KOMISSION TIEDONANTO

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 12.12.2018 COM(2018) 838 final KOMISSION TIEDONANTO kansallisille sääntelyviranomaisille asetuksen (EU) 2018/644 ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1263 mukaisesti annettavista pakettien rajatylittävien hintojen avoimuutta ja arviointia koskevista suuntaviivoista FI FI

KOMISSION TIEDONANTO kansallisille sääntelyviranomaisille asetuksen (EU) 2018/644 ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1263 mukaisesti annettavista pakettien rajatylittävien hintojen avoimuutta ja arviointia koskevista suuntaviivoista I. Johdanto Rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen (EU) 2018/644 1, jäljempänä 'asetus', vaikutus riippuu suuresti siitä, kuinka hyvin kansalliset sääntelyviranomaiset onnistuvat keräämään tietoja ja toteuttamaan tarvittavat seurantatoimenpiteet (erityisesti 6 artiklan mukaisen hintojen arvioimisen). Kansallisten sääntelyviranomaisten työ on siten olennaisen tärkeää asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Siksi tämä tiedonanto pohjautuu postipalveluja käsittelevältä eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmältä (ERGP) 2 saatuihin tietoihin. Tässä tiedonannossa annetaan ohjeita siitä, miten käytetään lomakkeita, joista säädetään pakettipalvelujen tarjoajien tietojen toimittamiseen käyttämien lomakkeiden vahvistamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1263 3 (joka perustuu asetuksen 4 artiklaan), ja miten komissiolle toimitetaan asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietoja tätä tarkoitusta varten perustetussa sähköisessä tietokannassa. Tiedonannossa annetaan myös ohjeistusta siitä, mitä menetelmiä on käytettävä asetuksen (EU) 2018/644 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioimisessa huomioon otettavien seikkojen osalta. Lisäksi tiedonannossa annetaan ohjeistusta objektiiviseen seulontamenettelyyn perustuvan ennakkoarvioinnin käyttöön hintojen tunnistamisessa. Ohjeistus annetaan asetuksen 6 artiklan 1 kohdan (jossa edellytetään arvioitavien hintojen tunnistamista etukäteen) mukaisesti. Etukäteen tehtävän tunnistamisen avulla vähennetään kansallisiin sääntelyviranomaisiin ja yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluviin pakettipalvelujen tarjoajiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta. II. Tietojen toimittaminen Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1263 liitteessä II on asetuksen (EU) 2018/644 4 artiklan mukaiset tietojen toimittamiseen tarkoitetut lomakkeet pakettipalvelujen tarjoajille. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/644, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, rajatylittävistä pakettipalveluista, EUVL L 112, 2.5.2018. 2 Erityisesti ERGP:n asiakirja (18) 36 taustatietoja 6 artiklaa koskeviin komission suuntaviivoihin. 3 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1263, annettu 20 päivänä syyskuuta 2018, pakettipalvelujen tarjoajien tietojen toimittamiseen käyttämien lomakkeiden vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 mukaisesti, EUVL L 238, 21.9.2018. 1

Täytäntöönpanoasetuksen liitteen II taulukoissa 1.1, 1.2 ja 1.3 erotellaan toisistaan paketit, jotka ilmoitetaan sen mukaan, onko niiden luokitteluksi määritetty sopimus tehty lähettäjän kanssa vai käsitelty toisen palveluntarjoajan puolesta. Erottelu on välttämätön, jottei paketteja laskettaisi kahteen kertaan. Kyseisiä tietoja ilmoittaessaan pakettipalvelujen tarjoajien on eroteltava saapuvien pakettien lukumäärässä tai liikevaihdossa tapaukset, joissa ne ovat tehneet sopimuksen suoraan ulkomailla (toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa) olevan lähettäjän kanssa, ja tapaukset, joissa ne ovat saaneet paketit toiselta ulkomailla sijaitsevalta pakettipalvelujen tarjoajalta, jolla on suora sopimus lähettäjän kanssa. Tiedonannon liitteessä annetaan käytännön esimerkkejä tällaisten tietojen ilmoittamisesta erilaisissa kaupallisissa tai liiketoiminnallisissa tilanteissa. Yleistiedot EU:n tai ETA:n sisäisistä ja ulkoisista paketeista ovat välttämättömät, jotta markkinoista saadaan tarkka kuva, erityisesti tuonnin ja viennin suhteellisesta koosta. Tämä on tarpeen erityisesti siksi, että verkkokauppa EU:n ja ETA:n ulkopuolisten maiden kanssa on kasvanut viime aikoina. Yleistietoja tarvitaan myös siksi, että voidaan arvioida tuonnin ja viennin vaikutuksia postin toimitusketjun eri vaiheisiin. III. Rajatylittävien hintojen avoimuus Asetuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdan ja asetuksen liitteen mukaan niiden pakettipalvelujen tarjoajien, joilla on velvollisuus ilmoittaa tietoja, on toimitettava sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittautuneet, julkinen luettelo kunkin kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta kotimaahan ja EU:n sisälle toimitettaviin yksittäisiin postilähetyksiin sovellettavista hinnoista. Luettelossa on oltava hinnat, joita sovelletaan enintään 15 tavalliseen, kirjattuun ja seurattavaan postilähetykseen eri painoluokissa 500 gramman ja viiden kilon välillä. Pakettipalvelujen tarjoajien on lähetettävä hintatiedot kansallisille sääntelyviranomaisille viimeistään kunkin kalenterivuoden 31 päivänä tammikuuta. Kansallisten sääntelyviranomaisten on puolestaan toimitettava saamansa tiedot komissiolle viimeistään kunkin kalenterivuoden 28 päivänä helmikuuta. Komissio julkaisee saamansa julkiset hinnat erityisellä verkkosivustolla viimeistään kunkin kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta. Asetuksen liitteessä tarkoitettuja postilähetyksiä koskevat tiedot Asetuksen liitteen a i alakohdassa lueteltujen postilähetysten (kirjepostin) suurimmissa sallituissa mitoissa on otettu huomioon Maailman postiliiton yleissopimuksessa määritetyt 2

asiaankuuluvat mitat 4. Liitteen j o alakohdassa luetellut lähetykset (paketit) eivät saa olla kooltaan kirjepostille säädettyä ainoaa vähimmäiskokoa eli 20 millimetriä pienempiä. Sellaisten pakettipalvelujen tarjoajien, jotka soveltavat eri hintoja EU:n sisällä kohdejäsenvaltion mukaan, on ilmoitettava erikseen kuhunkin jäsenvaltioon sovellettavat hinnat. Jos johonkin asetuksen (EU) 2018/644 liitteessä yksilöidyistä luokista a o kuuluu enemmän kuin yksi postilähetys, vain edullisin postilähetys on ilmoitettava. Kyseisen hinnan määrittämiseksi pakettipalvelujen tarjoajan on lähtökohtaisesti vertailtava samaan laatuluokkaan (toimitusajat) kuuluvien erilaisten postilähetysten hintoja, mutta sen on jätettävä huomiotta palvelut, joilla on erilainen maantieteellinen saatavuus tai jakelu (esim. postilähetykset, jotka ovat saatavilla vain tiettyyn kohteeseen kohdejäsenvaltiossa). Yleispalvelun tarjoajien on mainittava yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvat tuotteet, jotka saattavat periaatteessa kuulua asetuksen (EU) 2018/644 6 artiklan mukaisen arviointivelvoitteen piiriin. Palveluntarjoajien on myös annettava kyseiseen luokkaan kuuluvista tuotteista esimerkiksi seuraavat lisätiedot: i) tuotteen kauppanimi sen tunnistamista varten, ii) tuotteen erityiset ominaisuudet (erityisesti sen muoto) ja iii) tiedot tuotteen toimitukseen liittyvistä mahdollisista maantieteellisistä rajoituksista. Tietojenkeruumenetelmä Kansallisiin sääntelyviranomaisiin ja pakettipalvelujen tarjoajiin kohdistuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi asetuksessa (EU) 2018/644 ehdotetaan, että ilmoitettavat tiedot olisi siirrettävä sähköisesti. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio kehitti verkkopohjaisen sovelluksen, jonka kautta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat toimittaa tiedot komissiolle asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lisäksi palveluntarjoajat voivat toimittaa tietoja kansallisille sääntelyviranomaisille sovelluksen kautta näin kansallisten sääntelyviranomaisten on helpompi kerätä tietoja palveluntarjoajilta. Verkkopohjaiseen sovellukseen kehitettiin tätä tarkoitusta varten kaksi moduulia: yksi tietojen toimittamiseen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja toinen tietojen toimittamiseen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sovelluksen ensin mainitussa moduulissa pakettipalvelujen tarjoajat (myös yleispalvelun tarjoajat) voivat toimittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle julkisen luettelon sellaisten palvelujen hinnoista, jotka kuuluvat asetuksen liitteessä yksilöityihin 15 luokkaan. Sovelluksen toisessa moduulissa kansalliset sääntelyviranomaiset voivat lähettää tietoja 4 UPU:n yleissopimuksen 17 104 artikla, 1.1 kohta. 3

komissiolle. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarkastaa saamansa tiedot ja hyväksyä ne ennen niiden lähettämistä komissiolle. Mikäli pakettipalvelujen tarjoajat toimittavat tiedot kansalliselle sääntelyviranomaiselle jollakin muulla tavalla kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä, kyseisen kansallisen sääntelyviranomaisen on syötettävä saamansa tiedot verkkopohjaiseen sovellukseen ja lähetettävä ne komissiolle. IV. Yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioiminen 1. Seulontamenettelyyn perustuva ennakkoarviointi Hintojen tunnistaminen Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen on tunnistettava kunkin asetuksen liitteessä luetellun yksittäisen postilähetyksen osalta yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvien pakettipalvelujen rajatylittävät hinnat, joiden arvioinnin se objektiivisesti katsoo tarpeelliseksi. Tätä tarkoitusta varten asetuksessa ehdotetaan objektiiviseen seulontamenettelyyn perustuvan ennakkoarvioinnin tekemistä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Seulontamenettelyyn perustuvan ennakkoarvioinnin tarkoituksena on vähentää kansallisille sääntelyviranomaisille ja yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluville pakettipalvelujen tarjoajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, sillä siinä asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen arviointi tehdään vain tietyille hinnoille. Ennakkoarviointi on tarpeen myös suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi. Menettelyllä ei ole tarkoitus korvata tai toistaa 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua perusteellista arviointia. Seulontamenettelyllä ei ole missään nimessä tarkoitus päättää, ovatko hinnat kohtuuttoman korkeita, sillä tämä voidaan määrittää vasta sitten, kun 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu arviointi on saatu valmiiksi. Seulontamenettelyyn perustuvan ennakkoarvioinnin tarkoitus on antaa objektiiviset viitteet hinnoista, jotka i) voidaan tunnistaa helposti 5 artiklan mukaisten tietojen perusteella ja jotka ii) saattavat olla kohtuuttoman korkeita, mikä tarkastetaan kattavammassa arvioinnissa. EU:n laajuisen vertailtavuuden ja kohtuullisuuden varmistaminen Erilaisten seulontamenettelyjen käyttö johtaisi epätasaiseen arviointiprosessiin ja vaikuttaisi arvioinnin tulosten vertailtavuuteen. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kuitenkin arvioida muitakin hintoja kuin vertailevan EU:n laajuisen seulontamenettelyn avulla tunnistettuja hintoja. Kansallinen sääntelyviranomainen voi toimia näin joko omasta päätöksestään (esim. perustuen tietoihin, joita ei ole saatu 5 artiklan mukaisesti) tai toisen seulontamenettelyyn perustuvan ennakkoarvioinnin pohjalta. Joustava ja mukautuva seulontamenettely, jossa otetaan huomioon markkinoiden 4

muutokset Edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten on käytettävä seulontamenettelyä 5, joka perustuu asetuksen liitteessä luetellun 15:n yksittäisten postilähetysten luokan hintaluetteloon, jossa on kaikkien jäsenvaltioiden rajatylittävät hinnat suuruusjärjestyksessä. Menettelyn avulla luodaan EU:n laajuiset hintavertailutiedot, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat käyttää komission verkkosovelluksen kautta 6. Lisäksi menettely on yksinkertainen ja selkeä. Se ei riipu kustannuksista (tai kustannuksia edustavista indikaattoreista), jotka kuuluvat arviointiprosessiin. Oikean ja oikeudenmukaisen vertailtavuuden vuoksi komission verkkosivuilla olevat hinnat on korjattava Eurostatin määrittämien ostovoimapariteettien mukaisesti. Koska kiinteä prosenttiluku on jäykkä, kunkin luokan korkeimpien hintojen 25 prosentin ja 5 prosentin välille on hyvä määrittää vaihteluväli siten, että kahtena ensimmäisenä vuotena käytetään ylempää prosenttilukua (eli 25 prosenttia), ja sen jälkeen prosenttilukua alennetaan asteittain. Siksi komission, kansallisten sääntelyviranomaisten ja ERGP:n on määritettävä menettelyssä huomioon otettava prosenttiluku tiiviissä yhteistyössä. 2. Yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioinnissa käytettävät menetelmät (6 artiklan 2 ja 3 kohta) Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa määritetään neljä seikkaa, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten on erityisesti otettava huomioon yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvien yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioinnissa. Seikkojen välillä ei ole tärkeysjärjestystä, joten arvioinnissa on käsiteltävä niitä kaikkia ja otettava huomioon asianomaisissa kohdissa määritetyt erityiset ehdot. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa yksilöidään kaksi muuta seikkaa, joita arvioinnissa voi halutessaan käyttää. (a) lähtö- ja kohdejäsenvaltioiden vertailukelpoisten pakettipalvelujen kotimaanhinnat ja kaikki muut asiaankuuluvat hinnat Vertailukelpoiset pakettipalvelut (eli tuotteet 7 ) ovat lähtökohtaisesti kohdejäsenvaltion vastaavia yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvia tuotteita. Voi kuitenkin olla tarkoituksenmukaista tarkistaa myös, onko olemassa muita pakettipalveluja, jotka ovat vertailukelpoisia arvioitavien tuotteiden kanssa. Yksittäisten postilähetysten hinnat riippuvat yleensä palvelun laadusta ja muista tuotteen ominaisuuksista. Hintojen arvioinnissa on siis käytettävä tuotetta, joka on mahdollisimman samankaltainen (ellei se ole samanlainen) erityisesti laadun ja muiden ominaisuuksien osalta. 5 Tässä on otettu huomioon ERGP:ltä saadut tiedot, ks. ERGP (18) 36. 6 Saataville tulee myös toiminto, jolla voi laskea arvioitavat hinnat. 7 Näissä suuntaviivoissa käytetty tuotteen käsite on sama kuin yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (EUVL L 015 21.1.1998, s. 14) 2 artiklan 6 luetelmakohdassa tarkoitettu postilähetyksen käsite. 5

Kansallisen sääntelyviranomaisen on yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvien postilähetysten hintojen lisäksi otettava arvioinnissa huomioon myös pakettipalvelujen tarjoajien toimittamat muut postilähetykset, jotka eivät kuulu yleispalveluvelvoitteen piiriin. Jotta tällaiset lähetykset voitaisiin ottaa huomioon, on tärkeää hankkia etukäteen tiedot tuotteiden erityisistä ominaisuuksista ja palvelun laadusta (esim. vakuutus/vastuu, toimitusnopeus, taattu tai keskimääräinen kuljetusaika, maantieteellinen kattavuus) sen varmistamiseksi, että palvelut ovat markkinaolosuhteissa korvattavissa toisillaan. Joskus saatavilla ei ehkä ole riittävästi tietoa, joka osoittaisi että arvioitavat tuotteet ovat käyttäjän näkökulmasta riittävässä määrin korvattavissa kyseisillä tuotteilla (kun otetaan huomioon palvelujen ominaisuudet, mukaan lukien mahdolliset erityispalvelut, sekä käyttötarkoitus ja hinta). Tällaisessa tapauksessa vertailussa on käytettävä vain yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvia tuotteita. Lähtöjäsenvaltio Lähtöjäsenvaltio Yleispalvelun tarjoaja Kilpailija Yleispalvelun tarjoaja Kilpailija Kotimaan sisäinen Rajatylittävä Kotimaan sisäinen Rajatylittävä Kotimaan sisäinen Rajatylittävä Kotimaan sisäinen Rajatylittävä Kuvassa esitetään postilähetykset, jotka voivat kuulua vertailuun. Arvioitava postilähetys on merkitty punaisella, ensisijaiset mahdolliset vertailtavat palvelut oranssilla ja toissijaiset mahdolliset vertailtavat palvelut vihreällä. Arvioitavien hintojen kanssa tehtävässä vertailussa on näin ollen otettava huomioon seuraavat hinnat: yleispalvelun tarjoajan lähtöjäsenvaltiossa ja kohdejäsenvaltiossa soveltamien kotimaanhintojen summa (ensisijainen vertailu); yleispalvelun tarjoajan lähtöjäsenvaltiossa soveltaman kotimaanhinnan ja kohdejäsenvaltiossa korvaavia 8 palveluja (ks. edellä) tarjoavan kilpailijan kotimaanhinnan summa (toissijainen vertailu). Arvioinnissa on otettava huomioon myös se, että hinnoittelussa käytetään erilaisia periaatteita. 8 Tämä saattaa koskea erityisesti tapauksia, joissa lähtöjäsenvaltiossa olevalla yleispalvelun tarjoajalla on toimitussopimus kohdejäsenvaltiossa olevan yleispalvelun tarjoajan kilpailijan kanssa, jolloin kahden yleispalvelun tarjoajan perinteisen rajatylittävän toimituksen arvoketju ohitetaan. 6

Postin yleispalvelujen hinnat määritetään postipalveluja koskevan direktiivin 9 12 artiklassa asetettujen periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että hintojen on oltava kustannuslähtöisiä, kohtuullisia, avoimia ja syrjimättömiä. Jos arvioinnissa havaitaan merkittäviä eroja arvioitavan hinnan ja kotimaanhintojen summan tai vertailukelpoisten rajatylittävien hintojen välillä, on tärkeää arvioida erityisesti arvioitavan palvelun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. (b) yhdenmukaisen hinnan soveltaminen kahteen tai useampaan jäsenvaltioon Yhdenmukaisen hinnan soveltamisen voidaan itsessään katsoa oikeuttavan poikkeamiseen kustannuslähtöisyyden periaatteesta, sillä tästä mahdollisuudesta säädetään postipalveluja koskevan direktiivin 12 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa. Tämän osalta asetuksessa viitataan siihen, että alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi saattaa olla tärkeää, että kahteen tai useampaan jäsenvaltioon toimitettavien rajatylittävien lähetysten hinnat ovat yhdenmukaiset. Siksi kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon, että tietyn palvelun kustannusten (esim. postilähetyksen lähettämisestä tiettyyn kohteeseen aiheutuvat kustannukset) ja palvelun hinnan välillä saattaa olla perusteltu ero. Tällaisissa tapauksissa määritetään keskiarvo eri kohteiden ja siten kustannusrakenteiltaan erilaisten postilähetysten välillä 10. Käytännössä useimmat yleispalvelun tarjoajat veloittavat yhdenmukaisen hinnan kaikkiin muihin jäsenvaltioihin toimitettavista kirjeistä ja usein myös paketeista. Joillakin yleispalvelun tarjoajilla on myös useita yhdenmukaisia hintoja, jotka yleensä liittyvät maantieteelliseen läheisyyteen (esim. naapurijäsenvaltiot / muu EU; kaksi tai kolme aluetta). Hyvin harvalla jäsenvaltiolla useampia erotteluja tai eri hinnat kaikkiin jäsenvaltioihin 11. (c) kahdenväliset määrät, erityiset kuljetus- tai käsittelykustannukset, muut asiaankuuluvat kustannukset ja palvelujen laatustandardit Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa luetellut seikat liittyvät kustannuksiin laajassa merkityksessä, ja siksi niiden olisi oltava kansallisen sääntelyviranomaisen tekemän arvioinnin ytimessä. Luettelo on viitteellinen, ja se kattaa kaikenlaiset mahdolliset kustannukset (ks. jäljempänä kohta muut kustannukset ). Tässä asiassa alkuperäinen (ja mahdollisesti pääasiallinen) asiaankuuluvien tietojen lähde on yleispalvelun tarjoajan kustannuslaskentajärjestelmä, joka toteutetaan postipalveluja koskevan direktiivin 14 artiklan mukaisesti (järjestelmässä annetaan tiedot esimerkiksi palvelukohtaisista määristä ja kustannuksista). Kustannuksia koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia asetuksen (EU) 9 Direktiivi 97/67/EY. 10 Keskiarvon määritys saattaa olla erilainen sen mukaan, sovelletaanko sitä kaikkiin kohteisiin tai postilähetyksiin tai koskeeko se vain tiettyjä jäsenvaltioita. 11 Lisätietoja ERGP:n asiakirjassa (18) 36, s. 6 7. 7

2018/644 liitteessä lueteltujen palvelujen kanssa vain, jos kustannustiedot eritellään yksittäisten tuotteiden tasolla ja lasketaan erikseen. Jos tästä lähteestä ei saada asiaankuuluvia yksityiskohtaisia tietoja, kansallisen sääntelyviranomaisen on käytettävä asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaista toimivaltaansa ja pyydettävä kyseisiä tietoja. Tiettyyn jäsenvaltioon toimitettavat määrät vaikuttavat yksikkökohtaisiin kustannuksiin. Jos määrät ovat korkeita, saadaan mahdollisesti mittakaavaetuja. Jos määrät ovat pieniä, mittakaavaetuja ei ehkä ole (joten yksikkökohtaiset kustannukset ovat korkeammat). Määrät mitataan arvioitavan palvelun ja mahdollisten muiden samanaikaisesti toteutettavien palvelujen pakettien lukumääränä. Jos esimerkiksi tiettyyn palveluun kuuluvia postilähetyksiä jäsenvaltiosta A jäsenvaltioon B on hyvin vähän, yhden tai useamman yhteisesti kuljetetun palvelun postilähetykset voivat kuitenkin luoda mittakaavaetuja, jotka laskevat yksikkökohtaisia kustannuksia. Jos määristä ei ole saatavilla yksityiskohtaisia tietoja, kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä määristä arvio. Arvio voi perustua esimerkiksi tuottoja koskeviin tietoihin. Kuljetuskustannukset riippuvat suuresti valitusta kuljetusvälineestä. Esimerkiksi ilmakuljetuksen (joka saattaa olla ainoa vaihtoehto saarijäsenvaltioille) kustannukset ovat todennäköisesti suuremmat kuin maakuljetuksen kustannukset (rautatiekuljetus mukaan lukien). Vaaditut palvelujen laatustandardit 12 voivat myös vaikuttaa suoraan tietyn kuljetusvälineen käyttöön (erityisesti pitkän matkan kuljetuksissa). Käsittelykustannukset vaihtelevat todennäköisesti suuresti asetuksen liitteessä tarkoitettujen eri postilähetysten välillä, sillä kirjeet lajitellaan yleensä koneellisesti. Muut postilähetykset, etenkin tietyt paketit, käsitellään usein manuaalisesti. Tämä saattaa johtaa korkeampiin työvoimakustannuksiin kyseisten postilähetysten osalta. Myös muita kustannuksia on otettava huomioon. Näihin kuuluvat päätemaksuista aiheutuvat kustannukset. Maailman postiliiton hyväksymien asiaa koskevien määräysten mukaisesti ilmaisu päätemaksut kattaa sekä päätemaksut 13 (joita sovelletaan kirjepostilähetyksiin) että saapuvasta maakuljetuksesta maksettavat maksuosuudet 14 (joita sovelletaan paketteihin). Pakettipalvelujen tarjoajia on siten pyydettävä toimittamaan kansalliselle sääntelyviranomaiselle arvioitavan hinnan erityiset päätemaksut. Lisäksi saattaa olla muita asiaankuuluvia kustannuksia, jotka liittyvät tiettyyn (kahdenväliseen) reittiin. Tällaiset kustannukset saattavat liittyä postin jakeluun saarille, harvaan asutuille alueille tai vuoristoalueille. 12 Jotkin asetuksen liitteessä luetelluista postilähetyksistä kuuluvat postipalveluja koskevan direktiivin liitteessä II määritettyjen yhteisön sisäisen ulkomaanpostin laatustandardien piiriin. Kyseiset laatustandardit voivat joissain tapauksissa olla jopa kotimaan laatuvaatimuksia tiukempia. 13 UPU:n yleissopimuksen 29 artikla. 14 UPU:n yleissopimuksen 35 ja 36 artikla. 8

(d) sovellettavien rajatylittävien hintojen todennäköinen vaikutus yksittäisiin käyttäjiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, sekä käyttäjinä oleviin vammaisiin tai liikuntarajoitteisiin henkilöihin, jos tämä on mahdollista suhteetonta rasitusta aiheuttamatta Arvioitavan rajatylittävän hinnan todennäköistä vaikutusta on arvioitava käyttäjän näkökulmasta (erityisesti kohtuuhintaisuuden ja saatavuuden näkökulmasta). Tällaisten hintojen vaikutusta ei siis pidä ajatella pelkästään hypoteettisesti. Tarvitaan perusteluja (esim. tutkimuksia), jotka osoittavat, että kyseiset hinnat todella vaikuttavat heikossa asemassa oleviin käyttäjiin. (e) sovelletaanko kansallisen lainsäädännön mukaista hintasääntelyä hintoihin Hintasääntelyä määrien pienentyessä koskevan ERGP:n raportin 15 mukaan eri jäsenvaltioissa on erilaisia hintasääntelyn muotoja. Hintakatot ja yksittäisten hintojen valvonta ovat pääasiallisia hintasääntelymenetelmiä, mutta ne ovat hyödyllisiä vain, jos asetuksen liitteessä mainitun postilähetyksen hinta kuuluu erityisen yksittäisten hintojen valvonnan piiriin (eli kustannuslähtöisyyden periaatetta sovelletaan kunkin yksittäisen palvelun tasolla). Kansallisen sääntelyviranomaisen on käytettävä kerättyjä tietoja hintasääntelyprosessissa sen määrittämiseen, onko rajatylittävälle hinnalle, jonka se on tunnistanut mahdollisesti kohtuuttoman korkeaksi, jokin objektiivinen syy (ks. edellä luvun IV kohta 1). (f) asiaankuuluvan soveltuvan oikeuden mukaisesti todettu määräävän markkinaaseman väärinkäyttö Aiemmat kilpailua koskevat täytäntöönpanotoimet ovat toinen vapaaehtoinen seikka, jonka kansallinen sääntelyviranomainen voi halutessaan ottaa huomioon. Esimerkiksi joissakin tapauksissa kilpailuviranomainen on päättänyt aiemmin, että yleispalvelun tarjoaja on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa, joka sillä on rajatylittävien postilähetysten toimittamisessa. Arvioinnissa tällainen kilpailuviranomaisen päätös on olennainen vain, jos määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön on liittynyt loppukäyttäjien riistämistä (esim. ylihinnoittelua) eikä niinkään kilpailijan syrjäyttämiseen (esim. saalistushinnoittelulla tai hintaruuvilla). 15 ERGP:n hintasääntelyä koskeva raportti (14) 22. 9