Vapauden Enkeli Kappale 2 - Festivaalit Faeth käveli ympäri palatsin hiekkakenttää, jossa festivaalien oli tarkoitus olla. Monet sotilaat olivat yrittäneet puhua hänelle kaikkea typerää, mutta tyttö oli vain kävellyt heidän luotaan pois. Päivä oli kieltämättä kaunis: aurinko paistoi lempeästi ja taivas oli kauniin sininen. Faethilla ei kuitenkaan ollut kuuma, vaikka hänellä olikin päällään musta takki ja se imi lämpöä itseensä. Tyttö oli tottunut takkiin jo niin hyvin, että häntä ei kuumuus haitannut lainkaan. Onneksi pian oli ilta ja festivaalit alkaisivat vihdoinkin, sillä Faethilla oli ollut hyvin tylsää jo pitkään. Vihdoinkin jotakin tekemistä, hän ajatteli helpottuneena. Hei, Satimaya, kuului pojan ääni. Faeth kääntyi. Minulla on nimikin, hän sanoi viileästi. Kyllä minä sen tiedän, kapteeni, poika sanoi ja teki kunniaa. Komentaja haluaa puhua kanssasi. Hän on tallien luona. Kiitos ilmoituksesta. Tulen niin pian kuin pääsen, Faeth sanoi. Voit mennä nyt. Kyllä, kapteeni, poika kumarsi ja lähti tytön luota. Faeth taas jäi miettimään asiaa ja päätti loppujen lopuksi kuitenkin lähteä komentajan luokse. Hän käveli tallien luokse ja törmäsi siellä kahdeksaan oman divisioonansa jäseneen. Nämä järjestäytyivät kiireesti riviin ja tervehtivät tyttöä. Me emme laiskotelleet työnteosta, kapteeni! Ron sanoi pelokkaana. Ette varmaan niin, Faeth sanoi heihin katsoessaan. Muuten vain istuitte heinäpaaleilla juttelemassa mukavia? Niin! sanoi toinen samurai hänkin kalpeana kasvoiltaan. Voin antaa tämän kerran lievemmän rangaistuksen, tyttö sanoi heille ja naputti sormella leukaansa. Samurait olivat jo helpottuneita sen kuullessaan. Faeth olisi yleensä käskenyt alaistensa juosta La Fielin kartanon ympäri neljä kertaa, mutta tällä kertaa tyttö päätti olla hieman kiltimpi. Hän oli harvoin sellainen. Menkää pellolle auttamaan työmiehiä heinätöissä, Faeth sanoi. Samurait eivät voineet uskoa korviaan. Ehditte varmasti ennen iltaa saada kaiken valmiiksi, Faeth jatkoi ja tytön alaiset liukenivat paikalta varsin sukkelasti. Annatko sinä aina tuollaisia käskyjä heille? kuului Rayn ääni. Faeth kääntyi tähän. Poika seisoi tallin ovella ja nojasi ovenpieleen. Se ei kuulu sinulle, Faeth sanoi ja tönäisi pojan pois tieltään heinäpaalia kohti. Olisin minä siirtynyt pois tieltä jos olisit sanonut! hän huusi näreissään tytölle. Olisit sanonut, Faeth sanoi Raylle. Poika jäi jupisemaan Faethin ylimielisyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta siistiessään vaatteitaan. Mitä sinä Raylle teit? komentaja kysyi. Faeth kohautti harteitaan. Et tiedä? Miksi hän puhuu sinusta tiukkaan sävyyn itsekseen tuolla ulkona? Kunhan höpöttää itsekseen, komentaja. Siitä ei tarvitse välittää, Faeth vastasi salamyhkäisesti. Komentaja huokaisi ja pudisti päätään. No, oli minulla asiaakin, hän sanoi sitten ja katsoi Faethiin. Kuningas pyytää, että sinä ja minä olemme lähellä prinsessa Aliciaa. Mistä hän sellaista on päähänsä saanut, komentaja? Minä ajattelin Viis siitä, mitä sinä ajattelit, me teemme kuten kuningas sanoo, komentaja sanoi. Ja sinä seisot itätornissa katsomassa tarkkaan juhlaväkeä. Olen nimittäin huomannut, että kuninkaan palvelijat käyvät usein kaupungin ulkopuolella. Sisäpiirikin on siis mukana, Faeth totesi. Hyvä on, herra komentaja, teen kuten sinä käsket.
Hyvä, komentaja sanoi. Jaa, mistä täällä puhutaan? Ray kysyi. Onko sinun pakko työntää nenäsi tähän asiaan, poika? komentaja sanoi. Ota viikate ja mene pellolle heinätöihin. Olen esiintyjä! Ei minun tarvitse Poika katsoi komentajan kasvoja ja Faethin kylmiä silmiä. Är, hyvä on, hän sanoi ja työntyi kaksikon välistä seinän luokse, jossa viikatteet olivat. Hän otti niistä yhden ja lähti ulos jupisten. Faeth katsoi tämän perään. Outo tyyppi, mutta silti varsin söötti, hän ajatteli. Älä tuijota minua tuo katse silmissäsi, Faeth! Minä vielä muutan sen! Ray huusi tytölle. Niin varmaan, Faeth sanoi. Minä en kuule, mitä sanoit! Sanoin, että ala mennä sinne pellolle tai tulen miekan kanssa ajamaan sinut sinne! Faeth karjaisi pojalle, joka kalpeni ja juoksi vikkelästi pois. Sinä aiheutat poikaparalle traumoja, neiti samurai, kuului hento ääni ovelta. Faeth katsoi tulijaa ja tajusi tuijottavansa silmiin prinsessa Aliciaa. Tytöllä oli päällään yksinkertainen kerman värinen puku, hattu päässään ja sateenvarjo kädessään. Anteeksi, teidän korkeutenne, Faeth sanoi ja kumarsi. Kyseinen poika koettelee hermojani liikaa. Prinsessa nyökkäsi. Herra komentaja, isäni haluaa keskustella kanssanne. Hän pyytää, että liitytte hänen seuraansa välittömästi. Minä tulen ihan pian, prinsessa, komentaja sanoi ja kumarsi. Mies kääntyi Faethin puoleen. Hae samuraisi pellolta, Faeth. He ovat jo tehneet voitavansa ja uskon, että aurinko on polttanut heidän selkänsä. Teen siis niin, Faeth sanoi ja oli jo lähdössä, kun komentaja alkoi taas puhua. Älä unohda Rayta. Hän on kuitenkin esiintyjä ja hänen tarvitsee valmistautua. Hyvä on, komentaja, Faeth sanoi. Mieluummin voisin kyllä olla ilman Rayn läsnäoloa, hän ajatteli kävellessään ulos tallista. Nuori samurai käveli kohti peltoa ja kohtasi sitten kaksi varsin roistomaista sotilasta. Nämä tulivat Faethin luokse. Hei tyttö, toinen heistä sanoi. Kumpikin haisi hirveälle: henki haisi ja haarniska oli ruosteessa sieltä täältä. Heillä oli vielä kypäräkin päässään, tosin silmikko oli ylhäällä. Miten olisi treffit talliin tänä iltana? sama tyyppi sanoi hirveällä äänellään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, sotilas, ja astu sivuun, sillä minä menen tästä, Faeth sanoi kylmästi. Leikkii kovanaamaa, vai mitä? toinen sanoi toiselle. Ehkä meidän pitää vähän kouluttaa sinua, tyttö. Faeth nauroi kolkosti. Se sai miehet hiukan varuilleen. Jaa, täällä sitä kiusataan mun ylikaunista kapteeniani, kuului Ronin pahaa enteilevä ääni. Kuinka kehtaatte? Poika seisoi portin toisella puolen pelottavan näköisenä. Ray oli heidän mukanaan viikate seuranaan. Me kuulkaapa haastamme teidät kaksintaisteluun jokaista neljännen divisioonan samuraita vastaan, Ron sanoi ja muut samurait nyökyttivät päätään. Sotilaat pärskähtivät nauruun. Luuleeko nuo todella voittavansa meidät, Sar? toinen kysyi toiselta virnuillen. Faeth käveli kaksikon ohitse portille ja aukaisi sen. Niinpä, Al, Sar sanoi kaverilleen. Missä se tyttö on? Kaksikko kääntyi ympäri. Luuletteko te voittavanne meidät ja kymmenen muuta samuraita? Ron kysyi merkitsevästi. Lisätäänpä vielä kaunis kapteenimme, hän jatkoi. 19 samuraita menee ihan keveästi, Al hekumoi.
Hän yritti tehdä vaikutuksen Faethiin ja tyttö huomasi sen. Teidän kaikki naisenne eivät voi vastustaa minua ja Saria, mies jatkoi. Ai eikö? Minusta vähän näytti siltä, että Faeth olisi tökännyt miekkansa päästänne läpi, jos olisi saanut vain tilaisuuden, Ron tuumi. Kaikki palatsin alueella olevat samurait, huomio! kuului kuulutus. Kerääntykää festivaalipaikalle nyt heti. Sepä sattuikin sopivasti, Faeth kommentoi ja laittoi mustat hansikkaansa takaisin käsiinsä. Minä uskon, että nämä kaksi herraa todella ottavat samurain haasteen vastaan. Jos tämä ei toteudu, voin kertoa siitä hänen majesteetilleen kuninkaalle, että hänen sotilaansa ovat pelkureita, hän jatkoi kävellessään sotilaiden ohi. Faeth, Ray sanoi. Faeth kääntyi tämän suuntaan kysyvin ilmein. Enkö minä pääsisi myös kokoukseen? Katsos kun olen itsekin samurai ja kaikkea Niin, sinähän se olit se poika, joka jätti koulun kesken, Faeth sanoi mietteliäänä. Mutta eikö sinun pitäisi mieluummin valmistautua festivaaleja varten, kun olet esiintyjäkin? Olen valmistautunut jo tarpeeksi ja Fromiyan pappa kuitenkin haluaa minut takaisin La Fieliin, Ray sanoi. Faeth huokaisi. Kunhan pysyt poissa läheltäni. En siedä sinua ja sinun luonnettasi, Ray. Minä lupaan pysyä turvallisen välimatkan päässä, poika sanoi virnuillen ja katsoi sitten viikatettaan. Hän ojensi sen kahdelle sotilaalle. Viekääpä se talliin, niin ei tarvitse taas tehdä teistä valitusta kuninkaalle, kun ette tee mitään, hän sanoi sotilaille. Festivaalialue oli suuri. Faeth tapasi siellä loput divisioonansa samurait, kaksi heistä istui maassa ja tervehtivät kapteeniaan heilauttaen kättä. Faeth käveli heidän luokseen ja huomasi sitten, että nämä olivat juosseet koko matkan palatsialueelle kaupungista. Komentaja käski meidät viemään vihamiehellesi sanan, että alkaa valmistautua toinen heistä aloitti. Niin, me emme käyneet missään kapteeni, toinen sanoi. En minä aikonutkaan teitä rangaista mistään, pojat, Faeth sanoi. Mutta silti voisitte tehdä hyvän vaikutelman komentajaan, jos nousisitte seisomaan. Kyllä, kapteeni, kaksikko sanoi kuorossa ja nousi maasta seisomaan. He siistivät takkiaan ja näyttivät hirveän tärkeiltä. Divisioona, asento! komentajan ääni kuului. Voi äiti! Ron huudahti ja kaikki asettuivat äkkiä kahteen riviin miehen eteen. Faeth itse joutui yksin seisomaan ihan edessä. Ray ei näyttänyt tietävän, mihin mennä seisomaan, joten hän pysytteli sivummalla. Ray? Mitä ihmettä sinä? mies kummasteli. En tunkenut väkisin mukaan! Pyysin kiltisti luvan divisioonan kapteenilta ja hän antoi luvan tulla mukaan, Ray sanoi. Poika, kutsu minua nimeltä, Faeth sanoi siihen. Okei, joo, poika sanoi hiukan pelokkaana. No, kun sinä siinä kerran olet, niin voit varmaan vakoilla esiintyessäsi katselijoita, komentaja sanoi. Se on hankalaa, mutta kyllä minä selviydyn siitä, Ray sanoi. Komentaja, onko kapteeni täällä alhaalla? kysyi joku divisioonan tyttö. Satimaya seisoo olemuksensa kanssa tuolla itätornissa, Maria, komentaja sanoi. Komentaja, Ron sanoi. kuulin pellolla töitä tehdessäni huhuja siitä, että kapinalliset olisivat aikeissa hyökätä tänne. Me yritämme estää sen parhaamme mukaan, Ron, Faeth sanoi. Saatte tilaisuuden osoittaa heille, millaisia minun divisioonani alaiset ovat. Niinpä tietenkin, komentaja sanoi. Satimaya, Ray on sinun joukkojesi jäsen tästä eteenpäin. Ainakin siihen saakka, että pääsemme La Fieliin.
Mikä yllätys, en olisi osannut odottaa, mutta ehkä minä kestän sen ajan, Faeth sanoi. Se on kestettävä, tyttö, komentaja sanoi. Faeth huokaisi. aiotko sinä todella viedä minut Fromiyan papparaisen luokse, komentaja? Ray kysyi. Aion. Se oli tarkoitus ja minulla ei ole tapana valehdella, komentaja sanoi ja katsoi Faethiin. Ray, älä kiusaa tyttöä liikaa. Hänellä on nopea miekkakäsi ja kun hän ärsyyntyy liikaa, sinä saat kärsiä. Miksi ärsyttäisin tätä Satimayan tyttöä? En minä näe mitään syytä tehdä niin, Ray sanoi. Mikset aloittaisi vaikka siitä, että kutsut häntä kapteeniksi tai Faethiksi? Joo, osaan minä käyttäytyä, hyvä mies. Isäpappakin on varmasti onnessaan kun viet tällaisen riesan hänen luokseen. Itse asiassa se mies on hyvällä tuulella ja ei varmaan rankaise sinua pahasti siitä, kun jätit koulun kesken. Ettekö voisi jatkaa erittäin havainnollistavaa keskustelua myöhemmin jossakin muualla? Faeth sanoi. En minä ja divisioonani jaksa tässä koko iltaa seistä kun kaupungin asukkaatkin jo tulevat paikalle. Niin Ehkä voisimme kaikki asettua asemiin, komentaja sanoi hiukan nolona. Minä ja Faeth menemme paikoillemme linnaan ja Ray selaa väkijoukkoa tanssiessaan Se ei ole tanssimista vaan tulennielemistä, komentaja, Ray korjasi. Sama se. Ja te muut seisotte tämän areenan ympärillä, komentaja sanoi. Kaikki nyökkäsivät ja lähtivät seisomaan paikoilleen areenan ympärille. Faeth lähti Rayn ja komentajansa kanssa kohti palatsia. Tyttö toivoi, että Ray ei alkaisi harrastamaan mitään hullutuksia tai muuta sellaista inhottavaa, sillä se saisi Faethin hermot pettämään lopullisesti, eikä hän halunnut olla ilkeä raivopäinen samurai. Palatsin sisällä oli suuri keskusaula, jossa oli marmorilattia ja marmoripylväät tukivat kattoa pystyssä. Faethin oli myönnettävä, että se oli todella kaunis näky. He kääntyivät yhteen monista käytävistä. Seinillä oli paljon hienoja taideteoksia edellisistä kuninkaista ja kuningattarista, jotka olivat asuttaneet linnaa. Käytävää valaisivat hehkulamput. He pysähtyivät, ilmeisesti, Rayn huoneen eteen. Minäpäs tästä kaikkoan huoneeseeni. Terve, Ray sanoi aukaistessaan huoneen oven. Tee jokin merkki, jos näet epäilyttäviä tyyppejä. Heidät tunnistaa kasvoista, komentaja sanoi. Poika nyökkäsi. Faeth ehti nähdä vilaukselta erittäin hyvässä kunnossa olevan huoneen. Ray katosi ovesta ja sulki sen jäljessään. Faeth ja komentaja lähtivät ylempiin kerroksiin kohti parveketta, missä kuningas perheineen oli katsomassa esitystä. Faeth tajusi portaita noustessaan olevansa utelias näkemään, mitä Ray aikoi tehdä. Tulennieleminen kyllä kertoi hänelle kaiken mahdollisen, mutta hän ei ollut koskaan tulennielijää nähnyt tekemässä mitään työhönsä liittyvää. Mitä mietit, Faeth? komentaja kähisi väsyneenä, kun he olivat nousseet jo puolet portaista. Mietin vain, mitä Ray aikoo tehdä. Hänhän oli tulennielijä? Faeth sanoi. Niin oli. Sinun minä odotin viimeisimmäksi puhuvan tuollaisia, tyttö, komentaja sanoi selvästi ihmeissään. Onhan minullakin oikeus uteliaisuuteen, komentaja, Faeth sanoi. En minä sanonut, että ei olisi, komentaja sanoi ja he jatkoivat portaiden nousemista. Faethia ei väsyttänyt ollenkaan, kun he pääsivät kuninkaan luokse. Mies istui tuolissa katsoen areenalle seuranaan Alicia ja vaimonsa. Herra komentaja, kuningas tervehti. Komentaja nyökkäsi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Onko sinulla pakko olla noin paljon portaita linnassasi? hän kysyi. Emme me hissejä ole vielä alkaneet rakentaa, hyvä mies. Pian niiden rakennustyöt pitäisi kyllä aloittaa tuonne pääaulaan, kuningas vastasi. Se auttaisi minua kummasti, komentaja virkkoi. Faeth katsoi ympärilleen tornista ja sieltä oli hieno näköala areenalle ja muuallekin kaupunkiin. Tyttö pystyi myös näkemään selvästi Verman herttuakunnan valot ja kaukaisuudessa myös Kuichen kuningaskunnan hohtavan Pyhän luolan. Faeth, lähdepäs itätorniin, komentaja sanoi.
Faeth nyökkäsi ja lähti kävelemään käytävää pitkin itään, jossa hänen oli määrä olla vartiossa. Kun hän pääsi torniin, hän ei nähnyt areenalle ihan niin hyvin kuin oli toivonut, mutta ei se häntä haitannut lainkaan. Hän oli tullut vartioimaan prinsessaa, eikä seuraamaan festivaaleja. Muutama sotilas yritti flirttailla tytön kanssa, mutta kun tämä veti miekkansa huotrastaan ja silitti sitä mustaan hansikkaaseen verhotulla etusormellaan, sotilaat jättivät hänet rauhaan. Faeth pudisti päätään ja laittoi miekkansa huotraan. Hän katsoi alas areenalle ja näki siellä erittäin taidokkaan esityksen jonkun akrobaatin esittämänä. Mies oli varsin notkea ja musiikki oli Fromecian kuningaskunnan orkesterin soittamaa. Faeth taas siirsi katseensa väkijoukkoon ja näkikin siellä varsin epäilyttäviä hahmoja palvelusväen ja sotilaiden joukoissa? Miksi ihmeessä kuninkaan omat sotilaat ja palvelijat haluaisivat tuhota kuningasperheen? Tyttö alkoi miettiä niitä iänikuisia entä jos? ajatuksia. Zachosta ei koskaan tiennyt, mitä tämä aikoi. Faeth näki pienen joukon palvelustyttöjä, jotka puhuivat jostain pojasta. Hän on niin suloinen! Komeakin, yksi heistä sanoi. Ray Fromiya ensimmäinen heistä tuumi. Sitten he nauroivat niin rakastuneina, että Faethia alkoi kuvottaa. Kuitenkaan hän ei kyennyt olemaan huomaamatta pojan sukunimeä. Fromiya oli sama kuin Royn sukunimi. Faethia alkoi kuvottaa ajatus ylipirteästä Raysta Royn poikana ja toivoi, että kyseessä oli joku toinen. Asia kuitenkin vaivasi tyttöä kovasti ja hän alkoi pikku hiljaa murista ja tuhahdella ärsyyntyneenä. Ray ilmaantui lopulta areenalle soihtujensa kanssa ja alkoi esiintyä. Se oli varsin taidokasta, Faethin täytyy myöntää, sillä tämä nakkeli soihtuja ilmaan, kuten jonglöörit tekivät ja alkoi sitten niellä liekkejä. Faethista se vaikutti oikein inhottavan näköistä ja hän joutui hämillään myöntämään, että sääli poikaa. Kapina alkakoon! kuului huuto, joka aiheutti sekasorron areenalla. Faeth tajusi, että huuto kuului tornista, jossa komentaja oli ja tyttö lähti sitä kohti. Matkalla hän veti miekan huotrastaan. Hän oli osittain osannut odottaakin tätä, mutta toisaalta taas hän ei jaksanut tapella. Hän ei kuitenkaan saanut valita ja se oli ärsyttävää. Hän antoi asian olla ja keskittyi käsillä olevaan asiaan. Käytävän oikeanpuoleisella seinällä oli syvennys, josta ilmestyi Faethin eteen jalka. Tyttö kompuroi kiroten ja miekka lensi kolisten tytön ulottumattomiin. Faeth tunsi jonkun jalan selkänsä päällä. Samurai, eh? sanoi römeä ääni. Haha, kuningas on pyytänyt Fromiyan koirat suojelemaan tytärtään, toinen heistä sanoi. Olkaa hiljaa ja päästäkää minut! Faeth huudahti niin, että miehet säikähtivät. Toinen heistä nosti jalan tytön selän päältä ja ennen kuin he ehtivät tointua tapahtuneesta, oli Faeth pystyssä ja katsoi kaksikkoa silmittömän raivon vallassa. Törkeitä olette, kun käytte aseistetun samurain kimppuun, tyttö sanoi kaksikolle. Puukkosi on tuolla metrin päässä, toinen miehistä sanoi. Se on miekka ja sitä kutsutaan Katanaksi, jos ette sattuneet tietämään. Ja koska olette noin törkeitä ja saitte minut raivon valtaan, minä katkaisen kurkkunne. Minulla on oikeus tappaa kapinallisia, niin kuningas määräsi, Faeth sanoi ja veti hihastaan kaksi terävää, lankaan sidottua piikkiä, joilla sivalsi miehiltä kaulavaltimot auki. Nämä eivät ehtineet edes reagoida tapahtuneeseen, kun huomasivat tekevänsä kuolemaa. Kumpikin kaatui lattialle ja Faeth veti neulansa takaisin takkinsa hihaan. Tyttö lähti kävelemään kohti paikkaa, jossa kuningas perheineen oli, ja nosti miekkansa lattialta matkalla. Hän saapui hetken kuluttua kuninkaan luo. Mies oli varsin rauhallinen seistessään parvekkeella valtaistuimensa edessä jonkun miehen miekka kaulallaan. Miehellä oli musta hupullinen kaapu. Faeth katsoi ympärilleen ja näki kuninkaan takana seisovan prinsessa Alician kasvoillaan kauhistunut ilme. Kuningatar oli tajuttomana lattialla. Luovu kruunusta, niin annamme tyttäresi elää, sanoi kuningasta pitelevä mies römeällä äänellä. Vain kuolleen ruumiini yli, kuningas sanoi rauhallisesti. Ja miten aiot päästä palatsista ulos, Fasnack? Fasnack tuhahti. Luuletko todella, että minulla ei olisi varaa lahjoa sotilaitasi?
Kuinka monta sotilastani olet jo lahjonut puolellesi? kuningas kysyi hiljaa. Puolet ainakin. On minulla ollutkin tässä aikaa. Ja koska sinä kuolet tänä iltana, voin paljastaa suunnitelmani si- Fasnack aloitti, mutta kaatui lattialle Rayn hypätessä jostain esiin ja lyöden terävällä patsaalla miestä takaraivoon. Kuningas lähti välittömästi parvekkeelta suunnattoman raivon vallassa ja unohti sekä vaimonsa, että Alician olemassaolon. Vain joku idiootti kohtelee Fromecian kuningasta näin ja pilaa minun esitykseni! Ray huudahti raivoissaan. Ilmeisesti esiintyminen oli ollut pojalle hyvin tärkeää ja kun se meni pieleen, pojalla oli paha mieli. Melkein kuin jollakin pikkulapsella, jolta on viety tikkari. Mikset sinä tehnyt mitään, kapt- öh, Faeth? Ray kysyi Faethilta. Ajattelin odottaa hiljaa väijyen, mutta sinä pilasit sen, Faeth vastasi. Voi anteeksi, Ray sanoi vihaisesti. Faeth tuhahti ja käveli sitten prinsessan luokse. Oletteko kunnossa, teidän korkeutenne? Olen kyllä, kiitos kysymästä, Alicia sanoi. Juhlat menivät pilalle. Niin sattuu välillä, prinsessa, Faeth sanoi. Teidän täytyy kuitenkin mennä jonnekin turvallisempaan paikkaan. Voisin lukita itseni huoneeseeni, prinsessa sanoi kiireesti. Tyttö ei ilmeisesti halunnut lähteä Faethin kanssa pois palatsista. Tytöstä se tuntui hassulta, mutta hän antoi asian olla. Annapas kun minä vien kaunottaren pois, Ray sanoi ja kumarsi prinsessalle hymyillen ystävällisesti. Faeth kohautti harteitaan ja kääntyi takaisin prinsessaan. Oletko varma, että haluat lähteä hänen kanssaan? Hän on hirveä, etkä varmasti kestä poikaa enempää kuin muutaman sekunnin. Alicia katsoi ensin Faethia ja sitten Rayta, joka odotti kohteliaasti prinsessan mielipidettä asiaan. Voisin minä mennä yksinkin, hän sanoi. Niinpä tietenkin, Faeth ajatteli. Ray näytti pettyneeltä, mutta kun Faeth vilkaisi tähän, poika kätki ilmeensä välittömästi vakavan ilmeen sekaan. Olet ärsyttävä, Ray, Faeth sanoi edes tajuamatta koko asiaa. Ray ei välittänyt asiasta ollenkaan vaan tuijotti ilmeettömin kasvoin takaisin tyttöön. Alicia lähti pois parvekkeelta ja kipitti aika nopeasti kohti omaa huonettaan. Faeth katsoi edelleen Rayta ja poika katsoi tyttöä. Faethin oli pakko myöntää, että pojalla oli todella kauniit tummat silmät, mutta hän tajusi kuitenkin kääntää katseensa pois pojasta. Hänellä oli kuitenkin outo tunne, jota vastaan hän kuitenkin yritti taistella parhaansa mukaan. Ray naurahti pirullisesti. Minä tiesin, että sinä et ole sellainen kuin yrität esittää. Vielä minä saan loihdittua sinusta esiin sen herttaisen pikkutytön, jonka olet mennyt tappamaan, poika sanoi. Faeth tiesi pojan olevan oikeassa siinä asiassa. Mitä sinä mietit, Faeth? Lähdetään hakkaamaan kapinallisten päät muusiksi, poika sanoi ja lähti parvekkeelta. Faeth katsoi pojan perään ja raapi hetken poskeaan. Sitten hän käveli parvekkeen reunalle ja nousi kaiteelle. Alhaalla oli joku koju, jonka kattona oli purjekangas. Faeth päätti hypätä alas. Enpä olekaan koskaan hypännyt näin korkealta, mutta toivotaan tämän onnistuvan. Faeth? Hitto vieköön, älä hyppää! Ray huudahti hätääntyneenä. Tätä kautta pääsee alas nopeammin, poika, Faeth sanoi ja hyppäsi niine hyvineen alas. Ray huusi tytön perään ja Faeth ehti hypyn aikana kääntymään niin, että hän katsoi Rayhin, joka nousi juuri kaiteelle hiukan pelokkaana. Poika aikoi hypätä alas. Faeth taas osui yhtäkkiä johonkin pehmeään ja ponnahti taas ilmaan. Hän osui maahan jaloilleen ja sai osakseen yllättyneitä katseita. Ray ilmestyi hänen vierelleen ja kaatui maahan takamukselleen. Faeth katsoi poikaan. Et osaa. Sinä olet päästäsi sekaisin, Faeth Satimaya, Ray sanoi ja nousi seisomaan. Faeth tuhahti ja katsoi ympärilleen. Heidät piiritettiin. Ne olivat kuninkaan sotilaita ja heillä oli
käsissään ruosteiset miekat. Heillä ei ollut haarniskaa. Kaksi aseetonta samuraita, heidän johtajansa sanoi. Tappakaa heidät. Sotilaat hyökkäsivät Faethin ja Rayn kimppuun. Tyttö veti nopealla käden liikkeellä miekkansa takkinsa alta olevasta huotrasta ja pyöräytti sitä uhkaavasti kaaressa edessään. Sotilaat perääntyivät välittömästi ja katsoivat tytön kylmiin ja välinpitämättömiin kasvoihin. Tietäkää, että minulle ei ryppyillä tai saatte itse kärsiä, Faeth sanoi ja siirsi miekkansa oikeaan käteensä. Oletko varma, että pärjäät, Faeth? Ray kysyi. Pärjään paremmin kuin sinä, joka olet aseeton, Faeth sanoi ja lävisti yhden sotilaista välinpitämättömästi. Ray oli kyykyssä miekan terän alapuolella ja katsoi sen kiiltelevää terää ja Faethin kylmää katsetta. Mene pois edestä, Ray, tyttö sanoi. Ray nyökkäsi ja siirtyi pois. Hän nousi seisomaan ja veti esiin jonkun sauvan ja tulitikkuja. Hän sytytti sauvan toisen pään tuleen. Tulennielijä, sotilaiden johtaja sanoi. sinä et pärjää, aivan kuten tämä likka. Niinkö? Ray kysyi ja virnisti. Hän huitaisi yhtä sotilasta soihdullaan ja tämän vaatteet syttyivät tuleen. Sotilas yritti juosta muiden päälle, mutta hänen mielessään ei käynyt se mahdollisuus, että hän olisi voinut juosta jonkun tynnyrin luokse ja upottautua sinne. Tule, Faeth, pääsemme karkuun! Ray sanoi ja huitoi kättä tytölle. Faeth veti miekkansa irti jo kuolleen sotilaan rinnasta ja juoksi Rayn perään. Ottakaa heidät kiinni! sotilaiden johtaja huusi. Sotilaat eivät johtajaansa kuunnelleet, vaan juoksivat karkuun palavaa toveriaan. Olipa älykästä, Ray, Faeth sanoi pojalle, kun tavoitti tämän. Olen älykäs kun haluan olla, älä sinä valita koko ajan ja leiki pelottavaa kaikkivoipaa jumalaa, Ray marisi. Faeth ajatteli, että kaikesta tulee aikamoista tuskaa vielä jossakin vaiheessa. Tyttö jätti pojan marinan omaan arvoonsa, vaikka hän olisi voinut alkaa raivota tälle oikein kunnolla. Ronin ilmestyminen kuitenkin esti sen. Kapteeni, luojan kiitos, että sinä tulit! poika huudahti. Ron, mitä täällä tapahtuu? Kuinka kapinalliset pääsivät palatsialueelle? Faeth kysyi. He vain ilmestyivät ihan yhtäkkiä, kapteeni. En tiedä, kuinka he tänne pääsivät, mutta Heidät olisi pitänyt pitää poissa täältä, Ron. Kuinka tällaista pääsi käymään? En minä heitä tänne päästänyt! Zacho Zacho? Faeth kysyi. Hän ei ole ollut pääportilla enää moneen tuntiin. Kävin itse tarkistamassa, kun epäilin, ettei hän hoida työtään, Ron puolusti itseään. Zacho Roy saa kuulla tästä, Faeth uhosi. Kuka hiton Zacho? Ray kysyi. Vihamieheni, Faeth sanoi. Ahaa, Ray sanoi ja virnisti. Minä en rakasta sitä miestä, jos sellaista kuvittelit. En rakasta ketään, enkä tule rakastamaan. En riko sääntöjä, joiden nojalla minun täytyy olla tunteeton samurai, Faeth sanoi. Ei sitä voi tietää, Ray intti. Tapelkaa asiasta myöhemmin, nyt on tärkeämpääkin tekemistä, kuten esimerkiksi tämän kapinan tuhoaminen, Ron sanoi. Niin tosiaan, Ray sanoi nolona. Hän kuitenkin katsoi Faethia kiinnostuneena. Tyttö kuitenkin käänsi katseensa pojasta ja Ron katsoi häneen hieman kummissaan. Mikäs sinua vaivaa, Faeth? hän kysyi. Onko sinun ja tuon tulimiehen välillä tapahtunut jotakin söpöä ja kiellettyä? Ron, mikset pitäisi vain suutasi kiinni ja menisi auttamaan muita samuraita? Faeth kysyi. Kernaasti, teidän pelottavuutenne, Ron sanoi ja kumarsi liioitellun syvään. Faeth huokaisi ja lampsi tiehensä miekka mukanaan. Ray katsoi heitä vähän ihmeissään, mutta
jätti sen omaan arvoonsa ja käveli Faethin perään. Faeth, Ray sanoi saatuaan tytön kiinni. osa kapinallisista puhui jotakin, että mitään tappeluita ei hyväksytä. Mutta jos he käyvät päälle, mitä sitten tehdään? Annetaan asian olla, vai? Faeth kysyi äreästi. Älä nyt minulle suutu, tyttö. Minä vain ajattelin, että sinun olisi hyvä tietää, Ray sanoi puolustellen itseään. Aivan, olet oikeassa, Faeth sanoi. Mutta meidän täytyy kukistaa kapina. Totta kai, poika sanoi. Samuraita! Perääntykää tuon tytön luota! kuului karmea huuto Faethin selän takaa. Ääni oli tytölle hyvin tuttu. Hän oli kuullut sen vain kerran aikaisemmin ja silloinkin ollessaan neljäntoista. Siinä oli hänen vanhempiensa murhaaja. Tyttö kääntyi mieheen päin kasvoillaan hyytävä ilme. Mies näytti jonkin verran vanhemmalta kuin silloin kolme vuotta sitten, mutta tämä oli silti sama henkilö. Hänellä oli vaaleat hiukset, ruosteinen rintapanssari päällään, miekka kädessään ja jalassaan ruskeat, mutaiset saappaat. Nyt sinä kuolet, Faeth sanoi. vanhempieni murhaaja. Olen parempi kuin sinä, Satimaya, hyväksy se ja kuole itse, mies sanoi. Hiljaa, sinä senkin typerä veripalttu! Faeth huudahti. Raakalainen, mies sanoi tyynesti ja asettui taisteluasentoon miekka kohotettuna Faethin kasvoihin. Faeth hymyili ja asettui itsekin taisteluasentoonsa kohottaen miekkansa päänsä yläpuolelle terä ylöspäin käännettynä ja toinen käsi eteensä ojennettuna kämmen mieheen päin. Mies virnisti. Siirtykää syrjään, niin teurastan tämän haisevan akan. Faethin hermot pettivät siinä vaiheessa ja hän hyökkäsi salamannopeasti miehen kimppuun kasvot raivosta kalpeina. Ray seisoi tiukasti sivummalla ja katseli tytön tappelua haltioissaan, sen Faeth pystyi huomaamaan. Lopulta myös muitakin kapinallisia ja samuraita alkoi kerääntyä kaksikon ympärille kehäksi katsomaan heidän taistoaan. Faeth ja hänen vastustajansa hyppivät ilmaan ja potkivat toisiaan monta kertaa. Faeth huudahti sitten hetken päästä kun miehen onnistui haavoittaa tyttöä miekallaan kylkeen. 17-vuotias samurai putosi ilmasta hiekkaan ja piti käsiään kylkensä päällä. Ray näki haavan olevan aika lähellä tämän keuhkoa ja alkoi todella toivoa, että Faeth selviää. Rayta ei erityisemmin innostanut lähteä tappelemaan sitä miestä vastaan, jos Faeth kuolisi. Mies, jota hänen kannattajansa kutsuivat Paeoniksi, laskeutui sulavasti maahan hiekkaan ja käveli Faethin luokse. Hän potkaisi tytön selälleen maahan. Tämä kirkaisi kivusta. Faeth, nouse ylös ja tökkää puukkosi hänen nenäänsä! poika huusi. Muut samurait katsoivat hetken poikaan ja alkoivat itsekin kannustaa kapteeniaan innokkaasti. Faeth Satimaya, sinä olet sukusi viimeinen kukka. Ja valitsit samurain ammatin. Sukusi sammuu sitten, kun kuolet yksin ja vanhana jossain, Paeon sanoi tytölle ja painoi miekkansa tytön leualle. Minä lopetan kymmenen vuoden kuluttua ja sitten keksin jotain muuta, Faeth sanoi ja yski verta rinnuksilleen. Et elä kymmentä vuotta, mies sanoi ja virnisti. Sinä kuolet nyt. Ray manasi hetken ja kaiveli sitten housujensa taskuja. Hän löysi sieltä tikarin, jota kantoi mukanaan katanansa kanssa. Sen poika oli saanut isältään joskus ollessaan nuorempi, mutta nyt hän ajatteli käyttää sitä hyödyllisemmin ja tökätä sen Paeonin kylkiluiden väliin. Hei, pappa, kato tätä, hän sanoi ja nakkasi tikarin kohti tämän otsaa. Mies väisti sen ja se putosi hiekkaan lähelle Faethia, joka katsoi sitä ja sitten Rayta, joka viittoi sormillaan tytölle. Käske poikaa olemaan hiljaa, Satimaya, Paeon sanoi, kun Ray alkoi taas kannustamaan Faethia. Hän on kyllä oikeassa siinä, että... tyttö aloitti ja tarttui oikealla kädellä tikarin kahvaan. sinä kuolet tänä iltana ennen minua! hän jatkoi huutaen ja kohosi salamanopeasti pystyyn potkaisten miehen miekan pois tämän käsistä jonnekin väkijoukkoon. Tyttö otti katanansa maasta ja osoitti sillä sekä tikarilla miehen rintaa. Kuole, senkin typerys, Faeth sanoi.
Vanhempasikin uhosivat samalla lailla ennen kuolemaansa. Äitisi anoi armoa ja isäsi uhosi, vaikka olikin jo periaatteessa kuollut, Paeon sanoi ja painautui lähemmäs miekkaa rinnassaan. Se osui hänen ihoonsa ja pian miehen paita alkoi muuttua punaiseksi verestä. Katsopas, minä en pelkää kuolemaa, Faeth, hän kähisi hiljaa. Sitten hän veti niskastaan tikarin ja oli aikeissaan vetäistä sillä Faethin kurkun auki, mutta tyttö oli nopeampi: hän survaisi miekan miehen rinnan läpi. Paeon katsoi hetken rinnassaan törröttävää miekkaa ja sitten Faethia, joka tuijotti takaisin tunteettomin silmin. Saan kostoni nyt kun olet kuollut, tyttö sanoi. Katoa Helvettiin, Satimaya! Paeon huudahti tuskissaan. Faeth hymähti pahaenteisesti ja Rayn ja muiden kauhuksi heilautti miekkaa ensin vasemmalle ja sitten takaisin oikealle: kuollut miekkamies irtosi miekasta ja kaatui hiekka-areenalle silmät apposen auki, mutta elottomina. Ray taas tuijotti tyttöä ihaillen, kun Paeonin ystävät alkoivat haukkua Faethia. Senkin sika! yksi heistä huusi. Lutka! toinen heistä huudahti. Faeth käänsi kylmän katseensa heihin ja tuijotti kaksikkoa kylmin ilmein. Ray nielaisi pelokkaana. Yksi taistelu riitti hänelle, ei hän halunnut niitä tuijottaa koko iltaa. Tulkaa vain luokse, jos tapella tahdotte. Kärsitte vain saman kohtalon kuin Paeon, Faeth sanoi heille. Siinä vaiheessa kapinallisten varajohtaja kohosi jollekin laatikolle ja huudahti suureen ääneen: Perääntykää, nainen on hirviö! Ja niin kaikki kapinalliset lähtivät kiljuen onnesta pois. Juuri kun aloin päästä vauhtiin, Faeth sanoi tullessaan muiden samuraiden luokse. Faeth, sinulla on haava kyljessäsi. Anna kun vilkaisen sitä, Ray sanoi. Faeth katsoi epäilevästi häneen, vaikka tämän kasvot olivat kalpeat kuin lakanat ja katse haritti hieman. Rayn mielestä tytön pitäisi huolehtia itsestään enemmän sen sijaan, että epäilisi jokaista, joka yrittäisi tätä auttaa. En minä yritä tehdä mitään ilkeää, eikä minulla ole taka-ajatuksia, hän sanoi tytölle. Minä en kaipaa apuasi, Ray, Faeth sanoi hiljaa. Jopa sen sanominen tuotti tytölle tuskaa. Sinä kuolet seisaallesi, jos et anna minun, tai kenenkään muun valkoisen maagin, auttaa, Ray intti vastaan. Ja pane tuo miekkasi pois, minä en ole tappelutuulella ja en muutenkaan tykkää taistella naisten kanssa. Typeryyksiä, Faeth sanoi tuhahtaen. Hiljaa, Faeth. Istu alas ja minä katson sitä haavaasi. Miten sinä voit tehdä noin? Komennat omaa kapteeniasi. Minä olen sellainen tyyppi, mutta älä välitä siitä. No niin, tyttö, poika sanoi ja käänsi laatikon ympäri Faethille tuoliksi. Samurai siristi silmiään hieman epäillen, mutta hän luovutti ja käveli pojan luokse. Minä maksatan tämän sinulla vielä, poika, hän ärisi Raylle, joka ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa, vaan istutti tytön laatikon päälle. Ray tutki haavaa hetken ja pyysi läheiseltä manaajalta sidetarpeita. Nainen ojensi ne pojalle, joka kiitti kohteliaasti. Käärin sinut kunnolla, Faeth, hän sanoi. Mutta sinun pitäisi ottaa takki ja paitasi pois päältäsi. Arvasin sinun sanovan jotain tuollaista, Ray. Kääri se side vain aluspaitani päälle ja sillä siisti. La Fielin parantajat voivat hoitaa minut kuntoon kunnolla, joten älä murehdi sitä, Faeth sanoi. No voi, Ray sanoi, tuskin sinua sitten haittaa, jos saat jonkun sairauden matkalla ja kuolet. Faeth värähti sen kuultuaan ja katsoi Rayhyn. Typerää. Voin minä viedä sinut palatsin sairaalasiipeenkin, jos tahdot. Pääset ihailemaan niitä muskelimiehiä, jotka katsovat sinua kuola valuen, Ray sanoi. Ei siellä ole muskelimiehiä, Ray, Faeth sanoi. Havainnollistava keskustelunne on hyvin mielenkiintoinen, mutta minusta näyttää, että komentaja haluaa päästä lähtemään täältä piakkoin, Ron sanoi virne kasvoillaan. Lopeta tuo virnuileminen, Ron, Faeth sanoi. Ray, laita se side sen haavan päälle ja sillä siisti. Minä en aio riisuutua kaikkien nähden vain sen vuoksi, että sinä saat katsella naisellista
vartaloani. Auts, tuo sattui, Ray marisi. Hän kuitenkin teki, kuten Faeth oli käskenyt. Kun side oli paikallaan, komentaja tuli paikalle ja keskusteli heidän kaikkien kanssa. Missä sinä olet ollut? Faeth kysyi mieheltä laittaessaan päälleen mustaa lyhyttä takkia, jonka joku hänen alaisistaan oli hänelle ojentanut. Siellä täällä, komentaja vastasi vältellen. Minä kuule alan epäillä tuota, Faeth sanoi. Ai niin, sano Raylle, että pysyy kaukana minusta. Ray, pysy erossa Faesta, komentaja sanoi pojalle. Kyllä minä voin yrittää. Entä jos hän vain vahingossa kävelee vastaan? Ray kysyi pilke silmäkulmassaan. Faethista poika oli oikein herttainen ja huoleton, mutta hän tajusi pitävänsä pojasta todella paljon, vaikka tämän luonne olikin vähän niin ja näin. Mutta pojasta sai hyvin tappelukaverin, jos tyttö sellaista kaipaisi. Sitten minä sipaisen sinusta palan irti, Faeth sanoi ilmeettömin kasvoin. Poika katsoi tyttöä hiukan pelokkaana. Okei, pysyn kaukana hänen täydellisyydestään, Ray sanoi sitten huokaisten syvään.