Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 6/2014, 07.08.2014 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2014:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Suomalaiset ilmaiseksi Kesällä minulla oli suomalainen teologian opiskelija harjoittelija ja tutustumassa Inkerin kirkon työhön. Eräänä lauantaina kävimme katsomassa Pietarin nähtävyyksiä. Lavrassa (jossa on ortodoksinen pappisseminaari) portin pielessä oli lappu, jossa sanottiin, että sisäänpääsy maksaa 130 ruplaa (vajaa3 euroa). Munkki oli rahastamassa kahta edellämme kulkenutta turistia. Hän kysyi minulta, mistä olemme. Kun vastasi, että suomesta, hän päästi meidät ilmaiseksi sisään. Voi tietysti olla, että asiaa vaikutti sekin, että keskustelu käytiin venäjäksi. 2. Ruuhkassa Jouduin kerran Pietarin iltapäivän ulosmenoruuhkaan. Yleensä pyrin olemaan liikkeellä siten, että en osu ruuhkaan, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Jonon nopeus oli muutama kilometri tunnissa. Vajaan tunnin matelimme muutamaa kilometriä. Auton ajotietokone näytti, että keskikulutus oli 26 litraa sadalla kilometrillä. Helsingissä ei ole oikeita ruuhkia ellei sitten ole kolaria tms.
3. Ranska on helppo kieli Olin lomalla ranskalaisessa kaupassa, jonka kassajono liikkui kuten aina todella hitaasti. Asiakkaiden tavarat hihnalla erotettiin palikalla, jossa luki Client suivant. Kyllä asiakkaat todella suivaantuvat, kun kassanhoitaja suuren osan ajasta puhaltelee kynsiinsä: kassojen takana oleva alue on todella pieni tuossa kaupassa vain noin 40x50 senttiä niinpä asiakkaat kaikessa rauhassa pakkaavat tavaroita ja lopulta kaivavat lompakon ja maksavat. Aluksi ahdisti, kun pitkä jono odotti, kun pakkasin tavaroita. Mutta eihän tämä minun vika ole! Saksalainen Lidl toi Suomeen myös nuo pienet kassat. Mutta asiakkaat valittivat niin pitkään, että oli pakko vaihtaa ne suomalaisiin kassoihin. Saksalaisia kehutaan tehokkaiksi mistä johtunee moinen tehottomuus; suomalaiset asiakkaat osoittautuivat paljon tehokkaammiksi. Olen nähnyt toimivia kassoja vain Suomessa ja Venäjällä. Jos suomalaisen supermarketin kassat toimisivat yhtä hitaasti kuin vaikkapa ranskalaiset ja englantilaiset kassat, edessä olisi konkurssi. 4. Huumetilanne Venäjällä kuolee vuodessa noin 70000 ihmistä huumeisiin, heistä heroiiniin noin 30000. Liikenteessä kuolee vain noin kolmasosa vaikka Venäjän liikenne on kaikkea muuta kuin turvallinen. Huumeidenkäyttäjiä arvioidaan olevan 8.5 miljoonaa heidän määränsä on kolmessa vuodessa yli kolminkertaistunut. Venäjä on maailman suurin heroiinin käyttäjä, sen kaupan arvoksi arvioidaan noin 6 miljardia dollaria vuodessa. Neuvostoliiton huumeongelman takana on myös Afganistanin sota: sieltä tulee edelleen suuri osa huumeista. Ja siellä sotineet toivat huumeiden käytön mukanaan kotiseuduilleen. Suonensisäisten huumeidenkäyttö levittää AIDS:ia. Maailmanpankin arvion mukaan Venäjällä kuolee vuonna 2020 20000 henkeä kuukaudessa AIDS:iin siis 240000 vuodessa! 5. Yöunien häirintää Tuutarin kirkon naapuriin on alettu rakentaa omakotitaloa. Työläiset aloittavat aamulla seitsemältä ja jatkavat myöhään iltaan, noin kello 22:een. Aamulla tietysti käynnistetään ensimmäiseksi moottorisaha ja sähköhöylä Olen aina ollut yökyöpeli. Toivottavasti helteet kohta loppuvat sääennusteen mukaan ensi tiistaina että voin pitää ikkunan kiinni yöllä ja aamulla. Nyt tulee tukahduttavan kuuma, jos ikkuna ei ole raollaan. 6. Harjoittelija kylässä Kesä- ja heinäkuussa minulla oli suomalainen teologianopiskelija harjoittelijana. Ikävä kyllä työ on kesällä kovin yksipuolista: pyhäkoulut ovat tauolla jne. Mutta näki hän inkeriläiskyliä ja vanhuksia. 7. Volgalla töihin? Pääministeri Dmitri Medvedev ajoi läpi lain, jonka mukaan Venäjän valtio ei voi ostaa ulkomaisia autoja. Nyt kaikilla vähänkin korkeammilla johtajilla on musta Mercedes. Venäläiseen tyyliin lakiin liittyy pari porsaanreikää. Venäläisiksi autoiksi lasketaan myös autot, jotka kootaan Venäjällä: mm. Fordin, Huyndain, Nissanin, Peugeotin tietyt mallit. Toiseksi laki astuu voimaan kaikessa ankaruudessaan vasta parin vuoden kuluttua silloin se on jo ehtinyt unohtua. Vladimir Batuhtin sanoi, että lakia on helppo kiertää: perustetaan yritys, joka vuokraa Mersuja valtion johtajille. Lakihan puhuu vain ostamisesta Joku saa hyvän bisneksen. Ylintä valtiojohtoa varten on rakennettu omaa loistoautoa, jonka ensimmäisiä malleja on jo annettu julkisuuteen. Volgan valmistus on ikävä kyllä lopetettu eli Lada taitaa olla ainoa tosivenäläinen vaihtoehto. Kuormaautopuolellakaan ei taida olla kuin yksi vaihtoehto eli Kamaz. Uusi laki uudet ongelmat, osa 3 Visan ja Master Cardin luottokortit toimivat nyt lokakuun loppuun asti. Viime tipassa tehtiin sopimus, joka jatkoi niiden toimimista muutamalla kuukaudella. Kun Ukrainan tilanne ei näytä rauhoittuvan, saa nähdä, mitä tapahtuu marraskuussa. En haluaisi kuljettaa suuria summia käteistä mukanani, mutta voi olla, että niin on kohta pakko tehdä.
Puita kaatamassa Meillä oli tarkoitus kaataa puita Vaivaran hautausmaalla ja saada niin polttopuita Narvan pienen kirkon lämmittämiseen. Tuli kuitenkin kaksi mutkaa matkaan. Narvan kirkkoherra halusi kaataa puita kirkon läheltä. Yksi laho puu oli keväällä kaatunut ja rikkonut yhden kirkon pihan valonheittäjistä. Kun kaadoin tuon kaatuneen puun jämää, sieltä löytyi ampiaispesä. Yksi ampiainen ei tykännyt siitä, että tultiin sahan kanssa riehumaan pesään ja pisti minua oikean käden peukalon juureen. Aluksi ei tapahtunut paljon mitään, mutta parin päivän jälkeen käsi oli turvoksissa ja iho oli kova kai paine sen alla oli turvotuksen takia melkoinen. Vajaan viikon kuluttua vaivat lähtivät, mutta täytyy sanoa, että melkoinen myrkky noin pienessä otuksessa on. Toinen ongelma oli, että toinen moottorisaha oli varastettu. Narvan pappilan ympärillä pyörii jatkuvasti narkomaaneja ja joskus autotalli on jätetty auki ja saha sai uuden omistajan. Piti siis käydä hakemassa pieneltä kirkolta sähkömoottorisaha ja pitkä jatkojohto. Jostain syystä Vladimirille on tullut käsitys, että aina kun otan moottorisahan käteen, jotain kummallista tapahtuu. Historia toistaa itseään Luin kesäkuussa ja heinäkuussa lomalla ollessani kaksi Juhani Jääskeläisen kirjaa Inkerin kirkon historiasta, vallankumouksesta toisen maailmansodan alkuun. Lisäksi luin kirjan, joka kertoi korkean kiinalaisen kommunistin perheestä ja heidän kokemistaan vainoista. Täytyy sanoa, että en ole aikaisemminkaan ymmärtänyt kristinuskon ja kommunismin yhdistämistä, mutta noiden kirjojen lukemisen jälkeen on mahdoton hyväksyä käsitettä vasemmistokristitty. Monin tavoin Jääskeläinen osoittaa, kuinka kommunismin tarkoitus oli tuhota kirkko ja kristinusko. Tämä oli linja jo Leninin aikana, ei suinkaan vasta Stalinin tultua valtaan. Juhani Jääskeläinen oli inkeriläinen, joka tuli vallankumouksen jälkeen Suomeen ja oli sodan aikana sotilaspappina Inkerissä. Koska hän osasi venäjää, hän käytti kirjojensa lähteinä paljon kommunistien kirjoituksia. Oli mielenkiintoista huomata, että historia toistaa itseään: kommunistit hyökkäsivät kristinuskoa vastaan evoluution ja avioliiton kieltämisen kautta. Avioliitossa oli kohta pakko ottaa takapakkia, kun koko yhteiskunta meni sekaisin vapaiden suhteiden takia. Evoluutiossa olen aina ihmetellyt sitä, että ensin sanotaan, että valtaosa, käytännössä lähes kaikki, mutaatiot ovat vahingollisia ja sitten sanotaan, että evoluutio etenee mutaatioiden kautta. Kuin autonkuljettaja uskoisi, että auto kiihtyy liikennevaloista jarrua painamalla. Voihan olla, että lopulta jarru menee rikki ja auto alkaa valua alamäkeen mutta tuskin kukaan sanoisi, että auto lähti liikkeelle jarrua painamalla. Kommunisteille evoluutio oli välttämätöntä, koska vain niin voitiin kieltää Jumala Luojana. Kiinan kommunismista kertovassa kirjassa ihmetytti kansan alistuminen mitä hulluimpiin projekteihin. Piti tappaa kaikki linnut jotka muka söivät viljaa ja sen seurauksena kaikki tuholaiset lisääntyivät niin, että viljaa menetettiin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Joka kylässä piti alkaa tehdä rautaa. Keittoastiatkin sulatettiin, että kiintiöt saatiin täyteen ja ylitettiinkin. Samalla tuhottiin monen alueen metsät. Ja saatu rauta oli laadultaan kelvotonta. Jung Chang: Villijoutsenet, sivu 518: Maon vaimo kannattajineen teki uuden yrityksen estääkseen yhteiskunnan toiminnan. Teollisuudessa heidän iskulauseensa kuului: Tuotannon lopettaminen on itse vallankumousta. Maataloudesta, johon he aikoivat sekaantua tosissaan, sanottiin: Haluamme mieluummin sosialistisia rikkaruohoja kuin kapitalistisia satoja. Ulkomaisen teknologian hankkiminen oli ulkomaisten mukamas viehkeiden pierujen haistelua. Kirjan jälkeen aloin vakavasti epäillä, onko Kiinasta maailmantalouden suurimmaksi taloudeksi ja suunnannäyttäjäksi Yhdysvaltojen jälkeen.
Aika lähteä? Kesäkuun alkupuolella kuoli Olga, jonka luona pidin ensimmäiset seurat syksyllä 1999, kun aloitin työt Puškinin kirkkoherrana. Taas yksi seurapaikka vähemmän. Kylässä asuu vielä yksi nuorempi sisaruspari, mutta he sanoivat, että he käyvät jatkossa kirkossa heidän isänsä oli aktiivinen seurakuntalainen, mm. seurakuntaneuvoston jäsen. Tälläkään kertaa en päässyt hautajaisiin. Aloin jo miettiä, että onkohan aika lähteä pois, kun kaikki suomea puhuvat inkeriläiset alkavat olla hautausmaalla tai Suomessa. Vähän myöhemmin olin harjoittelijan kanssa seuroissa toisella Puškinin kylällä. Siellä on kaksi sisarusta kolmaskin oli, mutta hän kuoli jo vuosia sitten. Toinen sisaruksista selitti harjoittelijalle, kuinka hyvä on, että on suomenkieliset seurat. Kun kirkossa on venäjänkielinen jumalanpalvelus, emme me sitä ymmärrä. Heidän tiensä on ollut erikoinen: lapsena Inkerissä, sodan aikana Suomessa, sitten palautus Keski-Venäjälle, mutta heidän perheensä meni karkotuspaikasta luvatta Viroon. 1940-luvun lopulla inkeriläisiä kutsuttiin Karjalaan ja niin heidänkin perheensä oli vuosia lähellä Petroskoita. Sieltä saatiin lopulta tulla takaisin Inkerinmaalle. Niinpä he eivät juuri käyneet kouluja venäjäksi ja ympäristö oli suuren osan aikaa suomen- tai vironkielinen: niin venäjän taito jäi puutteelliseksi. Eli on vielä tarvetta kylätyölle. Heinäkuussa Hatsinassa kuoli usea sellainen seurakuntalainen, jota olen käynyt katsomassa. Vaikea sanoa, kuinka pitkään kylätyötä tarvitaan, mutta vielä on kymmeniä paikkoja, joissa käyn. Ja Länsi-Inkerissä on muutamia seurakuntia, joissa ei kukaan käy katsomassa inkeriläisvanhuksia kylillä, mutta en toistaiseksi ole halunnut ottaa uusia seurakuntia vastuulleni, etteivät nykyiset neljä jäisi sen takia huonolle hoidolle. Hevonen löytyi Yksi Skuoritsan diakoniaryhmän jäsen kysyi juhannuksen jälkeen, voisiko Suomesta saada polkupyörän, kun hänen vanha hevosensa oli hajonnut. Skuoritsasta oli muutama seurakuntalainen Lahden Evankeliumijuhlilla ja kysyin lähinnä huvin vuoksi Lahdesta esikoislestadiolaisilta, olisiko siellä yksi polkupyörä, joka olisi mahdollista viedä Skuoritsan pikkubussissa rajan yli. Parin päivän kuluttua tuli vastaus, että pyörä on. Eräs seurakuntalainen oli halunnut lahjoittaa pyöränsä, mutta asia oli jäänyt kesken. Ennen juhlia pyörä huollettiin ja juhlien jälkeen se matkasi Skuoritsaan. Monet Inkerin seurakuntalaiset ajattelevat, että minä voin hankkia kaikenlaista. Mutta kyllä takana oli Jumalan johdatus. En todellakaan tiennyt tuosta Lahdessa odottavasta pyörästä mitään. Bisnes on bisnes, Mooses on Mooses Kun lensin lomalle Etelä-Ranskaan, laitoin matkatavarani itse menemään koneen ruumaan. Kohta varmaan automaatilla kysytään, haluanko olla lentoemäntä, koneen kapteeni vai perämies. Koko ajan puhutaan turvallisuudesta. Mutta samaan aikaan heikennetään kontrollia erilaisten itsepalvelujen myötä. Katkaistu lasipullo joita koneessa myydään, ehjinä tietysti on paljon vaarallisempi ase kuin kuuden sentin terillä varustetut kynsisakset. Mutta bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses. Vielä karmeammalla tavalla tämä säästäminen tuli esiin Itä-Ukrainassa. Yhdysvaltojen siviili-ilmailuyhdistys FAA oli jo kauan sitten suosittanut, että Itä-Ukrainan yli ei pitäisi lentää. Siellä oli ammuttu ohjuksilla alas useita Ukrainan armeijan lentokoneita ja helikoptereita. Mutta Maleysian Airlines suosi tuota reittiä, koska siinä säästi polttoainetta. En tiedä, onko joku kysynyt onnettomuuden yhteydessä peruskysymyksen: miksi koneen piti lentää sotaalueella? Kuka teki moisen päätöksen? Jos joku menee pelaamaan jalkapallo miinakentälle, ei ole vaikea arvata, mitä tapahtuu.
Sitkeä mummo Inkeriläismummot ovat usein kovaa tekoa ja heillä on hyvä huumorintaju. Olin tapaamassa erästä Puškinin seurakuntalaista. Hänellä oli tikkejä otsassa ja niiden päällä venäläinen desinfiointiaine, joka on myrkynvihreää ja antaa aika hurjan kuvan tilanteesta. Kysyin, mitä oli tapahtunut. Olin kasvihuoneessa kohentelemassa tomaatteja. Halusin laittaa yhden kepin tukemaan yhtä tomaattia. Mutta keppi olikin laho ja lensin päin kasvihuoneen rautarakennetta, joka osui otsaani. Verta tuli kuin siasta. Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja soitin pojalle. Kohta oli portin pielessä ambulanssi ja lapsetkin tulivat. Veivät minut sairaalaan. Tikkejä laitettiin useampi. Lääkäri oli sanonut, että luita ei ollut särkynyt. Kun seuraavan kerran kävin katsomassa häntä, haavakin oli jo hyvin arpeutunut. Hänen huumorintajunsa tuli esiin, kun hän totesi: Toiset maksavat suuret summat plastiikkakirurgiasta. Se rauta repäisi nenässäni olleen ison syylän pois. Sain ilmaisen plastiikkakirurgian! Hän totesi, että on jo monta kertaa pyytänyt Jumalalta, että pääsisi pois ajan vaivoista. Mutta sitten ajattelin, että mitä minä Jumalaa sillä vaivaan. Kyllä hän tietää minun aikani. On elettävä se, mitä annetaan! Älä usko internetiä! St.Petersburg Timesissä oli juttu, jossa kerrottiin firmasta, joka palkkaa kirjoittajia, joiden tehtävä on kirjoittaa internettiin Venäjän virallista politiikkaa suosivia kirjoituksia. Firman palkkalistoilla on 300 kirjoittajaa ja jokaisen tehtävä on kirjoittaa ainakin sata kommenttia tai juttua joka päivä. Siis 30000 kommenttia päivässä. En usko, että tuo on ainoa lajiaan. Varmaan homoseksuaaleilla, vapaa-ajattelijoilla jne. on omat tukiryhmänsä, jotka kirjoittavat internettiin koko ajan. On turha laskea, kuinka monta tykkäystä tai kannatusta joku on saanut internetissä. Suuri osa niistä voi olla tehtailtuja. Kelvottomia romaaneja ja muita lomakokemuksia Luin lomalla kaksi norjalaisen Anne Holtin rikosromaania. Niissä oli erikoisia yksityiskohtia. Melkoinen osa henkilöistä oli homoseksuaaleja. Toisen kirjan päähenkilö nainen oli naimisissa musliminaisen kanssa, jonka kanssa hän oli saanut lapsen. Ikävä kyllä kirjassa ei kerrottu, kuinka moinen biologinen ihme oli tapahtunut. Kirjassa oli myös uusi tulkinta Raamatun homoseksuaalisuudesta puhuvista kohdista. Suosittu kirjailija, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Hänen kirjansa ilman muuta muuttavat lukijoiden ajatusmaailmaa. Luin myös kirjan, joka oli saanut palkinnon: Ruotsin paras rikosromaani 2009. Kirjassa oli kummituksia ja saatananpalvontaa. Tuntuu, että nykydekkareiden pitää olla kummallisia. Onneksi on vielä muutamia suomalaisia ja amerikkalaisia dekkaristeja, jotka kirjoittavat perinteisiä rikosromaaneja. Lomalla sain katoamaan noin 5 kiloa. Kun ei tarvitse syödä 3-6 kertaa päivässä, on mahdollista hieman laihtua. Aikaisemminkin laihduin usein kesäisin viitisen kiloa kuumalla ruokahalua ei ole. Käydessäni paikallisessa anglikaanikirkossa, siellä oli kirkollinen toimitus, johon en ole ennen törmännyt ja jota en ymmärtänyt. Seurakunta toivotti tervetulleeksi papin rukouksin jne. pienen lapsen, joka kuitenkin kastetaan vasta lokakuussa. Eihän lapsi ennen kastetta ole seurakunnan jäsen. Jonkinlainen PR-juttu, mutta on kyllä hämärtämässä sitä, mikä tekee meistä Kristuksen kirkon jäseniä. Votka erotti ja yhdisti Eräällä kylällä asuu kaksi seurakuntalaista samassa kerrostalossa, jopa samassa portaassa. Aikaisemmin pidimme pienet seurat yhdessä toisella heistä oli aivoverenvuoto jo vuosia sitten ja hänen on vaikea liikkua.
Pari vuotta sitten heille tuli riitaa pojista. Molemmilla oli juoppo poika. En tiedä, mitä riita oikein koski, mutta lopputulos oli, että toinen heistä ei enää suostunut tulemaan toisen luo seuroihin. Niinpä kävin katsomassa heitä erikseen. Heinäkuussa suuttuneen seurakuntalaisen poika ei halunnut antaa pitää ehtoollista vanhuksen kotona. Oli juovuksissa, kuten aina. Sanoin seurakuntalaiselle, että lähdetään toisen mummon luo. Siellä hän saa ehtoollisen. Hän lähtikin. Elokuussa kutsuin hänet suoraan toisen seurakuntalaisen luo. Hän sanoi moneen kertaan: Poika ei nyt ole kotona!, mutta sanoin, että pidetään ehtoollinen yhdessä. Tällä kertaa hän jäi juttelemaan toisen seurakuntalaisen kanssa. Toivottavasti välit tulevat taas kuntoon. Monella inkeriläisvanhuksella on riesanaan juoppoja poikia tai tyttöjä. Kerrankin juopon omituisesta ajatuksenjuoksusta oli jotain hyötyä. 30 vuotta naimisissa Juhannuksen aikaan meillä tuli Riitan kanssa 30 vuotta täyteen avioliitossa. Inkerin kirkossa on viime aikoina ollut useita avioeroja. Kuulin aikanaan tarinan, jossa lentokoneessa ollut kristitty oli nähnyt vieressä olevan miehen rukoilevan. Kun hän oli kysynyt, rukoiliko mies, vastaus oli kyllä. Kun hän kysyi, mitä mies rukoili, vastaus oli: Pappien avioliittojen rikkoutumista. Olen saatananpalvoja! Eräs liikkeenjohdon konsultti sanoi aikanaan, että perhe on kuin neliskulmainen palikka, joka pitäisi työelämän laatikossa saada läpi pyöreästä reiästä. Huumori on välttämätöntä Ensimmäisen kerran pitkään aikaan minun piti rekisteröidä viisumi. Nykyään Venäjällä saa olla seitsemän työpäivää ilman rekisteröintiä ja syksyllä, talvella ja keväällä käyn usein Virossa, Narvassa, pitämässä jumalanpalveluksia ja niin aika alkaa uudelleen, kun poistun maasta päiväksi. Nyt tuli liian pitkä jakso ja sovin Puškinin sihteerin kanssa, että hän tekisi rekisteröinnin minulle ja harjoittelijalle. Kun tulin kirkolle, sihteeri ei ollut vielä tullut ja kirkon ovi oli sisältä lukossa. Vartija oli siis sisällä. Soitin ovikelloa pitkään, mutta ilman tulosta. Sanoin harjoittelijalle, että mennään katsomaan seurakunnan kirpputoria, ehkä vahti on kirkkosalissa ja tulee sieltä alas, kun olemme käyneet katsomassa kirpputoria. Kirpputorin myyjä kyseli meiltä yhtä ja toista. Hän sanoi, että hän soittaa vahdille. Soitti, mutta ei vastausta. Kirpputorilla oli käymässä seurakuntalainen, joka oli aikaisemmin ollut vahtina. Hän sanoi menevänsä katsomaan, missä vahti on. Hän olikin saanut vahdin avaamaan oven. Vahdin selitys oli mielenkiintoinen: hän oli ollut pesemässä käsiä eikä ollut kuullut ovikelloa eikä puhelinta. Ylisiisti vahtimestari; pesi käsiään parikymmentä minuuttia. Venäjällä valehtelu ei ole ongelma jos siitä jää kiinni, kohautetaan vain olkapäitä. Pölynimuri-asia on tullut kuntoon. Tavaraa kaivataan Moottorisaha olisi tarpeen Narvassa. Jo kaksi vanhaa sahaa on poistunut muonavahvuudesta : varastettu tai hajonnut eikä korjaus kannata edes Virossa.
Venäläisiä erikoisuuksia Kesäkuu oli kylmä ja sateinen. Ennen helteiden alkua kävin katsomassa erästä Hatsinan seurakuntalaista. Hän sanoi: Gagarin pilasi ilmat. Sen jälkeen ei ole ollut kunnon kesiä. Ihan järkeviltä tuntuvat ihmisetkin uskovat mitä kummallisimpiin teorioihin. Olikohan helle sitten German Titovin syytä? Kerrotaan, että itse asiassa Titovin piti olla ensimmäinen kosmonautti, mutta hänet siirrettiin toiseksi, koska hänellä oli saksalainen nimi: German = Hermann. Juri on oikein venäläinen nimi. Laitoin autoni ilmastointikanavaan lämpömittarin. Kun ulkona oli +33 ja halusin auton sisälle +20, kylmimmillään ilmastointi puhalsi 4.8 asteista ilmaa. Ikävä kyllä ilmastoidussa autossa saa kesällä helposti flunssan. Katsoin infrapunalämpömittarilla myös konepellin (tummanharmaa) lämpötilan kirkkaassa auringonpaisteessa: +51. Mustat penkit olivat +62. Olisin halunnut vaaleammat penkit, mutta autoa myytiin vain mustilla kangaspenkeillä tai valkoisilla nahkapenkeillä. Toivottavasti seuraavan auton penkit eivät ole mustat. Pieni opetuksen sana Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään. (Luuk 9:28-36) Kirkastussunnuntai on ortodoksikirkossa suuri juhla. Monet kirkot on nimetty sen mukaan myös Suomen Pietarin pääkonsulaattia vastapäätä oleva ortodoksikirkko. Kirkastusvuoren tapahtumat on kerrottu kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa eli Matteuksessa, Markuksessa ja Luukkaassa. Jokaisessa kertomuksessa on jotain, mitä muissa kahdessa ei ole. Luukkaan erikoisuus on maininta siitä, mistä Jeesus, Mooses ja Elia puhuivat: Jeesuksen poismenosta, joka tapahtui Jerusalemissa. Siis Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Ihan alussa on aikamääre joka on myös Matteuksella ja Markuksella viikko. Viikko mistä? Siitä, kun Pietari tunnusti Jeesuksen Messiaaksi ja jonka jälkeen Jeesus puhui opetuslapsilleen ensimmäisen kerran kärsimisestään ja kuolemastaan, jotka odottivat häntä Jerusalemissa. On tärkeää huomata tuollaiset pikkusanat sitten, sen jälkeen jne. Ja katsoa, mitä edellä on kerrottu. Ikävä kyllä KR-1992 on monta kertaa tulkinnut ne vain välimerkeiksi kreikankielisessä alkutekstissä ei ole välimerkkejä, ei edes sananvälejä, siksi kääntäjien on lisättävä ne. Opetuslasten piti ymmärtää kaksi asiaa: Jeesus on luvattu Messias. Mutta hän ei ole juutalaisten odottama voitollinen Messias, vaan kärsivä Messias. Ajattelen, että kirkastusvuorella Jeesus sai vakuutuksen ja rohkaisun sanoja kahdelta Vanhan testamentin keskeiseltä hahmolta: tie, jolle olet lähtenyt ja joka päättyy Golgatan keskimmäiselle ristille, on Jumalan tahdon tie. Ikävä kyllä tieteellinen raamatuntutkimus parisen kymmentä vuotta sitten korosti liikaakin evankeliumien pieniä eroja ja pyrki niiden kautta todistamaan, että kertomukset ovat keksittyjä. Mutta eivät kolaripaikan todistajatkaan kaikki kerro pilkulleen samaa kertomusta eikä se silti tarkoita, että he eivät olisi nähneet
kolaria. Nuo pienet erot evankeliumien kertomuksissa voivat osoittaa meille jonkin yksityiskohdan, jota juuri tuon evankeliumin kirjoittaja piti erityisen tärkeänä. Rukousaiheita: - Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. - Virkistävää lomaa, viimeinen jakso on syyskuun alussa. - Varjelusta Viron puunkaatoon Ridalassa ja Vaivarassa. - Terveyttä ja turvallisuutta liikenteessä