UIMA-ALLASVESIEN KÄSITTELY

RTS 19:17 OHJEET LAUSUNTOKIERROSVERSIO 25.3.2019 1 (36) UIMA-ALLASVESIEN KÄSITTELY Tässä RT-ohjekortissa esitetään yleisten uimahallien ja kylpylöiden uimavedenkäsittelyn suunnitteluohjeita. Tämä ohjekortti on tarkoitettu vedenkäsittelyn suunnittelijoille ja tilaajille. Uimahallien ja LVIA-suunnittelua käsitellään LVI-ohjekortissa LVI 06-10451 Uimahallien ja virkistysuimaloiden LVIA-suunnittelu ja tilojen suunnittelua ohjekortissa RT xx-yyyyy Uimahallit. SISÄLLYSLUETTELO 1 VEDENKÄSITTELYN TAVOITTEET 2 KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT 3 VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET JA OHJEET 4 KUORMITUS JA VEDEN LAATUTAVOITTEET 5 ALLASHYDRAULIIKKA JA -KIERROT 5.1 Allastyypit 5.2 Veden johtaminen altaaseen 5.3 Veden johtaminen altaasta 5.4 Tasausaltaat 5.5 Huuhteluveden varastoaltaat 5.6 Huuhteluveden puskurialtaat 5.7 Korvausvesi 5.8 Allasveden kierrätysvirtaamat 5.9 Kierrätyspumppaus 5.10 Eri altaiden vedenkäsittelyn yhdistäminen 6 VEDENKÄSITTELY 6.1 Vedenkäsittelyprosessit 6.2 Karkeasuodatus 6.3 Saostus ja suodatus (peruskäsittely) 6.4 Desinfiointi uintialtaissa 6.5 Aktiivihiilijauheen käyttö 6.6 Otsonointi 6.7 Aktiivihiilisuodatus Nimi/1/kuukausi vvvv/rakennustieto Oy Rakennustietosäätiö RTS sr 2018

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 2 6.8 UV-käsittely 6.9 Muut menetelmät 6.10 Huuhteluvesien kierrätys ja lämmöntalteenotto 7 ALTAIDEN LÄMPÖTALOUS 7.1 Allasveden lämmitys 7.2 Allasveden jäähdytys 7.3 Allasvesijärjestelmän energiataloudellinen tarkastelu 8 KEMIKAALIEN KÄYTTÖ 8.1 Turvallisuusperiaatteita 8.2 ph:n säätökemikaalit 8.3 Kloorikemikaalit 8.4 Saostuskemikaalit 8.5 Aktiivihiili 9 APUTOIMINNOT JA VESIVIIHDELAITTEET 10 SÄHKÖ, AUTOMAATIO JA INSTRUMENTOINTI 11 SÄHKÖ, AUTOMAATIO JA INSTRUMENTOINTI 12 HÄIRIÖTILANNESUUNNITTELU 13 VEDENKÄSITTELYLAITOKSEN VASTAANOTTO 13.1 Tarkastukset ja koekäytöt 13.2 Ohjeet ja käytön opastus 14 HUOLTO 15 TEKNISET MITOITUSPERUSTEET 1 VEDENKÄSITTELYN TAVOITTEET Vedenkäsittelyn tärkein tavoite on allasveden terveydellisen laadun turvaaminen. Allasveden laatu tulee jatkuvasti pysyä moitteettomana miellyttävän ja turvallisen uintikokemuksen luomiseksi. Vedestä ei saa aiheutua uimareille sairauksia tai muuta terveydellistä haittaa. Vedenkäsittelyllä luodaan hyvät edellytykset sille, että altaassa tapahtuva klooridesinfiointi voidaan suorittaa optimaalisella klooripitoisuuden tasolla. Tämän lisäksi veden puhtauden, laadun ja muiden ominaisuuksien tulee olla Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 315/2002 vaatimusten mukaisia, jolloin vapaalla kloorilla on pienelläkin pitoisuustasolla riittävä vaikutus. Tällöin saavutetaan hyvä desinfiointiteho mutta samalla eliminoidaan haihtuvien orgaanisten klooriyhdisteiden (mm. kloroformin) mahdollisesti aiheuttamat terveyshaitat. 2 KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT Tässä ohjeessa käytetään seuraavia käsitteitä ja määritelmiä: Allaskuormitus Uimareiden välityksellä altaaseen tuleva likamäärä. Kuormituslaskelmissa se on altaassa käyvien henkilöiden lukumäärä vuorokaudessa jaettuna altaan vesitilavuudella. Allasryhmä Sellaisten altaiden muodostama ryhmä, joiden poistovedet yhdistetään ennen vedenkäsittelyä. Huuhteluvesi Suodattimien huuhteluun käytettävä vesi.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 3 Kierrätysvirtaama Altaan paluuveden virtaama. Korvausvesi Vesi, jolla korvataan altaasta esim. haihtumalla tai suodattimien huuhtelun yhteydessä poistunut vesi. Paluuvesi Käsittelyn jälkeen altaaseen palautettava puhdistettu vesi. Poistovesi Altaasta käsittelyyn johdettava, puhdistettava vesi. Tasausaltaat Kierron yhteydessä olevat tasausaltaat ovat vedenpinnan vaihtelun sekä huuhteluvesien varastoinnin vuoksi tarvittavat altaat. Huuhteluveden varastoallas on erillinen allas, johon varastoidaan suodattimien huuhtelussa myöhemmin tarvittavaa vettä. Käytetyn huuhteluveden puskuriallas on huuhtelusta poistuvan veden varastoallas, josta vesi johdetaan viemäriin viemärin kapasiteetin mukaan. Täyttövesi Vesi, jolla täytetään esimerkiksi huoltotöiden takia tyhjennetty allas. Veden siirto Puhdistuskiertojen välillä tapahtuva veden siirto järjestelmästä toiseen siten, että niiden kokonaisvesimäärät eivät oleellisesti muutu. Veden vaihto Veden tarkoituksellinen poisto puhdistuskierrosta ja sen korvaaminen vastaavalla määrällä verkostovettä. Veden vaihdon syynä voi olla altaan tyhjentäminen huollon takia tai veden laadun parantaminen poikkeustilanteissa. 3 VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET JA OHJEET Terveydensuojelulain 763/1994 mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle yleisölle avoimen saunan, kylpylän, uimahallin, uimalan tai uimarannan, käyttöönotosta. Terveydensuojeluasetuksessa 1280/1994 esitetään toiminnasta annettavan ilmoituksen sisältö sekä rakentamista koskevia määräyksiä. Terveydensuojelulain 763/1994 mukaan yleiseen käyttöön tarkoitettu uimala, uimahalli, uimaranta, kylpylä, sauna tai muu vastaava alue tai laitos on suunniteltava, varustettava sekä sitä on kunnossapidettävä ja hoidettava siten, ettei siellä oleskeleville aiheudu terveyshaittaa. Terveydensuojeluviranomaisen on säännöllisesti valvottava uimaveden laatua. STM asetuksen 315/2002 mukaan allasveden laatua valvoo terveydensuojeluviranomainen. Lisäksi laitoksen ylläpitäjän on tarkkailtava vedenkäsittelyn asianmukaisuutta (käyttötarkkailu). Asetus sisältää määräykset myös veden käsittelyn, käsittelylaitteiden ja materiaalien laadun varmistamisesta sekä tiedottamisesta ja raportoinnista.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 4 STM asetuksen 315/2002 soveltamiseksi käytäntöön on laadittu Valviran Allasvesiasetuksen soveltamisohje 2/2017. Uima-allasveden laatu ja valvonta. Uimahallien, kylpylöiden ja muiden vastaavien laitosten turvallisuuden edistämiseksi Tukes on laatinut Tukes-ohjeen 1/2015 Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen, jossa annetaan tietoa kyseisiin kuluttajapalveluihin liittyvästä keskeisestä lainsäädännöstä. Tällaisia ovat kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011, valtioneuvoston asetus eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta 1110/2011 sekä valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista 613/2004. Ohje pohjautuu Kuluttajaviraston ohjeisiin 4/2002 kylpylöiden ja uimahallien turvallisuuden edistämisestä. Tämä ohje korvaa kyseiset aikaisemmat ohjeet. Vaarallisten kemikaalien varastoinnista, käytöstä ja ilmoituksista on määrätty laeissa ja asetuksissa kemikaalilaki 599/2013 ja valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 856/2012. Lisäksi Tukes on laatinut oppaan Vaarallisten kemikaalien varastointi. 4 KUORMITUS JA VEDEN LAATUTAVOITTEET Uima-allasvesiin tuleva kuormitus on peräisin pääosin uimareista. Ulkoaltaisiin tulee roskaa myös ympäristöstä. Uimarin aiheuttama kuormitus riippuu mm. peseytymisestä, altaan toiminnoista, altaan lämpötilasta ja uintiajasta. Kuormituksesta osa on makrokokoisia epäpuhtauksia, kuten ihon solukkoa, hiuksia, tekstiilikuitujen palasia yms. Pienehkö osa (10...15 %) on veteen liukenematonta ns. kolloidikokoisia epäpuhtauksia, jotka ovat pääosin uimareista peräisin olevia suurimolekyylisiä aineita. Kaliumpermanganaatin kulutusluvulla (KMnO4-luku) määritellään orgaanisen lian määrää vedessä. KMnO4-luvulla laskettuna orgaanisia aineita tulee veteen keskimäärin 5 g/hlö. Vastaavasti typpiyhdisteitä tulee veteen n. 0,7 g/hlö. Kuormitusta mitataan usein ns. allaskuormituksella Ku joka lasketaan kaavalla 1: Ku = M/V (1) missä Ku = allaskuormitus, hlö/m³/d M = kuormitetuimman kuukauden keskimääräinen kävijämäärä päivässä, hlö/d V = käsittelykierron kokonaisvesimäärä, m³. Kuormitusta ja veden puhdistusta seurataan useilla eri analyyseillä. STM:n asetuksessa 315/2002 on annettu veden laadulle laatuvaatimukset. Veden puhdistustasoa parhaiten kuvaavien suureiden eli KMnO4-luvun ja sidotun kloorin alemmat pitoisuudet lisäävät uintikokemuksen miellyttävyyttä. Tämän vuoksi normaalikäytön aikaisiksi tavoitearvoiksi tulee uusissa ja uusittavissa vedenkäsittelyjärjestelmissä asettaa seuraavat arvot: KMnO4-luku 6 mg/l sidottu kloori 0,3 mg/l.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 5 Veden korkea suolapitoisuus aiheuttaa korroosiota. Kloridipitoisuutta tulee tarkkailla erityisesti, jos hallissa on käytössä teräsaltaat. Yleisenä suositusarvona voidaan pitää, että kloridipitoisuutta 500 mg/l ei tulisi ylittää. Teräsaltaita käytettäessä pitoisuusraja tulee aina erikseen varmistaa teräsaltaan toimittajalta. Uima-allasvesien käsittelyssä tulee aina pyrkiä kuormitusperusteiseen käyttöön ja säätöön, jolloin on mahdollista säästää energia- ja kemikaalikuluissa. Kuormitusperusteisessa säädössä (DIN 19643) allasvedestä mitataan vapaan ja sidotun kloorin arvo, redox-potentiaalin arvo sekä ph-arvo. Mittausten perusteella voidaan säätää ja optimoida kiertovirtaamaa ja klooripitoisuutta sekä ohjata saostusaineen syöttöä, UV-laitteita ja aktiivihiilen annostelua siten, että mitatut arvot pysyvät kuvan 1 mukaisessa tavoiteikkunassa ja järjestelmä toimii mahdollisimman optimaalisesti. Säädöt ja ohjaukset voidaan toteuttaa tätä varten valmistetuilla säätimillä tai kiinteistön automaatiojärjestelmän avulla. Kuva 1. Kuormitusperusteinen säätö. Tavoiteikkuna merkitty sinisellä katkoviivalla. 5 ALLASHYDRAULIIKKA JA -KIERROT 5.1 Allastyypit Allastyyppejä (RT xx-yyyyy) ovat seuraavat: Pääallas (+26...28 C) Kuntouintiin soveltuva 25 m tai 50 m allas. Hyppyallas (+26...28 C) Monitoimiallas (terapia-allas) (+30...32 C) Opetusallas (+29...32 C) Kahluuallas (+30...32 C) Kylmävesiallas (+4...8 C) Ulkoaltaat (+24...28 C) Poreallas (+32...35 C) Vesiliukumäen alastuloallas

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 6 Kuva 2. Opetusallas Kuva 3. Kylmäallas 5.2 Veden johtaminen altaaseen Vesi johdetaan altaaseen ja sieltä pois siten, että uusi vesi sekoittuu jatkuvasti mahdollisimman tasaisesti altaassa jo olevaan veteen. Epämääräisen muotoisiin tai suuriin altaisiin soveltuu parhaiten pohjasyöttö. Pohjasyötössä suutintiheys on yksi suutin 6...8 m²:n pohjapinta-alaa kohti riippuen altaan syvyydestä. Suuttimessa tulovirtauksen tulee olla ainakin osittain pohjan suuntainen. Pohjasyöttö voidaan korvata seinäsyötöillä tarvittaessa, kunhan varmistetaan virtaaman tasaisuus altaan kaikissa osissa. Hyppyaltaissa suuttimia voidaan asentaa kahteen tasoon, jolloin alempi taso on noin 0,5 metrin korkeudella pohjasta. Suuttimien etäisyys toisistaan on korkeintaan kolmasosa altaan leveydestä. Portaissa ja erilaisissa syvennyksissä veden vaihtuvuus varmistetaan lisäsuuttimin. Virtaaman tasaisuus todennetaan värikokeella (hydrauliikkakoe).

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 7 5.3 Veden johtaminen altaasta Yleensä vesi tulee johtaa altaasta pois loiskekourujen kautta. Epäsäännöllisen muotoisissa altaissa loiskekouruja tulee olla lähes koko reunan alueella, jotta veden tasainen vaihtuvuus voidaan turvata koko altaan alueella. Uintialtaissa ja muissa vastaavan kokoisissa ja muotoisissa altaissa poistokourujen tulee olla vähintään altaan pitkillä sivuilla. Kourun reunan tulee olla koko pituudeltaan tarkasti samassa tasossa. Yli 2 mm:n ero korkeudessa aiheuttaa jo merkittäviä eroja ylivuotovirtaukseen altaan eri osista. Pienimmissä altaissa, joissa veden viipymä on alle puoli tuntia, voidaan harkita myös muunlaisia ratkaisuja. Tällöin täytyy varmistaa, että vesi virtaa altaan kaikissa osissa. Loiskekouru tulee muotoilla ja mitoittaa sen käyttötarkoituksen mukaan. Sitä voidaan käyttää veden keräämisen lisäksi myös veden johtamiseen tai varastoimiseen yms. Mitoitus on tehtävä siten, että kourun vedenpinta on aina altaan vedenpintaa alempana. Näin varmistetaan, että ylivuoto poistaa altaasta veden pinnalla olevat epäpuhtaudet. Loiskekourun suunnittelu tulee toteuttaa siten, että vähennetään ylimääräisen äänen muodostumista. Jos esimerkiksi kouruun tuleva vesi putoaa liian korkealta kourun vedenpintaan tai jos lähtevän veden putkeen syntyy pyörre, niistä saattaa aiheutua merkittävää melua halliin. Nämä haitat tulee poistaa kourun muotoilulla sekä pyörteenestolevyillä. Lisäksi suunnitteluratkaisuilla tulee estää ylimääräisten kappaleiden pääsy loiskekouruputkistoihin. Kuva 4. Esimerkki äänettömästä loiskekouruputken liitoksesta. Loiskekourut ja reuna-alueet tulee pestä siten, että pesuvettä ei joudu altaaseen ja sitä kautta puhdistusjärjestelmään. On suositeltavaa toteuttaa loiskekouruputkistoihin pesuvesiventtiilit ja -putkistot tarvittavine ohjausjärjestelmineen siten, että ne mahdollistavat loiskekourujen pesun käytön aikana altaita tai tasausaltaita tyhjentämättä. 5.4 Tasausaltaat Jokaisella puhdistuskierrolla on oma tasausaltaansa. Kohteen niin vaatiessa eri kiertojen tasausaltaat voidaan kytkeä yhteen siten, että ne toimivat yhtyvinä astioina, jolloin tasausaltaiden välillä voi olla jatkuvasti pieni virtaus jompaankumpaan suuntaan. Jos tasausaltaita yhdistetään yhtyviksi astioiksi, niiden yhteisen tasaustilavuuden tulee olla vastaavien puhdistuskiertojen tasausallastilavuuksien summa.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 8 Korroosiovaurioiden välttämiseksi tasausaltaille tulee olla erillinen ilmanvaihto siten, että tilassa on erillispoisto ja tila on siten aina alipaineinen ympäröivään huonetilaan verrattuna. Tasausaltaiden kokonaistasaustilavuus lasketaan kaavalla 2. Vtas = Vs+ Vl+ Vh 1,5 (2) jossa Vtas = tarvittava kokonaistasaustila (vaihtelutilavuus), m³ Vs = 0,075 A/a uimareiden syrjäyttämä vesimäärä, m³, jossa A = altaan pinta-ala, m² a = henkilöä kohti tarvittava pinta-ala (katso kohta 5.8), m² Vl = 0,04 A loiskeveden määrä, m³. Kaava yliarvioi loiskeveden määrän erityisesti suurissa altaissa. Suurissa uintialtaissa em. arvo voidaan puolittaa. Vh = huuhteluvesimäärä, m³. Huuhtelua varten varataan vähintään suurimman tai yhtaikaa huuhdeltavien suodattimien huuhteluun tarvittava vesimäärä. Tarvittava tilavuus varmistetaan huuhteluohjeiden perusteella. Mikäli suodattimien huuhtelu suoritetaan tasausaltaassa olevalla vedellä, saavutetaan etuna se, että huuhteluvesi on aina kloorattua. Mahdollisuuksien mukaan tasausaltaan pohjaan tehdään reilu kaato ja syvennys pumpun imuputkia sekä tyhjennystä varten. 5.5 Huuhteluveden varastoaltaat Huuhteluvettä varten voidaan varata oma huuhteluveden varastoallas. Tällöin pitää muistaa, että vettä ei voida varastoida kovin pitkään (max. 3 vrk) ja sille on voitava järjestää erillinen klooraus. 5.6 Huuhteluveden puskurialtaat Poistettavia huuhteluvesiä varten joudutaan usein järjestämään myös puskuriallas, koska viemäriin ei välttämättä voida johtaa poistovettä suodattimien huuhtelun aiheuttamalla virtaamalla. Puskurialtaasta vesi johdetaan viemäriverkostoon sopivalla virtaamalla painovoimaisesti tai pumppaamalla, mikäli se on korkeuserojen takia tarpeen. Mikäli poistettavien huuhteluvesien lämpö halutaan ottaa talteen, on se mahdollista toteuttaa puskurialtaan avulla. Puskuriallas soveltuu käytettäväksi myös silloin, kun huuhteluvesiä halutaan puhdistaa uusiokäyttöön. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi puskuriallas suositellaan toteutettavaksi vähintään kaikkiin uusiin kohteisiin. Huuhteluvesien johtaminen joko hulevesi- tai jätevesiviemäriin tulee selvittää paikallisen vesilaitoksen kanssa jo suunnitteluvaiheessa. 5.7 Korvausvesi Suolat ja muut lika-aineet, jotka eivät poistu vedenkäsittelyssä, rikastuvat vähitellen veteen, ellei vettä vaihdeta riittävästi. Vettä tulee vaihtaa keskimäärin noin 30 l/hlö/vrk. Tämä arvo toteutuu normaalisti veden luonnollisen vaihtuman kautta (haihdunta, loiskevedet ja suodattimien huuhteluvedet). Korvausveden laatu tulee selvittää jo suunnitteluvaiheessa, varsinkin pienillä paikkakunnilla.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 9 Korvausvesi johdetaan tasausaltaaseen vesilaitoksen määräysten mukaisesti vähintään 100 mm vedenpinnan yläpuolelle. Korvausvetenä käytetään sekoitettua vesijohtovettä tai huuhteluvedestä kierrättämällä valmistettua vettä, jota voi olla enintään 70 % korvausveden kokonaismäärästä (DIN-normi 19643). 5.8 Allasveden kierrätysvirtaamat Veden kierrätyksen pääperiaate on, että jokaista uimaria kohti puhdistetaan vettä 2 m³/käyntikerta. Tämän määrän arvioimiseksi voidaan käyttää erilaisia menetelmiä esimerkiksi: Kaavassa 3 virtaamien määrittelyn lähtökohtana on käytetty altaan pinta-alaa ja altaan tyyppiä. Joidenkin erikoisaltaiden osalta kierrätysvirtaamat määritellään veden keskimääräisen viipymän mukaan. Kierrätysvirtaama saadaan kaavasta 3. Q = n q A/a (3) jossa Q = kierrätysvirtaama, m³/h n = ominaiskäyntitiheys eli yhdelle uimarille varattua allaspinta alaa a kohti tulevien uimareiden lukumäärä tunnissa. Allastilojen osalta käytetään yleensä arvoa 1 h-1. q = käyntiä kohti puhdistettava vesimäärä, 2 m³ A = altaan pinta-ala, m² a = henkilöä kohti varattu pinta-ala, vedenkäsittelymitoitusta varten, pää- ja hyppyallas: 4,5 m², matalat (<1,35 m) tai lämpimät ( +30 C) altaat: 2,7 m². Lisäksi erikoisaltaissa tulee käyttää seuraavia mitoituksia: jos altaaseen kuuluu liukumäki, lisätään virtaamaa 35 m³/h, liukumäkialtaassa kiertovirtaaman tulee aina olla kuitenkin yhteensä vähintään 60 m³/h hieronta- yms. pistettä kohti lisätään virtaamaa 5 m³/h porealtaat (oma vedenkäsittely): viipymä 3 minuuttia porealtaat (yhdistetty vedenkäsittely): viipymä 6 minuuttia kylmäaltaat, viipymä 1 tunti, virtaama kuitenkin vähintään 10 m³/h. 5.9 Kierrätyspumppaus Pumppuja valitaan yleensä vähintään kaksi kappaletta kiertoa kohti. Pumpun häiriön aikana tai hallin ollessa suljettu järjestelmää voidaan käyttää tilapäisesti pienemmällä virtaamalla. Euroopan yhteisöjen asetuksen 640/2009 sähkömoottoreiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta mukaisesti sähkömoottorit, joiden nimellisteho on 7,5...375 kw on täytettävä joko hyötysuhdetaso IE3 tai täytettävä hyötysuhdetaso IE2 ja oltava varustettu taajuusmuuttajalla. Vaatimus ei koske vesijäähdytteisiä moottoreita, koska ne ottavat talteen moottorin energiahäviöitä. Pumppujen valinnassa on syytä kiinnittää huomiota pumpun materiaaliin, koska materiaalilla on suuri merkitys pumpun käyttöikään, ks. kohta 14.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 10 5.10 Eri altaiden vedenkäsittelyn yhdistäminen Saman lämpöisten altaiden poistovedet voidaan yhdistää yhteiseksi puhdistuskierroksi. Yhdistäminen pienentää vedenkäsittelyn kustannuksia. Tällöin ei ole mahdollista erityistilanteissa muuttaa altaiden lämpötilaa eri tasoille, vaan lämpötilat ovat aina kyseisissä altaissa lähes samat. Vedenkäsittelyn optimoinnin kannalta on hyvä siirtää vettä puhdistuskierrosta toiseen, jolloin suurimman kuormituksen altaiden kuormitusta voidaan siirtää vähemmän kuormitettujen altaiden kiertoihin. Näin altaisiin tulevia kuormia voidaan tasoittaa tai tehokkaammin käsiteltyä vettä voidaan siirtää muihin altaisiin ja siten keskittää vedenkäsittelyn tehostusyksiköitä. Tällöin on otettava huomioon myös lämpötalous. 6 VEDENKÄSITTELY Vettä johdetaan uima-altaista jatkuvasti käsittelyyn ja sieltä takaisin uimaaltaisiin. Veden kierrätysvirtaama riippuu allastyypistä ja koosta. Kierrätyksen yleisperiaatteena on, että kovankin kuormituksen aikana jokaista uimaria kohti puhdistetaan riittävästi vettä. Veden kierto altaassa järjestetään ns. sekoittumisperiaatteella, jolloin tulevan veden tulee sekoittua mahdollisimman nopeasti koko altaan vesimassaan ja poiston tulee tapahtua mahdollisimman tasaisesti koko altaan pinnalta. Vesi puhdistetaan pääosin kierrätyksen yhteydessä vedenkäsittelyjärjestelmässä. Toisaalta hygieenisyyden turvaamiseksi allasvedessä tulee aina olla vapaata klooria, joka tuhoaa mahdollisimman nopeasti uimareista allasveteen tulevat bakteerit ja muut eliöt. Kloori reagoi myös vedessä olevien epäpuhtauksien kanssa hapettaen orgaanisia aineita ja siten puhdistaen vettä. Uimareista tulevat lika-aineet ovat pääasiassa veteen liukenevia, mutta mukana on myös kolloidisia aineita. Kolloidiset aineet poistetaan tehokkaimmin saostusta ja suodatusta käyttäen. Toteuttamalla saostus ja suodatus aina vedenkäsittelyn perusprosessina voidaan kolloidisten aineiden rikastuminen uimaveteen estää. Vedenlaadun parantamiseksi voidaan käyttää ns. lisäpuhdistusmenetelmiä, esim. pulverihiilen käyttö, otsonointi ja UV-käsittely. Tarvittava altaiden täyttövesi ja korvausvesi otetaan vesijohtoverkostosta. Mikäli kuitenkin halutaan käyttää kierrättämällä valmistettua korvausvettä, on varmistettava, että vedelle on riittävä puhdistuskäsittely ja erillinen desinfiointi (ks. Valviran allasvesiasetuksen soveltamisohje 2/2017). Allasveden putkistojärjestelmän ja jätevedenpoistojärjestelmien välillä ei saa olla suoraa yhteyttä.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 11 Kuva 5. Esimerkkikaavio uima-altaiden vedenkäsittelyn yleisperiaatteiden soveltamisesta. Punaisella on merkitty allaskuormitus ja sen poistaminen eri vaiheissa. 6.1 Vedenkäsittelyprosessit Vedenpuhdistuksen laitteisto valitaan ja mitoitetaan siten, että kappaleessa 4 esitetyt laatutavoitteet saavutetaan. Käsittelyn yksikköoperaatiot ja -prosessit jaetaan niiden toiminnan ja tavoitteiden perusteella seuraaviin pääryhmiin: peruskäsittely tehostus- tai lisäkäsittely kemikaalien annostelu. Allasveden peruskäsittelyyn kuuluvat kaikki varsinaisen puhdistusprosessin osat, jotka tulee olla kaikissa uima-altaiden puhdistuskierroissa. Puhdistuskierron osat ovat: tasausallas karkeasuodatus kierrätyspumppaus saostus ja suodatus valituissa suodatintyypeissä veden lämmitys ph-arvon (ja alkaliniteetin) säätö klooripitoisuuden säätö (desinfiointi altaassa). Vedenkäsittelyä tulee täydentää tarvittavilla tehostusmenetelmillä hyvän vedenlaadun takaamiseksi. Tehostusmenetelmiä ovat: aktiivihiilisuodatus aktiivihiilijauheen käyttö UV-käsittely otsonointi. Erityisiä tehostusmenetelmiä ovat haihtuvien aineiden poisto ilmastamalla ja ilmanvaihdolla

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 12 kalvosuodatusmenetelmät ultrasuodatus (UF), nanosuodatus (NF) ja käänteisosmoosi, kuva 6. Seuraavien kemikaalien käytöstä esitetään jäljempänä kemikaalin vaikutus käsiteltävään veteen sekä niiden annostelutapoja kohdassa 8.2-8.5: kloorikemikaalit ph-arvon ja alkaliniteetin säätö saostuskemikaalit. Kuva 6. Eri kalvosuodatusmenetelmiä ja niiden ominaisuuksia. 6.2 Karkeasuodatus Karkeasuodatuksen tarkoitus on poistaa vedestä suurikokoiset partikkelit kuten hiukset, lehdet, hiekka, korut yms. Karkeasuodatus sijoitetaan siten, että se suojaa virtaussuunnassa myöhemmin olevia laitteita, erityisesti pumppuja, rikkoutumiselta tai toimintahäiriöltä. Suodattimen oleellisin osa on yleensä teräsverkosta tai rei itetystä levystä tehty suodatinosa. Reikien pinta-ala on yleensä noin 50 % kokonaispintaalasta. Reikien koko on 2...4 mm tai 3...5 mm. Suurempaa reikäkokoa käytetään ulkoaltaissa, joissa veteen tulee syksyisin paljon lehtiä, siemeniä yms. Virtaama kokonaispinta-alaa kohti (suodatusnopeus) saa olla korkeintaan 200 m³/h/m² (0,06 m/s). Ulkoaltaissa tulee käyttää pienempiä nopeuksia; korkeintaan 75 m³/h/m² (0,02 m/s). Erityisesti suurimmilla nopeuksilla on kiinnitettävä huomiota virtaaman tasaiseen jakautumiseen koko suodattimen alueelle. Nykyisin on saatavilla tehdasrakenteisia pumppuja, joissa on yhteenrakennettu karkeasuodatin (kuva 7). Näissä virtausnopeus suodatinkorissa on huomattavasti aiemmin mainittua 200 m³/h/m² suurempi. Pumppujen käyttö on sallittu, kun ne mitoitetaan valmistajan ohjeiden mukaisesti.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 13 Kuva 7. Yhteenrakennetulla karkeasuodattimella varustettu kierrätyspumppu. Kuva 8. Karkeasuodattimen poikkileikkaus. Karkeasuodatin on tehtävä helposti avattavaksi ja varustettava ikkunalla. Sen viereen on varattava riittävä huoltotila. Suodatinkorin pesulle/ puhdistukselle tulee myös varata tarkoituksenmukainen tila vesipisteineen. Suodatin sijoitetaan yleensä tasausaltaan ja pumpun väliin. Kuva 10. Erillinen karkeasuodatin. Kuva 9. UF-suodatuslaitteiston automaattinen karkeasuodatin. 6.3 Saostus ja suodatus (peruskäsittely) Saostus Kolloidisen ja orgaanisen aineen poisto tehokkaasti onnistuu vain saostuskemikaalin oikealla käytöllä. Aktiivisena aineena saostuksessa on yleensä alumiini. Se neutraloi kolloidien sähkövaraukset, jolloin ne yhdessä syntyvän hydroksidisakan kanssa muodostavat suurempia hiukkasia, eli flokkeja. Syntyvä saostuma voidaan poistaa suodattimen huuhtelulla. Saostus on myös tehokas tapa poistaa vedestä niitä mikroorganismeja, jotka kestävät hyvin klooria.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 14 Saostuksen hyvä toiminta edellyttää seuraavia asioita: saostuskemikaalia ei laimenneta syöttöpisteen jälkeen saostusaineen on sekoituttava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti koko käsiteltävään vesivirtaan. Vasta sekoittumisen jälkeen vesi jaetaan suodattimille syöttöpisteen ja suodattimien välillä tulee olla n. 10 sekunnin viipymä, muutoin flokki alkaa syntyä liian aikaisin ja se rikkoutuu putkiston nopeassa virtauksessa saostusaine voidaan syöttää myös pumpun imupuolelle (varmistettava pumpun toimittajalta), jolloin se sekoittuu veteen tasaisesti. Tällöin on huolehdittava, että saostusaine ei joudu veteen pumppujen imun vaikutuksesta AHC-liuoksen (alumiinihydroksidikloridiliuoksen) annostelumäärä on 0,2...0,5 ml/m³ kierrätettävää vesimäärää kohti PAC-liuoksen (polyalumiinihydroksidikloridiliuoksen) annostelumäärä on 0,2...0,5 ml/m³ kierrätettävää vesimäärää kohti. Saostusainetta tulisi syöttää jatkuvasti tai vähintään uimahallin aukioloajan. Kuva 11. Saostusaineen syöttö vedenkäsittelyjärjestelmään. Suodatus Suodattimia/suodatinryhmiä hankitaan yleensä vähintään 2 kpl, jotta järjestelmää voidaan käyttää huuhtelujen tai huoltojen aikana. Huuhtelujen tai huoltojen aikana käytetään pienempää virtausta. Suodattimien lukumäärää valittaessa on otettava huomioon myös huuhteluveden varastoaltaan ja huuhtelulaitteiden mitoitus siten, että järjestelmä mahdollistaa vähintään yhden suodattimen huuhtelun aina tarvittaessa laitoksen käytön aikana. Erityyppisten paine- ja imusuodattimien mitoitusarvot on esitetty taulukossa 1.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 15 Painesuodatin Painesuodatin Imusuodatin kaksi hiekka- tai lasikerrosta kaksi hiekka- tai lasikerrosta + aktiivihiilikerros kaksi hiekka- tai lasikerrosta + aktiivihiilikerros Suodatuskerros Raekoko Hiekka 3...5 mm 200 mm 200 mm 200 mm 0,7...1,2 mm 1000 mm 700 mm 700 mm Antrasiitti 1,4...2,5 mm Aktiivihiili 1,7...3,36 mm - 300 mm 300 mm Suodatuskerroksen paksuus yhteensä 1200 mm 1200 mm 1200 mm Suodatusnopeus < 30 m/h < 25 m/h < 30 m/h Huuhtelunopeus 50...65 m/h 50...65 m/h 50...65 m/h Ilmahuuhtelunopeus 50...65 m/h 50...65 m/h 50...65 m/h Taulukko 1. Paine- ja imusuodattimien mitoitusarvot. Hiekkakerrokset voidaan korvata lasikerroksilla, jotka määritellään tapauskohtaisesti. Antrasiittikerroksia sisältäviä suodattimia käyttöönottaessa on tärkeää aina suorittaa ohjeiden mukainen happopesu, jolla liuotetaan hiilissä oleva rauta pois. Painesuodattimet Painesuodattimet voivat olla ns. hiekkasuodattimia tai monikerrossuodattimia. Hiekkasuodattimissa suodatusmateriaaleina ovat ainoastaan kvartsihiekka- tai lasikerrokset. Monikerrossuodattimissa suodatusmateriaaleina ovat kvartsihiekka- tai lasikerrokset sekä hiilikerros (antrasiitti tai aktiivihiili). Huuhtelutavaksi suositellaan ensisijaisesti paineetonta huuhtelua, mutta paineellista huuhtelua voidaan myös käyttää. Paineettomalla huuhtelulla varmistetaan, että veden pinnalla oleva lika kuoriutuu kunnolla pois. Suodattimien etuputkistojen venttiilit voivat olla käsiventtiileitä tai sähkötai paineilmakäyttöisiä toimilaiteventtiileitä, jolloin käyttö voidaan automatisoida. Painesuodattimien varusteet: kulkuluukku massapinnan yläpuolella kulkuluukku kyljessä, suutinpohjan yläpuolella tarkastusluukku suutinpohjan alapuolella tarkkailuikkunoita vähintään 1 kpl massapinnan yläpuolella, mikäli vaippa on läpikuultava putkiyhteet käsikäyttöinen ja/tai automaattinen ilmanpoistoventtiili näytevesiventtiilit tulo- ja lähtöputkissa paine-eromittaus suodatusvastuksen osoittamiseksi poistuvan huuhteluveden läpinäkyvä tarkkailuputki suuttimien tulee aina olla ilmahuuhtelulle sopivia, minimi 80 kpl/m² (DIN-normi). DIN-normin mukainen suodatusmassakorkeus on 1200 mm, joka voi jakautua esimerkiksi seuraavasti (alhaalta ylöspäin): 200 mm kvartsihiekka 3...5 mm 700 mm kvartsihiekka 0,7...1,2 mm 300 mm hydroantrasiitti.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 16 Imusuodattimet Imusuodattimien suodatusmateriaaleina käytetään kvartsihiekka- tai lasi kerroksia sekä hiilikerrosta (antrasiitti tai aktiivihiili). Imusuodattimissa tulee aina olla paineeton huuhtelu, koska suodatin on ylhäältä avoin ja irtokannella peitetty. Tässä suodatintyypissä vettä pumpataan suodattimeen ja sieltä pois, eli se sisältää enemmän tekniikkaa kuin perinteinen hiekkasuodatin. Tästä syystä suodattimen toiminta on aina automaattinen. Imusuodattimen muoto on kulmikas, suorakaide tai neliö. Suodattimen rakenne mahdollistaa joustavan mitoituksen, jonka vuoksi rakenne on tilaa säästävä. Imusuodatin valmistetaan polypropeenilevystä ja se tuetaan itsekantavalla teräsrungolla. Tarvittava huonekorkeus on pienempi kuin hiekkasuodattimilla, mutta suurempi kuin kalvosuodattimilla. Imusuodatin toimitetaan pakettina, jolloin siinä on mukana kaikki tarvittavat varusteet. Tarvittaessa imusuodatin voidaan koota myös paikan päällä esim. tilan ahtauden vuoksi. Imusuodattimen varusteet: kulkuluukku kyljessä, suutinpohjan yläpuolella tarkkailuikkuna massapinnan yläreunan tasolla, jolloin suodattimen toimintaa voidaan tarkkailla sisäpuolisen valaistuksen ansiosta suuttimien tulee aina olla ilmahuuhtelulle sopivia, 100 kpl/m² (DIN normi). DIN-normin mukainen suodatusmassakorkeus on 1200 mm, joka voi jakautua esimerkiksi seuraavasti (alhaalta ylöspäin): 200 mm kvartsihiekka 3...5 mm 700 mm kvartsihiekka 0,7...1,2 mm 300 mm hydroantrasiitti. Vaihtoehtoinen suodatusmateriaali kvartsihiekalle on puhtaasta lasista valmistetut pyöreät lasikuulat. Eri lasikerroksissa olevien lasikuulien raekoko voi olla esim. 0,75...1,0 mm ja 1,0...1,3 mm. Kalvosuodattimet (UF-suodattimet) Kalvosuodattimissa suodatusmateriaaleina ovat erikoiskalvot, jotka estävät myös bakteerien läpimenon. Järjestelmään sisältyy aina automaattinen karkeasuodatus, jolla vesi esipuhdistetaan. Suodattimien vaatima huonekorkeus on pienempi kuin muilla vaihtoehdoilla. Kalvosuodattimet voidaan rakentaa halutun kokoisiin paketteihin, jolloin ne voidaan toimittaa kohteeseen jopa oviaukkojen kautta. Kalvosuodattimien huuhteluveden käyttö on hetkellistä ja vähäistä, joten huuhteluvettä varten ei tarvita suuria viemäreitä. Tekniikasta johtuen toiminta on aina automaattista ja se sisältää etävalvontaan ja -ohjaukseen liitettävän ohjausautomaation.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 17 Kalvosuodattimen paremman puhdistustehon vuoksi allasveden kiertovirtaama voi DIN-normin mukaan olla pienempi kuin muilla suodatusvaihtoehdoilla. 6.4 Desinfiointi uintialtaissa Kloorin eri muodot allasvedessä Allasveteen lisätty kloori esiintyy eri muodoissa. Veteen lisätty vapaa kloori reagoi orgaanisten typpiyhdisteiden kanssa, jolloin reaktiotuote on sidottu kloori. Nämä muodostavat yhdessä kokonaiskloorin. Kloorin reagoidessa muun orgaanisen aineen kanssa reaktiotuote on orgaaninen kloori mm. trihalometaanit (THM, CHCl 3). Vapaa kloori jakaantuu edelleen kahteen osaan, alikloorihapokkeeseen ja hypokloriitti-ioneihin. Desinfiointiteholtaan parempi on alikloorihapoke (HClO), joka lähes yksin määrää desinfiointitehon. Sen kanssa kemiallisessa tasapainossa on hypokloriitti-ioni (ClO ). Näiden suhteelliset osuudet riippuvat veden ph-arvosta. Kuvassa 12 on esimerkkejä jakautumisesta 30 C:ssa. Kun kokonaiskloorin ainesosat reagoivat, aktiivisesta kloorista syntyy pysyvästi kloridi-ioni, jolla ei ole enää reaktiokykyä tai desinfiointitehoa. Kloridi lisää pelkästään veden suolapitoisuutta. Kuva 12. Alikloorihapokkeen (HCIO) määrä vedessä on riippuvainen ph-arvosta kaavion mukaisesti. Alikloorihapoke määrää lähes yksinomaan kloorin desinfiointitehon. Kloori altaassa Altaassa jatkuvasti pidettävä riittävä vapaan kloorin pitoisuus varmistaa, että allasvesi pysyy uimareista aiheutuvan kuormituksen aikanakin mikrobiologisesti moitteettomana. Koska ph-arvolla on alikloorihapokkeen osuuteen erittäin suuri vaikutus, on allasveden ph-arvo säädettävä aina ensin oikeaan arvoon. On myös muistettava, että säätimien kloorianturit jotka mittaavat vapaan kloorin pitoisuutta mittaavat vain alikloorihapokkeen pitoisuutta, joten on suositeltavaa käyttää säätimiä joissa on automaattinen ph-kompensointi. Riittävä alikloorihapokepitoisuus saadaan säilymään johtamalla altaaseen jatkuvasti ns. sekoitusperiaatteella puhdistettua vettä, jonka ph-arvo ja klooripitoisuus säädetään sopivaksi ja mahdollisimman tasaiseksi. Altaassa olevan viiveen aikana kloori toimii myös tehokkaana hapettimena hapettaen yksinkertaisia orgaanisia yhdisteitä. Edellä olevan mukaisesti myös ph-arvon tulee olla lähellä neutraalia, jotta desinfiointimielessä tehokkaan kloorin eli alikloorihapokkeen pitoisuus on

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 18 optimialueella. Liian alhainen ph-arvo lisää ärsyttävien klooriyhdisteiden syntymistä. Optimialueena pidetään aluetta 6,9 7,2. STM:n allasvesiasetuksessa 315/2002 määritellään sallittu ph-alue ja kloorin eri muotojen vaadittavat pitoisuudet eri tilanteissa. 6.5 Aktiivihiilijauheen käyttö Aktiivihiilijauhetta käytetään suodattimien puhdistustehon parantamiseen. Hiili sitoo itseensä vedestä erilaisia orgaanisia aineita. Aktiivihiilisuspensio (aktiivihiilijauheen ja veden seos) syötetään veteen ennen suodatusta. Samanaikainen saostuskemikaalin syöttö kiinnittää hiilihiukkaset syntyviin saostumiin (flokkeihin) ja ne jäävät suodattimen pintakerrokseen. Menettely vähentää erityisesti kloroformin (trihalometaani THM) pitoisuutta sekä alentaa myös sidotun kloorin määrää. Hiilijauheen käyttö lisää jonkin verran kloorin kulutusta. Suodattimen huuhtelun yhteydessä aktiivihiilijauhe huuhtoutuu siihen sitoutuneiden epäpuhtauksien kanssa viemäriin. Aktiivihiilijauhe liuotetaan veteen, jolloin siitä muodostuu hyvin annosteltavaa aktiivihiilisuspensioliuosta. Hiilen syötön yhteydessä tulee aina käyttää saostuskemikaalia sitomaan liuosta suodattimen pinnalle. Tällä varmistetaan, ettei hiili pääse suodattimen massakerrosten läpi altaaseen. Syöttö mitoitetaan annostukselle noin 1...3 g/m³. Hiilen annostusmäärä voi myös olla noin 5 g/hlö. Näiden raja-arvojen perusteella arvioidaan tarvittava hiilen syötön käyttöaika vuorokaudessa. Tarkempi annostus määritellään käyttökokemusten perusteella. 6.6 Otsonointi Otsonointilaitteistoja säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä nojalla, joten asetuksen vaatimukset on selvitettävä ja niitä on seurattava tapauskohtaisesti. Ne on otettava huomioon aina otsonointilaitoksia suunniteltaessa, hankittaessa tai käytettäessä. Otsoni on voimakas hapetin ja sillä voidaan hapettaa tehokkaasti veteen liuenneita orgaanisia aineita. Sen hapetuskyky riittää hapettamaan jopa kolloideja, mutta ne ovat poistettavissa tehokkaasti ja halvemmalla saostusta ja suodatusta käyttäen. Vesi otsonoidaan vasta veden peruskäsittelyn jälkeen. Otsoni on lisäksi tehokas desinfiointiaine. Se tuhoaa myös niitä eliöitä, jotka ovat vastustuskykyisiä kloorille. Otsonia ei saa olla allasvedessä, joten sen teho rajoittuu veden kierrätyksen yhteyteen. Otsoni voidaan valmistaa kuivatusta ilmasta tai hapesta. Otsonin pitoisuus on ilmasta valmistettuna 1,0...3 % ja hapesta valmistettuna 10...15 %. Otsonin valmistuslaitteisto sijoitetaan erilliseen huonetilaan, jonne on riittävä tulo- ja poistoilma erillisestä ilmanvaihtolaitteistosta. Tilan tulee olla alipaineinen muihin tiloihin nähden. Otsoni on myrkyllinen kaasu sitä hengitettäessä, joten siihen liittyvien turvalaitteet tulee tarkastaa ja huoltaa säännöllisesti. Yleisin otsonin liuotustapa on ejektorisekoitus. Tällä perusteella otsonin syötön veteen tulee olla sitä käytettäessä lähes vakio ja sen pitoisuus kaasuvirrassa mahdollisimman suuri. Uintialtaissa syötön mitoitusarvon

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 19 on oltava vähintään 0,8 g/m³ ja lämminvesikierroissa vähintään 1,2 g/m³ (huonompi liukoisuus ja suurempi reaktionopeus). Otsonin syöttömäärää säädetään yleensä portaattomasti pitämällä reaktiosäiliön jälkeinen redoxpotentiaali tai otsonipitoisuus vakiona.otsonin syöttömäärää voidaan säätää myös käyttämällä sitä vain osan aikaa ja sulkemalla se kokonaan esimerkiksi yön ja hiljaisimman käyttöjakson ajaksi. Otsonointi voidaan toteuttaa myös osavirtaamalle (30...50 % virtaama). Yleensä otsonointi toteutetaan paineellisessa liuotus- ja reaktiosäiliössä. Reaktiosäiliössä viipymän on oltava vähintään 3 minuuttia, jotta otsonin desinfiointitavoitteet saavutetaan. Otsonointi voidaan toteuttaa myös suljetuissa vapaapintaisissa betonialtaissa. Tällöin viipymän kasvattaminen on edullisempaa ja otsonin orgaanisen aineen hapetuksen hyötysuhdetta voidaan lisätä pidentämällä viipymää vähintään 10 minuuttiin. Reaktiosäiliön jälkeinen veden jäännösotsoni poistetaan niin, ettei altaisiin johdettavassa vedessä ole lainkaan otsonia. Tämä varmistetaan redoxpotentiaali- tai otsonipitoisuusmittauksella. Jäännösotsoni poistetaan yleensä aktiivihiilisuodatusta käyttäen. Hiilisuodatin mitoitetaan siten että kontaktiaika on vähintään 2 minuuttia. Lisäksi järjestelmä on toteutettava siten, että kaasukuplia ei pääse suodattimen läpi altaaseen. Reaktiosäiliön ja suodattimen päällä on oltava kaasunpoistoventtiilit, joiden materiaalit kestävät otsonia. Aktiivihiilisuodatus poistaa vedestä myös kloorin. Aktiivihiilisuodattimen huuhteluun ei saa käyttää otsonipitoista vettä. Otsonin poistossa on mahdollista käyttää myös mm. vetyperoksidia, UVvaloa tai suodattimissa lievästi aktivoitua antrasiittia. Näiden mitoitus on selvitettävä tapauskohtaisesti. Reaktiosäiliöstä ja aktiivihiilisuodattimesta poistetaan ylimääräinen kaasu, josta on poistettava otsoni ennen ulkoilmaan johtamista. Tähän käytetään aktiivihiilellä täytettyä jäännösotsonin poistinta. 6.7 Aktiivihiilisuodatus Aktiivihiilisuodatuksessa liuennut orgaaninen lika imeytyy hiileen, samalla sitoutuneen kloorin pitoisuus laskee. Aktiivihiili poistaa vedestä kloorin, jolloin suodatin alkaa toimimaan biologisena suodattimena ja orgaaniset aineet hajoavat biologisesti ja amiiniyhdisteet hapettuvat pääosin nitraatiksi. Tästä johtuen vauvauintialtaiden yhteydessä on huolehdittava aktiivihiilien kunnosta sekä nitraatti pitoisuuden mittauksista STM:n asetuksen 315/2002 mukaisesti. Hiilisuodatus mitoitetaan seuraavien periaatteiden mukaan: Hiilisuodatuksen kautta voidaan tarvittaessa johtaa vain pieni osavirtaama, jolloin myös kloorin kulutuksen nousu jää pienemmäksi. Osavirtaaman tulee olla vähintään 25 % tai niin paljon, että koko käsittelykierron vesi kulkee keskimäärin kerran vuorokaudessa hiilisuodatuksen läpi. Osavirtaamaa käytettäessä aktiivihiilisuodatettu vesi voidaan johtaa vaihtoehtoisesti takaisin tasausaltaaseen, jolloin mahdollisesti irtoava hiilipöly ei joudu uintialtaisiin. Suodatusnopeus saa olla korkeintaan 30 m/h.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 20 Suodattimen pohjalla tulee olla aina suodatinhiekkaa (raekoko 0,5...1,0 mm) vähintään 300 mm:n kerros, sekä alimpana jakokerros 3,0 5,0 mm 150 mm. Huuhteluun käytetään pelkästään vettä, jossa ei ole otsonia. Huuhtelunopeus määräytyy käytettävän hiililaadun mukaan, ollen 30...40 m/h. Muilta osin vaatimukset ovat kuten hiekkasuodattimilla. Aktiivihiiliä on teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Hiilen laatu tulee määritellä jo suunnitteluvaiheessa, jolloin mitoitukset esimerkiksi huuhtelunopeuden osalta voidaan määritellä. 6.8 UV-käsittely Uima-allasvesien käsittelyssä käytettävät laitteet ovat keskipainelampuilla toimivia UV-laitteita, joiden UV-valon aallonpituus on 260-280 nm. UV-säteilijät mitoitetaan täydelle virtaamalle. Fotokemiallisten menetelmien vaikutustavat voidaan jakaa useisiin vaiheisiin seuraavasti: UV-valo rikkoo suoraan eräitä kemiallisia sidoksia saaden aineen hajoamisprosessin alkuun. Fotonit hajottavat hypokloriitti-ionin klooriradikaaleiksi, jotka ovat erittäin reaktiokykyisiä. Mekanismissa UV-valo toimii katalyyttinä kloorin reaktioiden suhteen. UV-valo vaurioittaa mikrobien DNA:ta estäen niiden lisääntymisen Fotokemiallinen reaktio hajottaa klooriamiineja Bakteereiden ja virusten tuhoamiseen riittää n. 400 J/m² (mj/cm²) UVannos. Sidotun kloorin alentaminen vaatii n. 600 J/m (mj/cm²) annoksen, joka siten käytännössä määrittää laitteen mitoituksen. UV-säteilijöiden avulla voidaan tuhota tehokkaasti klooria kestäviä eliöitä kierrätyksen yhteydessä, esim. Giardia ja Cryptosporidium. Poikkeuksellisen korkea allasveden humuspitoisuus voi myös aiheuttaa päinvastaisen reaktion, eli UV-säteily saattaa nostaa THM pitoisuutta. Fotokemiallisen käsittelyn vaikutusta ei voida havaita veden laadussa välittömästi. Se vaikuttaa näkyvimmin sidotun kloorin pitoisuuden alenemiseen. UV-käsittelyn riittävyyttä voidaan seurata parhaiten seuraamalla päivittäin, allasveden sidotun kloorin pitoisuuksia. Suunnitelmissa on huomioitava UV-valon vaikutus muoviputkien kestävyyteen. UV-säteilijän liitosputkien tulee olla AISI 316L terästä vähintään 1,5 m matkalla.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 21 Kuva 13. UV-säteilijä 6.9 Muut menetelmät Edellä esitettyjen vakiintuneiden menetelmien lisäksi on käytetty myös muita vedenkäsittelymenetelmiä. Seuraavassa on esitetty lyhyesti näistä eräitä ja niiden pääasiallisia vaikutuksia veden laatuun. Mitoitusarvoja ei käsitellä. Veden ilmastuksella kierrätyksen yhteydessä voidaan poistaa vedestä haihtuvia yhdisteitä kuten kloroformia. Ilmastus voidaan tehdä erillisissä altaissa tai vaihtoehtoisesti tasausaltaissa. Ilmastuksessa käytettävä ilma tulee poistaa tasausaltaista, eikä ilma saa sekaantua laitetilan ilmaan. Vetyperoksidia voidaan käyttää sekä UV:n, otsonoinnin sekä UFsuodatuksen yhteydessä lisäämään hapetusvaikutusta. Nanosuodatusta voidaan käyttää allasveden laadun parantamiseen. Laite kytketään sivuvirtaukseen ja sen avulla voidaan poistaa allasvedestä mm. ureaa ja nitraattia. 6.10 Huuhteluvesien kierrätys ja lämmöntalteenotto Huuhteluvesien kierrätys- ja lämmöntalteenottomenetelmät edellyttävät pääsääntöisesti, että laitoksessa on huuhteluveden puskuriallas sekä huuhteluveden varastoallas. Tämä on otettava huomioon myös suunnittelussa. Huuhteluvesien kierrätysmenetelmissä käytettyjä huuhteluvesiä voidaan puhdistaa kalvosuodatusjärjestelmillä. Puhdistus voidaan toteuttaa UF-suodatuksella, joka poistaa lähes kaiken kiintoaineen ja bakteerit. UF-suodatus on hyvä perusmenetelmä, koska UF-kalvot kestävät klooria. Menetelmää käytettäessä on seurattava kloridipitoisuuden nousua, koska UF-suodatus ei poista vedestä suoloja.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 22 Vaihtoehtoisesti puhdistus voidaan toteuttaa RO-kalvoilla, joilla suolat poistuvat huuhteluvedestä lähes kokonaan. RO-kalvot eivät kestä klooria, jonka takia järjestelmä on varustettava klooria poistavalla esikäsittelyllä/aktiivihiilisuodatuksella. Edellä mainittujen menetelmien välimuoto on NF-suodatus, joka poistaa osan suoloista ja kiintoaineet lähes täysin. NF-kalvot eivät myöskään kestä klooria, joten tämäkin järjestelmä tulee varustaa klooria poistavalla esikäsittelyllä/aktiivihiilisuodatuksella. Erilaisilla kalvosuodatusmenetelmillä saadaan käytetystä huuhteluvedestä talteen n. 50...70 %. Allasveden kloridipitoisuutta voidaan mitata johtokykymittarilla, jonka mittaustuloksesta voidaan päätellä tuleeko veden vaihtoa lisätä tai lisätä suolaa poistava järjestelmä. Tämä koskee erityisesti teräsaltaita, joissa yleisesti kloridien määrä tulee olla alle 500 mg/l. Huuhteluvesien lämmöntalteenotossa huuhteluvesistä voidaan ottaa lämpöä talteen eri menetelmillä, esimerkiksi ristivirtauslämmönsiirtimillä, seuraavalla tavalla: Allasvettä johdetaan hallitusti huuhteluveden varastoaltaan täyttöön lämmönsiirtimen kautta. Samaan aikaan vesijohtoverkosta johdetaan kylmää korvausvettä tasausaltaaseen saman lämmönsiirtimen kautta, jolloin huuhteluveden varastoaltaan täyttövedestä siirretään lämpöä tasausaltaan korvausveteen. Kun huuhteluvedet johdetaan puskurialtaasta kiinteistön viemärijärjestelmään, voidaan niistä ottaa vielä siinäkin vaiheessa lämpöä talteen. 7 ALTAIDEN LÄMPÖTALOUS 7.1 Allasveden lämmitys Yleensä allasveden jäähtyminen johtuu pääosin veden haihtumisesta allastilaan. Haihtuminen riippuu veden lämpötilasta, ilman lämpötilasta ja kosteudesta, vesipintaalasta, allastyypistä sekä sen käyttöasteesta ja mahdollisista laitteista. Liukumäet, vesisienet, niskahierontasuihkut yms. lisäävät haihduntaa. Haihtumisenergian laskenta on tehtävä yhteistyössä ilmastointisuunnittelijan kanssa. Energiahäviö johtumalla altaan seinien kautta on yleensä vaikea arvioida. Siihen vaikuttavat seinämäpaksuudet, materiaalit ja lämpötilaero ulkopuoliseen tilaan nähden. Laatoitetun altaan veden täytössä on huomioitava, että täyttöveden lämpötilan tulee olla mahdollisimman lähellä altaan rakenteiden lämpötilaa. Järjestelmä on suunniteltava siten, että allas voidaan täyttää vedenkäsittelyjärjestelmän kautta vaaditussa lämpötilassa. Altaan lämmönsiirtimen mitoituksessa on otettava huomioon lämmitysvaiheen haluttu lämpötilan nousunopeus. Lämpötilaa saa nostaa enintään 4 C / vuorokausi. Altaan lämmönsiirrintä käytetään normaalin käytön aikana lämpöhäviöiden korvaamiseen. Käytön aikaista lämpötasetta laskettaessa on otettava huomioon em. haihtumisen ja rakenteiden kautta johtumisen lisäksi korvausveden tuonnin ja mahdollisen veden siirron aiheuttama

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 23 lämpömäärän muutos. Altaan lämmönsiirrin sijoitetaan siten, että allasvesiputkisto tulee mahdollisimman lyhyeksi. Etusiirrin tarvitaan, jotta kaukolämpövesi ei pääse kosketuksiin allasveden kanssa siirtimen rikkoutuessa. Siirtimien mitoituksessa on huomioitava lämpöhäviöt. Kylmävesialtaat ja niihin liittyvät putkistot ja laitteet on eristettävä aina. Allasvesisiirtimen mitoitus: mitoitustiedot vedenkäsittelyurakoitsijalta toisiopuolen siirtimeltä lähtevän veden lämpötilan tulee rajoittaa esim. 45 C vauvauintiin käytettävän altaan lämpötilan nosto normaalilämpötilasta vauvauintilämpötilaan mitoitetaan yön aikana tapahtuvaksi allasveden virtaussuunta siirtimessä, tulee olla aina alhaalta ylös, jolloin siirtimeen ei jää seisovaa vettä eikä kaasuja toisiopuolen virtauksen seurantaan asennetaan virtausmittaus, joka liitetään valvontaan. Kuva 14. Lämmönsiirrin, varustettuna osoittavalla virtausmittarilla. 7.2 Allasveden jäähdytys Kylmäaltaan veden jäähdytys erillisellä jäähdytyskoneella on välttämätöntä, jotta haluttu tavoitelämpötila voidaan saavuttaa. Tyypillinen kylmäaltaan (1...3 m³) jäähdytyskoneen teho on 6...10 kw. Kylmäaltaan jäähdytyskoneisto kokonaisuudessaan on sovelluttava myös materiaaliensa osalta uima-allaskäyttöön. Laitteisto sisältää kaksi erillistä, omilla pumpuilla ja omilla lämmönsiirtimillä varustettua piiriä, eli jäähdytys- ja lauhdutuspiirin, tarvittavine ohjaus- ja varolaitteineen. Lauhdutus on tarkoituksenmukaista toteuttaa uima-allasvedellä, jolloin jäähdytyskoneen synnyttämä lämpö voidaan hyödyntää toisen altaan lämmitykseen. Kaikki laitteet ja putkistot pitää eristää altaan ja tasausaltaan lisäksi.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 24 7.3 Allasvesijärjestelmän energiataloudellinen tarkastelu Lämpötalouteen vaikutetaan käytön aikana pitämällä allastilan lämpötilaa n. 2 C korkeammalla kuin allasveden lämpötila ja allastilan ilman vesisisältö mahdollisimman lähellä 14,3 g/kg (VDI 2089). Lämpötalouden kannalta on myös tärkeää pyrkiä mahdollisimman tasaiseen käyttöön aukioloaikana. Tällöin laitteiston huippukuormat ovat myös pienemmät. Lämpötaloutta voidaan parantaa myös: lämmittämällä kylmä täyttövesi altaasta otetulla huuhteluvedellä lämmäntalteenottoja hyödyntäen johtamalla käytettyä huuhteluvettä puskurivesialtaaseen, josta vesi pumpataan erillisen puhdistusjärjestelmän kautta takaisin tasausaltaaseen (saanto on 50...70 %). huuhtelutoimintojen optimoinnilla vähentämällä veden haihtumista lepoaikana allaspeitteillä lämpimien altaiden osalta. eristämällä kylmäaltaat. 8 KEMIKAALIEN KÄYTTÖ 8.1 Turvallisuusperiaatteita Kemikaalien varastoinnissa, käsittelyssä ja annostuksessa noudatetaan lakeja ja ohjeita Kemikaalilaki 599/2013 sekä valtioneuvoston asetus 856/2012. Lisäksi Tukes on laatinut oppaan Vaarallisten kemikaalien varastointi. Hypokloriitin ja muiden yleisesti käytettyjen kemikaalien ilmoitusraja ylittyy, jos niitä on laitoksella yhteensä yli 10 000 kg. Kemikaaleille on oltava omat varastotilat, josta on helppo kulku- ja kuljetusreitti ulos. Keskenään reagoivia kemikaaleja, kuten kloorikemikaaleja ja happoja, ei saa varastoida samaan tilaan. Varasto- ja annostelutilojen ilmanvaihto on tehtävä erilliseksi muusta kiinteistön ilmanvaihdosta ja lisäksi tilat on varustettava vesipisteellä ja viemäröinnillä. Nestemäisten kemikaalien varasto- ja annosteluastioiden alle rakennetaan suoja-altaat. Suoja-altaan on oltava niin suuri, että koko säiliön kemikaalimäärä mahtuu siihen. Altaan pohjalla on oltava suljettava tyhjennysventtiili. Kemikaalien käsittelyssä on otettava huomioon turvallisuusnäkökohdat ja laitokselle on hankittava käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. Suojavarusteina on oltava: kaasunaamari, suojalasit, saappaat, haalarit, kemikaalin kestävät pitkävartiset käsineet sekä pitkä PVC esiliina. Kemikaalitilan välittömässä läheisyydessä on oltava myös hätäsuihku, pienissä laitoksissa riittää kunnollinen silmähuuhteluvälineistö. Valtioneuvoston asetuksen 856/2012 mukaan kohteissa, joissa on terveysvaaraa aiheuttavien kemikaaliroiskeiden vaara, on oltava hätäsuihku ja silmähuuhtelulaite helposti luokse päästävässä paikassa.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 25 Otsonointilaitoksissa on oltava vähintään kaksi otsonikaasun ilmaisinta hälyttimineen. Mikäli laitoksella valmistetaan klooria elektrolyysimenetelmällä, on kemikaalihuoneessa tulee olla kloorikaasun ilmaisin hälyttimineen. Kloorikemikaalin sekä ph:n säätökemikaalien syötöissä voidaan käyttää ns. noutovesiputkistoa, jolloin järjestelmään lisätään erillinen kiertopumppu ja -putkisto, joiden avulla allasvesi kierrätetään kemikaalihuoneen kautta ja näin vältytään kemikaaliletkustoista ja niiden aiheuttamista vuodoista varsinaisessa vedenkäsittelytilassa. 8.2 ph:n säätökemikaalit Yleistä Uimaveden ph-arvon tulee olla alueella 6,9...7,2. Tällä alueella kloorin esiintymismuoto vedessä on edullisin desinfioinnin kannalta ja vesi on uimareille miellyttävää. ph:n säätöön tarvitaan joko happoja tai emäksiä riippuen käytetyistä desinfiointi- ja saostuskemikaaleista. Hapon ja alkalin annostelu ohjataan automaattisesti ph-mittauksen mukaan. ph:n ja alkaliteetin nosto Emäksiä käytetään veden ph:n nostamiseen. Yleisin uimaveden ph-arvon nostoon käytettävä kemikaali on 50 % natronlipeä (NaOH). Natronlipeä ei lisää veden alkaliteettia. ph:n alentaminen Veden ph:n alentamiseen käytetään happoja. Noin 20...37 % rikkihappo on laitteiden korroosion kannalta ihanteellinen ph:n säädössä, sillä sen käyttö ei lisää veden kloridipitoisuutta ja veden suolapitoisuus nousee hitaammin kuin muita kemikaaleja käytettäessä. Rikkihappo (37 %) tuodaan laitokselle 30 litran kuljetusastioissa, joista se annostellaan suoraan ilman laimennusta tai vaihtoehtoisesti noin 800 litran konteissa, joista se johdetaan täyttöputkiston kautta laitoksen liuossäiliöihin. Rikkihappo voidaan annostella allasveteen laimentamattomana tai vedellä n. 10% vahvuiseksi laimennettuna. Suolahappoa (33 %) on käytetty paljon, mutta se syövyttää helposti säilytystilansa rakenteita ja lisää veden kloridipitoisuutta. Suolahappo tuodaan laitokselle 30 litran kuljetusastioissa tai vaihtoehtoisesti noin 800 litran konteissa, joista se johdetaan täyttöputkiston kautta laitoksen liuossäiliöihin. Suolahappo voidaan annostella allasveteen laimentamattomana tai n.10 % vahvuiseksi laimennettuna. Happojen laimentaminen vedellä on tehtävä huolellisesti ja suojavälineitä käyttäen. Suolahapon laimentaminen vedellä aiheuttaa vaaratilanteita roiskeiden, lämpiämisen sekä suolahapon höyryjen vuoksi. Natriumbisulfaatti (NaHSO4) on hyvä ph:n alentamiskemikaali. Se on kiteinen aine, joka liuotetaan veteen halutun vahvuiseksi käyttöliuokseksi. Natriumbisulfaatti ei lisää veden kloridipitoisuutta ja on erityisesti pienissä laitoksissa hyvä ja turvallinen tapa ph:n alentamiseen.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 26 Kuva 15. Rikkihapon annostelu noutoputkistoon. Kuva 16. Rikkihapon sekä saostusaineen annostelulaitteet. 8.3 Kloorikemikaalit Natriumhypokloriitti Natriumhypokloriitin lisäys nostaa veden ph-arvoa sekä kloridipitoisuutta runsaasti. Se hajoaa erityisen nopeasti auringon valossa ja lämpimässä, joten natriumhypokloriitti tulisi säilyttää viileässä ja pimeässä tilassa. Natriumhypokloriittia toimitetaan 10 % tai 15 % vahvuisina liuoksina. Vahvemman 15 % liuoksen käytössä voi esiintyä teknisiä ongelmia saostumisen ja säilymisen kannalta, eli 15 % natriumhypokloriitti laimenee nopeammin kuin 10 % liuos, joten laimeampaa 10 % liuoksen käyttöä suositellaan. Kemikaali tuodaan kohteeseen 30 litran kuljetusastioissa tai vaihtoehtoisesti noin 800 litran konteissa, joista se johdetaan täyttöputkiston kautta laitoksen liuossäiliöihin. Liuossäiliöistä kloorikemikaali syötetään altaisiin annostelupumppujen avulla, pääosin laimentamattomana tai pienten kiertojen yhteydessä vedellä laimennettuna. Suunnittelussa tulee huomioida, että natriumhypokloriittia ei tule varastoida yli 3 kk liuoksen laimenemisen vuoksi. Suurimpiin uimaloihin ja kylpylöihin natriumhypokloriitti voidaan toimittaa myös

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 27 säiliöautolla, josta se johdetaan täyttöputkiston kautta uimalan kemikaalisäiliöihin. Kuva 18. Natriumhypokloriitin annostelulaitteet Huom. aktiivihiilisuodatin, säiliön päällä. Elektrolyysin avulla paikan päällä valmistettu kloori Desinfiointiin käytettävä kloori voidaan valmistaa paikan päällä elektrolyyttisesti puhtaasta suolasta (NaCl). Tällöin käytettävästä kalvotekniikasta johtuen veden ph- ja kloridipitoisuus nousevat lievästi. Suola liuotetaan pehmennettyyn veteen, josta liuos johdetaan elektrolyysiyksikköön. Sähkövirran avulla laitteessa muodostetaan natriumhypokloriittia. Tämä 2...2,5 % klooriliuos varastoidaan varastoaltaaseen ja johdetaan siitä edelleen annostelupumpuille. Elektrolyysissä muodostuu vetyä, jonka poistosta tulee huolehtia. Suolan ja energian kulutus, elektrolyysilaitteiston mitoitusta varten: 1,7 kg suolaa saadaan 1 kg 100% klooria suolan kulutus on n. 25,5 g/asiakas sähkönkulutus on n. 4,5 kwh/ 1 kg 100% klooria, josta jäähdytysveden kautta saadaan takaisin lämmitysenergiana n. 1 kwh.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 28 Kuva 19. Kloorielektrolyysilaitteisto. Kalsiumhypokloriitti (KHK) Kalsiumhypokloriitti nostaa ph-arvoa ja kloridipitoisuutta lievästi. Kalsiumhypokloriitti annostellaan kuivasyöttökojeella, johon kloorikemikaalia sisältävä tynnyri kiinnitetään. Laitteisto annostelee kuivan kemikaalin liuososaan, jossa sekoittimen avulla kemikaali liuotetaan veteen. Kalsiumhypokloriitin käyttö vaatii laitteistoon kuuluvan haponsyötön, jolla estetään kalsiumin ja bikarbonaatin muodostaman sakan synty putkistoihin. Kuva 20. KHK kloorin liuotus- ja annostelujärjestelmä. Annostelu Kloorin annostelutarve kiertoveteen on yleensä 0,3...3 g/m³. Ulkoaltaissa enimmäisannostelutarve voi olla 6 g/m³. Annostelu ohjataan automaattisesti vapaan kloorijäännöksen mukaan allaskohtaisesti.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 29 8.4 Saostuskemikaalit PAC- sekä AHC-liuokset Saostuskemikaaleja on saatavana valmiina liuoksina, jotka on lisäaineilla saatu toimimaan laajemmalla ph-alueella sekä toimimaan paremmin myös laimeissa liuoksissa. Tällä pyritään helpottamaan myös pienten laitosten saostuskemikaalin annostelua. Saostusaineet syötetään pääsääntöisesti laimentamattomana liuoksena. PAC- liuokset ovat polyalumiinihydroksidikloridiliuoksia. AHC-liuokset ovat alumiinihydroksidikloridiliuoksia. 8.5 Aktiivihiili Jauhemaista aktiivihiiltä annostellaan vesisuspensiona 1...3 g/m³ suodattimille menevään veteen. Aktiivihiili annostellaan ennen saostuskemikaalin annostuskohtaa, ja käytettäessä aktiivihiiltä tulee saostuskemikaalin syötön olla käytössä. Vähintään 50 % aktiivihiilestä on oltava raekooltaan 0,045 mm ja enintään 25 % raekooltaan 0,071 mm. Hiilen adsorptiokapasiteetin on oltava 900 m²/g (BET-menetelmä). Aktiivihiilijauhetta käytettäessä on otettava huomioon, että jauhe voi aiheuttaa syöttöputkien tukkeutumista. Aktiivihiilen ph-arvo on korkea, mikä voi aiheuttaa karbonaatin saostumista putkistoihin. Jauhemainen aktiivihiili sekoitetaan veteen sekoitinta käyttäen, jotta suspensiosta saadaan tasainen. Jauhemaista aktiivihiiltä saa myös märkänä hapolla käsiteltynä, jolloin jauheen käsittely on helpompaa ja sakan muodostuminen estyy. Jauhemaista aktiivihiiltä on saatavana myös esimerkiksi 20 kg:n tynnyreissä, jolloin tynnyri asetetaan suoraan annostelulaitteeseen, josta sitä annostellaan ja siitä valmistetaan vesisuspensio. 9 APUTOIMINNOT JA VESIVIIHDELAITTEET Vedenkäsittelyyn liittyviä toimintoja, jotka eivät suoraan liity puhdistusprosessiin kutsutaan aputoiminnoiksi. Ne toteutetaan yleensä vedenkäsittelylaitteistoon integroituna, koska ne liittyvät allashydrauliikkaan ja niiden toteutus on luontevaa yhdistää vedenkäsittelyurakkaan. Näitä ovat esimerkiksi: suodattimien huuhteluun liittyvät järjestelyt erilaiset vesiviihde- ja hierontalaitteet o hieronta-asemat o niskahieronta putoukset o porealtaat o liukumäet o virtauskanavat (=joet) o vesisienet hyppypaikan pinnanrikkomissuihkut hyppypaikan veden pehmennys järjestelmät huuhteluvesien kierrätysjärjestelmät huuhteluveden lämmöntalteenottojärjestelyt altaan täyttö- ja korvausvesijärjestelmät lähtötelineet

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 30 ajanottolaitteet (mitoitus) allasikkunat (valaistus ja valvonta) allasnostimet altaiden imurointijärjestelmät allasveden laaduntarkkailulaitteet höyrysaunalaitteet jalkojen desinfiointilaitteet. Hierontasuihkujen, liukumäkien, virtauskanavien ym. vesiviihdelaitteiden suunnittelun lähtökohtana tulee aina olla niiden turvallinen käyttö, joka määritellään aina tapauskohtaisesti. Näiden paljon vettä käyttävien laitteiden vesi otetaan samasta altaasta, johon vesi palautuu laitteen jälkeen. Pumppujen imu tulee toteuttaa vähintään kahdella erillisellä imuaukolla. Imuaukkojen koon ja muodon tulee olla sellainen, että uimari ei voi peittää koko imualuetta. Yhden imuaukon peittyessä jäljelle jäävissä imuaukoissa virtausnopeus rei issä saa olla korkeintaan 1 m/s. Näin voidaan vähentää riskiä uimarien juuttumisesta veden alle imuaukkoon. Nämä laitteet tulee aina varustaa hätäpysäytyspainikkeella, joka pysäyttää kaikki hieronta- ja viihdelaitteet. 10 SÄHKÖ, AUTOMAATIO JA INSTRUMENTOINTI Vedenkäsittelyjärjestelmille tehdään aina kohteen mukaan yksi tai useampi sähkökeskus. Vedenkäsittelyyn tulee sisältyä ainakin seuraavat mittaukset, ohjaukset, säädöt ja raja-arvo hälytykset: kaikkien kiertopumppujen ja niihin liittyvien taajuusmuuttajien säädöt, ohjaukset ja hälytykset kaikkien hieronta- ja viihdelaitteiden pumppujen ja niihin liittyvien taajuusmuuttajien säädöt, ohjaukset ja hälytykset allasvesien lämpötilojen mittaukset ja säädöt tasausaltaiden (huuhtelu- ja puskurivesialtaiden) pinnankorkeuden mittaukset, ylä- ja alaraja hälytykset, pumppujen käynnin lukitukset ja korvausveden oton ohjaus suodattimien painehälytykset allaskohtaiset klooripitoisuusmittaukset ja kloorikemikaalin syöttöjen ohjaukset sekä lukitukset allasryhmäkohtaiset tai allaskohtaiset allasveden ph-mittaukset ja ph:n säätökemikaalien ohjaukset sekä lukitukset ryhmäkohtaiset allasveden redox-mittaukset allaskohtaiset virtaushälytykset korvausveden määrämittaukset kylmälle ja lämpimälle vedelle ennen sekoitusta korvausvesien määrämittaukset allasryhmittäin allaskohtaiset paluuvesien virtausmittaukset tarvittavine lukituksineen huuhteluvesien virtausmittaukset järjestelmästä riippuen myös suodatinkohtaiset virtaamamittaukset tai suodatusvastusmittaukset allaslaitteiden sähkönkulutuksen mittaus (tarvittaessa sähkökeskuksittain)

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 31 mahdollinen sameusmittaus tarvittavine ohjaustoimintoineen mahdollinen suodattimien huuhteluautomatiikka kokonaisuudessaan kemikaalisäiliöiden pinnanmittaukset tarvittavine hälytystoimintoimintoineen vesivuotovahdit teknisen tilan lattialle lämmityspiirin toisiopuolen virtausmittaukset Otsonoinnin yhteydessä tulee olla seuraavat mittaukset ja ohjaukset: otsonin tuoton säätö kaasuvirran mittaus ja lukitus otsonin valmistukseen jäähdytysveden mittaus ja lukitus otsonin valmistukseen elektrodien jännitteen tai muun otsonin tuottoon verrannollisen suureen osoitus otsonoitavan veden virtausmittaus sekä lukitus otsonin valmistukseen altaisiin johdettavalle vedelle redox- tai O3-mittaus. Raja-arvojen ylitykset pysäyttävät automaattisesti otsonin valmistuksen tarvittavat huoneilman otsonihälyttimet, jotka pysäyttävät otsonin tuotannon UV-käsittelyn yhteydessä seuraavat mittaukset ovat suositeltavia: UV-valon intensiteettimittaus käyttötuntilaskuri laitteelle tulevan veden virtaamamittaus, lämpötilamittaus / hälytys Vesihierontalaitteiden, liukumäkien ym. ohjaus tulee tehdä seuraavasti: Vedenkäsittelytiloissa (sähkökeskuksessa tms.) pumpuille on K-0- A kytkimet o K-asennossa pumput käyvät jatkuvasti o 0-asennossa pumput ovat seis o A-asennossa pumppuja ohjataan allastiloista Fyysiset kytkimet voidaan korvata vaihtoehtoisesti tietokoneen näytön painikkeilla/ kytkimillä. Uinninvalvojalla ja uimahallissa on tarvittava määrä hätäpainikkeita, joilla kaikki vesilaitteet saadaan pysäytettyä. Laitteet voidaan käynnistää vasta kun kuittaus on suoritettu. Lisäksi valvomossa tulee olla laitekohtaiset kytkimet, joilla annetaan yksittäisille laitteille käyntilupa (tai käynnistetään laite) Laitteen vieressä voi vielä olla käyttäjän kytkin, jolla laite käynnistyy tietyksi ajaksi edellyttäen, että sähkökeskuksen kytkin on automaattiasennossa ja uinninvalvojan kytkimillä on annettu ko. laitteelle käyntilupa. Laitoksissa, joissa hierontalaitteet voivat olla useamman päivän pois käytöstä, tulisi toteuttaa automaatio siten, että laitteet käynnistyvät automaattisesti päivittäin lyhyeksi ajaksi, jolloin klooripitoinen vesi pääsee putkistoihin ja estää bakteerikasvun muodostumisen. Analyysimittarit (ph-, klooripitoisuus- ja redox-mittaus ym.) pyritään keskittämään yhteen paikkaan, johon järjestetään myös antureiden hoitopiste ja näytevesien palautus.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 32 Kuva 21. Kemikaalisäätimet ja näytteenottopöytä. Kaikki mittaustiedot ja sähkökäyttöisten laitteiden tilatiedot tulee kerätä automaatiojärjestelmään. Automaatiojärjestelmässä kaikille mittaustiedoille määritellään hälytysrajat ja niille laaditaan trenditaulukot. Automaatio tulee toteuttaa siten, että vedenkäsittelylaitteiden mittaukset, ohjaukset, säädöt ym. sijoitetaan yhteen alakeskukseen. 11 HÄIRIÖTILANNESUUNNITTELU Suunnitteluvaiheessa pyritään estämään tai helpottamaan häiriötilanteen hoitoa seuraavin keinoin: Allaskohtainen häiriötilannesuunnitelma Lastenaltaat varustetaan kytkimellä, joka pysäyttää vedenkierron ko. altaaseen Pumpulla ja putkistolla varustettu altaan imurointijärjestelmän ohjauspaikka tulee sijaita allastilan valvomossa Hätäpysäytyspainikkeita on sijoitettava riittävästi, myös allastiloihin, varsinkin viihdelaitteiden välittömään läheisyyteen. Allasvesiasetuksen soveltamisohje 1/2017 ohjeistaa, että jokaisella uimahallilla tulee olla allaskohtainen häiriötilannesuunnitelma. Pienet altaat (pikku lastenaltaat ja opetusaltaat) tulee varustaa kytkimellä, jolla veden kierto pysäytetään allastilan valvomosta. Kytkintä tarvitaan tilanteissa, joissa altaassa havaitaan jotain sinne kuulumatonta (esim. eritteitä). Kytkin pysäyttää vedenkierron ko. altaaseen sekä pysäyttää kemikaalien annostelun. Mikäli kyseessä on hyvin pieni allas, järjestelmään voidaan liittää myös altaan tyhjennys viemäriin. Mikäli uimahallissa on pumpulla ja putkistolla varustettu altaan imurointijärjestelmä robotti-imurin lisäksi, tulee järjestelmän ohjauspaikka sijoittaa allastilan valvomoon sekä toteuttaa toimilaitteella varustettu haara viemäriin. Tämän avulla voidaan altaasta imuroida eritteet yms. suoraan viemäriin.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 33 Hätäpysäytyspainikkeet tulee sijoittaa valvomon lisäksi myös allastilaan, etenkin hieronta- ja viihdelaitteiden läheisyyteen. Painettaessa hätäpysäytyspainiketta kaikki hieronta- ja viihdelaitteet pysähtyvät ja ne voivat käynnistyä vasta kun erillisestä kuittauspainikkeesta on painaen varmistettu, että vaaraa ei enää ole. 12 VEDENKÄSITTELYLAITOKSEN VASTAANOTTO 12.1 Tarkastukset ja koekäytöt Toimintakokeita tai koekäyttöä ei saa aloittaa ennen kuin rakennustyöt ovat päättyneet. Tarkastukset, toimintakokeet ja koekäytöt voidaan toteuttaa seuraavalla tavalla: 1. Asennustapatarkastus Tarkastetaan että kaikki suunnitelmien mukaiset laitteet on asennettu Tarkastetaan kaikkien laitteiden oikeat asennus- ja kiinnitystavat Tarkastetaan yhdessä myös vedenkäsittelyyn liittyvät muihin urakoihin liittyvät asiat, mm. o Tasausaltaiden valmius vesitäyttöä varten o Altaiden valmius vesitäyttöä varten o Sähköurakan valmius koekäyttöä varten o LVI-urakan valmius koekäyttöä varten (mm. ilmanvaihto pitää olla testattuna ja käyttökunnossa) Lopputuloksena annetaan lupa edetä altaiden täyttöihin. 2. Toimintakokeet Tilat täyttävät P1-puhtaustasoluokan vaatimukset Suoritetaan värikokeet (hydrauliikkakoe) kaikille altaille Tarkastetaan urakoitsijan omavalvontalistat Suoritetaan toimintakokeet kaikille laitteille ja järjestelmille, tällöin mukana ovat myös automaatio- ja sähköurakoitsijat, sekä talon käyttöhenkilökunta Tässä vaiheessa tulee tarkastaa myös lämmityksen, viemärien ja vesijohtojen oikea toiminta. 3. Yhteiskoekäytöt Suoritetaan blackout-testi yhdessä kaikkien urakoitsijoiden kanssa o kytketään sähköt pois ja tarkastetaan että mitään suunnittelematonta ei tapahdu o kytketään sähköt päälle ja varmistetaan että kaikki laitteet käynnistyvät suunnitellusti. Kaikista edellä mainituista tarkastuksista tehdään yksityiskohtaiset muistiinpanot valvojan toimesta. 4. Koekäyttö Kun kaikki toimintakokeet on tehty ja virheet ja puutteet on korjattu alkaa koekäyttövaihe Koekäyttövaiheeseen voidaan sisällyttää kuormituskokeita, eli esimerkiksi niin että altaissa käy sovittu määrä uimareita kolmena päivänä peräkkäin Koekäyttövaihe on onnistunut, mikäli järjestelmät toimivat häiriöttömästi 2 viikon ajan.

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 34 12.2 Ohjeet ja käytön opastus Suunnittelijan tulee laatia koko järjestelmästä selkeä toimintaselostus, jota vedenkäsittelyurakoitsija tarpeen mukaan täydentää. Vedenkäsittelyurakoitsija toimittaa kaikkien toimittamiensa laitteiden käyttö- ja huolto-ohjeet suunnitelma-asiakirjoissa mainitussa formaatissa. Vedenkäsittelyurakoitsija antaa käyttöhenkilökunnalle riittävän käyttökoulutuksen (koulutuksen minimimäärä on mainittava urakkaasiakirjoissa). Koulutuksen jälkeen käyttöhenkilökunnan tulee osata käyttää vedenkäsittelyjärjestelmää itsenäisesti. Käyttökoulutus uusitaan 2. takuuvuoden päätyttyä. Laitetoimittajien antaman ja muun rakennusaikaisen laitekoulutuksen lisäksi vedenkäsittelylaitteiden toiminnasta vastaavien henkilöiden tulee tuntea yleisemminkin allasveden käyttöön liittyviä riskejä. Jokainen henkilö, joka tekee vedenlaatuun vaikuttavia töitä/ toimenpiteitä, tulee suorittaa osaamistesti. Onnistuneesti suoritetusta testistä saa vesityökortin, joka on voimassa 5 vuotta kerrallaan. 13 HUOLTO Vedenkäsittelyn jatkuva taloudellinen käyttö edellyttää laitteiden hoitoa ja huoltoa valmistajan ohjeiden mukaisesti. Uimahalli on aina kallis, paljon energiaa kuluttava laitos, joten huolto on siellä erittäin tärkeä osa laitoksen taloudellista ylläpitoa. Huoltokirja (Kiinteistönpitokirja) Huollon tulee aina olla ennakoivaa ja siihen huoltokirja on hyvä apuväline. Uimahallin huoltokirja laaditaan suunnittelu- ja rakentamisprosessin yhteydessä erikseen nimetyn huoltokirja koordinaattorin toimesta. Huoltokirjan tietojen kokoamiseen osallistuvat yleensä kaikki rakentamisen osapuolet: huoltokirjakoordinaattori arkkitehti suunnittelijat urakoitsijat. Huoltokirjassa esitetään mm. kaikkien laitteiden ohjeelliset tarkastus-, huolto- ja uusimisjaksot. Huoltokirjan tulee olla sähköinen. 14 TEKNISET MITOITUSPERUSTEET Uimaveden käsittelyjärjestelmiin soveltuvat materiaalit Putkistomateriaalit: PVC-U PVC-C (lämmönkestoa vaativissa kohteissa, max. 110 astetta) PE HST rajoitetusti Kemikaaliletkujen materiaalit: Natriumhypokloriitti o kudosvahvisteinen PVC

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 35 Rikkihappo tai suolahappo o PE o kudosvahvisteinen PVC Saostusaineet o PE o kudosvahvisteinen PVC Kiertopumppujen materiaalit: Epoksi pinnoitettu valurautapesä, pronssi juoksupyörällä HST pesä, HST juoksupyörillä Pronssipesä, HST akseleilla ja pronssi juoksupyörällä Valmistajan laitoskäyttöön tarkoittama muovipesä, HST akselilla ja muovisella juoksupyörillä Hieronta/ vesiviihdelaitteiden pumppujen materiaalit: HST pesä, HST juoksupyörillä Pronssipesä, HST akseleilla ja pronssi juoksupyörällä Valmistajan laitoskäyttöön tarkoittama muovipesä, HST akselilla ja muovisella juoksupyörällä Huom. valurauta ei sovi pesän materiaaliksi pumppuihin, jotka eivät käy jatkuvasti. Läppäventtiilien materiaalit: PVC läppäventtiili, EPDM tiivistein Metallirunkoinen läppäventtiili EPDM vuorauksella ja HST akselilla sekä läpällä Palloventtiilien materiaalit: PVC-(U/C) palloventtiili, EPDM tiivistein HST palloventtiili FPM tiivistein Otsonoinnin sekä kloorikemikaalin syötön yhteydessä käytettävien venttiileiden tulee olla aina varustettu VITON tiivistein. Kannake materiaalit: HZN (=kuumasinkitty teräs) kaikki koot Muovi, < 90 mm putkille Lämmönsiirtimien materiaalit: Uima-allasvedelle soveltuva juotettu levylämmönsiirrin HST 1.45771 (V4A) Uima-allasvedelle soveltuva korkealaatuinen titaani (suositeltava vaihtoehto) Virtausnopeudet putkistoissa: Kannatus Imuputket < 1 m/s Paineputket < 2,5 m/s Viettoputkistot (loiskekouru putkistot) <0,7 m/s. Kannatus tulee toteuttaa kuumasinkityillä (HZN) kannakkeilla ja kannatusjärjestelmillä. Kannakevalintoihin vaikuttavat rasitusluokat eri tiloissa:

RTS 19:17 OHJE-EHDOTUS - 36 Tekniset tilat C3 Tasausaltaiden sisäpuoliset tilat C4 Allastilat C4. Taulukko 2. Muoviputkien paineluokat ja kannatusvälit.