4/2009 8.12.2009 Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti
Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Kekrijuhlan tunnelmia Påkaksessa 10.10.2009 Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta www.vantaankansanperinteenystavat.net materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: jani.leskela@saunalahti.fi 2
PUHEENJOHTAJAN PALSTA tumaksi on vakiintunut joulumyyjäiset. Nehän ovat lauantaina 12.12. Påkaksessa. Hyvät ystävät! Kirjoitan tätä, kun seuramme joulujuhla on jo takanapäin. Vaikka joulupukki ei käynytkään, meillä oli silti oikein mukavaa yhdessä. Laulut laulettiin, tanssit tanssittiin ja nautittiin makoisaa puuroa ja jouluiset kahvit. Paikalla oli 54 jäsentä eli puolet koko jäsenkunnastamme. Moni yhdistys on hyvin tyytyväinen, jos edes kymmesosa jäsenistä tulee sen järjestämiin tilaisuuksiin. Lähes saman verran osanottajia oli lokakuussa pidetyssä kekrijuhlassa. Seuran syyskokouksessakin oli ennätysmäärä jäseniä. Meissä on voimaa enemmän kuin monessa paljon isommassa yhdistyksessä. Vielä on jotain jäljellä tälle vuodelle: yksi hallituksen kokous ja sen jälkeen elojuhlatoimikunnan kokous, jossa pohditaan minkälaista ohjelmaa voimme rakentaa ensi vuoden elojuhlateeman loitsut ympärille. Viimeiseksi tapah- Kirjoitan tätä 30.11., jolloin talvisodan alkamisesta on kulunut tasan 70 vuotta. Kun kulkee Helsingin kaduilla, tulee mieleen minkähänlaista täällä oli venäläisten lentokoneiden pudottaessa pommeja. Itse en ollut vielä silloin syntynyt, mutta ehkä jotkut vanhimmista jäsenistämme muistavat sodan alkamispäivän. Itsenäisyyspäiväkin tuntuu tällä kertaa tavallista juhlallisemmalta. Maamme historian muistamiseeen liittyy myös uusi Pohjantähden alla -elokuva, jonka ensi-ilta on 4.12. Timo Koivusalon kerrotaan onnistuneen sen ohjaustyössä, joten kannattaa lähteä sitä katsomaan. Toivotan kaikille seuramme jäsenille oikein mukavaa joulunaikaa! Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja 3
PIKKUJOULUT 28.11. VIOLASSA Eriväriset kutrit saivat tervehdyksen, kun Rami lausui Hannu Niklanderin runon Hiukset tumma-, ruskea-, puna- ja vaaleatukkaiselle naiselle. Anna Säteri, Helena Tuokkola ja Jussi Lehtinen esittivät Jussin viime syksynä säveltämän ja sanoittaman joululaulun, jonka tekijä antoi lehteemme julkaistavaksi. 4
On aattoaamu vielä kovin aikainen, kun tonttumuori keitti puuron rukiisen. Ei kuulu enää kolkutusta pajasta ja paljon sitä onkin tullut valmista. :,: On joulu, on joulu ja joulu on taas. On lunta, on lunta ja hanki on maass :,: Nyt pukinmuori tonttuja jo herättää, kun pikkuhiljaa pitäis alkaa kiirehtää. Kun keli saattaa olla vaikka sohjoinen ja lähtöpaikka tää on kovin pohjoinen. :,: On joulu, on joulu... :,: * * * * * * * * * Isäpukki peilistä kun katselee ja jonkun karvan parrastansa katkaisee. Kas jouluksi kun pitäis vähän siistiä, vaikk ain ei tahtois millään sitä viitsiä. :,: On joulu, on joulu... :,: Jo vanhin tonttu poroja nyt valjastaa, on selvinnyt hän hyvin lahjapajasta. Jo nuoret tontut pakatessa auttelee, ja tonttumuori neuvojansa jakelee. :,: On joulu, on joulu... :,: Suuntasimme lauantaina 28.11 auton etukeulan kohti Violaa, siellä vietettiin Vantaan kansanperinteen ystävien pikkujoulua, joka alkoi perinteisesti puheenjohtaja Kalervon tervetulotoivotuksella, minkä jälkeen juotiin glögiä ja laulettiin joululauluja. Eteisessä huomasimme, että 5 sinne oli saapunut myös vanha gramofoni ja illan edetessä selvisi sen tarkoituskin, sitä tarvittiin tietokilpailun ensimmäiseen kysymykseen.olli oli laatinut huolella kymmenen kysymystä entisajan asioista. Hilkka tiesi tai arvasi...jatkuu seuraavalla sivulla
6 Puuroa jakamassa Risto Suorto ja Sulo Peltonen
oikein kahdeksan kysymyksistä ja sai palkinnoksi lintupöntön. Jussi haitarin kanssa oli myös paikalla, säestäen mm. Helenan upeasti esittämiä lauluja.kimmo taaas innostui loihtimaan pianosta taidokkaasti erilaisia sävelmiä. Raimo kertoili tarinaa erivärisistä naisten hiuksista. Veini oli jokin aika sitten täyttänyt vuosia ja hänet kutsuttiin lattialle ja lauloimme hänelle onnittelulaulun, jonka jälkeen Maire kävi lausumassa Veinille hauskan runon. Senioritanssiryhmä esitti Liisa V:n johdolla taidokkaasti oppimiaan tansseja. Mekin pääsimme mukaan tanssimaan Iloista piiriä. Lopuksi Raimo veti vielä vanhanajan piirileikin. Ilta kului nopeasti ja rattoisasti. Emännät olivat keittäneet maistuvaa riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Lisäksi oli tarjolla kahvia joululeivonnaisten kera. Kaija ja Martti Uusi-Eskolat ja vanha gramofoni 7
Tanskasen Rami muistelee, osa 2 KUUSALULAISTEN KANSSA LAPISSA, MATKAKERTOMUS Elettiin vielä armonvuotta 1997 ja toivuttu juuri kuluneen vuoden elojuhlista, kun syksyn mittaan olimme yhteydessä Kuusaluun ja siellä meidän ystävyyskuoroon, Kuusalun kamarikuoroon. Tämä yhteys olikin varsin merkittävä ja vauhtia antava seuraavan vuoden Elojuhlien suunnitteluun. He nimittäin esittivät juhlien päätteeksi kiertoajelua Suomessa ja mieluummin he toivoivat matkan suuntautuvan Lappiin. Aikamme tätä pohdiskeltiin ja niin siitä syntyi yhteinen ajatus matkan toteuttamiseksi. He tulisivat Kuusalusta omalla bussilla ja heti meidän juhliemme päätyttyä lähtisimme kohti Lappia. Oli mahdollisuus, että halukkaat kansanperinteen ystävät pääsisivät matkalle mukaan sovituin ehdoin. Suunnittelua ja järjestelyitä Näin matkan junailu alkoi ja kun minulla sattui olemaan aikaisempia tuoreita yhteyksiä sinne suuntaan, niin aloin suunnitella viikon kestävää matkaa Lapin ihaniin maisemiin. Suunnitelmaa käytiin myös Kuusalulaisten kanssa syksyn ja kevään 1998 aikana muutamia kertoja, sillä olivathan Elojuhlatkin ennättäneet 10 vuoden ikään. Päätarkoituksena kamarikuorolla oli osallistua meidän 10 vuotisjuhlaan ja sen kunniaksi he halusivat tehdä matkan Lappiin, kun kukaan heistä ei ollut koskaan siellä käynyt. Matka alkaa Laurin elojuhlat oli juhlittu ja lauantaiilta kääntynyt levon puolelle ja jokaisella oli ylimääräinen kutina, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Niin sitten valkeni sunnuntaiaamu ja kaikki kokoonnuimme sovitusti virolaiseen bussiin, joka muuten oli ihan hyvää tasoa, niin että matkaa oli mukava tehdä. Näin matka alkoi kohti pohjoista, iloisen rupattelun ja juttujen kertomisten merkeissä. Välillä kuorolaiset virittivät hienoja lauluhetkiä meidän matkalaisten viihdykkeeksi. Virolaisia matkalaisia oli hiukan alle kolmekymmentä ja heistä vajaa kymmenen oli ns.turisteja, jotka ovat auttaneet kuoroa kotimaassaan. Meitä suomalaisia oli mukana kymmenen. Vehmersalmella käynti Ensimmäinen kohteemme oli Vehmersalmi, lähellä Kuopiota, ja siellä vietimme illan ja yhden yön. Vehmersalmelaiset olivat olleet Kuusalussa käymässä ja siitä syntyi pikainen ohikulkeva yhdenillan vierailu. Vehmersalmella vietimme iltaa isohkossa maalaistalossa, jossa kertoilin matkan tarkoituksen ja kuusalulaiset kiittelivät lauluillaan illan antimista ja isännöinnistä. Erikoisen upeana koimme karjankutsuntalaulun, jonka esitti paikkakuntalainen ko. laulutyylin vuoden suomenmestari. 8
Matkamme jatkui heti seuraavana aamuna, kun aamupalat oli nautittu ja isäntäväki kiiteltynä, suuntana Inari ja Lemmenjoki. Vihdoin Lapissa Matkalla teimme muutamia pysähdyksiä kahvin ja ruokailun merkeissä. Matkustajille oli paljon nähtävää ja kun alkoi silloin tällöin poroja ilmestyä tienposkeen ja metsän reunoille, niin ihmetys sen kuin vain suureni. Inarissa olimme illansuussa ja kohta jatkoimme Lemmenjoelle 52 km päähän. Siellä siirryimme varsin vaatimattomalle teltta-alueelle, mutta kaikki tarvittavat mukavuudet sieltä löytyivät. Ilta kului nopeasti " majaa " valmistellessa, jonka jälkeen oli kenttäruokailun aika. Se toiminta sujui mallikkaasti ilon ja huumorin merkaissä. Kaikki olivat haltioissaan saadessaan majoittua sadunhohtoisessa Lapinmaassa, josta he eivät aikaisemmin olleeet voineet kuin uneksia. Morganin huipulle Seuraava aamu 11.8. tiistai valkeni kirkkaana,aurinkoisena ja lämpimänä ja koko porukka kokoontui Lemmenjoen kylän keskellä joen rannassa ja kaikki siirryimme jokiveneisiin ja lähdimme pitkin Lemmenjokea ajelemaan kohti ns. yläjuoksua. Oli komeata katsella, kun kolme täyttä venettä rauhallisesti eteni kaunista jokea pitkin kohti Morgan Vibuks-tunturin juurta. Lemmenjoki jatkui vielä kosolti eteenpäin, mutta me nousimme veneistä pois vähän yli kahden tunnin ajelun jälkeen. Sitten alkoi päivän kohokohta, eli nousu Morganin huipulle pientä kiemurtelevaa polkua pitkin, välillä kierrellen kiviä, kulkien tasaista polkua ja 9 joskus laittaen nelivaihde hetkeksi päälle, kun oli jokunen tosi jyrkkä, mutta muuten helppo kumpare. Huipulle nousu kesti yli tunnin, sillä olihan tunturin korkeus 593 m. Tunturin laelta oli huikaisevan kauniit näkymät joka suuntaan eivätkä nähtävyydet jättäneet ketään kylmäksi. Vain oma pienuus ja silmänkantamattomiin jatkuva näkymä sai jokaisen todella tuntemaan itsensä pienen pieneksi " muurahaiseksi ". Morganin laella koettiin myös todella mahtavan juhlava hetki, kun kuorolaiset ryhmittyivät kävijöiden tekemän kivimuurin eteen ja kajauttivat ilmoille TÄÄLLÄ POHJAN TÄHDEN ALLA, oli niin erikoinen tulkinta korkealla tunturin laella, että se juhlisti koko matkan. Tippa taisi tulla niin laulajien, kuin kuulijoidenkin silmäkulmaan. Tulomatka tunturin laelta sujui mukavasti, mutta periaatteessa jaloille se oli kovempi koettelemus kuin ylösnousu. Muutaman tunnin kuluttua olimme sitten takaisin majoituspaikassamme ja ilta meni tarinoidessa, niin menninkäisistä, kuin lappalaisesta elämänmenosta. Norjassa ja vähän muuallakin Seuraavana päivänä teimme pienen kierroksen bussilla katsellen Lapin komeita maisemia. Ajelimme aina Utsjoelle saakka ja poikkesimme siellä sillan yli Norjan puolelle, joten virolaiset pääsivät toteamaan, että on käyty myös Norjassa. Matka jatkui Tenojoen rantaa seuraillen Karigasniemelle ja sieltä takaisin Inariin. Iltapäivällä lähdimme paluumatkalle, suuntana Sodankylän korkeudella oleva Sattaspirtti, jonne saavuttuamme koimme ihanan vastaanoton, kun lomapaikan isäntä oli laittanut hiukan ylimääräistä silmänruoaksi saapuessamme pirtille. Hyvä oli paikka ja viihdyimme hyvin.
Taavi-kota Seuraavana päivänä kävimme pirtin isännän opastuksella tekemässä kävelyretken tunturille ja samalla ahkerimmat poimivat sieniä iltaruokailun lisäksi. Illasta tulikin sitten erikoisen mahtava, jota ei kukaan etukäteen voinut kuvitellakaan. Kun Sattaspirtin pihaan oli rakennettu varsin tilava kota, jota voi käyttää yhteislaulun, soiton tai muun yhteisen hauskan pitoon, niin sehän siinä koettiinkin. Kodalle ei oltu vielä keksitty nimeä, ehkä siksikin että se oli niin juuri valmistunut. Isäntä esitti hyvän ajatuksen kodan kastamiseksi ja esitti nimeksi TAAVI. Taavi Eskon nimi oli erinomainen ajatus, koska kuusalulaiset olivat ensimmäiset ulkomaiset vieraat ko. kodassa. Niin sitten kastehetki tuli musiikin ja laulun raikuessa ilmoille. Tarkoitus oli, että Taavi tai Isäntä Reino heittää kasteveden kodan päälle, mutta molemmat olivat niin liikuttuneita etteivät sillä hetkellä voineet sitä suorittaa vaan pyysivät minun heittämään kasteveden kodan harteille. Näin minäkin sain osallistua kastajaisiin kaikkien matkalaisten seuratessa tilannetta. Juhlailta jatkui kodan sisälla soittaen ja laulaen nuotiotulen loimutessa keskellä kotaa. Rummun luovutus Erikoisena tapauksena illan mittaan koettiin, kun isäntä oli saanut itselleen hienon noitarummun ja kertoi, ettei hän siitä tule koskaan luopumaan, mutta upean ïllan jatkuessa ja siirtyessä jo myöhäistunneille isäntä muutti mielensä ja kommentoi, että soittotaidottomana hän ei osaa sitä käyttää ja kun Taavi illan mittaan sillä rummutteli, niin ilon ja kaihoisien kyynelien kera isäntä luovutti rummun Taaville. Upea hetki kaikille todistajille oli rummun luovutus juuri vihityssä Taavi -kodassa. Kaustisen kautta kotiin Näin Sattaspirtin tarina ja matka jatkui kohti Kaustista, jonne saavuimme kohta puolelta päivin. Kaustisella tutustuttiin lauluareenaan ja kaikkiin muihinkin paikkoihin, olihan se kuitenkin suomalaisen kansanmusiikin kesäinen pyhäkkö. Illan kuluessa kuoro ja yksittäisesiintyjät esiintyivät Kaustissalissa. Kamarikuorolle oli hienoa saada tutustua myös Kaustisen kansanmusiikkiareenaan, josta he olivat erittäin kiitollisia. Seuraavana aamuna kotimatka suuntasi kohti Vantaata ja olimme hyvissä ajoin kotitanhuvilla. Oli Laurin Elojuhlien ja Lapinmatkan hyvästijätön aika. Oli koettu ja nähty paljon hyvää ja uutta. Erinomaisesti onnistunut matka saatu kunnialla päätökseen, josta jäi kaikille osallistujille makoisa maku suuhun ja sieluun. Tämän tyyppistä matkaa voisi joskus tulevaisuudessakin pohdiskella. Lopuksi Liisan kanssa saattelimme bussin Länsisatamaan ja niin oli ihana matka muistojen joukossa lämpimän ihanin kiitoksin ja loppuhalauksin. Raimo Tanskanen 10
REISSUSSA NÄHTYÄ JA KOETTUA... Kävimme viime syyslomalla tutustumassa Puolan Krakovaan. Lähtöä edeltävänä iltana kuuntelin huolestuneena säätiedotusta, koska juuri tuonne Puolaan oli seuraavana päivänä iltapäivällä odotettavissa lumimyrskyä. Onneksi tuota myrskyä ei kuitenkaan tullut ja pääsimme turvallisesti Puolan Krakovan lentokentälle. Mutta sateen ja kylmän takia untuvatakki oli juuri sopiva valinta. Tuolloinhan Suomessakin säätiedoissa kerrottiin, kuinka Etelä- Puolassa Zakopanessa tuli lunta ennätysmäärä. Heti seuraavan päivänä päätimme lähteä tutustumaan historialliseen Oœwiêcimin kaupunkiin, jolle saksalaiset antoivat meille tutumman nimen Auschwitz. Paikkahan on nykyisin UNESCON maailmanperintökohde. Jos tuolla käy vuosittain 1,5 milj. vierasta niin siitä voi päätellä, että emme olleet tuona päivänä ainoita. Paikalla oli paljon myös koululaisia ja opiskelijoita. Konkreettisinta kaksinkertainen varmistus, ettei sieltä helposti pois pääse...sitäkin tapahtui noilta kamalilta ajoilta oli ne valtavat vitriinit joissa oli mm. vankien hiuksia. Kaikiltahan leikattiin hiukset heti leirille tultua ja niistä valmistettiin kangasta. Silti suuri määrä hiussäkkejä löydettiin leirin purkamisen jälkeen. Lisäksi näimme paljon muuta, jotka kertoivat omaa karua kieltään kuinka ihminen voi olla julma. Onneksi tuo kaikki on siellä ohi. portti josta vangit tuotiin leiriin eli voisi sanoa että portti helvettiin 11 soma Singer-kahvila, kaikki pöydät oli ompelukoneita
Kävimme myös tutustumassa erääseen museoon, jossa oli huikean kauniita puolalaisia kansallispukuja. Kuvat kertokoot lisää. Viimeisenä iltana menimme erääseen kauniiseen, vanhaa aikaa huokuvaan kahvilaan, tosin mielestämme se oli ravintola. Siellä saimme kuunnella sikäläistä hyvin reipastempoista kansanmusiikkia ja mukana oli kaksi kansantanssijaa. Jossain vaiheessa tuo pariskunta haki myös yleisöä tanssiin ja kuinka ollakaan, Olli pääsi polakkitytön kanssa valssille. Kovasti oli mies muikeana ja sanoi, että siinä alkoi olla välihousut liikaa, kun yritti pysyä tahdissa mukana. No, onpahan mitä muistella suotakoon se hänelle ; )) Jäin kaipaamaan Krakovan ehkä tunkkaisiakin pikku ravintoloita, joissa valaistuksena oli kynttilät, mutta tunnelman tuojana ne olivat viehättäviä. Reissussa mukana, mutta ei rähjäisenä, Annukka ja Olli 12
TAPAHTUMAKALENTERI Senioritanssiharjoitukset jatkuvat tiistaisin alkaen 12.1.10 klo 18.00 ohj. Liisa Vuoristo puh. 044-5554164 ja Hannele Tuovinen 0500-651279 tervetuloa mukaan! Kansantanssiharjoitukset keskiviikkoisin Peltolan koululla 13.1. alkaen klo 18.00-20.30 ohj. Riitta Kangas. Varaohj. Raimo Tanskanen puh. 040-9003880 ja Matti Lankinen. Käsityökerho Peukaloiset kokoontuvat Violassa, Orvokkirinne 4 perjantaisin klo 11.00-13.00 seuraavina päivinä: 22.1., 5.2., 19.2., 5.3., 19.3., 16.4. ja 6.5. poikkeuksellisesti klo 10-13 Vetäjänä Hilkka Peltonen puh. 050-4109579 * * * * * * * * * * Yhdistyksemme on jälleen tänä vuonna myynyt ensi vuoden Vantaa - kalenteria. Nyt on osoittautunut, että niiden joukossa joissakin on sellainen kokoamisvahinko, että maaliskuun kohdalla on syyskuun kalenterilehti. Pyydän tarkistamaan ostamanne kalenterin ja ilmoittamaan mahdollisesta virheestä minulle, niin tilaan viallisen kalenterin tilalle virheettömän. Liisa Pöyhönen, 040-5101742 * * * * * * * * * * Jouluksi pestiin ennen tuvat puhtaaksi. Olkia kannettiin sisään ja levitettiin lattialle. Iltaisin leikittiin monenlaisia leikkejä. Terävä tikku pantiin olenkorren nenään ja sitten viskattiin korsi lakeen. Kuta enemmän olkia tarttui lakeen, sitä parempi viljavuosi tuli. - Leppävirta 1936 Jouluna tehtiin taikoja. Kun tupa oli laastu, vietiin rikat keskelle tietä. Jos siihen tuli harakka, viejä joutui naimisiin. - Tulemajärvi 1935 Kirjasta Lykyn avain 13
AILA JA TORSTEN BERGLIND Tapaan Berglindit heidän Tikkurilan Kukkakedon asunnossaan marraskuisena tiistai-iltana. Torsten kertoo, että hän on yksi harvoista alkuperäisistä kukkaketolaisista, koska on omistanut huoneistonsa -60-luvun puolivälistä alkaen. Tämä on ensimmäinen tälle alueelle rakennettu talo, Torsten mainitsee. Kun muutin, tavarat nostettiin ulkokautta parvekkeelle rakennusmiesten hissin avulla, hän lisää. Torsten muistelee, että nykyisten kerrostalojen paikalla oli vain risukkoa, hän nimittäin asui ennen Ratatielle muuttamistaan aika lähellä sijainneessa omakotitalossa, joka sittemmin purettiin. Ailan mukaan talossa on tehty paljon remontteja ja seuraavaksi heillä onkin edessään keittiökaappien purku ja uusien asennus. Berglindit viettävät paljon aikaansa vapaa-ajan asunnollaan, joka sijaitsee Inkoon Fagervikin ainutlaatuisessa ruukkimiljöössä. Vuonna 1737 rakennettu mökki on heille käytännössä toinen koti, jossa he viettävät joulutkin. Alueella on toiminut rautaruukki ja kauniit punamultaiset, ristikkoikkunaiset mökit ovat entisiä ruukin työntekijöiden a- suntoja. Ajoon Vantaalta Fagervikiin kuluu reilu tunti ja Berglindit pitävät sitä kohtuullisena matkana. He kertovat, että lähellä sijaitsee Ruukinjärvi sekä Fagervikin kartano ja että kesäkahvila on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun. Yleisökierroksia tässä historiallisessa ympäristössä järjestetään sopimuksen mukaan. Matkailijoita riittää tutustumassa paikkaan, Aila naurahtaa. Mökkiin kuuluu puutarha, jonka antia ovat muunmuassa herukat ja omenat. Juurikasveja en ole saanut menestymään, mutta perunat ja avomaan kurkku kasvavat hyvin, Aila toteaa. Hän kokoaa teeainekset kesäisin ympäristöstä ja lisäksi hän kerää Torstenin kanssa 14
paljon marjoja ja sieniä. Berglindit ovat remontoineet mökkiä sisäpuolelta, mutta vuokrasopimukseen kuuluu, ettei ulkokuoreen kosketa. Berglindit tutustuivat toisiinsa Vantaan kansanperinteen ystävissä 1990-luvun alussa ja he alkoivat tanssia yhdessä vuonna 1991. Aila oli harrastanut jo nuorena kansantansseja. Torstenilla ei ollut tällaista taustaa, mutta hän oli lähtenyt 1980-luvulla mukaan Vantaan kansantanssijoihin. Hän on soittanut huuliharppua, haitaria sekä kitaraa. Kerran esiintyessämme Ranskassa saimme kilpailussa lisäpisteitä minun huuliharpunsoittoni ansiosta, Torsten kehuu. Hän toteaa, että ilman kansantanssia hän ei olisi nähnyt niin paljon maailmaa. Eurooppaa tuli kierrettyä ristiin rastiin ja meitä oli aina täysi bussillinen, hän jatkaa. Kansanperinteen ystävien ensimmäinen matka taisi suuntautua Norjaan tai Ruotsiin ja Aila lisää, että kyseessä oli todennäköisesti Nordlek. Mieliinpainuvin muisto monilta matkoilta on majoitus vanhassa luostarissa Ranskassa. Ailan ja Torstenin yhteinen taival alkoi käytännössä kesällä 1991. Naimisiin he menivät 1996 ja liitto on kummankin toinen. Yhteisiä lapsia heillä ei ole, mutta Ailalla on tytär ja poika, kun taas Torstenilla kaksi poikaa. Lapsenlapsia, jotka usein ovat heillä yökylässä, on yhteensä viisi. Torsten oli yhdistyksemme puheenjohtajana -80-90 -lukujen vaihteessa pari kolme vuotta. Aila on ollut kansantanssin lisäksi mukana myös lauluryhmässä ja Peukaloisissa, hän jopa veti jonkin aikaa viimeeksi mainittua ryhmää, mutta joutui luopumaan tehtävästä pitkien työpäiviensä vuoksi. Aila on Haapavedeltä Pohjanmaalta kotoisin ja kertoo olevansa kymmenlapsisen perheen vanhimmainen. Kotini oli maalaistalo aivan nelostien tuntumassa, Aila mainitsee. Hän on tullut aikoinaan etelään käytyään ensin emäntäkouluun 1961 Haapavedellä. Hän muutti ensin perheensä kanssa Asikkalaan ja on asunut sen jälkeen kuten Torstenkin Tikkurilassa -60 luvulla. Aila on tehnyt pitkän uran kaupan tätinä, jonka aloitti nykyisessä Kenkäaseman talossa sijainneessa pienessä ruokakaupassa. Sen jälkeen siihen tuli Joenpolvi, jonka palveluksessa olin ja kun Joenpolvi muutti Asematien varrelle, jäin sen tilalle tulleeseen rautakauppaan töihin, Aila kertaa. Hän siirtyi kuitenkin takaisin Joenpolvelle ja lopulta Ollimariin, josta jäi ensin osa-aikaeläkkeelle ja sairastumisensa jälkeen kokonaan eläkkeelle 62-vuotiaana. Torsten on syntynyt Skänningessä, joka sijaitsee Götanmaalla Ruotsissa. Lähin suurin kaupunki on Linköping. Hän tuli Suomeen vuonna 1956, kun Kekkonen valittiin presidentiksi, mutta ei kuitenkaan sen takia. Eräs tuttava oli pyytänyt hänet Helsingin Philipsille, jonka palveluksessa hän olikin peräti 42 vuotta. Ensin työpaikka sijaitsi Kaivokadulla keskustassa, mutta muutti sitten Mankkaalle. Torsten piti mielenkiintoisena työtään, joka oli televisioiden tarkastamista sekä kokoamista. Hän myös matkusteli työn vuoksi paljon. Philips oli ensimmäinen televisiomerkki Suomessa ja me tarkastimme laitteiden suojalaseja, ettei niissä ollut ilmakuplia tai muita vikoja, Torsten 15
muistelee. Hän jäi eläkkeelle 1997, hyvään aikaan, koska pian sen jälkeen Philipsin toiminta loppui Suomessa kokonaan. Torsten harrasti jalkapalloa puulaakijoukkueessa ja pääsi sitten Ifkiin pelaamaan. Samassa joukkueessa oli myös Åke Lindmanin veljensä kanssa. Aamulla työhön lähtiessä otin verryttelypuvun ja vaihtovaatteet mukaan, harjoitukset olivat 2-3 kertaa viikossa, Torsten toteaa. Berglindit eivät käy enää niin usein Ruotsissa kuin aiemmin, koska Torstenin sisko kuoli keväällä. Vanhempi veli on vielä elossa ja asuu Smålannissa. Aila kertoo, että Skänningessä ovat Ruotsin suurimmat markkinat juuri samaan aikaan kuin yhdistyksemme elojuhlat ja he kävivät niissä usein. He hakivat aina Torstenin siskon kyytiinsä. 1990-luvulla Aila ja Torsten olivat joka vuosi mukana meidän elojuhlillamme. Aila on myös aina Påkaksen joulumyyjäisissä, hänellä on ollut jopa sama pöytäkin. Aila tekee paljon käsitöitä ja hän on itse oppinut, äiti tosin opetti hänet kutomaan. Aila muistaa saaneensa yhdeksikön koulussa merkkaamastaan pöytäliinasta. Myös Torsten on käsistään kätevä, hänen koivusta ja saarnista vuolemiaan voiveitsiä ja avaimenperiä on ollut myynnissä Påkaksessa, onpa hän tehnyt kirja- ja kulmahyllytkin mökille. Kun Torstenin selkä alkoi oireilla, joutuivat Berglindit luopumaan kansantanssista. Nyt he lukevat paljon ja kun tiedustelen heidän mielilukemisiaan, mainitsee Aila historialliset romaanit. Hän osaa odottaa Torstenilta joululahjaksi aina Hirvisaaren tai Utrion uusinta. Torsten lukee mieluiten Helsingin Sanomia tai 16 Valittuja Paloja. Tämän joulun, kuten monet aiemmatkin, he viettävät isolla porukalla, Ailan äiti sekä poika perheineen ovat vieraina. Joulupukkiakin odotetaan. Mirja Antila Kuvassa Torstenin lapsuuskodissa joka joulu pöydällä pidetyt tinakynttilänjalat, joiden iästä ei ole tietoa, mutta ne ovat olleet Berglindin suvussa pitkään. Oikealla Torstenin kastekulho, jossa teksti: Dopdagen 25.3.35. Takana Ailan isän Uhtuan rintamalla vuonna 1943 pahkasta veistämä kulho. Jutun alussa olevassa kuvassa Aila ja Torsten ja heidän yläpuolellaan seinällä on Jussi Lehtisen maalama taulu heidän Inkoon mökistään. Kuvat Liisa Pöyhönen
JOULUPERINNETTÄ - SANONTOJA JA PUURORUNOJA Ruoan keskeisestä asemasta jouluna kertovat mm. suomalaiset sanonnat. Uneksittiin loppumattomasta ruoasta ja ehtymättömästä juomasta. kun tulis joulu, että sais yöllä syödä! Joulu tulla jongertaa, lihapytty lingertää. Joulu tulla jollottaa Kivijärven jäätä myöten siansorkka sieraimessa, lampaanlapa kainalossa, suuri voileipä kädessä. Kun on joulu, niin on joulu, paista akka toinenkin silakka! Tulis joulu, joutus juomat, sit ko oikein janottas! Juuvva jouluna pittää, lihat syyvä laskijaessa. Viinaton joulu, leivätön juhannus. Saaman pitää jouluna piimää, vaikka saappaassa kirnuttaisiin. Oi, kunpa saisin mantelin, niin keväällä häitäni tanssisin. Sitä puuroa, joka on veteen keitetty, ei ole jouluna edes kissalle heitetty. Jouluna syön puuroa ja lipeäkalaa. Muulloinkaan en tätä himoa salaa. Suolainen, palanut, klimppinen puuro - emäntä taitaa olla sokea ja kuuro. Jos puuroa vedetään kurkkuun väärään, niin ilman joulutansseja jäädään. Puuro ja maito lempeästi yhdistyy. Se viittoo tietä, elämä ryhdistyy. Puurovati riihen alle muista tontulle tyrkkiä, muuten tonttu isännälle saattaa puida nyrkkiä. Ritari ei itseään vaaroista säästä ja haistaa puuron jo matkojen päästä. Puuro oli tavallinen ruoka arkisin, mutta jouluksi saatiin valkoista puuroa, joka keitettiin maitoon. Riisistä puuroa on tehty 1800-luvulta lähtien. Syömiseen käytettiin runsaasti aikaa ja aikaahan jouluna oli. Ruotsalaisilla oli tapana lisätä ruuansulatteluaikaa riimittelemällä välillä puurorunoja, lyhyitä värssyjä. Sillä, joka sai mantelin, oli erityinen aihe riimitellä, mutta muutenkin se oli rakastettu huvitus. Riimin muodossa voitiin mm. hiukan piikitellä toisia - eikä kukaan pannut pahakseen, olihan jouluaatto. Iloitkaat ja riemuitkaat, nyt on meillä joulu. Nyt on oltta ammeet täynnä, haarikat ja kiulut! - Aleksis Kivi Lähde: Suuri joulukirja 17
Vuoden pimeintä aikaa, Lucian päivää (luciadagen, lucia) valaisee Lucian kulkue (luciatåg, lussetåg). Valkopukuinen, puolukanvarvuista punottuun kynttiläkruunuun somistautunut Lucianeito (Lucia, lussebrud), valon tuoja, laulaa päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, sairaaloissa ja vanhainkodeissa yhdessä neitojen (tärna), tähtipoikien (stjärngosse), piparkakku-ukkojen (pepparkaksgubbe) ja tonttujen (tomtenisse) kanssa. Lucianpäivän aamuun kuuluu luciapulla (lussekatt, lussebulle) eli sahramilla keltaiseksi värjätystä taikinasta leivottu kahvileipä, jota perheissä tavallisimmin nuorin tytär sai aamulla kantaa vielä nukkuvien perheenjäsenten vuoteen vierelle aamiaistarjottimella. Sahramileivän yhteys Lucian päivään ei ole selvillä. Kieliviesti 4/2004 Hannele Ennab Lucianpäivän leipä - kullankeltainen joulupulla Sahrami on perinteinen jouluvehnäsen mauste. Sahrami (stigma croci) on krookuskasvien heimoon kuuluvan Crocus sativus-kasvin emin kuivattuja keltaisia 18 luotteja. Yhteen kiloon sahramia tarvitaan noin 160 000 kukkaa, jotka poimitaan käsin aamunkoitteessa ennen kuin kukat lakastuvat auringossa. Korjuun jälkeen emin luotit kuivataan hiilloksen päälle asetetuilla ritilöillä. Ei siis ihme, että sahramia sanotaan maailman kalleimmaksi mausteeksi. Sahramia käytettiin jo kauan ennen ajanlaskumme alkua Välimerenmaissa. Ei yksinomaan ruoan ja leivän mausteena, vaan myös hajusteena, kankaiden värjäämiseen, ihovoiteen valmistukseen ja kylpyvedessä. Kleopatran kerrotaan käyttäneen sahramia silmähauteissaan ja vanhalla sekä keskiajalla sillä lääkittiin silmäkatarria eli vuotavia silmiä. Siten asia voisi liittyä Lucian pyhimystehtävään sokeiden suojelijana. Sahramia on käytetty leivän lisäksi myös muissa ruuissa, kuten esim. kalakeitoissa, espanjalaisessa paellassa ja muissa risotoissa. Väriaine on voimakasta ja jo kaksi kukan luottia riittää värjäämään kolme litraa vettä keltaiseksi. Isoäidin sahramipullat n. 90 pientä tai 4-6 isoa pullaa 100 g voita tai margariinia 1 l maitoa 75 g hiivaa 2 tl suolaa 1 rkl sokeria n, 3,5 l vehnäjauhoja 1-1,5 g sahramia 1 sokeripala 250 g voita tai margariinia 3 dl sokeria 2 munaa voiteluun: 1 muna Koristeluun: rusinoita Sulata rasva kattilassa ja kaada päälle maito. Lämmitä neste kädenlämpöiseksi
(37 ast.) Murenna hiiva taikinakulhon pohjalle. Lisää joukkoon hieman taikinanestettä ja sekoita kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput nesteestä, suola, sokeri ja noin 2,5 litraa jauhoja. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Ripottele taikinan pinnalle jauhoja ja anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi tai noin tunnin ajan. Hienonna sahrami huhmaressa yhdessä sokeripalan kanssa. Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita keskenään rasva-sokeriseos, munat ja sahrami ja lisää seos kohonneeseen taikinaan hyvin alustaen. Alusta taikinaan myös loput jauhot, jätä hieman jauhoja leivontaa varten. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa tasaiseksi. Leivo taikina erilaisiksi suuriksi tai pieniksi joulupulliksi. Kohota pullat hyvin. Voitele vatkatulla munalla ja koristele rusinoilla. Paista uunin keskiosassa, pikkupullat 250 ast. 5-8 min., isot pullat 200-225 ast. 15-20 min. Anna pullien jäähtyä leivinliinan alla. Ota huomioon, että sahramipulla kuivuu tavallista pullaa nopeammin, joten nauti se mielellään samana päivänä tai pakasta tulevaa käyttöä varten. Upplantilainen joulupulla eli kylvöpulla Tee taikinasta 9 kpl noin 30 cm pituista, sormenpaksuista säiettä. Kierrä 1 säie rullalle ja pane leivinpellille. Kierrä myös toiset säikeet rullalle ja kiinnitä ne keskuspullaan. Joulukakku Muotoile taikinasta pyöreä pulla. Taputtele tai kauli se litteäksi. Tee kaksi ohutta palmikkoa, pitempi ja lyhyempi. Aseta palmikot pullan päälle, toinen reunoille ja toinen keskelle. Seitsenreikäinen rinkilä Pyöritä taikinasta pitkä säie. Pujota säiettä niin, että rinkilään muodostuu 7 reikää. Papin hiukset Juhlava, hyvin kaunis pullamalli, jota on leivottu jo hyvin pitkään. Pyöritä taikinasta 5 melko ohutta noin 25 cm:n mittaista säiettä. Pane ne päällekkäin kuvan mukaisesti ja kierrä säikeiden päät rullalle. Pane rusina kunkin rullan keskelle. 19
Poika, joulupoika Helppo joulupullamalli, jolla ei ole kovin pitkiä perinteitä. Muotoile taikinasta pitkä sormenpaksuinen säie, taita se kahtia ja kierrä säikeen päät toistensa ympärille tai aseta ne vain päällekkäin. Jouluhärkä eli -pukki On myöskin hyvin vanha joulupullamalli, alunperin kotoisin Itä-Götanmaalta. Pane vierekkäin 2 ohutta säiettä ja kääri säikeiden päät rullalle kukin omaan suuntaansa. Pane rusina jokaisen rullan keskelle. Kultavaunut, jouluvaunut, jouluristi Muotoile taikinasta 2 yhtä pitkää sormenpaksuista säiettä. Asettele säikeet ristiin toistensa yli ja kierrä päät rullalle, katso kuvaa. Koristele rusinoilla. Tähti Pyöritä taikinasta kaksi pitkää, ohutta säiettä. Kiedo säikeet toistensa ympärille ja muotoile tähdeksi. 20 Ässä, joulurinkilä Pyöritä taikinasta kaksi ohutta säiettä ja kiedo ne toistensa ympärille. Muotoile suuriksi tai pieniksi rinkilöiksi. Vanhoja perinteitä ja legendoja kannattaa vaalia, vaikka niiden historiallinen todenperäisyys ei olisikaan varmaa. Lucian valkoisen puvun punainen vyö symboloi marttyyriuden verta. Kynttiläkruunun kynttilän liekit merkitsevät, että tuli ei pystynyt polttamaan Luciaa roviolla hänen kristinuskonsa vuoksi ja puolukkakruunu tarkoittaa ikuisen taivaallisen elämän kruunua. Legendan mukaan Lucia repi silmät päästään ja tarjosi ne lautasella häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Luciapulla muodollaan jäljittelee lautasella olevia silmiä. Toisen tarinan mukaan pullan muoto muistuttaa kauniita enkelin kiharoita. Lucian päivästä käynnistyy joulunodotus. Lucia-neito laulaa: Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy. Irja Kallio