Elinkeino ja työmarkkinatiedote 2/2019 MK/TO 1 15.3.2019 Uusi työaikalaki ja vuosilomalain muutokset hyväksytty eduskunnassa Uusi työaikalaki voimaan 1.1.2020 Eduskunta hyväksyi uuden työaikalain 13.3.2019. Työaikalaki tulee voimaan 1.1.2020. Liitteenä työaikalain keskeisimmät infraalaa koskevat muutokset. Työnantaja saa noudattaa nykyisen työaikalain mukaista ylityön enimmäismäärää koskevaa säännöstä kokonaistyöajan seurannan sijasta 31.12.2020 asti. Työnantaja voi siirtyä seuraamaan uuden lain mukaista työajan enimmäismäärää haluamanaan ajankohtana, kuitenkin viimeistään 1.1.2021 alkaen. Työehtosopimukseen perustuvia määräyksiä saa soveltaa työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen asti. Julkaisemme myöhemmin tänä vuonna oppaan paikallisesta sopimisesta ja työaikajärjestelyistä sekä ohjeistamme työaikalain muutoksista tarkemmin. Järjestämme syksyllä 2019 koulutusta paikallisesta sopimisesta ja työaikajärjestelyistä ja käymme samalla läpi myös työaikalain keskeiset muutokset. Tiedotamme koulutuksesta tarkemmin myöhemmin. Vuosilomalain muutos 1.4.2019 vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät INFRA ry Ytunnus: 01169668 Eteläranta 10 00130 Helsinki info@infra.fi +358 9 129 91 www.infra.fi Eduskunta on lisäksi hyväksynyt vuosilomalakiin muutoksen, joka tulee voimaan 1.4.2019. Muutosta sovelletaan 1.4.2019 alkavan lomanmääräytymisvuoden lomaoikeuteen (eli vuoden 2020 lomiin), mutta se voi kuitenkin tulla sovellettaviksi lomakorvauksen laskennassa jo vuonna 2019. Työntekijälle tulee oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin, jos työntekijän täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsema vuosiloma alittaa 24 päivää sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi. Työntekijä voi siten saada lisävapaapäiviä, jos hän ei ole ansainnut vuosilomaa vähintään neljää viikkoa lomanmääräytymisvuoden aikana ja syy siihen on sairauspoissaolo tai lääkinnällinen kuntoutus.
2 Elinkeino ja työmarkkinatiedote 2/2019 MK/TO 15.3.2019 Jos työsuhde päättyy kesken lomanmääräytymisvuoden, työntekijällä on oikeus sairaus tai kuntoutuspoissaoloaikaa vastaavaan osaan 24 päivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poissaoloaikaan sijoittuvien kalenteripäivien määrä jaetaan lomanmääräytymisvuoden kalenteripäivillä ja kerrotaan 24:llä. Oikeutta lisävapaapäiviin ei ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Tällaisen työskentelyjakson jälkeen 12 kuukauden laskeminen alkaa uudelleen sen jälkeen alkavan sairaus tai kuntoutuspoissaolon johdosta. Vuosiloman sijoittaminen päällekkäin sairausloman kanssa ei katkaise sairausjakson yhdenjaksoisuutta. Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Korvaus ei ole vuosilomapalkkaa. Korvauksen perusteena on lisävapaapäivien pitämisen alkamishetken mukainen palkka. Lisävapaapäivät annetaan samalla tavalla kuin vuosiloma. Lisävapaapäivien ajalta ei kerry uutta vuosilomaa. Ohjeistamme vuosilomalain muutoksesta tarkemmin lähiaikoina. Lisätietoja Mika Kortene Tiina Olin Työmarkkinapäällikkö Lakimies puh 040 723 7226 puh 050 452 6633 mika.kortene@infra.fi tiina.olin@infra.fi INFRA ry Ytunnus: 01169668 Eteläranta 10 00130 Helsinki info@infra.fi +358 9 129 91 www.infra.fi
Liite 1 (4) Seuraavassa on käsitelty muutamia keskeisiä infraalaa koskevia uuden työaikalain määräyksiä. Uusi työaikalaki tulee voimaan 1.1.2020 ja ohjeistamme työaikalain soveltamisesta tarkemmin ennen lain voimaantuloa. Alla esitettyihin voi vielä tulla tarkennuksia. 1. Työajaksi luettava aika Työaikaa tai lepoaikaa Työaikaa on työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työnantajan määräämällä työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Ruokataukoa ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa esteettömästi poistua työntekopaikaltaan. Tältä osin uusi työaikalaki vastaa nykyistä työaikalakia. Aika, joka ei ole työaikalain mukaista työajaksi luettavaa aikaa, on lepoaikaa. Työnantajalla voi olla työsopimukseen tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus maksaa palkkaa tai korvausta myös ajalta, jota ei työaikalain mukaan lueta työaikaan. Työaikalain mukainen työajan määritelmä on erillinen työsopimuksessa sovitusta työajasta, joka määrittää työntekijän työvelvoitteen ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden. Työaikalain mukainen työaikakäsite on merkityksellinen työajan enimmäismäärien (ks. kohta 3) ja yli ja lisätyön laskemista varten. Matkustaminen Koulutus Kuten nykyisinkin, pääsäännön mukaan matkustamiseen työpaikalle tai työnsuorituspaikalle käytetty aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa. Matkustamiseen käytetty aika luetaan työaikaan, jos sitä samalla on pidettävä työsuorituksena. Työnantajalla on työturvallisuuslakiin perustuva velvollisuus ehkäistä työajan ulkopuolella tapahtuvaan matkustamiseen liittyvää liiallista rasitusta. Työnantajan on liiallisen kuormittavuuden ehkäisemiseksi huomioitava työaikajärjestelyissä, että työntekijä saa riittävästi lepoaikaa. Koulutukset ovat usein työnantajan osoittamia tilaisuuksia, jotka sivuavat välittömästi työntekijän työtehtäviä ja joihin työntekijöiden edellytetään osallistuvan. Koulutukseen osallistumisen voidaan arvioida tällöin olevan osa työhön käytettyä aikaa ja sen myötä määritelmän mukaista työaikaa. Vapaaehtoista koulutusta, jonka tavoitteena on esimerkiksi yleisellä tasolla parantaa tai ylläpitää työntekijän osaamista ja ammattitaitoa ja jota ei voida nähdä osana työntekijän tekemää työtä, ei lueta työaikaan. Koulutukseen käytetyn ajan osalta palkanmaksu määräytyy työehtosopimuksen mukaan. Terveystarkastukset Pakollisiin lakisääteisiin työterveystarkastuksiin osallistumiseen käytetty aika luetaan työaikaan. Muilta osin terveystarkastuksiin käytettyä aikaa ei lueta työaikaan. Työnantajan on lakisääteisesti järjestettävä terveydentilan säännöllinen seuranta työterveyshuollossa työntekijöille, jotka altistuvat erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavalle tekijälle työssä. Seurantaedellytys voi perustua myös tiettyjä ammatteja tai työolosuhteita koskeviin erityissäädöksiin tai työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä todettuihin terveydellisiin riskeihin. Lakisääteiset terveystarkastukset tehdään työterveyshuollon toimintasuunnitelman mukaan perustuen työpaikkaselvityksessä sekä työpaikan vaarojen arvioinnissa todettuihin altisteisiin, riskeihin, kuormitustekijöihin ja työn erityisvaatimuksiin (työssä erityinen sairastumisvaara).
Liite 2 (4) Terveystarkastusten osalta työehtosopimuksissa on määräyksiä palkanmaksusta. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun vapautus työstä Varallaolo Työehtosopimuksissa on määräykset luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun oikeudesta vapautukseen työstä tehtävien hoitamista varten. Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamiseen käytetty aika ei ole työaikalain mukaan työajaksi luettavaa aikaa, joten sitä ei lasketa mukaan työajan enimmäismäärään. Vapautuksen ajalta maksetaan työehtosopimuksen mukaan ansionmenetys ja ansionmenetys on työssäolon ajalta maksettua palkkaa (kerryttää vuosilomaa ja työajan lyhennystä sekä huomioidaan vuosilomapalkassa ja työajan lyhennyskorvausta maksettaessa). Työaikalaista poistuu asuntovarallaolo, koska nykyään ei ole tarpeen velvoittaa työntekijää päivystämään asunnossa, vaan riittävää on, että sovitaan aika, jonka kuluessa työntekijän on oltava työpaikalla. Työntekijä on tavoitettavissa matkapuhelimella myös asunnon ulkopuolelta. Työnantaja ja työntekijä saavat sopia varallaolosta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Varallaolon aikana työntekijän on oltava työnantajan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan, ellei työntekijän ole oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaaajan käyttöä. Varallaolokorvauksen määrä tai sen määräytymisperusteiden sekä varallaolon ehtojen on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä. Korvauksen määrässä on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaaajan käytölle aiheutuvat rajoitukset. 2. Työaikajärjestelyt Maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa ei ole sovittu varallaolosta muutoin kuin hoidon alueurakoinnissa, joten varallaoloon noudatetaan työaikalain määräyksiä. Hoidon alueurakoinnissa noudatetaan jatkossakin hoidon alueurakoinnin työehtosopimuksen työaikamääräyksiä (tes:n liitesopimus). Asfalttialan työehtosopimuksessa on määräys, jonka mukaan varallaolosta sovitaan työaikalain mukaisesti. Rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 27 :ssä on määräykset varallaolosta. Uusi työaikalaki ei vaikuta työehtosopimusten mukaan sovittuihin työaikajärjestelyihin, kuten paikallisesti sovittuun keskimääräiseen säännölliseen työaikaan. Joustotyöaika Uudessa työaikalaissa on määräykset joustotyöajasta, joka soveltuu erityisesti vaativiin asiantuntijatehtäviin. Joustotyöajan pääasiallisena soveltamisalana on tietotyö, jonka ydinsisältönä on tiedon vastaanottaminen ja käsittely sekä uuden tiedon tuottaminen. Joustotyöajan käyttäminen on mahdollista myös muunlaisessa työssä, joka ei olisi sidottu määrättyyn aikaan tai työn tekemisen paikkaan. Joustotyöajasta ei voida sopia tehtävissä, joissa työnantaja säännönmukaisesti määrää työnteon ajan ja paikan. Joustotyöajan käytöstä voidaan sopia tehtävissä, joissa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Työajan tarkan sijoittelun asemesta työnantaja voi määritellä tehtävät
Liite 3 (4) ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen paikan ja ajankohtien tulee olla pääosin työntekijän itsensä päätettävissä. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa tulee sopia päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Työaikapankki Työaikapankilla tarkoitetaan mahdollisuutta säästää ja yhdistää toisiinsa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaaajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia. Työaikalaissa säädetään lakiin perustuvasta työaikapankista, jonka käyttöönotosta voidaan sopia riippumatta siitä, onko työehtosopimuksessa työaikapankkimääräyksiä. Lakiin perustuva työaikapankki on vaihtoehtoinen niissä tilanteissa, joissa työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on työaikapankkimääräyksiä. Jos työpaikalla otetaan käyttöön työehtosopimuksessa tarkoitettu järjestely, siihen sovelletaan yksinomaan työehtosopimuksen määräyksiä. Vastaavasti lakisääteiseen työaikapankkiin sovelletaan työaikalain säännöksiä. Nykyisissä maa ja vesirakennusalan ja asfalttialan työehtosopimuksissa ei ole määräyksiä työaikapankista. Rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 15 :ssä on määräykset työaikapankista. Toimihenkilöiden osalta voidaan sopia työaikapankista joko työaikalain tai työehtosopimuksen mukaisesti. Työaikalain mukaan työnantaja voi luottamusmiehen tai jos sellaista ei ole valittu, muun henkilöstön edustajan tai henkilöstön taikka henkilöstöryhmän kanssa yhdessä sopia työaikapankin käyttöönotosta. Sopimuksessa on yksilöitävä, mitä eriä työaikapankkiin voidaan säästää. Sopimuksella ei voida sopia muista kuin työaikalaissa säädetyistä eristä. Lisäksi sopimukseen pitää sisältyä ehto säästämisrajoista. Palkkaturvajärjestelmä turvaa työntekijän työaikapankkisaatavista enintään määrän, joka vastaa hänen kuuden kuukauden palkkaansa. Sopimuksessa on sovittava siitä, millä menettelyllä työaikapankki lakkautetaan ja mitä tapahtuu tuossa vaiheessa työaikapankkiin säästetylle ajalle. Työaikapankkiin voidaan säästää aikaa, jota työntekijä tekee säännöllisen työajan lisäksi (lisäja ylityö). Säännöllisen työajan siirtäminen työaikapankkiin on mahdollista ainoastaan silloin, kun työpaikalla on käytössä liukuvan työajan järjestelmä. Työaikapankkiin voidaan säästää lakiin, työehtosopimukseen tai työsopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia (sunnuntaikorotus, viikkolepokorvaus, työajan lyhennykset, lomaraha). Ennen työaikapankkiin siirtämistä rahamääräinen etu on muunnettava työajaksi, koska työaikapankki toimii aikaperusteisesti. Kun työntekijä aikanaan käyttää työaikapankkiin talletettua aikaa vapaana, hänelle maksetaan tunneista vapaan pitoajankohdan mukaista säännönmukaista palkkaa. Säästetty erä muuttuu kirjaushetkellä työaikapankkia koskevien sääntöjen mukaan korvattavaksi, eikä erien alkuperää enää seurata. Työaikapankkiin säästettävä työaikakertymä ei saa kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tunnilla. Vertailu on tehtävä edellisen kalenterivuoden lopun saldotilanteeseen. Työaikapankissa voi olla kaikkiaan säästettynä enintään työntekijän kuuden kuukauden säännöllistä työaikaa vastaava määrä. Työaikapankkia koskevassa sopimuksessa on sovittava myös työaikapankkivapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaikapankkiin säästettyä aikaa pidetään
Liite 4 (4) vapaana. Työaikalaissa on säädetty, että työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana. 3. Työajan enimmäismäärä Uudessa työaikalaissa ei enää säädetä erillistä ylityökiintiötä, vaan työnantajan on seurattava työntekijän kokonaistyöaikaa. Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työaikaan luetaan mukaan kaikki työajaksi luettava aika. Työehtosopimuksella voidaan sopia enimmäistyöajan tarkastelujakson pidentämisestä kuuteen tai 12 kuukauteen. Yritysten kannattaa toistaiseksi jatkaa nykyisen ylityökiintiön seuraamista. Työnantaja saa noudattaa nykyisen työaikalain mukaista ylityön enimmäismäärää koskevaa säännöstä 31.12.2020 asti. Nykyiset työehtosopimuksen päättyvät 30.4.2020, joten uuteen järjestelmään ehtii siirtyä, kun työehtosopimuksiin tulevat määräykset ovat tiedossa. 4. Lisä, yli ja sunnuntaityö 5. Viikkolepo Uudessa työaikalaissa lisä ja ylityön määritelmät, korotukset ja suostumusmääräykset vastaavat nykyistä lainsäädäntöä. Uudessa työaikalaissa on myös nykyistä lainsäädäntöä vastaava aloittamis ja lopettamistyö. Aloittamis ja lopettamistyötä ei kuitenkaan enää jatkossa voida teettää ylitöiden lisäksi kuten nykyisin, sillä uudessa työaikalaissa ei ole erillistä ylityökiintiötä, vaan kaikki työaika lasketaan mukaan enimmäistyöaikaan. Uudessa työaikalaissa voidaan sopia lisä ja ylityön lisäksi myös sunnuntaityön korotusosan vaihtamisesta vapaaksi. Vapaaaika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä, yli tai sunnuntaityön tekemisestä, jollei toisin sovita. Jos työnantaja ja työntekijä eivät sovi vapaan ajankohdasta, työnantaja määrää ajankohdan, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että vapaaaika siirretään työaikapankkiin. Työaika on uuden työaikalain mukaan järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Lepoaika on mahdollisuuksien mukaan annettava sunnuntain yhteydessä. Viikkolepo voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Lepoajan tulee olla vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia kunkin seitsemän päivän jakson aikana. Seitsemän päivän aikana annettu vuosiloma, arkipyhä, työajan tasoittumisvapaa tai mikä tahansa muu vähintään 35 tunnin pituinen yhdenjaksoinen vapaa voi muodostaa viikkolevon. Poissaolo työstä sairauden tai lapsen sairauden takia ei voi olla säännöksessä tarkoitettua viikkolepoa. Viikkolevon antamista ei ole enää kytketty viikkoon vaan työaikadirektiivin mukaisesti jokaiseen seitsemän päivän jaksoon. Seitsemän päivän ajanjaksoa ei tarkastella päivittäin edeltävältä seitsemältä päivältä (juokseva tarkastelu), vaan jaksokohtaisesti siten, että viikkolepo voi sijoittua ensimmäisen jakson alkuun ja seuraava vapaa seuraavan seitsemän päivän jakson loppuun. Näin ollen mahdollista on, että viikkolepojen välillä on enimmillään 12 työpäivää. Saamatta jäänyt viikkolepo korvataan vastaavasti kuin nykyisessä työaikalaissa.