat tyytyväisiä kaupungin palveluihin. Kehitysvammaiset odottivat kovasti kirkkopyhää Tuusulan ja Nurmijärven rovastikunnat järjestivät perinteisen kehitysvammaisten kirkkopyhän 23. lokakuuta Hyvinkään seurakunnassa. Eräs kirkkopyhää kovasti odottaneista oli hyvinkääläinen Eero Hynninen, 45. Hän luki pidetyssä messussa Raamattua. Odotin kovasti tätä joka syksyistä kirkkopyhää. Luin raamatuntekstiä viime vuonnakin Keravan, hän sanoi. Hän käy arkisin Hyvinkään kaupungin työkeskuksessa keittiö- ja pakkaustyössä. Luonnossa liikkumisen ja kirjojen lukemisen lisäksi harrastuksena on musiikin kuuntelu. Laulajasuosikkeja ovat Reijo Taipale, Paula Koivuniemi ja Anne Mattila. Messun liturgina oli diakoniapappi Hannu Tiainen. Helena Lehtinen johti Lasten ja nuorten kuoroja, Tuomaskuoroa ja soitinryhmää. Kehitysvammaisten musiikkikerho esiintyi Marika Löytyn ja pianoa soittaneen Jenni Peltoniemen johdolla. Teatteri Beta elävöitti Uudenmaan erityispalveluiden papin Jarno Hellströmin saarnaa, jonka aiheena oli isännän järjestämät pidot. Messun jälkeen juhlittiin Vehkojan seurakuntakeskuksessa. Juontaja, diakoniatyöntekijä Maria Kahra piteli mikrofonia reippaasti laulaneelle yhdeksänvuotiaalle Henri Laaksolle. Myös kehitysvammaisten musiikkiryhmä esiintyi. Maria Kahra laulaa usein kehitysvammaisten kanssa laulua: Sä arvokas oot, sä osaat ja voit. Mä tuollaisna rakastan sua. Olen aina ajatellut tätä työtä tehdessäni, että olen enemmän saamassa kuin Satu Seppänen muutti syyskuun alussa kaupungissa jo asuneen miehensä luo. Hän jatkaa saksan kielen opiskelua Jyväskylän yliopistossa tekemällä gradua. Olen kotiutunut hyvin Hyvinkäälle. Täällä on ollut ystävällinen vastaanotto. Tätini on Vihdin Kantaattikuorossa, jonka kanssa Oratoriokuoro esiintyy. Minäkin liityin Oratoriokuoroon. Lauluharrastus on hyvä asia opiskelun vastapainona. Kiuruvetiset Pekka Remes ja Suvi Tossavainen ovat opiskelleet Oulussa. Pekka Remes on tietotekniikan insinöörinä Kone Cranesilla ja asunut vuoden Hyvinkäällä. Suvi Tossavainen valmistuu parin kuukauden päästä filosofian maisteriksi pääaineenaan maantiede. Hän muutti miehensä luo Mustaanmännistöön vajaat puoli vuotta sitten. Olen viihtynyt täällä. Peruspalvelut toimivat hyvin. Vettä saisi olla, sanoo pyöräilyä harrastava Pekka Remes. Suvi Tossavainen on tyytyväinen Hyvinkään kirjastoon. Olen löytänyt hyvää materiaalia gradun tekemiseen. Liikuntamaastot ovat hyviä. Olen rullaluistellut Hyvinkään ja Riihimäen välillä. Eero Hynninen oli juhlavieraana. Ensi syksynä kehitysvammaisten kirkkopyhää vietetään Tuusulan seurakunnassa. antamassa. Kehitysvammaisilla on ilo ja toivo. He eivät ole koskaan kyllästyneitä. Tekstit ja kuvat Seppo Ylönen

Hyvinkään järjestetään 11. 12. marraskuuta seurakunnan ja neljän järjestön Evankeliumiyhdistyksen, Kansanlähetyksen, Raamattuopiston ja Sanansaattajien yhteinen seurakuntatapahtuma Turvapaikkaa etsimässä. Kaksipäiväinen tiivis tapahtuma alkaa perjantaina kello 18 musiikkipainotteisella Missä on turvapaikka? tilaisuudella. Lauantaina jatketaan kello 12, ja päivän mielenkiintoinen ohjelma loppuu kello 19 alkavaan viikkomessuun. Kaksikymmentäyhdeksän vuotta naimisissa olleet Jouni ja Eija Koskela ovat Raamattuopiston vapaaehtoisia aviopari- ja perhetyöntekijöitä. He tulevat puhumaan aiheesta Perheen turva. Mies on maatalousyrittäjä ja vaimo nuorisotyönohjaaja, joka on tällä hetkellä alakoulun luokanopettajan tehtävissä. Heillä on kuusi lasta, joista kotona on enää nuorin. Lapsenlapsia on kaksi. Puhumme Hyvinkäällä perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisesta. Jokaisen perheenjäsenen on saatava kokea, että hänellä on paikka perheessä. Siihen liittyy myös rakastettuna olemisen kokemus, Jouni Koskela sanoo. Kasvattajina itsensä epävarmoiksi tuntevat vanhemmat antavat lapsensa herkästi muiden tahojen kasvatettaviksi. Urheilu- ja muut harrastukset ovat aivan hyviä, mutta kasvatusvastuun liiallisen siirtämisen syynä voi olla asiantuntijamyytti. Vanhemmat voivat epäillä omaa maalaisjärkeen perustuvaa kasvatustapaansa. Perheen ilmapiirin tulisi vahvistaa perheenjäsenten itsetuntoa. Kristityssä kodissa on tärkeää hengellinen turva. Kodissa rukoillaan kaikkien perheenjäsenten puolesta Jouni Koskela pitää vaimonsa kanssa parisuhdeiltoja, vanhempainiltoja sekä perheja parisuhdeleirejä. Jouni Koskelan mukaan monet lapset pelkäävät sitä, että vanhemmat eroavat. Vanha sanonta kuuluu, että lapsen koti on vanhempien välisessä suhteessa. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat ovat joskus eri mieltä tai riitelevät. Kun lapset näkevät, että vanhemmat osaavat pyytää toisiltaan an- Koko perheen seurakuntatapahtuma 11. 12. 11.2005 Turvapaikkaa etsimässä teeksi ja antaa anteeksi, se lisää lasten turvallisuudentunnetta. Maanjäristyksen keskellä Kobessa Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Arto Hukarin aiheena on Kun kaikki pettää. Hän toimii tällä hetkellä järjestönsä valtakunnallisena kouluttajana kiertäen ympäri maata. Arto ja Mirja Hukari ovat olleet lähetystyössä Japanissa noin kaksikymmentä vuotta. Heillä on neljä lasta, joista kolme on jo opiskelemassa. Nuorimman siirtyessä opiskelemaan Hukareilla on suunnitelmissa jatkaa työtä Japanissa. Olimme neljän lapsemme kanssa Kobessa vuonna 1995, kun siellä sattui voimakas maanjäristys. Puhun Hyvinkäällä siltä pohjalta, miten elämä voi olla haurasta aivan fyysisesti. Mutta kun ihmisen elämään tulee jokin henkilökohtainen katastrofi, hänen on tärkeää tietää, mikä kestää. Kiertäessään seurakunnissa Arto Hukari on nähnyt, miten meillä kaikilla ihmisillä on samanlaiset perustarpeet. Hengellisiin kokouksiin tulevilla ihmisillä on aitoa halua selvittää asioitaan. Ihmisiä tulee uskoon. Evankeliumi sisältää sen, että mikään muu ei pelasta kuin Jeesus. Se loukkaa uskonnollista ihmistä. Ihmisillä on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa niin sanottu jumalakaipuu. Monella se suuntautuu uskonnollisuuteen ja äiti Amma tyyppisiin liikkeisiin. Ihminen haluaa järjestää itse jumalalliset asiat. Se näkyy myös japanilaisten uskonnollisuudessa. Maanjäristykset ja tsunamit ovat voimakkaita testejä meille ihmisille. Jännitys uskonnollisuuden ja uskon välillä on voimakasta suomalaisten keskuudessa. Uskonnollisuus on narsistista, omilla ehdoilla tapahtuvaa Jumalan etsimistä. Ihmisen on vaikea antaa Jumalan määritellä onnellisen elämän rajat. Usko on luottamista siihen, että Jumala tekee oikein. On turvallista luottaa Raamattuun Evankeliumiyhdistyksen Pohjois-Suomen piirijohtaja Hannu Kippo käsittelee aihetta On turvapaikka kaikille. Hannu Kippo on ollut kuudentoista vuoden ajan lehtimiehenä ja päätoimittajana. Kaupallista työtä hän on tehnyt Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Pelastuksen asiassa on tärkeää, että meillä on varma tieto siitä, miten me syntiset ihmiset pääsemme taivaaseen, hän sanoo. Hannu Kippo korostaa Raamatun sanan antamaa ohjetta kristillisessä elämässä. Sekä nuoret että aikuiset kaipaavat tälläkin hetkellä vastauksia elämänsä kysymyksiin. Ei riitä, että vastaukseksi annetaan: on hyvä, että kyselet. Hannu Kipolla on harvinainen tapa puhua hengellisistä asioista niiden oikeilla nimillä. Häntä kummastuttaa kaikenlainen opillinen sekamelska, johon maassamme ja jopa mme on ajauduttu. On turvallista, että saamme luottaa Jumalan ilmoitukseen, Pyhään Raamattuun. Se antaa meille varmat vastaukset. Raamatun sana Jumalan sanana paljastaa meidän syntisyytemme. Olemme niin syntisiä, että helvetistä ei löydy suurempia, mutta Kristuksen tähden saamme uskoa syntimme anteeksi. Jeesukseen uskovina ja kastettuina kristittyinä olemme niin pyhiä, että taivaasta ei löydy pyhempiä, Hannu Kippo jatkaa lainaten Martti Lutheria. Seurakuntatapahtuman ohjelma ks. s. 14. Teksti Seppo Ylönen ja Pirkko Ojala Arto Hukari Jouni ja Eija Koskela Hannu Kippo Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 5

Jyrki Rauhalasta uusi kappalainen Hyvinkään seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi keskiviikon 12.10. kokouksessaan seurakuntapastori Jyrki Rauhalan uudeksi kappalaiseksi. Viidennen kappalaisen virka tuli hakuun Pentti Kakkosen jäätyä sairauseläkkeelle. Virkaa hakivat Rauhalan lisäksi oman seurakunnan pastori Laura Maria Latikka, lohjalainen teologian tohtori Kauko Raikas ja kirkkoneuvoston virkaan esittämä hausjärveläinen pastori Hannu Paavola. Kirkkovaltuuston äänestyksessä Rauhala sai 14 ääntä, Laura Maria Latikka 10, Kauko Raikas 5 ja Hannu Paavola 3 ääntä. Jyrki Rauhala on ollut Hyvinkään seurakunnan palveluksessa 1. syyskuuta 2004 alkaen. Helena Lehtisestä vakinainen musiikkityötekijä Helena Lehtisen musiikkityöntekijän virka vakinaistettiin Kirkkovaltuuston kokouksessa 12.10. Lehtinen on hoitanut tilapäistä virkaa määräaikaisena 1.9.2003 lähtien. Virkaan kuuluu lasten, nuorten ja erityisryhmien musiikkikasvatuksesta huolehtiminen, rippikoulun musiikin toteuttaminen, Tuomaskuoron ja bändin johtaminen, Tuomasmessuihin ja kirkkoteatterin toimintaan osallistuminen sekä tarvittaessa jumalanpalveluksiin ja toimituksiin liittyvät tehtävät. Helena Lehtinen on toiminut Hyvinkään seurakunnassa lastenohjaajana yli kymmenen vuotta ja hoitanut kanttorin sijaisuuksia ja musiikkityöntekijän määräaikaisia virkoja yhteensä yli viisi vuotta. Pysäköintiaikaa rajoitetaan Puolimatkan hautausmaalla Puolimatkan hautausmaan pysäköintialueella on siirrytty rajoitettuun pysäköintiaikaa. Sallittu pysäköintiaika on 2h pysäköintikiekolla. Pysäköintialueen ongelmana on ollut runsas, koko päivän jatkuva ulkopuolisten pysäköinti. Pysäköintialue on ensisijaisesti tarkoitettu hautausmaalla käyville sekä siunaustilaisuuksiin tuleville omaisille. Pysäköintialueella on saattanut olla toistakymmentä autoa, vaikka hautausmaalla ei ole ollut yhtään omaista. Viikolla pidettävät siunaus- ja hautaustilaisuudet ovat viime vuosina lisääntyneet ja tilaisuuksiin tuleville omaisille ei ole riittänyt pysäköintipaikkoja. 6 Lapsi tarvitsee äidin ja isän Klaus Härön elokuvasta ÄIDEIS- TÄ PARHAIN näyttää tulevan vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Se on myös Suomen ehdokas ulkomaisten elokuvien Oscar-palkinnon saajaksi. Toivottavasti koskettava kuvaus pääsee pian puhuttelemaan myös hyvinkääläisiä. Parasta kristillisen sanoman kannalta tässä sotalapsikuvauksessa on mielestäni Luojan meihin asettamien lainalaisuuksien pysyvyyden alleviivaaminen. Yhteiskunnan ja hyvän yhteiselämän perusta on ydinperhe, jota sitoo keskinäinen rakkaus ja huolenpito. Kun sitten elämä tuo yllätyksiä, katkoo siteitä ja tuo surun kaikkine seuralaisineen, olisi erityisesti heikoimmilla olevia jaksettava rakastaa eniten. Surutyöstä ja kriisien hoitamisesta ei aina ole ollut ymmärrystä eikä mahdollisuuksia asiaa järjestää. Viime maailmansodan pyörteissä 70.000 suomalaisen lapsen siirtäminen Ruotsin puolelle oli tarkoitusperiltään mitä parhain, mutta aiheutti traumoja ja haavoja vuosikymmeniksi. Tätä viestiä elokuva välittää, mutta pyrkii ohjaajan mukaan osaltaan eheyttämään; kertomaan ettei sovinnon teko ja anteeksiantaminen ole koskaan liian myöhäistä. Elokuvan 9-vuotiasta Eeroa näyttelee perisuomalaisen, totisen pojan oloinen Topi Majaniemi. Hänen tunteensa näyttäytyvät rajuinakin tekoina, eivät kyyneleinä tosin joskus varovaisena hymynä. Mutta kun aikuisten lupaukset pettävät kerta toisensa jälkeen, ei ole ihme että pojan sisin ei anna enää lupaa luottamukseen. Elokuva-arvosteluissa ei ole paljoa puhuttu isien osuudesta. Eeron ruotsalainen sijaisisä näyttäytyy sympaattisena, hyvänä miehen mallina. Ajattelen, että näinä aikoina käytävässä hedelmöityshoitokeskustelussa on jäänyt valitettavasti varjoon lapsen perusoikeus biologiseen isään ja äitiin. Kirkkohallitus on saanut tikarinpistoja puolustaessaan tätä luomisjärjestystä. Adoptio lapsettomuusongelmasta kärsivien kohdalla on asia erikseen. Äideistä parhain on tarkoituksellisesti tunteisiin vetoava. Mutta sen asiapohja on vankka. Siksi kannattaa nenäliinojen kera varustautua elokuvailtaan. Reijo Huuskonen Erkki Jokisen Idänkohtaus vuoden kristilliseksi kirjaksi Vuoden kristillinen kirja 2005 kilpailun voittaja on selvinnyt. Emeritasyyttäjä, oikeustieteen kandidaatti Ritva Santavuori on valinnut 10 loppukilpailuun selvinneen teoksen joukosta voittajaksi Suomen Lähetysseuran kustantaman teoksen Idänkohtaus. Teoksen kirjoittaja on Erkki Jokinen, joka toimii venäjänkielisen työn pastorina Helsingin luterilaisissa seurakunnissa. Hän työskenteli vuosina 1996 2000 kouluttajana evankelisluterilaisen kirkon koulutuskeskuksessa Keltossa. Työvuodet Venäjällä, Kelton kylässä Pietarin kupeessa, merkitsivät Erkki Jokiselle uuden maailman avautumista, idän kohtausta. Valmiit mielikuvat romuttuivat, ja venäläisen kulttuurin karu kauneus kosketti. Kirjan 44 tarinaa, kohtauspaikkaa Venäjän kanssa, kertovat venäläisestä kulttuurista, ihmisistä, taiteesta ja kirkon elämästä. Kirjailijan omin sanoin: Tarinakokoelma on häpeilemättömän henkilökohtainen. Kenenkään ei tarvitse ajatella tai kokea tavallani. Toivon vain tarinoiden mukana syntyvän elämyksen, joka avaa kanavia ja virittää vastaanottimen jokaisen omalle kauneuden taajuudelle. Jos yksi kuva osuu, se riittää. Ritva Santavuori perustelee valintaansa mm. seuraavasti: Idänkohtaus on hyvin lämminhenkinen ja hyväntuulinen kirja. Siinä on paljon lähimmäisenrakkautta, välittämistä, myötäelämistä ja anteeksiantamista. Teos korostaa yhteisöllisyyttä: uskominen voi olla myös yhdessä uskomista. Idänkohtaus on ajankohtainen kirja nykyisessä yksilön oikeuksia korostavassa, materialisoituneessa maailmassa. Kirjoittaja ei neuvo eikä osoittele sormella ketään, mutta tulee kuitenkin opettaneeksi erilaisuuden hyväksymistä ja arvostamista. Hyvien suhteiden eteen on nähtävä vaivaa. Sivistystä tämänvuotisten kirjamessujen teemaa on kirjassa on runsain mitoin ja se tarjoillaan huumorintajuisesti omakohtaisten oivallusten muodossa. Kirja saa lukijan hyvälle tuulelle, ja monissa paikoissa sitä huomaa lukevansa hymyssä suin. Jotkut lauseet ovat Äideistä parhain Ohjaus Klaus Härö Tuotanto MPR Matila Röhr Productions Oy Pituus 110 min kuin musiikkia. Karjalaisen evakon korvissa siinä kuuluu hyvin kotoinen saundi. Santavuori jakoi kiitosta myös muille loppukilpailukirjoille. Teokset muodostivat hänen mukaansa laaja-alaisen ja palkitsevuudessaan erinomaisen hyvän lukukokonaisuuden. Valinnassaan hän luotti omaan subjektiiviseen kokemukseensa ja lukuelämykseen, jonka kirja tuotti. Vuoden kristillinen kirja 2005 yleisöäänestyksessä kolme eniten ääniä kerännyttä teosta palkittiin kunniakirjoilla. Eniten ääniä sai Heikki Tervosen teos Martti Lindqvist Matkalaukkueetikko, Kirjapaja Oy (669 ääntä). Toiselle sijalle tuli Kari Honkasen kirja Oikeus elää Isän raskauspäiväkirja, Aikamedia Oy (562 ääntä). Kolmanneksi äänestettiin teos Miksi Saara nauroi. Näytelmäkirjan kustantaja on Kirja kerrallaan ja tekijät Merja Repo, Minna Hokkanen, Harri Rinne, Seija Holma ja Hanno Eskola (522 ääntä). Yhteensä ääniä kertyi 3856. Kahdettatoista kertaa järjestettyyn Vuoden kristillinen kirja -kilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna 61 teosta 28 kustantajalta, mikä on uusi ennätys. Kristilliset kustantajat ry:n järjestämä kilpailu on avoin kaikille kustantajille. Voittajakirja palkittiin 2000 euron rahapalkinnolla. Teksti Sirpa Seppä

Jorma Ersta Tekstiilisuunnittelija Sirpa Kallio on kiitollinen saatuaan tehdä kotikirkkoonsa ryijyn. Valtavassa työssä häntä auttoi oma äiti Sylvi Pajala. Punaisen värisävyjä on kuusi erilaista. Ryijy tulee kirkon Yläsaliin ihmisiä varten Ensimmäisenä adventtina 27. marraskuuta messun jälkeen paljastetaan Hyvinkään kirkon Yläsalin seinälle ripustettu yhdentoista neliömetrin kokoinen ryijy. Sen on suunnitellut ja valmistanut tekstiilisuunnittelija Sirpa Kallio. Hänen tukenaan ja apunaan valtavassa urakassa on ollut oma äiti Sylvi Pajala. Ryijyn käyttöönottojuhlassa esitetään Helena Lehtisen säveltämä sekä hänen ja Sirpa Kallion yhdessä sanoittama Ryijylaulu Hänen kanssaan, hänen kauttaan ja hänessä. Taustalla on Tuomaskuoro ja solistina laulaa Sirpa Kallio. Hämeen Ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksikössä tekstiilialaa edelleen opiskeleva Sirpa Kallio sai Hyvinkään seurakunnan taidetoimikunnalta ryijyn suunnittelupyynnön viime vuoden marraskuussa. Suunnitteluvaihe kesti helmikuun loppuun ja se hyväksyttiin taidetoimikunnassa, minkä jälkeen asia meni kirkkoneuvostoon. Minulle tuli talvella tieto, että ryijyn pitäisi olla valmis ensimmäiseksi adventiksi, jolloin vietetään Suomen kirkon 850-vuotisjuhlaa. Otin riskin ja aloitin työskentelyn jo huhtikuussa. Näin suuren työn tekeminen kestää kuudesta kahdeksaan kuukautta, jos matkalla ei ole ongelmia. Päivässä yksi ihminen ei tee tätä kymmentä senttiä. Minulla on ollut koko ajan oma äiti apuna. Olen tehnyt ryijyä kotini työhuoneessa. Yhdessä nukassa on viisi lankaa Ryijy on leveydeltään viisi metriä ja neljäkymmentä senttiä. Korkeus vaihtelee kahdesta metristä kahdestakymmenestä sentistä yhteen metriin seitsemäänkymmeneen senttiin. Pinta-alaa ryijyllä on yksitoista neliömetriä. Painoa kertyy kaksikymmentäviisi kiloa. Solmuja on tarvinnut tehdä peräti 109 Ryijyssä on punaisten sävyjen lisäksi myös harmaata. Sirpa Kallio on halunnut maalata langoilla kuin taiteilija siveltimellä. Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 Seppo Ylönen Kirkkotaide 500. Kolme kuukautta kestäneessä suunnitteluvaiheessa materiaalia kertyi kaksi mapillista. Ryijyä varten on tehty ensin koeloimi, jossa on kokeiltu nukkatiheydet ja väriliukumat. Kokeilun pohjalta olen tehnyt nukkasekoitukset. Yhdessä nukassa on viisi lankaa. Näiden lankojen värejä vaihtelemalla olen tehnyt nukkasekoitukset, joita on yhteensä kaksikymmentäviisi. Ryijyssä on kuusi erilaista punaisen sävyä. Sirpa Kallio sanoo halunneensa maalata langoilla kuin taiteilija. Ryijy kotiutti Japanista Suomeen Ryijyä suunnitellut Sirpa Kallio on ollut miehensä sairaalateologi Kosti Kallion kanssa lähetystyössä Japanissa noin kaksikymmentä vuotta. Siellä tuli japanilainen kirkkorakennus Sirpa Kalliolle kuten muillekin lähetystyöntekijöille ja seurakuntalaisille hyvin rakkaaksi paikaksi. Samoin hän suhtautuu Hyvinkään kirkkoon. Kun tekstiilisuunnittelija tekee ryijyä kirkkotilaan, hänen täytyy ottaa huomioon rakennuksen arkkitehtuuri ja sen sisätilan värit. Taidetoimikunta antoi ohjeeksi parantaa Yläsalin akustiikkaa. Sen vuoksi tänne haluttiin ryijy. Toiseksi salin ilmapiiriin kaivattiin lämpöä. Punaiseen sävyyn vaikutti myös taidemaalari Jaakko Somersalon alhaalla oleva punasävyinen taideteos. Sirpa Kallio sanoo miettineensä, että jos kirkkosalista katsotaan Yläsalin suuntaan, niin mainitut työt eivät saa olla keskenään ristiriidassa. Tämän ryijytyö on ollut minun kotiuttajani Japanista Suomeen. Pidän Hyvinkään kirkkoa suurena telttana, joka ottaa suojiinsa kaiken maailman paimentolaiset, myös lähetystyöntekijät. Luin kirkon arkkitehdin Aarno Ruusuvuoren ajatuksia, joiden mukaan hän on halunnut ilmentää suunnittelussaan pyhää kolminaisuutta. Halusin tuoda pyhän kolminaisuuden esille myös ryijyssä. Kristus kutsuu ajattelemaan Sirpa Kallio kertoo, että ryijyssä on kolme Kristus-symbolia. Ensimmäinen on nukkapinnan yli menevä kalakuvio, joka on yksi Kristus-symboli. Vasemmassa ryijyn palassa ovat kirjaimet IHS, jotka ovat alkukirjaimet sanoista IESUS HOMINUM SALVATOR (Jeesus ihmisten pelastaja). Oikeanpuoleiseen lohkoon tulee Kristus-monogrammi kirjaimista PX. Lisäksi ryijyn keskelle muodostuu Hyvinkään kirkon siluetti, jota pyhä kolminaisuus suojelee. Vain Jeesuksessa Kristuksessa pyhä kolminaisuus toteutuu ihmiselle. Jeesuksessa ankarasta ja pyhästä Jumalasta tulee meille rakastava isä. Taivaaseen astumisen yhteydessä Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen puolustajaksi. Jeesuksessa itsessään meillä on syntien anteeksiantamus. Siksi tämä työ on saanut nimekseen Hänen kanssaan, hänen kauttaan ja hänessä. Tämän rikassisältöisen asian Sirpa Kallio haluaa kertoa ryijyllään sitä katsoville. Hän haluaa tehdä kristittynä suunnittelijana kirkkotaidetta, jossa on tiettyjä kristillisiä symboleja Olen halunnut elementtejä, joiden kautta jokainen ihminen voi ajatella omia ajatuksia. Seppo Ylönen 7

Paras rippikoulumuistoni: Riikka Jokinen, Jenni Koski, Maisa Hurskainen ja Tuuli Nummelin turisteina Svartholmassa. Saara, Lehtoniemi 2005: Kaikista hienointa oli hyvä porukka ja ryhmähenki, se että laulettiin ja leikittiin yhdessä. Viimeisen illan tunnelma oli myös upea. Jouni-pappi sanoi, ettei sillä ole koskaan ollut rippikoulua, jossa olisi itketty viimeisenä iltana yhtä paljon! Ramona ja Saana, Vaellus 2005: Vaelluksella oltiin osa luontoa ja maisemat oli tosi upeat. Isosten vetämät iltaohjelmat oli myös hienoja. Oli hieno nähdä miten erämaassa kaikki auttoi toisiaan. Vili, Joutsa 2: Iltaohjelmat jäi mieleen, leikit ja sketsit oli hyviä. Oppitunnit ei olleet pitkästyttäviä vaan tosi mielenkiintoisia Ehkä kuitenkin eniten puhutteli hartaudet ja hiljaisuus. Kerttu, Sääksi 7: Paras rippikoulumuistoni oli PÄÄ- KALLOKIITÄJÄ!!! Isoset ehdottivat tätä leikkiä, mutta kesäteologi ja pappi eivät suostuneet. Kaikki riparilaiset halusivat mutta sen leikin leikkiminen ei sopinut, koska leikki oli huippuvaarallinen ja se vaati erityistoimenpiteitä. Eräänä päivänä isoset ja me yritimme leikkiä sitä salaa. Mutta teologi huomasi sen ja raivosi meille. Noh, vielä ajassa etiäpäin: Yhtenä iltana halusimme taas leikkiä sitä. Me huusimme ja suostuttelimme ja lopulta he suostuivat. Olimme innoissamme! Menimme ulos ja kaikki antoivat isoselle arvotavaransa ja sitten alkoi leikkiä. Kaikki menivät maahan polvilleen, hyvin tiiviissä piirissä. Keskelle piiriä laitettiin kanto ja siihen kirves. Sari-isonen kysyi onko kukaan leikkinyt Pääkallokiitäjää? Kaikki sanoivat etteivät ole ja silloin Sari huusi: Nyt olette leikkineet Pääkallokiitäjää! Riparilaisten silmät sumenivat, kaikki huusivat. Meitä oli huijattu!!!! 8 4 Friends -e Kikatusta, leveitä hymyjä, tauotonta puhumista. Jenni Koski ja Maisa Hurskainen puhuvat kuin Tupu, Hupu ja Lupu: jatkavat sujuvasti toistensa lauseita ja välillä tuntuu, että tytöillä täytyy olla yhteiset aivot tai ainakin jokin todella syvä, elinikäinen yhteys Mutta ei, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Jenni ja Maisa eivät tunteneet toisiaan ennen viime kevättalvea, jolloin he kohtasivat rippikoulun ensimmäisissä tapaamisissa. Toden teolla ystävyys syttyi heinäkuussa, rippikoulun leirijaksolla purjelaiva Vivanilla. Rippikouluun molemmat tytöt lähtivät odottavalla mielellä ja intoa täynnä. Mä olin kyllä aika epäluuloinen seurakunnan juttuja kohtaan, ajattelin ettei voi vähempää kiinnostaa, Jenni tunnustaa. Uskonto ja kaikki seurakunnan jutut tuntui tosi vierailta. Kyllä me lähdettiin rippikouluun oikeestaan lomailemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin, tytöt toteavat. Käteen ja sydämeen tuntuu jääneen muutakin kuin mukavaa lomailua. Ai mitä opittiin? No ainakin Jumalasta, muista ihmisistä ja myös itsestä kaikkea, kertoo sanavalmis Maisa. Niin ja opittiin me leirillä laulamaan saunalauluja ja nostamaan purjeita Ja hypittiin laivasta uimaan ja ajettiin karille Kaivopuiston edustalla, jatkaa Jenni. Rippikoulun edetessä tytöt huomasivat, että uskonto ei yhtäkkiä ollutkaan enää vieras ja kaukainen asia. Oma usko vahvistui, tytöt vastaavat kun kysyy mitä rippikoulusta jäi käteen. Usko vahvistui ja tuli jotenkin enemmän osaksi elämää. Kysyttäessä, mitä usko Jennille ja Maisalle nyt merkitsee, molemmat menevät hetkeksi harvinaisen hiljaisiksi. Tää on vaikee Lopulta tytöt taas toistensa lauseita täydentäen toteavat: Usko merkitsee turvaa ja sit sitä, että kun on paha olla, tuntuu hyvältä turvautua Jumalan rakkauteen. Mä opin myös sen, että me ihmiset ei olla täydellisiä, vaan tehdään jatkuvasti kaikkia virheitä ja pahaa, mut siitäkin huolimatta ollaan kaikki täydellisiä ja upeita Jumalan luomia epätäydellisinä täydellisiä, Maisa miettii. Rippikoulun myötä jotakin Ai mitä opittiin? N Jumalasta, muista ih myös itsestä kaikke sanavalmis M muuttui ja elämään tuli uusia asioita, jotenkin ajattelu syveni ja esimerkiksi kristilliset symbolit alkoivat kiinnostaa, tytöt kertovat. Maisalla muuttui myös koulunkäynti. Ennen rippikoulua Maisa ei kuulunut kirkkoon ja osallistui elämänkatsomustiedon tunneille. Riparin jälkeen halusin ilman muuta liittyä kirkkoon. Mut kastettiin seurakuntakeskuksen kappelissa päivää ennen konfirmaatiota. Jenni oli luonnollisesti herkässä hetkessä läsnä. Kirkkoon liittymisen myötä Maisa käy nyt uskontotunneilla. Molemmat tytöt menivät myös kaksivuotiseen isoskoulutukseen. En olis voinut kuvitellakaan, että mulla ois aikaa ja kiinnostusta lähteä rippikoulun jälkeen isoskoulutukseen ja muutenkin osallistua seurakunnan toimintaan, Jenni kertoo. Leirin jälkeen musta alkoi kuitenkin tuntua, että ehkä kaikkien harrastusten väliin sais ängettyä vielä seurakunnankin, jotenkin se vaan tuntui niin tärkeeltä. Niin ja meidän omat isoset oli niin ihania että sekin houkutteli lähtemään isoskoulutukseen, tytöt sano oli m maa hink Tytö vetä lueta tehtä ta ve mah isose ihan on lu myk T konfi tama J H J

Tervetuloa rippikouluun! On aika ilmoittautua Hyvinkään seurakunnan vuoden 2006 rippikouluihin. Riparilla pääasia ei ole tiukassa pänttäämisessä, vaan ymmärtämisessä ja yhdessä etsimisessä. Ripari on myös pelejä, saunomista, leikkejä, hiljentymistä, uintia, iltaohjelmia, syömistä ja paljon muuta. ver! vat. Meidän isoset Asta, Harri, Laura, Pasi ja Vilma, ahtavia, ne innosti, herätteli kysymään, keskustelen ja ne piti huolen, ettei kukaan jäänyt yksin miään nurkkaan kyhjöttämään, tytöt muistelevat. t odottavat myös sitä, että pääsevät isosina mään raamiksia omalle ryhmälleen. Raamiksissa an Raamattua, keskustellaan luetusta ja tehdään viä ryhmässä. Isoset tutustuvat aina ennen raamistäjien johdolla luettavaan tekstiin. Luonto ja yövartiot laivalla ja auringonnousut oli tavia, muistelee Maisa. Ja yks tosi tärkeä muisto on yksi iltahartaus, jossa t kertoivat omasta uskostaan, Jenni kertoo. Se oli tärkeä juttu. Kun oma rippikoulu päättyi, o ainakin misistä ja a, kertoo aisa. tytöillä oli väsynyt, mutta onnellinen olo. Kyynelkin taisi muutamassa silmänurkassa käydä, niin haikealta leirin päättyminen tuntui. Riparille kannattaa ehdottomasti lähteä! Siellä tutustuu iin ihmisiin, saa tosi hienoja kokemuksia ja sit siellä pa olla oma itsensä ja kysyä kaikkia sellasia kysysiä, joita ei muuten oikein osaa tai viitsi kysyä. yttöjen tuntoja kuvaavat hyvin rippikouluryhmän rmaatiossa laulaman Anna-Mari Kaskisen sanoitn laulun sanat: Yhdessä koimme, pienen hetken elämää. umalan rakkaus sydämiä lämmittää. etki haihtuva on, mutta muuttumaton eesus Kristus aina vierellemme jää. Teksti Maria Siekkinen Kuvat Maria ja Jarkko Siekkinen Vuonna 2006 rippikoulun voivat käydä vuonna 1991 tai aiemmin syntyneet. Rippikoulu eli ripari on osa kirkon kasteopetusta. Jos sinut on kastettu lapsena, on nyt aika ottaa selville mitä se merkitsee. Riparille olet tervetullut vaikka sinua ei olisi kastettukaan. Ennen konfirmaatiota voit päättää haluatko vanhempiesi suostumuksella liittyä kirkon jäseneksi ja vastaanottaa kasteen. Riparilla etsimme yhdessä vastauksia ja näkökulmia monenlaisiin kysymyksiin. Opit Jumalasta, kristinuskosta ja itsestäsi, tutustut uusiin ihmisiin ja seurakunnan toimintaan. Erilaisia rippikouluja Hyvinkään seurakunta järjestää vuonna 2006 erilaisia rippikouluja. Rippikoulun kesto on noin puoli vuotta ja se sisältää noin 8 vuorokauden mittaisen leirijakson. Leiripäivien ohella rippikoulu sisältää monia muitakin yhdessäolon muotoja, esimerkiksi päivä- ja iltakokoontumisia, retkiä, erilaisia vierailuja ja seurakunnallisia toimintahankkeita. Leiririppikouluissa majoitutaan jonkin seurakunnan tai järjestön leirikeskukseen. Leirikeskukset ovat hyvätasoisia, viihtyisiä ja soveltuvat hyvin leirien järjestämiseen. Vuonna 2006 järjestämme myös yhden päivärippikoulun Vehkojan seurakuntakeskuksessa. Oma rippikoulusi Saat joulukuun aikana kirjeen, jossa kerrotaan mihin rippikouluun olet päässyt. Jokaisen rippikouluun ilmoittautuvan on merkittävä ilmoittautumislomakkeeseen kaksi vaihtoehtoista rippikoulua/jaksoa, joista vain toinen saa olla ns. erityisrippikoulu (laskettelu-, vaellus- tai purjelaivarippikoulu). Pyrimme takaamaan, että jompikumpi näistä merkitsemistäsi vaihtoehdoista toteutuu. Jos tulijoita samalle jaksolle/leirille on enemmän kuin mahtuu, valitaan nuoret arpomalla. Ensimmäisessä kirjeessä saat myös tiedon siitä, milloin ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran ja milloin ryhmäsi konfirmaatio on. Ensimmäisessä kokoontumisessa saat oman rippikoulusi vetäjiltä tiedot koko rippikoulun ohjelmasta. Kaverin kanssa samalle riparille Jos haluat kaverisi kanssa samalle riparille, palauttakaa ilmoittautumislomakkeet yhteen niitattuna samassa kirjekuoressa. Muissa tapauksissa emme voi käsitellä tai ottaa huomioon kaveritoiveita. Samaan kirjekuoreen voit laittaa omasi lisäksi vain yhden kaverin ilmoittautumislomakkeen. Mitä rippikoulu maksaa? Hiihtolomarippikoulut maksavat 90 euroa. Laskettelurippikoululaiset maksavat lisäksi 90 euroa matkakustannuksia. Kesän rippikoulut ovat hinnaltaan 100 euroa. Vaellusrippikouluun lähtijät maksavat lisäksi 90 euroa ja purjelaivarippikouluun lähtijät 100 euroa matkakustannuksia. Päivärippikoulu on hinnaltaan 50 euroa. Hinnat ovat alustavia. Rippikouluista voi anoa maksuvapautusta taloudellisiin syihin vedoten, maksuvapautuskaavakkeita saa seurakunnan neuvonnasta. Lisätietoa rippikouluista Hyvinkään seurakunnan nuorisotyöntekijät vierailevat marraskuussa Hyvinkään ylä-asteilla kertomassa vuoden 2006 rippikouluista. Informaatiota ja ilmoittautumislomakkeita saa myös Hyvinkään seurakunnan nuorisotyön nettisivuilta, osoitteesta www.betsku.net. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä rippikoulupastori Maria Siekkiseen p. 0400 585 571. Ilmoittautuminen 31.10.-17.11.2005 Rippikoulukirjeen liitteenä saat lomakkeen, jolla voit ilmoittautua rippikouluun. Luethan lomakkeen täyttöohjeet huolellisesti. Palauta lomake postitse osoitteella: Hyvinkään seurakunta, PL 29, 05801 Hyvinkää. Voit myös toimittaa ilmoittautumislomakkeesi seurakunnan neuvontaan, Hämeenkatu 16, 05800 Hyvinkää. Kuoreen merkintä Rippikouluilmoittautuminen. Palauta ilmoittautumislomake 17.11.2005 mennessä! Rippikoulusunnuntai Rippikoulumessu su 29.1.2006 klo 10 Hyvinkään Messun jälkeen kirkkokahvit ja tietoa rippikouluista Tervetuloa mukaan kaikki vuoden 2006 rippikoululaiset ja heidän vanhempansa! Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 9

Matkaevästä Turvallisin mielin tänään matkaa teen Joitakin viikkoja sitten ilahduimme kotona kun avasimme päivän postia. Yhdessä kirjekuoressa oli mukana muutama heijastin. Varsinkin pehmolelua muistuttava heijastava dinosaurus oli viisivuotiaalle pojallemme mieluinen. Iloitsin vakuutusyhtiön heijastinkampanjasta, jonka avulla voidaan parantaa turvallisuutta. Yksi keskeinen turvallisuutta lisäävä tekijä liikenteessä onkin näkyvyys. Jokaisen vähänkin ulkona liikkuvan suomalaisen tulisi etsiä itselleen sopiva heijastin viimeistään nyt talven pimeyden vain lisääntyessä. 10 On useita keinoja, joilla voimme parantaa turvallisuuttamme. Maailmamme on monissa asioissa tullutkin paljon turvallisemmaksi kuin mitä se on ollut joskus aikaisemmin. Esimerkiksi turvavyöt, turvaistuimet, turvatyynyt, turvaviirit, turvakamerat, turvarannekkeet jne. ovat tulleet avuksemme. Toisaalta nykyihminen kokee olonsa usein hyvinkin turvattomaksi. On asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Media pursuu tietoa milloin mistäkin onnettomuudesta ja uhkatekijästä. On asioita, joita vain tapahtuu ja me saamme sivustaseuraajan roolin. Uskon, että nimenomaan sivustaseuraaminen luo turvattomuuden tunnetta. Ihmistä ei ole luotu vain seuraamaan, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Meidät jokainen on tarkoitettu yhteyteen, osallistumaan, olemaan toistemme tukena. Voimme kukin osaltamme vaikuttaa ainakin jonkin verran toistemme turvallisuuden tunnetta lisäävästi. Turvallisuuden tunne tulee usein siitä, että on joku turvalliseksi kokemamme ihminen lähellä. Luulen, että tuo yhteyden kaipuu on yksi syy mm. siihen, että tuhannet suomalaiset jonottivat taas hiljattain saadakseen halata Suomessa vieraillutta Äiti Ammaa. Turvan kaipuu on turvallisen sylin kaipuuta. Näkyvyys parantaa turvallisuutta liikenteessä. Uskon näkyvyyden olevan keskeinen asia muutenkin elämässä. Turvallisuuden tunne muodostuu pitkälti siitä, että meidät nähdään, meidät huomataan, olemme tärkeitä. Uskon, että aito halaus on hyvä lääke kaiken ikäisille. Voimme arkemme keskellä kysyä: näemmekö me toisemme? Tämän kirjoituksen otsikon sanat ovat Pia Perkiön sanoittaman ja Petri Laaksosen säveltämän Matkahymni-laulun alusta. Aivan laulun lopussa ovat sanat: Turvallisin mielin matkaa jatkaa saat, sillä Kristus meitä johdattaa. Kun turvaudumme Kristukseen, emme ole maailmassa sokean sattuman armoilla, vaan kuljemme Jumalan johdatuksessa. Tarja Tomminen Rukoilijoita Buddhan patsaan edessä yhdessä Kioton kymmenistä temppeleistä. Robottien maasta Muumimaahan Diakonissa Tuula Liivola palasi miehensä Henryn kanssa kolmen vuoden lähetystyöjaksolta Japanista viime kesänä. He palvelivat pientä Nishinomiyan seurakuntaa Länsi-Japanin luterilaisen kirkon työyhteydessä. Tuula on asettunut jälleen tutun työpöytänsä taakse Hyvinkään seurakunnan diakoniatyössä ja Henry toimii pappina Riihimäen seurakunnassa. Ruumis Suomessa sielu Japanissa Palasimme parhaaseen aikaan keskelle Suomen suvea. Oli yötöntä yötä, koko luonto hehkui väriloistossaan. Kyllä Suomi on kaunis maa! Tulimme tänne 8 000 kilometrin matkan Japanin valtavasta kuumuudesta. Ruumis tuli kyllä perille, mutta sielu jäi vielä matkalle pitkäksi aikaa, Tuula Liivola huokaa. Liivoloiden koti oli onneksi kunnossa ja he pääsivät nopeasti asettautumaan taloksi. Tosin olohuoneessa lojui 60 muuttolaatikkoa, jotka olivat vaeltaneet kuukauden junarahtina Venäjän kautta. Vastaanotto oli muuten lämmin ja kaikin puolin ystävällinen. Ainoa pieni shokki oli, että oman nettiyhteyden saaminen kesti peräti kaksi kuukautta! Japanissa Tuula ja Henry olivat tottuneet siihen, että palvelu pelasi ja asiat hoituivat niin kuin oli luvattu. Robotit eivät korvaa ihmistä Liivolat palasivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen veteraanilähetteinä Japaniin. Sinä aikana lähetystyöntekijöiden määrä oli laskenut huomattavasti. Kaikista maista, myös Suomesta, tarvitaan kipeästi lähettejä tukemaan Japanin pientä luterilaista kirkkoa. Japanilaisista on kristittyjä vain 0,7 %. Japanissa oli tapahtunut paljon muutoksia. Koben kaupungissa oli suuri maanjäristys v. 1995. Siinä kuoli tuhansia ihmisiä ja aineelliset vahingot olivat valtavat. Nyt kaikki oli rakennettu siellä uudelleen eikä maanjäristyksen tuhoja juuri näkynyt. Maan tekninen kehitys kyllä jatkuu, mutta siitä ei seuraa pelkkää hyvää. Ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet sielun ja hengen tasolla. Japanissa kehitellään yhä enemmän ja nerokkaampia robotteja, mutta ne eivät korvaa toista ihmistä. Kirkolle on suuri haaste tavoittaa uusia ihmisiä Kristukselle. Japanin nuorilla Suomi-buumi Tuula Liivolan työtehtäviin kuului siirtää diakonian osaamistaan sikäläisen kirkon ja seurakuntien hyödynnettäväksi. Hän muun muassa luennoi diakoniatyöstä Länsi-Japanin luterilaisen kirkon seminaareissa. Nishinomiyan seurakunnassa hän koulutti vapaaehtoistyöntekijöitä diakoniatyöhön. Kokemukset vapaaehtoistyöstä olivat hyviä. Tuulan vastuualueisiin kuuluivat myös naistyö ja nuorisotyö. Naisten kanssa hän tutki Raamatun naisten elämää ja sai samalla sukeltaa japanilaisen naisen sielunelämään. Nuorisotyössä seurakunnassa oli sekä englannin että suomen kielen ryhmiä. Japanissa on menossa Suomi-buumi, se kun on Muumimaan kieltä! Nuoret haluaisivat lisäksi nähdä Suomen revontulet ja kokea yöttömän yön ihmeen. Vaikka molemmissa kieliryhmissä oli vain yksi Tuula ja Henry Liivolalla on kaksi kotimaata: Suomi ja Japani. kristitty, ryhmät olivat silti nuorille aikuisille tankkauspaikkoja Japanin hektisen elämänmenon keskellä. Koin olevani kylväjän tehtävässä ja odottavani ajallaan leikkaajaa. Minua rohkaisi se, että yksi aiemman työkauteni pyhäkoululainen on nyt Nishinomiyan seurakunnan kastettu jäsen. Diakoniatyön tarve lisääntynyt Annan sydämelliset kiitokset Hyvinkään seurakunnalle kolmen vuoden virkavapaastani, Hyvinkää on todellinen lähetysseurakunta! Minun oli helppoa palata entiseen työhöni. Kahden viikon työkokemuksella tuntuu siltä, ettei mikään ole seurakunnassa muuttunut, mutta toisaalta kuitenkin diakoniatyön tarve on selvästi lisääntynyt. Asiakkaiden hengelliset tarpeet ovat kasvaneet ja tulevat luontevasti esille keskusteluissa. Työt eivät totisesti lopu, sillä ihmiset kaipaavat kovasti kuuntelevaa korvaa! Mutta omaan jaksamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Lähetystyön painopiste muuttuu Perinteisessä lähetysajattelussa Eurooppa on ollut antava osapuoli, Aasia ja Afrikka vastaanottavia puolia. Mutta nyt tarvitaan kahdensuuntaista lähetysstrategiaa. Lähetystyön painopiste siirtyy hiljalleen pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle, jossa on jo enemmän kristittyjä. Meidän kannattaa kuunnella Aasian ja Afrikan nuorten kirkkojen sanomaa, sillä niiden jäsenet elävät kaikessa köyhyydessään kristillistä uskoaan vahvasti todeksi. Japanissakin seurakuntien jäsenet ovat uskollisia kävijöitä: vaikka uskovia on vain 0,7 prosenttia kansasta, niin käyntiprosentti on noin 80 prosenttia! Mitä nuoriin ja nuoriin aikuisiin tulee, täytynee sopeutua siihen, etteivät he helposti sitoudu mihinkään pitkäaikaiseen lähetystyöhön. Lyhytaikaiset projektit ja erilaiset tempaukset heitä sen sijaan kiinnostavat. Kyllä lähetystyöllä on tulevaisuus ja toivo Raamatun lupausten valossa, vakuuttaa Tuula Liivola. Teksti Antti Pohjanraito Kuvat Birgit Tolvanen ja Henry Liivola

Ihmisen elämä on rajallinen jakso minuutteja, tunteja, päiviä, kuukausia tai vuosia, joiden päätteeksi tapahtuu kuoleminen. Hautajaisia vietetään kaikissa maapallon kulttuureissa. Hyvinkään seurakunnan pastori Jyrki Rauhala sanoo, että kristillinen hautaan siunaaminen on kiteytetty uskontunnustuksen sanoissa: Minä uskon ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Kirkko ottaa pääsiäisen ihmeen niin vakavasti, että se haluaa saattaa ja siunata jäsenensä haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen päivää. Luterilaisessa hautausperinteessä korostuu jumalansanan viljely ja rukous. Hautaan siunaaminen on kokonaisuus, jossa kaavan eri osat tukevat toisiaan. Raamatunluku, rukous, papin puhe ja virsilaulu ovat keskeisiä. Musiikilla virsilauluineen on suuri sielunhoidollinen merkitys. Pyhäinpäivässä on keskeisintä usko Kristukseen ja iankaikkisen elämän toivo, sanoo pastori Jyrki Rauhala. Kristilliseen hautaamiseen liittyy ylösnousemustoivo Evankeliumi luo toivoa Kirkon toimitusten kaavat ovat uudistuneet hieman myös hautaamisen osalta. Hautaan siunaamisen alussa on mahdollisuus yleiseen rippiin. Toisin sanoen pappi voi johdattaa siinä synnintunnustukseen ja synninpäästöön. Toinen vaihtoehto on lausua yhdessä uskontunnustus ennen varsinaisia siunaussanoja. Esimerkiksi nämä mainitut valinnaiset osat ovat papin harkinnassa. Uskontunnustus kertoo kuitenkin hyvin sen, missä merkeissä ollaan koolla. Keskeisimpänä sanomana on evankeliumi ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta. Ajattelen sillä tavalla, että evankeliumin uskomisessa on elämän löytämisen ilo ja vapaus katoavaisuuden pelosta. Hautaan siunaamiset ovat papin työssä erittäin arvokas ja tärkeä työtehtävä. Me papit haluamme valmistautua niihin huolella ja toimia omaisten tukena surussa. Ylösnousemususkon kannalta hautaustavoilla ei ole Jyrki Rauhalan mielestä merkitystä. Toisin sanoen ei ole väliä, lasketaanko vainaja arkussa maahan vai tuhkataanko hänet. Joka tapauksessa jokainen ihminen tulee jälleen maaksi. Varhaisimmat kristityt saattoivat suhtautua varauksella polttohautaukseen, koska siinä ehkä nähtiin pakanallisia juuria. Mutta nykyään me ajattelemme, että hautaustapa ei liity millään tavalla ylösnousemususkoon. Pyhäinpäivä korostaa uskoa Kristukseen Pyhäinpäivässä Jyrki Rauhala pitää siitä, että siinä ovat esillä hyvin kauniisti iankaikkisuusnäköalat. Nehän tahtovat unohtua niin helposti. On hienoa, että kirkkovuodessa on sellainen päivä, joka johdattaa meidät menneiden sukupolvien askeliin ja heidän muistonsa äärelle. Pyhäinpäivällä on aivan oma sisältönsä. Siihen on sulautunut marttyyrien muistopäivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Pyhäinpäivä ei ole kuitenkaan yleinen vainajien päivä. Kuoleminen ei ole mikään juhlapäivän arvoinen asia, mutta kuoleman voittaminen on. Pyhäinpäivässä on keskeisintä usko Kristukseen ja iankaikkisen elämän toivo. Silloin korostuu täällä maan päällä kilvoittelevien ja jo perille päässeiden uskovien yhteys. Se on valtavan hieno näköala. Elämä on Jumalan lahjaa Raamatun mukaan jokainen Kristuksen oma on pyhä. Se pyhyys, joka kristityllä on, on ainoastaan Kristuksen pyhyyttä. Se tulee uskon kautta omaksemme. Pyhäinpäivän raamatunteksteissäkin tulee esille, kuinka Jeesus julistaa autuaiksi hengessään köyhät ja murheelliset. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Autuaita ovat myös Jeesuksen tähden vainotut. Pyhä on kaikkea muuta kuin elämässään täydellinen ihminen. Kristuksen tuoma pyhyys on aivan toisenlaista. Usko Kristukseen on turvaa ja toivoa. Jyrki Rauhala rohkaisee meitä näkemään, että elämä on suuri Jumalan lahja. Mutta se on rajallinen, olemme katoavaisia ihmisiä. Se on hyvä pitää mielessä, ja se tuo oikeaa suhteellisuudentajua elämään. Haluan korostaa, että ihmisen arvo ei riipu siitä, mitä hän saa elämässään aikaan. Arvo on lahjan antajassa eli Jumalassa. Rakkaudessaan Jumala antaa elämällemme täyden arvon ja merkityksen. Hän kutsuu meitä elämään yhteydessään. Teksti ja kuva Seppo Ylönen Elämä jatkuu surun jälkeen Vuoden sisällä kaksi lähiomaistaan menettänyt Maritta Sinisaari on muistellut menneitä yhteisiä hetkiä. Viime vuoden syyskuussa hän menetti isänsä Paul Backmanin, joka oli kuollessaan yhdeksänkymmentäyksivuotias. Viime kesänä siirtyi toinen lähiomainen ajasta iäisyyteen. Isän kuolema oli minulle ensimmäinen läheisimmän ihmisen kuolema. Isä oli terve ja lähti omilta jaloiltaan. Sen jälkeen tuli sellainen olo, miten turhaa tämä elämä on. Mutta nyt Maritta Sinisaari sanoo päässeensä eteenpäin. Se oli isälle hänen arvoisensa lähtö. Hän sai olla kotona ja järjissään. Häntä ei tarvinnut viedä mihinkään sairaaloihin. Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 Hän jäi eläkkeelle konduktöörin töistä viidenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä.. Surussa aika menee ajatellessa yhdessä elettyjä vuosia. Mutta elämän on pakko jatkua. Isäni ja toinen lähiomaiseni olivat jo iäkkäitä ja lähdön hetki oli odotettavissa. Maritta Sinisaari asuu kahdestaan miehensä kanssa. Tytär asuu naapurissa, ja pojan perhe, jossa on kaksi lasta, asuu puolen kilometrin päässä. Maritta Sinisaari jäi vuosi sitten eläkkeelle rautateiden asiakaspalvelupäällikön tehtävistä, Helsingistä. En tajunnutkaan, että elämässäni voi olla tällainen aika. Voin tehdä ja harrastaa mitä haluan. Pidän ompelemisesta ja teen juuri talvitakkia. Aion kutoa myös olohuoneen verhot. Maritta Sinisaaren mielestä suruaika ja menneiden miettiminen on käytävä läpi. Hän kyselee itseltään, olisiko voinut tehdä jotakin enemmän poismenneiden omaistensa hyväksi. Mutta sananlaskussakin sanotaan, että aika parantaa haavat. Niitä asioita käy läpi, mutta ei kannata jäädä liikaa miettimään. Oma uusi elämänvaihe antaa ihanan vapauden tunteen. Minun on helppo olla kotona ja harrastaa. Kun mieheni jää helmikuussa osa-aikaeläkkeelle postista, meillä on tarkoitus matkustella. Olemme käyneet kerran vuodessa Lapissa ja usein Viron kylpylöissä. Maritta Sinisaari on menettänyt vuoden aikana kaksi lähiomaistaan. 11

S a r j a s s a k ä s i t e l l ä ä n a j a n k o h t a i s i a p u h e e n a i h e i t a Ajan ilmiö Big Brother -ohjelma on esimerkki tunnemediasta, sanoo Mikko Hautakangas. Seppo Ylönen Tosi-tv -ohjelmat saavat aikaan kiihkeitä tunteita Television liikkuva, värillinen kuva panee meidät sohvilla istujat ottamaan kantaa. Yhdysvalloissa aloitetut reality tv eli suomalaisittain tosi-tv-ohjelmat herättävät voimakkaita ristiriitaisia tunteita. Kyseisten ohjelmien suosio perustuu siihen, että niissä on mukana aivan tavallisia ihmisiä, meidän katsojien kaltaisia. SubTV:n Big Brother-ohjelmassa tavalliset nuoret miehet ja naiset pannaan asumaan suljettuun taloon. He tekevät ruokaa, peseytyvät, nukkuvat, rakastelevat ja keskustelevat televisiokameroiden edessä. Tämä herättää meissä katsojissa uteliaisuutta ja tarvetta tirkistellä, mitä toiset puuhaavat yksityisyydessä, jonne ei normaalisti pääse katsomaan. Big Brother -ohjelma on kuin laboratoriotesti siitä, miten kauan ihmiset kestävät kameroiden valvoessa toistensa läheisyyttä ennen ahdistumistaan. Ruokaa ja seuraa ei puutu, mutta ahdistus kasvaa. Juodaan suo- Mikko Hautakangas 12 malaisittain alkoholia, oksennetaan ja itketään. Ohjelman katsojat äänestävät puhelimilla kuka joutuu talosta seuraavaksi ulos. Viimeiseksi taloon jäänyt saa 50 000 euron palkinnon. Iltapäivälehdet kirjoittavat suurin otsikoin Big Brotheriin osallistuneista. Aito tosi elämä on kaukana tuosta keinotekoisesta ohjelmasta, jota seuraava saa ihmetellä jatkuvaa sohvilla makailua ja keskustelua. Televisiokanavien taloudellinen menestys riippuu kohua aiheuttavien ohjelmien suosiosta. Katsoja maksaa laskun ja saa palkaksi viihdettä, jonka sisällöllä ei ole väliä. Tutkijan näkemys tosi-tv-ohjelmista Tampereen yliopistossa mediakulttuuria opiskellut ja sieltä vuonna 2004 filosofian maisteriksi valmistunut tutkija Mikko Hautakangas tekee väitöskirjaa tosi-tv-ohjelmista. Olen kiinnostunut tosi-tv-ohjelmista, niihin liittyvien tunteiden ja moraalikysymysten vuoksi. On kysymys tunnemediasta. Tällaisten ohjelmien tarkoitus on luoda tunnepaketteja, hän sanoo. Tutkijat kiinnittävät yleensä huomion tutkimansa alueen negatiivisiin asioihin. Mikko Hautakangas sanoo yrittävänsä luovia negatiivisten ja positiivisten asioiden välissä. Tosi-tv-ohjelmissa on paljon negatiivista, mutta niiden positiiviset vaikutukset ovat samoja kuin muissakin televisio-ohjelmissa. Ohjelmista voi saada ainesta vertailuun ja ratkaisumalleja omaan elämäänsä. Tosi-tv-ohjelmat kuvaavat meidän aikaamme. Niissä näkyy tutkijan mielestä päällimmäisenä läpitunkeva kaupallisuus. Myös ohjelmiin osallistujat ovat valmiita tekemään itsestään tuotteita. Ihmiset elävät pinnallisen kulttuurin keskellä. Tunnemässäily kuvaa todellisuuden kaipuuta. Tosi-tv-ohjelmissa on syöty esimerkiksi matoja. Tämä on yksi osoitus tavoista hakea äärimmäisiä tunteita. Ääritunteiden käsittely herättää puolestaan keskustelua moraalista. Eettiset ja moraaliset normit jäävät sivuun Onnellisuusprofessoriksi sanottu Markku Ojanen ei lämpene television tosi-tv-ohjelmille, joihin lasketaan myös suosittu MTV 3:n Idols-ohjelma. Hänen mielestään ne kertovat ihmisten elämysten- ja vaihtelunhalusta sekä ihmisluontoon kuuluvasta uteliaisuudesta toisen ihmisen elämään nähden. On ihmisiä, jotka haluavat näkyä millä tavalla tahansa, saada mainetta, menestystä ja varmaan ajan myötä rahaakin. He haluavat myös vielä enemmän ihmisiä ihmettelemään ja kauhistelemaan touhujaan. Tällaiset ohjelmat kertovat Markku Ojasen mukaan myös siitä, että ihmiset haluavat osoittaa, miten vähän he välittävät normeista, ennen kaikkea tavanomaisesta ja kohteliaasta käyttäytymisestä. Silti he ovat Hyveet tekevät onnelliseksi omalla tavallaan tiettyjen odotusten ja normien vankeja. Tosi-tv-ihmiset ovat itse asiassa kovan paineen alaisia, sillä heiltä odotetaan jännittäviä, uskaliaita asioita. He eivät saa pettää yleisöään. Tilanne on paradoksaalinen siinä mielessä, että koko ajan kun yksityisyyden suojaa vahvistetaan, monet ihmiset haluavat luopua siitä. Onko tässä jonkinlaista yhteisöllisyyden korviketta? Emme kestä sellaista yksityisyyttä, johon länsimaalainen lainsäädäntö meidät pakottaa. Markku Ojanen Teksti Seppo Ylönen Tampereen yliopiston psykologianlaitoksen johtaja ja professori Markku Ojanen ei tahdo löytää tosi-tv-ohjelmista mitään positiivista. Hän tosin myöntää, että ei tunne niitä kovin hyvin. Hänen mielestään kielteistä on sellainen riskien ottaminen, joka voi kostautua etenkin haavoittumisherkälle ihmiselle. Se pala, minkä Idolseista näin, ei mielestäni ollut asiallista. Ei kai nimen piirtäminen papereihin oikeuta millaista kohtelua tahansa. Noiden ohjelmien tavoite on kaiketi herättää yleisön mielenkiintoa keinolla millä tahansa. Silloin eettiset ja moraaliset näkökannat jäävät helposti sivuun. Markku Ojanen sanoo voivansa kuvitella sellaista tosi-tv:tä, jossa kerrotaan asiallisesti jonkin henkilön tai ryhmän elämästä. Myös Idols voitanee rakentaa sillä tavoin, että se sekä viihdyttää että opettaa jotakin laulamisesta. Olen nähnyt oopperalaulun osalta eräänlaisen Idols-ohjelman. Se oli ihan mukava. Eettisesti arveluttavalla tavalla toteutettuina tällaiset ohjelmat eivät ole sopivia lapsille. Silloin niissä näytetään heille sopimattomia asioita tai ihmisiä kohdellaan tavalla, joka on epäasiallista. Mainittuihin ohjelmiin liittyy myös onnellisuuden tavoittelua. Onnellisuusprofessorin mielestä onnellisuuden määrittely on kuitenkin vaikeaa. Yleensä huomio kiinnitetään konkreettisiin asioihin, jotka voisivat tuoda onnea. Näitä ovat esimerkiksi raha ja maine. Aristoteles on sanonut, että ihmiset uskovat rahan, vallan ja ystävien tuovan onnellisuutta. Näin ihmiset ajattelevat, mutta filosofin mielestä hyveiden noudattaminen ja filosofian harrastaminen tekevät ihmisen onnelliseksi. Martti Ojanen

Jääkärivalakirkon solakka suntio Edellisen päivän seikkailut Kuurinkönkäällä liki Kaliningradin rajaa olivat vielä tuoreessa muistissa, kun linjaauto toi matkamiehet aamutuimaan Liepajan matkakeskukseen Latviaan. Ensimmäinen toimi oli varmistaa matkan jatkuminen kohti Riikaa. Toinen tehtävä oli hankkia paikkakunnan valuuttaa ja majapaikka. Paikallisessa citymarketissa taipui euro latiksi. Kohtuuhintainen hotellikin löytyi pian. Sen vieressä oleva rakennus oli syy kaupunkiin tuloomme. Se oli komea ja korkea harmaakivikirkko, nimeltään Pyhän kolminaisuuden kirkko. Siellä oli käynyt suomalaisia ennenkin. Olivathan suomalaiset jääkärit vannoneet siellä uskollisuudenvalansa Suomen lailliselle hallitukselle 13. helmikuuta vuonna 1918. Kirkon sisäseinällä on kivitaulu, jossa kerrotaan jääkäreiden valatilaisuudesta. Taulun edessä on kukkia, Suomen lippu ja jääkärilippu. Pöydällä on myös kaksi kynttilää. Paikalle saapuu vanha solakka mies. Hän tervehtii ja kysyy, olemmeko suomalaisia. Samalla hän sytyttää kohteliaasti nyökäten kynttilät. Siinä sitten kolmistaan hiljennymme muistotaulun ääreen. Mies poistuu hienotunteisesti sivummalle. Me muistelemme yli 80 vuotta sitten tapahtuneita asioita. Muistamme kertomuksia ja kirjatietoja jääkäreiden lähdöstä, koulutuksesta Saksassa ja paluusta Suomeen. Muistamme myös nimeltä Lauri Pelkosen, ensimmäisen Suomessa taistelussa kaatuneen jääkärin ja Väinö Valveen, Suomen viimeisen jääkärin. Pari ajatustamme saa myös hausjärveläinen Ruth Munck, joka kulki jääkäreiden mukana sairaanhoitajana. Kirkon ovella sutjakka suntiomme nimeltään Dainis Ruicens myy meille postikortit ja ehdottaa käyntiä kirkon tornissa. Erehdymme suostumaan. Eipä uskoisi, että vanha mies kulkee niin lujaa. Portaat torniin ovat jyrkät ja kapeat. Tarkastamme tornikellon koneiston ja kiipeämme aina vain ylemmäs. Läähätän ja melkein läkähdyn. Oppaamme sutjakka suntio ei edes hengästy. Hän hymyilee ja aukoo tornin ikkunaluukkuja. Voimakas tuuli viilentää ja on viedä kameran kädestä. Edessä on koko kaupunki. Kolmella suunnalla on vettä. Yhdellä suunnalla näkyy maata. Henkeä salpaa. Kannatti kuitenkin tulla. Laskeutuminen on jo helpompaa. Oppaamme hymyilee ja saa juomarahansa. Hän on vuosien myötä kiivennyt kirkkonsa torniin varmaan useasti päivässä ja pysynyt siksi sutjakkana. Hän on sananmukaisesti oikea kirkonlämmittäjä, joka saa matkailijalle mieleen lämpimiä ajatuksia ja hien pintaan. Teksti ja kuva Risto Nihtilä Sanaristikko 5/2005 Sanaristikon 5/2005 vastaukset lähetetään to 1.12. mennessä osoitteeseen Hyvinkään seurakunta, Kirkonmäeltä-lehti, PL 29, 05801, Hyvinkää. Kuoreen merkintä Ristikko. Nimi: Osoite: Viime kerralla sanaristikon täytti 24 osallistujaa. Arpaonni suosi tällä kertaa Marja Korhosta ja Jukka Mahlamäkeä. Heille lähetetään kirjapalkinnot postin välityksellä. Onnea voittajille! Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 13

Piirros ja tehtävä: Eija Viitanen Lasten nurkka Israel-ilta ti 7.11.2005 klo 19.00 Vanhassa Lähetystyöntekijät Ulla ja Tapani Malinen Israelista Pekka T. Lyyränen Kahvitarjoilu Yleisötilaisuus Uskontojen kohtaaminen päivähoidossa ja koulussa to 10.11.2005 klo 18.00 Paavolan seurakuntakodissa, Aittatie 1 Paneelikeskustelu, jossa mukana mm. Rassouli Abdul Ghafoor, Nadire Alkovac, Aino Löytty,Tiina Liimatainen ja Hannu Tiainen. Iltaan kutsutaan erityisesti päiväkotien ja koulujen henkilökuntaa sekä lasten vanhempia. Tilaisuus on avoin kaikille. Kahvitarjoilu alkaen klo 17.30 Vanhan kirkon lähetyspiirin adventtimyyjäiset la 26.11. klo 10-12 Vanhan kirkon sivusalissa Tarjolla leivonnaisia, eineksiä ja arpoja. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Varhaisnuorisotyö tarjoaa lapsille, nuorille, perheille keväällä 2006 27.-29.1. Isä/isoisä- poika leiri, hinta aikuinen 35, 15 lapsi 3.-5.2. Äiti/isoäiti- tytär leiri, hinta 35 aikuinen, 15 lapsi 18.-20.2. Hiihtolomaleiri 11-14v tytöt ja pojat, 35 20.-22.2. Hiihtolomaleiri 7-9v tytöt ja pojat, 35 22.-24.2. Hiihtolomaleiri 9-10v tytöt ja pojat, 35 Sisarale -50%, mahdollisuus hakea maksuvapautusta Väritä ne vaatteet, jotka Iida pukee päälleen mennessään tänään ulos. Konsertti Marraskuun säveliä Pääsiäisretki Lapin lumille, Leville 12.-18.4.2006 * Aikuiset 250 * 16-18v+opiskelijat 200 * 10-15v 170 * alle 10v 140 * alle 14 vuotias voi lähteä matkalle vanhemman/ isovanhemman/ kummin tai vanhemman sisaruksen seurassa Kaikille leireille ilmoittautuminen tiistaisin klo 14-16.30 puh. 019 4561240 Tennariklubi Sinulle 12 14-vuotias keskiviikkoisin klo 17 19 Betaniassa, Helenenkatu 15 Ohjelmassa pelailua, askartelua, oleilua, hartautta jne. Tervetuloa! su 20.11. klo 17 Kytäjän Charlotta Kivistö, viulu Anna-Riikka Santapukki, piano ja laulu Yhteislauluja Hartaus Petra Pohjanraito Seurakuntatapahtuma Hyvinkään 11.-12.11.2005 Martinpäiväseurat to 10.11.2005 klo 18 Martin seurakuntatalossa, Niittymäenraitti 4 * Teemu Haataja, Esa Kokko, Riikka Pyylampi, * Hyvinkään Evankelinen kuoro, johtaa Antti Pyylampi, * Marita Mättö-Vaalamo, laulu, * Heli ja Roosa Vaalamo, huilu ja laulu * Kahvitarjoilu Kaikenikäiset ovat tervetulleita, tule sinäkin! Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan Martti Luther Perjantaina 11.11. klo 18 Missä on turvapaikka? Tommi Kalenius-band, Kanava-yhtye, jossa soittaa Hyvinkään srk:n nuoria Juha Koivulahti, Hannu Kippo, Teemu Haataja. Lopuksi yläsalissa Teetä ja sympatiaa Lauantaina 12.11. klo 12 Turvapaikkaa etsimässä Tuomas Lempinen, kitara ja laulavia lapsia Juha Koivulahti Puheenvuorojen lomassa yhteislaulua, Tommi Kalenius-band ja muuta musiikkia. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on mahdollisuus esittää kysymyksiä. 16.00 Ruokailu Yläsalissa 17.00 Turvassa ollaan, Iltajuhla Ilkka Järvinen ja kitara, Tommi Kalenius-band, Ilkka Rytilahti, Hannu Kippo, Teemu Haataja, Hannu Tuunanen ja Pirkko Ojala, nuoren puheenvuoro 18.30 Iltatee Yläsalissa Kristittyjen yhteinen lähetysjuhla su 6.11. klo 18.30 Hyvinkään Hyvinkään ev.lut. seurakunnan, Ortodoksisen seurakunnan, Helluntaiseurakunnan ja Vapaaseurakunnan työntekijöiden puheita. Lopen lapsi- ja nuorisokuoro Ortodoksisen seurakunnan kuoro Hyvinkään seurakunnan laulu- ja soitinryhmä Tombo. Juhlan jälkeen tarjoilua kirkon yläsalissa. Tervetuloa! Hyvinkään yhteiskristillinen työryhmä Lasten ohjelma jatkuu klo 12.30-16.00 Seurakunnan työkeskuksessa Raamatunkertomuksia, musiikkia, askartelua ym. Ulla Kammonen, Kirsi Väliheikki, Hannu Tuunanen, Tuomas Lempinen 12.30 Perheen turva Jouni ja Eija Koskela 13.30 Kahvit Yläsalissa 14.00 Kun kaikki pettää Arto Hukari 15.00 On turvapaikka kaikille Hannu Kippo Juonto Juha Koivulahti ja Ilkka Rytilahti 19.00 Viikkomessu Juha Koivulahti ja Matti Korpiaho, avustaa Ilkka Järvinen, Teemu Haataja, Ilkka Rytilahti, Kirsi Tuunanen huilu, Anne Isokuortti esirukous. Tapahtuman aikana saatavana eri kustantajien hengellistä kirjallisuutta! Tule mukaan! Tapahtuman järjestäjinä: Hyvinkään seurakunta Evankeliumiyhdistys Kansanlähetys Raamattuopisto Sanansaattajat 14

M a r r a s k u u j o u l u k u u 2 0 0 5 Seurakunnassa tapahtuu Muutokset mahdollisia! Seuraa kirkollista ilmoittelua. MARRASKUU Torstai 3.11. klo 19.00 Valoa! Ylistyksen ja rukouksen ilta Martin seurakuntatalossa Perjantai 4.11. klo 10.30-13.30 Lähetysmyyjäiset ja -lounas seurakuntakeskuksessa Lauantai 5.11./ Pyhäinpäivä Pyhien yhteys klo 10.00 Messu Hyvinkään kl. 14.00 Alla helgons dags gudstjänst i Gamla kyrkan, kyrkkaffe i sidosalen klo 14.00 Pyhäinpäivän hartaus Rauhannummen kappelissa, bussikuljetus klo 16.00 Pyhäinpäivän hartaus Puolimatkan kappelissa klo 18.00 Pyhäinpäivän muistojumalanpalvelus Hyvinkään, jumalanpalveluksen jälkeen iltatee- ja kahvi seurakuntakeskuksessa Sunnuntai 6.11./ 25. sunnuntai helluntaista Kuolemasta elämään/ Karjalaisten ja inkeriläisten kirkkopyhä klo 10.00 Messu Hyvinkään, isoiskoulutusmessu klo 11.30 Isoiskoulutuslaiset ja vanhemmat kirkon yläsalissa klo 11.30 Karjalaisten ja inkeriläisten juhla seurakuntakeskuksessa klo 10.00 Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo 12.00 Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa, kirkkokahvit klo 15.00 Messu Kytäjän klo 15.00 Raamattuluento Jesajan kirjasta Vanhassa klo 16.00 Messu Martin seurakuntatalossa, lauletaan hengellisiä lauluja klo 18.30 Kristittyjen yhteinen lähetysjuhla Hyvinkään, ks. s.? Maanantai 7.11. klo 15.00 Päihteettömän saunaryhmän Sääksin retki klo 18.00 Naiset toivon lähteellä Hanna-ryhmä työkeskuksessa klo 18.30 Israel-tilaisuus Vanhassa, Israel-lähetti Tapani Malinen Tiistai 8.11. klo 19.00 Paavolan raamattupiiri Paavolan seurakuntakodissa Keskiviikko 9.11. klo 18.00 Päihteetön naisten ryhmä työkeskuksen aulakahviossa klo 19.00 Musiikki-ilta Vanhassa klo 19.00 Herätys Hyvinkäälle! - rukousilta Hyvinkään Hyvinkään seurakuntalehti 5 / 3.11.2005 Torstai 10.11. klo 13.00 Vanhan kirkon lähetyspiiri Vanhassa, Martinpäivä, mukana Tauno Tuominen klo 14.00 Näkövammaisten kerho seurakuntakeskuksessa, kokoussali klo 18.00 Martinpäiväseurat Martin seurakuntatalossa, ks. s. 14 klo 18.00 Yleisötilaisuus Uskontojen kohtaaminen päivähoidossa ja koulussa Paavolan seurakuntakodissa, Aittatie 1 klo 18.30 Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Raamattu- ja keskustelupiiri Harjutalossa, Harjukatu 1 Perjantai 11.11. klo 18.00 Turvapaikkaa etsimässä -seurakuntatapahtuma Hyvinkään, ks. s. 5 Lauantai 12.11. klo 12-20 Turvapaikkaa etsimässä -seurakuntatapahtuma Hyvinkään, ks. s. 5 Sunnuntai 13.11./ Valvomisen sunnuntai Valvokaa!/Isänpäivä klo 10.00 Messu Hyvinkään klo 10.00 Perhekirkko Paavolan seurakuntakodissa, Teatteri Beta, päiväkerholaiset ja pyhäkoululaiset laulavat, kirkkokahvit klo 12.00 Messu Kaukasten palvelutalossa klo 14.00 Isänpäiväjuhla Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 18.00 Tuomasmessu Vanhassa Maanantai 14.11. klo 18.30 Israel-raamattu- ja rukouspiiri työkeskuksen aulakahviossa Tiistai 15.11. klo 13.00 Paavolan eläkeläiskerho Paavolan seurakuntakodissa klo 19.00 Paavolan raamattupiiri Paavolan seurakuntakodissa Keskiviikko 16.11. klo 14.00 Seurakuntaseniorit Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 19.00 Israel-ilta seurakuntakeskuksessa, Benjamin Turkia klo 19.00 Musiikki-ilta Vanhassa Torstai 17.11. klo 15.00 Päihteetön retki Sääksiin klo 18.00 Kehitysvammaisten seurakuntakerho Martin seurakuntatalossa Pyhäinpäivä la 5.11. klo 10.00 Messu Hyvinkään, Petra Pohjanraito, Virpi Koivisto, Riikka Pyylampi, Vehkojan kuoro. kl. 14.00 Alla helgons dags gudstjänst i Gamla kyrkan, Laura Maria Latikka och Helena Lehtinen. Kyrkkaffe i sidosalen. klo 14.00 Hartaus Rauhannummen kappelissa, Tauno Tuominen, Riikka Pyylampi, Satu Strömberg, viulu ja laulu. Bussikuljetus: auto lähtee klo 12.30 Hyvinkäänkylästä Uudenmaankatua (tilausajo), Paavolasta (linja 6) ja Hakalasta (linja 3). Vaihtoyhteys rautatieasemalta klo 12.45, auto ajaa Hämeenkatu, Sähkökatua, Munckinkatua, Hämeenkatua Rauhannummeen. Paluu klo 14.40. Linja-auto kiertää Paavolan ja Hakalan kautta Hyvinkäänkylään. Hartaus Rauhannummen kappelissa klo 14.00. (Sunnuntaina 6.11. ei ole linja-autokuljetusta Rauhannummen hautausmaalle). klo 16.00 Hartaus Puolimatkan kappelissa, Tauno Tuominen, Heikki Hinssa, Satu Strömberg, viulu ja laulu. klo 18.00 Pyhäinpäivän muistojumalanpalvelus Hyvinkään, Petra Pohjanraito, Kosti Kallio, Anna-Leena Utti, Mervi Ahola, Heikki Hinssa, Satu Strömberg, viulu ja laulu. Jumalanpalveluksen jälkeen iltatee ja -kahvi seurakuntakeskuksessa. Sunnuntai 20.11./ Tuomiosunnuntai Kristus, kaikkeuden Herra Kotikirkko tutuksi kirkko 850 vuotta -viikko klo 10.00 Perhemessu Hyvinkään klo 10.00 Messu Paavolan seurakuntakodissa klo 12.00 Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 15.00 Raamattuluento Jesajan kirjasta Vanhassa klo 17.00 Hartaushetki itsemurhan tehneiden muistoksi Hyvinkään, hartaushetken jälkeen teetarjoilu yläsalissa klo 17.00 Konsertti Marraskuun säveliä Kytäjän, ks. s. 14 klo 18.00 Kirkkoilta (Raamattuopisto) Vanhassa Maanantai 21.11. klo 13.30 Kehrääjänkadun eläkeläiskerho, Kehrääjänkatu 6 kerhohuone klo 14.00 Paluumuuttajien tapaaminen seurakuntakeskuksessa klo 18.00 Naiset toivon lähteellä Hanna-ryhmä työkeskuksessa Tiistai 22.11. klo 19.00 Paavolan raamattupiiri Paavolan seurakuntakodissa Keskiviikko 23.11. klo 11-13 Kytäjän kerho Kytäjän kirkon sivusalissa, lounas (2 e), aika sopii palvelubussin aikatauluun klo 19.00 Musiikki-ilta Vanhassa Torstai 24.11. klo 13.00 Vanhan kirkon lähetyspiiri Vanhassa, Kolumbian työ, Kirsti Mauranen klo 18.30 Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Raamattu- ja keskustelupiiri Harjutalossa, Harjukatu 1 Perjantai 25.11. klo 12-16 Koulutuspäivä diakoniatyön yhteistyötahoille seurakuntakeskuksessa, Päihteiden käyttö ja äitiys päihteiden käytön puheeksiottaminen klo 19.00 Juha Tapion konsertti Sanat kohtaa kulkijan Hyvinkään, illan sana Ilkka Puhakka, Väkivallasta sovintoon - tapahtuma Lauantai 26.11. klo 10-12 Vanhan kirkon lähetyspiirin adventtimyyjäiset Vanhan kirkon sivusalissa, ks. s. 14 klo 12.00 Paavola-päivä ja vuoden paavolalaisen valinta Paavolan seurakuntakodissa, ks. s. 4 klo 18.00 Rauhanyhdistyksen iltakirkko ja ehtoollinen Vanhassa Sunnuntai 27.11./ 1. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee nöyränä klo 10.00 Messu Hyvinkään, yläsalin ryijyn paljastaminen klo 14.00 Seurat Ridasjärven koulussa klo 15.00 Kirkkohetki Vanhassa klo 18.00 Iltakirkko Vanhassa Maanantai 28.11. klo 18.30 Israel-raamattu- ja rukouspiiri työkeskuksen aulakahviossa Tiistai 29.11. klo 13.00 Paavolan eläkeläiskerho Paavolan seurakuntakodissa klo 19.00 Paavolan raamattupiiri Paavolan seurakuntakodissa klo 19.00 Raamattu- ja seurakuntakoulu Vanhassa, Iloa ja voimaa arkeen Keskiviikko 30.11. klo 14.00 Seurakuntaseniorit Vehkojan seurakuntakeskuksessa JOULUKUU Torstai 1.12. klo 14-18 Päihteetön saunaryhmä Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 19.00 Valoa! Ylistyksen ja rukouksen ilta Martin seurakuntatalossa Perjantai 2.12. klo 10.30-13.30 Lähetysmyyjäiset ja -lounas seurakuntakeskuksessa Sunnuntai 4.12./ 2. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee kunniassa klo 10.00 Messu Hyvinkään klo 10.00 Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo 12.00 Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa, kirkkokahvit klo 15.00 Messu ja Kauneimmat joululaulut Kytäjän, Martat järjestävät tarjoilun klo 16.00 Kauneimmat joululaulut Kaukasten palvelutalossa klo 18.00 Iltakirkko Vanhassa Maanantai 5.12. klo 18.00 Naiset toivon lähteellä Hanna-ryhmä työkeskuksessa Tiistai 6.12./ Itsenäisyyspäivä Kiitos isänmaasta klo 10.00 Sanajumalanpalvelus Hyvinkään klo 12.00 Seppeleenlasku Puolimatkan hautausmaalla klo 12.45 Seppeleenlasku Rauhannummen hautausmaalla Keskiviikko 7.12. klo 18.00 Päihteetön naisten ryhmä työkeskuksen aulakahviossa klo 19.00 Herätys Hyvinkäälle! -rukousilta Hyvinkään klo 19.00 Musiikki-ilta Vanhassa Torstai 8.12. klo 13.00 Vanhan kirkon lähetyspiirin syyskauden päätös Vanhassa, Leila Kallas klo 17.00 Diakoniatyön joulujuhla Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 18.30 Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Raamattu- ja keskustelupiiri Harjutalossa, Harjukatu 1 klo 19.00 Musiikkiopiston joulukonsertti Hyvinkään Lauantai 10.12. klo 19.00 Konsertti Hyvinkään, Sibelius-Akatemian barokkiorkesteri, johtaa Aapo Häkkinen Sunnuntai 11.12./ 3. adventtisunnuntai Tehkää tie Kuninkaalle klo 10.00 Messu Hyvinkään Kauneimmat joululaulut: klo 10.00 Paavolan seurakuntakoti klo 14.00 Martin seurakuntatalo klo 15.00 Lasten kauneimmat joululaulut Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo 16.00 Hyvinkään kirkko klo 16.00 Vanha kirkko klo 18.00 Hyvinkään kirkko klo 18.00 Vanha kirkko klo 20.00 Hyvinkään kirkko 15

L a u l u n i k e r t o v a t s i i t ä, e t t ä t a r v i t s e m m e t o i n e n t o i s t a m m e. Muutamia yllätysnumeroitakin tulee kuten esimerkiksi Yöyhtyeen levylle tekemäni Pettävällä jäällä, Juha Tapio sanoo Hyvinkään kirkkokonsertin ohjelmistosta. Sanat kohtaa kulkijan Laulaja ja lauluntekijä Juha Tapio, 31, tulee esiintymään taustabändinsä kanssa Hyvinkään kirkkoon ilmaiseen Sanat kohtaa kulkijan -konserttiin perjantaina 25. marraskuuta kello 19. Hän juhlii viidelle paikkakunnalle tekemällään kirkkokonserttikiertueella viidettätoista esiintymisvuottaan. Laulajan taival alkoi koulupoikana Kirkon Nuorisopäivien avoimella lavalla Oulussa. Radiossa soivat usein Juha Tapion koskettavat laulut Mitä silmät ei nää, Ukkosta ja ullakolla ja Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan. Hän on tehnyt neljä levyä, joista uusin Ohikiitävää ilmestyi tänä vuonna. Hyvinkään konserttiin tulee mukaan evankelista Ilkka Puhakka, jonka kanssa Juha Tapio on käynyt laulamassa venäläisissä vankiloissa. Heidän yhteistyönsä jatkuu ensi kesänä Arkangelin vankiloissa. Erilaiset esiintymispaikat kuten vankilat, kapakat ja kirkot ovat Juha Tapiolle yhtä tärkeitä. Hän rohkaisee ihmisiä ylittämään ennakkoluulojen tuomia rajoja. Monille on iso kynnys tulla kirkkoon. Haluan rakentaa konsertit sillä tavalla, että kenenkään ei tarvitse kokea itseään vaivautuneeksi, hän sanoo. Juha Tapio kehuu taustabändiään. Miehet ovat tehneet lähes samalla kokoonpanolla keikkoja vuosituhannen alusta lähtien. Kosketinsoittimissa ja pianossa on Joonas Kasurinen, sähkökitaran varressa Miika Colliander, rummuissa Olli Helenius ja bassossa Jaakko Kämäräinen. Laulu Yö-yhtyeen levyllä Ensimmäinen levy Tuulen valtakunta ilmestyi vuonna 1999, toinen Tästä kaikesta vuonna 2001 ja kolmas Mitä silmät ei nää vuonna 2003. Mitä silmät ei nää ja tänä vuonna julkaistu Ohikiitävää ovat päässeet myynnissä kultalevyyn. Juha Tapion levyt 16 on tuottanut Ville Riippa, jonka käsialaa ovat myös kappaleiden sovitukset. Normaaleista bändikeikoista poiketen teemme Hyvinkään kirkon konsertin herkemmällä otteella. Kaikki laulut ovat omaa materiaalia näiltä neljältä levyltä, mutta ohjelmisto painottuu viimeisimpiin levyihin. Muutamia yllätysnumeroitakin tulee kuten esimerkiksi Yö-yhtyeen levylle tekemäni Pettävällä jäällä, Juha Tapio sanoo. Loka-marraskuun esiintymispaikkakuntia hänellä on yhteensä kahdeksantoista. Helsingissä ja Tampereella on useita keikkoja. Viidennentoista esiintymisvuotensa Juha Tapio haluaa päättää kirkkokonserttikiertueella. Ennen Hyvinkäätä hän konsertoi Savonlinnassa ja Nokialla. Hyvinkään jälkeen tulevat vuoroon vielä Joensuu ja Heinola. Keikkakalenteri löytyy Juha Tapion verkkosivuilta, joiden osoite on www. juhatapio.com. Kaverit työnsivät esiintymislavalle Jeesus kutsuu elämään eikä apaattisuuteen Juha Tapion ja taustabändin konsertti on samalla Hyvinkään seurakunnan diakoniatyön Väkivallasta sovintoon -tapahtuma. Konserttiin tuleva evankelista Ilkka Puhakka, jonka kanssa Juha Tapio on käynyt Kuolan ja Murmanskin vankiloissa, on värikäs mies. Hän hämmentää ja provosoi sekä rikkoo luutuneita asenteita uskosta. Luulen, että Ilkan puheenvuoroissa sivutaan yhteisiä Venäjän reissuja ja tuodaan terveellistä perspektiiviä meidän suomalaiseen elämänmenoomme, Juha Tapio sanoo. Ilkka Puhakka on Kansan Raamattuseuran vankilatyöntekijä, joka on kiertänyt puhumassa Suomen ja Venäjän vankiloissa vuosien ajan. Hän sai muun muassa poikkeuksellisen oikeuden opettaa usean vuoden ajan Raamattua pahamaineisessa Lapsuutensa ja nuoruutensa Juha Tapio vietti Ylistarossa, Etelä-Pohjanmaalla. Hän opiskeli peruskoulun opettajaksi Kajaanissa ja Helsingissä, mutta ei ole tehnyt opettajan töitä lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta. Laulujen tekeminen ja keikkailu veti miehen mukanaan. Kouluikäisenä Juha Tapio oli Ylistarossa mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa ja harrasti urheilua. Opin soittamaan kitaraa ja pikku hiljaa alkoi tulla omia gospeltyylisiä lauluja. Tänä vuonna tulee kuluneeksi viisitoista KGB-vankilassa, Uralilla. Haluan puhua sanoilla, jotka eivät ole opittua sanastoa vaan elämän kautta läpikäytyä ja todeksi koettua elämää. Haluan tuoda uskon esille todellisena ja tuoreena, sellaisena kuin se on, Ilkka Puhakka sanoo omasta tehtävästään. Yksi Puhakan suosituimpia teemoja on viime vuosina ollut Jeesuksen vertaukset. Puhakka avaa oven maailmaan, joka on syvällinen ja kohti tuleva. Hän rikkoo luutuneita asenteita uskosta ja tuo raikkaalla tavalla esille sellaisen Jeesuksen Kristuksen, joka ei kutsu apaattisuuteen vaan elämään. Minulle ei ole väliä, onko ihminen köyhä vai rikas, huono- vai hyväosainen. Minua kiinnostaa ihmisen sisin. Sinne minä haluan puhua, hän jatkaa. vuotta siitä, kun esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti. Se tapahtui Kirkon Nuorisopäivillä Oulussa, jossa oli avoin lava. Kaverit tiesivät, että teen lauluja. He työnsivät minut puoliväkisin esiintymään. Juha Tapio on esittänyt tänäkin vuonna muutaman kerran seitsemäntoistavuotiaana tekemäänsä kappaletta Hämärä huone, joka on hänen ensimmäisen levynsä Tuulen valtakunta ensimmäinen kappale. Tällä hetkellä pidän itseäni lauluntekijänä. Arvomaailmassani ei ole tapahtunut muutosta. Yleisesti ajatellen laulujeni tekstit kulminoituvat siihen, että me tarvitsemme toinen toistamme. Ajattelen niin, että voisin samaistua laulujeni sanoilla kuulijoihin ja päästä heitä lähelle. Seppo Ylönen Evankelista Ilkka Puhakka on kolunnut venäläisiä vankiloita Siperiaa myöten. Hän kertoo Hyvinkään Jeesuksesta, joka ei kutsu apaattisuuteen vaan elämään.