21. TOUKOKUUTA NUMERO 4/2015 9 www.metsalehti.fi Metsänomistaja Metsälehti Makasiini 4/2015 Hakkuita Osaran malliin Koivunjalostus Uusi sukupolvi tulossa perintömetsä näin valtuutat edunvalvojan Teema: autolla metsätöihin Puukauppakoulu Vinkit korjuun valvontaan 12 KYSYMYSTÄ maanmuokkauksesta teema Autolla palstalle Tarvitseeko metsänomistaja maasturin? Taimituotanto murroksessa Velka painaa sahoja Pöllöjä naapurissa 3574_.indd 1 13/05/15 16:43
Luvassa hyvää puukauppasäätä. Kolme askelta kohti vaivatonta puukauppaa: 1. Soita paikalliselle Stora Enson metsäasiantuntijalle. 2. Saat veloituksetta neuvot ja esitykset päätösten tueksi. 3. Nauti. Metsäammattilaisemme hoitavat loput puolestasi. Jo ensimmäisen puukaupan jälkeen olet Stora Enson Tähtiasiakas. Tähtiasiakkaana ammattimainen metsänhoito on sinunkin ulottuvillasi; hakkuusta aina istutus- ja raivaussahatöihin. Nautit samalla monipuolisen asiakasohjelman palveluista ja eduista!! Ota yhtey ttä 102 p. 09 8860 2 nsometsa.fi www.storae uppatuloille Tähtitilillä puuka 3,5 % korko 3575_.indd 2 13/05/15 17:50
SISÄLLYS 54 20 seppo samuli SEPPo samuli 64 JORMA LUHTA metsälehti makasiini NRO 4/10 21.5.2015 Uutiset 4 Pääkirjoitus: Merkin arvo kasvaa 6 Ratsutilallinen ja metsänomistaja 12 Taimitarhat yhä alamäessä 14 Kirjanpainajista korvauksia metsänomistajalle oma metsä 34 Metsänhoito: 12 kysymystä maanmuokkauksesta 37 Pikatesti: Melkein vesitiivis tabletti 38 Puukauppakoulu: Menikö sovitusti? luonnosta 60 Uusia ideoita maailmannäyttelyssä 62 Luhta: Pöllöjä naapurissa 66 Tapionpöytä: Väinönputki maustaa leivän 70 Makasiiniristikko 15 Metsätyyppi: Mikä innosti metsäalalle? 16 Markkinat: Negatiivisia kantohintoja 18 Tilatarjonta parani pohjoisessa 18 Kuukauden puukauppa: Kesäleimikko runkohinnalla 19 Verkosta: Metsämiehelle kulkupeli Teema 20 Sopiva auto maantielle ja korpeen 32 Rahapuu: Soita suojeluohjelmaan 40 Tutkimus: Virolaiskuusta Etelä- Suomeen 41 Metsäläisen allakka: Haapavesoissa haastetta 42 Perintömetsä: Varaudu ajoissa 44 Kysy pois: Mikä nakersi mäntyä? 47 Tuoteuutuuksia: Apua puiden kaatoon 48 Sahaus ei paljon kannata 53 KolUMni: Yritysmäisyyttä! 54 Uusi koivusukupolvi tulossa 72 Pilkkeet: Kaunotar vai hirviö? 74 Tuote & tekijä: Puuvene syntyy pala kerrallaan 74 JUHA metso MAKASIINI 4 2015 3
PÄÄKIRJoiTUS Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 b 00100 Helsinki Puhelin 09 315 49 800 Telefax 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi toimitus Eliisa Kallioniemi eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Päätoimittaja AD Toimitussihteerit Toimittajat Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 040 516 4000 Anna Back p. 09 315 49 808 Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Merkin arvo kasvaa Metsäsertifioinnista on tullut niin itsestään selvä asia, että on vaikea kuvitella, minkälaista metsien hoito olisi ilman sitä. Metsäteollisuudelle kirjainyhdistelmät PEFC ja FSC ovat suorastaan välttämättömiä. Markkinoille ei enää pääse ilman merkkiä, joka osoittaa, että hajuvesipakkauksen tai puutarhatuolin raaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä. Sertfiointi on kuulunut sanastoon jo yli 20 vuotta. Ympäristöjärjestöjen aloitteesta syntynyt FSC perustettiin Meksikossa 1993, ja eurooppalaista perhemetsätaloutta varten kehitetty PEFC Pariisissa 1999. Alun perin ekomerkkien toivottiin pelastavan trooppiset metsät hävitykseltä. Siinä on osin onnistuttu, mutta valtaosa sertifioiduista metsistä sijaitsee kuitenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Kaikkein tunnetuimpia ovat FSC ja PEFC. Niistä voi valita mieleisensä myös Suomessa. Markkinoilla johtaa PEFC, joka on osoittautunut kustannustehokkaaksi menetelmäksi pienmetsänomistajille. Tuore selvitys PEFC-sertifioinnin vaikutuksista osoittaa, että 15 vuodessa on tapahtunut paljon. Yksi näkyvimmistä muutoksista on hakkuuaukoille jätetyt säästöpuut, joita on kertynyt yli seitsemän miljoonaa kuutiometriä. On arvioitu, että metsänomistajat investoivat luonnon suojelemiseen sertifiointikriteerien sisältäminä säästöpuina, vesistöjen suojakaistoina ja muina luontokohteina 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kantohinnassa sertifiointi ei valitettavasti ole näkynyt, koska kuluttajat eivät suostu maksamaan ylimääräistä vaatimastaan merkistä. Selvityksessä painotetaan, että sertifioinnin merkitys yltää yksittäisiä kriteerejä paljon laajemmalle. Se on muuttanut asenteita, lisännyt tietoa ja nostanut esiin tärkeitä asioita. PEFC:stä kannattaa olla ylpeä, sillä monella muulla alalla ollaan vasta nyt luomassa vastaavanlaista järjestelmää raaka-aineen alkuperän todistamiseen. Sertifioinnin heikkoudeksi raportti nostaa huonon näkyvyyden. PEFC-merkkiä pitäisi mainostaa paljon enemmän sekä Suomessa että metsäteollisuustuotteiden markkinoilla ulkomailla. Suomen PEFC tekee osansa, mutta työhön tarvitaan koko metsäalaa. Sertifioinnin merkitys kasvaa, kun uusiutuvien raaka-aineiden suosio lisääntyy. Ennustetaan, että sertifioidusta puusta tulee pula. Suomi on kilpailussa hyvissä asemissa, koska täällä sertifiointi kattaa lähes kaikki metsät. Keskimäärin maailman metsistä on sertifioitu vain 10 prosenttia. Metsälehden verkkosivuilla keskustelu autoista on käynyt kuumana koko kevään. Sen innoittamana toimittaja Valtteri Skyttä lähti katsomaan, minkälaisilla kulkupeleillä metsäteillä ajetaan nyt, kun ruuhka-aika on taas alkanut. Tämän numeron teemana on metsänomistajan auto. Taloustoimittaja Pohjois-Suomen aluetoimittaja Keski-Suomen aluetoimittaja Toimituksen sihteeri Verkkojulkaisu Metsäuutiset MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Markkinointipäällikkö Myyntipäällikkö MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Yhteyspäällikkö asiakaspalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00 15.00 Valtteri Skyttä 0400 818 078 Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805 0400 973457 Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 315 49 870 0400 150 910 Mikko Riikilä pl 39 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845 0400 894 080 Päivi Laipio p. 09 315 49 809 040 752 9626 www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Pasi Somari p. 09 315 49 873 050 389 0590 Kimmo Hakola p. 09 315 49 841 0400 913 822 Heta Välimäki p. 09 315 49 849 040 723 1613 Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Sanna Nyman p. 09 315 49 848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Puhelin 09 315 49 840 Eeva Kurko p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 32 695(lt/14) Painopaikka Forssa Print 2015 Paperit G-print 170 g PEFC/02-31-162 Novapress Silk 80 g 4 MAKASIINI 4 2015 Kannen kuva seppo samuli
Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Toukokuussa essä 11. anniem n Pappil a a n n ra n tää uusi Lappee ipi työn askotkansi k ta to u h u le k ä vä touko on rehe etsää Alueella laista m ti versoja. n o n n o lu ja in läg a kaupun villisuutt htaan ja mi te u ll n se a il p nie suuren atta. Pap m li o u ss h o a, stä jien suosi heisyyde harrasta tu lin m in, uun k kkalajeja on varsin monia ti i si e p ä sillä siell ätikka. valkoselk NEN muassa A PIRHO NA-LIIS N A : a v Ku 3597_.indd 5 15/05/15 16:36
METSÄNOMISTAJA 6 MAKASIINI 4 2015
Teksti Mikko Riikilä Kuvat Ari Korkala Ratsutilallinen metsänomistaja Anna-Kaisa Immonen hoitaa hevosia ja teettää metsiinsä selkeitä avohakkuita. Niihin hänellä saattaa olla hiukan verenperintöäkin. MAKASIINI 4 2015 7
METSÄNOMISTAJA Mannelanmäellä oli aiemmin upea istutuskuusikko, mutta myrsky kaatoi sen parikymmentä vuotta sitten. Nyt sen sijalla on kasvuisa koivikko. Anna-Kaisa Immonen poseeraa valokuvaajan pyynnöstä kevään heleässä nuoressa koivikossa. Hänen vaaleanpunainen ulkoilutakkinsa poikkeaa luonnon värimaailmasta niin että sokeakin huomaisi. Valitsin pinkin takin, koska metsälehdet ovat täynnä kuvia vihreätakkisista miehistä. En pidä vihreistä takeista. Eikä takin väri ole ainoa, jossa Immonen erottuu. Aika harva hämeenkyröläinen metsänomistaja on kasvanut lapsuutensa Roomassa ja käynyt siellä alakoulunsa. Italian kieli taipuu yhä: Si, hän vakuuttaa. Varhaisnuoruuden kielikylvystään hän saa kiittää isäänsä, Suomen ehkä tunnetuinta metsämiestä, Nils Osaraa, joka työskenteli vuosia Roomassa, mutta palataan Immosen isä-suhteeseen myöhemmin. Eloisan puhelias Immonen ei oikein istu mielikuvaan jäyhästä satahämäläisestä. Ei yllätä, kun paljastuu, että hänen äitinsä juuret ovat Viipurissa. 8 MAKASIINI 4 2015 Yrittäjäksi tyttären harrastuksen kautta Immonen hoitaa puolisonsa Simon kanssa Osaran kartanoa Hämeenkyrössä. Kartano on ollut hänen sukunsa omistuksessa neljän sukupolven ajan. Tila on perustettu jo 1500-luvulla. Metsätaloussuunnitelmia kartanon metsiin on tehty 1800-luvulta alkaen ja niitä on myös noudatettu. Perinteikäs tila jakautuu osakeyhtiömuodossa omistettuun Osaran kartanoon ja ratsastuskoulu Kartanon talliin. Osakeyhtiö hallitsee tilan viljelysmaita ja metsiä, yhti ön omistus jakautuu Hilden-Osara-suvulle. Ratsastuskoulu on Immosen omistama. Vaikka yrittäjä onkin, hevoset ja ratsastus ovat Immoselle uusi asia. Ne tulivat tutuksi Ansa-tyttären harrastuksen ja sittemmin ammattiopintojen kautta. Mutta yhtä kaikki, nykyisin Osaralla pidetään ratsastustunteja kuutena päivänä viikossa. Lisäksi tallilla on täysihoidossa muutamia harrastajien omistamia hevosia. Ratsastus ei ole vain teinityttöjen harrastus. Iso osa meillä ratsastamassa käyvistä on aikuisia naisia. Itse en ratsasta, mutta osallistun hevosten hoitamiseen, Immonen paljastaa. Tallin viereen rakennettiin äskettäin ratsastusmaneesi. Se oli suunnitteilla, kun metallirakenteinen maneesi romahti Laukaassa pari vuotta sitten kohtalokkain seurauksin. Olin kysellyt tarjouksia samankaltaisista maneeseista. Onnettomuuden jälkeen suunnitelmat muuttuivat, Immonen toteaa. Katto tuettiin vankoin puisin rakentein. Sisäseiniin rakennusfirma löysi vanerilevyt, joiden piti mennä Helsingin musiikkitaloon, mutta väri ei kuulemma kelvannut. Ne saatiin halvalla. Tytär on opiskellut hevostalouden agrologiksi Mustialan maatalousoppilaitoksessa. Siltä reissulta löytyi kartanon vävyehdokkaaksi Joonas Rantanen. Toiselta ammatiltaan hän on metsäkoneen kuljettaja. He varmastikin jatkavat tilan pitoa. Hämeenkyrö
Ansa-tytär harjoittaa ratsuhevostaan kartanon maneesilla. 9
METSÄNOMISTAJA Immoset asuvat Osaran maatalousoppilaitoksen vanhassa päärakennuksessa. Onneksi olin pahimman kohun aikaan niin pieni, etten ymmärtänyt asioita. Meidän kaksi poikaa ovat enemmänkin humanistisille aloille suuntautuneita. Kartanon vieressä toimii perinteikäs Osaran maatalousoppilaitos, joka nykyisin on osa Ammatti-instituutti Iisakkia. Oppilaitoksen perusti Immosen isän isä vuonna 1886. 10 MAKASIINI 4 2015 Metsä tärkein tulolähde Immosen Simo-puoliso viljelee Osaran peltoja, joita vuokramaineen on 80 hehtaaria. Hän on vielä voinut toimia päätoimisena viljelijänä. Seuraava sukupolvi ei varmaankaan siihen pysty. Peltoala ei enää riitä kannattavaan viljan viljelyyn, vaikka peltomme ovat luomuviljelyssä. Täältä on hankala saada vuokralle lisämaita. Metsiä kartanossa on reilut pari sataa hehtaaria. Aikanaan niitä oli runsaammin. Kartano muutettiin 1930-luvulla osakeyhtiöksi. Tästä syystä Osaran maita otettiin siirtolaisten asutukseen runsaammin kuin yksityisiltä maatiloilta. Nyt olemme saaneet vuokratuksi osan näistä maista viljelyyn. Isänsä peruina Immosella on metsiä Honkajoella ja Merikarvialla. Lisäksi hän on ostanut yhdessä miehensä kanssa lisää metsiä, kaikkiaan metsää on noin 600 hehtaaria. Immoselle metsät ovat tärkein tulojen lähde. Ilman muuta. Todennäköisesti ratsastuskouluakaan ei ilman metsätuloja olisi rakennettu. Ratsastustallin rakennushanke ajoittui sopivasti puumarkkinoiden suhdannehuippuun. Tallin rakentamiseen tarvittiin rahaa. Teetin kohtalaisen ison leimikon sitä varten vuonna 2008. Juuri silloin tukin kantohinnat kohosivat ennätyskorkeiksi, muistaak- Suomen Kuvalehden haastattelusta 1963 jäi muistoksi yhteiskuva isästä ja tyttärestä.
seni yli 80 euron. Se tietysti helpotti tallihanketta valtavasti. Puustoisia viljelymetsiä Kartanon metsiä on hoidettu määrätietoisesti toista sataa vuotta. Metsämaisemaa hallitsevat Nils Osaran perustamat, nyt päätehakkuuikäiset istutuskuusikot. Kaikki tilamme metsät ovat viljellen perustettuja, Immonen kertoo. Epäilijöille tarjolla on vankkoja näyttöjä. Varttuneet viljelykuusikot ovat huiman puustoisia. Osin niitä on jo päätehakattu. Kartanon metsämaisemaa koristavat sinne tänne istutetut lehtikuuset ja tammet. Osa istutuskuusikoista on jo päätehakattu. Tälläkin alueella on jonkin verran lahoa, joten vanhoja kuusikoita on pakko uudistaa. Kolmostietä pohjoiseen ajettaessa pian Osaran tienhaaran jälkeen valtatie halkoo sankan kuusikon, joka on Nils Osaran aikanaan istuttama. Se tosin lohkaistiin sodan jälkeen asutustilallisille. Komein Osaran istutuskuusikoista, kartanon vieressä oleva Mannelanmäki, tuhoutui parikymmentä vuotta sitten myrskyssä. Nyt sen tilalla on nuori vireä koivikko. Jälki myrskyn jälkeen oli karmeaa. Kuusikkoa reunustavalla tiellä oli luokonaan isoja kuusia. Immonen pyrkii päätehakkuissa selkeisiin kokonaisuuksiin. Ehkäpä perinteetkin vaikuttavat, mutta pääosin valittu linja on käytännön sanelema: isoja kuusimetsiä hakattaessa ei voi jättää osaa metsästä pystyyn, koska myrskyt runtelevat reunametsiä. Se täytyy myöntää, että ei luonto antaisi myöten ryhtyä soveltamaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Luulen, että isä kääntyisi haudassaan, jos tytär palaisi takaisin harsintahakkuisiin. Eikä meillä siihen sopivia metsiäkään ole. Nykyisin Osaran metsissä siis tehdään Immosen aukeita. Viime kesänä Immonen sai myös kokea, mitä tapahtuu, kun metsäpalo leviää omaan metsään. Puhelin soi keskellä yötä. Hälytyskeskuksesta soitettiin ja varmistettiin, että metsä oli minun. Heti perään soitti palopäällikkö. Hän kertoi, että metsäpalo on nyt sammutettu ja vastuu jälkivartioinnista siirtyy minulle. Metsä oli Merikarvialla, joten Immoset eivät millään olisi päässeet aluetta vahtimaan. Sain onneksi parin metsänaapurin puhelinnumerot. Selvisi, että toinen heistä oli jo palopaikalla. Hän hoiti minunkin metsäni jälkivartiointiin. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman metsänaapurin apua. Yhdistyksen nainen Yhteistyöstä metsänhoitoyhdistysten kanssa osaralaisilla on pitkät perinteet. Isänikin kannatti metsänhoitoyhdistyksiä. Metsäliittoon hän sen sijaan suhtautui epäilevästi. Hän piti metsänomistajien perustaman järjestön toimimista puumarkkinoilla kaksilla rattailla ajamisena. Kun metsiä on monessa pitäjässä pitkin läntistä Suomea, on ammattilaisten apu korvaamaton. Yhdistysten neuvojat seuraavat metsäsuunnitelmiamme ja laativat ehdotukset tulevista hakkuista ja hoitotöistä. Myrskyn kaatamien puiden korjuusta en ilman heidän apuaan olisi selvinnyt. Immonen toimii metsänhoitoyhdistys Karhun hallituksen varapuheenjohtajana. Hänen mukaansa metsänhoitomaksuttomaan aikaan siirtyminen näyttää sujuvan ennakko-odotuksia myönteisemmissä merkeissä. Jäsenyydestä erosi vain kymmenisen prosenttia metsänomistajista. Lopullinen jäsenmaksukertymä ei tosin vielä ole varmistunut. Saimme käännettyä myös yhdistyksen tuloksen viime vuonna voitolle. Ilolla Immoseksi Immosen puheesta välittyy arvostus isän uraan, joka myös vei tyttären vuosiksi maailmalle. Roomassa asuimme, kun olin alakouluikäinen. Isäni työskenteli silloin YK:n maatalousjärjestö FAO:n metsäosaston johtajana. Hämeenkyröön perhe muutti vasta, kun isä-nisse lopetti työuransa 75-vuotiaana. Viimeksi hän työskenteli Jaakko Pöyryllä senior adviserina. Osin tämä varmasti johtui siitä, että isä nautti työstään. Osin myös siitä, että häneltä evättiin eläke, kun hän joutui pois Metsähallituksen pääjohtajan paikalta. Toki Valtionkonttori myöhemmin myönsi hänelle pienen eläkkeen. Hän muistelee, kuinka isä keksi jokaiselle perheenjäsenelle omat lyhyet lempinimet. Minä olin Ako, isä Nao ja äiti Alo. Ne tulevat etu ja sukunimien alkukirjaimista. Isäni käytti lyhennettä virallisten asiakirjojenkin allekirjoituksena. Nykyisin olisin siis Aki. Hän sai nuoruudessaan kokea, millaista on olla valtakunnan julkisuudessa paistattelevan isän tytär. Eikä isän julkisuus ollut pelkkää paistattelua, pikemminkin päinvastoin. Lapin suurten avohakkuiden arkkitehdiksi tosin virheellisesti leimautuminen, poliittiset juonittelut sekä hänen uransa loppuvaiheet Metsähallituksen johdossa liimasivat isä-osaran otsikoihin. Isän maine seurasi tytärtä muun muassa nuoruudessa tehdyille Lapin hiihtoretkille. Onneksi olin pahimman kohun aikaan niin pieni, etten ymmärtänyt asioita. Hän paljastaa, ettei ole edes vieraillut Osaran aukeilla. Tuntuu silti hyvältä, että viime aikoina isäni ja hänen aikalaistensa metsäammattilaisten aikaansaannokset on tunnustettu. Myös se, ettei Immonen päätynyt ammatinvalinnassaan seuraamaan isäänsä, oli pitkälti seurausta sukunimensä sisältämästä maineesta. Kävin lukiota Lauttasaaren yhteiskoulussa. Meillä oli todella epämiellyttävä biologian opettaja. Hän inhosi isääni ja otti minut silmätikukseen. Silloin päätin, että en missään tapauksessa lähde opiskelemaan mitään biologiaan liittyvää, vaan opiskelin käsi- ja taideteollisuusopettajaksi. Jälkeenpäin ajatellen metsäammatti olisi voinut olla hyvä valinta. Immonen kertoo, että hän koki suureksi helpotukseksi, kun avioiduttuaan sai vaihtaa sukunimensä. Aamulehden hakureissulla. MAKASIINI 4 2015 11
UUTISET Taimitarhat yhä alamäessä Tarhojaan vähentäneet Fin Forelia ja Pohjan Taimi hakevat uutta toimintaa taimituotannon yhteyteen. TEKSTI LIINA KJELLBERG Suuretkaan taimitarhat eivät ole turvassa taimituotannon rakennemuutokselta. Taimitarhojen määrä on kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana vähentynyt melkein puoleen, mutta lopetetut taimitarhat ovat pääosin olleet pieniä. Nyt taimitarhojaan sulkevat myös suuret tuottajat. Esimerkiksi Fin Forelia ja Pohjan Taimi ovat ilmoittaneet lopettavansa tuotannon osalla taimitarhoistaan. Molemmat kertovat syyksi ylikapasiteetin ja taimien alhaiset hinnat. Suomalaisten taimitarhojen tuotantokapasiteetti on yli 200 miljoonaa tainta, vaikka taimia tarvitaan vuosittain vain noin 150 miljoonaa. Osa taimitarhoista käy todella vajaalla kapasiteetilla, sanoo Pohjan Taimen toimitusjohtaja Rauno Kataja. Pohjan Taimi tuottaa vuodessa noin 20 miljoonaa tainta. Se on Katajan mukaan liian vähän neljälle taimitarhalle. Taloudellisesti kannattava määrä olisi lähempänä 40:tä miljoonaa. Fin Forelian taimitarhoilla tuotetaan vuosittain noin 50 miljoonaa tainta. Yhtiön väliaikaisen toimitusjohtajan Jukka Nergin mukaan tuotantokustannuksia ei ole saatu niin alas, että myynnistä jäisi riittävästi katetta. Taimien alhainen hinta haittaa hänen mukaansa jo taimituotannon kehitystä. Esimerkiksi Ruotsissa ollaan reilusti Suomea edellä. Siellä on panostettu ympärivuotiseen taimituotantoon. Se vaatii kuitenkin sellaista teknologiahyppäystä, johon esimerkiksi meillä ei ole varaa, hän sanoo. Nerg siirtyi Fin Forelian tuotantojohtajasta väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi, kun yhtiön edellinen toimitusjohtaja Juha Hotti toukokuun puolivälissä irtisanottiin. Markkinat ratkaisevat Kaikkia taimitarhoja ylikapasi- teetti ja taimien alhaiset hinnat eivät vaivaa. Esimerkiksi kukkien tuotannosta metsäpuiden taimien tuotantoon laajentaneella Partaharjun puutarhalla menee yhtiön kehittämispäällikön Hanna Suhosen mukaan hyvin. Yhtiö tuottaa vuosittain 13 14 miljoonaa metsäpuun tainta. Kyse ei ole ylikapasiteetista vaan markkinataloudesta. Tehokkaat uudet yksiköt ottavat tilaa ja tehottomat väistyvät. Markkinat määrittelevät hinnan ja ne taimitarhat, jot- ka tuottavat taimia kustannustehokkaasti, pärjäävät, hän sanoo. Samaa sanovat Kataja ja Nerg. Markkinat ratkaisevat, kuka pärjää ja kuka ei, Nerg toteaa. Katajan mukaan taimitarhojen kannattaa miettiä, millaista toimintaa taimituotannon yhteyteen voi liittää. Esimerkiksi Pohjan Taimi suuntaa hänen mukaansa kohti kokonaispakettia, jossa taimien tilaaja voi tilata taimitarhalta myös taimien kuljetuksen ja istutuksen. Lyhyesti Vaarallinen jäärä yritti livahtaa Suomeen Eläviä aasianrunkojäärän toukkia on havaittu ensimmäistä kertaa Suomessa. Evira löysi kovakuoriaisen toukat puisista kehikoista, joita oli käytetty kiinalaisen kivitavaran pakkaamiseen. Aasianrunkojäärä on lehtipuita tuhoava kovakuoriainen, joka uhkaa levitä Eurooppaan. Pakkauksissa kulkeutuneita aasianrunkojääriä on päässyt livahtamaan luontoon jo ainakin Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa ja Englannissa. evira Hallitus vahvisti uuden kemeran Valtioneuvosto antoi viime viikolla asetuksen kestävän metsätalouden rahoituslaista eli kemerasta. Uusimuotoinen, EU-komission jo hyväksymä kemera astuu odotetusti voimaan kesäkuun alussa. Uusi kemerajärjestelmä muistuttaa paljolti vanhaa. Uutena työlajina kemeran piiriin tulee taimikon varhaishoito. Uutta on myös se, että kaikista työlajeista on tehtävä rahoitushakemus metsäkeskukseen jo ennen työn aloittamista. 12 MAKASIINI 4 2015
Tarhojen määrä laskussa Taimitarhoja, kpl 100 80 60 40 20 0 2003 2005 2007 2009 2011 2013-14 Kasvihuonepinta-ala alle 5000 m2 Kasvihuonepinta-ala alle 5000 10 000 m2 Kasvihuonepinta-ala 10 000 m2 Lähde: Evira SEPPO SAMULI Piia Tsernov, Viive Tänäv, Jane Grintsuk ja Sirje Jögi nostivat kuusentaimia suuralustoille Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla toukokuun puolivälissä. Oheistuotantoa on pohdittu myös Fin Forelialla. Nergin mukaan se ei ole kuitenkaan ihan helppoa. Esillä on ollut muun muassa klapikauppa, mutta esimerkiksi kukkien ja vihannesten tuottaminen vaatisi nykyistä järeämmät kasvihuoneet. Taimet laadukkaita Vaikka kilpailu on taimitarhoilla kovaa, on taimien laatu pysynyt hyvänä, sanoo Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja Kari Leinonen. Hyvä laatu voi hänen mukaansa tosin olla kilpailun ansiotakin. Toivottavasti taimituotanto pysyy niin korkealla tasolla, että taimia riittää markkinoille tulevaisuudessakin. Taimipulakaan ei ole hyvä tilanne, Leinonen sanoo. Sitä, miten metsäteollisuuden uudet investoinnit ja uusi metsälaki taimituotantoon vaikuttavat, on hänen mukaansa vaikea arvioida. Jos metsien kiertoaika lyhenee, kasvaa taimien kysyntä. Jos taas eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus lisääntyy, laskee taimien kysyntä. Lapissa vaikutusta on myös metsänuudistamiseen myönnetyn kemeratuen päättymisellä. Viime kesän laaja metsäpalo Ruotsin Västmanlandissa oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että isot palot ovat näilläkin leveyspiireillä mahdollisia. VäitöSKIRJATUTKIJA Hanna Mäkelä, Yliopisto 30.4. Kukapa olisi uskonut runsas vuosikymmen sitten, että kevään 2015 iloiset talousuutiset tulevat metsäteollisuudesta ja telakalta. Pääkirjoitustoimittaja Mirjami Saarinen, Kauppalehti 12.5. Ensikuitukartongin kilpailukyky kierrätyskuitukartonkeihin ja muihin pakkausmateriaaleihin nähden on erittäin hyvä. Metsä Boardin toimitusjohtaja Mika Joukio, Aamulehti 10.5. SEPPO SAMULI Metsäteollisuus heiluttaa verokeppiä Metsäteollisuus ry haluaa edelleen patistaa metsänomistajia puukaupoille verokepin avulla. Laajentamalla veropohjaa myös passiiviseen metsänomistukseen voidaan aktiivisia metsänomistajia palkita esimerkiksi alentamalla veroastetta ja kohdentamalla metsätalouden tukia heille, metsäjohtaja Tomi Salo toteaa. Salo perää rohkeita metsäpoliittisia toimenpiteitä, joilla metsien hakkaaminen tehtäisiin nykyistä houkuttelevammaksi. Metsähakkeen energiakäyttö laski Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa supistui viime vuonna, kertoo Luonnonvarakeskus. Kokonaisuutena kiinteiden puupolttoaineiden käyttö oli edellisvuoden tasolla. Puupolttoaineita käytettiin kaikkiaan 18,7 miljoonaa kiintokuutiometriä, eli lähes saman verran kuin ennätysvuonna 2013. Metsähakkeen kulutus supistui kuusi prosenttia 7,5 miljoonaan kuutiometriin kyseessä on vasta toinen notkahdus sitten vuoden 2007. 84 Itävaltaan rakennetaan maailman korkein puukerrostalo. 84 metrin korkuiseen rakennukseen tulee 24 kerrosta. MAKASIINI 4 2015 13
UUTISET Kirjanpainajista korvauksia Valtion suojelumetsästä levinneestä kirjanpainajatuhosta maksettiin korvaus ensimmäisen kerran uuden metsätuholain aikana. Valtteri skyttä Lyhyesti Metsä Groupin Jordan jatkaa Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan jatkaa tehtävässään senkin jälkeen, kun hänen johtajasopimuksensa mukainen 60 vuoden eläkeikä täyttyy ensi maaliskuussa. Yhtiö ilmoitti Jordanin jatkosta tammi-maaliskuun tulosjulkistuksen yhteydessä. Metsä Groupin liikevaihto oli alkuvuonna viimevuotisella tasolla. Liiketulos ennen kertaeriä sen sijaan koheni 105 miljoonasta 129 miljoonaan euroon suuremmaksi kuin kertaakaan neljään vuoteen. Tapahtui suomalaisella salolla: Luumäkeläinen metsänomistaja havaitsi kesällä 2013, että edellisenä talvena harvennettuun kuusikkoon oli ilmestynyt kuivuneita puita. Niin metsänomistaja kuin paikallisen metsänhoitoyhdistyksen edustaja arvelivat, että kyseessä oli kirjanpainajatuho, joka oli levinnyt metsänomistajan maille naapurissa olevalta valtion suojelualueelta. Metsänomistajan kuusikko avohakattiin tuhon vuoksi talvella 2013 2014. Keväällä 2014 metsänomistaja haki valtiolta korvausta kirjanpainajatuhoista, ja tuhoalueella järjestettiin maastotarkistus Suomen metsäkeskuksen johdolla. Metsäkeskuksen mukaan edellytykset valtion mailta levinneen tuhon korvaamiselle olivat olemassa. Metsänomistaja sai ympäristöministeriön korvauspäätöksellä noin 1 800 euron tuhokorvauksen tänä keväänä. Selvä tapaus Korvaus on ensimmäinen uuden metsätuholain aikainen päätös, jossa metsänomistajalle korvataan valtion suojelumetsästä levinneen hyönteistuhon vahingot. Laki tuli voimaan reilu vuosi sitten. Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijan Pekka Kuitusen mukaan metsänomistajan kuusikkoon syntynyt tuho oli niin ajallisesti kuin sijainniltaan loogisessa yhteydessä viereisen suojelualueen kirjanpainajatuhoihin. Suojelumetsässä oli useita peräkkäisinä vuosina syntyneitä kirjanpainajatuhoja, jotka olivat syntyneet metsänomistajan metsätuhoa aikaisemmin. Suojelualueen tuhopesäkkeiltä oli lyhimmillään vain 200 metriä matkaa metsänomistajan kuusikkoon. Lähialueella ei ollut muita merkittäviä kirjanpainajatuhoja, joista kirjanpainajakuoriaiset olisivat voineet levitä metsänomistajan palstalle. Metsänomistaja oli hoitanut metsäänsä aktiivisesti ja poistanut tuulenkaadot. Hän ei ollut näin vaikuttanut tuhon laajenemiseen. Tärkeää oli, että vaikka tu- hokuusikko oli jo hakattu, kuivat tuhopuut olivat yhä nähtävissä puupinossa. Pystyimme varmistamaan tuhon aiheuttajan ja arvioimaan tuhon laajuuden, Kuitunen kertoo. Vakuutus turvaa Metsäkeskukseen kannattaa ottaa yhteyttä jo ennen kuin hakkauttaa mahdollisesti metsätuholain mukaan korvattavan kirjanpainajakuusikon. Kaikkea valtion korvausvelvollisuuden varaan ei pidä laskea. Korvausvelvoitteen selvittäminen on Kuitusen mukaan monimutkaista, joten arvokkaan vanhan kuusikon vakuuttaminen hyönteistuhon varalta voi olla kannattavaa. Etenkin Kaakkois-Suomea piinaava kirjanpainajaepidemia sai alkunsa vuoden 2006 kuivan ja lämpimän kesän aikana. Vuoden 2010 Asta- ja Veera-myrskyissä vahingoittuneiden puiden suuri määrä sekä poikkeuksellisen kuivat ja kuumat kesät edesauttoivat kirjanpainajien määrän lopulta räjähdysmäiseen kasvuun. Kirjanpainajatuhojen leviämisestä ei pidä syyttää pelkästään suojelumetsiä. Suojelualueiden määrä on Kaakkois-Suomessa niin vähäinen, ettei kirjanpainajatuho leviä pelkästään niiden voimin. eero sala Siihen tarvitaan talousmetsien vanhoja kuusikoita ja myrskyjä, Kuitunen sanoo. Tuhokuusikon omistaneen perikunnan edustaja Torsti Kaitarinne on tyytyväinen korvauspäätökseen. Meillä on enemmänkin vanhaa kuusikkoa samalla alueella. Nyt huolettaa, miten sen käy. Metsänomistajan kannattaa tarkkailla vanhoja kuusikoitaan kirjanpainajien varalta touko kesäkuussa. Mäntyöljyä saa nyt tankkiin UPM:n mäntyöljystä jalostamaa biodieseliä voi nyt tankata autoonsa. St1-energiayhtiö on tuonut asemilleen Diesel plus -polttoaineen, jota on terästetty Lappeenrannassa valmistuneella Bio-Vernolla. UPM aloitti biodieselin eli tuotenimeltään Bio-Vernon kaupallisen tuotannon vuoden alussa. Lappeenrannan laitoksen tuotantokapasiteetti on 120 miljoonaa litraa vuodessa, joten läheskään kaikkeen Diesel plussaan Bio-Vernoa ei riitä. tiia puukila 14 MAKASIINI 4 2015
metsäty yppi FSC-puulle parempi hinta UPM:n mukaan FSC-sertifiointi takaa puulle myös paremman menekin. Valtteri skyttä Kuvio Metsäyhtiö UPM on viime vuosina tarjonnut FSC-metsäsertifiointia myös yksityisille metsänomistajille. Koska FSC-sertifiointi rajoittaa metsien talouskäyttöä esimerkiksi leveiden suojavyöhykkeiden muodossa, UPM hyvittää metsänomistajalle sertifioinnista koituvat tulonmenetykset muun muassa puun parempana markkinahintana, sanoo UPM:n Pohjois-Euroopan metsäasioiden sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala. Vielä tärkeämpää sertifioinnissa on metsänomistajan kannalta se, että sertifikaatti varmistaa metsänomistajan puulle paremman menekin, Rajala sanoo. Metsäyhtiö hankkii FSC-sertifioitua puuta, koska useat kansainväliset ostajat edellyttävät, että tietty osuus metsäteollisuuden lopputuotteista on FSC-sertifioitua. FSC-sertifiointi on tietyillä metsäteollisuustuotteiden markkinoilla minimitekijä, joka edesauttaa kaupan syntymistä. Metsäyhtiö, joka pystyy myymään FSC-sertifioidusta puusta tehtyjä tuotteita, on etusijalla, Rajala sanoo. Kahdella hevosella UPM hankki metsien FSC-sertifiointimahdollisuuden neljä vuotta sitten. Yhtiön FSC-ryhmäsertifikaatissa on nyt mukana noin 100 000 yksityismetsähehtaaria ja 400 000 hehtaaria UPM:n omia metsiä. Meille on jo kertynyt hyvin kokemusta siitä, miten FSC soveltuu Suomen metsiin niin luonnon kuin metsätalouden kannalta, Rajala kertoo. Suomalaisen metsätalouden kestävyyden yleisin todistusmerkki on PEFC-sertifiointi. Rajalan mukaan UPM ajaa sertifioinnissa kahdella hevosella, sillä FSC-sertifikaatin piirin kuuluvan metsäalan lisäämisestä huolimatta yhtiö ei ole luopumassa PEFC-sertifikaatista. PEFC sopii erittäin hyvin suomalaisiin olosuhteisiin ja on pääsertifiointimenetelmä Suomessa jatkossakin. Teemme töitä sen hyväksi, että PEFC-sertifikaatin hyväksyttävyys ja tunnettuus paranevat kansainvälisillä markkinoilla. Sellu suurin kuluttaja Metsäteollisuuden raakapuun käyttö toimialoittain vuonna 2014 Lähde: Metsäteollisuus ry Selluteollisuus 29,5 milj. m3 Sahateollisuus 23,6 milj.m3 Muu 0,3 milj. m Puolikemiallinen massateollisuus 1,2 milj. m Vaneriteollisuus 2,8 milj. m Mekaaninen massateollisuus 6,5 milj. m Teksti ja kuva Hannu Jauhiainen Mikä innosti metsäalalle? Anne Saloniemelle, tuoreelle metsätalousinsinöörille, on luvassa kesätöitä ainakin kotitilalla. 1 Miksi lähdit opiskelemaan metsäalaa vasta normaalia myöhemmin? Olin ollut hotelli- ja ravintola alan töissä toistakymmentä vuotta, joista pari vuotta meni ulkomailla, Pohjois-Irlannissa ja Sveitsissä. Sitten äitiysloman jälkeen aloin pohtia, että metsätalousinsinöörin työ kuulostaisi omalta. 2 Miten opiskelut sujuivat? Opiskelu meni hyvin ja tästä täytyy antaa kiitokset myös Lapin ammattikorkeakoululle ja opettajille. Opiskelin neljän vuoden tutkinnon kolmessa vuodessa. Siihen tarvittiin hieman joustoa ja erikoisjärjestelyjä. Varttuneemmalla iällä sitä osa järjestää aikansa ehkä nuorempia paremmin, eikä perheellisen aika kulu opiskelijariennoissa. KUKA: Metsätalousinsinööri (AMK) Anne Saloniemi. Perheeseen kuuluu 4-vuotias poika ja aviopuoliso. MITÄ: Valmistui juuri metsätalousinsinööriksi työskenneltyään sitä ennen ravintola-alalla yli 10 vuotta. MIKSI: Halusi vaihtaa ammattia, mutta haluaa edelleen työskennellä mieluiten sellaisissa työtehtävissä, missä pääsee paljon tekemisiin ihmisten kanssa. 3 Mitä opiskelit? Valinnaisina opintokokonaisuuksina minulla oli maa- ja metsäomaisuuden hoito sekä kehittyvä puunhankinta, johon kuului myös suometsien hoito. Työharjoittelujaksot olin töissä Metsähallituksessa. 4 Miltä työtilanne vaikuttaa? Etsin töitä positiivisella mielellä. Ihanteellista olisi, jos töitä löytyisi nykyisen kotipaikan eli Rovaniemen läheisyydestä. Muuallekin olen valmis lähtemään, silloin pitää kuitenkin kuunnella myös perheen mielipidettä. 5 Mitä teet, jos ei alan töitä löydy? Jos metsäalalta ei heti löydy töitä, pitää katsella muitakin mahdollisuuksia. Kesäksi on tiedossa ainakin metsänhoitotöitä vanhempien metsäpalstoilla Inarissa ja Kemijärvellä. Raivaussaha odottaa. MAKASIINI 4 2015 15
markkinat Negatiivisia kantohintoja Metsäenergian hintaseurannassa ei huomioida kemeratukia, mikä tuo tilastoihin yllätyksiä. Mikko Häyrynen Metsälehden verkkosivuilla (www.metsalehti.fi) on avattu energiapuun kanto- ja hankintahintojen seuranta. Se löytyy sivuston Metsäenergia-toiminnosta, jossa on jo aiemmin seurattu metsäenergian käyttöpaikkahintoja. Hintatiedot toimittaa Luonnonvarakeskus ja ne kattavat noin kaksi kolmasosaa metsähakkeen raaka-aineeksi korjatusta puusta. Hintatiedot tulevat Metsäteollisuus ry:n jäseniltä sekä lisäksi pariltakymmeneltä muulta ostajalta. 16 MAKASIINI 4 2015 Jukka Torvelainen epäilee energiapuun kauppojen jäävän tänä vuonna viimevuotisesta kemeramuutoksen takia. Erkki Oksanen/luke Energiapuun käyttö kasvaa ja toimivat markkinat edellyttävät puolueetonta hintatietoa, tutkija Jukka Torvelainen Lukesta sanoo. Teollisuuspuun kaupassa on vakiintunut tilastointi, mutta energia- puun ostajat tunnetaan huonommin. Ostajat ovat valtaosin samoja, mutta lisäksi on pienempiä, pelkästään energiapuuta ostavia tahoja. Neljä puulajia Hintaseurannassa energiapuulajeja on neljä kannot, latvusmassa, kokopuu ja rankapuu. Aluejako on sama seitsemän alueen jako kuin ainespuun kaupassa. Seurantaväli on neljännesvuosi. Hinnat ovat arvonlisäverottomia ja ne tilastoidaan ilman kemeratukia, minkä vuoksi jotkin kuutiohinnat voivat olla negatiivisia. Valtaosa energiapuun korjuusta on ollut tuettua ja kemeratuki on saattanut nostaa tukikelpoisen energialeimikon kauppahinnan korkeammaksi kuin järeämmän, mutta ilman tukea jäävän leimikon. Tiedonluovuttajia pitää olla vähintään kolme, jotta hintatieto voidaan julkaista, minkä vuoksi tilastossa on tyhjiä kohtia. Metsäteollisuus ry:n jäsenet lasketaan yhdeksi toimijaksi, joten niiden lisäksi pitää olla kaksi muuta. Alue-erot isoja Alueelliset hintaerot eivät ole euroissa suuria, mutta prosenteissa kylläkin. Tuoreimman, vuoden vaihteen tilaston mukaan metsäenergian keskihinnan vaihteluväli on Lapin 2,31 eurosta Etelä-Pohjanmaan 5,09 euroon kuutiometriltä. Vuoden ensimmäisen neljänneksen tilasto valmistuu kesäkuun puolivälissä. Energiapuun kilpailutilanne vaihtelee sekä suhteessa muihin energialähteisiin että teollisuuskäyttöön. Myös kuljetusmatkat vaikuttavat hintaan, Torvelainen summaa. Viime vuonna metsähaketta meni energiakäyttöön noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä. Määrästä noin puolet oli peräisin pienpuusta eli kokopuusta ja karsitusta rangasta. Latvusmassaa oli kolmasosa ja loput kantoja sekä teollisuuspuun hakkuista peräisin olevaa järeää puuta. Tämän vuoden kauppamäärät saattavat jäädä pienemmiksi, koska tukikelpoisia kohteita hakattiin kiireenvilkkaa kemeramuutoksen alla. Sen jälkeen kauppa on hiljentynyt.
Raakapuun kantohinnat toukokuussa viikolla 19 nousussa laskussa Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,56 54,68 41,99 15,55 17,07 15,39 Uudistushakkuu 56,38 55,44 43,73 17,14 18,09 16,99 Harvennushakkuu 47,69 47,12 36,34 15,08 15,21 14,55 Ensiharvennus 40,53...... 11,78 11,73 11,68 Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,91 55,27 40,77 15,50 17,56 15,55 Uudistushakkuu 56,50 55,86 41,99 16,48 18,44 16,99 Harvennushakkuu 48,32 47,76 35,18 15,38 15,49 14,70 Ensiharvennus......... 12,43 12,33 11,88 Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,59 54,92 40,73 15,62 17,32 15,53 Uudistushakkuu 56,76 55,89 42,84 17,08 18,57 17,61 Harvennushakkuu 47,85 46,60 34,55 15,50 15,15 14,49 Ensiharvennus......... 12,07... 11,27 Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,41 53,05 41,56 15,08 15,78 15,06 Uudistushakkuu 56,51 53,90 43,65 17,31 16,82 17,31 Harvennushakkuu 47,16 45,46 35,98 14,79 14,51 14,64 Ensiharvennus......... 11,72 11,94 11,92 Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,96 55,69 44,02 15,48 17,19 15,39 Uudistushakkuu 57,87 56,48 45,87 17,17 18,37 17,45 Harvennushakkuu 49,29 48,60 38,23 15,46 15,56 15,03 Ensiharvennus......... 11,61 11,36 11,71 Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,51 53,76... 16,92 17,27 16,85 Uudistushakkuu 56,82 54,22... 18,43 17,72 17,90 Harvennushakkuu 46,79 44,84... 15,19 14,84 14,77 Ensiharvennus 12,21... Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 52,74 51,23... 15,66 16,20 15,35 Uudistushakkuu 54,15 51,87... 17,07 16,82 16,30 Harvennushakkuu 46,00 44,57... 13,97... 13,14 Ensiharvennus...... 10,53... Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 45,63 42,91 15,36 15,35 12,90 Uudistushakkuu 47,41 43,24 16,44 16,19 13,38 Harvennushakkuu 41,26... 14,14 12,01 Ensiharvennus............ Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 2014 2015 1500000 1200000 900000 600000 300000 Kantohintojen kehitys Euroa m3 60 50 40 30 20 10 2010 0 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 52 2011 2012 2013 2014 2015 Puutavaralajien kantohintaindeksit 110 105 100 95 90 85 1/2014 4/2015 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 Indeksi kertoo muutoksista Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitu Kuusikuitu Koivukuitu Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Luonnonvarakeskuksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksin laskennassa erityyppisten leimikoiden uudistus, harvennus ja ensiharvennus osuudet pidetään samoina, mitkä ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut 10 prosenttia joulukuusta 2010. MAKASIINI 4 2015 17