Vapauden Enkeli Kappale 9 - Kirkas valo Faeth heräsi seuraavana aamuna ajatukseen eilisestä. Hän oli ollut treffeillä Rayn kanssa. Ilmeisesti tuleva sota teki tytön hulluksi, jos hän kerran halusi viettää aikaa Rayn seurassa niin paljon. Mutta Faeth ei valittanut, koska poika oli niin kiltti ja mukava, ettei tästä voinut olla pitämättä. Faeth pohti pukiessaan vaatteitaan päälleen tunteitaan Rayta kohtaan. Sinä et edes tajua rakastavasi sitä sontaläjää, josta pidät, naikkonen. Olet niin sekaisin tunteistasi häntä kohtaan, ettet pysy järjissäsi. Sinä olet paljastanut itsesi jo puolen kymmentä kertaa viimeisen puolentoista viikon aikana sontaläjälle ja niille vakoojille, että ihan hirvittää, jumalatar sanoi näreissään. Tuokin jaksaa aina olla huonolla tuulella, oli päivä miten hyvä tahansa, Faeth ajatteli ja hymisi hiljaa itsekseen. Hän ei ole ollut pitkään aikaan näin hyvällä tuulella. Myöhemmin aamiaisella oleskeluhuoneessa tyttö istahti edes ajattelematta vastapäätä Rayta, joka väläytti heti saman tien hurmaavan hymynsä tytölle kuin sanoen, että Tänä iltana sinä olet minun loppuelämäsi.... Faeth virnisti vastaukseksi. Faeth oli kaunis. Faeth oli lumoava. Faeth oli salaperäinen. Faeth oli kerrassaan ihanin ihminen sillä hetkellä Rayn maailmassa, eikä hän mahtanut asialle mitään. Ray vannoi, että Faeth tulisi ennen pitkää pojan luokse suunnaton kaipaus kasvoiltaan paistaen. Tyttö nimittäin tuijotti poikaa niin kiinteästi aina tilaisuuden saadessaan, ettei poika tajunnut miksi hän ei siepannut kaunista nuorta neitoa syliinsä, tuskinpa Faeth olisi harannut vastaan. Sitä paitsi, Ray ajatteli, ei kukkanen ole pitkään aikaan edes ärissyt minulle. Ja hän pitää kaikesta minussa, olen siis komea hänen mielestään. Poika ratsasti tapansa mukaan Faethin vieressä. Hän oli siinä siksi, että ajatteli Faethin kimpussa olevan jumalattaren pysyvän poissa, jos tyttö olisi tietoinen Rayn läsnäolosta. Faeth ei koskaan sanonut asiasta mitään, mutta Ray oli varma siitä, että tyttö piti kovasti Rayn läheisyydestä. Harmi kun he eivät koskaan voineet puhua mistään, kun muut lähellä kuulisivat. Ja muutenkin kaikki, koko hemmetin joukkio, oli jotenkin tietoinen siitä ns. pelistä, jota kaksikko pelasi. Ray oli tehnyt kuitenkin Faethille jo selväksi, että hän oli aivan rakastunut tyttöön. Ja hän uskoi syyn olevan ne pari vuotta sitten kukoistaneet rakkauden tunteet, jotka he tunsivat toisiaan kohtaan. Rayn kohdalla oli käynyt vain niin, että ennen kuin hän oli edes muistanut koko touhua, hän oli ihastunut tyttöön. Nyt hänen vanhat tunteensa olivat nousseet pintaan, eikä hän enää kestänyt. Tunne oli hirvittävä. Hän ei ollut koskaan tuntenut mitään sellaista. Tai sitten se johtui iästä, mutta Ray epäili, että iällä oli mitään tekemistä koko asian kanssa. Hän vain oli onnistunut rakastumaan korviaan myöten suloiseen samuraihin, joka piti hänestä ja oli aikaisemmin ollut hänen tyttöystävänsä. Mikseivät he vain voineet päätyä yhteen ja olla yhdessä? Ray ainakin halusi niin käyvän, mutta Faeth oli niin arvaamaton, ettei hänestä koskaan osannut sanoa, mitä hän ajatteli. Ray oli kuitenkin oikein iloinen yhdestä asiasta: Faeth oli antanut anteeksi pojan virheen silloin kun poika lähti! Jumalatar oli ilmestynyt pian sen jälkeen kun Ray oli lähtenyt, ja se teki pojasta syyllisen, koska hän oli särkenyt Faethin sydämen. Hän oli kamalan pahoillaan siitä ja toivoi, ettei enää ikinä tee sitä uudestaan. Hän oli viime yönä nähnyt unta siitä tilanteesta, johon hän oli päätynyt. Ray astui isänsä huoneeseen pelokas ilme nuorilla kasvoillaan. Hänen isänsä näytti olevan näreissään ja mulkoili poikaansa suuren inhon vallassa. Ray tajusi, että Faethin ja Rayn suhde oli tullut ilmi. Kuka helvetin paskiainen oli mennyt kertomaan siitä Roylle, joka tietenkin pistäisi koko touhuun stopin? Ray ei tietenkään halunnut niin käyvän. Poika, sinä olet rikkonut kouluni sääntöjä, Roy sanoi. Mitä? Ray kysyi uhmakkaasti.
Sinä olet rikkonut sääntöjä hankkimalla itsellesi tyttöystävän. Se haittaa todella pahasti yön magian käyttöä, tajuatko? Niinkö? Oletko varma, että se on totta? Minä kyllä luotan tarpeeksi Paeoniin, Ray. Se kurja yenien kannattaja! Ray huudahti nyt raivoissaan. Hän tiesi siinä samassa, että Paeon oli nähnyt Faethin ja Rayn yhdessä puutarhassa höpöttämässä toisilleen kaikkea aivan ylisiirappista. Se oli vain kilpailua toisen osapuolen saattamisesta hämmennyksen valtaan. Faeth oli hyvin taitava siinä, koska Ray oli hävinnyt jo toistamiseen vaikka kuinka monta kertaa, mutta Faethin voitonriemuinen hymy olikin hyvin kaunista katsottavaa. Ja kaikista ihmisistä sinä valitset Faeth Satimayan tyttöystäväksesi, Roy sanoi tuoden Rayn takaisin maan pinnalle. Isä, koulussa on muitakin, jotka seurustelevat, jos et ole sattunut huomaamaan, Ray puolusti itseään ja Faethia edes tajuamattaan. Minä arvelinkin, että alat puolustella asiaa. Ja olet siten paljastanut itsesi. Minä vaadin sinua lopettamaan sen tai siirrän Faethin toiseen La Fielin yksikköön, Roy sanoi. Ray kiehui raivosta. Minä en hyväksy tätä, isä!! Sinulla ei ole oikeutta puuttua minun rakkauselämääni tuolla tavalla sotkemalla Faethin ja minun suhteen!! Voi, poika, kyllä minä voin, Roy sanoi kylmästi. Nyt, lopeta se suhde, tai Faeth lähtee. Ray ei sanonut sanaakaan, vaan juoksi pois huoneesta paukauttaen oven raivoissaan kiinni. Hän juoksi omaan huoneeseensa ja otti laukkunsa mukaansa. Laukussa oli kaikki hänen tavaransa. Poika ärisi ja jupisi kirouksia raivoissaan. La Fielin porttien luo päästyään hän ei edes kääntynyt katsomaan taakseen, vaan ratsasti läpi siitä. Vasta kolmen päivän kuluttua äitinsä kartanolla hän tajusi kauhukseen jättäneensä Faethin ypöyksin La Fieliin. Paula Fromiya ei päästänyt poikaansa takaisin La Fieliin, vaan piti hänet luonaan. Kunnes... Ray lopulta unohti Faethin kokonaan. Ray? Faeth sanoi. Tyttö katsoi Rayhyn vihreät silmät huolestuneina. Mitä? Ray kysyi. Tyttö oli hetken hiljaa ja kamala ymmärrys iski Rayhyn. Me olemme Kuichessa... kuljimme juuri hetki sitten rajan yli... tyttö sanoi hiljaa. Ray tiesi, että Faethia pelotti ja poikaa se otti aivoon. Mitäs kummaa pelottavalle ja tunteettomalle Faeth Satimayalle oli tapahtunut? Ehkä tyttö oli muuttunut aivan liikaa. Ray halusi kysyä asiasta tytöltä, mutta ei voinut kun ihmisiä oli liikaa ympärillä. Kukaan ei tajunnut, miksi Ray piti Faethista niin paljon. Ray rakastaa Faeth Satimayaa, Ray kuuli jonkun takanaan sanovan vierustoverilleen. Entäs sitten, jos vaikka rakastankin? Ray murahti ja kääntyi mulkoilemaan lausujaa. Ray... Faeth sanoi yrittäen tavoitella käskevää ääntä. Faeth, komentaja sanoi. keskity tähän asiaan. Mutta... Mutta Ray hoksasi, mitä oli tekeillä. Hänen isänsä oli käskenyt komentajan pitämään Faethin ja Rayn erossa toisistaan! Taas! Helvetti! hän huudahti. Mikä isää vaivaa? Miksi hän käskee kaikki pitämään minut erossa Faethista?! Minä en koskaan, siis en todellakaan koskaan, tekisi pahaahänelle! Ray, anna sen olla... Faeth yritti sanoa. Faeth, eikö sinusta olisi väärin, jos vanhempasi yrittäisivät saada sinut eroon ihmisestä, jota rakastat eniten maailmassa? Ray kysyi, kun kaksikko oli kahden. Joukkio levähti, jotta Ray saisi ajatuksensa kasaan. Faeth hänen kanssaan, ilmeisesti tyttö yritti hakea turvaa Raysta. Faeth näytti olevan vähän hämillään, tyttöparka oli ollut sellainen siitä saakka kun Ray haki hänet pois Farnian tappaja tiedekeskuksesta. Olisi, hän lopulta sanoi ylpeänä, Minusta se on helvetin väärin. No hyvä, koska isä on taas pilaamassa minun rakkauselämääni, kuten viimeksi... Ei Roy tekisi sellaista...
Tekee! Hän on syy miksi häivyin La Fielistä, Faeth. Hän aikoi siirtää sinut toiseen kouluun, jos minä en lopettaisi suhdetta. Minä olisin joutunut seuraamaan sivusta, kun se ämmä vie sinut pois luotani. Minä tajusin asian vasta kun olin jo äidin luona, jonka luulin olevan Pauline. Faeth näytti säikähtäneeltä. Ilmeisesti isästä on vaikea uskoa mitään sellaista, Ray ajatteli. Hänen teki kovasti mieli halata Faethia niin tiukasti, ettei tyttöparka voinut enää vastustaa poikaa. Faeth, pelottaako sinua? Ray kysyi ystävällisesti. Faeth katsoi poikaa ja nyökkäsi. Minä en pidä ihmisten tappamisesta. Tapoin Paeonin hyvästä syystä, mutta monet muut tapot olen tehnyt todella huonolla omallatunnolla, Ray. Ja minä en halua... menettää sinua, koska olet ainut ihminen täällä, joka ollenkaan tajuaa miltä minusta tuntuu. Sinä ymmärrät minua, Faeth sanoi. Raysta näytti, että tyttö alkaa pian itkeä, mutta onneksi niin ei käynyt, koska se olisi paljastanut heidät molemmat. Kun tämä sota loppuu, minä lopetan samurain hommat, Faeth sanoi päättäväisellä äänellä. Minä olen ehkä yksi parhaista, mutta se jumalatar antaa minulle suurimman osan voimasta, joka minulla on. Ja hallitsen yön magian neljänteen tasoon saakka. En koskaan tule kohoamaan viidenteen, hän jatkoi ja hymyili Raylle, joka vastasi hymyyn. Minä haluan muuttaa Araniaan. Olen käynyt siellä kerran ja rakastuin siihen heti. Onko tuo vihjailua? Ray kysyi uteliaana. Mihin suuntaan? Faeth kysyi. Että sinä tunnustat kuolemattoman rakkautesi minulle ja haluat olla kanssani koko loppuelämäsi? Ehkä, en tiedä vielä. Kerron, kun tiedän vastauksen. Ei sillä, että minulla olisi jotain sinua vastaan. Viimeinen lause jäi junnaamaan toistolla Rayn päähän kun Faeth käveli hevosensa luokse. Ray hymyili itsekseen ja käveli myös hevosensa luokse. Joukko jatkoi matkaansa laajaa mäkeä alas Kuichen kaupungin edustalle. Ray oli käynyt siellä moneen kertaan ja oli pitänyt siitä. Oli harmillista, että se piti tuhota. Ray huomasi Faethin olevan aivan kauhuissaan taas. Tyttö alkoi mutista hiljaa jotain minä selviän tästä, minä selviän tästä. toistamiseen, kunnes he pysähtyivät. Ray hyppäsi alas hevosensa selästä. Hän otti Faethin hevosta suitsista kiinni ja auttoi tytön alas. Ray oli hyvin huolissaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt Faethia tuossa tilassa. Hän oli tottunut näkemään tytön hieman ilkeänä ja kylmäverisenä, mutta ei pelokkaana. Sitä paitsi tyttö näytti olevan hermoromahduksen partaalla. Monet muutkin huomasivat sen ja näyttivät olevan hyvin säikähtäneitä. Ray vain mulkoili heitä ja nämä luikkivat pois paikalta. Hänen oli pakko yrittää rauhoittaa Faeth, joten hän otti suuren riskin ja kietoi kätensä tämän ympärille (kun ei muutakaan keksinyt), eikä Faeth edes tapellut vastaan, vaikka Ray tiesi tytön olevan hyvin tarkka omasta arvokkuudestaan samuraina. Minä en voi mennä tuonne tappamaan ihmisiä, tyttö kuiskasi kauhuissaan. Ray vilkaisi tämän kasvoja ja näki, että Faeth oli aivan itkun partaalla. Ja minä en välitä mitään siitä mitä nuo ajattelee... Faeth mutisi. Enkä minä osaa päättää, mitä minä tunnen sinua kohtaan, Ray! Minä luulin, että se tunneasia oli jo selvä, Ray kuiskasi tytön korvaan, ettei muut kuulleet. Jos Faeth ei kerran jaksanut välittää muiden ajatuksista, hänkin heitti muiden ajatuksista välittämisen menemään. Ei, ei se ole... Minä luulin vain pitäväni, mutta sitten... no, en paljasta sitä, mutta minä pidän sinusta. Aivan liikaa, enkä aio mennä tuonne kuolemaan, vaikka kuinka olisin joku helvetin kapteeni! Et kai sinä aio erota kapteenin virasta, Faeth? Aion! Minä en kestä tätä enää! Faeth huudahti täyttä kurkkua ja lähellä olijat kääntyivät katsomaan. Ray ei jaksanut välittää, hän vain halasi Faethia. Hänestä tuntui hyvältä pitää tyttöä siinä lähellä, eikä tämä edes tapellut vastaan. Rayn täytyi saada Faeth pysymään järjissään sodan
ajan, koska tyttö näytti todella tulevan hulluksi kohta. Minä pyydän sinua menemään tuonne, Faeth. Muuten minä tulen nukkumaan viereesi joka ikinen yö ja suutelen sinua niin kauan, kunnes sinä retkahdat tunnustamaan rakkautesi minulle, Ray sanoi. Faeth ei sanonut sanaakaan. Faeth? Ray kysyi. Kun hän katsoi tyttöä, hän huomasi tämän nukahtaneen. Ray kantoi tytön omaan telttaansa, joka oli vain vähän matkan päässä ja laski Faethin sängylle. Tyttö ei edes herännyt, mutta hymyili kauhean suloisesti. Ilmeisesti hän näki jonkinlaista unta. Ray meni oviaukolle ja pyysi läheistä samuraita etsimään muut kapteenit. Pojan täytyi kertoa heille Faethin tilanteesta. Hän jätti Zachon kuitenkin pyynnön ulkopuolelle, koska se paskiainen yrittäisi kuitenkin satuttaa Faeth-parkaa. Muut kapteenit saapuivat vähän ajan päästä huolestuneet ilmeet kasvoillaan. Olivathan he olleet Faethin ystäviä, mistä Ray oli hyvin kiitollinen. Mikä Faethilla on?, Orean kysyi. Loren kertoi, että Faeth on hermoromahduksen partaalla. Hän on oikeassa, Ray sanoi. Mutta hän ei voi perääntyä nyt, joten minä pyytäisin teitä suojelemaan häntä. Minä epäilen vahvasti, ettei hän pysty edes kohottamaan miekkaa, kun ei hän pysty edes murisemaan minulle. Hän onkin ihastunut sinuun, Yamato sanoi heti. Ehkä, ei se ainakaan tunnusta, Ray hymyili. Mutta sinä kyllä käyttäydyt ihan erillä tavalla. Hei, me olemme puhumassa Faethista, emme siitä kuinka hulluna Ray on rakkaudesta häntä kohtaan, Midai mutisi. Mutta minä ainakin yritän tehdä parhaani, että Faeth ei tule hulluksi. Minä myös, Orean sanoi. Missä hän muuten on? Sync kysyi uteliaana. Nukkuu minun teltassani, Ray sanoi. Hän vain nukahti kesken räyhäämisen. Hän uhkasi erolla. Hän siis todella pelkää. Ei se ole mikään ihme. En tiedä, miten neljäs divisioona pystyy taistelemaan kun suurin osa heidän tappeluinnostaan tulee juuri Faethista, Yamato sanoi. Hän oli hetken hiljaa. Miksi sinä et vienyt Faethia hänen telttaansa? En minä olisi jaksanut häntä ikuisuuksia kantaa, Yamato. Älä yhtään ajattele mitään sairasta, Ray sanoi. En tietenkään, kunhan kiusaan, nuorukainen naurahti. Hei, mehän voimme yrittää saada Faethin divisioonalle jonkun sellaisen tehtävän, joka ei sijaitse kaupungissa, Sync sanoi. Hmm, komentajahan sanoi, että nämä meidän divisioonat piirittävät kaupungin ja ne erikoisjoukot valloittavat sen, Yamato sanoi. Meidän pitää puhua asiasta myöhemmin lisää, Midai sanoi. Ray, prinsessasi heräsi, hän jatkoi kateellinen sävy äänessään ja katsoi Rayn ohi vihreäsilmäiseen tyttöön. Ray tunsi sen epäluuloisen katseen selässään. Hän tuijottaa minun niskaani epäluuloisesti, eikö niin? Muut kapteeni nyökkäsivät. No, minä arvelinkin jääväni kiinni, joten sama se, Ray sanoi ja kääntyi Faethiin. Tyttö näytti niin herttaiselta, että pojan teki mieli suudella häntä saman tien. Hän kuitenkin piti itsensä kurissa. Jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa hän kyllä tekisi niin... Hei, kukkanen, nukuitko hyvin? Ray kysyi. Miksi he ovat täällä? Mitä helvettiä minä tein sinun teltassasi? Faeth laukaisi saman tien. Ja kyllä, minä nukuin todella hyvin, kiitos vain. Satimaya, me tässä olimme huolissamme sinusta, Orean sanoi. Me emme halua, että sinä saat jonkin kohtauksen kesken sodan. En minä saa mitään kohtausta, Faeth sanoi. Mutta sinä sait melkein hermoromahduksen tuossa puolisen tuntia sitten.... ai niin... Nyt kaikki luulevat minua hulluksi. Ei luule, on ihan ymmärrettävää, että pelkää. Minäkin pelkäsin ensimmäisessä tappelussani, Yamato sanoi suoraan. Oli se typerä kapina
silloin muutama vuosi takaperin ja piti pieksää kirveiden ja seipäiden kanssa heiluvia hulluja. Ja sitten jostain sain jonkinlaista voimaa, enkä pelännyt enää. Minä olin sen tappelun raivopäistä ja sinä tiedät mistä se lempinimeni tulee. Syy oli tämä rajasota tuolla La Fielin ja Fromecian rajalla. Faeth katsoi Yamatoon ja sitten Rayhyn kasvoillaan ymmärryksen ilme. Ray hätkähti silmin nähden ja tunsi kyllä ihmisten virneet. Faeth tosin ei sanonut mitään, mutta poika oli varma, että tyttö halusi sanoa jotakin. Ainakin hänen suupielensä nykivät aika paljon, kun tyttö yritti piilottaa hymynsä. Faeth käveli takaisin telttaan, eikä tullut ulos. Ray pohti, mitä ihmettä tyttö aikoi. Se aikoo suudella sinua, Midai sanoi katkerasti. Olisi pitänyt olla nopeampi, niin olisin ehkä saanut hurmattua hänet ennen sinua. Hahahaha, Ray naurahti. Ray Fromiya, kuului Zachon äkäinen ääni. komentaja käski sanomaan, että Paula ja Roy Fromiya ovat tulossa tänne. No voi että, sepäs kiinnostavaa. Maltan tuskin odottaa isän tapaamista, Ray sanoi sarkastisesti. Zacho lähti jupisten paikalta. Faeth ilmestyi oviaukkoon. Minä kuvittelinkin kuulevani tuon petturin ihanan äänen, hän sanoi sarkastisesti. Ray piti Faethin välinpitämättömästä persoonasta enemmän kuin mistään muusta. Tyttö perääntyi takaisin telttaan. Mitä ihmettä oli tekeillä, kun Faeth halusi lymytä Rayn teltassa koko ajan? Faeth on tartuttanut tuon Inhoan-Zacho-Yenia-koko-elämäni-ajan syndrooman sinuun, Ray, Midai sanoi. Minkä minä sille voin? Se on todellakin paha paskiainen, Ray sanoi. Ja nyt minua kiinnostaa tietää, miksi Faeth lymyää teltassani, joten... hän jätti lauseensa vihjaavasti kesken. Orean ja muut lähtivät pois ja Ray meni takaisin telttaan. Faeth istui pojan sängyllä kasvoillaan nolostunut ilme, mutta silti sekin onnistui näyttämään niin suloiselta Rayn mielestä. Minä en tiedä, mikä minuun meni, Faeth sanoi. Se käytös siellä vähän aikaa sitten... Sinä panikoit, koska pelkäät, ei se mitään, Ray sanoi. Minä en saa pelätä. Minä olen samurai divisioonan kapteeni, Ray. Niin, minä tiedän, mutta minä rakastan sinua, vaikka olisit pelkkä sotilas. Ray, sinä tunget tuon rakkauden tunnustuksen jokaiseen lauseeseen, tyttö sanoi ja hymyili. Faeth, minä pyydän sinua. Mene sinne tappelemaan. Minä vien sinut pois kun huomaan, että alat hermostua uudestaan, Ray sanoi ja istui tytön viereen. Minä pidän sinusta, enkä todellakaan anna sinun kuolla. Minä tiedän sen, senkin hurmuri, Faeth sanoi. Minä olen järjissäni. En käyttäydy edes kuin sekopää teini, joka on kohdannut suuren rakkauden.... sinä sanoit... Söpöä, Ray sanoi ja hänen teki mieli halata Faethia. Seuraavana aamuna kaikki kapteenit divisioonineen olivat ulkona auringonnousun aikaan. Faeth oli hyvin rauhallinen. Hän oli edellisenä iltana käynyt hyvin pitkän keskustelun Rayn ja myöhemmin Paulan kanssa. Hän oli kertonut Rayn äidille omista tunteistaan Raytä kohtaan ja jotenkin oudosti hän tunsi saaneensa siitä voimaa. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa Raylle asiasta. Hän oli keskustelun jälkeen kuitenkin tajunnut todella rakastavansa Rayta koko sydämestään. Hän myös oli päättänyt, että hän lähtee pois La Fielistä sodan jälkeen. Hän ei missään nimessä jäisi sinne ensinnäkään siksi, että Rayn isä yritti pitää tytön erossa pojastaan ja toiseksi, että hän ei yksinkertaisesti kestänyt muiden samuraiden tuijotuksia. Faeth tiesi, että Ray ei ikimaailmassa tekisi pahaa tytölle ja hän uskoi Rayta. Hitto, että osaa olla kylmä, Faeth murisi väristen. Hän istui hevosensa selässä. Se oli hyvin kiltti tamma, joka oli väriltään harmaa. Suitset ja satula oli koristeltu todella hienosti La Fielin tunnusvärein, jotka olivat violetti, sininen ja hopea. La Fielin vaakuna näkyi satulan reunassa hyvin pienenä, mutta sellaisena kuitenkin. Hitto, että osaa olla tylsää, Ray mutisi oman hevosensa selästä. Faethin katsoessa poikaa tämä näytti nuokkuvan sen selässä. Toisaalta, eiväthän he olleet mitään vielä tekemässä, joten Faeth antoi Rayn nukkua. Normaalisti hän olisi ärissyt kaikille, jotka yrittivät nukkua, mutta nyt hänellä ei enää ollut siihenkään tarpeeksi valtaa. Ron huomasi sen ja virnisti.
Hän näytti kamalan kalpealta, mutta se virne oli niin tietäväinen, että Faethia hirvitti. Hän mulkoili Ronia kuin välittääkseen viestin hänelle, ettei poika saa kertoa kenellekään tai muuten... Ron huomasi sen ja virnuili vähän lisää. Sitten hän vakavoitui, kun komentaja ja Roy tulivat paikalle. Faeth tunsi selvästi Rayn jäykistyvän viereisen hevosen selässä (poika oli yhtäkkiä ihan pirteä). Faeth oli eilen illalla kuullut Ronilta, että Ray oli tapellut isänsä kanssa... öh, Faethista ja tämän turvallisuudesta. Loppujen lopuksi Ray oli kuulemma sanonut, ettei aio enää palata La Fieliin. Onneksi poika ei ollut sanonut, että Faeth aikoi lähteä myös. Onneksi Paula oli rientänyt paikalle ja erottanut kaksikon. Ray oli kuitenkin vielä aivan raivoissaan isälleen. Faeth oli myös kuullut tänä aamuna, että Zacho oli saanut sellaisen löylytyksen Raylta, ettei moista ole koskaan nähty. Faethista tuntui inhottavalta olla siinä Rayn ja Royn välissä, kun kaksikko näytti vihaavan toisiaan niin kovasti. Hänestä se tuntui myös pahalta. Ray, mikset sinä tee sovintoa? Faeth kuiskasi hiljaa. Miksi tekisin? Se vain yrittää erottaa meidät! Ray murisi suupielestään. Mutta... Faeth, sinä et taida ymmärtää? Isä ei halua minun olevan missään tekemisissä sinun kanssasi. Ei nyt, eikä koskaan. Komentajakin on täällä siksi, että me pysymme erossa toisistamme. Hmm... Hyvä on... kai, Faeth sanoi. Hän ei koskaan ollut pitänyt siitä, että jotkut olivat riidoissa siksi, että Faeth oli paikalla. Hänestä tuntui siltä kuin tyttö olisi aiheuttanut sen. Faeth yritti peittää sen, mutta Ray huomasi. Faeth, ei se ole sinun syysi, Ray sanoi lempeästi. Mutta kun sinä riitelet hänen kanssaan siksi kun... Faeth jätti lauseen vihjaavasti kesken. Mutta ei se silti ole sinun syytäsi, poika intti. Ennen kuin Faeth ehti edes sanoa mitään vastaan, komentaja tuli heidän väliinsä ja pyysi Rayta mukaansa jonnekin. Faeth katsoi pelokkaana Rayhyn, joka näytti kalvenneen yhtäkkiä. Silloin Faeth myös tajusi, että Ray ja Faeth tosiaan yritettiin pitää erossa toisistaan. Faeth, älä sekaannu tähän, ole kiltti, Ray sanoi huomattuaan Faethin kasvoille ilmestyneen synkän ja murhanhimoisen ilmeen. Faeth nyökkäsi. Hän tiesi, mitä siitä seuraisi. Ray lähti komentajan kanssa jonnekin ja ei tullut takaisin. Aurinko nousi ja Farnian joukot lähtivät liikkumaan kohti Kuichen kaupunkia. Kaupunki oli aivan hiljainen. Faeth katseli sitä. Se oli todella kauniin näköinen paikka: talot olivat valkoista kiveä, joka oli hyvin harvinaista, ja talojen katot olivat mustaa kiveä. Muuri oli suuri ja harmaa. Muurin seinämää pitkin ylös kohosi muratti köynnöksiä. Kun samurait lähtivät lopulta liikkeelle, Faeth tunsi jotain hyvin voimakasta taikuutta. Hän katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt muuta kuin kaukaisuudessa olevan temppelin, jonka katon päässä ollut suurehko kivi hohti kirkasta violettia valoa. Temppelistä vähän matkan päässä oli jokin kummallinen kivirakennelma, josta nousi pieniä valopalloja taivaalle. Millainen hetki mennä sotimaan, Ron murisi raivoissaan. Me tuhoamme kuichelaisten pyhän temppelin kesken Pyhän seremonian! Miksi sinä olet noin vihainen? Filip kysyi. Koska minä sattumoisin olen kuichelainen! Mikä häpeä! Ron mulkoili Royta ja sitten farnialaisia, jotka lähtivät kulkemaan hirviöherttuattarensa kanssa kohti hohtavaa temppeliä. Faraiya ilmestyi jostain yhtäkkiä hevosen kanssa ja henkäisi kuuluvasti. Sitten hän alkoi sadatella. Ahaa. Paula oli oikeassa, hän sanoi hetken päästä. Mistä? Faeth kysyi. Tästä tulee teurastus, Faraiya sanoi. Herttuatar nimittäin käyttää kristallia Kuichen tuhoamiseen. Mutta jos me olemme tuolla, kun se tapahtuu... Faeth aloitti. Bingo, Filip sanoi. Voi hitto, Faeth sanoi. Ja nyt kun Ray ei ole täällä... Minne hänet vietiin?
Takaisin leiriin, Faraiya sanoi. Hän joutui sen ensiapujoukon johtoon. Mutta...! Meidän täytyy lahjoa joku tekemään se, mitä Rayn piti tehdä, Faraiya sanoi. Joku kapteeni? ehdotti Ron. Mitä Rayn piti tehdä? Faeth kysyi. Liittyykö se jollain lailla minuun? Öh, joo. Se oli Paulan idea, Filip sanoi hymyillen. Samurait pysähtyivät yhtäkkiä. Faeth pani merkille joka puolella olevan oudon paksun sumun. Hän siirtyi heti lähemmäs omaa divisioonaansa käsi katanan kahvalla. Sumu oli kummallista, koska siinä oli violetteja välkähdyksiä. Ne toivat mieleen salamat. Faeth ei ehtinyt tehdä mitään, kun kamala kipu iski hänen rintaansa. Hän taipui kaksinkerroin hevosen selässä ja kuuli sydämen tykyttävän kovaan ääneen. Faeth? kuului Ronin ääni jostain kaukaa. Faeth ei sanonut mitään, hän tarttui hanskaan kädessään ja siirsi sitä. Hän kirosi ja mietti, saisiko jostain peilin käsiinsä. Faeth epäili, että nyt se kirottu jumalatar ottaisi vallan tytöstä lopullisesti. Faeth ei pystynyt liikkumaan minnekään, häneen sattui niin paljon. Hän kuitenkin näki Ronin ja muiden hyökkäävän taisteluun jonnekin tuonne sumuun. Faeth pudisteli päätään ja huomasi kivun kadonneen. Se olikin vain hetkellistä, onneksi. Hän törmäsi kuichelaisiin sotilaisiin, jotka yrittivät käydä tytön kimppuun, jonka pää sanoi tietysti, että hyökkää niiden kimppuun. Ja niin Faeth tekikin. Verta roiskui joka paikkaan ja kuichelaiset sotilaat kaatuivat kuolleina maahan. Syvällä sisimmässään Faeth kuitenkin tunsi olevansa todella pahoillaan kuichelaisten tappamisesta. Yhtäkkiä hän lensi hevosensa kanssa maahan. Hän pyörähti äkkiä pystyyn ja katsoi ympärilleen. Hänen ympärillään oli sotilaita vaikka kuinka paljon... hän oli yksin. Faeth! kuului Ronin huuto jostakin sumusta. Sitten hän ja Syncin divisioona rynnivät paikalle. Kuichen sotilaat tietenkin säikähtivät todella pahasti, mutta divisioonat saartoivat heidät. Faeth tiesi, että kun sotilaat toipuvat järkytyksestä, ne käyvät tytön kimppuun. Niinpä Faeth kävi sotilaiden kimppuun. Samaan aikaan ensiapujoukon uusi johtaja Ray oli raivoissaan. Hän ei voinut uskoa sitä. Hänen isänsä oli komentanut Rayn pois! Ja nyt Ray näki vielä uhkaavan näköisen sumun koko Kuichen ympärillä. Poika oli huolissaan Faethista. Voi hitto jos se jumalatar ottaa vallan Faethista ihan noin vaan ja odottamatta, hän ajatteli. Raylla ei ollut mitään hajua mistä Faeth ja Rayn äiti olivat jutelleet, mutta tyttö ainakin näytti hyvin rauhalliselta ja hymyilikin paljon. Ja se hymy sai hengen tarttumaan Rayn kurkkuun, eikä poika mahtanut sille mitään. Ja nyt Faeth oli sodassa... Hei, voisiko joku kertoa, mikä hitto tuo salamasysteemi tuolla taivaalla on? joku kysyi. Salamasysteemi? Ray kysyi ja juoksi ulos teltasta, jossa hän oli ollut, ja katsoi ylös taivaalle. Siellä oli jokin kummallinen pyörre, joka salamoi. Ja kun Ray tuijotti sitä ihme temppeliä, sen kristallikin salamoi. Se tyhmä herttuatar oli siis edennyt sinne saakka. Ray näki Zachon kävelevän kohti sotatannerta perässään keitäpä muitakaan kuin tiedemiesten sotilaita. Zacho, senkin saasta! hän karjaisi. Zacho vain virnisti häijysti ja otti lähimmäiseltä sotilaalta hevosen ja nousi sen selkään. Sitten poika lähti johdattamaan joukkoa sotakentälle. Ray kirosi hartaasti. Hänen piti päästä hakemaan Faeth pois sieltä ja vähän äkkiä. Onko kellään lähistöllä hevosta? hän kysyi hoitajilta, jotka valmistautuivat ottamaan ensimmäisiä haavoittuneita vastaan. Um, tuolla vähän matkan päässä on varahevosia, sanoi eräs nuori hoitajatyttö, joka hymyili Raylle myötätuntoisesti. Tämä tyttö on kai taas niitä, jotka tietävät, poika ajatteli. Hän hymyili ja kiitti tyttöä. Ray juoksi varahevosten luokse ja otti niistä yhden. Ja silloin hän myös näki valon välähdyksen, kun Kuichen valaisi häikäisevän kirkas violetti valo... Ei! Ray huudahti. Faeth!
Faeth oli Kuichen porteilla. Hän ja muut samurait yrittivät saada ne auki. Yhtäkkiä jostakin ilmestyi häikäisevän kirkas vuoletti valo, jonka valaisi kaupungin, mutta myös suurimman osan taistelukenttää. Faeth näki sen keskustassa pienen salamoivan tumman violetin valosäteen. Kaupungissa taas kuului kauhistuneita huutoja ja portit avattiin. Kauhistuneet kuichelaiset juoksivat ulos sieltä. Faeth tajusi siinä samassa, että se farnialainen hirviö aikoi pamauttaa kaupungin palasiksi. Hän katsoi Roniin, joka nyökkäsi. Käske muitakin divisioonia päästämään kuichelaiset pakoon. Ei heillä ole mitään osaa tähän, Faeth sanoi. Hän pysäytti yhden kuichelaisen. Mitä tapahtuu? hän kysyi kohteliaasti. Mitä? kuichelainen kysyi säikkynä. Minä en tee pahaa sinulle, herra. Voisitko kertoa minulle, mitä tuo valo on? Minulla ei ole mitään hajua mitä tapahtuu, Faeth sanoi kohteliaasti. Hän hymyili ystävällisesti. Kuichelainen katsoi vähän säikkynä Faethia, mutta rauhoittui sitten. Se on Farnian herttuattaren luoma tappavan vaarallinen loitsu. Se on niiden ylpeyden aihe. Ja he käyttävät sitä vain silloin kun aikovat tuhota jotain lopullisesti. Herttuatar käyttää meidän Pyhää Kristallia sen voimistamiseen, kuichelainen sanoi. Faeth kauhistui. Tuohan on kamalaa! hän huudahti. Niin onkin! Siksi me juoksemme! kuichelainen sanoi. Ja teidänkin pitäisi varmaan paeta, hyvä neiti, koska tuo valo, joka valaisee meidät ja koko taistelukentän, tuhoaa kaiken sen valon tällä puolen. Ei! Faeth huudahti. Lähistöllä ollut Faraiya kirosi. Minä taidan mennä huutamaan sille Fromiyan paksukalloiselle herttualle, hän sanoi ja ratsasti kiireesti sinne missä Roy oli. Pian heidän raivoamisensa kaikui joka paikassa. Faeth katsoi heitä sen kuichelaisen kanssa. Ron tuli paikalle ja tuijotti Faraiyaa ja Royta yllättyneenä. Roy ei tajua, että joukot pitää siirtää, Faeth sanoi. Miksi? Ron kysyi. Koska tuo juttu tuossa tappaa meidät kohta. Minä en uskalla liikkua mihinkään suuntaan, koska se on pettämistä, Faeth sanoi. Ei meidän tarvitse mitään käskyä odottaa, Faeth! Sen kun lähdetään! Minä uskon, että muut seuraa sinua, jos lähdet, kuichelainen sanoi. Mikäs sinun nimesi muuten on? Faeth kysyi. Ralph. Okei, ehdimmekö me pois täältä ennen kuin tuo iskee? Faeth kysyi. Ralph katsoi valoa ja näytti pohtivan asiaa. Hän heilautti kättään ja hänen luokseen ilmestyi pari muuta kuichelaista, jotka näyttivät olevan vähän näreissään joutuessaan tulemaan takaisin. Ralph, mitä helvettiä sinä täällä oikein heilut, senkin kurja?, sanoi naispuolinen kuichelainen. Älä nyt viitsi alkaa valittaa tuosta, Monica, Ralph ärähti. Nämä samurait täällä ei taida olla innoissaan mukana tässä. Autetaan heidät pois. Faeth ja Ron katsoivat toisiinsa yllättyneinä. Ron? sanoi Monican vierellä ollut nuori kuichelainen. Ron katsoi häntä ja hymyili sitten. Faeth, tämä tässä on minun siskoni Rebecca, Ron esitteli hänet. Faeth hymyili. Faeth? Monica sanoi yhtäkkiä. Faeth... Satimaya? Faeth kohotti kysyvästi kulmakarvaansa. Miten sinä tunnet minut? No kun se... mikäs sen nimi nyt taas oli... Monica höpötti ja raapi päätään otsa kurtussa. Zacho Yen, sehän se oli, sanoi jotain että olet massamurhaaja. Et tosin näytä siltä. Zacho... Faeth sanoi. Tuolla se penikka on, ottakaa se kiinni! kuului jonkun ääni. Faeth kääntyi katsomaan ja näki tuttuja heppuja vihreät univormut päällään. Tiedemiesten sotilaita. Faraiya kääntyi katsomaan. Roy ei Faethin kauhuksi sanonut tai tehnyt mitään. Faethia lähestyvät sotilaat kulkivat jalan ja niiden kärjessä patsasteli ylimielinen Zacho Yen, jonka Faeth
halusi tappaa heti siihen paikkaan. Surullista, Zacho sanoi. että Faeth kuolee ja jumalatar ottaa hänet itselleen. Se narttu ei minua ota! Faeth uhosi ja veti miekan huotrastaan. Samalla hän myös tunsi mielensä joutuvan toisen vallan alle. Hän yritti tapella sitä vastaan, mutta voima vei lopulta voiton. Zachon kasvoilla oli voitonriemuinen irvistys, mutta Faraiya ja Ron näyttivät hyvin kauhistuneilta. Faeth ei tiennyt, kuvitteliko hän vai kuuliko hän oikeasti hevosen kavioiden kopinaa jostakin sumun seasta ja jonkun huutavan hänen nimeään, mutta hän tiesi jotenkin syvällä sisimmässään, että se oli Ray. Hän ei voinut kuitenkaan enää saada itseään järkiinsä. Jumalatar taas huitaisi Faraiyan ja Ronin sekä kolme kuichelaista jonnekin sumuun. Ilmeisesti aika kauas, koska Faeth ei kuullut mitään maahan osumisen ääntä. Hän kääntyi Zachoon, joka hymyili ahneen näköisenä. Jos isäsi tietäisi, mitä tapahtuu, vai niin? jumalatar sanoi hänelle. Zacho hymyili ja nyökkäsi. Minä sanoisin, että olet typerys. Sinua on käytetty hyväksi, poika, jumalatar jatkoi. Zachon kasvoilla ollut virnistys muuttui epäluuloiseksi. Ilmeisesti poika tajusi, että hän oli hyvin vaarallisen olennon kanssa tekemisissä. Niin, pelko. Se taitaakin olla ainut asia, johon te surkimukset todella kykenette, jumalatar sanoi ja hymyili tunnottomasti. Hän kohotti kätensä ja hänen etusormensa muuttui juuren kaltaiseksi pitkäksi piikiksi, joka lävisti Zachon olkapään. Nuorimies karjaisi tuskasta. Faeth, vaikka hän vihasikin Zachoa kuinka paljon, ei voinut olla vahingoniloinen. Hän tiesi siinä vaiheessa, että jumalatar aikoi tappaa Zacho Yenin. Hei, jumalainen sekasikiö! kuului tuttu huuto. Kun jumalatar käänsi punaiset silmänsä tulijaan, tulija potkaisi Faethia ohimoon ja kaikki pimeni saman tien. Faeth, kuului tuttu ääni jostain läheltä. Faeth aukaisi silmänsä ja katsoi ympärilleen. Hän nojasi kiveä vasten ja ympärillä oli raunioita. Faeth, minä olen kamalan pahoillani, että potkaisin sinua. Ajattelin, että et ehkä halua seurata sivusta, kun se ämmä tappaa Zachon, ääni sanoi. Faeth hymyili tajutessaan sen olleen Ray. Poika hymyili takaisin ystävällisesti. Hän auttoi tytön seisomaan. Faeth ravisteli päätään ja tarttui tiukasti Rayn käsivarteen, kun ei millään tahtonut pysyä pystyssä. Hän katsoi tarkemmin ympärilleen. Tosiaan, paikka oli aivan raunioina. Onko tämä... Kuiche? hän kysyi Raylta, joka oli hiljaa, mutta nyökkäsi. Minä jouduin juoksemaan henkeni edestä kun se hemmetin salamasysteemi alkoi räjäytellä kaupunkia, hän sanoi. Faeth pani merkille kääreen pojan pään ympärillä ja toisessa käsivarressa. Minä sain vähän vammoja, mutta oli se sen arvoista... Faeth hymyili hänelle. Kiitos, että tulit auttamaan. Mitäpä minä en tekisi sinun puolestasi, kukkaseni, Ray sanoi ja hymyili. Kuoliko kukaan tuttu? En ole varma, mutta tuo muuri romahti sen paikan kohdalle, jossa näin isän. Minä en tiedä, onko hän kunnossa. Enkä ole nähnyt Ronia ja Faraiyakaan, Ray sanoi. Roy ei kyllä tehnyt mitään, kun ne tiedemiehet tulivat siihen riehumaan... Faeth sanoi hiljaa. Ray nyökkäsi. He kävelivät pitkin Kuichen keskuskatua. Sen vierustoilla olleet talot olivat kaikki hajalla. Kaksikko käveli ohi kohdan, jossa Zacho istui kiven päällä murtunut ilme kasvoillaan. Sitten Faraiya pölähti paikalle Zachon luokse ja istui tämän viereen. Zacho hautasi päänsä käsiinsä. Faraiya silitti hänen selkäänsä ja jutteli rauhoittavalla äänellä. Sitten Faraiya nousi seisomaan ja käveli Rayn ja Faethin luokse. Faraiya, miten sinä selvisit? Ray kysyi. Se helvetin jumalatar heitti minut, Ronin ja ne kuichelaiset suoraan läheiseen lampeen.
Kuichelaiset kirosivat Faethia ja sitten minä kerroin heille, että Faethia kiusaa sellainen jumalattaren sekasikiö ja muuta kivaa. Mukavaa nähdä, että te olette kunnossa, Faraiya sanoi. Mikä Zachoa vaivaa? Faeth kysyi. Hän on aivan murtunut. Hän ei osannut odottaa, että jumalatar yrittää tappaa hänet. Ja sen jälkeen hän joutui pakenemaan kun se salamasysteemi alkoi tuhota kaupunkia. Itse asiassa, Faeth, minä joudun pelastamaan teidät molemmat, Ray sanoi. Zacho nyt oli vähän mitä oli, mutta se pallonaama jumalatar teki todella inhan haavan hänen olkapäähänsä ja minä en todellakaan ole mikään tunnevammainen tai hirviö, joten minä autoin hänetkin pakoon. Raivosiko hän sen jälkeen? Faeth kysyi. Ei oikeastaan, Ray sanoi. Mutta hän höpötti jotain, että miten hän saattoikin antaa isänsä ja Paeonin puhua hänet mukaansa tähän koko hommaan. Hän on joutunut sen takia niin kamaliin vaikeuksiin, että hänen äitinsäkin on jo alkanut vähän nyrpistellä nenäänsä pojalleen. Hän kyllä muuttui hyvin epäluuloiseksi ennen kuin se jumalatar hyökkäsi, Faeth sanoi. Ehkä hän alkoi epäillä jotakin? Ray ehdotti. Minä ainakin luulisin niin, Faraiya sanoi. Olipa muuten hyvä, ettei Faeth nähnyt sitä pamahdusta, joka syntyi, kun kaupunki lopulta yksinkertaisesti pamahti. Siitä lensi sen verran kiveä joka paikkaan, että on ihme jos ne tiedemiesten soltut pääsi hengissä pois. Puhumattakaan niistä farnialaisista, jotka lopulta lähtivät pakoon... Onko isä kunnossa? Ray kysyi yhtäkkiä. Hän selvisi. Hän on tosin shokissa, mutta Paula pelasti hänet viime hetkellä siirtämällä heidät molemmat jonnekin. He eivät ole ottaneet yhteyttä vielä. Hyvä... Faeth näki lopulta myös keisarillisen palatsin, joka oli myös hajalla. Lähistöllä ei kuitenkaan ollut ketään, ja Faethista tuntui kaiken hänen kokemansa jälkeen, että Rayn piti saada tietää, että Faeth todella rakasti poikaa (ja jumalatar murisi). Um... Ray? hän sanoi, kun he pysähtyivät katsomaan palatsia, jonka pihalla käveli muutamia palvelijoita ja muita. Niin, Faeth? Ray kysyi ja katsoi tyttöä uteliaana. Minä huomasin tuossa eilen illalla yhden asian, kun juttelin Paulan kanssa. Aijaa? Ray kysyi ja otti Faethia käsistä kiinni. Puhuin hänelle suoraan tunteistani sinua kohtaan, Faeth sanoi. Hän oli yllättynyt, ettei ollut punastunut. Ray kuitenkin katsoi odottaen Faethiin. Hänen katseensa oli tutkiva. Hän kertoi minulle kaikenlaista sinusta, tyttö jatkoi ja sai vastaukseksi pojan virnistyksen. Ja sitten minä tajusin, että minä pidän sinusta enemmän kuin ystävämielessä, Faeth sanoi ja katsoi Rayta suoraan silmiin. Minä ajattelin, että ehkä sinun olisi tärkeä saada tietää ennen kuin jänistän taas tämän kanssa... hän jatkoi. Ray vain hymyili. Faeth arveli, että Ray tiesi jo tytön tunteista. Minä... minä rakastan sinua, Ray Fromiya, enkä minä kestäisi ystävyyttä, Faeth sanoi. Ray hymyili. Ja minä kerrassaan jumaloin sinua, Faeth Satimaya, hän julisti ja kietoi kätensä tytön ympärille. Faeth tiesi, että Ray aikoi suudella tyttöä, mutta ei hän aikonut alkaa tappelemaan vastaankaan. Ray painoi hellän suudelman Faethin huulille, ja tyttö vastasi siihen. Faeth tunsi samanlaisen muljahduksen vatsanpohjassaan kuin siinä unessa, jossa he olivat suudelleet kaksi vuotta sitten.