Sukumanni / 12. Kasper Gröhnin sukuseuran jäsenviesti Toukokuu 2012

Sukumanni / 12 Kasper Gröhnin sukuseuran jäsenviesti Toukokuu 2012

Hyvät sukulaiset! Tänä vuonna on taas sukukokouksen vuoro. Tässä julkaisussa on kokouskutsu Tohmajärvelle lauantaina 21.7. (ravintola Wäkä). Kaksi vuotta sitten kokoonnuimme Kiteellä 20-vuotisjuhlaan. Toiminnan vireydestä vastaa sukuseuran hallitus. Mielestäni se on ollut tehokas tehtävässään. Jäsenmäärä on kasvanut; meitä on nyt 319, joista ikä- ja ainaisjäseniä 63. Luonnollinen poistuma tietysti verottaa jäseniä vuosittain, niin että kahden vuoden aikana on ilmoitettu parikymmentä iäisyyteen muuttanutta. Kaikki eivät olleet kuitenkaan sukuseuran jäseniä. Tammikuussa pidetyssä hallituksen kokouksessa todettiin lähes 60 jäsenmaksun puuttuneen. Huomautuskirjeen jälkeenkin koko joukko jäseniä on vielä ilman maksusuoritusta. Pyydämme nyt vielä tarkastamaan asian ja hoitamaan sen järjestykseen. Ymmärrämme sen, jos joku haluaa erota jäsenyydestä. Toivomme näiden tekevän peruutuksen jollekin sukuseuran hallituksen jäsenelle. Jotkut jäsenet olivat maksaneet ennakkoon vähän liikaakin. Yritämme pysyä ajan tasalla tämänkin suhteen. Tämän vuoden jäsenmaksu tulee maksatukseen vuosikokouksen jälkeen. Yhteydenottoja sukutietoihin on tullut mukavasti. Tietysti jo aiemmin mainitut ajasta poismenneet, myös muuta sukulaisuutta koskevia tietoja on tullut. Samoin kyselyjä mahdollisesta sukulaisuudesta ympäri Suomea. Syntyneiden uusien sukulaisten ilmoitukset antavat tunteen, että vanhemmat mieltävät sukutoiminnan merkityksen. Sellaisten lasten, jotka eivät vielä ole ehtineet sukukirjaan, tiedot noteerataan ja julkistetaan Sukumannissa. Jos ette tahdo tietojen julkistamista, pyydämme tämän ilmaisemaan. Yhteyttä voi ottaa sähköpostiosoitteisiin tai sukuseuran nettisivujen kautta. (www.kasper-grohnsukuseura.fi) Viime kesänä teimme matkan Itä-Viroon. Tästä on erillinen matkakertomus. Mielestäni reissu oli onnistunut ja 56 mukana ollutta osoittautuivat kaikki mukaviksi matkakumppaneiksi. Toinen tapahtuma oli Juurikan Neulaniemessä, jonne kokoontui 70 sukulaista kalakeitolle ja viettämään aikaa kuulumisia kysellen ja kertoen. En voi olla kehaisematta tilaisuuden korkeatasoista ohjelmaa! Näistä tapahtumista on kuvia sukuseuran nettisivuilla. Käykäähän kurkkaamassa. Sukukirjan painatuksen kyselyjä on tullut. Olemme pyytäneet tarjouksen kirjapainosta ja tilausmäärästä riippuen (vähintään 50 kpl) nettohinnat lähtevät 60euron tasolta/kpl. Kevään merkkejä on ilmassa, kun kirjoittelen tätä. Toivotan kaikille hyvää alkavaa kesää ja tervetuloa suurella joukolla Tohmajärvelle! Jorma Gröhn

SUKUKOKOUS LA 21.7.2012 Ravintola Wäkä, Kauppakatu 5, TOHMAJÄRVI TOHMAJÄRV Tilaisuus alkaa klo 12.00 -ruokailu, ruokailu, kinkkukiusaus ja kahvi - 10 -ohjelmaa, ohjelmaa, n.klo 13.00 alkaen -varsinainen vuosikokous -käynti käynti Kirkkoniemessä, jossa opastus voi ostaa kahvia (mm. lähetystyön hyväksi) Pyydämme ilmoittautumaan kokoukseen 10.7.2012 mennessä hallituksen jäsenille. Samoin halukkuus Kirkkoniemessä käyntiin. Voidaan ilmoittaa ruokailijoiden ja kahvittelijoiden määrä. Kesäpäivä Kiteen Neulaniemessä 30.7.2011 Noin 70 sukulaista oli tullut rantakalalle ja muutenkin viettämään aikaa tuttujen parissa. Leppoisa päivä helteiden jälkeen veden äärellä oli miellyttävä. Sukuseuran hallitus oli suunitellut hieman Yleisöä n. 60 henkeä ohjelmaakin. Kertoo Juha Gröhn Atrialta mielestäni hallituksen henkisestä tasosta osaavat nauraa itselleen. Esitimme ja ylitimme itsemme musikaalissa Meksikon pikajuna. Muutama puheenpätkä; Atrian tuore toimitusjohtaja Juha Gröhn (saatiin muuten makkaraa), Anne Gröhn Itä-Viron Itä kierroksen kertaus ja Jorma Gröhn luki Tuomas Kyrön Kyrön kirjaa Mielensäpahoittaja. Oman lisänsä toivat tietenkin Kimallus-orkesterin Kimallus orkesterin kolme muusikkoa. Tasokasta soittoa, laulua Lamminsalon pariskunta, pariskunta Tarja ja Tuomo sekä Kari Uuksulainen, laulu ja läskibasso. Juurikan kyläyhteisö vastasi tarjoiluista. Myönteisenä asiana na koettiin joidenkin nuorten nuorten mukana olo. Jotain tällaista kaivataan jatkossakin. Kehitellään. Yhteislaulu lopuksi kruunasi tapahtuman. Suvussa on soitonsoiton ja lauluntaitoa! Unto Tarkkosen muistipätkiä elämän varrelta Niin, kyllä otsikko on oikein. Sain ylemmältä taholta määräyksen kirjoittaa jutun itsestäni. Eikä auttanut vastaan paneminen. Joten hyvät lukijat, tässä hieman tietoja elämästäni ja toimistani. Vielä vähän tuosta valokuvasta. Se on vuodelta 1987 erään Unto Tarkkonen

reissukaverin Dubrovnikin matkalla ottama, omalla pikkukamerallaan. Hän lähetti kuvan minulle muistoksi matkasta. Kuva on kokovartalokuva, mutta olen ottanut siitä tähän ainoastaan yläosan. Muita kuvia minusta ei juuri olekaan. Itsestä kun ei tule kuvaa otettua. Pitänee aloittaa alusta Olen syntynyt Kiteen Loukunvaarassa 1920-luvun lopulla. Loukunvaarassa olen elänyt, kunnes juuri ennen vuosituhannen vaihtumista muutin Kiteen keskustaan. Koska olen maanviljelijän poika, piti kansakoulun päätyttyä käydä talon töihin käsiksi. Olin tosin jo kuusivuotiaasta asti ollut hankmon painona, kun sedän sukulaispoika keväisin pehmitteli kahden hevosen rullaäkeellä edellisen syksyn kynnöksiä, eikä hänen painonsa yksin riittänyt pitämään äestä kurissa. Kansakoulun päätyttyä serkkutyttö Taimi intosi minua Viipuriin musiikkikouluun. En ollut halukas lähtemään, vaikka soitinkin kotini urkuharmonilla. Kummisetä tyssäsi sitten tyttärensä haaveet sanomalla: "Ei soitto elätä". Ja se oli siinä. Kummisedän puhe ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä Taimi, hänen vanhin tyttärensä, meni kanttorin kanssa naimisiin ja soitto heidänkin perheensä elätti. Taimin perheen kuudesta lapsesta kolme on kanttoreita. Sitten tuli sota-aika ja meillekin pari tuttavaperhettä Harlusta, aivan rautatiesillan lähimmistä taloista. Silloin meillä oli poikia parikymmentä ja siihen vielä muutamia tyttöjä, ja vanhemmat lisäksi. Sota-aikaan petroli oli kortilla eikä sitä ollut sen vertaa, että olisi saanut moottorivetoisella silppukoneella tehdä oljista silppua navettaan lehmien alusiksi. Silppukone oli navetan vintillä ja siihen oli laitettu pitkä kampi. Kammesta pystyi kaksi miestä sitä pyörittämään. No, sehän oli toivotonta hommaa, ja meidän poikien tehtävänä. Niinpä laitettiin kampeen kolme metriä pitkä kiertokanki, jonka toiseen päähän poikkitanko kahden miehen käyttövoimille. Kiertokanki ripustettiin köydellä katon poikkiparruun käyttöpäästään, ja niin oli käsikäyttöinen silppukone valmis. Laite oli uskomattoman tehokas. Se pyöri kahden pojan voimilla hyvin, eikä tarvinnut läähättää. Sillä koneella ne silput sitten tehtiinkin. Petrolipula aiheutti myös parannuksen valoihin. Navetassa oli vain kaksi myrskylyhtyä valon antajina. Tallissa, karjakeittiössä ja maitohuoneessa ei ollut mitään, ennen kuin ne kaksi lyhtyä joutuivat navetasta. Niinpä me pojat teimme naisten polkupyörään takapyörälle telineen, jotta pyörä pysyi pystyssä, ja veimme rakennelman tupaan. Takapyörään laitoimme Philipsin 10 voltin polkupyörän dynamon, joka antoi tehoa 10 volttia ja puoli ampeeria. No sehän on vain viisi wattia. Sillä ei tavallista armeijan puhelinkaapelia käyttäen olisi saanut navetassa kuin yhden lampun heikosti palamaan. Kaapelia piti olla parisataa metriä, että se olisi riittänyt, kun aiottiin laittaa talliin kaksi valopistettä ja navettaan kolme, karjakeittiöön yksi ja maitohuoneeseen yksi valopiste. Sitten vielä yksi valopiste navetan vintille. Kaikki sille yhdelle dynamolle syötettäväksi. Siis kahdeksan lamppua ja kaikkien piti näyttää hyvin. Ja nehän näytti. Se tuntuu uskomattomalta jutulta, mutta niksi oli siinä,

että ne olivat kaikki kytketty sarjaan erikoisilla kytkimillä. Ei siis rinnan, kuten tavallisessa kytkennässä. Tuo pieni generaattori oli muuten koko pohu kokoisekseen. En ole toista sen veroista tavannut. Sen jännite nousi pitkästi yli 50 voltin, kun se syötti sitä lamppusarjaa. Lamput olivat 6,3 V / 0,5 A. Ja kaikki lamput paloivat kirkkaasti. Eli tuo pieni generaattori antoi tällä kytkennällä tehoa yli 25 wattia. Meitä poikia kun oli riittävästi, niin yhden ei tarvinnut kovin kauan polkea, kun toinen jo pääsi töihin. Sodan loputtua rakensin tuulilataajan, jolla saatiin virtaa sekä valoksi, että myös radion käyttövoimaksi. Armeijasta tulon jälkeen satuin sanomalehdestä huomaamaan Lapinlahdella olevan myytävänä bensiinikäyttöinen aggregaatti. Sovimme siitä kaupan. Sillä sitten saatiin virtaa PKS:n tuloon saakka. Vuonna 1950 avioiduin Juurikan Honkahuhdasta kotoisin olevan Vieno Gröhnin kanssa. Vuoden 1954 syksyyn saakka tein kotona maataloustöitä, ja sitten syksyllä muutimme Rantasalmelle, jossa oli olevinaan paikka radioliikkeelle. Se kyllä oli harhaa. Viikkoa ennen meidän tuloa oli eräs paikkakuntalainen perustanut sinne radiokorjaamon. Emme viipyneet maisemissa kuin kuukauden ja palasimme Kiteelle. Täällä oli 1960-luvulla kaksi muutakin sähköliikettä, joten oli kilpailua. Töitä riitti kuitenkin kaikille. Sitten Kansallisosakepankki julkisti rakentavansa keskelle kylää uuden pankkirakennuksen. Sen piti valmistua vuoden kuluttua. Teimme pankin kanssa vuokrasopimuksen. Tuolloin käytössämme olleelle liikehuoneistolle oli kysyntää, ja niin omistaja vuokrasi sen siitä päivästä lähtien seuraavalle, kun meidän vuokrasuhteemme lakkaisi vuoden kuluttua. Pankin rakennussuunnitelmat siirtyivät kuitenkin vielä vuodella. Silloin päätin että palataan taas takaisin. Asuimme Loukunvaarassa keskeltä kylää ostamassani talossa. Töitä riitti siinäkin paikassa, sillä olin ottanut korjausohjelmaan radio- ja televisiopuolen lisäksi myös sähkömoottorien ja generaattorien kääminnät. Seitsemänkymmenluvulla teimme oman toimen ohessa Mainos-TV:lle kolme luontoelokuvaa, joita tuskin monikaan nykyisistä kiteeläisistä lie nähnyt. Ensimmäinen kuva kertoi myöhään kuoriutuneesta telkänpoikasesta. Yksi pesän munista oli jäänyt kuoriutumatta, kun muut poikaset olivat lähteneet pesästä. Pönttö oli meidän rantamökin kohdalla koivussa ja tehty kuvaamista varten. Yksi pöntön seinä oli lasista ja peitetty torvihupulla. Satuin käymään poikasten kuoriutumista seuraavana päivänä mökillä ja huomasin poikasen pöntössä. Ei muuta kuin kiireellä kotiin ja kuvauskalut sekä Marjatta ja Timo kyytiin. Timo otti telkänpojan pöntöstä ja pisti sen sankoon. Minä kuvasin. Lähdettiin kahdella veneellä etsimään poikasen muuta pesyettä. Timo souti edellä ja Marjatta souti kuvausvenettä perässä. Noin kolmen kilometrin soudun jälkeen pesye löytyi. Timo laski telkänpoikasen veteen ja emon kutsuessa sitä poikanen juoksi toisten luo. Sitten ne lähtivät uimaan täysilukuisena parvena. Tässä kuvassa oli kaksi päätähteä, telkänpoika ja Timo. Timo nimittäin kirjoitti selostuksen tekstin, ja itse sen myös MTV:n selostamossa esitti. Naapurissa oli ollut televisio auki ja perhe ruoalla. Joku oli tajunnut Timon äänen ja silloin kaikki katsomaan. Elokuva oli nimeltään "Yksin jäänyt". Viimeinen, muuttolinnuista kertova elokuva tuli vapun aattona 1979 televisiosta värilähetyksenä. Värillisiä muuten olivat kaikki kuvaamani elokuvat, vaikka harvalla

silloin oli väritelevisiota katsottavanaan. "Etelän kutsu" -nimisessä elokuvassa on kohtaus, joka kertoo yön pimeydessä lentävien pikkulintujen kohtaamista vaaroista, niiden osuessa matkallaan majakoiden valopiiriin. Ne sokaistuvat ja lentävät kohti majakan linssiä. Aamulla niitä on karheena majakan juurella. Olin kirjoittanut tuon kohtauksen elokuvaan, ja sen kuvaamista varten hakenut lupaa Puolustusvoimain merivartiolaitokselta. Kohtaus oli tarkoitus kuvata Hangon majakalla. Sain luvan. Päiväys oli kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmälle ajalle, kuin muuttoparvien ohilento. Luvasta ei ollut apua. Onneksi Hangossa asui eräs tuttavani, ja hänen kanssaan päätimme, että juttu kuvataan majakasta muutaman kilometrin päässä olevalta merimerkkiluodolta käsin. Menimme Hankoon lauantai-iltana ja aamulla kuulin uutisista, että Virosta päin lähestyy Suomea saderintama. Se ehtii Suomeen puolen päivän aikaan. Silloin tuli kiire. Olimme luodolla juuri ennen saderintamaa ja kiersin kameraan 400 millin teleobjektiivin. Kamera jalustaan ja puisen merimerkin kylkeen tukien tähtäsin majakkasaareen. Mutta majakka ei pysynyt paikallaan vaan hyppi sydämen lyöntien kanssa samaan tahtiin. Katsahdin alas ja huomasin jalustan pehmeiden kumityynyjen olevan kallion pintaa vasten. Pyöräytin tyynyt ylös, ja nyt kesti majakka paikoillaan. Painoin koneen käyntiin, ja se ehti käydä tasan 20 sekuntia, kun sade ryöpsähti ja peitti näkymän. Mutta minä olin saanut sen mitä olin tullut hakemaan. Kuvassa aallot lyövät ylös rantakalliolle ja tuuli pieksää pensaita. Lähikohtauksen lintuparven lentämisestä majakan linssiin kuvasin Säynejärven rantakalliolla, puusta tekemäni Hangon majakan mallin avulla. Samoin kuolleet linnut löytämäni kuolleen punakylkirastaan avulla. Kuvasin linnun eri puolilta ja eri asennoissa, joten katsoja sai sellaisen kuvan, että lintuja oli paljon. Leikkasin elokuvat kotona omilla laitteillani, mutta äänen liittäminen mukaan vaati siirtoa 16 millin rei'itetylle ääninauhalle. Siihen tarvittiin Mainos-TV:n laitteita. Kävimme Vienon kanssa Pasilassa leikkaamassa äänen. Työreissu vei matkoineen kolme - neljä päivää. Elokuvien kesto oli 24 minuuttia. Sitten kohdisti verottaja kyntensä elokuviimme. Katsoimme parhaaksi lopettaa, vaikka kuvamme olivat Mainos-TV:n markkinoimina kiertäneet Euroopassa useissa maissa, ja Berliininkin televisio oli näyttänyt "Kesäpäivä" -elokuvamme kahteen kertaan. Vuonna 1987 keväällä lähetin silloiselle Kurun kanttori Pentti Tynkkyselle vuonna 1954 hänen isoisästään ottamani valokuvan, jossa tämä kylvää kauraa tuohivakasta. Kuvan taustaan olin kirjoittanut Pentin isoisästä "Kylväjä" runon. Kolmen päivän kuluttua sain Pentiltä vastauskirjeen ja C-kasetille äänitetyn sävellyksen runostani, sekä kysymyksen: "Onko näitä lisää?" Lähetin hänelle 3 tekstiä ja vastasin, että ei ole, mutta tehdään. Niinpä kirjoitin lisää runoja syyskuun alkuun saakka. Pentti ilmoitti runojen riittävän jo yhteen konserttiin, joka pidetään loka- tai marraskuun alussa. Konsertti pidettiin. Sittemmin konsertteja on ollut useita: Kurussa kaksi, Tampereella, Joutsenossa, ja kaksi konserttia Kiteellä. Lauluista on tehty kaksi CD-levyä, "Nuoruuden toukokuu" ja "Suven helmet". Näistä tätä toista on vielä saatavissa. Olen aikoinaan kirjoitellut kuulemiani erätarinoita muistiin, ja vuonna 1993 tammikuun lopussa tyttäreni Marjatan innostamana lähetin kolme tarinaa Tammelle.

Parin päivän kuluttua soitti silloinen Tammen johtaja ja kysyi, missä ovat ne loput tarinat? Olin näet kirjoittanut niitä olevan useampaan kirjaan. Tarinoiden pitäisi olla kustantajalla maaliskuun alkuun mennessä, että ehditään saada kirja kevään kirjamyyntiin. Lähetin tarinat ajallaan, ja ensimmäinen eräkirjani, "Hopeapäistärikkö", ilmestyi kevään myyntiin ja loppui kesken. Kurun naisten lukupiirin pyynnöstä Tammi julkaisi muutamaa vuotta myöhemmin siitä pokkarikokoisena toisen samansuuruisen painoksen. Seuraava kirja oli "Mustan karhun peijaiset" vuonna 1999, ja sitä seuraava "Pohun koira" vuonna 2001. Tammen tytäryhtiön Helmin kustantama "Nainen paikallaan" romaani ilmestyi vuonna 2004. Se oli Anniina Saran nimellä kirjoitettu, kun kustantaja ei tekijäksi hyväksynyt miehen nimeä. Sitten vaihtui Tammen johto ja vetäjäksi tuli uusi mies. Tammen markkinointipäällikkö oli jo aiemmin tilannut minulta kirjan Talvisodasta, ja saatuani sen kasaan soitin markkinointipäällikölle, että kenelle käsikirjoituksen lähettäisin? Vastaus oli, että tietysti hänelle. Hänhän sen tilasi. Lähetin käsikirjoituksen markkinointipäällikölle. Viikon kuluttua soittaa Tammen uusi kotimaisen kaunokirjallisen osaston päällikkö ja sanoo, ettei hän sitä kirjaa julkaise. Kysyin syytä. Ei tullut vastausta. Sanoi vain, ettei hän julkaise. Kysyin, että onko hän sitä mieltä, että Suomen ei olisi pitänyt panna vastaan, vaan antaa valloittaa maa? No, ei hän sitä tarkoita, mutta hän ei missään tapauksessa julkaise sitä kirjaa. Puhelu loppui sitten siihen. Meni viikko, ja taas soittaa sama mies ja lupaa julkaista kirjan. Ovat vanhemmat toimittajat sanoneet, ettei näitä omakohtaisia sotakuvauksia enää tule. Ne veteraanit jotka vielä haluaisivat kirjoittaa, eivät enää pysty. Ja ne jotka pystyisivät kirjoittamaan, eivät halua kirjoittaa. Joten tämä kirja "Talvisodan miehet" on arvokas, ja se julkaistaan. Ja julkaistiin mutta tämä päällikkö oli raakannut siitä yhden kolmanneksen luvuista pois. Piti näet olla Eskon puumerkki kirjassa. Hän katsoi ylitseen kävellyn. Sittemmin olen tarjonnut hänelle viittä käsikirjoitusta. Yksikään ei ole kelvannut. Nyt sitten viime kesänä Ase & Erä -lehti, jonka vakituisena avustajana olen toiminut yli 25 vuotta, ehdotti minulle kustantavansa käsikirjoitukseni, joista kaksi kirjaa ennen joulua. Karprint Oy, joka kustantaa Ase & Erä -lehteä, on lehtitalo, eikä sillä ole kirjan tekoon tarvittavaa kannennitomakonetta. Sen vuoksi painos oli vietävä Kariston kirjapainoon kansitettavaksi. Sattui vain niin ikävästi, että Kariston kannennitomakone meni piippuun juuri kun sitä olisi tarvittu. Ei auttanut muu kuin rahdata arkit toiseen pienempään painoon, josta Isänpäivälahjaksi tarkoitettu eräkirja "Sumuisilla sorsavesillä" pääsi Isänpäiväviikon perjantaina lähtemään. Sille jäi siis käytännössä yksi myyntipäivä aikaa. Jos häiriöitä ei olisi sattunut, niin aikaa olisi ollut kuukausi. Saatavilla on tällä hetkellä ainoastaan tämä neljäs Antti O. Pajan eräkirja "Sumuisilla sorsavesillä ja muita erätarinoita". Kaikki aikaisemmat kirjani on myyty loppuun.

ITÄ-VIRON KIERROS Matka tehtiin 9.-12.6. 2011 kesäsäässä 56 hengen voimin. Vaikka matka oli nelipäiväinen, joka hetkelle tuntui olevan ohjelmaa. Jotenkin Viro on tullut suomalaisille entistä kiinnostavammaksi; ilmeneehän Ryhmäkuva Palmsen kartanon edessä se suomalaismatkailijoiden vuotuisessa kävijämäärässä. Ihmiset maassa ovat ystävällisiä, palvelu pelaa ja hinnat ovat varsin kohtuullisia. Neuvostoajan jälkeen virolaiset ovat tarttuneet itse toimeen ja maa on moderni eurooppalainen valtio. Historia seuraa monin osin myös Suomen historiaa. Onhan kummankin valtion ensimmäinen rauha solmittu Tartossa Neuvosto-Venäjän kanssa v.1920. Sivistys saavutti alueen saksalaisten kauppamiesten mukana ja suuret kartanot ovat jäänteitä tuolta ajalta. Hallitsijoiden antamia kartanoita ja suurmaatiloja Narvan sillan tulliasema Alatskiven kartano aatelistolle siellä on ollut paljon. Nykyään näitä kartanoita on kunnostettu myös turistien nähtäviksi. Venäjän ajan yhteiseloa tänäkin päivänä havaitaan. Maassa on huomattava venäläisvähemmistö, jotka ovat nyt Viron kansalaisia. Ortodoksinen Pyhtitsan luostari kertoo osaltaan itäisestä vaikutuksesta. Itäraja seuraa Peipsijärveä ja Narvajokea. Narva on jakautunut kahtia ja Hermannin linnasta voi nähdä merkittävän rajaaseman Narva-joen sillalla. Kaksi vuotta sitten kävimme Saarenmaalla, joka alue oli autiompaa Itä-Viroon verrattuna. Täällä kukoistaa maanviljely alavilla ja laajoilla pelloilla. Uusrakentamista oli taajamissa ja Peipsi-järven rannat ovat saamassa hienoja huviloita rantahietikkonsa läheisyyteen. Palavan kiven historiaa, käyttöä ja haittoja opas selvitti Narvan ja Rakveren välisellä matkosuudella. Monet matkakohteet oppaittemme Aime Makken ja Maria Murun ansiosta tulivat hyvin esiteltyä. Tarton yliopiston alue Tarton yliopiston päärakennus

monella tapaa herätti kiinnostusta. Yliopisto on perustettu 1600-luvulla hieman ennen Turun yliopistoa. Ymmärtääkseni lääketieteen tutkiminen on korkealla kansainvälisellä tasolla. Vuosisatojen saatossa monet virolaiset kirjailijat ja muut taiteilijat olivat asuneet Tartossa, Suomesta mm. Elias Lönnrot, jonka reliefi oli erään rakennuksen seinässä. Reliefi Elias Lönnrotin asuintalon seinässä Mahtava porukka matkassa! Jorma - ei matkanjohtaja. Viimeisenä päivänä saavuimme Tallinnaan, jossa ruokailun jälkeen siirryttiin satama-alueelle ja laivaan kotimatkalle. SUKUTIETOA 2011-2012 Uusia jäseniä: Taulu 2614 X Eeva Kirsti Teräsalmi, Helsinki 26.11.1956 Lappeenranta (p. Kari Juhani Derf) Taulu 626 IX Matti Johannes Mononen, R-kylä 1.5.1945 Rääkkylä Sisko Marja-Leena Mononen 20.7.1949 Taulu 616 IX Aimo Antero Mononen, R-kylä 5.8.1940 Rääkkylä (p. Helena Ikonen) Taulu 2106 X Erja Riitta Hannele Tiainen, Tampere 27.3.1961 Kitee Taulu 2308 X Leena Miranda Björklöf, Järvenpää 29.6.1954 Kitee (os. Kirmanen) Taulu 1500 X Arja Leena Nuutinen,os.Gröhn, Kitee 15.4.1971 Kitee (p. Ari Nuutinen) Taulu 2497 X Oiva Gröhn 24.10.1943 Kitee, Juurikka p.alli (os.lupunen) 28.12.1941 Taulu 2498 X Osmo Gröhn 12.11.1946 Kitee, Juurikka p. Marja-Liisa (os.vehkaoja) 16.12.1946 Ylistaro Taulu 2027 Riitta Helena Räntilä (os. Tuhkanen) 20.3.1955 Kitee, Närsäkkälä Taulu 567 (yhteys sukuun) Sakari Tuominen, Masku 22.6.1953 Helsinki Taulu 920 XI Merja Turunen, Helsinki 30.10.1953 Kontiolahti Taulu 2118 XI Aleksi Juhana Gröhn 2.10.1922 Senäjoki Taulu 1430 X Raija Helena Halttunen (os. Pirhonen) 17.12.1991 Oulu Kuolleita: Senta Vallikki Teräsalmi, Vaasa 5.7.1925 14.5.2011, Helsinki os. Kuusinen, taulu 2611 Maire Kyllikki Murtonen, Kitee 25.8. 1920 3.6. 2011 Kitee os. Björn, taulu 2513

Reino Henrik Lamminsalo, Rääkkylä 31.7.1936 15.6.2011 taulu 760 Heikki Antero Lamminsalo, Rääkkylä 3.5.1922 25.6.2011 Joensuu taulu 655 Olli Roland Kuusinen, Oulu 28.2.1928 17.6.2011 Espoo taulu 2615 Rauha Siviä Savolainen, Kitee 27.9.1921 11.6.2010 Kitee (P-K:n keskussairaala) taulu 1588 Kirsi Marja Ylikoski, Helsinki 19.3.1973 27.7.2011 Helsinki taulu 2335 XI Laura Heleena Kyllikki Palosaari, Nurmes 30.3.1934 19.10.2011 Sodankylä os.väistö, taulu 2334 X Eila Hilkka Tellervo Laurikainen, 4.3.1928 Kitee 13.11.2011 Kitee os.gröhn, taulu 2099 IX Mirja Sinikka Pirhonen, 22.2.1935 Kitee 17.1. 2012 Kitee os.gröhn, taulu 1427 ja X 2135 - sukuseuran pitkäaikainen sihteeri Matti Johannes Uuksulainen, 11.4. 1941 Kitee 20.1.2012 Kitee taulu 1778 X Onni Havurinne, 1.7. 1924 Kitee, Säynejärvi 17.1.2012 Kitee taulu 2681 VIII Sirkka Lehtomaa, 14.8.1929, Hamina 9.11.2011 Jyväskylä os. Raekorpi, taulu 2482 X Veikko Lehtomaa 25.11.1922 27.11.2011 taulu 2482, Sirkka Lehtomaan puoliso Heikki Antero Lamminsalo taulu 655 s. 03.05.1922 Rääkkylä k.25.06.2011 Joensuu Taulu 437 X Kauko*Teppo Mikkonen s.22.7.1937 Rääkkylä, Venturi k.11.4.2012 Rääkkylä Syntyneitä: Altti Rautiainen 11.10.2008 Juva Saana Eerika Rautiainen 29.4.2011 Juva (isä Mikko Rautiainen, äiti Sarianna os. Hiltunen taulu 2356 XII) Otto Aleksi Gröhn 29.9.2011 Joensuu äiti Minna Palviainen, isä Risto Gröhn taulu 2121 X Taulu 1429 XI Minna Johanna Pirhonen, avioliitto Timo Erkki Turunen s. 1.8. 1970 Kitee lapsia: Mimmu Sofia Turunen 17.2. 2009 Kitee Tiltu Julia Turunen 9.9.2010 Kitee Taulu 655 Pirjo ja Jukka Lamminsalolle Venla Maria s.25.11.2011 Kontiolahti Muuta Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala (taulu 2109 X ) valittiin v.2011 Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtajaksi v.2012 Suomen kirkon kirkolliskokousedustajaksi Väitös FM Niko Kotilainen taulu 656 Methods and Applications for Peer-to-Peer Networking (Menetelmiä ja sovelluksia vertaisverkkokäyttöön) Jyväskylän Yliopistossa 21.12.2011

SUKUKIRJAN LISÄPAINOS Pyydämme niitä, jotka haluavat tilata Keski-Karjalan Gröhnit sukukirjaa, ottamaan yhteyttä sukukokoukseen mennessä Jorma Gröhniin. Teemme päätöksen tilaamisesta silloin. Kirjan hinnaksi tulee tilausmäärästä ( 50/100) riippuen n. 60 kappaleelta. Postituskulut tämän päälle. Sukuseura hankkii sopivan määrän kirjoja, joita voi sitten tilata sukuseuralta. Vähimmäistilaus on 50kpl. Tässäpä mainio kirja oman historian tutkimiseen. Kirjassa on n.13 000 nimeä ja 805 sivua. Se alkaa Kasper Gröhnistä n.vuodelta 1600. Teoksen on toimittanut Sirkka Gröhn, sukuseuran perustaja ja sukumme tutkija. Yhteydenotot mielellään sähköpostin kautta tai kirjeellä. Puhelin on siitä huono tällaisessa tapauksessa, jos minulla puhelun aikana ei ole mahdollisuutta kirjoittaa tietoja ylös. STANDAARIT Standaareja on edelleen saatavissa hintaan 18 + postituskulut HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT Jorma Gröhn, pj. Kari Uuksulainen, vpj. Riitta Väistö, siht. Olkontie 7 A 18 Hakolahdenniementie 1 Kyntäjäntie 18 82500 KITEE 82590 NÄRSÄKKÄLÄ 82500 KITEE 044 2730871 0400 755308 050 3723665 jormag@suomi24.fi kari.uuksulainen@kitee.fi rvaisto@netti.fi Mauri Lamminsalo Matti Gröhn Merja Immonen Haapasalmentie 170 Tohmarivintie 5 B Alhontie 22-28 B 10 82335 RASIVAARA 82600 TOHMAJÄRVI 58200 KERIMÄKI 050 5020352 040 7614331 050 5547186 mauri.lamminsalo@pp.inet.fi grohn.matti@gmail.com merja.immonen@gmail.com