Numero 45
Ceres 45 1/08 Julkaisija: Turun Ursa r.y. Päätoimittaja: Marko Grönroos Ilmestyminen: 2-4 kertaa vuodessa Painos: 250 kpl Sisällys Menneitä ja tulevia Menneitä ja tulevia...3 Kaukaiset rannat...5 Celestronin planeettakamera...8 Turun Ursa ry:n säännöt...12 Tekoyö koitti Tuorlassa...14 Muistoja tähtiharrastuksesta...17 Postiosoite: Turun Ursa ry Iso-Heikkilän tähtitorni 20200 TURKU Puhelinnumero: (02) 245 2195 Sähköposti: WWW: ursa@utu.fi http://www.ursa.fi/yhd/turunursa/ Pankkiyhteys: Nordea Turku-Hämeenkatu 220518-20965 Kansi: Kuva Antti Parkkari, Andromedan galaksi, M31, sekä seuralaisgalaksit M32 ja M110. Kuva otettu Kevolassa 30.9.2008. Hallitus 2008: Puheenjohtaja Marko Grönroos magi@iki.fi, puh. 044-3733373 Varapuheenjohtaja Kari Nilsson Sihteeri Antti Kuuppo Varainhoitaja Mika Aarnio Muut jäsenet Antti Parkkari Olli Tuominen 2
KOKOUSKUTSU Turun Ursa r.y.:n sääntömääräiseen vaalikokoukseen ja vuosikokoukseen keskiviikkona 3.12.2008 kello 18:00 Tuorlan observatorion luentosalissa Kokouksen jälkeen jäsenet pääsevät osallistumaan planetaarioesitykseen. Tarkemmat tiedot lehden takasivulla. Menneitä ja tulevia Syksy on jälleen pitkällä ja näytöskausi menossa. Alkutalvi oli jälleen harvinaisen epäsuotuisa säiden kannalta. Suurin osa vuoden selkeistä illoista on tavallisesti kevätpuolella, joten tammikuun lämpimillä syyskeleillä jäivät niin havainto- kuin yleisönäytösillatkin vähiin. Kuu ja planeetat -viikon ajan sentään oli pilvetöntä. Elokuun ensimmäisenä päivänä näkyi Turussa osittainen auringonpimennys, jota kerääntyi katselemaan Iso-Heikkilän tähtitornille joukko harrastajia, toimittajia ja muita tapahtumasta kiinnostuneita. Pimennystä varten tornille hankittu pieni erä auringonpimennyslaseja myytiin nopeasti loppuun Turun Sanomien auringon katsomisen vaaroista kertoneen artikkelin ansiosta. Vuosikokousta lykättiin jälleen syksyyn vaalikokouksen yhteyteen sen viivästymisen vuoksi. Kokousten virallisesta yhdistämisestä on keskusteltu, mutta sitä ei vielä ole toteutettu. Kokous on samalla tavallaan myös Turun Ursan 80-vuotisjuhla, sillä yhdistys on perustettu 27.11.1928, joskin juhlaa vietetään sen kummemmitta juhlallisuuksitta. Mutta kokouksesta ja planetaarioesityksestä Tuorlassa lisää takasivulla. Syksyn yleisönäytökset jatkuvat joulukuun 12. päivään saakka. Keväällä näytökset aloitetaan jo tammikuun 2. päivänä ja niitä jatketaan aina huhtikuun 3. päivään saakka. Siinä välissä pidetään perinteiseen tapaan Kuu ja planeetat -viikko 2.-6.3. Viikoittaiset jäsenillat jatkuvat perinteiseen tapaan joka perjantai kello 19 alkaen Iso-Heikkilän tähtitornilla. Niihin ovat kaikki jäsenet tervetulleita ja halukkaille annetaan opastusta tähtitornin tai omien astronomisten instrumenttien käytöstä. Muiden suomalaisten tähtiyhdistysten tavoin myös Turun Ursa valmistautuu Kansainväliseen tähtitieteen vuoteen 2009. Juhlavuodella juhlistetaan muun muassa kaukoputken kehittymistä tähtitieteellisille havainnoille soveltuvaksi vuonna 1609 Galileo Galilein toimesta. Näistä tapahtumista tiedotetaan tarkemmin Turun Ursan ja valtakunnallisen Ursan weppisivuilla 3 Marko Grönroos
Artikkelin kirjoittaja MOA-kaukoputken juurella. 4
Jo kauan on tiedetty, että planeetta maa kuuluu Linnunradan erään spiraalihaaran liepeillä kelluvaan tähtijärjestelmään, jota me kutsumme aurinkokunnaksi. Siihen kuuluu planeettojen lisäksi paljon muitakin taivaankappaleita, kuten kääpiöplaneettoja (joita tällä hetkellä tunnetaan viisi), kuita, komeettoja, asteroideja ja niin päin pois. Tämä avaruudenkolkka on kuitenkin vain oma huoneistomme kerrostalossa, jossa on miljardeja ja taas miljardeja huoneita. Pelkästään meidän galaksissamme on huimimpien arvioiden mukaan jopa 500 000 000 000 tähteä. Eivät kai meidän kahdeksan planeettaamme voi olla avaruuden ainoat asukit? Vai voivatko? 1995 saimme ensimmäiset varmat todisteet siitä, ettei näin ole. Aiemminkin oli jonkinlaisia tuloksia saatu, mutta nyt 51 Pegasi -nimiseltä auringonkaltaiselta tähdeltä löytyi noin 0,5 kertaa Jupiterin massainen kiertolainen. Sen jälkeen näiden eksoplaneettojen ( extrasolar, aurinkokunnan ulkopuolinen) löytymistahti on riistäytynyt käsistä ja nyt niitä tunnetaan jo reilusti yli kolmesataa. Eksoplaneettoja löydetään monilla eri tavoilla. Massiivisimmat ja lähellä tähteään kiertävät eksoplaneetat aiheuttavat selkeitä muutoksia emotähden liikkeisiin. Tarkoilla spektrometreillä tämä näkyy niin sanottuna huojumisena. Se johtuu siitä, että tähti ja planeetta itse asiassa kiertävät yhteistä painopistettä. (Samoin on maapallon laita, mutta yhteinen painopiste sijaitsee auringon sisässä, joten näyttää siltä että me kierrämme aurinkoa.) Jos planeetta on suurimassainen ja tähti pieni, huojuminen on Kaukaiset rannat Eeva-Kaisa Ahlamo yhtä selkeää kuin leikkikentällä telmivät lapset, jotka toisiaan käsistä kiinni pitäen kieppuvat rajusti ympäri. Muitakin eksoplaneetan paljastavia tapoja tunnetaan. Jos planeetta sattuu kulkemaan keskustähtensä edestä, se himmentää tähden valoa joka tarkoilla mittauksilla huomataan. Laitteiston täytyy kuitenkin olla melkoisen kehittynyt jotta tarkkuus on riittävä. Eräs erikoisimmista keinoista löytää aurinkokunnan ulkopuolisia planeettoja on nimeltään gravitaatiolinssi. Eksoplaneettatutkimukseen käytetään mikrolinssi-nimistä sovellusta. Siinä kolme kohdetta, planeetta maa ja kaksi tähteä, sattuvat asettumaan täydelliseen linjaan toistensa kanssa. Silloin keskimmäisen tähden vetovoima pakottaa kaukaisemman tähden valon taittumaan, jolloin maasta katsoen se näyttää kirkastuvan. Jos keskellä olevalla tähdellä on planeettoja, niiden vetovoima aiheuttaa myös pienen kirkastuman taustatähden valoon sen kulkiessa niiden taitse. Koska suurempi massa tarkoittaa suurempaa vetovoimaa ja näin ollen suurempaa kirkastumista, voidaan laskea kuinka massiivisia kohteet ovat. Menetelmän hyvä puoli on siinä, että etäisyyksillä ei ole väliä kunhan taustatähti on tarpeeksi kirkas. Tällä tavalla on löydetty eräs planeetta lähes 25 000 valovuoden etäisyydeltä. Hankala puoli tässä tavassa on kuitenkin se, ettei mikrolinssitapahtumia voida ennustaa. Siksi tähtitieteilijöiden täytyy käydä läpi samat tähdet joka yö, jotta yllättävä kirkastuminen saadaan tallennettua. MOA-kaukoputki Uuden-Seelannin ete- 5
läsaarella on esimerkki gravitaatiolinssiin perustuvasta eksoplaneettajahdista. Nimi MOA ei perustu sukupuuttoon kuolleeseen lintuun vaan on lyhennys sanoista "Microlensing Observations in Astrophysics". Jokaisena kelvollisena yönä kaukoputken 1,8m läpimittainen peili suunnataan kohti Linnunradan keskustaa ja 84 megapikselin CCD-kamera laukoo minuutin mittaisia aikavalotuksia toiveissaan löytää uusia planeettoja kaukaisuuden helmasta. MOA on japanilaisen Nagoyan yliopiston projekti. Japanin opetusministeriö auttoi rahoittamaan 7 miljoonaa dollaria maksaneen kaukoputken. Uusi- Seelanti valittiin kaukoputken sijoituspaikaksi, sillä toiminnan kannalta on tärkeää nähdä samalla alueella niin paljon tähtiä kuin mahdollista silloin on todennäköisempää löytää myös mikrolinssitapahtumia. Taivaan kolme tähtirikkainta aluetta ovat kaikki eteläisellä pallonpuoliskolla: Linnunradan keskus sekä Suuri ja Pieni Magellanin Pilvi. Kun oman Galaksimme keskus on horisontin alapuolella, MOA suuntaa peilinsä kohti Magellanin Pilviä. Tällöin projekti yrittää samalla periaatteella löytää pimeää ainetta Linnunradan halosta. Tähän mennessä MOA on auttanut löytämään puolisen tusinaa eksoplaneettaa sen neljä vuotta kestäneen projektin aikana. Viime kesäkuussa julkistettiin havainnot uudesta, vain noin 3,3 kertaa maan massaisesta eksoplaneetasta. MOAlla on edessään vielä ainakin kuusi vuotta toiminta-aikaa. Kuka tietää mihin salaisuuksiin se vielä matkallaan törmää? Kirjoittaja on turkulainen tähtiharrastaja, joka tällä hetkellä työskentelee tähtinäyttäjänä Mt Johnin observatoriolla Uudessa-Seelannissa. Tähtien kirkkauksien läpikäymiseen tarvitaan 13 teratavun supertietokone. Tietokoneen nimi on Sheska. Se on nimetty suomalaisen rekikoiran mukaan. (Koneen rakentaja kävi koiravaljakkoajelulla Suomessa ja vaali kokemustaan niin paljon että nimesi koneen lauman johtajan mukaan.) 6
Esimerkki MOAn kuvista. Alue taivaalla on noin yhden neliöasteen kokoinen. Marraskuussa 2008 julkaistiin kaksi ensimmäistä kuvaa eksoplaneetoista. Alla alempana taustalla Hubble-avaruusteleskoopin kuva Fomalhaut b:stä, ensimmäisestä suoraan optisesti havaitusta planeetasta. Alla ylempänä Keck Observatoryn kuva HR 8799 -tähteä kiertävästä kolmesta planeetasta, ensimmäinen useasta eksoplaneetasta saatu kuva. Marko Grönroos 7
Celestronin planeettakamera Ostin tammikuun alussa Ylva Astronomiasta Celestron NexImage CCDkameran. Tarkoitus on käyttää kyseistä laitetta kirkkaampien planeettojen ja Kuun kuvaamisessa Iso- Heikkilässä. Kameran lyhyensorttiset valotusajat, 1/10000-1/5 sekuntia, eivät sellaisenaan riitäkään himmeämpien tähtitaivaan kohteiden tallenteluun. Kameran kenno on samantyyppinen kun joissakin Philipsin Toucam-webbikameroissa. Itse kotelo elektroniikkoineen on uudelleenmuotoiltu Celestronin toimesta. Kameran linssi on poistettu ja korvattu 31,75 mm okulaariputkella, jolla kameran saa kätevästi kiinni kaukoputken okulaariholkkiin, teleskoopin toimiessa linssinä. Kenno on fyysiseltä Antti Parkkari kooltaan 3.6 2.7 mm, joten kohteiden löytäminen kennolle ja tietokoneen näytölle vaatii ensialkuun totuttelemista. Pienestä chippikoostaan johtuen, kun kroppikerrointa löytyy, kamera ei kaipaakaan okulaaria tarvittavan suurennoksen aikaansaamiseksi. Celestronin mainoksen mukaan kameran suurennos vastaa noin viiden millin okulaaria! Kaukoputken suurennusta eli kohteiden kokoa voi kyllä vielä kasvatella Barlow-linssin kanssa, johon kameran myös saa samalla tapaa näpsästi kiinnitettyä. NexImagen mukana tulivat USB-kaapeli, CD-romppu käyttöohjelmineen sekä Registax-kuvankäsittely- ja pinoamisohjelma, jolla aikaansaannokset on sitten helppo pinota ja käsitellä katsoja- 8 Antti (keskellä) kokeilemassa planeettakameraa Iso-Heikkilän tähtitornilla. (Kuva Marko Grönroos)
Kopenikus-kraateri 7.11.2008. Kuvattu 152/2063 mm linssiputkella NexImage-kameralla, noin 600 kuvasta valittu 340. Pinottu ja käsitelty Registaxilla. (Kuva Antti Parkkari) ystävälliseen muotoon. Laitteen käytön oppii muutamassa minuutissa, ainakin jos on kokemusta muunkinlaisesta tähtitaivaan kuvaamisesta. Tarkoitus on siis ottaa halutusta kohteesta tietyn mittainen videoklippi, ehkäpä noin puolesta minuutista ylöspäin. Tai vaikkapa lyhyempikin pätkä käy. Tietokoneen ruudulta valitaan kameran käyttöohjelmasta liukusäätimellä ensin sopivanpituinen valotusaika. Kohde saa ruudulla näyttää hieman tummalta, pinottaessa se kuitenkin vaalenee jonkin verran. Toisesta liukusäätimestä voi kyllä vielä säätää kohteen kirkkautta ja kontrastia. Tämän jälkeen napsautetaan valikosta haluttu framenopeus, joko 5, 10, 15, 20 tai 30 kuvaa sekunnissa, käytännössä lienee kuitenkin 5 kuvaa paras vaihtoehto. Tämän jälkeen siirrytään start capture image -väliin, josta voidaan klikata haluttu kuvausaika sekunneissa. Siis vaikka tuntikin. Tällöin on kyllä syytä varautua kaikenlaisen muistikapasiteetin nopeahkoon loppumiseen, sillä noin puolen minuutin videopätkä 30 kuvan sekuntinopeudella ja täydellä 640 480 pikselin erotuskyvyllä on n. 400 megan kokoinen! Itse varaan taskunpohjalle kuvausiltana useampiakin muistitikkuja kalisemaan. Yhdellä gigan muistitikulla ei pitkälle pötkitä. Kun kaikki säädöt on tehty, kuvaus sujuu niin vauhdikkaasti että tulee helposti kuvattua useampi videopätkä samastakin kohteesta. Järkevin kuvauspituus lienee siis puolesta minuutista pariin minuuttiin. Kun aika on valittu, ohjelma varmistaa 9
vielä halutun framenopeuden, jonka jälkeen tallennus alkaa. Videopätkä tallennetaan sen jälkeen tietsikan kovalevylle. Tallenteen voi sen jälkeen avata kameran mukana tulleella RexiStax-ohjelmalla, joka pinoaa kuvatun taivaankappaleen muutamalla klikkauksella tarkasti ruutu ruudulta päällekkäin. Osaapa ohjelma poistaa epäterävät tai muuten huonolaatuiset kuvat lopputulosta sotkemasta. Huonot kuvat voi kyllä poistaa manuaalisestikin. Käytännössä 500 600 ruudun sarjan läpikäyminen on kyllä aikaa vievää näpräystä. Pinoamisen tarkoitus on vahvistaa kohteen hentoja yksityiskohtia ja vähentää rakeisuutta ja kohinaa, jotka yksittäisessä ruudussa olisivat selvästi havaittavissa. Kun koko pinkka on kasassa, sitä kannattaa vielä hioa kyseisen ohjelman eri säädöillä. Esim. wavelet-toiminto itseasiassa vasta muodostaa kuvan. Eräänlaisena terävöitys- eli unsharp mask -työkaluna se varsinaisesti tuo kohteen yksityiskohdat näkyviin. Mikäli niitä, siis Marsin kanavia tai Kuun meriä, kuvassa nyt alun alkaenkaan on näkyvissä. Ilmakehän rauhattomuus kun edelleenkin asettaa omat rajoituksensa kuvaamiselle. Lopputulos, on se millainen hyvänsä yleensä ihan kelvollinen kannattaa siirtää pinoamisohjelmasta talteen joko tietokoneen kovalevylle, DVD:lle tai muistitikulle. Kuvan voi tallentaa joko JPEG- tai TIFF-muodossa mahdollista muuta jälkikäsittelyä varten. Yksi syy miksi kyseisen aparaatin hankin, oli tarve kehittää jonkinlainen autoguider-systeemi tähtitaivaan kuvaamiseen. Tähän tarkoitukseen Nextimage sopiikin, tosin hieman rajoitetusti. Kameran pisin v-aika, 1/5 sekuntia on guidaukseen hieman liian lyhyt. Seurantatähden täytyy näin ollen olla riittävän kirkas, ei yli kuutta magnitudia. Aina ei kuvattavan kohteen lähellä ole niin kirkasta tähteä. Ongelma on nyt ratkaistu kiinnittämällä ison Celestronin kamerarautaan vanha mutta valovoimainen Canonin 300 mm f/4.0 tele. CCD-kamera kiinnitetään siihen Mikan sorvaamalla muovipalikalla. Kiinnitys tapahtuu tällä hetkellä kuminauhoilla. Palikkaan pistetään ensin okulaari, jonka jälkeen objektiivia käännellään sivusuunnassa kuvauskohteen lähiympäristössä ja toivotaan sopivan kirkkauksisen tähden putkahtavan kuvan keskivaiheille. Yleensä sellainen löytyykin. Okulaarin tilalle vaihdetaan sitten CCDkamera. MaxIm DL -ohjelma tunnistaa NexImage-kameran ja toimii autoguidereli seurantaohjelmana. Yllättävän tarkasti, noin yleensä, seurantaputkeksi lyhyehkö objektiivi sitten pitääkin seurantatähden paikoillaan. Pääinstrumenttina toimivassa Celestron-putkessa on polttotasossa kiinni itse kuvauskamera. Alkuvalmistelujen ja kalibroinnin jälkeen kuvaaminen tapahtuukin sitten mukavasti itätornin konttorituolissa istuen tietotekniikan hoidellessa kuvausvaiheen tylsähköjä rutiineita. (Oikealla sivulla) Antti Parkkarin kuvasatoa syksyltä. Ylimpänä M33 Celestron 8 -kaukoputkella kuvattuna. Yhdistetty kolmesta diasta ja kuudesta digikuvasta..alempana Seulaset, pinottuna 15 kuvasta. Huomaa myös taidonnäyte Andromedan galaksista kannessa ja sivun 19 kuva rapusumusta. Kuvat poimittu Antin Avaruuden antimista: http://www.ursa.fi/yhd/turunursa/aa/. 10
11
Turun Ursa ry:n säännöt 1. Yhdistyksen nimi on Turun Ursa r.y. ja sen kotipaikka on Turun kaupunki. 2. Yhdistyksen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä Turussa ja sen lähiympäristössä asuvien tähtitieteen harrastajien välillä ja levittää tähtitieteen harrastusta laajempiinkin piireihin. 3. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää kokouksia, joissa käsitellään tähtitieteellisiä kysymyksiä, sekä kirjallisuutta ja havaintovälineitä hankkimalla antaa jäsenilleen tilaisuutta tähtitieteen harrastamiseen. 4. Yhdistyksen jäseneksi haluava ilmoittautukoon yhdistyksen johtokunnalle, joka ratkaisee pyrkijän anomuksen. Johtokunnalla on oikeus kutsua vakinaiseksi jäseneksi henkilö, jonka se katsoo tehneen yhdistykselle huomattavia palveluksia. Kunniajäseneksi johtokunta voi kutsua yhdistyksen tarkoitusperiä erityisen ansiokkaasti edistäneen henkilön. Johtokunnalla on myös oikeus erottaa yhdistyksen jäsen, jonka se katsoo rikkoneen yhdistyksen sääntöjä vastaan. Jos jäsen haluaa erota yhdistyksestä, on hänen tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus johtokunnalle tai sen puheenjohtajalle tai ilmoitettava suullisesti yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan merkittäväksi. 5. Yhdistyksen jäsenet ovat kunniajäseniä, vakinaisia jäseniä ja vuosijäseniä. Vuosijäsenmaksu määrätään vaalikokouksessa. Kunniajäsen ja johtokunnan vakinaiseksi kutsuma henkilö eivät suorita jäsenmaksua. Jos vuosijäsen jättää jäsenmaksunsa suorittamatta 6 kuukauden kuluessa sen eräpäivästä, voi johtokunta katsoa hänet yhdistyksestä eronneeksi. Näillä sääntömuutoksilla ei loukata jo saavutettuja jäsenoikeusia. 6. Yhdistyksen hallituksena on vuodeksi kerrallaan valittava johtokunta, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja kolme muuta jäsentä. Johtokunta valitsee keskuudestaan varainhoitajan. Johtokunta on päätösvaltainen, jos kolme sen jäsentä on paikalla niitten joukossa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni. 7. Yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi. 8. Yhdistyksen vaalikokous pidetään marraskuussa. Vaalikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: a. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa, b. valitaan seuraavaksi vuodeksi puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja kolme muuta johtokunnan jäsentä, c. valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet, d. päätetään alkavan vuoden jäsenmaksun suuruus, e. käsitellään muut johtokunnalle edeltäpäin esitetyt asiat. 12
9. Yhdistyksen vuosikokous pidetään helmikuussa. Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: a. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa, b. esitetään edellisen vuoden toimintakertomus, c. esitetään selonteko yhdistyksen talouden tilasta ja tilintarkastajain lausunto, vahvistetaan tilinpäätös, sekä päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle, d. hyväksytään tulo- ja menoarvio alkanutta vuotta varten, e. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 10. Yhdistyksen kokoukset kutsutaan koolle kaikille jäsenille postitse lähetetyillä kutsuilla vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. 11. Yhdistys on oikeutettu kantamaan maksua järjestämistään esitelmä y.m. tilaisuuksista ja kartuttamaan omaisuuttaan järjestämällä varainkeräyksiä sekä vastaanottamalla lahjoituksia ja testamentteja. 12. Yhdistyksen nimen kirjoittaa puheenjohtaja yksinään tai varapuheenjohtaja yhdessä sihteerin kanssa. 13. Muutoksia ja lisäyksiä yhdistyksen sääntöihin voidaan tehdä vain vuosikokouksessa ja niistä on kokouskutsussa erikseen mainittava. Jäsenten tekemät sääntöjen muutosehdotukset on jätettävä johtokunnalle viimeistään joulukuussa. Sääntöjen muutosehdotukset hyväksytään vain, jos niitä puoltaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. 14. Jos yhdistys lopettaa toimintansa, jätetään sen omaisuus Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa r.y.:n tai jonkin muun tieteellisen seuran tai laitoksen haltuun käytettäväksi yleistajuisen tähtitieteen edistämiseksi maassamme. 13
Tekoyö koitti Tuorlassa Teksti Rami Rekola Kuvat Marko Grönroos Turun yliopiston Tuorlan observatorion piirissä vuodesta 2003 lähtien elänyt unelma tähtitieteen popularisointiin keskittyvän vierailijakeskuksen rakentamisesta observatorion yhteyteen otti ison askeleen eteenpäin lokakuun alussa, kun maailman parhaiden teleskooppipeilien valmistamiseen erikoistuneen Opteon Oy:n hiomohallin peilien esikäsittelytilaan rakennettu planetaario aloitti toimintansa. Observatoriolle tuli kesällä mahdolliseksi hankkia edullisesti yhdysvaltalaisen Evans & Sutherlandin huippu-uutuus korkean resoluution digitaaliplanetaariolaitteisto. Kyseessä on Euroopan ensimmäinen kahden projektorin ja kolmen megapikselin Digistar 3 SP2HD, jonka valoteho on 3500 lumenia ja kontrastisuhde 7500:1. Kesän aikana Opteonilta vuokrattuun tilaan pystytettiin ruotsalaiselta Broman Planetarium AB:lta tilattu puolipallon muotoinen planetaariokupu. Planetaariolaitteisto toimitettiin syyskuun alussa ja mukavat planetaarioistuimet syyskuun lopulla. Planetaario oli valmis juhlallisiin avajaisiin. Avajaiset pidettiin iltapäivällä 1. loka- 14
kuuta 2008 ja saman päivän iltana oli ensimmäinen yleisönäytös. Joitakin testiyleisöjä, lähinnä koululuokkia, oli vieraillut planetaariossa jo ennen istuimien saapumista, mutta varsinainen toiminta päivittäisine esityksineen alkoi lokakuun alussa. Planetaariolaitteen valmistajalta saatiin kolme superelokuvaa, joista kaksi oli käännetty ja puhuttu suomeksi tähän mennessä. Lisäksi ohjelmistoon kuului kuukauden tähtitaivas, joka on observatorion henkilökunnan omaa tuotantoa. Lokakuun aikana planetaariossa kävi enemmän yleisöä kuin kukaan oli osannut ennakoida ja marraskuun koittaessa ohjelmistoa täydennettiin vielä yhdellä superelokuvalla ja erityisesti lapsille suunnatulla tähtitaivasohjelmalla. Ohjelmisto koostuu varsinaisista planetaarioesityksistä, jotka ovat Tuorlan observatorion henkilökunnan suunnittelemia ja toteuttamia, sekä planetaariolaitteen toimittajalta saaduista superelokuvista, joissa kuvataan tähtitieteellisiä ilmiöitä koko taivaan laajuudelta. Kuukausittain uusittava "Kuukauden tähtitaivas" esittelee ajankohtaisia tähtitaivaan ilmiöitä, selittää mistä ne johtuvat ja valottaa tähtikuvioihin liittyviä myyttejä. "Lasten tähtitaivas" kertoo yleisluontoisesti tähtitaivaasta ja yötaivaalla näkyvistä kohteista. Suunnitteilla on myös vastaava aikuisille tarkoitettu planetaarioesitys. Auringon salaisuudet on superelokuva, joka kertoo kotitähtemme tarinan. Mitä kaikkea Auringossa tapahtuu, kuinka havainnoimme sitä ja mikä viime kädessä on Auringon merkitys ihmiselle ja Maapallolle. Elokuva esittää Auringon energiantuotannon taustoja, sen historian ja mitä sille tästä lähtien tapahtuu. Elokuvan mainoslause on oikein kuvaava: sen nähtyäsi tuskin enää katsot Aurinkoa niin kuin ennen. Toinen superelokuva, "Maailmankaikkeuden seitsemän ihmettä" aloittaa kuvauksella antiikin seitsemästä ihmeestä ja jatkaa avaruuteen, josta on valittu seitsemän erityisen mielenkiintoista ja näyttävää kohdetta mahdollisiksi maailmankaik- 15
keuden ihmeiksi. Elokuvan historiallinen johdanto tekee sen kiinnostavaksi myös niille, jotka eivät tunne ennalta avaruuden ilmiöitä. "Joulutähden mysteeri" saatiin käännettyä suomeksi marraskuun levitykseen. Superelokuvan aiheena on selvittää mikä tähtitaivaan ilmiö oli niin merkittävä, että se yhdistettiin myyttiin messiaan syntymästä. Tuorlan planetaario on osa Turun yliopiston julkista maksupalvelutoimintaa. Siten sen tarkoitus ei ole tuottaa ylettömästi voittoa sijoittajille, vaan sivistää ja viihdyttää ihmisiä yliopiston tutkimusalan puitteissa. Täten pääsylippujen hinnoittelu on pidetty niin alhaisena kuin mahdollista laitehankintojen maksamiseksi. Tavoitteena on ollut asettaa hinnat tasolle, joka mahdollistaa kenen tahansa käynnin planetaariossa niin usein kuin kiinnostusta vain riittää. Syyskaudella 2008 hinnat vaihtelevat 2 ja 6 euron välillä. Planetaarion normaalihinnat on nimetty Orion-hinnoiksi ja alennetut hinnat Sirius-hinnoiksi. Sirius-lipulla planetaarioon pääsevät perustutkintoopiskelijat, varusmiehet, eläkeläiset ja alle 15-vuotiaat. Lisäksi tuotteisiin kuuluu kaksi sarjalippua, joilla pääsee joko kolmeen superelokuvaan tai kahteentoista "Kuukauden tähtitaivas"-esitykseen. Ryhmät ja koululuokat otetaan vastaan erikseen sovittavina aikoina. Dosentti Aimo Sillanpää operoimassa planetaariota. Planetaario on syyskaudella 2008 avoinna päivittäin. Vuodenvaihteen jälkeen selvitetään kertyneistä kävijämääristä onko tarvetta esitysten lisäämiseen tai vähentämiseen. Joitakin muutoksia on odotettavissa. Muilta planetaarioilta saatujen tietojen perusteella kesäkaudelle lisättäneen esityskertoja kasvavien kävijämäärien palvelemiseksi. Ohjelmistoa laajennetaan vastaisuudessa uusien omien planetaario-ohjelmien lisäksi vähintään yhdellä uudella superelokuvalla vuosittain. Näistä ja kaikista muista uudistuksista planetaarion toiminnassa tiedotetaan sen WWWsivuilla. Tuorlan planetaarion web-sivut: http://www.astro.utu.fi/planetaario/ 16
Muistoja tähtiharrastuksesta En muista, mistä kiinnostukseni tähtiin sai alkunsa, mutta olin alkuun toisella kymmenellä, kun tein ensimmäisen tähtikaukoputkeni. Se oli pahviputki, jonka toiseen päähän kiinnitin metrin polttovälisen silmälasilinssin ja toiseen päähän 2 cm polttovälisen suurennuslasin, jollaisia siihen aikaan käytettiin kasvien tutkimisessa. Se tuotti siis noin 50-kertaisen suurennuksen. Puusta kyhäsin putkelle jonkinlaisen jalustan. Koska kotini oli haja-asutusalueella, jossa ei ollut minkäänlaista valosaastetta, näin alkeellisella laitteella näki mielestäni ihmeellisen hyvin. Kun vähän myöhemmin vaihdoin objektiiviksi Yrjö Väisälältä tilaamani 5 cm läpimittaisen yksinkertaisen linssin, teho vielä parani. Laitteella näkyi hyvin Jupiterin suurimmat kuut, Saturnuksen renkaat, kuun kraaterit, joitakin sumuja ym. Rupesin tekemään tähdenpeittohavaintoja ja jonkin verran havaitsin myös muuttuvan tähden RR Lyrae kirkkausvaihteluita. Lähetin havaintojani Ursalle. Nähtävästi tietoja havainnoistani joutui johonkin tähtitieteelliseen julkaisuun, koska brasilialainen Sao Paulon observatorio alkoi lähettää minulle julkaisujaan. Luulivat kai, että minulla on parempikin tutkimuslaitos, koska lähetyksissä oli osoitteena Observatory of Mr. Jaakola. Sieltä tuli useana vuonna mm. paksu portugalinkielinen tähtitieteellinen vuosikirja. Sitten kerran sieltä tuli kirje, jossa paheksuttiin sitä, että vaikka he lähettävät minulle säännöllisesti julkaisujaan, minun laitokseni ei koskaan vastavuoroisesti lähetä heille omia julkaisujaan. Vastasin, että laitokseni julkaisutoiminta on sattuneesta syystä keskeytyksissä. Sen jälkeen hekin lakkasivat lähettämästä julkaisujaan. Keijo Jaakola Syksyllä 1950 aloitin opiskeluni Turun yliopistossa, pääaineenani fysiikka. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille luennoi mekaniikkaa tähtitieteilijänäkin tunnetuksi tullut Heikki Alikoski, sähköoppia Kosti Hakoila ja valo-oppia Yrjö Väisälä. Matematiikkaa luennoivat professorit Inkeri ja Pimiä. Turun Ursa toimi jo silloin, mutta toiminta ei ollut kovin vilkasta. Kerran vuodessa yhdistys piti vuosikokouksen, jossa kokousasioiden lisäksi tavallisesti Yrjö Väisälä piti esitelmän jostakin tähtitieteellisestä aiheesta. Kokousyleisö muodostui pääasiassa vanhemmista turkulaisista, jotka olivat nuoruudessaan kiinnostuneet tähdistä, mutta joiden kiinnostus ei enää ollut kovinkaan aktiivista. Opiskelijoita ei paljoakaan joukossa näkynyt. Joskus kokouksissa oli myös paimiolainen yksityisajattelija August Pyölniittu, joka esitteli omia teorioitaan. Kerran hän esitteli itse laatimansa sarjakehitelmän, jonka avulla voidaan laskea kahden neliöjuuri. En tiedä, kuinka korrekti menetelmä on teoriassa, mutta se antaa kyllä hämmästyttävän pitkältä oikeita desimaaleja. Kokousten lisäksi Turun Ursa julkaisi vuosittain Tähtitaivas-nimisen julkaisun, jonka pääasiallisena sisältönä oli joku Yrjö Väisälän kirjoitus. Helsingin Ursaan olin liittynyt jo aikaisemmin ja tietenkin minua kiinnosti nyt myös Turun Ursa. Yhdistyksen kokoukset pidettiin silloin torin varrella olleen yliopistorakennuksen 4. kerroksessa olleessa luentosalissa 3, jossa fysiikan luennotkin pidettiin. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani päätin mennä kokoukseen. Lähestyessäni luen- 17
tosalia näin, että salin oven edessä käytävällä seisoskeli jo muutamia minulle tuntemattomia, melko iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat menossa kokoukseen. Yrjö Väisälä oli juuri vähän ennen nimitetty akateemikoksi, ja ohi kulkiessani kuulin kun joku ursalaisista mainitsi toiselle: ''Nythän on Yrjö sitten nimitetty akateemikoksi. Päättelin, että ursalaiset varmaankin ovat hirvittävän arvovaltaisia ihmisiä, kun he akateemikostakin puhuvat pelkällä etunimellä. Ajattelin, että opiskelijapojan ei varmaankaan ole soveliasta tunkeutua sellaiseen joukkoon ja palasin tyhjin toimin asuntooni. Seuraavana vuonna kuitenkin rohkaisin itseni ja menin kokoukseen. Ilokseni huomasin, että opiskelijankin sopi hyvin liittyä joukkoon, vieläpä minulle tarjottiin mahdollisuus liittyä Turun Ursan jäseneksi. Toisena opiskeluvuotenani Väisälä luennoi tähtitieteen peruskurssia, ja koska tähtitiede kiinnosti minua, menin luennoille, lähinnä harrastusmielessä. Luennoilla oli kymmenkunta opiskelijaa. Käytännön harjoitustöitä tehtiin Iso- Heikkilän tähtitornissa. Sinne päästäkseen piti kulkea lehmälaitumen poikki, ja syksyllä kun lehmät vielä olivat laitumella, piti varoa häiritsemästä niitä. Myös Tuorlassa tehtiin käytännön töitä, esimerkiksi kun zeniittiputki asennettiin paikoilleen, kaikki tähtitieteen opiskelijat värvättiin kantamaan putkea ja nostamaan sitä pystyyn. Niihin aikoihin kun sain tähtitieteen approbaturin valmiiksi, Väisälä alkoi luennoida tähtitieteen cum laudeen kuuluvia kursseja. Koska aihe kiinnosti minua jatkuvasti, menin mukaan. Nyt oli luennoilla kuulijoita paljon vähemmän, vain kaksi. Toinen oli Sorjo Suomalainen, joka sittemmin oli opettajana Raision yhteiskoulussa, toisena minä. Kun sitten kevättalvella 1958 sain fil.kand. tutkinnon muiden aineiden osalta valmiiksi, oli tähtitieteen cum laudeni vielä pahasti kesken. Kun olin alunperinkin ottanut tähtitieteen mukaan lähinnä harrastusmielessä, katsoin ettei minun kannata sen vuoksi pidentää opiskeluaikaani, vaan tyydyn approbaturiin. Niinpä menin pyytämään Väisälältä opintokirjaani merkintää approbaturin suorittamisesta. Hän oli sitä mieltä, että olen suorittanut vähän enemmänkin kuin approbaturin ja kirjoitti opintokirjaan Tähtitieteessä lubenter approbatur. Näin tuli sitten kanditodistukseenikin tämä luultavasti melko harvinainen merkintä. Tähtitieteen laitoksella oli vanhassa torin varrella olleessa yliopistorakennuksessa kaksi huonetta neljännessä kerroksessa. Isompi huone oli täynnä tavaraa. Seinillä oli suuri määrä hyllyjä täytettynä pikkuplaneettatutkimusten yhteydessä otetuilla valokuvauslevyillä, oli monenlaisia taulukoita ja kuvioita ja kaikki tyhjiksi jääneet seinäpinnat oli täytetty kissankuvilla, Väisälä kun oli suuri kissojen ystävä. Pienemmässä huoneessa oli mm. laitteet, joilla valokuvista etsittiin pikkuplaneettoja ja siellä Väisälä piti myös luentonsa meille kahdelle cum lauden opiskelijalle. Nämä luennot kiinnostivat myös ammattilaisia niin että luennoille alkoi ilmestyä myös joitakin laitoksen assistentteja. Tästä Väisälä ei oikein pitänyt ja niin hän keksi juonen. Kerran hän ilmoitti, että luennot lopetetaan toistaiseksi ja opiskelijat ryhtyvät sen sijasta tekemään harjoitustöitä. Niin Suomalainen ja minä ryhdyimme etsimään valokuvauslevyiltä pikkuplaneettoja. Minäkin löysin yhden, ja hetken jo kuvittelin olevani uuden planeetan löytäjä. Harmikseni kuitenkin planeetta osoittautui jo ennestään tunnetuksi. Parin viikon kuluttua Väisälä ilmoitti Suomalaiselle ja minulle, että 18
luennot jatkuvat, mutta assistenteille ei ilmoitettu mitään. Niin me olimme taas kahdestamme luennoilla. Opiskeluajan jälkeen olen asunut pelkästään taajamissa, joissa ulkovalot tekevät tähtien katselun melko vaikeaksi. Niinpä havaitseva tähtitiede on jäänyt kovin vähäiseksi. Harrastus on rajoittunut melkein yksinomaan asiaa koskevien lehtien ja kirjojen lukemiseen. Jo pikkupoikana ajattelin, että olisi mukava jos eläisi niin vanhaksi, että näkisi vuonna 2004 tapahtuvan Venuksen kulun Auringon edestä. Toive toteutuikin, olen elänyt riittävän kauan ja lisäksi tapahtumahetkellä oli selkeä sää, joten 79-vuotiaana näin mustan pisteen liikkuvan Auringon laidasta toiseen. Ehkä voin katsoa olevani onnellinen ihminen, kun ainakin yksi pitkäaikainen toive on toteutunut. Kirjoittaja on 83-vuotias Turun Ursan jäsen. Rapusumu eli Messier 1, Lyyran tähtikuviossa sijaitseva supernovajäänne. Supernovan tiedetään räjähtäneen vuonna 1054, jolloin kiinalaiset ja arabitähtitieteilijät kirjasivat oudon valoilmiön. (Antti Parkkari) 19
Lähettäjä: Turun Ursa r.y. Iso Heikkilän tähtitorni FI 20200 TURKU Finland KOKOUSKUTSU Turun Ursa ry:n sääntömääräiseen vaalikokoukseen ja vuosikokoukseen keskiviikkona 3.12.2008 kello 18:00 Tuorlan observatorion luentosalissa Yhdistetyssä vaali- ja vuosikokouksessa käsitellään vuosikokouksen viivästymisen vuoksi sääntöjen 9 ja 8 asiat. Luentosali sijaitsee observatorion päärakennuksen 2. kerroksessa. Kokouksen jälkeen katsomme ajan salliessa yhdistyksen jäsenten vuoden aikana ottamia valokuvia tähtitaivaan ilmiöistä ja harrastustoiminnasta. Turun Ursa ry on perustettu 27.11.1928, joten yhdistys viettää samalla 80-vuotiskokoustaan. Sen kunniaksi yhdistyksen jäsenet pääsevät osallistumaan PLANETAARIOESITYKSEEN kello 19:00 Tuorlan planetaariossa Tuorlan planetaario on suuressa sinisessä hallissa, joka sijaitsee noin sata metriä Tuorlan päärakennuksesta tietä eteenpäin alas mäkeä. Lisätietoja ja sijaintikartat ks. http://www.astro.utu.fi/planetaario/. Tutustumme samalla planetaarion tekniikkaan. Esitykseen on Turun Ursan jäsenillä vapaa pääsy. Planetaarioon mahtuu kuitenkin enimmillään noin 35 henkeä. ISSN 1235 1083